ellauri062.html on line 465: ”Yli-Juonikas on äitini suvun vanha nimi, jonka käytön joku kansakoulunopettaja lakkautti 1800-luvulla, ilmeisesti jotenkin omituisena. Otin sen käyttöön 1999. Ilmeisesti jotenkin omituisena.
ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri147.html on line 803: Se lisää tähän profiiliin dynaamisen ulottuvuuden, jossa se erottaa näkyvissä olevat piilotetuista / toukka-asteen ominaisuuksista. Loppujen lopuksi tällä tavoin kuvatut profiililuokat näyttävät kuitenkin niin ylikuormittuneilta, mielivaltaisilta ja erilaisilta, että narsistisen persoonallisuushäiriön tarkkaa differentiaalidiagnostiikkaa on vaikea saavuttaa kliinisten ominaisuuksiensa avulla. Esimerkiksi luokassa "Ihmissuhteet / piilotetut" Akhtar esittelee omituisen ominaisuuden: "Taipumus olla vastaamatta kirjeisiin" tai samaan luokkaan / näkyvä vaikeasti toteutettavissa: "Kyvyttömyys osallistua ryhmätoimintaan todella aidossa (painotus kaivos, M.A.)".
ellauri216.html on line 222: Mutta ensin päivällinen seikkailu Juulian navan omituisen esinahan alla. Siinä miehelle ajatuxen aihetta ja kynäilijälle jutun juurta. Olen valmis hyväksymään jumaluuden joka on kaikkien järkeilyjen ulottumattomissa. Se voi olla vaikka jättimäinen kana. Mixhän pitää runkatessa mennä lattialle istumaan? Jotenkin se on silleen hartaampaa. Maranafa kiertää minussa kuin Juulian sormi paskalakin nipukkaa.
ellauri266.html on line 427: Vuonna 2500 ryhmä astronauteja, mukaan lukien toimittaja Ulysse Mérou, matkasi Betelgeusen tähtijärjestelmän planeetalle. He laskeutuvat löytääkseen tosi omituisen maailman, jossa älykkäät apinat ovat Mestarirotu ja ihmiset muuttuvat villieläimiksi: eläintarhoissa häkissä, laboratoriokokeissa ja urheilun vuoksi metsästettyinä ja ruokakaupan hyllyllä. Tarina keskittyy Ulyssen vangitsemiseen, hänen taisteluun selviytyäkseen ja murskaavaan huippukohtaan hänen palattaessa maan päälle ja kauhistuttavaan viimeiseen löytöön. Romaani on myös huono vertaus tieteestä, evoluutiosta sekä ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.
ellauri332.html on line 621: David Ayer sai tehtäväkseen ohjata omituisen anti-sankari-supersankarielokuvan "Suicide Squad" jo vuonna 2016. Ayerin alun perin tarkoittama "sielullinen draama" teurastettiin elokuvastudion toimesta sieluttomaksi yleisöä miellyttäväksi komediaksi. Sen lipputulos oli kehno huolimatta siitä että kriitikot ja Ayer itse panivat elokuvassa. Ayerin onneksi AC/DC-fanit kokoontuivat yhteen ja vaativat Ayerin visiota joukkueesta, mikä johti "uudelleenkäynnistykseen" yllättäen nimeltä "The Suicide Squad" vuonna 2021.
ellauri352.html on line 692: Sisällissotaan (kahdeksan sivua), osterien ruoppausliiketoimintaan ja 1900-luvulle – joka on pelkistetty kolmeen omituisen valikoivaan vinjettiin: Paxmore, joka pelasti 40 000 juutalaista Hitleriltä, ​​erottelutaistelu ja. . . Watergate, jossa toinen Paxmore teki itsemurhan Valkoisessa talossa. Siis fiktiona – kauttaaltaan pinnallinen ja luonnosmainen, ilman teemaa (paitsi "Se on mennyt. Kaikki on mennyt"), joka yhdistää tai rikastaa melodramaattisia jaksoja. Myöskään kaikki Michenerin sulatettu tutkimus ei tuota kivuttomia faktajuhlia: paljon lukee kuin yläkoulun tekstiä ("Kolme syytä tähän"); muun muassa Henry Clayn ja Geon vierailevat esiintymiset. Washington ("Sinun sopimus, kenraali") vaikuttaa typerältä; ja dialektiset keskustelut uskonnosta ja orjuudesta ovat tylsiä. Mutta sellaisissa asioissa kuin laivanrakennus, osterointi, ankanmetsästys, Jimmy-sininen rapu ("se herkullinen äyriäinen") ja Onk-tai hanhi, Michener on suuri käsityön ja tieteen popularisoija. Tämä merkittävä lahja yhdessä valtavan Michener-vaikutuksen kanssa lähettää varmasti miljoonat lukijat sukeltamaan miljoonan lempeästi luettavalle sivulle tylsää historiaa ja kaavafiktiota.
ellauri365.html on line 119: Niinpä hän juoksi vaeltelevana ja omituisena, Alors elle courut, vagabonde et fantasque,
ellauri382.html on line 628: Koulussa olin kömpelö ymmärtämään sosiaalisia vivahteita ja olin jatkuvan kiusaamisen kohteena. Äärimmäisinä aikoina muistan piiloutuneeni wc:hen lounaalle välttääkseni häpeää olla yksin. Kun päästin spontaanimman, editoimattoman, liian innostuneen itseni ulos, muut pitivät minua omituisena, ylimielisenä ja kutsuivat minua "draaman kuningattareksi". Minusta tuli ylipainoinen, mikä heikensi itsetuntoani entisestään ja sai minut tuntemaan oloni muukalaiseksi obeesien maailmassa. Kun olin 12-vuotias, huomasin olevani tyypin 4 Enneagrammi ja INFJ (introvertti, intuitiivinen, tunteva ja tuomitseva persoonallisuus). Nautin kaikesta, mitä sain tietää erityisherkistä ihmisistä, empatiiasta ja indigolapsista. Vaikka etsintäni alkoi siitä yhdestä kipeästä paikasta, tämä parantavien taiteiden keräämis- ja syntetisointiprosessi historian ja maailman halki on ollut innostava matka, enkä vaihtaisi sitä enää mihinkään.
xxx/ellauri056.html on line 218: Taavi syntyy Blunderstonessa (oikeesti Blundeston, Suffolk), ja elämä alkaa kivasti kiltin mutta löperön nuoren leskiäidin ja hoitotädin Peggottyn kaa. Sitten seuraa kurja ja julma aika isäpuolen, hra Murdstonen hännän alla, ja Murdstonen siskon Janen, joka lopulta ajaa Taavin äidin aikaiseen hautaan. Sitten seuraa koettelemusten periodi Salem-talon akatemiassa, jota johtaa tyrannimainen öykkäri rehtori Creakle. Lieventävä asianhaara on Taavin ystävyys säteilevän Steerforthin ja tavixemman mutta hyvänahkaisen Traddlesin kaa. Sitten Taavi lähetetään paskahommiin Lontooseen Mordstonen ja Grindbyn viinakauppaan. Tällä kertaan kurjan elämän vastoinkäymisissä piristävät hra Wilkins Micawber perheineen (talent, Mr Micawber has; capital, Mr Micawber has not, siteerasi Jespersen.). Taavi karkaa löytääxeen omituisen tätinsä, Bezey Trotwoodin Doverista, ja seikkailee sikana matkalla. Bezey adoptoi Taavin ja se menee iloisena Tri Vahvan kouluun Canterburyssa, missä se loisii Bezeyn lakimiehen hra Wickfieldin luona, ja tutustuu Wickfieldin tyttäreen Agnekseen, ja sen kirjuriin, Uriah Heepiin. Maineikas yhtye 70-luvulla, ei kyllä mun suosikkien kärkipäätä. Sitten siitä Dickensin tapaan artikuloidaan proktori tohtorien kortteliin Spenlowin ja Jerkinsin firmaan. (häh? prokuraattori. Tää oli joku roomalaisen lainkäytön jäänne katoliselta ajalta. Doctors Court hoiti siviili- perintö- kirkollis- ja meriasioita kunnes lopetettiin 1800-luvulla.) Siellä se rakastuu Spenlowin tyttäreen Dooraan (ou Pandoora), jonka se naikin Spenlowin kuoltua. Sillä aikaa Heep kiusaa Wickfieldin melkein mielipuolexi.
xxx/ellauri124.html on line 812: Uiveloita todella omituisena taidepornoelokuvana, jossa kuvamateriaali on hienoa
xxx/ellauri175.html on line 794: Lordi Ewald vastasi hetken omituisen pohdinnan jälkeen:
xxx/ellauri208.html on line 967: Jälleen Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut Kirjeitä Trinidadiin kertoo verovirkailija Seppo Sirenin perheestä. Näkökulmahenkilö Sepon lisäksi siihen kuuluvat vaimo ja 14-vuotias, kehitysvammaisena pidetty tytär Ursula. Romaani keskittyy jälleen perhe-elämän mutkikkaisiin kuvioihin ja ennen kaikkea lapseen vanhempien keskinäisen valtataistelun välissä ja välikappaleena. Vieraassa ympäristössä ja epätavallisissa oloissa, yhteisellä matkalla Luvattuun maahan, perheenjäsenten väliset jännitteet kärjistyvät tavallisuudesta poikkeaviin mittasuhteisiin. Näkyviin nousevat nytkin ihmismielen kätketyt ja pimeät puolet, samoin kyvyttömyys lukea ja tulkita toisen mieltä. Romaania voi lukea Sepon kehityskertomuksena, mutta ainakin yhtä paljon se on Ursulan kirja. Juuri Ursula lähettää "kirjeitä Trinidadiin", toisin sanoen isälleen. Mutta yhä uudestaan isä torjuu häpeämänsä ja omituisena pitämänsä tyttären ja repii myös tämän kirjeet niitä lukematta. Vasta Ursulan kuoleman jälkeen tämän tietokoneelle tallentamat kirjeet avaavat näkymiä Ursulan mieleen yhtä hyvin Sepolle kuin lukijalle.
xxx/ellauri234.html on line 268: Hyvät herrat. Raamattu todistaa, että ihminen on luonnostansa paha. Ja Darwinin kehitysoppi on omituisen selvästi kyennyt osoittamaan tämän todistuksen pitäneen paikkansa menneinäkin päivinä vielä enemmän kuin nyt, vieläpä niin, että ihminen oli raakalaisen, barbaarin, eläimenkin asteella. Me olemme nousseet siitä joka päivä, vuosisata ja vuosimiljoona. Mutta elämän taistelun primitiivinen vietti on säilynyt meissä. Alkueläimet taistelevat, kirjoittamaton, väkevä, kamala luonnonlaki (EFK) vaikuttaa ihmisissäkin, kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmisissä: jonakin odottamattomana päivänä tukahtuvat omituisesti 'Aseet pois' huudot konekiväärien, miinanheittäjien, tykkien ja mössä rien räiskeeseen ja pauhinaan. Tehkäämme työtä sen päivän eteen. Jumala varjelkoon meitä sinä päivänä, muttei ryssiä.
xxx/ellauri298.html on line 789: Ellwood huomauttaa, että Jumalan naamarit -sarja "vakuutti lukulasisia maallikoita enemmän kuin asiantuntijoita". Stephen P. Dunn huomautti, että Länsimaisessa mytologiassa Campbell "kirjoittaa omituisen arkaaisella tyylillä – täynnä retorisia kysymyksiä, ihmettelyn ja ilon huudahduksia sekä lukijalle tai kenties kirjoittajan toiselle minälle suunnattuja väitteitä, mikä on hurmaavaa noin kolmanneksen ajasta ja melko ärsyttävää loput."
xxx/ellauri307.html on line 739: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia ​​kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri312.html on line 34: MEREN pohjasta saadut fos--siilit osoittavat, että sata miljoonaa vuotta sitten hummeri näytti aivan samanlaiselta kuin nykyäänkin yhtä hurjalta kuin rohkean pilapiirtäjän mielikuvi-tuksellinen luomus. Kitiinipanssaris-saan, ohuine raajoineen ja uhkaavan näköisine saksineen hummeri, latina-laiselta nimeltään Homarus, tuo mie-leen (ainakin näin amerikkalaiselle) jättiläiskokoisen torakan, jolla on eturaajoina kaksi putkipihtiä. :D Mutta eriskummallisen ulkonäkönsä ansios-ta hummeri on säilynyt hengissä ko-konaisia maailmankausia vihamieli-sessä vedenalaisessa ympäristössään ja samalla se on säilyttänyt ainoalaa-tuisen omaperäisyytensä ruman, kauhistuttavan, omituisen olemuk-sensa.
xxx/ellauri319.html on line 61: Joku toinen voi pitää omituisena что это странно, не так ли?
18