ellauri018.html on line 1042: Keskiaikainen shariakäsikirja Umdat al-Salik kertoo Muhammedin antamista ohjeista orjuuden suhteen. Kirjan mukaan ”valloitetun maan naiset ja lapset ovat saalista ja orjia”. Kaikki kuuluu ensin imaamille, ja kun hän on ottanut oman viidenneksen osuutensa, loput annetaan niille sotilaille, jotka ovat osallistuneet sotaan. Jos isä ja äiti on otettu orjiksi, myös kaikki lapset ovat orjia, sillä orjuus periytyy. Orjat ja orjattaret ovat heidän isäntänsä omaisuutta ja hän voi kohdella heitä haluamallaan tavalla. Orjan tyytyväisyydellä ei ole väliä. Joka omistaa orjattaren voi käyttää häntä mielensä mukaan seksuaaliseen nautintoon. Orjattaren seksuaalinen tyydyttyminen ei ole tärkeää. Isäntä saa myös lainata orjatartaan toiselle miehelle seksuaalista kanssakäymistä varten ilman orjattaren suostumusta.
ellauri018.html on line 1050: Koraani hyväksyy orjuuden (esim. 4:24), ja Muhammed oli itsekin orjanomistaja. Islamilaiset äärijärjestöt Procol Harum, Osiris ja Isis ovat 2000-luvulla palauttaneet nämä vanhat käytännöt hallitsemilleen alueille.
ellauri019.html on line 496: Jutkut on orjuuden ja orjuutuxen experttejä. Eriseuraisia paskiaisia, olevinaan parempia vaikka aidanvizaxina. Kaikkein vittumaisinta on et ne tosiaan on parempia, ainaskin fixuimmasta päästä raha- ja kulduurialalla. Urheilijoina aika vaatimattomia, ellei lasketa Daavidia, shakkia ja Euroviisuja. Tekevät myös tehokkaita aseita. Vaan armeenit ja kiinalaiset pärjää niille fixuudessa. Valikoiva listintä jalostaa rotua. Kauppa kannattaa ja karsii tunareita.
ellauri050.html on line 627: Sit siinä oli vielä sekin pointti, että rannikoiden miehet on nykyisin demokraatteja ja keskilännen republikaaneja, vaikka jossain vaiheessa ne meni just toisinpäin, etelässä oli demokraatteja, orjuuden kannattajia, ja pohjoisessa republikaaneja, orjuuden vastustajia ja tasavallan kannattajia. Toi nimitys tasavalta nimittäin on myös LOL, ei se tarkoita että valta jaettaisiin tasan, vaan että on säätyjä kuin kerroskakussa, joiden sisällä ollaan tasapäisiä, orjat alimmaisina on lähes säädyttömiä. Etelän demokratia samoin sulki deemoksesta pois ton rupusakin.
ellauri052.html on line 305: Wordsworth avioitui vuonna 1802 Mary Hutchinsonin kanssa. Hän oli jo vuonna 1799 muuttanut takaisin lapsuutensa maisemiin Cumbriaan, ja siellä hän myös asui koko loppuelämänsä. Hän sai viran postilaitoksesta, mutta jatkoi runoilemista kuolemaansa asti. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Wordsworthin runous menetti 1810-luvulta alkaen alkuperäistä ilmaisuvoimaansa. Nuoruuden vallankumouksellisuus vaihtui jäyhään konservatismiin. Wordsworth vastusti tyttöjen koulutusta, orjuuden lakkauttamista, katolilaisten oikeuksia sekä rautateiden rakentamista järviseudulle, koska pelkäsi että sinne tulisi liikaa ”vääränlaisia ihmisiä”.
ellauri082.html on line 264: Kuolema voi olla helpotus kun se tappaa elämisen tuskan. Kuolema voi myös vapauttaa meidän sielun orjuuden. Frostin runossa, puhuja voi fantisoida kuoliaaxi jäätymisestä ja rauhallisesta seppukusta. Frost (osuva nimi, Kuura näät) kirjoittaa, "Jäädä tähän misseio taloja / Mezikön ja järven jään välimaille / Vuoden pimeimpänä iltana." Dickinsonin runossa heti alkaa päälle se sanoo "Kun en pysäyttänyt kuolemalle, se ystävällisesti pysähtyi mun kohdalle." (Enempää ei päässyt lukemaan kirjautumatta, mutta eiköhän tää jo ollut tässä.)
ellauri164.html on line 212: Berkeleyn saarnat selittivät siirtokuntalaisille, miksi kristinusko salli orjuuden ja miksi orjista tuli tehdä kastettuja kristittyjä: ”Olisi hyödyksi heille [orjien isännille], että heillä olisi orjia jotka kunnioittavat kaikissa asioissa isäntiään lihan mukaan, ei silmänpalvonnalla kuten mielistelijät, vaan sydämen yksinäisyydessä, Jumalaa peläten; että evankeliumin vapaus käsittää maallisen orjuuden; ja että heidän orjistaan tulee vain parempia orjia tulemalla kristityiksi” (Berkeley, Proposal, 347. Saarna Newportissa lokakuussa 1729).
ellauri185.html on line 538: Jos nim. mennään kaikkien sosiaalisten epäkohtien: köyhyyden, kurjuuden, räikeän eriarvoisuuden, orjuuden, vääryyden, luokkavastakohtien y m. viimeisiin pohjiin saakka, niin havaitaan - se oli Tolstoin usko - että kaikki nämä onnettomuudet loppujen lopuksi johtuvat valtion ja sen laitosten pakko- ja väkivaltaluonteesta.
ellauri185.html on line 557: Mutta kuten aina korostaa Tolstoi tässäkin nimenomaan, että mitään todellista parannusta ei saada aikaan muuttamalla tai hävittämällä ulkonaisia laitoksia, muotoja ja järjestelmiä. Valtiojärjestyksen tukena oleva ulkonainen väkivaltajärjestö on tosin kaikkien yhteiskunnallisten epäkohtien ja kurjuuden suoranaisin syy. Mutta tämä ulkonainen väkivaltajärjestelmä itse nojautuu syvemmälle katsoen henkiselle perustalle, nim. eräisiin katsomuksiin ja vakaumuksiin tai ainakin ihmisten uskomuksiin ja ennakkoluuloihin. Ulkonaisen väkivaltajärjestelmän henkisinä kannattajina olevat ihmisten sosiaaliset ja poliittiset uskomukset ovat kiteytyneet tai kivettyneet laeiksi. Ja nämä lait ovat yhteiskunnallisen orjuuden ja kurjuuden sisäisenä syynä. Voivatpa ne jopa olla koodattuna genomiin.
ellauri185.html on line 567: Mutta luonnollisesti ei vielä lakien ja tuomioistuinten kaan poistamisella saavuteta mitään todellista parannusta, jos se laitos, josta sekä lait että tuomioistuimet ovat lähtöisin ja joka muodostaa koko valtiojärjestyksen keskuksen, nim hallitus, jää olemaan. Hallituksethan ovat viime kädessä valtion liikkeellepanevana voimana ja keskipisteenä. Niin kauan kuin hallitukset ovat olemassa, ei ole paljon hyötyä siitä, jos niitä tai näitä valtiolaitoksia poistetaan, sillä hallitus asettaa niitten sijalle uusia. Jos tahdotaan käydä kiinni pahan juureen, täytyy tuhota hallitukset. Sillä lait, jotka ovat ihmisten orjuuden syynä, ovat hallitusten luomia. Sen vuoksi voidaan ihmiset vapauttaa orjuudesta vain siten, että hallitukset hävitetään" (Moderne Sklaven 5. 93)
ellauri243.html on line 579: Tällaisten tunnuslauseiden mahdollinen lähde on Patrick Henryn kuuluisa 23. maaliskuuta 1775 puhe Burgeressesien talolle (Virginian siirtokunnan lainsäädäntöelin), joka sisälsi seuraavan lauseen: "Onko elämä niin rakas tai rauha niin suloinen, että se ostetaan ketjujen ja orjuuden hinnalla? Kiellä se, kaikkivaltias Jumala! En tiedä, mihin suuntaan muut voivat kulkea; mutta mitä minuun tulee, anna minulle vapaus tai anna minulle kuolema!" Kumpi vaan, ihan sama. No täältä pesee vainaja.
ellauri269.html on line 654: Nyt hylätyt, jotka ovat paikallisradion toimittajia ja tottelevat nimeä "Jami!", ovat löytäneet uuden kodin lauman luokse, vapaita orjuuden siteistä sekä vaikeista tunteista ja ihmiselämänsä yhteyksistä.
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ​​ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri276.html on line 148: Ведь неволю и невзгоды, я оставил за спиной, Näät jätinhän taakseni orjuuden ja vastoinkäymiset,
ellauri276.html on line 332: I. Nikitinin runo "Auraaja" luotiin jo ennen maaorjuuden lakkauttamista. Tämän teoksen sisäinen melodia venäläisen talonpoikaisväestön ahdingosta kiinnitti säveltäjä V. Sokolovin huomion, joka sävelsi teoksen musiikkiin.
ellauri300.html on line 372: Tämän artikkelin alussa 27 esitimme muutamia asioita, jotka näyttävät olevan vaikea ymmärtää. Ensinnäkin totesimme, että maror on vain "valmistelu" pääsiäislammasta. Miksi niin? Totta, Toora yhdistää heidät jakeessa, mutta miksi Toora tekee toisen riippuvaiseksi toisesta? Sanoimme silloin, että nykyään, koska ei ole pääsiäislammasta, ei ole raamatullista käskyä syödä maroria – eikä siksi ole mitään syytä syödä maroria orjuuden muistoksi. Sen sijaan syömme sen vain muistuttaaksemme meitä temppelistä. Jälleen kerran tämä näyttää vaikealta ymmärtää – vain koska meillä ei ole raamatullista käskyä, meidän ei pitäisi syödä maroria muistuttaakseen meitä orjuudesta? Orjuutemme Egyptissä on varmasti jotain muistamisen arvoista! Mutta temppeli? Mitä itua siinä muka on?
ellauri300.html on line 378: Siksi maror on niin tärkeä. Meidän täytyy tuntea orjuuden katkeruus voidaksemme todella maistaa vapauden iloa. Vapaus on merkityksetöntä, jos ei ole koskaan tuntenut olevansa rajoitettu. Siksi maroria pidetään pääsiäiskaritsan valmisteluna – sen katkeruus antaa tunnustusta pääsiäiskaritsan arvolle.
ellauri315.html on line 320: Helmikuun 23. päivänä, kun Puna-armeija saapui Rostoviin, Kornilov aloitti marssin etelään jäätyneiden arojen halki. Yksi kivääri kantoineen ja kenttätykistöä kantavia sotilaita seurasi pitkä letka Rostovista siviilejä, jotka pelkäsivät bolshevikkien kostotoimia. Anton Denikin, Kornilovin kakkosmies, muisteli runollisesti myöhemmin: "Me lähdimme henkisen orjuuden pimeästä yöstä tuntemattomaan vaeltamaan sinilintua etsimään." Sinilintu oli perinteinen toivon symboli venäläisissä saduissa ja legendoissa. Silloin se ei järin naurattanut.
ellauri316.html on line 768: Hyvän ja pahan 2-teräinen miekka. Apinan arvokkain kyky on peukuttaa samanaikaisesti vastakkaisia arvoja. On ikävää että väestönkasvu tuhoaa elämän pallolta. On ikävää että Ukrainan syntyvyys on maailman matalin. Vanha hyvä aika oli tietämättömyyden, sairauden, orjuuden ja kuoleman aikaa. Nythän näistä on jo päästy kaikista. Tiede on vapauttanut maassa ym piilevän energian ilmakehään, jossa se nyt pörrää tuottaen ilmastokatastrofeja. Kirjapaino, tv ja netti ovat köyhimpienkin ulottuvilla. Viihde, julkkixet, mainoxet ja merkkivaatteet kutkuttavat kaikkia. Jätteet kuskataan valtamerikonteissa lakukepeille. Ilman p-pillereitä, konevoimaa ja tekoälyä ajautuisimme takaisin ollin kurjuuteen.
ellauri333.html on line 100: Eli Seleukos kävi monia sotia idässä Aleksanterin valtakunnan jakamisen jälkeen kenraaliensa kesken. Hän otti ensin Babylonian, ja sitten hänen voimansa, joita voitto lisäsi, alisti baktrialaiset. Sitten hän siirtyi Intiaan, joka Aleksanterin kuoleman jälkeen, ikään kuin orjuuden ike olisi ravistettu pois kaulastaan, oli surmannut hänen prefektinsä.
ellauri352.html on line 72: Saksassa Hegel kommentoi työtä Hengen fenomenologiassaan herruuden ja orjuuden yhteydessä. Hegel tunnistaa tässä työprosessin ja taistelun tunnustamisesta herruuden ja orjuuden dialektiikan historian, joka johtaa herruuden ja orjuuden synteesiin. Siinä kaikki sisäistävät herruuden, kuten Taneli Kivipukki osoitti.
ellauri352.html on line 133: orjuuden kahlehet katkomme me.
ellauri370.html on line 272: Koska on järjetöntä ja äärimmäisen epämukavaa, että juutalaiset, jotka Jumala on tuominnut omasta syystään ikuiseen orjuuteen, voivat sillä verukkeella, että hurskaiden kristittyjen on hyväksyttävä heidät ja säilytettävä heidän asuinpaikkansa, olla niin kiittämättömiä kristityille, koska kiitoksen sijaan armollisesta kohtelusta he näyttää fäkkiä, ja keskenään ansaitsemansa orjuuden sijaan he onnistuvat vaatimaan ylivoimaisuutta: me, jotka äskettäin saimme tietää, että juuri nämä juutalaiset ovat tunkeutuneet röyhkeästi Roomaan ja useisiin paavinvaltioihin, alueille jossa heidän röyhkeytensä lisääntyi niin paljon, että he eivät vain uskalla asua kristittyjen keskuudessa, vaan myös kirkkojen läheisyydessä ilman pukeutumiseroa, ja jopa vuokraavat taloja pääkaduilta ja aukioilta, ostavat ja omistavat kiinteää omaisuutta, ottavat palvelukseen piikoja, sairaanhoitajia ja muita kristittyjä palvelijoita ja tekevät muita lukuisia rikoksia häväisten ja halveksien kristillistä nimeä.
ellauri374.html on line 551: Kasakka Jemeljan Pugazov julisti olevansa syrjäytetty keisari Pietari III, jonka Katariina Suuri oli murhannut 1762. Pugatšov määräsi maaorjuuden lakkautettavaksi ja keräsi merkittävän määrän kannattajia, mukaan lukien Uralin kasakat, Uralin tehtaiden ja kaivosten työläiset, talonpojat, papiston ja baškiirit. Kaivos- ja tehdastyöväki oli taustaltaan kruunun talonpoikaistoa, joka oli määrätty pakkotyöhön. Kapinallisten määrä kasvoi nopeasti, kun he kykenivät lyömään hallituksen joukot.
ellauri374.html on line 571: Viranomaiset yrittivät poistaa hänen nimensä historiasta. Hänen talonsa paloi ja hänen kylänsä nimettiin uudelleen. Jopa joki, josta kapina alkoi, palautettiin Jaixista Uralixi. Samaan aikaan toisaalta, kuten kuuluisa venäläinen liberaali ajattelija Petr Struve kerran kirjoitti, Pugatšov tasoitti tietä Aleksanteri II:n lopulta toteuttamalle maaorjuuden lakkauttamiselle lähes sata vuotta myöhemmin, vuonna 1861, unohtamatta bolsjevikkivallankumousta 1917.
ellauri382.html on line 393: Heikin isä, baptistiministeri, lempinimeltään "Sir John", kuoli vuonna 1781, jolloin Henry ja hänen veljensä saivat kumpikin kaksi orjaa; hän jätti myös vaimolleen 18 orjaa ja 464 eekkeriä (188 ha) inkkareilta ryövättyä maata. Savi oli täysin englantilaista syntyperää; hänen esi-isänsä John Savi asettui Virginiaan vuonna 1613. Saven perheestä tuli tunnettu poliittinen perhe, johon kuului kolme muuta Yhdysvaltain senaattoria, lukuisia osavaltion poliitikkoja ja Saven serkku Cassius Clay, tunnettu orjuuden vastainen aktivisti, sukupuolisesti aktiivinen 1800-luvun puolivälissä.
ellauri382.html on line 399: Cassius Marcellus Savi syntyi 19. lokakuuta 1810 Madisonin piirikunnassa Kentuckyn osavaltiossa Sally Lewixelle ja Vihreälle Savelle, yhdelle Kentuckyn rikkaimmista siittiöiden istuttajista, maakeinottelijoista ja orjanomistajista, josta tuli näkyvä poliitikko. Savi oli suuren ja vaikutusvaltaisen saven poliittisen perheen jäsen, Sen veli oli nimeltään Brutus Junius, ja poika ja. Yalessa ollessaan hän kuuli abolitionisti William Lloyd Varuskunnan puhuvan, ja hänen luentonsa inspiroi Savea liittymään orjuuden vastaiseen liikkeeseen. Varuskunnan argumentit olivat hänelle "kuten vesi on janoiselle matkailijalle". Savisexi juomavesi tosin muuttui, sillä Savi oli poliittisesti inkrementalisti ja kannatti asteittaista lakimuutosta sen sijaan, että vaatisi orjuuden välitöntä lakkauttamista, kuten Varuskunta.
ellauri389.html on line 246: Quentinin miälestä pelkkä tietoisuus siitä, että joku voi puuttua henkilön elämään, saattaa hänet orjuuden tilaan. Oikeistolainen vapaus on tollasta negatiivista, et ei tarvi tehdä mitä ei tahdo, esim maxaa veroja. Sit varmaan vasemmistolaisuus on tota positiivista eli kapassiteettia, et voi tehdä mitä haluaa.
xxx/ellauri056.html on line 566: Fichte war das erste von acht Kindern des Bandwebers Christian Fichte (1737–1812) und seiner Frau Maria Dorothea (geb. Schurich, 1739–1813) in Rammenau in der Oberlausitz. Er wuchs ärmlich in einem von Frondiensten geprägten dörflichen Milieu auf. (Frondienst on socage eli torpparius, maaorjuuden eräs muoto.) Seine Auffassungsgabe und sein gutes Gedächtnis fielen einem Verwandten der örtlichen Gutsherrschaft, dem Gutsherrn Ernst Haubold von Miltitz (1739–1774), bei einem Besuch in Rammenau auf: Er hatte eines Sonntags die kirchliche Predigt verpasst, woraufhin der zehnjährige Fichte gerufen wurde, von dem man versicherte, er könne die Predigt wiederholen. Daraufhin imitierte dieser den Pfarrer so perfekt, dass der Freiherr in seiner Entzückung dem Kind nach einer Vorbereitungszeit im Pfarrhaus zu Niederau den Besuch der Stadtschule in Meißen ermöglichte. Danach finanzierte ihm sein Förderer 1774 eine Ausbildung an der Landesschule Pforta bei Naumburg, verstarb jedoch im selben Jahr.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri259.html on line 341: uudelleen orjuuden ikeeseen. 2 5:2 Ap. t. 15:11 Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. 3 5:3 Room. 2:25,4:4. Tässä relevantti sitaatti:
xxx/ellauri259.html on line 357: Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen uudenlaiseenkaan orjuuden ikeeseen. Galatalaiskirje 5:1
xxx/ellauri259.html on line 398: Hyvässä kirjassa vapaus esiintyy lähinnä vankeuden ja orjuuden vastakohtana. Jeesuxen orjilla on himpun verran enemmän liikkumavaraa kuin Moosexen, vaikkei nekään sentään saa hillua ihan miten vaan. Saa kuitenkin käyttää omaa harkintaa, eikä jokaiseen Moosexen pykälään tarvi tuijottaa, kuten esim nyt se kikkelin nyljentä. Se on tietysti jo suuri parannus, että kaikki mikä ei ole nimenomaan kiellettyä on sallittua, eikä noudateta sitä saxalaista meininkiä että kaikki mikä ei ole pakollista on kiellettyä. Eli on useampia mahdollisia maailmoja, ainakin täällä murheen laaxossa.
xxx/ellauri273.html on line 200: 13.Poistaa orjuuden ja tahdonvastaisen orjuuden, paitsi rangaistuksena rikoksesta 31. tammikuuta 1865 6. joulukuuta 1865
xxx/ellauri273.html on line 202: 15.Kieltää äänioikeuden epäämisen rodun, ihonvärin tai aikaisemman orjuuden perusteella 26. helmikuuta 1869 3. helmikuuta 1870
xxx/ellauri295.html on line 201: Diarmaid MacCulloch kuvaili kirjassaan A History of Christianity kirjettä "kristilliseksi perusasiakirjaksi orjuuden oikeuttamisessa." Nykyaikana useat kristilliset järjestöt torjuvat orjuuden sallimisen.
xxx/ellauri319.html on line 264: Hän syntyi Viaporissa (nykyinen Suomenlinna ) merivoimien lääkärin perheeseen. Hän opiskeli Chembarissa (nykyisin Belinsky) piirikoulussa ja Penzan gymnasiumissa. Vuonna 1829 hän tuli Moskovan yliopistoon, josta hänet erotettiin (1832), koska hän kirjoitti maaorjuuden vastaisen draaman "Dmytro Kalinin".
xxx/ellauri363.html on line 667: Hänestä tuli johtava angloamerikkalaisen oikeusfilosofian teoreetikko ja porvarillinen radikaali, jonka ideat vaikuttivat hyvinvointipolitiikan kehitykseen. Hän kannatti yksilön ja taloudellisia vapauksia, kirkon ja valtion erottamista, sananvapautta, naisten yhtäläisiä oikeuksia, oikeutta avioeroon ja (julkaisemattomassa esseessä) homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointia. Hän vaati orjuuden, kuolemanrangaistuksen ja fyysisen rangaistuksen, mukaan lukien lasten, poistamista. Hänestä on tullut myös varhainen eläinten oikeuksien puolustaja. Vaikka hän kannatti vahvasti yksilöiden laillisten oikeuksien laajentamista, hän vastusti ajatusta luonnonlaeista ja luonnollisista oikeuksista (joita molempia pidetään "jumalaisina" tai "Jumalan antamina"). alkuperä), kutsuen niitä "hölynpölyksi paalujen päällä". Bentham kritisoi myös terävästi juridisia fiktioita (a family of hypothetical figures in anglo-saxon law including: the "right-thinking member of society", the "officious bystander", the "reasonable parent", the "reasonable landlord", the "fair-minded and informed observer", the "person having ordinary skill in the art" in patent law, and stretching back to Roman jurists, the figure of the bonus pater familias, all used to define legal standards).
xxx/ellauri376.html on line 223: Dmitri Vasiljevitš Grigorovitš ( venäjäksi : Дми́трий Васи́льевич Григоро́вич ) (31. maaliskuuta [ OS 19. maaliskuuta] 1822 – 3. tammikuuta 1900 [ OS 22. joulukuuta 1899]) oli venäläinen kirjailija n:o 1 joka joka kuvasi realistisesti venäläisen maaseutuyhteisön elämää ja tuomitsi avoimesti maaorjuuden.
39