Yeatsin ihastumista Tagoren teksteihin selittänee osin hänen oma passiivis-aggressiivinen kiinnostuksensa teosofiaan ja sen mukanaan tuomiin oxettaviin itämais-mystisiin viisasteluihin. Aika, jolloin läntinen maailma etsi idän viisauden ja lännen rationaalisuuden yhdistelmää, oli valmis Gitanjalin kaltaiselle kiteytykselle. Tätä ajatusta vasten kokoelman räjähdysmäinen ja pidäkkeetön menestys on ymmärrettävissä.

Eliot quoted, in evidence, four short passages from The Cutting of an Agate, in which Yeats says that the poet must “be content to find his pleasure in all that is for ever passing away that it may come again, in the beauty of woman, in the fragile flowers of spring, in momentary heroic passion, in whatever is most fleeting, most impassioned, as it were, for its own perfection, most eager to return in its glory.” Tää on puhdasta Tandoorikanaa.

Pardon that for a barren passion’s sake,

ellauri053.html on line 1351: Of what is past, or passing, or to come.	Kuolleille eläville menneille tuleville.

ellauri054.html on line 497: I love thee with the passion put to use

ellauri055.html on line 390: 		My passion for gardening may strike some as selfish, or merely an act of resignation in the face of overwhelming problems that beset the world. It is neither. I have found that each garden is just what Voltaire proposed in Candide: a microcosm of a just and beautiful society.

ellauri058.html on line 211:       Suurin osa Hannu Salaman esikoiskirjasta keskittyy yhden kesän kuvaamiseen Eelin elämässä. Se tavallinen tarina. Raskaaksi tullut Eeli joutuu poikaystävänsä hylkäämäksi, hänelle tehdään abortti ja hän joutuu lopulta mielisairaalaan. Olipas siinä passiivia kotitarpeixi. Syyllisiä ei tavoitettu. Hemmetin masentava. Samaa agraarista paskaa kuin joku Sillinpää tai Ahani Juho. Meni salamana vessaan, veti viivana housut alas mutta kakka oli jo tullut. Sori vaan Salama, ei tällä vielä kuuhun mennä. Onnex mulla on Salamalta koko kokoomateos. Jossa juhannustansseista on kyllä poistettu ne jumalanpilkkarivit. Naurettavaa kerta kaikkiaan. 

ellauri060.html on line 160: Lama passitti mut Kouvolaan. Fred the Gross teki parhaansa lopettaaxeen senkin. Ei osannut, hirtettiin in effigie. Yliopistolehti vittuili vielä mulle. Sen paska päätoimittaja sai lentopotkut. Siitä lähin oon vihannut tyhjäntoimittajia.

ellauri060.html on line 1070:       Nyt kun Iloisesta surusta on 163s luettu, voidaanko tuohon kysymyxeen vastata? Voi olla liian hätäistä, mutta tähän asti luetun perusteella se olisi jonkinlainen passiivis-aggressiivinen, epäonnistunut setämies. Voi helvetti, tätä elämää! Aika samanlajista on setäily tähän saakka kuin Kari Hotakaisen passiivis-aggressiivisella Virtas-Matilla. Mutta hirvijahdista alkaa aktiivisempi misogynia: 

ellauri061.html on line 39: Kumpaan kallistua oikeaan vaiko vasempaan? Kumpia muurahaisia olla mustia vai punaisia? Sitä jenkkiläiset taas kerran miettivät. Parkinsonin tautiset ei edes huomaa olevansa kallellaan. Yhdelle entiselle puusepälle kiinnitettiin vatupassi silmälasin sankoihin. Jo alkoi pelittää. Vaterissa menten. Se on siellä eikä anopin siellä. 

ellauri061.html on line 205:       Samuel Taylor Coleridge felt that Helena is guilty of "ungrateful treachery" to Hermia. He thought that this was a reflection of the lack of principles in women, who are more likely to follow their own passions and inclinations than men. Women, in his view, feel less abhorrence for moral evil, though they are concerned with its outward consequences. Coleridge was probably the earliest critic to introduce gender issues to the analysis of this play. Kehler dismisses his views on Helena as indications of Coleridge's own misogyny, rather than genuine reflections of Helena's morality.

ellauri062.html on line 165: WSOY shares the common values of the Bonnier Group which are passion for publishing, power of the rich individual, freedom of my speech, and commitment to my family company. In addition to these, WSOY places emphasis on compound interest, money-mindedness, and greed. 


ellauri063.html on line 450: Köyhyyden kriminalisoinnille on historiallista pohjaa, joten vanhojen lakien päivittäminen voidaan aloittaa vaikka heti. Aikana 1664-1883 maassamme oli kiellettyä niin köyhyys, kerjääminen kuin työttömyyskin. Järjestelmän nimi oli palveluspakko. Sen sisältö oli lyhyesti sanoen sellainen, että jokaisen vähänkin työkykyisen oli pestauduttava jonkun toisen palvelukseen. Mikäli jossain tavattiin vailla palveluspaikkaa oleva työkykyinen irtolainen, köyhä tai kerjäläinen, hänelle seurasi ankara rangaistus. Miehet passitettiin alkuaikoina sotaväkeen ja myöhemmin pakkotyölaitoksiin, naiset kehruuhuoneisiin. Palveluspakon luonnollisia seurauksia olivat myös palkkasääntely kustannusten hillitsemiseksi ja rajoitettu työpaikan vaihto-oikeus työvoiman pysyvyyden varmistamiseksi. Viimeisenä varmistuksena oli isännänvalta, joka piti sisällään myös oikeuden ruumiilliseen kuritukseen.

ellauri064.html on line 83: He maintained a life-long friendship with Shulem. A feature of Benjamin's unorthodox Marxism was his attempt to invest it with the passions of Messianic Jewish mysticism. He was also friends with Theodor Adorno, a critical social theory pioneer who was deeply influenced by Benjamin and helped preserve his legacy. Adorno remarked that Benjamin's work had ‘settled at the cross-roads between magic and positivism. That place is bewitched’.

ellauri064.html on line 158: Kerjäläisten syndikaatti: 1. Nimitys pohjoismaiden ensimmäiselle kunta- ja liikennelait yxiin kansiin koonneelle koodexille. 2. Eräs suurista kauppaketjuista riippumaton paikallinen valintamyymälä, ns. supermarket. 3. Palazi synkän feministisen kuusimezän keskellä. 4. Piparkakkutalo. 5. Vastaanottokeskus. 6. Kompassiruusu. 

ellauri065.html on line 228:   Finding himself out of work after film school in 1976, Ferrara directed a pornographic film, 9 Lives of a Wet Pussy, using a pseudonym. Starring with his then-girlfriend, he recalled having to step in front of the camera for one scene to perform in a hardcore sex scene: "It's bad enough paying a guy $200 to fuck your girlfriend, then he can't get it up." Ferrara lives in Rome, Italy. He moved there following the 9/11 attacks because it was easier for him to find financing for his movies in Europe. Ferrara descibes himself as a Buddhist. Because Jesus was a living man, and so were Buddha and Muhammad. These three guys changed the fucking world, with their passion and love of other human beings. All these guys had was their word, and they came from fucking nowhere. I’m not saying Nazareth is nowhere – I’m sure Jesus came from a very cool neighbourhood. Ferrara shows his love for other human beings by making films with a lot of FUCK! FUCK! and KILL! KILL! in them. His love of money is no match for his love of his neighbor primates.

ellauri065.html on line 623:   Must vähä tuntuu että s.594 Juotikas loppuviimein kääntelee omaa poliittista hyrräkompassia. Ei liene satsumaa että sen miälestä vasemmisto joutui exyxiin kuin pieru yleisliittolaisten heittäessä nurkkaan pyyhkeensä. Silloin (89) Juotikas oli pikkupoika (13vee). Vaikka se ois halunnutkin vasemmistokapinoida kalkkilaivan kapteenia, se oli ihan liian myöhästä. Nyt on valittavana enää talousliberalismi ja oikeistopopulismi. Tai sitten pansatanismi, johon Juotikas taitaa olla kallellaan. Revi siitä. Ketään ei saada vastuuseen. Yhteisöllinen häpeä leviää koko ihmiskunnan päälle kuin löysä pieru. Eipäs kun koko luomakunnan päälle. No nyt kuule Juotikas alkaa mennä vähän liian pitkälle! Pidä häpeäsi izelläsi. Meillä ei häpeillä! Pulinat pois! Mölyt mahassa!

ellauri066.html on line 478: Out of these two arise those mixed affections and passions of anger, which is a desire of revenge; hatred, which is inveterate anger; zeal, which is offended with him who hurts that he loves; and ἐπιχαιρεκακία [epikhairekakia], a compound affection of joy and hate, when we rejoice at other men's mischief, and are grieved at their prosperity; pride, self-love, emulation, envy, shame, &c., of which elsewhere. Nicomachean Ethics, 2.7.1108b1-10

ellauri066.html on line 514: Displeasure at another's unhappiness is sympathy, pity, or compassion. [citation needed]. Paizi pity on selkeesti ylhäältä alaspäin, se on vähän niinkuin armoa. Señor ten piedad de nosotros.

ellauri066.html on line 520: During the seventeenth century, Robert Burton wrote in his work The Anatomy of Melancholy, "Out of these two [the concupiscible and irascible powers] arise those mixed affections and passions of anger, which is a desire of revenge; hatred, which is inveterate anger; zeal, which is offended with him who hurts that he loves; and ἐπιχαιρεκακία, a compound affection of joy and hate, when we rejoice at other men's mischief, and are grieved at their prosperity; pride, self-love, emulation, envy, shame, &c., of which elsewhere."[37]

ellauri066.html on line 537:       Pynchon käyttelee ahkerasti ällösanoja. Pyhiä maasiankoloja, mystisiä voimia ja symboleja. Velvollisuuden ja syyllisyyden tunnetta. Maxutaseita, vastaavaa ja vastattavaa. "Kohtalokkaita" persoonattomia passiiveja: meidät on valittu. Valittu. Isoja alkukirjaimia. Heidän on Tarkoitus Kohdata Toisensa. Kaikki tollanen totalitääris-paranoidi musta magia on vaan ällöä. 

ellauri071.html on line 93: Roger’s antipathy to Coward´s comedies of manners echoes the comments about Blithe Spirit in the Advent passage at 134 and passim. Pynchon’s own antipathy to the composer, writer and actor goes all the way back to "Lowlands," one of his first published stories.

ellauri071.html on line 554: Netzach is the sephirah 'victory', the ability of raw, emotional, passionate energy to overcome obstacles, but it needs to be balanced by Hod, the ability to rationalize and exercise a degree of self-control. If it is not balanced it becomes uncontrolled passion, desire, greed and covetousness, the dark side of Venus, which is unbridled lust. Never underestimate it, anyway. 

ellauri073.html on line 265:       Despite his otherwise bad attitude, Foley has a passion for his career as a motivational speaker, going as far as to travel to Venezuela to speak to teens. While serving a term in prison, Foley seems to be respected, and to have a good friendship with his cellmate Deshawn Powers, who refers to Foley as "The straight-up OG...of cell block three!".

ellauri073.html on line 508: She was born May 14, 1938, in Fort Fairfield, Maine. The daughter of a potato farmer, she worked a quarter of the year during the harvest, but found her true passion for learning in the town’s one-room schoolhouse. She eventually graduated from Northfield boarding school in Gill, Mass., and later became the first in her family to graduate college, with a bachelor’s degree in English from Mount Holyoke in 1960, where she was student body president and wrote Junior Show.

ellauri073.html on line 510: After receiving her master’s degree from the University of Illinois, Mrs. Wallace was an English professor at Parkland College for 35 years. Her passion for learning was paired with a passion to help others learn — she was an enthusiastic, rigorous and above all compassionate instructor who made sure every student she had knew how much their voice mattered. Even after retiring, she taught in correctional facilities around Illinois and volunteered as a companion for Illinois CASA. In 2012, she and her husband, Jim, decided to move from their beloved city of Urbana to Florence, Ariz., to be closer to their family. There, they volunteered with Arizona CASA, hosted family dinners every Sunday, and adopted a much-loved terrier mix named Angus.

ellauri073.html on line 516: Sally is remembered as a wickedly funny, funnily wicked, generous and compassionate woman who made friends everywhere she went. She had an unmatched love for the English language and inspired countless others — including her students, children and grandchildren — to pursue their passion of writing. She was fearless in every sense of the world, and in the final years of her life, tried many new things, such as zip-lining, main-lining, and attending monthly poetry slams.

ellauri077.html on line 46: This article examines David Foster Wallace’s Infinite Jest alongside its eponymous film, arguing that they share a common purpose, but that the former succeeds where the latter fails. Coupled with a biographical and phenomenological analysis, the aim of this examination is to better understand Infinite Jest’s place in the cultural and literary movement away from post-modernism. Through the novel, Wallace seeks a cure for the postmodern malaise that is irony, which creates a distancing effect between author and reader. I argue that he collapses this distance by creating a conversation-like novel that uses sentimentality and endnotes to converse with a generation bombarded with easily consumable irony from television, advertisements, and even art. The results of this conversation are the curtailing of passive consumption of entertainment and the beginning of a new sincerity in literature, which allows for grand narratives without the unending cynicism of postmodernism.

ellauri077.html on line 627:   This process does not lead to a passive, solely pleasurable experience such as taking a drug or watching television. Instead, what awaits that reader is a book that forces her “‘to work hard to access its pleasures, the same way that in real life true pleasure is usually a by-product of hard work and discomfort’” (McCaffery 119). Perhaps the most difficult aspect of Infinite Jest (and the one for which it is fated to be infamously known) is the use of endnotes, which will be our entry into thinking of Infinite Jest as a conversation-text.

ellauri077.html on line 819: 

IFSP Unassuming yet passionate aesthetes.

"I hope the time is coming when not only the artist, but the common, average man, who always ´has the standard of the arts in his power,´ will have also the courage to apply it, and will reject the ideal grasshopper wherever he finds it, in science, in literature, in art, because it is not ´simple, natural, and honest,´ because it is not like a real grasshopper. But I will own that I think the time is yet far off, and that the people who have been brought up on the ideal grasshopper, the heroic grasshopper, the impassioned grasshopper, the self-devoted, adventureful, good old romantic card-board grasshopper, must die out before the simple, honest, and natural grasshopper can have a fair field."
ellauri107.html on line 179: The zenith of [Hawthorne and Melville’s] relationship was reached . . . when Moby-Dick was published in middle November of 1851 and was dedicated to Hawthorne [“To Nathaniel Hawthorne: In token of my admiration for his genius”]. Hawthorne’s letter to Melville [at the time], like most of those to his friend, has not been preserved, but Melville’s answer on November 17 . . . speaks of the effect Hawthorne’s letter had upon him, in terms characteristic of his impassioned utterances:
ellauri107.html on line 195: In the following excerpts from Hawthorne's The Blithedale Romance, the Hawthorne-like character, poet and narrator Miles Coverdale, and the Melville-like character, passionate monomaniac Hollingsworth suggest Melville's influence on the novel. The first person narrator, a young man who joins a major enterprise with mostly adventure-seeking motives, certainly calls to mind narrator Ishmael in Melville's Moby-Dick. The dark and brawny Hollingsworth, bearing a physical resemblance to Melville, cares for Coverdale and seeks his partnership, moreover, in an intensity that seems to parallel Melville's evident affection for and desire for intimacy with Hawthorne. The sharp, mysterious break in the relationships between the two authors and the fictional pair constitute yet another likeness.
ellauri107.html on line 250: Billy is first the victim of Claggart’s closet, one with similarities to the Roy Cohn and J. Edgar Hoover kinds that project self-loathing onto their targets. Vere’s condition, on the other hand, while containing degrees of benevolence, ultimately emerges as more deadly than Claggart’s. Associating his heart with his hated feminine side, Vere crushes down his capacity for love and compassion with a thoroughly brutal, Night-of-the-Long-Knives sort of intolerance. He, who would never have initiated Billy’s demise, will not permit his own ardor to soften his inflexible judgment, as that would evidently equate with irresolution and weakness. After all, he might rationalize, he is the Captain and the Captain has an image to uphold – right? Forget justice; forget humane treatment; maintaining machismo holds precedence over all! And the tragic result: mindless, meaningless, totally unnecessary suffering and loss on the altar of nothing less than evil itself!
ellauri107.html on line 418: In Babbitt (1922), Sinclair Lewis created a living and breathing man with recognizable hopes and dreams, not a caricature. To his publisher, Lewis wrote: “He is all of us Americans at 46, prosperous, but worried, wanting — passionately — to seize something more than motor cars and a house before it's too late.” George F. Babbitt's mediocrity is central to his realism; Lewis believed that the fatal flaw of previous literary representations of the American businessman was in portraying him as “an exceptional man.”
ellauri108.html on line 61: Hebrew names of God include Yehováh, Yahweh, Yahveh, Yahu, Yah. Yah yah de ä Gösta här! ylade Gösta Grahn i telefonen hos mig år 1976. He should not have taken God's name in his mouth in vain. Rangaistuxexi se passitettiin Kanadaan ja joutui ottaan uudexi etunimexeen Gus. Yeah yeah this is Gus here speaking ei kyllä kuulosta yhtä coolilta. Sori vaan.
ellauri109.html on line 241: Kalterijääkärien johdon jäsenet toimivat vuonna 1945 aktiivisesti Auerin passittamiseksi mielisairaalaan. Lääketieteellistä tukea antoi niin ikään kalterijääkäri Juho "Jurre" Aalto laatimalla tarvittavat asiakirjat. Auer toimitettiin poliisin kuljettamana Kivelän sairaalaan 26. huhtikuuta 1945.
ellauri110.html on line 139: The Houyhnhnms' lack of passion surfaces during the scheduled visit of "a friend and his family" to the home of Gulliver's master "upon some affair of importance". On the day of the visit, the mistress of his friend and her children arrive very late. She made no excuses "first for her husband" who had died just that morning and she had to remain to make the proper arrangements for a "convenient place where his body should be laid". Gulliver remarked that "she behaved herself at our house as cheerfully as the rest".
ellauri110.html on line 256: kun suunnistan selkäsi kompassilla,
ellauri110.html on line 296: Hande passitetaan Lapinlahteen suljetulle selviämään, kun se ei tottele. Vittu mikä persepää. Lapinlahden sairaalassa pidettiin Kiveäkin. Innostun siitä hieman, mutta vain hieman. Lapinlahden lääkäri päästää kirjailijan kotilomalle. Lomalla se lukee Chekhovin novelleja ryssäxi. Se osaa ne ihan ulkoa. Loppulauseen ainakin. Tai size yxinkertaisesti vaan lunttasi.
ellauri110.html on line 320: The painter discovers a kindred spirit in Lydia's younger sister Zhenya, a dreamy and sensitive girl who spends her time reading, admiring him painting and having long walks. The two fall in love, and an evening comes when, after a walk, the painter lets his feelings out in a passionate outburst. Zhenya responds in kind, but feels she has to tell her mother and sister about their love immediately.
ellauri110.html on line 486:

Kuka laulaa laulun "Toivo on minun maallinen kompassini"?

ellauri110.html on line 488: Laulu lainaa; Toivo on maanpäällinen kompassini; (Nikolai Dobronravovin sanat, Alexandra Pakhmutovan musiikki) esittivät useat muusikot. Ensimmäisenä esiintyjänä toimi Edita Piekha. Myöhemmin Anna German lauloi laulun. Ja festivaalin viimeisessä konsertissa laulu-75quot; Tarnopolin Hopeaquoti; esittäjä Muslim Magomajev, koska kukaan edellä mainituista naisista ei voinut osallistua konsertin kuvaamiseen. Lisäksi tämän kappaleen esitti yhtye quot; Nadezhda; joka ei saanut nimeään kunniaksi. Lähde - Wikipedia.
ellauri110.html on line 666: On Hande uskontoon enemmän kuin oljen verran raollaan. Sitä viehättää toi murkkukeko ja uskovaisten yhteisön uho ja tuho. Uhoahan Handessa on enemmän kuin kotitarpeixi. Tuhoakin piisaa. Ja tota uskovaisten passiivis-aggressiivista nöyristelyä. Valta on myös mammonaa. Pikemminkin päinvastoin, better yet, reviiristä on molemmissa kysymys. EAT KILL FUCK.
ellauri110.html on line 1068: Things that prevent you from eating include anger, pain, sickness, sabbath, or being unable to get food. So mendicants, for a human being with a hundred years life span I have counted the life span, the limit of the life span, the seasons, the years, the months, the fortnights, the nights, the days, the meals, and the things that prevent them from eating. Out of compassion, I’ve done what a teacher should do who wants what’s best for their disciples. Here are these roots of trees, and here are these empty huts. Practice absorption, mendicants! Don’t be negligent! Don’t regret it later! This is my instruction to you.”
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 793: “But if the ministry of death, written and engraved on stones, was glorious, so that the children of Israel could not look steadily at the face of Moses because of the glory of his countenance, which glory was passing away, how will the ministry of the Spirit not be more glorious?” (2 Cor. 3:7-8).
ellauri115.html on line 394: Hume was immensely proud of his upright reputation; one might say he gloried in his goodness. In 1776, close to death from bowel cancer, he summarised his life in a short, unrevealing essay. He was, he wrote, "a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions".
ellauri115.html on line 418: In hindsight, it seems unlikely that they were ever going to get along, personally or intellectually. Hume was a combination of reason, doubt and scepticism. Rousseau was a creature of feeling, alienation, imagination and certainty. While Hume's outlook was unadventurous and temperate, Rousseau was by instinct rebellious; Hume was an optimist, Rousseau a pessimist; Hume gregarious, Rousseau a loner. Hume was disposed to compromise, Rousseau to confrontation. In style, Rousseau revelled in paradox; Hume revered clarity. Rousseau's language was pyrotechnical and emotional, Hume's straightforward and dispassionate.
ellauri115.html on line 427: Hume suggested to Mme de Boufflers and others that for his own sake Rousseau would best be locked away as a madman. Le Bon David's reason had become a slave to his passions.
ellauri115.html on line 462: Mietin sixi kuolevaisten surkeaa kohtaloa ajopuuna tässä kazomusten meressä, ilman kompassia mahtavaa peräsintä ja pulleita purjeita, ja myrskyisien himojeni kourissa ilman muuta opasta kuin kokematon luozi joka ei tiedä mistä se on tulossa ja minne menossa. Mä sanoin näin, izexeni nimittäin: "Rakastan totuutta, ezin hiäntä, enkä löydä. Näytä mulle totuus ja tartun siihen kiinni kuin iiliäinen; mixi se piilottaa naamansa innokkaalta sydämeltä joka ei muuta toivo kuin sitä palvoa?
ellauri115.html on line 504: Havaita on tuntea: verrata on tuomita; tuominta ja tunteilu ei ole samoja. Asitien kautta esineet esittäytyvät mulle erixeen ja yxittäin kuten ne on luonnossa; vertailemalla mä järjestän ne uudelleen, mä skulaan niillä tavallaan, panen toisen toisen päälle päättääxeni onko ne samoja vai eri, tai yleisemmin löytääxeni niiden suhteita. Mun mielestä aktiivisen tai älykkään olennon erityiskyky on ymmärtää tää sana "on". Turhaan ezin pelkässä aistioliossa tätä älykästä kykyä joka vertaa ja tuomizee; en löydä siitä mitään jälkeä sen luonnossa. Tää passiivinen olio tajuaa jokaisen esineen erixeen, se on tietoinen jopa kahden muodostamasta kokonaisuudesta, mutta se ei voi panna niitä vierekkäin ja verrata, se ei voi tuomita niiden välillä. [Höpsistä, osaahan elukatkin valita.]
ellauri115.html on line 514: Lisää tähän näkökohta, joka varmaan vetoo suhun kun ajattelet sitä: se on tämä - jos me ollaan puhtaasti passiivisia aistinten käytössä, niiden välillä ei olis mitään viestintää; sitten olisi mahotointa tietää että koskettamamme kalu ja katsomamme ovat sama. Joko ei koska havaittaisi mitään izemme ulkopuolella, tei meillä olis 5 aistimusten ainesta, joiden samuutta ei olis mitään keinoa havaita.
ellauri115.html on line 536: Yhtä vähän pystyn käsittämään miten tahto liikuttaa ruumista kuin mä tajuan miten aistimuxet vaikuttaa mun mieleen. Mä en edest tiedä mixi toinen näistä mysteereistä on näyttänyt vähemmän selittämättömältä kuin toinen. Mun omasta puolesta, olen mä aktiivinen tai passiivinen osapuoli, kahden aineen yhtymisen tapa näyttää musta ihan kreisiltä. [Jotain mystistä mutustelua seuraa, josta ei saa selvåå, jätin pois.]
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!] Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja.
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri115.html on line 659: Ei mikään aineellinen luomus ole izessään aktiivinen, ja mä oon tosi aktiivinen. Turhaan sä yrität tästä jankata; mä tunnen sen, ja tää tunne puhuu mulle niin kovalla äänellä että järjen ääni hukkuu siihen. Mulla on ruumis johon muut ruumiit joskus tunkeutuvat, ja se puolestaan tunkeutuu niihin; ei ole mitään epäilystä tästä edestakaisesta liikkeestä; mut mun halu on riippumaton mun aisteista; mä suostun tai mä panen vastaan; mä annan perixi tai pääsen päälleppäin; ja mä tiedän mainiosti izessäni milloin mä oon saanut mitä mä tahdoin ja millon mä vaan annoin perixi mun passiohedelmälle. Mulla on aina tahdonvoimaa, muttei aina voimaa tehdä mitä mä tahdon. Kun mä annan perään kiusaajalle mä antaudun ulkoisen kalun ohjattavaxi. Kun mä syytän izeäni tästä heikkoudesta, mä kuuntelen vaan mun tahtoa; mä oon mun paheideni orja, mutta vapaa mies katumaan niitä uudestaan ja uudestaan; tää vapauden tunne ei koskaan häviä musta, paizi kunmä teen ize väärin ja kun mä pitkän päälle estän sielunääntä protestoimasta ruumiin arvovallalle.
ellauri115.html on line 675: Jos mies on samalla kertaa aktiivinen ja vapaa [Terskaa ei lasketa, se on vaan taloudenhoitaja], se toimii omavoimaisesti kuin Dexterin henkilönostimet; se mitä se tekee vapaasti ei ole mitenkään osa Sallimuxen merkkaamaa systeemiä, eikä sitä voi panna Sallimuxen syyxi. Sallimus ei halua pahaa mitä mies tekee väärinkäyttäessään saamiaan vapauxia; eikä Sallimus estä sitä tekemästä tyhmyyxiä, [sehän on Sallimus eikä Kieltäymys] joko six että noin heiverön olion tekemä vääryys on sille pelkkää kärpäsen surinaa, tai koska se ei voisi estää sitä tekemättä vielä suurempaa vääryyttä sen vapaalle luonnolle. Sallimus teki miehestä vapaan niinet se voi valita hyvän ja kieltäytyä pahasta. Se on tehnyt sen kykeneväxi tähän valintaan jos se käyttää oikein sille annettuja kykyjä, mutta sen voimat on niin rajalliseet että vaikka siltä lähtis mopo käsistä ei se pysty häirizemään yleistä järjestystä. Miehen tekemä paha osuu omaan nilkkaan vaikuttamatta maailman systeemiin, estämättä ihmmislajin säilymistä vastoin muun luomakunnan tahtoa. On turha valittaa et Jumala ei estä meitä tekemästä väärin, koska se on tehnyt miehestä niin mainion luonteisin että se on pannut sen toimiin sen moraliteetin jolla ne jalostuvat, niinet se on tehnyt miehekkyydestä miehen syntymämerkin.Ylin onni muodostuu izetyytyväisyydestä; jotta me tunnettas tätä izetyytyväisyyttä meidät on pantu tälle pelilaudalle vapaasti sijoittamaan pelimerkkejä, meitä kiusaa meidän passiohedelmät ja meitä rajoittaa tää omatunto. Mitä muuta ois jumalallinen voima voinut tehdä meidän puolesta? Oisko se voinut tehdä meidän luonteesta ristiriitaisen, ja antanut hyvänolon tunteen oikein tekemisestä sellaselle joka ei voi tyriä? Oisko Sallimuxen pitänyt estää miestä ilkeydestä rajoittamalla se vaistoihin ja tekemällä siitä pökiön? [No pökiön se tekikin ainakin musta, vaikka vaistot mulla on aika karkeat.] Ehei, ei niin, oi mun sielun Jumala, mä ainakaan en sua syytä siitä et mä tein susta mun selfien, et mä olisin yhtä hyvä ja onnellinen kuin mun money maker!
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 699: Älä kysy multa kestääkö pahisten kidutuxet ikuisesti, voiko kiltti luoja tuomita ne ikuiselinkautiseen; taaskaan mä en osaa sanoa, eikä mua kyllä kiinostakaan, se on hyödytöntä tietoa. Miten ilkeiden kohtalo koskisi minua? Mähän on selkeästi lampaiden tiimissä. EVVK. Silti mun on vaikea uskoa että niiden rangaistuxet olis iänikuisia. Jos korkein oikeus vaatii kostoa, se vaati sitä tällä puolella. Maailman kansakunnat erroreineen ovat sen toteuttajia. Oikeus käyttää izeaiheutettuja pahoja rangaistaxeen niitä jotka ovat ne ansainneet. Meidän kyllääntymättömissä sieluissa, joita syövät kateus, ahneus ja kunnianhimo, keskellä feikkiä vaurautta, kostavat passiohedelmät saavat ansaitun palkintonsa teidän rikoxista. Ei tässä tarvita mitään helvettiä, se on jo ilkimysten rinnassa.
ellauri115.html on line 701: Kun meidän ohimenevät tarpeet on ohize, ja meidän hullut halut lepäävät, pitäisi tulla loppu meidän passiohedelmistä ja rikoxista. Voiko puhdas sprii kyetä perversseihin tekoihin? Kun ne ei enää tarvi mitään, mix ne olis enää edes ilkeitä? Jos ne on vapaita meidän karkeista aisteista, jos niiden onni koostuu toisten olioiden kazelusta kuin Kim Young Unilla, ne voi vaan haluta mikä on koreaa; ja se joka lakkaa olemasta pahis ei voi koskaan olla kurjimus. Näin mä ainakin olen taipuvainen ajattelemaan vaikken mä ole ihan hirveesti yrittänyt tulla mihkään johtopäätöxeen. Jumalauta, teidän armonne, hyvä herra, mitä sä päätätkin mä läpytän; jos sä päätät panna pahojen päät ikuiselle pölkylle, olkoon mun puhheeni mitätön; mut jos näiden katuminen ajan mittaan sattuis päättymään, jos niiden kärsimyxet loppuisi, ja jos ne sais saman rauhan kuin minäkin, niin mä kiitän ja kumarran, kiitos siitä oikein kovasti. Eix ilkeäkin ole mun veljeni? Ei kai mun tarvi olla kuonpuoleisessa sen vartija? On munkin monasti tehnyt mieli tehdä niinkuin se. Päästäpä kuule se pahasta ja vapauta se pahasta hengestä; anna sen olla lähes yhtä onnellinen kuin mä; sen onni ei tee mua kateexi, vaan lisää vaan mun omaani.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 718: Mikä yhteys on omaneduntavoittelulla ja tällä miehuuden ihannoinnilla? Mix mä olisin mieluummin Cato joka teki seppukun kuin Caesar joka tuli, näki ja voitti? [Kaada izelles vaan JJ.] Jos viet rinnasta multa sydämmen lisäxi tän jalouden rakastamisen niin et vie vain housuja vaan myös elämänilonkin. Pikkumainen mies jossa tämmöiset herkkutunteet on tukahdutettu pahojen passiohedelmien joukossa, joka ajattelee vaan izeään ja lopulta ei rakasta kuin izeään, tällä ei ole mitään ihastumiskohtauxia, sen kylmä sydän ei enää syki riemusta risaisissa housuissa, ja ja sen silmät ei enää täytyy symmpatian makeista kyyneleistä, se ei ilahdu mistään; sillä ei ole elämää eikä tunnetta, se on jo kuollut. [But cf. "Lettu elo" alempana.]
ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri115.html on line 764: Hyvä pappi oli puhunut passiohedelmään; hän ja minä olimme tunnekuohuissa. Musta näytti kuin mä olisin kuunnellut jumalallista orgasmia kun se lauloi mulle virsikirjan alusta ja opetti mulle jumalille pyllistelyä. Mä näin tukun vastalauseita jotka voisi nousta tästä; kuitenkaan mun viitan kätköstä ei noussut mitään sen tapaista, sillä huomasin että ne olis enemmän sekottavia kuin vakavia, ja että mun kallistuskulma oli muutenkin jo siihen päin. Kun se viittilöi mulle omantunnon semaforilla, mun oma omatunto toimi kuin heijastimena.
ellauri115.html on line 814: But far more important is the practice. If you once acquire the habit of bearing an enemy's abuse in silence, you will very easily bear up under a wife's attack when she rails at you, and without discomposure will patiently hear the most bitter utterances of a friend or a brother; and when you meet with blows or missiles at the hands of a father or mother, you will show no sign of passion or wrath.
ellauri115.html on line 1170: A: The answer to this is very simple. Utilitarianism is concerned only with the volume of pleasure and pain, and Nietzsche says in so many words that as soon as you even enter into this kind of thinking, you are already deep into the territory of nihilism. It is passive; concerned with maintenance, not construction; aloof or indifferent to meaning, something to justify the effort in the first place, even when it is successful, let alone when it isn’t. It is the staid, kindly, sober—not to say, the British—version of the same imbecilic nihilism that was prevailing on the continent in the same era. Mill did not understand the difference between pleasure and (actual) happiness, between pain and suffering, between real (spiritual) slavery and freedom.
ellauri115.html on line 1197: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta.
ellauri117.html on line 191: still laughter, and our love was pertect tor a moment, more pertect than any love I have known since, for either man or woman. The very echo of David's lament for Jonathan in 2 Samuel 1: 26 ('thy to me was wonderful, passing the love of women.)
ellauri117.html on line 385: Find yourself passionately arguing with another human adult why a monster’s rocket launcher should be gold rather than black.
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 587: ELÄMÄ ON KERTOMUS sanoi George Lakoff (1941-) pukkikirjaimin vaikkei uskalla kyllä enää, se ei trendaa enää yhtään. Peter Brooks (1984/1995) tavoittelee Barthesin innoittamana merkityksen tai merkityksellistämisen intohimoa (”passion for meaning”, emt. 48). Sitähän kaikki uskkontohyypät juuri korostaa. Merkitystä tarvitaan, ilman sitä ei ole koko uskoa. On lähes mahdotonta niellä ettei tässä olla mihkään menossa paizi sedimentixi.
ellauri118.html on line 812: Mademoiselle de Chartres est une jeune fille de 15 ans qui arrive à la cour du roi Henri II. Le prince de Clèves tombe amoureux d´elle, mais ce sentiment n´est pas partagé. Ils se marient. Elle tombe amoureuse du duc de Nemours, mais leur amour serait illégitime, puisqu´elle est mariée. Afin d´éviter de le revoir elle se retire de la cour, et avoue sa passion à son mari. Celui-ci meurt de chagrin. Elle décide alors de se retirer dans un couvent.
ellauri119.html on line 259: The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. The color wheel theory of love is an idea created by Canadian psychologist John Alan Lee that describes six styles of love, using several of the Latin and Greek words for love. First introduced in his book Colours of Love: An Exploration of the Ways of Loving (1973), Lee defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The three primary types are eros, ludus and storge, and the three secondary types are mania, pragma and agape.
ellauri119.html on line 391: Although transcendence is defined as the opposite of immanence, the two are not necessarily mutually exclusive. Some theologians and metaphysicians of various religious traditions affirm that a god is both within and beyond the universe (panentheism); in it, but not of it; simultaneously pervading it and surpassing it.
ellauri119.html on line 422: Love is considered to be both positive and negative, with its virtue representing human kindness, compassion, and affection, as "the unselfish loyal and benevolent concern for the good of another" and its vice representing human moral flaw, akin to vanity, selfishness, amour-propre, and egotism, as potentially leading people into a type of mania, obsessiveness or codependency. It may also describe compassionate and affectionate actions towards other humans, one's self or animals. In its various forms, love acts as a major facilitator of interpersonal relationships and, owing to its central psychological importance, is one of the most common themes in the creative arts. Love has been postulated to be a function that keeps human beings together against menaces and to facilitate the continuation of the species.
ellauri119.html on line 428: Scientific research on emotion has increased significantly over the past two decades. The color wheel theory of love defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. Love has additional religious or spiritual meaning. This diversity of uses and meanings combined with the complexity of the feelings involved makes love unusually difficult to consistently define, compared to other emotional states. Abstractly discussed, love usually refers to an experience one person feels for another. Love often involves caring for, or identifying with, a person or thing (cf. vulnerability and care theory of love), including oneself (cf. narcissism). Tulihan se sieltä!
ellauri119.html on line 440: Love encompasses the Islamic view of life as universal brotherhood that applies to all who hold faith. Amongst the 99 names of God (Allah), there is the name Al-Wadud, or "the Loving One," which is found in Surah [Quran 11:90] as well as Surah [Quran 85:14]. God is also referenced at the beginning of every chapter in the Qur'an as Ar-Rahman and Ar-Rahim, or the "Most Compassionate" and the "Most Merciful", indicating that nobody is more loving, compassionate and benevolent than God. The Qur'an refers to God as being "full of loving kindness." The Qur'an exhorts Muslim believers to treat all people, viz. those who have not persecuted them, with birr or "deep kindness" as stated in Surah [Quran 6:8-9]. Birr is also used by the Qur'an in describing the love and kindness that children must show to their parents. Ishq, or divine love, is the emphasis of Sufism in the Islamic tradition. Practitioners of Sufism believe that love is a projection of the essence of God to the universe. God desires to recognize beauty, and as if one looks at a mirror to see oneself, God "looks" at himself within the dynamics of nature. Since everything is a reflection of God, the school of Sufism practices to see the beauty inside the apparently ugly sufist. Sufism is often referred to as the religion of love. God in Sufism is referred to in three main terms, which are the Lover, Loved, and Beloved, with the last of these terms being often seen in Sufi poetry.
ellauri119.html on line 444: In Buddhism, Kāma Sutra is sensuous, sexual love. It is an obstacle on the path to enlightenment, since it is selfish. Karuṇā is compassion and mercy, which reduces the suffering of others. It is complementary opposite to wisdom and is necessary for enlightenment. Adveṣa and mettā are benevolent love. This love is unconditional and requires considerable self-acceptance. This is quite different from ordinary love, which is usually about attachment and sex and which rarely occurs without self-interest. Instead, Buddhism recommends detachment and unselfish interest in others' welfare. Gandhi could sleep naked with young sweetypies without penetrating them. Did he so much as get a boner? The story does not tell. Mrs Gandhi did not approve. They screeched to one another like a pair of seagulls. Wonder what the young sweetypies thought of it. Scary and frustrating at once I bet. Being perfectly in love with God or Krishna makes one perfectly free from material contamination and this is the ultimate way of salvation or liberation. In this tradition, salvation or liberation is considered inferior to love, and just an incidental by-product. Being absorbed in Love for God is considered to be the perfection of life.
ellauri119.html on line 460: Now a fast forward to French fries and scepticism. Alongside the passion for merging that marked Romantic love, a more sceptical French tradition can be traced from Stendhal onwards. Stendhal's theory of crystallization implied an imaginative readiness for love, which only needed a single trigger for the object to be imbued with every fantasised perfection. Proust went further, singling out absence, inaccessibility or jealousy as the necessary precipitants of love. Lacan would almost parody the tradition with his saying that "love is giving something you haven't got to someone who doesn't exist". A post-Lacanian like Luce Irigaray would then struggle to find room for love in a world that will "reduce the other to the same...emphasizing eroticism to the detriment of love, under the cover of sexual liberation".
ellauri119.html on line 475: The three components, labeled on the vertices of a triangle, interact with each other so as to form six different kinds of love experiences. The triangular theory of love is a theory of love developed by Robert Sternberg. In the context of interpersonal relationships, the three components of love, according to the triangular theory, are an intimacy component, a passion component, and a decision/commitment component.
ellauri119.html on line 477: Sternberg says that intimacy refers to "feelings of closeness, connectedness, and bondedness in loving relationships," passion refers to "the drives that lead to romance, physical attraction, sexual consummation, and related phenomena in loving relationships" and decision/commitment means different things in the short and long term. In the short-term, it refers to "the decision that one loves a certain other", and in the long-term, it refers to "one's commitment to maintain that love."
ellauri119.html on line 483: Liking/friendship This type of love is intimacy without passion or commitment. This includes friendships and acquaintances.
ellauri119.html on line 485: Infatuated love: Infatuated love is passion without intimacy or commitment. This is considered "puppy love" or relationships that have not become serious yet. Romantic relationships often start out as infatuated love and become romantic love as intimacy develops over time. Without developing intimacy or commitment, infatuated love may disappear suddenly.
ellauri119.html on line 487: Empty love is characterized by commitment without intimacy or passion. A stronger love may deteriorate into empty love. In an arranged marriage, the spouses' relationship may begin as empty love and develop into another form, indicating "how empty love need not be the terminal state of a long-term relationship...[but] the beginning rather than the end".
ellauri119.html on line 489: Romantic love This love is passionate and intimate but has no commitment. This could be considered a romantic affair or could be a one-night stand.
ellauri119.html on line 491: Companionate love is an intimate, non-passionate type of love that is stronger than friendship because of the element of long-term commitment. "This type of love is observed in long-term marriages where passion is no longer present" but where a deep affection and commitment remain. The love ideally shared between family members is a form of companionate love, as is the love between close friends who have a platonic but strong friendship.
ellauri119.html on line 493: Fatuous love can be exemplified by a whirlwind courtship and marriage—it has points of passion and commitment but no intimacy. An example of this is "love at first sight".
ellauri119.html on line 497: However, Sternberg cautions that maintaining a consummate love may be even harder than achieving it. He stresses the importance of translating the components of love into action. "Without expression," he warns, "even the greatest of loves can die." Thus, consummate love may not be permanent.[citation needed] If passion is lost over time, it may change into companionate love. Consummate love is the most satisfying kind of adult relation because it combines all pieces of the triangle into this one type of love. It is the ideal kind of relationship. These kinds of relationships can be found over long periods of time or idealistic relationships found in movies.
ellauri119.html on line 571: Agape is derived from ἀγάπη a Greek term for altruistic love. Lee describes agape as the purest form of love, derives this definition of love from being altruistic towards one's partner and feeling love in the acts of doing so. The person is willing to endure difficulty that arises from the partner's circumstance. It is based on an unbreakable commitment and an unconditional, selfless love, that is all giving. It is an undying love of compassion and selflessness. Agape love is often referenced with religious meaning and is signified by the color orange.
ellauri119.html on line 589: Biological models of love tend to see it as a mammalian drive, similar to hunger or thirst, or sneezing. Psychology sees love as more of a social and cultural phenomenon. Certainly, love is influenced by hormones (such as oxytocin), neurotrophins (such as NGF), and pheromones, and how people think and behave in love is influenced by their conceptions of love. The conventional view in biology is that there are two major drives in love: sexual attraction and attachment. Attachment between adults is presumed to work on the same principles that lead an infant to become attached to its mother. The traditional psychological view sees love as being a combination of companionate love and passionate love. Passionate love is intense longing, and is often accompanied by physiological arousal (shortness of breath, rapid heart rate); companionate love is affection and a feeling of intimacy not accompanied by physiological arousal.
ellauri133.html on line 151: Mut varo näitä virheitä! Nimittäin passiivi ja adverbit. Teppo on vihainen niille kuin rakkikoira. Jos käytät niitä Teppo puree sua sääreen!
ellauri133.html on line 153: Vältä passiivisuutta. Se on epäamerikkalaista. Melkein yhtä paha kuin negatiivisuus. "Mun ei annettu mennä psykan kurssille.' Tää on ihan hirveää!
ellauri133.html on line 156: Mixitten yhä käytetään passiivilauseita? Se on turvallista, mut turvallisuus on wimpyä. Varmat kynäilijät tietää miten näissä tilanteissa menet- miten varmat kynäilijät menettelee näissä tilanteissa.
ellauri133.html on line 194: Piditkö lukemastasi? Jos jaxat lue vielä pitempi lyhennelmä. Siinäkään ei ole yhtään adverbia eikä passiivia.
ellauri133.html on line 250: Myöhemmin Henry ja hänen jenginsä löytävät Benin ja kiduttavat tätä. Ben kuitenkin pakenee metsään ja juoksee sieltä pitkin puroa, jonka varrelta hän löytää Billin ja hänen kaverinsa. Yksi Henryn jengiläisistä Patrick Hockstetter eksyy viemäriin ja joutuu Sen tappamaksi. (Top tykkänään! tässä oli passiivi! p.o. Se tappaa sen.) Kaverukset yrittävät parantaa Benin haavan, mutta eivät saa ostettua siihen tarvikkeita. He kohtaavat Beverlyn. Eddien palatessa kotiin hänen kimppuunsa hyökkää Neibolt Streetin autiotalon kohdalla sairastunut spitaalinen, jonka jälkeen hän kohtaa Pennywisen. Beverly taas kuulee Derryssä kadonneiden lasten huutoja kylpyhuoneen lavuaarista. Hänen aiemmin leikatut hiuksensa sitovat hänet lavuaariin kiinni, joka peittää hänet yltä päältä vereen. Hänen isänsä ei taas näe verta, joten hän luulee Beverlyn seonneen. Bill kohtaa Georgien kellarissa, jossa Pennywise yrittää tappaa hänet.
ellauri133.html on line 366: If you only have a passing familiarity with Stephen King´s original novel, you might think It is simply about a killer clown. But there’s far more to the sprawling saga of The Losers´ Club and the fictional setting of Derry, Maine. Here are 10 things you might not have known about the bestselling book of 1986.
ellauri140.html on line 186: Kapitalismin ja porvariston nousun mahdollisti tekniset kexinnöt (ruutipyssy, kompassi, purjelaivat jne) joiden ansiosta länkkäreiden oli onnistunut ryöstää puoli maailmaa. Suurin osa kexinnöistä tuli idästä. Turkkilaisilla ja venäläisillä oli ruutipyssyjä jo ennen länkkäreitä. Ensimmäiset menestyxet länsisodissa tuli protestoiville hussilaisille, jotka niitti ruutipyssyillä katolisia ristiretkivarusteilla sotivia peltipoliiseja. Haupizi tarkoitti joukkotuhoasetta (Haufen). Sillä kun täräytti peltipoikaläjään niin tuli siivilää. Se oli aatelille lopun alkua, kun ei enää peltipoliiseilla pysty pitää maalaisia ruodussa, moukka hakee vajasta tussarin ja ampuu haarniskan täyteen reikiä.
ellauri140.html on line 867: In this great passion of unwonted lust, Tässä tavattomassa himon kiimassa,
ellauri141.html on line 144: Detestata. Manet sub Jove frigido 25 Mezästäjä jaxaa seistä passissa, ei piittaa
ellauri142.html on line 55: Markku's life changes after he becomes the sole heir to his father's vast estate, and his position in society is changed from that of an illegitimate son to the new Count Bezukhov. His inability to control his emotions and sexual passions lead him into a marriage with the vapid but sexually beautiful Princess Kristina, a match which her self-serving father, Prince Carl Erik, sets up to secure his access to Markku's newly acquired vast fortune. Kristina is not in love with Markku, and has affairs. From jealousy, Markku shoots his suspected lover, Dolokhov, in a duel. He is distraught at having committed such a crime and eventually separates from Kristina and then becomes a Freemason. His madhat escape into the city of Moscow and his subsequent obsessive belief that he is destined to be Napoleon’s mistress show his submission to irrational impulses. Yet his search for meaning in his life and for how to overcome his emotions are a central theme of the novel. He eventually finds love and marriage with Pirkko Hiekkala, becomes a ladies shoes salesman called Al Bundy and their marriage is perhaps the culmination of a life of moral and spiritual questioning. They have four children: three boys and one girl. Correction, one extremely good-looking platinum blonde girl and one about equally gifted son.
ellauri143.html on line 114: Of the 1,330 couplets in the text, 40 couplets relate to god, rain, calisthenics, and virtue; 340 on fundamental everyday virtues of an individual; 250 on royalty; 100 on ministers of state; 220 on essential requirements of administration; 130 on social morality, both positive and negative; and 250 on human love, fucking and passion. Just goes to show.
ellauri144.html on line 174: Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
ellauri144.html on line 667: respect, compassion, and sensitivity. Every sign of unjust discrimination in their
ellauri145.html on line 231: No 6 rue Le Regrattier: maison où Baudelaire logea sa maîtresse Jeanne Duval, dite la Vénus noire. De retour à Paris, Charles s´éprend de Jeanne Duval, une « jeune mulâtresse » avec laquelle il connaît les charmes et les amertumes de la passion. Une idylle au sujet de laquelle certains de ses contemporains, comme Nadar, se sont interrogés en s´appuyant sur les déclarations d´un amant de Jeanne Duval et de prostituées connues, qui témoignent au contraire de la chasteté surprenante de Baudelaire.
ellauri145.html on line 233: Dandy endetté, Baudelaire est placé sous tutelle judiciaire et mène dès 1842 une vie dissolue. Il commence alors à composer plusieurs poèmes des Fleurs du mal. Critique d´art et journaliste, il défend Delacroix comme représentant du romantisme en peinture, mais aussi Balzac lorsque l´auteur de La Comédie humaine est attaqué et caricaturé pour sa passion des chiffres ou sa perversité présumée. En 1843, il découvre les « paradis artificiels » dans le grenier de l´appartement familial de son ami Louis Ménard, où il goûte à la confiture verte. Même s´il contracte une colique à cette occasion, cette expérience semble décupler sa créativité (il dessine son autoportrait en pied, très démesuré) et renouvellera cette expérience occasionnellement sous contrôle médical, en participant aux réunions du « club des Haschischins ». En revanche, son usage de l´opium est plus long : il fait d´abord, dès 1847, un usage thérapeutique du laudanum17, prescrit pour combattre des maux de tête et des douleurs intestinales consécutives à une syphilis, probablement contractée vers 1840 durant sa relation avec la prostituée Sarah la Louchette. Comme De Quincey avant lui, l´accoutumance lui dicte d´augmenter progressivement les doses. Croyant ainsi y trouver un adjuvant créatif, il en décrira les enchantements et les tortures.
ellauri145.html on line 404: Roger Tichborne, heir to the noble and filthy rich Tichborne family´s title and fortunes, was presumed to have died in a shipwreck in 1854 at age 25. His mother clung to a belief that he might have survived, and after hearing rumours that he had made his way to Australia, she advertised extensively in Australian newspapers, offering a reward for information. In 1866, a Wagga Wagga butcher known as Thomas Castro came forward claiming to be Roger Tichborne. Although his manners and bearing were unrefined, he gathered support and travelled to England. He was instantly accepted by Lady Tichborne as her son, although other family members were dismissive and sought to expose him as an impostor. During protracted enquiries before the case went to court in 1871, details emerged suggesting that the claimant might be Arthur Orton, a butcher´s son from Wapping in London, who had gone to sea as a boy and had last been heard of in Australia. After a civil court had rejected the claimant´s case, he was charged with perjury; while awaiting trial he campaigned throughout the country to gain popular support. In 1874, a criminal court jury decided that he was not Roger Tichborne and declared him to be Arthur Orton. Before passing a sentence of 14 years, the judge condemned the behaviour of the claimant´s counsel, Edward Kenealy, who was subsequently disbarred because of his conduct.
ellauri145.html on line 545: The answer to this is very simple. Utilitarianism is concerned only with the volume of pleasure and pain, and Nietzsche says in so many words that as soon as you even enter into this kind of thinking, you are already deep into the territory of nihilism. It is passive; concerned with high maintenance, not constructivism; aloof or indifferent to meaning, something to justify the effort in the first place, even when it is successful, let alone when it isn’t. It is the staid, kindly, sober—not to say, the British—version of the same imbecilic nihilism that was prevailing on the continent in the same era. Mill did not understand the difference between pleasure and (counterfactual) happiness, between pain and suffering, between real (spiritual) slavery and freedom. Eli koska se oli säälittävä mursuwiixinen luuseri.
ellauri146.html on line 400: One of the outstanding features of the Romantic era in France was the re-evaluation of the feminine. It was widely assumed that man's capacity for rational thought and scientific achievement needed to be tempered by woman's capacity for sentiment. Indeed, the beneficial influence of woman's love and compassion was considered a necessary precondition to moral development, both for the individual and for all mankind. Woman thus had redemptive qualities (cash value). Perhaps the purest expression of this constellation of ideas is to be found in the utopian religious sects of the period and in the Romantic epic. Alfred de Vigny's Eloa (1824) may be read in this context. Eloa is the first of a series of angel women appearing in the Romantic epic. She is followed by Rachel in Edgar Quinet's Ahasvérus (1833), Sémida in Alexandre Soumet's La Divine Epopée (1840), Marie in Alphonse Constant's La Mère de Dieu (1844) and Liberté in Victor Hugo's La Fin de Satan (fragments written in 1854 and 1859, published posthumously in 1886). The mission of these quasi-divine female figures is to help put an end to evil.
ellauri147.html on line 289: In 1970, Phil Collins got his big break when he became the drummer of iconic rock band, Genesis. It turns out though that his first encounter with Peter Gabriel was pretty awkward. Despite this, their passion for music brought them together and before they knew it, they became one of the most popular bands around.
ellauri147.html on line 674: Niin sanotussa ensisijaisessa narsistisessa vaiheessa lapsenomainen avuttomuus vastaa jatkuvan hoidon, kokonaisvaltaisen hoidon ja emotionaalisen huomion tarvetta, joka ilmaistaan strukturoitujen kohdesuhteiden kehittämisessä erityisessä rakkauden halussa. Mutta ei itserakkautta, mutta rakastettu on tämän rakkauden halun sisältö, joka tulee vastasyntyneen riippuvuudesta ja "ei koskaan jätä ihmistä enää". (H.S.A) Freud rinnastaa toistuvasti tämän passiivisen tiedostamattoman rakkauden odotuksen rakastettavaksi narsismiin, mutta sitä ei sisällytetä järjestelmällisesti hänen teoriaansa. Tällainen säännös olisi myös ristiriidassa viettiteorian määritelmän kanssa, jossa oletetaan munalle omamiehitys. Jos määrittelisimme narsismin rakastetuksi libidoteorian kannalta, meidän olisi puhuttava kohteen miehityksestä omin käsin – mutta tällaisesta asiasta ei säädetä libidon mallissa, jossa egon ja esineen dualismilla on karteesisia piirteitä.
ellauri147.html on line 675:
ellauri150.html on line 480: Eugene Luther Gore Vidal (/vɪˈdɑːl/; born Eugene Louis Vidal, October 3, 1925 – July 31, 2012) was an American writer and public intellectual known for his epigrammatic wit, erudition, and patrician manner. Vidal was bisexual, and in his novels and essays interrogated the social and cultural sexual norms he perceived as driving American life. Beyond literature, Vidal was heavily involved in politics. He twice sought office—unsuccessfully—as a Democratic Party candidate, first in 1960 to the United States House of Representatives (for New York), and later in 1982 to the U.S. Senate (for California). His third novel, The City and the Pillar (1948), offended the literary, political, and moral sensibilities of conservative book reviewers, the plot being about a dispassionately presented male homosexual relationship.
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri150.html on line 492: The story recounts the adventures of Judah Ben-Hur, a Jewish prince from Jerusalem, who is enslaved by the Romans at the beginning of the first century and becomes a charioteer and a Christian. Running in parallel with Judah's narrative is the unfolding story of Jesus, from the same region and around the same age. The novel reflects themes of betrayal, conviction, and redemption, with a revenge plot that leads to a story of gay love and compassion.
ellauri150.html on line 651: Kaikkein traagisinta näissä uskontohöpötyxissä on et tyypit on just samanlaisia passiivis-aggressiivisia apinoita kuin muillakin. Eihän sen tosin pitäisi yllättää, mihkäs leopardi pääsisi täplistään tai paviaani punaisesta pyllystään. Sellaisia apinat nimenomaan haluu kazoa.
ellauri150.html on line 697: And now the Pope reminds us of a bit of ancient wisdom, "the wise man alone is free". This sounds like a saying from a fortune cookie. What does it mean? When we foolishly succumb to temptation and become slaves to our desires, we are no longer free! We have lost our self-control and have become possessed by our darkest passions. Jesus says, "Whosoever committeth sin is the slave of sin." (John 8:34)
ellauri150.html on line 766: I've actually begun to treasure silence, and the space it provides to be able to think clearly and to turn my thoughts to listening to the Holy Spirit. But you know the Church teaches us to love our bodies as well, so I hope at some point I will regain my passion for sex and related music.
ellauri151.html on line 137: Wilde took a key out of his pocket and showed me into a tiny apartment of two rooms… The youths followed him, each of them wrapped in a burnous that hid his face. Then the guide left us and Wilde sent me into the further room with little Mohammed and shut himself up in the other with the [other boy]. Every time since then that I have sought after pleasure, it is the memory of that night I have pursued. […] My joy was unbounded, and I cannot imagine it greater, even if love had been added. How should there have been any question of love? How should I have allowed desire to dispose of my heart? No scruple clouded my pleasure and no remorse followed it. But what name then am I to give the rapture I felt as I clasped in my naked arms that perfect little body, so wild, so ardent, so sombrely lascivious? For a long time after Mohammed had left me, I remained in a state of passionate jubilation, and though I had already achieved pleasure five times with him, I renewed my ecstasy again and again, and when I got back to my room in the hotel, I prolonged its echoes by hand until morning. What´s love got to do with it?
ellauri151.html on line 801: [15] For he says to Moses, "I will have mercy on whom I have mercy, and I will have compassion on whom I have compassion."

ellauri152.html on line 613: “Miss Streisand [made] Yentl, whose greatest passion was the Torah, go on a ship to America, singing at the top of her lungs. Why would she decide to go to America? Weren’t there enough yeshivas in Poland or in Lithuania where she could continue to study? Was going to America Miss Streisand’s idea of a happy ending for Yentl? What would Yentl have done in America? Worked in a sweatshop 12 hours a day where there is no time for learning? Would she try to marry a salesman in New York, move to the Bronx or to Brooklyn and rent an apartment with an ice box and a dumbwaiter? This kitsch ending summarizes all the faults of the adaptation. It was done without any kinship to Yentl’s character, her ideals, her sacrifice, her great passion for spiritual achievement. As it is, the whole splashy production has nothing but a commercial value.”
ellauri152.html on line 656: The dog originally created the world to run through strict judgment, din. However, since the dog knew that the world could not endure such harsh conditions, He decided to incorporate the spiritual energies of compassion too, as the verse states, "These are the products of the heaven and earth when they were created in the day that Hashem's (i.e. the dog's denoting kindness and mercy, not the dog's denoting strict justice) din made earth and heaven." (Bereishit 2:4) According to the original creation plan a person would be judged strictly on his own merits. There would be no bending of the rules; no concept of leniency; no looking the other way or giving another chance. Strict justice would dictate that a person be severely punished for even the "slightest" infraction of the dog's willy.
ellauri152.html on line 662: In a world where din, justice is tempered with cheese, compassion, the average person has the opportunity to come close to the dog. Although the average person must still try his best to stand up to evil and adhere to the dog's willy, the dog views his inevitable lapses through the prism of compassion. In His love for us, He overlooks our shortcomings.
ellauri152.html on line 664: In a world where din, justice is tempered with cheese, compassion, the dog supports us and helps us to overcome evil and serve him. As a result of the dog's assistance, we are able to channel our negative energies to serving the dog, and actually convert these energies into something positive and holy.
ellauri152.html on line 666: But although the dog created this alternate system of din, justice tempered with cheese, compassion, the original system of pure, untempered justice is still available -- for those rare and powerful individuals who are able to confront the Evil Urge without the dog's assistance.
ellauri152.html on line 685: In Rabbeinu Tam's Tefillin, the paragraph "And if you listen ..." (Devarim 11:13:21), which warns of the consequences of violating the dog's willy, din, harsh justice, precede the paragraph of "Hear O Israel ..." (Devarim 6:4-8), which declares our belief in the Almighty. Since this verse applies to even the sinners of Israel, it alludes to the dog's attribute of compassion, cheese. In Rabbeinu Tam's Tefillin, the aspect of harshness, din, precedes that of mercy, cheese, alluding to the dog's original intention to run the world through harshness, din.
ellauri152.html on line 687: In Rashi's Tefillin, however, the paragraph of compassion precedes the paragraph of harshness. This alludes to the way the dog presently runs the world - with compassion. Since most people are dependent on the dog's compassion for their very existence, the halacha is according to Rashi's view. Therefore, the obligation to wear Tefillin is fulfilled through donning Rashi's Tefillin. They're like basic earplugs.
ellauri152.html on line 704: Since it is impossible for a human being to always know the proper response for each situation, we live with doubt. This is reflected in our wearing Rabbeinu Tam's Tefillin in addition to Rashi's Tefillin, since we wear them due to a doubt. The positive spiritual energies they access to counter this doubt rectify any situations of doubt that a person may encounter. As mentioned above, Rashi's Tefillin contain the spiritual energies of compassion and Rabbeinu Tam's the spiritual energies of harshness. Through wearing both Rashi and Rabbeinu Tam's Tefillin, we nourish our minds with the spiritual energies of compassion and holy harshness. These two energies (when combined with the spiritual energies that cover all doubt mentioned above) enable us to intuitively determine how to respond appropriately in every situation, whether it means acting tough or being gentle. (Lekutei Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 6:16)
ellauri155.html on line 47: Erikoisesti presidentin (entisen) puolueen kokoomuksen kansanedustajilla on ollut jäätävän kylmäkiskoinen suhtautuminen niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluavat suojella lapsiaan ja itseään hallituksen käsittelyltä eli piikityksiltä. Kansakuntamme on jaettu kahteen leiriin: A-kansalaiset koronapassiturvassaan ja B-kansalaiset on pantu mieron tielle.
ellauri155.html on line 86: Mitä hyvää tässä nyt oikein on? Ihmisoikeuksia poljetaan oikein urakalla koronapassin avulla. Ja nyt sitä esitetään laajennettavaksi työpaikoille, mikä muodostaa vakavan uhan ihmisten elantoon. Toivotuksesi on pelkkää sanahelinää.
ellauri155.html on line 89: ”Aika mauton läppä”, ”Todellakin! Oksettavaa!”, ”Onko tämä ilmoitus vain niille joilla on korona passi?”, ”Onko tämä ilmoitus vain niille joilla on korona passi?” (Ai tän mä sanoin jo.) ”Tämä oli kai tarkoitettu vain rokotetuille”…
ellauri155.html on line 289: Koronapassiton Vanessa poistettiin voimatoimin Leppävaaran uimahallista
ellauri155.html on line 291: Pääkaupunkiseudun liikuntapaikat on kyseenalaisesti käytössä vain mRNA-piikitetyille. Vanessa kertoi UMV-Lehdelle, että Leppävaaran uimahallin järjestyksenvalvoja käytti häneen voimakeinoja sen jälkeen, kun hän oli vaatinut nimitietoja henkilöistä, jotka eväsivät häneltä laittomasti pääsyn uimahalliin koronapassin puuttumisen perusteella.
ellauri155.html on line 299: ”Ulkona muita asiakkaita kerääntyi ympärilleni sättimään minua ja kerroin heillekin, että tämä toiminta on perustuslakia ja tietosuojaa vastaan jossa passin tiedot ovat yksityisiä terveystietoja. Kyllä mulla on täysi oikeus tartuttaa tappavaan tautiin muita uimaan lähteneitä ihmisiä. Se on sanottu jo ihmisoikeuxien julistuxessa. Ihmiset eivät selkeästi olleet koskaan näistä kuulleetkaan, mutta olivat kovin itsevarmoja oikeutuksestaan saapua sättimään minua.”
ellauri155.html on line 301: Eduskuntatalon edustalle kerääntyi runsas joukko sote-alan rokotepakosta huolestuneita lauantaina. Tampereella ja Porissa puolestaan koronapassien vastustajat kokoontuivat laulamaan joululauluja kirkkojen ulkopuolelle, koska "pyhä henki sallitaan vain rokotetuille". Valtamedia vaikenee. Toisin kuin rokotevastaiset, jotka hönkivät toistensa naamoihin keltaista huurua.
ellauri155.html on line 379:
ellauri155.html on line 448: Elimelech Weisblum of Lizhensk (1717–March 11, 1787) was a rabbi and one of the great founding Rebbes of the Hasidic movement. He was known after his hometown, Leżajsk (Yiddish: ליזשענסק‎, romanized: Lizhensk) near Rzeszów in Poland. He was part of the inner "Chevraya Kadisha" (Holy Society) school of the Maggid Rebbe Dov Ber of Mezeritch (second leader of the Hasidic movement), who became the decentralised, third generation leadership after the passing of Rebbe Dov Ber in 1772. Their dissemination to new areas of Eastern Europe led the movement´s rapid revivalist expansion.
ellauri155.html on line 548: Sanana ”seuraaja” on perässäkulkija, ehkä passiivinen imitoja, kuten teoxessa Jeesuxen seuraamisesta. Ystävät taas tuntevat toisensa, ovat tasaveroisia. Ystäväpyyntö vaatii molempien suostumuksen, mutta seuraaminen voi olla yksipuolista. Kun Jeeus sanoo "soiraa" on soirattava. Hanki seuraa Kristusta!
ellauri155.html on line 757: Finally, Calvin comes into the New Testament and shows how the Apostle Paul in Romans quotes this very text from Malachi to substantiate predestination. He quotes from Romans 9:15, itself another quote from the Old Testament: “For he (the Lord) saith to Moses, ‘I will have mercy on whom I will have mercy, and I will have compassion on whom I will have compassion.’” Why it´s always this damned Paul! I bet he had a drooping mouth like Jürgen Habermas. Calvin then later asks,
ellauri155.html on line 820: There is no shallow end to the philosophical pool! Strawson was married and had four children. He was a highly cultured man, with a passion for literature, especially poetry, large amounts of which he could recite and most of which he also wrote. In conversation, manners and appearance, the overwhelming impression was of elegance and effortless intelligence. Mutta aika mitättömän näköinen pallokorva. P.F. Strawsonin pituus oli bläänk ja sen net worth under review. Fair enough, Jakkoh-Hintikka puuttui kokonaan celebs hall of famesta.
ellauri156.html on line 402: It looks as though Bathsheba never enters David's mind after their encounter described in verses 1-4. It certainly does not seem that David wants to continue the relationship, to carry on an affair, or to marry her. David simply puts this sinful event out of his mind, until a messenger is sent by Bathsheba informing the king that his night of passion has produced a child. Bathsheba informs David that she is pregnant, not that she is afraid she might be. This means that she has missed at least one period and probably another. All in all, several weeks or more have passed. It will not be long before her pregnancy will become obvious to anyone who looks at her. This is David's sin and his responsibility, and so she informs him.
ellauri156.html on line 465: When Uriah arrives in Jerusalem, he reports to David, who acts out the charade he has planned. He asks Uriah about the “welfare of Joab and the people,” and the “state of the war.” It troubles me that David needs such a report at all. If he were with his men in the field, this would not be necessary. But even worse, David does not really care about Joab, the people, or the war. David's one preoccupation is to cover up his sin, to get Uriah home and to bed with his wife, and thus to get David off the hook. How sad to read of David's hypocrisy. The king who had compassion on the crippled son of Jonathan now lacks compassion for the whole army, and specifically for Bathsheba and her husband Uriah.
ellauri156.html on line 539: His One Sin: The rabbis agree that Abner deserved this violent death, though opinions differ concerning the exact nature of the sin that entailed so dire a punishment on one who was, on the whole, considered a "righteous man" (Gen. R. lxxxii. 4). Some reproach him that he did not use his influence with Saul to prevent him from murdering the priests of Nob (Yer. Peah, i. 16a; Lev. R. xxvi. 2; Sanh. 20a)—convinced as he was of the innocence of the priests and of the propriety of their conduct toward David, Abner holding that as leader of the army David was privileged to avail himself of the Urine and Thumbeline (I Sam. xxii. 9-19). Instead of contenting himself with passive resistance to Saul's command to murder the priests (Yalḳ., Sam. 131), Abner ought to have tried to restrain the king by the balls. Others maintain that Abner did make such an attempt, but in vain (Saul had not enough to get a proper hold of), and that his one sin consisted in that he delayed the beginning of David's reign over Israel by fighting him after Saul's death for two years and a half (Sanh. l.c.). Others, again, while excusing him for this—in view of a tradition founded on Gen. xlix. 27, according to which there were to be two kings of the house of Benjamin—blame Abner for having prevented a reconciliation between Saul and David on the occasion when the latter, in holding on to the skirt of Saul's robe (I Sam. xxiv. 11), showed how unfounded was the king's mistrust of him, seeing Saul had no balls to speak of. Old Saul was inclined to be happy with a pacifier; but Abner, representing to him that the naked David might have found a piece of garment anywhere — even just a piece of sackcloth caught on a thorn — prevented the reconciliation (Yer. Peah, l.c., Lev. R. l.c., and elsewhere). Moreover, it was wrong of Abner to permit Israelitish youths to kill one another for sport (II Sam. ii. 14-16). No reproach, however, attaches to him for the death of Asahel, since Abner killed him in self-defense (Sanh. 49a).
ellauri156.html on line 582: He who conceals his transgressions will not prosper, except for David, and a few others, come to think of it. But he who confesses and forsakes them will find compassion (Proverbs 28:13). And that is all he finds. Quite often compassion at his scaffold and grave.
ellauri156.html on line 687: Why a story? Why not just let David have it head-on, with both barrels, like David did with Bathsheba? Many will point out that this is a skillfully employed tactic, which gets David to pronounce judgment on the crime before he realizes that he is the criminal. I think this is true. David is angry at this “rich man's” lack of compassion. If he could, he would have this fellow put to death (!). But as it is, justice requires a four-fold restitution. But having already committed himself in principle, Nathan can now apply the principle to David, in particular.
ellauri156.html on line 722: Second, David recognizes what he views as the greater sin, and that is the rich man's total lack of compassion. David is furious because a rich man stole and slaughtered a poor man's pet. He does not yet see the connection to his lack of compassion for stealing a poor man's beloved companion, Uriah's wife, Bathsheba. The slaughtering of Uriah is most certainly an act which lacks compassion. The crowning touch in David's display of righteous indignation is the religious flavoring he gives it by the words, “as the Lord lives” (verse 5).
ellauri158.html on line 768: -- P. 3. prop. 1. coroll. Hinc sequitur mentem eo pluribus passionibus esse obnoxiam quo plures ideas inadaequatas habet et contra eo plura agere quo plures habet adaequatas.
ellauri158.html on line 771: P. 3. prop. 3. Mentis actiones ex solis ideis adaequatis oriuntur; passiones autem a solis inadaequatis pendent. [in: P. 3. prop. 9., prop. 56., gener. aff. defin., P. 4. prop. 15., prop. 24., prop. 28., prop. 35., prop. 35. coroll. 2., prop. 51., prop. 52., prop. 59., prop. 61., prop. 63., prop. 64., P. 5. prop. 3., prop. 4. schol., prop. 18., prop. 20. schol., prop. 36., prop. 40., prop. 40. coroll., prop. 42.]
ellauri158.html on line 876: P. 3. prop. 58. Praeter laetitiam et cupiditatem, quae passiones sunt, alii laetitiae et cupiditatis affectus dantur, qui ad nos, quatenus agimus, referuntur. [in: P. 3. prop. 59.]
ellauri158.html on line 1002: -- P. 4. prop. 4. coroll. Hinc sequitur, hominem necessario passionibus esse semper obnoxium, communemque naturae ordinem sequi et eidem parere, seseque eidem, quantum rerum natura exigit, accommodare. [in: P. 4. prop. 37. schol. 2., etiam in: TP cap. 1. art. 5.]
ellauri158.html on line 1003: P. 4. prop. 5. Vis et incrementum cuiuscumque passionis, eiusque in existendo perseverantia non definitur potentia, qua nos in existendo perseverare conamur, sed causae externae potentia cum nostra comparata. [in: P. 4. prop. 6., prop. 7., prop. 15., prop. 43., prop. 69., P. 5. prop. 8., prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 1004: P. 4. prop. 6. Vis alicuius passionis seu affectus reliquas hominis actiones seu potentiam superare potest, ita ut affectus pertinaciter homini adhaereat. [in: P. 4. prop. 37. schol. 2., prop. 43., prop. 44., prop. 60., P. 5. prop. 7.]
ellauri158.html on line 1042: P. 4. prop. 32. Quatenus homines passionibus sunt obnoxii, non possunt eatenus dici, quod natura conveniant.
ellauri158.html on line 1044: P. 4. prop. 33. Homines natura discrepare possunt, quatenus affectibus, qui passiones sunt, conflictantur, et eatenus etiam unus idemque homo varius est et inconstans. [in: P. 4. prop. 35., prop. 37. schol. 2.]
ellauri158.html on line 1045: P. 4. prop. 34. Quatenus homines affectibus, qui passiones sunt, conflictantur, possunt invicem esse contrarii. [in: P. 4. prop. 35., prop. 36. schol., prop. 37. schol. 2.]
ellauri158.html on line 1109: P. 4. prop. 59. Ad omnes actiones, ad quas ex affectu, qui passio est, determinamur, possumus absque eo a ratione determinari. [in: P. 5. prop. 4. schol.]
ellauri158.html on line 1154: P. 5. prop. 3. Affectus, qui passio est, desinit esse passio, simulatque eius claram et distinctam formamus ideam. [in: P. 5. prop. 18. schol., prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 1174: P. 5. prop. 17. Deus expers est passionum, nec ullo laetitiae aut tristitiae affectu afficitur. [in: P. 5. prop. 17. coroll.]
ellauri158.html on line 1204: P. 5. prop. 34. Mens non nisi durante corpore obnoxia est affectibus, qui ad passiones referuntur.
ellauri159.html on line 657: The word used to translate the Greek word agape in most modern English Bibles is love, but in many older translations, agape was translated as “charity” when it was used in a context of one person to another. In a biblical context, this term should not be mistaken for the more modern use of the word to mean only giving to those in need (i.e., “giving to charity”), although this can be a substantial part of what’s meant by the word. A more encompassing definition of the word charity, at least in the context of a modern-day knight, would be to be charitable (or giving) to the rich as well, or even primarily.
ellauri159.html on line 663:

Virtue 14: Compassion

ellauri159.html on line 668: Having compassion simply means to possess a deep feeling of sympathy and sorrow for those who are stricken by misfortune, coupled with a strong desire to alleviate their suffering. Sounds a lot like charity, but cheaper..
ellauri159.html on line 933: ISFPs are the quintessential free spirit. They feel deeply and often have an adventurous approach to life. They are quiet, adaptable, and compassionate. One ISFP author is Thich Nhat Hanh. Learn more about how ISFPs write here.
ellauri159.html on line 956: INFJs have an inner world filled with ideas, symbols, and possibilities. They are passionate, idealistic, and have a deep concern for others. INFJ writers include Plato, Mary Wollstonecraft, Nathaniel Hawthorne, Dante Alighieri, Fyodor Dostoevsky, Agatha Christie, Charlotte Brontë, J.K. Rowling, Carl Jung, and Leo Tolstoy. Learn more about how INFJs write here.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri159.html on line 1181: Naturally you adopt a preceptorial conversational tone in your writing. You often use imaginative and hyperbolic language to illustrate a point like 'smoking kills'. You have a talent for seizing on subtleties and choosing the exact word to convey a not so subtle idea. You always consider how your writing affects their audience. You notice if your audience is passing notes behind your back.
ellauri159.html on line 1203: You tend to communicate passionately about your beliefs. You tend to start writing before finishing research on life, the universe, and everything, wanting to commit your half-baked insights to paper. Be sure to gather enough data to support your position, and include alternative facts for balance. This is one arena where it may be healthy to indulge your perfectionist tendencies. Get the facts right enough to maintain plausibility.
ellauri160.html on line 219: Pound's contribution to poetry began in the early 20th century with his role in developing Imagism, a movement stressing precision and economy of language. Working in London as foreign editor of several American literary magazines, he helped discover and shape the work of contemporaries such as T. S. Eliot, Ernest Hemingway, and James Joyce. He was responsible for the 1914 serialization of Joyce's A Portrait of the Artist as a Young Man, the 1915 publication of Eliot's "The Love Song of J. Alfred Prufrock", and the serialization from 1918 of Joyce's Ulysses. Hemingway wrote in 1932 that, for poets born in the late 19th or early 20th century, not to be influenced by Pound would be "like passing through a great blizzard and not feeling it's cold."
ellauri161.html on line 99: The denial of Christ's humanity -- which gave rise to Docetism, Marcionism, Gnosticism, Apollinarianism, Monarchianism, Patripassianism, Sabellianism, Adoptionism, Dynamic Monarchianism.
ellauri161.html on line 356: Uskomattomalle tiedemiehelle Kari Enqvistille, joka "uskoo lujasti, että uskovat tuntevat jotakin enemmän (tai vähemmän) kuin normaalit ihmiset" (s. 90), Nyölén vastaa: "Taatusti uskoon liittyykin tunteita, hyviä, pahoja, monenlaisia. [--] Se on elämys ja tunne, mutta ei ainoastaan, sillä silloinkin, kun ei tunnu miltään, on usko yhä olemassa." (s. 90-91) Tässä on nyt puhe siitä Enkvistiltä puuttuvasta antennista, kz. täältä (ja passim). Andyn rivitalossa on tv-kaapeli. Se on aina kytkettynä, vaikka tv olis off.
ellauri161.html on line 443: Se selvästikin samastuu näihin 19.vuosisadan hinureihin. Tää "sankari ja pyhä" teema kutkuttaa narsisteja, tollasta wagneröintiä. Vittu miten tääkin Ana kaipaa yleisöä. Se elämöi just kuin nää dekadentit vaikka mitä meediassa kuha se vaan huomataan. Tärkeintä on antimodernin ajatteluposition, vastahankaisen subjektiaseman omaksuminen: passiivinen aggressio, symbolinen kapina.
ellauri161.html on line 668: Ricky's new car is painted by Susan (next significant other) with a cougar to remind him of his passion and the word "ME" in place of large sponsors. After some more mindless car chases and crashes
ellauri161.html on line 841: La passion du malheur 67 Le voyage 125
ellauri161.html on line 851:

Yleiset termit ja lausekkeet

admire aime appelle arrive aurait beau beauté besoin c'était caractère cherche choses ciel contraire coup crainte création critique croire croit croix d'être demande Denis devant Dieu dire divine dix-huitième siècle doit donne éclate erreur face fond force forme garde général génie gloire grandeur Grèce haine haut homme humaine idées ignore joie jour justice l'air l'amour l'art l'autre l'avare l'erreur l'esprit l'histoire l'homme L'homme médiocre l'ordre l'unité laisse larmes lieu livre loin lui-même lumière main malheur matière mensonge ment monde montre mort mots nature naturel néant paix parle parole passé passion&hl=fi&source=gbs_word_cloud_r&cad=5" class="cloud7">passion pensée père personne petite peur peut-être place pleine porte premier présent profonde propre puissance qu'une raison réalité regard représente ressemble reste rien rire Roman Rome s'est s'il saint sais sait sang Science secret semble sens sent serait seulement siècle signe soleil souvenir style terre tion trouve vérité veut vivante voici voilà voit Voyez vrai yeux

ellauri162.html on line 142: Catholique fervent et monarchiste passionné, il milite très jeune dans les rangs de l´Action française en participant aux activités des Camelots du roi pendant ses études de lettres, puis à la tête du journal L'Avant-garde de Normandie jusqu'à la Grande Guerre.
ellauri162.html on line 553: Commodianuksen tiedon lähteet olivat Raamattu - pääasiassa maailmanloppu, profeetat ja neljäs Esdrasin kirja - Sibylline-oraakkelit, tertullian, Minucius Felix, Cyprian ja Lactantius. Terencestä, Lucretiuksesta, Horacesta, Cicerosta ja ennen kaikkea Virgilin ilmaisutavoista hän lainaa ilmaisutapoja. Hänen teologiansa ei ole luotettava; Millenarianismin lisäksi hän näyttää tunnustavan monarkianismin ja patripassianismin, kaksi harhaoppia Kolminaisuuden suhteen. Hänen kielensä ei ole vain karkea, vaan virheellinen, ja olisi virhe etsiä Commodianuksessa aksentin perusteella perustuvan kääntymisen alkuperää. Vaikka hän ei ole perehtynyt prosodiaan, hän yrittää kirjoittaa daktyylisellä heksametrillä ja onnistuu vain 63: ssa yli 2000 jakeesta.
ellauri163.html on line 37: Courtney Joseph is a graduate of the Moody Bible Institute with a degree in Evangelism and Discipleship. After over a decade of leading women’s Bible studies, mentorships and workshops in her local church, she decided to move her ministry on-line at WomenLivingWell.org where she has over 1.5 million views of her videos on youtube. Courtney’s passion and sincerity has made her a leader in the Christian blogging community. She is the Founder of WomenLivingWell.org and GoodMorningGirls.org.
ellauri164.html on line 914: “Had Moses and Aaron been cherishing self-esteem or indulging a passionate spirit in the face of divine warning and reproof, their guilt would have been far greater. But they were not chargeable with willful or deliberate sin; they had been overcome by a sudden temptation, and their contrition was immediate and heartfelt. The Lord accepted their repentance, though because of the harm their sin might do among the people, He could not remit its punishment.” –Patriarchs and Prophets, p. 419
ellauri171.html on line 518: But Shechem falls passionately in love post coitum! So not at all what happened with Amnon. Dinah must have been a better lay. Now love complicates what would otherwise be the simple story of a violent crime. Shechem declared that he has fallen passionately in love with Dinah. He told her this, and he told anyone who would listen to him. He loved her tenderly – the words of the story imply longing, yearning, tenderness, not the usual feelings of a rapist.
ellauri171.html on line 991: The final time we hear of Jezebel (an entire chapter later) is just before her demise. Having just killed the sitting king and son of Jezebel, Jehu enters town to do the same to her. As she sees Jehu, Jezebel stands at the window, issues one last zinger insult, and then puts on makeup. Jehu commands the eunuchs to throw her down, they do so, and Jezebel is trampled. The donning of makeup is the final impetus for her conception as a whore. The most popular interpretation is that Jezebel puts on makeup in effort to seduce Jehu, but this interpretation is not bolstered by the text. Jezebel is the sitting Queen, presumably old in age by now, and has performed in a political function her entire life. She very likely understands that she is about to die and even issues one last insult as Jehu approaches. A more compassionate reading of the text would indicate that Jezebel, for lack of a better term, “goes out with a bang.” Except Jehu hardly banged her If she was an old hag by then.
ellauri172.html on line 138: A rebours s. 251 meinaa vastoinpäin kuin vastarannan kiiski eikä ainoastaan juurittaen kuin mopsi Eetu. Tämmönen rienaus on Huisingan mielestä palvomista nurittepäin, pyllistämistä kumarruxen sijasta. ("Vastahankaan" kuulostaa pikemminkin vain passiivis-aggressiviselta vastahakoiselta jarrutuxelta, huopaa kun muut soutavat. Vastustus, vastarinta, hangoittelu. Esimerkiksi: Päätös toteutettiin vastahangasta huolimatta. Olla vastahangassa jossakin asiassa: vastustaa jotakin asiaa. Asettua vastahankaan: ryhtyä vastustamaan. ) Jorin pointti lienee että mixi pyllistellä ellei ole jotain mille pyllistää. Kyllä kyllä, mutta siihen riittää että on jotain nilkkejä jotka ize tyhjän päälle kyykistyessään kyykyttää alamaisia ja joita suututtaa alamaisen väärään suuntaan pyllistys.
ellauri172.html on line 201: Gli avvenimenti in un primo tempo fecero comporre al poeta l'ode A Parigi sbastigliato, che poi però rinnegò: l'entusiasmo si trasformò in odio verso la rivoluzione, esplicitato nelle rime de Il Misogallo. Si appassiona anche a recitare le proprie tragedie personalmente, preferendo per sé il ruolo di Sauli Niinistö.
ellauri172.html on line 554: Dans cette salle à manger, présentement muette, mais dont les murs nous en diraient de si belles s’ils pouvaient parler, puisqu’ils auraient ce que je n’ai pas, moi, l’impassibilité des murs, l’heure des vanteries qui arrive si vite dans les dîners d’hommes, d’abord décente, — puis indécente bientôt, — puis déboutonnée, — enfin chemise levée et sans vergogne, amena les anecdotes, et chacun raconta la sienne… Ce fut comme une confession de démons !
ellauri172.html on line 598: Nous étions accoutumés à de belles filles, si vous voulez, mais presque toujours du même type, décidé, hardi, presque masculin, presque effronté ; le plus souvent de belles brunes plus ou moins passionnées, qui ressemblaient à de jeunes garçons (mmm!), très piquantes et très voluptueuses sous l’uniforme que la fantaisie de leurs amants leur faisait porter quelquefois…
ellauri180.html on line 407: To set its struggling passion free Ei pysty riittävästi irrottelemaan,
ellauri180.html on line 410: But passion sometimes would prevail, Mutta joskus silti voi naitattaa,
ellauri180.html on line 448: To set its struggling passion free From pride, and vainer ties dissever, And give herself to me for ever."
ellauri180.html on line 483: And men forgot their passions in the dread Ihmiset unohti passionsa peläten
ellauri180.html on line 599: Emma Baldwin graduated from East Carolina University with a BA in English, minor in Creative Writing, BFA in Fine Art, and BA in Art Histories. Literature is one of her greatest passions which she pursues through analyzing poetry on Poem Analysis.
ellauri180.html on line 600: Her other passions are knitting, cooking, incest and sodomy. Oh yes, and the Passion of the Christ.
ellauri180.html on line 611: Suomi on ottanut käyttöön kovat otteet. Putinin näköispazas on saanut lähtöpassit Visulahden vahakabinetista. Mielenosoittajat laulavat Finlandiaa lähetystön edessä. Kesäxi suunnitellaan isoja laulujuhlia samasta aiheesta. Ottawan sopimuxen vastaisia liukumiinoja kaivetaan kellarista. Koko kansa kannattaa Nato-optiota. Jonsei se siitä tokene niin on jo ihme.
ellauri181.html on line 119: Überblicke ich meine Entwicklung und ihr bisheriges Ziel, so klage ich weder, noch bin ich zufrieden. Die Hände in den Hosentaschen, die Weinflasche auf dem Tisch, liege ich halb, halb sitze ich im Schaukelstuhl und schaue aus dem Fenster. Kommt Besuch, empfange ich ihn, wie es sich gebührt. Mein Impresario sitzt im Vorzimmer; läute ich, kommt er und hört, was ich zu sagen habe. Am Abend ist fast immer Vorstellung, und ich habe wohl kaum mehr zu steigernde Erfolge. Komme ich spät nachz von Banketten, aus wissenschaftlichen Gesellschaften, aus gemütlichem Beisammensein nach Hause, erwartet mich eine kleine halbdressierte Schimpansin, und ich lasse es mir nach Affenart bei ihr wohlgehen. Bei Tag will ich sie nicht sehen; sie hat nämlich den Irrsinn des verwirrten dressierten Tieres im Blick; das erkenne nur ich, und ich kann es nicht ertragen. Himskatti toipa oli taas aika tahmeaa misokeittoa. Koko raportti on passiivis-aggressiivinen ja selvästi narsistinen.
ellauri182.html on line 139: The alternative is of course the sexless intimacy of the fag hag and her chosen friends. The heroines of Yoshimoto’s fiction are not exactly fag hags, nor are they innocent. Mikage and Satsuki are young women. But grown-up sexual relationships are still beyond their grasp. Instead, in the security of their private kitchens, they dream nostalgic dreams, and shed melancholy tears about the passing of time. This is the stuff of great Japanese poetry, and absolute kitsch. Yoshimoto Banana is not yet a mistress of poetry, but she is a past master of kitsch.
ellauri182.html on line 187: As in other Pure Land Buddhist schools, Amitābha is a central focus of the Buddhist practice, and Jōdo Shinshū expresses this devotion through a chanting practice called nembutsu, or "Mindfulness of the Buddha [Amida]". The nembutsu is simply reciting the phrase Namu Amida Butsu ("I take refuge in Amitābha Buddha"). Jōdo Shinshū is not the first school of Buddhism to practice the nembutsu but it is interpreted in a new way according to Shinran. The nembutsu becomes understood as an act that expresses gratitude to Amitābha; furthermore, it is evoked in the practitioner through the power of Amida's unobstructed compassion. Therefore, in Shin Buddhism, the nembutsu is not considered a practice, nor does it generate karmic merit. It is simply an affirmation of one's gratitude. Indeed, given that the nembutsu is the Name, when one utters the Name, that is Amitābha calling to the devotee. This is the essence of the Name-that-calls.[7]
ellauri184.html on line 99: Norris Church was born Barbara Jean Davis and grew up in Atkins, Arkansas, the daughter of Free Will Baptists. At the age of three she won the title of Little Miss Little Rock. In her twenties she had a brief fling with a young Bill Clinton. She met Mailer in 1975 when he came to Russellville, Arkansas to promote his biography of Marilyn Monroe. The two fell into a passionate love affair, despite their 26-year age difference (sama kuin jos mä olisin vaihtanut Seijan niihin pieniin kiinalaisiin), and Church moved to New York a few months later. At the suggestion of Mailer, she changed her name to Norris Church when she began modeling with the Wilhelmina Modeling Agency. Norris was the last name of her first husband, and Mailer suggested Church since she had been a frequent church-goer while she was growing up. Eli siis tää Jee-suxen bio oli niikö lahja Norrixelle.
ellauri184.html on line 355: First, the problem is theological: The apostle Paul clearly marks the beginning of sodomy with the practical theological problem of idolatry. “although they knew God, they did not glorify Him as God, nor were thankful, but became futile in their thoughts...” (Rom. 1:21 ). What was the result? “For this reason God gave them up to vile passions. For even their women exchanged their natural use for what is against nature. LIkewise also the men, leaving the natural use of the woman, burned in their lust for one another, men with men committing what is shameful, and receiving in themselves the penalty of their error which was due” (Rom. 1:26-27 ). In short, a skewed vision of God leads directly to a skewed vision of man and human sexuality.
ellauri184.html on line 623: 2. Processes of marginalization and not the concrete breaking of laws – led to Jesus’s death. Not only was Jesus passively exposed to these processes of marginalization, but he partly contributed to them because he modelled himself as an outsider and distanced himself too little from the messianic expectations ascribed to him. This staged self-marginalization – partly done in performative fashion – was dangerous because the term “Messiah” was often charged with political content, as was exemplified by numerous rebel leaders who regarded themselves as the Messiah or were considered as such by their followers. Many of them were executed, including Jesus.
ellauri185.html on line 499: Ei kyllä tässä Lexa lipsahtaa pahasti marxisti-leninistien linjoille, niin aatelismies kuin onkin. Nehän koittivat houkutella köige maade proletaarlase yhinöimään siskonpetissä. Vaan pieleen meni, hahaa! Kapitaalilla yhdistyminen sensijaan on mennyt mainiosti: pääoma purjehtii sujuvasti liputtomilla laivoilla, eikä rahalla ole passin tarvetta. Isänmaita puretaan uutterasti vapaakauppasopimuxilla, ja kohta kaikki solkkaavat huonoa englantia. End of history, Fukuyama, Pinker ja Harari lyövät kättä Tolstoin ja Leninin luiden yli.
ellauri185.html on line 571: Mutta tämä ei saa tapahtua väkivalloin, vaan päinvastoin täysin ilman väkivaltaa. Jos tuomarit potkii vastaan eikä lähde hyvällä, jääkööt istuimiinsa kököttämään kunnes tulee nälkä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. S.o. niin, että pidättäydytään kaikesta sekä torjuvasta että hyökkäävästä väkivallan käytöstä. Kun hallitus ja koko valtiojärjestys nojautuu väkivaltaan, tarvitsee ihmisten vain johdonmukaisesti pidättäytyä kaikesta väkivallan käytöstä, ja koko valtio hallituksineen ja kaikkine laitoksineen romahtaa maahan aivan kuin korttirakennus. Hallituksen ja väkivaltavaltion hävittämiseen ei siis tarvita mitään suoranaista tekoa, vaan ainoastaan ehdotonta teottomuutta, so passiivista vastarintaa. Laiha itäintiaani lootusistunnassa, lannevaatteessa ja pyöreissä silmälaseissa läpyttää yxinään mustia käsiään tyhjässä oikeussalissa.
ellauri185.html on line 744: Ehkä tässä puhuu myös depressio. Masennus tuo puheeseen passiivis-argressiivisen sivuhajun. Sääliksikin käy. Vaikka samalla naurattaa.
ellauri189.html on line 214: The boundless steppe of the Ukraine turns out to be a cage with invisible bars. Man appears at first sight to be free, without apparent goal roaming over the plain of life, being a lord of the steppe, “a king of the wilderness” (“król pustyni”), or tries to create in a premeditated manner his own future, deciding – by the way – on the fate of his fellow men (the source of unceasing conflicts). However, in the latter case he often unwittingly obeys the voice of his own wild, unruly nature. The ambivalence of this situation seems to be intimately connected with the concept of romantic irony. Man possesses the ability to objectify his passions, i.e. he can explain them psychologically, by means of a chain of causes and effects, but he still remains the slave of this volitional nature that constitutes his innermost self, always and ever receding (like the horizon of the Ukrainian plain) when he tries to catch it (the idea of the Unconscious does not really explain this “schizophrenic” state of mind – it merely affirms man’s essential homelessness: I am myself, when I realize that my self eternally escapes me). - I can relate to that, says the Russian tank driver sitting stuck in the Ukrainian mud.
ellauri191.html on line 1382: "for his impassioned narrative art which, with roots in a Polish-Jewish cultural tradition, brings universal human conditions to life"
ellauri191.html on line 1568: "for a rich and intensive prose, which with restrained compassion forms a challenging vision of man's vulnerability"
ellauri191.html on line 1583: "for impassioned writing with wide horizons, characterized by sensuous intelligence and humanistic integrity"
ellauri191.html on line 1714: "who with parables sustained by imagination, compassion and irony continually enables us once again to apprehend an elusory reality"
ellauri191.html on line 2043: "for a narrative imagination that with encyclopedic passion represents the crossing of boundaries as a form of life"
ellauri191.html on line 2094: "for his uncompromising and compassionate penetration of the effects of colonialism and the fate of the refugee in the gulf between cultures and continents"
ellauri192.html on line 273: There are great, canonic names on the Nobel list, choices on which common sense and passionate alertness concur. I have mentioned Yeats. We find Anatole France, Kipling, Shaw, Thomas Mann, Andre Gide, T. S. Eliot, Pasternak, Faulkner, Hemingway, Seferis, Montale, Beckett and Solzhenitsyn (the last, I would guess, a titan among men even more, perhaps, than among writers; what I mean by this is he was tall but not much of a novelist). But place the two lists next to each other, and the cardinal truth springs to view: during these past 83 years, the award of the Nobel Prize in Literature has scored more misses than hits. With eminent exceptions, it is the uncrowned who are sovereign.
ellauri192.html on line 653: Professor Gibian, who was born in Prague, said that he has been translating some of the more recent Seifert poems for his own edification and pleasure. "They are a combination of the intimate lyrical tone of Czech poetry," he said, "heavily influenced by French Surrealism with much of the eroticism characteristic of Czechoslovak poetry in this century. His earlier poetry was sometimes melancholy but his recent work is conversational, very compassionate. He has written a cycle of poems about Prague. All this brings back my life and loves in Prague." All these Czechs are teaching Russian in the U.S., who would bother to learn Czech anyway?
ellauri192.html on line 745: Рубят злые страсти, сжигают внутри Chopping evil passions, burning within
ellauri196.html on line 241: How, when the aged are reverently, passionately waiting Että kun ikäihmiset odottelee hartaasti tunteella
ellauri197.html on line 127: To think his passion such Se varmaan kuvitteli
ellauri197.html on line 153: - Yeats was all his life passionately devoted to a woman named Maud Gonne :D She had an affair with him which meant everything to him, and wrote many poems in her honor, but she refused to marry him. She married someone else, and so he had to marry someone else as well, but he always cherished her above all. She was "THE" woman to him. It may be for her sake that he imagined love from HER point of view. Meanwhile he and his second-choice wife had a son and a daughter, whom he loved dearly. That's sad... For all parties involved.
ellauri197.html on line 181: Lapis Lazuli (passim)
ellauri197.html on line 254: To passionate women if it seem naisille, jos saalis näyttää varmalta,
ellauri197.html on line 391: In fact, love is a mixture of different elements. That is why; it is sometimes passive and at other times active (that is; it is both spiritual and physical, both of the mind and the body). Sometimes it acts, and at other times it contemplates. It is an activity both of the mind and the body.
ellauri197.html on line 684: ¹Bonne question. Ce début sans prétention, ce remuement des passions qui va d’abord en accroissant et puis s’appaise par degrés, ces élans de l’âme, ce retour soudain sur soi-même. Cette idée que je ne saisis pas parfaitement lui est peut-être aussi peu intelligible qu’à moi. PAULINE.

ellauri198.html on line 136: Warren’s poetry is written “in a genuinely expansive, passionate style. Look at its prose ease and rapidity oddly qualified by log-piling compounds, alliteration, successive stresses, and an occasional inversion something rough and serviceable as a horse-blanket yet fancy to—and you wonder how he ever came up with it. It is excitingly massive and moulded and full of momentum. Echoes of Yeats and Auden still persist, but it is wonderfully peculiar, homemade.” His language is robust and rhetorical. He likes his adjectives and nouns to go in pairs, reinforcing one another.
ellauri198.html on line 164: The sound was passing northward.
ellauri198.html on line 208: Ravished entirely in their passing play!
ellauri198.html on line 277: Compassion, and if they did,
ellauri198.html on line 633: Tophet or Topheth (Hebrew: תֹּוֹפֶת Tōp̄eṯ; Greek: Ταφέθ (taphéth); Latin: Topheth) is a location in Jerusalem in the Valley of Hinnom (Gehenna), where worshipers engaged in a ritual involving "passing a child through the fire", most likely child sacrifice. Traditionally, the sacrifices have been ascribed to a god named Moloch. The Bible condemns and forbids these sacrifices, and the tophet is eventually destroyed by king Josiah, although mentions by the prophets Jeremiah, Ezekiel, and Isaiah suggest that the practices associated with the tophet may have persisted.
ellauri198.html on line 823: Spending most of his time in London, Yeats met with Maud Gonne, a tall, beautiful, socially prominent young woman passionately devoted to Irish nationalism. Yeats soon fell in love with Gonne, and courted her for nearly three decades although he eventually learned that she had already borne two children from a long affair. Their sole attempt at copulation at long last in Paris ended with a fizz. Yeats found he actually really liked young boys and girls.
ellauri203.html on line 113: Belinsky preached his socialist-atheist way with such passion that Dostoevsky couldn’t resist. Accepting the socialist teachings of Belinsky, Dostoevsky saw his Christian convictions being shattered. He describes this time as the time of “losing Christ”. “We were infected with the ideas of theoretical socialism of those days!” – Dostoevsky would recall. For his involvement in the antigovernment movement, Dostoevsky was sentenced to capital punishment, which was later replaced with four years of penal labor (Rus. katorga).
ellauri203.html on line 131: Dostoevsky was a brilliant mind but plagued by his own demons. Married twice, he also had multiple lovers. In addition, for a great portion of his life he was a gambling addict, regularly losing everything he owned and jeopardizing his family thanks to his passion for roulette. His women say he was a nasty customer.
ellauri203.html on line 223: Dostoevsky met the young Appolinaria Suslova during one of his public readings. At 42, he was two decades older than her. She was attractive, alluring and shared his literary taste and physical passion. Despite this, he could not give her everything she wanted; as Dostoevsky was still married, he conducted a secret affair with Suslova, but she took other lovers and left him. She returned two years later, but was not the same inexperienced young woman and refused to marry the great writer.
ellauri203.html on line 227: Suslova’s impact on Dostoevsky can be felt through all of his novels. We can glimpse her traits in the sacrificial Dunya (Crime and Punishment – 1866), the desperate and passionate Nastassya Filippovna (The Idiot – 1869), the proud and nervous Liza (Demons – 1872). What is more, Polina, the protagonist in The Gambler, was undoubtedly based on Suslova.
ellauri204.html on line 348: Bly recognised that these men were also distinguished by their unhappiness, which he asserted was caused by this passivity. He aimed to teach these men that simply "flashing the sword" was by no means an act of war, but showed what he called ‘a joyful decisiveness’, a sense of vivid aliveness. It was more like flashing their wieners.
ellauri204.html on line 357: The Fifth Direction was founded in 2017 by Meditation Australia president Asher Packman, who passionately believes in the re-emergence of the mythopoetic, after the movement went largely underground in the early 2000s.
ellauri204.html on line 620: Rantaman sanojaan harkitsevaan, sivistystä huokuvaan älyllisyyteen ja herkkyyteen on helppo limittää myös juhlallisuus. Nämä luonnehdinnat peilautuvat myös hänen arvosteluissaan, minkä passiivirakenteita kritiikeissään mieluusti viljelevä Rantama myöntääkin.
ellauri204.html on line 777: Teevee työntää tuutin täydeltä törkeää länsipropagandaa. Porukat ei enää huomaa sitä koska ne on siinä läpeensä jo marinoituneet. Esim sakemannien Länsi- ja Itä-Saxaan hajaantuneet kaxoset. Joka ikinen talousliberaali klishee on ahdettuna mukaan, idän tylystä passipoliisista aina lännen palkkaorjistaan vastuuta kantaviin Masinon omistajiin saakka. Pätkä on ilmiselvästi tähdätty naisten märäxi unexi. Olla samaan aikaan laiha primaballerina ja tehtailijan jyree tytär äxeeraamassa harppisaku alihankkijoita vaatii vähintään kahta elämää. Tää on Das Doppelte Lottchen by Erich Kästner päivitettynä Pompeijin viimeisille päiville.
ellauri205.html on line 190: Les batailles ne se décident pas entre hommes qui calculent, combinent, prennent une résolution et l'exécutent, mais entre hommes dépouillés de ces facultés, transformés, tombés au rang soit de la matière inerte qui n'est que passivité, soit des forces aveugles qui ne sont qu'élan. C’est là le dernier secret de la guerre, et l’Iliade l'exprime par ses comparaisons, où les guerriers apparaissent comme les semblables soit de l'incendie, de l’inondation, du vent, des bêtes féroces, de n'importe quelle cause aveugle de désastre, soit des animaux peureux, des arbres, de l'eau, du sable, de tout ce qui est mû par la violence des forces extérieures.
ellauri205.html on line 246: dans une passion illégitime dont elle a horreur toute la première; elle
ellauri206.html on line 154: 1. tammikuuta 2010 ilmoitettiin, että Ali Abbas saa Britannian passin. Alilla oli tarjouksia muista maista, kuten Kanadasta ja Yhdysvalloista, mutta hän hylkäsi ne, koska he eivät ottaneet hänen ystäväänsä mukaansa. Abbas selittää edelleen, että hän oli kieltäytynyt tarjouksesta mennä Kanadaan, koska henkilö, joka tarjoutui tuomaan hänet sinne, ei ottaisi tai voisi myös viedä ystäväänsä Ahmedia, toista sodan loukkaantunutta irakilaista, jonka hän tapasi Kuwaitin sairaalassa. Ahmed päätyi menemään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hänen kanssaan ja he ovat edelleen läheisiä ystäviä. Ali ja hänen ystävänsä lähtevät joka vuosi julkisuuspyöräretkelle, nimeltään Baghdad Bikers. Ali polkee, Ahmed ohjaa, niinkuin tanssi matka käy. Naantalin uimarannalla keskivartalolihavien perheenisien kullit pullottavat yhä uimahousuissa rauhallisina ja luotettavina. 2003 etäiseltä tuntunut mahdollisuus että amer. häivehävittäjät pommittavat Muumimmamman kahtia Muumilaaxossa on silminnähden kasvanut.
ellauri206.html on line 174: Hyvä että käytiin Turussa kesäkuussa hakemassa Seijalle passia, nyt muistan mikä on Hansakortteli. Rikun tyylin heikkous on periodittomuus. Virkkeet töxähtelevät hukkapätkinä kuin Ali Abbaxen kädentyngät. Sama vika kuin Ernesto Hemingwaulla. Mutta sentään jotakin Rikukin on tajunnut:
ellauri206.html on line 272: Theophile Gautier oli paxu partapozo dekadentti. Les premières grandes passions de Teophile Gautier sont Robinson Crusoé ou Paul et Virginie, qui lui font une vive impression. Gautier rencontre a l'ecole le jeune Gérard Labrunie (le futur Gérard de Nerval). À cette époque, il commence à manifester un goût particulier pour les poètes latins tardifs dont la langue étrange le fascine. Il souffre de myopie.
ellauri206.html on line 277: Teophile ois aina halunnut bylsiä Grisin Carlottaa mutta joutuu tyytymään sen rumempaan isosiskoon Ernestaan. Sen kanssa se teki 2 tyttöä, joista Judith on kuuluisa. Il lui écrira (a Carlotta) jusqu'à ses derniers jours en 1872, elle âgée de 53 ans et lui de 61 ans, toujours avec passion et admiration, quémandant encore un regard, un baiser. Mitähän Ernesta tuumi siitä.
ellauri207.html on line 119: Kansainvälinen talousrikoksiin keskittynyt poliisi tutki edelleen skuuppia joka antoi Mikaelille ihanan tilaisuuden istuskella tasaisin väliajoin julkkixena tv-sohvilla. Seisoa ruudussa vakaana kuin kompassineula. Onnexi hänellä oli jalassa ruozalaiset puuvillavöiset pehmyrihousut jotka istuvat vaikka teillä seisoo. Vittu et on sitten etovaa linssiluteilua.
ellauri207.html on line 230: Hän ehosti izensä ja pani päähän silmälasit ja blondin peruukin. Siten sonnustautuneena ja Norjan passilla hän ostaa nipun typerillä nimillä varustettuja Ikea-huonekaluja ja niihin kuuluvan lastulevyn aromin. Sänky on Hästens. Saikohan Stieg provikaa myös tuotesijoittelusta? Todennäköisesti kyllä. Lasku oli hieman yli 90K kurnua. Teevee oli kokonaista 18-tuumainen. Hölmö mixei se mennyt norjalaisexi öljyprinsessaxi sonnustautuneena myös Nobel-mäklareihin? Ois saanut palvelua. Ehkä se vaan ihan tahalteen kaivoi verta nenästään. Sai suuttua.
ellauri210.html on line 722: La passione di Annalisa Chirico per la politica è nata grazie al padre, un ex militare. La giornalista e la sorella sono cresciute in modo molto libero. “Potevamo vestirci come volevamo. A otto anni mi sono rollata la prima sigaretta. Di camomilla, va bene. A quattordici, papà mi ha regalato la Vespa”, aveva raccontato a Dagospia.
ellauri214.html on line 278: Kaikkien pitäisi myös edelleen muistaa, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ei Eurooppaan, tai USA:han. Länsimaat ovat lähteneet omaan passiiviseen sotaansa Venäjää vastaan ja se muka tehokas suunnitelma on menossa koko ajan täysin pieleen. Länsimaiden poliitikot eivät edes yritä rakentaa rauhaa, vaan toitottavat yhteen ääneen ettei sodan toinen puoli sitä halua. Rauhan saavuttaminen vaatii aina kompromisseja, nyt niitä ei Ukraina ja sen tukijat halua. Eipä näytä vastapuolikaan olevan halukas myöntymään Ukrainan ja sen tukijoiden vaatimuksiin.
ellauri216.html on line 601:

Osa II (passim)

ellauri219.html on line 766: Egotismi, ambitio ja passio ovat pahoja hetelmiä. Tilalle solipsismi, napaantuijotus ja tumputus. Tarpeeton pohdinta koostuu seuraavista 5:stä: tieto, luulo, fiktio, uni, muisti. Näitä pitää tukahduttaa hokemalla mantraa. Ei pie paapoa izeään ajattelemalla mehukkaan panon eri vaiheita. Paras aloittaa vaikka Lollon mainizemasta Marilynin kalenterikuvasta
ellauri219.html on line 962: While those who never had sex with animals or done drugs may criticize Kara’s, Jordan's and their dogs' lewd behaviors as if they were evil — and this, perhaps, according to Christian morality as they interpret it — anybody who has actually suffered from lewdness puts this to the lie and knows that such behavior is not a moral issue, but a chemical imbalance. Evidently the words of Jesus to “Judge not lest you be judged,” make little impression on such folk, who pretend to themselves that if their worst, most embarrassing moments were made into headlines in the papers, they would do just fine. Even if they themselves had nothing to be embarrassed about in all their life of adventures and misadventures, they ought to have compassion for those who struggle with greater problems than their own. “Let Judge Hicks who is without sin cast the first stone,” is another saying of Jesus that applies to those who would judge and condemn an easy target.
ellauri219.html on line 988: Pian tämän jälkeen Parker lähti länsirannikolle, Kaliforniaan. Lyhyen oleskelun jälkeen muu yhtye päätti palata New Yorkiin, mutta Parker jäi Los Angelesiin, jossa hänen itsetuhoinen elämäntyylinsä, runsas heroiinin ja alkoholin käyttö, riistäytyivät käsistä kuin sananparren mopo. Suunnittelusession jälkeen Parker sytytti hotellihuoneensa tuleen, ja hänet passitettiin Camarillon mielisairaalaan.
ellauri220.html on line 97: Was call’d by my nighest name by clear loud voices of young men as they saw me approaching or passing,
ellauri222.html on line 149: “Herzog” is a revenge novel. The ex-wife, Madeleine, is a stone-cold man-killer. Her lover, Valentine Gersbach, is described as a “loud, flamboyant, ass-clutching brute.” Ludwig had a Ph.D. and a damaged foot; Bellow makes Gersbach a radio announcer with a wooden leg. The Herzog character is passive, loving, an innocent soul who cannot make sense of a world in which people like his estranged wife and her lover can exist. He is an ex-university professor, the author of a distinguished tome called “Romanticism and Christianity.” The Rosette Lamont character, called Ramona, is a sexpot with a heart of gold; she specializes in intimate candlelight dinners and lacy lingerie. She is a professor of love, not French.
ellauri222.html on line 181: But there is usually one fully imagined character in Bellow’s books, one character whose impulses the author understands and sympathizes with, whose sufferings elicit his compassion, and whose virtues and defects, egotism and self-doubt, honorable intentions and less than honorable expediencies are examined with surgical precision and unflinching honesty. That character is the protagonist—Augie, Herzog, Chick, even Tommy Wilhelm, in “Seize the Day,” who tries to leverage his pain to win respect. Their real-life counterpart is, of course, Saul Bellow, whose greatest subject was himself.
ellauri222.html on line 231: this time the overall effect was not satisfactory. I was particularly aware of the absence of distance that the writer must put space between himself and the characters in his book. There should be a certain detachment from the writer's own passions. I speak as one who in Herzog committed the same sin. There I hoped that comic effects might protect me. Nevertheless I crossed the border too many times to raid the enemy camp. But then Herzog was a chump, a failed intellectual and at bottom a sentimentalist. In your case, the man who gives us Eve and Sylphid is an enragé, a fanatic-for-real.
ellauri222.html on line 409: Esther is the younger of the two Fenchel sisters, beautiful heiresses whom Augie meets at a resort hotel with Mrs. Renling. When she refuses to go out with him, Augie faints. Esther’s more passionate older sister, Thea, falls in love with Augie.
ellauri222.html on line 413: Thea, the elder of the two Fenchel sisters, is a glorious-looking girl with kinky black hair and a passionate spirit. She falls in love with Augie at a mineral spring resort, but Augie is in love with her sister, Esther. Thea later comes to find Augie in Chicago, and the two move to Mexico together. Thea, whose name is Greek for “goddess,” is an eccentric woman with wild ideas; she wants to hunt with an eagle and catch poisonous snakes. In the end she finds Augie too ordinary for her. After they part ways, she marries an Air Force captain.
ellauri222.html on line 686: Saatuaan kamat pussiin ja kassit tyhjixi Augie alkaa katua. Mutta myöhäistä. Thea antaa sille lähtöpassit. Juttuhan on niin että narsisteilla ei ole toisen rakastamisen kykyä. Kaikki voimat menee izerakkauteen.
ellauri222.html on line 691: Ei Thea tietystikään huoli takaisin tollasta vetkua ketkua. Mitä vetoa et Augie lähtee kohta Stellan perään Mexico Cityyn jänixenpassi kourassa vonkaamaan lisää korkealuokkaisempaa pillua.
ellauri222.html on line 785: An intensely intellectual writer who peppers his novels with allusions, Bellow draws on many cultural traditions in his analysis of both the sources of American experience and its present manifestations. His fiction fully documents the decline of Western civilization without conceding its obvious demise, and the ambiguity and tenuousness of even his most positive endings balance sadness and comic skepticism with the steadfast faith that he the artist can effect coherence and order, or failing that a lot of cash, out of the chaos of modern experience. His tip for success: kusettakaa minkä jaxatte! For his achievement in confronting the modern existential dilemma with compassion and humor, Bellow's place in twentieth-century American literary history seems assured by drooling groupies like myself.
ellauri236.html on line 196: The obvious explanation is that in real life one is usually a passive victim, whereas in the adventure story one can think of oneself as being at the centre of events. But there is more to it than that. Here it is necessary to refer again to the curious fact of No Orchids being written — with technical errors, perhaps, but certainly with considerable skill — in the American language.
ellauri241.html on line 49: It is only after Fanny receives a valentine from Brown that Keats passionately confronts them and asks if they are lovers. Brown sent the valentine in jest, but warns Keats that Fanny is a mere flirt playing a game. Fanny is hurt by Brown's accusations and Keats' lack of faith in her; she ends their lessons and leaves. The Dilkes move to Westminster in the spring, leaving the Brawne family their half of the house and six months rent. Fanny and Keats then resume their interaction and fall deeply (ca. 6 inches) in love. The relationship comes to an abrupt end when Brown departs with Keats for his summer holiday, where Keats may earn some money. Fanny is heartbroken, though she is comforted by Keats' love letters. When the men return in the autumn, Fanny's mother voices her concern that Fanny's attachment to the poet will hinder her from being courted. Fanny and Keats secretly become engaged.
ellauri241.html on line 106: Breathing upon the flowers his passion new, puhaltaen kukille uutta intohimoaan,
ellauri241.html on line 186: I took compassion on her, bade her steep minä säälin häntä, pyysin häntä sävyttämään
ellauri241.html on line 264: By a clear pool, wherein she passioned Kirkkaan uima-altaan äärellä, jossa hän
ellauri241.html on line 323: Close to her passing, in indifference drear, Paahtoi siitä ihan läheltä kauhistuttavan välinpitämättömänä,
ellauri241.html on line 529: That but a moment´s thought is passion´s passing bell. että edes hetken ajatus on intohimon mazin loppugongi.
ellauri241.html on line 565: His passion, cruel grown, took on a hue Hänen intohimonsa, julmasti kasvanut, sai sävyn
ellauri241.html on line 772: Misted the cheek; no passion to illume Sumuttanut poskia; ei intohimoa valaissut,
ellauri241.html on line 897: The voice I hear this passing night was heard Äänen, jonka kuulen tänä kuluvana yönä, kuuli
ellauri241.html on line 1012: passion our voices cooingly among myrtles!
ellauri241.html on line 1099: For the mere commingling of passionate breath,

ellauri241.html on line 1257: This passion-fruit, how divine -

ellauri243.html on line 77: Etenkin tässä albumissa esiteltävät K!-aiheiset fiktiot palauttaa mieleen Herb Simonin jo moneen kertaan hoetun avainpointin: termiittiapinat on matelijanaivoisia nisäkkäitä joiden käytöxeen termiittipesä on tuonut eräänlaisen pilvitekoälykerroxen. Kukaan niistä ei yxitellen ole siitä vähänkään perillä, niillä (tai mullakaan, niistä yhtenä) ei ize asiassa ole harmaintakaan aavistusta kokonaisuudesta. Ize kukin luulee pohtivansa jotain syitä syviä, vaikka ize asiassa ne on vaan monimutkaisessa pesäympäristössä fraktaalisia ympyröitä kiertäviä ahnaita aggressiivisia ja pelokkaita liekaeläimiä, joiden ainut talutin ja kompassi on EFK.
ellauri243.html on line 495: Dale Brown is a Scorpio and was born in The Year of the Monkey. Scorpio is one of the most misunderstood signs of the zodiac because of its incredible passion and power. Scorpios are extremely clairvoyant and intuitive. They never show their cards, and their enigmatic nature is what makes them so seductive and beguiling. Scorpio is ruled by Pluto, Mickey Mouse´s dog.
ellauri243.html on line 610: David Joseph Mahoney Jr. (May 17, 1923 – May 1, 2000) was an American business leader, philanthropist and author. He joined a passionate community of people who love what you love.
ellauri243.html on line 710: Isä Patrick tässä selkeästi puhuu Bradin naamarista. Tästä nuorisokirjat aina tunnistaa: nuorison suuhun pannut meemit on 30v vanhempia kuin tapahtumahetki. Marina on puoliapassi ja puolihelleeni, silti uskollinen, osaa kokata ja varsinainen peto petissä. Joten onnea isä Ron, kyrpätombolasi pysähtyi voittosektorille.
ellauri244.html on line 451: Faye Avalon lives in the UK with her super-ace husband and onebeloved, ridiculously spoiled Golden Retriever. She worked as cabin crew, detouredinto property development, public relations, court reporting, and education beforefinally finding her passion: writing steamy romance.
ellauri244.html on line 593: Here in my opinion is the only imaginative prose-writer of the slightest value who has appeared among the English-speaking races for some years past. Even if that is objected to as an overstatement (there is me, after all), it will probably be admitted that Miller is a writer out of the ordinary, worth more than a single glance; and after all, he is a completely negative, unconstructive, amoral writer, a mere Jonah, a passive acceptor of evil, a sort of Whitman among the corpses. Paizi Whatman oli peräreikämiehiä.
ellauri245.html on line 447: The eastern Democratic Republic of the Congo (DRC) has a history of conflict, where various armies, rebel groups, and outside actors have profited from mining while contributing to violence and exploitation during wars in the region. The four main end products of mining in the eastern DRC are tin, tungsten, tantalum, and gold, which are extracted and passed through a variety of intermediaries before being sold to international markets. These four products, (known as the 3TGs) are essential in the manufacture of a variety of devices, including consumer electronics such as smartphones, tablets, and computers. Tantaliittikapasiittorissa on enemmän kapassiteettia kuin alumiinisissa, mutta ne ovat kalliita, koska ne on tehty konfliktimineraalista.
ellauri246.html on line 414: "Ilman kompassia, asettaen tapaa, // Käytän ylpeyden korkeusmittaria" - "Winter Mail". Lyyrinen sankari on matkustaja valtavassa alueessa ilman maamerkkejä, joissa henkilö ei ole tuhota itsensä henkilöksi, on oltava yksinomaan mieli ja moraalinen tunne. Tää kuulostaa joltain tietokonepeliltä. Matkustaminen avaruudella toimii elämänpolun metaforina - ihmisen polku läpi ajan. "Casting" (1987) - elämänpolku. Se on verrattavissa vuoristoreitteihin ja Aasian väreihin. Tämä on erittäin kova tapa, mutta mikä tärkeintä - jos saavutat jopa ylhäältä, on tärkeää, ettei huimausta rupee alkaa.
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri247.html on line 129: Cape Tribulation was named by British navigator Lieutenant James Cook on 10 June 1770 (log date) after his ship scraped a reef north east of the cape, whilst passing over it, at 6pm. Cook steered away from the coast into deeper water but at 10.30pm the ship ran aground, on what is now named Endeavour Reef. The ship stuck fast and was badly damaged, desperate measures being needed to prevent it foundering until it was refloated the next day. Cook recorded "...the north point [was named] Cape Tribulation because "here begun all our troubles".
ellauri247.html on line 261: "The learned Smelfungus travelled from Boulogne to Paris, from Paris to Rome, and so on, but he set out with the spleen and jaundice, and every object he passed by was discoloured or distorted. He wrote an account of them, but 'twas nothing but the account of his miserable feelings. I met Smelfungus in the grand portico of the Pantheon—he was just coming out of it. ''Tis nothing but a huge cockpit,' said he—'I wish you had said nothing worse of the Venus de Medici,' replied I—for in passing through Florence, I had heard he had fallen foul upon the goddess, and used her worse than a common strumpet, without the least provocation in nature. I popp'd upon Smelfungus again at Turin, in his return home, and a sad tale of sorrowful adventures had he to tell, 'wherein he spoke of moving accidents by flood and field, and of the cannibals which each other eat, the Anthropophagi'; he had been flayed alive, and bedevil'd, and used worse than St. Bartholomew, at every stage he had come at. 'I'll tell it,' cried Smelfungus, 'to the world.' 'You had better tell it,' said I, 'to your physician.'" (Sterne)
ellauri247.html on line 421: Lyhyenläntä rampa Pope syntyi samana vuonna kuin Mary. Pope oli Tory ja Mary äänesti Walpolea. - Amazing! I have read that Alexander Pope made passionate and wild love to Lady Mary Wortley Montagu. From this poem I understand that Pope loved the sense of wit and beauty that Lady Mary W. M. possessed.
ellauri249.html on line 108: In a letter Cicero alludes to a number of obscene words, without actually mentioning them. The words which he alludes to but avoids are: cūlus ("arsehole"), mentula ("penis"), cunnus ("cunt"), landīca ("clitoris"), and cōleī ("testicles"). He also objects to words which mean "to fuck", as well as to the Latin word bīnī "two" because for bilingual speakers it sounds like the Greek βινεῖ (bineî) ("he fucks or sodomises", and also to two words for passing wind, vīssiō and pēdō. He does not object to using the word ānus, and says that pēnis, which in his day was obscene, was formerly just a euphemism meaning "tail".
ellauri254.html on line 503: Klages developed an intense childhood friendship with classmate Theodor Lessing, with whom he shared "many passionate interests." Klages fought to maintain their friendship in spite of his father's anti-semitism. According to Lessing, "Ludwig's father did not view his son's fraternization with 'Juden' as acceptable." Klages' childhood friendship with Theodor Lessing came to a bitter end in 1899. Both would later write about the depth of their relationship and influence on each other—though many aspects, such as the effect race had on their friendship, remain unclear.
ellauri254.html on line 893: Olen seurannut Serapionin veljien henkisti kasvua hyvin toiveikkaana. Minusta tuntuu, että nämä nuoret pystyvät luomaan Venäjällä kirjallisuutta, jossa ei tule ole- maan Leo Tolstoin kvietismii eikä passiivista anarkismia; siitä katoaa myös Dostojevskin synkkä sadistimen inkvisiittiöhenki samoin kuin Turgenevin veretön puoliveteinen lyyrisyys. Venäläinen 'skyyttalaisuus", "euraasialaisuus" yani muunlai- nen slavofiilisyys tai kerskaileva nationalismi eivät löydi kannattajia Serapionin veljien keskuudesta.
ellauri256.html on line 453: Ja minua vetää kylmässä ja kuumuudessa. Minä kiirehdin, sotkeutuneena ennakoihin ja lainoihin. Kansalainen, huomioikaa lippupassi! - Runous - kaikki! — ratsastus tuntemattomaan. Runous — samaa kuin radiumin louhinta. Gramma saalista, työvuonna. Häiritsevä yksi sana - tuhansia tonneja sanallista malmia. Mutta näiden sanojen kuin tuhkaxi palamisen kirvely sanan lahoamisen rinnalla - raaka-ainetta. Nämä sanat saavat liikkeelle tuhansixi vuosixi miljoonia sydämiä. Tietysti on erilaisia runoilijoita. Monellako runoilijalla on tää käden keveys! Venyttää taikurina säettä suusta izeltään ja muilta. Mitä sanoa lyyrisestä kastraatista?! Vetää ulkomaisen säkeen ja on iloinen. Tämä on normaalia varkautta ja kavallusta niiden jätteiden joukossa, jotka ovat vallanneet maan. Tänään runoja ja oodeja, suosionosoitusten mölyävä möly, menevät historiaan yleiskustannuksina siitä, mitä on tehty meidän toimestamme - kahden tai kolmen. Puudan, kuten sanotaan, pöytäsuolaa syöt ja sata klupipaperossia, saadaxesi kallisarvoisen sanan ongituxi ihmisen arteesisista syvyyxistä.
ellauri257.html on line 346: Kosmos is Gombrowicz´s most complex and ambiguous work. In it he portrays how human beings create a vision of the world, what forces, symbolic order and passion take part in this process and how the novel form organises itself in the process of creating sense. Njoopa joo.
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri262.html on line 414: In 1920 Sayers entered into a passionate though unconsummated romance with Jewish Russian émigré and Imagist poet John Cournos, who moved in London literary circles with Ezra Pound and his contemporaries. Sayers did not consummate her relationship with him unmarried, due to her religious beliefs. Cournos disdained monogamy and marriage, did not want children and was dedicated to free love.[53] He also considered crime writing, which Sayers had started, to be low brow, though he assisted her with aspects of publication.[54] Within two years their relationship had broken up when he insisted on consummation with birth control. Returning to New York, he soon married a crime writer who had two children. This left Sayers embittered that he had not held to his own principles, feeling that he had been testing her, pushing her to sacrifice her own beliefs in submission to his own. He later confessed that he would have happily married Sayers if she had submitted to his sexual demands. After a period of heated correspondence, they concluded with more amicable missives after she met her future husband.
ellauri262.html on line 550: Kirjeessä VIII Kierreteippi (Screwtape) selittää suojelijalleen eri tarkoitukset, joita Jumalalla (God) ja paholaisilla on ihmiskunnalle: "Haluamme karjaa, josta voi vihdoin tulla ruokaa; Hän haluaa palvelijoita, joista voi vihdoin tulla poikia." Tätä tarkoitusta silmällä pitäen Ruuvinauha (Screwtape) kehottaa Matomezää (Wormwood) kirjeessä VI edistämään passiivisuutta ja vastuuttomuutta potilaassa: "Jumala (God) haluaa miesten (man) olevan huolissaan siitä, mitä he tekevät; meidän tehtävämme on saada heidät ajattelemaan, mitä heille tapahtuu, jos eivät tee mitä käsketään."
ellauri263.html on line 532: Helenan välit Nikiforiin olivat ilmeisesti lämmenneet, koska hän anoi vuonna 1862 passia Juri-nimiselle pojalle, joka merkittiin herra ja rouva Blavatskin ottolapseksi. Joidenkin huhujen mukaan poika olisi ollut Helenan avioton lapsi, ja samaa epäili myös hänen isänsä, kunnes Helena esitti väärennetyn lääkärintodistuksen todistaakseen viattomuutensa.
ellauri264.html on line 94: The teenager Cayden Richards lives in a small town with his parents Dean Richards and Janice Richards and is having violent nightmares. He is the quarterback of the local football team and his girlfriend Lisa Stewart is a cheerleader. After a game, Lisa decides to have sex with Cayden for the first time in the car. Cayden hurts his girlfriend, Lisa, when the passion of making out causes him to transform into a werewolf. However he transforms into a monster and she flees from him.
ellauri266.html on line 64: Adam Rutherford has not revealed much of her (!) bio. So, his early life and details of his parents are still behind curtains. Adam Rutherford seems happily married to his wife. However, he has not disclosed the details of his wife. Nevertheless, Adam has shared many things about his family through his social media. Adam is the father of three children, one son, and two daughters. Adam Rutherford is well-known for founding the scientific publication Nature. He has hosted many BBC television shows, including Me Playing God and The Gene Kelly Code. He is probably living an economically comfortable life. His passion for music allows him to escape the rigours of science and enjoy the emotional side of life. His net worth as a simian is as yet undisclosed. He may be having a fling with his co-star Hannah Fry, as well as with her namesake Stephen Fry. Stephen is not the only Fry on the block anymore, but there is no evidence showing that these two are related. In fact, they don't even follow each other on social media!
ellauri266.html on line 82:
ellauri267.html on line 272: [Tää on siis Kuivapesän omistuskirjoitus.] Tapahtuiko se pitkän kirjoittamatta jättämisen takia, että unohdin näytelmän tavanomaisen kompassin tai että täyttimällä sen hahmoilla ja tapahtumilla asetin itselleni välttämättömyyden pidentää päätapahtumaa, en tiedä; mutta ensimmäisen päivän yleisö sai minut tarpeeksi vakuuttuneeksi virheestäni ja siitä, että runo oli sietämättömän pitkä. Meidän on otettava huomioon, ettei kukaan ihminen kestä pitkään kutittamista. Kaupunkijuhlissa tulee pahoinvointia, jos meidän on istuttava neljä tuntia, kun olemme ummessa.
ellauri267.html on line 1026: Sillä sinä olet juonut jänixen passisi tästä.

ellauri269.html on line 401: Tosi outoa että on tollasta kuin jumalan palvelu. Mitä palvelua se nyt tarvizee, ei siltä kai koskaan kumi puhkea? Ei Jee-suxenkaan alkuunpanossa käytetty kumia. Arktixesta tuntui mukavalta kuitenkin kun piispa pyysi siunausta sille nimen mainiten. Se hieho oli lady Jaina Proudmoore, amiraalin tytär. Jaina taisi olla joku hindulahko, sekö joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään? Maagihommat sopii paremmin tytöille kuin pfalzgrafin paikka, jonkalaiseen juotikasta leivotaan. (Jainalaisuudesta paasataan albumeissa 143 ja 145. Ahimsasta on ollut puhetta enemmän kuin passim.)
ellauri269.html on line 793: Universumien tomu (engl. His Dark Materials) on englantilaisen Philip Pullmanin kirjoittama kolmiosainen fantasiakirjasarja. Kirjat kertovat kahden nuoren, Lyra Belacquan ja Will Parryn, seikkailuista rinnakkaisissa maailmankaikkeuksissa. Trilogiaan kuuluvat kirjat Kultainen kompassi (1995), Salaperäinen veitsi (1997) ja Maaginen kaukoputki (2000).
ellauri269.html on line 797: Universumien tomun ensimmäiseen kirjaan perustuva New Line Cineman tuottama elokuva Kultainen kompassi sai ensi-iltansa joulukuussa 2007, mutta trilogian jälkimmäisistä osista ei näillä näkymin olla tekemässä elokuvia, ne on liian ateistisia pienten jenkkipatojen korville.
ellauri269.html on line 812: Trilogia alkaa kyseisellä Milton-lainauksella Kultaisen kompassin alkusivuilla. Nimen voidaan katsoa viittaavan tarinassa keskeisessä osassa olevaan arvoitukselliseen Tomuun, jonka Pullman yhdistää myös pimeään aineeseen (engl. dark matter). Suomennosnimi Universumien tomu viittaa paitsi tomuun, myös trilogian useisiin rinnakkaismaailmoihin, joita Tomu yhdistää.
ellauri269.html on line 814: Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin, vasaraan ja lyhteeseen Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen eikä ole kompassi sen enempää kuin harppi. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut jumittua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi. Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä naurettavaa nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights. The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Miten typerää, sen pitäisi olla suomexi Harppisakut.
ellauri270.html on line 131: Kwai-jokifiktion yhtymäkohta todellisiin historian tapahtumiin liittyy niin sanottuun F-sotavankiryhmään. Vuoden 1943 huhtikuussa 7 032:sta australialaisesta ja englantilaisesta koostuvan ryhmän vangeille ilmoitettiin, että heidät passitetaan ”lomaleirille” pois ahtaasta Singaporesta. Suljetuissa tavaravaunuissa 4-5 päivän ajan tehdyn matkan jälkeen vangit huomasivat, että heidät oli tuotu ratatyömaan Siamin puoleiseen päähän.
ellauri270.html on line 134: Tosiasiassa tämä ”Kwai-joen silta” oli vain yksi kuudesta rautatien sillasta ja se sijaitsee keskellä peltoaukeita, mitkä kasvavat nyt passionhedelmää. Mutta juuri täällä legenda syntyi. Ja kyse ei ollut yhdestä, vaan kahdesta sillasta.
ellauri270.html on line 567: Army Chief of Staff Carl E. Vuonohevonen, a lifelong friend of Schwarzkopf, described him as "competent, compassionate, egotistical, loyal, opinionated, funny, emotional, sensitive to any slight. At times he can be an overbearing bastard, but not with me." Sooty Colin Powell had to humor Herman with satin gloves because "Dick" Cheney could not stand his arse. What turds.
ellauri272.html on line 660: Ana herää kolme päivää myöhemmin sairaalassa Christianin kanssa. Vaikka hän on vihainen Anan piittaamattomuudesta ja edelleen huolissaan isyydestä, hän ymmärtää, kuinka tärkeä heidän vauvansa on hänelle, ja he tekevät sovinnon. Ana palaa kotiin seuraavana päivänä. Christian saa tietää yksityisetsivästään Welchistä, että hänellä ja Hydellä oli sama sijaisperhe. Hän kertoo Analle kuinka hän tapasi ja Elena vietteli hänet. Esittelemällä hänet BDSM:n maailmaan Elena auttoi Christiania oppimaan hallitsemaan elämäänsä. Jos hän ei olisi puuttunut asiaan, häntä vaivasivat edelleen hirvittävät muistot äidistään, eikä hän olisi koskaan kyennyt hallitsemaan elämäänsä. Ana tuntee syyllisyyttä käytöksestään, kun hän selittää, kuinka hän päätyi näkemään Elenan. Hän oli etsinyt psykiatriaan, tohtori Flynnin, koska hän tarvitsi apua ja kun hän ei voinut ottaa yhteyttä Flynnin, Christian päätyi Elenan salongiin puhuakseen jollekin ongelmistaan. Elena sattui olemaan salongissa sulkiessaan. Hän tiesi, että Christian ja Ana olivat riidelleet raskaudesta. Elena vei hänet suosikkibaariinsa juomaan ja auttamaan häntä rentoutumaan. Vaikka Elena antoi hänelle passin, hän tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää.
ellauri272.html on line 740: Unlike many others, we have no billionaire owner except you, meaning we can fearlessly chase truth away and report alternative ones instead. 2023 will be no different; we will work with trademark theft and passion fruit to bring you journalism that’s always free from commercial (LOL) or political (commie) interference. No one edits our editor or diverts our attention from what’s most important for The West. With your support, we’ll continue to keep Gilead Guardian journalism open and free for everyone to read. When access to information is made equal, greater numbers of people can understand global events our way and their impact on good people but also communists. Together, we can demand better for the powerful and fight for laissez-faire democracy.
ellauri275.html on line 694: Loikattuaan New Yorkiin huhtikuussa vuonna 1967 Allilujeva antoi median edessä tuomitsevan kuvan hirviöksi luonnehtimastaan isästään, isänsä hallinnosta ja Neuvostoliitosta. Allilujeva poltti vielä neuvostopassinsa julkisesti kuin Paludan koraanin. Hänen elämäkerrallinen kirjansa neukkujen 50-vuotispäivänä herätti ansaittua närää Neuvostoliitossa.
ellauri276.html on line 455: Of the deep ravine where can be seen the worth of passion´s pledge,
ellauri282.html on line 104: [3.4. klo 19.24] +358 44 2776451: Hankitaanko kaikille? Mun numero on 58. Katoin Filosofia.fi verkkoensyklopedian version passioista ja moraalisen arvostelun suhteesta. Tostahan Wck on sorvannut retribuutiotunteensa. Siis ei että olemisesta ei voi päätellä miten pitäisi, vaan että jo se miten on sisältää sen miten siihen pitää suhtautua. Esim. murha. Mutta on hyvä muistaa, että toimimme aina passioiden mukaan.
ellauri283.html on line 120: It's different and I loved it! It raises the question is there a God and answers it in a wonderful way. I don't want to give the story away, (aah, WTF, here goes: there is a God, but his name is Allah. Sorry...) - you have to watch and keep your eyes on Barlow, he is an angel for sure! And there really are angels, consult your Bibble (Hebrews) or Koran (passim)!
ellauri283.html on line 341: Vuodesta 1898 lähtien Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti hallitsivat koko nykyistä Sudania anglo-egyptiläisenä Sudanina, mutta Pohjois- ja Etelä-Sudania hallittiin taloyhtiön erillisinä provinsseina. Hyvin 1920-luvun alussa britit hyväksyivät suljettujen piirien säädökset, joissa määrättiin, että kahden vyöhykkeen välillä matkustamiseen vaadittiin passit ja vaadittiin lupia liiketoiminnalle vyöhykkeeltä toiselle, ja täysin erilliset hallinnot vallitsivat.
ellauri285.html on line 72: Not so with us. Our small orifice is buried deep in a meaty cleft, the margins of which have to be spread to their limit if there is to be any chance the thicket of long, nasty hair in the cleft will not be fouled by the passing of stool — a vain exercise in 99 cases out of 100. Moreover, while the horse can defaecate while standing, just let a human being try that! No we must squat. But not only squat, we must go through all sorts of contortions to minimize the amount of feces that will cling to the surrounding parts — which, as we all know, is another futile exercise.
ellauri285.html on line 759: Fredrickson wrote a response in which she conceded that the mathematical aspects of the critical positivity ratio were "questionable" and that she had "neither the expertise nor the insight" to defend them, but she maintained that the empirical evidence for the existence of a critical positivity ratio was solid. Brown, Sokal, and Friedman, the rebuttal authors, published their response to Fredrickson´s "Update" the next year, maintaining that there was no evidence for a critical positivity ratio. Losada declined to respond to the criticism (indicating to the Chronicle of Higher Education that he was too busy running his consulting business).[verification needed] Hämäläinen and colleagues responded later, passing over the Brown-Sokal-Friedman rebuttal claim of failed criteria for use of differential equations in modeling, instead arguing that there were no fundamental errors in the mathematics itself, only problems related to the model´s justification and interpretation.
ellauri286.html on line 368: Hänen esseensä olivat erittäin suosittuja, koska ne kertoivat virolaisesta luonnosta ja virolaisesta luonnosta kertovien esseiden ostaminen ja lukeminen oli passiivista vastarintaa, sen ajan kliktivismiä. Hänen julkaisu-uransa loppui siihen, kun hänen kustantajansa ilmoitti että julkaisua ei voi jatkaa, ellei hän lisäisi edes pientä kiitosta Leninille. Hän kieltäytyi. Eikä häntä enää julkaistu. (Kiittämätön kaveri. Sai sentään juttunsa julki ilmaisexi, ei tarvinnut kerätä joukkorahoitusta. Toisaalta ei kyllä sitten tienannutkaan kuten Jessikka.)
ellauri286.html on line 456: Sofista tulee häpeämätön. Sen hävyltä on häntä poikki, ja lyhkösexi trimmattu. Virolaiset miehet kuulostavat puhuessaan mustilaisilta. Sofin ukki on mettäfasisti. Haukkuu isänmaata punahelvetixi. Ize ei pane tikkuakaan ristiin, vetää viinaa vaan ja polttaa kessua. Hyi helkkari. Suojeluskuntalaisen tyttärentytär. Isukkia kiukutti kun äiti ei hankkinut passia vaan vetelehti kotona. Tuli isäänsä, ja ukrainattariin. Oli mellevä sängyssä. Stalinin lehmät on aivan paranoideja. Tavalliset neuvostotyöläiset on banderolleja.
ellauri290.html on line 872: Panee vähän miettimään, mixi nimenomaan juutalaisia on aina ahdisteltu. Abraham sai lähtöpassit hyväkasvuisilta 2x-virroilta karuille beduiinimaille. Egyptiläiset rahtasivat jostain syystä konkonenät palveluxeensa mutta päästivät rettelöizijät sitten lähtemään. Babylonialaiset kyllästyivät Joakim von Ankan niskurointiin ja ottivat sen vangixi. Persialainen Ahasverus työntyi Esteriin mehukkaasti takaapäin, Kyyros päästi juutalaiset kotiin, Alexanteri turhaan koitti helleenistää niitä, roomalaiset hajotti ne kuin akanat kaikkiin ilmansuuntiin, espanjalaiset antoi porttikiellon, zaari ahdisteli pogromeilla, Hitler holokaustilla, ja nyt sitten tämä.
ellauri297.html on line 373: Ex-Oldest Man In The World Dead In NYC At 111; He Put On Tefillin Two Months Ago For First Time Since His Bar Mitzvah, but it did not help. He is dead. World’s oldest man living confirmed as Juan Vicente Pérez aged 112 in Venezuela. Bugger it. Besides agriculture, one of Juan's most important passions is to build a strong relationship with God and his family. He is grateful for his life, as well as the food and the people that surround him.
ellauri301.html on line 217: Wallenberg sr on just tollanen varajumala. Väärentää murhaajalle maasta poistumiseen Ruåzin passia kuha se "lupaa" heittää sen jälkeenpäin roskixeen. Voi helkkari. "Lupaus" on 1 lisää noita talousliberaaleja ällösanoja. Niitä on myös "epäreilu" eli "epis". Epämiellyttävä "rehti" peli- ja kilpailusana.
ellauri301.html on line 236: Circumstantial evidence supports the theory that at the time of the Dutch arrival, the girl was living with her uncle Autshumato (also known as Harry by the Dutch), the circumstantial evidence being that she showed consistent hostility to the !Uriǁ’aekua and, by association, to her own mother, who lived with them. In contrast Krotoa´s fate and fortunes were closely aligned to those of her uncle Autshumato and to his clan known as the !Uriǁ´aeǀona. The ǃUriǁ´aeǀona (rendered in Dutch as "Goringhaicona") people who were sedentary, non-pastoral hunter-gatherers are believed to be one of the first clans to make acquaintance with the Dutch people. Prior to the Dutch´s arrival Autshumato served as a postal agent for passing ships of a number of countries. If the theory of !Oroǀõas having lived with her uncle is true, then her early service to the VOC may not have been as violent a transition as it was made out to be.
ellauri302.html on line 201: Rlfkele Approaches the curtain of Manke' s room and listens with passionate intentness, looking around every other moment with palpitant apprehension.
ellauri302.html on line 277: Manke, embraces her passionately. Come, Rifkele, I'll wash your eyes in the rainwater. The night is so beautiful, the rain is so warm and the air is so full of delightful fragrance. Come.
ellauri302.html on line 292: Manke, speaks with restrained passion and love, — softly, but with deep resonance.
ellauri308.html on line 563: Neuvostoliiton ulkoministeriö ilmoitti hänelle virallisesti, että hänen Neuvostoliiton passinsa, joka myönnettiin hänelle alun perin vuonna 1950, 16-vuotiaana, oli myönnetty erehdyksessä ja että hän ei itse asiassa ollut Neuvostoliiton kansalainen. Poznerin suureksi huviksi tämä mitätöi muun muassa hänen jäsenyytensä NKP:ssa, hänen avioliittonsa ja avioeronsa, oleskelulupansa (propiska), jänixen passinsa ja hänen arvonsa reservin luutnanttina.
ellauri309.html on line 705: sanojemme kautta. Parhaimmillaan Jumala on vain passiivinen toimija, joka
ellauri313.html on line 234: nimittäin passinsa tai vanhempien kellari."
ellauri313.html on line 256: sitä hyödyntämätöntä kapassiteettia, jonka yksinäinen mies, jolla on pankkitili,
ellauri313.html on line 447: Sarjassamme joutavaa paskaa myös Tom Wolfen dityrambit aiheesta "perpetually pregnant hags whose bestial passivity made man less than dung and destroyed every proud illusion of the priceless value, dignity and sanctity of his individual life." Mitä tuubaa! Pahoja virhekäsityxiä. Kaikki "ikuinen" hölpötys on täysin päätöntä, samoin "arvokkuus" ja yxilöllisyys". Ei mikään ole ikuista eikä järin yxilöllistä, elukan elämä hupenee kuin nöyhtä, kuin pieru Saharaan, tai röyhtäys, hirmuisen sähläyxen päätteexi.
ellauri316.html on line 670: Väärin muodostettu passiivinen ohimenevä verbin johtaa. Tai pikemminkin tämä: verbillä johtaa EI ole passiivista mennyttä partisiippia. Ja jos olisi, se tulisi muodostaa käyttämällä päätettä -nn- (esimerkiksi leikattu ruoho). Muuten, voin jopa selittää Valeri Garbuzoville, kuinka hän joutui vaikeuksiin olemattoman "päällisen" muodon kanssa. Mutta hän tuskin ottaa minuun yhteyttä tässä asiassa. Vaikka tämä virhe kosketti minua henkilökohtaisesti enemmän kuin kaikki muut: minun on silti vaikea kuvitella, että tieteen tohtori (josta tahansa tieteestä) voisi kirjoittaa täysin vakavasti, ilman ironiaa (tai ITSE-ironiaa) minun johdollani
ellauri316.html on line 805: Vlasov katsoi, ettei hän tekisi itsemurhaa Stalinin nimessä. Toisen shokkiarmeijan komentajana Vlasov ei osoittanut suurista komentokykyjä ja oli myös luonteeltaan äärimmäisen epävakaa ja pelkurimainen ja täysin passiivinen.
ellauri318.html on line 66: The essence of the given name Mrado stands for compassion, creativity, reliability, generosity, loyalty and a love for domestic life. Family takes always priority in your life. It is the foundation of your traditional values. Nevertheless you are not completely unselfish, because of a tendency to teach others while expecting gratitude.
ellauri322.html on line 238: After the mother's death, Mary Wollstonecraft left home again, to live with her friend, Fanny Blood, who was at Walham Green. In 1782 she went to nurse a manned sister through a dangerous illness. The father's need of support next pressed upon her. He had spent not only his own money, but also the little that had been specially reserved for his children. It is said to be the privilege of a passionate man that he always gets what he wants; he gets to be avoided, and they never find a convenient corner of their own who shut themselves out from the kindly fellowship of life.
ellauri322.html on line 260: from the effects of which she would escape as the wife of a citizen of the United States. But she did not marry. She witnessed many of the horrors that came of the loosened passions of an untaught populace. A child was born to her a girl whom she named after the dead friend of her own girlhood. And then she found that she had leant upon a reed. She was neglected; and was at last forsaken. Having sent her to London, Imlay there visited her, to explain himself away. She resolved on suicide, and in dissuading her from that he gave her hope again. He needed somebody who had good judgment, and who cared for his interests, to represent him in some business affairs in Norway. She undertook to act for him, and set out on the voyage only a week after she had determined to destroy herself.
ellauri322.html on line 275: Ulkoluodon spugeäijät ei osaa ajatella muuta kuin päivän sillinpäitä. Pariisittarilla on joie de vivre, niitä eivät paina arkihuolet, nälkäänsä ne syövät leivoxia. Peggy piika väpelö pelkää ruåzalaisia. Maryn mielessäkin vilahtaa kiehtova väkisinmakuun ajatus. Virkamiesten palkat Ruåzissa on tosi pieniä. Pelto-orvokkeja näkyy kasvavan. Tyär mainitaan vasta s. 18, se löysi ahomansikoita. Näissä maisemissa oli helppo unohtaa päiden kolahtelu pesusoikkoon Pariisissa ja Imlayn petturuus. Mary ei tykännyt svedujen ätläköistä muonista. Sokeria pistävät leipäänkin, perhana. Mutta höveleitä ovat vaikkeivät valitettavasti osaa enkkua. Tullimies on töykeä kun Marylla ei ole passia.
ellauri324.html on line 89: DC:ssä on sotkuisia Little Salvador nimisiä lationslummeja joissa piileskelee paperittomia märkäselkiä, joita bossaavat oikeistohenkiset tatuoidut jengikingit. FBIn ja muiden vapaiden valkoisten amerikkalaisten vastaus niiden aiheuttamaan uhkaan on oman käden oikeus. FBI-agentti kovistelee latinoketkua työntäen sen kitaan pyssyä. Kaverit erottaa vaan siitä kellä on sileämpi solmio. Poikkeustapauksissa maxetaan toki ökypalkoista märkäselkien hautajaisia. Mutta laputtakaa takas Salvadoriin paperittomat, ehkä teidän USAssa syntynyt poika joskus pääsee tänne ihmemaahan oikein passilla. Senaattori ja niiden pojat ei koskaan ole syyllisiä. Voi helvetti Bones, nyt meni taas syyllistäminen aivan vituille.
ellauri325.html on line 460: Puoluepoliitikko: "Minä pelkään että juuri tämä passiivisuus huippukulttuurimme edustajien taholta – tai sanoisin: porvarillisten kulttuuripiirien edustajain taholta – se kasvattaa näiden erikoislaatuisten ja helppohintaisten ajanvietteiden harrastamista, kehittää jonkinlaista lättähattukulttuuria. Minusta tämä länsimainen kulttuuri on sterilisoitunut, ei se Suomessakaan pysty tarjoamaan nuorisolle riittävän voimakkaalla tavalla uusia ihanteita."
ellauri326.html on line 72: Tsekkoslovakian luomisen jälkeen vuonna 1918 raja-alueilla asuneet saksalaiset julistivat 29. ja 30. lokakuuta 1918 neljä autonomista maakuntaa Itävallan ja Saksan rajojen varrelle, jotka vaativat itsenäistymistä Tšekkoslovakiasta ja liittämistä saksalaiseen Itävaltaan. Sudeettisaksalaiset turvautuivat enemmän tai vähemmän passiiviseen vastarintaan Tšekin armeijaa vastaan, joka asteittain miehitti Sudeettimaan 31. lokakuuta 1918 - 28. tammikuuta 1919.
ellauri327.html on line 341:
ellauri327.html on line 509: Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 Kianto otti osaa everstiluutnantti Malmin johtamaan Vienan retkikuntaan. Hänen tehtävänään oli toimia agitaattorina ja saada alueen asukkaat kannattamaan Suomeen liittymistä. Paikallinen väestö pysyi kuitenkin Kiannon pettymykseksi poliittisesti passiivisena eikä innostunut hänen puheistaan. Syksyllä retken jälkeen Kianto kirjoitti yleisesikunnalle moitekirjeen Vienan sodan moraalisesta ryhdittömyydestä ja retkikunnassa rehottaneista veneerisistä taudeista. Kianto kirjoitti nivusiaan raapien epäonnistuneesta retkestä matkakuvauksen Suomi suureksi – Viena vapaaksi (1918) ja kirjasen Vienan puolesta – Kauko-Karjalan ikivanhan moraalin säilyttämiseksi, kenttäpuheita (1919).
ellauri332.html on line 587: Vaikka Phillip Pullmanin kirjatrilogia "His Dark Materials" on laajalti menestynyt, elokuvasovitus ei koskaan onnistunut vastaamaan lähdemateriaaliaan. "Kultaisen kompassin" tuotannon alkuvaiheessa useat uskonnolliset ryhmät vaativat elokuvan boikotointia sen arkaluontoisen aiheen vuoksi. Painostukselle myöntymisen jälkeen elokuvan juoni muuttui dramaattisesti, niin Pullmanin fanien kuin elokuvakriitikoiden tyrmistykseksi. Valkopartainen Tatum suippokorvaisena Jehovana oli pohjanoteeraus. Sen ståkuk oli vielä lyhkäsempi kuin Juppiterin.
ellauri333.html on line 140: Hyvä Asoka, turvan kiinnipito voittaa 'sananvapauden' 6-0. Moreover, Devanampriya speaks thus : Obedience must be rendered to mother and father, likewise to elders ; compassion must be shown towards animals ; the truth must be spoken: these same moral virtues (dharma-guna) must be practised. In the same way the pupil must show reverence to the master, and one must behave in a suitable manner towards relatives. This is an ancient rule, and this conduces to long life. Thus one must act.
ellauri333.html on line 162: Noble deeds of morality and the practice of morality consist in this, that compassion, liberality, truthfulness, purity, gentleness, and goodness, will thus be promoted among men ' ; while the pillaredict II (B, C) says : — ' What does morality include ? few sins, many virtuous deeds, compassion, liberality, truthfulness, purity.
ellauri333.html on line 332: In most instances, before her marriage, a woman takes her father’s surname and post marriage, she is expected to take her husband’s surname. Over time, for the purpose of unification, even the matrilineal system in many cultures came to be diminished, thus completely eliminating any traces of identity passing through the female line.
ellauri340.html on line 588: Toimittajat ja kriitikot olivat raivoissaan, mutta Handke tuplasi. Keväällä 1999, kun USA ja naton liittolaiset aloittivat pommikampanjan serbien karkottamiseksi Kosovosta, hän vieraili Belgradissa osoittaakseen tukensa Slobodan Miloševićin hallinnolle. Muutamaa kuukautta myöhemmin amerikkalaisen toimittajan Peter Maassin mukaan Handke sai Jugoslavian passin. Kun Milošević kuoli vuonna 2006, Handke piti ylistyspuheen hänen hautajaisissaan. Ei ihme että länkkärit poltti hihansa. Kyykäärme povella!
ellauri340.html on line 598: P.S. Tämän artikkelin aikaisemmassa versiossa JS Marcuksen (n.h.) nimi kirjoitettiin väärin ja Peter Handken passin kansallisuus tunnistettiin väärin.
ellauri342.html on line 591: Jenkeillä kauhunaiheita on vaikka kuinka paljon koska siellä on niin paljon erilaisia imigrantteja. Niinkuin noi lättäpää intiaanit Wyomingin reservaatissa jotka syövät mustakarhuja ja muita kannibaaleja. Tai size on paha serbiämmä joka paloittelee urhean pilvenpiirtäjiä pystyttäneen reumaattisen raxaäijän vaan hankkiaxeen green cardin ja saadaxeen unelmien maahan myös natopommitusten jälkeen Serbiaan jääneen poikansa. Ei mitään häpyä, tuoko on kiitollisuutta meikäläisille, mitä? I beg to disagree, sanoo Desperate Housewifeistä tuttu epäuskottavan simpsakka luutohtori, jonka pomo on vielä epäuskottavamman näköinen botoxhuulinen blondiämmä pusero reuhottaen aukinaisena. No serbi sentään passitettiin takas synnyinmaahansa, asustelkoon siellä poikasineen puutteessa ja nälässä ilman susiaaliapua.
ellauri343.html on line 51: Karjalaisen tuvan seinät oli tapetoitu Totuus-lehdellä. Totuutta me emme niistä löytäneet. Vaan ihan jotain paskaa Neuvostoliiton rauhantahdosta tai sosialismin saavutuxista. Naurettavaa buahahaa. Ihankuin jotain putinismia. Onhan meillä oma totuutemme, tämä alternatiivinen. Hyväntahtoiset hölmöt karjalaiset asuivat muiden elukoiden kanssa saman katon alla. Hyödyllisiä idiootteja. Me zuhnat emme tahdo kärpäsiä ruokapöytään. Meidän lehmät suljetaan pihatoihin, eikä koskaan ulos lasketa. Pohjanmaa on itikoille suuri vankila. Sellaisia saavutuxia. Ja Naton rauhantahtoa. Jenkkiarmeija saa tulla tänne ilman passia.
ellauri345.html on line 396: Tämä tuo Ottilien hahmon esiin. Tässä romaani näyttää näkyvämmin kasvavan myyttisen maailman ulkopuolelle. Sillä vaikka hän joutuisikin pimeiden voimien uhriksi, hänen syyttömyytensä määrää hänet tähän kauheaan kohtaloon vanhan vaatimuksen mukaisesti, että uhri on moitteeton. Vaikka tämän tytön figuuri ei edusta siveyttä, siinä määrin kuin se voi johtua henkisyydestä - pikemminkin tällainen koskemattomuus Lucianessa on melkein moite - hänen täysin luonnollinen käytöksensä täydellisestä passiivisuudestaan huolimatta tekee Ottilien eroottisista puolisfääreistä juuri sopivat, tämä syrjäinen syrjäisyyteen asti. Wernerin sonetti sanoo sen myös tunkeilevalla tavallaan: Mikään tietoisuus ei suojele tämän lapsen siveyttä. Mutta eikö heidän ansionsa ole vain niin paljon suurempi?
ellauri345.html on line 404: Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa.
ellauri345.html on line 408: Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina. Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri346.html on line 88: Saavuttuaan Moskovan rautatieasemalle hän pyytää työtoveriaan lähettämään kutsumattoman vieraan turkishatussa Moskovaan, mutta tällä hetkellä Kostja laittaa hattua toiselle hänen vieressään istuvalle. Sitten nuorempi Lukashin astuu toiseen turkishattuun ja menee takaisin Nadyan luo, oletettavasti passia hakemaan mutta oikeasti lisää nussimaan. Seuraavaksi hän tapaa Nadezhda Vasilyevna Shevelevan, joka saatuaan tietää, että tämä on Zhenya Lukashinin poika, on erittäin hämmästynyt. Sitten Nadezhda Vasilievna puhuu puhelimessa Evgeniyn kanssa, joka on sama siis kuin Zhenya. (Tshort vazmi tätä venäläisklassikoiden nimisotkua.) Elokuvasta käy selväksi, että alkup. sankarien kohtalot olivat sellaisia, että palattuaan alkup. rakkaidensa luo he nussivatkin heidän kanssaan ja siittivät/synnyttivät lapsia. Vihainen Nadezhda Vasilyevna uskoo, että Lukashin Sr järjesti poikansa saapumisen tuhotakseen tyttärensä elämän ja kostaakseen menee ystävänsä Valjan luo.
ellauri347.html on line 307: 1. Auktoritaarisuus. Pyrimme välttämään vapautta sulautumalla itsemme muiden kanssa liittymällä osaksi autoritaarista järjestelmää yhteiskuntaan kuin keskiajalla. On kaksi tapaa lähestyä tätä. Yksi on Lähetä toisten valtaan, muuttuen passiivisiksi ja mukautuvaksi. Toinen on tule itse auktoriteetiksi, henkilöksi, joka soveltaa rakennetta muihin putinistina. Joka tapauksessa pakenet erillistä identiteettiäsi.
ellauri347.html on line 313: Fromm lisää, että jos ihmisen halu tuhota estyy olosuhteista, hän voi ohjata sen sisäänpäin. Selkein laji itsetuhoisuutta on tietysti itsemurha. Mutta voimme myös sisältää monia sairauksia, huumeita riippuvuus, alkoholismi, jopa passiivisen viihteen (suorasoittosarjat, tietokonepelit, kissavideot) ilot. Hän muuttaa Freudin kuolema vaisto ylösalaisin: Itsetuhoisuus on turhautunut tuhoavuus, ei siis toisinpäin, että turhautunut tuhoavuus on izetuhoisuus, kuten Freud harhaanjohtavasti esitti.
ellauri347.html on line 362: Tämä suuntautuminen liittyy erityisesti symbioottisiin perheisiin missä lapset "niellään" vanhempien ja masokististen (passiivisten) kanssa autoritaarisuuden muotokuvaxi. Se on samanlainen kuin Freudin oraalinen passiivi suihinottaja, Adlerin taipuvainen ja Horneyn mukautuva persoonallisuus. Äärimmäisyydessään muoto, jota voidaan luonnehtia adjektiiveilla, kuten alistuva ja toiveikas. Sisäänottajan maltillisempi muoto, sitä adjektiiveilla kuten hyväksyvä ja optimistinen voi lisää kuvailla (kuten tehdään tuonnempana Säisäin kirjassa).
ellauri347.html on line 386: VastaanottavainenTalonpoika yhteiskuntaSymbioottinen (passiivinen)Autoritaarinen (masokistinen)
ellauri347.html on line 437: Fromm uskoo, että me kaikki haluamme voittaa, ylittää, toinen fakta olemuksestamme: tehdä tunteemme passiivisuudesta lisää olioita. Haluamme olla luojia. On monia tapoja ole luova: siitämme, synnytämme, kylvämme siemeniä, teemme särkyneitä ruukkuja, maalaamme kuvia, kirjoitamme kirjoja ja tämmöisiä webisivuja, rakastamme toisiamme. Luovuus on mukava tosiasia, rakkauden ilmaus.
ellauri347.html on line 439: Valitettavasti jotkut eivät löydä tietä luovuudelle. Jag hittar inte hålet. (Minä kyllä, kuten tästä näette.) Turhautuneena he yrittävät ylittää passiivisuutensa tulemalla tuhoajiksi sen sijaan. Tuhoaminen asettaa minut "ylhäältä" asiat -- tai ihmiset -- I tuhota. Se saa minut tuntemaan oloni voimakkaaksi. Osaamme myös vihata rakkaus. Vihaava rakkaus, rakastava viha, kuten laulavat Romeo ja Julia Talvisota-levyllä. Mutta loppujen lopuksi se ei tuo meille sitä tunnetta mitä kipeästi tarvitsemme transsendenssin.
ellauri347.html on line 522: Kumpika on vanhuxelle mieluisampi loppukiri: transgumanismi vaiko gerotranssendenssi? Toinen aktivoi, toinen passivoi. Ontto olisi mieluiten ottanut panorobotin, jota se olisi voinut aktivoida päivittäin. Gerotranssendenssi on siis tota päivänpolttavista aiheista poiskääntymistä, virsikirjan lisälehtien lehteilyä ja vanhojen muistelua. Se monia vanhuxia ize asiassa vähän hävettää, niinkuin vanhusten ostoskärryt Seku Seijukkaa.
ellauri348.html on line 706: Kukaan ei halua menettää lomssaa, kaaraa, henkeään, tässä järjestyksessä. Poliisin ammatti on sixi yhteiskunnan tärkein, tuumii Monnica. Law and order. On teillä sveduilla millä mällätä sanoo kunnioittavasti musta matu kristitty. Åsalla näyttää olevan myös finne-xenofobia. Siltikin hyvinvointivaltiossa sattuu paljon häpeällistä. Se että perhe voisi nousta nokintajärjestyxessä akateemisella koulutuksella tuntui jo 2002 vanhanaikaiselta. Sosiaalitantan ja opettajan lapsista tuli tarjoilija ja poliisi. Ne sutor supra crepidam. Homeless or university professor. Psykoterapeutti Nilsonne ei pidä proffista noin setämiehinä, mutta muuten kyllä. Puolustaa myös lääkeyrityxiä. Sivujuonena Margaret Thatcherin hirmuhallitusta uhmanneet terroristit, jotka influenssan ohella selittivät mixi kädetön passipoliisi Monnica pääsi veeteenä rikostutkintaan, saatiin vähäeleisesti nitistetyxi.
ellauri348.html on line 1132: Intohimo on välttämätöntä sisääntyöntymiselle, määrittelee Ravi Shankar. Kun itäintiaanilla on intohimoa, hän tahtoo soveltaa sitä kaikkeen mikä liikkuu. Se on yhtä välttämätöntä sen elimelle kuin ulosveto. Ilman intohimoa elin menettää voimanssa ja löperöinti vahvistuu. Englannin sana passio on latinankielisestä sanasta paki, joka tarkoittaa islaminuskoista itäintiaania. Intohimo viittaa päättäväisyyteen ja motivaatioon, jolloin ollaan valmiita jatkamaan gangbangia huolimatta piinasta tai pelosta. Se määritellään myös 1/10 erittäin luovien ihmisten ominaisuuxista ja tavoista, joista muut ovat avoimuus, ernuilu, herkkyys, intuitio, leikillisyys, mielikuvitus, tietoisuus, unelmointi, vastoinkäymiset ja yxinäisyys. Ohops tässä tulikin jo 11, never mind.
ellauri348.html on line 1134: Nämä ovat suostuvaisilla aikuisilla positiivisessa suhteessa hyvinvointi-indikaattoreihin. Leikkisät aikuiset lähestyvät toistensa elimiä uteliaana ja hyvässä etukenossa. Psykologi Thomas Curran ja sen kolleega Robert Vallerand saanovat intohimon olevan yhteydessä henkilökohtaisesti merkityxelliseen ja korkeasti arvostettuun toimintaansa. Thomas Curran on perfektionismin maailmanluokan edustaja. Professori Vallerand on älyttömän hyvin perillä passiohedelmistä.
ellauri349.html on line 98: Pafos-seminaarit alkoivat laman aikana '95 ennenkuin Eski sai lähtöpassit yliopistolta ja Retuperän VPK levitti hyppymaton.
ellauri349.html on line 650: Gelassenheit (tai vapautuminen) esitellään meditatiivisen ajattelun olemuksena, joka ei ole passiivista eikä aktiivista. Havainnollistaakseen paremmin meditatiivisen ajattelun piirteitä, hän asettaa sen vastakkain laskennallisen ajattelun kanssa ja kuvailee ensimmäistä "ajatteluksi, joka pohtii merkitystä, joka hallitsee kaikkea, mikä on" (Heidegger, 1966, s. 46), ja jälkimmäistä "luonnollistaa inhimillisiä tapoja lähestyä asioita” (ibid., s. 24).
ellauri349.html on line 657: Heidegger kuvailee sitä ajattelun tyypiksi, joka "pohdiskelee tunnetta, joka vallitsee (ger. waltet ) kaikessa, mikä on" (Moore, 2019, s. 127). Voidaan väittää, että tämä on eräänlaista passiivisuutta, mutta Heidegger on vahva väitteessään, että meditatiivinen ajattelu on toiminnan muoto, vaikkakaan ei "aktiivinen" toimintatapa. Se ei (myös) ole täydellistä passiivisuutta, kuten "itsetahdon antamista jumalallisen tahdon hyväksi  " (Heidegger, 1966, s. 62).
ellauri351.html on line 98: Atta, 33, oli ensimmäinen väitetyistä salaliittolaisista, joka ilmoittautui Hampurin laitamilla sijaitsevaan yliopistoon, jonka tutkijat uskovat olevan juonen ytimessä. Hän oli koko ajan asunnossa, jossa ainakin kolme muuta asui. Hän johti yliopiston uskonnollista yhdistystä, johon heidän kaikkien uskotaan kuuluneen. Ja 11. syyskuuta – tutkijat uskovat – Atta johti hyökkäystä World Trade Centreen ohjaten American Airlinesin lentoa 11 pohjoistornille klo 8.45. Ja vaikka Atta, jonka kasvot katsovat ulos FBI:n julkaisemasta passikuvasta, ei ole vaikea nähdä Manhattanin joukkomurhaajana, el-Amir oli ujo, huomaavainen mies, joka oli lutunen länsimaisista tutuista.
ellauri351.html on line 263: Festinger ja hänen työtoverinsa pitivät havaintoja läheisyysvaikutuxesta todisteena siitä, että ystävyyssuhteet syntyvät usein passiivisten kontaktien perusteella (esim. lyhyet tapaamiset tohvelietäisyydellä opiskelija-asuntoyhteisössä) ja että tällaisia passiivisia kontakteja syntyy todennäköisemmin lähempänä.
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri353.html on line 349: Erään Cynthia Ozickin (n.h., nimestä päätellen juutalainen) mukaan "Vaikka hän oli kotonaan jiddishin ja heprean kielellä ja tunsi talmudin ja niiden vaatimat kommentit, hän lisäsi niihin elinikäisen kiehtomuxen Maupassantiin ja Flaubertiin. Hänen ensimmäiset tarinansa sävellettiin sujuvasti kirjallisella ranskalla. Hänen vinhasti pyörivä sosiaalinen kompassi antoi hänelle mahdollisuuden nähdä talonpoikien, sotilaiden, pappien, rabbien, lasten, taiteilijoiden, näyttelijöiden, kaikkien luokkien naisten silmin. Hän ystävystyi huorien, taksinkuljettajien, ratsastajien kanssa; hän tiesi millaista on olla rahaton, elää reunalla ja syrjässä."
ellauri362.html on line 93: Seuraavien kahden viikon aikana Bingleyn bileet ja Darcy osallistuvat useisiin yksityisiin tutustumistapahtumiin, joihin kuuluu aina suosittu Bennet-perhe Longbournista (vain 2 000 puntaa vuodessa) – herra ja rouva Bennet, Jane, Elizabeth ja kolme nuoremmat tyttäret, Mary, Kitty ja Lydia. Näiden tapahtumien aikana Darcy alkaa uskoa, että hän antoi lähtöpassit Lizzylle liian noppelasti. Hän huomaa, että hiänellä on nokkeluutta, armollisuutta, myötätuntoa, älykkyyttä ja, toisin kuin hänen äitinsä ja nuoremmat sisarensa, käytöstapoja. Hän huomaa myös hänen kauneutensa, joka jäi alun perin huomaamatta, koska hän oli tylyllä tuulella. Lisäbonuksena hiän laulaa upeaa sopraanoa sunnuntain jumalanpalveluksissa. (Häh?!)
ellauri362.html on line 215: Kun yhessä käyskeltiin, tunnustin tunteeni, As together we roam’d, I the passion confess’d,
ellauri362.html on line 217: Käsitin että tunne oli molemminpuolinen, That the passion was mutual thou mad’st me believe,
ellauri362.html on line 247: Antaa hänen yrittää useampaa pistoa May he fix thy light passions, now wav’ring as air,
ellauri362.html on line 264: Helkkari kuinka tää väkäleuka kirjoittaa sitten ikävystyttävästi. Seliseliä ja sopivaisuutta, bienséancea, tosin tätä 3. millenniumin versiota siitä. Kuin kuuntelisi Mr. Collinsin pahoitteluja Lydian karattua Lontooseen. Vittu väkäleuka on yxinkertaisesti ILKEÄ, ja sen kehittämät sisaruxet julmia kylmiöitä toisilleen. Siinä se poikkeaa valtavasti Janesta, joka voi olla ilkikurinen, mutta sen ihmiset on siltikin kaikki suhteellisen kilttejä. Lizzy ja sen isosisko Jane ovat toisilleen hirmu reiluja. Wickham on luikuri muttei ihmishirviö. Camillan mielestä Letty on simply and solely huono luonne, syntymäsaasta kuten Mr. Collinsista Lydia. No nää väkäleuan tytöt on ziljonääriperijättäriä, niillä on kapassiteettia olla ilkeitä. Jotenkin se vie jännityxen koko asetelmasta. Riches to riches ei paljon nappaa, sehän on kuin herne herne. Onnea on differentiaali.
ellauri365.html on line 574: The next aspect of Heidenstam’s development appeared in his patriotic poetry. He had discovered early that love for the ancestral wealth and for the home of one’s noble birth is what most strongly links man to life. His self-love finally suggested a patriotic delusion of grandeur and called forth this passionate demand: "No people may be greater than you; that is the goal, no matter what the cost."
ellauri365.html on line 594: Elisabet Gyllenkrok, som var 13 år äldre än Verner, vistades i flera omgångar som ett slags sällskapsdam i änkefriherrinnan Didrica Beata Sophia Rütterskjölds, f. v. Vegesack hem. Denna dam (1802—84) var Verner von Heidenstams mormor, och han hyste för Betty »en hängivenhet utan gräns», efter vad han själv berättar i memoarboken. Det var under de täta besöken hos mormodern, som Verner von Heidenstam lärde känna Betty Gyllenkrok. I sina brev till henne anslår han stundom en ton av Don Juan, men en tanke på åldersskillnaden och en blick på Betty Gyllenkroks konterfej skingrar alla misstankar om någon häftigare passion. Eller hur? Stavningsfelen är redan uppenbara. Fantastiskt illa stavat för en pojke. Vernerin piirustuxet oli kehnoja. Entä runot? Selasin läpi kokoelman Dikter: aika heikkoja, täynnä klischeitä.
ellauri370.html on line 451: Chamberlain kirjoitti vastenmielisesti, kuinka "jokaisella Basuton neekerillä" voisi nyt olla brittipassi kahdella shillingillä ja kuudella pennillä. Chamberlain ennusti aivan oikein että seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana Englannin aristokratiasta tulee vain rahaoligarkia, ilman rotuun liittyvää solidaarisuutta tai sukulaisuussuhdetta valtaistuimeen. Panimot, musteen valmistajat ja laivanomistajat istuvat nyt House of Lordsissa. Berliner Zeitung oli syystä huolissaan. Chamberlain kirjoitti usein arvostavalle ja ihailevalle Wilhelmille kertoen hänelle, että vain jalo "saksalainen henki" pelasti maailman tuhoutumasta "tursoituneen jenkki-anglo-juutalaisen materialismin toimesta".
ellauri371.html on line 85: Razoration hopes to tackle the issue of homelessness and both absolute and relative poverty within Nottinghamshire and raise awareness on the problem of, and associated with, homelessness. Our mission is to develop careers for passionate individuals through assisting them into employment. In addition, we hope to change society’s mindset, through reducing social isolation and the stigma associated with homelessness and home-made bad haircuts.
ellauri371.html on line 151: Tasavallan vaiheet. Jokainen tasavaltapassi sisältää useita sivuja. Ensimmäinen niistä sisältyy ensimmäiseen sokean miehen hulluuden päivistä, levoton oikealle ja vasemmalla, toinen demagogiassa, josta syntyy anarkiaa, joka johtaa väistämättä despotismiin, mutta jo laitonta, avointa ja siksi vastuullista näkymätön ja tuntematon, mutta silti tunne- ruumiillinen despotismi, mikä tahansa salainen organisaatio alentaa, sitä epäseremoniammin se toimii toimii salaa, eri agenttien selän takana, jonka muutos ei vain vahingoita, vaan myös antaa salaisen voiman, josta pääsee eroon tämän ansiosta muutos tarpeesta käyttää rahojasi pitkäaikaisten työntekijöiden palkkaa. Kumma miten paranoidit aina keuhkoo salaisuuxista. Ketä kiinnostaa.
ellauri371.html on line 372: Teollisuuden ongelmat. Me häiritsemään tottunut joukko ihmisiä, jotka ovat hervottomia keskustelemaan asioista nim. poliitikot, etsimme nyt uusia, oletettavasti kysymyksiä. Hänen asiansa ovat teollisuuden asioita. Tällä alalla aina he ovat vihaisia ​​itselleen. Massat suostuvat pysymään passiivisina, pidä tauko oletettavasti poliittisesta toiminnasta (torveilusta jonka olemme jo opettaneet heille) taistelemaan heidän kanssaan goyim-hallitusten kautta, vain ehdonalaisuudessa ehdot uusille ammateille, joista ilmoitimme. Heille kutsumme sitä myös poliittiseksi suunnaksi.
ellauri371.html on line 567: Velat ja verot. Mutta kun komediaa pelataan, niin syntyy passiivin muodostumisen tosiasia ja lisäksi koko "olen raskaana" fuula. Maksaaksesi korkoa sinun on juostava uusiin lainoihin, jotka eivät ime, vaan vain pääomavelan kasvattaminen. Milloin laina on loppuun syöty, se on tarpeen kattaa ei uusilla veroilla, ei lainaa, mutta vain korkoa. Nämä verot ovat velkaa, käytetään velan kattamiseen.
ellauri372.html on line 406: Toinen tärkeä kohde on Hamasin sotilaallisen siiven johtaja Mohammed Deif, jonka uskotaan olleen Sinwarin ohella Israeliin suuntautuneen terrorihyökkäyksen pääsuunnittelijoita. Deifistä ei tiedetä paljoakaan, ja häntä ympäröi lähes mystinen maine. Hamasin henkivartijana toiminut henkilö kuvaili komentajaa ”legendaksi” vuonna 2014 antamassaan haastattelussa. Hänen uskotaan liikkuvan eri passien ja henkilöllisyyksien turvin.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n.  73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri374.html on line 69: Sazon on riippuvainen ympäristöstään (Dan Ariely). Hän tarvitsee tukea, kiitosta, rohkaisua. Nimi Sazon arvostaa suhteita kollegoihin ja tekee kaikkensa parantaakseen heidän asemaansa. Nimen negatiiviset ominaisuudet: röyhkeys, ikuinen tyytymättömyys, passiivisuus, laiskuus, mielialariippuvuus, arkuus, levottomuus. Sazonin yliherkkyys aiheuttaa usein konflikteja läheisten kanssa. Suhteessa tuntemattomiin nimen tarkoitus on hallita itseään. Sazon ei siedä yksinäisyyttä. Nimen merkitys voi palata pitkään unohdetuun rakkauteen ja aloittaa uudelleen suhteen, joka voi osoittautua erittäin vahvaksi ja piristää hänen elämäänsä. Name written with Chinese letters: 萨宗 (pinyin: Sà zōng)
ellauri374.html on line 452: Rikkaus on arvokasta rahoitusomaisuutta tai fyysistä omaisuutta, joka voidaan muuntaa muotoon, jota voidaan käyttää liiketoimiin. Tämä sisältää ydinmerkityksen sellaisena kuin se on alkuperäisessä vanhan englannin sanassa weal joka on peräisin indoeurooppalaisesta sanan varresta. Moderni vaurauden käsite on merkityksellinen kaikilla talouden aloilla ja selvästi kasvutalouden ja kehitystalouden kannalta, mutta vaurauden merkitys on kontekstista riippuvainen. Henkilöä, jolla on huomattava nettovarallisuus, kutsutaan varakkaaksi. Nämä taloudelliset resurssit voivat olla sijoitus- tai henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja varoja, passiivisia tuloja (kuponkeja), sivutyöstä saatuja tuloja, perintöjä, eläke- ja eläketulolähteitä ja erilaisia ​​muita lähteitä, esim. konnailu.
ellauri375.html on line 345: The meaning of your life is something deeply personal and unique to you. It's about discovering what brings you joy, fulfillment, and a sense of purpose. Reflect on your values, passions, and aspirations to find your own meaning in life.
ellauri375.html on line 351: Of course, let's get more concrete. Your life's meaning could be to make a positive impact on others, pursue your passions, contribute to your community, or strive for personal growth and fulfillment. It's about identifying what truly matters to you and aligning your actions with those values.
ellauri375.html on line 363: The meaning of your life is what you make of it. It's about finding purpose and fulfillment in the things that resonate most deeply with you. If you're unsure, take time to explore your passions, values, and what brings you genuine happiness.
ellauri375.html on line 393: The meaning of Jesus' life, according to Christian belief, is multifaceted. He taught about love, compassion, forgiveness, and salvation. His ultimate purpose was to offer redemption and reconciliation between humanity and God. Whether God had "fun" with it is a different question. It's often seen as an expression of divine love and a fulfillment of God's plan for humanity, rather than an act for amusement.
ellauri375.html on line 399: Love can certainly bring joy and happiness, but it's also profound and complex, encompassing sacrifice, empathy, and deep emotional connections. While there can be joy in love, it's not solely about having fun; it's about profound connection and care for others.
ellauri375.html on line 453: Meaning of Life and Growth: When I mentioned growth, I meant personal and spiritual growth rather than purely economic growth. While economic growth has its benefits, personal and spiritual growth are about becoming better individuals, fostering compassion, empathy, and understanding. The problems we face today, such as environmental degradation and social inequality, are indeed partly due to unsustainable economic growth and exploitation. However, personal and spiritual growth can lead to a more balanced and harmonious society, where individuals prioritize well-being, sustainability, and cooperation over unchecked material gain.
ellauri382.html on line 632: Olin aina hämmästynyt siitä, mitä tunsin, luin ja näin (luin tosi paljon). Ilman kykyä säädellä tunteitani heilahtelin innostumisen, masennuksen, syvän kaipauksen ja polttavan kateuden välillä muita kohtaan, jotka sopivat joukkoon. Samanaikaisesti minua pommitettiin tiedolla, jonka alitajuisesti imeskelin ympäristöstä: näin A-tyyppien jännityksen, katkeruuden, kilpailun, passiivisen aggression ja toimintahäiriön koulussani ja perheessäni, mutta B-tyypin lapsena en kuitenkaan kyennyt ilmaisemaan, ymmärtämään tai jakamaan näitä vaikutelmia kenenkään kanssa. Elämäni synkimmän ajanjakson elin myöhään teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä. It was hell, reminisces a former child. Oliko se sen arvoista? Helvetti kyllä, se oli. Tänään en tunne kuuluvani mihinkään.
ellauri386.html on line 228: Jungfrustigen är en roman om sådant som börjar och tar slut, om passion som tar tid på sig och om att plötsligt befinna sig i stormens öga och fråga sig: Hur vill jag leva mitt liv? Vad har jag rätt till? Vad har jag råd till? Det är också en bok om det moderna samhällets nya familjeformer och den svåra konsten att leva under samma tak. Mycket intressant och originellt får man säja.
ellauri386.html on line 251: Det handlar om Richard, en hyfsat framgångsrik Helsingfors-författare som gift sig tidigt med sin tonårskärlek och redan vid trettiofem verkar ha nått sitt livs kulmen. På en förlagsfest träffar han den nästan femton år äldre Paula. De inleder en affär som är mysig och hemtrevlig snarare än passionerad – de ligger inte ens med varandra, men läser gärna tidningen i sängen tillsammans över en kanna presskaffe. Så går det som det går, och bokens andra halva skildrar den besvärliga övergångsfasen då en ny bonusfamilj ska bildas. ((huåååh)) Gäsp.
ellauri386.html on line 389: What is our life? A play of passion,

ellauri386.html on line 400: Analysis (ai): This poem explores the transient nature of human life through a theatrical metaphor. It compares life to a play, with our passions as the driving force and our time on Earth as the brief performance. The poem suggests that Heaven observes our actions and judgments, drawing attention to the consequences of our deeds. It concludes that while life's performance may be playful, our ultimate demise is a serious reality, underscoring the fragility and brevity of existence.
ellauri389.html on line 246: Quentinin miälestä pelkkä tietoisuus siitä, että joku voi puuttua henkilön elämään, saattaa hänet orjuuden tilaan. Oikeistolainen vapaus on tollasta negatiivista, et ei tarvi tehdä mitä ei tahdo, esim maxaa veroja. Sit varmaan vasemmistolaisuus on tota positiivista eli kapassiteettia, et voi tehdä mitä haluaa.
ellauri390.html on line 227: Vuonna 1857 hän julkaisi käännökset Horatian oodista, säetarinasta "The Officer" ja tarinasta "Kahden läänin nuoren naisen kirjeenvaihto" All-encompassing Herald -lehdessä.
ellauri390.html on line 369: Toukokuussa 1808 Kari Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon. Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 ja sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään virkauralla Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Joensuuhun ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta Pälkjärven taistelussa 600 miehen kokoisella joukolla 2 000 miehen vahvuisen venäläisosaston ja eteni jopa Venäjän puolelle rajaa, mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandels-oluen muun armeijan luo. Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui lokakuun 1808 lopussa Koljonvirran taisteluun. Sandels-olut passitti hänet 11. marraskuuta takaisin Koljonvirralle johtamaan vastaiskua, mutta tuolloin Malm haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi.
xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
xxx/ellauri027.html on line 956: Mikäs ihme tuo, Eskihän on klovnien kruunaamaton kunkku. Sillä on kapassiteettia. Petskulla oli joku lääkärikolleega joka kerskui aina että sillä on kapassiteettia. Size teki yllättäen izarin. Siihenkin sillä oli kapassiteettia.
xxx/ellauri027.html on line 968: Tietysti, kadetraalissa on viileää ilman housuja ja puuvillaisia vöitä, rokkikonsertissa on korviahuumaava meteli ja hikisiä ihmisiä. Itkeskely on komeljanttarille hyvä sdradegia. Yllättäen senkin voi tehdä toistuvasti aidosti jos on kapassiteettia. Surprises pay off.
xxx/ellauri027.html on line 1015: Toinen todistus hehkuttaa osanottajien tuntemaa keskinäistä sääliä (compassion). Me ollaan kaikki samassa veneessä, up the shit creek without a paddle. I realized that one need not expect all the goodness to come from outside. One can change one’s own attitude and make the sun shine, at least from among the clouds. Jos ei päivä muuten paista, sen voi panna paistamaan omasta pyllystä. Opi painelemaan lähimmäisten On-nappuloita Off-nappuloiden sijasta. Yhessä seppoilu on parhautta.
xxx/ellauri027.html on line 1037: I tend to move in timbres such as respectful, sensitive, appreciative, sincere, generous, merciful, kind, hopeful, realistic-while-appreciating-the-future, serious, humorous, joyful, curious, compassionate, excited, and non-threatening.
xxx/ellauri027.html on line 1331: Taas 6 sanan tiivistelmä, kuin pussikaljapatteri. Tää on filosofiaa parhaimmillaan, tiivis selvennys, täst mie piän. Tommonen ikäänkuin ajattelun passikuva isän liikkeestä. Toimittaja ole enää yhtä vakuuttunut, sen hymy on vähän jäätynyt, se ei nää manageroinnissa mitään pahaa, päinvastoin. Tälläset hullut professorit on syytäkin pitää kurissa.
xxx/ellauri056.html on line 305: Kyllä luxus on rahanarvoista ja varsin kadehdittavaa. Sillä voi näyttää muille et on kapassiteettia. Sillä Maurisekin tienasi ja pokkas vielä Noobelilta miljoonan. Ajattele vaikka merkkivaatteita. Joku raita tai brändi pyllyssä maxaa enemmän kuin rätti ize. Eikyl tässä on Maurisella aikalailla tahallista naivismia mukana. Silläkin voi tienata.
xxx/ellauri056.html on line 309: Se osoittaa kapassiteettia.
xxx/ellauri057.html on line 31: Jossain aikaisemmin olenkin jo sanonut että Tex Willer ei kuulunut mun poikaiän suosikkeihin. Tex Willer oli liian ylivoimainen. Se on ikäänkuin miespuolinen Milli-Molli. Se näyttääkin vähän Fred Göran Karlssonilta, tuolta sosiaalidarwinistilta. No nythän Fred on jo hampaaton kaljupäinen ukkeli. Niinkuin me kaikki. Paizi Tex, joka ei näytä vanhenevan millään, eikä Kit Carsonkaan enempää ukkoudu. Ne on kuin Aku Ankka ja Roope-setä, paizi että Aku johtaa Roopea. Tässä kansikuvassa on norjalainen Tex, tosin piirtäjät on varmaan italialaisia, koska Paholaisen neula-niminen kallio on Superstizione-tuntureilla (Peevelitunturi on vaan kansikuvanimike). Se on italiaa eikä apassia.
xxx/ellauri057.html on line 931: Avec sa seconde épouse Denise Ouimet, canadienne française originaire d'Ottawa, plus jeune de dix-sept ans que lui, il vit une passion faite de sexe, de jalousie, de disputes d’alcool, que son épouse évoquera dans le roman Le Phallus d'or publié en 1981 sous le pseudonyme d'Odile Dessane.
xxx/ellauri059.html on line 309: ”Äh, eivät sellaiset”, Airaksinen ähisee. ”Eikä riitä, että tuijottaa vanhoja suomifilmejä jalat pöydän päällä, se vain passivoi. Paljon tehokkaampaa on heittäytyä halujen valtaan, lähteä etsimään onnellisuutta ja elämän dynamiikkaa! Olen saanut tarpeekseni siitä viheliäisestä yninästä, että pieni on kaunista ja pieni elämä on hyvää.”
xxx/ellauri059.html on line 392: dimensions, senses, affections, passions? fed with
xxx/ellauri084.html on line 819: Millay was a prominent social figure of New York City's Greenwich Village just as it was becoming known as a bohemian writer’s colony, and she was noted for her uninhibited lifestyle, forming many passing relationships with both sexes. A road accident in middle-age left her part-invalided and morphine-dependent for years, yet near the end of her life she wrote some of her greatest poetry.
xxx/ellauri085.html on line 445: The reality of incentive based economics is that by lowering the tax rates on future profitable activity will divert huge amounts of cash today into unproductive passive investments, and to such investments that eat away jobs and support accumulation of wealth.
xxx/ellauri085.html on line 446: That is NOT cash somehow spared from today’s taxes and diverted out of anyone’s income today. It IS cash taken out of bank accounts and passive investments TODAY, in multiples many times larger than the tax reductions involved, and invested TODAY in ways that get away with jobs and higher levels of economic gain in the FUTURE; money that would have continued to sit idle and unproductive without the incentive based tax policies.
xxx/ellauri085.html on line 549: The researchers started by constructing a composite measure of “tax cuts on the rich” encompassing a variety of taxes, including the top tax rate on personal income, the estate tax and the tax on capital gains. Because these taxes are levied predominantly on the wealthiest members of society, the wealthy stand to gain the most when they are cut.
xxx/ellauri103.html on line 205: I am hopeful that the concept of “cultural appropriation” is a passing fad: rubbing people with different backgrounds against each other and exchanging our flaky ideas and shady practices against their money is self-evidently one of the most productive, fascinating aspects of modern urban life.
xxx/ellauri103.html on line 288: The spirit of good fiction is one of exploration, generosity, curiosity, audacity, and compassion. Writing during the day and reading when I go to bed at night, I find it an enormous relief to escape the confines of my own head. Even if novels and short stories only do so by creating an illusion, fiction helps to fell the exasperating barriers between us, and for a short while allows us to behold the astonishing reality of other people. And it really is astonishing what the other people do, at least the way I see it.
xxx/ellauri104.html on line 1153: Millä oikeudella tosiaan, hemmetti, sietää kysyä!! Nakataanko rodeen koko läpyskä jos kerran selvällä jumalansanalla ei ole mitään painoarvoa? Antropologiaako tässä pitää opiskella? Sapaju-apinoitako me ollaan eikä jumalan passikuvia?
xxx/ellauri113.html on line 490: Professor Stuart Burgess. About: I have a passion for designing engineering systems including bio-inspired designs. Like many scientists I believe that the natural world has a Designer. The purpose of this website is to share some of my design work and to share personal views about why I believe in a Creator. Below is a picture of me holding our two family Chihuahuas – Bambi and Minnie. They were created by the Creator, not me. My creation articles:
xxx/ellauri114.html on line 49: Tuolloin hän laittoi Instagramiin videon, jossa ihmetteli, miksi Kuwaitin hallitus aikoi parantaa ulkomaalaisen palvelushenkilökunnan asemaa maassa. Hän ei ymmärtänyt miksi uusi laki antoi kotiapulaisille yhden vapaapäivän viikossa ja oikeuden pitää hallussaan sekä henkilökohtaista puhelinta että omaa passia. Lisäksi työaika rajoitettiin 12 tuntiin päivässä.
xxx/ellauri114.html on line 53: ”Yksi vapaapäivä viikossa tarkoittaa neljää päivää kuukaudessa. Ne ovat päiviä, jolloin hän on ulkona. Emme tiedä, mitä hän tekee noiden päivien aikana passi mukanaan. Miten kukaan voi pitää palvelijaa kotona, jos tämä voi ottaa passin mukaansa? Jos he pakenevat ja menevät takaisin omaan maahansa, kuka palauttaa minulle rahani? En halua enää filippiiniläistä palvelusneitoa.”
xxx/ellauri114.html on line 463: Alakoulussa hän suoritti lastenhoitajapassin ja myöhemmin oli kesätöissä lastenleirin ohjaajana. Myöhemmin hän olisi halunnut au pairiksi, mutta toimiston virkailija antoi ymmärtää, etteivät perheet halua palkata poikaa au pairikseen. Nyt Toivola pohtii, että lähtee au pairiksi ehkä eläkeläisenä.
xxx/ellauri116.html on line 276: At night, she partakes of her husband's rich sexual rituals and fantasies and is a passive yet willing partner to his imaginative sensual flights of fancy and constant experimentation. Dona Lucrecia, a warm, sensual...
xxx/ellauri116.html on line 498: Aktiivisessa fyysisessä väärinkohtelussa vanhempi tekee lapselle jotain väärää, esimerkixi lyö tai tukistaa lasta tai takoo sen päätä seinään, passiivisessa fyysisessä väärinkohtelussa vanhempi puolestaan jättää jotakin tekemättä mitä pitäisi, esim lyö laimin lapsen fyysiset tarpeet tai ei suojele lasta vaaroilta. Aktiivisessa psyykkisessä pahoinpitelyssä lasta haukutaan tai uhkaillaan, pilkataan tai lytätään. Passiivisessa psyykkisessä pahoinpitelyssä aikuiset heijastavat omat ongelmansa lapseen eivätkä selviä vanhemmuuden roolista lasta tyydyttävällä tavalla. Ovat poissaolevia kylmiöitä tai arvaamattomia paskiaisia (Koko Hubara).
xxx/ellauri116.html on line 507: Jos haluaisit lyödä narsistin leimaa tapaamiisi ihmisiin, pane merkille nainen, joka juoruilee, on passiivis-aggressiivinen, kilpaileva ja muita mitätöivä, joka ei ota vastuuta pahoista sanoistaan tai teoistaan, syyttää aina jotakuta muuta virheistä ja jolla on omasta mielestään vain ja ainoastaan hyviä ominaisuuxia.
xxx/ellauri120.html on line 66: Key features of Freud’s theory, in addition to being wrong, are repugnant to modern sensibilities. Misogynist perspectives are integral to the theory and to the man. To name but a few of the more egregious: Penis envy. The moral inferiority of woman. Only psychosexually mature women can achieve vaginal orgasm, while orgasm by clitoral stimulation is evidence of stunted development. “Women oppose change, receive passively, and add nothing of their own.”
xxx/ellauri120.html on line 74: Edward Bernays made his fortune, fame, and lasting influence by convincing people to buy things they don’t need, selling harmful products parading as health and beauty, rousing individuals to eagerly embrace slogans, and compelling them to surrender their individuality to the passions of the herd. He is considered to be the progenitor of public relations and is called “The Father of Spin”. He published a seminal book, Propaganda, that became Joseph Goebbels’ guidebook for his many Nazi propaganda campaigns, including developing the Fuhrer cult and orchestrating the genocide against the Jews.
xxx/ellauri120.html on line 109: When has compassion ever finished first?
xxx/ellauri120.html on line 433: Kristina-tädille tuli mieleen Annan häistä tää aika morbidi runo Yrjö Jylhältä. Mulle tuli Jylhän turauxesta vuorostaan mieleen toi Sonny Boy Williamsonin bluesvingutus. Sama hiukka narsistinen viritys molemmissa, vaikka Jylhällä passiivis-aggressiivisempi. Oli ehkä hyvä että Anna otti izestänsä ne pehmopornokuvat, niitä voi Vaadin sitten vanhuxena haikeana selailla. Niistä ikinuorna mut aina näät. Porsliinipintaisena puolikosteana rantavedessä. Rinnat, rinnat.
xxx/ellauri121.html on line 130: Hyvä Levinas! Toiseuden lisäksi keskeinen teema Lévinasin etiikassa on kasvojen merkitys. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittuvuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu. Hmm. Kiinalaisista kasvoihin kuuluu noikin asiat, joiden menetystä ne pelkäävät. Passistakin kazotaan nimenomaan kasvoja. Kasvojen menetystä suri se uskonnollinen sähkömies [viite tarvitaan], tai venäläisen huoran pilluun kurkistanut suomalainen matkamies. Nykyään on musta mukava käydä kaupassa, kun on naamarit, ei tarvize kazoa kaikkien turveloiden pärstävärkkejä. Vastuu menee jopa niin pitkälle, että Lévinas allekirjoittaa täysin Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljesten lausuman:
xxx/ellauri121.html on line 287: Vanhemmistaan Atwood huomauttaa: "They weren't very actively encouraging; I think their theory was to leave kids alone... I call that encouraging. The idea of parents hovering over you the whole time, making you take lessons and occupying every minute of your time, I think is probably quite bad, because it means the child has no room to invent. I did have this older brother who was very instructive, who liked passing on to me whatever information he'd acquired; it meant we didn't play dollies a lot; we'd line up our - few, I'd have to say, because it was the war, you know - our few stuffed animals and then we'd have the Battle of Waterloo."
xxx/ellauri121.html on line 472: Prayerfest is a one-day festival of prayer. In an atmosphere of passionate worship, fervent praying and powerful preaching, unique expressions of the Holy Spirit are displayed that lead to an encounter with God. Over a six-week period, hundreds of people prepare themselves to meet with God at Prayerfest. God responds to the desperate cries and passionate prayers of His people on a first come-first serve basis for a holy visitation—by invading their lives with His power and glory. Here are some ways to help you prepare for this special day:
xxx/ellauri121.html on line 516: Sine īrā et studiō is a Latin term meaning "without anger and passion". It was coined by Roman historian Tacitus in the introduction to his Annals 1.1., which can be translated as follows:
xxx/ellauri122.html on line 170: The mechanisms underlying the benefits of Mindfulness Based Interventions are suggested to include improved emotional regulation strategies and self-compassion levels, decreased rumination and experiential avoidance [3], as well as improved meta-cognitive skills and body awareness [4,5]. A number of authors have suggested models to explain the psychological mechanisms by which mindfulness interventions have an effect [6,7,8], and Hötzel et al. [9] have proposed a theoretical framework that integrates earlier models. This framework proposes that there are four main mechanisms: (1) attention regulation; (2) body awareness; (3) emotion regulation; and (4) change in perspective of the self; these, therefore, together improve self-regulation [9].
xxx/ellauri123.html on line 520: They say that a fat man´s easy and is good to have round... No aikuisten oikeesti en vihaa sua vaan sun käytöstä (joo tää on kuultu ennenkin, tavanomaista jeesustelua. Jumala ei vihaa pikku apinaa vaan syntiä. No apinan perseeseen se sattuu kuitenkin, kun sitä syntiä ajetaan siitä pois. Eli ihan sama.) Vaikeat apinat on aktiivisaggressiivisia, passiivisaggressiivisia tai passiivisia.
xxx/ellauri123.html on line 521: Aggressiivinen näyttää hampaita, passiivisagressiivinen pyllyä, ja passiivi vaan jököttää "jök" tyyppisesti eikä toimahda.
xxx/ellauri123.html on line 525: Entäs se toinen äärimmäisyys eli passiivinen apina? Se ei vastustele vaan antaa mennä vaa vaikkei tykkääkkään, ihan sama mulle se sanoo kuin Seppo Kemivirta-vainaja. Tää kuulostaa eka tosi hienolta muttei sittenkään koska ne ei osallistu riittävästi eikä ota vastuuta.
xxx/ellauri123.html on line 536: huomioon toisetkin. Jenkit ei tee niin, niistä on otettava mallia! Looking out for N:o 1! Loppupeleissä voi olla paras vaan passiivis-aggressiivisesti vaihtaa puheenaihetta. Jos sä valitat mulle et esim mun tukka on sekasin, se on sun ongelma! On assertiivista kysyä mitä mun muka pitäs tehä sille (ei kuiteskaan lolitamaisesti tälläsellä teiniäänellä). Hienotunteisuus ei ole jämäkkää, eikä me jämäkät olla hienotunteisia. Me ollaan selväsanaisia.
xxx/ellauri123.html on line 762: The impassioned Humbert constantly searches for discreet forms of fulfilling his sexual urges, usually via the smallest physical contact with Dolores. When Dolores is sent to summer camp, Humbert receives a letter from Charlotte, who confesses her love for him and gives him an ultimatum – he is to either marry her or move out immediately. Initially terrified, Humbert then begins to see the charm in the situation of being Dolores' stepfather, and so marries Charlotte for instrumental reasons (päästäxeen salaa työntämään Lolan piccu tacoon isoa munakoisoa). Charlotte later discovers Humbert's diary, in which she learns of his desire for her daughter and the disgust Charlotte arouses in him. Shocked and humiliated, Charlotte decides to flee with Dolores and writes letters addressed to her friends warning them of Humbert. Disbelieving Humbert´s false assurance that the diary is a sketch for a future novel, Charlotte runs out of the house to send the letters but is killed by a swerving car. Humbert destroys the letters and retrieves Dolores from camp, claiming that her mother has fallen seriously ill and has been hospitalized. He then takes her to a high-end hotel that Charlotte had earlier recommended. Humbert knows he will feel guilty if he consciously rapes Dolores, and so tricks her into taking a sedative by saying it is a vitamin. As he waits for the pill to take effect, he wanders through the hotel and meets a mysterious man who seems to be aware of Humbert´s plan for Dolores. Humbert excuses himself from the conversation and returns to the hotel room. There, he discovers that he had been fobbed with a milder drug, as Dolores is merely drowsy and wakes up frequently, drifting in and out of sleep. He dares not touch her that night. In the morning, Dolores reveals to Humbert that she actually has already lost her virginity, having engaged in sexual activity with an older boy at a different camp a year ago. He immediately begins sexually abusing (fucking) her. And they lived happily ever after.
xxx/ellauri124.html on line 255: Hymy merkitsee nuorempien keskuudessa passiivis-aggressiivista haistattelua.
xxx/ellauri124.html on line 259: Punastuva hymy Z-sukupolven keskuudessa tulkitaan sekin usein passiivis-aggressiiviseksi haistatteluksi.
xxx/ellauri124.html on line 426: [insert passive aggressive emoji
xxx/ellauri125.html on line 53: Juryn arvoisat naiset ja herrat, useimmat niistä sukupuolirikollisista, jotka himoizevat jotain sykkivää, suloisentuskallista, fyysillistä mutta ei välttämättä (kyllä mielellään) yhdynnällistä suhdetta johonkin tyttölapseen, ovat vaarattomia, epäkelpoja, passiivisia, arkoja mamuja, jotka pyytävät vain, että yhteiskunta saisi heidän harjoittaa käytännöllisesti kazoen harmitonta, niinsanottua poikkeuxellista käytöstään, pieniä kuumia kosteita sexuaalisia hairahduxian, ilman että poliisi ja seurakunta ja vanhemmat hyökkäävät heidän kimppuunsa. Me emme ole sexuaalipaholaisia! Me emme välttämättä raiskaa kuten kunnon sotilaat. Me olemme onnettomia, lauhkeita koirankazeisia herrasmiehiä, riittävän eheitä hallitaxemme taipumuxiamme aikuisten läsnä ollessa, mutta valmiita antamaan vuosia ja taas vosia elämästämme saadaxemme mahdollisuuden koskettaa "nymfettiä".
xxx/ellauri126.html on line 327: Erikson kävi niin sanotun klassisen oppikoulun, jossa opiskeltiin latinaa, kreikkaa, kirjallisuutta ja historiaa. Hänen koulumenestyksensä ei kuitenkaan ollut kehuttava. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Erikson matkusteli seitsemän vuotta pitkin Eurooppaa harrastaen muun muassa puupiirrosten ja etsausten tekoa sekä suoritti jonkin verran taideopintoja. Erikson sai 25-vuotiaana eräältä lapsuudenystävältään taide- ja historianopettajan pestin englantilaisille ja amerikkalaisille lapsille tarkoitettuun Wienissä toimivaan yksityiskouluun. Erikson tutustui Wienissä Sigmund Freudin perheeseen, minkä johdosta kutsuttiin opiskelemaan psykoanalyysia Wienin psykoanalyyttisen yhdistykseen. Erikson suoritti myös Montessori-opettajien yhdistyksen järjestämän Montessori-opetustekniikan koulutuksen sekä hygieniapassin.
xxx/ellauri126.html on line 375: Narsistin myönteiseen ja uhrin mielistelevään puheeseen ei voi milloinkaan luottaa. He voivat ihastella ja kehua henkilöä, josta ovat juuri puhuneet pahaa hänen selkänsä takana, tai ylisetää häntä suorassa kontaktissa mutta seuraavassa hetkessä jo moittia ulkopuolisille. Silloin hän oivaltaa, että narsisti rakastaa ja vihaa häntä samaan aikaan. Vihaava rakkaus, rakastava viha, tää oxymoron esiintyy jo mulla albumissa 15 et passim. Sitä esiintyy myöes paljon Vaakun ja Tarmon aforistisissa töräyxissä albumissa 128.
xxx/ellauri126.html on line 481: The Mind & Life Institute is a US-registered, not-for-profit 501(c)(3) organization founded in 1991 to establish the field of contemplative sciences. Based in Charlottesville, Va., the institute “brings science and contemplative wisdom together to better understand the mind and create positive change in the world." Over three decades, Mind & Life has played a key role in the mindfulness meditation movement by funding research projects and think tanks, and by convening conferences and dialogues with the Dalai Lama. Since 2020, Mind & Life's grant-making events and digital programs have sought to nurture personal wellbeing, build more compassionate communities, and strengthen the human-earth connection. And fatten the monks' bank accounts. 1 to lama, 2 to me.
xxx/ellauri127.html on line 124: I would argue that the first real fissure in the adulatory critical wall hailing the “literary giant” came in 1990, in George Steiner’s erudite assessment of the first volume of Brian Boyd’s Nabokov biography, “Vladimir Nabokov: The Russian Years.” Writing in The New Yorker, Steiner perceived, a lack of generosity of spirit in Boyd’s subject: “Nabokov’s case seems to entail a deep-lying inhumanity, or, more precisely, unhumanity,” Steiner wrote. “There is compassion in Nabokov, but it is far outweighed by lofty or morose disdain.”
xxx/ellauri127.html on line 247: The relationship with the Liddell family stopped suddenly in 1863. Jotain nähtävästi ilmeni. In the year 1880, the reverend Dodgson, up to then a fervent amateur of photography suddenly forgot his passion. 1880 is the year Alice Liddell married and became Mrs Hargreaves. In 1881, he left Oxford and went in a girl’s school to teach logics. He saw Alice Liddell for the last time on November 1, 1888.
xxx/ellauri127.html on line 492: In the summer of 1998, 71-year-old Silk approaches Zuckerman, hoping that the writer will lend his talents to his case against the college. Zuckerman is uninterested, but the two begin a brief friendship and Silk tells him his life story, beginning with his adolescence in Essex County, New Jersey. Zuckerman reveals to the reader that Silk is secretly a light-skinned African-American who has been "passing" as a Jew since a stint in the Navy during World War II. Silk completes graduate school at New York University, marries a Jewish woman (Iris) and has four children, none of whom are aware of their father's real ancestry.
xxx/ellauri127.html on line 778: Cockney poet Keats was compared to Milton who lived and worked at London's Mermaid Tavern. Coincidentally, his father, Thomas worked as a barman in London's Hoop and Swan Pub until passing in 1804. It is clear John Keats is making a universal statement about poets and the message is associated to lively pub life and drink. The phrase, "new old sign," indicates he recognizes similarities between himself and Milton. Milton vanha kuu pois pyllisti, uusvanha nousee tilalle. Was he a sodomite like Little John? Was he also one of the men in tights?
xxx/ellauri128.html on line 181: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri128.html on line 613: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri129.html on line 80: introvertiertes Empfinden führt zu charakterbedingten Ausdruckserschwerungen. Die Personen sind oft ruhig und passiv. Ihre künstlerische Ausdrucksfähigkeit ist dafür stark ausgeprägt. Sie bewegen sich in einer mythologischen Welt und haben eine etwas phantastische und leichtgläubige Einstellung.
xxx/ellauri134.html on line 274: Talent: compassion, generosity
xxx/ellauri134.html on line 339: Talent: passion, gratitude, appreciation, and commitment
xxx/ellauri136.html on line 35: Q: Where have all the flowers gone, long time passing?
xxx/ellauri136.html on line 38: Q: Where have all the young girls gone, long time passing?
xxx/ellauri136.html on line 41: Q: Where have all the husbands gone, long time passing?
xxx/ellauri136.html on line 44: Q: Where have all the soldiers gone, long time passing?
xxx/ellauri136.html on line 47: Q: Where have all the graveyards gone, long time passing?
xxx/ellauri136.html on line 526: They had the compassion to be kind to themselves first and then to others, because, as it turns out, we can't practice compassion with other people if we can't treat ourselves kindly. We can't give to others if we don't pour a lot to ourselves first. And the last was they had connection, and -- this was the hard part -- as a result of authenticity, they were willing to let go of who they thought they should be in order to be who they were, which you have to absolutely do that for connection.
xxx/ellauri136.html on line 539: I can tell you as a parent, that's excruciatingly difficult -- to practice gratitude and joy in those moments of terror, when we're wondering, "Can I love you this much? Can I believe in this this passionately? Can I be this fierce about this? Can I make her pass the midterm tennis test? Can I really be such a helicopter mom, a really cringy curling one?
xxx/ellauri137.html on line 379: Quiet and passionate? Like yesterday, it seems,
xxx/ellauri137.html on line 751: The novel features a passionate romance between Rei Shimura and Hugh Glendinning, the Scottish lawyer. Though the romance was not very realistic, I think it added an exciting and entertaining element to the novel. The first person point-of-view from which the novel is narrated allows the audience to truly understand the good and the bad of Rei’s character. She is independent to a fault but extremely loyal. She wants to immerse herself in Japanese culture, yet she rejects the social norms of society when they conflict with her desires. She is passionate about her interest in history and antiques, but logical by staying on as a teacher. The contradictions make her human and contribute to the reality of the novel. While mystery was not entirely believable, it was in no way predictable and I genuinely found the plot to be exciting. The Salaryman’s Wife, fits into the detective fiction tradition as most closely as a cozy, however the urban setting and the inclusion of graphic sex scenes contradict that classification
xxx/ellauri138.html on line 319: Psykologi tunteekin empatiaa jatkuvien syytösten kohteeksi joutuneita vanhempia kohtaan. Moni syyttelijä tuntuu unohtavan, että olemme kaikki aikamme lapsia. Syytöksissä on paljon historiattomuutta. Niinkuin eurooppalaiset jotka syyttävät amerikkalaisia puritanismista, vittu sehän oli 1600-luvulla. Tai rokotevastaiset jotka näkee rokotepassissa Daavidin tähtiä kuin holokaustissa. Holokausti oli uhraus, jossa uhrieläin poltetaan ihan tuhkaxi. Papille ei jää makupaloja, jumalista puhumattakaan.
xxx/ellauri139.html on line 528: “Or look with ruffian passion in her face: Aio mennä, etkai sä mun pikku pyrkimysten
xxx/ellauri139.html on line 537: “Whose passing-bell may ere the midnight toll; Mun iltahuuto saattaa tulla millon vaan.
xxx/ellauri139.html on line 732: Beyond a mortal man impassion’d far Hyvin Porfyro näihin aneluihin vastas,
xxx/ellauri148.html on line 165: The Lord will return your captivity and have compassion upon thee, and will return and gather thee from all the peoples whiter the Lord thy God hath scattered thee. If any of thine that are dispersed be in the uttermost parts of heaven, from thence will the Lord thy God will bring thee into the land which thy fathers possessed, and thou shalt possess it (Deut. 30:3-5)
xxx/ellauri149.html on line 463: Narm is a moment that is supposed to be serious, but due to either over-sappiness, poor execution, excessive Melodrama, unneeded use of foul language, or the sheer absurdity of the situation, the drama is lost to the point of surpassing "cheesy" and becoming unintentionally funny. Sometimes also known as "Cringe": evoking dissatisfaction or even disgust from the poor execution, but said poor execution also evokes a kind of humour to make fun of.
xxx/ellauri154.html on line 214: The theme of Salome is one that Moreau returned to time and again. The artist explored the subject in more than one hundred sketches and drawings as well as in numerous paintings—ranging from highly elaborate to sketchily rendered—and even in sculpture (both Salome and The Apparition figured in Moreau’s waxworks). Moreau was not alone in his passion for the theme of Salome, as other famous artists — Lucas Cranach, Caravaggio, Titian, Guido Reni, Artemisia Gentileschi, Aubrey Beardsley, and Nabil Kanso, to name just a few — shared this interest. Selkeästi perverssiä jengiä.
xxx/ellauri157.html on line 349: The image of Scholem as a towering intellectual whose reach extended beyond the field of Jewish Studies often seems to exclude his personal and emotive life. Yet Gershom Scholem was anything but an ivory tower thinker cloistered in his study. The very power of his ideas owes much to the passion with which he infused them and that passion was the product of his emotions as well as his thought.
xxx/ellauri165.html on line 334: Nelson returned to Naples five years later, on 22 September 1798. a living legend, after his victory at the Battle of the Nile in Aboukir, with his step-son Josiah Nisbet, then 18 years old. By this time, Nelson's adventures had prematurely aged him; he had lost an arm and most of his teeth, and was afflicted by coughing spells. Before his arrival, Emma had written a letter passionately expressing her admiration for him. Nelson even wrote effusively of Emma to his increasingly estranged wife. Emma and Sir William escorted Nelson to their home, the Palazzo Sessa.
xxx/ellauri165.html on line 415: Who's Winston Churchill? Did he ever make a movie? No? Then what's the big deal? Well reportedly he finagled to have this one made, Brit propaganda from inception to final credits, all about Brit superstar and icon Lord Nelson and his dangerous liasion with a married lady from the wrong side of the tracks. Delivered with finesse and verve by Olivier and Leigh, in the flush of their fame and talent, there is a sort of magical spell evoked, and the recreation of Nelson's passing (high on Brit radar, nil on American) (oh! spoiler alert!, dammit!) might tug a tear or two.
xxx/ellauri166.html on line 284: Der junge Deutscher wurde nach den Grundsätzen des orthodoxen Judentums erzogen, erlernte Thora, Talmud und die hebräische Sprache und zeigte zunächst auch Interesse für den Zionismus. Um die Zeit seiner Bar Mitzwa verlor er jedoch seinen Glauben, als er, um „Gott zu prüfen“, am Grabe eines Zaddik unkoscheres Essen aß und in der Folge, als nichts passierte, zum Atheisten wurde. Mit 16 Jahren veröffentlichte er in einer polnischen literarischen Zeitschrift jiddische und polnische Verse meist mystischen Inhalts und übersetzte hebräische, lateinische, deutsche und jiddische Beiträge ins Polnische. Seinen Lebensunterhalt verdiente er bis 1939 vor allem als Korrektor.
xxx/ellauri167.html on line 52: Francesca è presentata come una donna colta, esperta di letteratura amorosa (cita indirettamente lo Stilnovo e Andrea Cappellano, quindi conosce i dettami dell'amor cortese). Attraverso il suo personaggio Dante compie una parziale ritrattazione della sua precedente produzione poetica (stilnovistica e, soprattutto, delle Petrose), che avendo l'amore come argomento poteva spingere il lettore a mettere in pratica gli esempi letterari e cadere nel peccato di lussuria. Francesca è il primo dannato che pronuncia un discorso nell'Inferno dantesco, mentre Guido Guinizelli (citato indirettamente dalla donna) e il trovatore provenzale Arnaut Daniel saranno gli ultimi penitenti a dialogare con Dante nel Purgatorio (Canto XXVI), colpevoli anche loro di lussuria e produttori di quella letteratura amorosa di cui Francesca era stata appassionata lettrice.
xxx/ellauri167.html on line 107: Fulfilling passions neither could disown, Toteuttaen vastustamattomia panohaluja,
xxx/ellauri167.html on line 574: The Archie Bunkers of America, impassive to the hippies’ and yippies’ plight, saw them playing the newsmen like a fiddle, getting free publicity for their cause and, ultimately, getting what they deserved from the police. The protesters hurled profanities at the cops. They engaged in street theater, nominating a pig as the Democratic presidential candidate. They attempted to sleep in the parks (defying the curfew) and to hold marches even though marching permits had been denied by the city. Allen Ginsberg even led the kids in chanting “Om.”
xxx/ellauri167.html on line 578: The violence in Chicago was all-encompassing, and longhairs weren’t the only targets of the police. Journalists with clearly displayed credentials were attacked, including, most notoriously, CBS’ Dan Rather. This laid the foundation for the cries of “liberal bias” that hound and undermine the mainstream news media to this day.
xxx/ellauri168.html on line 344: Se, mitä hiän kertoi näissä hypnoottisissa istunnoissa, alkoi sinä aikana, kun hiänen toimistoaan käytettiin postipudotuksena valtion virastolle. Ilmeisesti hiäntä pyydettiin kuljettamaan kirje CIA:lle miehelle San Franciscoon. Tämä mies oli Douglas McArthur, jonka hän muisti maissipiippuisena upseerina Filippiineiltä, lempinimeltä "Ranu". Ranu pyysi hiäntä sitten menemään toimistoonsa Oaklandiin keskustelemaan izexeen kirjeestä ja muusta mielenkiintoisesta ja tuottoisasta työstä, jota hiän voisi tehdä CIA:lle. Hän kertoi hiänelle, että hän kuljettaisi silloin tällöin hiänelle viestejä, ja sanoi, että hän tarvitsee passin oletetun nimen alla, koska hänen täytyisi joskus matkustaa ulkomaille. Hänen valitsemansa nimi oli "Ranu". Toistaiseksi mikään McArthurn tekemisistä ei ollut erityisen epätavallista kylmän sodan aikana, itse asiassa hän liittyi tuhansien aikalaisten amerikkalaisten joukkoon, jotka työskentelivät samalla lailla lukemattomissa yksiköissä, kuten Kennedyn johtamassa CIA:n perustamassa ja johtamassa Microsoftissa. Kuten muutkin osa-aikaisesti "The Companylle" työskentelevät kansalaiset, kuten CIA tunnettiin, Ranun osa pidettiin salassa, niin salassa, että jopa CIA:n päämajan arkistointitoimisto Langleyssa, Virginiassa, ei tiennyt hänestä mitään. Arietty, hänen ikioma "sieniagenttinsa", oli hänen ainoa yhdyntähenkilönsä.
xxx/ellauri168.html on line 346: McArthur kertoi hiänelle, että hänen pitäisi olla hyvässä kunnossa salatyössään, ja ehdotti, että hän tarvitsisi vitamiineja, joita hiän ruiskutti hänelle siitä lähtien suonensisäisesti. Nämä "vitamiinit" olivat itse asiassa erittäin kokeellisia koronalääkkeitä. Hiän kertoi hänelle myös hypnoosista ja sen käytöstä ja osoitti sen hypnotisoimalla hänet, vaikka hän väittikin, ettei häntä voitu hypnotisoida. Silloin hän löysi Ariettyn Karkin sienipaikasta ja kexi että voisi saada hiänestä jonkun, jota hän voisi käyttää samalla lailla kuin Karkkia. Arietty ongittiin ulos sienestä ja pantiin Karkin taskuun, ja todellisuudessa juuri hiänet lähetettiin kimittämään erilaisille kokeellisille tehtäville kotimaassa ja ulkomailla. Karkista tuli myös ulkonäöltään Arietty, jolla on peruukki ja erilainen meikki. Tietenkin hiän oli ohjelmoitu olemaan muistamatta kaikkea tätä, mutta kun Donald Bain puhui hiänelle kirjastaan, hiänellä oli vielä yksi passikuva Ranusta ja Arietystä (jonka Bain julkaisi), Ranulla oli siinä musta käkkärä peruukki ja tumma meikki. Bain järkyttyi: vizi oliko McArthur neekeri! Ja kimittävä Arietty peukalonkokoinen, Ranun kynnetöntä sormea miltei lyhyempi! Hirveää!
xxx/ellauri170.html on line 368: A beautiful woman risking everything for a mad passion. A few wild weeks of happiness cut short by a hideous, treacherous crime. Months of voiceless agony, and then a child born in pain. The mother snatched away by death, the boy left to solitude and the tyranny of an old and loveless man. Yes; it was an interesting background. It posed the lad, made him more perfect, as it were. Behind every exquisite thing that existed, there was something tragic. Worlds had to be in travail, that the meanest flower might blow....
xxx/ellauri170.html on line 648: Man and the higher animals, especially the primates, have some few instincts in common … similar passions, affections, and emotions, even the more complex ones, such as jealousy, suspicion, emulation, gratitude and magnanimity; they practise deceit and are revengeful; they are sometimes susceptible to ridicule, and even have a sense of humour… ‘The Descent of Man’, published 1871 (2nd ed., 1874) by Charles Darwin; Ch. 3
xxx/ellauri170.html on line 659: Respondent: Most of it (schematic diagrams) are exactly as in LeDoux works (and as in the ‘Time’ magazine’s reference you pointed out), except that I don’t find references to ‘instinctual self’ or ‘psychological self’ or ‘instinctual passions’.
xxx/ellauri170.html on line 697: What is the meaning of ‘matter is not merely passive’?
xxx/ellauri170.html on line 739: What are instinctual passions?
xxx/ellauri170.html on line 743: What to do with the instinctual passions?
xxx/ellauri170.html on line 751: How can you survive without instinctual passions?
xxx/ellauri170.html on line 753: No instinctual passions, no hormones?
xxx/ellauri170.html on line 931: Without instinctual passions we have no defence against attacks from aliens.
xxx/ellauri173.html on line 296: Et quand bien même une singe, à force de patience et de torture de lui-même et de ses copains, parviendrait jusque là, il y a encore un homme quelque part en pouvoir qui la contraint (et ses soeurs pas moins) à ce statut de objet passif d’un processus scientifique.
xxx/ellauri173.html on line 537: Tu sais, ma passion, que, pourpre et déjà mûre,

xxx/ellauri176.html on line 71: There are also arguments for the veracity of the disrobing. The words "a prophetess and priestess of Aphrodite" might have indicated that Phryne participated in the Aphrodisia festival on Aegina. If true, this would have showed the jurors that she was favored by the goddess and deserving of "pity". Also, it was accepted at the time that women were especially capable of evoking the sympathy of the judges. Mothers and children could be brought to courts for such purposes. The baring of breasts was not restricted or atypical for prostitutes or courtesans, and could be used to arouse compassion as well as "pity".
xxx/ellauri177.html on line 544: No tän pätkän juoni on jo kirkastunut. Albiino muistelee hienoja hetkiä puutarhassa, pappi pölpöttää lisää noita tuttuja passiohedelmäjuttuja.
xxx/ellauri178.html on line 292: Il quitte les lieux à dix-huit ans et, devançant l'appel, s'engage pour deux ans dans la Légion étrangère. Il découvre alors l'Afrique du Nord et le Proche-Orient, qui lui font très forte impression par les passions qui y règnent, le charisme mâle et volontaire de ses habitants. Revenu à Paris, vivant de petits larcins (dont le vol de livres), Genet passe presque quatre ans dans des prisons pour adultes, pour l'essentiel à la Santé et à la maison d'arrêt de Fresnes.
xxx/ellauri178.html on line 362: On 25 May 1901, Chekhov married Olga Knipper quietly, owing to his horror of weddings. She was a former protégée and sometime lover of Nemirovich-Danchenko whom he had first met at rehearsals for The Seagull. Up to that point, Chekhov, known as "Russia's most elusive literary bachelor," had preferred passing liaisons and visits to brothels over commitment. For the rest, he lived largely at Yalta, she in Moscow, pursuing her acting career. In 1902, Olga suffered a miscarriage; and Americans have offered evidence, based on the couple's letters, that conception may have occurred when Chekhov and Olga were apart, although Russian scholars have rejected that claim. Perhaps the semen was conveyed from Yalta to Moscow by snail mail.
xxx/ellauri179.html on line 181: Whereas Hemingway wrote passionately about boxing and his own prowess, others, like Dempsey, saw something else. “There were a lot of Americans in Paris and I sparred with a couple, just to be obliging,” the Champ said. “But there was one fellow I wouldn’t mix it with. That was Ernest Hemingway. He was about twenty-five or so and in good shape, and I was getting so I could read people, or anyway men, pretty well. I had this sense that Hemingway, who really thought he could box, would come out of the corner like a madman. To stop him, I would have to hurt him badly, I didn’t want to do that to Hemingway. That’s why I never sparred with him.” Hemingway’s frequent sparring partner and fellow writer Morley Callaghan offered another sobering account of his training partner, saying, “we were two amateur boxers. The difference between us was that Ernie had given time and imagination to boxing; I had actually worked out a lot with good fast college boxers.” I had never seen Mr. Hemingway box, of course. But I will say this: the confidence of mediocre men is a fucking superpower. I have met many versions of this guy. Hell, I’ve sparred with the dude myself.
xxx/ellauri179.html on line 990: Jenkit eivät panneet Harry Potteria kiellettyjen koulukirjojen listalle rasismin takia vaan jumalanpilkan. Harryn passio on feikki uskontoa. Vaan mitäpä on uskonto? Feikki Harry Potteria.
xxx/ellauri186.html on line 563:

Vaikutelmia vaihtoehtoisesta passiohistoriasta

xxx/ellauri186.html on line 754: While the Quran mentions the miracle in passing whereas the infancy gospel narrates the episode, the apparent similarity cannot be denied. The source material for this account poses special problems for Muslim source critics because of the nature of the infancy account.
xxx/ellauri186.html on line 797: nature. For it to contain any sort of error would impugn the nature of an errorless God (39:1-2; 55:1-2). A further question would be whether or not something that never happened in the passing of time can be viewed by definition “historical?”How about "epic?" This could be an example of a pseudo-book. Responses and others similar to them make the objection implausible.
xxx/ellauri187.html on line 81: Much of Rilke’s youth was spent in search of a master. The first of these was Lou Andreas-Salomé, the philosopher and muse that Friedrich Nietzsche called “by far the smartest person I ever knew.” In 1899, the married Andreas-Salome, for whom Rilke felt a “reckless passion,” took the feeble young poet to meet Tolstoy. The meeting did not go well. Aateliset rähähti, Rilke vingahti.
xxx/ellauri187.html on line 113: Yet to put the burden of salvation solely on relations between men and women is to make a life between stumbling, imperfect men and women impossible. Rilke had no illusions about the nature of his erotic and romantic ideal. It flowed out from and quickly ebbed back into an unappeasable inward intensity. Rilke could not love or be loved for long, except in the absence of the beloved. After a passionate affair with the brilliant and beautiful Lou Andreas-Salomé, Rilke's muse and cicerone on his Russian trips, he suffered pangs of rejection and then happily settled into a lifelong correspondence with her. He married the sculptress Clara Westhoff when he was twenty-five, lived with her and their child for a year, and then by agreement left to take up his pilgrimage again. Through periodic reunions, but mostly through a voluminous and extraordinary correspondence, they maintained what Rilke called an "interior marriage," until emotional reality banged louder and louder on their youthful experiment and they eventually grew estranged.
xxx/ellauri187.html on line 121: Freedman's Rilke, oddly enough, dwells on the dark underside of contemporary American life. Behind the mingled, multicolored yarn of his passions, obsessions, powerful yearnings, and self-interest--all wisely balanced in Donald Prater's majestic and definitive 1986 biography--Freedman sees only self-interest. Rilke is "hucksterish." His carefully cultivated literary success Freedman characterizes as a "relentless career." He refers to Rilke's "careerist standards." The places Rilke settles in for a time are not homes but Rilke's "bases."
xxx/ellauri187.html on line 147: This is all ludicrously unfair. It's certainly unfair to say that Rilke didn't give the women he loved and who loved him the "choice to remove themselves for the sake of their art." He was in no position to give or deny freedom to his independent-minded wife, let alone to any woman of whom he was merely a lover. Only their passion, or admiration, or use for Rilke bound these women to the famous poet. Often ambitious artists themselves, Rilke's lovers expected him to introduce them into his heady artistic and intellectual circles and to help them with their careers. This he unfailingly did; in one case he helped the careers of a former lover's children by her husband. And he offered emotional succor long after the amorous flame had waned--not to mention demanding the same support for himself.
xxx/ellauri187.html on line 178: In 2002 Siegel received the National Magazine Award in the category "Reviews and Criticism". Jeff Bercovici, (alias sprezzatura), writing in Media Life Magazine, quoted the award citation, which called the essays "models of original thinking and passionate writing... Siegel's tough-minded yet generous criticism is prose of uncommon power—work that dazzles readers by drawing them into the play of ideas and the enjoyment of lively, committed debate".
xxx/ellauri187.html on line 375: Now I think we shall gain a great deal by following the suggestion of a writer who, from personal motives, vainly asserts that he has nothing to do with the rigours of pure science. I am speaking of Georg Groddeck, who is never tired of insisting that what we call our ego behaves essentially passively in life, and that, as he expresses it, we are "lived" by unknown and uncontrollable forces. We have all had impressions of the same kind, even though they may not have overwhelmed us to the exclusion of all others, and we need feel no hesitation in finding a place for Groddeck's discovery in the structure of science. I propose to take it into account by calling the entity which starts out from the system Pcpt. and begins by being Pcs. the "ego", and by following Groddeck in calling the other part of the mind, into which this entity extends and which behaves as though it were Ucs., the "id". (Freud 1927/1961, 13).
xxx/ellauri193.html on line 114: Kermaperseet vanhemmat koittaa turhaan kietoa päätä pilalle hemmotellun poikansa crime passionelin ympärille. Medisiinarilta se onnistuukin, ahimsa vakuutusjohtaja on olevinaan ymmällään. Se olis samassa tilanteessa tehnyt sorsakoiraat ja mennyt heti perään pukille. Siittimen muotoilu on nääs sellainen, että se poistaa edellisen koiraan spermaa joka ulosvedolla. Typeriä lainauxia Thomas Mannin Taikavuoresta, tietysti oikeudenomistajan luvalla.
xxx/ellauri193.html on line 144: Kurkin vähän Gordimerin kirjan loppua et niinkö kuka oli murhaaja. Ilmeisesti kyse oli multirasiaalisesta crime passionellistä, josta sekarotuisuuden takia lankeaa joka tapauxessa pyttytuomio. Duncan kermaperseenä pääsee duuniin posen kirjastoon. Siellä ei kyllä ole saatavilla laatukirjoja kuten Gordimeriä ja Dostojevskia, josta konnat oppisivat tuntemaan omat vikansa. Hyvä jos on Teräsmiestä ja Nick Carteria.
xxx/ellauri193.html on line 165: Crime passionel #1: He felt inadequate as a man when he heard his girlfriend had cheated on him with two other men. That’s why he shot her three times while she was sleeping, a sobbing Soshanguve man told the Pretoria High Court yesterday in 2010.
xxx/ellauri193.html on line 181: Crime passionel #2: In 2015 a Kimberley man got his min 15yr sentence lowered to 10 because it was a crime of passion. The judge was female.
xxx/ellauri193.html on line 198: A crime of passion (French: crime passionnel), in popular usage, refers to a violent crime, especially homicide, in which the perpetrator commits the act against someone because of sudden strong impulse such as anger rather than as a premeditated crime. A high level of social and legal acceptance of crimes of passion has been historically associated with France from the 19th century to the 1970s and with Latin America.
xxx/ellauri193.html on line 208: The "crime of passion" defense challenges the mens rea element by suggesting that there was no malice aforethought, and instead the crime was committed in the "heat of passion". In some jurisdictions, a successful "crime of passion" defense may result in a conviction for manslaughter or second degree murder instead of first degree murder, because a defendant cannot ordinarily be convicted of first degree murder unless the crime was premeditated. A classic example of a crime of passion involves a spouse who, upon finding his or her partner in bed with another, kills the romantic interloper.
xxx/ellauri193.html on line 210: In the United States, claims of "crimes of passion" have been traditionally associated with the defenses of temporary insanity or provocation.
xxx/ellauri193.html on line 213: In some countries, notably France, crime passionnel (or crime of passion) was a valid defense to murder charges. During the 19th century, some such cases resulted in a custodial sentence for the murderer of two years. After the Napoleonic code was updated in the 1970s, paternal authority over the members of the family was ended, thus reducing the occasions for which crime passionnel could be claimed.[citation needed] The Canadian Department of Justice has described crimes of passion as "abrupt, impulsive, and unpremeditated acts of violence committed by persons, who have come face to face with an incident unacceptable to them, and who are rendered incapable of self-control for the duration of the act."
xxx/ellauri193.html on line 215: Crimes of passion are often committed against women due to beliefs about female sexuality and are often present in societies dominated by strong double standards related to male and female sexual behaviors, particularly related to premarital sex and adultery. Indeed, with regard to adultery, many societies, such as Latin American countries, have been dominated by very strong double standards regarding male and female adultery, with the latter being seen as a much more serious violation. Such ideas were also supported by laws in the West; for example, in the UK, before 1923, a man could divorce solely on the wife's adultery, but a woman had to prove additional fault (eg. adultery and cruelty). Similarly, passion defenses to domestic murders were often available to men who killed unfaithful wives, but not to women who killed unfaithful husbands (France's crime of passion law, that was in force until 1975, is an example).
xxx/ellauri193.html on line 219: Similarly, crimes of passion legislation made reference to fathers killing their daughters, but not sons, for premarital sex (such as Italy's law that was in effect until 1981); or Philippines's law that continues to be in effect to this day.
xxx/ellauri193.html on line 677: Käärmekammio: Baudelairet passitetaan herpetologi Monty-sedän luokse. (The Reptile Room, suom. Ulla Lempinen 2001)
xxx/ellauri193.html on line 814: Van der Westhuizen continues to say that murders in South Africa are not racially motivated, as some (many?) people believe. Farm and house murders are sometimes horribly cruel but according to him he has never encountered a clear racial motive in court. For him, murderers kill mostly out of greed, jealousy, passion, and during gang wars. Also because of poverty and the despondency and drunkenness that accompany it, but not because of racial hatred. The whiteys just happen to have more of the wherewithal. From 1990 to 2017 there were 1938 murders on farms (of which 137 were farm workers). Of the victims, 88% were white and 12% black.
xxx/ellauri199.html on line 236: Christ-followers’ ultimate goals are to spread the Gospel and show others the path to eternal life, to live righteously, and overall treat people the way Jesus would treat them by loving them and being patient, kind, compassionate, pure, and wise. With that being said, Christians are supposed to do this all the time, no matter the place. This includes high school.
xxx/ellauri199.html on line 992: Lynn Cowell is an author and speaker with Proverbs 31 Ministries, whose passion is helping moms become wise women who raise wiser daughters. For the past 10 years, Lynn has taught women and teens to discover the radical love of Jesus and build an inner confidence that leads to smart choices. Her ministry and His Revolutionary Love book have helped hundreds of teen girls and their moms discover that only Jesus has big enough a spotted dick to fill the love gap in their "hearts". Read less.
xxx/ellauri200.html on line 48: Of each historic passion as a blink
xxx/ellauri200.html on line 108: Repelled me by passivity.
xxx/ellauri200.html on line 653: We make still by the law in which we're made. Ei ole vanhentunut. Se lukee meidän passissa.
xxx/ellauri208.html on line 1147: Jee-suxi huomaa ikkunassa Kaifaan tyttären ja punastelee. Äisky sanoo: he's not that kind of boy (but the other kind). Lutka Jasmine on vielä mehukkaampi. Ei tää nyt kärsimyshistorialta kuulosta, passiohedelmäsoseelta pikemminkin.
xxx/ellauri212.html on line 119: Vähän (homo)eroottisen oloista, eikö totta? Mäkin tunsin izeni pletkuxi ensi yrityxelläni askartelemani Sirun sisään, ja toisella ja kolmannellakin. Saattaisin jäykistyä paremmin jos Siru osais maistella mun lihaa, mutta sitä se ei osaa, eikä tule osaamaan vastakaan. Siru on aika passiivinen partneri, mutta eipä sitten liioin pane vastaan. Sekin tosin voisi auttaa asiaa.
xxx/ellauri212.html on line 127: Guanyin, Guan Yin or Kuan Yin (/ˌɡwɑːnˈjɪn/) (traditional Chinese: 觀音; simplified Chinese: 观音; pinyin: Guānyīn) is the Buddhist bodhisattva associated with compassion. She is the East Asian equivalent of Avalokiteśvara (Sanskrit: अवलोकितेश्वर), and has been adopted by other Eastern religions including Chinese folk religion.She was first given the appellation of "goddess of mercy" or the "mercy goddess" by Jesuit missionaries in China. The Chinese name Guanyin is short for Guanshiyin, which means "Perceives the Sounds of the World."
xxx/ellauri225.html on line 380: I also wonder whether Bloom would relinquish his status as an intellectual of the highest order to feel for one day the exuberance and passion of Hart Crane. Stick his doubly branching tree into some applejack and squirt it out. What would he be willing to let go of to actually feel intimately the joy and euphoria that so seduces him in his imagination? Asks Elaine Margolin / TruthDig Contributor.
xxx/ellauri227.html on line 143: Vuonna 2006 Camilla ja Micke kasvoivat erilleen. He kaipasivat elämältään jotain muuta. Wille ja Minttu eivät mitenkään riittäneet. Myöhemmin samana vuonna Camilla löysi uuden rakkauden, nim. Ingvar S. Melin, maailmanhistorian ensimmäinen Selviytyjät-voittaja ja poliisi. Ingvar on seurannut sivusta, miten Camilla taistelee deadlinea vastaan lasten repiessä häntä hihasta. Stieg Larsson-efektistä oli vasta alettu puhua. Potentiaalia oli loputtomiin, ja Camillalla kapassiteettia. Totuus on, että agentin ei tarvinnut puhua mitään kirjojen sisällöstä, riitti kun näytti kuvan Camillasta ja sanoi että kirjat ovat koukuttavia.
xxx/ellauri229.html on line 86: At the time of the Oates Plot he entered into communication with the Privy Council which greatly scandalized the Catholics. This arose from his opposition to Jesuit influence in the English Catholic Church. He avoided arrest by passing as a physician under the names of Dodd, Holland, and Smith. There is a very original painting of him at Ushaw College, in Durham.
xxx/ellauri229.html on line 101: 21. The Knowledg of the First Attesters is ascertain’d by what has been prov’d. §. §. 15.16. Their Veracity must be prov’d by shewing there could be no Apparent Good to move their Wills to deceive us; and the best proof (omitting the Impossibility of joyning in such an Universal Conspiracy to deceive, the Certain loss of their Credit to tell a Lie against Notorious Matters of Fact &c.) is the seen Impossibility of Compassing their Immediate End, which was to Deceive. Which reason is grounded on this, that no one man, who is not perfectly Frantick, acts for an End that he plainly sees Impossible to be compassed. For example, to fly to the Moon (LOL), or to swim over Thames upon a Pig of Lead. (Except a really Big Hollow Pig of Lead.)
xxx/ellauri229.html on line 539: The period of private initiative in body building lasted three quarters of a century. At first there was much enjoyment taken in the newly won freedom of automorphosis, once again the young people led the way, the men with their gambrel thills and timbrels, the women with their pettifores, but before long a generation gap developed, and demonstrations-under the banner of asceticism-followed. The sons condemned their fathers for being interested only in making a living, for having a passive, often consumerist attitude towards the body, for their shallow hedonism, their vulgar pursuit of pleasure, and in order to disassociate themselves they assumed shapes deliberately hideous, uncomfortable beyond belief, downright nightmarish (the antleroons, wampdoodles). Showing their contempt for all things utilitarian, they set eyes in their armpits, and one group of young biotic activists made use of innumerable sound organs, specially grown (electric guitars, glottiphones, hawk pipes, knuckelodeons, thumbolas). They arranged mass concerts, in which the soloists-called hoot-howls-would whip up the crowd into a frenzy of convulsive percussion. Then came the fashion - the mania, rather - for long penises, which in caliber and strength of grip underwent escalation according to the typically adolescent, swaggering principle of "You haven´t seen anything yet!" And, since no one could lift those piles of coils by himself, so called processionals were attached, caudalettes, a self-perambulating receptacle that grew out of the small of the back and carried, on two strong shanks, the weight of the testicles after their owner. In the textbook I found illustrations depicting men of fashion, behind whom walked testicle-bearing processionals on parade; but this was already the decline of the protest movement, or more precisely its complete bankruptcy, because it had failed to pursue any goals of its own, being solely a rebellious reaction against the orgiastic baroque of the age. LEM ei paljon perustanut sodanjälkeisestä 60-luvun sukupolvesta, eikä hipeistä. No en minäkään.
xxx/ellauri229.html on line 541: This baroque had its apologists and theoreticians, who maintained that the body existed for the purpose of deriving the greatest amount of pleasure from the greatest number of sites simultaneously. Merg Brb, its leading exponent, argued that Nature had situated - and stingily at that - centers of pleasurable sensation in the body for the purpose of survival only; therefore no enjoyable experience was, by her decree, autonomous, but always served some end: the supplying of the organism with fluids, for example, or with carbohydrates or proteins, or the guaranteeing - through offspring - of the continuation of the species, etc. From this imposed pragmatism it was necessary to break away, totally; the passivity displayed up till now in bodily design was due to a lack of imagination and perspective. Epicurean or erotic delight? - all a paltry by-product in the satisfying of instinctive needs, in other words the tyranny of Nature. It wasn´t enough to liberate sex - proof of that was sex had little future in it, from the combinatorial as well as from the constructional standpoint; whatever there was to think up in that department, had long ago been done, and the point of automorphic freedom didn´t lie in simple-mindedly enlarging this or that, producing inflated imitations of the same old thing. No, we had to come up with completely new organs and mem bers, whose sole function would be to make their possessor feel good, feel great, feel better all the time.
xxx/ellauri229.html on line 759: The 200 or so lyric pieces which represent the core of his poetic genius, whether describing a scene of nature or passions of love, put a premium on metaphysics. Tyutchev´s world is bipolar like himself. He commonly operates with such categories as night and day, north and south, dream and reality, cosmos and chaos, still world of winter and spring teeming with life. Each of these images is imbued with specific meaning. (Huoh.)
xxx/ellauri231.html on line 434: 1 Buninin viimeisten vuosien suurista tapahtumista oli hänen riitansa vuonna 1948 Maria Tsetlinan ja Boris Zaitsevin kanssa sen jälkeen, kun venäläisten kirjailijoiden ja toimittajien liitto Ranskassa päätti erottaa Neuvostoliiton passin haltijat jäsenyydestään. Bunin vastasi eroamalla unionista (ei siis Sovjet). Kirjoittajan viimeiset vuodet olivat katkeruutta, pettymystä ja huonoa terveyttä turmelevaa tupakointia; hän kärsi astmasta, keuhkoputkentulehduksesta ja kroonisesta keuhkokuumeesta.
xxx/ellauri232.html on line 99: If social claims appeal to the people's struggle with poverty and inequality, nationalism offers an encompassing narrative, an identity that blurs the lines of social classes and hides the social fractures that created this very problem. While Fascism promises to protect workers, studies show how Workers' conditions worsened severely during fascist times, something that can also be seen in the strong ultraliberal component most of the 'new far right', and of the dubious democratic credentials of of neoliberalism, devoid of the philosophical background of political liberalism. Nationalism gives the two great enemies behind the woes of people: foreigners, and immigrants. The external enemy, the internal enemy. Both combined ensure that no one is paying attention at inequality or working and living conditions.
xxx/ellauri233.html on line 317: Hollandit ovat nyt asettuneet (Japaniin), ja olen saanut heille tämän etuoikeuden, jota espanjalaiset ja portingaalit eivät koskaan voineet saada tämän 50 tai 60 vuoden aikana Japanissa. Hollantilaiset säilyttivät "kauppapassinsa" (hollanniksi Handelspas ) Hiradossa ja sitten Dejimassa takuuna. kaupankäyntioikeuksistaan ​​kahden seuraavan vuosisadan aikana, kun he toimivat Japanissa. Hän kutsui myös englantilaiset käymään kauppaa Japanin kanssa, koska "hollandalaiset tekevät täällä rahaa kuin Intiassa".
xxx/ellauri233.html on line 426: The practices of handling, restraining, and unstunned slaughter have been criticized by, among others, animal welfare organizations such as Compassion in World Farming. The UK Farm Animal Welfare Council said that the method by which kosher and halal meat is produced causes "significant pain and distress" to animals and thus all mockies should be banned, and the ahlam sahlams too.
xxx/ellauri233.html on line 429: In 2009, Craig Johnson and colleagues showed that calves that have not been stunned feel passing pain from the cut in their necks, and they may take at least 10–30 seconds to lose consciousness.
xxx/ellauri234.html on line 223: Suomen kansa on passiivinen kansa. Se katsoo elämän ihanuuden muille kuten itä- ja länsinaapureille luoduksi, ei sille.
xxx/ellauri235.html on line 275: Implores the passing tribute of a sigh. Rukoilee ohimenevää huokausta.
xxx/ellauri235.html on line 573: Like other poets of the Archaic Age, he reveals a deep sense of the vicissitudes of life and yet, unlike them, he also articulates a passionate faith in what men can achieve by the grace of the gods, most famously expressed in his conclusion to one of his Victory Odes: Creatures of a day! What is a man? What is he not? A dream of a shadow Is our mortal being. But when there comes to men A gleam of splendour given of heaven, Then rests on them a light of glory And blessed are their days.
xxx/ellauri237.html on line 72: Murhaaja lähetettiin mielentilatutkimukseen Lapinlahden sairaalaan. Hän onnistui kesken tutkimuksen karkaamaan sieltä, mutta palasi itse takaisin. Ruoka Lapinlahdessa oli yllättävän hyvää. Tutkimuksen mukaan hän oli murhannut Konttisen alentuneen syyntakeisuuden tilassa. Kihlakunnanoikeus päätti kuitenkin mielentilatutkimusraportin luettuaan, että murhaaja oli täysin syyntakeeton. Hänen katsottiin syyllistyneen murhaan, mutta passitettiin vankilan sijasta hoidettavaksi mielisairaalaan. Ei kuitenkaan enää Lapinlahteen varmaankaan, vaan Kellokoskelle, Niuvaniemelle tai Nikkilään. Hyvin toimittu, kaveri!
xxx/ellauri237.html on line 138: One longstanding suggestion of a social role for Sappho is that of "Sappho as schoolmistress". At the beginning of the twentieth century, the German classicist Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff posited that Sappho was a sort of schoolteacher, to "explain away Sappho´s passion for her ´girls´" and defend her from accusations of homosexuality. The view continues to be influential, both among scholars and the general public, though more recently the idea has been criticised by historians as anachronistic and has been rejected by several prominent classicists as unjustified by the evidence. In 1959, Denys Page, for example, stated that Sappho´s extant fragments portray "the loves and jealousies, the pleasures and pains, of Sappho and her companions"; and he adds, "We have found, and shall find, no trace of any formal or official or professional relationship between them... no trace of Sappho the principal of an academy." Toisin kuin Ailin kohalla, hehe.
xxx/ellauri239.html on line 293: