ellauri002.html on line 1452: Kaikenlaisia kävi tyyppejä, omituisia otuksia, kaverin kavereita ja uppo-outoja. Yks Gösta puhui kovaa puhelimeen ruotsia, siis lankasellaiseen, muut kuunteli. Joku sammui ammeeseen, joku itki kännissä, jotkut laulo päälle Muksuja tai Agit Proppia, joltakulta repes pusero. Makuuhuoneessa oli jotkut pukilla.
ellauri003.html on line 646: Hienot ystävät oli vähän omituisia.
ellauri018.html on line 651: Kanziikohan tuota huolia vaikka saisikin. Sehän on kuin väärin kasvatettu koira. Tuleekohan siitä enää kalua. Oivoi mitä omituisia olentoja ovatkaan miehet. Ja naiset.
ellauri024.html on line 493: Arska on ize hyvin tarkka ulkoasustaan. Se myöntää että on sellaisiakin omituisia otuxia jotka ei niin tee, mutta ne onkin sitten muutenkin jotenkin ulkopuolisia, nauravatkin eri vizeille. Semmoinen peli ei vetele, kaikki mukaan, naura sinäkin! Luennoilla Aarnen teki niin mieli vinoilla opiskelijoille, tehdä niitä naurunalaisixi, siihen riittää pikku ilmekin. Muttei saa, niinkuin ei saa nauraa vammaisillekaan. Ize se sanoo pelkäävänsä ihan kauheesti koomiselta näyttämistäkään. Oiskohan tää vähän tämmöstä izeironiaa vaiko ei. Totta toinen puoli kuten koomisessa ainakin.
ellauri025.html on line 238: Suomalaisten meemi on olla omituisia.

ellauri033.html on line 424: Jos se käyttäis tota erittelyä vaan monimutkaisiin tunteisiin, joita ehkä ei muuten tajua, mut ei se selittää laajasti tapauxia joissa ei ole mitään hämärää, tilanteisiin jotka ei kaipais mitään kommentaaria. Siitä vois antaa tukuittain esimerkkejä. Esim mitä kiinnostavaa on leikellä mustasukkaisen rakkauden anatomiaa kirjassa Cruelle enigme, missä se kertoo pitkällisesti mitä tapahtuu d´Hubertin mielessä kun Rva de Sauve pettää sitä. Hra Bourget tässä esiintyy taas yleisön pyynnöstä; se soittaa mielisoitinta. Se selittää ihan yxinkertaisia mielenliikkeitä niin pitkästi että alkaa luulla et niissä on jotain monimutkaista. Osan mielestä se on kuolleen konin ruoskintaa, osalle se vaan sotkee selvää asiaa. Ja jos tyypit ei ole tarpeex kiinnostavia leikeltäväxi, se kexii ihan kummia hyypiöitä, niin omituisia et ne ei edes kiinnosta, ihan vaan virtuositeettina. Se leikkelee jopa ihan sivuhenkilöitä, vaan leikkelemisen ilosta. ... TLDR
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 724: Heitä kaze kaikkiin maailman osakuntiin; lue jokainen historianide; keskeltä näitä omituisia ja julmia palvonnan muotoja, näiden hämmästyttävän moninaisten tapojen ja tottumusten joukosta löydät aina samat oikean ja oikeuden ideat; kaikkialla samat moraliteetit, samat hyvän ja pahan ideat. Vanah pakanismi synnytti kauheita jumalia jotka alennettiin sittemmin perkunoixi, jumalat jotka vaan tarjosivat ylimmän onnen kuvana rikoxia tehtävixi ja himoja tyydytettävixi. Mutta turhaan pahe lähti jumalten kämpästä niiden henkkarit mukana; moraalivaisto ei hyväxynyt niitä miehen sydämmeen. Kun Juppiterin rivoiluja juhlittin, Xenokrateen pidätyskykyä kunnioitettiin; siivo Lukretius ihaili häpeämätöntä Venusta; julkea roomalainen uhrasi Pelolle; se kuzui jumalaa joka leikkas isältänsä kikkelin, ja kuoli mukinoitta oman isänsä käsissä. Mitä arvottomimpia jumalia palvoi jaloimmatkin heppulit. [En nyt viizi tässä mennä Barukin mainizemiin puupääjumaliin.] Pyhä luonnonääni oli kuuluvampi kuin jumalien ääni, se voitti kunniasijan maalla ja kaupungissa; se näytti lähettävän syyt ja syylliset yhtä lailla taivaaseen. [Häh?]
ellauri340.html on line 454: Peter Handken poisssaolokirjan henkilöt on jotenkin vitun ärsyttäviä. Klisheisen omituisia. Aika paljon narsismia on taas pelissä. Ällösanoja: tenho, kiehtova, kumppanuxet.
ellauri373.html on line 683: Saatuaan eloon Albertin soittaman kutsun osa Cohen vuonna 1864, sionismi käytetty hänet kuin naamio, jonka alle hän piilotti kauheutensa suunnitelmia. Asiattoman maailman silmissä hän vaatimattomasti pyysi mahdollisuutta sijoittautua Palesganiin juutalainen yliopisto. Selvyyden vuoksi se oli vaikeaa keksisi viattomamman tekosyyn, ja tietysti On sanomattakin selvää, että tässä tapauksessa olimme myös omituisia. koska heidät huijattiin ja jäätiin tyytyväisenä järjestelyyn uusi ansa.
xxx/ellauri174.html on line 69: Mitä tulee tähän älylliseen tietoon, Malebranche seurasi enemmän tai vähemmän Pyhää Augustinusta. Hänen suurena innovaationsa oli selittää, kuinka nämä samat jumalalliset ideat voisivat toimia myös ihmismielen välittöminä kohteina aistillisessa havainnoissa. Ongelma on siinä, että jumalalliset ideat ovat universaaleja, kun taas kaikki havainto näyttää olevan yksityiskohtia. Malebranchen ratkaisu oli ehdottaa, että vaikka mielen älyllinen käsitys näistä ideoista on puhdas ja suora, sen aistillinen käsitys niistä muuttuu "tunteilla". Nämä tuntemukset, toisin kuin ideat, ovat todellakin omituisia yksittäisille luoduille mielille ja elävät niiden muotoina. Idea edustaa vain kappaleiden geometrisia tai mekaanisia ominaisuuksia (koko, muoto, liike), kun taas aistiminen muodostuu väristä tai muusta järkevästä laadusta. Jälkimmäinen rajoittaa mielen käsitystä edellisestä siten, että se edustaa tiettyä yksilöä tälle mielelle. Toiselle mielelle, jolla on erilainen tunne, sama idea voisi edustaa erilaista saman yleisen tyypin yksilöä. Teoksessa Dialogues On Metaphysics and Religion (dialogi 1) Malebranche lisäsi, että sama perusrakenne voi selittää myös mielikuvituksen (mentaalisen fysiologisen elementin vastakohtana) mielikuvituksen, tässä tapauksessa, jossa ajatus vain "koskettaa kevyesti" mieltä.
xxx/ellauri202.html on line 72: Kantaako tunteet elämän kalkkiviivoille asti? Se jää nähtäväxi. Rachel on juutalaistaustainen ja hän on viettänyt muutenkin ilmeisesti rajua elämää, tämä ei ole omiaan lisäämään suhteen tasapainoa. Nuoresta naisesta paljastuu koko ajan omituisia piirteitä ja hänen menneisyytensä nousee dominoivaksi asiaksi. Herra Oscar Thibaultia ei juurikaan kirjassa huomioida ja Jacquesin osuus kapenee lähinnä Jenny de Fontanin kanssa hippailuksi. Danielista on kuoriutunut seurapiirigigolo joka on orientoitunut taiteellisesti naisten kanssa valssia pyöriväksi partaveitseksi. Jerome de Fontanen luonnetta syvennetään ja paljastuukin että hänellä ja Danielilla on luonteenomaisia yhtäläisyyksiä enemmän kuin voisi kuvitella. Paljastuupa jopa yhteinen tuttavuuskin, joka ei sanalla sanoen mairittele.
xxx/ellauri224.html on line 186: Olis jäänyt Abrahamilta Sale siittämättä jos Marylta tai Ellisiltä olisi kysytty. Me olemme kumpikin outoja juutalaisia. Mutta minä haalin huomattavan omaisuuden, mikä on kyllä hyvin juutalainen juttu. Salen mielipuuhaa on kuvailla omituisia hyyppiä. Siinä se muistuttaa vähän Dickensiä. Eise oikeestaan välitä moraalista eikä juonesta, ei senkään vertaa kuin Dickens välitti.
xxx/ellauri224.html on line 260: Ensimmäisen romaaninsa menestyksen myötä Dostojevski joutui hetkeksi venäläisten kirjallisten syleilyyn ja lopetti insinöörityönsä armeijassa. Mutta kun hänen jatkoromaaninsa jumiutui, hänen uudet kirjalliset "ystävänsä" kääntyivät hänen kimppuunsa ja pilkkasivat hänen omituisia tapojaan, syyläänsä ja puhetapaansa. Dostojevski oli aina pieni, kalpea ja fyysisesti heikko, ja hänen ensimmäiset epilepsiaoireensa ilmenivät teini-iässä, kuten myös polluutio.
xxx/ellauri303.html on line 516: Rabbi Lordi Immanuel Jakobovits, entinen Iso-Britannian Yhdistyneen Synagogan päärabbi, kuvaa juutalaisten valtavirran näkemystä tästä asiasta: "Kyllä, uskon, että valittu kansajuutalaisuuden pyhissä kirjoituksissaan, rukouksissaan ja tuhatvuotisperinneissään vahvistaman käsityksen. Itse asiassa uskon, että jokainen kansa – ja todellakin rajoitetulla tavalla jokainen yksilö – on "valittu" tai määrätty johonkin erilliseen tarkoitukseen Providencen suunnitelmien edistämisessä. Amalekin siemenen tehtävä on olla. syntipukkeja. Vain jotkut täyttävät tehtävänsä ja toiset eivät. Ehkä kreikkalaiset valittiin heidän ainutlaatuisesta panoksestaan taiteeseen ja filosofiaan, roomalaiset uraauurtavista palveluistaan laissa ja hallituksessa, britit parlamentaarisen vallan tuomisesta maailmaan ja amerikkalaiset pilotoivat ns. demokratiaa moniarvoisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Jumala valitsi juutalaiset olemaan "omituisia minulle" uskonnon ja moraalin pioneereiksi; Se oli ja on heidän kansallinen tarkoituksensa. He valizivat hyvän osan eikä sitä oteta hevin pois.
xxx/ellauri319.html on line 288: Huolimatta suuresta määrästä vulgaarisimpia ja yleisimpiä sanoja ja ilmaisuja, vailla yksinkertaisuutta, fiktiot ja tarinat, jotka ovat täynnä omituisia ja temppuja, jotka ovat tyypillisiä kaikille huonoille pieteille, eivät useinkaan ole kansanmusiikkia, vaikka niitä tukevat viittaukset historia, laulut ja legendat, ja siksi kaikista näistä syistä - ne ovat tavallisille ihmisille käsittämättömiä, eikä niissä ole mitään, mikä olisi heille myötätuntoinen (jorisee venäjäxi).
xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
17