ellauri033.html on line 542: Sixte lukee oppipojan tunnustuxia. Se on onneton kun se on kunniattomana posessa kansalaisluottamusta vailla. Sen paras piirre omasta miälestä noin zygologina on skizous, sillä on selkeesti erixeen yliminä ja "se". Ize se on se superego eikä "se". Kaikki haluu aina olla supermiehiä eikä wunderdoggeja. Roopelta kuoli isä pienenä, väpelö pedantti inisevä insinööri, matikkapää (mitä Polle ei ole takuulla). Väpelö oli poikakin, pelkäs muita ihmisiä ja inhos visiittejä. Liian vähän koululiikuntaa, vapaaliikkeitä, tuumii Paavali. Isänperintöä kaikki, sillä oli suonissa liitupölyä. Roopen (lue Pollen) mielestä ruipelot ei pysty vastustamaan himoja, siihen tarvitaan lihaxia, hiiri antaa perään himolle vaikka pienelle. Iskäkin sai mielettömiä raivareita välillä. Isoiskäkin oli puolihullu ja puolilandepaukku kaiken kukkuraxi.
ellauri033.html on line 556: Roopelta menee usko alta kun se huomaa et papit ja uskovaiset on tyhmiä. Ääliöitähän ne ovatkin. Niin ja pahat kirjat vielä! Porariston vallankumouxen jälkeem tulee romantiikka peliin, kirjat alkaa haista synniltä ja alusvaatteilta, tai vielä pahemmalta, sanskulotilta. Pahoja kirjoja:
ellauri037.html on line 577: Goethe tykkäsi Sopen väikkäristä, sai sen Sopelta ilmasex (epätavallinen suosionosoitus). Siihen teki vaikutuxen Sopen lukeneisuus. Goethe tuskin luki muuta kuin omia juttujaan. Asiaa auttoi että Sope innostui Goethen säälittävästä väriteoriasta. Mut sit Sope alko kirjoittaa siihen parannuxia, ja Goethe närkästyi. Välit viilenivät. Nuoren narsistin tahditon vittuilu ja suuret luulot izestään viilensivät vanhan narsistin tunteita. Kirjeenvaihto tyrehtyi. Sope pani pahaxeen, mutta antoi silti Goethelle tunnustusta hyvästä yrityxestä.
ellauri037.html on line 583: Vuonna 1818 odotellessaan kirjan ulostuloa se karkas Dresdenistä pakoon pantuaan jonkun piian paxuxi ja lähti vuoden riemulomalle Italiaan, enimmäxeen omin nokkineen. Vietti talven Roomassa kärhämöiden kahviloissa maanmiesten kaa. Kaikki muisti vielä jälkeenpäin miten ikävä ihminen se oli. No se nautti taiteesta, arkkitehtuurista, raunioista, näytelmistä ja opperoista, jatkoi pohdintaa ja bylsintää. Väitti jopa suunnittelevansa jonkun rikkaan aatelisen italiattaren naimista. Suunnitelmax tais jäädä, ellei ollut suorastaan puppua. Sopelta sitä voi odottaa.
ellauri042.html on line 660: Tän perusteella Olli Saxen hieno loppukaneetti Popelta sen kommentoidessa sieluttomia viziniekkoja joutuu ize vähän naurettavaan valoon. Mut tääkin on vaan mun omaa Witzelsuchtia.
ellauri046.html on line 300: Se mikä Sopelta uupui oli Sörkan jehovalta lainattu "pitäs ja pitäs". Jos ei joku ylempi taho apinoita käske ja heiluttele niiden edessä ikuisuuden porkkanaa, mitä tulee etiikasta? Ei lasta eikä paskaakaan. NPD:hen ja APD:hen tehoaa vaan vapahtaja, jos sekään. Jos Sope olis oivaltanut tän, niin se olis ollut melkein yhtä viisas kuin juutinmaan nuorempi pessimistikollegansa. No, Sope talutteli koiria vielä pitkään sen jälkeen kun Söden kyttyrä oli laahattu jo kirkkomaalle.
ellauri053.html on line 960: Muistaaxeni joku brittirunoilija runoili ruususta joka kasvoi crannyssa. Tää Shakespearen pätkä jäi kesken Rampen pojan matikanopelta, ja se lopetti kiireesti:
ellauri096.html on line 769: Be your own best friend, ehdotti Haj Ross masislahjaxi antamansa kirjan avulla. Se oli musta ärsyttävä ja nolo, mutten heittänyt pois. Kai se on vieläkin jossakin. Päätöxenteko on sisäistä keskustelua pienen enkelin ja pienen pirun välillä, kuten Aku Ankalla. Lopuxi piru-Aku mätkäisee enkeli-Akua päähän hangolla. Enkeli-Akun pään ympärillä lentää tähtiä ja lintuja. Aku lähtee tekemään taas sitä mikä on siitä kivaa. Ezimään Iinestä. Roopelta peritty pitkä naru alkaa suoristua kerältä.
xxx/ellauri084.html on line 369: Heisenberg sanoi Bohrista että se oli "enempi filosofi kuin fyysikko". Bohr lueskeli 19. vuosisadan tanskalaista kristittyä eksistentialistifilosofia, Søren Kierkegaardia, josta se kuuli filosofian opeltaan Harald Høffdingiltä. Vuonna 1909 Bohr lähetti isoveli Haraldille (josta tuli jalkapalloilija ja tohtori ennen Nielsiä) synttärilahjaxi Kierkegaardin bestsellerin Stadier paa livets vej (1845), joka oli odotettu jatko Enten-Ellerille (josta mulla on jo paasauxia). Enten-Eller hoiteli esteettisen ja eettisen, tää jatko-osa koski sit uskontoa. Saatekirjeeseen Bohr kirjoitti: "Ei mulla muutakaan ollut, mut tää on kyllä hyvä ... se on metkimpia juttuja mitä olen koskaan lukenut." Bohr piti Kierkegaardin tanskasta ja tyylistä, mutta sanoi että ei ole ihan joka paikassa Söörenin kaa samaa mieltä. Jotkut tuumii että Niels ei niellyt Söörenin kristillisyyttä, ollen ize ateisti. Lyder rimeligt.
9