ellauri066.html on line 804: – Olin vähän liian optimistinen. En ollut ajatellut tai ymmärtänyt, että kestää joitakin päiviä, ennen kuin tapaukset näkyvät järjestelmissämme, myöntää Tegnell Aftonbladetissa.
ellauri072.html on line 564: No toi on taas just tota amerikkalaista bullshittiä. Kuten satuin erinomaisesti muotoilemaan tässä äskettäin: separaattorilla pitää jenkeissä aina sinkoa elämän hapan sintu ja iplakka kerma erixeen ja aina lättästä joku optimistinen kermapaakku annoxeen päällimmäisexi.
ellauri074.html on line 328: Cioranin tekstejä niin usein luonnehtiva lohduttomuus liittyy mahdottomuuteen ymmärtää maailmaa ja ihmistä, toisaalta myös maailman ja ihmiskunnan liiankin selkeäjärkiseen ymmärtämiseen. Ihmiskunta jakaantuukin karkeasti niihin, jotka ovat ymmärtäneet, ja niihin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Selkeäjärkisyyttä ja jatkuvaa kieltäymystä Cioran pakenee estetiikkaan ja onkin selkeästi Friedrich Nietzschen linjoilla sikäli, että elämä on ymmärrettävissä lähinnä esteettisenä ilmiönä. Proosassaan ja aforismeissaan Cioran osoittaa elinvoimaansa ja etääntyy tekstissään ideoista eksyttäen lukijansa tai pikemminkin pakottaen tämän olemaan ymmärtämättä kaikkea. Kirjoittaminen on taakan ravistamista harteilta, sisäinen pakko ja lääke itsemurhaa vastaan. Cioran itse ei pidäkään kirjojaan masentavina. Cioranin proosa on lyyristä ja lähentelee usein runoudelle tavanomaisia ilmaisukeinoja. Proosaruno toimiikin yhtäältä keinona ilmaista ajatuksia, toisaalta väliaikaisena lääkkeenä liiallista ymmärtämistä vastaan, sillä runouden ei tarvitse todistaa mitään, niin kuin elämänkään ei tarvitse todistaa mitään. Runous on kaikista tekstilajeista ylivertaisin. Teksteissään Cioran hakee myös vilpittömyyttä ja pyrkii sovittamaan yhteen tekstinsä ja oman elämänsä ja elämään tekstiensä mukaisesti. Toisaalta hän halusi säilyttää salaisuutena yksityiselämänsä, joka oli hänen olemassaolonsa onnellinen ja optimistinen osa – onni ei hänen mielestään kuulunut kirjoihin.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri135.html on line 917: Samana vuonna runo "Jätä turhaa huolta". Tässä Lermontovin optimistinen mieliala, lyyrinen sankari näyttää siltä, ​​että tunne käynnistää, hän on jopa varma. Vot runoilijan sydän lyö kussakin baarissa, hän castigates hänen menettänyt uskonsa ja ei kallista sielua ja näkee urkuharmonin jopa vastavuoroisuutta. Vuonna 1841, yksi kuuluisimmista runoista, ei omistettu Varvara Lopukhinalle: "Ei, en rakasta sinua niin intohimoisesti ..." - täynnä muistoja menneestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri135.html on line 918:

Samana vuonna kirjoitettiin runo "Jätä turha ei se huoli ". Tässä Lermontovin mieliala on optimistinen, lyyrinen sankari tuntee, että vastaus on reagoiva, hän on varma siitä. Yksi kuuluisimmista runoista, joka ei ole kirjoitettu Varvara Lopukhinalle, kirjoitettiin vuonna.Tämä on "Ei, ei niin innokkaasti rakastan sinua ..." - täynnä muistoja menneisyydestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri142.html on line 34:

karm na karane se, karm karana shreshth hai. Konservatiivinen henkilö näkee vaikeuksia vain kaikissa tilaisuuksissa, kun taas optimistinen henkilö näkee mahdollisuuksia kaikissa vaikeuksissa. Kapt. Kalpa on quite a dish, tuumaa kers. Ärjylä.

ellauri185.html on line 599: Tolstoilla on se optimistinen usko, että kaikki konnat, rikolliset ja väkivallan tekijät joko häviävät tai muuttuvat hyviksi, rauhallisiksi ja kunniallisiksi ihmisiksi, kun ei enää mikään väkivalta ole heitä estämässä antamasta pahoille haluilleen ja vieteilleen vapaata tyydytystä. Millä perusteella hän tätä uskoo ja odottaa, sitä hän ei oikeastaan meille ilmaise. Luultavasti hän ei itsekään tiennyt sitä. Tolstoin vika oli että se ei ollut lukenut hyvän kirjan ekaa osaa, missä selitetään ja laajasti havainnollistetaan perisyntiä. Apina on paha, se on koodattu sen genomiin. Apinoiden pitää taistella laumana joka banaanista, ei muuten selviä kenellä on eniten fitnessiä.
ellauri264.html on line 490: Iisakki käännätti kirjojaan eri kääntäjillä uudestaan ja uudestaan, usein englannista englantiin. Toisinaan spekuloimme tietyn muutoksen syistä: yksinkertaistaminenko ei-juutalaiselle lukijakunnalle? tuntuiko tarpeelliselta korvata optimistinen loppu traagisella? Mutta hänen kääntäjiensä todistus viittaa johonkin muuhun - siihen, että hän oli melkein ilkeä vastustaessaan ajatusta täydellisesti valmiista teoksesta. Aivan kuten tyypillisen Bashevis-teoksen ristiriitainen miespäähenkilö jää roikkumaan tarinansa loppuun, mielivaltaisuus näyttää olevan itse taiteen periaate. Kirjoittajan henki seisoo noiden loppujen takana ikään kuin hän sanoisi: "Oikeesti, mitä väliä?" If one no longer believed in the Perfect God and His Torah, what reason to seek perfection elsewhere? Sit voi yhtä hyvin pelleillä Ruåzin kuninkaallisille ja ottaa ilon irti kaikesta. Hyvä Iisakki! Right on!
ellauri278.html on line 83: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri281.html on line 82: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri344.html on line 279: Puolan turvallisuusviraston johtaja Jacek Siewieran mukaan saksalaisarvio on liian optimistinen. Hänen mukaansa Natolla on vain kolme vuotta aikaa valmistautua Venäjän hyökkäykseen.
ellauri347.html on line 362: Tämä suuntautuminen liittyy erityisesti symbioottisiin perheisiin missä lapset "niellään" vanhempien ja masokististen (passiivisten) kanssa autoritaarisuuden muotokuvaxi. Se on samanlainen kuin Freudin oraalinen passiivi suihinottaja, Adlerin taipuvainen ja Horneyn mukautuva persoonallisuus. Äärimmäisyydessään muoto, jota voidaan luonnehtia adjektiiveilla, kuten alistuva ja toiveikas. Sisäänottajan maltillisempi muoto, sitä adjektiiveilla kuten hyväksyvä ja optimistinen voi lisää kuvailla (kuten tehdään tuonnempana Säisäin kirjassa).
ellauri348.html on line 158: Hän oli kuitenkin pohjimmaltaan optimistinen. Kuinka ollakkaan hän pääsi lipettiin, mutta veti sittenkin mustan pekan pakasta loppuviimexi.
ellauri348.html on line 295: Toivo on optimistinen mielentila, joka on perustuu odotuksiin positiivisista lopputuloksista suhteessa tapahtumiin ja olosuhteisiin ihmisen elämässä tai koko maailmassa. Verbinä sen määritelmät sisältävät: "odottaa luottavaisesti"; ja "vaalia toivetta odotuksella". Sen vastakohtia ovat masennus, toivottomuus ja epätoivo.
ellauri350.html on line 825: Hän käynnisti kampanjan nimeltä "One for the Boys", joka opettaa miehille kivessyöpää ja kehottaa heitä "tarkastamaan itsensä". Onnessa on kyse siitä kuinka suhtaudumme olosuhteisiin. Onnellisexi voi siis vain ruveta. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Ei suussa tarvi olla monta hammasta. Sanoo optimistinen ruotiukko Hiski Piskinen jonka suu on puolitäysi leivänmuruja ja kromosomit rojollaan telomeerejä.
ellauri409.html on line 522: Näin siis protestantit. Normandian katolliset lähtee vastaiskuun näin: Raymond Sebondin anteeksipyyntö on Montaignen tärkeä teksti, joka sijaitsee hänen esseensä toisen osan keskellä. Kirjoitettu noin 1580, hän paljasti systemaattisesti radikaalimman skeptisismin muodon. Muinaisten lähteiden (Sextus Empiricus, Cicero ja Augustinus) inspiroima Montaigne menee paljon pidemmälle. Vaikka essee esittelee itsensä "anteeksipyyntönä", toisin sanoen puolustajana katalonialaisen teologin Raymond Sebondin teokselle, jonka otsikko on Natural Theology ja jonka Montaigne käänsi, se on itse asiassa lähes täydellinen kumoaminen. Sebond puolusti optimistista ja rationalistista humanismia (jolle on mahdollista tuntea Jumala): kun hänen perusasetuksensa oli antroposentrinen ja optimistinen (ihminen, Jumalan merkittävin luomus, on luomansa ja olentojen mittakaavan huipulla).
xxx/ellauri128.html on line 214: Luc Clapiers de Vauvenargues, Vauvenarguesin markiisi (1715–1747) oli ranskalainen moralisti. Hän oli nuoruudessaan upseerina, mutta joutui eroamaan sotilaanuralta Böömin sotaretkellä 1742 terveydellisistä syistä (clap most likely). Hän eli sen jälkeen sairaana ja varattomana enää muutamia vuosia. Heitti lusikan nurkkaan Helmin ikäisenä. Voiko tippuriin kuolla? Kyllä vain, se voi levitä sydämmeen. Hän julkaisi 1746 teoksen, joka mainitaan toisinaan nimellä Maximes tai sen ensimmäisen kirjoituksen mukaan nimellä Introduction à la connaissance de l’esprit humain. Teos sisältää kauniita ja vakavahenkisiä moraalisia mietteitä, joista kuvastuu pohjaltaan optimistinen maailmankatsomus, joten ne ovat jyrkässä vastakohdassa esimerkiksi François de La Rochefoucauldin kuuluisille maksiimeille.
xxx/ellauri168.html on line 199: Jotkin kristityt ovat kritisoineet tätä kirjailijaa ja hänen kaveriaan hänen kirjojensa sisällöstä, sillä nämä eivät kuvaa Kristinuskon valoisampaa puolta (mitä se sitten onkaan). Näyttää siltä että jotkut ihmiset haluavat ainoastaan että Jumala tekee heidän olonsa mukavaksi. Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle että väittävät että tämä kirjailija ei ole lainkaan uskossa koska hänen kirjojensa sisältö on niin raskasta. On surullista että monet kristityt eivät tunne omaa Raamattuaan eivätkä sitä mistä toivo on peräisin. Todellisen toivon antaa Jumalan Henki. Terapeutti saattaa olla optimistinen mielenhallinnan uhrin suhteen, mutta tämän terapeutin optimismi kääntyy vilpittömäksi toivoksi kun hän tulee henkilökohtaisesti mukaan sisään uhrin tragediaan rukouksen kautta. Raamatullinen toivo ei ole lämmin utuisuus jolla on päänsä hiekassa teeskennellen että kaikki on ruusuista helppoa. Täysin päinvastoin, jos me katsomme seuraavia Raamatun jakeita, me näemme että Jumalan Sana kuvaa traumaa trauman jälkeen, kera valon joka on edelleen tunnelin päässä kuin junan ajovalo! Sellainen on meidän toivomme voima, että meillä on toivo huolimatta kuinka kiivaana pahuus esittäytyy.
xxx/ellauri237.html on line 1080: On vakava virhe uskoa, että ihminen on optimistinen, kun ei ole, koska se estää ihmisiä syventymästä sisäiseen maailmaansa ja tämä puolestaan "estää heitä muodostamasta yhteyttä sisäiseen maailmaansa", kuten psykologi Juan Cruz vahvistaa jämäkästi sanomalehdelle El Mundo antamassaan haastattelussa. Optimismi on ansa, joka ei salli itsereflektiota, jolla on monia etuja henkilökohtaiselle kehitykselle, kuten keskustelimme artikkelissamme: Henkilökohtainen kehitys: 5 syytä itsereflektioon.
xxx/ellauri259.html on line 178: Kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat Päivälehden sen radikaalien kannanottojen vuoksi, tilalle perustettiin Helsingin Sanomat, jossa Leino jatkoi pakinointiaan ”Teme”-nimimerkillä. Leinon ja L. Onervan suhde ei vakiintunut avioliitoksi. Pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen oli mieluummin anniskeluravintoloissa työskentelevä paxu flanööri jota säväytti optimistinen ihmisyysusko ja melankolinen lapsuudenkodin nostalgia. Ei ihme että Eski kävi kuumana. Kultahatun Hyvinkää on vain muutaman peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Helkavirsien on tulkittu heijastelevan ibseniläistä individualistista ”tinkimättömyyden eetosta” ja Nietzschen filosofiaan pohjautuvaa "pohdiskelua ihmisen kyvystä" uhmata omaa kohtaloaan. Siinä on infoa yksilön suhteesta tuntemattomaan ja kuolemaan, yksilöllisestä vapaudesta ja tiedon rajoista.
xxx/ellauri259.html on line 665: The Power of Optimism (ei suomennettu), kirjoittanut Luis Rojas Marcos. Tässä kirjassa opit, kuinka optimistinen asenne voi auttaa selviytymään monista elämän tuomista haasteista. Kirjan on kirjoittanut arvostettu espanjalainen psykologi, jolla on verraton kyky käsitellä tunteisiin ja ajatuksiimme liittyviä aiheita yksinkertaisella ja selkeällä otteella. Rojas Marcon ainutlaatuinen ääni on nöyrä ja tyyni, mutta samalla myös autoritäärinen. Siksi haluammekin tämän kirjan suosittelemisen lisäksi myös kannustaa tutustumaan hänen harvinaisiin mutta aina yhtä kiinnostaviin televisioesiintymisiinsä.
xxx/ellauri265.html on line 224: Positiivisuus on eri asia kuin optimismi, Eskin mielestä. Se on sitä et ilo pintaan vaikka syän märkänis. Hei onko Eski karjalaistaustainen? Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän. (No ei oikeesti, koitan vaan olla myönteinen. Ize asiassa en ole kovin optimistinen. Mun Toivon horisontti on aika alhaalla. Tää juttu kestääkin melkein 2 tuntia.)
xxx/ellauri329.html on line 230: Käsikirjoittaja-ohjaaja David Bezmozgis on varovaisen optimistinen elokuvansa "Natasha" kohtalosta, joka on muokattu hänen kriitikoiden ylistämän kokoelmansa otsikkotarinasta ("Natasha ja muut tarinat", 2004) ja joka merkitsi hänen toista hetkeään elokuvantekijänä.
xxx/ellauri329.html on line 250: Käsikirjoittaja-ohjaaja David Bezmozgis on varovaisen optimistinen elokuvansa "Natasha" kohtalosta, joka on muokattu hänen kriitikoiden ylistämän kokoelmansa otsikkotarinasta ("Natasha ja muut tarinat", 2004) ja joka merkitsi hänen toista retkeään elokuvantekijänä.
25