ellauri020.html on line 526: Katrinkaa harmittaa erityisesti se, et kukaan muu ei MYÖNNÄ et niillä menee huonosti, paizi Margo, jonka mies juo. Sille Kati soittaa päivittäin, tarjoilee sille sääliä ja avustuxia. Silläkin lailla voi paremmuutta pönkittää.
ellauri058.html on line 331: Karilla on tollanen väkivaltaisen miehen Anders-tyylinen crew cut. Mutta se on sanka-rillinen. Epäilemättä se oikeestikkin pönkittää uhanalaista miehisyyttään juoxulenkeillä ja penkkiurheilulla. Karin crew cut frisyyri viittaa punk-menneisyyteen. Ja tää kohta on varmasti ize eletty varhaiskeski-ikäisen kaljuuntuvan narsistikirjailijan tunnustus:
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri390.html on line 567: Mixi vitussa muka-demokraattinen USA järjestään pönkittää oikeistolaisia autoritaarisia hallituxia? No koska jenkkikäsitteenä "demokratia" ei tarkoita kansanvaltaa vaan kapitalismia, eli avainlauseke on toi "pursuit of happiness", mikä tarkoittaa "chasing the dollar".
xxx/ellauri027.html on line 1129: Latistusten lista on loputon. Gonzojournalismista, joka huonoimmillaankin on monien megahemanusten luokkaa, tehtiin perinteistä ryyppäämistä ja partiomerkkien saavuttamisen tasoista "vaarallista elämää". Sitä Eski makusteli Leporen kanssa Nykissä. Sartre ja existentialismi tuotiin maahan niin myöhään, että ne voivat vain pönkittää "ihmisten" harhakuvia vapaudesta ja valinnoista. Naistutkimuskin myytiin eksistentialismin sovellutuxena. Syntynyt keskustelu oli naurettavuudessaan perin suomalainen: nainen ja mies vastaan herra ja orja.
xxx/ellauri084.html on line 136: Eurooppalaisen yhteiskunnan tapa reagoida näihin kehityskulkuihin on veroilla ja sääntelyllä tehdä kaikesta kannattavasta toiminnasta vähemmän kannattavaa, ja toisaalta tukiaisilla pönkittää kaikkea sellaista toimintaa, joka oikeasti ei kannata. Esimerkkinä voidaan mainita pinta-alaan sidotut kauppojen aukiolorajoitukset tai se, että elektronisilla kirjoilla on rankempi arvonlisäverotus kuin paperisilla.
xxx/ellauri104.html on line 811: Kalapuikkoviiksimies. Se tyyppi, jonka mielestä miesten tulee olla miehiä, naisten tulee olla naisia, ja muutenkin kaikkien tulee tietää paikkansa. Lukiessa hämmentyy: miten noin – 1980-luvun suomalaiseen stereotypiaan verrattuna – anarkistinen yhteiskunnallinen ajattelija, radikaalisti suomettumista ja rähmälläänoloa romaanissaan silmille lyövä kirjoittaja, voi toisaalta olla niin yhteiskunnallisesti sokea. Että romaanissaan täysin tietoisesti vasemmistolaisia yhteiskunnallisia rakenteita rikkomaan pyrkinyt paskiainen toisaalta niin jämäkästi pönkittää oikeistolaisia rakenteita mukahuomaamattaan. Yllärikö? No sehän oli vaan hänmies jostain Nurmexesta.
7