Ensi alkuun ihmetyttää että edessä on pitkä veren värinen ihmispäinen kotelo josta lähtee säteitä, ja sano Knouphis, kirjoitettuna kreikaxi joka puolelle. Se on pylväänpätkän päällä jalustalla. Huoneen muilla seinillä on kiilloitetusta raudasta tehtyjä korkokuvia, eläinten päitä: härän, leijonan, kotkan, koiran ja aasinpää — vieläpä!

Tämän runon ja muita pitkän häiskän runoja käänsi espanjaksi kolombialainen poeetta Rafael Pombo. Useissa haastatteluissa baseballinpelaaja ja manageri Billy Southworth on maininnut että sen isä luki tätä runoa sille niin usein pienenä, niin että Billy oppi sen ulkoa, ja se on usein inspiroinut sitä aikuisena. Useita lainauxia runosta esiintyy väliruuduissa Buster Keatonin 1922 mykkäelokuvassa The Blacksmith (1922). Vuonna 1938 Tommie Connor, Jimmy Kennedy, and Hamilton Kennedy tekivät siitä koomisen laulu-ja tanssinumeron, jota Glenn Miller lauloi 1990 filmissä Memphis Belle. Repe Sorsa siteeraa siitä pätkän 1953 piirretyssä Duck Amuck. Notta ei se ihan hukkiin mennyt.
ellauri060.html on line 128: Työmatkalla kun oltiin, tahti oli kova ja tutustuminen jäi lyhyeen. Samana kesänä tyttäreni houkutteli minut diskotanssitunnille. Olin tasan ainoa aikuinen, isokokoinen, mutta halukas oppimaan jotain uutta. Opettajan nimi oli Macro Djurström. Kohtalo heitti meidät siis jo toisen kerran yhteen. Syksyllä Macro perusti hyvän olon tunnit ja minä olin entistä vakuuttuneempi, että se, mitä opiskelin yliopistossa, toteutui näillä tunneilla: ilmaisun helppous, rohkaistuminen ja rentoutuminen. Kehon kielen teoria tuli eläväksi. Mutta vasta Lambada vei meidät tiiviimmin yhteen. Uuden Suomen pikkujoulussa minun oli määrä opettaa tätä uutta muotitanssia. Koska olin itse sitä vain tanssinut, en opettanut, pyysin Macroa opettamaan ja hän suostui sillä ehdolla, että tanssin hänen parinaan. Onneksi tapahtumasta ei ole yhtään kuvaa jäljellä. Macro on nimittäin 196 senttinen ja minä 164 pätkänen. Juuri ja juuri uletun Macron housunkauluxeen.
ellauri061.html on line 1129: Kun kuuluisan kirjailijan isä retkahtaa nuoreen neitoseen, kuuluisan kirjailijan suurin huoli on, että asia tulee sen ex-työnantajan, paskalehdistön tietoisuuteen. Mikä horna siitä nousisi, jos neitonen kävelisi kihlajaisista suoraan puhelimeen ja kertoisi Ilta-Pululle, miten kuuluisan kirjailijan isä suri kadonnutta vaimoaan lohduttomasti nussien isodaisarista Silja Laaxoa, vanha mies. Samalla kuuluisan kirjailijan pikku-pikkuveitikka jo nyökkii kalsareissa miettien, miten pääsis ulos sepaluxesta tulevan emintimänsä emättimestä mittaa ottamaan. Tänkin pätkän päällimmäinen sentimentti on silmitön setämiesmäinen misogynia sekottuneena toivottoman pimpsankaipuuseen.
ellauri077.html on line 111: Englannin lavixi se kirjoitti pätkän 'Suuri Ohion autiomaa', joka ilmestyi sittemmin osana sen ekaa romskua, 'Järjestelmän luuta'. Siihen saakka sillä ei ollut ollut kirjallisia pyrkimyxiä, vaan se ajatteli lähteä akateemiselle uralle teit' isän ja äidin astumaan.
ellauri093.html on line 372: Esimerkkinä kadehdittavan kunnollisesta musiikista Kari soittaa pätkän Wagneria. Wagner oli nazien lemmikki ja kova antisemitisti, vaikka saattoi olla izekin juutalainen tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Loppumetreillä Wagneria kiinnosti Arthur de Gobineaun kexeliäs ajatus, että länsimaiden perikato johtuu vaaleanpunaisten arjalaisten sekaantumisesta ruskeampiin värimuunnoxiin. Nojaa. Jotain likaa on jokaisessa siassa kun jaxaa kaivella. Älä jaxa huutaa Seija takaata.
ellauri133.html on line 168: Tänkin pätkän vois kirjottaa ilman typeriä määreitä:
ellauri145.html on line 179: Edgar Allan Poe: The Angel of the Odd. Oudosti Antero ottaa mukaan toisen spugen Baudelairen ranskannoxesta vaan pätkän tekohauskasti saxaa murtavan bisarrin enkelin puhetta. Onxtää vaan jotain anglosaxeille ja frogeille yhteistä teutonifobiaa?
ellauri198.html on line 331: Albumin 340 välipalana lukaisin King Learin uudestaan, se on kyllä tosi onneton. Lyhyesti tiivistäen, king Learilla on kolme tyärtä, joista 2 vanhempaa nuolee ahkerasti kingin pyllyvakoa ja saa isot läänityxet kinkun retardoituessa, Cordelia (henceforth Corzu) ei mielistele, so the king has a cow ja tekee Corzun perinnöttömäxi. Burgundi ei huoli sitä, mutta Ranu ottaa. Sitten isosiskot alkaa kohdella ex-kinkkua kuin halpaa makkaraa. Jotain sivujuonta Glosterin äijästä ja sen 2 pojasta joista äpärä Edmundista tulee pahis ja Edgar ('Tom') esittää yhtä hullua kuin oikeesti hullaantuva ex-kurnupää. Styken päähuvi tulee näistä hulluista ja yhestä muuten vaan narrista. Kohta Glosterin äijää vedetään parrasta ja silmät kaivetaan ulos päästä, mikä on puolestaan pätkän parasta gorea. Konna Oswald [Dies.] Cordelia tulee Ranun kaa miehittämään Britanniaa. Britannia voittaa (tietysti). Corzun tsykologi parantaa Learin psykoosin, mutta liian myöhäistä: isotsiskot nirhaa toisensa, Cordelia epähuomiossa hirtetään, ja Lear kuolee apoplexiaan. Kaikki naiset on nyt tapettu, jälelle jää 2 hyvistä, mitätön Kent ja vetku Edgar. (Kentistä ei tullut mitään sanotuxi, mutta se onkin varsin mitäänsanomaton.)
ellauri243.html on line 96: Anne Frank-lookalike Shosanna hoitaa elokuvateatteria Pariisissa valehenkilöllisyyden turvin. Hän tapaa saksalais-suomalaisen tarkka-ampujan Simo Häyhän (Fredrik Stollen), joka kaatoi 250 vihollista yhden taistelun aikana. Häyhän on määrä esittää izeään nazien propagandaelokuvassa Stolz der Nation (Kansakunnan ylpeys). Shosannaan sen jutkutaustasta tietämättä ihastunut Häyhä vakuuttaa (? taivuttaa) Joe Goebbelsin siirtämään elokuvan ensi-illan Shosannan elokuvateatteriin. Shosanna suunnittelee rakastajansa Marcelin (pätkän ranskalaisvahvistus, yhtä merkittävä kontribuutio kuin sammakoilla viime sodassa) kanssa ensi-iltaan osallistuvien natsijohtajien tappamista sytyttämällä teatterin tuleen. Meneehän siinä mukana muutama sata pahaa-aavistamattomia ydinsaxalaisia, mutta väliäkö hällä, koko Saxan kansahan on yhtä syyllinen. Inter arma silent leges! Ihan sama tematiikka muuten kuin Dan Steinbockin Andromeedassa. Vittu onnää tosi mieltä nostattavia juttuja, etten sano kääntäviä.
ellauri244.html on line 513: Luettuani illalla em. pätkän Nääsböön Harrysta, aamulla herättyäni muistin että Sirolan Harrin Abiturientti pitää tänään palauttaa. En ollut jaxanut lukea kuin jotkut 30s alusta. Pläräsin äkkiä muutamia sivuja kirjan lopusta. Harri asuu Merikadulla ja Laivanvarastajankadulla. Ilmeni että abiturienttina Harri oli köyrinyt useampaakin naisabiturienttia ja muutamaa jotka ei olleet edes oppikoulussa, ja tunsi lopuxi jotain omantunnon pistoja:
ellauri267.html on line 76: Että jospa jostain vainen pitkän langanpätkän saa
ellauri282.html on line 62: 2020-luvun muskelimasa Harjunpäätä ei ruumiit paljn paina, onhan noita tullut nähtyä muissa suorasoittosarjoissa. Se varmaan unohtaisi ellei sitä pantaisi joka jaxossa muistuttamaan kazojia ja vähän izeäänkin, että se on masis. Rahat ei riitä kalliin rivitalonpätkän lyhennyxiin, mutta rumaa purjevenettä ei kyllä myydä, ennen sitten vaikka kutistetaan kakarat ja pantataan koko Niskavuori. Hoblassa sinkku Abszess ei tahdo lapsia, se on tyytyväinen olemaan vain täti jolla on tukku nettiystäviä (vrt Kristina-täti). Romanttinen rakkaus ei säily hengissä lapsiperheessä, se on todennut. No ei vittu tietysti, romantiikka on sitä ettei ole varma saako pillua.
ellauri284.html on line 430: Eastwoodin 30. ohjaajareissu tuli Invictus (2009), elokuva, joka perustuu tarinaan Etelä-Afrikan joukkueesta vuoden 1995 rugbyn MM-kisoissa, Hizi Clintiltä Obama sai idean lukea Invictus runon Mandelan hautajaisissa 2013! Vaikkei Clint edes kannustanut Obamaa, teki sille mainospätkän vaaleihin vain rahasta.
ellauri346.html on line 232: New Statesmanin Ryan Gilbey kritisoi elokuvaa: "Valtava määrä energiaa ja lahjakkuutta käytetään kiinalaisen perheyksikön idealisointiin ja sellaisen Amerikan etsimiseen, jota ei koskaan ollut olemassa. Kun lopetat katselun, anti-huipentuma saa aikaan väsyttävän naurettavan ylipitkän pätkän 140 minuutin elokuvan lopussa, joka on täynnä outoja ideoita, joita tekijät eivät vaan voineet hillitä: (frankfurter sormet, tuntevat kivet , tappavat dildot), mutta kyllästyneet kazojat huomaavat, että loppuviimexi sen filosofia on kuin Hallmark-kortista: piristä, ole ystävällinen ja soita äidille silloin tällöin.
ellauri349.html on line 607: Izerakkaus on taitolaji. Esa on päässyt siinä alaluokilta. Terve narsismi on aina paikallaan, hiven egoismia ei ole koskaan pois tieltä. Luento on mahdollisuus luvan kanssa röyhistellä ykkösenä ja tuntea kiiman merkitys ja merkityxen kiima, molo puoliveteisenä housuissa eturivin tyttösten kastellessa penkkejä. Monen muun hukkapätkän lailla Eski rakastaa olla korokkeelle asettunut johtohenkilö, vuohikenraali. Kenen suurhahmon läheiset olisivat vaihtaneet keskinkertaisuuteen? Aika monen. Lopultakin olin aika tunteeton, vaikka lavalla kyynelehdin krokotiilin kyyneleitä vaikutuxen vuoxi. Narsismin tuntomerkkejä. Kaipuuta ylös, ihailua suuruuden edessä. Tää ollaan paasauxissa ennenkin pantu merkille: eniten nöyryydestä puhuvat nimenomaan ne jotka tähtäilevät ylöspäin. Ne on halukkaita kumartamaan yhdelle voidaxeen pyllistellä lopuille. Dityrambitiheys senkun kasvaa lähestyttäessä jouzenlaulun loppua. Lisää etovaa namesdroppingia jollain rallikuskeilla ja ilta-pulun toimittajilla.
ellauri353.html on line 130: Mutta vanha maho neekeriämmäpä on siepannut talteen lapsen ja, vähän sivussa, jäähtyneen padan kupeella, nokeaa sitä jo täyttä päätä mustaksi, työntää yhtenään rintaansa kuin letkuvaa pitkää pussia, jonka pohjalla jokin myky on, huutavan suuhun, kuten on nähnyt äitien tapana olevan. Ugu gugugu ugu, lapsukainen, tämä on viidakkoa! Lokolo kolo- kolokolo ugulokolo! Hahaha! kertoi, hiukan humalassa. Nuori mies. Niin että voi äiti rakas, hän sanoi. Mustaus kuluu lapsen nenästä ja korvista ja joka jumalan luunulkonemasta yhtä mittaa. Sen maha on valkoinen kuin lehtisammakolla heti kun se oppii vähänkin ryömimään. Ja kun se oppii konttaamaan, niin kuluvat polvet, sen nyrkit ja jalkoterät ovat aina olleetkin valkoiset sen imeskellessä niitä, niin niin, ugu. Ja ämmä rukka on hädässä kun se oppii kävelemään. Kosteissa rantaheinikoissa. Tai kun se rupeaa kulkemaan uimassa muitten tenavien kanssa taikka sitten aikanaan tyttärissä, äitinsä tuskaksi, ja tulee aamulla kotiin kuin viattomuus itse, mutta molo puhtaana kuin vasikan nuolema. Ensin äiti kirota lokolottaa kuten tyhjä puuleili, jossa on kivi ja jota puistetaan, sitten hän itkee. Ämmä rukka, joka ei voi mitään, vaikka hän kuinka koettaa ja kuinka rakastaa. Pellavatukkainen poika syleilee hänkin äitiään, pätkänä ja outona ja onnettomana, ja he itkevät molemmat. Ugu, kysyy kuitenkin äiti, ja poika vakuuttaa hänelle: ugugu!-lokolo! hän vannoo sen äidilleen ugu, ugu, ugu! Ja äidin mieli on hyvä jälleen. Poika puhuu, että kyllä hän, äiti, ymmärtää, että hän on valkoinen, kyllä hän sen käsittää. Mutta hän ei voi sille mitään. Minkä tähden minä en ole musta ja ruma kuten toiset, äiti, sano minkä tähden? Minä haluaisin olla niin musta kuin voi lokolokolo! Niin! Ämmä sanoo, että elä, poika kulta, kyllä hän on kaiken koettanut, mutta äitikin on vain ihminen, ei äiti voi mitään. Ja niin poika menee savimajojen välisellä raitilla ja laulaa komeata suomalaista kansanlaulua pitkä vaalea tukka rennosti silmillä. Että: 'Mustaapa poijasta toivottiin ja mustaapa poijasta toivothiin ja mustan nuttu oli yllä... ja mustan nuttu oli yllä... Tuli siitä tyttöjen riijari ja tuli siitä tyttöjen riijari, suru rakkaille vanahem- mille... ja suru...'
ellauri375.html on line 63: Aivan lopussa näkyy myös Spielbergille ominainen yltiösentimentaalinen kädenjälki: sama ohjaaja joka vielä tuntia aikaisemmin teurasti graafisesti aseettomia siviilejä avaruusolioiden kuolemansäteillä, ei malta olla lopussa silittämättä oletettua massayleisöä myötäkarvaan kääntämällä jokaisen auki jääneen juonenpätkän osoittamaan mahdollisimman siististi ja yksiselitteisesti kohti onnea ja hyvääoloa. Yltiösentimentaalista ja epärealistista!
xxx/ellauri114.html on line 650: Joopa joo. Uskovien paimennus on kokopäivätyötä. Ne singahtelee kuin karizat tai kilit joka ajatuxenpätkän perään. Khrysostomos ja Jerome saivat olla koko ajan sauva ojossa. Niinkuin esim nää athinganoi eli koskemattomat, jotka oli nekin jonkinlaisia melkisedekiittejä ennen kuin niistä tuli mustalaisia.
xxx/ellauri177.html on line 544: No tän pätkän juoni on jo kirkastunut. Albiino muistelee hienoja hetkiä puutarhassa, pappi pölpöttää lisää noita tuttuja passiohedelmäjuttuja.
xxx/ellauri177.html on line 619: Synti pyhäinhäväistyksenä, jonka kauhu tuhosi hänet, käytti häntä kiusatakseen häntä. Kun hän vielä joskus kutsui Maariaa, tiettyinä voittamattoman hellyyden tunteina, se oli Albine, joka esitteli itseänsä valkoisessa hunnussa, sininen huivi vyötärölle sidottuna, kultaiset ruusut paljain jaloin. Kaikki neitsyet, Neitsyt kuninkaallisessa kultavaipassa, tähdillä kruunattu Neitsyt, Marian ilmestyksen enkelin vieraileva Neitsyt, rauhallinen Neitsyt liljan ja pätkän välissä, toivat hänelle muiston Albinasta, hymyilevät silmät tai herkkä suu tai poskien pehmeä kaari.
xxx/ellauri178.html on line 122: Anne Frank oli Pilin versio Neizyt Maariasta ja sure enough se halus sitä hässiä kuten Abbe Moret Maariaa, muttei päässyt sisään kun Annella oli vaginismi. Jutku ateljeekriitikko sai sentään Pilin jättämään tän pätkän pois. Oli onni ettei Pili saanut tytärtä, se olis varmaan koittanut silläkin.
xxx/ellauri199.html on line 1102: Mut pätkän loppu oli hyvä, kaxineuvoisen lopen päättämättömän jutkutytön Simonen ei tarttenut valita dharmalepakon ja muslimimutiaisen välillä, vaan kaikki kolme ajoi kolmeen pekkaan kolmipyöräisellä kohti auringonlaskua. I´m a poor lonely cowboy and a long way from home...
xxx/ellauri201.html on line 320: Chimamanda Ngozillakin on kirjassa Adiche (Kotiinpalaajat) tosi tuttuja tv-trooppeja, mutta silti ne eivät vaikuta aivan yhtä ilkeästi klisheiltä. Mikä ero? Pidänkö vain toisista klisheistä mutten toisista? Johtuuko se kynäilijän tarkoitusperistä kun se kynäilee noita klisheitä? Jos troopin ei ole tarkoitus tuoda kuvaan kaikkia sen tavanomaisia assosiaatioita, vaan se tuntuu jotenkin ize koetulta, se ei ole ärsyttävä klishee. Jos se taas on kuin joku Nike tai Coke logo tai brändituotemainos tyyliin "I'm loving it!" niin se on vitun ärsyttävä. Esim kun Ifemelun tekee mieli tanssia Obinzen kanssa kotibileissä hitaita, mutta Obinze haluukin vaan juzkata vessanhajuisella pihalla, se voi olla teinipätkän trooppi muze ei tunnu klisheeltä. Kun Stigin pikku-Kalle muka höylää Erikaa kirjoituspöydällä, mieleen tulee vaan se Emmanuelle leffa ja heti tympäsöö: miten klisheistä!
xxx/ellauri237.html on line 502: Letkunpätkäni on uinahtanut vatsallesi.
xxx/ellauri265.html on line 123: Noniin, ja sitten taas tää luottamus. Helvetti se on talousliberaalien ja arvokonservatiivien mielisana. Ai nyt multa katos punainen lanka. Ainiin se luottamus, nyt löysin tähän liittyvän langanpätkän saarnakerästä. Mihinkä mun mieli halajaa, ei ainaskaan tähän siniseen puutaloräyskään, jossa naapureinakin on vaan säälittäviä luusereita. Paras puoli kumppanissa on että se esittää suorasti omat toiveensa. Sellainen olen ize aina ollut, en jaxa teeskennellä. Mitä mä kulta ize toivon. Tunnista, tunnusta, torvea. Kyky kohdata toinen. Jo on hölmö sanonta. Me ollaan kaikki samanlaisia ja kaikki erilaisia. Sixi tulee näitä kommunikaation kompsastuskiviä. Jos pariskunnalla on yhteinen hätä ja vain yxi paskahuussi tulee konflikti. Oven takaa nalkuttava tyyppi onkin hauras ihminen.
xxx/ellauri268.html on line 457: laulaa bluesia ja soittaa saxofonia tulevaisuudelle kaikesta, mitä voi tapahtua ja tapahtuu. Kaikki tappiot kaatuvat alas, alas, alas kello kolme aamulla, kuten kaikki, joita ei pitäisi olla tai pitäisi saada. Ei väliä, tyttö - Tulen hakemaan sinut, sanoi Memory punaisissa kengissään ja mekossa, jossa oli ruskeat jalat. Kun tapasit hänet siinä iässä, jota olet aina rakastanut, hiukset täydelliset pienellä aaltolla, ja se kiilto ihossasi uskomalla mitä oli mahdoton oli mahdollista, et pelännyt. Rakastuit ranskalaisessa tarinassa ja rakastuit koskaan kevyt sade, kun ylitit Seinen tapaamassa koiran häntää kahvilassa Saint-Germain-des-Présissä. Kirjoitit runon tarjouksen alle pätkän ihoa kylkiluistasi lantioluuhun, silloin vielä hoikkana, ja kirjoitat edelleen sitä laulua vakuuttaaksesi jokaisen suloisuudestasi.
xxx/ellauri281.html on line 468: Vesku ajoi pienen pätkän autolla elokuvassa Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy. Pahat pojat -elokuvassa Veskun ajama auto oli oikeasti lavetin päällä.
xxx/ellauri304.html on line 171: Tämä on pätkä hukkapätkän pätkätyöläinen Järvisen kirjoittamasta lyhytnovellista Helkan päivä, jonka päähenkilöinä ovat rajatilainen 3 lapsen äiti Helka ja sen mies, sadistinen kappalainen.
38