ellauri008.html on line 626: on sentään paikoin huvittava.

ellauri014.html on line 392: Alan ymmärtää miks sen ajan naiset symppas tätä. Jos tätä ei lue moraalin lukutikulla, eikä piittaa JJn ylisanoista, on tää alkupuoli paikka paikoin liikkistä. Poika on ihan pallo hukassa, Julia on selvästi joholla. Julie ei oo yhtä hyvä tyyppi kuin alkuperäinen Heloise mut tulee perässä. Turina on vaan vielä pitempi, varsinainen TLDR, kuussataa pienellä tiheästi painettua sivua.
ellauri014.html on line 1551: Eli onhan se paikoin melodista italiaa ja musikaalista, mutta hyyvin sopimatonta! Sanoo Prof. Paulo Tuomarila, jonka pitäisi tietää parhaiten.
ellauri015.html on line 767: Loppupuolella kirjaa Ramin vauhti paranee, se on paikoin jopa hauska, lähestulkoon liikuttava, kun se siirtyy klisheistä ize kärsiminsä vastoinkäymisiin. Häätangosta ei tule mitään, kun Herr Kuckelmann ei näe eteensä morsiamen ryntäiltä. Hellien sanojen alta haistaa kyllä pitkän kaavan mukaan kirjoitettua takaisinmaxua aina satulassa istuneelle, 5v vanhemmalle, ilmeisesti fixummalle, ainakin lihaxikkaammalle rouvalle. Mutta kyllä se sitä varmaan rakastaa, siitä ei jää epäilystä.
ellauri020.html on line 659: Tuppukylän tutuille se kertoo vahvasti lyhennetyn version elämäkerrastaan. Hyvä niin, tää 600-sivuinen tuppaa paikoin haukotuttamaan. Mirek on vanha ukonkäppyrä, huomaa Iines tyytyväisenä. Kotona Nykissä on vastassa Daisy. AIDS-exä heitti hiljan nurkkaan lusikan. Pahaa suunsittoa Akun kaa eropapereista. Sit soitto Karl Zeissiltä: Mengele ampui valitettavasti lisäreiän päähänsä ja silppuroi sitä ennen kortiston. Sori siitä. Nyt menee huonosti. On oikeenkin paha fiiwis.
ellauri026.html on line 319: Nyt ei olla vielä edes puolessa välissä (tässä ei ole mitään jakoja, ei lukuja tai mitään, pelkkää suoltoa.) Mut jo nyt voi sanoa et Erasmus osaa paikoin olla aika nokkela, eikä ole turhan tärkeä. Miinuspuolella sit noi #metoo jutut ym. setäilyt.
ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
ellauri029.html on line 879: Wikipedian mukaan sarkasmiksi voidaan kutsua sellaistakin purevaa, ivallista tai halveksuvaa kommenttia, joka ei ole ironinen. Tietysti se johon sarkasmi osuu on sitä mieltä, ettei siinä ole kerrassaan mitään huvittavaa. Mutta muutenkin: mun paasauxet on paikoin erittäinkin purevia, eivät välttämättä ironisia, eivätkä ainakaan yhtään hauskoja, mutta sarkastisia. Pessimismi nousuun! AVSn v97 Pessimismi-kiertueella Pentti Linkola ja Paavo Haavikko esittivät Eppu Normaalin lauluja ja Jari Sarasvuo puhui izestään. Onx tää alivaltiosihteereiltä sarkasmia, vai peukuttaako ne oikeesti pessimistejä? Vaikee sanoa, jos ei ymmärrä asiayhteyttä, se on kulttuurisidonnaista, sanoo Archie.
ellauri033.html on line 628: Kumma kyllä mä paikka paikoin tykkään Paulin kirjasta. Ehkä vahingossa se löytää jyvän vapaan tahdon ja determinismin pulmasta. Nimittäin sen ettei koko pulmaa olekaan. Sama ilmiö näyttää toimijasta vapaalta ja tarkkailijasta pakonomaiselta. Se on se sama ilmiö kuin että kun on hullu tietää olevansa hullu, ja käyttäytyy hullun lailla tavallaan puolitahallaan. Voimatta sillekään kuitenkaan mitään.
ellauri043.html on line 4268: 7 kiertotähdestä 2 on hyvänsuopia, 2 pahaa, 3 vähän niin ja näin; kikki maan päällä riippuu ikuisista tulista. Niiden semasta ja liikkeestä voi vetää ennusteita; - ja sä dallaat maailman respektaabeleimmalla paikalla. Pythagoras ja Zarathustra treffas täällä. Tällä paikoin tää jengi on tähystänyt tähtiä viimeiset 12K vuotta (ca.) tutustuaxeen paremmin jumaliin.
ellauri049.html on line 1040: Pikkupaskiainen kääpiöpinsseri Panu Rajala on juuri äsken nuuskinut Runebergin(kin) jalkoväliä. Uutuus Panu Rajala: Kansallis­runoilija. J. L. Runebergin elämä. Minerva 2020. 416 s. piirtää elävän kuvan Runebergin elämästä ja luomisinnosta Helsingissä sekä Porvoossa, jonne perhe muutti 1837. Rajalan sujuva kynä tekee tarinasta viihdyttävän ja vetävän. Paikka paikoin kirjaa lukiessa jopa tuntuu siltä kuin seuraisi saippuasarjan rakkaustarinaa, vaikka kyse onkin todellisista tapahtumista.
ellauri050.html on line 322: Those shaken mists a space unsettle, then Noi häiriyneet sumut paikoin hälvenee, sitten
ellauri050.html on line 579: reine Bewegung manchmal ein wenig behindert. puhdasta liikettä paikoin pikkasen estää.
ellauri053.html on line 733: Rampen lapsuuden muisteluxet on paikoin hellyttäviä.
ellauri058.html on line 480: Kari Hotakaisen huumorissa yhdistyy monesti traagisuus, mikä huolestuttaa joitakin kriitikoita. Tuomas Kyrön huumori on sentään lämpimämpää. Kumpikaan ei juuri naurata. Molemmat setämiehet ovat mauttomia. Sen verran selviää Arska Kinnusen huumoritutkimuxista. Hotakainen ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Oxennusämpärille olisi monin paikoin ollut käyttöä.
ellauri092.html on line 170: Alun perin metodismi oli Englannin kirkon sisäinen herätysliike, joka pyrki tavoittamaan evankeliumilla ja sosiaalisella työllä niitä, joita valtionkirkko ei tavoittanut. Herätysliike oli hyvin hajanainen ja monen ihmisen työn tulos. John Wesley yhdisti monet eri herätykset metodismiksi. Kun mukaan tuli suuria joukkoja teollisuustyöväkeä, kaivostyöläisiä ja muuta alemman luokan väkeä, syntyi kiistaa siitä, saavatko kaikki kokoontua kirkoissa. Monin paikoin tämä estettiin, jolloin metodistit alkoivat kokoontua muualla. Tällä yhdistysmuotoisella toiminnalla oli omat saarnaajansa ja järjestyksensä. Wesleyn kuoleman jälkeen Englannin metodistit irtaantuivat Englannin kirkosta muodostaen oman kirkkokunnan.
ellauri098.html on line 160: Schnizel-tv-sarja on karkkia. Sitä ei voi kazoa peräkkäin monta jaxoa, muuten alkaa tuntua äitelältä suussa. Ortodoxijuutalaiset on hauskoja, ja tarinat on helppoja ja liikuttavia. Orange is new black on vastoinpäin, se on ällön inhottava, mutta silti paikoin liikuttava, esim. se onneton iso transu neekeri ja sen kiltti vaimo. Siitä käy hyvin ilmi että vankilassa pahinta ei ole yxinäisyys, vaan muut apinat. Jos niitä apinoixi enää voi edes kehua, ne ovat siihen liian inhimillsiä.
ellauri112.html on line 100: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri142.html on line 349: Vittu et noi ruusuristiläisten tunkeilevat alaviitteet ovat häirizeviä. Härkä muka notkea mitä vittua. Kyl tässä on paikka paikoin samaa arjalaista hevosvaunumeisinkiä kuin Homeroxella. 2x pannun pojan vaakunankilvessä on sattuvasti apinankuva. Päivänpannun poika Ärjylä on ilmeisesti hylännyt korkeamman henkisen olemuksensa ja lähennellyt apinoita liiaxi. Kristus ja Krishna kiistelevät logosta: hakaristi vaiko risti ilman hakoja. Krishna toimii nähtävästi Ärjylällä kuskina.
ellauri144.html on line 345: Ei hemmetti, Phil tosiaankin luulee olevansa jotakin, tollanen luttamuna besserwisseri setämies. Kolme eliittirunoa on aina enemmän kuin nolla. Mutta, se on myönnettävä, sen ja Apinan monkey business Vermontissa on paikoin huvittavaa, vaikka päättyy nolosti.
ellauri151.html on line 229: Android väittää ettei jeesustarinoissa ole värisanoja. No ei niitä ollut antiikissa paljon muutenkaan, kun ei ollut värituubeja, Pompeijin graffititkin oli mustavalkoisia. No olihan siellä mosaiikkeja, ja kreikkalaiset pazaat maalattiin elävän näköisixi egyptiläisiltä opituilla konsteilla. Kuvista pahastuvat aaprahammin porukat eivät suvainneet senkään vertaa väri-iloa. On evankelistoilla sentään paikka paikoin mustaa, punaista, valkoista, sinistä, vihreää ja keltaista. Mutta eihän jumalinen tarvi paljon värejä. Sille on kaikki enemp vähemp black and white.
ellauri152.html on line 579: Paikka paikoin Bet Dinin loppupuolella alkaa epäilyttää, että Bashevis on sittenkin kaikesta huolimatta narsisti. Se mm. näyttää mielellään lukevan Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta. Ja se manipuloi kavereitaan hederissä kuin Joosef veljiään. Thomas Mannin Joosef oli sekin ilmiselvä narsisti, niinkuin Tomppa izekin. Ja homokin se oli. Hmm.
ellauri196.html on line 103: Elokuva sai tyrmääviä arvioita monelta taholta. Kärkevimmin kirjoitti Peter von Bagh (Kaleva): ”Filmi on monen lahjattomuuden huolimattoman työn summa”, mutta hyvääkin elokuvassa nähtiin: ”siinä on oikein mukava pieni juoni, joka näytellään kotoisen lupsakasti, paikoin herttaisesti” (Helmi Neva, Satakunnan Kansa).
ellauri205.html on line 92: Paikka paikoin Riku Rinkula on yllättävän leukava ollaxeen kynäilijä Suomen Turusta, vaikka onkin läpimätä setämies. Hyvää siinä on sanavarasto, romanttiset pätkät, sarkasmi ja asiasta kolmanteen siirtyminen. Aino joka oli nuorena suruton ja soma kuin pieni klitoris lauloi nuotin vierestä Nick Draken biisiä River Man.
ellauri206.html on line 170: Rahan paras puoli on sen luonnottomuus. Se riisuu arjen vuorovaikutuksesta kaiken henkilökohtaisen ja kumoaa kiitollisuudenvelan ja vastavuoroisuuden kaltaiset paskariesat. Seteli ojennetaan. Ihminen on hetken asiakas tai palveluhenkilö ja unohtuu puolessa minuutissa. Onpa hienoa. Kierkegaardin tylsyydet on Rikun mielestä paikoin ihastuttavia ja hauskoja. Joopa joo. Rikun suurin ongelma on sama kuin Kierkegaardilla: pitäisi näkyä. Ei sitä asiat sellaisenaan kiinnosta, vaan niistä viestintä. Toivoimme päihittävämme edes jonkun.
ellauri238.html on line 177: Tästä miehestä tulee vielä jotain suurta, lupasi Rauno. - Kaunis nimi. Kivoja runoja, komppasi Tuula-Liina. Tää Tuula-Liinan paljastuskirja näyttäis olevan paikoin aika "happamia sanoi vittu rypäleistä". Dodi! Rypäleitä persiissä! Tää voi nyt vähän kirpasta. Mutta hauska lukea. Saarikoski oli naimisissa neljästi. Hänen vaimonsa ja myös sisaruksensa ovat myöhemmin netonneet Penan julkkiskuvasta laatimalla useita hänen toilailujaan käsitteleviä teoksia. Mies oli kehnonpuoleinen kirjailija ja narsistinen pulzari.
ellauri238.html on line 530: Lauzierin löysä Brasilian seikkailu sai kriitikoilta murskatuomion. No olihan se vähän kökkö ja luvallinen lapsille (eli suht kivutonta tappoa eikä yhtään panoa), mutta silti vanhoillekin ihan viihdyttävä. Se oli paikoin hauska, muttei koko ajan, eikä tarvinnutkaan olla. Mixi vitussa pitäis koko ajan hohottaa? Tai ylipäänsä ollenkaan?
ellauri283.html on line 504: Koko pohjoinen Mali sijaitsee Saharan autiomaan alueella, ja keski- ja eteläosan muodostaa pääasiassa Sahelin savanni. Keski- ja eteläosissa virtaa läntisen Afrikan pisin ja koko Afrikan kolmanneksi pisin joki, Niger. Yli 65 % koko maasta on aavikkoa tai puoliaavikkoa, ja aavikoituminen johtaa paikoin vakaviin ongelmiin.
ellauri285.html on line 114: Nyt toisella lukukerralla löysin Romaanihenkilön kuolemasta sekä rasismia että sovinismia reippaassa määrin ja paikoin se sai minut kiemurtelemaan vaivautuneesti. Kaiken kaikkiaan teoksessa haisee setämies. Kalapuikkoviiksimies. Se tyyppi, jonka mielestä miesten tulee olla miehiä, naisten tulee olla naisia, ja muutenkin kaikkien tulee tietää paikkansa.
ellauri286.html on line 464: Mitä vittua, onhan karhullakin vittu perkele. Puhasta Filomena Cunkia. ”Pyllytys” oli paikoin jopa puoliammatillista toimintaa, eli siitä otettiin maksu. Niinhän se on vieläkin.
ellauri301.html on line 168: Sanoi Luther kun kananpojat numeroi. Mankeli on vähän omantunnonarka, paikoin jopa sievistelevä. Olikohan se salauskonnollinen? Wallenbergissä on selkeästi tollasta merkityksen ezijää, se istuu rannalla, kazoo merta ja haluis tietää mikä on kaiken tarkoitus. Väärä kysymys, sen presuppositio on falski: ei mikään täällä meriteeraa mitään muuta, det är bara som det är.
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri321.html on line 308: No ei, jenkkilukijoita on takusti ärsyttänyt Linklaterin paikka paikoin hyvinkin rankka vittuilu jenkkien pyhimmille arvoille. Huono kirja, ne sanovat, ei jaxa lukea.
ellauri341.html on line 112: Lukijan näkökulmasta rönsyilyä on kuitenkin hieman liikaa ja teos paikoin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kirjasta jää rannaton olo. Alkuperäinen käsikirjoitus nyt julkaistuun teokseen tosin oli vieläkin laajempi. Käy silti selväksi, ettei ihminen ole sittenkään apina, vaan historiaa uusiksi luova, usein sairas eläin. Nämä jaksot eivät siis varsinaisesti tarjoa uutta tietoa. Terveisin, Jukka Koskelainen, Herlinin Sanomista.
ellauri341.html on line 121: Jotenkin minulle jäi kuitenkin tunne, että tämä syvempi ulottuvuus vain tuntui jäävän kaiken tuon muun sekamelskan jalkoihin. Kaikkea vain oli niin paljon, että lukijana sain eteeni sellaisen hyökyaallon, josta oli hankala päästä uimaan enää takaisin pinnalle. Ehkä karsitumpi ja keskitetympi rakenne olisi tuonut vahvemmin Leikolan sanoman esiin, sillä tässä nyt vain tuntui olevan hiukan liikaa kaikkea. Sinänsä suuri osan näistä eri tarinoista olivat itsessään sen verran kiinnostavia ja tarkkaavaisia huomioita sisältäviä, että olisin mieluusti voinut lukea erilliset teokset kustakin, kuten Herlinin Sanomien eri osastoista. En siis kadu että kahlasin tämän (kirjaimellisesti) tiiliskiven läpi, sillä kaikesta huolimatta tuntui että sain tästä loppujen lopuksi yllättävänkin paljon irti. Harmi vain että kaksi viikkoa oli auttamatta liian lyhyt aika lukea tämä valtaisa ja runsaita rönsyjä sisältävä teos, jolloin rauhallisen etenemisen sijasta lukemisesta tuli paikoin aika nihkeää pakkopullaa. Tähdet:2.5/5. Terveisin: Heidi Kirjahamsteri.
ellauri381.html on line 52:
xxx/ellauri056.html on line 402: Humboldt kyllä tykkäsi, paikoin jopa liikutti. Mutta pian alkoi nuorten kesken julma pilkanteko. Schiller oli niistä schwatzig, Sovinnaista lässyä. Neronleimaus on hakusessa. Thomas Mann pöyristyi, miten noi romantikot viizikin, tehdä nyt pilkkaa Schilleristä. Misson niiden EU-henki? Nein, nicht diese Töne!
xxx/ellauri085.html on line 612: Kuitin sijasta voi todeta Seijan sanoin että Wallace on hulvaton (vaikkei sunkaan vulvaton, oman todistuxensa nojalla). Se on paikoin hervottoman hauskakin, mitä samaa ei voinut sanoa Pynchonista, joka oli pelkkää lätinää ja läppätikkua. Se on paikoin erittäinkin hyvä kirjoittaja, vaikkei kummonenkaan kirjailija. Kirjan pointissa ei ollut päätä eikä häntää. Sensijaan kerta kaikkiaan loputonta läppää. Rajatonta leikinlaskua sentimentaalisuuden puolesta, sen kustannuxella. Vaikka se ize ajatteli varmaan just vastoinpäin. Mutta riemua ei siinä ole nimexikään, siinä Hotakainen kyllä laittoi käden kakkaan.¹ Hamnetista on lisää paasausta albumissa 61.
xxx/ellauri124.html on line 100: "Nietzschen kehittely on monin paikoin raakaa, ylimielistä ja vastenmielistä. Mutta ylilyöntien ei tule estää meitä näkemästä, mihin syvyyksiin Nietzsche on sukeltanut ja selvinnyt sittenkin hengissä. Stalin teki virheitä, mutta sai sähkövalot joka kolhoosiin. Luova ihminen luovassa toiminnassa määrittää omat rajansa ja sääntönsä, ottaa oman moraalinsa luovassa toiminnassaan hänen täytyy uskoa olevansa korkealla, uskoa omaan ylemmyyteensä. Tämä on Nietzschen Jumala- luova, rajoittamaton ihminen. Nietzschen tuomiontäyteisillä etumerkeillä varustettu kielenkäyttö ajaa takaa ihmisyyttä korotettuna jumaluuden valtaistuimelle."
xxx/ellauri125.html on line 142: Stanley Kubrikin leffan Lolita on suht perseestä. Selvästi yli-ikäinen ja keljunnäköinen. Sally Horner oli nuorempi mutta liian tyrnävä, Kattixen näköä. Seijassa pienenä oli ainesta. Stanley Kubrik ize oli friikin näköinen. Mä olen nähnyt siltä Kellopeliappelsiinin (en tykännyt) ja Avaruusseikkailu 2001:n (paikoin hupaisa). Sen Barry Lyndon oli Seijan ja mun eka yhteinen leffakokemus (en muista siitä juuri mitään). En muita. En pidä Stanley Kubrikista enkä sen leffoista.
xxx/ellauri154.html on line 41: Ballsack on aika puhdasrotuinen setämies, mutta kuten Philip Roth paskiainenkin, paikoin huvittava, ja sen tarinoiden opetus on mieleen painettava:
xxx/ellauri229.html on line 173: LEMin 21. matka on paikoin terävää teologiaa. Se pani miettimään mitä tollanen uskominen oikein on, ja selvästikin siinä ei ole kyse faktoista eikä episteemisistä asenteista ylipäänsä vaan utiliteeteista. Will to believe, niin juurikin, koska siinä onkin kyse siitä mitä jengi haluaa, ja siitä mitä se saa. Huda hudaa. LEMin uskovaiset masiinat on luopuneet tästä uskon utiliteettipuolesta, koska niiden maailma ei jätä mitään toivomisen varaa, eikä niille uskomisesta sen tähden seuraa yhtään mitään. Pienessä ruokasalissa isä Dargin vieressä, joka jo odotti pöydän ääressä, seisoi matala kärry, samanlainen, jollaista me kuljetamme matkatavaroita: tämä oli isä Memnar, Prognostikantin luokan kenraali. Sanoin sen huonosti - se ei ollut kärryt, luonnollisesti, joka oli pappi ja ritarikunnan kenraali, vaan kuutionmuotoinen tietokone, joka lepäsi alavaunussa.
xxx/ellauri255.html on line 187:
xxx/ellauri280.html on line 207:
xxx/ellauri286.html on line 465: Mitä vittua, onhan karhullakin vittu perkele. Puhasta Filomena Cunkia. ”Pyllytys” oli paikoin jopa puoliammatillista toimintaa, eli siitä otettiin maksu. Niinhän se on vieläkin.
xxx/ellauri287.html on line 393: Paavali ja Luukasa olivat matkatoveruksia. Vaikkemme sitä tietäisikään, voisimme sen päätellä kertomukselle ominaisista elävistä ensikäden havainnoista. Ikäänkuin tehostaakseen läsnäoloaan silminnäkijänä tekijä siirtyy monissa paikoin kolmannesta persoonasta monikon ensimmäiseen, niissä kohdissa, joita sanotaan me-kappaleiksi. Ne ovat 16:10-17, 20:5-15, 21:1-18, 27:2-28:16.
xxx/ellauri292.html on line 213: Rippi-isä kuvaa myös Katariinan omistautumista köyhien ja sairaiden auttamiseen, paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Joissakin kertomuksissa tuntuu tosin olevan kyse pikemminkin hengellisestä extremelajista kuin laupeudentöistä.
xxx/ellauri363.html on line 452: on enemmän kuin paikoin valistavaan sävyyn kirjoitettu. Teosta voi pitää mielenterveyden
xxx/ellauri388.html on line 362: Onnexi sekin on kirjoitettu ylös apostolien toimesta. Vanha testamentti ei enää kaikin paikoin päde, mutta onnexi uusi sopimus on ohkasempi.
49