ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri012.html on line 421: Olisin onnellinen jos mun ei tarvis pelätä mun vihollisia, eikä olis muita esteitä mun pelastukselle kuin niiden pahat puheet. Mut Heloise, sä saat mut vapisemaan, sun kirjeet todistaa että sä olet maisen rakkauden kynsissä sen orjana, mut josset sä pääse sen yli, sä et pelastu; ja mitä osaa mun nyt pitäis esittää tässä farssissa?
ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus.
ellauri096.html on line 378: [...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.
ellauri162.html on line 548: Se voidaan jakaa neljään osaan: johdanto-osaan (1-88); ansioluettelo Jumalaa ja Kristusta koskevasta opista (89-578); osoitus uskon välttämättömyydestä pelastukselle (379-790); ja kuvaus maailmanlopun päättymisestä (791-1060). Pääasiassa tämä kuva on tehnyt Commodianuksen nimestä kuuluisan. Sen mukaan kristityt ovat seitsemännen vainon saalis - määrä on symbolinen ja osoittaa viimeisen vainon. Gootit yllättävät ja tuhoavat Rooman. Yhtäkkiä Nero, lännen antikristus, ilmestyy uudelleen, saa Rooman takaisin goodeilta, liittyy kahteen cæsariin ja kohtelee kristittyjä kolme ja puoli vuotta.
ellauri381.html on line 563: A.I:n mukaan Solženitsyn, melkein heti, kun hän joutui maanpakoon, sai sairauden. Lisäksi, jos hän "Saaristossa" korostaa: "Ja koko vuoteen ei Kok-Terekissä kukaan pystynyt edes määrittämään, millainen sairaus", niin "Vasikassa" hän kirjoittaa, että "välittömästi maanpaon alkaessa syöpä heitti etäpesäkkeitä." Todennäköisimmin "Vasikassa" tauti diagnosoitiin takautuvasti. Loppujen lopuksi ihminen, tietäen olevansa kuolemanvaarassa, ei voinut tehdä mitään pelastukselleen melkein koko vuoden ajan. Jos myönnetään, että lähes ”kokonaiseen vuoteen” kukaan Kok-Terekin lääkäreistä ei edes epäillyt syöpää, niin tästä seuraa, että sairaalasta vuonna 1952 poistuttuaan A.I. Solženitsyn ei vain ollut rekisteröitymättä onkologiapotilaaxi, mutta hän ei edes ajatellut, että häneltä oli poistettu syöpäkasvain. Tämä voi tapahtua jossakin seuraavista tapauksista: a) jos kyseinen kasvain ei ollut syöpä ja Aleksanteri Isaevich tiesi tämän, b) jos kasvaimen onkologisen tutkimuksen tulokset eivät olleet hänen tiedossa, c) jos leikkaus tehtiin leirillä ei ollut mitään yhteyttä kasvaimen poistoon, d) jos hänellä ei ollut leirillä ollenkaan leikkausta, ja kaikki oli pelkkää kusetusta.
ellauri391.html on line 477: Lutherin (1483-1546) ja kuuluisan hollantilaisen humanistin Erasmus Rotterdamilaisen näistä pointeista vuosina 1524-26 käymä riita rasitti uskonpuhdistusliikettä ja johti siihen asti Lutherin ajatuksia kannattaneiden humanistisolujen jakaantumiseen. Vuosina 1524 ja 1525 Luther näät väitteli tunnetun humanistin, Erasmus Rotterdamilaisen, kanssa: tämä kun korosti tahdon vapautta ja sen merkitystä ihmisen pelastukselle. Lutherista se oli aivan höpötystä.
xxx/ellauri289.html on line 177: Todistajat uskovat, että 144 000 valitun ihmisen "pieni lauma" menee taivaaseen, mutta Jumalan on määrä herättää enemmistö ("muut lampaat") kuolleista puhdistettuun maahan Harmagedonin jälkeen. He tulkitsevat Ilmestyskirjan 14:1–5 tarkoittavan, että taivaaseen menevien kristittyjen määrä on rajoitettu tasan 144 000:een, jotka tulevat hallitsemaan Jeesuksen kanssa etänä kuninkaina ja pappeina maan päällä. He uskovat, että kaste Jehovan todistajana on elintärkeää pelastukselle ja että vain he täyttävät Raamatun vaatimukset selviytyäkseen Harmageddonista.
8