ellauri008.html on line 1450: Painovoima painaa, armo kohottaa, on siinä nostetta kuin ilmapallossa. Armo oikeasti ei oo muuta kuin voittaneiden yksi siirto loppupeleissä (jolla ostetaan hävinneiltä goodwillia - hyvä veto, jos häviäjät kuitenkin jatkaa peliä, eli niitä ei saada pysyvästi pois pelistä). Weil kai ajatteli armoa tahdosta riippumattomana voimana, jonka varassa voi ihmisten välisessä painovoimakentässäkin keijua. Luoja ois tässä (kuin Simonen isä ehkä?) luomiltaan poissaoleva. Tämmöistä on nähty. Aika omituista jälkiteollista panteismia. Onkohan siinä vähän cargokultin piirteitä.
ellauri025.html on line 89: Tomismi tiivisti ennen kaikkea keskiaikaisen filosofian skolastisen perinteen 1200-luvun lopun siirtymisen Augustinuksen platonistisista tulkinnoista Aristoteleen suuntaan. Siirtymään vaikutti suuresti silloinen arabialainen filosofia, sen edustajista erityisesti Averroës eli Ibn Rušd. Tomisteille oli tärkeää tehdä tiukka ero luonnollisen ja yliluonnollisen todellisuuden välillä, koska platoninen ideaoppi johti heidän mielestään panteismiin tehden arkitodellisuudestakin jumalaisen, tai jumalaisuudesta arkisen. Eläköön se pieni ero!
ellauri033.html on line 815: Lamartine syntyi Burgundin maakunnassa ranskalaiseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi, mutta hän kääntyi myöhemmin panteismiin kirjoittaessaan teoksiaan Jocelyn ja La Chute d´un ange. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä girondistien puolueelle.
ellauri043.html on line 6014: Matikka ja uskonto ei oikein pelaa yhteen, vaikka just matemaaatikoissa onkin yllättävän paljon uskovaisia. Logiikka on palikkaa, uskonto liskoaivojen tekoälyä, joka selviää ristiriitaisistakin datoista. Matemaatikoille, varsinkin geometrikoille, tulee aika vahvoja visuaalisia äärettömyysintuitioita, Anschauungen, josta ne saavat hartauden kokemuxia. Mutta ei niistä oikein käytännön teologeixi ole. Niiden jumalat on yleensä tollasia kädettömiä palloja, jotka vaan pyörii jossain ulottuvuuxissa, eivät pysty ojentamaan auttavaa kättä hukkuvalle apinalle kuse sitä kipeimmin kaipaa. Ei, kyllä murheenlaaxoon jalkautuvan jumalan pitää olla höyhenetön ja 2-jalkainen, mielellään 3, ja puhua syntiselle ymmärtäväisellä äänellä. Väliin tietysti huutaa ja jyrinöidä myös, että pysyy hommat handussa. Ei tollasessa deismissä tai panteismissa ole oikein ytyä, ne on tollasia vapaa-ajan jumaluuxia. Harmaata teoriaa, ajatusleikkejä.
ellauri052.html on line 263: Popen isä Alexander (k. 1717) oli pellavakauppias, mutta jäi eläkkeelle poikansa syntymän aikaan. Perhe oli katolinen, eikä Pope siksi päässyt opiskelemaan Englannin yliopistoihin. Hän sai kotiopetusta katolisilta papeilta ja kävi katolisia kouluja Twyfordissa ja Lontoossa. Is Pope catholic? LOL Myöhemmin Pope siirtyi tietynlaisen rationaalisen panteismin kannattajaksi.
ellauri066.html on line 160: Varhaistuotannossa ennen vallankumousta itsetietoinen, ylpeä ja uhmakas "minä itte" on kokemuksen keskipiste, joka nousee ympäröivän maailman vastakohdaksi. 40-luvulla Aaro liukenee jonkinlaiseen panteismiin. Tää on elämässä menestyneillä narsisteilla aika tavallista, ks. esim Jööttiä tai Sale Bellowia.
ellauri105.html on line 393: Nämä ajatukset ovat liberaaleja, jopa panteismia lähenteleviä. Tällainen mystifioitu, humanisoitu ja sekularisoitu kristillisyys tuntuu olevan nykyäänkin suosittua monilla tahoilla. Onko se sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa? Itse näen teologisen kuilun ylittämättömän syvänä johtuen ratkaisevasta erosta jumalakuvassa. Raamattu ei puhu ihmisiin kätketystä persoonattomasta valosta (jonka juuret lienevätkin antiikin gnostilaisuudessa), vaan rakastavasta Isästä (ja syntiä vihaavasta Tuomarista), joka on valmistanut lampaille iankaikkisen pelastuksen (ja vuohille iänikuisen hiilipedin).
ellauri158.html on line 213: Hui! tää on aika raju väite, Pentin pahexuttua panteismiä. Ainoa ainesosa maailman leivonnaisessa on jumala, kaikki me on tehty sen jauhopussista. Koska tää kaiketi on sen päätuloxia, muut premissit on luettava niin et tää vaikuttaisi korollaarilta. Res extensa olis niinkö ruumis (extensiivinen eli aikapaikkainen), res cogitans olis sit sielu eli pään sisäpuoli. Mind-body dualismi luikahtaa tässä sisään sivulauseessa.
ellauri158.html on line 391: Tämmönen tavallinen panteismi eli luonnon ja jumalan 1-to-1 identifikaatio on aika harmitonta, vai mitä? Jos ei siitä seuraa mitään lisätehtäviä, ei esim. tarvi ruveta pyllistämään auringonnoousulle eikä täyttämään eväillä jotain seitakuppeja.
ellauri161.html on line 125: Oli miten oli, Nyölén kirjoittaa kolminaisuudesta harvinaisen kummallisesti. Toisaalta hän puhuu Isän yhteydessä oikeaoppisen kielenkäytön mukaan Luojasta ja persoonasta, mutta sitten hän sanoo luonnontieteilijöiden viittaavan samaan asiaan "luonnonlaeillaan" (s. 87). Höpsistä, tuo on spinozalaista panteismiä, kz. albumia 158. Nyölén kuvaa näkemystään "lähinnä panenteismiksi", mutta joskus se kuulostaa jopa panteismilta, kun hän kirjoittaa: "Jumala on minulle yksi sanan 'maailma' merkityksistä." (s. 79) Joo silkkaa Spinozaahan tuo jo on. Aiemmin hän kuitenkin kirjoitti perimmäisestä mielestä, joka "on jo ennen maailman alkua ollut tosiasia täysin ihmisistä riippumatta" (s. 73-74). Ota tästä nyt sitten selvää.
ellauri260.html on line 91: Personalistit alkoi hälistä romantiikan jälkeisenä aikana. Impersonalistiset filosofiat hallitsivat valaistumista ja romantiikkaa panteismin ja idealismin rationalististen ja romanttisten muotojen muodossa Spinozasta Hegeliin. Tämän reaktion avainhenkilöitä olivat Friedrich Heinrich Jacobi (1743–1819), niin sanotun Pantheismusstreitin alullepanija 1780-luvulla, ja F. W. J. Schelling (1775–1854), joka myöhemmässä työssään hylkäsi varhaisten idealististen järjestelmiensä persoonattomat kannat.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
xxx/ellauri056.html on line 521: Kantin maine sai kuitenkin alkunsa odottamattomasta lähteestä. Vuonna 1786 Kantin julkkixempi oppilas Karl Reinhold alkoi julkaista avoimia kirjeitä kantilaisesta filosofiasta. Näissä kirjeissä Reinhold esitti Kantin filosofian vastauksena silloiseen kiistaan panteismista. Joku Friedrich Jacobi oli syyttänyt hieman aiemmin edesmennyttä G. E. Lessingiä spinozalaisuudesta. Lessingin ystävä Moses Mendelssohn kiisti tämän. Heidän välilleen kehittyi kitkerä julkinen kiista.
xxx/ellauri056.html on line 595: On selvää, että fichteläinen idealismi on vaikuttanut Schellingin filosofiaan keskeisesti, ja Schelling tekikin nimeä nuorena julkaisemassaan teoksessa Über die Möglichkeit einer Form der Philosophie überhaupt (1794), jossa hän käsittelee lähinnä idealistista filosofiaa, ja joka sai itse Fichteltä tunnustusta. Kuitenkin Schellingin filosofia sisältää piirteitä, joita ei löydy Fichteltä, kuten luonnonfilosofia, panteismi ja myöhemmin taiteen nostaminen erääksi filosofian keskeiseksi aiheeksi.
xxx/ellauri056.html on line 597: No nythän se panteismi nostaa tässä päätään. Panteismin ja ateismin suhe on vähän kuin antiseptiikan ja aseptiikan.
xxx/ellauri056.html on line 625: Ajatus koko maapallosta isona pääkoppana oli terveisiä Spinozalta, siltä suspektilta jutkulta. Siitä tuli tää kuuluisa panteismikiista, jonka kompromissina Cunt pääsi puolivahingossa julkkizexi. Spinoza oli siis monisti. Monismi oli suunnilleen sama asia kuin ateismi, eli jumalan, sen apupojan kuninkaan, ja niiden apupoikien aatelin iankaikkista oikeutta vallankahvaan kehdattiin epäillä. Poliittisesti siis erittäinkin arkaluontoista. Etenkin ranskisten vallankumouxen jälkeen loput kunkut oli ihan varpaillaan. Päitä putoili vähemmästäkin.
xxx/ellauri130.html on line 241: Yleensä on panteismi vain kohtelias muoto ateismista.Arttu SchopenhauerMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 270: Aaro Hellaakoski, taantumuxellinen vanha pullistelija, esittää tommosta panteismia, missä nurmet vihertää, mezät hämyilee ja ulapat kimmeltää. Herra, tää on hyvä ohjelma, täst mie piän.
xxx/ellauri167.html on line 296: Tää on tällästä vaaratonta panteismia, samanlaista myyssiä kuin ruozalaisten genretön joulutarina. Kyllä tollanen maailmaa syleilevä fokusoimaton tykkääminen varmaan helpottaa oloa. Huomaa että isä-Singerin maailmakazomus on aika hyvin sopusoinnussa myös tieteellisen determinismin kanssa, vaikkei se ehkä sitä ize älynnyt. Kaiken takana on riittävän syyn periaatteen neljä juurikasta. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän.
xxx/ellauri354.html on line 151: Helvi Inkeri Juvonen (5. marraskuuta 1919 Iisalmi – 1. lokakuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka sodanjälkeisen modernin lyriikan ensimmäisiä tekijöitä Suomessa. Juvosen runoissa oli uskonnollisia vaikutteita, joita on tulkittu kristillisyyden lisäksi myös panteismiksi.
20