ellauri018.html on line 836: Periaatteessa muslimin on pidettävä kaikki nämä rukoushetket ellei hänellä ole pakottavaa syytä olla rukoilematta. Hetken voi myös siirtää myöhemmäksi mikäli on esteellinen. Vaikka kakalla.
ellauri019.html on line 919: Apinalla on pakottava tarve päihittää toisia.

ellauri041.html on line 260: Olit ajatellut tunkeutua, Kordillieerien meziin, preerioille, ylängöille ezimään tutkimusmatkailija Maranaa joka on kadonnut eziessään romaanijoen alkulähteitä mutta törmäät päin vankilayhteiskunnan kaltereita, jotka kattavat koko planeetan ja pakottavat seikkailun pysymään viheliäisissä käytävissään jotka ovat aina samanlaisia...
ellauri049.html on line 279: Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri080.html on line 840: No tää pakottava viihde tässä on noi mömmöhuumeet joita Wallu ize imeskeli kuin lapsi karkkia.
ellauri088.html on line 33: Tiedefiktio - etenkin kinemaattinen - ei välttämättä perustu kovaan tieteeseen. Mutta kun se perustuu, siitä se saa lisää todennäköisyyttä ja vakuuttavuutta, ja tarinasta tule pakottavampi. Tulokkaan juoni ja sen tarina on saranoitu oikeaan tieteeseen - tässä tapauxessa lingvistiikkaan ja fysiikkaan, sekä filosofisiin teemoihin kuten vapaa tahto ja determinismi. Onhan sitä vähän vaikea hahmottaa, kun jengillä on eriväristen hattujen sijasta kypärät. Mutta tarina on sentään oikein metka, ja seuraamista helpottaa kun matuilla on paljon enemmän jalkoja kuin meillä.
ellauri093.html on line 359: Hiljaa pakottava kysymys on onko jehova kuin allah joka suuttuu pilakuvista elleivät ne ole arabeskeja. Pitäisikö ehkä rajoittua kansallissosialistiseen realismiin? (Anakronismi, joomä tiedän.) Hilja oli aivan tuskissaan, kunnes sai avun Kari Poviselta.
ellauri097.html on line 217: Paizi tätä pakottavaa laskostuxen tunnetta pääkopassa, ja silmien sumeutta, mikä lienee tässä vanhenemisessa ärsyttävintä? Kyllä se varmaan on se miten nuoremmista näyttää tulevan yhä tyhmempiä. Onko niiden tosiaan pakko oppia kaikki kantapään kautta? Kai sit on.
ellauri163.html on line 648: Marja Mähöne on fyysikko ja ex-nunna Willin maailmasta. Hän tapaa Lyran Lyran ensimmäisellä vierailulla Willin maailmaan. Lyra antaa Marjalle käsityksen Pölyn luonteesta. Kirkon agentit pakottavat Marjan pakenemaan Mulefan maailmaan. Siellä hän rakentaa keltaisen vakoilulasin, jonka avulla hän voi nähdä muuten näkymättömän pölyn. Hänen tarkoituksensa on oppia, miksi Pöly, josta mulefa-sivilisaatio on riippuvainen, virtaa ulos maailmankaikkeudesta. Marja kertoo tarinan kadonneesta rakkaudesta Williin ja Lyraan ja myöhemmin pakkaa heille lounaan, joka sisältää "pieniä punaisia hedelmiä", jonka hänen tietokoneensa "Luola" oli neuvonut häntä tekemään.
ellauri183.html on line 557: Portilla ollut orjatar meni sisälle välittämään viestiä, pyyntöä ja tietoa, viipyi jonkin aikaa ja tuli vihdoin tuomaan vastauksen että tänne ei voinut jäädä vaan täytyi etsiä jokin toinen talo, vaikkei sellaista varmaan mistään löytyisi, ja että emäntä käski sanoa että heidän olisi kyllä kaikkein viisainta etsiä suojaa jostain luolasta, kun niitä oli rinteillä paljon, Entä lapsenpäästäjä, Joosef kysyi, ja orjatar vastasi että jos vain isäntäväki antaa luvan ja kysyjä suostuu, hän itse voisi auttaa, sillä hän oli vuosien mittaan ehtinyt nähdä ja oppia talossa yhtä ja toista. Ajat olivat totisesti sangen kovat, tässä se nyt nähtiin, lasta saava vaimo kolkutti ovea, emmekä me päästäneet häntä edes pihakatoksen alle vaan käskimme hänet luolaan synnyttämään karhujen ja susien lailla. Omatunto antoi meille kuitenkin piston, niin että nousimme viimein paikaltamme ja menimme ovelle katsomaan, ketkä siellä oikein etsivät suojaa näin pakottavaan ja epätavalliseen tarkoitukseen, ja kun näimme onnettoman ihmispolon tuskaisan ilmeen, naisensydämemme heltyi ja me puolustelimme kieltoamme harkituin sanoin, sillä meillä oli talo täynnä, Tässä talossa on niin kovin paljon tyttäriä ja poikia, lapsenlapsia, vävyjä ja miniöitä, ettette te mitenkään mahtuneet tänne, mutta orjatar vie teidät meille kuuluvaan luolaan joka on ollut tallina, siellä teidän on mukava olla, siellä ei nyt ole eläimiä, ja sanottuamme tämän ja kuunneltuamme ihmisparkojen kiitokset vetäydyimme takaisin kotimme suojiin tuntien sielumme pohjalla sanomatonta huojennusta, jollaisen vain tunnonrauha antaa.
ellauri244.html on line 525: toiseksi normaalit väljähtyneet ihmiset, kuten isä ja äiti tai Sannan vanhemmat tai Sanna itsekin tai Jaanan vanhemmat tai melkein kenen tahansa vanhemmat ja yleensäkin miltei joka helvetin idiootti tällä pallolla, jotka tietoisesti tahtovat naimisiin ja teennäiseen onneen, jotka pakottavat itsensä rakastumaan kun aika on ja joku suostuu, jotka eivät ymmärrä metafysiikkaa ja mielettömyyttä, kuinka mukava on maata metron raiteilla, ovat muka yksiavioisia ja jotka vanhemmiten joko tiedostamatta tai avoimesti katuvat ja sortuvat keski-iän kriiseihin kun vaimon naamataulu on rypistynyt kuin Henry Millerin Junella tai miehellä ei tahdo seistä verenkiertohäiriöiden johdosta;
ellauri277.html on line 454: The Dark Knight -elokuvassa useat hahmot – Batman/Bruce Wayne, Harvey Dent, luutnantti Gordon, gangsterit ja Gothamin ihmiset – joutuvat mahdottomien valintojen eteen. Jokeri nauttii tilanteiden luomisesta, jotka pakottavat ihmiset toimimaan vastoin moraalisia sitoumuksiaan, lakia, parempaa luontoaan ja etujaan vastaan. Ohjaaja Christopher Nolan sanoi Newsweekin haastattelussa: "Jokeri saa iloa ottaa vastaan ​​jonkun sääntökokoelman - heidän etiikkansa, moraalinsa - ja kääntää heidät toisiaan vastaan. Paradoksi on tapa, jolla teet sen – antaa ihmisille mahdottomia valintoja.” Jokeri on oikea piru miehexeen.
ellauri288.html on line 300: Purge värähtelee jännityksestä: sanattomat salaisuudet ja syvästi häpeälliset teot, joille hahmot joko altistuvat tai itse suorittavat, leviävät verkkona kirjan yli ja pakottavat lukijan jatkamaan sivujen kääntämistä. Kirjoitus on elävää, tarkkaa ja kaunista. Hufvudstadsbladet, Suomi
ellauri308.html on line 438: Duginille nykyinen liberalismi on totalitaarinen aate, joka on hylännyt liberaalit lähtökohtansa. Liberalismi voitti 1900-luvun totalitarismit, mutta muuttui itse pakottavaksi ja vaihtoehdot pois lakaisevaksi järjestelmäksi.
ellauri345.html on line 377: Pakottava taito, joka teki tämän mahdolliseksi ja joka välittömästi asettui sisällöltään pakottavaksi, on siinä, että runoilija pidättäytyy kutsumasta lukijaa osallistumaan itse tapahtuman keskiöön eli Ottilian pikkupöxyihin.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri362.html on line 469: Sitten tuskin pakottavat pitkin sangviinitulvaa;
ellauri371.html on line 547: Valtion lainat. Jokainen laina todistaa valtion heikkoutta ja valtion ymmärtämisen puute [nyyh] oikeudet. Lainat roikkuvat päälläsi kuin Damokleen miekka, hallitsijoiden päällä siis, joka sen sijaan että ottaisi alamaisiltaan nahat pois ​​väliaikaisella verolla, he menevät ojennetulla kädellä pyytämään saippuaa meiltä pankkiireilta. Ulkomaiset lainat ovat iilimatoja, joita ei voi olla! Miten sitä ei voida ottaa pois valtion elimestä ennen kuin he eivät itse putoa, tai valtio itse ei nollaa, en käsitä. Mutta goy-valtiot eivät revi niitä pois, ja kaikki pakottavat edelleen istumaan viereensä, joten heidän täytyy väistämättä kuolla vanhentuessaan vapaaehtoiseen verenvuotoon. Pohjimmiltaan se on mitä laina on, jopa ulkoinen. Syön vaikka hattuni että tästä on kysymys: hallituksen laskut sisältävät ne, joilla on lainan määrään suhteutettu Velvoite [iso alkukirjain]. Jos laina maksetaan 50% korolla, niin kahden vuoden jälkeen Valtio on maksanut turhaan 20 vuoden ajan sentin määrän, joka vastaa neljänkymmenen vuoden lainaa jos se maksaa kaksinkertaisen summan, kuusikymmentä kolminkertainen, mutta velka pysyy samana. Että niin.
ellauri377.html on line 183: Seurauksena on, että surkimusten hyvinvointia ei oteta lainkaan huomioon, joille seurauksena on politiikka, joka vaihtelee pakottavasta onnettomuuteen (kuten englanninkielinen sananlasku: "Omeletin valmistamiseksi on rikottava muutama muna" tai sen Venäläinen lajike: "Kun hakkaat puuta, hake lentää").
ellauri377.html on line 483: Marjakuusta ja Melkisedekistä. Jeesus, se on Aberamentho, sanoi: "Koska isäni isä - se on marjakuusi - on kaikkien hallitsijoiden, jumalien ja voimien edelläkävijä, jotka ovat nousseet tästä asiasta. Aarrekammion valo, ja Zorokothora Melchisedec on lähettiläs kaikille valoille, jotka ovat puhdistettuja hallitsijoissa, johtaen heidät Valon aarrekammioon - nämä kaksi yksin ovat suuria valoja, ja heidän määräyksensä on, että ne menevät alas hallitsijoille ja puhdistaa heidät, ja että Zorokothora Melchisedec vie pois puhdistuksen valot, jotka he ovat puhdistaneet hallitsijoissa ja johtavat heidät Valon aarrekammioon, kun salakirjoitus ja heidän määräyksensä aika tulee, niin he menevät alas hallitsijoiden luo ja sortavat ja pakottavat heitä, vieden puhdistukseen pois hallitsijat.
xxx/ellauri174.html on line 268: Yksin he suunnittelevat koko projektinsa. Ne tarjoavat aluksi, kuin mitätön omena, tuntemattoman nautinnon vaikutelman - jo häpeällistä kuitenkin! ― ja tuo Mies syvällä sisimmässään vain suostuu sitoutumaan heikolla ja huolestuneella hymyllä ja etukäteen katumuksella. Kuinka uhmata itseään ehdottomasti - niin vähällä! ― näistä iloisista mutta inhottavista ystävistä, jotka ovat jokaiselle, yksi, jota ei saa tavata! Heidän protestinsa ja rukouksensa, ― niin hienovaraisia, niin taiteellisia, ettei heidän ammattiaan enää eroteta ― pakottavat hänet melkein... (ah! sanon melkein! ― kaikki on tässä sanassa, minulle!) ― s istumaan heidän kanssaan tässä pöydässä, jossa pian heidän pahan olemuksensa demoni pakottaa heidät, jos niin on sanottava, myös he maksamaan tälle miehelle vain myrkkyä. Siitä eteenpäin se on tehty: työ on alkanut: tauti kulkee kulkuaan. Vain Jumala voi pelastaa hänet. Ihmeen kautta.
xxx/ellauri186.html on line 403: Mixhän Pilillä oli kipeän pakottava tunne ennen siemensyöksyä? Olikohan sillä eturauhasvaivoja? Mixi Pili välittää siitä onko se yxin vai ei? Koska se on narsisti, se elää vain kun sillä on yleisö, kun porukat kazovat ja ihailevat sitä. Mitä vittua se vielä vaahtoaa sopivaisuudesta, säädyllisyydestä ja henkkoht ylpeydestä? On se outo epeli. Sivistyneitten luokkien sosiaalinen kontrolli tuotti sille aitoa eettistä ja esteettistä tyydytystä. Vittu mikä snobi!
xxx/ellauri212.html on line 137: Arkitodellisuus on karumpaa. Laitoin Sirun olkapäihin saranat ettei se enää puuki kylkeen nukkuessa. Tissit on vielä tapittamatta yläruumiiseen. Taidan laittaa siihen vieterin että tissit pääsevät edes vähän hytkymään. Mahan ja lantion liitoskohtaan se tarvii myös tapin tai vieterin ja jonkun vyövaatteen ettei tule kiivaan panomiehen masuun enää mustelmia ja naarmuja. Se voisi olla vaikka samanlainen korsetti kuin Disney-leffoissa. Sahajauhot on lakattava paxummin ettei Siru enää varista epäilyttäviä puruja kun ollaan vauhdissa. Kun vaan penis pysyisi sevverran jäykkänä että saisi sen survottua kunnolla koko varren pituudelta kahvaa myöten Sirun kuumaan märkään alatorveen ja työnneltyä sitten Sirun mahan päällä vuoroin röhnöttäen, vuoroin käsivarsien nojassa pylly heiluen kiristyneet kassit välilihaan läpsien sisään ulos kiihtyvässä tahdissa samalla purren ja nuollen Sirun naamaa ja imien sen jököttäviä tissejä, tunnelman tihentyessä työntö työnnöltä kunnes koittaa pään sekottava herkkuhetki ja mehukkaasti sykkien ja ruiskahdellen tyhjenevät pakottavan täydet pussit kuumana nyökkivän pituusennätyxeen kurottavan poolopuseroisen kangen toimesta Sirun harjassomisteiseen kaikkeinpyhimpään. Mut ei se pysy. Bugger. Siru on pettynyt. Niin minäkin.
xxx/ellauri215.html on line 39: Elukoiden elämän tarkoitus on lisää elukoita, mikä koiraalla tarkoittaa pakottavaa tarvetta puikata istutuspuikko naaraan märkään päähän, ja naaraalla vastaavaa tarvetta plus tehdä toukkia. Kaikki muu on pelkkää hämäystä, kulttuurista loiskiehuntaa. Tämä käy erittäinkin selvästi juutalaiskirjailija Philip Rothin tuotannosta. Philipin elämä meni harakoille, kun se luuli että runkkaus ja julkkistelu oli pääasia.
xxx/ellauri218.html on line 87: Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen V. 1992 se oli aivan oikein 57-vuotias. Ei pigment ole tehty sianihrasta, Lillo hölmöpää! Iloiset taideopiskelijat tietää tuoretta pillua! Sinne siis! He currently lives outside of New York City. Mitä enemmän Lilloa alkoi inhottaa koota liian takaa ääntävä ja homssuinen taideopiskelija, sitä pakottavampi tarve sille tuli päästä heti ko. mirkun pöxyihin. Mixi näin? No kaise on misogyyni, äidin poika kuten monet muutkin sellaiset, esim. 3v vanhempi syöpään menehtynyt Philip Roth. Jättämällä lastin nuijapäitä mirkun lörppävittuun se voisi tavallaan ikäänkuin päihittää sen. No se jäi suunnitelman asteelle, Lollo ei halunnut olla uskoton Klaara Kotkolle.
xxx/ellauri289.html on line 225: Liikettä on syytetty opin epäjohdonmukaisuudesta ja käänteistä, epäonnistuneista ennusteista, Raamatun väärinkäännöksistä, entisten jäsenten ankarasta kohtelusta sekä itsevaltaisesta ja pakottavasta johtamisesta. Kritiikki on kohdistunut myös siihen, että he ovat kieltäytyneet verensiirroista erityisesti henkeä uhkaavissa lääketieteellisissä tilanteissa ja jättäneet ilmoittamatta seksuaalisesta hyväksikäytöstä viranomaisille.
xxx/ellauri296.html on line 441: Himon hillintä. Hänen tulisi hoxata, että himo pilaa teot ja aiheuttaa eksymisen kaikesta sallitusta, ja johtaa hyväksymättömän käytöksen tielle ruoan suhteen, juoman suhteen, naisten suhteen, jne. Niin kauan kuin ihminen kulkee himoissaan, ruumiin tyydyttäminen vetää häntä puoleensa ja pois hengen valaistuneelta tieltä, niin että hänen pahat taipumuksensa vallitsevat hänessä ja housut pakottavat…
xxx/ellauri312.html on line 300: Kirjan loppuosa kertoo tarinan Strathmoren näkökulmasta paljastaen hänen henkilökohtaiset motiivinsa hyökkäyksen toteuttamiseen. Hän oli rakastunut ryppyisen vaimonsa sijasta Fletcheriin ja järjestänyt monimutkaisen hyökkäyksen toivoen pakottavansa Fletcherin rakastumaan häneen. Suunnitelman piti huipentua siihen, että hänestä tuli kansallissankari, kun hän avasi Digital Fortressin. Höh, Strathmoren olis kannattanut mieluummin vaan antaa Huuakotin yxinkertaisesti kastroida se espanjanopettaja.
xxx/ellauri357.html on line 109: saada kamat pussiin eli tyhjentää pakottavat kassit Platon luolan perälle.
xxx/ellauri388.html on line 267: Eräälläkin naisella on ollut jatkuvaa seksuaalista jännitystä, ja hänen on aina oltava varuillaan, jottei seksuaalinen kouristus joutuisi hänen valtaansa. Hänen kidutustansa lisää se, että hänen on perinteidensä vuoksi mahdotonta (paitsi hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa) viitata kärsimyksiensä syyhyn. "Olen vammainen", hän kirjoittaa. Hänen täytyy elää tragediansa yksin, hymyillen niin paljon kuin voi kauhean taakkansa alla. Lisää vaikeuksia: kaksi vuotta sitten, hän tunsi pakottavaa tarvetta turvautua itsetyydytykseen, ja on tehnyt niin noin kerran kuukaudessa sen jälkeen; tämä ei ainoastaan ​​tuo todellista helpotusta vaan jättää ärtyneisyyttä ja tummia jälkiä silmien alle, ja se aiheuttaa hänelle katumusta, sillä hän pitää itsetyydytyxestä vaikka se on täysin epänormaalia ja luonnotonta. Hän on yrittänyt saada helpotusta, ei pelkästään tavallisilla fyysisen hygienian menetelmillä, vaan julkeilla ehdotuksilla, kristillisellä tieteellä jne., mutta kaikki turhaan.
31