ellauri060.html on line 77: Kun projektit lyhenevät ja lakkaavat kiehtomasta mieltä ja sitomasta toimintaa, samalla halut lientyvät ja vähentyvät. Olemme onnellisuuden tavoittelussamme epikurolaisella linjalla.
ellauri072.html on line 383: Lähes kaikissa maissa ja kulttuureissa lasten hankkimista pidetään yhtenä ihmisenä olemisen perustehtävistä. Lasten ajatellaan olevan onnellisuuden ja hyvän elämän edellytys. Todellisuus ei kuitenkaan aina ole niin ruusuinen.
ellauri072.html on line 384: Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen.
ellauri072.html on line 391: Tämä nostaa esiin kysymyksen, mitä onnellisuus on ja miten sitä pitäisi mitata. Hyviä vastauksia on vähän, siksi tässäkin artikkelissa nojataan tähän kritisoituun, mutta vakiintuneeseen kysymykseen ja vastausasteikkoon onnellisuuden mittaamisessa.
ellauri072.html on line 394: Olen kollegani Rachel Margolisin kanssa tutkinut vaihtoehtoista selitysmallia, joka yksinkertaisuudessaan perustuu siihen, että lasten ja onnellisuuden välinen yhteys muuttuu elämänkaaren myötä. Tämän muutoksen ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään, miksi harva lopulta jää vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Seuraavassa referoidaan tutkimustuloksiamme; tarkemmat analyysit ovat saatavilla kirjallisuusluettelon artikkelista.
ellauri072.html on line 401: Kuviossa on estimoitu regressiomallilla lasten lukumäärän ja onnellisuuden yhteys suhteessa lapsettomiin eri ikäryhmissä. Regressiomalli kontrolloi sukupuolen, tulojen, sosioekonomisen aseman, siviilisäädyn, survey-vuoden ja maiden väliset erot.
ellauri072.html on line 402: Kuvio näyttää lasten lukumäärän ja onnellisuuden välisen yhteyden suhteessa lapsettomiin eri ikäryhmissä. Kuvion estimaatit on laskettu World Values Surveyn vuodet 1981–2005 ja 86 maata kattavasta 201 988 hengen aineistosta. Lasten lukumäärän ja onnellisuuden yhteyttä estimoitaessa olemme vakioineet sukupuolen, suhteellisten tulojen, sosioekonomisen aseman, siviilisäädyn ja maiden ja vuosien erilaisten onnellisuustasojen mahdollisen vaikutuksen pois yhtälöstä.
ellauri072.html on line 404: Kuvio paljastaa myös, että lasten ja onnellisuuden yhteys riippuu vahvasti henkilön iästä. Suhteessa lapsettomiin nuoret, erityisesti alle 20-vuotiaat, vanhemmat ovat onnettomimpia. Alle 20-vuotiailla onnellisuusero lapsettomien ja kahden tai useamman lapsen vanhempien välillä on samaa luokkaa kuin leskien ja naimisissa olevien onnellisuusero koko väestössä.
ellauri072.html on line 405: Myös 20–29-vuotiaissa onnellisuus näyttäisi karisevan lasten myötä: mitä enemmän lapsia, sitä vähäisempi onnellisuus. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tulot korreloivat onnellisuuden kanssa. Tässä tutkimuksessa havaittu onnellisuusero 20–29-vuotiaiden lapsettomien ja samanikäisten kahden lapsen vanhempien välillä on samaa suuruusluokkaa kuin koko väestössä korkeimpaan ja matalimpaan tulokolmannekseen kuuluvien välillä.
ellauri072.html on line 407: Vanhemmiten vanhemmuus on onnellisempaa: Keski-iän lähestyessä lasten ja onnellisuuden suhde muuttuu. 30–39-vuotiaat 1–3 lapsen vanhemmat ovat yhtä onnellisia kuin lapsettomat, ja 40–49-vuotiaista onnellisimpia ovat 2–3 lapsen vanhemmat.
ellauri072.html on line 410: Alle 40-vuotiaiden heikosti ansaitsevien ikäryhmässä lasten lukumäärä on vahvimmin yhteydessä matalaan onnellisuustasoon. Tämä tuntuu ymmärrettävältä, koska köyhyyden merkitys muuttuu rajusti lasten myötä. Toisaalta lasten ja onnellisuuden välinen negatiivinen yhteys on heikoin perinteisissä hyvinvointivaltioissa, joissa vanhempia tuetaan tulonsiirroilla, verotuksella ja kohtuuhintaisella päivähoidolla.
ellauri072.html on line 411: Yli 40-vuotiailla lasten ja onnellisuuden välinen yhteys on vahvin maissa, joissa terveydenhuolto ja eläkkeet riippuvat enemmän itsestä ja perheestä kuin julkisista järjestelmistä. Lapsettomana ikääntyminen on mahdollisesti miellyttävämpää maissa, joissa vanhuusiän turvan takaa valtio eikä perhe.
ellauri072.html on line 413: Huolenaiheesta huolenpitäjäksi: Miksi nuoret vanhemmat sitten ovat onnettomampia kuin lapsettomat, mutta keski-iässä yhteys kääntyy päinvastaiseksi ja eläkeikää lähestyttäessä lasten lukumäärän ja onnellisuuden yhteys muuttuu positiiviseksi? Tämä käänne on vahva ja havaitaan sekä miehillä että naisilla, rikkailla ja köyhillä, terveillä ja sairailla, naimisissa olevilla ja muilla, riippumatta yhteiskuntajärjestelmästä.
ellauri072.html on line 418: Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että onnellisuus ylipäätään vähenee 40–50 ikävuoteen asti ja kääntyy sitten nousuun. Tässä artikkelissa esitellyt tulokset viittaavat siihen, että onnellisuus lisääntyy erityisen nopeasti vanhemmissa ikäryhmissä. Lasten ja onnellisuuden välisen yhteyden muutokset elämänkaaren eri vaiheissa viittaavat siihen, että lapset ovat pitkän aikavälin investointi omaan hyvinvointiin.
ellauri095.html on line 435: Koko vuoden 1870 Rossetti yöpyi useissa maalaistaloissa Jane Morrisin luona ja jatkoi runojen kirjoittamista ja sonettien lisäämistä hänen pitkään sarjaansa "Elämän talo". Rossettin ja Jane Morrisin lyhyt näennäisen onnellisuuden ja (oletettavasti) seksuaalisen yhteyden kausi on houkutellut elämäkerran kirjoittajia oletetulla romanttisella epätavallisuudellaan. Voisi olla sympaattisempaa ja realistisempaa pitää mielessä tilanteen heikkoudet ja rajoitteet: Rossettin liikalihavuus, riippuvuus, vetiset kivespussit, huono näkö ja kasvavat ahdistukset; Jane Morrisin jatkuvasti ahdistavat lapset, neuralgia ja huono selkä.
ellauri115.html on line 760: Noustaxeni mahollisimman paljon jo nyt tähän onnen vahvuuden ja vapauden tilaan, mä jumppaan tois paljon ylevässä mietiskelyssä. Mä tarkastelen miss universumin järjestystä, en toki selittääxeni sitäin jollain turhalla zydeemillä, vaan kumartaaxeni sitä lakkaamatta kuin pieni ongenkoho Bielenseessä, ja pokkuroidaxeni viisaalle Tekijälle joka paljastaa izensä siinä. Mä parittelen sen kaa; mä upotan kaikki mun voimat sen jumalalliseen esanssiin; mä hämmästyn sen ystävällisyyttä, mä kiittelen sitä ja sen lahjoja, muttemmä kyllä rukoile siltä mitään. Mitä mä siltä pyytisin - eze muuttais luonnon järjestystä, tekis ihmeitä mun hyväxi? Pitäskö mun, joka olen sitoutunut ennen kaikkea rakastamaan tota järjestystä jonka se on organisoinut viisaudessaan ja ylläpitää kuin huoltomies, pitäiskö mun haluta eze järjestys menee sekaisin pienen minun takia? Ei, sellainen ajatelematon rukous ansaizisi selkäsaunan mieluummin kuin suopeutta. Enkä mä pyydä siltä voimaa menetellä oikein; mixmä pyytäisin siltä jotakin jota se on jo mulle antanut? Exe antanut mulle omantunnon just six että mä rakastaisin oikeistoa, järjen että mä nään järjestyxen, ja vapauden valita just sen? Jos mä teen pahaa ei mulla ole mitään veruketta; mä teen sen omasta vapaasta tahdostani; jos mä pyytisin sen muuttavan mun tahtoa, mä pyytäisin siltä just mitä se pyytää multa; se olis sama kun pyytäis sen tekevän työt ja mä saisin palkkion; [juu tässä pilkistää taas tää omavanhurskautuspykälä]; jos mä olisin tyytymätön osaani mä en haluis enää olla mies, vaan jotain muuta typerää niinkuin nauta, vaimo tai enkeli, eli pyytää epäjärjestystä ja pahaa. Hei sä oikeuden ja totuuden torvi, armollinen ja sulokas Jumala, mä luotan suhun ihan kybällä, ja mun sydämmen halu on - että sun tahto toteutuu. Kun me 2 yhdistetään tahtomme, siitä tulee hyvä; mä teen mitä sa tahdot, ja mä jaan sun menestyxen; mä uskon että mä saan jo förskottina sen superonnellisuuden joka on hyvyyden palkkio.
ellauri143.html on line 1732: Ennen varsinaista mietiskelyä alkuverryttelynä on pohdiskelu, jossa pohdiskellaan kärsimyksen ja onnellisuuden syitä.
ellauri285.html on line 303: Nozick, kuten monet muutkin, väittävät, että enemmän merkitystä elämälle on, jos edistää arvoja itsen ulkopuolella. Oman onnellisuuden edistäminen, vaikka se onkin itsessään arvokasta, ei edistä merkitystä, sanoo se. [Eli jotkut tunkee mukaan myös tämmöstä altruismihöpötystä, kommunistista pesän etiikkaa, jota Kuappinen kyllä siivoaa maton alle minkä kerkiää.]
ellauri285.html on line 311: Viime aikoina suosittu näkemys onnellisuudesta on eze on differentiaali, se ei pysy ilman kasvua. Tässä on paljon järkeä. Onnellisuus ei ole vain iloisuutta ja asioista nauttimista, mutta myös, mikä tärkeintä (vaikkakin vähemmän läpinäkyvästi), tuloxen tahkoamista virittyneenä ympäristöönsä ja sen seurauksena rauhallisuuden, rajoituksettomuuden tunnetta ja itsevarmuutta ja sitoutumista siihen, mitä tekee. Joten ehkä elämän merkitys on paras ajatella tärkeänä osana onnellisuuden differentiaalia, emotionaalisena kasvukäyränä sen sijaan kuin jonakin hikisenä maalina, joka voi olla ristiriidassa onnellisuuden kanssa (koko argumentti tulossa, katso Kauppisen perästä).
ellauri364.html on line 577: Edward Francis Diener (25. heinäkuuta 1946 – 27. huhtikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija. Diener oli psykologian professori Utahin ja Virginian yliopistossa ja Joseph R. Smiley arvostettu emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa sekä vanhempi tutkija Gallup- organisaatiossa. Hänet tunnetaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä onnellisuuden tutkimuksesta, mukaan lukien työtemperamentin ja persoonallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin, teorioita hyvinvoinnista, tuloista ja hyvinvoinnista sekä kulttuurisista vaikutuksista hyvinvointia ja hyvinvoinnin mittaamista. Kuten Google Scholarista näkyy huhtikuussa 2021, Dienerin julkaisuja on lainattu kirjastoista yli 257 000 kertaa.
xxx/ellauri165.html on line 80: Vuoden 2022 utopiassaan Mercier vastaa näihin kritiikkeihin. Hän uskoi lujasti ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja siksi näki ihmisessä luontaisen taipumuksen hyveeseen. (Har, har.) Mercier’n mukaan onnellisuutta ei pysty saavuttamaan ilman kanssakäymistä, sosiaalisuutta. Juuri tämän sosiaalisuuden ja siitä seuraavan onnellisuuden Mercier esitti perusteluksi sille, miksi vuoden 2022 yhteiskunnassa sovellettaisiin rousseaulaista yhteiskuntasopimusta. Vaatimattomuus, huolenpito köyhistä ja tasa-arvo ovat Mercier’lle onnellisuuden premissejä yhteiskunnassa.
xxx/ellauri165.html on line 82: Forsström kirjassaan pahoitellen toteaa hänen sokeutensa nähdä yksilöllisten ja partikulaaristen arvojen merkitystä onnellisuuden kannalta. Ne ovat keskeiset tekijät, jotka kääntävät Mercier’n utopiaa Forsströmin dystopiaxi. Jengi nyt vaan haluaa olla vaativia, kyykyttää köyhiä ja omistaa enemmän kuin naapuri. Ilman privaatteja tuotantovälineitä ei mistään tule mitään.
22