ellauri029.html on line 482: Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoi jo Perza Rovamo. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. (Mutta kukas loi Jahve-jumalan! Hahaa, gotcha!) Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin anteroa hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.
ellauri043.html on line 5876: Ei ole mitään tarkoitusta! Miten jumalalla olisi jotain päämäärää? Mikä kokemus olisi sen neuvonut, mikä pohdinta sen määrännyt?
ellauri062.html on line 859: Ratkaisevaa on se, miten empiiriset miehet tulevat tässä valitsemaan. Omin voimin nainen tuskin tähän päämäärään pääsee. Kipinä, joka hänessä on niin heikko, täytyisi aina uudelleen vahvistaa miehen tulessa: täytyisi antaa esimerkki. Kristus on antanut esimerkin. Hän on vapahtanut Magdalenan, hän on palannut tähän osaan menneisyyttään ja sovittanut myös sen sinne. Wagner, suurin ihminen ja sikamessias sitten Kristuksen kokoontumisajojen, on myös sydämessään ymmärtänyt tämän: niin kauan kuin mies suhtautuu naiseen kuin naiseen, ei nainen voi lakata olemasta nainen. Kundryn voi vain Parsifal, synnitön, tahraton mies lopullisesti vapauttaa Klingsorin lumouksesta. Minkä vitun Kundryn? Tää on pahaa hinttifantasiaa, hyi hitto Otto!
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri301.html on line 467: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
ellauri311.html on line 264: vähäisimpänä itsetyydytyxen harjoittamisen päämäärää, siddhien eli
ellauri330.html on line 420: " Kuten minä, olet sosialisti. Me molemmat haluamme valtiottoman, rahattoman ja palkattoman yhteiskunnan. Miksi sitten tunnet enemmän yhteistä ei-sosialististen vastustajien kanssa kuin minun kanssani? Loppujen lopuksi erimielisyytesi heidän kanssaan koskee päämäärää, kun taas eri mieltä minun kanssani on vain keinot. Vai valehteletko raukka nälissäsi?"
ellauri330.html on line 484: Ajatellessaan venäläisten anarkistien masentavaa tilannetta, Makhno päätti vierailla heidän nimellisen johtajansa Peter A. Kropotkinin luona, jolta hän odotti vastauksia kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin. Makhno vieraili Kropotkinin luona hänen lähtönsä aattona. Kropotkin otti hänet kohteliaasti vastaan ​​ja he puhuivat pitkään Ukrainan sotkevasta tilanteesta, mukaan lukien Itävalta-Saksan miehitys, hetmanihallitus ja anarkistinen taistelumenetelmä kaikenlaista vastavallankumousta vastaan. Makhno tunsi saaneensa tyydyttävät vastaukset kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin; "Kun pyysin häntä antamaan minulle neuvoja aikomuksestani palata Ukrainaan vallankumoukselliseen työhön talonpoikien parissa, hän kieltäytyi kategorisesti neuvomasta minua ja sanoi: "Tämä kysymys sisältää suuren riskin henkellesi, toveri, ja vain sinulle. itse voit ratkaista sen oikein.' " Makhnon lähtiessä Kropotkin sanoi: "On muistettava, rakas toveri, että taistelumme ei tunne sentimentaalisuutta. Epäitsekkyys ja sydämen vahvuus ja tahto matkalla kohti valittua päämäärää voittaa kaiken." Vuotta myöhemmin Makhno kirjoitti:
ellauri340.html on line 635: Hän väitti, aivan kuten poliittinen teoreetikko Francis Fukuyama, että historia oli päättynyt tai "kadonnut" globalisaation leviämisen myötä ; mutta toisin kuin Fukuyama, Baudrillard vakuutti, ettei tätä päämäärää tulisi ymmärtää historian edistyksen huipentumaksi, vaan jäteläjäxi.
ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
ellauri367.html on line 230: Hän teoretisoi, että nämä kansainväliset rahoittajat käyttävät luotettavia ihmisiä valtaakseen heihinsä. Hän mainitsee Walther Rathenaun tässä roolissa. Muistuttaa Adam Weishauptin luomasta First Internationalin vastineesta salaisuus Baijerin Illuminatin muodossa ja tavoittelee samaa päämäärää kuin kommunismi, joka olisi muodostanut aikakautemme kolmannen antikristillisen ja kommunistisen salaliiton gnostilaisuuden jälkeen (toinen on protestantismi). Nykyinen salaliitto koostuu tästä: luo mahdollisimman suuri pääoman kertymä proletariaatin työntämiseksi työttömyyteen, epätoivoiseksi ja samalla järjestön luomiseksi proletaarien yhdistämiseksi ja vallankumouksen käynnistämiseksi.
ellauri371.html on line 245: Goyimien "näkevien" ja "sokeiden" voimien erottaminen valtakunnittain. Saatamme turhaan pelätä goimien liittoa jonka valta hallitsee ihmisten sokean voiman kanssa. Mutta olemme ryhtyneet kaikkiin toimenpiteisiin tällaista mahdollisuutta vastaan. siteet: yhden ja toisen rakentamamme voiman välillä muuri keskinäisen kauhun muodossa heidän välillään. Niin siten ihmisten sokea voima pysyy tukenamme ja me, vain me, palvelemme hänen johtajanaan ja tietysti suuntaamme sen kohti päämääräämme, kuinkas muuten.
ellauri372.html on line 209: Vonna 1939, Kolbe kirjoitti: "Ateistinen kommunismi näyttää raivoavan yhä villimmin. Sen alkuperä voidaan helposti löytää se rikollinen mafia, joka kutsuu itseään vapaamuurariudeksi, ja käsi, joka ohjaa kaikkea kohti selkeää päämäärää, on kansainvälinen sionismi. Mitä ei pidä ymmärtää niin, ettei edes juutalaisten joukosta löydy hyviä ihmisiä."
ellauri391.html on line 364: Luther tunsi hyvin tahdonvapaudesta käytyä filosofista ja teologista keskustelua, mm. John Streleckyn "Maailmanopun kahvilan". Erityisen tähdellistä on tehdä ero kyvyn ja tahdon välillä. Usein tahtoa kyllä olisi, mutta liha on heikko. Tell me about it. Luther piti tätä erottelua myös teologiassa keskeisenä. Se ei ollut hänen mielestään vain filosofeille jännää spekulaatiota, vaan vastauksen antaminen kysymykseen, voiko ihminen valita vapaasti hyvän ja pahan välillä, oli erityisen keskeinen myös vanhurskauttamisopin ymmärtämisessä. Mitä jännää se on jonsei pahaa voi edes valita. Klassisessa keskustelussa kysymys kuului, voiko ihminen valita vapaasti elämänsä päämäärän. Tähän kysymykseen vastattiin filosofian- ja teologianhistoriassa ennen Duns Scotusta ja William Ockhamia yksiselitteisen kielteisesti. Käsityksessään sidotusta ratkaisuvallasta Luther liittyy ainakin jossain määrin perinteiseen filosofiseen ja teologiseen käsitykseen, jonka mukaan ihminen ei voi valita päämäärää, ainoastaan keinot. So there, Casey! Mansikka- ja raparperipiirakkasi ei muuta asiaa.
ellauri391.html on line 408: Aristoteleen mukaan ihmisellä ei ole mahdollisuutta sanan varsinaisessa mielessä valita edes yksittäistä tekoa, joka toteuttaa ihmisen hyvän elämän päämäärää. Hyvä ihminen ei olisi voinut toimia toisin kuin hän toimi tietyssä harkintatilanteessa. Hän valitsee tosta vaan teon, joka edistää hänen elämänsä päämäärää. Sama periaate pätee myös inkontinenttiin ihmiseen, joka ei myöskään olisi voinut tehdä toisin kuin teki. Se tuli vaan. Aristoteleen mukaan ihminen on silti vastuunalainen teoistaan, vaikka hän ei olekaan vapaasti voinut valita eri tekojen välillä. Sillä hän on voinut vapaasti, toisin sanoen ilman ulkonaista pakkoa, harkita tekoaan suhteessa päämäärään. Tällaista harkintakykyä ei ole henkilöllä, joka on joko mielisairas, lapsi tai juopunut tai näitä kaikkia. Nämä eivät ole vastuullisia teoistaan. Ei niitä maxa vaivaa höykyttää, ei ne opi kumminkaan. Hyvin järkeilty Ari! Ari on juoni mies, ei se siihen kyykisty mihin paskantaa.
xxx/ellauri056.html on line 482: Moraalin suhteen Kant katsoi, että hyvän alkuperä ei ollut missään ihmisten ulkopuolisessa, ei sen enempää luonnossa kuin Jumalassa, vaan pelkästään hyvässä tahdossa. Hyvä tahto on sellainen tahto, joka toimii niiden yleispätevien moraalilakien mukaan, jotka itsenäinen ihmisolento antaa itselleen vapaasti. Nämä lait velvoittavat ihmisiä kohtelemaan toisia ihmisiä päämääränä, ei ainoastaan keinoina päästä päämäärään.
xxx/ellauri113.html on line 468: Mixi oisi kehittynyt lisääntymistapa joka johtaa meidät sukupuuttoon? No hizi Pekka ei Darwinilla ole mitään vastaan sukupuuttoa! Ei lajit ole mikään päämäärä, ei homo sapiens sen enempää kuin tyhmemmätkään homot. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, se menee siitä mistä aita on matalin, ei eteen eikä taaxepäin. Sun Pekka olemassaolo on vaan surullinen sattuma. Tää on egoistien ja narsistien ihan MAHDOTONTA hyväxyä. KAIKKI rakennetaan sen ympärille eze ei olis sattuma eikä väliaikaista vaan jatkuis iankaikkisesta iankaikkiseen. Sen eteen Pekka on valmis vaikka lopettamaan ryyppäyxen ja pöpöttämään hehetellen mitä sylki suuhun tuo. Turpiin vaan ja onnea. Adam ja Eva eli 1000v koska niiltä puuttui geenivirheitä. Täähän haiskahtaa jo Hawkinsilta ja transhumanismilta. Bylsinnästä tuli esivanhemmille geenivirheitä. Niistä lähin ihmisen evoluutio on ollut pelkkää ravunkäyntiä.
xxx/ellauri123.html on line 855: etäistä kultaista päämäärääni lisäsin varovasti sitä taikavoimaista kitkaa, joka teki
xxx/ellauri126.html on line 668: Paula Salomaa ei oikein näytä miltään petihirmulta. Silti siltä löytyy vinkeitä naintiohjeita tasavertaisille yhtyjille. Luja voima johdattaa rakastavaiset määrätietoisesti kohti haluttua päämäärää. Lempeä voima vapauttaa heidät kohti aistillista nautintoa yhtä vapaana vastuusta kuin vedessä keinuva aalto. Luja on luonnollisesti jättestor ståkuk ja lempeä on tuhero. Paize että osat voivat vaihtua kuin Eskin suhteellisuusteoria! Tää toimii sekä heteroille että homoille!
xxx/ellauri126.html on line 684: Kuten kollegansa Martina Aitolehti, Paula myöntää että väärin tein mutta olen silti olennaisesti aina oikeanlainen. On oltava rohkea mutta pyrkimättä pakonomaisesti johkin päämäärään. Epäjohdonmukaista ehkä mutta lohduttavaa. Pakko myöntää.
xxx/ellauri227.html on line 583: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
xxx/ellauri259.html on line 313: Varhaisten buddhalaisten suttojen mukaan jolla on "suuri minä", jolla on mieli, joka ei ole ulkopuolisten ärsykkeiden eikä omien tunnelmiensa armoilla, ei hajallaan eikä hajallaan, vaan itsehillinnän täynnä ja itsenäinen kohti yhtä päämäärää. nibbanaa ja " itsen kaltaista" tilaa. Tämä "suuri minä" ei ole vielä Arahat , koska hän tekee silti pieniä pahoja tekoja, jotka johtavat karmeaan hedelmään, mutta hänellä on tarpeeksi hyvettä, ettei hän koe tätä hedelmää kovin pahan makuisena helvetissä.
xxx/ellauri298.html on line 158: Venajällä on ylletty yhdistämään melkein koko kansan elämä yhteisen elämänfilosofian purukumilla. Koko elämä keskittyy yhden tarkoituksen ympärille. Se suuntautuu yhteen korkeaan päämäärään ja sitä hehkuttaa niin voimakas tarkoituksen tunne, etta elämä saa äärimmäisen tärkeyden ja merkityksen.
23