ellauri008.html on line 2032: kunhan jäävät pakolaiset Aasiaan,
ellauri017.html on line 931: Paizi ei paljon tarvita apua, apinat rankaisee toisiaan ja ize izeään, tylysti vastaanottaa pakolaiset, vizaa antaa omin käsin paljaalle pepulle. Polttaa ja syö kaiken.
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri290.html on line 472: Palestiinan arabipakolaiset
ellauri317.html on line 263: Подобный сотням беглецов, Kuten sadat pakolaiset,
ellauri318.html on line 158: Aika oireellista että kaikki tyypit joita pakolaiset tapaa Tukholman äveriäässä saaristossa on jotain oikislaisia psykopaatteja. Ei siellä varmaan muita olekaan. Se mikä näissä länkkäreiden krimisepustuxissa enimmän vituttaa, on että vaikka pääkonnat aivan ilmeisesti ovat aina joitain Peter Nyberg tyyppisiä taskubiljardöörejä, niin kiinnijääjät on vaan jotain b-miehiä ja nirhatut mitälie vääränrotuisia pikkukonnia. Mitä vetoa että jää tässäkin niteessä kertomatta miten niljakas asekauppias pääroisto Rafael hirtetään ensin munista puuhun ja sitten nyljetään elävältä tuppeen kuin maaliskuinen matikka. Kun ylisyyttäjä Jens Jouzenkypärä (ei siis nyrkkeilijänenäinen Jens Kaikkipuu) astuu sisään kaikki hiljenevät.
ellauri352.html on line 143: Pelkäänpä ettemme voi tehdä juuri mitään --- joka tapauksessa emme voi enää päästää Isoon-Britanniaan lisää ihmisiä pelkästään humanitaarisin perustein. Lisäksi nämä pakolaiset, säälittävästä tilanteestaan huolimatta, ovat tuskin paossa sotaa vaan he ovat yksinkertaisesti rotuelintasopakolaisia." Näin perusteli ulkoministeriön virkamies R. T. E. Latman Cruella
ellauri352.html on line 420: Tiede, taide, uskonto ja urheilu sekä talouspakotteet, siinä se. Ai että ne on meillä ollut maailman sivu ja silti kärhämöidään? So what, lisää vaan samaa ja suuremmat lusikat. Filosofikuninkaan sijaan monarkixi naurettava psykoanalyytikko. Ja naurua kolmannella, pakolaiset naurusaarelle. Huumori on vastuumoraalin paras petikaveri. Paavon kirjassa on lähinnä tahatonta huumoria. Izekritiikistä ei ole juuri jälkeä. Tunne izesi, kampaa tukkasi. Opettele lukemaan, se on antoisinta. Sanoi Markus Aurelius, ei Markus Leikola, vaikka isä Anto. Sana on kuin sähköpistoke, varovasti sitä pitää stöpselöidä ettei tule manaa. Matti Ala-Huhta vahvistaa tämän kirjassaan johtajuudesta. HY:n johtajuuskoulutuxessa piti piirtää vahvuuxistaan jonkinlainen Rorschach kuvio. Lähdin kesken pois koko kallonkutistuxesta.
ellauri390.html on line 134: Saulilla oli sivupääosa elokuvassa Muurmannin pakolaiset, joka on ensimmäisen maailmansodan vuosiin sijoittuva seikkailutarina. Saulin roolihahmo oli Väinö Taipale -niminen opas ja hänet tunnistaa kuvista paljon muita miesnäyttelijöitä pidempänä (193,5 cm). "Piexunkin" pituus oli puoli kyynärää!
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri390.html on line 150: Taisto luulee että jenkeistä saa luonnonkuituisia vauvanvaatteita; ei saa, koska ne on muovitehtaiden lobbauxella kielletty. Porin poliisit eivät hoida hommiaan vaan päästävät veropakolaiset menemään. Tyypit hirnuvat autossa köyhille paskalakeille jotka ei ollet nähneet untakaan millistä jota rikolliset kuskaa salkuissaan. Onpa ällöttävää jorinaa. Toisinkuin pohojalaaset satakuntalaiset on itaria ja izerakkaita ihmisiä. Taitaa pitää paikkansa kaikista länsisuomalaisista, niillä
ellauri411.html on line 153: Tutkijat uskovat, että syynä tähän muutokseen saattoi olla Assyrian valloitus. Sekä Israel että Juuda olivat Assyrian vasallivaltioita. Kun Israel nousi kapinassa ja voitettiin, monet pakolaiset pakenivat Juudaan. Siellä he toivat uskon, että Jahve ei ollut vain tärkein jumala, vaan myös ainoa jumala, jota tulisi palvoa. Juudan eliitti omaksui tämän uskon ja kasvatti lapsikuningas Josian, joka hallitsi vuosina 641–609 eaa., vastustamaan Assyrian valtakuntaa ja olemaan uskollinen Jehovalle. Hänen hallituskautensa aikana usko ainoaan jumalaan Jahveen yleistyi. Tämä näkemys vahvistettiin 500-luvulla. Hizi tää "usko" ei kyllä ole muuta kuin tollasta pesän feromonia, jääkiekkokaulaliinoja. Tyypit valizee kenen joukkuetta kannustaa.
ellauri412.html on line 78: "Kärsivän palvelijan laulut" -nimisessä runosarjassa Deutero-Jesaiah esittää suurimman panoksensa Israelin uskonnollisiin ihanteisiin. Hän tuo esiin tarkoituksen ja mahdollisuuden, joka piilee verrattain viattomien ihmisten ansaitsemattoman kärsimyksen takana. Habakukia vaivanneesta ongelmasta – miksi vanhurskaat kärsivät ja jumalattomat menestyvät (l. teodikea) – oli tullut yksi Babylonin pakkosiirtolaisten tärkeimmistä ongelmista. Myönnettäköön, että pakkosiirtolaiset tekivät monia virheitä, mutta he eivät olleet yhtä epäoikeudenmukaisia tai pahoja kuin kansakunnat, joille heidät vangittiin. Jos kärsimys on tulkittava syntien rangaistukseksi, se tulisi jakaa eri perustein kuin mitä maanpakolaiset kokivat ja havaitsivat. Deutero-Jesaiah ei kiellä, että joskus kärsimys voi olla oikeudenmukainen rangaistus synneistä, mutta hän korostaa, ettei kaikkea kärsimystä pidä tulkita tällä tavalla. Ottaen huomioon israelilaisten vankeuden hän pystyy näkemään heidän vankeudessaan jotain muutakin kuin rangaistusta heidän tekemistään virheistä. Hän näkee vankeuden mahdollisuutena tehdä jotain anteliasta ja jaloa niiden hyväksi, jotka pitivät heitä orjuudessa. Sen sijaan, että israelilaiset kärsivät omien syntiensä vuoksi, hän näkee kokemuksessa mahdollisuuden vapaaehtoiseen kärsimykseen toisten syntien takia. Sellainen kärsimys voisi olla keino voittaa israelilaisten viholliset uuteen elämäntapaan, joka olisi sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden periaatteiden kanssa.
xxx/ellauri193.html on line 108: Persu-Purra rotuerottelee Aahrikasta tulleet neekerit ja Ukrainan urheat kristilliset pakolaiset (jotka huom ette sitten jää tänne olemaan, pitäkääkin mielessä). Kyllä kristillinen kulttuuri selvästi eroaa islamilaisista pakanoista. 30-luvulla ei kyllä mitään pomiloivia ryssänkirkon mekkomiehiä olis täällä siedetty, mutta ajat ovat muuttuneet. Jaa mutta nythän on 30-luku taas pian käsillä..
xxx/ellauri280.html on line 320: Lakko syntyi spontaanisti. Tammikuun 22. päivän illalla töistä palatessaan 1. leirin osaston vangit käyttivät yhden lähimpänä BUR: ia olevan kasarmin rikkinäisiä pankkoja (heillä ei ollut varastossa työkaluja, ja niitä on vaikea tuoda sisään vyöhykkeelle), ja alkoivat tuhota BUR:n ympärillä olevaa aitaa. Ajatuksena oli sytyttää ilmiantajien selli tuleen kaatamalla siihen bensiiniä. Vartijat, jotka olivat huolissaan melusta, työnnettiin takaisin kellon luo. He rikkoivat päämajan kasarmin ikkunat. Hallituksen päällikkö Machakhovsky (tai Machekhovsky, vitun väliä) ja pakolaiset vartijat ilmoittivat vartijoille tapahtuneesta. Sen jälkeen kulmatorneista avattiin mielivaltainen konekiväärituli pimeässä alueelle, jossa suurin osa vangeista ei edes tiennyt tapahtuneesta, oli ollut koko ajan suihkussa.
xxx/ellauri281.html on line 775: "Tunteeni oli huipussaan. Minulla oli vaikea lapsuus, hyvin onneton. Asuin lapsena Tšetšeniassa. Taloni tuhoutui siellä venäläisten operaatioiden aikana ja pakenimme perheeni kanssa, kaikki pakolaiset, ilman omaisuutta, ilman mitään. Kuvittelin ukrainalaisten naisten joutuvan elämään sen läpi."
xxx/ellauri298.html on line 148: Patti sanoo että sen 2. kirjan (Elämän herrat) aiheena on irtautuminen äidistä kuin abortoitu sikiö. Saapas näkee. Venepakolaiset oli oikeistolaisia. Patti ei tunne kateutta, se on vasemmiston syntiä. Paskat oikeasti Patti ja sen isoveli oli toisillensa hirmu kateita, toinen maanomistuxesta toinen herraskaisuudesta.
xxx/ellauri314.html on line 196: 000 ihmistä. Seijan tyttökirja Agadirin pakolaiset kertoo näistä seikkailuista.
18