ellauri007.html on line 1249: huonosti levänneinä, hyvin paastonneina

ellauri032.html on line 671: Ensimmäinen kiusaus oli: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi” (Matt. 4:3). Muistettaneen että sillä oli aivan saatananmoinen (anteexi) nälkä 40 päivän mehupaaston jälkeen.
ellauri032.html on line 706: Salaisuus, että Jumalan Poika voi tehdä leipiä, jos hän haluaisi, oli totta mutta sopimattomaan aikaan sattuvaa. Eihän se että Jeesus yxin mutustelee leipää autiomaassa ole kovin näyttävää. Vapahtaja tarvitsi useita tuhansia ihmisiä, joilla ei ollut mitään syötävää. Silloin hän voi tehdä sen. Sen vuoksi Vapahtaja ei sekaantunut tähän tällä kertaa, vaan sanoi: ”Minä juon nyt kahvia. Koen nyt, että ihminen voi elää yhtä hyvin ilman kahvileipää. Olen jo paastonnut 40 päivää ja silti olen elossa”.
ellauri282.html on line 432: Maaliskuussa 1942, paaston ensimmäisenä sunnuntaina, Merton hyväksyttiin novelty-biisiksi luostarissa. Kesäkuussa hän sai kirjeen veljeltään John Paavalilta, jossa hän (JP) ilmoitti, että hän oli pian lähdössä sotaan ja tulisi Getsemaniin käymään ennen lähtöä. Heinäkuun 17. päivänä Johannes Paavali saapui Getsemaniin ja kaksi veljeä ottivat hänet kiinni. Johannes Paavali ilmaisi halunsa tulla katoliseksi, ja heinäkuun 26. päivään mennessä hänet kastettiin kirkossa läheisessä New Havenissa Kentuckyssa, ja hän lähti seuraavana päivänä. Tämä olisi viimeinen kerta, kun nämä kaksi näkivät toisensa. John Paul kuoli 17. huhtikuuta 1943, kun hänen koneensa epäonnistui Englannin kanaalin yllä. Mertonin runo John Paulille esiintyy Seitsemänkerroksisessa vuoressa.
ellauri362.html on line 321: Kirjailija, lääkäri ja diakoni sanoo todella arvostavansa kivoja virka-asuja. Tosin taipumus matalaan verensokeriin yhdessä palveluksia edeltäneen paaston ja voimakkaiden suitsukkeiden kanssa laukaisi sunnuntaisin migreenin.
ellauri370.html on line 252: Katarismin oppien uskollinen noudattaminen edellytti kieltäytymistä lähes kaikista maallisista iloista, sillä vain siten voitiin irrottautua kokonaan Saatanan vallasta. Käytännössä kuitenkin vain harvat kataarit noudattivat opinkappaleitaan ehdottomasti, ja kataarit jakoivatkin uskovat kahteen ryhmään, tavallisiin uskoviin (credentes) sekä hyviin miehiin ja naisiin (bons homs, bonas femnas). Hyvät miehet ja naiset olivat kataarien henkisiä johtajia, ja he elivät pidättyväistä elämää. He eivät saaneet harrastaa sukupuolisuhteita ja noudattivat tarkkaa virzakiviruokavaliota, johon ei kuulunut lihaa, vain kala ja kasvisravinto oli sallittua. Tavallinen kataarikansa sen sijaan sai viettää melko vapaata ja rajoituksetonta elämää. Vasta kuolinvuoteella uskovalle annettiin kaste, joka saattoi päättyä paaston aiheuttamaan kuolemaan. Samanoloisia valdolaisia liittyi myöhemmin böömiläisveljiin, hussilaisiin ja kalvinisteihin. Juutalaiset olivat takuulla tämänkin protestin takapiruina.
xxx/ellauri114.html on line 148: Rikas kokemus. Nykyään (1996) retriittejä löytyy joka puolelta Suomea. Toimintaa vaalii kaikessa hiljaisuudessa Hiljaisuuden Ystävät ry. Monet käyvät niissä vähintään kerran vuodessa. Kirkon perinteeseen retriitit ovat kuuluneet jo vuosisatoja. Moosexen se vetäytyi Siinainvuorella ihan vaan kylmyydestä, Jeesuxen Negevissä 40vrk paaston takia. Luostareissa oli mahdollista yöpyä seuraamassa munkkien jokaöistä toimintaa. Taimi Mäki Helsingistä palaa retriitistä kotiin silminnähden rauhoittuneena. Retriittiin tullaan saamaan, suorittamaan ja antamaan, hän korostaa. Potilaat vetävät huoneissansa parin tunnin ajaxi sen sisään lepäämään. Joskus on järjestetty vain naisille tarkoitettuja retriittejä joissa on vähän eri ohjelma. Osallistujat saavat herkutella ja helliäkin toisiaan. Osallistujat ovat kuin yhtä persettä. Ujona saapuneet ihmiset ovat loppupeleissä ihmeen avoinna. He ovat juoneet suuresta yhteisestä kuukupista. Aina ei ole ainoastaan mietiskelyä kuten E.Saarisella vaan on muuta liikuntaa. Ensin opetetaan hengittämistä lyhyt jaxo kerrallaan. Joskus sivakoidaan tuntureilla kilometrikaupalla. Välillä levähdetään laavuilla ja pidetään hartaushetkiä, joskus kaxikin. Joillakin se onnistuu jopa monta kertaa peräjälkeen. Ohjaaja Jouni Hilke hiihteli joukon perällä. Minulle izelleni tuli hyvä olo, Jouni raportoi. Ruokailimme yhdessä, saunoimme ja kävimme riu'ulla. Tilalle tuli iloa ja rohkeutta. Sisätilassa soi rauhoittava musiikki, kun potilaat samoilevat ulkona. Hiljaisuus on voimakas elementti, se herkistää aisteja, varsinkin kun avaa ikkunoita, sanoo kappalainen Esko Aho. Puun lumivaippa koskettaa syvältä.
xxx/ellauri154.html on line 125: Kun 17 vuotta oli kulunut taistelussa entisen elämän muistojen kanssa, kiusaukset lakkasivat. Marialle oli tullut menopaussi. Maria sai viettää elämänsä 30 viimeistä vuotta syvässä rauhassa Jumalan armon ympäröimänä. Marian viimeisen elinvuoden alussa abba Zosima (4.4.) lähti Palestiinan luostareissa noudatetun tavan mukaan suuren paaston ajaksi sekuntikellon kanssa kilvoittelemaan yksin erämaahan. Paaston ollessa jo lopuillaan hän näki erämaassa auringon polttaman ihmisolennon, jonka olkapäille laskeutui vitivalkoinen tukka. Olento pakeni häntä, mutta Zosima juoksi hänen peräänsä pyytäen saada häneltä siunauksen. Kun Zosima pääsi kuulomatkan päähän, Maria kutsui häntä nimeltä, vaikka ei ollut koskaan tavannut häntä. Maria ilmoitti olevansa nainen ja pyysi häntä heittämään viittansa maahan, niin että hän voisi verhota itsensä sillä.
xxx/ellauri154.html on line 129: Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosima tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosiman Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosima hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosima? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan! Kuppi kaatuu ja näkyleivät tippuvat!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosiman ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosima oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli niiden avulla Jordanin yli. Isä Zosimaa jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
xxx/ellauri154.html on line 131: Seuraavana vuonna suuren paaston alkaessa isä Zosima meni taas erämaahan ja kierteli siellä etsien Mariaa. Lopulta hän löysi tämän kuolleen ruumiin makaamassa maassa selinmakuulla kädet rinnalla ristissä ja kasvot itään päin lähellä heidän ensimmäistä kohtaamispaikkaansa. Hän suri kovasti löydettyään Marian kuolleena, syleili hänen jalkojaan (ylä-vai alapäästä vaiko molemmista, ei kerrota) ja luki itkien psalttaria hänen ruumiinsa ääressä. Vähän rauhoituttuaan hän alkoi miettiä, mitä hänen pitäisi tehdä, ja huomasi maahan piirretyn kirjoituksen: “Isä Zosima, hautaa nöyrän Marian ruumis tähän, mistä sen löysit, ja rukoile Jumalaa puolestani. Loppuni koitti huhtikuun 1. päivänä sinä samana yönä, jolloin sain pyhää ehtoollista.”
xxx/ellauri154.html on line 135: Palattuaan luostariinsa Zosima kertoi muillekin Jumalan ihmeistä niitä kohtaan, jotka kääntyvät pois synneistään ja tulevat Hänen luokseen. Mariasta, joka oli ollut häikäilemätön ja paatunut syntinen, on tullut toivon lähde ja kääntymyksen esikuva kaikille syntitaakkansa alle musertuville. Siksi hänen muistoaan vietetään hänen kuolinpäivänsä lisäksi myös suuren paaston viidentenä sunnuntaina, jota kutsutaan Maria Egyptiläisen sunnuntaiksi. Suuri paasto on katumuksen aikaa, ja Maria on paras esimerkki siitä, että katumus voi kohottaa suurimmankin syntisen pyhyyden korkeuksiin. Ei siihen tarvita edes lukutaitoa. Aiempi kokemus on suotavaa, muttei vaatimus. Egyptiläinen ja Magdaleena tekee tälläkin hetkellä pilven päällä haifaiveja. Ne ja pyhä neizyt asuu kolmistaan kolmen Marjan mökissä.
xxx/ellauri177.html on line 97: Abbé Mouret oli lilja, jonka hyvä tuoksu hurmasi isäntänsä. Hän ei muistanut pahaa tekoa. Hän ei koskaan käyttänyt hyväkseen kävelyn ehdotonta vapautta, kun kaksi superintendenttia menivät juttelemaan naapuripapin kanssa, tupakoimaan aidan takana tai juoksivat juomaan olutta jonkun ystävän kanssa. Hän ei koskaan piilottanut romaaneja olkipatjansa alle eikä lukinnut anisettipulloja yöpöytänsä takaosaan. Pitkään aikaan hän ei ollut edes aavistanut häntä ympäröiviä syntejä, paaston aikana salakuljetettuja kanansiipiä ja kakkuja, palvelijoiden tuomia syyllisiä kirjeitä, iljettäviä, matalalla äänellä käytyjä keskusteluja pihan tietyissä nurkissa. Hän oli itkenyt katkerasti sinä päivänä, jolloin hän tajusi, että harvat hänen tovereistaan rakastivat Jumalaa hänen izensä takia. Iso ylläri.
xxx/ellauri292.html on line 608: Boedromionin 19. päivänä vihitty tuli suureen saliin nimeltä Telesterion; keskellä oli Mykeneen kaudelta peräisin olevista raunioista rakennettu palatsi ( Anaktoron ), johon vain pellefantit pääsivät sisään ja jossa pyhiä esineitä säilytettiin. Ennen kuin mysta pääsi sisään Telesterioniin, hän lausuihe: "Olen paastonnut, olen juonut kykeonin , otin kisteesta ( laatikosta) jotain ja työskenneltyään kanssani on pellefantti laittanut sen takaisin calathukseen ( avoin kori)."
xxx/ellauri385.html on line 466: Voiko syntisestä tulla pyhimys? Totta Mooses, ja se on meille hyvä uutinen (euangelium). Ovatko kanonisoidut pyhät koskaan tehneet syntiä? Syntyivätkö he halon kanssa? No ei! On jopa yksi legenda pyhimyksestä, joka kieltäytyi imettämästä vauvaa pitääkseen viikoittaisen paaston perjantaina! Aika izekästä.
14