Puutarhamietelmät tuppaa olemaan voittopuolisesti lällyjä. Ovatko puutarhaihmisetkin muita lällympiä? Vai piileekö niiden lällyn kuoren alla järjestystä ja siistittyjä nurzeja rakastava nazi? Onko ne jotain siirtolapuutarhatyyppejä? Tarkkaile naapuria ja raportoi poikkeavuuxista? Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa väärään paikkaan. Roskakasvi. No osa on, osa ei. Tehdään taulukko. Legenda: tyyppejä on asian vierestä (ei edes puutarhamietelmä), puutarhamietelmä (mitä harrasta opimme puutarhoista), neuvokki (käytännön vinkkejä puutarhureille), tai minukki (narsistista puutarhanamistelua). Sentimenttejä on lälly (suurin osa varmaan), lupsakka (tekohauska), kuivakka (asiallinen), (teko)syvällinen, tai luontoasenteellinen: joko siirtolapuutarha-ihmiskunta ensin-tyyppinen) nurzinazi tai päinvastoin ekofasisti (linkolamainen).
ellauri061.html on line 1530: ”Geeneihin ei pääse pakoon vastuuta ja vapaata tahtoa.” Moraalia ei löydy liioin Jarin kirjoista. Täysin hakusessa. Mitä tästä opimme? Ei niin midiä. Ei sen vertaa kuin eräkirjoista. Ei edes mihin aikaan vuodesta saa ampua karhuja ja mistä saa makeimmat tammukat.
ellauri080.html on line 832: Meidän amerikkalaisten onni oli kun joku joskus Amerikan historiassa ymmärsi, että kun jokainen amerikkalainen tavoittelee omaa henkilökohtaista hyväänsä, niin lopputulos on kaikille mahdollisimman hyvä. Tämän me opimme peruskoulussa jo lapsina.
ellauri093.html on line 732: Mitä tästä opimme? Ensimmäinen vaikutelma on että onpa Hilja Haahdella vahva mala fides-pakkeli: se joko tahallaan tai tietämättään se on aivan hirvittävän falski, sen käsitys izestään on narsistinen ja omista joukoistaan tolkuttoman kotiinpäinvetävä, se ihan törröttää sen naamasta tosta tekonöyryyden kasvosuojaimesta huolimatta. Samahan pätee lähes kaikista jumalisista porukoista, kazo vaikka vaan Päivi Räsästä.
ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri117.html on line 342: Mitä tästä opimme? Että sanokoot meeminikkarit ja kirjoitelkoot sitä taikka tätä, geenit vetää vastustamattomasti puoleensa. Omat pikku siemenet on silti kylvettävä, vaikka hedelmättömäänkin maahan. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä.
ellauri118.html on line 140: Kun meitä tulee yhä enemmän koulututa erilaiiin ekuaaliuuteen, opimme, että iellä on paljon enemmän kuin luulimme. Eimerkiki harmaaekuaali on ellainen, jota et ehkä.
ellauri118.html on line 146: Kun meistä tulee yhä enemmän koulutusta erilaisiin sexuaalisuuteen, opimme, että siellä on paljon enemmän kuin luulimme. Esimerkiksi harmaasexuaali on sellainen, josta et ehkä ole kuullut ennen tänään. Jos olet vanha ja heppisi on pikkuinen ja ruttuinen, saatat olla harmaasexuaali.
ellauri118.html on line 416: on kertomuksen tapahtumat (”histoire”); henkilöhahmot toteuttavat nämä tapahtumat” (Bal 1981, 45). Analyysi ois kai niinkö texti textinä ja tulkinta niinkö mitä tästä opimme. Syntaxi ja semantiikka.
ellauri131.html on line 467: Mirandaa esittänyt ruipelo ja (tietysti!) vinosuinen Katie Holmes on Tom Cruisen ex, ja samalla ex-skientologi, niille tuli ero ja kiista lapsen huoltajuudesta, jonka seurauxena Katie palasi isiensä uskoon eli katoliikixi. Mitä tästä opimme? Onnen salaisuus on raha, eipäs kun: rahan salaisuus on onni, ei vaan: kaiken salaisuus on positiivisuus, äh, no kuitenkin jotain sinne päin.
ellauri153.html on line 759: 22. Mitä tapahtui Nabobille, ja mitä opimme Jehovan suhtautumisesta perheväkivaltaan?
ellauri171.html on line 72: Lopulta 90-vuotiaana Saara synnytti Iisakin Jumalan ihmeen kautta. Saaralta opimme, että Jumalan lupaukset toteutuvat aina ja hänen ajoituksensa on aina paras. Vanha hörhö. Tämä on toinen rooli raamatullisille naisille. Akka on kuin kuttukin, jonsei pahhoo tie ajattelloo kumminnii. Jumala pahastui Saaran naurusta ihan oikeesti. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 674: Mitä opimme tästä historiallisesta verilöylystä? Pitäisikö tehdä samoin? Ize asiassa opetuxia on vähintään 10, yhtä monta kuin noita murhia!
ellauri189.html on line 552: Mitä tästä opimme? Tää on just se sama mindset joka löytyy Israelin ja Amerikan pyhistä kirjoista. Luota muhun, ainaskin sen aikaa että saan kusetettua sulta sun liikenevät rahasi ja kerkiän vielä karulle.
ellauri213.html on line 103: 5 korvaamatonta elämän oppituntia, jotka opimme Walt Disney-vainajan "Encantosta".
ellauri254.html on line 881: Vasta silloin opimme
ellauri260.html on line 431: Sit sosialismi unohtaa nää reviirit. Ne motivoivat apinoita suuresti. Goethe oli oikeassa sanoessaan (runomuodossa): "Jokainen elävä olento tekee oman pikku territorion." "Ole izellesi kaikki tai et ole paljon paskaakaan", sanoi Fichtekin. Tuo kyvykäs ihmisluonnon opiskelija, Tocqueville, sanoi aivan oikein, että intohimot yleensä lisääntyvät niiden yksilöiden lukumäärän myötä, jotka jakavat ne. Eli joukossa tyhmyys tiivistyy, se on lyhyempi lause. Bolshevikit ovat väärässä vaikka ovat vähemmistönä. Proletariaatin diktatuuri on syvältä, mutta niin on myös demokratia, sanokaa mun sanoneen. Hegel oli oikeassa sanoessaan että kaikki mitä opimme historiasta on että kukaan ei ole siitä mitään oppinut. (No tää meemi kyllä lähti viraalixi.)
ellauri313.html on line 557: Luulin ensin, että kuvassa olisi Lessing isäntänä, ja ovella pyllerehtisi Eva König, jonka esikoinen Traugott Lessing kuoli jouluaattona 1777. Eva kuoli lapsivuodekuumeeseen 1778 ja Jefim heti perästä 1779. Eva oli 5v Jefimiä vanhempi ja 42v kuollessaan lapsivuoteeseen. Eva nai 20-vuotiaana 1756 hampurilaisen liikemiehen Engelbert Königin ja sai sen kanssa 3 lasta. Jefim oli Evan pojan Fritzin kummina. Engelbert perkele kuoli 1768 41-vuotiaana, mutta Jefim nai sen lesken vasta 1776. Ei tullut siitä enää lasta eikä paskaakaan. Mitä tästä opimme? Älkää hannatko, jos mieli tekee!
ellauri341.html on line 505: Emme voi oppia paljon Zoriista hänen kourallisen kohtauksensa aikana The Rise of Skywalker -elokuvassa, mutta se, mitä opimme, on melko mielenkiintoista – ja lisää uuden rypyn tai kaksi yhden pitkäaikaisen sankarimme vaipanväliin. Hän on hillitty rikollinen, osa Kijimi-planeetan edustalla toimivaa mausteiden juoksurengasta, ja useita vuosia sitten yksi hänen salakuljettajakavereistaan oli teini-ikäinen Poe Dameron "kapinallisen" vaiheensa aikana. Poe päätti lopulta palata ei-rikolliseen elämään ja lähti, kun hän oli vielä velkaa Zoriille. Vaikka hän ei koskaan riisu kypärää, aivan samalla tavalla kuin mandalorialaiset eivät, hän ei ole mandalorialainen; hän on kotoisin Kijimistä – ja hän poistaa visiirinsä ainakin seksustellakseen Poen kanssa.
ellauri353.html on line 178: Viimeisenä mahdollisuutena Kuolema tarjoutuu herättämään hiänen miehensä henkiin jos hiän antaa hänelle vaihtoehtoisen uuden elämän tunnin sisällä. Nainen yrittää suostutella vanhoja, onnettomia ja sairaita, mutta kukaan ei halua antaa hiänelle henkensä, olipa se kuinka kurja tahansa. Lopulta kaupungin sairaala on tulessa – asukkaat pakenevat. Mutta vauva jäi taakse. Nainen haluaa pelastaa vauvan ja juoksee palavaan sairaalaan. Siellä kuolema tarjoaa hänelle viimeisen mahdollisuuden jättämällä lapsen kuolemaan. Mutta hän päättää toisin, pelastaa lapsen ja uhraa itsensä vauvan puolesta. Tällä tavalla hän yhdistyy rakkaansa kaa omassa tulikuolemassaan. Mitä tästä opimme? Älä jätä beibiä yxin tuntemattoman sedän kaa.
ellauri373.html on line 689: Näistä aiheista käydään mielenkiintoista keskustelua. yksityiskohdat Naum Sokolov ja Jesse Zampter. Välillä muun muassa opimme sen sionistikonferenssin jälkeen ce, pidettiin Lontoossa 7. helmikuuta 1917, Rabbi Gosterin talossa tapahtui seuraavaa:
xxx/ellauri091.html on line 274: Eli mitä opimme tästä? Että herrasväistä tulee kansan parhaat johtajat, ja niistä tulee tottelevaisempia kun niitä kesyttää joku Mr. Mottin kaltainen paskanpuhuja. Kristus on kallio ja aurinko, koskivoima ja sillä tuotettava valo. Kristus on lähes kaikki mitä teollistuva yhteiskunta tarvizee. Kunpa työläisetkin tajuaisi tän. Mr. Mottin käynnistä seurasi hurja määrä opiskelijoiden välisiä yhdyntöjä, ettei se ihan turha reisu ollut. Suomenkieliset ja ruozinkieliset, pakkokirkolliset ja vapaakirkolliset, vanhasuomalaiset ja nuorisuomalaiset, perustuslailliset ja -laittomat, kaikki yhteisessä hyörinässä. Tätä koettiin jo helmikuun manifestin aikana.(Ei se ihan kommunistisen manifestin veroinen jamboree ollut, mutta ei huono.) Nyze erikoisesti korostui. Oli jumalan ihme etteivät valtiolliset näkökannat kyenneet nostamaan muureja herrasväkien välille. (Huonommiin kävi sitten vuoden 1918 tapahtumissa, mutta nehän ei olleetkaan herrasväkeä.)
xxx/ellauri113.html on line 192: Olin Muskin kanssa Future of Life-instituutin hississä. Meillä oli ihanaa. Saavutimme painottomuuden tunteita. Mielestäni on tärkeää, että kaikki tietävät miten meillä oli ihanaa. Mielestäni on tärkeää, ettei historiaan enää kiinnitetä huomiota, vaan kazeet suunnataan tekoälykkäästi tulevaisuuteen. Ainoa asia minkä historiasta opimme on että emme opi siitä mitään. Mixi siis vaivautua. Uuden teknologian avulla voimme korjata vaurioita, joita edelliset teknologiat ovat tehneet luonnolle. Paizi että emme käytä sitä siihen, vaan entistä tehokkaampaan rikastumiseen luonnon kustannuxella. Mitäpä leobardi mahtaa täplilleen.
xxx/ellauri126.html on line 726: Eli paras keskittyä vaan tässä hetkessä sykkivään elimeen. Se on Elimäen tarkoitus. Tietoisen läsnäolon tekniikalla opimme hyväksymään asiat sellaisina kuin ne juuri tällä hetkellä ovat, ilman arvostelua ja epätoivoista muutoshalua. Hyväxytkö olevasi ruma kalkkuna? Hyväxyn. Kiitos. Okei, ja kassan kautta olkaa hyvä.
xxx/ellauri166.html on line 254: Me nauramme turkkilaisten, paavien, hirmuvaltiaiden, lahkojen, harhaoppisten ja kaikkien Kristuksen valtakunnan vihollisten raivolle, ikään kuin se olisi huvittava leikki. Se, joka kykenee tähän aina ja kaikkialla, on oikea teologian tohtori. Ei Pietari eikä Paavali eivätkä muut apostolit ole tätä aina osanneet. Jumalan nauraessa ne olivat joko haluttomia tai harmistuneita. Kyllä vihulaiselle on lupa virnuilla, sen tästä opimme.
xxx/ellauri186.html on line 60: Sokrates oli ruma kuin ikäloppu koira, mutta pääsi silti sievän Alkibiadeen takaluukulle. Mitä tästä opimme? Saul Bellow voi kertoa.
xxx/ellauri201.html on line 263: Fortellingen slutter med at Torbjørn endelig står på Solbakken og ser over på Granlien. Torbjörnien onni oli kääntynyt! Mitä tästä opimme? Joka antaa ilmaisexi saa ize maxutta! Synnöveltä Päiväkummun ja öisin häpykukkulaa.
xxx/ellauri202.html on line 182: Salakuuntelemme näitä kahta merkittävää miestä, jotka molemmat ovat Nobel-palkinnon saajia, kun he vaeltavat maaseudulla pitkillä kävelyillä tai istuvat tulessa lasillisen viiniä illallisen jälkeen ja tutkivat aina kaikkea auringon alla ja lakanoiden välissä: heidän elämäänsä ja työtään, mytologiaansa, kuolemaa. Se on rehellinen ja paljastava. Kuuntelemme ja opimme, ja käsityksemme muuttuvat ja syvenevät. Vaikka tämä pieni mutta täydellinen helmi kirjaxeen, joka on kirjoitettu mestarillisella taiteella, valaisee ymmärrystämme suuresta nerokkaasta miehestä ja elämän luonteesta, niin käy selväxi että du Gard ei ollut edes yhtä suuri eikä nerokas kuin Andre Gide, vaikka kummallakin oli puolesa (etenkin taka-).
xxx/ellauri224.html on line 508: Mitä tästä opimme? On syytä aina tarkistaa ympäristö haaskakameroiden varalta ennenkuin menee paskantamaan jonkun haudalle.
xxx/ellauri292.html on line 509: Sitten kuulemme nuoresta, jota hullu koira puri. Apollonius pelastaa hänet ahdingosta, joka siirtyy välittömästi jumalalliseen, kenen sielu koiralla oli sisällään; ja opimme, että se oli Amasis, entinen Egyptin kuningas, sillä viisaan ihmiskunta ulottui koiriin.
xxx/ellauri305.html on line 105: Woody Allen nyysi osia Grace Brownin juonesta psykotrilleriinsä Match Point. Siinä paxuxipanemansa hoidon nirhannut ex-tennispelaaja (haha! tennismaila taas! Denis the penis! Dionyysisellä thyrsoxella reisien välliin ryssää jotta se takasin tyssää, kuten Ukrainassa lauletaan) selviää pälkähästä ihan zägällä. Chris seuraa Nolaa ulos ja tunnustaa tunteensa häntä kohtaan, ja he harrastavat intohimoisesti seksiä vehnäpellolla. Nola tuntee syyllisyyttä ja pitää tätä onnettomuudena. Chris haluaa kuitenkin jatkuvan salaisen suhteen. Chris ja Chloe menevät naimisiin, ja Chris päättää suhteensa Nolan kanssa ampumalla tiineen ämmän haulikolla liisteixi. Eikä jää kiinni. Mitä tästä opimme? "Ihmiset pelkäävät kohdata kuinka suuri osa elämää on riippuvainen tuurista. On pelottavaa ajatella, että niin paljon ei voi hallita. Ottelussa on hetkiä, jolloin pallo osuu verkon yläosaan, ja sekunnin murto-osan se voi joko mennä eteenpäin tai pudota taaksepäin. Pienellä tuurilla se menee eteenpäin ja sinä voitat. Tai ehkä se ei mene, ja häviät." Voit vaikka työnnellä keskijalalla koreasti korealaista alaikäistä ottotytärtä ja selvitä ehjin nahoin siitäkin jos on onnea. Amerikkalaiset kriitikot ylistivät elokuvaa ja sen feikki brittiläistä ympäristöä ja pitivät sitä tervetulleina Allenin palautumisena.
40