Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.
Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.
Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri402.html on line 72: Pirttikosken entisen koulun luokkahuoneissa on kymmeniätuhansia teoksia, valtaosa käsittelee filosofiaa ja teosofiaa. Yhdellä pöydällä on runontekijän omia teoksia, toinen on teosofi Pekka Ervastin kirjoituspöytä. Erik Gullman luettelee empimättä lempiteosofinsa tuotannon.
ellauri408.html on line 241: Eilen sattui selkääni sievä noidannuoli, joka vaivaa yhä. R***n ottomaani oli epämukava. Vyötäisissä tuntuu vieläkin jonkinlaista jäykkyyttä. Kumartuneena vanhan tumman pulpettini yli, vyötäisilläni vyöhikkö kuin lepäävällä beduiinilla ja pukeutuneena lämpöiseen seilorinuttuuni minä raapustelen ilman housuja näitä rivejä korkean ikkunani ja pienen lieteni välillä, räpylät revonnahkaisessa pussissa. Pääni päällä on yliskamarin vino katto. Muutamia sanakirjoja ja muita teoksia lepää ulottuvissani saarnatuoleilla, koruttomalla pöydällä ja vanhan lipaston päällä, ja muuta kalustoa ei olekaan tässä vaatimattomassa ullakkosuojassa, missä keski- ikäinen mies jatkaa innottomasti opiskelijanelämäänsä ja paikoillaan pysyvä professori makutottumuksiaan.
ellauri421.html on line 1080: Jylhä oli veljensä luona uudenvuoden aaton aattona 1956 Kiirastuli oli avattuna työpöydällä Näky-runon kohdalta ja joitakin säkeitä merkitty lyijykynän viivalla.
ellauri430.html on line 378:
ellauri435.html on line 193: No Jiipee koittaa väittää että existentialismi onkin optimistista kert izekukin saa ize päättää kekä ne on ihan vapaasti. (Tää on silkkaa talousliberalismia.) "Teknisemmin:" oleminen ennen olemusta, liikenteeseen subjektista eli omasta perseestä. (Tää on narsistista. Vielä narsistimpi on Pulun cogito, joka tarvii muita jotta on jotain missä izeään voi peilata.) Ellei ole jehovaa, apina saa olla oma homo deus, lähteä tyhjän päältä ja määritellä izensä. Mixi vitussa, elukkahan se on kuin muutkin, eli tykkää syödä, nussia ja tappaa. Existentialisti on ken ize tahtoo, vaikka takatukka nahkahousuissa, self made man. Tää subjektiivisuus tarkoittaa vaan että apinalla on enempi dignityä kuin Pierrellä tai pöydällä. Hän voi vaikka panna Pierreä kooloniin pöydän päällä jos se tuntuu hyvältä. Mutta vastuu on kannettava siitä yxin, ei voi syyttää pöytää eikä Pierreä. On se sellanen rojekti, ei mikään uomakipitys. Hän on vastuussa myös Pierrestä. Ai kenelle? No izelleen tiätysti, eihän täällä muita edes olekaan. Pierre ja pöytä ovat hänen aivokummitus. Ne lakkaa olemasta kun hän sulkee silmänsä. Hän ei voi valita pahaa, koska hyvää on per def se mitä valizin. Vaikka Foster oluen tai polygamian. Typerys.
xxx/ellauri010.html on line 288: Sen muistan että olin kardiologin pöydällä, nielaisin letkun sisuksiin
xxx/ellauri013.html on line 880: kalustoon kuulumattomalla pyöreällä pöydällä,
xxx/ellauri013.html on line 893: Se oli jo pöydällä jonkun vadin takana.
xxx/ellauri057.html on line 417: Viimeinen rööki pöydällä kytee…
xxx/ellauri081.html on line 302: Tännäkönen puoliapina joutui eroamaan olympiakomitean hopeaselkähommista Japanissa päästettyään suustaan erityisen rumia setämiessammakoita. Ei pysynyt törösuu napissa, ei mennyt suoritus ihan nappiin. Se teki parhaansa ja kazoi mihin se riitti, mutta se oli ihan liian lyhyt. Yhden seikan tästä voi mainiosti havaita: Lähes joka ikinen naisurheilija voisi vetää sille lättyyn vaikka toinen käsi selän takana. Ergo tämmönen ei ikinä tulis kysymyxeen ellei sillä olisi kokonaista setämiesapinakööriä selän takana. Ergo miehet tarvizee hyväveliseuroja. Ilman niitä ei mistään tulis lasta eikä paskaakaan, ei vetäis setämies torttuun tyttöä kokouspöydällä, vaan kääntäen.
xxx/ellauri114.html on line 564: Kituva hyttynen pyörii Iitin pöydällä. Läimäytän sen kuoliaaxi avokämmenellä kuin Pekka Reinikainen soppakärpäsen. Siihen osui, kuten osui New Yorkissa John Lennoniin. Ei se arvannut että tällästä. Silläkin oli uskoa ja toivoa. Nyt on toivo mennyttä, nim. elämä. Niinkauan kun on elämää on toivoa. Toivottavasti sillä oli taivastoivoa.
xxx/ellauri154.html on line 284: “Ihmiset pitävät minua melko outona ihmisenä, mutta se on väärä olettamus: olen tosi outo hyypiö. minulla on erään pienen lapsen sydän lasipurkissa pöydälläni.”
xxx/ellauri175.html on line 715: Jalustapöydällä loistivat venetsialaiset lasit ja olkiviinipullo.
xxx/ellauri177.html on line 681: Sinä iltana isä Mouret tunsi kuitenkin olevansa liian väsynyt. Hän lykkäsi lähtöään seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä hän antoi itselleen uuden tekosyyn: hän ei voinut jättää sisartaan yksin La Teusen kanssa; hän jätti kirjeen vietäväksi Pascal-setälle. Kolmen päivän ajan hän lupasi itselleen kirjoittaa tämän kirjeen; paperiarkki, kynä ja muste olivat valmiina pöydällä hänen huoneessaan. Ja kolmantena päivänä hän lähti pois kirjoittamatta kirjettä. Yhtäkkiä hän oli noussut hattuaan, hän oli lähtenyt Paradouhun, tyhmyydestä, pakkomielle, luopumassa, meno s§inne oli kuin urakkatyötä, jota hän ei tiennyt välttää. Albinen kuva oli taas haalistunut; hän ei enää nähnyt häntä, hän totteli vanhoja tahtoa, kuolleena hänessä sillä hetkellä, mutta jonka työntövoima säilyi hänen olemuksensa suuressa hiljaisuudessa.
xxx/ellauri179.html on line 341: Mit vit oliko pikkuhomo Dag Hammarskjöldillä "sormensa pelissä" tämänkin Nobelin kohdalla (vrt. St.John Perse)? Jos Doog oli silloin liian nuori sen isäpapalla varmasti oli. Joku korupainos Hemiä oli Dagilla kyllä yöpöydällä.
xxx/ellauri195.html on line 345: En ole koskaan ostanut mitään Amazonilta, enkä osta vastakaan. Jos pöydälläni olisi iso nappi jossa lukisi: räjäytä Amazon, painaisin sitä. Pienemmässä napissa lukisi: lähetä Jeff Bezos maata kiertävälle radalle Elon Muskin kyydissä avoautossa ilman kypärää ja laskuvarjoa. Maailman vahvimmalle Nallelle olis töitä.
xxx/ellauri201.html on line 156: Armaani älysi jo 20v sitten tehdä Lisbetistä izeyrittäjän 0-sopimuxella Volt! aski selässä, minimoida peruspalkan ja työnantajavastuut. Lisbet tietysti halusi ize sitä, niin aina. Varmaan se vielä ize pyytää päästä pukixikin, jonsei 50+ Armaanille niin pikku Mikolle, 40+ vuotiaalle Kalle Blomkvistille siis. (Tässä ikäjakaumassa on selvää residual apinasetämäisyyttä.) Kurkistin lopusta: sure enough laiha Peppi on loppupeleissä jo rakastunut Kalle ezivämestariin, mutta onnettomasti, eli tässä osassa ei päästä vielä pukille. Toivottavasti asia korjaantuu Millenniumin myöhemmissä osissa ja Peppikin pääsee kokemaan onnen Kallen alla Erikan kirjoituspöydällä.
xxx/ellauri201.html on line 174: Suhteessa ei ollut rakkautta vaan sexiä. Sexihulluutta. Raju sexikohtaus Erikan kirjoituspöydällä. Läpsyvät pyllyt lähetti läppärin näppäimistöltä viestiä:
xxx/ellauri201.html on line 320: Chimamanda Ngozillakin on kirjassa Adiche (Kotiinpalaajat) tosi tuttuja tv-trooppeja, mutta silti ne eivät vaikuta aivan yhtä ilkeästi klisheiltä. Mikä ero? Pidänkö vain toisista klisheistä mutten toisista? Johtuuko se kynäilijän tarkoitusperistä kun se kynäilee noita klisheitä? Jos troopin ei ole tarkoitus tuoda kuvaan kaikkia sen tavanomaisia assosiaatioita, vaan se tuntuu jotenkin ize koetulta, se ei ole ärsyttävä klishee. Jos se taas on kuin joku Nike tai Coke logo tai brändituotemainos tyyliin "I'm loving it!" niin se on vitun ärsyttävä. Esim kun Ifemelun tekee mieli tanssia Obinzen kanssa kotibileissä hitaita, mutta Obinze haluukin vaan juzkata vessanhajuisella pihalla, se voi olla teinipätkän trooppi muze ei tunnu klisheeltä. Kun Stigin pikku-Kalle muka höylää Erikaa kirjoituspöydällä, mieleen tulee vaan se Emmanuelle leffa ja heti tympäsöö: miten klisheistä!
xxx/ellauri230.html on line 572: Japsuilla on kotona tyhjän näköistä, ei ole huonekaluja eikä muuta kodikasta sälää, onpahan vain tokonoman mokoma ja siinä Kaken mono. Isäntä vaihtaa monoa heijastamaan perheen tunnelmaa. Tokonoman pöydällä on maljakossa ikebana. Tatamilla on kiva hyöriä särmin eli byobyn takana. Tatami on 6 japanilaista jalkaa pitkä ja 3 leveä. Mutta pitkäkö on japsuilla jalka jäykkänä? Ei hevin selviä, löytyy tällästä:
xxx/ellauri239.html on line 379: Tuotantokausia oli kokonaista 11 vuosina 2010-2022. The Walking Dead takes place after the onset of a worldwide zombie apocalypse. The zombies, referred to as "walkers", shamble towards living humans and other creatures to eat them, saying "brains... brains... " They are attracted to noise, such as gunshots, and to bad smells, such as humans. Sankari on seriffi, jonka vaimo on lori. Lori on hässinyt Shanea jonka seriffi joutuu sixi tappamaan izepuolustuxexi. Non-zombieista tulee myös kannibaaleja. Jeesus käy kauppaa Hilltop Marketissa. Seriffin porukat kuitenkin listii vapahtajat ja raadonsyöjät. Paha nainen Alfasusi tekee pahoja. Paha kuvernööri Pamela koittaa uhrata rotinkaiset. Joku Daryl lähtee ezimään seriffiä ja sen uutta panopuuta Michonnea, joka on nykerönenäinen neekerinaaras jolla on katana. Siihen sarja päättyy. Selmalla on työpöydällä arvokas (lue kallis) Michonnefiguuri.
xxx/ellauri252.html on line 436: Haastattelua. Olutkulauxia. Klischeet kilahtelee kuin sherrylasi lasipöydällä. Thea reagoisi tähän jezulleen samalla lailla kuin Maj: vitun nousukkaat!
xxx/ellauri280.html on line 134: Samaan aikaan toisaalla Thadit juhlivat settlementtiyhdistyxen ilmaisilla lounailla. Kun kissalla on muita kiireitä saavat hiiret juhlia hylätyllä neuvottelupöydällä.
xxx/ellauri281.html on line 332: Nainen avautuu: ”Ystäväni mukaan pilasin hänen häänsä avautumalla hänen sulhaselleen keittiön pöydällä, vaikka en tajua miten…”
xxx/ellauri414.html on line 104: Tästä on varmaan apua ainakin kenraali sanoi, että nussiminen piristää aivotoimintaa sitten, kun paine on purettu arveli Kitty. Hän kierähti pöydällä vatsalleen ja kumartui painamaan poskensa sen levylle tarjoten valkoista takamustaan vaihteluksi niin että Don Jaime voi samalla rinnoista pitäen tehostaa työskentelyään ja päästä nopeammin purkautumaan. Hän kampasi sormillaan pitkän tukkansa kainaloitten alize ja tarjosi nämä ohjakxixi josta pitää kiinni. Näin voi mies (Don Jaime) tehdä niin tarmokkaita työntöjä että lantiot leiskahtelivat ja rinnat heilahtelivat kuin kellot kirkontornissa. Kitty sai riemuxeen sisäänsä räjähdyxenomaisen latauksen joka tuntui valuvan aivan kurkkuun saakka. Hänen polviaan alkoi heikottaa, niin että hänen oli kiiruhdettava pöydän päältä takan edessä olevalle tiikerintaljalle selälleen ja nostettava jalat pystyyn että Don Jaimen runkut pysyisivät sisällä. Ja pysyiväthän ne, parantaen roimasti del Castelreyiden runsassiittiöisen itulinjan lisääntymismenestystä.
66