ellauri011.html on line 503: Paulin eka näytelmä opiskelijapudokkaana oli Peter Pan. Figures. Pauli pani kuni kani. Pani parastaan, yritti muitakin. Yrittänyttä ei laiteta, jos sitä panettaa. When you want something hard enough, the University conspires to make you hard enough. Latino lover oli sen levymenestyksen nimi.
ellauri014.html on line 313: Ei kohde haluu vaan kuulla kuinka sua panettaa, sen pitää alkaa tehdä mieli naija sua, ja siihen on sen törkee kehuminen ja sun surkeilu vuoron perään paras keino. Kyllä tytötkin tykkää vallasta, olla valloittavia. Lue vaikka Kinsellaa. Tai Jane Eyreä tai Emmaa.
ellauri014.html on line 405: Vanhemmilla on hallussa 100% meemiperinnöstä, Prööllä 0%. Mix sitten Juulia haluu kuitenkin naida sitä? Tää ei ole harkintaa, Juulia ei mahda sille mitään et sitä panettaa, Darwin on säätänyt sen niin. Mut mix Darwin niin?
ellauri016.html on line 228: Lopeta jo toi kiusaus, pyytää jumala ja pitelee korvia. Mut ei se lopeta, viekas apina ei ole ymmärtävinään. Kun jumala huutaa sille Älä! Lopeta! se vaan jatkaa, kun kerta pyydetään. Se on kiusaaja. Panettelija. Diabolos. Se panee kun sitä panettaa. Lisääntyy ja täyttää maan.
ellauri030.html on line 535: Elukatkin voi ymmärtää, mut vaan nää sapajut osaa järkeillä. Parasta järkeilyä on pessimismi. Maailma on läpeensä paha, siis se ei ole kunnossa, niinkun pitäisi (maailmantahdon, siis mun, mielestä ainaskin). Huonompaa maailma ei vois ollakaan. (Voltairen Candidessa oltiin just vastakkaista mieltä, inhottavia optimisteja.) Se on aivan hel-vetin huono. Surkea. Maailma on Jammertal, täynnä kärsimystä. Puudeli kakkaa sohvalle ja kusee jalalle. Onni on vain kuvitelmaa, lysti negatiivista. Schopenhauer on pahempi nyrpistelijä kuin saxalainen autobaanaa hurjasteleva unbefriedigte Frau. Elämä heiluu kuin pendeli tuskan ja ikävystymisen väliä. Tik-tusskaa, tak-tyyylsää. Pahinta on se et aina panettaa. Schopenhauer saisi täydet pisteet pessimismitestistä. Mihkäs se kuoli? Keuhkotulehduxeen. Ei siis sydixeen, vastoin Pänkäläisen ennustuxia.
ellauri033.html on line 1088: ja jos panettaa niin pannaan, eihän siitä ole mitään seuraamuxia, perinnöt ei vaarannu,

ellauri045.html on line 366: Minun tuli venakkohuoraa ikävä, tai ketä tahansa, sanoo Hannu tarkoittaen että panettaa. Pissaliisaa se ahistelee täysin välittämättä sen pyynnöistä. Kaskun sille tuli ikävä. Leffassa se kazoi miten rakkaus alkoi, toteutui ja loppui. Toteutuminen oli se puikotus. Tyypillistä Hannua. Onnexi se sai sentään mafialta turpaan.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri151.html on line 217: Komento, kielto, uhkaus, ne on kaikki Paulin juttuja. Pastori ei anna sokean niitä lukea, saa siitä vielä syntisiä ajatuxia. Patullahan sitä oli oka kylessä. Ei Jeesus halua kiimaiselle pastorille mitään pahaa. Vaikkei Jeesus ize sellaisia harrastanut niin an mennä vaan! Jos panettaa, pane vaan, mehukkaasti edestä ja takaa.
ellauri184.html on line 565: Pahaxi onnexi nainen on kaunis, se on lieventävä mutta kangistava asian haara. Jeshuaa panettaa, not to put too fine a point on it. Pitäiskö sen kaivaa silmä poskelle? Nää, se nyt oli vaan sellainen sanonta. Pitäskö neidiltä vääntää nenä niskaan, kuten Hese suosittaa? Se ei olis kivaa, sanoo tyttö vienosti.
ellauri300.html on line 627: Upporikkaan Morris Hallen nainutta Estheriä panettaa Hertz Grein niin ettei se saa unta. Kuin Yom Kippurina, mitt hjärta känner min själs bitterhet. Hjärnan mal och mal som hos den onde Titus som hade sönder templet.
xxx/ellauri027.html on line 1271: Jos panettaa niin pane vaan. Sanoo ja tekee niinkuin opettaa.

xxx/ellauri057.html on line 55: Vaan aina Paavoa vaan panettaa. Kanzis vähentää lämmitystä pirtissä. Alma pusersi niin lujaa että hartiatkin hytkähtivät. Timmit lantionpohjalihaxet.
xxx/ellauri137.html on line 158: Tolstoin neuvo jälkipolville: parasta mitä mies sexihaluilleen voi tehdä on (1) kokonaan ne tumpata, tai (2) elää naisen kanssa joka on siveyssipuli ja jakaa äijän uskon ja bylsiä vain istuttaaxeen toukkia; tai (3) mennä bordelliin kun panettaa; tai (4) vaihtaa naista kuin mustalainen hevosta, eikä jäädä kenenkään kaa olemaan; tai (5) rotkauttaa jotain alaikästä ja häipyä; tai (6) naida jonkun toisen puolisoa; tai (7) pahinta kaikista, elää jonkun uskottoman ja moraalittoman Sonjan parina.
xxx/ellauri177.html on line 593: -- Oi Jeesus! hän huusi epätoivoisemmin, ole hyvä, anna hänet takaisin minulle. Että mua panettaa!
xxx/ellauri230.html on line 112: Vitun klonkku. Sen miessankarilla on sentään nimi, naiset on vaan "Ankkoja". Geisha ei ole mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin. Kaveria väliin panettaa väliin ei, väliin se on voimaton ja väliin se juoxee ylös mäkeä ja hirnuu izexeen. Omituista porukkaa nää japsulaiset. Naiset on puhtaasti panopuita. No siinä ne ei paljon eroa meistä muista roduista. Kotkan näköisen hoidon paras ominaisuus on sen puhtaus. Sen suu näyttää iilimadon imureijältä. Sammakot syövät kyllä mielellään iiliäisiä, kaivelevat niitä limaisella kielellään. Yäk.
16