ellauri004.html on line 770: että terroristit ei ookkaan aivopestyjä pakkovankeja
ellauri008.html on line 483: Wiiksiwallu eläinmurhaaja Hemingway tietysti, tyhmä sonni Henry Miller, kaakelileukainen Knut Hamsun, valassarjamurhaaja Melville enimmäkseen (paitti se "mieluummin en" novelli). Conrad merenkävijä myös eri selvästi, en meinaa jaksaa lukea. Henry James on yllättävän ällö myös, vaikkei mikään sonni. Ite asiassa Dostojevskikin soveltuvin osin kuuluu tähän. Ja Paulo Coelho, mirabile dictu. Naismaista miesmäisyyttä on näet myös näiden harrastama nokintajärjestyksen vahtaus ja sitä palveleva pyhyyshymistely, vaikka itse ovat piipunrasseja. Mieskirjailijoita on selvästi jenkkijutkut Bellow, Malamud, Roth etenkin, Paul Auster. Amos Oz ei kuulu joukkoon, mut se ei ookkaan jenkki. Eikä Singer. Naismainen Åke-Håkan Knausgård on selvä mieskirjailija, sukuaan haukkumalla koittaa päästä julkuksi, alistamalla ylistää itseään ja lyttää naisiaan. (Mussakin voi olla sitä vikaa. Mut en sentään ole julkkis.) Bylsii lapsia, fanittaa Hamsunia, Hördeliniä ja Hitleriä, kaikki hulluja mieskirjailijakolleegoja. Hyi. Sen eka kirja enkeleistä oli aika hyvä.
ellauri011.html on line 1223: et keisareilla ei ookkaan vaatteita.
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri014.html on line 409: Kannattaako ottaa riski, sijoittaa tulevaisuuteen, ostaa futuureja? Mutta jos Pröö on pennitön milläs sitten elellään? Ei riitä tehdä pentuja, ne pitää elättää. Samoja 50-50 senssejä koittaa optimoida Juulia ja vanhemmat, riskiarviot vaan eroovat. Niin sen on Darwin suunnitellut, tää on sukupolvien välistä kilpailua. Vanhemmat panostaa meemeihin, pennut geeneihin, koska pennuilla on geenit, vanhemmilla meemit. Elukat ei sellaisesta välitä, mut niillä ei ookkaan meemejä.
ellauri018.html on line 1106: Mamuilla ja luonnevikaisilla hulluilla on sama ongelma: niiden onneton elämä erilaisina kuin koppiaiset muurahaispesässä (zhuk v muravejnike) on valtalinjan koirista surkuteltavaa, mutta samalla yrjön ällöttävää. Hauskaa pitäessään ne on erityisen ärsyttäviä, ne ei muutu siitä yhtään kivemmixi. On alueita missä kaikki kohtaavat, esim vauvat on kaikista ihania. Mutta sit jo tulee kulttuurierot kuvaan, yhden lemppari meemit ei ookkaan toisesta kivoja. Kulttuurierot tulkataan luonne-eroixi.
ellauri023.html on line 683: So what? Mitä shokeeraavaa siinä on? Mix kauhistellaan tämmösiä "x on vaan y" mietelmiä? Eihän ne muuta asioita mixikään. Ja tää on vielä Kansan Uutisista. Herran pelko on kiinni kansassa kuin kärpäspaperi. Koska niistä päätellään salaa eteenpäin: jos sielu on vaan harmoniaa, mites käy mulle jatkossa? Enxmä ookkaan kuolematon? Katoanko kuin löyhkä, kuin pieru Saharaan? Huolestuttavaa. Tai mikä pahempaa: jos anoppi on vaan joku konglomeraatti, eikös panna se tehosekottimeen? Apinat on kuin koiria, ei ne ymmärrä sanoja, ne kuuntelee äänensävyä.
ellauri024.html on line 710: Komiikka on sisäänrakennetusti rumaa sekä alhaista, kert se pilkkaa sitä mikä vastapuolesta on pyhää ja ylevää. Sen rähmäsissä silmissä paremman väen (meidän) pyhänä pitämät arvot ei ookkaan absoluutteja. Se vetää lokaan ylevätkin asiat, roskajoukko (ne) jossain puskissa rumasti ja alhaisesti niille virnuilee, pitää jotain vulgäärejä karnevaaleja.
ellauri037.html on line 530: Sillä siinä luonnottoman edullisessa asemassa, minkä yxiavioisuus ja siihen liittyvät avioliittolait tarjoo naisille, alkaa mun kaltaset viksut ja varovaiset miehet arvella, et kannattaax niiden uhrata niin paljon eduistaan jos kauppa ei ookkaan niille enää sikaedullinen. Moniavioisissa kansoissa kaikille naikkosille löytyy sängynnurkka, mut monogaamisissa naimisiin pääsevien naisten määrä on rajoitettu, ja sit jää naisia hurjasti ylize ilman toimeentulotukea, jotka eleskelee ylemmissä säädyissä hyödyttöminä vanhoinapiikoina, ja alemissa joutuu paskahommiin, tai rupee antamaan rahan edestä, ja elää niin ilotonta ja kunniatonta elämää kuin miehet mitenkään voi niille kexiä. Ja siinä ne on kyllä kexeliäitä, vaikka muuten tyhmiä. Mut ne on miessukupuolen tyydytyxexi ihan välttämättömiä, miehet näät ei mee naimisiin kun ne ei tykkää koppavista rouvista. Extra naisista tulee julkisesti tunnustamaton sääty, jonka erityinen tarkoitus on suojata naimisiin päässeitä naisia, tai niitä jotka vielä haluu naimisiin, säätymiekkosten viettely-eli panoyrityxiltä. Suo siellä vetelä täällä, käänny nainen minne vaan, aina on joku äijä vastassa etuveitikka ulkona, nahat pois ja tanassa. Sitäpaizi on luonnottomien oikeuxien jakelu naisille luonut luonnottomia velvollisuuxia, joiden laiminlyönti tekee ne vaan onnettomixi. Monelle miehelle näät tekee sääty-tai omaisuusnäkökohdat avioliiton kannattamattomaxi, ellei siihen liity loistavia ehtoja.
ellauri043.html on line 5666: Kukas sä sit oot? (Ekkö sä ookkaan Ilari?)
ellauri080.html on line 836: Mut no tarkkaan ottaen, sanoo paxu tekotissinen karvajalkainen ja peruukkipäinen transu Steeply, ei jenkkimoraali ookkaan ihan vaan me first, siinä on myös tämmönen us first elementti. Riippumatta mitä tahdot izexesi, sun on tahdottava enstex tän vapaan maan etua, jossa tätä oman edun tavoittelua voi sit harjoittaa saamatta ize turpiinsa.
ellauri390.html on line 144: Magnus Kiiliäinen oli kokenut monta kovaa mezän karvaisten käpälissä. Jo poikasena veti häntä oravanpyynti, ja silloin sattui hän tiheästi väkevämpänsä huiskahännän alle. Siitä huolimatta kääntyi hän aina päiten kun Inga Fleming sattui kohdalle. Kijleillä oli tehtävänä Kaarle-enolta vakoilla pujopartaa marskia. "Armollinen neiti" tulee vielä tuntemaan talonpojan tassut housuissaan! Raja on sentään tiedettävä ritarin ja rengin välillä. Mezät on kaadettava ja suot ojitettava! Torppareilla tuli teettää työt. Ei niin paljon perunoita vakoon, ottakaa mitta tästä piexusta! Tuo nyt on tuota, leperteli Inga ja roimi Magnusta makeasti razupiiskalla. Mezässä tuoxui imelältä. Kun Inga-neiti saapui paikalle, seisoi piexu siellä Kiiliäisellä jo kiihottuneena. Inga-neiti kazeli häntää loistavin silmin. "Mutta työhän olette aivan märkä, ja nyt on yö. Mitäs me nyt tekisimme?" kysäisi Kiiliäinen ihan olaus magnuxena. "Kiedo ihokkaasi tähän hirvensarveen, kenties siitä on jotain apua." Tyttö kazoi miestä jolla seisoi tuo erämiehen ainainen ase yhä kookkaana. "Olen ollut urpo liiankin kauan, sixi musta tuli tälleen omituinen." "Olen ollut urpo niinkuin työkin. Mutten enää! Nyzaat purra mua!"
xxx/ellauri044.html on line 362: Mar 31 (213 400) "Tää ei ookkaan flunssa. Aika rajua."
xxx/ellauri201.html on line 72: Eino ei pestäväksi tullut, oli vihainen kuin ampiainen, jolta oli pesä viety. Niinhän se olikin, pesä oli mieheltä nyt viety, Eino sen kyllä arvasi. Hyväntuulisesti Isokukko-Uljas laskeutui lauteilta minun viimeiseksi pestäväkseni. Muut miehet saunan ovella kyttäsivät, mitä minä tästä miehestä ajattelen. Meninhän minä, munaruokaa jo tuhdisti saanut nuori emäntä, hämilleni sen ilmestyksen edessä. Mies oli iso, lihaksinen ja tuuheakarvainen, korea ilmestys jo semmoisenaan. Vaan kaiken lisäksi oli sillä mahdottoman suuret vehkeet jalkovälissä, semmoiset pelit, ettei niitä oltu nähty edes naapurikylän sonnilla! Ai ai ai, mimmoiset komeat vitjamunat olikin! Semmoiset ne kovalla naimamiehellä kuuluukin olla, kunnon siemennysvälineet. Pussit roikkuivat raskaina ja täysinä, oli niillä mittaa ja painoa. Sisällä kaksi isoa murikkaa, kuin siellä perunat olisivat muhineet. Ja itse siitinkalu oli siinä riippuessaankin iso kuin mikä, paksu ja painava. Oman vaaksani ainakin saisi pituudeksi panna ja vaikka enemmänkin. Nahka oli päällä, terska kyrmötti kookkaana varren päässä, sai minulla vakosen märäksi. Miehet nauraa höröttivät. Sanoivat, ettei ollut emäntäkään semmoista ”kukkoa” ennen nähnyt, kun ihka tuppisuuksi menin. Enkä minä ollutkaan! Ai ai ai, kyllä se semmoinen kukko olikin että! Oli taas nimi miestä myöten tässäkin tapauksessa. Komea nimi, komea mies.
14