ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
ellauri036.html on line 1225: Sen pitkät hiuxet hajallaan peittävät sen kokonaan.
ellauri036.html on line 1600: peittävät punastuen se ensimmäisen suudelman.
ellauri051.html on line 1315: 715 I skirt sierras, my palms cover continents, 715 Hameen sierrat, kämmenet peittävät maanosat,
ellauri246.html on line 219:       That pave with level flags their burial-place, jotka peittävät kaakeleina hautuumaan,
ellauri327.html on line 420: Harlan Coben (s. 4. tammikuuta 1962) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa nk. "jännitysromaaneja." Se on yhtä pahansuovan näköinen kuin on sen kylmän ilkeät kyhäelmät. Hyvin kelpaisi yhdexi puolalaisen sarjan skiniroistoista jotka pahoinpitelevät ja (melkein) tappavat baseballippalakkisen Adamin lurppahuulisen trofeeäiskän ja peittävät sen roskaläjään jätesäkeillä. Olisivat vittu tappaneet, oli se sevverran ello kuikelo. Mitä enemmän sen scheisseja joutuu näkemään, sitä paremmalta se ajatus alkaa tuntua. Tossa kaverissa ei maailma mitään menetä, ja voittaisi paljon jos sen niska naxautettaisiin haitilaisen neekerin niskannixautuskikalla.
ellauri333.html on line 503: Leikkaamattomat hiukset (kes) muistuttavat alistumisesta Jumalan tahtoon. Sikhimiehet kasvattavat pitkän tukan ja parran, ja peittävät päänsä turbaanilla.
ellauri336.html on line 77: Yleisin tapa, jolla naiset peittävät hiuksensa, on peruukki tai huivi ja joskus hattu. Heidän käyttämänsä peruukki kutsutaan jiddishin kielellä "sheiteliksi" eli kalloxi. Se voi olla valmistettu synteettisestä materiaalista tai aidosta hiuksista. Nämä peruukit ovat melko kalliita, maksavat jopa 500-1500 dollaria. Peruukit ostetaan usein kauppiaalta nimeltä "Sheitel macher", joka ihan pohjimmiltaan tarkoittaa "kallontekijää" jiddishiksi. Jotkut näistä peruukkisalongeista ovat vähittäiskaupan liikkeessä, kun taas toiset ovat omistajan kotona. Peruukin haltija on yleensä nainen, koska kalloa pidetään intiimialueena ja sen vuoksi olisi sopimatonta käyttäytyä sopimattomasti miehen kanssa. On yleistä, että hasidinaiset omistavat 2 tai useampia peruukkeja: yksi jokapäiväiseen käyttöön ja toinen sapattina, juhlapäivinä ja virallisissa tilaisuuksissa, kuten häissä.
ellauri371.html on line 573: Säästöt ja annuiteetit. Vetoan sinuun kiinnittääxesi erityistä huomiota tähän seikkaan ja seuraavaan - lisää: nyt kaikki kotimaiset lainat on konsolidoitu, niin sanotut lentävät velat eli sellaiset erääntyvät kikymaksut ovat enemmän tai vähemmän lähellä. Velat näät koostuvat säästötilille talletetusta rahasta - uudet ja varakassat. Ollaan kilpailussa pitkään valtion tilauksista, nämä varat katoavat ulkomaisten lainojen korkojen maksamiseeen ja heistä sata % sijoitetaan yhtä suureen määrään annuiteettitalletuksia. Nämä viimeiset peittävät kaikki reiät valtiolla! goyimien kassakoneet kilisevät. Teollisista arvoista on taas verotettu. Olemme sitä varten.
ellauri398.html on line 267: Naaraat, joiden huput peittävät suurimman osan klitoriksen terskasta, voivat usein masturboida stimuloimalla huppua klitoriksen terskan päällä; niillä, joilla on pienempi tai tiiviimpi rakenne, on taipumus hieroa klitoriksen teristä ja huppua yhteen. Klitoriksen huppu suojaa klitoriksen terskaa, samoin kuin esinahka peniksen terskassa. Usein kysyttyjä lisäkymysyxiä: Onko tämä
ellauri458.html on line 445: Nyt palaa Ahmed Ahne takaisin omalle vahvuusalueelle mässäilemään madoilla: Ammuvainaan henki lähtee ja palaa maahan; sinä päivänä kaikki niiden ajatukset katoavat. Oi, kuinka monet kuolevaiset ajattelevatkaan maallisen toimeentulon epävarmuutta, mutta kuoleman äkillisen iskun alla kaikki, mitä he olivat ajatelleet, yhtäkkiä katoaa. "Kuin avautumaton laskuvarjo laskeutuessaan, minut otetaan pois, ja minut ravistellaan pois kuin heinäsirkka housuista." Henki ei siis mene pois vapaaehtoisesti, vaan vastentahtoisesti, koska se surulla luopuu siitä, mitä se on rakkaudella omistanut, ja halusipa se tai ei, sille on asetettu aika, jota ei voida ohittaa, jolloin maa palaa maahan. Sillä on kirjoitettu: "Sinä olet tomua, ja tomuksi sinä jälleen tulet." On luonnollista, että aineellinen hajoaa aineeksi. "Sitten hän ottaa pois heidän henkensä, ja he pyörtyvät ja palaavat tomuunsa." Mutta kun ihminen kuolee, hänet perii nippu petoja, käärmeitä ja matoja. "Sillä kaikki nukkuvat tomussa, ja madot peittävät heidät." "Mato syö heidät kuin vaatteen, ja koi syö heidät kuin villan." "Minut tullaan tuhoamaan kuin mätä, kuin vaate, jonka koit syövät." "Sanoin mädälle: 'Sinä olet minun isäni, äitini ja sisareni', ja madoille: "Ihminen on mätä, hänen poikansa on mato." Mikä ilkeä isä, mikä ilkeä äiti, mikä inhottava sisar! Sillä ihminen siitettiin himon kiihkosta mädäntyneestä verestä; hänen ruumistaan ei seuraa lopulta kuin hautajaismadot. Elävänä hän siittää täitä ja lieroja; kuolleena hän siittää matoja ja kärpäsiä. Elävänä hän tuottaa lantaa ja oksennusta; kuolleena hän tuottaa mädäntymistä ja löyhkää. Elävänä hän lihottaa yhden miehen; kuolleena hän lihottaa monta matoa. Mikä sitten on pahanhajuisempaa kuin ihmisruumis? Mikä on kauheampaa kuin kuollut mies? Jo se ihmisen sylilelu, joka oli elämässä tervetullein, on kuolemassa tuskallinen katsella. Mitä sitten ovat rikkauden hyödyt? Entä juhlinnan? Entä nautinnon? Ne eivät pelasta kuolemalta, ne eivät suojele madolta, ne eivät pelasta löyhkältä. Se, joka kerran istui loistokkaasti valtaistuimella, makaa nyt halveksittuna haudassa; se, joka kerran loisti koristeltuna palatsissa, makaa nyt saastaisena ja alastonna haudassa; se, joka kerran nautti herkuista yläsalissa, on nyt matojen syömä haudassa.
xxx/ellauri227.html on line 439: Suurempi risti koostuu kahdesta viivasta, jotka peittävät pienemmän ristin. Vaakaviiva (kortit 1, 3 ja 4) näyttää ajan siirtymisen vasemmalla olevasta menneisyydestä oikealla olevaan tulevaisuuteen. Pystyviiva (kortit 1, 5 ja 6) on kuningattaren tietoisuus, joka siirtyy alhaalta tiedostamattomasta ylhäällä olevaan tietoiseen mieleen.
xxx/ellauri237.html on line 1060: Optimismista on kuitenkin tullut muotia, ja jotkut ihmiset haluavat näyttää optimistisilta, vaikka heidän sisäinen maailmansa on murtunut. Heillä ei ole hyvää yhteyttä itseensä, mutta he peittävät itsensä optimismin luotiliivillä. Falski optimismi ruokkii sitä, ettei halua kohdata todellisuutta ongelmien välttämiseksi, ja siitä tulee kaksiteräinen partaterä, joka ennemmin tai myöhemmin päätyy vahingolliseksi. Lyhyesti sanottuna se kätkee kivun ja kärsimyksen kieltämisen.
xxx/ellauri287.html on line 56: 4.3.2021 —Kun Jeesus säälii epätoivoista naista, hän ei vain osoita lempeää mielenlaatua naista kohtaan. Sääli ja armo ovat kuin lahja, jonka Jeesus antaa naiselle. Jumalan armo ja rakkaus peittävät naisen, ja ne suojaavat häntä niin kuin viitta... Vaikka ympärillä on monia ihmisiä, hän tulee ”viereen” ja ”koskettaa” sieltä... Armo aivan kuin laskeutuu naisen päälle.
xxx/ellauri417.html on line 827: tyhmimmistä naishahmoista. Tavoitteena on luultavasti kuvata innokas, naiivi kommunisti, joka on nyt tyhjä taulu, mutta tulevaisuus kuuluu hänelle – mutta lopputuloksena on nainen, joka on samaa mieltä isänsä kilpailijan kanssa metsäkiistassa, koska hän ei kykene ymmärtämään Vihrovin kirjoja, ja menee mausoleumiin tunnustamaan Leninin palsamoidulle ruumiille – ja jopa hallusinoi, että viisas ruumis kutsuu häntä "pikku tytöksi". (Olen muuten tästä ihan hulluna. Sanotaanpa vain, etten ymmärrä, millainen ateisti korvaa yhden kuolemattoman hengen toisella.) On oikeutettua kysyä, miksi en heittänyt tätä kirjaa pois alussa. No, koska se on omalla tavallaan mielenkiintoinen. En tietenkään suosittele kenenkään oppivan siitä neuvostotodellisuutta – se olisi lähes yhtä hölynpölyä kuin johtopäätösten tekeminen taloutemme kilpailukyvystä Ripostista. Samalla on hyvin opettavaista nähdä, millainen stalinistisen hallinnon minäkuva on ja mitä inhimillisiä ominaisuuksia se pyrkii levittämään. Ja on erityisen miellyttävää huomata, kuinka sosialistisen realismin pakolliset motiivit laskeutuvat (ja lopulta peittävät alleen) proosan, joka – oletetaan parhaiden motiivien – piilee jossain syvällä suvereenin kirjailijan sisimpässä. Luotan tähän vain siksi, että joskus Leonov kirjoittaa sellaista hölynpölyä, että se tuntuu melkein pilkalliselta vitsiltä. Kun Graciansky haluaa tuhota professori Vihrovin teoreettisella tasolla leimaamalla hänet kantialaiseksi, mystikoksi ja niin edelleen, voimme tulkita sen jopa käteenvetokokeilujen parodiaksi. (Jopa…) Tai kun hahmomme (jopa hyvät kommunistit) ryhdistäytyvät, kun joku univormupukuinen henkilö kysyy heidän esi-isistään, se tietoisesti tai tiedostamatta paljastaa paljon aikakauden (kohtuullisen) vainoharhaisesta tunnelmasta. Joten ehkä Leonov on todella rohkea kirjailija. Koska jos hän ei ole, niin tämä on surkea kirja.
15