ellauri011.html on line 192: väsäs nipun sonetteja ja oodeja.
ellauri040.html on line 549: Kun kazoo sen runoaiheita, siellä on joukossa aika paskoja: oodeja Vaterlandille tyliin mitä enemmän rumihia sitä parempi, oodi Rousseaulle, ties mitä. Mutta on sillä parempiakin kiskasuja. Tämmönen runo lähti siltä vielä kopissa:
ellauri141.html on line 127: Certat tergeminis tollere honoribus; Antaa aploodeja seisaaltaan, isoja käsiä,
ellauri141.html on line 453: voce quos reddas: minuentur atrae rakastettavalla mun oodeja, ne vaimentaa
ellauri158.html on line 218: Kaikki mikä on, on jumalassa, eikä mikään voi olla eikä tulla tajutuxi ilman ko. heppua. Me ollaan kaikki herran kellon rattaita. Mutta ollaanko me moodeja? No ei Pentti tässä kohtaa sano sitä.
ellauri158.html on line 413: Minkä tahansa attribuutin moodeilla, sikäli vaan kun niitä kazotaan sen attribuutin alla, jonka moodeja ne ovat, on syynä jumala.
ellauri256.html on line 453: Ja minua vetää kylmässä ja kuumuudessa. Minä kiirehdin, sotkeutuneena ennakoihin ja lainoihin. Kansalainen, huomioikaa lippupassi! - Runous - kaikki! — ratsastus tuntemattomaan. Runous — samaa kuin radiumin louhinta. Gramma saalista, työvuonna. Häiritsevä yksi sana - tuhansia tonneja sanallista malmia. Mutta näiden sanojen kuin tuhkaxi palamisen kirvely sanan lahoamisen rinnalla - raaka-ainetta. Nämä sanat saavat liikkeelle tuhansixi vuosixi miljoonia sydämiä. Tietysti on erilaisia runoilijoita. Monellako runoilijalla on tää käden keveys! Venyttää taikurina säettä suusta izeltään ja muilta. Mitä sanoa lyyrisestä kastraatista?! Vetää ulkomaisen säkeen ja on iloinen. Tämä on normaalia varkautta ja kavallusta niiden jätteiden joukossa, jotka ovat vallanneet maan. Tänään runoja ja oodeja, suosionosoitusten mölyävä möly, menevät historiaan yleiskustannuksina siitä, mitä on tehty meidän toimestamme - kahden tai kolmen. Puudan, kuten sanotaan, pöytäsuolaa syöt ja sata klupipaperossia, saadaxesi kallisarvoisen sanan ongituxi ihmisen arteesisista syvyyxistä.
ellauri377.html on line 99: Se muistuttaa vähän Salomon oodeja ja psalmeja. Salomon oodit ovat kokoelma 42 oodia, jotka on osoitettu Salomonille. Ennen oli sekaannusta tutkijoiden keskuudessa Salomon oodien päivämäärästä; Kuitenkin useimmat tutkijat ajoittavat sen jonnekin vuosille 70-125 jKr. Varhaisimmat säilyneet Salomon Oodien käsikirjoitukset ovat noin 300-luvun lopusta ja 400-luvun alusta koptilaisesta Pistis Sophiasta.
xxx/ellauri127.html on line 848: John Keats [kiːts] (31. lokakuuta 1795 Lontoo, Englanti – 23. helmikuuta 1821 Rooma, Kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa. Keatsin lyhyen (26v) elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen oli huomattava. Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja (eli ylistyslaulujä), jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä.
9