ellauri001.html on line 1880: Ah niin, mä koulumuistoihini palaan.

ellauri001.html on line 2210: Rantaudun ja kokolle palaan: voi kauhistus!

ellauri001.html on line 2485: Ei pie sekottaa pitkänhuiskeaan runoilijaan John Byromiin ämmällä 18.vuosisadan vaihteessa, joka kexi (jonkun) pikakirjoituxen, hauskan joululaulun "Christians awake salute the happy mom" sekä Tweedledum ja Tweedledee aiheisen epigrammin Händelistä ja Bononcinista (meinasin sanoa kuin Lea että no Berlusconi tietysti). Ehkä palaan siihen jossain myöhemmässä jaxossa.
ellauri002.html on line 1922: No se romahdus. Se hiipi maaliskuussa vähitellen Cambridgen takatalvessa, talven lumi oli sulanut, uutta lunta alkoi hienokseltaan tipahdella taivaalta isoina hahtuvina. Mutta tämä vaatii oman episodin, palaan siis mielirunoilijani pariin. Huomaa Franz Kafkan hieno sairaskertomus ohessa.
ellauri004.html on line 1860: palaan mielirunoilijani Horatiuksen pariin,

ellauri004.html on line 1862: Niin mä myös palaan esi-isieni pariin.
ellauri037.html on line 518: Miesten kesken on luonnostaan vaan välinpitämättömyyttä (no mulla kyllä kieltämättä oli jotain pikku erimielisyyxiä eräiden koulufilosofiprofessoriääliöiden kaa, joihin palaan tukijatkeessa), mutta naiset on luonnostaan keskenään sotajalalla. Se kai johtuu siitä et miehillä kilpailu rajoittuu omaan kiltaan, naisilla se ulottuu koko sukupuoleen, koska niillä on vaan yx ammatti, maailman vanhin sellainen. Kadullakin tavatessaan ne kazoo toisiaan kuin Guelfit ja Ghibelliinit. 2 naista tavatessaan 1 kertaa suhtautuvat toisiinsa vaivautuneemmin ja teeskentelevämmin kuin 2 reilua miekkosta. (Tulee mieleen Bernard Shawn, toisen ison setämiehen My Fair Lady. Nää reilu-miekkosjutut on aina vähän homahtavia.) Sen takia naisten keskiset komplimangit kuulostavat naurettavammilta kuin kahden miehen keskiset (häh? no Schopenhauer oli tosi turhamainen ollaxeen pussikarhun doppelgängeri). Edelleen, vaikka mies puhuu suht ihmismäisesti jopa niille jotka ovat paaaaaaaaljon sitä alempana (vitun nilkkifasisti), on sietämätöntä kazoa miten kopeasti ylhäinen rouva elehtii nokintajärjestyxessä alemmalle (vaikkei edes palvelijalle, missä tapauxessa se olis ihan ymmärrettävää). Siitä voi johtua että naisten kesken on vähemmän nilkkejä kuin meillä, ja voimasuhteet voi muuttua äkkisemmin kuin meillä miehillä. No niin vittu, miehet on vielä enemmän laumaeläimiä, de Waalin simpansseja, tai vielä pahenpaa, cro magnoneja. Miehillä ranki riippuu kaiken maailman prenikoista ja nazoista, naisilla vaan siitä, kenen kaa ne on naimisissa. Six ne on luonnostaan samalla viivalla ja yrittää hikisesti luoda hajurakoa. (Helvatti, mix nää hajuraot kiinnostaa miehiä niin hirveesti. No, tyhmä kysymys.)
ellauri043.html on line 899: Istuallaan delfiinien vetämässä näkinkengässä mä kuljexin luolissa kuunnellen veden tippumista tippukivistä ja kazon maalin kuivumista. Mä meen timanttilouhoxiin, missä mun henkilökohtaiset hyvät ystävät taikurit antaa mun valita kauneimmat. Sit mä palaan maan päälle ja meen kotiin.
ellauri088.html on line 71: Eli täytyy tietää mitä on pronominit, ymmärtävätkö pääjalkaiset kysymyxiä, ja tiedonvaihtoa, ja paljon muita asioita kuten kapitalismi ennenkuin voi jatkaa syvällisemmillä lauseilla. (Näin menetellään matujen kanssa muutenkin, ks. mun ja CJ Cherryn Ulkkis-sarjaa johon palaan jossain myöhemmässä numerossa.) Max Weber murisee mutta antaa Banxin jatkaa esikouluhommia. Tää kuulosti tosi todenmukaiselta, mullakin on imbesillejä esimiehiä. Yx mun kaverikin sanoi että tää on ihan kuin meidän laitoxelta.
ellauri102.html on line 249: Kuluttaja lataa brändilogoon merkityxiä kuin Philip Roth maxanpalaan runkkua. Niin tässä on sitten päässyt käymään. Tääkin nide on samanlainen maxanpala.
ellauri109.html on line 618: Phillu suuttuu Spielvogelin freudilaisesta analyysistä yhtä narsistisen kiukkuisesti kuin minä aikoinani kuusailijan loppupäätelmästä. Lelulintu on ymmärtänyt kaiken nurinkurin! Ei Phillu ole vahvan äidin ja tunarin isän nujertama kastraatiopelkoinen misogyyni joka masturboi naisiin kuin maxapalaan, vaan aivan päinvastoin, naisten häkittämä korkeasti moraalinen olento joka kuuntelee ylempiä elimiä kyrvän sijasta. Myönnettäköön ettei olis kannattanut. Jos olisin kuullut kyrpääni niin nussisin yhä uhkeaa ja rikasta Dina Dornbuschia. Aivan erityisesti se loukkaantuu kun Lelulintu naamioi sen am. italialaisexi! Va fa'n culo!
ellauri115.html on line 559: Sen jälkeen kun olen kexinyt Jumalalle riittävästi ominaisuuxia että voin tempasta sen olemaan, palaan [tietysti] taas izeeni, ja koitan selvittää mikä mun paikka on sen suuressa suunnitelmassa sikäli kun ymmärrän. Heti, ja ilman epäilyxen häivää, huomaan mitä lajia mä olen; sillä omalla halullani ja tällä kalulla voin toteuttaa mieltymyxeni, mulla on enemmän voimaa kontrolloida muiden ruumiita ja saada ne tekemään mitä haluan tai estää sen, kuin niillä on kontrolloida mua pelkällä haballa; älykkäimpänä mä olen ainoa joka voi tutkia kaikkien muiden jalkovälejä. Mikä olento täällä alhaalla, paizi mies, voi havainnoida muita, mitata niiden penixen, laskelmoida, ennustaa niiden liikkeet, vaikutuxet ja niin sanoaxeni ottaa yhteyttä niihin kaikkiin oman izensä lisäxi? Mitäs absurdia siis siinä ajatuxessa että kaikki muut on tehty mua varten, kun vaan mä nään ne kaikki tästä mun näkökulmasta? [Järkyttävää narsismia.]
ellauri117.html on line 597: Locken isä, myös nimeltään John Locke, oli maalaislakimies, joka oli toiminut kapteenina parlamentin joukkojen ratsuväessä Englannin sisällissodan alkupuolella. Hänen äitinsä Agnes Keene oli nahkurin tytär. Kummatkin vanhemmista olivat ilmeisesti kalvinisteja. Locke syntyi pienessä olkikattoisessa mökissä Wringtonin kirkolla Somersetissa noin 18 kilometrin päässä Bristolista. Hänet kastettiin samana päivänä. (Eli oli heiveröinen kuin 101 dalmatialaiskoiran Lucky.) Pian Locken syntymän jälkeen perhe muutti Pensfordin kauppalaan lähemmäksi Bristolia. Locke kasvoi siellä Bellutonissa Tudor-tyylisessä talossa.
ellauri117.html on line 602: Locke suoritti hum.kanditutkinnon vuonna 1656, maisterin vuonna 1658 ja lääketieteen kandin tutkinnon vuonna 1674. Vuonna 1666 hän tapasi Shaftesburyn ensimmäisen jaarlin Anthony Ashley Cooperin, joka oli tullut Oxfordiin hakemaan hoitoa maksatulehdukseen. Locke teki vaikutuksen Cooperiin ja tämä houkutteli hänet liittymään seurueeseensa. Mitä vetoa että Locke tuli Oxfordissa maxapalaan?
ellauri142.html on line 503: me hänen ainokainen poikansa, jonka isä ikuisuudessa on synnyttänyt. Yksityinen apina ei ole koko ihmiskunta. Jos minä nyt erotan sen, mikä minut erottaa muista ihmisistä, ja palaan puhtaaseen olentooni takaisin, niin jäljelle jää se olento, joka ikuisesti on ollut jumalassa hänen olentonsa vastakuvana, hänen poikanaan.” (Eckhart)
ellauri144.html on line 130: "They are subject to strong but quick-changing desires; they are hot-tempered, competitive..." Tähän asti mäzää Philip Roth Aristoteleen neonmainoxeen ollessaan elonsa vaelluxen puolitiessä, väsätessään maxanpalaan runkkaus -bestselleriä (Portnoyn tauti). Sen mielestä perhelounaaseen tuleminen oli sen koko elämän hirvein teko. Alkupää on varsin hauskaa jutkuviziä, mut niin pian kun se pääsee lapsenkengistä, alkaa Peppu luoda käärmeennahkansa ja ilmentää useimpia Aristoteleen presbyteerin piirteitä. Tyypillistä shylock-jutkuäijämeininkiä. Juu juu, juu, ei se varmaankaan ole rotupiirre, kai se on vanhan testamentin ja pitkän vainonnan aikaansaamaa meemilastia, mut silti vittu, mitä väliä.
ellauri153.html on line 607: Jonatanin ja Daavidin välinen homoliitto suojeli heidän ystävyyttään. Millä tavoin? Daavidhan tiesi, mitä Jehovalla oli mielessään häntä varten: hänestä tulisi Israelin seuraava homokuningas. Hän ei varmaankaan salannut tätä Jonatanilta. Sellaisessa ystävyyssuhteessa, jollainen heidän välillään oli, ei ole salaisuuksia eikä valheita. Miten tämä tieto vaikutti Jonataniin? Oliko hän ehkä elätellyt sellaista toivoa, että jonain päivänä hänestä tulisi kuningatar ja että hän voisi oikaista isänsä vierelle? Raamattu ei kerro Jonatanin käyneen mitään sisään-ulos kamppailua. Se kertoo vain sen, millä on todellista merkitystä: Jonatan oli uskollinen, ja hänellä oli aukko mihin puskea. Hän näki, että Daavidilla oli ihan jumalattomankankea. (1. Samuelin kirja 16:1, 11–13.) Siihen Jonatan ei telonut tattispalaansa eikä pitänyt Daavidia kilpailijana vaan salarakkaana. Hän halusi nähdä Jehovan tahdon toteutuvan.
ellauri156.html on line 228: 21Nainen taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli lipevillä huulillaan. 22 Äkkiä poika lähti hänen jälkeensä, niin kuin härkä menee teurastettavaksi, niin kuin kahlehdittu hullu kuritettavaksi, 23 niin kuin satimeen kiiruhtava lintu. Hän ei tiennyt olevansa henkeään kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa ja tuli maxun hetki. Olisi ollut parempi jättää nainen lävistämättä ja tyytyä maxapalaan.
ellauri162.html on line 715: Aika paxua, Bernanos. Himo kauhistuttaa pappia, jota maxa vaivaa. Rippilapsosetkin vetelevät kätöseen ja angstaavat. Se on epäpuhdasta. Papin kannattaisi tulla maxapalaan.
ellauri192.html on line 40: Nikolai Trubetskoi oli kai Valentin Kiparskyn opettaja tshekeissä? Valentin luuli mua tytöxi Esa Itkosen väittäjäisissä kun mulla oli pitkä tukka. Aika noloa! (Taisit jo mainita albumissa 2.) Mutta tässä albumissa palaan omiin tieteellisiin juuriini, joita en ole paljon ajatellut viimeisen 2-3 vuoden aikana. Tänään kun käveltiin keisarillisen Alexanterin yliopiston ohize, ihan ihmettelin kuinka vähän koko paikka mulle enää merkizee.
ellauri220.html on line 216: Jezonit on sovjeteille kateita sputnikista. Laika koira heiluttaa ikkunasta niille häntää. Eric on sen sortin poika joka runkkaa äidin jääkaapista ottamaansa maxapalaan.
ellauri238.html on line 899: And I return down the slope of the mountain Ja må palaan alas vuoren kylkeä
ellauri244.html on line 199: Pitkän hengähdystauon jälkeen palaan Kaura-tädin haaskalle. Syysprinssi oli niin ihanan ennustamaton. Se oli hienon vapaaherramaisesti jättänyt kellarikämppänsä imuroimatta 3 vuodexi koska imuri oli särkynyt, minkä jälkeen hän kävi muuten väin öisin kuseskelemassa sisään ihmisten postiluukuista, hauska laskuhumalaisten kotiinpaluiden harrastus. Onpa hauska ja omaperäinen idea! Osasipa Harri kexiä! Että punkit oli luovia! Punkin kotimaassa briteissä maalataan kivijalat jollain roiskemaalilla jotta laskuhumalaisten kusiroiskeet lentää takaisin niiden jaloille. Jossain Ullanlinnan postiluukuissa oli vagina dentata-tyyppiset hampaat luukun sisällä. Sellainen olisi saanut raadella Harrin pisinappulan, Ehkä raatelikin, jos ylettyi. No Kaura-tädin kuiva emätin ajoi varmaan saman asian. Harri oli tollanen pikku nuuskamuikkunen hassispiippuineen. Kivasti näyttää Herlineiltä piisanneen pätäkkää Nuuskixen "jippoihin." Ei ihme että vähäosainen kauramuumi roikkui siinä kuin rengin räkä räystäässä.
ellauri285.html on line 271: Merkityksellisyydestä huolehtimisen kohde on ilmeisesti jotain toivottavaa tai hyvää, jopa toivottava itsensä vuoksi. Olemme huolissamme siitä, että elämästämme puuttuu perustavanlaatuinen ominaisuus, jota tarvitaan, jotta se kannattaa, lyö leiville, tuo katetta. Mutta kuten Tolstoi hienosti huomauttaa, merkitys on erillään muista lopputuotteista, kuten onnellisuudesta [tosin palaan loppuvizeissä vastakkaiseen tavanomaisempaan näkemyxeen]. On liian laajaa sanoa, kuten Kai Nielsen tekee, että merkityskysymykset ovat kysymyksiä siitä, "mitkä päämäärät - jos mitkään - ovat saavuttamisen arvoisia" (Nielsen 1981, 240), koska useimmat meistä eivät saavuta paljon paskaakaan. Paremman puutteessa merkityksellisyyttä voi ylläpitää omien rajojemme ylittäminen ja yhteyden muodostaminen johonkin meitä suurempaan (Nozick 1981). Tosin jää epäselväxi, mitä "ylittäminen" ja "yhteys" tarkoittavat tässä. Joka tapauksessa Nozickilla taitaa olla mielessään mikä tekee jonkun julkkixen elämästä tärkeän, ei se, mikä tekee siitä laahuxelle siedettävän.
ellauri352.html on line 442: No se Juntun Paavosta. Nyt palaan albumin 341 aiheeseen, eli Markus Leikolan tiiliskiveen, tarkemmin sanoen sen Auschwitzia kuvailevaan lukuun.
ellauri381.html on line 245: Жди меня, и я вернусь, Odota minua, niin minä palaan,
ellauri381.html on line 258: Жди меня, и я вернусь, Odota minua, niin palaan
ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ​​ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia ​​sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ​​ja uudestaan, ja uudestaan ​​ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ​​ja uudestaan ​​ja uudestaan ​​eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
ellauri401.html on line 403: Lainavaroin rakennetussa teosofien päämajassa oli Tonttula ja Piippala. Tonttulassa tehtiin vakavia käännöstöitä ja tultiin väliin Piippalaan nauramaan.
ellauri401.html on line 433: Rahat saatuaan hän häipyi entiselle kotiseudulleen Hankasalmelle. Ervast oli kauhean onneton ja sanoi, että hänen pitää saada Jaakko takaisin, muuten hän ei voi elää. Fredrika sanoi Pekalle: ”Sinä olet liian hellä, et osaa kasvattaa Jaakkoa.” Siihen Pekka: ”Olen sitä mieltä, että rakkaus lopulta voittaa kaiken.” Ervast matkusti Hankasalmelle Jaakon Elina-siskon kanssa ja toi Jaakon takaisin. Jaakon sisko Elina ”Elli” Liukkonen oli niin kunnon tyttö kuin vain saattaa olla. Hän tuli Piippalaan noin 16–17- vuotiaana ja asui siellä viisi vuotta. Jaakko aiheutti paljon vahinkoa, vaikka hänessä oli kyllä hauskojakin puolia (takanpuoli).
ellauri426.html on line 655: Tytöt nähtiin viimeksi ajamassa polkupyörällä kukkia etsimässä. Kun he ohittivat Stinneyn kiinteistön, he olivat kysyneet Stinneyltä ja hänen siskoltaan Aimeltä, tiesivätkö he mistä löytää "maypops", paikallinen nimitys passionflowerille . Aimén mukaan hän oli Stinneyn kanssa silloin, kun poliisi myöhemmin totesi murhat tapahtuneen.  Viestipalveluiden 24. maaliskuuta 1944 raportoiman artikkelin mukaan sheriffi ilmoitti "George Juniuksen" pidättämisestä ja totesi, että poika oli tunnustanut ja johtanut upseerit "piilotettuun rautapalaan".
ellauri431.html on line 146: Silloin Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos todella annat Ammonin pojat minun käsiini, niin kaikki, mikä tulee ulos taloni ovista minua vastaan, kun palaan rauhassa Ammonin poikien luota , on Herran oma, ja minä uhraan sen polttouhriksi . " - Tuomarit 11:30-31 LSB
xxx/ellauri010.html on line 169: pääsy isompaan palaan kakusta

xxx/ellauri134.html on line 93: Tässä albumissa palaan hahmojen, sankareiden ja niiden vastustajien luonteisiin. Tuli mieleen näät aamulla kun oli vielä pimeää et mites nää Jungin arkkityypit suhtautuu vanhoihin tähtimerkkeihin? No tietyst siitäkin löytyy netistä vaik mitä paasauxia. Tää Utelias Kuu vaikutti aika hyvältä. Kopsin sen nahkoineen karvoineen tähän ja suomensin.
xxx/ellauri173.html on line 400: Mutta minun on myönnettävä, että kauneuden siteet ovat vahvoja ja synkkiä. En ollut tietoinen heidän luontaisesta voimastaan, kun kimeerani huijaamana uskalsin työntyä kupupää edellä tähän intohimoon. Olin jo tullut hiänen lihaan pipu edellä tyyliin Sarrja! Sarrja! Laukaus! Laukaus! kuin Phil Roth maxapalaan, kun ikuisesti pettyneenä halusin ravistaa sen kuivaxi, mutta heräsin, vähän kuin Gulliver Lilliputissa, kassit monta miljoonaa siimahäntää keventyneinä.
xxx/ellauri173.html on line 948: "Minä tunnustan sinulle", jatkoi Edison, "että kun tarvitsen yksinäisyyttä, menen tuon kaikkien huolenaiheiden lumoajan luo! ― Varsinkin kun löydön lohikäärme lyö henkeni näkymättömällä siipillään. Aion ajatella sitä, että vain hän kuulee minut, jos puhun itsekseni matalalla äänellä. Sitten palaan maan päälle, ongelma ratkaistu. Hän on nymfini Egeria, minun.
xxx/ellauri175.html on line 199: - Se on erilainen ! vastasi Edison järkyttyneenä. Ymmärrän, että et todellakaan voi perustaa arviotasi katkelmiin… kuten esimerkiksi Metsän kohtauksiin ja luotien heittämiseen tai edes Yön tyyneyden ”palaan”…
xxx/ellauri177.html on line 741: - Toimin niin kuin huvittaa mielihyväsi. Tein musiikkia kerran; Olin oppinut nuori nainen, joka on kasvatettu kaikelle viehätysvoimalle... Palaan kouluun, palaan musiikin pariin. Jos haluat kuulla minun soittavan kappaletta, josta pidät, sinun on vain kerrottava minulle, että opettelen sitä kuukausia, jotta kuulet sen, eräänä iltana talossamme, hyvin suljetussa huoneessa, josta me ovat piirtäneet kaikki verhot. Ja palkitset minut yhdellä suudelmalla... Haluatko? Suudelma huulille, joka palauttaa rakkautesi. Otat minut ja voit murtaa minut syliisi. Albiinoparka.
xxx/ellauri178.html on line 74: "Christa called". Claire saa paskahalvauxen. God I´m fond of adultery! Aren´t you? ne sanoi toisilleen. Kelvotonta väkeä. Norjalainen Inga Larsen (Drenka) antoi Rothille sybigaalista lähimezässä. She was an adjunct to Roth´s domestic life. Apulaisprostituutti. Roth arvioi piikittäneensä Ingaa 1000x 20v varrella. Kerran viikossa. Molemmat oli koukussa salailuun. Maxapalaan nyt kiireesti kun äitini ei näe! Pili tykkäs vetää käteen Ingan kazoessa päältä ja ojentaa runkkuisia näpkinejä sille lahjana kuin Viiru kissa rotanhäntiä. Man led by the penis, hännän viemä mies, sanoi Ingan terapeutti Rothista. Se soitti kaukopuheluja Ingalle keskellä työpäivää ja käski kuunnella kun se runkkasi äheltäen puhelimeen ja heti tultuaan löi luurin kiinni. Not so much as thanx. Kuten Solzhenizyn sanoi, taide voittaa valheenkin! Todesta puhumattakaan.
xxx/ellauri186.html on line 568: Sydämen ilmaisemia sanoja varten ei ole kieltä joka ne voisi sanoa, ne pysähtyvät kurkussa olevaan palaan. Ne näkyvät enintään silmistä.
xxx/ellauri209.html on line 65: Alivaltiosihteerin kaikkien aikojen ensimmäinen kolmas kirja Nuoret viralliset miehet jatkaa siitä, mihin Huippuvirallinen kirja jäi. Alivaltiosihteeri on juuri saapunut Iijoesta Tammerkoskeen ja nikkaroi itselleen pitkät kalsarit ikkunatiivisteteipistä 50-luvun Tampereella. Tähän teemaan palaan kun ehdin Paavo Rintalan teoxeen Rikas ja köyhä. Se on romaani nuoren miehen vaiheista 50-luvun alun Suomessa. Kai Laitinen Helsingin Sanomissa arveli että se voi herättää pahennusta.
xxx/ellauri231.html on line 404: Vaikka Bunin vihasi bolshevismia, hän ei koskaan kannattanut ajatusta ulkomaisesta interventiosta Venäjälle, toisin kuin myöhäisempi ja vielä iiliäisempi aateveljensä Mihail Shishkin. "Tavallisen venäläisen maanmiehen on ratkaistava ongelmansa itse, ei ulkomaalaisten mestareiden tulee tulla ylläpitämään uutta järjestystä kotonamme. Kuolen mieluummin maanpaossa kuin palaan kotiin Puolan tai Englannin avulla. isä opetti minulle: 'Rakasta omaa kylpyammettasi, vaikka se olisi rikki".
xxx/ellauri287.html on line 300: Pääsiäisen ruokapöytään kuuluu hiihtäjän mukaan tavallisia ruokia. Mämmi aiheuttaa kuitenkin pienen muutoksen aamupalaan. – Kun jättää aamulla kaurapuuron syömättä, niin sehän menöö kompensoi tämä mämmi sitten sitä, Mieto paljastaa.
xxx/ellauri296.html on line 64: Saatuani Paavalia koskevan väitöskirjan päätöxeen palaan mielirunoilijani Patti Mulkkisen pariin. Patti on aimo siionisti. Lahmittuaan makkabealaisoluita yökastelee kuin Orpo-Olli Syväntö. Kai israelilaiset ovat edes pikkulusikallisen oikeassa, kun ihmettelevät mikä oikeus semmoisella on mitään vaatia, joka lähti karkuun sodasta jonka ize aloitti. Ei ainaskaan vahvemman oikeutta, ja, no, sehän se onkin ainoa oikea. Turpiin vaan vasemmistoa oikealla suoralla. Zhelensky ei aio hyökätä Ryssän puolelle, se pysähtyy ennen Leningradia Mannerheimina. Nyt Ilta-pulut haukkana jo kurnuttavat, miten Nato löisi Putinin armeijan toinen käsi selän takana. Nej huh huh.
xxx/ellauri303.html on line 202: 31. niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi".
xxx/ellauri376.html on line 59: Hassesta on alustavaa paasausta albumeissa 58 ja 238 ja seikkaperäisemmin albumissa 252. Nyt kun löytyi Jag, Olle och Pensé ihan alkukielisenä kirjaston paskalaarista, palaan koirana oxennuxelle. Hasse ei nähtävästi ole kuollut vieläkään, vaikka maxa oli sanoa kasarilla pox. Se on nyt Sepun ikäinen.
xxx/ellauri376.html on line 306: Kostja haaveilee: Kun palaan täältä ja pääsen eroon Fifistä, pidän pitkän loman tai jään eläkkeelle. Sitten sinä ja minä selailemme vähän maailmaa, muuten alan olla huolissani siitä, että olemme olleet kanssasi liian kauan. Ensin matkustamme halutessasi ympäri Venäjää, näemme sen kaupunkeja, leveitä matalia mutaisia jokia, vaeltelemme hiekoilla, joilla korkeat männyt keinuvat narisevasti. Katsotaanpa Kaukasusta: tarinoiden mukaan olemme siihen melko väsyneitä, mutta todellisuudessa se on erittäin näkemisen arvoinen.
xxx/ellauri400.html on line 48: Mä tulin kauppalaan ja satuin kuulemaan: oli siellä
48