xxx/ellauri027.html on line 1313: Airaxinen sanoo aina kehottavansa rahantuntevia opiskelijoitaan lähtemään Amerikkaan heti tilaisuuden tullen. Go west young man, siellä raha pesii. Siellä piisaa arvoa mitä keräillä. Sillä siinä missä Suomessa on kymmenen, on Yhdysvalloissa sentään yli 7 000 filosofian professorin paikkaa. Se mikä ei onnistunu mulle vois onnistua mua lahjakkaammalle.
xxx/ellauri084.html on line 461: Vastauxet näihin kysymyxiin voi olla yllättäviä joillekuille. Se on, motivaatio suorittaa optimaalisti kaikissa ammattinsa vaiheissa on vahva joillakuilla, ihan sama onko ne tutkijaopiskelijoita, nuoria tai senioriprofessoreja, tai jopa eläkkeellä. Olen varma me olemme kaikki seuranneet urakehitystä joillakuilla m
xxx/ellauri116.html on line 412: Vuonna 1943 Simone de Beauvoir erotettiin opettajan virastaan, koska hän vietteli 17-vuotiaan lukiolaisen Natalie Sorokinin vuonna 1939. Natalie Sorokin, Bianca Lamblin ja Olga Kosakiewicz totesivat myöhemmin, että heidän suhteensa de Beauvoirin kanssa olivat vahingoittaneet heitä psykologisesti . Miehityksen aikana hän oli Jean-Paul Sartren tavoin kulttuuriviikkolehden Comœdia René Delangen johtajan ystävä (joka oli läheinen Sonderführer Gerhard Hellerille , saksalaiselle ranskalaisten kirjeiden "suojelijalle"). Saksa rahoittaa ja vaikuttaa suurelta osin lehden toimitukseen. Vuonna 2008 brittiläinen Carole Seymour-Jones (en) , kirjan A Dangerous Liaison kirjoittaja , kuvaili Beauvoirin käyttäytymistä "lasten hyväksikäytöksi", joka lähestyy "pedofiliaa" . Vuonna 2015 Simone de Beauvoir ja naiset -teoksessa Marie-Jo Bonnet kuvailee Beauvoirin ja Sartren välistä toimintatapaa "kieroutuneeksi sopimukseksi", joka koostui siitä, että ensimmäinen vietteli nuoria alaikäisiä opiskelijoita ja lähetettiin sitten toiselle. Journal de Montréal -bloggaaja Normand Lester syyttää Beauvoiria "seksuaaliseksi saalistajaksi". Muistelmissaan häiriintyneestä nuoresta tytöstä Bianca Lamblin kertoo ihailevansa Simone de Beauvoiria, joka oli hänen opettajansa tuolloin, ollessaan 16-vuotias. Jälkimmäinen työntää hänet Sartrea kohti. Kirjoittaja kertoo, että "Simone de Beauvoir sai nuorten tyttöjen luokistaan tuoreen lihan, jota hän maistasi ennen kuin luovutti sen eteenpäin, tai pitäisikö sanoa vielä karkeammin, luovutti sen Sartrelle". Bianca Lamblin huomasi, kun kirjeenvaihto julkaistiin, että Beauvoir käytti antisemitistisiä kliseitä puhuessaan hänestä. Esimerkiksi Simone de Beauvoir kirjoittaa nuoresta uhrista, että hän epäröi keskitysleirin ja itsemurhan välillä. […] Olin iloinen erostasi. »
xxx/ellauri127.html on line 142: Me kuljimme päästä päähän ja taas takaisin koko Amerikan tienvieriravintoloitten asteikon, alkaen vaatimattomasta Eat'ista, jossa oli hirvenpää (sisemmässä silmänurkassaan tumma pitkän kyynelen jälki), 'humoristisia postikortteja (myöhempää 'Kurort'-tyyppiä), vieraiden kirjoittamia suosituksia kehyksissä, hengenpelastajia, aurinkolaseja, mainostaiteilijan näkyjä taivaallisista jäätelöannoksista, puolikas suklaakaakkua lasisuojuksen alla ja useita kammottavan kokeneita kärpäsiä risteilemässä kehnolle tiskille valuneessa tahmeassa sokeriliemessä, ja niin edelleen aina siihen kalliiseen paikkaan asti, jossa oli himmennetyt valot, nurinkurisen kehnot pöytä- ja ruokaliinat, tolkuttomat tarjoilijat (vankilalintuja tai opiskelijoita), filminäyttelijättären harmaanruskea selkä, hänen senhetkisen miehensä synkät kulmakarvat ja pjattipukuinen trumpetin varustettu orkesteri.
xxx/ellauri218.html on line 62: Kuvassa pitäisi olla myös ohutkullisia luurankoja nussimassa syntisiä naisia. Vaan eipä ole, Lillo tyhmäpää! Hollannin opiskelevien kermaperseiden fraternityt mollaa Hollannin sororityjä nimittäen naisopiskelijoita spermaämpäreixi. Hollanti on aikamoisten paskiaisten paikka, sekin. Ammennä vaan luurankojen armeija! Mänkööt huut helekkariin termiittiapinat!
xxx/ellauri237.html on line 1003: Vuonna 1948 amerikkalainen psykologi Roger Rabbit antoi persoonallisuustestin turveloille jenkki opiskelijoille. Sitten opettaja antoi jokaiselle opiskelijalle kortin, jossa oli persoonallisuusanalyysin tulokset. Tämän jälkeen hän pyysi opiskelijoita pisteyttämään 0-5 tarkkuuden, jolla hänen mielestään persoonallisuusanalyysi kuvasi heitä, ollen 0 "erittäin huono" ja 5 "erinomainen". Keskiarvo oli 4,26.
xxx/ellauri259.html on line 520: Siinä oli meitä poikia, Jari Tervo, Kimmo Oksanen, Paula Rintamaa, Jukka Mauno, Hilkka Oksama ja Touko Siltala. (Tytöille ei ole wikisivuja.) Yksi helmistä oli kotimaisen kirjallisuuden lehtori Pentti Lyly. Hän oli ikäpolvea, joka arvosti huolellista pukeutumista. Jos ilmassa oli vähänkään kosteutta, niin Lylyllä oli kalossit. Muistan edelleen hänen kalosseistaan tulleen sihisevän läpsyttävän äänen. Hän riisui ne arvokkaasti salin edessä, katsahti meitä opiskelijoita ja katsoi sitten yliopiston päärakennuksen isoista ikkunoista ulos ja otti mietteliään ilmeen ennen kuin kertoi päivän teemana olevan Otto Mannisen lyriikan erityispiirteet. Tämä kuulostaa sketsiltä, mutta minusta tuo kaikki oli äärimmäisen hassua. Että voi todellakin olla olemassa aristokatteja, joilla on aikaa ja varaa perehtyä tämmöiseen paskaan ja halua jakaa vielä siitä tietoa meille perusopiskelijoille.
xxx/ellauri298.html on line 137: Kaikki innostuivat... Huoneen tuntui läpäisevän jokin fyysinen voima, miehet tanssivat miesten, naiset naisten kanssa, kaikki kädet toistensa harteilla, hallin ympäri muodostui hyppivä käärmemäinen jono: asianajajia, tulkkeja, autokuskeja, sokerinleikkaajia, opiskelijoita, tarjoilijoita, yhdessä veljeyden kiihkossa kaikki (Patti) -
xxx/ellauri436.html on line 255: Vuoden 2003 kirjansa Don't Smile So Much yhessä luvussa Martha Nussbaum, joka oli ollut yksi Owenin tohtoriopiskelijoista Harvardissa, kirjoitti, että hän oli toistuvasti tehnyt ei-toivottuja seksuaalisia edistysaskeleita hiäntä kohtaan. Hiän totesi myös, että Owenilla oli tavanomainen menettely, jolla hän rohkaisi naisopiskelijoita seksiin hänen kanssaan. Samassa luvussa todettiin, että myöhemmin, Cambridgeen muuttonsa jälkeen, Nussbaum koki raiskausyrityksen Owenin käsissä. Nämä väitteet toistettiin New Yorkerin vuoden 2016 Nussbaumin profiilissa. Owen oli kellahtanut 1982 ja Bernie 2003. Jälkeenjääneen oli helppo hymyillä.
xxx/ellauri452.html on line 102: Myöhempiä idealistisia hegeliläisiä olivat Friedrich Adolf Trendelenburg (1802–72) ja Rudolf Hermann Lotze (1817–81). Hermannin tavoitteena oli muodostaa yleinen käsitys siitä, miten lait, tosiasiat ja arvostandardit voidaan yhdistää yhdeksi kattavaksi näkemykseksi. Lotzen perusopiskelijoita olivat Rudolf Eucken ja Gottlob Frege. Hän uskoi, että laajalla havaintoalueella löydämme kaikkialta kolme erillistä aluetta: tosiasioiden alueen, lakien alueen ja arvojen standardien alueen. Nämä kolme aluetta ovat erillään vain ajatuksissamme, eivät todellisuudessa. Täydellinen ymmärrys syntyy vakaumuksesta, että tosiasioiden maailma on se kenttä, jossa nuo karkeammat moraaliset ja esteettiset arvostandardit toteutuvat lakien kautta. Tällainen yhdistyminen on hänelle ymmärrettävissä vain pirsoonallisen jumaluuden ajatuksen kautta, joka maailman luomisessa ja säilyttämisessä on vapaaehtoisesti valinnut tiettyjä muotoja ja lakeja, joiden luonnollisen toiminnan kautta hänen työnsä päämäärät saavutetaan.
xxx/ellauri452.html on line 112: Samanlainen hölmö oli 15v ikääntyneempi ikätoveri Friedrich Adolf Trendelenburg. Trendelenburgista mekaaniset kategoriat eivät selitä olemassaolon tosiasioita riittävästi. Maailmankaikkeuden lopullinen tulkinta löytyy vain karkeammasta päämäärän tai lopullisen syyn kategoriasta. Retun perusopiskelijoita olivat Franz Brentano, Wilhelm Dilthey ja samainen pirsonalisti Rudolf Eucken. Retun merkittävin idea oli Trendelenburgin aukko. Hän syntyi Eutinissa Lyypekin lähellä. Hänet sijoitettiin Eutinissa sijaitsevalle kuntosalille, jota johti Georg Ludwig König, filologi, johon vaikutti Immanuel Kant.
32