ellauri049.html on line 249: Sarkialla on sanottu olleen suomenkielisistä runoilijoista täydellisimmän kielentajun (lähde?). Hän saattoi luoda harmonian tunnelman vain sanojen asun merkityksen ja runosäkeiden poljennon avulla. Sarkian sanotaankin lausahtaneen ”Minun suurin onneni on se, että saan runoilla suomeksi. (lähde?) E. Saarinenkin sanoi, ettei se voi levitä ulkomaille, koska suomen kieli on sen työkalu. LOL.
ellauri099.html on line 82: Ja sit vielä toi jungilainen extro-intro pursoonallisuustyyppi neljällä ulottuvuudella, enste yleensä (E/I), sit vastaanottoantenni (S/N, aistit/intuitio), sit aivokerros (F/T, tunne/ajattelu), sit toimintamalli (P/J, havainnointi/tuomio). Niinettä kaikista neropatein introvertti on INTJ "Tenacious visionaries, oriented towards action" (esim. Bertie tai sen kamu Keynes), ja kaikista tyhmin extromortti on tollanen ESFP "Free-spirited and fun-loving people persons" (esim. Kinsella). Kirjailijoiden luonnenimikkeistä on hyvä selvitys edellisessä albumissa. Voikun pääsis kirjailijoille tekee MBTI eli Myers-Briggs testejä. Muze on jo myöhäistä useimpien kohdalla. Paizi voinhan mä koittaa vastata niiden puolesta! Vedänpä ensin testin izelleni ihan noin kalibrointimielessä. (Kysymyxet ja mun testituloxet tietolaatikossa alla.)
ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle.
ellauri161.html on line 35: Minun täytyy löytää onneni tämän ajan tuolta puolen ...

ellauri267.html on line 567: Sinä olet palauttanut minut alkuperäiseen raivooni, ja minä otan onneni voimalla
ellauri282.html on line 299: Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Siellä, missä on rakkautta, ei ole vaatimuksia, ei odotuksia, ei riippuvuutta. En vaadi sinua tekemään minut onnelliseksi; onneni ei ole sinussa. Jos jätät minut, en sääli itseäni; Nautin seurastasi suunnattomasti, mutta en pidä siitä kiinni.
ellauri368.html on line 168: Eräiden Herbertin termien ja ajatusten ja arabian kielen todellisten sanojen ja käsitteiden yhtäläisyyksien sekä sarjan "islamilaisten pohjasävyjen" ja teemojen vuoksi Herbertin teoksissa on havaittu laajalti Lähi-idän vaikutus. Pääkaveri Paul on ilmetty juutalaisten tai kristittyjen Messias, ja rättipäiset santasandaalien porukat selviä palestiinalaisia. Paizi hommat ei mene palesiinalaisille ihan yhtä kehnosti kuin nyt luvatussa maassa. "Keisarin" örisevät örkit on taas ne iänikuiset sakemannit, ketäs sit on noi Harkonnenin kilpailevat mausteyrittäjät? Olisko ne putinisteja?
ellauri403.html on line 155: Ah, sinä hehkuun viettelevä elämä, sinä hulluksi tekevä, minä olen sinun, minä palvelen sinun aikomuksiasi, mitä ikinä aikonetkaan, palvelen venyväisyydelläni ja kovuudellani, palvelen kestävyydelläni, kimmoavaisuudellani, taipuvaisuudellani, taipumattomuudellani, kaikella mihin ikinä mielit minua käyttää, palvelen sinua, ainoata jumalaani, pyrkien sinuun kuin onneni mittaamattoman korkeaan huippuun. Tuk.. tuk.. tuk.. yhä nopeammin - yhä voimakkaammin..
xxx/ellauri010.html on line 1569: Voin olla oman onneni mä seppo.

xxx/ellauri057.html on line 343: Meni onneni pois.
xxx/ellauri436.html on line 326: Kolmas nuoruusvuosieni ystävä, joka ei enää elä, oli Robert Hutchins, mutta niin kauan kuin hän eli, minä ja hän olimme läheisiä ystäviä. Mutta onneni tavata Bob vuonna 1927 hänen toimiessaan Yalen koulukunnan dekaanin sijaisena, oli sekä niin sattumanvarainen että niin merkittävä, että minun on ihan pakko toistaa tässä tarinani siitä, jonka kerroin siitä muistelmateoksessani Philosopher at Large (s. 107-111). Vuosina 1925-1926 kirjoitin ensimmäisen kirjani, Dialectic, joka julkaistiin vuonna 1927. Kuvaillessani siinä väittelyn ja vastaanväittelyn prosessia, lisäsin alaviitteen, jossa sanoin, että tätä prosessia havainnollistaa angloamerikkalainen todistuslaki. CK Ogden oli toimittajana sarjassa, jossa kyseinen kirja julkaistiin, ja vieraillessaan Hutchinsin luona Yalen koulukunnassa vuoden 1927 alussa Ogden kantoi mukanaan kirjani 32-sivuisen yksikön vedoksia. Se sattui olemaan myös sivu, jolle olin sijoittanut tuon alaviitteen angloamerikkalaisesta todistuslaista. Puhuessaan Hutchinsin kanssa muista asioista, Ogden mainitsi minut kohteliaasti ja antoi Hutchinsille taskussaan kantamansa 32-sivuisen vedoksen. Tähän mennessä kaikki tapahtunut oli ollut puhdasta sattumaa.
xxx/ellauri436.html on line 366: Toimeentulotyön eli raadattavan työn ja palkallisen vapaa-ajan työn ääripäiden välissä on joukko ammatteja, joissa molemmat työn osa-alueet esiintyvät vaihtelevassa määrin. Onneni on ollut, että olen saanut valita elämäni ammatit niin, että ne täyttyvät pääasiassa vapaa-ajasta [harrastuksista]. Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli onneni, että minut oli kutsuttu opettamaan Mark Van Dorenin erinomaisten kirjojen seminaaria lokakuusta 1923 alkaen, juuri sen jälkeen, kun olin juuri saanut päätökseen kahden vuoden luku- ja keskustelujaksoni John Erskinen kanssa Columbian yliopiston toisena ja viimeisenä opiskeluvuotenani.
12