ellauri014.html on line 825: Julle jatkaa vaihteex narratiivia, kun siirrytään taas sukupuoliasiaan. Seuravana päivänä Wolle pitkävihaisena vie vanhat heilat samaan mezikköön, josta koko hölmöily lähti liikenteeseen, virnistellen observoi niiden ilmeitä: toinen punastelee, toinen kalpenee. Nyze kertoo (siis Kimmo, istuksien niiden välissä, varmuuden vuoxi) eze olikin observoinu niiden bylsintää jo ennen naimakauppoja. Se on todella Kimmo Koskenniemi luokan havainnoiva viilipytty, joka lievästi ihastui Julleen ja halus siitä omaishoitajan, vaikka vähän käytetynkin.
ellauri032.html on line 521: Märta Tikkanen 85 vee on jo aivan böbi. Sen kiukkupussi tyär Susanna Ginman joka esittää seisten taantumuxellisia mielipiteitä Hoblassa on sen omaishoitaja. Märta oli kyllä böbi ennenkuin siitä tuli aivan böbi. Esim se väite ettei miestä voi raiskata on patentisti epätosi. Lukemattomia miehiä ja poikia on raiskattu molemmista päistä. Ikävä ihminen kaiken lisäxi.
ellauri033.html on line 70: Marcel syntyi 1871 ja kuoli 1922, samana vuonna kun äiti Pirkko syntyi. Proust on äidin poika ja isoäidinkin. Eli vaan puoli vuosisataa, yhden vuosisadan lopun ja toisen alkua. Kadonnut aika oli sitä alkupuolta, fin de siecleä. Loppupuoli, vuosisadan alku, oli alamäkeä. Tuntuu tutulta. Sen saattohoitaja Celeste, omempi kuin omaishoitaja, kielsi sen homouden. Muut kaikki myönsivät. Marcel ei kommentoinut.
ellauri061.html on line 1032: –Siinä piti miettiä, että näinkö me sitten vanhenemme kahdestaan. (Täh? Olixe viirusilmä ajateltu omaishoitajaxi? Käsiapulaisexi?) Yritimme monta vuotta saada lasta. Ajatus siitä, että meistä ei tulisi vanhempia, tuntui suurelta onnettomuudelta. Kerroin moneen kertaan Katille, että olin täysin varma siitä, että hän olisi loistava äiti (niinkuin oma äitinsä ja rattijuoppo isoäiti), Jari Tervo sanoi IS:n haastattelussa vuonna 2014. Kuvassa onnelliset vanhemmat Wsoyn tupaantuliaisissa vuonna 2013. Kuva: Jussi Helttunen
ellauri133.html on line 604: Kirjailija Jack Nicholson saa työpaikan syrjäisen Overlook-hotellin omaishoitajana. Häntä varoitetaan työhaastattelussa vuonna 1970 sattuneesta tapauksesta, jossa niin ikään hotellin omaishoitajana toiminut mies sairastui ”mökkihöperyyteen” ja tappoi sekä vaimonsa että molemmat tyttärensä. Mies oli perheensä surmaamisen jälkeen ampunut itsensä. Jack ottaa kertomuksesta huolimatta paikan vastaan.
ellauri133.html on line 618: Jack korkkaa pullon ja ottaa izeään niskasta kiinni kirjailijana, ja ottaa jopin Rotkohotellin omaishoitajana, joka on iso siirtomaarakennus pittoreskissa laaxossa Coloradon kalliovuorilla. Jack uskoo että tää jopi tuottaa epätoivoisesti manta jota se tarvii saadaxeen ekan kässärinsä myydyxi.
ellauri152.html on line 379: instituit; Pan curat ovis oviumque magistros. Pan panee junaan määkijät ja niiden omaishoitajat.
ellauri352.html on line 298: Jotkut omaishoitajat jotka käsittelivät asiakkaita, olivat ahdistuneita siitä, etteivät potilaat kokeneet vaiheita "oikeassa järjestyksessä" tai eivät kokeneet yhtä tai useampaa surun vaihetta. Bonannon surutyö on osoittanut, että surun tai trauman oireiden puuttuminen on terve tulos. Toisaalta on olemassa muitakin teoreettisesti perustuvia tieteellisiä näkökulmia, jotka kuvaavat paremmin surun ja surun kulkua, kuten: trajektorioiden lähestymistapa, kognitiivinen stressiteoria, uurnamalli, valokuvamalli, merkityksenmuodostus, psykososiaalinen siirtymämalli, kaksiraiteinen malli, kaksoisprosessimalli, ja tehtävämalli.
xxx/ellauri044.html on line 791: Äskettäin pyöräiltiin sini ja mini kauniina koronakevätpäivänä Lapinlahteen, Petterin poikaiän mielisairaalaan, jossa kuningatar Kristina suvaizi vierailla anno aetatis suae XXXII. Se on kaunis paikka, siellä viihtyisi vaikkei parantuisikaan. Niin viihtyi Wecksellkin 68-vuotiaaxi. Kääkkäili siis yhtä kauan kuin mä (tähän asti), vaikka enimmän aikaa kiven sisällä. Mä oon kuin ihmeen kaupalla ainoona sisaruxista pakoillut valkotakkisia. Saas nähdä kuinka jätkän käy. Tää runovimma huolestuttaa omaishoitajaa aika lailla. Lapinlahteen ei kuitenkaan enää ole asiaa, siellä ei enää ole hulluja vaan hörhöjä, ja kohta porhoja.
xxx/ellauri081.html on line 173: Tuli vaan sitä lukiessa mieleen että aika vähissä on ton homman variaatio. Ja size on ohi aika pian kun pussit on tyhjiin imetty. Aika tärkeä piirre hommassa oli että Mikalla oli koko ajan naistensatulassa ohjat kädessä. Kontrolli ja vallantunne lisää hyvää oloa. Toinen kiintoisa piirre oli että runkun pysyminen sisällä oli Mikasta tärkeää. Darwinilla on sittenkin sormensa pelissä. Jostain syystä mun näkömielikuva Mikasta oli Volvon omaishoitaja Kari Matihaldi. Kari Matihaldi on oikeasti ihan kiltti. Veikkaisin viisikymppinen.
xxx/ellauri224.html on line 622: Isä/äiti/omaishoitaja/muu kamu meidän (Jumala/Jahve/Buddha/Birgit/Bob/Ei kukaan), joka kenties olet taivaassa! Me pyydämme sinulta, laupias Luoja, lohtua niille, jotka ovat joutuneet kärsimään joko Sinun, luontoäidin tai Maailmanpankin takia. Me ymmärrämme, Herra/Rouva/Neiti/Muu, ettet voi parantaa kaikkia sairaita kerralla, silla se tyhjentäisi epäilemättä kaikki sairaalat, jotka nunnat ovat perustaneet Sinun nimessäsi. Me hyväksymme sen ettet Sinä, Kaikkivaltias, voi poistaa maailmasta kaikkea pahaa sillä silloin Sinä ize joutuisit epäilemättä hyllylle.
xxx/ellauri225.html on line 684: Rakkaani merikapteeni (My Sailor, My Love) alkuperäiskäsikirjoituksen ovat kirjoittaneet menestyselokuvan Äideistä parhain kirjoittajat Alli Vikman ja Jimmy Åkesson. Elokuva kertoo vanhasta jokilaivan kapteenista joka rakastuu omaishoitajaansa. Miehen aikuinen tytär ei hyväksy suhdetta ja hän haluaa luonnollisesti saada isän perinnön, jota hänellä ei oikeastaan vielä ollutkaan. Rakkaani merikapteeni kertoo ikäihmisten vetämättömästä petipainista puolikuntoisella luttamunalla, puon ilmaisexiannosta ja luutarhaan muuttoa ennakoivasta asunnonvälittämisestä.
xxx/ellauri255.html on line 71: Mannergeim tarkasti ympäristönsä, peitteli jälkensä ja kaivautui siirtolohkareen alle. Hän oli nukkunut jo monta kymmentä talviunta, mutta yhä lähempänä hän oli jo tavoitettaan, Leningradia! Karttaa tutkiessaan hän havaitsi olevansa pian jo sadan viidenkymmenen kilometrin päässä tuosta ryssän suolle rakentamasta kusiaispesästä. Hieman häntä harmitti että kuusikymmentä vuotta sitten - saati silloin aikaisemmin, sata vuotta sitten, kun olin omaishoitajana - ei oltu lähdetty mukaan kunnon kähinään ja pommitettu entistä tsaarin aikojen loisteliasta mutta sittemmin proletariaatin rappioon ajamaa sudenpesää saunapuiksi, mutta minkäs teet. Marskin vanha mietelause "turha rypistää kun paska on jo housussa" oli pitänyt hänet elossa monet epätoivoiset, hysterian ja deliriumin täyttämät kevätaamut.
13