ellauri020.html on line 401: Sanelma Ankka, Akun äiti on karsee akka, sanoo "indeed" kaikkeen kylmästi ja kaximielisesti kuin ei uskois Katjan tarinasta sanaakaan. Tässä kohtaa Iivana on parhaimmillaan, täss on omakohtaisesti koetun makua. Aku osti äiskälle pikkupoikana rintarossin viikkorahoilla. Äiti sanoi kiitos, ajatus oli ehkä hyvä, mutta ei pidä ostaa hienoille naisille noin halpahintaisia koruja. Ei ihme jos noin paskan muijan poikakin on paskiainen. (Hmm. panee vähän miettimään...) Ruokakin on pahaa, kana sitkeää ja vihannexet löysiä, vaikka aterimet on vimpan päälle kalliita. Jenkkiaateliset kullatussa virikehäkissä nokkii kultajyviä.
ellauri030.html on line 1011: MTV:n uutiset uutisoi toisesta Willestä, nimittäin kokkarifasistimuusikko Rydmanin fasistikokkaripojasta. Uutisena kerrottiin, että Wille oli myyny vanhan pesukoneen viirusilmä mamulle, joka ei osannut säätä pesukoneen jalkoja. Wille tuli paikalle ihan omakohtaisesti ja sääsi omalla jakoavaimella jalat kohilleen. Uutisen arvoista MTV:n mielestä oli se, että herra kansanedustaja korkeine persoonineen pyllisteli mamun kylpyhuoneessa. Kiinan mamusta se olikin ennen kuulumatonta, mutta pitäskö meidän paikallisten läpyttää? Jos pitäisi, alkaa tosissaan olla syytä huoleen. Musta tästä oisi saanut uutisen, jos se pesukone ois pudonnut Willen päähän kuin kassakaappi kalloon Kelju K. Kojootille. Se olis ollut uutinen, ja hyvä sellainen.
ellauri048.html on line 56: Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa (engl. Ten Days that Shook the World) on yhdysvaltalaisen toimittajan ja sosialistin John Reedin kirjoittama kirja Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksesta, jonka hän koki omakohtaisesti. Reed seurasi Venäjällä viettämänään aikana läheltä useita keskeisiä bolševikkijohtajia, erityisesti Grigori Zinovjevia ja Karl Radekia, ja teos onkin kirjoitettu kommunistien näkökulmaa esitellen.
ellauri096.html on line 836: "Anu" moitiskelee Ikoskan henkilöitä pahvisuudesta. Siinä musta pata kyllä soimaa kattilaa. Jaskan kirjoissa ei ole yhtään oikeata henkilöä, kaikki tapahtumat leijuu painottomina kirjoittajan solipsistisessä päässä. Varjokuvat haahuilee kuin barbinuket Krisse Salmisen skezissä: sit tää menis tänne murjottamaan ja tää sanois sille et mua ahistaa. Tää kohta "Anun" tajunnanvirrasta kuulostaa omakohtaisesti koetulta:
ellauri279.html on line 239: Oli löydettävä toinen juutalainen lääkäri. Tohtori Sophia Crapista, nuoresta kardiologista, tuli seuraava lenkki suunnitelmassa, mutta ilmeisen herkkä EKG-asiantuntija osoittautui kovaksi pähkinäksi. Muuten, hiuspidennyxinen tohtori Karppi oli ainoa lääkäri tässä kauheassa painajaisessa, joka ei murtunut edes intensiivisen, pitkäaikaisen, fyysisen kidutuksen alaisena Helsingin liekkihotellin hämärässä. (Toinen merkittävä poikkeus oli Viktor Abakumov, joka tiesi omakohtaisesti, että hänen tunnustuksensa ei auttaisi häntä.)
ellauri286.html on line 95: Kirjailija Sofi Oksanen kertoo informaatiosodasta ja neuvostotyylisestä painostuksesta. Puhdistuksen ja muiden menestyskirjojensa jälkeen Oksanen joutui kokemaan omakohtaisesti, miten Moskova käyttää sananvapautta aseenaan. Lännen Median lehdet julkaisevat Sofi Oksasen puheenvuoron kirjailijan luvalla, ainoina Suomessa! (Kukaan muu ei tätä lehmänläjää huolinut.)
ellauri330.html on line 317: Ippolit oli mielensä syövereissä kehitellyt kaikenlaisia teorioita Varjenkasta ja tämän luonteesta, mielihaluista ja tarkoitusperistä. Päänsisäinen teoretisointi ei kuitenkaan tavoita Varjenkan todellista olemusta. Loppusointu alleviivaa Ippolitin henkistä eristäytyneisyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä todellisuutta ympärillään. Siinä on myös feministinen vivahde. Varjenka ei ole Ippolitin tielle asetettu viettelys tai silmittömästi mystiseen ulkopuoliseen ihastuva neito, vaan omaa elämäänsä elävä, tavallinen ihminen. Tässä voi olla Maximilla jotain omakohtaisesti koettua.
ellauri349.html on line 278: "Kun kokee omakohtaisesti ja kiihtyvästi kehkeytymisen, esiinnousun, sisältä asteittaisesti syntyvän, väriään kohottavasti muuttavan ja lupauksessaan laajenevan maailmasuhteensa, oman itsensä, on käsillä uudistumiskasvu, elämän syvä pohjavirta: inhimillisyyden kevätsointinen kirkkauslupaus."
ellauri390.html on line 104: Näin olemme ajatelleet. Ja luulemme, että moni muu on ollut samassa uskossa. Mutta eipäs se niin olekaan! Tässäkin on poikkeuksia, jotka vahvistavat sääntöä, ja aivan omakohtaisesti olemme saaneet tällaisen ilahduttavan poikkeuksen todeta. Kerromme sen tässä:
xxx/ellauri010.html on line 803: Kolme pointtia (Stubbin laskuopilla, se on tässä asiassa omakohtaisesti ekspertti):
xxx/ellauri027.html on line 571: Ensimmäisessä työelämää sivunneessa kirjassaan, vuonna 1990 ilmestyneessä Muutostekijässä, Saarinen kävi vuoden ajan viikoittain Ekbergillä Ensto-yhtiöiden perustajan Ensio Miettisen kanssa. Yhteistyö alkoi Miettisen luettua kirjan ”Erektio Albertinkadulla”. Hän oli innostunut kirjan ”aktiivisesta, vapausladatusta ihmiskuvasta ja siihen kytkeytyvästä elämän moraalista, toivon periaatteesta”. Ehkä sitä kiinnosti myös Esan useat (joskin enimmäxeen tuloxettomat) erektiot Albertinkadulla Pipsan (vai oliko se Piipsin) riippukeinussa. Miettinen oli omakohtaisesti kokenut, miltä maistuu elämä masentuneena miljonäärinä. On lerpahtanut olo. Molemmat ovat loppupeleissä yhtä mieltä siitä, että Roopen elämä ei ole elämisen arvoista. Ei hrahahlaarissa sukeltelu vedä vertoja snorkkeloinnille Pafoksen upeilla vesillä.
xxx/ellauri250.html on line 300: Kyllä nää kaikki tuntuu aika omakohtaisesti koetuilta lukiessa Nääsböön aikaansaannosta.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri286.html on line 95: Kirjailija Sofi Oksanen kertoo informaatiosodasta ja neuvostotyylisestä painostuksesta. Puhdistuksen ja muiden menestyskirjojensa jälkeen Oksanen joutui kokemaan omakohtaisesti, miten Moskova käyttää sananvapautta aseenaan. Lännen Median lehdet julkaisevat Sofi Oksasen puheenvuoron kirjailijan luvalla, ainoina Suomessa! (Kukaan muu ei tätä lehmänläjää huolinut.)
xxx/ellauri305.html on line 200: vittuun, vaan paremminkin vittu tulee munan ympärille. Varmaan omakohtaisesti koettua.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
16