ellauri023.html on line 1197: Ei tietenkään. Ex-stallari Esukka Sariola, Lapukka sympparina, paukutti Seijan kuullen ja sen päähän marxismi-leninismiä. Esa aika tosissaankin, Lapukka lähinnä kiusan vuoxi läpällä. Ei se näät ollut kunnon uskovainen, se erotettiin assarien lukupiiristä, kun se kysyi Pertti Rovamolta, mixei tyhjästä voi nyhjästä, eli mixei maailma ole voinu alunperin lähteä ihan nollasta. Perza kirkkoherran poika ei tiennyt, ja se sitä harmitti, ja sixi se erotti mut mustan lampaan punertuvasta katraasta. Vaikea olla uskottava kun joku joukossa ei usko, mätä omena mädättää pian koko laatikon.
ellauri043.html on line 1790: Se oli seisaallaan. Hiki valui sen kasvoilta. Tuuli paukutti sen takkia.
ellauri162.html on line 479: Hän olisi ehkä hyväksynyt noiden marionettien toisilleen lausumat pitkäpiimäiset höpötykset, jotka jäivät ilmaan roikkumaan, hän olisi ehkä hyväksynyt jopa lukuisat hävyttömät lainat Homerokselta, Theokritokselta, Enniukselta ja Lucretiukselta sekä Macrobiuksen ilmiantaman suoranaisen varkauden Aineiaan toisessa laulussa, joka on melkein sanatarkka jäljennös eräästä Pisandroksen runosepitteestä, hän olisi kenties voinut sulattaa noiden sekalaisten luritusten sanoin kuvaamattoman onttouden - sillä se mikä varsinaisesti nosti hänen karvansa pystyyn, oli Vergiliuksen heksametrisäkeiden rakenne: ne kumisivat kuin läkkipelti tai tyhjät peltikanisterit, paukuttivat litramitalla annosteltuja sanojaan prikulleen niin kuin pikkutarkan ja puisevan prosodian järkkymättömät säännöt vaativat, häntä häiritsi noiden kalkattavien. tosikkomaisten säkeiden tekstuuri, niiden juhlallisen virallinen ilme ja halpamaisen harras kieliopin kunnioitus,; nuo säkeet, jotka horjumaton kesuura mekaanisesti pilkkoi kahtia ja jotka päättyivät aina samoin daktyylin ja spondeen kirskuvaan yhteenottoon.
ellauri351.html on line 592: Oiska paukutti henskeleitä kun se sai torpatuxi jonkun varattoman dosenttiraiskan stipendin. Kukaan muu ei tahtonut olla ensimmäinen kusipää, mutta Oiskan ryhdyttyä syntipukixi toiset kateet ja pahansuovat seurasivat iloisina perässä.
xxx/ellauri139.html on line 1063: ymmärtää, niin onko minun sitten vastattava siitä, etteivät kykyni ole riittäneet käsittämättömän oivaltamiseen? Totta on, he sanovat, ja tietysti idioottien ruhtinas yhdessä heidän kanssaan, että tässäpä juuri kuuliaisuutta tarvitaankin, että on toteltava järkeilemättä, pelkästä säädyllisyydestä, ja että nöyryyden tähden minut ehdottomasti palkitaan tulevassa maailmassa. Samaa paukutti Perza Rovamo assareiden symppareille kommareiden nimissä: ei tarvi ymmärtää, riittää peukuttaa jos on symppari. Me alennamme liiaksi kaitselmusta liittämällä siihen omia käsityksiämme, koska olemme harmissamme siitä ettemme voi sitä ymmärtää. Mutta jos kerran sitä ei voi ymmärtää, niin, toistan sen vieläkin, on myös vaikeata vastata siitä, mitä ihmisen ei ole suotu käsittää. Mutta jos niin on, kuinka minut voidaan tuomita siitä, etten ole kyennyt ymmärtämään kaitselmuksen todellista tahtoa ja sen lakeja? Ei, parasta on, että jätämme uskonnon rauhaan.
5