ellauri011.html on line 704: Kasvatus, opetus mitä eroa? Viisaus vs tieto. Edellisessä on mukana myös arvot, viisas ossoo sannoo, onko tieto hyvvee vaiko pahhoo, tuimoo tahikka muuten mautonta. Tieto on vaan paperia. Viisas puree puuta, saa omenasta parempaa tietoa etenkin siitä yhdestä paikasta, hyvän maun ja synnin rajat selviää.
ellauri025.html on line 520: kuin maahan pudonneesta omenasta, jonka yläpuoli on

ellauri042.html on line 371: joskus vaihtoehtoisilla ainexilla. Kaikki on kokeiltu omenasta

ellauri271.html on line 194: Teologisessa mielessä relevantti tahdonvapaus tarkentaa törttöilijän sisäisen rattaiston seuraavaan. Se koostuu praktisesta päättelystä, eli lisurissa tutkimastani halu/kyky/päätös pelikuviosta, jotaa rakastavat pyöritellä teologien lisäksi niiden vakinaiset pelikaverit, kapitalistit bisnesmiehet ja peliteoreetikot. Eliskä tämmöinen muurahainen on vapaa koska se ei juoxe aina samaa ympyrää, vaan huomatessaan että joku toinen reitti vie äkkiämmin sen tarkoitusten perille se vaihtaa pelitapaa. Se siis käyttää hyväxi ympäristön ennustettavuutta, ennustaa pikku päässään miten tulee käymään jos teen niin tai näin, ja valkkaa sitten optimaalisimmalta näyttävän sdradegian. Tässä ei ole kyse siitä onko se vapaa tahtomaan mitä tahtoo, vaan pelkästään tästä optimoinnista. Eliskä Aatami ja Eeva oli vapaita haukkaamaan omenasta tai jättämään haukkaamatta, mutta ne laskivat vain väärin! Ei olis kannattanut ottaa suihin vällykäärmeeltä! Se oli kielletty! Mutta, sanoo teologit, se oli jumalalta hienoa että se oli rakentanut niihin tämän koneiston jotta niillä oli edes 2 optiota eikä 1. Siinä ne ovat huisin paljon etevämpiä kuin muut elukat. Paskan marjat, sama rattaisto on muillakin elukoilla, ja nekin osuu väliin maaliin ja väliin tumpeloivat.
xxx/ellauri167.html on line 645: Diskordianismin jumala on kreikkalainen Eris (latinalaiselta nimeltään Discordia), epäsopuisuuden ja kaaoksen jumalatar. Tärkein myytti kertoo Erixen kultaomenasta, jonka hän heitti jumalattarien joukkoon aiheuttaen Troijan sodan. Diskordialaisten lisäyksen mukaan Eris meni tämän tehtyään onnellisena yksin syömään nakkisämpylää. Tapahtumaa kutsutaan ensimmäiseksi tölväykseksi.
xxx/ellauri385.html on line 396: Philomenan esirukouksen ansioksi luettiin useita ihmeitä, mukaan lukien Pauline Haricotin paraneminen Sydenhamin koreasta vuonna 1835, joka sai laajaa julkisuutta. Se on historiallisesti yksi vaivoista, joita kutsutaan Pyhän Vitutuksen tanssiksi. Philomenasta tuli haudantakainen pyhimys. Noin 1845 Pauline osti masuunitehtaan, jota hän aikoi johtaa kristillisen yhteiskuntauudistuksen mallina. Tehtaan viereisessä rakennuksessa asuivat perheet, ja lähellä oli koulu ja kappeli. Hän jätti kuitenkin johdon epärehellisiksi osoittautuneille ihmisille, ja vuonna 1862 hänet pakotettiin julistamaan konkurssi. Kun hän oli käyttänyt kaikki rahansa, hän vietti loppuelämänsä köyhänä.
xxx/ellauri385.html on line 406: Vaikka korrelaatio ei osoita syy-yhteyttä, Pyhän istuimen käsky poistaa Philomenan nimi jopa paikallisista kalentereista seurasi tiettyjen tutkijoiden esittämiä kysymyksiä, jotka olivat kiinnostuneita ilmiöstä varsinkin sisar Maria Luisa di Gesùn paljastusten yhteydessä. Kysymykset esitti erityisesti Orazio Marucchi, jonka tutkimus 1800-luvun lopulla sai tuen Johann Peter Kirschiltä, arkeologilta ja kirkkohistorioitsijalta, joka on kirjoittanut katolisessa tietosanakirjassa vuonna 1911 julkaistun artikkelin Philomenasta. Orazio Marucchi oli väittänyt, että latinankielisen nimen "Filumena" antaneiden kolmen laatan kirjoitus kuului toisen vuosisadan puoliväliin tai toiselle puoliskolle, kun taas löydetty ruumis oli peräisin 400-luvulta, kun kristittyjen vaino oli päättynyt. Siten hänen teoriansa mukaan ei vain nimi, vaan myös lehti, kaksi ankkuria ja kämmen, jotka koristivat kolmea laattaa ja joidenka uskottiin osoittavan, että Filumena oli marttyyri (vaikka välttämätön yhteys näiden symbolien välillä ja marttyyrikuoleman on kielletty), ei ollut mitään yhteyttä henkilöön, jonka jäänteet löydettiin. Laattojen väitetty hajoaminen selittyy neljännen vuosisadan käytännöllä, jossa käytettiin uudelleen jo kaiverrettuja materiaaleja tarkoituksena osoittaa, että kyseessä ei ollut sama henkilö, joka nyt haudattiin paikalle.
7