ellauri015.html on line 821: Juoksen niin kovaa kuin kumisaappailla suinkin pääsen, mutta Sundbergien metakka kuuluuu yhä lähempää. Pelkoa, joka solu täynnä pelkoa. Loikkaan karhunvatukkapensaan yli kuin eläin, putoan useita metrejä alaspäin ja mätkähdän lehtien täyttämään kuoppaan, joka on puoliksi luola, puoliksi monttu. Tuntuu kuin pimeä syvänne imisi minua sisäänsä. Vajoan yhä syvemmälle suomalaiseen suohon. Silloin montun reunalle ilmaantuu ukki ja ojentaa pelastavan airon minua kohti. Minä huudan, tartun airoon, huudan --
ellauri093.html on line 750: Hyvä esimerkki huonosta uskosta on Dickin Hiljalle kertoma "Geschichte", joka "jännittävyydessään oli salapoliisitarinan veroinen": Nuori tanskalainen papintytär oli lähetetty Helene rouvan johdolla oppimaan suurtalousemännän taitoja Helenen Fine tyttären kanssa. Hän menestyi hyvin taloustoimissa kunnes eräänä yönä oli kadonnut, samoinkuin muuan juutalaisista luopiopojista. Nuoret olivat rakastuneet toisiinsa ja yhdessä karanneet. Minne ei kukaan tietänyt. Sähkötettiin tytön isälle (ja juutalaispojan äidille? Denkste!) ja Dolmen matkusti suoraa päätä Lontooseen, jonne jäljet näyttivät johtavan. Monien seikkailujen jälkeen heidät tavoitettiin juuri kun he aikoivat astua Egyptiin lähtevään laivaan. Jälleen kerran Dick Dolmen oli kexeliäs ja uskomattoman kestävä käytännöllisissä rakkauden toimissa (vrt. yllä); sitäpaizi tällä kertaa jumalakin nosti perseensä pilveltä ja vaivautui osoittamaan pelastavan ihmevoimansa. Helene puolestaan oli aivan ymmällään. Hän oli ollut erinomaisen tyytyväinen nuoreen tanskalaistyttöön, asetti sen esikuvaxi Fine tyttärellensä - eikä vähintäkään aavistanut, mitä hameen alla oli liikkunut. Täähän on aivan arkipäiväistä herrasväen reviirinvalvontaa, ei tässä ole jumalalla mitään osuutta. Tai paremminkin: tähänhän se vanhurskaus ja laupeus lopultakin jämähtää, tätähän se on loppupeleissä.
ellauri111.html on line 463: Dispensationalismi on kristinuskon teologian suuntaus, jonka kannattajat uskovat Jumalan pelastavan ihmisiä eri aikoina eri tavoin. Se levisi 1800- ja 1900-luvuilla lähinnä fundamentalismin mukana. Dispensationalismi on esiintynyt oppirakennelmana myös aiemmin, mutta roomalaiskatolisen kirkon oppien tarkan määrittelyn vuoksi se on esiintynyt lähinnä marginaalisena suuntauksena. Dispensationalismi sai uutta suosiota John Darbyn eskatologian perusteella, johon kuului muun muassa oppi seitsemän vuoden vihan ajasta.
ellauri351.html on line 319: Tehokas altruismi (usein lyhennettynä EA ) on 2000-luvun filosofinen ja sosiaalinen liike, joka kannattaa "todisteiden ja syyn käyttämistä selvittääkseen, kuinka hyödyttää muita mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, ja toimia sen perusteella". Ihmiset, jotka tavoittelevat tehokkaan altruismin tavoitteita, joita joskus kutsutaan tehokkaiksi altruisteiksi, voivat valita uransa sen perusteella, kuinka paljon massia he odottavat urallaan saavuttavansa, ja sitten näkyvästi lahjoittaa murusia hyväntekeväisyyteen positiivisen maksimoimisen tavoitteen perusteella. He voivat työskennellä priorisoimalla tieteellisiä hankkeita, yrityshankkeita ja poliittisia aloitteita, joiden arvioidaan pelastavan eniten ihmishenkiä tai vähentävän eniten kärsimisen kustannuxia.
ellauri403.html on line 328: kieroutuneeseen näkemykseen, että yksilöllisyyden, seksuaalisuuden ja hedonismin tukahduttaminen oli hyvän yhteiskunnan hopealuodi. Kirjoituksissaan maanpaossa 1920- ja 1950-luvuilla Iljin vetosi pakkomielteisesti "isänmaan" "uudestisyntymiseen". Hänelle Venäjä oli "Jumala, isänmaa ja kansallinen вождь" (vozhd, voždʹ), mikä tarkoittaa jotain (kirjaimellisesti) johtajaa, (kuvaannollisesti) suvereenia, tsaaria; joka ei ole vain henkilö, vaan valtiovallan ruumiillistuma, "ainoa", joka myös seisoo valtion mätäneen koneiston yläpuolella. Hän hylkäsi demokratian ja päätökset vaaleilla tai äänestyksellä. Etenkin Venäjälle, koska "demokratia", "liberaalisuus" tai "vapaus" eivät sopineet Venäjälle ja sen "euraasialaiseen identiteettiin". Kansakunta kuvitellaan orgaaniseksi yhtenäisyydeksi. Venäjä on oma sivilisaationsa, sekoitus kristillis- bysanttilaista kulttuuria ja mongolialais -aasialaista elämäntapaa. 1920- ja 1930-luvuilla Iljin ihaili Hitleriä ja Mussolinia ja fasistista ajatusta "isänmaallisen mielivaltaisuuden pelastavana liialluksena". ”Imperialistinen länsi tulee käyttämään väärää vapauslupausta viedäkseen Venäjältä maita: Baltian, Kaukasuksen, Keski-Aasian ja ennen kaikkea Ukrainan.“ Iljinillä oli todellinen viha tätä kohtaan: Ukraina oli suurin maanpetoksen ja separatismin vaara, ja se oli olemassa itsenäisenä alueena vain juonittelun ja juonittelun vuoksi. Sveitsissä maanpaossa vuonna 1954 kuollut Iljin unohdettiin pitkäksi aikaa. Vladimir Putin löysi hänet etsiessään älyllisiä perusteluja uudelle kansalliselle ajatukselleen ja on sittemmin levittänyt Iljinin ajatuksia ja lainaa häntä pakkomielteisesti lähes kaikissa puheissaan. Iljinin jäännökset palautettiin Venäjälle ja Putin asetti kukkia hänen haudalleen. Vuonna 2005, Viktor Vekselbergin vexelien rahoittamana, hänen ruumiinsa kaivettiin ja haudattiin Donskoyn luostariin, jossa makaavat myös Pushkin ja Solženitsyn Putinin läsnäollessa.
xxx/ellauri170.html on line 745: Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys oli jyrkän kaksijakoinen. Luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.
xxx/ellauri170.html on line 747: Nykyisin gnostilaisuus nähdään usein varhaisen kristinuskon kanssa kilpailleena uskontona, joka irtaantui kristinuskosta tai kehittyi sen rinnalla. Gnostilaisuuden synnystä ei kuitenkaan ole yhtä kaikkien hyväksymää käsitystä. Gnostilaisuuden ajatukset pohjautuvat pitkälti platonismiin, erityisesti keskiplatonismiin, sekä juutalaisuuteen. Esimerkiksi ajatus demiurgista pohjautuu Platonin dialogiin Timaios. Näiden lisäksi gnostilaisuuteen vaikuttivat kristinusko sekä babylonialais-iranilaiset uskonnot. Kristillisestä gnostilaisuudesta puhutaan silloin, kun edellä esitettyihin perignostilaisiin ajatuksiin yhdistyy kristillisiä aineksia, kuten Jeesuksen opetuksia ja hänen välittäjäroolinsa pelastavan tiedon tuojana.
xxx/ellauri307.html on line 480: Merkittäviä eroja Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ovat kaste- ja ehtoolliskäsitykset. Vapaakirkossa kastetaan vain uskonsa tunnustavia, henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä. Uskovien lapset ovat mukana vain perheenjäseninä. Luterilaisesta kirkosta poiketen Vapaakirkko ei käytä lapsikastetta. Vain uskovia kastetaan (veteen tai kynttilänjalkaan upottamalla), eikä kasteen katsota pelkkänä suorituksena pelastavan. Kastetta pidetään merkityksettömänä ihmiselle, jolla ei ole henkilökohtaista uskoa. Kastekysymys ei kuitenkaan ollut luterilaisesta kirkosta irtaantumisen syy, sillä Vapaakirkossa kastettiin lapsia. Se oli teoriassa mahdollinen käytäntö vuoteen 1974 saakka.
xxx/ellauri312.html on line 529: Lopuksi käy ilmi, että Rorty käytti lunastusta – uskonnollisen kielen ensisijaista kaupallista osatekijää – vangitakseen uskonnon pelastavan voiman. Tämä valta suunnattiin maallisten, muka-demokraattisten vaurastumistoiveiden suojelemiseen, jotka ovat luonteeltaan vaativia ja hauraita.
xxx/ellauri312.html on line 577: Lunastava suhde täyttää elämämme merkityksellisesti ja merkityksellisesti, inspiroi riskejä ja uhrauksia ja johtaa siittimemme laajentumiseen ja transuiluun. Kukin lunastuu kuka mitenkin. Lunastus on demokraattinen ja privaattiasia. Mutta miksi Rortyn on käytettävä lunastusta, ensisijaisesti kaupallista ja toissijaisesti uskonnollista kieltä hänen työssään? Väitöskirjani on, että lunastus lainaa uskonnolta pelastavan voiman, joka on välttämätön, jotta ihmiset viizivät työskennellä maallisen hyväksi ja toivoa liberaalia utopiaa. Kirjallisuus ja "demokratia" (laissez-faire kapitalismi siis) ovat petikavereita. In terms of fostering flourishing, happiness and middle-class cohesion, Rorty thinks that "just ordinary" liberal democracy is all the ideology anybody needs.
10