Varmasti ei ole ketään jolla on näin paljon ressiä! Helläsydämisiä on vähemmän. Mulle ei tuoda enää mitään. Mun palttoo on nyölääntynyt. Mulla ei ole sandaaleja, ei edes puurokuppia! - sillä mä annoin köyhille sukulaisille kaikki rahani, jättämättä oboliakaan. Jotta saisin edes välttämättömiä työkaluja, tarvizisin vähän fyrkkaa. Oi, ei paljoa! Pikku summa vaan! Bussiraha kotia. Osaan pihistellä.
ellauri047.html on line 78: Kirjan Werther oli Woku ize, joka kosiskeli Wetzlarissa (Hessenissä) Charlotte Buffia. Charlotte dumppas Wokun ja otti sen sijaan Johann Christian Kestnerin, jolla oli hyvä paikka Hannoverin hovissa. Se ei pahemmin masentanut Wokua, joka osti jopa kihlat Lotelle ja Hannolle. Se joka teki izarin oli Wokun kolleega Karl Wilhelm Jerusalem, Lessingin kuoma. Woku vaan yhdisti nää tarinat. Tarua ja totta elämästäni. Wertheristä Goethe ei netonnut paljoa, kun ei ollut copyright-lakeja. Niinkuin monet muut (esim. Cervantes ja Rabelais) se julkaisi six aina uusia, muka päivitettyjä versioita omista prujuista. Wetzlarin aikainen tuttu kuvaili Goethea:
ellauri053.html on line 486: Mitähän tää Frankensteinin hirviön näköinen tornipää voi töröhampaisesta pyylevöityneestä ilkiöstä oikein ymmärtää? Tuskin paljoa.
ellauri053.html on line 687: Minua itseäni on, jalomman Venuksen lähestyessä, vapautettu Myrtale pidättänyt lemmenpauloissa, paljoa tulisemmin, kuin Kalabrian lahtia kiemuroivan Hadrian meren laineet.
ellauri073.html on line 301: Mutta Mäkelä tosiaan erehtyi: Immonen on täysin tosissaan. Immosen normaali puheääni on hieman korkea ja erilainen kuin videoissa. Savon murre on läpitunkeva. Hyvin minimalistisesti sisustetussa asunnossa ei ole paljoakaan ylimääräistä: tv-taso, jumppamatto, sohva. Sekä nurkassa oleva täristyslevy. Ai mikä?
ellauri096.html on line 539: Henry Tonx, Otto Dix, Chaim Soutine, Käthe Kollwitz piirsi rumia kuvia izestään tai muista vammasista. Jotkut kuvista on elävästi Jaskan näkösiä. Anusta (siis Jaskasta) ei ollut hauskaa kun Cecilia Jimenez tunaroi jeesusfreskon hyvässä uskossa Saragozassa. No ei tietystikään kun Jeesuxesta tuli siinä aivan Jaskan näköinen. Mitä nauramista siinä muka on? Mitä nauramista on pienipäisissä? No eipä paljoa. Tshihi.
ellauri098.html on line 668: Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri115.html on line 681: Oi mies! älä ezi kauempaa pahan aiheuttajaa; sä olet se. Ei ole muuta pahaa kuin paha jonka sä teeet ja paha jonka sä kärsit, ja molemmat tulee susta izestä. Paha yleensä voi tulla vaan epäjärjestyxestä, ja maailmanjärjestys toimii kuin junan vessa. Paha erikoistapauxissa on vain sen kokijoiden turkissa; ja tää fiilis ei ole luonnonlahja, vaan miehen oma valmiste. Kivulla ei ole paljon mahtia niihin jotka ei ole ajatelleet paljoa, eikä niinkuin Runkmanni kazo eten eikä taxe. Ota pois meidän fataali edistys, ota pois meidän viat ja puristimet, ota pois miehen käsityöt, niin kaikki on hyvin kuin Harry Potterin 6. osan lopussa.
ellauri115.html on line 911: 58. Sen tähden on yksi kuningas paljoa parempi, joka taitaa osoittaa voimansa, eli tarpeellinen talon kappale, joka talossa tarvitaan, eli ovi, joka varjelee huoneen, eli puupatsas kuninkaallisessa salissa, kuin väärät jumalat.

ellauri144.html on line 337: Tiinan poika Janne on vähän samanoloinen kunnianhimoinen nuorimies kuin Sigmund nuorena, paitsi Freudilla oli takaa siili. Sigmundilla ei ollut kovin paljoa sanottavaa rakkaudesta, mutta sellainen ei kiinnitäkään tärkeimpään turhaa huomiota. Vaan sen esteisiin. Normaali ei ole niin kiinnostavaa, niinkuin ei sekään, miten veri suonissa kiertää niin kauan kuin se kiertää. Eihän leipurikaan leivästä puhu. Niin kauan kuin on rahinaa on toivoa.
ellauri163.html on line 860: Payotin yxityiselämästä ei juuri löydy tietoa, se jää kumikaulatutkan katveeseen. Eikä Emilestäkään paljoa. Oliko se kova panomies niinkuin heimoveljensä Isaac Singer? Sen parta oli epäjuutalaisesti stailattu.
ellauri182.html on line 211: Nää korrelaatiot ei enää kerro paljoa koska hulluja on eniten kyykytetyissä kansankerroxissa, jotka on enenevästi muualta tulleita mamuja.
ellauri189.html on line 362: Aikojen kuluessa on paljonkin ammuttu aseettomia ihmisiä. Nykyisessä sodankäynnissä ei ehkä ammuta enää niin paljoa aseettomia, vaan ne tapetaan kaukaa lähetetyillä pommilla tai kranaateilla tai miehittämättömillä pörriäisillä.
ellauri206.html on line 373: Vai pääsinkö nykyaikaan liian aikaisin? Jäikö liian paljon pois? Pikku Helmi vuokramökissä hyppäämässä ensimmäisenä jääkylmään veteen pulloineen ja ilman pulloja, Kesät Sysmässä ja Starhillin razutila, Satu, Venla, Elsa naapurissa, muut Ynkin kaverit ja vuodet joista moni täällä on puhujaa paremminkin perillä, työura eri asiakasrajapinnoissa, opiskelu Lahdessa ja Hesassa, vappushokkelot, vuoju- ynnä muu huojuva bilehileily (älkää pliis särkekö paljoa tällä kertaa!) yhteiset ja omat kodit kaukaisessa Vallilassa, Arabiassa ja Kumpulassa, kesäinen autoilu Anhevanmaalla, perhosten nappaus ja laskenta, kandivaiheen aihe villiinnytys.
ellauri219.html on line 668: Kristillisestä meditaatiosta ei siis paljoa puhuta, vaan se on verhottu mystiikan nimellä tunnettuun elämäntapaan, jossa pyritään saavuttamaan välitön yhteys jumalaan, perimmäinen todellisuus, joka on käsitettävissä vain intuitiivisesti.
ellauri221.html on line 191: Näettekö... toisin sanoen kuuletteko nyt? Niin, tuosta ei paljoa saa romaania varten, sanoi Mutteri mietteliäänä. Minä ilmaisen teille sen salaisuuden, sanoi Rinkilä. Kaikki kaupungissa tietävät jo tuosta höpinäfoonista, ja kun te vain olette poistuneet, alkavat he kiusalla huutaa kojeeseen jonnin joutavaa.
ellauri260.html on line 421: Suurmiehet ovat ulkoisesta näkökulmasta harvinaisia poikkeuksia. Toisille he näyttävät vain käsittämättömiltä fanaatikoilta. Se ei ollut yksilöt, vaan massat, jotka tuomitsivat Sokratesin ja Jeesuksen. Itse asiassa ne olivat melko normaaleja, vaikkeivät keskinkertaisia. Keskinkertainen on kauhistus. Kuten Goethe sanoi (runomuodoss), "sitä vihaa jumala ja miehet." Nietsche sanoi paljon samansuuntaista. Meidän neropattien on taisteltava suuntausta vastaan, joka "näyttää kannattavan tasaavaa oikeudenmukaisuutta, mutta todellisuudessa siitä voi helposti tulla epäoikeudenmukaisuutta korkeammille kavereille". Älkäämme unohtako, että kateus ja mustasukkaisuus vaikuttavat aina keskinkertaisiin ja että Goethen sanoin: "Kateellinen ihminen maailmassa on mies, joka ajattelee kaikkia tasavertaisina." Eivät kaikki voi olla nobelisteja, vai mitä? Vai mitä? Ei niitä dynyrahoja ole niin paljoa.
ellauri297.html on line 98: Hoosea oli pitkän linjan profeetta, sillä hän toimi yhteensä noin 40 vuoden ajan. Hänen keskeisin tehtävä (sic) kohdistui pohjoisen Israelin varoittamiseen tulevasta tuomiosta kansan vakavan juopumuksen tähden. Kansalla oli kaamea jano. Hoosean perhetaustasta emme tiedä paljoakaan. Sen sijaan hänen perhe-elämänsä tulee hyvin tutuksi, sillä se oli esikuvana Jumalan ja Israelin välisestä liitosta: Hoosean tuli ottaa itselleen haureellinen vaimo, joka sai lapsia toisista miehistä. Lapsille tuli antaa nimet, jotka kuvasivat kansan juopumusta ja rikkoutunutta isäsuhdetta Jumalaan. Nimet olivat: Jumala siementää, ei armoa, ei meikäläisiä. Ahaa, siinä selvisi kuka oli lasten biologinen isä! ja Hoosean tuli olla uskollinen. Vaikka hänen avioliitto (sic) rikkoutui kerran, hänen tuli vielä uudelleen ottaa, jopa lunastaa maksua vastaan uskoton vaimonsa takaisin. Mitä vittua! Hyvää rahaa huonon perään! Hoosean syvä tuska ilmensi Jumalan syvää tuskaa oman kansansa tähden. Että tulikin ruiskastua tällänen.
ellauri326.html on line 190: Loppujen lopuksi tässä on kirja, joka on pitkälti ajastaan ​​ja joka ei ole niin paljoa vanhentunut: lyhytnäköisen kapitalismin ja ihmisten herkkäuskoisuuden, mutta myös kansallismielisen itsekkyyden tuomitsemista, kaiken tämän taustalla huolestuttavan aaveen kanssa. : koska tämä salamantterien valtakunta, jossa yksilö on vain yhdelle auktoriteetille alistetuista massoista, mitä se on, jos ei Euroopassa sitten asettuvien totalitaaristen järjestysten groteskista transponointia? Salamanterisota vuonna 1936, aivan kuten Jacques Spitzin Kärpästen sota, kaksi vuotta myöhemmin, ovat lyhyitä kirjoja, jotka omalla tavallaan ja hillittömällä mielikuvituksella todistavat tuolloin hyvin laajalle levinneestä ahdistuksesta: vuoden lopun lähestymisestä. maailma.
ellauri342.html on line 162: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäntapaansa ja entiseen ulkomuotoonsa. Ei enää Quiquetiä, ei enää Béluguetia tallissa. Ranskalaisen viinin kukoistus oli palannut ja heidän mukanaan hyvä huumori, pitkät päiväunet ja pieni gavotte-askel, kun hän kulki Avignonin sillan yli. Seikkailunsa jälkeen häntä on kuitenkin aina kohdeltu hieman kylmästi kaupungissa. Hänen matkallaan kuului kuiskauksia; vanhat ihmiset nyökkäsivät päätään, lapset nauroivat osoittaen kellotornia. Hyvä paavi itse ei enää luottanut yhtä paljoa ystäväänsä kohtaan, ja kun hän viinitarhasta palatessaan antautui pienille päiväunille tämän selässä sunnuntaisinpiti aina tätä taka-ajatusta: "Jos heräisin siellä, laiturilla!" Muuli näki tämän ja kärsi siitä sanomatta mitään, kun Tistet Védènen nimi mainittiin hänen edessään, hänen pitkät korvansa värisivät ja nauraen hän teroitti kavioidensa rautaa jalkakäytävällä.

ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri364.html on line 206: Nils Antonista, joka jäi eläkkeelle Karolinska-instituutin neurologian osastopäällikkönä vuonna 1954, ei ole saatavilla paljoa elämäkerrallista aineistoa, sillä hän oli varsin tylsä kaveri, ei läheskään niin mieltäkiinnittävä kuin ukulimainen kollegansa Verocay. Siitä ei löydy edes kuvaa netistä. Antoni kuului vanhaan neurologien koulukuntaan, joka piti neuroosilähtöisen neurologian tutkimuksesta ja hänen jäätyään eläkkeelle tämän ruotsalaisen neurologian aikakausi päättyi. Antoni kirjoitti myös kirjan Goethesta Många maskars man (monen madon mies).
ellauri372.html on line 406: Toinen tärkeä kohde on Hamasin sotilaallisen siiven johtaja Mohammed Deif, jonka uskotaan olleen Sinwarin ohella Israeliin suuntautuneen terrorihyökkäyksen pääsuunnittelijoita. Deifistä ei tiedetä paljoakaan, ja häntä ympäröi lähes mystinen maine. Hamasin henkivartijana toiminut henkilö kuvaili komentajaa ”legendaksi” vuonna 2014 antamassaan haastattelussa. Hänen uskotaan liikkuvan eri passien ja henkilöllisyyksien turvin.
ellauri382.html on line 251: Jumala näki sen kärsimyksen mitä "muitten jumalien" palvonta kansoille aiheutti. Siksi hän varotti israelilaisia muista jumalista. Siksi myös Kanaanin kansat piti hävittää israelilaisten tieltä. Nämä kansat palvoivat Baalia, Molokia ja Astartea joille he mm. uhrasivat polttouhreina esikoisiaan. He harjoittivat erilaisia muitakin perversioita, joista osa on tuttuja eräiden nykyisten ateistipiirien agendoista. Ja sen jälkeen on pitänyt hävittää monen monta muuta kansaa. Ja nyt Israel tekee selvää lopuistakin filistealaisista. Eipä ole tässä suhteessa paljoa uutta auringon alla, niinkuin ei muissakaan suhteissa.
ellauri392.html on line 777: Hölderlin istuu pyöreässä tornikopissa jonka kulman takana on mustaa makkaraa ja kirjoittaa siitä mitä pystyy sieltä näkemään. Se ei ole paljoa. Ei sillä kuuhun mennä edes kuuhulluna.
ellauri393.html on line 217: Monilla nisäkkäillä ja joillakin linnuilla, matelijoilla ja hailla plus Hanna Montanalla on ylimääräinen silmäluomi, jota kutsutaan nimellä nictating membrane. Luomi on osittain läpinäkyvä ja pyyhkäisee silmän yli sivuttain sisäkulmasta lähtien. Tämä ylimääräinen silmäluomi auttaa suojelemaan silmää roskilta tai vammoilta ja yleensä pitää myös sarveiskalvon kosteana. Ihmisillä ja useimmilla muilla kädellisillä tuo kolmas silmäluomi on kuitenkin surkastunut ihomaiseksi taitteeksi silmäkulmaan, ilman mitään tarkoitusta. Tämä on saattanut tapahtua, koska käytämme käsiä ruoan ottamiseen sen sijaan että hyökkäisimme saaliin kimppuun suullamme ja kaivaisimme peltoja kasvoillamme. Olemme siis kehittyneet niin, ettemme tarvitse niin paljoa suojaa silmillemme. Tarvittaessa käytämme suojakaseja.
ellauri398.html on line 1110: sana. Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen
ellauri408.html on line 225: Toisinaan sielun kyllyys saa haaveen pikkarin valumaan yli reunojen. Kuin lymfa joka äänettömästi tihkuu pimeän komeron holvista. Kaikki nämä elimen salaperäiset liikahduxet päätyvät heltymiseen, ja heltyminen kiintyy limapisaraxi ripsipiirakan vaiheille. Kiiihkeä rakkaus voi toisinaan ilmetä imutuxen aikana vain puremisen avulla. Olematta nainenkin voi tuntea samanlaista kaipausta. Mutta kuinka paljoa nopeampi, tehokkaampi ja suloisempi on lohdutus jos ihminen antautuu tähän heikkouteen. Jälkeenpäin on ihanan helpottunut olo, vaikka vähän apea. Sateenkaaren värinen kupla ozassa muuttuu pienexi likaisexi nestepisaraxi.
ellauri418.html on line 92: – Ala ajaa lyhyin vedoin karvan kasvusuuntaan. Huuhtele terä jokaisen vedon jälkeen, koska karvojen tukkima terä ei poista paljoa karvaa, Heather sanoo. Terän tulee olla terävä. Heather käyttäisi miehen partahöylää. Yritä käydä sama alue läpi mahdollisimman vähillä vedoilla, muuten se voi aiheuttaa miehessä ärtymystä, Heather kuvailee. Ajellulle iholle Heather levittäisi taikapähkinää sisältävää tuotetta, joka rauhoittaa ihoa. Heatherin video keräsi miljoonayleisön, valtaosa inseleitä.
xxx/ellauri010.html on line 1561: niin vähän, eikä ne voi antaa paljoa,

xxx/ellauri044.html on line 1320: pärjää suht hyvin, menestyy, ei kärsi paljoa.

xxx/ellauri087.html on line 188: Puhetyylissä ei ole paljoakaan sellaista, mitä ei voisi opetella. Harva tosin jaxaisi. Tarinankerronta ja arjen merkityksellistäminen ovat molemmat jo antiikin aikana keksittyjä hyvän puhumisen sääntöjä.
xxx/ellauri157.html on line 311: Nyt on kukko uunissa mutta taitaa mennä pieleen koko homma. Huomasin kokoamisvaiheessa että minulla oli liian vähän taikinaa suhteessa täytteen määrään. Yritin jotenkin kursia kukon kiinni. Voitelin oliiviöljyllä kukon ja paistoin ensin 225 asteessa n. tunnin ajan, nyt se hautuu hyvin paketoituna uunissa 125 asteessa vielä kolmisen tuntia. Lopuksi järkyttävä asia perinteiden kannalta. Laitoin kukon sisään pekaanipähkinärouhetta antamaan mehevyyttä ja rasvaisuutta sekä käytin lanttuviipaleiden keittämisessä ruokalusikallisen melassia antamaan makeutta lantuille. Ja vielä. Kukko ei varsinaisesti vuotanut mutta siinä oli jotain outoja halkeamia eikä minulla ollut enää taikinaa millä paikata niitä. Voisikohan kukon laittaa paistumaan sellaiseen Römertopf-savipataan jossa on kansi niin ei tarvitsisi paketoida niin paljoa? Herätä kun on valmis. tuulaneiti
xxx/ellauri174.html on line 288: Hyvä. On sanomattakin selvää, että ne väitteet, jotka aina näyttävät rationaalisilta vain epätarkkojen ilmaisujen takia, eivät vain eroa mielestäni paljoa arvoltaan ja painoltaan meitä koskettavassa kysymyksessä esimerkiksi näistä: " Eikö sataa?..." tai: "Paljonko kello on?" mutta paljastavat näissä hienoissa kertojissa ja heidän tietämättään sellaisia ​​tapauksia lumoamisesta, jotka ovat samanlaisia ​​kuin Anderson.
xxx/ellauri175.html on line 646: - Haamu! Phantom! Hadaly! hän sanoi: - Kaikki on ohi! Minulla ei tietenkään ole paljoa ansioita, että pidän mahtavaa ihmettäsi parempana banaalia, pettymystä ja ikävää ystävää, jonka kohtalo antoi minulle! Mutta ottakoon taivas ja maa sen parhaaksi katsomallaan tavalla! Päätän sulkea itseni kanssasi, synkkä idoli! Annan eroni elävänä ihmisenä - ja vuosisata kulukoon!... koska olen juuri ymmärtänyt, että vierekkäin aseteltuna on, positiivisesti, elävä ihminen on haamu.
xxx/ellauri208.html on line 490: ”Kamil oli iso miehenjärkäle, jonka jalat näyttivät gilbaba-kaavun poimuissa suurilta vesisammioilta. Hänen istuessaan tuolilla hyllyvä takamus oli kuin moskeijan kupoli. Vain keskiosa lepäsi istuimella lopun riippuessa ilmassa. Hänen vatsansa oli kuin tynnyri, rinnat kuin pallot ja kaula tuskin näkyi. Hartioiden välissä oli turpeat punakat kasvot, joihin pakkaantunut veri häivytti kasvonpiirteet, niin että näytti kuin hänellä ei olisi lainkaan nenää ja silmiä. Kaiken tämän kattona oli pieni kalju päälaki, jonka väri ei paljoakaan poikennut hänen ihonsa vaaleasta punakkuudesta.”
xxx/ellauri208.html on line 847: Sen rinnalla jonkun tampion väärinymmärrys kirjailijoiden todellisista aikeista ei paljoa vaakakupissa paina. Ilmiöittäminen tekee wannabe-intellektuellinkin kiinnostukselle höpöä.
xxx/ellauri209.html on line 51: Tämä on päivänselvää. Tämä on linjamme. Tästä emme tingi! Ainakaan paljoa. Selailtuanne tätä pamflettiamme kirjakaupassa kanta-asiakkaan olan yli voitte toivottavasti yhtyä taisteluhuutoomme: kovat ajat vaativat pehmeäkantisia kirjoja ja vielä löyhäpäisempiä kusetettavia niitä ostamaan.
xxx/ellauri218.html on line 404: Toi Luigi Cabanossi on varmaan schöne Ärztinin pussiin pian pujahtava makkara. Ensi töixeen se puristelee tohtorinnan tissejä. Eipä aikaakaan kaiketi niin puristelu siirtyy alemmaxi. Ei kyllä hyvät romaanit pyörii kaikki lisääntymisteeman ympärillä, tai sitne on huonoja. Tää Konsalik on konsensuaalista sosiaalipornoa, missä eri maalaiset ja eri yhteiskuntaluokkaiset eurokapitalistit ja gastarbeiterit heittävät pois ennakkoluulonsa ja kustantavat lopuxi yhteistuumin pfarrerille pienen kappelin. Karvarintainen sexiatleetti Affe Caponazi onkin oikeasti paha mafioso, siis maahanmuuttajana poikkeus. Muut sisiliskot ovat laihoja ja rumia mutta reippaita kaivosmiehiä ja kunnon kavereita. Eine koita viedä meidän töitä eikä naida meidän naisia. No ehkä vähän muttei paljoa.
xxx/ellauri239.html on line 780: "Poliisit olisivat varmasti huomanneet, jos Roope olisi ollut lääketokkurassa silloin perjantai-iltana." Jepjep. Tällaisten kommenttien heittäjät eivät ilmeisesti itse käytä paljoa päihteitä? Voin sanoa, että toleranssi kasvaa helposti sekä myös toimintakyky säilyy yllättävän sujuvana riippuen henkilöstä/aineista.
xxx/ellauri293.html on line 328: Sinun tulee ilmoittaa veroviranomaiselle kaikesta, mitä sinulla on; älkääkä pitäkö mitään omananne, sillä jos jaatte taivaspaikat, kuinka paljoa enemmän teidän pitäisi jakaa mammona?
xxx/ellauri312.html on line 416: Sexiltä hajahtava gigolo murtaa Pepsi pullon tuoreussinetin ja sanoo inhoavansa oopperaa, jossa fat lady kirkuu puoli iltaa saxaxi. Niin Evekin. Vizi mitä moukkia. Coke ei nähtävästi maxanut tuotesijoittelusta yhtä paljoa. Jumala saattaa. hyvinkin olla olemassa, sitä mahdollisuutta Eve ei sulje pois. Muodokas ruskeaverikkö kazoi Roarken pullottavaa sepalusta peittelemättömän keimailevasti. Samaan aikaan Roarken kaze osui Eveen kuin voimakas tälli. Melkoinen sälli.
xxx/ellauri312.html on line 579: Rorty tunnustaa, ettei hänellä ole paljoa luottamusta liberaalien arvojen vakauteen. He ovat liian riippuvaisia ​​modernin lännen yhteiskuntapoliittisen paradigman vakaumuksesta. Hänen mielestään keskinäinen kunnioitus, erilaisuuden suvaitsevaisuus ja sosiaalinen yhteistyö ovat vaarassa vaarallisten tapahtumien tullessa. Tunnekykymme voivat murtua, jos terroristit käyttävät ydinaseita kansalaisjärjestyksen tuhoamiseen tai jos globaali talousjärjestelmä horjuttaa keskiluokan turvallisuutta.
xxx/ellauri329.html on line 298: Hieno otsikko! Hyvä tarina. Juu, tarinoita. Nopea luku. Eipä tuo paljoa ottanut pois....
xxx/ellauri354.html on line 571: [Paavali] viittaa seurakuntaan ja todellakin yksittäisiin kristittyihin "elävän Jumalan temppelinä" (1. Kor. 3:16, 6:19). Länsimaisille kristityille, jotka ajattelevat anakronistisesti temppeliä yksinkertaisesti katedraalin juutalaisena vastineena, kuva on vain yksi metafora monien joukossa ja ilman paljoa näkyvää merkitystä. Ensimmäisen vuosisadan juutalaiselle temppelillä oli kuitenkin valtava merkitys; seurauksena, kun Paavali käyttää tällaista kuvaa 25 vuoden sisällä ristiinnaulitsemisesta (2. temppelin ollessa yhä pystyssä), se on silmiinpistävä indeksi valtavasta muutoksesta, joka on tapahtunut hänen [Paavalin] ajatuksissaan. Kirkko oli syrjäyttänyt temppelin. Jos tämä koskee temppeliä ja Roomalaiskirjeen 4. luvussa maata, niin sen täytyy olla sitä suuremmalla syyllä Jerusalemin tapauksessa, joka muodosti samankeskisen ympyrän näiden kahden välillä normaalissa juutalaisessa maailmankuvassa.
xxx/ellauri388.html on line 177: Mitäpä Jeppe sanoi panohommista? Eipä paljoa: "Ettekö ole lukeneet, joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidän teki? Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman: ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi: niin etteivät he ole enää kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. Ja he sanoivat hänelle; miksi Mooses käski antaa erokirjan, ja hyljätä hänen? Sanoi hän heille: teidän sydämmenne kovuuden tähden sallei Mooses eritä teitä teidän vaimoistanne: vaan ei alusta niin ollut" (Mat. 19: 3-8). "Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän, mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle, himoitaksensa häntä, niin hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämmessänsä" (5: 27, 28). "On myös sanottu: jokainen, joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään. ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin" (31, 32). "Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyvä naida. Niin hän sanoi heille: No niinpä! eivät tätä sanaa kaikki käsitä, mutta ne, joille se annettu on. Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse heitänsä kuohinneet ovat. Joka tämän taitaa käsittää, se käsittäkään (19: 10-12)." Eli parempi on kuohistautua kun naida. Ja parempi naida kuin palaa, quippaa vielä Peeveli ja lisää:
xxx/ellauri404.html on line 460: Sillä jos me silloin, kun olimme Jumalan vihollisia, sovitettiin hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, kuinka paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta, kun olemme sovitetut! Room 5:10
55