ellauri117.html on line 589: John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset – 28. lokakuuta 1704 Essex) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan. Tietoteoreetikkona Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin eli kokemusajattelun kannattajiin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.
ellauri117.html on line 597: Locken isä, myös nimeltään John Locke, oli maalaislakimies, joka oli toiminut kapteenina parlamentin joukkojen ratsuväessä Englannin sisällissodan alkupuolella. Hänen äitinsä Agnes Keene oli nahkurin tytär. Kummatkin vanhemmista olivat ilmeisesti kalvinisteja. Locke syntyi pienessä olkikattoisessa mökissä Wringtonin kirkolla Somersetissa noin 18 kilometrin päässä Bristolista. Hänet kastettiin samana päivänä. (Eli oli heiveröinen kuin 101 dalmatialaiskoiran Lucky.) Pian Locken syntymän jälkeen perhe muutti Pensfordin kauppalaan lähemmäksi Bristolia. Locke kasvoi siellä Bellutonissa Tudor-tyylisessä talossa.
ellauri247.html on line 181: After travelling in Holland, Germany and Russia in 1776, Graham set up practice in Bath, Somerset. Advertisements promoting cures using "Effluvia, Vapours and Applications ætherial, magnetic or electric" attracted his first celebrity patient, the historian Catharine Macaulay. She became the subject of scandal in 1778 when she married James Graham’s 21-year-old brother William, who was less than half her age. At the end of 1792, Graham began to experiment with extended fasting to prolong his life. He died at his home in Edinburgh in 1794. Grahamille kävi kuin mustalaisen hevoselle, kuoli juuri kun oli oppimassa paastolle.
ellauri284.html on line 707: Roberts sr. sijoitettiin Bathin ritarikunnan (GCB) ritarikunnan suurristiksi. Hän lähti Intiasta vuonna 1853 asuakseen Irlantiin toisen vaimonsa kanssa, joka eli häntäkin kauemmin. Hänellä oli myös koti Bristolissa, 25 Royal York Crescent, Bristol, Somerset BS8 – Englanti.
ellauri321.html on line 49: None of Wotton's poetry was published during his lifetime and it was not until 1651 that his collected works were issued as Reliquiae Wottonianae. Among these, Elizabeth of Bohemia, Upon the Sudden Restraint of the Earl of Somerset, and The Character of a Happy Life are the most memorable. Izaak Walton's biography of Sir Henry Wotton, written in 1670, clearly depicts his powerful intellect, forthright character, and the esteem in which he was held.
ellauri330.html on line 401: Lontoossa asuessaan Kropotkinalla oli suhde ja lyhyt suhde kirjailija W. Somerset Maughamiin. Monet Maughamin hahmoista perustuvat häneen. He tapasivat myöhemmin Venäjällä, kun Maugham oli siellä vakoilutehtävässä ja Kropotkin ilmoittautui vapaaehtoiseksi hänen kääntäjäkseen. Hän esitteli Maughamin Ai-Ai Kerenskylle, osallistui heidän viikoittaisille illallisilleen ja joskus ilakoi hänen asunnossaan ilkialasti.
ellauri374.html on line 206: Karkea musiikkikulkueet ovat hyvin todistettuja keskiajalla rangaistuksina oletetun sukupuolinormien rikkomisesta. Miehet, jotka olivat antaneet äkillisten vaimojensa dominoida itseään, joutuivat todennäköisesti kohteen kohteeksi, ja Somersetin Elizabethanin kartanon Montecute Housen friisi kuvaa juuri tällaista tapahtumaa. Kuitenkin 1800-luvulla käytäntö näyttää olevan jossain määrin keskittynyt uudelleen; kun alkuaikoina karkeaa musiikkia käytettiin usein miehiä vastaan, jotka eivät olleet onnistuneet puolustamaan auktoriteettiaan vaimoilleen, kun taas 1800-luvun lopulla se kohdistui enimmäkseen miehiin, jotka olivat ylittäneet auktoriteettinsa lyömällä heitä.
ellauri448.html on line 105: James's biographers conclude that Esmé Stewart, 1st Duke of Lennox; Robert Carr, 1st Earl of Somerset; and George Villiers, 1st Duke of Buckingham, were his lovers.
ellauri468.html on line 243: Muze karkas kotoa ja sekoili aivan vitusti maailmalla ja oli WW1n aikana matbrluusina sakujen merirosvolaivassa. Textiviesti Suden (SMS Wolf) ottamien vankien joukossa oli Somerset Maughamin amerikkalainen sihteeri ja rakastaja Gerald Haxton.
ellauri468.html on line 380: In his memoir marred by increasing senility, Maugham koitti tehdä tyttärensä perinnöttömäxi ja adoptoida uuden toyboyn Alan Searlen tilalle. Tähän ei tuomaristo sentään suostunut. Haxtonia Somerset ei enää muistellut, hyvällä ainakaan.
ellauri468.html on line 382: omerset-Maugham.jpg?w=400&h=300&c=crop" />
ellauri468.html on line 401: Leonard Cyril Deighton ( / ˈd eɪ tən / DAY -tən ; syntynyt 18. helmikuuta 1929) on brittiläinen työväenkirjailija. Lenille koittaa 2029 sadannen syntymäpäivän aamu. Hänen julkaisuihinsa kuuluvat keittokirjat ja historiaa käsittelevät teokset, mutta hänet tunnetaan parhaiten vakoiluromaaneistaan. Monet Deightonin kirjoista ovat olleet bestseller-listoja, ja häntä on verrattu myönteisesti sekä aikalaiseensa John le Carréen että kirjallisiin edeltäjiinsä W. Somerset Maughamiin, Eric Ambleriin, Ian Flemingiin ja Graham Greeneen. Vuonna 1940, toisen maailmansodan aikana, yksitoistavuotias Deighton todisti Anna Wolkoffin pidätyksen. Wolkoff oli venäläistä syntyperää oleva brittiläinen alamainen, jolle hänen äitinsä laittoi ruokaa. She was a White Russian émigrée and convicted spy. Deighton worked as an airline steward with BOAC. Wolkoff pidätettiin natsivakoojana ja häntä syytettiin Winston Churchillin ja Franklin D. Rooseveltin välisen kirjeenvaihdon varastamisesta. "Minun oli helpompi piirtää kolme munaa kuin kirjoittaa kolme munaa. Minulle se oli luonnollinen tapa työskennellä." Hän työskenteli myös jonkin aikaa mainostoimistossa. Ensimmäisen persoonan kertomuksena kirjoitettu tarina esitteli työväenluokkaisen päähenkilön, kyynisen ja kovan oloisen. Vuoteen 2016 mennessä Deighton oli jäänyt eläkkeelle kirjoittamisesta. Sen vaimo on sitä 51 vuotta nuorempi. Tekoälyt eivät tiedä siitä mitään. Deighton left England for good in 1969. Kukaan ei ole jaxanut päntätä Len Deightonin $1G aivoja loppuun saakka, viimeiset sivut ovat leikkaamattomat. Vaikka sankari on tyypillinen suomalainen tyttö jolla on tyypillinen suomalainen nimi Seija Laine.
ellauri468.html on line 594: Deighton seuraa samaa brittiläisten vakoilukirjailijoiden kirjallista perinnettä kuin W. Somerset Maugham (oikealla) ja Graham Greene (keskusta-oikealla). Kirjallisuusanalyytikko Gina Macdonald lässyttää että Lenillä on liikaa yxityiskohtia, hiän ei pidä sellaisesta. Jännityskirjailija Jeremy Dunce on tunnustanut Deightonin työn vaikuttaneen hänen omaan työhönsä. Lenin vika trilogia päättyy Charityyn missä leipääntyneelle vanhusagentille luvataan virka Berliinissä, eläke ja prinsessa Fiona.
ellauri471.html on line 468: Stratcheyn psykoanalyyttinen biografia Elisabet ykköisestä ja Essexistä, joka löytyi Ogelin kierrätyskeskuxen tunkkaisesta ilmaishyllystä, vaikutti ensi näkemältä misogyyniseltä. Mut hei eikös Lytton ollutkin suklaaosaston miehiä? Kyllä vain! Giles Lytton Strachey (1 March 1880 – 21 January 1932) was a British writer and critic. Lytton Strachey was a key member of the Cambridge Apostles, an elite, secretive intellectual society at Cambridge University, alongside future Bloomsbury Group faggot figures like John Maynard Keynes and E.M. Forster, where they discussed ideas and formed "organic" bonds, heavily influencing Stretchy's critical and literary work, including his "seminal" biographical essays that redefined biography for the 20th century. Members serially inserted in the next fellow's dark star they debated liberalism, art, and politics, with Stretchy's wit and iconoclasm fitting perfectly within the group's ethos. Lytton jakoi Alan Searlen tähtianista Somerset Maughamin kanssa, "my Bronzino boy".
xxx/ellauri075.html on line 519: Hugh Walpole had notable authors in his family tree: on his father's side, the novelist and letter writer Horace Walpole. According to Somerset Maugham, Walpole made a sexual proposition to James, who was too inhibited to respond with his well-meaning old trunk.
xxx/ellauri127.html on line 620: In 1797, Coleridge was living at Nether Stowey, a village in the foothills of the Quantocks. However, due to ill health, he had "retired to a lonely farm house between Porlock and Lynton, on the Exmoor confines of Somerset and Devonshire". It is unclear whether the interruption took place at Culbone Parsonage (Culbone, penisluu, hehe) or at Ash Farm. (Ass farm, puofarmi, hehe.) Jossain sillä välillä takuulla. He described the incident in his first publication of the poem, writing about himself in the third person:
xxx/ellauri128.html on line 327: Rakkaus huijaa apinat jatkamaan lajin olemassaoloa.W. Somerset MaughamMFUCK!
xxx/ellauri130.html on line 706: Olen kyllästynyt tähän elämään. Vanhuuden väsymys ja kaihoisuus on siätämätöntä. En enää tahdo elää.Somerset MaughamFKILL!
xxx/ellauri130.html on line 707: Kuoleminen on ikävää ja ankeaa, pysykää siitä kaukana.Somerset Maugham, v.s.FKILL!
xxx/ellauri212.html on line 77: His novels were admired by the author Somerset Maugham. A few years after Lodwick's death, Anthony Burgess wrote: "He is not afraid of rhetoric, grandiloquence; his knowledge of foreign literature is wide; his mastery of the English language matches Evelyn Waugh's." He warned, nevertheless, that because of his early death he was "in danger of being neglected", and indeed D. J. Taylor has written that in the post-war years Lodwick's "doomy romanticism sat queerly alongside the comic realism of a Waterhouse or an Amis: Lodwick's reputation did not survive the 1960s."
xxx/ellauri319.html on line 423: William Somerset Maugham
21