ellauri015.html on line 1142: Kaarlo Fredrik (Kalle) Krappe (10. toukokuuta 1904 Lappi Tl – 19. helmikuuta 1983) oli suomalainen pakinoitsija ja kirjailija. Krappe toimi jatkosodan alkuvaiheissa JR 56:n I pataljoonan kranaatinheittiöjoukkueen ykkösheittöiden johtajana. Hän joutui jättämään rintamapalvelun terveydellisistä syistä marraskuussa 1941. Krappe kirjoitti pakinoita ja runoja.
ellauri015.html on line 1168: Lauri ”Lassi” Leskinen (21. tammikuuta 1918 Lapinsalo, Kiuruvesi - 27. syyskuuta 1979 Kuopio) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Leskisen vanhemmat olivat pienviljelijä Juho Alfred Leskinen ja hänen puolisonsa Anna Juljaana (o.s. Pekkala). Perheessä oli yhdeksän lasta. Leskinen opiskeli kansakoulun jälkeen Porsaanpään herännäisten kansanopistossa ja Lapinlahdessa. Hän meni sitten Kajaanin seminaariin 1936 ja valmistui sodan aiheuttaman viivästymisen jälkeen kansakoulunopettajaksi 1943. Sodan aikana yliluutnantiksi kohonnut Leskinen palveli Uhtuan ja Porajärven suunnilla sekä Santahaminan koulutuskeskuksessa pataljoonan adjutanttina.
ellauri023.html on line 445: siirtynyt Otamon hautausmaalle jäykkäpolvisten pataljoonan jatkeeksi.

ellauri131.html on line 73: Inkerinmaalla muodostettu suomalainen pataljoona palveli Saksan pohjoisen armeijakunnan valtaamalla alueella Viron ja Leningradin ympäristössä. Suomalaisen pataljoonan tehtävä oli turvata rautatieyhteydet partisaanien varalta.
ellauri131.html on line 74: Tenkun sotapäiväkirjan merkintöjen mukaan pataljoonan esikunnan ja komppanian toimistojen henkilökunta oli melkein kokonaan saksalaista. Korkeassa tehtävässä oli ainoastaan pataljoonan tulkkina toiminut saksalaissyntyinen sotavirkailija Hans Metzger (suom. Teurastaja), joka sai Suomen kansalaisuuden.
ellauri131.html on line 86: –Saksalaiset kertoivat, että suomalainen alikersantti Nuija oli tullut juovuksissa komppanian toimistoon kivääreineen ja käsikranaatein kostamaan saksalaisille vääpeleille. Nämä ampuivat hänet kuitenkin toimistossa kuoliaaksi. Vain 17-vuotiaan kiväärimiehen Väinö Pylsyn ja toisen itäpataljoonan sotilaan pikaoikeus tuomitsi vuonna 1943 alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä taposta viiden vuoden kuritushuonevankeuteen.
ellauri131.html on line 88: Vaikka saksalaiset sotilaat kohtelivat itsekin venäläisväestöä raa’asti, he eivät suvainneet inkeriläispataljoonan tiettyjen sotilaiden omavaltaista kostotoimintaa.
ellauri131.html on line 95: Inkeriläispataljoonan jäsenet olivat etupäässä hyvin nuoria, jopa alle 20-vuotiaita. Kouluikäisiä oli lähes 10 prosenttia. Monilla oli takanaan järkyttäviä elämänvaiheita Neuvosto-Venäjällä.
ellauri131.html on line 113: Tenkun muistiinpanot vierailusta inkeriläispataljoonassa antavat puutteellisen kuvan inkeriläissotilaiden taisteluista rautateiden varrella. Hänen kuvauksensa mukaan pataljoonan tehtävä oli turvata rautatieliikenne partisaanien iskuilta.
ellauri131.html on line 114: Kuitenkin Tenkkukaan ei voi olla toteamatta, että pataljoonan sotilaiden toiminta ei ollut läheskään aina suunnattu yksinomaan puolustukseen partisaania vastaan.
ellauri131.html on line 132: Pohjoisen armeijan selustan sotapäiväkirjojen (Kriegstagebuch 583, komentaja Korück) analyysi osoittaa, että valtaosa Venäjän siviiliuhreista oli liikkuvien erikoisyksiköiden joukkojen ampumia. Näihin osastoihin kuuluivat muun muassa inkeriläispataljoonan toisen ja kolmannen komppanian takaa-ajokomennuskunnat.
ellauri131.html on line 150: Inkerinsuomalaisten pataljoonan saksalaisille teloitettavaksi antamien vankien joukossa olikin myös lapsia ja naisia. Saksan armeijan päiväkirjamerkintöjen mukaan heidän epäiltiin olleen yhteistyössä partisaanien kanssa.
ellauri131.html on line 185: Tenkku iloitsi tästä, mutta korosti, että pataljoonan henkiseen huoltoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pastorilla oli perusteltuja syitä huomiolleen.
ellauri131.html on line 192: Useat kymmenet pataljoonan sotilaat mellastivat Tallinnassa herättäen kauhua kaupungin asukkaissa. Villiintynyt sotajoukko vaati lisää väkijuomia.
ellauri131.html on line 198: 18. joulukuuta 1943 inkeriläispataljoona saapui Hankoon ja siirtyi kokonaan suomalaisten komentoon. Everstiluutnantti Kaarlo Breitholtz määrättiin pataljoonan komentajaksi.
ellauri131.html on line 203: Kiinni saadut inkeriläispataljoonan sotilaat saivat Neuvostoliitossa kovia vankileirituomioita. Ne ulottuivat 10 vuodesta 25 vuoteen.
ellauri238.html on line 703: »Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö rva Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.»
ellauri315.html on line 274: Kerenski pysyi vallassa lokakuun vallankumoukseen saakka. Tässä vallankumouksessa bolshevikit korvasivat hänen hallituksensa marxilaisella, jota johti vanha itänaapuri Vladimir Lenin. Lokakuussa bolshevikit käynnistivät Venäjällä sen vuoden toisen vallankumouksen. Kerenskin hallituksella Petrogradissa ei ollut juuri mitään tukea kaupungissa. Vain yksi pieni joukko, Pietarin ensimmäisen naispataljoonan 2. komppanian alaosasto, joka tunnetaan myös nimellä The Women's Little Death Pataljoona, oli halukas kaatumaan hallituksen puolesta bolshevikkien edessä, ja nämä joukot selättivätkin vikkelään numeerisesti ylivoimaiset bolshevikkien kannattajat.
ellauri315.html on line 322: Kornilov muodosti neljästä tuhannesta miehestään kolme rykmenttiä kenraali SL Markovin, eversti Nezhintsevin, kenraali Afrikan P. Bogaewskyn johdolla ja pataljoonan kenraali Borovskiin johdolla. Toinen tuhat siviiliä seurasi armeijaa, mukaan lukien poliitikot VN Lvov, LV Polovtsev, LN, Novosiltsev ja NP Shchetnina sekä toimittajat, professorit, sotilaiden vaimot, lääkärit, terapeutit ja sairaanhoitajat.
ellauri316.html on line 69: Syyskuussa 2018 Puolan puolustusministeri Mariusz Blaszczak ilmoitti 18. koneellisen divisioonan muodostamisesta lähellä Ukrainan ja Valko-Venäjän rajaa. Päätettiin myös ennallistaa 8 vuotta sitten hajotettu Suwalki 14. panssarintorjuntatykistörykmentti. 16. koneellisen divisioonan aseistusta modernisoidaan uusien PT-91- pääpanssarivaunujen saapumisen vuoksi. Tammikuusta 2017 lähtien Naton pataljoonan taktiset ryhmät Saksan ja Yhdysvaltojen suojeluksessa ovat olleet Liettuan kaupungissa Ruklassa ja maaliskuusta 2017 lähtien Puolan Orzyszin ja Bemowo Pisken siirtokunnissa [en]. Tällä alueella on yhteensä yli 4 tuhatta Naton sotilasta. Alueen liikenneinfrastruktuuria myös modernisoidaan rakentamalla nopea sotilasvaltatie Puolasta Baltian maihin.
ellauri325.html on line 586: Rautatievirkamies Kemppi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 28. joulukuuta 1916 ja komennettiin Suomeen toukokuussa 1917.
ellauri325.html on line 588: Sisällissodan puhjettua hän keräsi kouluttamansa suojeluskuntajoukot ja ryhmitti joukkonsa Loviisassa vastarintaan punaisia vastaan, mutta joutui lopulta vetäytymään punaisten voiman tieltä Pernajan saaristossa olevalle Orrengrundin luotsiasemalle. Siellä Kemppi tunsi olonsa tukalaksi ja lähti muutamia miehiä mukanaan pyrkimään valkoiselle rintamalle Sysmään ja onnistuikin yrityksessään, jossa käytettiin reittiä Artjärvi–Mankala–Vuolenkoski ja Heinola. Sysmään Kempin johtamat joukot saapuivat helmikuun puolivälissä, ilmoittautuen sikäläiselle suojeluskuntapäällystölle. Kemppi määrättiin maaliskuun alussa päälliköksi Lusissa olevaan Sysmän 3. komppaniaan, josta myöhemmin muodostettiin Sysmän 1. pataljoonan 3. komppania ja myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 10. komppania. Tämän jälkeen Kemppi otti osaa Suomen sisällissotaan Lusissa, toisessa Heinolan valtausyrityksessä ja Hillosensalmella. Sodan loppuvaiheilla hän siirtyi saamansa määräyksen perusteella 30. huhtikuuta 1918 valtionrautateiden palvelukseen.
ellauri339.html on line 663: Kun vierailen myöhemmin Ukrainan vapaaehtoisarmeijan, ultranationalistisen pataljoonan, Kramatorskin päämajassa, joka vastaanotti Deychakiwskyn heinäsirkan, virkamiehet kertovat minulle Moskovan proktologista, joka syistä, joita he eivät laajenna, ostaa heille kiikaritähtäimet. Painan niitä hänen nimensä vuoksi. "Amerikkalainen vakooja", eräs mies kutsuu minua englanniksi. Kysymys siitä, onko se vitsi vai ei, roikkuu ilmassa seuraavan puolen tunnin ajan.
ellauri339.html on line 667: Sitten on kysymys, mihin rahat päätyvät. Yhdysvaltain maaliskuussa 2018 allekirjoitettu menolaki kielsi Azov-pataljoonan, vapaaehtoisryhmän, joka myöhemmin liitettiin Ukrainan armeijaan ja jonka logo muistuttaa silmiinpistävästi natsien SS-tunnusta, avustaminen. Mutta Azov on vain räikeimmin ongelmallisin jäännös ultranationalistisista ryhmistä, jotka muodostivat vapaaehtoispataljoonoja varhain ja jotka ovat edelleen eräänlaisena varjojoukkona. Toiset ovat omaksuneet Ukrainan armeijan, mutta he käyttävät usein edelleen pataljoonamerkkiä ja pysyvät uskollisina vanhoille komentajille.
ellauri342.html on line 356: Korpraali Kari ja hänen morsiamensa palkitaan mitalein paraatikentällä katselmuksessa. Eversti Franck lupaa palkinnoxi puheessaan, että jääkärit saavat vapauttaa synnyinmaansa vuosisataisen vihollisen ikeestä. Jääkärit kohottavat kolminkertaisen eläköön-huudon vapaalle ja itsenäiselle Suomelle. Elokuvan Jääkärin märkä uni -nimellä tunnetussa loppukohtauksessa sadat ratsumiehet hyökkäävät hurjassa rynnäkössä tulta, savua ja räjähdyksiä kiehuvan taistelukentän läpi pelkät sapelit heiluen, samalla kun Jääkärimarssi soi ja Jääkäripataljoonan lippu liehuu kaiken yllä varjokuvana. Paizi jääkärit oli jalkaväkeä. Filmin statistit oli varmaan puolalaista razuväkeä.
ellauri343.html on line 108: Syyskuussa 1918 50 rajavartijan joukko lipukkeen Valde Sarion johdolla saapui volostin alueelle suojelemaan Rebolia. Myöhemmin suojajoukkojen määrä nostettiin pataljoonan kokoiseksi , mutta lokakuussa 1920 Rebolyssa oli enää 60 suomalaissotilasta. Heidän tehtäviinsä kuuluivat linnoitusten rakentaminen, puhelinlinjojen kunnossapito ja etuasemien ylläpito Muujärvellä, Emelyanovkassa ja Luovutsaaressa sekä tiedustelu Rugozeron suunnassa, venäläisten pakolaisten - valkoisen liikkeen kannattajien - auttaminen ja punasuomalaisten toimittaminen Suomeen.
ellauri364.html on line 204: Nils Ragnar Eugene Antoni (1887-1968) oli ruotsalainen lääkäri, josta tuli lääketieteen tohtori ja neurologian apulaisprofessori Karolinska-instituutissa vuonna 1920 ollessaan vielä armeijassa pataljoonan lääkärinä. Hän toimi Morbyn sairaalan neuvonantajana vuodesta 1922 ja toimi Henrik Malmstenin hermostosairauksien professorina Tukholman Karolinska-instituutissa 1931-1954.
ellauri421.html on line 359:

• Viis-joen alueella ylittivät 49. jalkaväedivisioonan 212. jalkaväkirykmentti ja 142. jalkaväedivisioonan 19. jalkaväkirykmentti (risteys nro 3, ylityksen päällikkönä on insinööripataljoonan esikuntapäällikkö 142. jalkaväedivisioona),
  ellauri421.html on line 360:
• Kozelin alueella 222. jalkaväkirykmentti (risteys nro 2, ylityksen päällikkö on yliluutnantti A.E. Shelkov, 1. insinööripataljoonan esikuntapäällikkö)
  ellauri421.html on line 362: Lauttamatkan alueella - 15. jalkaväkirykmentti (risteys nro 1, ylityksen päällikkö kapteeni I. A. Zykin, 1. sapööripataljoonan komentaja).
  ellauri421.html on line 365: Suomalainen tykistö avasi jo ylitysalueen lähestyessä hurrikaanitulen ylitysyksiköitä kohti. Klo 13.00 kapteeni Zykinin sapöörien kimppuun hyökättiin alkuperäisillä paikoillaan, kaksi ajoneuvoa, joissa oli omaisuutta, tuhoutui, 18 ihmistä loukkaantui vakavasti ja kuljettaja Druzhinin ja 1. komppanian sotilas Pechnikov kuolivat. Seurasi hämmennys. Vasta klo 15.00 kapteeni Zykin ja pataljoonakomissaari Markelov johtivat henkilökohtaisesti puistokomppanian ajoneuvot risteykseen. Kävi ilmi, että risteykseen tuotuja kumiveneitä ei voitu käyttää, koska ne kaikki oli leikattu sirpaleilla. Jatkuvassa suomalaisen tykistötulessa 7. ponttonipataljoonan kulkuneuvot matkasivat joelle, ja sapparien ja ponttonisoittajien yhteisillä ponnisteluilla aloitettiin ylitys. Klo 18.00 mennessä 15. jalkaväkirykmentin kaksi komppaniaa ylittivät joen pohjoisrannalle. Klo 18.00 määrättiin pysäyttää ylitys. Nuolet asettuivat ns. Pärssisen lehtoon joen vastarannalle. Kapteeni Karl Lagerlöfin 3. pataljoona, 28. jalkaväkirykmentti yritti heti heittää heidät jokeen, mutta epäonnistui. Sitten rykmentin reservi, kapteeni Mauno von Schrowen 2. pataljoona, asetettiin toimintaan. Taistelu kesti koko yön 6. - 7. joulukuuta, ja vasta aamulla suomalaiset ilmoittivat lehdon raivauksen valmistumisesta. Neuvostoliiton arkistotietojen mukaan 222. ja 15. rykmenttien komppanioilla oli hallussa oli sekä Pärssisen lehto että koululehto. Ne. Meidän omamme ilmoittivat pitävänsä lehtoja, mutta suomalaiset ilmoittivat valloittaneensa lehdot takaisin? "Бой длился всю ночь с 6 на 7 декабря и только к утру финны рапортовали об окончании зачистки рощи. По советским архивным данным, роты 222-го и 15-го полков удерживали как рощу Пярссинена, так и Школьную рощу." Т.е. наши доложили, что рощи удерживают, а фины - что рощи отбили? Vitun sotapropagandaa taas. Ihan kuin lukisi Ukrainan erikoisoperaatiosta.
  ellauri421.html on line 375: Prikaatin komentaja Zaitsev teki seuraavan päätöksen ylityksestä: ensimmäisessä ešelonissa ylittää 173. jalkaväkirykmentin ensimmäinen pataljoona, mukana amfibiopanssarivaunu T-37 tai T-38 (asiakirjoissa näiden tankkien tyypit ovat jatkuvasti hämmentynyt) divisioonan 339. panssaripataljoonasta. Ylityksen tulitukea oli tarkoitus tarjota rykmentin ja rykmentin panssarintorjuntatykistön akuilla sekä saman 339. panssaripataljoonan T-26 panssarivaunuilla. Kaikki tuliaseet siirrettiin maihin ponttonien lastausalueelle. Valtaessaan sillanpäätä pataljoona joutui saamaan jalansijaa ja antamaan signaalin raketeilla. Tämän jälkeen oli määrä alkaa rykmentin ja divisioonan pääjoukkojen ylitys.
  ellauri421.html on line 379: Ainoat tiedustelutiedot Kiviniemen vihollisesta olivat vuonna 1937 tiedustelutietojen perusteella laaditun Karjalan kannaksen linnoitusalbumin kartat. Suomalaisryhmästä 461. rykmentin komentajat eivät osaneet sanoa mitään. Koskien etelärannalla suomalaisten kanssa käydyn aamutaistelun ja ponttonien viivästymisen vuoksi lastaus aloitettiin vasta iltapäivällä. Klo 15.30 173. jalkaväkirykmentin ensimmäinen pataljoona tuli maihin risteysalueelle 6 rykmentin tykistöä ja 12 neljäkymmentäviisi asetta tuli suoraan tuliseen. Paikalle saapui 5 T-26 panssarivaunua ampumaan paikan päältä ja 12 T-38 panssarivaunua. Samaan aikaan 5. ponttonipataljoonan kolonnin päällikkö saapui ylitysalueelle ja alkoi välittömästi laskea ponttoneja veteen. Noin klo 16.00 lähestyvän hämärän aikaan kolme ensimmäistä ponttonia olivat valmiina. Niihin ladattiin kaksi ensimmäisen komppanian kivääriryhmää ja yksi konekiväärijoukkue. 12 T-38-amfibiopanssarivaunusta kahdeksan oli valmiita laukaisuun. Pienet amfibiotankit joutuivat välittömästi vaikeuksiin. Yksi tankki sotkeutui välittömästi lankaan, neljä istui kivien pohjalle ja vain kolme tankkia kellui ponttonien mukana. Oli jo täysin pimeää. Pieni joukko 173. jalkaväkirykmenttiä meni tuntemattomaan.
  xxx/ellauri169.html on line 57: Vaalikampanjansa aikana Robertsonia vastaan hyökättiin hänen väitettyään palvelleensa taistelutehtävissä merijalkaväessä Korean sodan aikana. Saman pataljoonan veteraanit kertoivat julkisesti Robertsonin palvelleen huoltotehtävissä rintaman takana, eikä hän ollut heidän mukaansa viettänyt päivääkään taistelualueella.
  xxx/ellauri234.html on line 151: Ennen lähtöä Riihimäeltä tiistaina 9. syyskuuta 1941 pataljoonankomentaja majuri Perm piti meille puheen. Siinä hän ilmoitti juhlallisesti, että kaikki vanhat asiat oli nyt unohdettu ja meidät katsottiin nyt moitteettomiksi kansalaisiksi. Saisimme tilaisuuden tehdä osuutemme maailman vapauttamiseksi »idän barbaarista». Leningrad - tai Pietari, kuten hän sanoi - oli aivan romahduksen partaalla. Muutaman päivän kuluessa, ehkä muutamassa tunnissa, puna-armeijan luhistuminen rintaman tällä osa-alueella olisi tosiasia. Majurin silmissä loisti suomalaissoturin fanaattinen kiihko...
  xxx/ellauri234.html on line 161: Ennen perääntymistä ja sen aikana osa Permin pataljoonan miehistä antautui venäläisille. Saatujen tietojen mukaan kyse oli noin seitsemästäkymmenestä miehestä, puolet heistä oli Pelson vankeja, loput poliittisia vankeja. He eivät halunneet taistella demokraattista maailmaa vastaan. Tilaisuuden tultua he luonnollisesti halusivat pois väkisin pakotetusta osallisuudestaan fasistien hyökkäyssodassa. Monet antautuneista kertoivat palattuaan kotimaahansa, että kohtelu ryssien vankeudessa oli ollut hyvä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
  xxx/ellauri234.html on line 304: Majuri Vaara istuu pöytänsä ääressä Lapion yhteiskoulun opettajanhuoneessa selvitellen papereistaan parhaillaan kokoontuvan ja koottavan pataljoonan tarpeita. Reipas koputus oveen katkaisee kesäkuisen päivähetken hiljaisuuden. »Sisään», majuri sanoo ajatuksissaan ja jää papereittensa ääreen. Ovi kuuluu avautuvan. Kaksi paria pikkujalkoja kuuluu lyövän kantapäät yhteen. Majuri Vaara nousee ja kääntyy oveen päin.
  xxx/ellauri252.html on line 479: Maihinnousuryhmä 8:n apumiinalaiva Hansestadt Danzig saattajanaan julma jäänmurtaja SS Stettin ja kaksi vaarallista vartiovenettä kuljetti jalkaväkipataljoonan, jonka toimi lähinnä märsäkaarsina. Ryhmä nousi maihin kello 04.50 Kööpenhaminan satamassa. Yllätetty Tanskan armeija ei ehtinyt paikalle, ennen kuin saksalaiset olivat jo matkalla Amalienborgin linnaan. Kuninkaanlinnan luona paikalle saapuneet tanskalaiset sotilaat pysäyttivät saksalaisten etenemisen ja kysyivät passeja.
  xxx/ellauri255.html on line 80: "... tässä kohden puolestaan tuhosivat Suomen kolmannenkymmenennen ensimmäisen pataljoonan toisen komppanian kolmannen joukkueen ensimmäisen ryhmän soturit ainakin kaksi kuormuria..." "Tässä kohtaa Volkhovin etumus pyyhki tsuhnien tunaroivan pikku joukon hajalle kuin kynnysmaton."
  xxx/ellauri291.html on line 312: Jotkut pataljoonan johtajat kokivat sanoja karkeiksi ja epäkunnioittamattomiksi, yrittivät kehottaa ottamaan käyttöön sopivampia sanoituksia, mutta turhaan.
  40