ellauri004.html on line 1362: Neutraalikin hymiö on vähän onnettoman näköinen, vaikka yrittää olla kuin ei olis moksiskaan. Kasvu puuttuu, elämä on tylsää ilman sitä.
ellauri004.html on line 1766: tekee siitä onnettoman. Siinä on

ellauri033.html on line 606: Näistä mietteistä tai Pappuxen apuviivoista meni Unto Remexen pää sekaisin kuin ilvexen pohjoisessa asuvan sedän. Miten se sai hengen izeltän ei kai sanottu. Onhan pohjoisen asukkailla aseita. Oliko Untolla perettä? Se oli onnettoman ja ujon oloinen. Pesemättömässä villapuserossa haisi hieltä. Se oli Hintikan opetuslapsi niinkuin minäkin. Mut se ei ymmärtänyt tehdä pilaa mestarista. Pollekin on täysin huumoriton. Se on vaarallista, puuttuu suhteettomuudentajua. Siitä syntyy hihhuleita ja nazeja. Onnettomia murhaajia ja kiukkusia herhiläisiä. Huumorin tärkein tehtävä on purkaa normeja. Naura sinäkin sanoi kumikana.
ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri046.html on line 411: Sittemmin Söde pyyteli ja suorastaan vaati anteexi. Kun ei saanut, julkaisi Reginaa koskevia opettavaisia traktaatteja. Jumala käskee Reginaa antamaan anteexi, mut sitä mixi Söde teki näin, sama jla kieltää kertomasta. Tosi reilu jäbä. Varmaan Söden faijan kopio. Sörkka sanoo päiväkirjassa eze on kaiken velkaa iskälle joka teki sen elämästä kaikin tavoin onnettoman. Narsistit aina syyttää muita.
ellauri047.html on line 76: Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle. Eli Goethe apinoi siinä Klopstockia. Riku lainas meille kirjaa, jossa oli Klopstockin vaimon kirjeitä. Tuntui silloin tylsältä. Nyt voiskin jo kiinnostaa.
ellauri048.html on line 75: päähenkilölle, onnettoman näköiselle petiitille newyorkilaiselle ex-hasidi

ellauri051.html on line 1453: 853 Painless after all I lie exhausted but not so unhappy, 853 Loppujen lopuksi kivuttomasti makaan uupuneena, mutta en niin onnettomana,
ellauri061.html on line 170: Lysähteri luettelee lyhyesti onnettoman romantiikan syyt: 1) eri-ikäisyys, 2) erikokoset reviirit, 3) pappa betalar och stämmer. Hernia ja Lysähteri päättää lähtee Renoon, huizin Nevadaan. Helena, kah, tulee.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri183.html on line 557: Portilla ollut orjatar meni sisälle välittämään viestiä, pyyntöä ja tietoa, viipyi jonkin aikaa ja tuli vihdoin tuomaan vastauksen että tänne ei voinut jäädä vaan täytyi etsiä jokin toinen talo, vaikkei sellaista varmaan mistään löytyisi, ja että emäntä käski sanoa että heidän olisi kyllä kaikkein viisainta etsiä suojaa jostain luolasta, kun niitä oli rinteillä paljon, Entä lapsenpäästäjä, Joosef kysyi, ja orjatar vastasi että jos vain isäntäväki antaa luvan ja kysyjä suostuu, hän itse voisi auttaa, sillä hän oli vuosien mittaan ehtinyt nähdä ja oppia talossa yhtä ja toista. Ajat olivat totisesti sangen kovat, tässä se nyt nähtiin, lasta saava vaimo kolkutti ovea, emmekä me päästäneet häntä edes pihakatoksen alle vaan käskimme hänet luolaan synnyttämään karhujen ja susien lailla. Omatunto antoi meille kuitenkin piston, niin että nousimme viimein paikaltamme ja menimme ovelle katsomaan, ketkä siellä oikein etsivät suojaa näin pakottavaan ja epätavalliseen tarkoitukseen, ja kun näimme onnettoman ihmispolon tuskaisan ilmeen, naisensydämemme heltyi ja me puolustelimme kieltoamme harkituin sanoin, sillä meillä oli talo täynnä, Tässä talossa on niin kovin paljon tyttäriä ja poikia, lapsenlapsia, vävyjä ja miniöitä, ettette te mitenkään mahtuneet tänne, mutta orjatar vie teidät meille kuuluvaan luolaan joka on ollut tallina, siellä teidän on mukava olla, siellä ei nyt ole eläimiä, ja sanottuamme tämän ja kuunneltuamme ihmisparkojen kiitokset vetäydyimme takaisin kotimme suojiin tuntien sielumme pohjalla sanomatonta huojennusta, jollaisen vain tunnonrauha antaa.
ellauri189.html on line 68: Antoni Malczewski (1793 – 1826 Varsova, Puola) oli puolalainen runoilija. Hän astui 1811 Puolan armeijan palvelukseen, oleskeli 1816–1820 ulkomailla, varsinkin Italiassa, jossa tutustui Byroniin, asettui sen jälkeen Volyniaan maanviljelijäksi ja siirtyi sieltä Varsovaan, jossa onnettoman rakkauden ja kurjuuden murtamana kuoli kuukautta vaille 33-vuotiaana, Jee-suxen ikäisenä.
ellauri196.html on line 253: Have heard the splash, the forsaken cry, On kuullut molskahduxen, onnettoman huudon,
ellauri247.html on line 163: Runoilija Alexander Pope keksi pilkkasanan »sinisukka». Se syntyi onnettoman rakkauden seurauksena. Lady Montagu, kaunotar ja hienosti sivistynyt kirjailija, oli Lontoon henkisen elämän keskipiste ja kirjallisen salongin kuningatar. Häneen oli Pope silmittömästi rakastunut, saavuttamatta kuitenkaan vastarakkautta. Hän kosti ylpeälle kaunokaiselle suunnaten tähän purevien vitsien, satiirien ja komparunojen nuolet. Ennen kuin hän oli saanut rukkaset, hän oli huomannut sydämensä valitussa eräitä yksityiskohtia, joita hän sepitteissään säälimättömästi paljasti. Ihana lady Montagu ei näet lainkaan hoitanut käsiään ja käytti mielellään sinisiä sukkia. Pope aloitti sotaretkensä komparunolla: »Palvontani kohteella on taito lumota miehiä, mutta häneltä puuttuu taitoa pestä käsiään. Pope huolehti siitä, että hänen ivasäkeensä levisivät kaikkialle, ja hänen onnistui saada naurajat puolelleen. Myös hänen lausumansa naisesta, jolla on taivaansiniset sukat, tuli siivekääksi. Siitä lähtien on kirjailevia naisia mainittu pilkkanimellä "sinisukka».
ellauri282.html on line 583: Masefield syntyi Ledburyssa Herefordshiressä asianajaja George Masefieldille ja hänen vaimolleen Carolinelle. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään sisarensa Masefieldin ollessa kuusivuotias, ja hän meni asumaan tätinsä luo. Hänen isänsä kuoli pian tämän jälkeen henkisen romahduksen seurauksena. [ lainaus vaaditaan ] Saatuaan onnettoman koulutuksen Warwickin King's Schoolissa (nykyään Warwick Schoolissa), jossa hän oli kouluna vuosina 1888-1891, hän lähti HMS Conwaylle, sekä harjoitellakseen elämää merellä että murtaakseen lukemisriippuvuutensa, josta hänen tätinsä ei paljon perustanut. Hän vietti useita vuosia tällä aluksella ja huomasi, että hän saattoi viettää suuren osan ajastaan ​​lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ezenverran siitä katkaisuhoidosta. Masefieldin rakkaus tarinoiden kertomiseen vaan kasvoi Conwaylla. Hän jatkoi lukemista ja päätti, että hänestä tulee itse kirjailija ja tarinankertoja.
ellauri288.html on line 316: Kuten trillerissä, löydämme kaksi rinnakkaista tarinaa väkivallasta, jotka kertovat virolaisten naisten onnettoman historian. La Repubblica, Italia
ellauri342.html on line 122: Eikö hänelle tullut eräänä päivänä mieleen viedä hänet mukanaan mestarin toimiston kellotorniin, sinne ylhäältä, aivan tuonne ylhäältä, palatsin kärkeen!... Ja mitä kerron sinulle tässä ei tarina, kaksisataa tuhatta provencelaista on nähnyt sen. Voitteko kuvitella tämän onnettoman muulin kauhua, kun hän kääntyi sokeasti kierreportaita ylös tunnin ajan ja kiipesi en tiedä kuinka monta askelta, hän yhtäkkiä huomasi olevansa häikäisevällä valotasolla ja tuhat jalkaa hänen alapuolellaan. hän näki koko fantastisen Avignonin, torimajat, jotka eivät olleet suurempia kuin hasselpähkinät, paavin sotilaat kasarmiensa edessä kuin punaiset muurahaiset ja siellä, A:lla hopealanka, pieni mikroskooppinen silta, jossa ihmiset tanssivat, missä he tanssivat... Ah! köyhä eläin! mikä paniikki! Hänen huudostansa kaikki palatsin ikkunat tärisivät.

ellauri342.html on line 123: Eräänä päivänä hän päätti ajaa hänet ylös kuorokoulun kellotorniin; palatsin huipulle. Tämä todella tapahtui - kaksisataa tuhannet provencelaiset kertovat sinulle nähneensä sen! Kuvittele onnettoman muulin kauhu, kun sen jälkeen, kun hänet työnnettiin sokeasti ylös a kierreportaat ja kiipeily kuka tietää kuinka monta askelmaa, hän löysi itse häikäisi yhtäkkiä loistavasti valaistulle tasolle, josta hän pystyi näkemään koko upean Avignonin kauas hänen alapuoleltaan, markkinat ei isompi kuin hasselpähkinöitä, paavin sotilaat heidän edessään kasarmi, joka näyttää punaisilta muurahaisilta, ja siellä hopeisella langalla, pieni, mikroskooppinen silta, jossa _l'on y dansait, l'on y dansait_. Voi köyhää peto! Hän meni todella paniikkiin. Hän huusi tarpeeksi kovalla äänellä räjäyttääkseen sitä palatsin ikkunat.
ellauri353.html on line 130: Mutta vanha maho neekeriämmäpä on siepannut talteen lapsen ja, vähän sivussa, jäähtyneen padan kupeella, nokeaa sitä jo täyttä päätä mustaksi, työntää yhtenään rintaansa kuin letkuvaa pitkää pussia, jonka pohjalla jokin myky on, huutavan suuhun, kuten on nähnyt äitien tapana olevan. Ugu gugugu ugu, lapsukainen, tämä on viidakkoa! Lokolo kolo- kolokolo ugulokolo! Hahaha! kertoi, hiukan humalassa. Nuori mies. Niin että voi äiti rakas, hän sanoi. Mustaus kuluu lapsen nenästä ja korvista ja joka jumalan luunulkonemasta yhtä mittaa. Sen maha on valkoinen kuin lehtisammakolla heti kun se oppii vähänkin ryömimään. Ja kun se oppii konttaamaan, niin kuluvat polvet, sen nyrkit ja jalkoterät ovat aina olleetkin valkoiset sen imeskellessä niitä, niin niin, ugu. Ja ämmä rukka on hädässä kun se oppii kävelemään. Kosteissa rantaheinikoissa. Tai kun se rupeaa kulkemaan uimassa muitten tenavien kanssa taikka sitten aikanaan tyttärissä, äitinsä tuskaksi, ja tulee aamulla kotiin kuin viattomuus itse, mutta molo puhtaana kuin vasikan nuolema. Ensin äiti kirota lokolottaa kuten tyhjä puuleili, jossa on kivi ja jota puistetaan, sitten hän itkee. Ämmä rukka, joka ei voi mitään, vaikka hän kuinka koettaa ja kuinka rakastaa. Pellavatukkainen poika syleilee hänkin äitiään, pätkänä ja outona ja onnettomana, ja he itkevät molemmat. Ugu, kysyy kuitenkin äiti, ja poika vakuuttaa hänelle: ugugu!-lokolo! hän vannoo sen äidilleen ugu, ugu, ugu! Ja äidin mieli on hyvä jälleen. Poika puhuu, että kyllä hän, äiti, ymmärtää, että hän on valkoinen, kyllä hän sen käsittää. Mutta hän ei voi sille mitään. Minkä tähden minä en ole musta ja ruma kuten toiset, äiti, sano minkä tähden? Minä haluaisin olla niin musta kuin voi lokolokolo! Niin! Ämmä sanoo, että elä, poika kulta, kyllä hän on kaiken koettanut, mutta äitikin on vain ihminen, ei äiti voi mitään. Ja niin poika menee savimajojen välisellä raitilla ja laulaa komeata suomalaista kansanlaulua pitkä vaalea tukka rennosti silmillä. Että: 'Mustaapa poijasta toivottiin ja mustaapa poijasta toivothiin ja mustan nuttu oli yllä... ja mustan nuttu oli yllä... Tuli siitä tyttöjen riijari ja tuli siitä tyttöjen riijari, suru rakkaille vanahem- mille... ja suru...'
ellauri373.html on line 335: Toistan vielä kerran, etten tuomitse ketään ja mitä en tulkitse uudelleen: olen vain vahvistamassa mitä joka epäilemättä on olemassa. Mitä nämä ovat - onnettoman "itsemurhapommittajan" Nefen sanat-
ellauri373.html on line 545: Suhteellisesti ei ole vaikeaa jäljittää kaikki onnettoman Hertzlin toimet, läpi
ellauri392.html on line 804: Kirkon torni kukkii ihanan sinisenä metallikattoineen. Pääskysten huudot leijuvat hänen ympärillään, koskettavin sinisyys ympäröi häntä. Aurinko nousee korkealle sen yläpuolelle ja värjää peltiä, mutta tuulessa lippu kuolee hiljaa. Kun joku menee alas noista portaista kellon alla, se on hiljaista elämää, sillä kun hahmo on niin erillään, tulee esiin ihmisen taiteellisuus. Ikkunat, joista kellot soivat, ovat kuin kauneuden portit. Nimittäin koska portit ovat edelleen luonnollisia, ne muistuttavat metsän puita. Mutta puhtaus on myös kauneutta. Vakava henki syntyy eri asioista. Mutta kuvat ovat niin hyvin yksinkertaisia, niin hyvin pyhiä, että niitä usein pelkää kuvailla. Mutta taivaallisilla, jotka ovat aina hyviä, varsinkin rikkaiden ihmisten tavoin, on nämä hyveet ja ilo. Ihmiset voivat matkia sitä. Kun elämässä on kyse ponnistelusta, voiko ihminen katsoa ylös ja sanoa: Minäkin haluan olla sellainen? Joo. Niin kauan kuin ystävällisyys, puhtaus säilyy sydämessä, ihminen ei mittaa itseään onnettomana jumaluuteen. Onko tuntematon Jumala? Ilmeneekö hän kuin taivas? Mieluummin uskon tähän. Se on ihmisen mitta. Täynnä ansioita, mutta runollinen ihminen elää tämän maan päällä. Mutta yön varjo tähtien kanssa ei ole puhtaampi, jos voisin niin ilmaista, kuin ihminen, jota kutsutaan jumaluuden kuvaksi.
xxx/ellauri175.html on line 561: Mutta säteilevä Inspired jatkoi, ikään kuin hän olisi yhtäkkiä nostanut tumman esiripun: – Siten todellisen alkuperäsi ja päämääräsi unohduksesta laiminlyöntiin, kaikista yön ja päivän varoituksista huolimatta, valitsisit mieluummin – tämän onnettoman ja turhan ohikulkijan takia, jonka äänen ja kasvojen otin, – sinä olisivat mieluummin luopuneet itsestään. Kuten lapsi, joka haluaa syntyä ennen mahdollisuuksiensa kannalta tarpeellista raskautta, olit päättänyt (vaistamatta jumalattoman teon edessä ja uhraten voitetun kivun antamia yhä ylevämpiä valintoja) olit päättänyt ennakoida hetkesi, joka ei iskenyt.
xxx/ellauri177.html on line 763: Sitten hiän hetken hiljaa päin kohtasi onnettoman miehen, joka vapisi hänen jalkojensa juuressa. Hiänen kasvoistaan ​​tuli liekki. Hiän oli avannut kätensä, ikään kuin ottaakseen hänet kiinni, pitääkseen häntä itseään vasten vihaisessa halunpurkauksessa. Mutta hiän näytti heijastavan; hän tarttuu vain häneen kädellä, hiän saa hänet seisomaan joskin puoliveteessä.
xxx/ellauri329.html on line 226: Elokuvassa "Natasha" David Bezmozgis vangitsee kahden häpyhuulen väliin jääneet Venäjän juutalaiset. Omituisen häiritsevä, hetkittäin koominen ja petollisen yksinkertainen elokuva kertoo 16-vuotiaan laiskailijan, filosofiaa sylkivän, osa-aikaisen huumekauppiaan Mark Bermanin (Alex Ozerov) nussiretkistä, jonka äiti on kutsunut miehittämään Natashan (Sasha K) . Gordon), kultaa kaivavan naisen (Aya Tatyana Stolnits) levoton 14-vuotias tytär, joka on menossa naimisiin Markin onnettoman sedän kanssa. Äiti ja tytär, joiden suhde on täynnä ristiriitaa, ovat juuri saapuneet Venäjältä.
xxx/ellauri329.html on line 238: Omituisen häiritsevä, hetkittäin koominen ja petollisen yksinkertainen elokuva kertoo 16-vuotiaan laiskailijan, filosofiaa sylkivän, osa-aikaisen huumekauppiaan Mark Bermanin (Alex Ozerov), jonka äiti on kutsunut miehittämään Natashan (Sasha K) . Gordon), kultaa kaivavan naisen (Aya Tatyana Stolnits) levoton 14-vuotias tytär, joka on menossa naimisiin Markin onnettoman sedän kanssa. Äiti ja tytär, joiden suhde on täynnä ristiriitaa, ovat juuri saapuneet Venäjältä.
xxx/ellauri394.html on line 87: Sujata Masseyn onnettoman Shimura-sarjan päätösosassa Rei on kiimaisempi kuin koskaan. Pushing 40, se joutuu istumaan käsiensä päällä ettei kaivaisi Afghanistanissa tai Irakissa pommituxeen kuolleen Jenniferin lujaleukaisen teräxensinisilmäisen lesken nuokahtelevaa moloa väkisin ulos laivastoupseerihousuista. Edellisessä nummerossa Reistä on tullut CIA:n salainen agentti "Sis". Eletään uuden yxinapaisen maailmanjärjestyxen huippuhetkiä juuri ennen 2008 lamarysäystä. Rein kännykässä ei ole älyä.
27