ellauri017.html on line 1288: Meillä naurettiin kun ei osannut jotakin. TV:stä joka meille ostettiin 60-luvulla, tuli suosittu piirretty sarja Kiviset ja Soraset: Meet the Flintstones, japadapaduu. Aina samana toistuvassa alkupätkässä Retu heittää kissaa pihalle, kissa säntää takas sisään ja ovi läimähtää kiinni Retun nenän edestä. Retu kiskoo ovea ja huutaa: WIILMAA! Open here! Paitsi ei se huuda niin. Se oli mun eka yritys puhua englantia, sanat sain Pantteriaskin läpästä: avaa tästä.
ellauri024.html on line 1100: Tässä pätkässä on paljon samaa kuin Rousseaun idyllisessä Jullen huushollissa. Pamelakin menee kirjastohuoneeseen polvistumaan. Plagiaatin makua. Isäntä raotti ovea ja näki Pamin pyllistämässä: mikä näky!
ellauri042.html on line 676: Hukkapätkä (160cm) väkäleuka koukkunenä Elisabeth Moss on jotenkin X-filesien Gillian Andersonin tapainen, joka nyttemmin on niin paljon The Witchin näköinen että esittääkin sitä Lady Di-pätkässä. Ne on parhaimmillaan happamissa ilmeissä. Komendantti on luihun jutkun oloinen. Junen 2 bylsijää Nick ja komendantti ovat kuin Kummelien Lyhkönen ja Kolli. Hirmusesti ikävystyttävää panoa ja huohotuxia. Ei meinaa millään jaxaa kazoa, mutta täytyy kai se loppuun ährätä et voi kirjottaa tähän lisää juonenpaljastuxia. Mitä oli juonenpaljastus enkuxi? Joo se oli spoileri. 80-luvulla se tarkotti auton takasiipeä.
ellauri061.html on line 117: Puuttuu enää loppuvizit, josta vastaavat Caliban et co, nuo värviäiset. Kaikki nauravat ja Tim takoo haukkuen maata hännällään. Tim on tää Caliban, jolle reilu Prospero suuntaa lopuxi seuraavat sanat: hän yhtä törkeä on tavoiltaan kuin muodoltaan. Majaani mene, konna! Se puhtaax siisti, jos anteexiantamusta multa toivot. Matkaan! (Menevät.) Caliban saa tässä pätkässä kylmää kyytiä.
ellauri066.html on line 539: Seuraavassa pätkässä on koottuna oikein nippu ällöfraaseja:
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri080.html on line 905: Marlin on pellekala läpimeren seikkailulla pelastaaxeen poikansa, Nemon, joka on siepattu. Läpi filmiin, Marlin osoittaa selvästi alhaisen avoimuuden piirteitä kokemuxelle. Hänen on vaikeaa astua ulos mukavuusalueeltansa ja hän löytää lohtua tutusta ja totutusta. Tässä lyhyessä pätkässä (puuttuu) Marlin näyttää miten vahvsti hän haluaa pysyää rutiinissa. Hän toistuvasti kysyy pojaltaan Nemolta eikö se haluaisi odottaa vuoden ennen kouluun menoa ja olla kotona sen kaa. Myös, matkalla kouluun, Marlin koko ajan osoittaa kiinnostuxen puutetta maailmaan joka ulottuu sen tutun ympäristön ulkopuolelle ja pelkoa tuntemattomaan.
ellauri205.html on line 96: Tuulessa heiluvia puita on hiljattain ollut ainaskin siinä japsujen Äidit leffassa plus siinä Frantz nimisessä pätkässä missä joku sakemannin suursodassa ampunut ranskis tuli pyytämään sen omaisilta niskalaukausta anteexi. Which in turn was based on Maurice Rostand's 1930 French play L'homme que j'ai tué..
ellauri240.html on line 258: P.S. Äskön nähtiin amer. elokuva, nimittäin Winters Bone, jossa tähtenä oli (vielä nuorempana) se pienisuinen riitakäki tyttö (Jennifer Lawrence) joka ampui nuolipyssyllä muita alaikäisiä täysin tyhjänpäiväisessä dystooppisessa tositeeveepätkässä (Nälkäpelit). Tämä filmi oli hyvä siitä ettei kukaan huutanut. Ihan tyynenä vaan sahattin isävainaan kädet irti ketjusahalla ja opetettin eskaria ampumaan nylkemään ja syömään oravat. Minähän ne oravat myrkytin. Nää on mun maita ei tarvi tulla oravien mesomaan. Vähän kyllä vitutti että noi ex-hippihappodiilerit oli nähtävästi vajonneet ihan johkin klaanimeininkiin kuin tukholman lähiöiden somalit, ja että siinä oli filmitekijöiden mielestä ilmeisesti jotain hienoa. Mikä ihme siinä on ettei jenkit pääse eroon seppoilusta edes white trash-leffoissa. Get off my property! ne sanoo kuin diasteemainen ukrainalainen jutku viulunsoittaja putinistille musikaalissa. Rräyh räyh haukkuu rakit tontinrajalla.
ellauri349.html on line 577: Eli tässä pätkässä oli Eskin mielestä jotain hienoa. Mäkin nauroin sille aika lailla. Jumalan armo näkyi siinä ettei vessassa piilexijän pyssyssä ollut kuteja. Vizi mikä mulkero. Kaveri ei taidakaan olla ihan niin harmiton kuin luulisi, siinä on jotain sikkiä.
ellauri350.html on line 480: Ja sitten Bone of Contentionissa toinen klaani, jenkkipoliisit, jotka suojelevat omia aivan yhtä suurella apinan raivolla kuin pyssynheiluttajat armeijassa ja kansalliskaartissa. Samoja tyyppejähän ne enimmäxeen ovatkin, univormut vaan on eriväriset. Ja kuten edellisessäkin pätkässä, suuret pahantekijät puhdistetaan pulmusixi loppupeleissä ja syy langetetaan lopulta joillekuille pikkukonnille. Niinpä tietysti, that's the American Way. It's My Way, laulaa mafioso Frank Sinatra.
ellauri353.html on line 243: Jossain haastattelupätkässä Luis vielä kertoo unelmista, kohtaamisista monien tunnettujen kirjailijoiden, näyttelijöiden ja taiteilijoiden, kuten Pablo Picasson ja Charlie Chaplinin, kanssa sekä hauskista temppuiluista, kuten nunnaksi pukeutumisesta ja kaupungilla kävelystä.
ellauri393.html on line 524: Vähän tässä on samaa fiilistä kuin Viljo Kojon romskun "also sprach" Sarahuhdan, ent. Poikselän kuulemassa laulunpätkässä:
ellauri411.html on line 66: Pitkä, rumanpuoleinen Vanessa Redgrave näytteli Mansfieldiä. Koirakaveri LM marisi että puurot ja vellit oli pätkässä menneet sekaisin: Katherine oli lyhkänen, LM pitkä. (Yksi Mansfieldin vähemmän kuin ystävällisistä lempinimistä LM:lle oli ollut Vuori.) John Middleton Murry otti silmälasit pois aina, kun hänen piti ilmaista emotionaalista riittämättömyyttä – mikä oli usein.  Elämäkerta-elokuva seurasi laajasti Murryn pyrkimystä tehdä edesmenneestä vaimostaan ​​eräänlainen maallinen pyhimys ja hänen viimeinen toiveensa oli tehdä jotain visionääristä hänen kuolemastaan, mikä raivostutti niitä, jotka tunsi hänet ja hämmensi lukijoita, jotka olivat pitäneet hänen teoksiaan hauskoina ja kauniina ennen kuin he kohtasivat myytin. Varhaiseen muistikirjaan hän oli kopioinut Oscar Wilden turahduxia: "Työnnä kaikki niin pitkälle kuin se voi mennä (jes)" ja "Ainoa tapa päästä eroon kiusauksesta on antaa periksi (jepujee)".
xxx/ellauri087.html on line 93: Ylen vuonna 1982 taltioimassa tv-pätkässä Saarinen esiintyy nahkapuvussa ja aurinkolaseissa. Hän kertoo, että yliopisto on siitä hieno paikka, että jos hommansa hoitaa “respektaabilisti”, on aivan sama, mitä puuhaa sen ulkopuolella. Ja että hän itse on aina ollut kiinnostunut hillumaan elämän eri alueilla, näkemään todellisuuden muunkin kuin yliopiston kautta.
xxx/ellauri173.html on line 85: Angelus on joku iltakello jota on kilistetty vaikka kuinka monessa ranskispätkässä, viimexi se pyylevä siivooja Emile Zolan eedenmäistä sakkolihaa Paradoussa bylsivässä papissa. Joteskin se liittyy Neizyt Maarian tekemään raskaustestiin josta tuli ilosanoma muille joskaan ei sille. Aikavammasen viikingin epähuomiossa paxuxi panema Ingrid hyväilee Madonnan vauvaa kuin Leocadia kuolleen pikkubroidin valokuvaa. Clicheitä, clicheitä. Lisää hukkaan menneitä äänityxiä:
16