ellauri001.html on line 2274: Perheenlisäys esitettiin filmeissä ja telkkarissa salaperäisesti pimeässä täkänien kätkemänä. Mitä siellä faktisesti tehtiin kun hengiteltiin ja häärättiin, siitä jäi sen ikäselle parhaastaan vain valistunut arvaus.
ellauri055.html on line 283: - Olin toivonut, sanoi Pangloss, saavani hiukan keskustella kanssanne syistä ja vaikutuxista, parhaasta mahdollisesta maailmasta, pahan alkuperästä, sielun olemuxesta ja ennalta määrätystä sopusoinnusta.
ellauri055.html on line 804: Taatan opit on sosiobiologiaa parhaasta päästä. Reviiri ensin, sitten esa. Kassit jätetään ulkopuolelle.
ellauri095.html on line 410: Vuosi 1869 oli Danten anus mirabilis, jona hän sävelsi erittäin eroottiset "Eden Bower" ja "Troy Town". Neljä Willowwood-sonettia, joiden eroottisen turhautumisen ja intensiivisyyden esitys on esimerkki hänen parhaasta tyylistään, kuten Loven kappaleessa sonetissa kolme:
ellauri132.html on line 286: Kiva ja hyödyllinen lista, mutta yllätyin ettet valinnut yhtään sääntöä parhaasta kirjoitussääntölistasta koskaan, kirjoittanut Elmore Leotard. Hää panee listan eteen nootin joka on musta yhtä hyödyllinen kuin sen säännöt (tää on sen eka virke): “Nää säännöt mä poimin tienohesta auttamaan mua pysymään näkymättömissä kun mä kirjoitan kirjaa, auttamaan mua näyttämään mieluummin kuin kertomaan ja ottamasta tilaa tarinassa.” Tää arvokas pointti usein ohitetaan kun näitä kuuluisia sääntöjä pohditaan:
ellauri188.html on line 459: Apinoissa mendelöivät Darwinin eri selviämistavat, sixi parhaasta taktiikasta ei koskaan tule sopua. Peliteoriasta tiedetään, että sekastrategia on silloin paras pelitapa. Antaa höpsismin ratkaista.
ellauri240.html on line 97: Elokuvassa sittemmin kuuluisaksi näyttelijäksi tullut Johnny Depp teki ensimmäisen roolinsa. Elokuvan loppukohtaus ei miellyttänyt Cravenia, joka olisi halunnut hienotunteisuutta ja yleisölle enemmän pohdittavaa Nancyn ja tämän ystävien kohtalosta, minkä seurauksena hän ja tuottaja Robert Shaye riitaantuivat päätyen laihaan kompromissiratkaisuun. Aikalaisarviot olivat sille suopeita, ja The New York Times valitsi rainan vuonna 2004 yhdeksi tuhannesta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta. Vittu sekin kyllä todistaa jotain elokuvataiteesta.
ellauri243.html on line 88: Elokuva oli kaupallinen menestys ja se tuotti 321 miljoonaa dollaria lipputuloja maailmanlaajuisesti. Se sai monia palkintoja ja ehdokkuuksia mukaan lukien kahdeksan Oscar-ehdokkuutta muun muassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Waltz voitti Hans Landan roolistaan parhaan miespääosan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla, sekä parhaan miessivuosan Oscar-, Bafta-, SAG- ja Golden Globe -palkinnot.
ellauri245.html on line 757: Elokuvasta tehtiin myös suosittu televisiosarja. Leffa sai myös Oscar-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta ja parhaasta ohjauksesta, muttei sentään kultaukkoa.
ellauri256.html on line 470: Capitani on nyt kiskottu kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Kyllä oli paska. Kaikkein öklöttävintä olivat loppuselvittelyt, jossa spugehuumepoliisit ja pornokonnat laskelmoivat eri lainrikkomusten hintoja ja puntit tasataan konnien keskinäisillä pyssysodilla. Huumepoliisit erottaa huumediilereistä ja huorista vaan esiintymisasut. Kaikki on raudanlujia ammattilaisia. Tää on tätä laissez faire talousliberalismin moraalia, ja ylläri: se on täsmälleen samaa quid pro quo scheissea kuin Hammurapin laki. Maxua ja lunastusta, hammas hampaasta, 2 parhaasta.
ellauri262.html on line 555: Sekä "Teippikirjaimet (The Screwtape Letters)" että "Ruuvinauha ehdottaa paahtista (Screwtape Proposes a Toast)" julkaistiin äänikasetilla ja CD:llä John Cleesen (onko sekin joku kristitty, perkele, vai tekikö se roolin silkasta rahasta?), Joss Acklandin, ja Ralph Coshamin kertomana . Cleesen levytys oli Grammy Awards -finalisti parhaasta puhutusta sanasta, mutta hävisi.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri279.html on line 402: 1969 (talvi 1968-69) - palkittiin Ranskan journalistien palkinnolla parhaasta ulkomaisesta kirjasta.
ellauri284.html on line 222: Huolimatta alustavista huolista, että komedia saattaisi vähätellä sodan arvoa, se sai kiitosta ja voitti British Academy Television Award -palkinnon parhaasta komediasarjasta vuonna 1989. Vuonna 2000 se sijoittui alan ammattilaisten toimesta 16. sijalle 100 suurimman brittiläisen televisio-ohjelman listalla. koonnut British Film Institute. Jotkut historioitsijat ja poliitikot ovat kuitenkin kritisoineet sitä liian kriittisen näkemyksen esittämisestä sodasta, mikä vahvistaa yleistä käsitystä "aasien johtamista leijonoista".The Witchin Falklandin sota 1982 oli jymymenestys, mutta Blairin Irakin invaasiosota 2003 emämunaus. Paha siltä pohjalta on vinoilla Ukrainan demilitarisaatiosta. Tai eihän se mitään estä, historia toistaa izeään. Voittoisat sodat on oikeutettuja, tappiot kansanmurhia..
ellauri284.html on line 790: 1700-luku oli Waterfordin valtavan vaurauden aikaa. Suurin osa kaupungin parhaasta arkkitehtuurista ilmestyi tänä aikana, ei kyllä kiitos John Roberzin. Pysyvä sotilaallinen läsnäolo perustettiin kaupunkiin, kun ratsuväen kasarmi valmistui 1700-luvun lopulla.
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri330.html on line 544: Toltti lautoja, leiwiskä traaksipiikin rautanauloja, mies talosta, kaksi parhaasta paikkaamaan pappilan pienempätä sikaruuhta. Kiialan haasta on karannut yksi wanha ruuna, iso, suuri, mustan- pruuni, kello kaulassa, umpiraudassa, wähäläntä,
ellauri340.html on line 84: Koeraat käyvät mezällä ja naaraat pilkillä. Koeraat juoxee hännän perässä ja nartut kykkii aukolla. Mitä useampia, sen parempi koeraalle; mitä isompi, sen kivempi nartulle. Koiraat alkaa rökittää toisiaan vasta kun saalis on huulilla. Nartut kilpailevat jo etukäteen parhaasta reiästä.
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri401.html on line 359: Lokakuun 8. päivän sateisena iltana ”kun ei ollut erityistä tehtävää”, Ervast päätti käydä tervehtimässä prinsessa Karadjaa*. * Mary Karadja eli Maria Louise Smith (1868–1943) oli ruotsalaisen raharuhtinaan Claes Ohlsson Smithin tytär. Maria oli avioitunut Turkkia Tukholmassa edustaneen fanarioottiprinssin Jean Karadja Pashan kanssa. Siitä johtui prinsessan arvonimi. Mary Karadjan luona oli juuri silloin vieraana berliiniläinen meedio Anna Abend miehineen, ja Ervast sai olla mukana sinä iltana järjestetyssä mediumistisessa istunnossa. Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.
Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.
Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri402.html on line 705: Kuka pelkää Virginia Woolfia? voitti sekä vuoden 1963 Tony-palkinnon parhaasta näytelmästä että 1962–1963 New York Drama Critics´ Circle -palkinnon parhaasta näytelmästä. Se herätetään usein uudelleen henkiin modernilla näyttämöllä. Elokuvasovitus julkaistiin vuonna 1966, sen on kirjoittanut Ernest Lehman, ohjannut Mike Nichols ja pääosissa Richard Burton, Elizabeth Taylor, George Segal ja Sandy Dennis. Noista komeljanttareista en maxaisi puolta palanutta puupenniä. Joka iikka ällöjä.
xxx/ellauri027.html on line 611: Pertti Perusinsinööri muokkaamassa työtänsä. Mun entisestä parhaasta koulukaverista tuli insinööri. Se sai VTT:llä nimiinsä pari patenttia. Se olis halunnut ruveta kylmäköxi. Sille tuli sitten iso suru, kun sen lapsi kuoli pienenä. Toivottavasti patenttien muokkaus lohdutti. Tästä oli puhetta jo toisaalla pizzalähettien kohdalla. Kolmesta sekunnista voi aina pudottaa vielä sekunnin. Näitä muokkausideoita oli Edisonin aikanakin. Muovailuvahasta muovaillulla Wallacella Gromitissa oli useampiakin ratkaisuja, miten päästä tehokkaammin töihin kiinni heti aamusta. Muovailuvahaa on helppo muokata.
xxx/ellauri044.html on line 802: Seuraavissa Lapinlahden linnun runoissa olen ottanut kahmaloittain runollisia vapauxia. Silti Joose on lukemistani runoilijoista parhaasta päästä.
xxx/ellauri084.html on line 765: Suru ja sääli on Marcel Ophülsin ohjaama pitkä dokumenttielokuva vuodelta 1969. Elokuva käsittelee toisen maailmansodan aikaista Ranskaa ja sen vastarintaliikkeen historiaa. Siinä on leikattu yhteen 1960-luvulla tehtyjä haastatteluja ja uutisfilmejä 1940-luvulta. The New York Timesin kriitikot valitsivat Surun ja säälin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
xxx/ellauri103.html on line 628: Yxi Jessen typerimmistä laukaisuista on se lasitaloläppä, siis toi et synnitön heittäköön ekan kiven eli rikka kautta malka silmässä. Se on siis aivan perseestä! two wrongs dont make a right? Totta helvetissä tekee. Silmä silmästä, lammas lampaasta, 2 parhaasta. Tasoihin on päästävä. Poinzina kai oli et onhan meillä tää puolueeton dumari, mutta sellaista ei ole, ei tule eikä tilata. Oikeus on vahvimman oikeutta, sano mitä sanot. Tohon pykälään konnat aina vetoaa osottaen jotain mielestään vielä ilkeämpää lurjusta. Hizi molemmille köniin ansionsa mukaan!
xxx/ellauri129.html on line 336: Hän debytoi niin komeasti kuin tässä maassa voi: voittamalla Helsingin Sanomien palkinnon vuoden parhaasta esikoiskirjasta 2003! Lehden kriitikko kirjoitti silloin Korhosen teoksesta Kahden ja yhden yön tarinoita sanat, joista jokainen aloitteleva kirjoittaja haaveilee: ”Tässä meillä on uusi kyky, sukuelimensä polviensa välistä näkijä!” Mitä Korhonen oli nähnyt?
xxx/ellauri149.html on line 358: Jesus Christ Superstar on Norman Jewisonin ohjaama elokuva vuodelta 1973. Se perustuu Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin samannimiseen musikaaliin, ja sen pääosissa ovat Ted Neeley, Carl Anderson, Yvonne Elliman ja Barry Dennen. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen piti elokuvaa yritteliäänä mutta vanhentuneena ja antoi sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.
xxx/ellauri165.html on line 88: Mercier’n utopia, jossa päivät, ihmiset, työt ja ajatukset seuraavat uuvuttavan samanlaisina toinen toisiaan, ilman iltauutisten ja luuriviihteen tuomaa helpotusta, antaa pikemminkin kuvan monotonisesta zombien valtakunnasta kuin ”parhaasta mahdollisesta maailmasta”. Missä yrittäjät? Missä volttikuskit? Kebab ja pizzat? Viihdeteollisuus ja valtamediat? Personoidut mainoxet? Luuripelit? Missä amerikkalainen unelma? Täähän kuulostaa ihan Brezhnevin pysähtyneisyyden ajalta.
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri224.html on line 562: The New York Timesin kriitikot valitsivat Illan Andrén kanssa vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen sadasta tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa lähes heti "Dude where is My Car"in jälkeen.
xxx/ellauri239.html on line 116: Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti muiden kirjastonhoitajien piereskeltyä koko ajan (kuka huusi ulkona kovalla äänellä Kau? Älä tule tänne koppiin kun olet juuri käynyt vessassa!), vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hän elää vieläkin onnellisena solassa ellei ole kuollut.
xxx/ellauri296.html on line 663: Mythos ist die Kunst dem Affen „seine am tiefsten verwurzelten Instinkte, seine Hoffnungen und seine Furcht“ auszudrücken und zu organisieren. Und am Ende werden „unsere Gefühle in Werke umgewandelt“, in Faustschlägen und Grillfeste. Sadut työstää apinoiden ur-angsteja, kuten myös juutalainen Freud termensi. Sexiä ja kuolemaa, vähän förbimistä, petkutusta ja toisten annosten ahmimistakin. Matelijanaivot ja aivokuori kiistelevät parhaasta pelitavasta. Sisään vaan vaikkei seisokkaan! huutaa liskoihminen. Älähän hättäile, toppuuttelee homo sapiens, naatitaan. Odotellaan kunnes aseet on täydessä juhlakunnossa. Tuntuu jo toimahtelevan.
xxx/ellauri304.html on line 365: Nancy Cartwright (s. 25. lokakuuta 1957) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on Bart Simpsonin pitkäaikainen ääni animaatiotelevisiosarjassa Simpsonit, josta hän on saanut Primetime Emmy -palkinnon erinomaisesta äänisuorituskyvystä ja Annie-palkinnon parhaasta ääninäyttelijästä animaatioalalla.
33