ellauri021.html on line 186: Kuivan lehden kannessa on mehevä klikkiozikko: Hyvästi homo sapiens. Kurkistin sisälle, lupaa liikaa, ei kannata klikata.
ellauri024.html on line 548: | Hassutteluozikko | Nuoret viralliset miehet | Nuoret vihaiset miehet |
ellauri030.html on line 981: Schopenhauerin jälkeenjääneissä papereissa on 150-sivuinen tiheästi kirjoitettu vihko. Sen ozikko on Senilia. Seniileitä juttuja. Osa on neuvokkia vanhuxille. Ei mitään uutta oikeastaan: Syö hyvin, nuku paljon, lue, kirjoita paasauxia, ratko ristikoita, kävelytä koiraa.
ellauri032.html on line 385: Pascalin kartioleikkauxia on taivaankappaleiden radat. Komeetta joka ei palaa piirtää hyperbelin. Semmosen kuin Aniara. Se oli aika ahistava runokirja nuorena. Mainizinkin sen yo-aineessa, jonka ozikkona oli Todennäköisyyxien maailma. Mainizin myös Monodin. Hyvä veto, vaikkei Pascalin. Täydestä meni, uppos lautakunnan lautapäihin kuin veizi voihin. Kirjoitin sen vesirokossa vanhempien sängyssä. Sanoin izeäni agnostikoxi nuorena. Mitähän mäkin olin tietävinäni todennäköisyyxistä lyhyeltä matikkapohjalta. Ei niitä edes opetettu. Ateisti-Airaxisen miälestä agnostikot on pelkureita. Niin ne onkin. Odottelee kentän reunalla kumpi puoli voittaa, ja säntää sitten juhlimaan voittajien kaa. Lea Lehtisalo oli. Ongelma on että pelimiehet ei pidä niistä. Joka eio meidän puolella on meitä vastaan, tää on nollasummapeliä. Ei oo mitään win-winiä, on enintään lose-lose.
ellauri038.html on line 296: Toi ozikko, jonka sain Wikipedian Nietzschen osastosta, kuulostaa vähän JK Rowlingin seuraavan kirjan nimeltä. Harry Potter ja lisää paalua. Koskenniemestäkin (VA, ei Kimmo) ikuisen paalun ajatus oli fantastinen 1951.
ellauri071.html on line 468: Pynchon sanoo olevansa sexuaalisesti rakastunut omaansa ja lajin kuolemaan. On se outo hyypiö. Varhaiset amerikkalaiset kuten Wilt Whatman oli omalla tavallaan kiehtova yhdistelmä karkeaa runoilijaa, rujoa näkijää ja ilmihomoa. Wuxtry! huusi John Workman lehtipoikana Punainen Sulka-sarjan rags to riches poikakirjassa. Nykyisissä lehdissä ei ole etusivun uutisia, vaan kokosivun mainos. Tää sixkun ei ole enää lehtipoikia. Hoblassa toisella sivulla on myös mainos ja muutama värikoodattu klikkiozikko. Niitä ei voi ikävä kyllä klikata, tai voi mutta mitään ei tapahdu. On selattava asianomaiselle sivulle.
ellauri143.html on line 1409: Mites tää neronleimaus on pujahtanut kama sutran pussiin? Eikös tää ole väärä kabanossi tänne? Seuraavakin tultuu oudolta. Ahaa, näähän kuuluskin ozikkoon "Wealth - miscellaneous", sexipalsta alkaa vasta luvusta 109. Ilmeisesti mun eka lähde jakoi kirjat väärästä kohdasta. Korjasin tän nyt, vaikka mitä väliä, on tää sellasta schaibaa vaikka miten numeroituna. Yhessä kohassa kehutaan et charity on ihan huippua, sit tässä haukutaan kerjäläiset ihan paskaxi. No onhan se johonmukaista kermaperse ajattelua. Tässä lisää samanlaista seppoilua:
ellauri145.html on line 117: Thomas De Quincey: On Murder Considered as one of the Fine Arts Thomas Penson De Quincey (/də ˈkwɪnsi/;[1] 15 August 1785 – 8 December 1859) was an English writer, essayist, and literary critic, best known for his Confessions of an English Opium-Eater (1821) Many scholars suggest that in publishing this work De Quincey inaugurated the tradition of addiction literature in the West. Mulla on toi kirja, mä luinkin sen, mutta se oli kyllä aika pitkästyttävä. Tämänkertainen ozikko tuo mieleen sen usein mietityttäneen havainnon että mixhän vitussa 50% tv-sarjoista on murhajuttuja. Eikai siinä muuta ole kun että KILL! on 1/3 apinan mieliharrastuxista. Dekkarit ja horrorit on musta lattapäisyyden selvimpiä ilmentymiä.
ellauri344.html on line 276: Missä kohden tässä blogitekstissä puhuttiin sanallakaan mistään ”Suomen venäjämielisyydestä”? Se taisi olla vain klikkiozikko.
ellauri348.html on line 198: Mitenkähän nää singahtelut liittyivät ozikkoon "Toivon aikakausia?"
xxx/ellauri044.html on line 100: Toi ozikko oli lukivammaisesti luettu lehtimainos R-kioskilla. Erikoislehti kertoikin haikeana nazien tuhosta.
xxx/ellauri154.html on line 43: Sen ylevän moraalisen opetuxen ohessa, jonka tämän tarinan ozikko sisältää, eli että koska onnetar on nainen, se aina asettuu naisten puolelle ja edellyttää siten miehiltä kelvollista käytöstä, meille on käynyt selväxi, että viisauden sisällöstä 9/10 on vaiteliaisuutta. Lisäxi se räkämunkki, joka kirjoitti tämän kertomuxen, haluaa vaivihkaa antaa toisen yhtä mainion opetuxen, niittäin sen että sama izekkyys, joka solmii niin monia ystävyyssuhteita, parhaiten myös auttaa tärvelemään ne. Tästä saatte kauniimpia opetuxia ja järeämpää moraalia kuin mistään muusta kertomuxesta elämänne varrella. Nukkukaa kovalla maalla kuin ritari Hyvä Halu, ja kävelkää paljon kuin Tienkulkija-Ukko, jos haluatte vauhtia Jussi Kellonläppäänne, niin että paitanne kertoo kainostelematta mitä voimallisimmasta kohoheilahduxesta.
xxx/ellauri174.html on line 492: Jääköön toistamatta hirmu pitkä paasaus siitä miten androidi kävelee. Kiinnos. Seuraavan luvun ozikko on luppoovampi: l'eternel feminin. Noustasko tässä vihdoinkin jaloista jalkoväliin? Lordi Ewald, jonka kulmilla loistivat hikipisarat kuin kyyneleet, katsoi Edisonin nyt jäisiä kasvoja: hän tunsi, että tämän jyrkän ja positiivisen pilailun alla oli kaksi asiaa kätkettynä tämän esittelyn taustalla olevaan taka-ajatukseen, yksi ja ääretön. Juu juu pojat, reippaasti ette päi! Ei kuhnailla kun lähestytään maalia!
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri250.html on line 879: Moro kaikille ketkä vaivaudutte lukemaan. En ole ylä-asteen jälkeen kirjoittanut muutamaa lausetta enempää joten pyydän anteeksi kirjoitusasua. Tänkin tarinan ozikko on Pohjakosketus.
xxx/ellauri361.html on line 253: Entä silloin, kun kohtaamme käteemme osuneesta kirjasta jotain meille vierasta? Miten suhtautua kirjaan, jossa uskoa eletään ja kristillisyyttä viitoitetaan kovin eri tavoin ja erilaisin muodoin kuin mihin itse olemme tottuneet? Neuvoisin lukijaa tuolloin palaamaan tässä tekstissä ozikkokuvaan asti. Jos kirjasta löytyy kuvan esittämä kristillisyyden peruspilari eli armon ja pelastuksen elin kello yhdessä, sivujen kääntelyä voi jatkaa ottamatta kumihansikkaita käteensä.
xxx/ellauri385.html on line 259: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
17