ellauri032.html on line 60: Raamatussa luvataan jossain kohtaa et jos 2 pyytää yhdessä niin siihen suostutaan. Eikä siinäkään ollut painovirhettä, kuten Kaarlo Syväntö voi totistaa. Kaarlo ja sen kaveri päätti testata ja pyysi herralta kahteen pekkaan kirjoituskonetta. Ja sehän tuli kuin tilauxesta. Toimitus kesti tosin kuukauden ja kone oli huonokuntoinen, mutta silti vittu. Tuli yhtä nopsasti kuin Seijan samettihousut postimyynnistä. Eikä maxanutkaan mitään. Vahva rukousvastaus.
ellauri035.html on line 1113: Balzun veljet oli Pedro, Felipe, Raimundo y Magdalena (sekin oli veli vaikka huzun niminen. Spanjuureilla on ihmisille outoja nimiä joita muut ei antaisi kuin lemmikeille.). Kuudes veljes Lorenzo oli Balzu ize salanimellä. Antonio-setä oli ikävä. Toledossa oli kivaa. Sen rehtori Zaragozassa oli Villanueva, el Zorron kylä. Se just sano 1625 Baldee sapekkaax. Koleerisex ja sangviinisex samalla aikaa. Koleerinen koska se aina rähisi, mut sangviininen koska se oli epäpelottava ruipelo.
ellauri036.html on line 129: Yhden aika räväkän kahdenkeskisen illanvieton jälkeen, jossa nauretaan ja lauletaan ja huudetaan ja itketään ja hyväx lopux melkein syödään myrkkyä, ne lähtee kahteen pekkaan matkoille. Alkaa osa 5. Tää alkaa olla melkein yhtä pitkäveteistä kuin Rusoon Heloise. Nyt mennään Pariisiin, ja Mussella näyttää olevan taas maniavaihde päällä.
ellauri042.html on line 826: Vajakki Repekka sopeutu mainiosti tiiatteriin. Tuskin huohmasi eze oli vammanen. Helppo uskoa kun kazoo nykyisiä nettisarjoja, niissä ei muunlaisia näytä olevankaan. Esim käsineitoa tai valtaistuinpeliä. All the things I do for love, heittää siskoansa bylsivä vallantavottelija ja tyrkkää huolimattomasti niitä vaklanneen pikkupojan alas jyrkänteeltä. Mitenhän käy seuraavassa jaxossa?
ellauri045.html on line 219: Toisena päivänä ajetaan me nuoret kahteen pekkaan
ellauri048.html on line 309: kahteen pekkaan lahmien istuu
ellauri055.html on line 1308: Häitä juhlittiin kahteen pekkaan Hälläpyörässä. Maha oli tiellä.
ellauri062.html on line 333: Juu juu, ei ei, samaa pekkalippos- ja jerrycottonmaista puolikovax keitettyä huulenheittoa. Jari Pervoa iilimadon nimellä. Mä en jaxa. Ja tätä sit on tiedossa 669 sivua. No ei välttämättä, täähän voi olla ihan rosollia, aiheet ja tyylit vaihtua varoittamatta kesken kolmea tavua pitempää sanaa kuin Pervon larpat. Viimeinen sivu ylivuotaa takakanteen. Ihankuin joku löisi oven kiinni kesken puheripul
ellauri065.html on line 543: (ruby fontilla) on mamupatja. PEKKARINEN pekkaroi: össön sössön. Ei
ellauri065.html on line 651: Ennen kuin mä ryhdyn pekkaroimaan poistoaukkoa.
ellauri067.html on line 46: Nyt alkaa selvitä! Pintti on jotain jota mänkkiin pitää sekoittaa. Sitä ei kaikki tiedäkään. Ollaan lasitehdasmiljöössä. Tommi tekee hyvin tarkkaa esiselvitystyötä jokaiseen kirjaansa. Ne on vähän kuin lähihistoriallisia romaaneja. Juu, pintti on lasinpuhalluxessa syntynyttä rikkinäistä jätelasia (s. 20). Runoilijasiskoa harmitti, että Tommi ehti julkaista lasitehdasmiljöökirjan ensixi. Muakin vitutti se Jiipekka Mäkelän turaus Hunanin lähetyssaarnaajista. Vaikka siinä oli vaan se ämmä vasta jostain 30-luvulta. Silti vittu. Noita Mäkeliä on satusetiä kuin salpausselällä.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri080.html on line 102: Antiikissa apinoita oli neljänlaisia: vereviä, sapekkaita, limaisia ja mustasappisia. Amerikassa niitä on erään lähteen mukaan viittä sorttia: rohkeita, tunnollisia, seurallisia, mukavia ja tyyniä. Tai toiste päin sanottuna: arkoja, hössöjä, mähiä, äreitä ja hermoja. Vaikka nää piirteet on muka tiristetty ulos kyselyistä faktorianalyysillä, ei silti yllätä, nää on jenkkien tavallisia meemejä. No kyselythän perustuu niinku Theofrastoxen luonteet niissä käytettyihin sanoihin.
ellauri088.html on line 110: Maapallon 7 giga-apinaa jännittää penkin reunalla kun fyysikko-Aatami ja lindkvisti-Eeva kahteen pekkaan ratkaisee mustekalaristisanaa. Vaikka mustekalat ja Eeva ja kazojatkin tietää etukäteen mitä tapahtuu. Vahvaa dramaattista ironiaa. Sentimenttiosastossa ruokalistalla on jälleen kerran sairaslapsiteemaa eli Love Storya. Kaikki ovat ällistyttävän epäuskottavia. Parhaiten näyttelevät Abbott ja Costello.
ellauri093.html on line 100: Mottin kaxi käsivartta oli prayer and money. Se hankki rahaa miljonääreiltä tosi röyhkeesti. Tavaratalomagnaatti oisi lahjoittanut talon Koreaan. Mott sanoi eiku anna 3. Okei jos pyllistyt mun kanssani. Ovi pantiin lukkoon ja pyllisteltiin kahteen pekkaan. Or so they say. Siitä virkistynyt pohatta lahjoitti ne 3 taloa. 1 niistä lienee mennyt tuhannen säleixi Korean sodassa, Hilja pahoitteli.
ellauri093.html on line 647: Myöhemmin kun Ilmo oli näyttämässä mihin kohtaan isä Ilmari hukkui Kiiskilässä, Hilja tapaa Dickin Joensuun junassa. Siellä oli joku NNKY:n kokous näät. Oli ihmeellistä tavata näin kahteen pekkaan, ilman Ilmoa ja Heleneä. Oli hauska seurustella edes suullisesti. Pari pääsi öizemään samaan yömajaan, mikä ilahdutti molempia. "Olet silmissäni kalllisarvoinen ja minä rakastan sinua", lauloi Dick halleluujaa kuin Shrek korvavahakynttilänsä ääressä. Painuimme kiitoxen ja rukouxen päälle pehkuihin, sydämet täynnä suuria odotuxia.
ellauri095.html on line 205: Gerard oli huonompi piirtämään kuin Arthur-veli ja tyytyi lopulta vaan pöpöttämään skezeistä kuten lempparinsa Ruskin. Tästä Ruskinista on jo niin monta mainintaa, että kohta täytyy sekin ottaa tikun päähän. Muistaaxeni Janet Breckenridge mulle ekan kerran mainizi koko tyypistä. Se oli kai joku viktoriaanien "Tuus" Pekka Tarkka. Onnen pekka. I´m so happy oli Mänlin kuuluisat viimeiset sanat.
ellauri144.html on line 564: "Tahdon aina irti siitä mikä on vapauttanut mut, plus siistit kotiolot." "Is it me? IT IS me, Me ME ME ME! But IS IT?" This statement reflects Roth´s patent narcissism and determination to promote himself at any cost. Fellow juutikkaiden mielestä (esim rabbi Rackmann) Roth oli antisemiitti kun sen fiktiivinen kessu ei antanut jutkukaverille erikoiskohtelua. Phillu räkytti tästä Rackmannille vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Kosto elää, vaikka jutku kuolisi. In 1959, Roth and Maggie (happily married) went to Italy for 6 mo on a Guggenheim. Phillu olis tahtonut koittaa shtuppimista 3 pekkaan kolmantena joku Marketta, mutta Maggipa ei suostunut.
ellauri162.html on line 586: Kun hänen aistinsa palaavat hänen munastaan hänen sydämeensä (sehän on jumalallisen sanansaattaja), joka on nyt unettomana, Nooa vastaa poikiensa palvelemisesta seuraavalla palkinnolla: "Kirottu kinkku, sinä lakupekka, koska et palvellut isääsi, olet veljienne orja; Sinä Shem, vanhin, elät, siunattu pyhän Jumalan silmissä, ja Herra levittää maan päälle nuoremman veljen [Jafettin] monilla jälkeläisillä, kunnes [Jafettin] runsas linja muodostaa kovakantisen istuimen jopa [veljiensä] kodeissa, sekoitettuna naapurien pehmeäkantisiin, runsaat jälkeläiset täyttävät vierekkäiset kaupungit ja ne, jotka [he, Jaafetin poikastuotanto] on myös rakentanut."
ellauri214.html on line 56: Jumputusta ja lakupekkamaista huutelua. Oi jospa vielä saisi olla mukana. Sydän ja kivexet pakahtumaisillaan, lainataxeni JK Rowlingin sanoja.
ellauri254.html on line 896: Turha toivo Maxim Gorki, kökkäreitä ootte kaikki samanlaisia. Gorkin arvostelu Tolstoista, Dostojevskistä, Turgenevistä ja Blokista osuu naulan kantaan, mutta ei nää bolshevikkikynäilijät ole pekkaa pahempia. Kökkäreitä äidin oomme kaikki, apinoita samanlaisia.
ellauri256.html on line 508: Paljonkos siitä tulee keskim. pekkaa päälle kaikille? jotain 15 taalaa eli toista sataa kekkomarkkaa vuodessa. On siis huisin tärkeää että länkkäreinä pidämme huolta siitä ettei meidän osuus sunkaan pienene näihin säälittäviin keskiarvolukemiin.
ellauri276.html on line 1289: Marguerite Antonia Radclyffe Hall (12. elokuuta 1880 – 7. lokakuuta 1943) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanista Siirappia kolmeen pekkaan yxinäisyyden kaivossa, uraauurtava teos lesbokirjallisuudessa. Aikuisena Hall käytti usein nimeä John eikä Marguerite.
ellauri310.html on line 934: Jahas, trollipekka taas vauhdissa.
ellauri401.html on line 51: Tässä on kokonainen albummi ruusuristiläistä pekkarointia. Aihetta on aikaisemmin sivuttu albumeissa 52, 263 ja 388 (Pekan käsityöopas).
ellauri401.html on line 158: Vuonna 2025 Pekka Ervastin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tuolloin olisi tilaisuus saada julki paremmin suurelle yleisölle suunnattu, aiempia (Mela, 1954 ja Gullman, 2020) kaunokirjallisempi elämäkerta. Jo julkaistut elämäkerrat ovat tavoittaneet lähinnä teosofisen kuplan sisällä olevia. Jonkin ’oikean’ ja tunnetun kirjailijan kirjoittama opus saisi huomiota laajemmin. Onpa ehdoteltu mahdollisia varteenotettavia nimiäkin: Matti Salminen ja Antti Tuuri – heillä voi olla ymmärrystä sellaisia hengenmiehiä kohtaa kuin Pekka Ervast. Löytyisikö tahtotilaa käynnistää prosessi riittävän varhaisessa vaiheessa? Pekka Ervastin uusin elämäkerta on ilmestynyt myös e-painoksena. Paperipainoksessa esiintyneitä painovirheitä on korjattu tähän toiseen painokseen. Teos on jaossa myös Ruusu-Ristin ja pekkaervast.net-sivustoilla.
ellauri401.html on line 212: Oltuaan 18-vuotiaana pastori Murénin kanssa muutaman kerran kahteen pekkaan kammiossa rippikoulussa Pekka näki ja tunsi ”kuinka paljon meidän taivaallinen Isämme minua rakasti (17cm jos olet taitava)”. Liikutuksen vallassa Pekka seurasi toisia alttarille ja laskeutui taas polvilleen oudon tunnelman valtaamana. Ehtoollismenojen aikana hänen silmänsä olivat ylöspäin kohotettuina kohti alttaritaulua, jota hän aina oli pitänyt rumana. Pekan katsellessa taulua se peittyi kuin jonkinlaiseen sumupilveen. Hetken kuluttua pilveen muodostui aukko, josta Pekka näki Jeesuksen kasvot ja erään puolen hänen vartalostaan. Pekan mielestä se ei ollut näköhäiriö eikä kuva vaan elävä olento, jonka syvät ja lempeät silmät katsoivat suoraan häneen.
ellauri401.html on line 399:
pekkaervast.net/pe_images/frelanderin_huvila_oulunkylassa_myllyhaka_14.jpg" width="100%"/>
ellauri420.html on line 350: Koska ihmisen olemassaolo on merkittävin ja oudoin seikkailu, jonka luonto on tuntenut, on väistämätöntä, että se on myös lyhin; sen loppu on ennustettavissa ja toivottava: sen jatkaminen loputtomiin olisikin säädytöntä. Riskialtis paradoksaalinen poikkeuseläin voi jatkaa leikkiä vuosisatoja ja jopa vuosituhansia, ennen kuin sille jää musta pekka käteen. Pitäisikö meidän valittaa siitä? Näin käy ihmiselle: hän jatkaa kykyjään, muttei sukuaan; hänen henkiset voimavaransa kuivuvat, samoin kuin hänen inspiraationsa tuoreus. Vallan jano on vienyt liikaa hänen sielustaan: kun hän on kaiken herra, hän ei enää hallitse päämääräänsä. Koska sillä ei vielä ole kaikkia keinoja tuhota ja nihilistää itsensä, se ei pian tuhoudu; mutta ei ole epäilystäkään siitä, että hän takoo täydellisen tuhon välineen ennen kuin löytää ihmelääkkeen, joka ei myöskään näytä kuuluvan luonnon mahdollisuuksiin. Hän tuhoaa itsensä luojana: täytyykö meidän päätellä, että kaikki ihmiset katoavat maasta? Asioita ei tarvitse nähdä niin ruusuisina: melkoinen osa selviytyy, raahautuu edelleen, ali-ihmisrotu, vapaamatkustajat maailmanlopusta...
xxx/ellauri027.html on line 760: Taiteilijat hakee Eskiltä innostusta. Ne on kauheen arkoja, izetietosia mut samalla huono izetuntosia, ne ei siedä pienintäkään kritiikkiä. Sellaselle Eski on hyvä kaveri. Kyllä se olikin kova innostumaan, ainakin puheissa. Kaikki mittarit aina tapissa. Siinä vaan herkkyys tahtoo vähän kärsiä. Se vanha pekka ja susi tarina, mikään ei enää tunnu miltään kun kaikki on timangia.
xxx/ellauri127.html on line 458: Naiset on kaikki sapekkaita. Niillä on 2 hyvää hetkeä, yxi petissä, toinen haudassa.
xxx/ellauri199.html on line 1102: Mut pätkän loppu oli hyvä, kaxineuvoisen lopen päättämättömän jutkutytön Simonen ei tarttenut valita dharmalepakon ja muslimimutiaisen välillä, vaan kaikki kolme ajoi kolmeen pekkaan kolmipyöräisellä kohti auringonlaskua. I´m a poor lonely cowboy and a long way from home...
xxx/ellauri218.html on line 426:
Löllö lakupekkana
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri357.html on line 513: Emily Bronte ei ollut pekkaa pahempi: "En voi sitä sanoin ilmaista, mutta varmaankin sinulla ja joka iikalla on tunne, että ihmisen oman olemuksen ulkopuolella on jotakin, joka kuuluu hänelle. Mitä hyötyä olisi minun olemassaolostani, jos rajoittuisin vain izeeni?" Hyötyä kenelle?
xxx/ellauri379.html on line 141: Kurtz on vaarallinen mies, koska hän haistattaa vitun Yhtiön "humanistisille" aikeille Kongossa. Hän palauttaa enemmän norsunluuta kuin kaikki muut asemat yhteensä, ja tekee sen käyttämällä absoluuttista voimaa. Tämä pelottaa managerin kaltaisia miehiä, jotka valittavat Kurtzin "epäterveestä menetelmästä" - vaikka Kurtz tekee vain sitä, mitä yritys tekee kokonaisuudessaan piilottamatta tekojaan hyvien aikomusten julkisivun taakse. Marlow huomauttaa, että "Koko Eurooppa osallistui Kurtzin tekemiseen", ja Kurtzin olemassaolo todistaa tämän olevan totta: Kuten Yhtiön kaltaisissa yrityksissä mukana olevat eurooppalaiset (vixi miten amerikkalaiset painottaa sanaa eurooppalaiset tässä, vaikka ize ovat mikäli mahdollista pekkaa pahempia haudanryöstäjiä), hän kuvaa Marlowin Kongossa vallitsevaa ahneutta ja himoa. Toisin kuin Yhtiö, Kurtz ei kuitenkaan ole kiinnostunut hänen imagostaan tai siitä, kuinka "haitalliset hölmöt", kuten johtaja, näkevät hänet. Vaikka Bryssel on tekopyhyyden "valkoinen hauta", Kurtz on täysin avoin himoistaan. Hän kertoo Managerille olevansa "Ei niin sairas kuin haluaisit uskoa." Mutta tämä toteamus pätee kaikkiin eurooppalaisiin, jotka ovat mukana imperialistisen valtakunnan rakentamisessa: Vaikka Kurtzin leimaaminen moraalisesti "sairaaksi" mieheksi saattaa tuntua lohduttavalta, hän itse asiassa vain hieman liioittelee niitä impulsseja, joita termiittiapinoiden sydämissä on kaikkialla.
44