ellauri007.html on line 512: Emma omituinen nenätön,

ellauri011.html on line 1054: Ei tosiaankaan kanzi lähtee nirhaamaan ketään noin pienen palkan toivossa, eikä se varmastikaan myöskään tunnu kivalta. Tottakai se tuntuuko joku teko kivalta vai ei on osa sitä koskevaa kannattavuuslaskelmaa. Tätä yritin jossain aikaisemmin jo tolkuttaa. Turha koittaa jollain tollasella typerällä tempulla koittaa "paljastaa", millasia ihmiset on muka "oikeesti". Ne on "oikeesti" just sellasia kun ne on normipäivänä, usko pois. Joskus kilttejä, joskus tuhmia, riippuen siitä mikä milloinkin tuntuu hyvältä tai oikealta siirrolta. Hyvä ja paha on vaan peitenimiä meidän (mun) ja muiden (sun) edulle. Tämmöinen omituinen testi, hyvän ja pahan tiedon puu, tai joku MIT:n moraalikone, ei todista mitään sen kummempaa kuin muut tilanteet. Nää moraalipellet vaan rakastaa niitä, esmes jehova, kohelo ja rusakko. Wolmarilla oli just tämmösiä temppuja, se testas ihmisiä kuin Pikin ilkeä pikku cheef.
ellauri017.html on line 684: Ei ollut Elisalla paljon huumorintajua. Tai sitten aika omituinen sellainen. Ehkä suolavesi nosti verenpainetta. No, kalju on monelle julkkixelle arka paikka, ota vaikka Pekkarinen. Mut oishan se voinut käyttää tupeeta tai hattua. Siis Elisa.
ellauri021.html on line 168: Ruokalasta löytyi vuoden 2020 ekana työpäivänä elokuun 2019 Suomen kuvalehti. Yxi uutisviikko on yhtä hyvä kuin toinenkin, apinoiden hölmöilyt ei muutu mixikään, ne on ikivihreitä. Parasta ennen päivä puuttuu, koska sellaista ei olekaan. Ne on aina samanlaisia. Ja ristikko oli ihan omituinen, ei kunnon vihjeitä, vaan jotain pirun assosiaatioita.
ellauri047.html on line 910: Goethe kuuli vanhojen ihmisten kertovan miten Maria Teresia oli Frankfurtissa tuulettanut siippansa voitettua pyhän saxalaisen keisarinvaalit. "Kun Frans Stefan kuin mikäkin Kaarle Suuren haamu lähti tuomiokirkosta yllään omituinen kruunausviitta ja leikkisästi kohotti käsiään osoittaen Maria Teresialle valtakunnan omenaa, valtikkaa ja merkillisiä kruunaushanskoja, tämä purskahti hillittömään nauruun, ja tuo riemu levisi kazojien keskuuteen." Tässä on vanha valta enää pilkan kohteena.
ellauri048.html on line 571: Täähän on kuin suoraan Anna-sarjasta. Immikin oli ruma ja omituinen, vaikkei yhtä lahjakas kuin LM Montgomery. Suloton oli Linda-tätikin, mutta kulturelli. Immin authorshipissä oli 3 vaihetta: 1. ja paras, 2. individualistinen Nietsche-kausi, jolloin Immi esiintyi salanimillä, ja 3. huumorin löytäneenä paluu lastenrunoihin. Nietsche-kausi ei jättänyt paljon jälkeä. Nämä tiedot on Anna-Liisa Alangolta, joka oli Ismo Alangon äiti. Ismon äiti oli kansankynttilä, joka väitteli Immi Hellenistä. Tää puhuu Ismo Alangosta volyymejä.
ellauri054.html on line 183: Hannu Riikonen oli omituinen jo Norssin pihalla. Tepasteli kädet ristissä selän takana kuin Charlie Chaplin sen toisen hörhön Eero Tarastin perässä. Hannun sankari on Tex Willer. Lempo! Pannahinen! “I’ve tried to uphold the tradition of eccentric professors,” Riikonen says.
ellauri054.html on line 517: Browning oli eksoottinen luonne, jonka runoelmissa tuntuu hänen kreolilaisen verensä väreilyä. Hänen runoutensa, joka ikään kuin huohottelee ajatus- ja kuvittelurikkautensa alla, on omituinen kudos hentoa, syvällistä tunnelmaa ja ihmeellisiä, enemmän häämöttäviä kuin kuvattuja tapauksia, jotka kuitenkaan eivät kehity yhtäjaksoiseksi, ulkokohtaiseksi tapaukseksi, vaan pysyvät kummallisen intuitiivisen kuvitteluvoiman hahmottamina kohtauksina. Browningin vahvin ja luonteenomaisin muoto on draamallinen monologi, sen puitteissa hän loihtii lukijan mieleen eläytyvän, keskitetyn sisäisen kuvan jostakin draamallisesti jännitetystä tilanteesta, antaen puhtaasti sisäisin keinoin vähitellen tapauksen ulkohahmot lukijan mielikuvitukselle, mutta täytettynä niin intensiivisellä ajatus- ja elämänrikkaudella, että kuvaus saa huumaavan tehon.
ellauri067.html on line 44: Tapahtumat sijottuu kirjailijasiskon synnyinvuoteen 1949. Ne kestää kolme päivää, jos lupaus kolmenpäivänromaanista on pitävä. Tai ehkä Tommi on pikemminkin mitä jenkit sanoi 60-luvulla neliöxi, eli square. Be there or be square. Ole siellä tai ole neliö. Se on siinä eikä anopin siinä, neliönmuotoinen palikka pyöreässä reijässä. Neliön vastakohta on queer, omituinen otus. Niillä on kerhokin, jonka vetäjä on Rölli. Röllit on trolleja. Onkohan kirjassa myös homoja? Se olisi trendikästä. On tässä ainakin kiltti vajakki, nimeltänsä Jussi. Sekin on trendikästä. No on! Sehän on se sama vajakki! Se on sekä homo että vajakki! Homo vajakki! Voiko trendikkäämpää enää olla?! (No voishan se olla värivammanen homo vajakki.)
ellauri071.html on line 484: Nyt ollaan jo ihan loppukärhämissä. Dillinger on pynchonista joku vapaussankari, kai kun se ryösti pankkeja. Maxaa niille samalla mitalla. Se ammuttiin elokuvateatterin ovelle. "Elämän tarkoitus on omituinen kuolema." Nojju, sanois Pirkko tästä. Ehkä sinusta, ei minusta.
ellauri088.html on line 39: Tulokas on yxi pienestä tosin kasvavasta kourallisesta skififilmejä joissa on NAINEN pääosassa. Joku Eric Heisserer on huomauttanut että joukko studioista lupasi ottaa leffan vaan jos sankari vaihdettaisiin miehexi. Mutta päähenkilön, lingvistiikkaexpertin (Louise Banx) naismaisuus on kriittinen osa hahmon identiteettiä. (Oikeastikin valtaosa lingvisteistä on naisia!) Hollywoodin skifi on historiallisesti luottanut sankarillisiin, toimintasuuntautuneisiin miesesitaistelijoihin. Tulokas on sixi aivan omituinen, kun siinä on briljantti, komplexi sankaritar joka ei saisi edes valomiekkaa päälle.
ellauri097.html on line 73: Ei helkkari jo on epeli. Ei kanzis Roryn sitä lukea. Sen isällä oli sikaritehdas Baltimoressa Marylandissa. Maryland on omituinen paikka sekin.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri115.html on line 150:

1769-70

Palaa asumaan Pariisin keskustaan. Saa tunnustuxet valmiixi. Otitko mantelit? "E-en." Tunnustatko? "J-joo". Tunnustuxista käy ilmi ettei se ole mikään mato panomies, pikemminkin timidi käteenvetäjä, Zuliettan kanssakaan Veneziassa ei ottanut edes eteen. Sen piti juosta koko ajan pisulla, mikä oli naisten kanssa noloa. Tunnustuxissa se väitti että sillä oli syntymävikana jotenkin omituinen kikkeli. Ruumiinavauxessa ei havaittu mitään poikkeavaa siellä päässä. Vika oli yläpäässä, eli kaikki oli kaiketi vaan zyygistä. Pieni vinouma on vain luonnollista.

ellauri131.html on line 1089: Ce bruit mystérieux sonne comme un départ. Tää omituinen jyske on kuin lähtölaukaus.
ellauri132.html on line 176: Mä uskon mielelläni etmä oon "vaan" omituinen, mutta kieltämättä olen enemmän kuin vähän outo. Voisin syyttää siitä kynäilyintoani, joka ajaa mun stakeja olla kirjailija, uraani lukiopettajana, ja mun harrastetta tarinologibloggerina ja yhteiskunnan johtajana, mutta se ei luultavasti ole ainut syy.
ellauri188.html on line 436: Jopa ulkomuodoltaan Toby veti minua puoleensa, sillä kun valtaosa miehistöstä oli yhtä karkeaa ulkoiselta olemukseltaan kuin hengeltäänkin Toby oli harvinaisen hauskannäköinen. Siniseen matruusintakkiin ja purjekangashousuihin sonnustautuneena hän näytti niin tyylikkäältä merimieheltä ettei häntä tyylikkäämpää ollut taatusti koskaan nähty yhdenkään laivan kannella; hän oli pieni ja sirotekoinen ja hänen vartensa oli tavattoman notkea. Hänen jo luonnostaan tumma ihonsa oli paahtunut tropiikin auringossa, ja pikimustien kutrien kimppu laskeutui hänen ohimoilleen ja sai hänen kookkaat tummat silmänsä näyttämään entistä tummemmilta. Hän oli omituinen ja itsepäinen, oikukas, ailahteleva ja haikea-joskus jopa synkkämielinen. Hänellä oli myös kiivas ja tuima luonne ja suuttuessaan hän suuttui silmittömästi.
ellauri206.html on line 67: Tschekhov ei varmaan kazonut telkkaria, tokko kävi edes leffassa. Talutti vaan pikkurouvan koiraa Jaltalla. Anglosaxittuja esimerkkejä Wikipediassa tästä tekniikasta ovat Mark Swan (n.h.), Percy Lubbock (n.h.), Ernest Hemingway (yecch), Chuck Palahniuk (n.h.), James Scott Bell (n.h.), Orson Scott Card (n.h.) Yves Lavandier (n.h.) Olipas omituinen luettelo!
ellauri207.html on line 194: Mikaelin celeb status oli toki lisännyt mielenkiintoa naisten joukossa tavalla, joka Mikaelista oli sekä omituinen että käsittämätön. Yllättävintä oli, että nuoretkin naiset saattoivat tyrkyttää itseään varsin odottamattomissa yhteyksissä, kuten hississä ja vessassa.
ellauri245.html on line 187: Harry Reijän seikkailut Australiassa jatkuvat. Hei onko tämä minulle kysyy ruåzalainen Birgitta ja kietoo kätensä Harryn jököttävän vällykäärmeen ympärille. Naituaan 1 varvin ja hetken juzkattuaan he heittäytyvät toistensa päälle "kertaalleen" kuin 2 kiimaista pupua. Tällästä se on kirjoissa, niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana. Väpelö Harry yllättäen saa, mm. osallistua motivoimattomaan neljä yhtä vastaan nyrkkiväkivaltaan alaluokan baarissa jossa lentää hampaita ja hammaskiveä. Nesbön kuvaus siitä on yllättävän herkutteleva ja silti kumman vauhditon. Samaa meisinkiä kuin el Zorrossa muttei yhtä nokkelaa. Jotenkin omituinen tää häiskä on. "Napata mukaan" on yxi alaluokan sanoja.
ellauri245.html on line 191: Sukuelinten koskettelu yleisellä paikalla. Harry näytti kiinteitä pakaroita muille poliiseille Norjan kansallispäivänä. Yxi partiopoliiseista oli nainen. Muut kiittivät Harryn pakaroita "jälkeenpäin". Jotenkin omituinen tää häiskä on.
ellauri247.html on line 250: Kaksi päivää kotiintuloni jälkeen tuli lampuotini, Rasilainen, luokseni. Hän pyysi lupaa esittää minulle tyttärensä, Antonian, jonka sanoi toivovan kunniaa tervehtää uutta isäntäänsä. Vastasin suostuvani siihen mielihyvällä. Hän lähti ja palasi vähän ajan kuluttua, kauniin Antoniansa keralla. Sillä luulenpa, että tämä kuusi- tai seitsemäntoistavuotias neitokainen ansaitsi kauniin nimen; hänellä oli mitä hienoin hipiä ja hurmaavat silmät. Hänen yllään oli vaan yksinkertainen villapuku, ei edes pikkareita eikä rinzikoita, minkä seikan saatoin tunnustelemalla todeta, mutta sorea vartalo ja uljas ryhti sekä omituinen sulous, joka ei aina seuraa nuoruutta, saivat katsojan unhottamaan hänen pukunsa vaatimattomuuden. Hänen tukassaan ei ollut mitään taiteellisia koristeita, kukkakimppu oli vaan solmittu "sen" taakse.
ellauri325.html on line 287: Pian yrityselämän aloittamisen jälkeen Smith sai ensimmäisen ahdistavista kohtauksista, joiden uhrixi hän myöhemmin usein joutui. Se valtasi hänet myöhään eräänä iltana, kun hän oli palaamassa kotiin ihastuttavasta laulu- ja ylistysillasta muutaman vanhan koulukaverin kanssa. Sen oireita olivat omituinen jalkakäytävän heiluminen, katuvalojen tanssiminen ja talojen ovela liikkuminen edestakaisin, mikä vaati erittäin tarkkaa erottelukykyä löytääxeen oman talonsa. Koko kohtauxen ajan hänellä oli kova halu olla juomatta vettä, mikä osoitti, että asia oli ilmeisesti eräänlainen hydrofobia. Tästä hetkestä lähtien nämä tuskalliset kohtaukset muuttuivat kroonisiksi Smithillä. Ne saattoivat tulla milloin tahansa, mutta erityisesti lauantai-iltaisin, kuun ensimmäisenä päivänä ja kiitospäivänä. Hän sai aina erittäin vakavan hydrofobian hyökkäyksen jouluaattona, ja vaalien jälkeen se oli pelottavaa.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 631: Nuori Povondra katsoi häneen tutkivasti ja tarttui airoihin. Minä vien teidät kotiin, isä», sanoi hän äänessään omituinen sävy ja souti voimakkain vedoin veneen jo antaan. Antakaa olla vain, kyllä minä sidon sen kiinni.» Mistä tulikin niin kylmä?» ihmetteli ukko hampaitaan kalistaen.
ellauri332.html on line 363: Tulirokkoisen (tähän tarkoitettu sanapeli) punaisen mekon käyttäjiä kohtaa kauhistuttava kohtalo. Kuten "Voguen" sivut kertovat, muoti on tuskaa! Elokuvan pelottavin osa on selvittää, mistä mekon kangas on tehty. Sen annamme sinun löytää itse...Elokuvan varsin omituinen juoni ja sadistisesti surrealistiset kohtaukset ovat tehneet siitä polarisoivan elokuvan jopa elokuvasta kiinnostuneimmille.
ellauri340.html on line 464: Vizi tää kaveri on omituinen hyypiö. Jonkinlainen harras jumalistelu on koko ajan ihan huulilla, ihankuin Pauli Kanilla. Kun lökäpöxyn hävikki käy ilmi tiukkasuiselle naiselle, likakyntiselle juipille ja kultahampaiselle pösölle, kaikki alkaa välittömästi taas inhota toisiaan ja luikkii tiehensä kukin omaan suuntaansa. Olikohan toi vanha häiskä Tito ja noi muut jugoslaaveja? Joo! Niinpä tietysti! Pitipä siitä tehdä pitkä allegoria! Loppuvizeissä Hanski niikö ennustaa että Jugoslavia syntyy uudestaan. Fat chance. Runouden tuuli, mielikuvituxen tuuli. Words, words, words. Voisin kirjoittaa ezinnästämme kokonaisen kirjan. Kiitos, mutta älä vaivaudu. Tää riitti kyllä paremmin kuin hyvin.
ellauri345.html on line 486: Goethen taistelu on pelastaa pedofiilin olemuksensa ja päästä jälleen kerran tuoreelle reiälle.. Sisällä tämän kauneuden hehku muuttuu yhä sameammaksi, kuten nesteen läpinäkyvyys iskussa, jossa se muodostaa kiteitä. Sillä ei se pieni tunne viihdy, vaan pelkkä shokin suuri tunne, jossa sovinnon ilme voittaa kauniin ja sen mukana lopulta itsensäkin. Ja kuten kyyneleetön itku, myös dionysilaisen shokin tila antaa sille resonanssia. »Suru ja kipu dionysoisessa kielessä, kuin kyyneleet, joita vuodatetaan kaiken elämän jatkuvan tuhoamisen vuoksi, muodostavat lempeän ekstaasin; Se on "sikadan elämää, joka laulaa ilman ruokaa tai juomaa, kunnes se kuolee." Näin Bernoulli "Äidin lain" sataneljäkymmentäensimmäisessä luvussa, jossa Bachofen käsittelee laulukaskaa, eläintä, joka alun perin oli omituinen, vietti 19 vuotta maan alla ja nousi sitten puuhun laulamaan.
ellauri349.html on line 274: Kaxikin Eskin putkiaivoisempaa oppilasta on väitellyt Eskin luennointityylistä. Tuntui (ize)keskeisen hyvältä olla minä. E. Saarinen nappasi assistentuurin S.Albert Kiviseltä joka ei ollut saanut väitöskirjaa "tämyyxistä" valmiixi. "Top logician" Georg Kreisel oli lähes yhtä omituinen kuin ammeeseen paskantanut Saul Kripke. Saa nähdä tuleeko se Kataisen vieteriukko Pekka Himanen, joka lensi aurinkoon kuin Ikaros, ollenkaan mainituxi tässä kronikassa. Ei se ainakaan ole lähteissä.
ellauri364.html on line 144: Psykopaatti on omituinen ihminen joka ei vastaa elämän vaatimuxiin ja vaikutuxiin kuin muut. Häneen sattuu. Moraalinen mielenvikaisuus, mytomania, keinottelu ja alkoholismi, sexuaalinen epänormaalisuus, siinä tämän luvun suurimmat ozakkeet.
ellauri367.html on line 83: 3. Walter Rothschildilla oli äärimmäisen näyttävä ja samalla hyvin omituinen seepran kuljettama vaunu. Tuohon aikaan eikä sen jälkeen monilla aatelisilla ei ollut varaa siihen, vaikka kaikki halusivat sellaisen.
ellauri389.html on line 275: Mutkuttelu-sanan kekkaaja Redditissä oli joku Pauliakin nuorempi lipilaari "Ahto" Apajalahti, kenties viime vuosisadan jouniapajalahtitukkaisen kokoomuspapin pojanpoika, omituinen talousliberaalikuikelo jonka poliitikonura tyssähti väärään puoluevalintaan (piraattipuolue).
ellauri390.html on line 144: Magnus Kiiliäinen oli kokenut monta kovaa mezän karvaisten käpälissä. Jo poikasena veti häntä oravanpyynti, ja silloin sattui hän tiheästi väkevämpänsä huiskahännän alle. Siitä huolimatta kääntyi hän aina päiten kun Inga Fleming sattui kohdalle. Kijleillä oli tehtävänä Kaarle-enolta vakoilla pujopartaa marskia. "Armollinen neiti" tulee vielä tuntemaan talonpojan tassut housuissaan! Raja on sentään tiedettävä ritarin ja rengin välillä. Mezät on kaadettava ja suot ojitettava! Torppareilla tuli teettää työt. Ei niin paljon perunoita vakoon, ottakaa mitta tästä piexusta! Tuo nyt on tuota, leperteli Inga ja roimi Magnusta makeasti razupiiskalla. Mezässä tuoxui imelältä. Kun Inga-neiti saapui paikalle, seisoi piexu siellä Kiiliäisellä jo kiihottuneena. Inga-neiti kazeli häntää loistavin silmin. "Mutta työhän olette aivan märkä, ja nyt on yö. Mitäs me nyt tekisimme?" kysäisi Kiiliäinen ihan olaus magnuxena. "Kiedo ihokkaasi tähän hirvensarveen, kenties siitä on jotain apua." Tyttö kazoi miestä jolla seisoi tuo erämiehen ainainen ase yhä kookkaana. "Olen ollut urpo liiankin kauan, sixi musta tuli tälleen omituinen." "Olen ollut urpo niinkuin työkin. Mutten enää! Nyzaat purra mua!"
ellauri409.html on line 539: Häkellyttävän omituinen mies. Tollaselta saattoi joskus tuntua nuorena.
xxx/ellauri084.html on line 468: Tämä on omituinen kysymys. Ajattelen että olet sanomassa, koska vakituisella henkilöllä on (käytännössä) taattu työpaikka, mixeivät ne hellitä?
xxx/ellauri123.html on line 700: Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Vladimir Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede mutta vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Vladimir valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922. Aluxi aioin suorittaa tutkinnon psykiatriassa, mutta omituinen uupumus, olen niin masentunut tohtori, valtasi minut; ja vaihdoin englannin kirjallisuuteen, millä alalla niin monet pettyneet manque runoilijat lopettavat piippua polttavia tweed-asusina opettajina. - Öö mitä tarkoitat?
xxx/ellauri138.html on line 147: monimielinen se on tai miten visainen ja omituinen, täytyy taipua tähän
xxx/ellauri208.html on line 441: Euroopan vanhimman luostarin Ligugen krääsäkaupasta sai ostaa munkkien vähän käyttämiä käsityölehtiä. Michel taitaa olla tupakoizija. Sekin vielä. Nietzsche sen tiesi: kristinusko on pohjimmiltaan ämmämäinen uskonto. Rähmälläänoloa kädet ristissä ja jalat harallaan, Jee-suxen toisen tulemisen odotusta. Toisella kerralla se tuppaa kestämäänkin pidempään. Tässä niteessä vielä naputellaan numeroita naisellisen näköisiin vähä-älyisiin simpukkapuhelimiin. Kummallista pelleilyä, omituinen faabeli. Tärkimöllä on vieläpä faxinumero, ei, 2 faxia. Kyllä hommat vanhenevat sitten äkkiä.
xxx/ellauri286.html on line 56: Tupeepäisen itätytön esikoinen löytyi siis Kottbyn ilmaishyllystä. Sofi ei ollut mikään vasemmistolaisperheen mukula vaikka kävi äidin kanssa Virossa. Mutta venättä en pomiloinut, pois se minusta! Yhtä vähän tai vähemmän kuin persut ruåzia. Pieni urhea vaikka isojalkainen balttiäitini oli valkoverinen patriootti, joka vihasi punikkeja ryssiä. Suomessa matusuomalaisena olin kuin hankaavissa kengissä (lapsenkenkiä ei löytynyt oikeata kokoa). Sofin toinen nimi on Elina eikä Anna. Elinalla oli kylän ensimmäiset rinnat, vaikkeivät kovin mahtavat. Silti vittu. Se oli läskibonzo lapsena. Tosi hemmoteltu kakara. Sen äiti oli omituinen hyypiö. Stolitsnaja on parempaa kuin kossu ja absolut, sanoo venäläiset expertit. Mixi kaikki virolaiset naiset ovat limapilluisia huoria? Onko se niiden DNAssa kuin demokraattinen vastuu Avaazeilla? Kysy HS:n Kirstiltä. Torsti saattaa tietää paremmin.
xxx/ellauri295.html on line 196: Entä sitten Onesimus! Morton veikkaa että tämä omituinen kirje Filemonille lähti Efesoxesta. Kolossa on sisämaassa 16 peninkulman (100 mi.) päässä itään Efesoxesta. Suurin haaste kirjeen aitoudelle tuli ryhmältä saksalaisia tutkijoita 1800-luvulla, joka tunnettiin nimellä Tübingenin koulu. Heidän johtajansa Ferdinand Christian Baur hyväksyi vain neljä Uuden testamentin kirjettä sellaisina kuin Paavali oli aidosti kirjoittanut: Roomalaiskirje , 1. ja 2. Korinttilaiskirje ja Galatalaiskirje. Kommentoidessaan Philemonia Baur kuvaili aihetta "niin omituiseksi, että se herätti epäilyksiämme" ja päätteli, että kyseessä on kenties "kristillinen romanssi, joka palvelee aidon kristillisen idean (poikarakkaus) välittämistä". Vähemmän julkkis sir Uilliam Ramsay kävi Baurin koulua muttei sentään uskonut siitä sanaakaan.
xxx/ellauri337.html on line 65: Jos et halua tietää juonesta ja henkilöistä lopeta luku-urakka tähän (juonta on käsitelty myös Wikipediassa täällä, itse en ymmärrtänyt kuvauksesta juuri mitään. "Leni ei sopeudu kulutus-, suoritus- ja voitto-orientoituneeseen yhteiskuntaan", ei niin, vaan Leni on irrallaan ja omituinen jo syntymästään saakka. Romaanin "rakennetta on verrattu muun muassa Nürnbergin oikeudenkäyntiin ja Ristin Teresan autuaaksijulistamiseen, sillä Leni yhdistettiin useissa kohdissa Jumalan äitiin Mariaan". Tämäkään ei minusta pidä lainkaan paikkaansa. Ihme-asia liittyi lesbonunnaan nimeltä Rahel, ja se selitettiin vanhoilla geysireillä alueella, Rahelin haudalla kukki ruusupensas. Kirjan alkuosassa selitetään, että "Hän on tuttavallisessa suhteessa neitsyt Mariaan, näkee hänet television kuvaruudussa miltei päivittäin, joka kerta yllättyneenä, että neitsyt Maria on vaaleaverikkö ...". s. 17. Koska Leni itse on vaaleaverikkö, luulen, että hän näkee omat kasvonsa tv-ruudussa. Tv kannattaa sijoittaa varjoseinälle, ettei ruutu heijasta kazojien lättyjä.
xxx/ellauri387.html on line 53: aasi, berserkki, dementti, dorka, hassahtanut, hassu, heikkomielinen, hourupäinen, hullu, hupsu, hurahtanut, häiriintynyt, hämy, hölmähtänyt, hölmö, höperö, hörhö, höynähtänyt, idari, idiootti, järjetön, järkipuoli, kaheli, kahjo, kaistapää, kaistapäinen, kajahtanut, kummallinen, mielenvikainen, mieletön, mielipuoli, mielisairas, nyrjähtänyt, omituinen, outo, pelle, poissa tolaltaan, pimahtanut, pimpo, puolihullu, psykopaatti, puupää, pähkähullu, pöhkö, pölkkypää, pöllähtänyt, pöllö, pönttö, pösilö, raivohullu, riivattu, sairasmielinen, sairas päästä, seonnut, seinähullu, sekaisin, seko, sekobolzi, sekopää, sekopäinen, sielullisesti häiriintynyt, suunniltaan, tampio, tasapainoton, tollo, tomppeli, torvi, turvelo, tyhmyri, tylsämielinen, typerys, typerä, tärähtänyt, vajakki, vinksahtanut, älykääpiö, ääliö, älytön, älyvapaa. 82
42