ellauri030.html on line 215: Tää olis sellaisenaan jo aivan riittävää, mutta herneenpalon on viran puolesta lisättävä vielä kristillistä puppua koskien Ääretöntä Viisautta ja Eliaa, joka ainoana lähti taivaaseen housut jalassa. Kuoleman voi sen mielestä kohdata tyynen rauhallisena vaan jos se on ovi johkin jatko-osaan, tukijatkoon vyöllä tai ilman vyötä. Ja mixi? Ainakin mulle nimenomaan se on rauhottava ajatus että tässä kaikki, ei tarvize alottaa mitään revohkaa enää alusta. Kikherne sanoo et Cicero uskoi jatkoon vaan koska se halus jatkoa. No miten hernepussin usko eroo siitä? Herneelle pakanoiden pelleusko jatkoon oli hyvää evidenssiä et sen oma usko on oikea. Vähän niin et "close, but no cigar". Mun mielestä se todistaa just päinvastaista. Kaikki uskoo koska haluu uskoa, ihan sama mitä, kunhan vaan ei "tämähän oli nyt tässä, vai mitä?". Niin lujassa on Darwinin kolmas käsky "EAT! EAT!".
ellauri030.html on line 272: Siinä on taas Cicero vähän väärässä kun se sanoo ettei auktoriteetti liity hopeaselkäisyteen. Kylläpäs. Se just on tässä tärkeä tekijä, kato vaan jumalaa ja joulupukkia. Periaate on näet se ettei apina taho päästää johtoon ketään izeään nuorempaa tai edes samanikäistä, koska se tarkottas että omat mahixet päästä samalle johtopaikalle on jo ohize. Ne äänestää mieluummin izeään vanhempia vaikka kuinka paskoja. Kato vaan mikäläisiä rahnuxia on kaikki maailman johtopaikat täynnä. Ja nimenomaan hopeaselkiä, vanhat ämmät kelpaa vaan ihan poikkeustapauxessa. Ja nyt tulee jotain oikein paxua:
ellauri030.html on line 280: Lopulta päästään viimeiseen syyhyn olla hapan vanhus, nimittäin viikatemies, joka kurkkii jo ihan selän takana. Mun kanta on, että kuolema ja sen pelko on molemmat yhtä luonnollisia kuin vino penis, eikä kummastakaan (mistään kolmesta mun kohdalla) pääse eroon millään ilveellä. Kaikenlainen selittely on ihan turhanpäiväistä. Mutta just SIX, ettei niistä ole eroonpääsyä, nimenomaan niistä jaxetaan jauhaa ihan ilman loppua. (No, vinoista pippeleistä vähän vähemmän.) Onhan mullakin niistä jo erinäisiä palstakilometrejä. Muusa sanoo toisesta huoneesta: ÄLÄ JAUHA!
ellauri030.html on line 284: Sevverran olis kristityillä tohon Siiselin puheeseen huomauttamista, et sen mukaan kuoleman jälkeen ei joko tunnu miltään tai tuntuu tosi hienolta. Minnekkäs putos se kristittyjen kekkaama kolmas mahdollisuus että herätäänkin kuumassa paikassa loputtomaan lapioduuniin hiilikasalla? Mitäs jos jumala onkin jättimäinen kana? Tai ollaankin kohta matoja, kuten haaveilee Dalai Lama? Mahdollisuuxia on loputtomia, todennäköisyyxiä vaan yx. Mikäkö? Sitä sietää kysyä ex-vanhuxilta, saman homman jo läpikäyneiltä. Tehdä gallup luutarhassa.
ellauri030.html on line 294: Eli siis ei, ei tässä edes koitetakaan kumota tota harmoniavaihtoehtoa, se ei vaan kelpaa, koska nimenomaan KAIVATAAN toisenlaista todistelua, jotta voitaisi USKOA, ettei sielu kuole ihmisen kuollessa. Will to believe, kuten William James, tuo pragmaatikko, leukavasti laukaisi. Ei tässä ezitä faktoja, vaan rohkaisua. Faktat ovat masentavia, kuten jokainen optimisti tietää muutenkin. Täytyy tehdä kuin Fagerströmin positiivinen Gunilla, kieltää ne. Sitten jaxaa pikku sirkka taas sirittää ja potkia.
ellauri030.html on line 389: Jos menet kylpemään, kuvittele, mitä kylpylaitoksessa tapahtuu, kuinka siellä jotkut loiskuttelevat vettä toisten päälle, jotkut tungeskelevat, jotkut käyttävät herjaavaa kieltä, jotkut jopa varastelevat. On turvallisempaa tarttua toimeen, jos heti sanot itsellesi: ”Tahdon mennä kylpemään, ja tahdon säilyttää oman luonnollisen mielentilani.” Ja menettele samoin kaikessa, mihin ryhdyt. Sillä siten olet valmis sanomaan, jos jokin estää kylpemistäsi: ”Enhän tahtonut ainoastaan kylpeä vaan myös säilyttää oman luonnollisen mielentilani, mutta sitä en säilytä, jos minua vaivaan itseäni tällaisilla sattumuksilla.”
ellauri030.html on line 531: Musta tää idealismihöpötys on aina kuulostanut ihan skizolta. Miten joku täysipäinen voi ruveta rakentamaan maailmankuvaa omasta päästä käsin? Mitäs sit kun kohta olet kuollut? Sammuuko valot koko näyttämöltä? Typerää, ja hirmu izekeskeistä. Mix tehdä izestä tärkeämpää kun se on, vaan yksi tuikku muiden joukossa. Mut nää tyypit on vähänkun sellaset terapiamuodot joissa mennään taapäin omaan syntymään, kirkas valo pilkahtaa tunnelin päästä, joku vetää tukasta ja joku huutaa. Ai se olin mä. Onx ne OIKEESTI epävarmoja siitä onx ne olemassa vai ei? Tokkopa, meneehän ne joka aamu maitokauppaan ostamaan tuoreet sämpylät, niinkuin Walter vei mut Munchenissä mukanaan vielä kasikymppisenä. Ilman puudelia.
ellauri030.html on line 618: Toisaalta nimenomaan masennuspotilailla on useissa tutkimuksissa todettu olevan hyötyä positiivisuudesta.
ellauri030.html on line 692: heittämään blondin tukan silmiltä ja sanomaan: nyt pohditaan.
ellauri030.html on line 709: Lähetäänpäs kazomaan tätä lähemmin. Tää on Stanfordista, pienin lisäyxin.
ellauri030.html on line 786: Voltaire sanoi että taivas antoi meille elämän monien vaivojen vastapainoxi 2 asiaa, toivon ja unen. Sen olisi pitänyt laskea mukaan vielä nauru. Kunpa oliskin yhtä helppoa naurattaa tolkun ihmisiä, ja vitsikkyys ja kasvantaviäryys, jota siihen tarvitaan, eivät olisi yhtä harvinaisia kuin on yleisiä lahjat runoilla päänsärkyä, kuten mystisillä pohdiskelijoilla, häränpyllyjä kuten neroilla, ja sydänsärkyjä kuin romaanikirjailijoilla (ja muilla sellaisilla moralisteilla). Niinpä, Imppa. Sulla taas oli kadehdittava taito kirjoittaa rutikuivia pohdiskeluja ja kilometrin pituisia virkkeitä.
ellauri030.html on line 884: Bertrand Russell oli tommonen standup koomikko. Filosofian pointti on lähteä jostain arkipäiväisyydestä ja päätyä johonkin niin päättömään ettei kukaan usko sitä. Samaa sdradegiaa noudattavat monet mytomaanit, kuten Aglaja Ivanova Jepantshin Doston Idiootissa ja Riitta Roth. Filosofi ei pelkää absurdia enempää kuin kemisti likaa, tai lingvisti rumia sanoja. Tässä vielä Russellin onelinereita:
ellauri031.html on line 132: Yxi säälittävä pätkä on säilynyt nimeltä Dragsvik språk - artikel, josta on tämän albumin motto. Se on kai mun oma ruozinnos T.C. Whiten kirjan murkkuepisodista. Loppu löytyy osin puhtaaxikirjotettuna alempana. Mä huomaan että mulla oli jo sillon eli 40v sitten sama tyyli lainata ja samalla väännellä toisten textiä. Vähän kun ajoneuvon käyttöönottoa ja hylkäämistä ojaan lyttyyn ajeltuna, ryynit penkillä ja tankki tyhjänä.
ellauri031.html on line 191: - Nimenomaan! Säästyneillä rahoilla voisi laskelmieni mukaan ajaa taxilla Viru-hotellin ympäri kolmen vuoden ajan.
ellauri031.html on line 231: Kesäisin lähetetään heidät suuriin leireihin rannikolle tai vuoristoon (kuin Aku ja pojat!). Lapsia ei pakoteta osastoihin. Mutta on sanottava, että koulupojat jotka eivät kuulu nuorisojärjestöihin saavat joskus kärsiä fasististen tovereittensa kiusaa. Järjestöissä pojat oppivat tottelemaan käskyjä, käsittelemään ylempiään ja alempiaan ja aseita, seisomaan vahdissa, sanalla sanoen sotilaan velvollisuuxia. Moraalisesti ja fyysisesti heitä valmistetaan tulevaan tehtäväänsä, jonka sisältö selvään käy ilmi nuorisojärjestön johtajan sanoista: "Ehkä tulee aika maallemme, jolloin kokonaisen sukupolven täytyy uhrata kaikkensa, toimintansa, omaisuutensa ja elämänsä kansakunnan tulevan suuruuden hyväxi. Silloin johtajalla on oleva uusi kansa, palavan uskon ja uhritahdon täyttämä, valmis valittamatta uhraaman kaiken suuren päämäärän vuoxi." Kuuliaista tykinruokaa, kiväärin- ja tykinkuulille maalitauluja. Niinkuin kävikin. Sääli ettei listitty kuin muutamia miljoonia, enemmänkin maalitauluja oisi ollut maailmanlaajuisesti tarjolla.
ellauri031.html on line 276: "Minun läsnäoloni italialaisten filosofien 7. kansalliskokouxessa on tarkoituxena torjua syytös että fasismi on laskenut italialaisten älyllistä tasoa ja työntänyt syrjään henkiset ja sivistysarvot. Tämä syytös on perätön. On muistettava ettei meitä suurmiehiä synny joka vuosi. Olemme nyt välikaudessa jolloin tarmomme menee empiiris-materiaalisten ongelmien ratkaisuun. Elämäntaistelu meidän päivinämme on niin kova ja modernin sivilisaation varjopuolet niin synkät että pessimismi kulttuurin rappeutumisesta on osin puolustettavissa. Kuitenkin uskon, että pian meillä on suuri filosofia, suuria runoilijoita ja taiteilijoita. Sellainen kehitys on valmisteila. Mutta nykyaikaan eivät filosofit voi paeta elämää. Norsunluutorni on murentunut kaupunkiemme hälinässä ja levottomassa menossa. Filosofi ei ovi vetäytyä korkeiden vuorenhuippujen yxinäisyyteen, sillä lentokoneen moottorin surina riittäisi tuomaan hänet takaisin modernin maailman mekaaniseen todellisuuteen."
Teollinen sota, sotateollisuus. Siitähän 1900. vuosisadan alussa oli kymysys. Italia tarvizee nyt soveltavaa filosofiaa, riippukeinumiehiä, ei mitään norsunluupuikkoja.
ellauri031.html on line 321: Se kirjoitti yhden romaaninkin 1910-luvulla, kirkonvastaisen, nimeltä Kardinaalin rakastajatar, jonka se sittemmin izesensuroi kun halus tehdä paavin kanssa sovinnon. Se oli kova marxilainen noihin aikoihin. Kova nietscheläinen myös, peukutti epätasa-arvoa ja yli-ihmisyyttä.
ellauri031.html on line 325: Mussolini riitaantui sossujen kanssa 1914 maailmansodasta. Se halus mukaan, sosialistit ei. Se oli 38. Siitä lähtien se alkoi voimakkaasti poppoloilla omaan taskuunsa. Avanti poppolo. Sen poppoon nimi oli Fasci Rivoluzionari d'Azione Internazionalista in 1914, mistä tuli nimi Fascisti. Kansainvälisen toiminnan vallankumouxellisia risukimppuja. Luutaakkoja. Nytten sanottaisiin soluja. Inter-osa nimestä izesensuroitiin sittemmin. Sala-ampujien hassu kukkohattu päässä se komeili maailmansodassa. Siitä tuli korpraali niinkuin Aatusta, koska se oli niin henkilökohtaisesti rohkea. Siihen osui kranaatinsirpaleita niinkuin Calleriin. Italiaanot oli ympärysvaltoja suuressa sodassa. Viirikukkohattu teki sitten puolikäännöxen seuraavassa erässä. Takinkääntäjä. Britit rahoitti sen valtaannousua maailmansodan jälkeen. Teki puolivoltin ja ampui punatakkeja.
ellauri031.html on line 587: Juonen kehittely on lisäxi kaavamaista ja epäuskottavaaa, henkilöt tekevät esimerkixi keskenään teennäisiä sopimuxia. Sariola ei liioin kykene luomaan tai säilyttämään jännitystä, sillä supisuomalaiseen tapaan hän ei osaa vihjata vaan alleviivaa mitättömimmänkin käänteen. Kuolemaani saakka -romaanin lause "Hän totesi arvioineensa miehen luonteen täysin oikein" on ikävä kyllä tyypillistä Esa-Mauria. Juonenkin tasolla lukijan osaxi jää olla vain pelkkä passiivinen kuluttaja. Sariola ei siis ole tarinankertoja, vaan tarinantappaja, perinteisen pitkäpiimäinen selittäjä.
ellauri031.html on line 589: Tätä siantappoa jatkuu sivukaupalla, tulee sormet kipeiksi pelkästä kopioinnista. Mutta eteenpäin, tästähän voi oppia romaaninkin kirjoittamisen alkeita eikä vaan teurastusnixejä.
ellauri031.html on line 591: Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.
ellauri031.html on line 599: Näistä puuttellisuuxista on kohtalokkaita seurauxia romaanien henkilöille. Henkilöt rakentuvat enemmän kertojan selityxistä ja vakuutteluista kuin toiminnasta ((häh? vaikka toimintaterapeutti on puikoissa?), niistä tulee väkivaltaviihten tai pornografian tutuxi tekemiä törmäysnukkeja. Sariolan romaaneissa ei näy jälkeäkään moraalisesta epäsovinnaisuudesta tai kapinasta. Ihan vaan puhasta darwinismia, mies miestä vastaan, kukot tunkiolla, vahvin kasan päällä.
ellauri031.html on line 601: Pelisommitelminakaan Sariolan romaaneista ei ole mihinkään. Henkilöiden välisten pelien ratkominen vaatii saman verran älyä kuin pyöreän puikon työntäminen pyöreään reikään. (hmm. apropoo, olikos Sariolalla panokohtauxia? En muista.) Pelikirjana niitä voidaan luonnehtia yhden kortin pasianssixi. Ehkä Esa-Mauri on tahallaan kehitellyt romaaneista skizofrenialääkkeen vastineen. Moniäänisyys kallon sisällä on menestyxellisesti vaimennettu. Sariola saavutti melko laajan lukijakunnan suosion. Ylläri, luku- ja kirjoitustaidottomat löytävät aina toisensa. Hyihyi-humanistit rakastavat halpoja sensaatioita ja helppoja opetuxia. Sariolan paha jos mikä on turvallista pahaa. Kaikkitietävä tsygologi selittää sen niin, että tyhminkin ymmärtää. Paha lakaistaan matolta sen alle yhtä naiivisti kuin kristityillä ja marxilaisilla.
ellauri031.html on line 610: Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista.
ellauri031.html on line 611: Jalosen romaanit keskittyy niin kovasti päähenkilöiden eettisiin ongelmiin, että henkilöt latistuvat. Niistä tulee yxitasoisia tyyppejä: hyviä, pahoja, tai jaloja, valkoisia ja mustia hattuja, erinäköisiä täytettyjä pöllöjä, jotka havainnollistavat erilaisia ekolokeroita ja selviytymisvaihtoehtoja. Kaiken kukkuraxi päähenkilöiden etiikka on kristillisväritteistä, vähän väliä lurautellaan raamatun tai uskontokirjan lauseita. Henkilöiden ongelmat ja niiden ratkaisut ovat niin naiiveja ja alkeellisia, etteivät ne kiinnosta.
ellauri031.html on line 613: Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.
ellauri031.html on line 624: Koska kyse ei ole tiedosta vaan tahdosta. Tän homman pitää mennä herran mielestä nimenomaan näin, tää farssi on kazomoita varten, ei sitä izeään. Se tietää kaiken, mutta pokat eivät. Jännitys on kokonaan niiden puolella. Tää on dramaattista ironiaa, sanois Aarne Kinnunen. Herra seuraa pokia kuin aussi poliisisarjan räjäytetty ukkeli märklinjunia: toi tulee tuolta pakkia, törmäis tohon junaan mut tää vaihde vaihtuu ajoissa, tää pikku muoviukko näyttää sille lippua ja vislaa.
ellauri031.html on line 654: Kaarlon sankaritarinat appelsiininpoimijana Kapernaumin naapurissa (Tiberias) muistuttaa elävästi Amos Ozin kibbutziromaania. Mut porkkanoiden kitkeminen on jo niin vittumaista, et Kaarlo pyytää jumalalta siirtoa. Ja tulihan se, skotin lähetyssairaalan talonmiehexi. Maire odottelee katraan kanssa tehdastyöläisenä ruozissa. Kaarlon ei auta muu kun alkaa kazella perheasuntoa, Maire pommittaa niin kovasti. Eka ei kelpaa kun siellä on perkeleitä komerossa. Perhe saapuu vapahtajan kotijärven rannalle ovettomaan ja ikkunattomaan talorötisköön. Aika karua niillä oli tappaessa rottia ja käärmeitä, niinkuin meillä monen muuton jälkeen mutta enemmän kotieläimiä. Saita asshole skotti kusettaa niitä, tekevät sairaalassa työtä palkatta. Syövät 5 kaktusta ja 2 kalaa katiskasta. On vaikeaa. Sitten saidan skotin sairaala suljettiin, kun rotta oli syönyt lapsipotilaalta nenän. Skottilähetti lähetettiin kotia, Syvännön bibliabisnes tuli tilalle.
ellauri031.html on line 706: Beersheba eli Sheban (ar. leijonan) kaivo on Negevin autiomaan näpein paikka etelässä. Siellä on tossi kuuma. Abraham kinas siitä Abimeelekin kaa, Iisakki nimesi sen toistamiseen, Samulin poika Joel oli siellä dumarina, Elias piileskeli siellä Iispetiltä. Aika tuppukylä. GTt otti sen arabeilta 1948 taistelussa. Nyt siellä on vitusti venäläisiä jotka pelaa shakkia ja kehittää hightekkiä.
ellauri031.html on line 710: Ikkunattomasta rottelosta perhe muutti kaupunkiin kaltereilla varustettuun pieneen lukaaliin. Ei vesihanaa, paskahuusi pihalla. Sitten jossain entisesä pensionaatissa 10v (niillä ramppas koko ajan vieraita Suomesta joista ne sai pientä airbnb tienestiä) ja 1963 omaan taloon kuumien lähteiden lähelle, herran korvauxena Muuramen talosta. Jonka se oli kyllä myynyt Kaarlolle halvalla ja maxanut jo käyvän hinnan. Mut herra maxaakin kaiken tuplana, hyvän niinkuin pahan. Niin Mairekin, joka sukelsi Gennesaretin järven syvännöstä Kaarlo kullalle uuden kultaisen vihkisormuxen. Oli liian iso Mairelle, eikähän niitä käy pienentäminen. Sekin maxaa.
ellauri032.html on line 97: Arminiusta on syytetty kyllä ansaintamoraalista. Esim Descartes oli niillä linjoilla. Encyclopedia Britannican sivustolla sanotaan, että Descartesin moraali oli anti-Jansensistista ja anti-Calvinistista, ja et sen mielestä armo ansaitaan olemalla oikein kilttejä. Se oli optimisti, ihmisen järki ja tahto pystyy vaikka mahdottomaan. Se ei ollut pessimisti niinkuin jansenisti Blaise Pascal (1623-62), joka meinas et pelastus on vaan ilmainen lahja niille, jotka sattuu sen saamaan. Pascal eli lyhyen elämän, armonisku tuli äkkiä. Descartesia haukuttiin tämän takia Arminiuslaisexi. Descartesin mielestä ei ole mitään järkeä olla kunnollinen, ellei usko kuolemanjälkeiseen elämään ja loppuarvontaan. No nettisivuja ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, niissä on monia vaihtoehtoisia totuuxia, kuplamuovia kullekin, paukutettavaxi oman maun mukkaan.
ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri032.html on line 253: Taas Eliot koittaa rationalisoida selvää huttua. Kyllä Paskalin pesulakuitistakin ilmenee, että kun usko tulee tilalle, järki sanoo adjöö eikä au revoir. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydäntäs vaan! Koko naamarin täydeltä tulee höttöä, kun persoonallisuus on pelissä. Mitä Eliotkin luuli tietävänsä tieteestä, humanistipohjalta. Kääntymisen jälkeen Tomppa kirjoitti kesympiä runoja, joista sen ateistifänit ei enää tykänneet. Nobel tuli Neljästä kvartetista 2. maailmansodan jälkeen 1948. Siinäkin on jotain kristillistä mystiikkaa.
ellauri032.html on line 283: Hobbes oli keskosena syntynyt tappelusta karkuunjuosseen juopon kirkkoherran poika Wiltshirestä. Kirkkoherra nukkui kirkonpalveluxessa ja heräs kesken kaiken vaan sanomaan: "ruutu on valttia". Tomppa joutui hanskanompelijasedän hoidokixi, oli hikipinko koulussa, ja noin vuonna 1603 se lähetettiin Oxfordiin Magdalen Halliin (Hertford College). Valmistui hitaasti, "vasta" 20-vuotiaana. Se oli koko ajan saman suvun kotiopettajana. Kävi vaihdossa kaverinsa kanssa, käänsi Thukydidestä js muita grekuja, sai siitä päähänsä päättömiä ajatuxia demokratiasta ja yhteiskunnasta.
ellauri032.html on line 328: Vielä parempaa: se selittää samalla mekaanisella tavalla unet ja niihin liittyvät uskontohörhöjen mystilliset hörhöilyt. (Tästä hörhöt ei takuulla kyllä innostuneet.) Hobbes vinoilee että varsinkin ritariromaanien lukijoista tulee hulluja kuin Don Leukava. Uskonnollisia traktaatteja ei se varovaisuussyistä tässä mainize, vaikka haukkuu kyllä noitia ja muita sarlataaneja, jotka tekee taikoja henkimaailman nimissä. Samanlainen erehdys on väittää, että pahat unet tulee perkeleeltä ja hyvät taivaan isältä. Pahat unet tulee ruuansulatusvaivoista ja päivän kauhuista, hyviä on märät unet, jotka tulee ylizevuotavista pusseista.
ellauri032.html on line 332: Kielellä saa sanotuxi ajatuxia joita ei voi kuvitella, kuten äärettömyys. Aivon neuroverkko on äärellinen automaatti, mutta vaan teoriassa voi sillä tuottaa äärettömän kielen. Teoria lausejoukko seurauxineen, siis kieli, opettaa logiikka. Joukko-opissa ei voi ristiriidattomasti olla rajoittamatonta komprehensioaksioomaa, sen osoitti Russell kolme vuosisataa myöhemmin paradoxixi. Koko ääretöntä ei voi käsittää yhteen läjään, se ajatus puree häntäänsä kuin koira, joka on lukenut ritariromaaneja.
ellauri032.html on line 334: Kielen opetti jumala Aatamille, käski nimeämään otuxet. Vaan sanahan se on izekin, tai kolme sanaa: luota jumalaan. Logiikkaa ei juutalaisten jahwe Aatamille opettanut, vaikka osasi, ja osasihan Aatamikin päätellä seurauxista syihin, nimittäin uskottomaan Eevaan ja vällykäärmeeseen. Se on hyvä taito kun ezitään kivitettävixi syntipukkeja. Baabelissa mentiin kielitaidossa jo liian pitkälle, ja jumala hajoitti koko rakennelman alkutekijöihinsä. Siitä kiittää sitä vielä tänään tulkit ja kääntäjät.
ellauri032.html on line 491: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).
ellauri032.html on line 512: Ooh! Mikä kunnia! Margaretha sanoi Sara Medbergin chicklit-romaanissa Kultapossun kaunottaret. Nyt kun hetki oli käsillä, yllättävä epäröinti valtasi hänet. Halusiko hän viettää loppuelämänsä runoilevan loordin rinnalla? Mitä laardia.
ellauri032.html on line 553: kazomaan miten on 60-luvun lapsuutemme kesämökin käynyt.
ellauri032.html on line 706: Salaisuus, että Jumalan Poika voi tehdä leipiä, jos hän haluaisi, oli totta mutta sopimattomaan aikaan sattuvaa. Eihän se että Jeesus yxin mutustelee leipää autiomaassa ole kovin näyttävää. Vapahtaja tarvitsi useita tuhansia ihmisiä, joilla ei ollut mitään syötävää. Silloin hän voi tehdä sen. Sen vuoksi Vapahtaja ei sekaantunut tähän tällä kertaa, vaan sanoi: ”Minä juon nyt kahvia. Koen nyt, että ihminen voi elää yhtä hyvin ilman kahvileipää. Olen jo paastonnut 40 päivää ja silti olen elossa”.
ellauri032.html on line 733: Jos eläville pitää jotain saarnata, niin se on tämä. Jos minkä tahansa pitäisi havahduttaa kuolleista niin se on tämä. Jos suuret joukot laulavat lauluaan Karitsan valtaistuimen edessä, silloin he tulevat sanomaan: ”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut meidät Jumalalle” (Ilm. 5:9). Aika veristä leikkiä.
ellauri033.html on line 55: Muotikirjailija julkkis pääsee akatemiaan 43-vuotiaana 1895. Vähän myöhemmin kuin mä Kovvolaan. Kirjailijana se on yhtä kausituote kuin Esa Sariola. Ilmeisesti ihaile triesteläistä jesuiittasukuista kaunista ja fixua Minnie David vaimoa joka osaa italiaa ja on hyvä kääntäjä. Senköhän käskystä se tekee täyskäännöxen aktiiviuskovaisexi 1901. Pettää sitä kyllä, se on normaalia. Asuvat koko ikänsä bulevardilla kuin Esa Saarinen ja Pipsa. Ne on lapsettomia. Paul on pessimisti eikä piittaa laahuxesta enempää kuin Pentti Linkola. Se ei ole ritarillinen vaan pelkkä porvari, valittaa aatelinen tuttava. Sillä ei ole syntyperää. Se on vähän maalta, Ardèchen kultahattu, moukka. Aatelisrouvien eunukki, mut bylsiihän se Marie Kannia. Matkustelee tosi paljon itexeen. Minnie jää kai kotiin kastelemaan kukkia kuin Mme Maigret. Jenkkituomisina tuo ranskankieleen sanan building. Ois saanu jättää tuomatta. Minnie kääntää jonkun Paulin ihaileman jenkkiromaanin, kääntäjättären nimeä ei "tietystikään" panna esille.
ellauri033.html on line 72: Marcel kuoli virallisesti hoitamattomaan bronkiittiin. Armeijan lääkärit väitti että mun Moskovassa saama tauti oli bronkiitti. Sinuiitti se oli. Sain turhaan maata viikkokausia. Siitä jäi ikuinen taipumus saada sinuiitteja. Se on yx harvoista asioista jota olen elämässä katunut, että menin kuumeisena lomalta kasarmiin. Ois pitänyt sairastaa kotona, karkuruuden uhalla. Saablarin isänmaalliset pstoalaiset. Fasistit. Fan anamma.
ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri033.html on line 410: Pahansuovat sielut pilkkaa Hra Bourgetin harrasta snobiutta, mut siinä voi nähdä tietyn pyrkimyxen tarkkuuteen. Eikös buduaarit ja salongit ole vaan kehys, jossa sen romaanit kukoistelevat, miljöö missä sen sankarit kehittyvät? Kyllähän se herkuttelee ihan sikana pikkuseikoilla kuten prenikoilla ja pukukoruilla. Suurin osa Hra Bourgetin henkilöistä pukeutuu hirmu huolella, mut eikös niillä ole syytäkin? Jos markiisi Bonnive tekee vaikutuxen Rva Nancayhyn, se saa kiittää siitä sen kauluksen ja mansettien hienoa leikkausta ja leveetä mohairnauhaa, joka roikkuu hienosta kultahakasesta, johon on kiinnitetty sen antiikkinen lornjetti. Ja mixkä ei Rva de Tillieres Raymond Casain ilmestyttyä nää kaunopuheisessa ja kiltissä Poyannessa, jota se on rakastanut uskollisesti vuosikausia, enää kuin hövelin ja lurittelevan tunkeilijan? Sen ymmärtääxemme Pollen on näytettävä että Casai on hienoston makutuomari, jonka pukeutumishuoneessa nuoret näkee hienon hyllyn jolla on upeasti järjestettynä 92 paria kenkiä. Ei ihme että Rva Tilliers on höxötyxissään vaan sen nimen kuullessaan.
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 414: Voi kysyä oliko luonto tarkoittanut Hra Bourgetin kirjoittamaan mondeeneja romaaneja. Se tahtoi olla muodikas kirjailija, ja sitähän se oli. Mutta samalla kun onnittelee sitä sen innosta täyttää tämä tehtävä, voi katua ettei se ottanut izelleen sopivampaa aihetta. Hra Bourgetin valizemassa genressä sen ominaispiirteet kääntyvät vioixi. Sen kaunein kirja (kai tää Disciple?) on ankara ja vahva etydi, jossa ei ole mitään mondeenia. Kun B. maalaa mondeenia eleganssia, sen vakavuus kuulostaa nulikkamaiselta, ja kun se pohdiskelee sentimentaalisia typeryyksiä, sen metafysiikka kuulostaa pedantilta. Sillä ei ole mitään niitä lahjoja joita hommaan tarvittais. Se on tunnollinen ja raskas, se ei osaa leikkiä. Siltä puuttuu huolettomuutta, taitoa ja suloa. Se minkä muut antavat hienoisesti ymmärtää, se sanoo pitkän kaavan mukaan yxitoikkoisen monisanaisesti. Missä muut liu´uttelevat, se tunkee päälle ja tolkuttaa. Pakinointi ja ironia on sille tuntematonta. Se on tarkka havainnoija, kexeliäs moralisti, mutta siltä puuttuu totaalisesti henkevyys. Vaikka lukee kaikki ne 15-20 romaania mitä se on kyhännyt, ei löydä mitään vizikkäämpää kuin Francoisen pölinä Mensongesissa, tai Opetuslapsessa pappa Carbonnetin turina: yx sanoo kukkelikuu incogniton sijasta, toinen sanoo 4-12 välillä pro catimini. Hra Bourget kerää huolellisesti tämmöisiä hulvattomuuxia; Bouvard ja Pecuchet teki sen paremmin.
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri033.html on line 420: Hra Bourgetin naiset on niin samanlaisia keskenään että ne menee sekaisin. Miesten joukossa, jos ei lasketa Hubert Liaurania, Rene Vincya tai edes Poyannea, jotka on harvinaisen mitättömiä, ei löydy enää muuta kuin se ikuinen diletantti, tää analyysin "uhri", joka on joka romaanissa eri nimellä tollanen fin-de-siecle lapsukainen, joka alkaa jo hymyilyttää, eikä ole yhtään vähemmän mahtipontinen ja hälyyttävä kuin suurpiirteinen insinööri tai kohtelias tehtaanisäntä. Ruvetessaan zygologixi Hra Bourget unohtaa olla kirjailija. Se sekottaa tieteen, joka kuvaa elämää ja taiteen, joka kyhää sitä. Useet sen kirjoista on vähemmän romaaneja kuin jotain pöpilän sairaskertomuxia.
ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri033.html on line 432: Joissakin romaaneissa Hra Bourget ei tyydy vaan kuvaamaan sielujen tilannetta, vaan se asettuu vastustamaan joitain oikeita väitteitä. Opetuslapsessa, esimerkiksi; ja siellä sen analiissi on ihailtavan tarkkaa ja syvällistä (sanoo Pellissier; lue: päädytään katoliseen johtopäätöxeen). En sanoisi samaa Luvatusta maasta enkä Cosmopolixesta. Luvatussa maassa moralisti esittää kysymyxen, mutta zygologi vesittää sen. Ikävä kyllä tässä ei päädytä yhtä selvään loppputulokseen kuin Opetuslapsessa.
ellauri033.html on line 477: Wyszewski pahoittelee ihan Jeremiaan ja Platonin äänenpainoilla, että senaikaiset romaanit, teatteri, kaikki fin-de-siecle häärintä ovat ällösti latistaneet vuosisataiset kunnian ja ylpeyden, perhesiteiden ja uskonnon meemit. 20v kestänyt snobeilu ja uuber-menscheily on ollut ihan perseestä, ajatellen nyt vaan vaikka meidän omia pentuja. (No niitähän ei porvari-Paavalilla ollut, lukuunottamatta Fifiä.)
ellauri033.html on line 479: Jos ne ei kerro omia tarinoitaan, kirjailijat kexii juonia uutisista tai vanhemmasta viihteestä, esim myyteistä. Disciplen taustalla oli joku affaire Chambige, ilmeisesti jonkun Paulin kaverin tunaroima Klasu ja Ebba tapaus, jossa Klasu muka ampuu vahingossa oman pään ohi ensin nitistettyään menestyxekkäästi Ebban. Tästä nuoriso oppii ampumaan huonosti, tuumii Bourget ja päättää kirjoittaa siitä opettavaisen romaanin. Sekaan voi laittaa paljon monarkismia ja mies-ja ääniperiaatteen pelkoa, puhumattakaan nais-ja ääniperiaattesta. Plus muuta naisten halvexuntaa ja niistä viisastelua. Proustin hyvä puoli sentään on et se on kiinnostunut vaan ja yxinomaan persereijistä.
ellauri033.html on line 491: Marcus Claudius Marcellus (42 eaa.-23 eaa.) oli Rooman keisari Augustuksen siskon Octavian poika. Marcelluksen isä oli Gaius Claudius Marcellus. Augustus aikoi tehdä Marcelluksesta seuraajansa ja antoi tyttärensä Julian Marcellukselle vaimoksi vuonna 25 eaa. Augustus otti myös hänet mukaan sotaretkelle Hispaniaan samana vuonna. Augustus haki Marcellukselle oikeuden asettua ehdolle konsuliksi kymmenen vuotta ennen lain säätämää ikää. Vuonna 23 eaa. Marcellus oli ediilinä, mutta hän kuoli saman vuoden lopulla. Augustus nimitti Marcelluksen mukaan teatterin ja antoi haudata hänet omaan mausoleumiinsa.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri033.html on line 512: Noniin siis tässon eka tää M. Adrian Sixte, professori joka on hirmu ateisti hyypiö, se pysähtyy puistossa joka päivä nauramaan apinahäkin eteen kuin Lassi vanhempineen: hyi ällöä! Mix mä en saa tehdä noin? Tule Lassi mennään kazomaan lintuja. Mut silti niin tuttua. Ja se menee pitemmälle kuin Kant, Spenser tai Taine, eikä jätä jumalalle edes pientä rakoa, tommosta käsittämättömyyden koloa, jossa se voisi vielä kyykkiä suojassa tieteeltä. Eikä siinä kaikki, se koittaa tehdä sosiobiologiaa ennen aikojaan ja johtaa "meidän" kaikista hienoimmat meemit jostain darwinistisista apinajutuista. Siis todella paha mies, nyt ei ole hyvä fiilis kellään. Sen emäntä ompelee salaa pyhäinnappeja sen liiveihin.
ellauri033.html on line 518: Sixte sanoo kazovansa elämää poeettiselta kantilta (ketähän tää Sixte esittää?). Tää on Pollesta pila, S. on niin kuiva että rutisee. Sixte ei erota tietoa ja uskoa, se uskoo minkä tietää ja tietää minkä uskoo. Se tietää kuolevansa ja uskoo sen. Sitä uskonnolliset optimistit ei voi uskoa, vaikka tietävät. Kexivät vaikka mitä muuta epäuskottavaa ja uskoo sitten sen. Aika hassua et kun Polle tekee pilaa Sixtestä pila osuukin sen omaan kavioon. Siis mun miälestä.
ellauri033.html on line 526: Toisaalta sekin on typerä ajatus ettei dynamiitin kexijän tarvi välittää siitä mihin sitä käytetään. Kyllä se sattuu omaan nilkkaankin jos joku räjäyttää dynypötkön jalan alla. Voi hyvin ennustaa et jos kexii jonkun halvan tavan tappaa muita apinoita, niin kyllähän apinat sen käyttöön ottavat. Kemisti ei ehkä tunne likaa, muttei sen silti kannata syödä paskaa tai juoda myrkkyä. Haluaahan sekin elellä.
ellauri033.html on line 552: Karseita juttuja se kertoo kouluajoilta uskonnonopetuxesta, paxun pikku jansenistipapin pelotteluja, käteenvetoa ja rippitunnustuxia. Ei ihme jos ranskixet on vähän vinxahtaneita. Sellasta se varmaan oli femmalaisilla, joiden huomaan Kari Syreeni mua koitti kiskoa.
ellauri033.html on line 574: Setämieskirjailijat, kuis ollakaan, kirjottaa nenäkkäistä nuorista miehistä jotka ezii izeään omasta ja naisystävien pyllyvälistä. Näitä piisaa. Pieru exyxissä itkevät ja nussivat nuoria huoria ja/tai ahnaita puumia. Nuorten miesten esikoisromaanint ja leffat tuppaa olemaan sellaisia vielä tänäkin päivänä, ja varmaan tulee olemaan maailman tappiin asti. Pyllyvälistä se minuus on löytyvä. No se tappikin voi siinä olla jo arvaamattoman lähellä. Hukkapätkän mainizemia ja muita seuraavassa taulukossa:
ellauri033.html on line 597: Toinen suosittu temppu on valehtelu, kiinnitetään huomio jollain kexityllä tai väritetyllä jutulla. Paizi mun äiti ei pidä enää meetvuastista. Rikun pojat panosti tähän. Mytomaani äiti roolimallina. Sekin sujuu Gresloulta. Varmaan Pollekin käytti sitä jo äidin kaa. Maailman monimmassa ponissa on monta monessa.
ellauri033.html on line 642: Greslou pääsee vihdoin rivojen tarkoitustensa perille kirjoittamalla izemurhauhkauxen, sama kikka kuin toisellakin kotiopella, hra Prööllä. Charlotte tulee estämään, ja joutuu kotiopen punkkaan. "Kuollaan yhdessä!" se huutaa. Joo ihan kohta, mut ensin tää, sanoo Loup-Garou ja ryhtyy hommimaan. Charlotte on täysillä kyllä mukana, täähän on romaani. Se näyttää petissä ihan Tanagran terrakottapazaalta.
ellauri033.html on line 677: tosiaan poltti todisteet. Saakeli mitä paskaisia. Aatelispyllynreikiä. Ei sentään vaan jotain vielä atavistisempaa: ääliö Antero kertoo kuitenkin oikeudelle totuuden mut menee sit ja kylmän rauhallisesti nirhaa Loup-Garun luotipyssyllä, joka yhtä rauhallisesti sitä odottaa. Vitun mafiosoja. Tollanen kukkoilu on yxinomaan ällöttävää. Ja vielä viimesenä loppuvizinä Adrien Sixte ryömii kyynelehtien oppipojan raadon äärellä taivaallisen isäpapan puoleen. Polle kysyy: mixme huudettaisiin apuun suursmurffia ellei sitä oo? No monet hädissään huutaa apuun äitiä, vaikka se on maannut haudassa jo aikapäiviä.
ellauri033.html on line 744: Mutta kuka voi määritellä tarkan hetken jolloin jokin tarina alkaa? Kaikki on jo alkanut aikaisemmin, jokaisen romaanin ensimmäisen sivun ensimmäinen rivi viittaa johonkin joka on jo tapahtunut kirjan ulkopuolella. Tai todellinen tarina on se joka alkaa 10 tai 100 sivua myöhemmin ja kaikki se mikä edeltää on vain prologia. Ihmislajin yxilöiden elämä muodostaa jatkuvan juonen, jossa jokaisen yrityxen eristää koetun pätkä jolla on merkitys erillään muusta - esimerkixi 2 ihmisen tapaaminen joka muodostuu ratkaisevaxi kummallekkin - on otettava huomioon että kumpikin kuljettaa mukanaan kudosta jonka muodostavat teot, ilmapiirit, toiset ihmiset ja että kohtaamisesta seuraa muita tarinoita jotka erottautuvat heidän yhteisestä tarinastaan.
ellauri033.html on line 778: Kun nyt luen Albert Camun Rutosta Isä Panelouxin saarnaa ruton vaivaamalle Oranin kaupungille, huomaan taas selvästi, mix heittäytyminen jonkun herrajumalan jalkoihin on mulle ihan mahdoton ajatus. Se perimmäinen syy on, että jokainen tarjolle tuotu jumala on musta liian säälittävä henkilö, nilkkimäinen paskiainen kerta kaikkiaan. Mä oisin halunnut et se ylipäällikkö olis oikeesti jotain superia eikä vaan joku nilkki törkimys. Mut en osaa edes kuvitellakaan, millainen se supermies edes olisi, että se täyttäisi mun pääsyvaatimuxet. Tai nainen, ize asiassa mieluummin, vaikka todennäköisimmin se ei tarvis sukuelimiä olleskaan, mitäs se niillä tekisi. Mix sen edes pitäs olla erityisesti varustettu tän säälittävän apinan killukkeilla, pärstävärkillä ja logolla, ja pelata sen tiimissä. Ei, se ei vaan kerta kaikkiaan pelitä, ei kukaan joka vähänkin muistuttaa jotain tavallista tallaajaa, edes sen verran että sen kanssa voi normaalisti keskustella, jopa esittää vaatimuxia kuin Kaarlo Syväntö, ei täytä tilausta. Oiskohan perusvika se, etten mä ole riittävästi koskaan ihaillut edes omia vanhempiani, izestäni puhumattakaan? Ja lähimmäisiä mä lähinnä enimmäxeen inhoan. Tää Panelouxin pätkä on oireellinen, siinä ongelma näyttäytyy koko radollisuudessaan.
ellauri033.html on line 792: outo Grand XXL kuteissa piipertää vaivalla romaania.
ellauri033.html on line 1167: Hän julkaisi vuonna 1884 Mustetahrat -nimistä lehteä, joka esiintyi nazirevanshistipoikien äänitorvena. Hän liikkui muun muassa huijarirunoilija Leconte de Lislen ja symbolistipaskiaisten piireissä. Barrès kohosi nopeasti maineeseen sekä keikarimaisilla elämäntavoillaan että varhaisilla teoksillaan, joista useimmat olivat avainromaaneja. Vuosina 1888–1891 ilmestyneessä ensimmäisessä romaanitrilogiassaan Le Culte du moi (”Minän kultti”) Barrès uppoutuu tiiviisti itsetutkiskeluun, ylistää individualismia, ivaa vallitsevia arvoja ja hierarkioita sekä tuo esiin kiinnostuksensa kuoleman ja dekadenssin teemoihin. Mikä perse! Hän sai lempinimen prince de la jeunesse (”nuorison ruhtinas”). Vittu pahan ruhtinas, suoraan Mordorista. Nationalismi korvaa culte du moin culte du moi et mes copainsilla. Yhtä syvältä on molemmat.
ellauri033.html on line 1171: Vuosina 1897–1902 ilmestyneessä toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’énergie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barrès käsittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hänen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilöt, joten kotiseudun hylkääminen johtaa yksilöllisen identiteetin menettämiseen ja kärsimykseen. Barrèsin myöhemmät romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tyttö (Colette Baudoche, 1909) käsittelevät Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Näitä teoksia käytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmäisen maailmansodan aikana. Meidän yöjuna pysähtyi Metzissä kun oltiin interreilillä. Tyttöjä ei näkynyt. Paizi Helmiä.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri034.html on line 43: Ekasta painoxesta vastasi Mantere (Kaarlo, ei Eeki, nyt jo menehtynyt viidemuusikko, joka esiintyi nimillä Viktor Kalborrek ja Kari Grandi, ovatkohan sukua), joka kustansi viihdekirjallisuutta (ilkeämpi sanoisi kioski-), mm. Marton Taigaa, Outsideria, ja suspekteja lehtiä kuten Me Naiset ja Kalle, sekä mm. Jussi Talven paskaromaaneja. Ei siis varmastikaan työväenkustantaja, vaikka kirja löytyi työväenliikkeen kirjastosta. Mut ei myöskään vanhastaan fasistihenkisempi Gummerus.
ellauri034.html on line 61: Kuuluisia romaaneja käännetään uusille sukupolville uudelleen.
ellauri034.html on line 184: > > > 90-vuotiailta", hän sanoi. Olisin tarjoutunut tuomaan hänen ovensa taakse
ellauri034.html on line 283: Sukupuolten työnjako lissääntymisessä vois luonnostaan tehdä koiraasta valtaa kahmivan ja reviiriä laajentavan meemipellen, eihän se tiedä loppupeleissä kuka on se poikanen, joten sen kanzii keskittyä panotilaisuuxien maximointiin max isolla reviirillä. Naaraalle ei jää äitiydestä mitään epäselvyyttä. Sen kanzii pitää superhyvää huolta omista varmoista jälkeläisistä, se ei voita mitään vitun saarnoista ja löytöretkistä. Six on isänmaa ja äidinkieli, lapsi oppii kielen lähikosketuxessa äidiltä ja idioottimeemit 7v täytettyään isältä siinä onnellisessa tapauxessa et se on pikkuveitikka. Sixiköhän nimenomaan miesrunoilijoita, pappeja, poliitikkoja, ja filosoofeja kuhisee kuin kirppuja dromedaarin kyttyrässä? Kilpaa huutavia mölyapinoita, peipposia koivun latvassa. Apus mun! Mä näin sen ensin! Jotain rajaa!
ellauri034.html on line 337: Kieltelee se aluxi ja sit sanoo just tismalleen niin kuin kieltää sanovansa, vaan pitemmillä sanoilla ja useammilla kuluneilla klisheillä. Nyansointi on sitä, että samaan raakaan perussanomaan sekoitetaan vitusti feikkitaloustiedettä ja eufemismeja. Tää on vaan näyte:
ellauri034.html on line 502: Mut eikös se nimenomaan seuraa neandertaalilaisesta moraalista?
ellauri034.html on line 516: jota meitä aina opetetaan varomaan ja pelkäämään. Se on mautonta,
ellauri034.html on line 535: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski, taiteilijanimeltään Joseph Conrad (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
ellauri035.html on line 34: "Kynttilät palavat ympärilläni, on lakriziteetä ja ulkona täysi pimeys, huomaan miten sanat kantavat, kirjoitan vain ja olen niin syvästi onnellinen, ettei sille ole vertaa."
ellauri035.html on line 684: tuo mut kazomaan mun tyttöä. Sillä linnun kaltainen
ellauri035.html on line 912: ja mä lähetän taas sieluni kazomaan sun ruumista
ellauri035.html on line 1180: Sarjassamme kusipäiden kirjoittamia ikäviä rompskuja, joita meillä täällä on jo aika kokoelma, esittelemme nyt jesuiitta Baltasár Graciánin (1601-1658) kirjoitaman trilogian nimeltä Criticón (1651-57). Siitä esimakua saa siitä, että se oli erityisesti Schopenhauerin ja Nietschen suosiossa. Sope opetteli jopa epsanjaa voidaxeen lukea Btä alkuperäisenä. Se oli Espanjan kultaisen vuosisadan suuria saavutuxia, joka sekin ehkä kertoo jotakin. Se on pitkähkö allegorinen (yäk!) romaani, jossa on filosofisia ylä-ääniä, siis jotain Coelhon alkemistin tapaista, vaikka todennäköisesti tuhmempaa. Joo se on taas tollanen nuoren miehen matka tyyppinen rompsku jossa on paljon siekailuja, jotain pyhiinvaellusta tässäkin. Tien päällä ollaan ja tehdään jäyniä. Mä veikkaan et tämmöinen road movie on ikivanha apinoiden meemi, kun nuoret koiraat on karkoitettu laumasta uhkaamasta silverbäkin haaremia.
ellauri035.html on line 1185: Ekassa osassa En la primavera de la niñez (lapsuuden keväässä) ne on kuninkaan hovissa, missä ne kärsii kaikenlaisia pettymyxiä. Toisessa osassa En el otoño de la varonil edad (miehuusiän syksyssä), ne menee Aragonin läpi ja käy Salastanon talossa (Graciánin kaverin Lastanosan), ja sieltä Ranskaan, jota jesuitta sanoo Hypocrindan erämaaxi, missä on vaan tekopyhiä ja hölmöjä, ja päätyvät lopulta hullujenhuoneeseen. Kolmannessa osassa En el invierno de la vejez (vanhuuden talvessa) ne tulee Roomaan, käy akatemiassa missä ne tapaa miehistä kexeliäimmät, ja lopulta pääsee kuolematonten saarelle.
ellauri036.html on line 44: Sand oli kova kirjoittamaan, yli 70 romaania ja 50 muuta prujausta. Sand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös hänen lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin. Sandilla oli suhde Alfred de Musset´n (1833–1835), Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös Franz Lisztin kanssa. Keuhkosairaan Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi. Chopin pelkäsi tulevansa elävältä haudatuxi ja vaati ruumiinavausta. Sillä oli kokonainen nippu keuhkosairauxia, puuttui enää korona. Arkussa ei saa vedetyxi henkeä, voi tukehtua kuoliaaxi. Hautajaisissa piti soittaa Mozartin Requiem, mutta ne viivästyivät, koska kirkko ei sallinut naisten rallattavan seurakunnassa. No suostui ne sitten julkisuuden pakosta, mutta pitkin hampain.
ellauri036.html on line 133: Et semmosia matkasuunnitelmia. Oota vaan, kyllä tääkin varmaan kohta menee mynkään, tulee corona ja matkustuskielto tai jotain muuta estettä. No tietysti, eihän tää muuten olis romanttinen romaani.
ellauri036.html on line 137: Mut ei, just ennen lähtöä Brigitte alkaa "riutua". Sitähän jengi tuppaa tekemään romanttisissa romaaneissa, riutumaan. Ilmeisesti six et sen porukat N:n kaupungista aikoo excommunikoida sen jos se lähtee pariisilaisrotan matkaan. Kysymys: mixei ne mee vaan naimiaisiin? Mikä estää? Toinen on leski ja toinen naimaton. Onx tässäkin nyt jotain "foul play"? No faktisesti olikin, Ovaltine oli elävän paronin leski, eikä vainajan.
ellauri036.html on line 159: "Pelkoa, raukkamaisuutta, taikauskoa! Mitä tietävät tulevasta elämästä ne, jotka siihen uskovat? Vain kansalle ja tietämättömälle joukolle puhutaan siitä, mutta kuka uskoo siihen sisimmässään? Kuka kirkkomaan vartija on milloinkaan nähnyt kuolleen nousevan haudasta ja menevän kolkuttamaan kirkkoherran ovelle? Entisaikaan nähtiin haamuja; nyt on poliisi niitä kieltänyt esiintymästä sivistyneessä yhteiskunnassa. Vain valekuolleet huutavat enää haudoista.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri036.html on line 206: Alfred oli masis ja viinamäen miehiä, mutta jatkoi kirjoittamista. Se sai kunnialegioonan mitalin ja valittiin Ranskan akatemiaan 1852 (jolloin syntyivät Bourget ja rautakauppias). Se löytyy Pierre-Lachaisesta. Nyt sitä taas pidetään hyvänä kynämiehenä. Poliittisesti suht vasemmalla, mut kannatti Reininmaan ottamista Saxalta (kuten Napsu oli tehnyt). Nikolaus Becker lauloi Rheinliedissä:"Sie sollen ihn nicht haben, den freien, deutschen Rhein". Musset kirjoitti vastineen:"Nous l'avons eu, votre Rhin allemand". Tää ennakoi 1871 rökitystä, jota Bourget muiden patrioottisten ranskalaisten kanssa jäi hautomaan. 1. maailmansota oli muun muassa sen revanssi. Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Musset kuoli sydänvikaan. Sen pää pompsahteli pulssin tahdissa. De Mussetin merkixi sitä sanottaneen vieläkin.
ellauri036.html on line 1324: palsamoidun autiomaan leppeällä keitaalla
ellauri036.html on line 1384: Tulit yhtenä kauniina iltana sanomaan sen äidille:
ellauri036.html on line 1593: Rolla kääntyi kazomaan Mariaa.
ellauri036.html on line 1988: Martan zygologia on jotain selfhelp-psykoanalyysia, joka lähtee yxilöstä ja palaa siihen. Joukkosuggestiosta ei sillä ole mitään sanottavaa, vaik siitähän Freudkin oli kiinnostunut. Mix tiimit alkaa mätkiä toisiansa apinanraivolla? No six, tietysti, et se on darwinistisesti kannattavaa, se toimii. Samaa voi sanoa tiimihierarkian houkutuxista, ne on tosi todellisia, eikä niistä pääse Martan kädenheilutuxella. Ja niiden feromoneja nimenomaan on inho sekä häpeä, kazo vaikka Netflix sarja Unorthodox. Rangaistus on aina kuritusta, ylempien paukutusta alempien selkiin. Ilman hierkiaa ei ole ihmispesiä. Olen samaa mieltä siitä, et ois hyvä, ettei niitä olisi. Mut sillon ratkaisu ei ole tunteiden apuharvennus vaan aappojen. Ei Martta Panopuuta ketjuun, vaan Pentti Linkolaa.
ellauri036.html on line 2054: Siitä myös seuraa että jokaisessa sellaisessa komennossa on nilkkejä, välistä vetäjiä ja omaan pussiin kerääjiä. Sama mitkä ne ns. yhteiset pelisäännöt on, ne muuttuu vaan vedätyxen kehyxixi. Siinä suhteessa ei kommunistinen meininki ollut yhtään länkkäreitä huonompi. Se oli paljon tehottomampi kuin kapitalistinen riistomeininki, mutta sehän olis maailman nykyisessä konkurssissa vaan hyvä asia.
ellauri036.html on line 2141: Jästi (engl. pössyke) on nimitys henkilöille, jotka eivät pysty taikomaan ja jotka eivät ole syntyneet velhomaailmaan, siis vastakohta noidille ja velhoille. Sellaisia velhoja, jotka ovat jästisyntyisiä, saatetaan kutsua pilkkanimellä kuraverinen. Jästi on esimerkki niistä lukuisista uudissanoista, jotka on luotu nimenomaan Harry Potter -kirjasarjan maailmaa varten. Aikaisemmin se on esiintynyt muun muassa sanassa "jästipää". Miten niin uudissana? Sehän on ruåzia ja tarkoittaa hiivaa. Hiiva jäst, hevonen häst, pappi präst. Sana on ehkä selvimipiä rasismin tuntomerkkejä J.K.Rowlingin kirjoissa. Niitä on siellä kuin Vilkkilässä Feelix-kissoja.
ellauri036.html on line 2143: Surkki (engl. kissanpieru) on velhoperheeseen syntynyt velho tai noita, joka ei kykene taikomaan. Surkkeja ovat muun muassa Tylypahkan vahtimestari Argus Voro ja kissoista pitävä Dursleyn perheen naapuri, rouva Arabella Figg, Albus Dumbledoren pikkusisko Ariana josta kerrottiin Albus Dumbledoren elämäkerrassa (kirjoittanut Rita Luodiko) jossa väitettiin Arianaa surkiksi. Tämä ei kuitenkaan ollut totta. Surkit ovat, Ron Weasleyn mukaan, sangen harvinaisia. Vähän kuin mongoloideja. Kissat ovat hyviä, kun varoo pieruja, sanoo surkki Teme Mäki.
ellauri037.html on line 518: Miesten kesken on luonnostaan vaan välinpitämättömyyttä (no mulla kyllä kieltämättä oli jotain pikku erimielisyyxiä eräiden koulufilosofiprofessoriääliöiden kaa, joihin palaan tukijatkeessa), mutta naiset on luonnostaan keskenään sotajalalla. Se kai johtuu siitä et miehillä kilpailu rajoittuu omaan kiltaan, naisilla se ulottuu koko sukupuoleen, koska niillä on vaan yx ammatti, maailman vanhin sellainen. Kadullakin tavatessaan ne kazoo toisiaan kuin Guelfit ja Ghibelliinit. 2 naista tavatessaan 1 kertaa suhtautuvat toisiinsa vaivautuneemmin ja teeskentelevämmin kuin 2 reilua miekkosta. (Tulee mieleen Bernard Shawn, toisen ison setämiehen My Fair Lady. Nää reilu-miekkosjutut on aina vähän homahtavia.) Sen takia naisten keskiset komplimangit kuulostavat naurettavammilta kuin kahden miehen keskiset (häh? no Schopenhauer oli tosi turhamainen ollaxeen pussikarhun doppelgängeri). Edelleen, vaikka mies puhuu suht ihmismäisesti jopa niille jotka ovat paaaaaaaaljon sitä alempana (vitun nilkkifasisti), on sietämätöntä kazoa miten kopeasti ylhäinen rouva elehtii nokintajärjestyxessä alemmalle (vaikkei edes palvelijalle, missä tapauxessa se olis ihan ymmärrettävää). Siitä voi johtua että naisten kesken on vähemmän nilkkejä kuin meillä, ja voimasuhteet voi muuttua äkkisemmin kuin meillä miehillä. No niin vittu, miehet on vielä enemmän laumaeläimiä, de Waalin simpansseja, tai vielä pahenpaa, cro magnoneja. Miehillä ranki riippuu kaiken maailman prenikoista ja nazoista, naisilla vaan siitä, kenen kaa ne on naimisissa. Six ne on luonnostaan samalla viivalla ja yrittää hikisesti luoda hajurakoa. (Helvatti, mix nää hajuraot kiinnostaa miehiä niin hirveesti. No, tyhmä kysymys.)
ellauri037.html on line 573: Äiti alkoi kirjottaa menestysromaaneja kun Arttu lähti Berliiniin. Arttu kuunteli Berliinissä Fichteä mut heti tuli riitoja, ja Fichten luennot oli tylsiä ja vaikeetajusia. Sitähän ei voi Sopesta sanoa, se menee kansaan kuin häkä, ja se mitä ei ymmärrä, kuulostaa kuitenkin kohtalokkaaan hienolta. Ei se pitänyt Schleiermacheristakaan, se oli liian jumalinen. Sope suuntas kohti ateismia. Sope luki Platon, Kantin ja Fichten lisäxi tiedelehteä ja Schellingiä, Friesiä (?), Jacobia, Baconia ja Lockea. Sivuaineina oli filologiaa (se harrasti kökköä etymologiaa vielä seniilinä) ja luonnontiedettä.
ellauri037.html on line 688: Willfully jobless lakimies Clevelandista sanoo Quorassa että Freud oli idiot. Jung oli sen kaa samaa mieltä. Sopen se löysi Freudin alaviitteestä. Sope oli kyllä clueless about women mut niin oon mäkin (sanoo lakimies). Sopella se johtui vaan sen onnettomasta lapsuudesta eli ilkeästä äidistä. Isistä ja Goethesta Sope tykkäsi ja ne siitä. Goethe otti Sopen siipiensä suojaan, unter sanftem Wing. Naisia lukuunottamatta Sope ajattelee suurenmoisesti ja kauniisti, se ymmärtää lakimiehiä ja niiden unia, ja ne sitä. Frankfurtissakin nimenomaan lakimiehet oli sen fänejä. Mikähän siinä on? Lakimehet ja taiteilijat. Veikkaan huumorittomuutta.
ellauri037.html on line 690: Toinen vastaaja on tahattoman humoristinen. Sope kuten Spinoza ja Hume on pessimistinen, ja miehellä on syytäkin olla naisten suhteen pessimistinen. Näät naiset eivät ajattele miesten hyvää vaan omaansa, ovat izekkäitä. Totta kyllä Sope loukkaa naisia, mutta loukkaavakin voi olla totta.
ellauri037.html on line 881: Äidin mökkiin koruttomaan
ellauri038.html on line 30: Mä huomaan nyt: kokonainen auringonkierto runoja on takana, sillä alkupäässä mulla on runoja, jotka on kirjoitettu vuoden 2019 pääsiäisenä, ja nyt on pääsiäinen 2020! Ei siis ihan tuhatta tullut vuodessa, mutta luku saattaa tulla täyteen jo ennen kesää tällä vauhdilla.
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri038.html on line 467: ja luotettaisiin kapitalismin sekä tieteen ilosanomaan
ellauri039.html on line 59: Ovi miltei mahdottomaan
ellauri039.html on line 252: lehtityön painetta, mutta synnytti kuolemattomia romaaneja.
ellauri040.html on line 107: Silti musta tuntuu että apinoilla on enemmän yhteistä kuin eroja. Ei tässä viime kädessä ole kyse mistään murre-eroista. Sehän ois sitä samaa lingvististä käännettä kuin inhottavat analyytikot. Mikä ei tietystikään tarkoita että kaikilla aapoilla ois yhteisiä etuja. Se mikä niille on yhteistä on nimenomaan se, että kukin valvoo tikkana vaan omia etujaan, tai enintään jonkun pienen tiimin etuja, joihin samastutaan niin pahasti ettei edes huomata eroa. Vallassaolijoiden vedätys on vain se oletus, että jos kaikki kaivelisi syntyjä syviä justiinsa samalla lailla kuin ne, niin kaikki päätyis samoihin johtopäätöxiin. Se ei ole vähääkään todennäköistä.
ellauri040.html on line 129: Aristoteles ja Kylli-tätikin painottavat kultaista keskitietä, paino sanalla kultainen. Wilhelm Occamilaisen partaveizi on Jyrkin (ja ehkä Eskin, mulla ei nyt ole käytössäni alkuteosta), mukaan Aristoteleelta förbitty. Ei sitä tosiaankaan ole paljon käytetty, parrat rehottaa. Vois tehdä kuvagallerian parrallisista filosofeista ja parrattomista ja koittaa päätellä jotain siitäkin. Luultavasti parrakkaat on parempia (en kerro mixi ajattelen näin), mut saas nähdä. Plotinoxen jätän omaan arvoonsa, se oli täysin paska.
ellauri040.html on line 155: Vai eikö ole edes ollut mitään yhtä filosofiaa, vaan yxinomaan näitä seisakkeille jääneitä pikku suurmiehiä aatesateenvarjoineen? Sama se, ero on niin pieni, että sitä ei saa väljennettyä edes kirveellä. Husserl, Russell, nehän on anagrammeja. On paskan maku, makusteleeko poskessaan monadeita vai vetääkö poppereita.
ellauri040.html on line 157: Eihän tässä tarvi riidellä, sanoo sopuisammat tärkimöt, päämääränä on keskinäinen yhteisymmärrys, jota jokainen voi rakastaa. Ei, filosofia on manipuloiva kone joka nimenomaan koittaa saattaa ihmisiä sen harhan valtaan, että yhteisymmärrys tärkeistä asioista on mahdollista saavuttaa erimielisten ryhmittymien välillä. Ezitään yhdessä yhteistä totuutta, ei mitään jyrki-makemaista vaihtoehtoisten totuuxien peilisalia.
ellauri040.html on line 227: Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri040.html on line 290: Entinen Suomen armeijan komentaja siirtyy neuvomaan jenkkejä Suomen hävittäjäkaupoissa. Ei muuta kunniaa, pätäkkä on mun isänmaa. Reilua pohjalaista meininkiä. Vaasan veri ei vapise. Siellä valkoinen hallituskin kyyristeli kun Hesa oli punaisissa käsissä.
ellauri040.html on line 403: kaikki kirjat. (megalomaanista).
ellauri041.html on line 154: Pyllynreijän tärkein tehtävä näät ei ole päästää uloste ulos, vaan nimenomaan
ellauri041.html on line 221: Italo Calvinon romaania ja Teemu Syrjälän miestenopasta,
ellauri041.html on line 251: Kesken jääviä romaaninalkuja. Calvino ei näytä pääsevän puusta pitkään.
ellauri041.html on line 258: Herb Simon ja romaanitaide
ellauri041.html on line 260: Olit ajatellut tunkeutua, Kordillieerien meziin, preerioille, ylängöille ezimään tutkimusmatkailija Maranaa joka on kadonnut eziessään romaanijoen alkulähteitä mutta törmäät päin vankilayhteiskunnan kaltereita, jotka kattavat koko planeetan ja pakottavat seikkailun pysymään viheliäisissä käytävissään jotka ovat aina samanlaisia...
ellauri041.html on line 272: Nyt te olette mies ja vaimo, Lettore ja Lettrice. Suuur aviovuode majoittaa teidän lukukinkereitanne. Seija sulkee kirjansa, sammuttaa lamppunsa, painaa päänsä tyynyille ja sanoo: sammuta sinäkin. Etkö ole väsynyt lukemaan? Ja sinä: hetki vielä. Olen lopettelemassa Italo Calvinon romaania Jos talviyönä matkamies.
ellauri041.html on line 322: Tommi Melenderin toinen romaani piruilee mediatsunamille, joka peittää elämän. Ironisesti Tommi kelluu tulvan mukana kuin Sauli Niinistön tuulen viemä lippalakki.
ellauri041.html on line 324: Omalla tavallaan Tommi Melenderin toinen romaani Ranskalainen visiitti on helposti mieleenpainuva lukukokemus. Se ei asetu suoraan valtavirtaan, vaan luovii siinä vinosti. Runoilijana uransa aloittanut Melender (s. 1968) on kirjoittanut romaanin, joka on sekä kielellisesti että temaattisesti vahvasti käreä-äänisen ja ruman tekijänsä näköinen. Ranskalainen pastilli on pikemminkin EU-myönteinen kuin perussuomalainen romaani, mikä ei johdu yksinomaan siitä, että valtaosa sen tapahtumista on sijoitettu Ranskaan - kuvitteelliseen pieneen kylään, joka vastustaa vielä roomalaisia. Ranskalainen ystävä on etäännytetty moraliteetti homoilusta, ystävyydestä, petoksesta, rakkaudesta, rikoksesta ja ajan ilmiöistä, joista koottu uteliaan penixen lailla kaikkialle työntyvä visuaalinen sälä ja auditiivinen häly estävät lukijaa kuulemasta ja näkemästä juuri mitään.
ellauri041.html on line 326: Melenderin romaani luotaakin iänikuista loppuun kaluttua kysymystä siitä, miten ihminen lopulta voi löytää tiensä itseensä ja itsensä luokse. Voi hemmetti. Mitäs läxit? Kuka ihmistä odottaa tämän tien päässä? (No viikatemies, ellei suorastaan vanha vihtahousu.) Uuden romaanin etsintä alkaa kuolemasta, päähenkilön Joel Rannon isoäidin poismenosta. Näin kuolema toimii uudelleen aktivoituvan elämän savukkeena. Tumpataan toinen, sytytetään uusi. Vuoroin käydään vieraissa. Ottaako sinun lipasi, ei ota minun orani. Ironia näkyy siinä, että isoäidin lipa on päähenkilölle läheisempi kuin oma ora.
ellauri041.html on line 330: Parhaiten uppoutuminen ranskalaiseen sielunmaisemaan käy Ranskassa, jonne hän suuntaa Toyotallaan. Hän on päätynyt vaatimattomaan japanilaiseen autoon, koska uskoo, ettei Audin kaltainen statussymboli sovi inhimillisiä arvoja mainostavalle markkinamiehelle. Eikö sitikka 2cv tai ryppypeppu ois ollut pastillimpi? Huijaat vaan Tommi izeäs ja meitä, ei ollut varaa kuin pieneen riisipussiin.
ellauri041.html on line 332: Flaubert merkitsee hänelle myös keinoa kääntää kelloa ajassa taaksepäin ja unohtaa levoton, tarkoitukseton pintaväreily, jota myös nykyisyydeksi kutsutaan. Sitä edustaa puhtaimmillaan CNN:n suoltama värikäs uutistapetti. Elämisen mielen tulisi piillä jossakin syvemmällä, ehkä ensolevyssä tapeetin alla. Onko näin, romaani kysyy ja lentää kärpäsenä kattoon kattomaan.
ellauri041.html on line 340: Tässä mielessä Ranskalainen ystävä korostaa, että nykyhetkeä ei kuitenkaan pääse pakoon. Idyllisen paikkakunnan näennäinen rauha on vain silmänlumetta. Rauha on ihmisessä itsessään tai sitten ei - ilmaistakseni kliseisen romaanin yhden teeman yhtä kliseisesti. Päähenkilölle romaanin nimeksi nostettu elintärkeä ranskalainen ystävä on yhtä hyvin Marcel Daignault kuin Gustave Flaubert. Yksi sitoo hänet sängynpäätyyn, toinen mahdollistaa silmien ummistamisen koko jutulta.
ellauri041.html on line 342: Melenderin romaani pysyy takautumineen ja kirjallisine viittauksineen hyvin kasassa. Se on kelpo teos, puolustaa paikkaansa kasan pohjalla, mutta epäilen, että näistä aineksista olisi parempi kirjailija (esim mä) voinut saada aikaiseksi myös vielä vastaan panemattomamman kirjan. Vaikka onhan se nytkin kiitettävän vetelä. Esimerkiksi juoni on kivan likilaskuinen. Psykologinen omakuva jää osuvan kapeaksi, enempi lontoonrakeiseksi kuin ranskanpastellixi. Myös Flaubertin ja Bauderlairen osuus tuntuu kokonaisuuden kannalta jäsentymättömältä - kirjailijat ovat samalla tapaa annettuja ominaisuuksia kuin romaanihenkilöiden tukan tai silmien väri. Missä on Flaubertin hikinen kalju ja Bauderlairen kissanhajuinen misogynia?
ellauri041.html on line 444: Pilkka sattuu tässä omaankin nilkkaan, mutta sehän tekee vain mukavaa.
ellauri041.html on line 538: Tässä romaani, tossa runoja,
ellauri041.html on line 703: Puutarhuri ize pitää yxinomaan lihasta,
ellauri041.html on line 1052: kohentaa, huomaan että se on sun heiniä.
ellauri041.html on line 1920: AK käytti murresanaa jalavosa. Se tarkoitti jaloissa. Netflixissä joka kirjottaa nimensä mun tyylillä on menossa Forsterin kermaperse-epookki Howard's End. Only Connect, joka netissä tarkottaa lähes yxinomaan samannimistä brittitietokilpailua (perhanan 20M kärpästä, niitä saa koko ajan olla hätistelemässä kuin Gary Larsonin vanha mies, kieli tarttuneena kärpäspaperiin) on siitä kirjasta.
ellauri041.html on line 1957: Ja koko ajan taloutta pyörittää kasvava kuluttajien armeija leikkimässä joutavia leikkejä, panem et circenses. Mix vitussa kapitalistit ei tyydy vaan tuottamaan hyvää izelleen ja nakkaa rodeen koko laahusta? No eihän kapitalistit tuota mitään, ne ei omista edes tuotantovälineitä, ne omistaa vaan luottoa, osakkeita eli rahaa. Ne istuu lehdellä kuin kirvat imemässä sokeria ja kastetta. Ne on loisia. Niillä pitää olla noi kuluttajat koko ajan töissä että olis mistä imeä sitä siivua. Lisää porukoita, lisää tuotantoa, lisää asuntoja, lisää työtä, lisää rahaa työtätekevien selkänahasta. Ja luonnosta. Nimenomaan lisää, sillä se sokeri, se luotto, tulee korkoa korolle kasvusta. Näin se pelittää. Kuluttaja on aina oikeassa, ja tuottaja on aina poliittisesti oikealla.
ellauri042.html on line 129: She turns at the sound Hän kääntyy kazomaan takaansa
ellauri042.html on line 177: > Kun pandemia alkoi, olin itse valmis uskomaan, että tämä episodi saa aikaan jotakin hyvää myös; havahtuminen, pysähtyminen jne. Uskoni siihen skenaarioon on hiipunut. Ikävä kyllä.
ellauri042.html on line 230: Vapauden ja valon tuojan, länsimaiden johtomaan rakastettu johtaja, tyrannosaurus rexin näköinen albiinogorilla, tviittaa taas selkokielellä jota kadehtisi viiruperseinen paviaanikin. Trump peukuttaa mökkihöperöiden aseapinoiden kapinaa karanteenimääräyxiä vastaan: vapauttakaa aasiosavaltiot ja laskekaa elefantit oraalle! Se on kaikki kotiinpäin, kuka pitää sairaista neekereistä? En minä ainakaan. En pidä niistä. Saapas naamarixi päähän, kärsä toiseen päähän ja ilmainen aasi joka iikalle! 2 jalkaa hyvä, 4 jalkaa paha, eläköön ihmisten ja muiden broilereiden vihreä vallankumous!
ellauri042.html on line 292: unelma kaatuu omaan mahdottomuuteensa, hiivakäyminen
ellauri042.html on line 763: No kuuntele sitten minua. Mun puhe on paljon lyhkäsempi kuin sun. Mä sanon sulle vaan tän: kaikki mitä sä sanoit oli tosi typerää ja banaalia. Tajuatko? Se oli TYPERÄÄ. Sut olis ihan paras likvidoida, mutta sun perhe,lapset ja keitiö ei selviä ilman naista - naisella on vaan yxi päätehtävä elämässä: olla vaimo ja äiti - ei ole mitään, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään "yhteiskunnallista tehtävää" naisella. Tää on kaikki typeryyttä, älytöntä puhetta, paskanjauhantaa. Kaikki mitä tulit mulle krtomaan on roskaa, enkä mä sano sulle enää sanaakaan.
ellauri042.html on line 802: Oikeistoromantikkona Olli peukuttaa myös symbolismia ja existentialismia, lainaa kyttyräistä Kierkegaardia. Aika paljon kertoo uskonnosta se että sen ymmärtää vajakkikin 100%sesti. Olli on idioottisaarnaaja. Lapset ja muut vajakit ymmärtää hyvän kirjan symboleja ja vertauxia ennenkuin trigonometriaa. Vaik Eukleides on yxinkertasempaa. Koska Eukleides ei ota kantaa. Elukan eka huoli on kannan ottaminen. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Kanta kertaa korkeus tulee myöhemmin jos on luppoaikoja. Skholessa. Huoh tyyylsää sanoo apinat. Mennään kazomaan mitä tulee töllöstä. Pahin vajakkius on ettei mielessä ole oma minä keskellä. Vajakkikin haluaa ja sen pitää saada kukkoilla. Nekin saa olla ikäviä luonteita.
ellauri042.html on line 846: Chesterton lienee parhaiten tunnettu niistä rikosromaaneistaan, joiden pääosassa esiintyy Isä Brown -niminen pappi, jolla on hyvä ihmistuntemus ja suuri sateenvarjo. Ne on eri tylsiä.
ellauri042.html on line 904: Saucy pedantic wretch, go chide Senkin pedantti, mene neuvomaan
ellauri042.html on line 906: Go tell court huntsmen that the king will ride, Kertomaan hovin mezämiehille kunkun eräretkestä,
ellauri042.html on line 969: And dost not only fear lest I allow Etkä yxinomaan pelkää et mä saattaisin
ellauri043.html on line 150: Kuvittele, että ollaan Teeban läänissä, vuorenhuipulla, sarjakuvan vuorten viisaan luolatasanteella, puolikuutamossa, ympärillä on isoja kiviä kuin Jeesuxen haudan edessä. Termiitin kolo etualalla. Se on tehty savesta ja risuista 3 pienen porsaan tekniikalla, lättäkatto, ilman ovea. Sisällä näkyy ruukku ja musta leipäpala; keskellä puisen pylvään päässä iso kirja; lattialla siellä täällä halfaheinän olkia, 2-3 palmikoitua mattoa, 1 kori, 1 veizi. 2 askelen päässä kojusta on maahan pystytetty iso risti; ja toisessa päässä tasannetta vanha käyrä palmu kyyhöttää rotkon reunalla, sillä vuori on jyrkkä, ja Niili näyttää järveltä rantavuoren juurella. Nähtävyyttä rajoittaa oikealla ja vasemmalla kalliot. Mutta autiomaan puolella, kuin sarja hiekkarantoja, dyynit leviävät loppumattomina valtavina tuhkanvaaleina toinen toistaan korkeampina maininkeina. Sitten hiekan takana, kaukana, Libyan vuoriketju nousee liidunvalkeana seinänä, violetinsävyisessä udussa.
ellauri043.html on line 196:
Miten usein olenkaan kadehtinut myös laivoja, joiden purjeet muistuttavat siipiä, ja varsinkin kun ne kuskaa poies niitä, jotka on käyny mulla kylässä! Kyllä meillä oli sitten mukavaa! Millaista paisuttelua! Kukaan ei ole kiinnostanut mua yhtä paljon kuin Ammon; se kertoi mulle Rooman matkastaan, katakombeista, Colosseumista, julkkisnaisten hellyydestä, ja tuhannesta muusta jutusta!… Ja sit mä en suostunut lähtee messiin! Mix ihmeessä mä izepäisesti jatkan tämmöstä elämää? Mun ois pitänyt jäädä Nitrian munkkilaan, kun ne mua niin pyysivät. Niillä on omakotisellit, ja silti ne seukkaa keskenään. Sunnuntaisin trumpetti kuzuu ne kirkkoon, jossa ne saa kolme martinia, tai ruoskaa jos ne ei tottele, varastelee tai tunkeutuu johkin sopimattomaan, sillä niillä on kuri tapissa.
ellauri043.html on line 216:
Yxi niistä jäi seisomaan 2 jalalla, ruumis kaarella ja pää vinossa uhkaavassa asennossa.
ellauri043.html on line 621:
Mä oon siis kirottu! Voi ei! Mä on SYYYLLINEN! Mä meen jokaiseen halpaan! Ei ole imbesillimpää eikä huonompaa kuin mä. Mä haluisin lyödä izeäni, tai paremminkin potkaista selkärankani hatun läpi! Olen pidättänyt liian kauan! Mun tarvii kostaa, lyödä, tappaa! Tuntuu kuin mulla olis sielussa parvi villipetoja. Tekis mieli mennä huitomaan väkijoukkoon kirveellä! Ai saatana! Tai puukolla niiku se yx mamu Turun torilla!
ellauri043.html on line 2071:
Tuomaan evankeliumi!
ellauri043.html on line 2149: sanoo jonkun toisen korvaan: «Paapa tulee» — ja ne johdatetaan matalakattoiseen kalustamattomaan huoneeseen.
ellauri043.html on line 2199:
Mut se mirri tuli toisen kerran hätiin!! Se lähetti käärmeen, joka pitkien kiemuroiden jälkeen sai sen rikkomaan tätä vihapuhetta.
ellauri043.html on line 2542:
Mä sain lopulta kiinni ylimmästä sielusta kaikissa olioissa, kaikista olioista ylimmässä sielussa; — et ja mä onnistuin saamaan sen sisään mun omaan sieluun, johon mä olin saanut mun aistit sisään.
Nimenomaan!
Kun mä olin voittanut paholaisen, mä vietin 12 vuotta raviten izeäni yxinomaan hajuvesillä; — ja kun mä olin hankkinut 5 äijyyttä, 5 kykyä (tai tiedekuntaa), 10 voimaa, 18 mömmöä, ja tunkeutunt näkymättömän maailman 4 kehään, tekoäly oli mulla! Musta tuli Buddha!
Mä ezin uusia tuoxuja, isompia kukkia, ennenkuulumattomia nautintoja. Jos mä huomaan jossain miehen jonka henki lepää viisaudessa, mä hyökkään sen kimppuun ja kuristan sen.
Esitelläänpä joitakin Jaken ensyklopedisen romaanin "jänniä" hahmoja. Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli. 25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955) Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
ellauri043.html on line 2592: Milläs oikeudella niitä kiroomaan, mä joka törmäilen omaa tietäni? Kun ne on hävinneet, ehkä voisin opiskella tästä lisää. Tää hurahti ohi liian nopeesti;
ellauri043.html on line 3043: Mä oon puuhastellut Gangesin samaanien kaa, Kaldean astrologien kaa, Babylonian maagien kaa, gallialaisten druidien ja neekerien ylipappien seassa! Mä olen kiivennyt 14 Olympoxelle, luodannut Inarinjärven, ja mitannut autiomaan pint-alan!
ellauri043.html on line 3492:
ellauri043.html on line 4158:
ellauri043.html on line 5036: Jumalaxitekemisen kotka, mikä Ereboxen puhallus on sut tuonut mulle asti? Tai, lennähdätkö Marsin kentältä tuomaan mulle viimeisen keisarin sielun?
ellauri043.html on line 6494: Jännää. Paha henki pazastelee FUCK FUCK! ja KILL KILL! rooleissa. Mut nää 2 pahaa hyvää asiaa täydentääkin toisiaan, kuten Darwin selvitti, ja kuten Flaubert tässä hyvin pompittaa oikein näyttämöllä: kuolema ja pano on ne 2 keinoa, jolla lajit pääsee kehittymään nopeammin kuin hitaammin muuttuvat ja lisääntyvät kilpailijat. Ne on siis TOSI hyviä juttuja, ja tosi hyvät jutut on nimenomaan tosi pahoja, jos ne ei mee MEIDÄN tiimin pussiin, el levitäkkään meidän geenejä ja (enenevästi vielä) meemejä.
ellauri043.html on line 6513: Nää on ne kuvat jotka oli maalattu Babyloniin Beluxen temppelin seiniin, ja ne oli mosaiikissa Karthagon satamassa. Mäkin olen joskus nähnyt taivaalla ikäänkuin henkiolentoja. (Pilvet voi näyttää joskus hepoilta, joskus laivoilta.) Ne jotka kulkee autiomaan läpi tapaavat eläimiä joita ei voi edes kuvailla.
ellauri043.html on line 6626:
ellauri043.html on line 6978: Tukehtuen omaan lukumääräänsä, ne lisääntyvät kosketuxesta, kipuavat toistensa päälle;
ellauri045.html on line 207: Joku serbi "huippututkija" on selvittänyt Herlinin Sanomille, että Suomen rikkaat on useammin kovapalkkaisia kuin vanhoissa plutokratioissa. No sen selitys voi ihan yxinkertaisesti olla, että meillä on vanhaa rahaa vanhastaan ollut vähän. Muut pohjoismaat Ruozia lukuunottamatta on samassa seurassa, ja muutkin entiset Njeuvostoliiton satelliittimaat. Suomen uusrikkaat on entisiä lotuhousuja jotka tahkoo pätäkkää maxamalla toisilleen tähtitieteellisiä palkkoja. Jahka ne saa tarpeexi kokoon paalua niin eiköhän nekin ymmärrä että pääomaverotus on parempi suoja pesämunille. Homoplutia, ompa hieno sana, ja hieno nelikenttäkin, jossa pystyaxelilla kasvaa erituloisuus (gini) ja vaaka-axelilla pääomatulojen ja palkan suhde (ICF). Toimittaja ei ilmeisesti ymmärtänyt siitä pätkääkään. Se että mennään naimisiin omaan säätyyn ei ole uusi ilmiö, vaan paluuta vanhaan ja koettuun pelitapaan. Ehkä kohta taas saa romanttinen rakkaus jalansijaa, kun vääräuskoiset ja pikkukorvaiset ei enää pääse naimisiin jos ne joutuu eri kohdille plutotaulukossa.
ellauri045.html on line 475: Imaginistiajoista on kirjoittanut Jeseninin ystävä Anatoli Mariengof teoksessaan Romaani vailla valhetta (1926). Moskovassa Mariengof ja Jesenin jakoivat asunnon ja jossain vaiheessa myös luukun ainoan vuoteen, lähes naisystävätkin. Tasapäisyyteen totuttelevien neuvostoihmisten keskellä runoilijat keikaroivat silinterihatuissa, nimesivät katuja uudelleen itsensä mukaan ja painattivat julistuksen "yleisestä liikekannallepanosta radikaalien runollisten muotojen puolustamiseksi". Julistustaan he liimasivat sotakomissariaatin päiväkäskyn viereen Moskovan aitoihin.
ellauri045.html on line 748: Hurleyn ryhmän saavuttua neuvottelemaan Musta-asuisen miehen kanssa, hän kertoo Jackille yrittäneensä neuvoa selviytyneitä aiemmin Christianin muodossa. Zoen saavuttua kertomaan uhkavaatimuksen Widmorelta, Musta-asuinen mies suuntaa ryhmänsä kanssa rannalle käskien Sawyeria hakemaan purjeveneen. Sawyer kuitenkin karkaa Jackin, Katen, Hurleyn, Sunin, Clairen ja Frankin kanssa. Jack päättää jäädä saarelle ja ui takaisin rannalle, jossa Musta-asuinen mies odottaa ryhmänsä kanssa. Kun Widmore aloittaa tykistötulen, Musta-asuinen mies vie Jackin turvaan.
ellauri046.html on line 160: Tätä murrosta kuvasivat realismi ja naturalismi. Sen jälkeen alettiin mennä pään sisälle. Oiskohan tärkein muutos ollut joukkoviestimet. Alettiin kuunnella Irjan radiota. Moderni-sanan lanseerasi nykykäyttöön Baudelaire. Maila Talvio ehti mainita sen kauhuissaan aikalaisromaanissa Niiniven lapset 1915, ennenkuin se hukkui suursiivouxessa ja löytyi uudestaan vasta Anhavan ja Haavikon bonsaipuusta 50-luvulla.
ellauri046.html on line 251: Mut en mä syytä Aikalaisiakaan, just six koska mä uskonnollisesti olen ymmärtänyt Velvollisuudexeni palvella Totuutta myös Izekieltäytymisessä, että on ollut mun Tehtävä joka Tavalla estää, että musta tulisi Arvostettu, Rakastettu. Vaan se joka ize ymmärtää, mitä on tosi Izekieltäymys, vaan se voi ratkaista mun Arvoituxen, ja nähdä, että se on Izekieltäymys. Se joka ei sitä ize ymmärrä, voi mieluummin pitää mun Hommia Izerakkautena, Ylpeytenä, Omituisuutena, SuuruudenHulluutena, mistä Kaikesta mä en syytä häntä; sillä mähän oon todellisen Izekieltäymyxen hengessä ize aiheuttanut sen. Se on välttämättä jotain, jota ei voi ymmärtää meluava Seurakunta, tai kunnianarvoisa Yleisö, tai puolessa Tunnissa, se on: mitä on kristillinen Izekieltäymys. Sen ymmärtämisexi tarvii paljon Pelkoa ja Vavistusta, hiljaista Yxinäisyyttä, ja pitkän Ajan. Ting Tar Tid, kuten maanmieheni Piet Hein tulee sen lyhyesti sanomaan:
ellauri046.html on line 291: Søren Kierkegaard usein kehuu ja haukkuu mielikirjailijoitaan (toisin kuin mä joka yxinomaan haukun). Lutherista Goetheen. Luther taitaa multa puuttua, Calvin on.
ellauri046.html on line 305: Vaakun suosituxesta lainasin Pasilan kirjastosta Söören Kirkkomaan 2-osaisen niteen Enten-Eller. Wikipedian tanskankielisten sivujen mukaan se on hienointa erotiikkaa mitä tanskaxi on tehty. Ja tää on sentään maa, joka on tuottanut sellasia helmiä kuin Sexiä Syltillä ja Riemua WC-reijällä.
ellauri046.html on line 341: Äs nyt mä huomaankin et mun homma on jo tehty netissä, joku on jo tiivistänyt Entten Tenttenin pienexi tomaattipyreepurkixi. No enivei, se pitää silti tehdä ize, kazo alla olevaa enkuxi käännettyä mottoa: persoonallisuus on kypsä vasta kun miekkonen on ominut totuuden izelleen.
ellauri046.html on line 507: Joe Burgon käsikirja toisessa kädessä, luku Viettelevä narsisti avoinna, pitää lukea uudestaan Kirkkomaan hypnoottista teosta Viettelijän käsikirja. Opin siitä paljon juippi-ikäisenä ja kokeilin käytännössäkin. Hyvin pelitti.
ellauri046.html on line 524: Mix luutarhan tapaset setämiehet puhuu yxinomaan miehen kannalta mix naiset on niille pelkkää tavaraa?
ellauri046.html on line 573: 106. Myson oli Strymonin poika, Sosikrateen mukaan, joka vetoaa Hermippuxeen, kotoisin Kheoxesta, lakonisesta kylästä Oetan pitäjästä. Se oli 1 Kreikan 7 viisaasta. Strymon oli kuulemma oikee styränki mut Myson oli tavis. Kerrotaan et kun Anakharsis kysyi oraakkelilta onko ketään mua viisaampaa Pythia sanoi et Myson. Anakharsis meni uteliaana kazomaan ja näki Mysonin puuhailemassa auran kaa kesällä. Ei nyt ole auran aika se viisasteli Mysonille. Oikea aika kunnostaa se sanoi Myson.
ellauri046.html on line 680: Vapaakaupasta tässäkin loppupeleissä oli kysymys. Saladin ja Riku oli molemmat huonossa hapessa. Jerusalem on kuin Rauhixen piha jossa eri muurahaislajit käy ikuista kärhämää. Nyt on kekomurkut joholla. Että ne jaxavat. Mitä tästä voimme oppia? Että muurahaiset on tyhmiä. Mennään kazomaan mitä tulee telkasta.
ellauri046.html on line 860: jokaisen englantilaisen silmissä maisema olisi silti ollut vastustamattomn edwardiaaninen, kuin suoraan Victoria Sackville-Westin (Virginia Woolfin heilan) romaaneista: Ratty ja Molly kumartuneina tarkastelemaan lahonnutta jollaa (Toad odotettavissa hetkellä millä hyvänsä, mukanaan kammottava uusi Chriscraftinsa). Jossain täällä voisi olla myös Potwell Inn, jossa mister Polly tarjoilisi 'Omletteja', ja Jim-setä häirizisi yleistä rauhaa kuollut ankerias aseenaan.
ellauri046.html on line 972: Mies ei suostunut enää seisomaan, se piti kantaa maijaan.
ellauri046.html on line 995: päästä sanomaan vanhuxille. Suivaantunut partapozo antoi sille sanan sanasta.
ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri047.html on line 41: Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).
ellauri047.html on line 76: Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle. Eli Goethe apinoi siinä Klopstockia. Riku lainas meille kirjaa, jossa oli Klopstockin vaimon kirjeitä. Tuntui silloin tylsältä. Nyt voiskin jo kiinnostaa.
ellauri047.html on line 103: Samanlaista kuin Christiane saa moni kuulla puolison nenäkkäiltä kolleegoilta, etenkin snobeilta. Samaa sano Conradin vaimosta Russell ja sen leipäsusi, samaa sanoi jotkut monomaani lindkvistit Seijasta ja musta MIT:issä. Kielitieteilijät tuppas seukkaamaan vaan keskenään, eikä tajunneet kuinka joku voi olla jonkun kaa jota ei kiinnosta suffixit eikä puffixit. Yhtä kohtuudella voi ihmetellä, mitä kemisti voi nähdä sellaisessa, joka lukee vaan vihaisena semantiikkaa. Onnex se sentään näki jotakin, ainakin välähdyxenomaisesti joskus, vaikka saikin yhtä monta kertaa katua. Mä ize halaan izeäni etten tehnyt samaa erehdystä kuin opiskelukaverit. 40 vuodessa ois alkanut ne puffixit roikkua zum Hals heraus. Monikohan niistä samispareista on vielä naimisissa?
ellauri047.html on line 115: Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen saks. Mehr Licht! (Lisää valoa!). Humphry Davy esitti hehkulampun toimintaperiaatteen 1804, mutta vasta Edison sai patentin Menlo Parkissa 1879, 100v mun kuuluisamman oleskelun etiäisenä. Ei auttanut vielä Wokua; käryttävistä öljylampuista ja tuoxukynttilöistä ei tullut riittäviä tehoja. Onnex ei sattunut sanomaan paapa tulee. Tai noh, minä... Ehkä sanoikin, lääkäri joka kuuli sen ei ollut edes paikalla.
ellauri047.html on line 129: Koskenniemi kuzuttiin Turkuun proffaxi 1921 maisterina ilman pätevöitymisvaatimusta. Se lähti viivana. Talonpoikaissukua. Sen isä oli äitiä 28v vanhempi ja ehti tuskin moikata poikaansa. Perheenisän kuoleman jälkeen poika vietti varhaislapsuutensa peräti seitsemän naisen ympäröimänä. Samaan talouteen kuului näet äidin ja kahden sisaren ohella myös äidin kolme sisarta, ja lisäksi äidinäidillä tiedetään olleen perhepiirin kuvioissa tärkeä rooli. Kasvavalla pojalla oli kuitenkin mahdollisuus vetäytyä omaan uneksivaan yksinäisyyteensä, joka vähitellen kehitti hänestä runoilijan. Naiset hääräsi ja Veka runoili. Koskenniemi oli nuoruudestaan lähtien lukenut innostuneena Sören Kierkegaardia ja Friedrich Nietzscheä. Sieltä ne naziajatuxetkin sitten tulivat. Mut nyt hampaat Jööttiin, Veka!
ellauri047.html on line 155: Goethe valkkas aina naisia, jotka olivat tarjoilijatyyppiä. "Goethen eroottinen kiintymys on harvoin kohdistunut yxinomaan tai edes ensi sijassa fyysilliseen kauneuteen, sensijaan miltei pooikkeuksetta luonteen alistuvaan naiselliseen lempeyteen." Rohkeutta nöyrät kalkkunat, teillä on mahixia! Tarjoilija Kätchenin kaa hommat meni puihin kuitenkin, Hansu oli varmaan tosi ärsyttävä mustasukkaisuuskohtauxineen. Kätchen oli se Annette (toinen etunimi oli Anna), jonka nimisestä vihkosesta alempana on joku pätkä.
ellauri047.html on line 161: Goethe oli vähän niinkuin Riitta Roth, tai Riku Rinkula vähän kuin Goethe, karismaattinen mytomaani. Tarua ja totta elämästäni. Mehän voidaan sanoa. Riku Rinkeli oli kantelupukki, Tammen kultaisessa kirjassa.
ellauri047.html on line 895: Myöhemmin Frankfurtissa Jöötti yrittää uudestaan likistellä sillä aikaa rikkaan kauppiasäijän Brentanon nainutta miss Lorchea, mut mustankipeä Brentano heittää sen niska peffa ulos. Nää mieskohtaiset kokemuxet olivat tarpeita nuoreen Wertheriin. (KJJ käytti myös Dobbyn ällösanaa mieskohtainen.) Wertheristä tuli 1 hengen kirjeromaani. "Ystävä hyvä, mikä on ihmisen sydän?" "Elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä."
ellauri047.html on line 922: Rauha kirjoitti siellä runoja, esseitä ja tutkielmia kaikessa rauhassa yxinomaan omaxi ratoxeen. Parhaisiin tuloxiin se pääsi historiallisissa töissä kuten "Oman aikani historia", ja vittuilevissa epigrammeissa Voltairen, Dideroon ja Lessingin oppipoikana. Izensä suhteen se oli lahjomattoman rehellinen eli haukkui izeään melkein yhtä kipeästi kuin muita. Täst mie piän! Mun mieleiseni mies. "Olen harrastelija kaikessa", se kerran huokasi. Huokasikohan Goethe, tai Puovo Huovikko. Puovon poika Heikki on nyt 2020 tosi pullea. Coronan riskiryhmäläisiä, kuten karjatilallinen miehekkäämpi astmaattinen vaimonsa.
ellauri047.html on line 970: Suuret joukot oli tyytyväisiä kunkkuunsa. Vähäväkiset pitivät häntä oikeuden valvojana ja suojelijana vääryyxiltä ja sorrolta. Napinaa kuului ylempien säätyjen keskuudesta. Aateliset vihasi Fritzua sen johdosta, ettei ollut oikeutta vapaasti valita ammattiaan vaan että oli pakko antautua vihattuun sotilaspalveluxeen ja että aatelisnuorukaiset olivat samojen rangaistusten alaisia kuin aatelittomat. Vituttavaa. Virkamiehet olivat katkeroituituneita kun eivät saaneet vetää omaan taskuunsa. Suurporvarit pitivät häntä aateliston kuninkaana, koska hän ei tehnyt niistä aatelisia, ja valvoi elinkeinoelämää, uuden koulukunnan talousliberaalit arvostelivat merkantilismia. Hurskaat papit pahexuivat ilveilyä uskonnon kustannuxella. Jne jne, napi napi. Ilmeisesti Fritzu oli mies paikallaan, kurjien kuningas.
ellauri048.html on line 253: Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.
ellauri048.html on line 278: Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat 7v hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.
ellauri048.html on line 448: Nazien tappiosta VA masentui niin kovasti että sen mukaan ihmiskunta oli sodissa "vapautuneiden sokeiden intohimojen kaaoxessa tuomittu ennennäkemättömään alennuxeen", mm. mitättömään mitattomaan runouteen.
ellauri048.html on line 531: Goethe oli hyvä puhumaan rehellisyydestä, varsinainen mytomaani.
ellauri048.html on line 567: Immin sukupuolielämästä on tosi vähän someaineistoa. Veiköhän se imminkalvon hautaan asti ehjänä? Oliko Ingeborgilla ingen boyfriend? Tykkäsikö se kenties naisista, vai vainko lapsista? Muistaa haikeana pikku Leeniä reppuselässä, ihanata aikaa Leenin heppuna. Muistaakohan Leeni Riefenstahl yhtään sitä? No oli Immillä salaperäisiä ulkomaanreissuja, kuten Seijan Linda-tädillä. Linda Pylkkänen oli opettaja myös, sillä oli Italiassa herratuttuja, ja sievä taiteilijasuojatti, jonka toritaidetta on Rauhixessa seinällä. Keinoja on monia, sanoi eukko, kun pyyhki pöytää kissalla.
ellauri048.html on line 573: Immin lällyn pullanhajuisen mitäänsanomattoman sovinnaisen tuotannon joukossa on tämäkin, joka näyttää Goethe-imitaatiolta. Immillä on loppusoinnut aina kunnossa. Senkö tautta silläkin toi sisältöpuoli jää lapsipuolen asemaan? No mikäs mä oon sanomaan, mulla vaatii kummatkin vähän laittoa. Sitäpaizi muoto on sisältöä ja sisältö muotoa, opettaa isä Koskenniemi meitä. Sisään ulos, draussen drinnen, sanoo Goethekin. Se kyllä tietää.
ellauri048.html on line 664: oo tullut takas kertomaan miltä se oikeastaan tuntui.
ellauri048.html on line 822: Vuonna 1879 kyläsepän ilmestymisen jälkeen paikalliset koululaiset Cambridgessa lahjoittivat pitkälle kaverille tuolin joka oli tehty siitä leviävästä kastanjapuusta, se kun oli äskettäin kaadettu. Tuolin tyynyn alla on messinkilevy jossa lukee mm. "Tämä leviävästä kastanjapuusta tehty tuoli on Cambridgen lasten lahja kiitoxexi pitkälle häiskälle". Oikeesti se seppä ei ollut savunaama, vaan pitkän häiskän esi-isä. Siitä lähtien pitkä häiskä otti asiaxeen kuzua koulutyttöjä työkkäriinsä kazomaan "leviävää tuolia". Se kirjoitti myös runon nimeltä "Mun nojatuolista". Brattle streetillä Cambridgellä on kivi osoittamassa leviävän kastanjapuun paikkaa. En muista huomanneeni sellaista.
ellauri048.html on line 969: Kuiteskin vaikeista kotioloista huolimatta (tai ehkä sixi) Tennysonnillaa oli extaattisia henkisen toispuolisuuden tiloja, joita hän kuvasi "jonkinlaisexi valvetilatranssixi – paremman sanan puutteessa — mulla on usein ollut, poikasesta lähtien, kun olen ollut yxixeni. Ihan yxkax, ikäänkuin yxilöllisyyden voimakkaasta tietoisuudesta se (yxilöllisyys) ikäänkuin katoaa ja haipuu rajattomaan olemiseen, eikä se ole sekavuutta vaan mitä selvintä, varmaakin varmempaa… ei löydy sanoja – missä kuolema on melkein naurettava mahdottomuus, persoonallisuuden kato (jos se sitä on) ei tunnu sukupuutolta, vaan oikealta elämältä." Näitä “transseja” sillä oli koko elämän. Osuutensa saattoi olla kärpässienillä.
ellauri048.html on line 1363: To look on her that loves him well, kazomaan hiäntä joka häntä rakasti,
ellauri048.html on line 1430: This look of quiet flatters thus Tää hiljaisuus vaan saa uskomaan
ellauri049.html on line 155: vaikuttaneen aikuisiän levottomuuteen, moraalittomaan käyttäytymiseen ja ailahtelevaan luonteenlaatuun. Uunon kuvataiteellisessa tuotannossa ei ole havaittavissa sisäistä levottomuutta, joka hänen runoudestaan välittyy.
ellauri049.html on line 171: Uunosta kasvoi hyvin kaksijakoinen lapsi. Hän oli eloisa pikkuvanha poika, joka osoitti johtajuuden piirteitä. Hän käytti poikkeuksellista älykkyyttään aseenaan kompensoidakseen ruumiillista heikkouttaan. Hän oli itsepintainen eikä alistunut herkästi. Juho Honkapää kuvaileekin sisarenpoikaansa: ” Hän oli jo lapsena erittäin hyväpäinen poika, muuten vähän itsepäinen.”18 Kuitenkin hän ailahteli synkkyyteen, itkuun ja mielipahaan hyvin voimakkain ilmaisuin ja sulkeutui omaan kuoreensa. Orpouden, erilaisuuden ja yksinäisyyden tunne ei irrottanut Kailaasta otettaan koko hänen lyhyen elämänsä aikana.
ellauri049.html on line 265: Hänen mielipiteensä kuitenkin kallistuivat vasemmistoon, ja samalla siihen liittyi vahva isänmaallisuus. Hän ei hyväksynyt AKS:ää vaan sen sijaan luki innostuneena Pentti Haanpään Kenttä ja kasarmi -romaania. Hyvä Kalle!
ellauri049.html on line 726: À l’heure où le désert sommeille, viennent boire ; aavikon nukkumaanmenoaikaan tulee juomaan;
ellauri049.html on line 1054: En kuitenkaan kuzuisi niitä lyyrillisixi. Ne puhuvat lähes yxinomaan rakkaudesta, siitä ja sen kestävyydestä, hellittämättä vakuuttavat. Vain poikkeustapauxessa ne juhlivat rakastetun olemusta. Sitä useammin ja perusteellisemmin rakastajan kaipuuta, odotuxen tuskaa, epätietoisuuden levottomuutta, iloaan pikapanojen johdosta, ikävää ja mustasukkaisuutta eroaikoina. Miehekäs, suojeleva lämpö tunteen esinettä kohtaan ei sulje pois tulisuutta. Tule tule, kirjoita pian, ajattele minua usein.
ellauri049.html on line 1078: Fjalar on muinaisskandinaavisen taruston henkilöhahmo. Suomessa nimen on tehnyt suosituksi Runebergin teos Kuningas Fjalar vuodelta 1844, joka merkittävästi vaikutti suomalaisen kansallishengen kehittymiseen. Nimestä on aikoinaan ollut käytössä myös suomenkielinen mukaelma Vielar. Vielarista tiesin vielä vähemmän eli nevö hööd. Fjalarilla on poika Hjalmar, josta tulee väliin mieleen punakapinaa torjunut Pojun aseveli Hjammu ("älä jauha!") väliin sen kuuluisampi pedofiili kaima. Sit on kuulemma vielä Taneli Mäkelän esittämä roolihahmo Fjalar eli ”Fjalle” sarjassa Handu Pumpulla. Nevö hööd liioin. Varmaan joku siikveli sarjaan faktu homma jossa Taneli oli se hömelö kaheli. Tekivät pilkkaa vanhuxista, nyt on izekin sellaisia. Sattuu omaan nilkkaan.
ellauri050.html on line 89: lyyristen romaanien tekijä.
ellauri050.html on line 494: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri050.html on line 814: Ritva Ylönen oli muuttanut Kainuusta Helsinkiin vähän yli parikymppisenä merkonomina 1960-luvun lopulla. Alivuokralaisasunnossa hiertävään koti-ikävään auttoi Kalle Päätalon vuonna 1960 ilmestynyt romaani Koillismaa.
ellauri050.html on line 829: Kaikista asioista ei voinut edes päättää ennen kuin tajuttomalle tyttärelle oli saatu virallinen edustaja. Samaan aikaan vauvan ottaminen yhteiskunnan jäseneksi eteni omaa uomaansa, kun sosiaalitoimen päätökset ja lapsen huoltokuviot käynnistyivät.
ellauri050.html on line 861: ”Kolmekymppisen ja kuusikymppisen surutyöt on aivan erilaisia. Nuorena äitinä en ollut vielä ajatellutkaan kuolemaa enkä ollut sen kanssa sinut millään tavalla. Esikoisen kuolema tuli kerta kaikkiaan valmistautumattomaan maaperään.”
ellauri051.html on line 267: Iltalehden tuore historianumero 2013 vahvistaa, miten vaihtelevasti omaan menneisyyteen suhtaudutaan. Taiteilijat innostuvat usein ääriliikkeistä - eivätkä pysty myöhemminkään itsekritiikkiin. Kaisa Korhonen ei kadu mitään, Sinikka Sokka vähättelee sitoutumistaan, Kaj Chydenius pitää kiinni aatteistaan. Niin Kari Rydmankin nazipojanpoikineen, mutta se ei kuulu tähän.
Ei ollut ainoa, ks. myös Marcel Proustin "tytöt". Antoivat ymmärtää ja ymmärsivät antaa.
ellauri051.html on line 317: Kaunokirjailijana Soikkeli käyttää nimeä M. G. Soikkeli. Soikkeli on julkaissut useita novelleja, erityisesti Portti-lehdessä. Hänen novellikokoelmansa Marsin ikävä ja muita kertomuksia ilmestyi 2007 Turbator-kustantamon julkaisemana. Esseekokoelmassaan Hyvästä on helppo pitää (2007) Markku Soikkeli pohtii erilaisia nykyajan yhteiskunnan ja kirjallisuuden uusia ilmiöitä. Hänen ensimmäinen romaaninsa oli Vaskikirjat-kustantamon 2010 julkaisema Kuninkaantekijät.
ellauri051.html on line 338: ● Neljän miekan tanssi on tullut nyt painosta ja sitä voi ostaa kohtuulliseen hintaan esimerkiksi Holvista. Kuten Paul Laanen julmankomeasta kansikuvasta voi päätellä, romaani on omiaan sekä kauhupitoisista maailmoista että miekkafantasioista pitäville. Yli vuosikymmenen tekeillä ollut romaani oli tarkoitettu balladin tiiviydellä eteneväksi tarinaksi Odius Jumalansurmasta, mutta miekkaleski Adelan osuus kasvoi sitä tukevaksi juonekseen - voidakseni kertoa tarkemmin nelintaisteluista ja Odiuksen kasvatuksesta hovikelpoiseksi taistelijaksi. Itse sanoisinkin kirjan tunnelmaa ennemmin sentimentaalisen ironiseksi kuin ironisen romanttiseksi. Lukuvinkiksi voi antaa, että Adelan ja Odiuksen välinen kasvatusromanssi perustuu nurinkääntöön eräästä suosikkielokuvastani. Lupaan tarjota ison tuopin sille, joka ensimmäisenä tunnistaa mikä elokuva on kyseessä...
ellauri051.html on line 516: Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli vakava rakkaussuhde New Orleansissa asuvaan naiseen ja että hänellä olisi siellä kaikkiaan kuusi aviotonta lasta. Historioitsijat ovat todenneet, ettei väite naissuhteesta pidä paikkaansa. Tutkija Jean Luc Montaigne tarkentaa, että Whatmanin silloisen rakastajan nimi oli Jean Granouille, ei suinkaan Jeanine Granouille. Tämä nuorukainen, joka oli hugenottisaarnaajan ja orjan lapsi, oli vasta 26-vuotias, kun hän tutustui Whatmaniin. Jotkut halusivat puhdistaa Whatmanin maineen muuntamalla Jeanin Jeanineksi. Afrikkalaista alkuperää olevan rakastajattaren pitäminen oli huomattavasti hyväksytympää kuin mustan miesrakastajan pitäminen. Nykyisin pidetään selvänä, että juuri se runo heijastaa Whatmanin todellista suhdetta omaan seksuaalisuuteensa, mutta hän yritti peittää kiinnostustaan homokulttuuriin. Runossa ”Once I Pass’d Through A Populous City” hän muuttaa rakastettunsa sukupuolen naiseksi ennen runon julkaisemista.
ellauri051.html on line 680: 120 And I perceive they do not come from the roofs of mouths for nothing. Ja huomaan ettei ne ole turhaan kitalaen tuotosta.
ellauri051.html on line 717: 153 I witness the corpse with its dabbled hair, I note where the pistol has fallen. Mä nään raadon läikittyneen tukan, huomaan mihin rivolli on pudonnut.
ellauri051.html on line 926: 343 Comrade of raftsmen and coalmen, comrade of all who shake hands and welcome to drink and meat, 343 Lautamiesten ja hiilimiesten toveri, kaikkien toveri, jotka kättelevät ja tervetuloa juomaan ja lihaan,
ellauri051.html on line 1004: 417 And whether I come to my own to-day or in ten thousand or ten million years, 417 Ja tulinpa omaani tänään tai kymmenen tuhannen tai kymmenen miljoonan vuoden kuluttua,
ellauri051.html on line 1228: 633 Then all uniting to stand on a headland and worry me. 633 Sitten kaikki yhdistyvät seisomaan niemellä ja huolestuttamaan minua.
ellauri051.html on line 1268: 670 I find I incorporate gneiss, coal, long-threaded moss, fruits, grains, esculent roots, 670 Huomaan sisältävän gneissiä, hiiltä, pitkäsäikeistä sammalta, hedelmiä, jyviä, upeita juuria,
ellauri051.html on line 1474: 873 Not one escaped to tell the fall of Alamo, 873 Kukaan ei pakene kertomaan Alamon kaatumisesta,
ellauri051.html on line 1747: 1136 I launch all men and women forward with me into the Unknown. 1136 Laukaisin kaikki miehet ja naiset kanssani eteenpäin Tuntemattomaan.
ellauri051.html on line 3222: Et je chantais cette romance Ja mä lauloin tätä romaania
ellauri052.html on line 49: Mihä höpöä. Niinhän tekee mehiläisetkin, termiitit ja muurahaisetkin. Muurahaiset on hölmöjä. Mennään kazomaan mitä tulee teeveestä.
ellauri052.html on line 70: Vizikästä et vaikka muissa suhteissa Hendersonilla ja Eremiitalla ei ole paljon yhteistä, niin naisten polkemisessa ne kazoo toisiaan ihan eye to eye, kirppu ja sonni saman sikolätin aidalla. Plus toi spiritual void. Noita piisaa noita hengellisiä tyhjiöitä, jos on tyhjä pää ja vääränlainen isäsuhe lapsuudesta, ja pelkää naisia. Rothin miälestä Bellow oli verrattoman hyvä kuvaamaan sensitiivistä miestä pahojen naisten kourissa. Roth oli toinen samanlainen. Amerikkalaisia schmuckeja. Philip Teir hännänhuippuna. Ne on kuin Valittujen Palojen vizi: ukko menee ripille ja sanoo olen ollut neljän nuoren naisen kaa yhtä aikaa. Milloin kävitte viimexi ripillä? En koskaan olen juutalainen. No mixi tulette kertomaan tätä sitten minulle? Höh mähän kerron tätä kaikille!
ellauri052.html on line 155: 9v ennen omaa kuolemaansa Hämäläinen Timo, naapurimme dokulamppu uudisoi Salen Bloom-avainromaanista Ravelstein. Timolla ja mulla oli yhteinen työhuone Osmontiellä, jossa en käynyt montaakaan kertaa edes kuivilla, enkä koskaan tavannut Timoa. Timo antoi mulle lahjaxi Sven Delblancin sairaalassa kirjoittamaan viimeisen muistelman. Vähän ennen kuolemaansa senkin.
ellauri052.html on line 162: Saul Bellowin juuri ilmestynyt uusi romaani Ravelstein kuohuttaa tunteita oikeistolaisissa piireissä Atlantin molemmin puolin. Romaanin päähenkilön Abe Ravelsteinin esikuvana on ollut Bellowin chicagolainen ystävä Allan Bloom, joka nousi maailmanmaineeseen kirjoittamalla populistisen hitin The Closing of the American Mind. Se julisti, että Woodstock-sukupolvi tuhosi kulttuurin suvaitsemalla liikaa ja unohtamalla Kreikan ja antiikin. Kirjan mainetta siivittivät muun muassa Margaret Thatcher ja Ronald Reagan. Bloom kuoli 62-vuotiaana 1992. Kuolinsyyksi ilmoitettiin maksasyöpä. Bellowin Ravelstein on kaappihomo, joka kuolee aidsiin. Tämä on suututtanut Bloomin ystävät.
ellauri052.html on line 451: Salen tediumin syyt on niitä entisiä: (1) autismi: muut ja maailman meno ei kiinnosta, (2) Narshishmi : tiukka keskittyminen omaan napanöyhtäänsä.
ellauri052.html on line 611: Erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle yksinomaan henkisiin asioihin keskittyvän Okkultisen Osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta. Okkultisen Osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet jakoa vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta ja 14.11.1920 perusti Ruusu-Ristin. Jyväskylään rakennettiin oma temppeli, ja Helsingissä alkoi toimia Kulmakoulu, jonka säätiötä Ervast johti.
ellauri052.html on line 685: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri052.html on line 966: Susan Glassman oli se joka nylki sen putipuhtaaxi. Humboldtin lahjan Denise. Tulcea oli se romaaniprofessori. Jasun kotka. Jänis oli se vika safööri kuten Gitta Holmström.
ellauri052.html on line 999: Sale on sielullisesti samalla viivalla kuin Paolo Coelho. Napanöyhtäfilosofiaa. Sen ruusuristiläiset pöpötyxet vahvistaa just samalla lailla, että kun jäbä on tarpeexi täynnä izeään, se uskoo omaan kuolemattomuuteensa ja ajattelee, että koko maailma on sen sisässä. Luonto ei ole muuta kuin iso peili josta paistaa sen oma kalansilmäinen naamari. Idealismi on mahtavinta narsismia. Solipsismiä. Pahempaa kuin paapa. Pahempaa kuin autismi.
ellauri053.html on line 222: korkeissa tuulissa huminomaan
ellauri053.html on line 330: Hautuumaaruno on Aarnesta taiturimainen ja lyyrinen. Toi hiekkatie-meemi on kyllä Paul Valérylta kopsittu. Hinoa John, hyvin mietitty, mutta mikä on se tuulen isä jota Puovo muistelee? Puovonko isä? Jos on ikävä ihminen tai elää liian vanhaxi, saa olla haikea kun ei kukaan enää kaipaa. Yxinäisyyden syvyys kerrotaan "kaipaamatta ketään". Pah, se on autismin syvyyttä, jos ei kaipaa ketään. Yxin vaan ei yxinäinen, kuin Espoon syvin reikä. Sieltä kajahtaa. Yxinäinen nimenomaan kaipaa muita. Kaipaa edes rakkaita vainajia. Se on sitä taivastoivoa, kun kaipaa kuolleita, esi-isiensä luoxe.
ellauri053.html on line 438: Jumala käski meitä luomaan uutta tavaraa vanhan jatkoxi, mutta käski unohtaa katkaista liukuhihnan. Juoxemme sen päällä jotta se ei veisi meitä perille...
ellauri053.html on line 516: Eimut nyt Uarne pääsee omaan ankkalammikkoon. Eli puhuu Puovon huumorista. Mitähän nyt on tulossa!
ellauri053.html on line 637: Calle istui iltaisin hiusverkko päässä kazomaan nyytisiä. Kun nyt jo eläköitynyt hammaslääkärimme kehotti tikuttamaan hampaita, se sanoi että sen voi hyvin tehdä vaikka kazoessa iltauutisia. Sanon ettei me kazota. Se oli vähän järkyttynyt.
ellauri053.html on line 839: Tästä kermaperseilystä tulee mieleen kiinalainen romaani Punaisen huoneen uni. Sielläkin asui valtavasti sukua ihan naapureina patrbrbrbliarkan kustannuxella.
ellauri053.html on line 851: Rampe oli megalo- ja bengalomaani, kuten fennomaanit samoihin aikoihin Suomessa. Mutta myöntyväisyysmies, se nettos brittihallinnosta joka käänteessä. Koulupudokkaana ei pannut lapsiaankaan kouluun vaan otti kotiopeja.
ellauri054.html on line 134: Samuel Johnson sanoo nimenomaan että esseet on hutastuja, juosten kustuja. Dr Johnsonilla oli Touretten syndrooma. Vääxyn ranskalaisen kahvilan epäystävällisen miehen tyttärelläkin on se. Etenevät ennakoimattomasti kuin kiesit kylätiellä (T.Anhava), purjehtivat pilvet ja virtaava vesi (Tung Po). Juurikin näin. Vähän sellasta taktiikkaa ilman sdradegiaa (Barthes).
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri055.html on line 62: Vitshi mikä narshishi. Sen vanha flamma rakashtaa sitä, sen ruttuinen pääkallonnäköinen vaimoräähkä rakashtaa sitä vielä kuolinvuoteella, ja se nauraa röhöttää vaan tyytyväisenä. Sinä olit hyvä ja minä paha, vaimo pannaan vielä sanomaan. Riippumaha antaa sille anteexi. Narshishlle mannaa. Rollella izellään ei vaimot pysyneet. Nil mirum. Nukahtaessa tuli mieleen sana haud mirum.
ellauri055.html on line 188: Ize izeään. Vitshi mikä narshishi. Sen kärpännaamainen vanha flamma rakashtaa sitä, sen ruttuinen pääkallonnäköinen vaimoräähkä rakashtaa sitä vielä kuolinvuoteella, ja se ize nauraa röhöttää vaan tyytyväisenä. Sinä olit hyvä ja minä paha, vaimo pannaan vielä sanomaan. Riippumaha antaa sille anteexi. Narshishlle mannaa. Rollella izellään ei vaimot pysyneet. Nil mirum.
ellauri055.html on line 227: No oikeesti koko teodikeakysymys on toivottoman apinamorfinen. Ainoa tai ei, deterministinen tai sattumaa, on typerää edes pohtia miten hyvä tai paha tää maailma on nimenomaan näille munapussejaan raaputtaville apinoille. Tai miettiä onko joku sen suunnitellut kuvitteellinen silverbäkki pahansuopa apinoille vaiko hyvänsuopa. Pelkkää soopaa koko kymysys.
ellauri055.html on line 710: Lagerkvistin tuottoisa ura kesti yli 50 vuotta, ja hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä ja romaaneita. Tunnetuin teos on romaani Barabbas (1950).
ellauri055.html on line 735: Antti ja Maija avioituivat Oulussa 28.5.1955. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Antti valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1958. Samana vuonna julkaistiin Antin ensimmäiset kirjat: novellikokoelma Maantieltä hän lähti ja romaani Kevättä ja syksyä.
ellauri055.html on line 756: Oivalla on näin vanhemmiten luettuna vinoa izekohtaistakin huumoria. Parempi luettava nyt kuin lapsena, epäoikeudenmukaisuus ei satu kun ei ole lapsi ize. Ja kyllä se niin vaan on et romaaneissa kiinnostaa se että niissä kirjailijat kertoo izestään reilummin kuin ne muuten kehtaisivat.
ellauri055.html on line 781: Ei hizi kyl 80-90% romskuista koskee geenien ja meemien, elikkä rahan ja rakkauden yhteensovituxen haikeutta. Aloin lukea Maila Talvion taparomaania Niiniven lapset. Tästäkin pitää tehdä taulukko: kirjailija, teos, lisääntyjät, reviirit ja vartijat.
ellauri055.html on line 798: Taata Sillinpään Setämiehen tie on puhtaaxiviljelty romanssi- ja reviiriromaani. Siinä kyllä sukuvietti joutuu selkeästi selkä seinää vasten perityn ja riistetyn omaisuuven hoijon kaa. Ja moneen otteeseen.
ellauri055.html on line 824: Talollinen Paavo ansaizee omistaa ja kyykyttää muita enemmän koska se paiskii enemmän omaan laariinsa kuin ne muut. No se omistaa ehkä 10-100x enemmän muttei takuulla tee 10-100x enemmän töitä, oikeista pohatoista puhumattakaan. Ei toi on kyllä oikeistolaista paskanjauhantaa, omistus on epistä ja Taata tietää sen, lämpimixeen puhuu vaan puuta heinää herraluokan taskuun.
ellauri055.html on line 885: Pransun novellit Suomettaressa saivat myönteisen vastaanoton. WSOY:n toimitusjohtaja Jalmari Jäntti kiinnostui Sillinpään kirjoituksista. Sillinpää itse olisi halunnut debytoida novellikokoelmalla, mutta kustantaja sai kuulla Sillinpään työstävän romaania, ja vaati aloitettavan sillä. Monien vaikeuksien kautta käsikirjoitus valmistui, ja se julkaistiin 1916 nimellä Elämä ja aurinko. Novellikokoelma, Ihmislapsia elämän saatossa, julkaistiin seuraavana vuonna. Toope halus kanteen oman kuvansa Eero-sedän Aurora-tuplatyykistä. Jotain rajaa sanoi mäntti Jäntti.
ellauri055.html on line 906: Sotakokemustensa pohjalta Sillinpää alkoi kirjoittaa kesällä 1918 romaania Hurskas kurjuus, joka seuraa punaisiin kuuluvan torppari Juha Toivolan vaiheita 1860-luvun nälkävuosista aina kevääseen 1918, jolloin hänet teloitetaan syytettynä murhasta, jota hän ei ole tehnyt. Kustantaja jätti romaanista pois joitakin osia, mutta se julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1919. Romaani käännettiin ruotsiksi nimellä Det fromma eländet (1920) ja Sillinpää alkoi tulla tunnetuksi myös muissa Pohjoismaissa. Sillinpään pyrkimys objektiivisuuteen romaanissa herätti kritiikkiä julkaisun aikaan. Vittuun objektiivisuus!
ellauri055.html on line 912: Sillinpää julkaisi 1920-luvulla lähinnä novellikokoelmia sekä vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hipsu ja Ragnar, jota hän itse myöhemmin piti parhaana teoksenaan. Lyhyestä virsu kaunis. Samaan aikaan Sillinpään taloudelliset ongelmat lisääntyivät ja hän velkaantui jatkuvasti lisää. Hän ei myöskään pystynyt tuottamaan kustantajan haluamia uusia romaaneja. Sillinpään kustantaja WSOY tarjosi hänelle lopulta ratkaisuksi vakinaista työtä kustannustoimittajana. Sillinpää olikin vuosina 1925–1927 WSOY:n palveluksessa ja hän asui tämän ajan perheineen Porvoossa. Vuonna 1927 he palasivat takaisin Hämeenkyröön ja Sillinpää onnistui jonkin aikaa hankkimaan riittävästi rahaa kirjallisilla töillään. Syksyllä 1928 paikallinen sähköyhtiö katkaisi maksamattomien laskujen takia sähköt Saavutuksesta ja Sillinpään perhe joutui muuttamaan pimeästä talosta Tampereelle, jossa he asuivat sitten vuoden verran ennen Helsinkiin muuttoa.
ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 928: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
ellauri055.html on line 999: Ja koska nyt kerran Forsmanit, joista sittemmin tuli hyviä ystäviäni, näin puheeksi tulivat, niin on minun elämäni kohtalossa kahdella sen suvun jäsenellä ollut erinomaisen tärkeä merkitys. Kun vanhempieni varat olivat minun viisi luokkaa lyseota käytyäni ehtyneet ja minä silti lähdin vielä kuudennelle, niin satuin tällöin jostakin syystä olemaan jonakin päivänä poissa koulusta, ja kerran saksan ja ranskan kielen opettajani Eino Sakari Yrjö-Koskinen eli Pekka pistäytyi katsomaan, mikä nuorta herra Sillanpäätä vaivasi. Ja vaikka vapaaherra kääntyikin sieltä (kortteeri-isäntäni) Davidssonin ja kolmen muun huushollin yhteiskeittiöstä takaisin luokseni tulematta, niin, ehkä asuntoni hukan proletaariset piirteet olivat häntä hämmentäneet, hän hankki minulle paikan silloiseen mahtavaan Liljeroosin perheeseen sen kuopuksen eräänlaiseksi henkiseksi imettäjäksi.
ellauri055.html on line 1250: Aikalaisarvioissa käsiteltiin erityisesti elokuvan ja Sillinpään romaanin suhdetta. Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoittaa, että romaanin rakkauskohtausten määrää olisi elokuvassa ollut syytä rajoittaa.
ellauri055.html on line 1265: Tshehov, Oblomov, Turgenev, Lermontov, Hjalmar Söderberg, Herman Bang, Anatole France. Joutomiehiä riittää hemmetisti romaanikirjailijoissa. Tästäkin vois tehdä taulukon. Jos ne ois menneet kunnon töihin ois maailma nyt monta romaania köyhempi.
ellauri055.html on line 1333: Ja me jatkettiin Pikku-Oton kanssa viikinkiromaaniamme Maunold Monimielen seikkailuista, kohdasta, jossa viikingit törmäs piispa Henrikin ristiretkilaivaan. Joka oli matkalla kastamaan Suomen pakanoita ja saarnaamaan heille rauhaa ja hyvää tahtoa. Hampaisiin asti aseissa.
ellauri055.html on line 1345: Rolland mainizi kynttilänpäivän Breugnonissa. Sillinpää mainizee sen esikoisromaanissaan. Se on 40pv joulusta, kun jee suxet vietiin synagoogaan näytille ja Simeoni pääsi huutamaan nunc dimitri. Hiihtolomaviikolla. Jee suxet mukaan auton katolle! Olis vaan lunta.
ellauri058.html on line 31: Kuvassa on Helluntaiystävät joskus 20-luvulla. Seuraavassa kuvassa on Suomen rauhanneuvottelijat Tartossa. Kumman poppoon huomaan uskaltaisit panna toivosi? Vai onko väliä?
ellauri058.html on line 101: Demokratia oli Hellaassa laahuxen diktatuuria (paizi ettei oikeasti ollut, vain pieni vähemmistö oli ns. vapaita, loput orjia). Res publica oli Roomassa patriisien oligarkiaa. Sama touhu jatkuu ryssissä ja jenkeissä. Keskilännen publikaanit on persuja, köyhtynyttä white trashia joka koittaa pitää värillistä laahusta poissa tontilta. Nää on mun maita ei tartte oravien tulla tänne mesomaan. Minähän sen oravan myrkytin. Ite on koko konkkaronkka vitun mamuja. People of pink color. Palefaceja. Vahinko ettei inkkareilla ollut ympäristömyrkkyjä. Olisivat syöttäneet maahantunkijoille maissin sijaan mikromuovia. Matut sano kiitos ja päästi punasulat pois päiviltä. Sen kunniaxi vielä järjestävät kiitospäiviä.
ellauri058.html on line 142: Helsinkiläinen Marjo Korkeamäki huomasi jokunen vuosi sitten äidissään muistisairauden oireita. Tämä unohteli asioita, ja kotona asuminen kävi yhä vaikeammaxi. Äiti ei kyennyt enää laittamaan ruokaa, siivoomaan eikä muistanut vetää vessaa. Äiti alkoi laihtua. Vaikka äiti sai kotiapua, vastuu viime kädessä jäi tyttärelle. Omakin perhe vaati tukea, joten äidin hoitaminen työpäivän päälle kävi ajan mittaan raskaaxi. Marjo ehdotti äidilleen muuttamista Kontulaan palvelutalo Helyyn. Se oilsi sopinut hänelle kuin nenä naamaan. Puhuimme asiasta monta kertaa ja kävimme paikan päälläkin. Äiti vastusteli.
ellauri058.html on line 170: Väinö "Väpi" Linna oli Suomen aatteellisen saneerauxen kotivävy sodan jälkeisessä kyräilytilanteessa. Toiska Havu ei tätä älynnyt ja ampui nuolen pahan kerran jalkaansa. Albatrossiin ei osunut. Jousi osui omaan nenään. Väpiti väp. Jussi Talvi tyyppisen herrasjuustoilun aika oli peruuttamattomasti ohize. Väpi lavastettiin työläiskirjailijaxi, paljastaa HS Teema nyt. Hirmu ylläri.
ellauri058.html on line 203: Pitäs lukea noi Musta huomio ja Inkerin romaani, jonka käsikirjoitus valmistui jo 1940-luvulla mutta jota ilmeisesti rähmälläänolosyistä ei julkaistu ennen kuin 2002.
ellauri058.html on line 205: Inkerin romaani ei yllä Pekkasen tunnetuimpien teosten Tehtaan varjossa tai Lapsuuteni (1953) veroiseksi. Se ei myöskään ole ihan sellaista propagandistista tekstiä, jota Pekkanen kirjoitti sodan aikana valtion leivissä.
ellauri058.html on line 261: Kari Hotapulveri, author of Tuntematon Kimi Räikkönen, alias Kari Matti Hotakainen (s. 9. tammikuuta 1957 Pori) on suomalainen setämieskirjailija ja naisten hotaisija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, käsikirjoituksia ja parodisen henkilökuvan Kimi Räikkösestä.
ellauri058.html on line 263: Hotakainen sai vuoden 2002 Finlandia-palkinnon romaanillaan Juoksuhaudantie, josta tehtiin myös elokuva. WSOY:n julkaiseman kirjan kannessa ei kyllä ole rintamamiestalo, vaan vuosisadan alussa rakennettu mökki. Myös neljä hänen muuta teostaan ovat olleet Finlandia-ehdokkaina: Klassikko (1997), Huolimattomat (2006), Ihmisen osa (2009) ja Henkireikä (2015). Lisäksi hänen lastenkirjansa Ritva oli vuoden 1997 Finlandia Junior -palkintoehdokas.
ellauri058.html on line 271: Hotakaisen ensimmäinen romaani Buster Keaton – elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993 ja oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Se on tiiviimpi ja keskittyneempi kuin Hotakaisen muu tuotanto. Kirja on pienoisromaani ja sen kielellinen huumori on Hotakaista parhaimmillaan.kenen mukaan? Romaani Bronks (1993) eroaa Hotakaisen muusta tuotannosta pituutensa vuoksi. Se on myös perussävyltään pessimistisempi kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Bronks sijoittuu aikaan, paikkaan ja maailmaan, jota ei voi määritellä, mutta josta voi silti selvästi tunnistaa nyky-yhteiskunnan piirteitä. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kritiikki vallitsevia jär
ellauri058.html on line 272: jestelmiä kohtaan. Hotakainen ei kuitenkaan esitä yhteiskuntakritiikkiään realismin normaaliromaanin puitteissa, vaan on valinnut lajityypikseen fantasian ja tieteiskirjallisuuden sekamuodon. Hotakainen sai vuonna 1993 myös Suomi-palkinnon.
ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
ellauri058.html on line 276: Hotakaisen vuonna 2002 ilmestynyt romaani Juoksuhaudantie sai Finlandia-palkinnon, ja kirjasta tehtiin myös samanniminen elokuva. Hotakainen sai romaanista Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Kirjan päähenkilö haluaa keskitasoisen, järkihintaisen omakotitalon, mutta Helsingin asuntomarkkinoilla se on melkein mahdotonta. Kun valtaosa suomalaisista haluaisi asua omassa talossa, romaani osuu suureen unelmaan. Kirja on käännetty yli kymmenelle kielelle. Sitä olisi opettavaista verrata toisen kodinrakentajan tuotantoon, nimittäin Antti Hyryn.
ellauri058.html on line 278: Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.
ellauri058.html on line 282: Hotakainen oli vuonna 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirjailija teoksella Kantaja. Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Henkireikä, joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan ”Hotakainen käsittelee aikamme tabuja oivaltavasti ja hauskasti.”
ellauri058.html on line 305: Yle Areena. Viikon kirja. Kari Hotakainen ja romaani Henkireikä
ellauri058.html on line 313: Ei helkkari kyllä nää setämiesten lukuromaanit ja bestsellerit on iso mynnähdys. Niiden perussuomalaisuus herättää vaan noloakin nolompaa myötähäpeää.
ellauri058.html on line 320: Juoxuhaudantien klischeet on just samoja kuin ruozalaisessa tv-sarjassa Sandhamn, jossa autisti psykopaatti Anders nirhas perheensä ja muita hoitoja. Aikamme (teidän aikanne, siis 2000-luvun, ei mun ajan) kipeitä teemoja. Perhettä vaihdetaan kuin romaani hevosta. Kunnostetaan rintamamiestaloja. Pullit Sysmässä alla 2 autoa ja oranssinpunaiset lenkkarit. Juoxuhaudantie 2002. Avioerolaki 1988. Ne oli vaikeita aikoja. Äänitarkkailijan vanhemmilla on kesämökki Päijänteellä. Rintamamiehiltä Kari peri 1-sanaiset lauseet ja naisenpelon. Kurkkaan loppua, ei taida mennä Virtasen Matilla ihan putkiloon. Sinivuokot tulee hakemaan sen pois kotirintamamiestalosta. Tilanne päällä. Vitun hömelö. Poliisikin on joku Marita.
ellauri058.html on line 362: So what piipunrassi? Onkos nokan koputtamista? Sitäpaizi toi ei edes ole totta, saat työntää pikku nyrkkis vaikka omaan hanuriis. Siinä sulle tuttu liikerata.
ellauri058.html on line 372: Mut muuten Kari-Matti on hyvin vastenmielinen. Rupusakkia. Pahansuopia pakko-oireisia persumiehiä. Mixi ihmeessä Masa luulee et toisten omakotitalot jotenkin kuuluu sille? Se on narsisti, ilman muuta. Eze jaxaakin Kari sitä vekuttaa et mix on setämiesten asia nyt niin huonosti et naiset saa muuttaa kotoa jos niitä vaan ihan vähän suutuspäissään hotasee. Ennen oli meillä paremmin. Eitää ole romaani tää on persusetähotaveteraanin pamfletti. Eikä tää ole ilmeisesti sattumaa, vaan porilaisen expunkkarin syvintä sielunelämää. Sillä Hotapojan uusimmasta tulee Herlarissa hyvin samansuuntsinen tuomio:
ellauri058.html on line 377: Karin tarinoita tuli taas. En pidä niistä, kun ne ovat valetta. Tästä samasta syystä en pysty näitä filmejä ja sarjojakaan televisiosta kazomaan. Kun koko ajan tietää, että joku hullu siilitukka Hotakainen on oikein istunut kirjoituskoneen ääreen ja kuvitellut niitä. Sitä minä en ymmärrä että niissä kuvittelijoissa on honteloita ex-punkkareitakin, keximässä jumalauta. No raha tekee kaltaisexeen, siinä se.
ellauri058.html on line 454: Äidinkielen opettajat ja kirjastoalan työntekijät ovat yleisimpiä kirjablogin kirjoittajia. (Jalkanen & Pudas 2013: 56–58, 67–88.) Teetin itsekin blogisteille pienemmässä kaavassa olevan kyselyn, jossa kysyin heidän ikäänsä, sukupuoltaan, ammattiaan, koulutustaan ja asuinpaikkakuntaansa. Tämän avulla pystyn luomaan heistä lukijakuvaa. Lähetin kyselyn kaikille 43 kirjoittajalle ja sain vastauksen 24 kirjoittajalta, jolloin vastausprosentti on 56 %. Saamani tulokset vastasivat pitkälti Jalkasen ja Pudaksen saamia vastauksia. Yleisesti luonnehdittuna tyypillinen kirjablogisti on eteläsuomalainen korkeakoulutettu 38-vuotias nainen, joka on ammatiltaan opettaja. Tarkemmin analysoituna ikähaarukka on 20–65 ikävälillä. Kaikkein eniten vastaajia oli 20–29 ja 30–39-vuotiaiden ikähaarukasta. Heitä on yhteensä 14 kappaletta. Yllättävintä oli havaita, että aineistossani oli muutama eläkeikäinenkin. (Katso tarkemmin Taulukko 1.)
ellauri058.html on line 468: Juoksuhaudantien Matti Virtanen nähdään blogiaineistossa ainoastaan negatiivisesti. Hänen tekojaan tai luonnettaan ei ymmärretä, ja hän on muutenkin ahdistava. Häntä ei voi edes ottaa huumorimielessä, niin yliampuviksi hänen tekonsa mielletään. (Kaisa 2012,B;Sara 2011, B.) Myös pohditaan, miksei kukaan puutu hänen toimintaansa. Onko hän niin syrjäytynyt, ettei kukaan huomaa häntä? Riina(B)kysyykin, ”ovatko [Matin] kanssaeläjät oikeasti niin sokeita ja omaan napaansa tuijottelijoita kuin Hotakainen antaa ymmärtää?”
ellauri058.html on line 502: Eräs lukija möläytti hänelle jalkakäytävällä, että hankki romaanin vain koska se oli palkittu. “Hirveä kirja!” mies ähkäisi. Hotakainen on kuullut myös marinoita, ettei kirja auttanut ollenkaan rintamamiestalon ostossa. Toki hänen arkensa muistuttaa monen miehen arkea. Vaimo Tarja on äänisuunnittelija televisiossa. (Ennen se oli tarkkailija.) Tyttäret Roosa ja Kaisa ovat kahdentoista ja viiden. Perhe asuu omakotitalossa Pakilassa, isännän tarkennuksen mukaan erillistalossa. Taloyhtiöön kuuluu kolme taloa, joista jokaisella on oma pieni piha. Hän irvistää. “Pihan pienuus on siunaus. En ole mikään multanäppi.” Silti vittu Pakilassa omakotitalossa. 2 tyttöä. Taaskin vain halkiohaaroja. Ei jaxanut toistoja yhtä monta kuin isäpappa, joka teki vielä 77-vuotiaana gradua. Ei jäisi siltä opinnot kesken.
ellauri058.html on line 514: Perza Lässylän sotaromaani Kerron päin mäntyä on veretön kuin Perza ize. Paljon on seliseliä, könpelöitä lauseita. Kaikki selitetään rakkaalle lukijalle, neuvoja satelee neuvottomalle, hyvä ettei jää mikään epäselväxi. Einarin ahterissa käy kylmiä ja kuumia aaltoja. Einar sairastuu epsanjantautiin nääs. Einarin Elsa-vainajalle puikkaamalla Taimilla on jo 2-vuotiaana sirot sääret. Miehiltä käy lastenteko liukkaasti. Satamien tytöt ovat pehmeitä ja kuumia. Liha liikahtaa. Lindroos kuluu pönttöuunin kyljessä kuin talvitakki. Elsa saa Einarilta toisen tartunnan. Ei pääse teholle vaan ottaakin ja kuolee siihen. Taimi jää isosisko Ainolle. Pastori Viksund köhii hihaansa. Perza pelkää vähän kärpäsiä.
ellauri058.html on line 527: Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.
ellauri058.html on line 647: Onse kiva että Kalle sai nuoruuden valmiiksi vaikka Helvin ja Annan kustannuxella. Siitähän tuli sille hyvää romaaniainesta.
ellauri058.html on line 657: "Kun olen nyt lueskellut Pitelemättömän tekstiä, huomaan, että menen aika nopeasti ne kohdat, joissa minulla on kova hätä. En halua pysähtyä niihin.” Menin salamana vessaan ja vedin viivana housut alas, mutta paska ehti ensixi.
ellauri058.html on line 729: sanoi sotilaspastori kun näki lotan riuvulla. Tatun lukuromaanista Pyhä kevät löytyy kivasti lisää raamatullisia vinkkejä, esim:
ellauri060.html on line 136: – Macro ei ole aina positiivinen, hän on apina. Joskus joudun sanomaan, että hampaat irti niskastani, tai toteamaan, että nyt riittää. Osaa hän olla paskamainenkin. Äsken treeneissä hän nauroi, että ”Ritva on tanssiessaan kuin Pertti Kurikan nimipäivät”. Silloin taas ajattelin, että pidä produktiosi.”
ellauri060.html on line 191: Mielikuvituksen lento, komiikka ja musta huumori antavat leimansa romaanille, joka tummasävyisyydessään on elävä ja vilpitön kuvaus perheen ongelmista. Kielen taiturina ja fantastina Juhani Peltosta harva voittaa; tämä kirja on myös luja kouraisu elämän perskannikoihin.
ellauri060.html on line 213: Kuolleet heräävät eloon kertomaan tarinaansa kuin Edgar Lee Mastersin "Spoon River antologiassa". Tosin pastorin mielen herättäminä.
ellauri060.html on line 219: - Viivi Hakamäärly! Ylösnousepas kiltisti, niin lähdetään Hampuriin rikkomaan etikettiä!
ellauri060.html on line 263: Aika nippu setämiehiä ja homotiaisia. Yhtään naista? Eikai vaan runkkujussikin ole niitä miehiä? No einyt yxinomaan ainakaan:
ellauri060.html on line 322: Lainasin kirjastosta Pahani Julmusen eli J. Peltosen romaanin Iloisin suru. Ihan vaan ku Michelinmies eli Timo Airaxinen sattui kehasemaan sitä. Arvasin siitä eze vois olla aika puhasveristä setämiesjorinaa. Ainaskin sekin taas näyttää aika vähän peitellen puhuvan izestään ja perheestään.
ellauri060.html on line 452: Tuomaan kazomossa Kangasniemellä twiittaillaan:
ellauri060.html on line 585: dipsomaani
ellauri060.html on line 661: kleptomaani
ellauri060.html on line 714: maegalomaani
ellauri060.html on line 759: potomaani
ellauri060.html on line 772: pyromaani
ellauri060.html on line 1104: Eka Agapetus googlessa on paavi Rakastettava. Agapetus oli roomalaissyntyinen katolisen kirkon paavi, jonka paavius kesti alle vuoden 13. toukokuuta 535 – 22. huhtikuuta 536. Hän kuoli Konstantinopolissa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin Roomaan 20. syyskuuta 535. Hän oli murhatun papin poika, josta tuli Rooman piispojen tuomiorovasti kunnes hänet valittiin paaviksi. (Eipä valittu Barkmannia paavixi. Tuomiorovastixikin pääsi ihan armosta. Pojat pettyneinä muutti nimen Carlsonixi.) Hän oli hyvin iäkäs tullessaan valituksi paaviksi, ja vastusti areiolaisia kiivaasti. Paasikivi ja Kekkonen oli Soinin areiolaisia. Areiolaisten mielestä poika oli vain jehovan puhetta, ei jumala. No tulihan tähän liuta selityxiä.
ellauri060.html on line 1106: Soini kirjoitti viihteellisiä romaaneja ja näytelmiä, joista osa on filmattu. Näytelmistä on tullut kesäteattereiden väkinäistä ohjelmistoa. Sotaoikeuskirja aiheutti vihaista keskustelua. Soini väitti siinä että omat kommunistilehmät purivat. Detenten ajan rähmälläänolijat väittivät että aloite tuli ryssiltä, sitten taas 2000-luvun oikeistoaallossa käännettiin keula taas kohti Agapetusta, kun neuvostolaisista ei ollut enää pelkoa. Kuka välittää. EVVK.
ellauri060.html on line 1110: Ekan muutaman kymmenen sivun sekoilun jälkeen rupesi niin haukotuttamaan että piti harpata loppupäähän kazomaan ketäs se jefreitteri lopultakin pääsee bylsimään. Ja eiköhän se ollut kuin ollutkin se sakkoliha, 17-vuotias immykäinen, backfisch Inkeri. Joka oli innolla muka vauhdissa mukana vaikka luti huohotti sen suuhun Aune Aune... Niin aina. Seli seliä. Siihen lukeminen jäi. Ei naurattanut yhtään. QED.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri060.html on line 1138: Yhtä hyvin ei käynyt tälle Laurille. Adi jätti seisomaan kuin nallin Koskelan opiskelija-asuntolan kalliolle vappuaamuna.
ellauri061.html on line 241: Pyramuxen and Thisbeen välikohtaus menee Ovidiuxen mukaan näin. Partnerit on tehneet appointmentin Babylonin muurilla. Thisbe tulee ensixi, mutta pelästyy jellonaa, ja pudottaa vahingossa huivinsa kuin Helmi Glasgowin lentokentän vessaan. Saablari! Se oli kallis huivi, ja tota väriä ei enää saa. Pyramus tulee myöhässä ja löytää Thisben huivin verisenä, ja typeränä hätäheikkinä kaatuu omaan miekkaansa. Thisbe tulee vessasta ja löytää Pyramuxen verissään, ja kompastuu hädissään samaan aseeseen. Tämän muistoxi mulperimarja muuttuu punaisesta mustaxi.
ellauri061.html on line 488: not how oft. Where be your gibes now? your Sun hauskat lohkaisut, jotka sai pöydän aina ulvomaan naurusta?
ellauri061.html on line 534: She should in ground unsanctified have lodg'd se oltais pantu siunaamattomaan maahan
ellauri061.html on line 650: No Laerteen miekkakin on myrkytetty ja molemmat saa siitä pipejä ja pöpöjä. Kävipä köpelösti Laertes toteaa. Pilkka sattui omaan nilkkaan. Hamlet ehtii vielä sohasta myrkkymiekalla ize kinkkua. Pian ne on reporankoina koko porukka.
ellauri061.html on line 651: Sai oma tekemäänsä myrkkyä ilakoi vielä Laertes. Horatiokin meinaa tehdä seuraa mutta H. ehtii kuppiin ensixi. Älä vielä ilostele Horatio vaan jää kertomaan mun tärinä.
ellauri061.html on line 1103: Panopiste on Jarin julkisessa toiminnassa. Jari istuu näkymässä Ekbergillä. Vieripöydässä lähempänä ikkunaa istuu Eski kuningattarineen. Ehkä Eskikin tarjos romaanikässäriä Jarzan arvosteltavaxi nolosti köhien. Suurmies ja luuseri.
ellauri061.html on line 1125: Suomi-filmi-tyyppisessä Unto ja Kerttu Vartiovaara-jaxossa ei ole päätä, mutta häntää vetkutetaan ahkerasti. Ai se olikin se Pasanderin romaani. Omistus väkivalta ja sukupuoliasiat ne pyörii Pervon(kin) mielessä. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! siinähän ne ovat, Jarin valöörit. Jari ei pidä nenäkkäistä kustannustoimittajista. Niillä on vielä huonompi maku kuin Jarilla.
ellauri061.html on line 1156: Kirja on mustan huumorin sävyttämä veijaritarina, mutta myös Vuoden johtolanka 2000 –palkinnolla palkittu rikosromaani. Ja kuinka kirjan nimi on ”Minun sukuelimeni tarina”? Kannattaa lukea kirja ja löytää vastaus sitä kautta.
ellauri061.html on line 1321: Tervo on vaan rakastunut omaan älyynsä silleen vilpittömästi kusi noussut päähän.
ellauri061.html on line 1412: Kirjailijan synneistä suurin on Jari Tervon mielestä tylsyys. Tervo itse jatkaa narsisminsa, rasisminsa, naisvihansa ja vihapuheensa käsittelyä uudessa romaanissaan. Miehellä on muovikassi kädessä ja elämää takana. Hän tulee Helsingin Narinkkatorilla vastaan ostoxet kilisten. Hän on kirjailija Jari Tervo, 59.
ellauri061.html on line 1420: Kirjan teemoja ovat muun muassa rasismi ja vihapuhe, joita Tervo on viljellyt kolumneissaan. Miksi piti tehdä vielä romaanikin? Koska siitä saa paremmin pätäkkää. Rasismi on iso osa suomalaisen yhteiskunnan nykypäivää, se kiinnostaa lattapäisempääkin lukijaa.
ellauri061.html on line 1424: Tervo kuitenkin toteaa, että romaani voi olla dramatisoitu kolumni. Kolumnissa oman mielipiteensä voi kertoa yksiselitteisesti, kun taas romaani saa – tai sen jopa pitää – olla ristiriitainen. ”Minun mielipiteeni asioista saa näkyä minun romaanissani. Romaani toimii harvoin sillä tavalla, että se kertoo, että tämä tai tuo on hirveän huono asia. Se vaan näyttää, että ne on sitä, niinkuin teeveessä.” LOL.
ellauri061.html on line 1437: Romaanin alussa Leo Maanvilja herää ja pitää aamua sikäli hyvänä, ettei hänelle ole yöllä juotettu virtsaa. Lapsia pannaan väkisin ja hakataan. Eipä ole tylsää! Poliisi tutkii teinipojan epäiltyä raskautta. Tervo kirjoittaa pedofiliaepäilystäkin omalla tutulla tyylillään, humoristisesti.
ellauri061.html on line 1449: Mixhä Pervosta oli kamalaa eze epähuomiossa bylsi omaa siskoaan, onxe joku Oidipus vai mikä. Kumin kanssa vielä. Ja se sen söpöliini pikkujaana oli varmaan jonkun rivitalonaapurin tekemä, ellei sizen homahtavan vankilanjohtajan. Nää isyyskysymyxet lie pyörineet Pervon päässä paljon just vuosituhannen vaihteessa. Lopussa Pervon asiat menee aika sekasin. Vaimo läx ja vei Kallen ja Ukon. Vikalla rivillä jää muka epäselväxi kuka ampu kenet. Mut eihän vainaja enää kirjota minämuotoiseen roskaromaaniin viimeisiä sanoja. Joo oli tää aika päämäärätöntä sekoilua, uskottavuus p=0.0001. Kirjallisena esikuvana on jenkkiläiset kovaxikeitetyt, pulp fiction. Selluloosakeittoa.
ellauri061.html on line 1500: Naisten oikeudet on enemmän kuin jonkun ihmisryhmän rights of man. Esim oikeus omaan ruumiiseen eli päättää pitääkö sikiön vai ei. Törkeetä et sivulliset ottaa asiaxeen päättää sen sikiön oikeuxista vaahdoten kuin jotkut Gileadit. Oikeesti ei ole muuta oikeutta kuin vahvimman oikeus. Samantekevää miten termiittiapinan käy loppupeleissä. Ei yhtään vähemmän samantekevää kuin sen tappamien miljoonien muiden eläinten. Lue https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/naisten-oikeudet/.
ellauri062.html on line 36: Jaakko Yli-Älykäs kertoo verisen neuromaanisesti kirjassaan jatkosodasta, kuinka "Oboten uusi hallitus" (neekereitä) teki lopun "kuningatar Elisabetin" villieläinreservaateista ja tappo yxin tein kaikki villieläimet edistyxen nimissä. 50v sitten siis 60-70-luvulla. Miehet taisteli, kansa kazeli.
ellauri062.html on line 38: Kaiken tän nähdessään muka lähetysämmät ja riistanvartijat päivittelivät. Harva arvaa että "me" ize tuhosimme Euroopan paljon ennen neuromaaneja ja mongoloideja, emme voi asettua nälkäisten aahrikkalaisten "veljiemme" yläpuolelle.
ellauri062.html on line 58: Korkeasaaren karhuvanki löntystää tympääntyneenä lumettomaan talvipesään. Fuck yourselves says the bear. You won. Thanx a lot. Jäähyvästit ja kiitti ihan vitusti. Näkemiin oikein paljon. So long and thanx for eating all the fish.
ellauri062.html on line 257: Tää ohjelma on tyypillinen romaani. Jokaisella sankarittarella on useita ottajia, väkisten tai vikisten. Tää on hyvä ohjelma täst mie piän. Ou vievinäs väkisin, mie tuun mielelläin, tulit eistä tai mehukkaasti takaapäin.
ellauri062.html on line 297: Tästä eteenpäin tulee ergodisten romaanien lähilukua
ellauri062.html on line 303: Tää Superjuonikas on se pikku Markun kaveri Mahdollisen kirjallisuuden seurassa. Se on sentään maisteri vaikka Turusta. Suunnilleen Mikko Alapuron ikänen mutta lyhyttukkanen ja nappisuinen. Jatkosota-extra on vuoden kauneimman kirjan Neuromaanin rumempi jatko-osa. Neuromaania, sitä talvisotaa, joskus aloitin mutta väsähdin. Sekin oli pitkä kuin Elvixen muna vaikka talvisota oli lyhyt. Nyt pitää purra hammasta ja yrittää oikein kovasti.
ellauri062.html on line 319: Luin pari Susikoira Roi kaskua facebookista, ne oli unettavia. Piti hypätä suoraan sananmuunnoxeen. Halusko Ilona Herlin tosiaan maxaa tosta 20 tonnia? Lievästi on ilmassa Jari Pervon kaikua, hassuilla nimillä hassuttelua ja salaivaisia mahdollisesti avainromaanisia ĺuonnekuvia.
ellauri062.html on line 325: No ei. Juotikkaan kanssa tulee sama ongelma kuin Pervon: ei näitä voi kunnolla parodioida, kun ne on parodioita izekin, ne tekevät sen ize. Mä huomaan kauhuxeni nyt, että mun paasauxet onkin post-postmodernismia. Samanlaisia älyttömiä yhteydestä irrotettuja, kieli poskella kirjoitettuja sirpaleita. Varmaan nääkään hemmot ei koskaan poista mitään, kirjoittaa vaan lisää.
ellauri062.html on line 342: Onkohan Juotikkaalla (ollut?) naisystävä joka tykkää hevosista vielä enemmän kuin Jaakosta? Onko Jaakon äiti tomera naistoimihenkilö, joka on aina hemmotellut ja lytännyt Jaakkoa? I know the feeling either way... - Vai onko Jaakko homo? Mixe haluu hiplata jättipenistä? Sillä olis siihen sopiva pyllynreikäsuu. Tää on kyllä pelkkä omaan kokemuxeen perustumaton arvaus :). Myöhemmin ilmenee, että Jaakko/Mikan traumaattisin lapsuudenmuisto on nimenomaan homoeroottinen kokemus.
ellauri062.html on line 354: “Tahdon murskatappiossa” seurataan teinityttöä, joka menetettyään halun jatkaa ratsastusharrastusta, alkaa tutkia lasten ponikirjoja julkaisevan kirjailijan äärioikeistokytköksiä sekä erään mystisen tallityöntekijän taustoja. Samalla romaanissa seurataan pientä eliittisotilasjoukkoja ja sen operaatiota, johon kuuluu jättiläisalkoholistin herättäminen, hiplaamalla tämän jättiläismäistä penistä!
ellauri062.html on line 356: Sinänsä koko kuuluisa natsiponikirjailijan osio tuntui irralliselta kokoelmalta kirjailijan omia ajatuksia, joita hän ei saanut missään muualla julkaistua, joten hän änki sen poniromaaniinsa. Koko osiolla ei ole mitään merkitystä itse pääjuonen kanssa, joten on oletettava, että jatko-osassa se käsitellään. Samalla alkoholistin penistä kiihottaneitten sotilaitten kohtalo jää auki.
ellauri062.html on line 358: Matti Mäkelä-vainaja kuumui Juotikkaan Neuromaanista. Oiskohan se haistanut Juotikkaassa fellow setämiestä? Uutterat emättimet pukkaa maailmaan aina uusia setämiehiä. Ikä on vain hidaste joka korjautuu ajan mukana.
ellauri062.html on line 410: Juonikas luki Pynchonia ja sai ketjureaktion. Ei romaanissa tarvi olla juonta eikä edes henkilöitä, pelkät aatteet riittävät. Kun kirjaa ei lueta juonta myöten ei voi olla spoileria. Korvikkeex voi laittaa mukaan mustavalkokuvia ja hauskaa taittoa. Saavatpahan tyhmät sitten miettiä mikä oli jujuna. Eivät arvaa ikinä, kun ei ole pointtia.
ellauri062.html on line 416: "Vahvasti satiirinen Jatkosota-extra on polyfoninen, seka-aineksinen ja kerronnallisesti rikkonainen romaani, joka hyödyntää railakkaasti erilaisia typografisia keinoja ja graafisia ratkaisuja."
ellauri062.html on line 450: Neuromaanissa puhutaan paljon ihmismieltä koskevista kiistakysymyksistä. Vastauksia Yli-Juonikas ei tiedä. ”Minulla ei ole selkeää kantaa esimerkiksi siihen, määrääkö aivokemia kaiken, mitä päässä liikkuu.”
ellauri062.html on line 469: ”Ainakin Neuromaani on huumorikirja, oikeastaan vitsikirja. Aiemmissa ja tulevissa kirjoissani huumori voi olla piilossa.”
ellauri062.html on line 573: Neuromaaniakin voi lukea tällä tavalla, ja se on pitkälti tarinallistettu ikään kuin pelikirjaksi, mutta monet seikat ohjaavat lukemista vapaampaan suuntaan. Lukustrategioita käsitellään tarkemmin edempänä. Luvussa 113 eli ”aivokurkiaisessa” on myös omalaatuinen kehotus porata kirjaan reikiä. Ainiin tässä ruudussa on oltu jo.
ellauri062.html on line 575: Nuoressa Voimassa julkaistiin takavuosina Fennomaanin lisälehtiä. Nyttemmin se enää Voima vaan. Sano vaan Hannixi, balit jäivät aidalle.
ellauri062.html on line 580: Taisin kerran aloittaa Fennomaania. Kesken jäi, ei ollut tarpeexi mania. Tekesin apurahoja ois tarvittu lisää. Tai textikoneen apuraha. Nyt Tekeskin on Business Finland. Tekniikkaa ei enää edistetä vaan bisnestä. Sitrakin on vaarantunut tai uhanalainen. Toistasexi sinne on riittänyt hyllytettäviä poliitikkoja. Ne ei järkkää alaisilleen sieniretkiä. Eikä pannukakkuorganisaatiomallia.
ellauri062.html on line 586: Gunder näkee linkin hieman laajemmin kuin Aarseth, jolle linkki on kehotus siirtyä tiettyyn kohtaan tietyssä tekstissä. Samanlainen ankkurien merkitsemistapa on käytössä myös Lotta Lófaszin hypertekstuaalisessa romaanissa Den svarta solen (2009).
ellauri062.html on line 594: Atamaaniromaani on kazaus erilaisiin hypertextin konventioihin. Paperilla. Kidekone taiteltuna paperpussista. Mun paasauxet on parempi hypertexti, sillä se on oikeasti digitaalinen. Mun linkit toimivat kuin junan vessa. Keekoiluvapaasti.
ellauri062.html on line 803: Aika sekoa. Onkohan tää Jakkekaan ihan terve päästä. Esimerkiksi Salmelaisen Karin parhaat napakympit -teoksessa (N, 87) uudelleen kerrottu Napakymppi-ohjelman jakso saa sekä mielenvikaisia että koomisia sävyjä, kun se liitetään häiritsevällä ja koomisellakin tavalla Neuromaanin vinoutuneeseen todellisuuteen.
ellauri062.html on line 805: Monomaani muistuttaa kehittymättömille jouluisin myytäviä vizikirjoja siinäkin että niitä saa selata aika ergodisesti löytääxeen mitään edes etäisesti hymyilyttävää. Oletko humoristi Juotikas? Emmä tiedä. Ehkä, ehkä ei. Kysykää Arnkillilta. Ei musta silti saa mitään Jari Pervoa. Mun suu on pieni reikä eikä tehty kumista.
ellauri062.html on line 807: Mytomaani on kirjallista lassipalloa. Ottomaani opettaa ensin lukijansa etenemään tekstissä ja sitten varoittamatta muuttaa pelin sääntöjä, jolloin eteneminen pysähtyy. Kirja hervahtaa kädestä kuin Mikon joulupaketista tullut ankanmuotoinen kynsiharja. Luotailija haihtuu reiästä suolikaasuna huizin Saharaan.
ellauri062.html on line 971: "Tahtoo Arvoon" on käännös Otto Weiningerin filosofian keskeisimmästä käsitteestä "Wille tumputtaa" (vrt. Nietzschen "Wille mahtailee"). Teos sisältää useita Weininger-aiheisia ja Weininger-vaikutteisia esseitä. Kieliasua on pyritty hiomaan.
ellauri062.html on line 1056: Izelläni ei ole rohkeutta itsemurhaan, joten olen ajatellut alkaa naisista. Naisista en enää haaveksi, mutta minua ärrsyttää, että muut edelleen harjoittavat seksiä, ja että he harjoittavat nimenomaan lisääntymisfunktiosta irrotettua, nautinnollista heteroseksiä – kuten oletettavasti myös tuo pariskunta Gärdetin niityllä. Helvatti. Kiukuttaa niin pirusti.
ellauri063.html on line 130: Populismin vastakohta on senatismi. SPQR, sanoivat patriisit ja antoivat plebeijien pitää pieniä kansankokouxia, rökittäen toisiaan. MAGA-presidentti matkusti Gruusiaan kertomaan paikallisille apinoille, että nyt on isänmaa vaarassa. Pelastakaa Amerikka kommunismilta! Palauttakaa mut presidentin pallille! Oh, and yes, vote republican for senator by all means. Although I dont directly WANT to talk for others but me to be elected anywhere.
ellauri063.html on line 252: Jaakko Yli-Juonikkaan yli 600-sivuinen romaani on varsinainen petelyn temmellyskenttä. Jos on pakko, kirjaa voi yrittää luonnehtia poliittiseksi satiiriksi, vaikka on tosi paha kyllä tietää missä kohtaa pitäis nauraa. Joka tapauxessa se on aivan vittumainen vyyhti. Juoni on kirjassa aivan hävyxissä. Fonteilla leikkiminen on sen ydintä. Lukijan on oltava tarkkana ihan perusasioissa, kuten oikealla rivillä tai sivulla pysymisessä. Jos sillä nyt niin väliä.
ellauri063.html on line 285: Schnittkellä oli usein ristiriitoja neuvostoliittolaisen byrokratian kanssa ja säveltäjän ensimmäinen sinfonia joutui käytännössä esityskieltoon. Hän sai myös matkustuskiellon ulkomaille vuonna 1980. Vuonna 1985 Schnittke sai aivohalvauksen ja vajosi koomaan. Valitettavasti hän kuitenkin toipui, jopa niin että kykeni jatkamaan säveltämistä. Eroa ei huomannut. Vuonna 1990 Schnittke muutti Hampuriin. Hänen terveytensä ei kohentunut, ja hän kuoli Hampurissa vuonna 1998.
ellauri063.html on line 386: Kuten romaanin nimestä voi kenties päätellä, käsittelee nykyisten mediaympäristöjen kansallismielisiä ilmiöitä. Juonelliseen yhtenäisyyteen teos ei tähtää, vaan se testailee taidokkaasti erilaisia diskursseja vainoharhaisuuden ja salaliittojen ”syvävaltiollisessa” peilitalossa, jonne rikkiviisaaseen älykköhuumoriin vihkiytynyt lukija voi lisätä hörinänsä.
ellauri063.html on line 390: Löytyy romaanista jonkinlainen päähenkilökin: Mika Kingelin on nuivan herätyksen saanut varsinaissuomalainen, joka työskentelee perussuomalaisen Pekka Niskapalkin eduskunta-avustajana.
ellauri063.html on line 392: Vitsikkäästi nimetyt henkilöt ovat ennakkoperintöä yhdysvaltalaiselta postmodernin romaanin tunnetulta tuntemattomalta Thomas Pynchonilta, kuten myös etäännytetyn kerronnan luoma skitsoidi vaikutelma, jota teoksen sekalaisista media-alustoista lainaileva ainutlaatuisen levoton ulkoasu korostaa. Graafikko Markus Pyörälän maukkaasti taittama romaani loikkii klikkiotsikoista sanaristikkoon, nettimainoksista sarjakuvaan. ironian kruunaa runsas, psykoottinen kuvitus.
ellauri063.html on line 394: Ensyklopedian, asiasanaston, muistion ynnä muiden romaanikerronnalle vieraiden tekstilajien kautta risteileviä episodejaan kuljettava proosamosaiikki vastaa ideamäärältään kymmentä hieman tavanomaista nokkelampaa suomalaista romaania, joten akateemisiin opinnäytteisiin ja kotimaiseen kirjallisuushistoriaan teos tarjoilee itseään auliisti.
ellauri063.html on line 396: Romaani pyrkinee rypälepommituksellaan paljastamaan ”hallusinatorisen totuuden Suomesta”, mutta kadottanee lukijansa vaikeaselkoisuuden, lukukelvottomuuden ja käsittämättömyyden Bermudan kolmioon.
ellauri063.html on line 400: Jatkosodan kansalliseksi kertomukseksi vakiintunutta romaani ampuu räkäpäällä. Antero Rokka syyllistyi 1950-luvulla ”hyvin raakoihin seksuaalirikoksiin”, joista hän selvisi ”supliikkimiehenä” rangaistuksetta.
ellauri063.html on line 422: David Foster Wallace kirjotti 1000-sivuisen romaanin Infinite Jest 1996. Wallace oli kärsinyt yli 20 vuotta masennuksesta ja teki vuonna 2008 itsemurhan hirttäytymällä 46-vuotiaana Claremontissa Kaliforniassa. Jaska on takuulla kärsinyt samasta vaivasta. Maaniseseta sanaripulista ja sitä seuraavasta masennuxesta. Täytyypä varoa.
ellauri063.html on line 502: Paskaan nuoruuteeni kuului isä, joka jätti perheensä, ajautui vararikkoon ja näillä teoillaan saattoi vaimonsa ennenaikaiseen hautaan ja hajoitti lapsikatraan sukulaisten eläteiksi. – Luen häpeällisen vähän kaunokirjallisuutta, käännösromaaneja en ole lukenut vuosikymmeniin, Keskisarja tunnustaa. Väinö Linna, Kalle Päätalo, hän luettelee suosikkejaan, Iijoki-sarjan olen lukenut monesti. Kotimaisessa kirjallisuudessa Keskisarja on jämähtänyt 50- ja 60-luvuille. Juoksuhaudantiet ja Puhdistukset hän tuntee vain nimeltä. Ja vielä kehuskelee sillä. Kärpässarjan ottelija muhun verrattuna.
ellauri063.html on line 570: Arnkil merkkaa Jaken kässäriin kysäreitä ja kuplia joissa lukee "epäselvä viittaussuhde, toistoa, perustele, lähde, enemmän konkretiaa, seuraavat 250 sivua on turhia." Niistä Jake vähät välittää. Kumpis tässä on finlandiaehdokas? Mulla on lukematta vielä 238s. Jos Juotikas olis totellut, olisin jo läpi. Nyt on vielä yhden normaalin romaanin verran lusittavana. Hemmetin hemmetin hemmetti.
ellauri063.html on line 572: Aapo Junkola: (14. joulukuuta 1935 Helsinki – 14. marraskuuta 2017 Tampere), suomalainen kirjailija, joka toimi kirjailijatyön lisäksi kihlakunnansyyttäjänä. Hänen kirjailijanimensä oli Aapo Junkola. Junkola valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1960 ja varatuomariksi 1963. Junkolan pääteoksia ovat 1960-luvulla ilmestyneet romaanit Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966), joissa kritisoitiin tuomioistuinlaitosta. Junkola on tehnyt myös käännöstöitä. Hän on kääntänyt suomeksi kreikkalaisia klassikoita (Sapfo, Lukianos) ja Kreikan kansallisrunoilijan Konstantinos Kavafisin runoja sekä japanilaista kaunokirjallisuutta.
ellauri064.html on line 93: Anna Kortelaisen hieno romaani kaivaa esiin vasemmisto-opiskelijoiden suosiman älykön matkan, joka toi hänet myös Suomeen! Useimmille on varmaan uutta tietoa, että Benjamin kävi Suomessa 1930-luvulla. Hän matkasi laivalla pitkin Norjan rannikkoa
ellauri064.html on line 144: Turussa asuva Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976) on heti vapaa kirjailija. Hän on kirjoittanut eräitä nykykirjallisuutemme omaperäisimmistä teoksista, muiden muassa ylistämänsä Neuromaanin (Otava 2012). Yli-Juonikkaan proosa leikittelee vainoharhan, salatieteiden ja läpitunkemattoman byrokratian teemoilla ja käyttää hyväkseen nyrjähtäneitä vertauskuvia sekä karmeita ja koomisia leikkauksia. Eräs entinen ministeri on todennut, että Yli-Juonikkaan teksti on ”Kafkaa kännissä”. Nykyiset ministerit eivät ole kommentoineet asiaa.
ellauri064.html on line 247:
ellauri064.html on line 347: Hei täähän on dialogipelimies, niinkuin mä! Mut exe ollut jotain pappissukua? No nääkin heput on jotain kallonkutistajia, vetäjänä Jaakko taas, tällä kertaa Seikkula. Jaken kalloa ei kärsi enää kutistaa, sillä on Crouzonin oireyhtymä. Tom Arnkil on kirjoittanut izekin romaanin nimeltä Kyyroxen kirja. Siitä löytyy netistä seuraava arvostelu:
ellauri064.html on line 349: Teoksen jälkisanoissa Arnkil kertoo, että tapahtumien historialliset raamit pitävät paikkansa ja suuri osa henkilöistä on oikeasti eläneitä ihmisiä. Lukija onkin vakuuttunut kirjailijan laajasta ja syvällisestä asiantuntemuksesta ja nostaa sille nöyrästi hattua. Pelkkä asiantuntemus ei kuitenkaan tee romaanista kiinnostavaa. Arnkililla on ollut vaikeuksia puhaltaa tapahtumiin ja henkilöihin eloa. Benin kiertomatka on tarjonnut mahdollisuuden esitellä kansanheimoja, niiden tapoja, uskontoja ja palvontamenoja, mutta lukijasta reissun kuvaus on melko puuduttavaa, vaikka tarinan elävöittämiseksi on nähty vaivaa. Henilönä Ben on pökkelö. Hän on usein peloissaan, mitä kuvataan epävarmalla pu-pu-puheella. Olisiko tämä keino hieman pölyinen?
ellauri064.html on line 376: Moni on twitterissäki kiinnittäny huomioo siihen et uutiset on justku tästä kirjasta. (Siis muutkin uutiset ku ne jotka ON tässä kirjassa.) Se on muuttuny yhenlaisexi meemixi. Ja apua! Juonikkaan umpihulluun trilogiaan on tulossa vielä kolmas osa! Jatkis tuo uutta kierrettä myös neuromaaniin. Okei! Joo! Hyvä! Viel muutama helppo kysymys tähän lopuxi. Isoja kysymyxiä mutta helppoja. Eipäs ollutkaan, Arnkil kerrassaan kipsaantui. Myötähäpeästä piti podcastin kuunteleminen lopettaa.
ellauri065.html on line 143: Alueet, jotka Saksa menetti Puolalle ensimmäisen maailmansodan jälkeen, sisälsivät alueita, joissa väestö oli pääasiassa etnisesti etnistä, erityisesti Posenin maakunta ( Suur-Puola ja Kuyavia ), suurin osa Länsi-Preussin maakunnasta ( ks.Puolan käytävä ) ja Itä-Ylä-Sleesia. Muita toisen maailmansodan jälkeen menetettyjä alueita olivat alueet, joissa saksalaiset asuivat melkein yksinomaan ennen vuotta 1945: Itä-Preussit, kauemmas Pommeri, Neumark, Länsi-Ylä-Sleesia ja melkein koko Ala-Sleesia (lukuun ottamatta pientä aluetta itään Hoyerswerdasta ja sen ympäristössä ). Saksan väestö alueilla, jotka eivät olleet paenneet vuonna 1945, pakkolunastettiin ja karkotettiin muodostaen enemmistön Itä-Euroopasta karkotetuista saksalaisista.
ellauri065.html on line 243: P.S. Onkohan Jaakko ollut Aurorassa lepositeissä? Onko Extran nosografia M1-lähetteellä s. 554 autofiktiota? M1-tarkkailulähetettä käytetään, kun potilas lähetetään psykiatriseen arvioon tahdosta riippumatta. Lähetteen kirjoittamisen taustalla tulee olla psykoositasoisen sairauden epäily. M1-lähete ei ole vielä määräys pakkotoimiin tai tahdosta riippumattomaan hoitoon.
ellauri065.html on line 361: Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari (kuka muistaa vielä nämä), monivalintaosuuksia, nuotteja ja muuta erikoista. Graafikko Markus Pyörälälle kuuluu selvästi osa palkkiosta.
ellauri065.html on line 369: Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin tarttua seuraavaksi Neuromaaniin.
ellauri065.html on line 404: Erityisen kiinnostavaa on se, että Jaakko Yli-J. mainitsee Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren teoksena, joka on häntä inspiroinut. Kyseinen teos sattuu minulla olemaan parhaillaan kesken ja olen jumittunut sen puolenvälin paikkeille, mutta voin jo tässä vaiheessa todeta, että Jatkosota-extra etenee huomattavasti liukkaammin kuin mitä tekee Pynchonin romaani. Tosin sekään ei ole mitenkään vaikeasti lähestyttävä teos, mutta on joutunut väistymään aivan liian monta kertaa jonkun muun teoksen edeltä.
ellauri065.html on line 426: Kun olin lukenut parisen viikkoa Jaakko Yli-Juonikkaan melkein 670-sivuista romaania Jatkosota-extra, kirjoitin Twitterissä puuskahduksen: "Jatkosota-extran ylittää työläydessään tämän vuoden luetuista kirjoista vain Alastalon salissa. Tämän totean luettuani kirjaa pari viikkoa ja edettyäni noin kolmanneksen. Ei se missään nimessä kehno ole, vaan haisee todella." Sain kommentteja, joiden perusteella muut olivat intoutuneet kirjan parissa suorastaan hysteeriseen/uppoutuneeseen lukutapaan, se oli osoittautunut heille varsinaiseksi pageturneriksi. Teki mieli raivota Timo Airaxiselle: "miksi kaikki muut kokevat tämän vetäväksi ja minulle tämä on taapertamista upottavassa suossa niin että saapas jää vähän väliä jumiin". Kun olin tutkiskellut itseäni noiden parin viikon ajalta, totesin, että ne olivat olleet koko syksyn stressaavimmat ja ahdistavimmat viikot – olin tämän ohelle ottanut luettavaksi pitkästä aikaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta maailmassa tuntuisi olevan myös jotakin selkeää ja toiveikasta. Päädyin siis vahvasti siihen näkemykseen, että vika oli lukemisajankohtani ongelmallisuudessa enemmän kuin kirjassa. Ja tuon ensimmäisen kolmanneksen jälkeen se lähtikin vetämään. Ehkä avautuminen aiheesta auttoi? Tai sitten se, että vietin kirjan parissa pidempiä pätkiä kuin aikaisemmin. Eräs kirjan lukija kommentoi, että sen parissa pysymistä edesauttoi juuri lukeminen pitkään kerralla, ja tauon jälkeen aloittaminen oli ollut hankalaa. Se oli varmasti muodostunut ongelmaksi minulle – luin alkuun kirjaa pienissä pätkissä ja välillä muuta.
ellauri065.html on line 428: Erittäin muotopuolinen lukeneisuus välittyy myös Yli-Juonikkaan kaunokirjallisesta tekstistä, joka toteuttaa romaanissa monenlaista "poetiikkaa". Perinteisen proosa-asettelun lisäksi kirja sisältää mm. blogitekstiä, somepostauksia, uutisartikkeleita, raportteja, halpaa plagiointia, ET-lehden sivuja, verkon pimeämpien osioiden keskusteluja, mielipidekirjoituksia ja loppuhuipennuksena veikeän partituurin! Kirjailija hallitsee muitten tyylilajit suvereenisti. Kuten twiitissäni totesin, lukijaa haistatetaan jatkuvasti, mikä ainakin minulle teki sisäistämisen lyhyissä pätkissä lukemalla vaikeaksi.
ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri065.html on line 485: Medusan verkko (engl. The Bourne Identity) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Doug Limanin ohjaama elokuva. Medusan verkko perustuu löyhästi Robert Ludlumin samannimiseen romaaniin, ja se on Bourne-elokuvasarjan avausosa.
ellauri065.html on line 555: - Tuuha sieki vaa peremmäl! Mie paan siul teeveen lämpiimää. Ensin hän oletti sotilaspalvelijan lähtevän hakemaan vanhaa hitaasti käynnistyvää Salora-televisiota. Kun sotilaspalvelija sitten palasi saliin kantaen tarjottimella samovaaria, kermanekkaa ja kuppeja, Lampião oivalsi palvelijan tarkoittaneen teevettä. Kielimuuri oli taas tukkinut keskusteluyhteyden. Tästähän beatlestukkainen nilkki oli juuri varoittanut. Erimielisyydet johtuvat kielitaidon puutteesta. Lukekaa kapustaa!
ellauri065.html on line 600: Johdannon mukaan kirja on kirjoitettu, koska “yhteiskunnallisen keskustelun polarisoituminen arvokonservatiivien ja arvoliberaalien väliseksi asemasodaksi ei mielestämme ole Suomen etu”. Suurin osa kirjasta nimenomaan yrittää provosoida tätä asemasotaa “suvaitsevaistoa” vastaan heittelemällä kärjistyksiä ja väitteitä ilman lähdeviitteitä.
ellauri065.html on line 611: Erikoisin väite kirjassa on näkemys siitä, että konservatiiveilla olisi Suomessa jotenkin vaikeaa. Kirjoittajat väittävät, että konservatiiviset (suomeksi sanottuna äärioikeistolaiset) ajatukset olisivat kiellettyjä, ja käsitys näkyy myös kirjan nimessä. Kuitenkin useimmat kirjan kirjoittajista ovat näkyviä kulttuurikeskustelijoita, joilla ei ole vaikeuksia saada sanomaansa julkisuuteen.
ellauri065.html on line 621: Henkien taistelu on Joel Lehtosen vuonna 1933 julkaistu romaani pulakauden ja kieltolain aikaisesta Suomesta. Teos on Lehtosen viimeinen romaani.
ellauri065.html on line 699: ettei sillä ole mitään omaa sanottavaa. Kaik on pelkkää Pynchon-coveria, netin kaiutusta, b-luokan filmikamaa, politiikkaklisheitä ja teinimeemejä, aakkossoppaa, väsymättömästi piissejä ja tägejä. Tän se sitten sanookin ääreist monisanaisesti lukemattomilla eri tavoilla. No mä oon kyllä tätä nyt ihan tavattomasti lukenut. Jokaikisen hämärän linkin olen klikannut. Ei tää ole romaani, tää on paperinen ylilauta. Tässä ei ole yhtään ihmistä, on vain puolituisia, pahvisia tuhatjalkasia ja puisevia liskoja. Nukkehallituxen naruja vetää aina se yx ja sama verijuotikas, kylmä imukala. Pynchonin ja Foster Wallacen imitaatiota puskadivarissa. Kaikki lainattua kuin Roope Ankan vaihtorottakonsiliolla. Loputonta läppää.
ellauri066.html on line 167: Anekdootin mukaan Hellaakoski oli viimeisinä päivinään ennen sairaalaan lähtöä valmistanut kaksi pakettia, joista toinen piti luovuttaa arkistoitavaksi ja toinen hävittää. Ensin mainitussa paketissa sanotaan olleen Hellaakosken romaanikäsikirjoitus, toisessa roskakoripaskaa. Jostakin syystä paketit menivät kuitenkin sekaisin ja viimeistelemätön romaani tuli tuhotuksi. Paperikorin sisältöä ei tulisi tyhjentää, vain kierrättää. Mistkubel on modernisti Recycle bin.
ellauri066.html on line 304: Pynchon tunkee kirjoihinsa koko populääri"kulttuurin", kaikkiin kirjoihin. Kaikista kivintä on kun se tunkee niitä historiallisiin romaaneihinsa. Hauskoja anakronismeja esim. 20-luvun itäeurooppalaisen kemistin nimi on Jamf. Sehän on 60-luvun nekruslangia: “Jamf” equals J-ive A-ss M-other F-ucker. Tai fin de siecle arabi joka ei osaa sanoa ärrää (haha me amerikkalaiset nauretaan noille terroristeille! Je suis Charlie!).
ellauri066.html on line 330: Ilman epäilystä Pynchon on lingvistinen telinevoimistelilja, jolla on useita ääniä käytössään, nimittäin Tompan, Tuomaan, Tomin, Tolpan, Tulpan, ja Pynchonin. Sen kieli on lemuavaa ja häikäisevää. No sillä on toi 1 tomppamainen maneeri. Gotta give him that. Muttei paljon variaatiota siitä. Teinihuumoria laskettavat teinipojat on sen ainoo arkkityyppi.
ellauri066.html on line 336: Tähän kritiikkin voisi kyllä vastata sanomalla, että tää on nimenomaan tarkoitus - se on osa Pynchonin taiteellista ohjelmaa. Eli siis, se haluu nimenomaan tyrmätä lukijoiden odotuxet ja toiveet, ja parodisesti pelailla juoni- ja henkilöstereotyypeillä vähän niinko Fielding ja Dickens, se haluaa keskittyä vaan siihen Pynchon-kaveriin ja muut on vaan statisteja. Ditto juonenpuutteesta. (Hyvän kuvan juonenkuljetuxesta saa tästä lähteestä.)
ellauri066.html on line 344: Tompasta on tosi vähän kovaa faktaa: synt. ’37 vanhaan ampiaispesään (ei siis Pynchowitz Ellis Islandilta - sori siitä), koulut Oyster Bayssä Long Islandilla ja collegessa Cornellissa, missä paras kaveri oli tuleva romaanifolkkilaulaja Richard Farina. Sitten töissä teknisenä kirjoittajana Boeingilla, kirjailijapiireissä Manhattan Beachilla, Calif. ja Pohjois-Kaliforniassa. Loppuviimexi Manhattan, NYC missä sen kustannustoimittaja lopulta nai sen säälistä ja ne saivat pojan. Minkähän ikäinen se poikakin on jo nyt, ja mitä sekin puuhastelee. Ehkä se vielä nettoaa kirjottamalla Tompan biografian kunhan nököhammas ekax saadaan hengiltä.
ellauri066.html on line 423: Maiskiset ideoi L. Frank Baum, jonka vuonna 1900 kirjoittamaan romaaniin Ihmemaa Oz -elokuva perustuu.
ellauri067.html on line 38: Sain koronan sulkemasta kirjastosta herätelainana jäljittelemättömän Tommi Kinnusen lukuromaanin Pintti. Plintti oli käsineidon tapainen apupoika Marjatta Kurenniemen teoxessa Puuhiset. Se paljastui (Hui! juonipaljastus!) loppupeleissä puuhisten kuninkaan pojaxi, joka ei osannut sanoa ärrää eikä ässää. Plintti < kr. plinthos 'tiiliskivi' voisi tarkoittaa myös jalustaa.
ellauri067.html on line 44: Tapahtumat sijottuu kirjailijasiskon synnyinvuoteen 1949. Ne kestää kolme päivää, jos lupaus kolmenpäivänromaanista on pitävä. Tai ehkä Tommi on pikemminkin mitä jenkit sanoi 60-luvulla neliöxi, eli square. Be there or be square. Ole siellä tai ole neliö. Se on siinä eikä anopin siinä, neliönmuotoinen palikka pyöreässä reijässä. Neliön vastakohta on queer, omituinen otus. Niillä on kerhokin, jonka vetäjä on Rölli. Röllit on trolleja. Onkohan kirjassa myös homoja? Se olisi trendikästä. On tässä ainakin kiltti vajakki, nimeltänsä Jussi. Sekin on trendikästä. No on! Sehän on se sama vajakki! Se on sekä homo että vajakki! Homo vajakki! Voiko trendikkäämpää enää olla?! (No voishan se olla värivammanen homo vajakki.)
ellauri067.html on line 46: Nyt alkaa selvitä! Pintti on jotain jota mänkkiin pitää sekoittaa. Sitä ei kaikki tiedäkään. Ollaan lasitehdasmiljöössä. Tommi tekee hyvin tarkkaa esiselvitystyötä jokaiseen kirjaansa. Ne on vähän kuin lähihistoriallisia romaaneja. Juu, pintti on lasinpuhalluxessa syntynyttä rikkinäistä jätelasia (s. 20). Runoilijasiskoa harmitti, että Tommi ehti julkaista lasitehdasmiljöökirjan ensixi. Muakin vitutti se Jiipekka Mäkelän turaus Hunanin lähetyssaarnaajista. Vaikka siinä oli vaan se ämmä vasta jostain 30-luvulta. Silti vittu. Noita Mäkeliä on satusetiä kuin salpausselällä.
ellauri067.html on line 48: Ei tääkään oikein romaanilta tunnu, niin on paljon seliseliä. Onpa kiintoisaa tietää miten ennen aikaan oltiin ja elettiin. Enpä tuotakaan ennen ollut kuullut! Kappas vain! Tää on kuin koirien 7 veljestä kytkemättömänä Koiramäen talossa. Ruotiukko Hiski Piskinen. "Oli toki heitäkin, jotka..." ei vittu. Tää on kyllä lukuromaanien peruskauraa. Pukudraama äänikirjana. Osmo Ikolan Lauseenvastikeoppi on jäänyt lukematta, noloja objektivirheitä.
ellauri067.html on line 214: Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa V. vuonna 1963. Sen jälkeen hän katosi julkisuudesta eikä ole antanut haastatteluja. Julkisuuden välttelyn vuoksi hänestä tiedetään hyvin vähän. Hän on kuitenkin näyttäytynyt Simpsonit-piirrossarjassa paperipussi päässä.
ellauri067.html on line 220: Pynchonilla on hyvin tiivis fanittajayhteisö, johon kuuluvat ovat kiinnostuneita Pynchonista monenlaisista näkökulmista: joku kerää Pynchonia koskevia detaljeja, joku kuvittaa, säveltää tai kirjoittaa romaaneja. Pynchon on myös opinnäytteiden tutkimuksen kestoaihe. Tutkija Tiina Käkelä-Puumalan mukaan ne jotka eivät tunne Pynchonia, pitävät heitä helposti friikkeinä. (No kyllä nekin jotka tuntevat, erittäinkin ne.) Jaakko Yli-Juonikas teki Pynchonista gradun, tosin Turun yliopistoon. Mr. Pynchon´s company.
ellauri067.html on line 239: Allan oli se Belovin Salen homokolleega paasauxessa 52, josta Sale tekas pahasuisen avainromaanin Ravelstein. Allan eli 1930-1992.
ellauri067.html on line 277: Eugène Marie-Joseph Sue (1803 Pariisi, Ranska – 1857 Annecy, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, taidemaalari ja lääkäri. Suen kirjallinen tuotanto painottuu följetongeina siis jatkokertomuxina ilmestyneisiin viihderomaaneihin, jotka olivat omana aikanaan hyvin suosittuja.
ellauri067.html on line 279: Alkuun hän kirjoitti merirosvoromaaneja, sitten historiallisia jännityskertomuksia. Sue aloitti Ranskassa lehdissä julkaistujen jatkoromaanien perinteen. Hänen tunnetuin teoksensa on Vaeltava juutalainen (Le Juif errant), jossa hän hyödyntää Ahasveruksen tarinaa.
ellauri067.html on line 436: ne lauloivat. Paranoidit tykkää isolla alkukirjaimella kirjotetuista sanoista kuten Mestari. Mua on kaikenlaiset mestaroijat aina yxinomaan vituttaneet. Ja isot alkukirjaimet. Tyhmät optimistit jotka sanoo toisia kyynisixi. Mieluummin olenkin koira kuin termiittiapina.
ellauri067.html on line 507: Pynchonin eka romaani oli V. Siitäköhän se O:n kirjoittaja otti mallia? Homo sekin oli (tai on). Nyt on se yx paha ämmä Ruozissa kirjoittanut vihapuheen F. Pian on koko aakkossoppa koossa. V:ssä on röyhkeä Victoria Wren, joka on kyllä hyvännäköinen mutta jolle käy lopussa tosi huonosti. Tää Painovoiman sateenkaari on niinko v2.0 sitten heh.
ellauri067.html on line 555: Arthur ja ritarit kohtaavat linnan, jota vartioivat solvauksia huutavat ranskalaiset ritarit. Nämä huijaavat Arthurin joukon uskomaan omistavansa Graalin jo.
ellauri067.html on line 558: Sir Galahad eksyy luostariin, jota asuttaa suuri joukko nuoria ja miehenkipeitä neitoja, mutta joutuu suureksi harmikseen sir Lancelotin "pelastamaksi" ennen kuin "mitään" ehtii tapahtua. Arthur ja sir Bedevere kohtaavat kammottavat Ritarit jotka sanovat "Ni" ja joutuvat tekemään heille palveluksia (kuten tuomaan heille pusikon ja kaatamaan metsän suurimman puun sillillä), mutta sir Robinin väliintulo pelastaa heidät.
ellauri067.html on line 568: Dame Muriel Sarah Spark oli skotlantilainen kirjailija. Englanninkielisessä maailmassa Spark on hyvin arvostettu. Yksi hänen romaaneistaan, Mandelbaumin portti, on suomennettu.
ellauri069.html on line 212: Arthur Henry Sarsfield Ward (15. helmikuuta 1883 Birmingham, Englanti – 1. kesäkuuta 1959 White Plains, New York, Yhdysvallat), oli nimellä Sax Rohmer tunnettu brittiläinen kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten romaaneistaan, joissa esiintyi kiinalainen mestaririkollinen Fu Manchu.
ellauri069.html on line 214: Tohtori Fu Manchu on englantilaisen kirjailijan Sax Rohmerin 1900-luvun alkupuolella romaaneissaan käyttämä julma kiinalainen rikollisnero. Hahmo on esiintynyt myös elokuvissa, televisiossa ja sarjakuvissa. Fu Manchu on muodostunut erääksi rikollisen neron ja kiinalaisiin kohdistettujen rasististen stereotypioiden arkkityypiksi.
ellauri069.html on line 216: Ensimmäinen Fu Manchu -tarina ”The Mystery of Dr. Fu Manchu” julkaistiin jatkoromaanina vuosina 1912–1913. Rasistinen ja vauhdikas tarina, jossa Nayland Smith ja tohtori Petrie kohtasivat maailmanlaajuisen ”keltaisen vaaran” salaliiton, oli välitön menestys. Rohmer ansaitsi hyvin Fu Manchu-, Gaston Max- ja Morris Klaw -tarinoillaan, mutta hoiti sangen kehnosti raha-asiansa.
ellauri069.html on line 318: Pian jälkeen, Koulu-Laiskuri peukalokyyteilee Berliiniin piirassalakuljettajan kuumailmapallossa. Suurehko Mervi jahtaa häntä lentokoneessa, mutta kiitos hyvin-tähdätylle piiraalle Laiskiainen karkaa. Sota-revityssä Berliinissä jutut ovat synkkiä; Alokas alentuu syömään jämiä ja juomaan lammesta. ("This is the Army Mr. Jones...")
ellauri069.html on line 328: By the way, lähetyssaarnaus on kovaa kusetusta. Lähetetään nää hyväuskoiset hölmöt kuin kiltit poliisit tuomaan huopia ja lääkkeitä ja taputtamaan päälaelle pickaninnyjä, sanoen: hei kaverit, ei teidän tarvize meitä kumartaa, kumartakaa tätä ristiinmaalattua joulupukinkuvaa, syökää näitä cracker jackeja ja juokaa cocacolapullosta, niin mekin tehään, se on teidän edestänne annettu, sitte ootte lähes yhtä hyviä kuin me, pyllistetään kaikki samaan suuntaan. Eikä siinä kaikki: seuraavassa lähetyxessä tulee paalikaupalla käytettyjä hikisiä t-paitoja, lenkkareita, mv-telkkareita ja aitoja Nokia-luureja, niiet kyllä kannattaa! Hei älkää kurkistelko tännepäin kun me samalla kuskataan täältä kotiin vähän luonnonvaroja.
ellauri069.html on line 385: Sitäpaizi Laiskiainen kokoa ajan "melkein" selvittää valtavan bisnessalaliiton, joka joteskin liittyy öljypohjaiseen synteettiseen plastikkiin, joka on koko sodan syy ja seuraus. No eihän tässä ole mitään salaperäistä, näinhän se suurin piirtein nimenomaan on. Kazo vaikka Bushin poikien myöhempiä öljytouhuiluja Keski-Aasiassa, jonka seurauxena muslimit on vihaisia kuin ampiaiset, taikka öljynpolton aikaansaamasta ilmastoähkystä, joka tappaa tai mikromuovittaa kaikki muut elukat paizi nää termiittiapinat ize (no nekin kyllä lopulta mutta aikasytytyxellä).
ellauri069.html on line 436: Thitshikov sanoo että liskovaltion ongelma on saada porukat kuolemaan sen puolesta. KILL! KILL! ei käy ennenkuin FUCK! FUCK!, muuten ei jää ketään jälelle. Six liskovaltion on saatava porukat uskomaan että KILL! KILL! edistää niiden FUCK! FUCK! senssejä. Minkä se tietysti tekikin vanhaan hyvään aikaan kuten esim. Valtaistuinpelissä. Riskit oli isoja, mut niin oli palkkiotkin laskettuna panotilaisuuxina.
ellauri069.html on line 622: Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästysseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun ritari Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti, kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri070.html on line 76: Musta alkaa tuntua et Pynchon haluu tunnustaa tykkäävänsä schischeleistä, eikä yxinomaan irtopilluista. Loppuvizeissä on paljon hilpeitä.
ellauri070.html on line 140: Šabbetai vangittiin Konstantinopolissa vuonna 1666 ja juutalaisten liikehdinnästä huolestunut Ottomaanien suurvisiiri tarjosi hänelle sulttaanin nimissä kaksi vaihtoehtoa: islamiin kääntyminen tai kuolema. Šabbetai valitsi islamiin kääntymisen. Joidenkin šabbetailaisten usko messiaaseensa jatkui silti vielä tämänkin jälkeen, sillä hänen profeettansa Natan selitti Messiaansa kääntymisen parhain päin pyrkimykseksi valloittaa vihollinen sisältä käsin.
ellauri070.html on line 144: Korkea Portti on turkixi Babıali, eli paraatiovi. Ottomaanien Capitol Constantinoopelissa. Tässä tarinassa on paljon Donald Trumppia. Trumppi käänsi takkinsa viime hetkessä kun kävi selväxi että Capitoliumin valtauxessa tulee takkiin.
ellauri070.html on line 300: Tein tässä kirjottaessa taas kerran sen havainnon, että mulle alkaa selvitä tollaisen ääreist komplexin ja runollisen textin merkitys vasta kun mä kirjotan siitä. Tän briiffauxen alussa mulla oli vähintään tollanen "horror vacui" fiilis, tyhjyyden pelko. Onko tässä yhtää mitään järkeä? Mut nytmä huomaan pelkkiä uusia linkkejä.
ellauri070.html on line 329: Poikasena Jöpi lisäsi vanhaan mauttomaan purkkaan sitruunahappoa. Se oli varsinainen hammaskiilteen tappaja. Äiti kääkkäsi. Pieninä päästiin nukkumaan omena hammasharjana. Ei ihme että nyt on hammassärkyä.
ellauri070.html on line 411: taan diser akaan Thanatz iykme kataounaan salsta silin tään öiseen aikaan (Thanatz ei kykene kazomaan naista silmiim
ellauri071.html on line 468: Pynchon sanoo olevansa sexuaalisesti rakastunut omaansa ja lajin kuolemaan. On se outo hyypiö. Varhaiset amerikkalaiset kuten Wilt Whatman oli omalla tavallaan kiehtova yhdistelmä karkeaa runoilijaa, rujoa näkijää ja ilmihomoa. Wuxtry! huusi John Workman lehtipoikana Punainen Sulka-sarjan rags to riches poikakirjassa. Nykyisissä lehdissä ei ole etusivun uutisia, vaan kokosivun mainos. Tää sixkun ei ole enää lehtipoikia. Hoblassa toisella sivulla on myös mainos ja muutama värikoodattu klikkiozikko. Niitä ei voi ikävä kyllä klikata, tai voi mutta mitään ei tapahdu. On selattava asianomaiselle sivulle.
ellauri071.html on line 643: Ihan hyvä pointti kirjallisuustieteen dosentilla Tiina Käkelällä-Puumalalla. Tohon James Woodin kritiikkiin "hysteerisestä realismista" pitää ehkä perehtyä lähemmin. Zadie Smith, Don DeLillo, Salman Rushdie ja David Foster Wallace mainitaan esimerkkeinä. Ja onhan siinäkin perää että tämmöisiä liimauxista pursuavia kirjoja tehtiin Menippoxen aikana, ja onhan Rabelaiskin hyvin samantapainen. Sitonse tshekki Hasekin sotaromaani (Svejk etc), josta en tykännyt. Ize asiassa en mä ole tykännyt näistä muistakaan. Mä en ilmeisesti ole mikään hysteerinen realismifän, en siedä karnevalismia. Se on liian hulvatonta pikku minulle. Siitä innostuvat on jotenkin salanazeja.
ellauri071.html on line 647: Mixi tälläinen romaani piti tehdä? Mixi? Mixi? No ei tää ole mikään sotaromaani. Nipsu ei ehtinyt sotaan mukaan, pikkupoikana luki sarjakuvalehdistä. Vyöhyke on jenkkilä. Dollarin irrotus kultakannasta 1971 alotti hullun tuhlauxen, Amerikka on ollut kaikki nämä vuodet aina jossain siirtomaasodassa ellei useammassa, globalisaatio vaani nurkan takana, ahnaat jenkit kähmi suuren isänmaallisen sodan jälkeen sulassa sovussa entisten nazi"vihollistensa" kamuina. Siinä se: ei ihmekään että ne on paranoideja. Hulluja nuo amerikkalaiset, ja hullut saivat ansionsa mukaisen kirjailijan, ja kirjan. Tiivistettynä: aivan paska tuli.
ellauri072.html on line 43: Taavin niminovelli puhuu nimenomaan miehistä. Muissa novelleissa on naisiakin. Sen ihmiset on kyllä eri muotopuolia. Kirja on täynnä erilaisia narsisteja ja psykopaatteja. Se on kuin jonkinlainen ihmissudenpentujen käsikirja. Hupaisasti kyllä, nytkun mulla on yli 70 albumia ja lähes puolitoistasataa paasausta, monet jutut alkaa toistua. Onko ihmiselon koko ihanuus ja kurjuus jo vähintään kertaalleen mulla mukana? Esim. keski-iässä izemurhan tehneet epäonnistuneet narsistit (ks. Suikkasia ohessa), tai algolagniasta eli SM:stä innostuneet kuikelot (esim Swinburne, Pynchon ja nyt sitten Wallase).
ellauri072.html on line 131: Bernd Heinrich Wilhelm von Kleist (18. lokakuuta 1777 Frankfurt an der Oder – 21. marraskuuta 1811 Berliini) oli saksalainen näytelmä- ja romaanikirjailija sekä runoilija. Hänen tuotantonsa kuului romantiikan suuntaukseen.
ellauri072.html on line 225: Nyt vähän näyttää siltä että Wallabylla on jotain tekemistä logopedian kanssa, eipäskun siis logoterapian. Siis Hitlerin maanmiehen Franklin keximän kallonkutistusohjelman. Näät 1 pirun narsistinen ämmä josta se kertoo tässä ikävien ihmisten bühlainissa sai seppukun tehneeltä terapeutiltaan nimenomaan logoterapiaa. Siinä esseessä on erittäinkin paljon ize koetun makua.
ellauri072.html on line 285: Höh, kylmä pystyn ihan hyvin ajattelemaan izeäni esineenä. Mitä vanhemmaxi tulee ja ilmenee lisää näitä toiminnallisia vikoja, sitä helpompaa se on. Mutta ei siitä todellakaan seuraa, ettei mikään satu. Sehän on myös 1 toiminnallisuus. Sattuminen suojaa tätä ropottia kolhuilta. Ja se on ohjelmoitu varomaan sellaista. Niin rotatkin. Mix rotat sit on vähemmän pyhiä? Mix ne on esineitä? LOL, koska nää on meidän apinoiden reviirejä.
ellauri072.html on line 293: Narkomaanin ihokas
ellauri072.html on line 295: 2 pahanhajuista pitkän linjan narkomaania MassAvilla vietti kylmää yötä yhdessä. (Tuttu paikka. Paizi tää oli ysäriä, justkun mä olin menossa niska kyyryssä Kasarminmäelle.) Toisella vakavasti sairaalla ei ollut edes takkia. Toinen jolla oli riisui sen ja levitti sitä molempien päälle ja koitti lämmittää sitä sairaampaa vielä pahemman hajuista. Joka vielä laattaa sen käsivarrelle. Pistari: kumpi jäi elolle? V. ei kumpikaan. Kaikkihan me kerran kuolemme.
ellauri072.html on line 318: Tiedelehti tuuttaa: "Ihmiset lumoutuvat kexityistä tapahtumista esimerkixi sarjoissa, tietokonepeleissä, romaaneissa ja elokuvissa". Mä en. En jaxa fantasioita, en seikkailuja enkä juonenkäänteitä. En taida olla enää ihminen. Siitä olen vaan tosi iloinen. Ehkäpä aivoni ovat menneet overfitin puolelle, eivätkä enää ota vastaan randomeja syötteitä. Minusta on tullut ropotti. Marvin the manic depressive droid lihasta ja verestä. “My capacity for happiness, you could fit into a matchbox without taking out the matches first.”
ellauri072.html on line 418: Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että onnellisuus ylipäätään vähenee 40–50 ikävuoteen asti ja kääntyy sitten nousuun. Tässä artikkelissa esitellyt tulokset viittaavat siihen, että onnellisuus lisääntyy erityisen nopeasti vanhemmissa ikäryhmissä. Lasten ja onnellisuuden välisen yhteyden muutokset elämänkaaren eri vaiheissa viittaavat siihen, että lapset ovat pitkän aikavälin investointi omaan hyvinvointiin.
ellauri072.html on line 420: Kirjallisuutta. No oli tää kyllä aika nollatutkimus. Tän kaiken ois voinut lukea mistä romaanista tahansa. Vaikka raamatusta.
ellauri073.html on line 109: 2014 Carbon Monoxide Man, EK:n Jyri Häkämies jyrähti Crusty the Clown Stubbin haaravälistä: Satamalakko on vastuuton. Vuonna 2015 EK:n Jyri Häkämies jyrähti, ettei Suomi olekaan enää "osaamisen kärkimaa". Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen mukaan Suomen talouskasvun eväitä löytyy nyt nimenomaan uusista yrityksistä, joita pitäis tukea. Puolustusministeri Häkämies jyrähti varusmiesten olevan niin surkeassa kunnossa, että se uhkaa puolustusministerin saunailtoja. Häkämies jyrähti ja sanoi että kyllä se on Naton hommia se Suomen ilmatilan valvonta,
ellauri073.html on line 119: Kansanedustaja Ritva Elomaan puoliso Kimmo Elomaa on menehtynyt! Poliisi löysi hänen kotoaan ennätysmäärän isoja huumekasveja ja setämiesten koodiaapisen. Koronapandemialla osuutta piilojen paljastumiseen.
ellauri073.html on line 145: Jos mies tuo tällaisen seikan esille, hän on todellisuudessa alle 170 senttimetriä pitkä – kengät jalassa. Miehillä on paha tapa lisätä pari "huomaamatonta lisäsenttiä" omaan pituuteensa. Tämä pätenee myös siihen, mitä miesten housuista löytyy. HEEEII!? Mä olen oikeasti noin 175 sm pitkä! Eikä edes hattu päässä ja kassi kädessä! Eikä mun housuista löydy kyllä mitään!
ellauri073.html on line 239: Mun pitäis varmaan oikeesti arvostella jotakin mitä Wallu kirjoitti, mutta se olis sama kuin kirjoittaa nekrologi mun koiralle jossa kehutaan sen pökäleiden kokoa. Mä en mene takas Loputtomaan läppään: mä oon ollut jenkkiyliopistossa kiitos vaan. Mut sen lyhkäsempi pätkä viime vuosilta, “Host,” riittää sen lyttäämiseen yhtä hyvin.
ellauri073.html on line 430: Postin tyttärestä Marjoriesta tuli myös upporikas liikemies joka rakennutti Floridaan valtavan moision nimeltä Mar-a-Lago. Möi sen röyhkeälle grynderille nimeltä Trump, josta tuli Taistelumaan 45. POTUS. Nyt Trump on saanut potkut ja ryömii moisioonsa murjottamaan. Siis Marjorien moisioon. Syömään Marjorien muroja kultaisella vessanpöntöllä vääntynyt golfmaila kädessä ja juomaan ylijääneitä edustusviinoja. Ei vaitiskaan ei Akulla ole viinaa kotona. Sen isoveli joi jo kaikki. Niilläkin oli aika sairaat kotiolot kuten Wallulla. Isä kaatoi perunamuusikattilan Detention Donin päähän. Wallu vaan veti oikeammat johtopäätöxet, eli meni kattopiiruun lepäämään.
ellauri073.html on line 437: Ja sit David Lipsky väsäs tän "Loppupeleissä susta tulee kuitenkin tietty oma izesi", joka kertoo hengauxesta Wallun kaa kateellisena kakkosmiehenä. On näitä siis muitakin. Lipsky on tunnetuhko kirjailija joka kirjoitti kohtuulliset arvostelut saaneen romaanin ja toimii nyttememin tavistoimittajana.
ellauri074.html on line 100: Ja sit tää "Isompi kuin sinä ize" isänmaallisuus. Outoa pörriäismäistä pesän palvomista. Wallu on kuin onkin rebublikaaninen. Haluu izellensä laulua. Jotain kuolemattomuutta. Se vasta onkin narsismia. Naama paistaa iankaikkisesti tiimin suurentavassa peilissä. Kaikki sellainen on perseestä. Panee miettimään, et onxtoi Wallun huumeilu jotain kääntöpuolta sen Jack Londonmaisesta tennisfilosofiasta. Et jos tyypille liikaa paukutetaan päähän tollasta bigger than yourself tuubaa, niin siitä tulee lopultakin vaan lusmuilija. Se menettää joteskin otteensa omaan izeensä. Se on myynyt sielunsa jollekin aatteelle.
ellauri074.html on line 102: Kuinmyös urheilusuorituxiin tarvittavat toistot, miljoonia toistoja samoista liikkeistä, sitvielä mielikuvaharjoituxia samasta, mitä helvettiä. Mä ymmärrän vielä jotenkuten liikunnan, tosin siitäkin lähinnä hyötyliikunnan, mutta urheilu jonkun enkan tai mestaruuden eteen on totaalisen totalitäärisen persauxista. Kuinmyös jotku zen ym harjoituxet, jooga tai golf. Enste keskitytään ihan vitusti ja perfektoidaan lyöntiä, size menee aivan huizin nevadaan ja eiku kiukkuisena katkomaan kalliita mailoja. Ei tosiaankaan ole mun skene. Emmä jaxa niitä edes kazoa. Käsittämätöntä miten jotkut innostuu samoista peleistä ja uusista samannäköisistä pelaajista uudestaan ja uudestaan. Samat kuulutuxet, samat jännäyxet.
ellauri074.html on line 289: Cioran sai kyllikseen konservatiivisesta filosofiasta jo nuoruudessaan ja hylkäsi systemaattisen ajattelun ja abstraktin spekulaation. Sen sijaan hän keskittyi henkilökohtaiseen pohdintaan ja intohimoiseen lyyrisyyteen, sillä kaikki tavat saada tietoa olivat hänen mielestään yhtä arvokkaita. Myöhemmin hän totesikin: ”En ole keksinyt mitään, olen vain ollut tuntemusteni sihteeri”. Cioranin mielestä kaikki filosofiset järjestelmät ovat virheellisiä, koska ihminen on kykenemätön luomaan vapaita ideoita. Cioranin tuotanto rakentuukin pikemmin ristiriitaisuuteen kuin pyrkimykseen rakentaa monimutkaisuudessaan vakaa ja kestävä ajatusrakennelma; ristiriitaisuuksia on Cioranin tuotannossa jopa saman tekstin sisällä. Cioranin mukaan onkin olennaista oppia elämään omien ristiriitaisuuksiensa kanssa ja hyväksyä ne, niin vaikeaa kuin se onkin.
ellauri074.html on line 620: Olen käyttänyt tätä tunti kerrallaan. Olen rehellisesti pystynyt kertomaan valtavan eron asennossa! Se on melkein kuin se ei anna sinun röyhkeä, se on ollut erittäin hyödyllinen myös "harjoitusten" aikana!
ellauri074.html on line 623: Vaimoni oli kommentoinut viime kuukausien aikana, että olen alkanut kumartaa hartiat kuin vanha mies. Vaikka olen 60-luvun puolivälissä, en todellakaan ole sitä, mitä halusin. Yritin korjata ryhtiä ajattelemalla "sitä" , mutta sanoin, vähemmän kuin onnistunut. Kun näin asennekorjaimesi, se vaikutti minusta juuri sellaiseksi muistutukseksi, jota tarvitsin. Olen alkanut käyttää sitä housujen alla ja juoksumatolla ja olen alkanut saada kiitoksia parannuksesta. Tosiasia on, että vaikka en käytä korjainta, huomaan, että minulla on tapana itsekorjautua ja tuntuu hyvältä "siitä"!
ellauri074.html on line 632: Voin vain sanoa hämmästyttävää! Miehel- minulla on erittäin huono "ryhti" -ongelma, josta en ollut tietoinen vasta äskettäin. Harjoituksen ohjaajani muistutti mie- minua jatkuvasti seisomaan suorana korvat olkapäillä. Yritin muistaa tämä koko ajan, ei toiminut "minulle". Tilasin asennonkorjaimesi ja hetki, jolloin laitoin sen "ryhtiini" , oli täydellinen. "Minulla" on nyt jatkuva muistutus seisomaan suoraan kevyt ja mukava tuotteesi kanssa. Kehotan kaikkia, joilla on huono "ryhti" , kokeilla tätä tuotetta. Olen varma, että he ovat tyytyväisiä.
ellauri077.html on line 54: Onko Christoffer Bartlett1 oikeassa että tää ei olekaan postmoderni romaani vaan merkkaa paluuta Dickensläisiin suuriin kertomuxiin? Tokkopa. Kyllä Wallu on aika keekoileva, ei tää mikään David Copperfield ole, vaan ihan vaan David Sikiö. Ei se mitenkään tee parastansa että lukija ymmärtäisi mitä se on ajamassa takaa. Aika postmodernia puun takaa tirkistelyä tääkin on, vaikka vähemmän kuin 2 muuta puurtamaani tiiliskiveä, Pynchon ja sen suomalainen coveri. Se on sentään kiva että Risto mätkii leffatuotantoa kunnon petkeleellä, navan alle napsuttelee suurella sukunuijalla kuin vaka vanha Wäinämöinen pani piika pikkaraista.
ellauri077.html on line 71: Wallu oli iloinen ja hauska lapsi ja hyvä oppilas. Hän pelasi myös tennistä, osallistuen moniin paikallisiin turnauxiin. Mutta jossain kohtaa keskikoulua se alkoi kehittää ahdistushäiriötä ja ottaa huumeita. Siihen mennessä kun Wallu meni opistoon se oli täysin mömmöriippuvainen ja alkoi kärsiä masennuxesta. 2 lukukautta meni hukkaan siinä, mutta kohtausten välillä koulu meni hienosti. Sen eka romaani jukaistiin kun se oli vielä luovan kirjoittamisen opiskelija Arizonassa. Mutta tehdessään väitöskirjaa Harvardissa se romahti ja joutui viettämään jonkin aikaa pehmeiden kalterien takana. Se kirjoitti tietosanakirjaromaanin, 'Loppumaton läppä' pöpilästä päästyään.
ellauri077.html on line 117: Tammikuun 8. pnä 1987 ollessaan vielä opiskelijana Arizonassa, Wallacelta julkaistiin sen eka romaani, ‘Luuta järjestelmässä’. Se sai sekalaiset arvostelut mutta kriitikot hälähtivät, ja Wallusta tuli kansallinen julkkis. Myöhemmin samana vuonna se pääsi Harvardin yliopiston filosofian tohtoriohjelmaan.
ellauri077.html on line 125: Lokakuussa 1989, oltuaan McLeanissa kuukauden, Wallace sai siirron Granada Taloon, puolimatkan taloon Massachusettsissa, missä se pian huomasi olonsa paljon paremmaxi. Myöhemmin se kuvasi kokemuxiaan toipilaskodissa mainiosti myyneessä romaanissaan 'Loppumaton läppä'.
ellauri077.html on line 171: V. 2002 hän tapasi maalari Karen L. Greenin, joka Wallun siskon Amyn mukaan pystyin tuomaan jonkinlaista pysyvyyttä Wallun elämään. Ne meni mimmoisiin jouluk. 27, 2004, eivät saaneet lapsia.
ellauri077.html on line 283: Apukysymyksiä romaanin kirjoittamiseen: Päiväni koirana Kalevalan maisemissa. Tehtävän voi tehdä vasta kun Koirien kalevala on luettu.
ellauri077.html on line 310: Joku Tom LeClair oli Riston kannalla. Mut mut Walluhan on hukkapätkä, ja Jim onpitkä kuin hullu haikara? Höh, eitää mikään avainromaani sentään ole, kuten sanoin, Wallua on ihan kaikissa. Koko porukka on aivan walluuntunutta. Jossain haistattelussa Saxassa Wallu jopa lipsauttaa että noi tennispojat ois niinkuin sen omia lapsia. Jos niitä olisi. Joku Marshall Boswell äänestää Wallu=Hal hypoteesin puolesta.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 540: Se jalaton höhlä Marathe ilmeisessti sanoo ihan Sööreniä siteeraten s. 320 (en ole vielä päässyt siihen asti): “your freedom is the freedom-from: no one tells your precious individual U.S.A. selves what they must do." No ei vittu tarvikkaan kenenkään tulla sitä sanomaan. Turpa kiinni vaan jalkapuoli jaarittelija. "How you say: anything is going?" Tää oli E.Saarisen ja sen törkymöykky E. Leporen mielisanonta, nähtävästi Gonzolta. Ne nyt olikin aika persepäitä.
ellauri077.html on line 550: Siinä menee jotain perusteellisesti pieleen että mezästetään kuin narkomaanit onnentunnetta. Vittuun onni, ja vittuun rahakin, sori Wagner. Tunteet on vaan epifyyttejä, ei niitä pidä mezästää, ei ne ole pelin preferenssifunktio. Ne on vaan viitteitä joilla Darwin koittaa vinkata apinalle missäpäin ois sille sopivia ympäristöjä. Darwinista pääasia on sopeutunut eläminen luonnossa. Jos alkaa potkia sitä tutkainta vastaan saa turpaansa. Ennen pitkää tavalla tai toisella. Kun aappa alkaa tinkkeröidä ja oikosulkea tunteiden ja ympäristön suhteita, se joutuu tohon hedonismin loukkuun. FUCK! osastosta puheen ollen on kivempi bylsiä satunnaista hoitoa tai kazoo pornoa ja runkata kuin kiintyä kehkään pysyvämmin ja kärsiä sen huonot puolet parempien kyytipoikana. Ja vastaavasti EAT! ja KILL! osastossa. Mix tehdä ruokaa kun voi syöda einespizzoja, ize asiassa mix syödä ylipäänsä kun voi vetää mömmöjä. Jos kylästyy kazomaan tappamista telkassa voi alkaa räiskiä vaikka kulmavalinnassa pyssyllä. Ei ihme että jenkit on hirveitä punkeroita ja tykkää automaattiaseista.
ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.
ellauri077.html on line 640: Jos kirjat on vähän vähemmän turruja kuin leffat, se on just se että kirjoja voi lukea myös sieltä täältä, lukuvauhdin ja järjestyxen voi määritellä ize. No harva kyllä lukee sillä lailla kirjoja, ainaskaan lukuromaaneja. Ja voihan filmiäkin kelailla edestakaisin, varsinkin nykyisiä digitaalivideoita aika helposti. Erot pienenevät koko ajan, varsinkin kuin jengi enimmäxeen ostaa äänikirjoja.
ellauri077.html on line 652: Annan tahtoni ja elämäni klisheitten huomaan. Päivä kerrallaan. Hiljaa hyvä tulee. First things first. Rohkeus on pelkoa joka on rukouxensa lukenut. Muista pyytää apua. Tapahtukoon sinun tahtosi. Kylä se toimii jos sinä toimit. Kehity tai häivy. Pysy kuvioissa. Kiitollinen sydän ei koskaan ryyppää. Risaisissa housuissa sykkii uskollinen sydän. Onhan se vähän noloa.
ellauri077.html on line 688: Viime aikoina on alettu soveltaa myös Suomessa yhden tunnin kestävää AA-palaveria, joka muun muassa Yhdysvalloissa on yleinen. Oleellista nykyajassa on se että pelkkää alkoholia käyttävä henkilö riippuvaisena potilaana on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Nykyajan riippuvaiset ovat yleensä sekakäyttäjiä. Tämä osaltaan selittää tasaista laskua AA-ryhmien määrässä. Sekäkäyttäjille suunnattu NA-ryhmät (onxe sama kuin Nimettömät Narkomaanit? ) on kuitenkin saanut toimintansa hyvin käyntiin Suomessakin. Toipumisohjelma on sama 12 askeleeseen perustuva.
ellauri077.html on line 765: Wallu on siunaavinaan AA-kerhon meininkejä leipätextissä, mutta alaviitteistä käy selväxi eze (eli sen James-inkarnaatio) izeasiassa inhos niitä, halvexi ja kesti niitä vaan pari kuukautta ennenkun lähti litomaan.
ellauri077.html on line 783: Paraskeue perjantai on valmistuspäivä eli kuudes juhlapäivä kärsimysviikolla, dagoxi Sexta Feira. Venäjäxi perjantai on pjatnitsa eli viides päivä, koska venäläisten viikko alkaa maanantaista ponedjelnikistä. Länsipeikoilla viikko alkaa sunnuntaista juutalaiseen malliin ja päättyy sapattiin. Meillä aasanuskoisilla se on Freijan päivä. Kirstityt vaihto sunnuntain juhlapäiväxi nimenomaan eze ei osuis juutalaiseen sapattiin. Jeppe ois muuten sammutettu pyhänä ja noussut ylös nolosti arkipäivänä kuin joku duunari.
ellauri078.html on line 36: Pieleen meni jo ekassa kappaleessa. Infinityjä on laskettavia (countable), esim luonnolliset luvut. Laskeminen ei vaan pääty ikinä vaan jatkuu ad nauseam kuten Fosterin loppumaton läppä. Suomalaistyperyxet ml se Hotakaisen ääliö yxinkertaisesti käänsi kirjan nimen väärin. Se on nimenomaan läppä. Jest on pila eikä mikään vitun riemu. Ei Wallu ollut mikään riemun saarnaaja sen enempää kuin Hamlet, vaan sen poinzina oli että ei saa lärviä, pilkanteko sattuu pilkkaajan omaan nilkkaan. Varmaan sen vanhemmat varsinkin äiti oli varsinaisia pilkkakirveitä, nauroivat wakawikko Wallulle selän takana, ja myös edessä. Ne oli wickedly funny, ateisteja, Wallu oli kaappiuskova. Pukuhuoneen kaapin ikonostaasissa Dunlopin maila ja Reebokin tohvelit. Ehtoollisviininä hammasmukillinen hiusvettä ja öylättinä mömmötabuja.
ellauri079.html on line 35: Slapstickia on käytetty esimerkiksi vanhoissa mykkäfilmikomedioissa ja nykyään varsinkin erilaisissa piirretyissä, joissa ruumiillista kipua ei oikeastaan esiinny. Piirretyissä esimerkiksi jotakuta kaavamaisen typerää sivuhahmoa lyödään vaikkapa nyrkillä kasvoihin, ja hetken päästä hahmo nousee typertynyt ilme naamallaan ylös. Pään ympärillä leijailee vain tähtiä ja siihen ilmestyy iso kuhmu. Kaxiulotteisiin henkilöihin ei mahdu kipua. Tästähän oli se yxi vanha romaani? Naiset oli viivoja ja miehet monikulmioita.
ellauri079.html on line 210: Häkki. Näitä on useita, kaikki vastustavat kaupallista tv-viihdettä ja tv-mainoxia. Valon lajeja. Synkät logiikat. Kai tennis käy kaikille? "Täällä ei ole häviäjiä". Virtausta laatikossa (Flux in the Box, ks tätä). Nää on tennisaiheisia. Loputon läppä. Näitä on 5? versiota. Kaupallista viihdettä. Anulaarifuusio on ystävämme. Ditto voimistettu valo. Berkeleyn sairaanhoitajien liitto. Cambridgen kielioppiteoreetikkojen liitto. Eklottava Steven "Pinky" Pinker mainitaan. Leskimies. Kuolema Scarsdalessa. Ehkä homoilua. Hupia kera lampaiden. Immanentti valtakunta. Tuskan lajeja. Erilaisia pieniä liekkejä. Näissä on viittauxia aviolliseen uskottomuuteen, varmaan Wallun äitykän. Medusa vastaan odaliski. Vois olla Wallun äiti vs. tyttöystävä. Kone aaveessa. (p.o. Ghost in the Machine eikä toisinpäin.) Homo duplex. Tusinoittain John Waynejä. Painoton teeseremonia. Taivaan ja helvetin avioehtosopimus. Tässä mainitaan taas äiti Teresa. Kenenhän mielestä se oli upea? Läppä. Yleisö näyttelijänä. Hyvin ärsyttävä Wallusta. Yhdysvaltalaisten yritysten keskijohdon kyynelehtiviä edustajia. Keskeneräinen. Tää vois suoraan viitata James D. Wallacen tuotantoon (alla). Disney Leith tuuma tuumalta. Readymade-draama. Jälkimmäisiä taas puolitusinaa. Olix tää se Viihde vai? Mies joka alkoi epäillä olevansa lasia. Skizoilua. Amerikkalainen vuosisata tiilen kautta nähtynä. Muzehän on just tää kirjanen?! Onaniadi. Ei erityisen hauska. Maailmankaikkeus menettää malttinsa. Siipikarja siivillään. Moebius strippaa. Tästä tulee mieleen Klibanin Freud´s first slip. Hyvästi byrokraatille. Verisisko: kovaakin kovempi nunna. Väkivallalla herkuttelua. Tulkoon kevennys. Nimettömiäkin on aika liuta. Poissa on Troy. Siitä tuli violetti ex-kaupunki, saastetynnöri. Voittokuponki on poistettu. Wallun painostava muistelus narisevan sängyn purusta isän kaa. Äiti joka ei tykkää siivoamisesta imuroi. Kuuluisien diktaattorien vauvavalokuvia. Viittaus Eskaton-peliin kai. Seiso naurun takana seisovien miesten takana. Lisää rebublikaanista sosiaalitoimistovihaa. Ihan kuin ennen vanhaan. Painostavia isimuisteluxia. Terävä pikku roisto. Turtanoiden hyinen majesteettisuus. Hyvännäköisiä miehiä pienissä fixuissa huoneissa joiden jokainen sentti käytetään typerryttävän tehokkaasti. Oiskohan toi vika jotain homoilua pöpilässä. Alhaisen lämpötilan yhteiskuntaoppi. Poor Yorick. (Ainakin) 3 hurraahuutoa syylle ja seurauxelle. Antaa ymmärtää että Tavis bylsi Aprillia. Halu haluta. Jotain nekrofiliaa. Turvallinen veneily ei ole sattumaa. Antaa ymmärtää että Joellen naama jäi veneen potkuriin. Erittäin vähäinen vaikutus. Narkoleptinen aerobic-opettaja. Oiskohan se Wallu ize. Yöllä on sombrero päässä. Oidipaalista höpöä. Wallu oli takuulla oidipaalinen. Rikostoveri! ...koko tekotaiteellisen ja raivostuttavan epätasaisen uran typerin, inhottavin, tökeröin ja huonoiten editoitu tuote. Pääosissa ikääntynyt pederasti (James) ja tatuoitu katuprostituoitu (Joelle). Sano H niinkuin himokkuus. Jonkun Bressonin synnin enkelien coveri. Never höörd. Aineeton maa. Yawn. Oli suuri ihme että hän eli isässä häntä tuntematta. Taas painostavia isimuisteluxia. Kuolema ja sinkkutyttö. Joku kilometrin pituinen nimi muka jonkun Peter Weissin näytelmästä tehdylle filmille. James yökkii yleisön päälle tuoden mieleen paskanheiton Oulussa. Liian hauskaa. Niinpä niin. Tuo ei ollut enää hauskaa. Surullinen tapaus nimeltä minä. Pahoillaan joka paikassa.. Tähän se päättyi, tai oikeammin loputtomaan läppään nummero 5.
ellauri080.html on line 56: Jaarittelu on puhumista sopimattomaan aikaan, pitkään ja harkizematta, lörpöttelijä se joka istuu tuntemattomien vierelle ja alkaa puhua osoittaen vaimonsa veroista kaunopuheisuutta, kertoo ensin mitä unta näki edellisenä yönä ja käy sitten laji lajilta läpi nauttimansa päivällisen; sanoo vauhtiin päästyään, että meidän aikamme apinat ovat aivan turmeltuneita entisajan apinoihin verraten, että vehnää myydään torilla kalliilla hinnalla, että kaupungissa on paljon ulkomaalaisia, että meri on Dionysos-juhlan jälkeen purjehduskelpoinen, että maa antaisi paremman sadon jos jumala soisi enemmän sadetta, hän aikoo viljellä ensi vuonna sitä ja sitä, miten hankalaa elämä on, että Damippos pystytti suurimman soihdun juhlamenoissa, kuinka monta pylvästä on musiikkitalossa, ja "Satuin voimaan pahoin eilen",ja "Mikä päivä tänään onkaan?", mysteerit pidetään syyskuussa, Apaturia lokakuussa, maaseutu-Dionysos joulukuussa; jos annat miehen jatkaa, hän ei lopeta lainkaan.
ellauri080.html on line 439: Kummathan on narsistisempia, omaan napaan tuijottajat vai asiakasrajapinnassa loistajat? Mä luulen ettei tää ole kovinkaan paljastava axeli.
ellauri080.html on line 552: Autistin tunnistaa luotettavasti jo pienenä adhdstä, känkkäränkkäyxestä ja pakkoliikkeistä. Mut ilmeisesti autismi ei turvaa suikilta, pikemmkin lisää riskiä. Autistit tekee 3x enemmän suikkasia kuin muu väestö. Yllättävää kyllä (tää oli ironiaa Saaga, jos et huomannut) ne suikkasee kun niitä vaivaa ahdistus tai masennus. Muulloin ne tyytyy takomaan päätä seinään ja muuten satuttamaan itseään. Mulla oli tapana purra omaa kättäni. Pikkusormi meni poikki kirjoitusten jälkeen kun löin seinään nyrkillä. En sentään pure kättä joka ruokkii mua. Paizi kuvaannollisesti tietysti.
ellauri080.html on line 639: 12 Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
ellauri080.html on line 905: Marlin on pellekala läpimeren seikkailulla pelastaaxeen poikansa, Nemon, joka on siepattu. Läpi filmiin, Marlin osoittaa selvästi alhaisen avoimuuden piirteitä kokemuxelle. Hänen on vaikeaa astua ulos mukavuusalueeltansa ja hän löytää lohtua tutusta ja totutusta. Tässä lyhyessä pätkässä (puuttuu) Marlin näyttää miten vahvsti hän haluaa pysyää rutiinissa. Hän toistuvasti kysyy pojaltaan Nemolta eikö se haluaisi odottaa vuoden ennen kouluun menoa ja olla kotona sen kaa. Myös, matkalla kouluun, Marlin koko ajan osoittaa kiinnostuxen puutetta maailmaan joka ulottuu sen tutun ympäristön ulkopuolelle ja pelkoa tuntemattomaan.
ellauri080.html on line 1038: Vaikka apinat usein mieluummin työskentelee niiden kaa joilla on samanlaisia luonteenpiirteitä ja ihanteita, biodiversiteetti tarjoaa mahdollisuuxia talentin lisäyxeen, ymmärryxeen ja luovuuteen, ja voi olla kriittistä ryhmän tai yhtiön menestyxelle. (Tää on muuten hyvin totalitäärinen ajatus, puhdasta fasismia! Tää ei ihan ole vanhan koulun villin lännen freedom-ajattelua! Sixkai Disneyn pitää sitä näin paljon termentää.) Biodiversiteetti jakautuu tavallisesti kahdelle tasolle (the haves and the havenots? Väärin arvattu - ) syvärakenteen diversiteettiin ja syvärakenteen diversiteettiin, kuin Chomskyn kieliopissa. (Kompetenssiin ja performanssiinko, missä ylärakenteella on se kompetenssi ja alarakenteelta odotetaan performanssia? taas väärin!) Pintatason diversiteetti heijastaa eroja apinoiden välillä jotka on helposti havaittavissa, kuten sukupuoli, ikä, rotu, entisyys, uskonto ja vammaisuus. Syvätason diversiteetti tarkoittaa niitä eroja joita on vaikeampi erottaa ja mitata, kuten luonne, uskomuxet, asenteet, arvot ja työskentely- sekä ajattelutavat. Biodiversiteetin tarkoitus on synnyttää kilpailua, ja tää kilpailu voi olla joko tuottoisaa tai luovaa tuhoa. Kielteiset kärhämät joita joskus nousee biodiversiteetin vuoxi... (Höpsis, tää on nyt ihan epäekologista! Useimmat kiistat on reviirikiistoja, joita tulee nimenomaan epädiversiteetistä, samassa ekolokerossa hääräävien rajakahakoista rajallisten resurssien äärellä.) ... niin että apinat ei tahdo työskennellä sekarotuisissa ryhmissä, sekä pinta- että syvätasolla. (Toisenrotuiset yleensä ajattelee myös hölmösti, vammasista puhumattakaan.) Kuiteskin, kun niitä hyvin höykytetään, kummallakin lailla diverssit tiimit on avain tuottavuuden lisäyxeen, kikyloikkaan, ja tiimin ongelmien ratkaisuun.
ellauri080.html on line 1048: US Olympiatiimin äskettäinen kämmi voittaa mitalia Sochissa valottaa järjestöllistä epäonnistumista joka ois voitu välttää paremmalla OB:n käytöllä. (Ei, eise ole tamponi, vaan lyhenne sanoista Järjestöllinen Käyttäytyminen.) Tämä artikkeli pyörittelee kämmiä ja syyttäää siitä melkein yxinomaan pääsohvaa Dan Bylsimää. Atikkeli pointtaa ulos monta johtajuuden, päätöxenteon, ja pyrkyryyden kämmiä. (Unohtamatta että koko joukkueessa ei ollut yhtään naishenkilöä, terveys- ja siivoushenkilökuntaa lukuunottamatta.)
ellauri082.html on line 174: Tänä syksynä kääntäjä Tero Valkonen on iloinnut kääntämänsä romaanin, David Foster Wallacen Päättymättömän riemun, menestyksestä. Kirjasta on otettu jo kolmas painos.
ellauri082.html on line 232: To watch his woods fill up with snow. kazomaan kun mezä täyttyy lumesta.
ellauri082.html on line 262: Tässä kertoja puhuu suoraviivaisesti kuinka kuolemattomuus annettiin "subjektille" kuolemalla. Jos uskoo kuolemattomuuteen niin kenties kuolema sit pelottaa vähän vähemmän. Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana kertoja sanoo rivejä kuten, "se ei nää etmä oon pysähtynyt tähän kazomaan kun mezä täyttyy lumesta." Ja sit vielä "Mezä on suloinen, pehmeä ja syvä." Tämmöiset rivit vois mahdolliseti viitata haluun jäädä sinne noihin meziin ikuisesti. On mahdollista että Frost kirjottaa vaan jostakusta joka on pysähtynyt kepilliselle matkalla jonnekin. Kuitenkin mahdolisesti se on kirjoittanut toisenlaisesta helpotuxesta joka tunnetaan suikin nimellä.
ellauri082.html on line 324: Helmin mielestä huumeriippuvuus on krooninen sairaus johon pitää ottaa lääkkeitä. Mitä eroa? Se et tavallinen sairaus tekee yxinomaan kipeää. Narkkari on sairautensa paras ystävä. Se pyrkii siihen koko aika takaisin. Kohta on kivaa se ajatteleeh. Ne mömmöt ei ole lääkkeitä vaan se sairaus. Vieroitus ja NA on lääkkeitä. Ne maistuu pahalta. Mut raja on kyllä häilyvä se on myönnettävä. Kuka nyt on vastuussa kenestä ja mistä. Mä en muutenkaan pidä vastuusta.
ellauri082.html on line 420: Oletkos sä nähnyt takaa-ajajaa, joka ajaa takaa pakoonjuoksijaa?" -" Ei ole näkynyt", poika vastasi, siellä vain miehet kuormaa lastasi. Silloin mie otti repun selästää, pullakahvit tarjos matkaeväistään. Poika vähän ihmetteli moista jänistä, aikoikin siltä sentään jotain kysäistä. Silloin kaatui vähän kahvia, jänis korjas pöydänaluspahvia. Jänis sanoi pojalle: "Älä kanna kaunaa, mennään katsomaan onko täällä saunaa". Sauna oli yhdessä mäenrinteessä, siellä oli saavi kiukaan eessä.
ellauri082.html on line 532: Sairaiden apteekkarinarkomaanien huumemainos. "Ärsyttävä yskä" viittaa opiaattiriippuvuuden aiheuttamiin vieroitusoireisiin, joiden vuoksi narkkarit nimenomaan vetävät kaiken maailman huumeita.
ellauri082.html on line 626: Uusien tutkimusten mukaan uskonto ja nimenomaan kiihkouskovaisuus aiheuttavat syöpää.
ellauri082.html on line 724: Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.
ellauri082.html on line 772: Summa summarum: Vieläkö ihmettelet, miksi feminismissä valehdellaan ajavansa tasa-arvoa, vaikka jokainen tietää että siinä ajetaan miesvihan lisäksi yxinomaan naisten suosimista ja ylivaltaa?
ellauri083.html on line 44: Ei siinä mitään, romaanit on autofiktiota, suorapuheisia omaelämäkertoja. Jos ne ei olis fiktiivisiä pitäisi kaunistella paljon enemmän. Toi ize koettu kiinnostaa paljon enemmän kuin toi nimellinen sanottava. Se on kaikki sanottu paljon paremmin niissä lähteissä joita romaanikirjoittajat käyttävät.
ellauri083.html on line 242: Sääli että Wallun aivomaailma on niin vääntynyt. Ei se ole mitään riemukasta humanismia vaan rujon surullista läppää johon on sekoittunut onnetonta rebublikanismia. Onhan se suuri jenkkiromaani kieltämättä juuri sellaisena. Just tollasta siellä oli. Ja on vieläkin.
ellauri083.html on line 307: Miesluolat on sisustettu jokaisen miehen oman maun mukaan. Miesluolissa parasta on se, että ne ovat miehille pyhitettyjä paikkoja, joihin naisilla ei ole asiaa. Pyllynruma sisustus toimittaa eräänlaisen karkoitteen tehtävää, kuin skunkinhaju. Riidan tai ärsyttävän tilanteen tullen mies voi siis paeta omaan ”leikkihuoneeseensa”, jossa "ajatukset" saa rauhassa purkaa oman "lempiharrastuksensa" parissa. Paikka jossa miesluolamiehen mälli lepää.
ellauri083.html on line 400: Kaikkein traagisinta on, että kun Gately parkui kuin pikkuvauva laminoidessaan silitysraudalla väärennettyjä ajokortteja kalustamattomassa asunnossa ja tunsi olevansa pohjasakkaakin halvexuttavampaa limanuljaskapaskaa, se oli siinä suurin piirtein oikeassa. Narkomaani on perusolemuxeltaan raukka ja surkea otus, joka pohjimmiltaan piileskelee.
ellauri083.html on line 720: JESS! 900 sivua on rikki! Viimeisin walluismi on sanan "kolo" käyttö naishenkilöiden nimityxenä. Tämmöstä tää nyt on. Mutta kestäös vain sydän, olet saanut katalampaakin kestää edellisen 900 sivun aikana. Muita myötätuntoisia naisten nimityxiä sivulta 900: sexuaalinen komsio, kokkelihuora, päihdeongelmainen sairaanhoitajaopiskelija, dipsomaaninen aulahaahka, toisexi kaunein Margaret Thatcherin jälkeen. Gately oli huolissaan että Pamelankin ulkonäkö (vaikka se ei ollut edes oikeasti hyvännäköinen) alkaisi iän myötä kärsiä, naama valuisi kallolta kohti tyynyä, se muuttuisi aulahaahkaxi.
ellauri088.html on line 49: Noniin siis heptapodit tietävät että 3000 vuoden kuluttua ne tarvii apinoilta apua (mixi ihmeessä? ovatko ne keskijalkaa vailla?). Sixi ne on tulleet maan päälle jakamaan apinoiden kanssa näkemyxiä ja kielitaitoa. Tällä lailla Louise Banxkin oppii että sen tytär joka ei ole vielä syntynytkään tulee kuolemaan parantumattomaan sairauteen. Kai se näkee kanssa minkälaisessa hoitokodissa se ize vetää viime henkäyxensä, saako se lisähappea vai onko hoitajat liian kouluttamattomia. No onhan nää henkilökohtaisia katastroofeja, myrskyjä vaikka pikku vesilaseissa.
ellauri088.html on line 59: Kirjoittaja Ted Chiang käytti 5v tutkiaxeen ja tutustuaxeen kielitieteen alaan ennenkuin se koitti kirjoittaa "Elämäsi tarinan," pienoisromaanin josta Tulokas on otettu. "Tahdoin kirjoittaa tarinan askeleesta joka monissa skifitarinoissa aina skipataan," Chiang selitti Tulokas-diskillä, "sellaisen matukielen oppimisesta ... jolla ei ole mitään tekemistä apinoiden kanssa." Nykyisethän matukielet ovat apinakieliä par excellence, eikä niitä tarvi opetella, matut saakoot opetella enkkua. Tarinaan sisältyvä tutkimus, ja filmintekijöiden konsultaatiot matukieliin erikoistuneihin lingvistien kaa, antaa Tulokkaalle tarkkuuden ja todenmukaisuuden tuntua, jotka on hyvän skifin tunnusmerkkejä.
ellauri088.html on line 220: Kempeleen haisunäätä on taas kuokkavieraillut pesäkololla. Sen tyrmäävä haju jää leijailemaan ja varoittamaan oravia: nää on mun maita, ei tänne tarvi oravien tulla mesomaan. Mä ne oravat myrkytän! mun skunkinhajulla!
ellauri088.html on line 369: Osasyyllisenä Arvosen menestymiseen on varmastikin ahkera opiskelu ja innokas oman toiminnan systemaattinen parantaminen. Vaikka vapaa-aika sulautuu sujuvasti yhteen työn kanssa, hän järjestää itselleen aikaa lukemiseen. ”Luen kirjan per viikko. Perustietoni karttuu sieltä kirjoista ja niiden avulla usein myös kertaan perusasioita. Esimerkiksi Kiyosakin Rich Dad Poor Dad -kirjan olen lukenut aika monta kertaa ja sieltä löytyy joka kerta jotain uutta. Ammattilaiset palvovat perusasioita. Ei tämä vaikeaa ole. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on tosi simppeliä hommaa. Otat muilta vielä tyhmemmiltä ja panet omaan taskuun, siinä se. Kertaan tän Kiyosakin kirjasta vähintään kerran viikossa.”
ellauri088.html on line 371: Arvonen siis lukee 52 kirjaa vuodessa, joten muitakin kuin asuntosijoittamiseen keskittyviä kirjoja varmasti tulee luettua. ”Kyllä. Kunhan se on faktaa, niin luen. Vaihtoehtoistakin saa olla joukossa, siitä oppii empatiaa. Luen paljon bisnekseen ja sijoittamiseen keskittyviä kirjoja. Myös arvoihin sopivia myyntikirjoja tulee luettua. Yritän poimia kirjoista sellaisia juttuja, jotka sopivat omaan työhöni ja arvomaailmaani. Suurin osa myyntikirjoista on sellaista epäeettistä luukuttamista. Toki nekin ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika vaikeita. En vielä tajua ihan kaikkea."
ellauri088.html on line 373: Arvonen ei kuitenkaan turvaudu toiminnan kehittämisessä pelkästään kansien välistä löytyvään informaatioon, vaan hän myös kysyy vinkkejä muilta sijoittajilta. ”Kysyn neuvoa nimenomaan niiltä, jotka tekevät asioita sillä tasolla, jolla itsekin haluan joskus tehdä. Enimmäxeen miljonääreiltä.” Arvonen kokeekin, että nimenomaan kysymysten esittäminen menestyneille ammattisijoittajille on yksi hänen suurimmista onnistumisistaan asuntosijoittajana. ”Olen onnistunut hyvin, sillä tiedän, että verennimijät ovat tehneet tätä ennenkin, eikä minun tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Olen rohkeasti uskaltanut kysyä ja kopioida muilta, luvalla tietenkin.”
ellauri088.html on line 635: Toblerin huolekas nuori tytär Hildegard valmistaa hotellia vielä ennen Toblerin lähtöä salaa valepukuisen miljunäärin vierailuun ja sen tottumuxiin, mutta ei tule maininneexi salanimeä. Virheellisesti luullaan tri Fritz Hagedornia, työtöntä mainosammattimiestä, joka on voittanut kilpakirjoituxen 1. palkinnon (1 viikko Grand hotellia) pohataxi ja hemmotellaan vastaavalla tavalla. Tobler sitävastoin työnnetään pieneen lämmittämättömään ullakkokammariin, henkilökunta ilkkuu sitä ja panee sen sekatöihin. Jo ekana päivänä Tobler ystävystyy Hagedornin kaa, vaikka kauhistunut staabi koittaa estää veljeilyn niiden välillä. Johann informoi Hildegardia sekaannuxesta ja sen seurauxista. Hildegaard ei kestä enää kotona ja ilmestyy Toblerin emännöizijän Frau Kunkelin kanssa, jonka nimexi ilmoitetaan Julchen-täti, hotelliin iskää kazomaan. Fritz rakastuu tietysti Hildegard „Schulze“en, ja ne sepittävät salaa hääsuunnitelmia. (Hildegard oli sanonut Fritzulle, että sillä on sama sukunimi kuin Eduardilla.)
ellauri089.html on line 349: Bob Heinleinin Have Spacesuit Will Travel on infantiili, vaikka piti olla juveniili. K.L. Humphreys kirjoittaa sarjaa adult romaaneja yleisamerikkalaisista pojista, jotka ovat alfasusia. Pitäisi ehkä tarkastella kysymystä G.E. Mooren etiikan valossa. Cambridgen apostolina se tiesi yhtä ja toista pojista. Niin hyvistä kuin pahoista.
ellauri092.html on line 151: Opillisesti baptismi painottaa Raamatun erehtymättömyyttä ja arvovaltaa. Samoin korostetaan omakohtaista uskoontuloa. Ainoastaan uskonsa tunnustaneet henkilöt kastetaan. Kaste toimitetaan upottamalla ja se käsitetään lähinnä vertauskuvalliseksi uskon tunnustamiseksi. Kaste suoritetaan vain kastettavan omasta pyynnöstä ja sen kautta liitytään paikallisseurakuntaan. Vauvoja ei kasteta, mutta heidät siunataan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti. Mitään ikärajaa ei kuitenkaan kasteelle menolle ole asetettu, vaan riittävää on nimenomaan se, että henkilö on väittänyt haluavansa kasteen ja uskovansa. Lasten ja imeväisten suusta sitä kuulee vähemmän. Seurakunnan jäsenyys on tarkoitettu pelkästään henkilökohtaisesti uskoville. Varsinaista yhteistä uskontunnustusta ei baptisteilla ole. David Foster Wallacen peukuttamat mennoniitat oli anabaptistien sekti.
ellauri092.html on line 498: Mott voi pahoin junissa ja luki salapoliisiromaaneja. Kuka oli murhaaja? Myöhemmin se voi pahoin valtamerilaivoilla (paizi Titanic). Murhaaja oli hovimestari.
ellauri093.html on line 382: Tytöt jatkoi matkaa jumalan asianaisina Kööpenhaminan tivoliin kazomaan miten toinen puoli elää. Heikki Kestilä ei pysynyt aaltopituudella, nuori ylioppilas ei ehkä ymmärtänyt tyttöjen vaikuttimia, tai ymmärsi ne liian hyvin. No se ei ollut saanutkaan sitä rommia. Keinuja ja karuselleja ja aisti-ihmisiä huumaavaa rämisevää musiikkia. Turhuuden markkinat, sellaiset kuin siinä Thackerayn filmatisoinnissa, jossa rämisevästä musiikista vastasi Jimi Hendrix (ks. mottoa). Tyttöjen teki mieli mennä varieteeseen, mutta pelastuivat valkolakin ansiosta. Sitä ei sovi häpäistä, vaikka omat päät voisikin. Jumalakin varmaan jakaa tulijoille valkolakkeja taivaan portilla. Hilja sai jälkeenpäin tarkat tiedot merimiesten arkipäivästä pastori Valtarilta. Lähettipä hän vielä purjelaivan rommipullossa, numeroiden siihen jokaisen eri osasen. Kotimatka oli muuten mukava, paizi ei voinut yhtään laulaa vaikka laulatti niin pirusti.
ellauri093.html on line 433: Alkaa tuntua että Hilja on ollut puutteenalainen. Olikohan sillä Krissen kanssa salaisuuxia? Sixikö se piti siitä Mataleena-taulusta? Jos se on salaa tyydyttänyt siihen mielenkiintoaan niinkuin Niku sillä Gallén-Kallelan Aino-triptyykillä? Kaiken hymistelyn alla se vaikuttaa vähän kiimaiselta. Tatuoidut lihaxikkaat renttumaiset merimiehet kuumottivat. Hieno paroni halusi Hiljan kotiopettajaxi. Tuskin keski-ikäinen tanskalainen vaaliseurakunnan kirkkoherra teki treffit haudalle ja ojensi siellä Hiljalle hautapazasta kiertävästä viikunasta lehden. Kyse oli Ingemannin fallisesta pazaasta. Maa on yhä kaunis, mutta Ingemannin romaanit on unohtuneet.
ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta.
ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).
ellauri093.html on line 938: »Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi, 9ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: ’Anna tämä paikka hänelle.’ Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle. 10Ei – kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: ’Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi’, ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden.
ellauri094.html on line 128: Arvoisa herra puhemies! Aloitan tästä, mihin edustaja Arhinmäki päätti. On totta, ja mekin nimenomaan kannatamme sitä, että kirkon tulee itse saada tehdä omat päätöksensä, mutta nyt täytyy huomioida, että kirkolliskokous ei ole tehnyt sellaista päätöstä, että kirkon sisällä alettaisiin laillisesti vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. [Paavo Arhinmäki: Jeesuskin oli kapinallinen aikanaan!] Piispat ovat olleet tämän takana, ja silti tuo voimaan astuva lainsäädäntö nyt yhtäkkiä muuttaakin tilanteen niin, että ainakin joidenkin oikeusoppineiden mielestä nämä liitot ovat juridisesti päteviä, joihin kirkon papit vastoin kirkon kantaa suorittaisivat vihkimisiä. Avioliittoon vihkiminen on osa uskonnon harjoittamista kirkon sisällä, eli mielestäni tässä kyllä loukataan nimenomaan tätä uskonnon harjoittamisen ja kirkon autonomian periaatetta. Sen takia toivon, [Puhemies koputtaa] että eduskunta voisi hyväksyä tuon ponnen.
ellauri094.html on line 140: Arvoisa puhemies! Edustaja Antero Laukkanen tarttui erittäin tärkeään asiaan. Koko pappien työnkuva perustuu heidän omaan uskoonsa ja omaantuntoonsa. Siviilioikeuden professori Urpo Kangas on julkisesti ottanut kantaa ja ilmaissut huolensa tästä, että papeilta voitaisiin olla viemässä omantunnon oikeus pois. Mitä papeille sitten enää jää?
ellauri094.html on line 153: Sikäli kuin lainmuutos astuu voimaan, perinteisessä avioliittokäsityksessä pitäytyvien ihmisoikeudet ovat uhattuina. Ulkomailta peräisin olevien kokemusten perusteella lainmuutoksen ennakoidaan vaikuttavan myös kasvatus- ja koulutusinstituutioiden oppisisältöihin aina varhaiskasvatuksesta yliopistoihin asti, ja näin on täällä Suomen eduskunnassakin jo. Sen takia on välttämätöntä, että meille jokaiselle turvataan todellisesti oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen, uskonnon- ja omantunnonvapauteen sekä oikeus valita lapsilleen annettava opetus avioliittokäsityksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnonmukaisesta avioliittokäsityksestä kiinni pitävillä on laillinen oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää käsitystään kaikkien tiedotusvälineiden kautta. Perinteisessä käsityksessä pitäytyvillä on myös oikeus tunnustaa uskontoa ja ilmaista vakaumustaan, jonka mukaan avioliitto on yksinomaan miehen ja naisen välinen liitto, sekä harjoittaa tältäkin osin uskontoa paitsi
ellauri094.html on line 174: Eli nämä molemmat lausumaesitykset ovat mielestäni hyvinkin kannatettavia. Kannatankin näitä esityksiä nimenomaan länsimaisten perusoikeuksien historian näkökulmasta käsin tarkasteltuna.
ellauri094.html on line 194: Tuhma Simo! Vääristelet tahallasi! Idea on kyllä alun perin Jehovan, joka oli Siinain autiomaan aito alkuperäinen kotimainen trombi. Ei se sitä mistään ollut varastanut. Sääntö 7 ei kiellä lainaamista. Löpö on loppu. Lainaa naapurilta. Hyvä ajatus!
ellauri095.html on line 398: Rossetti jakoi huomionsa maalauksen ja runouden välillä loppuelämänsä ajan. Vuonna 1848 hän perusti Pre-Rafaeliitin veljeskunnan kuuden muun nuoren miehen, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliitin veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja brittiläiseen silloiseen nykytaiteeseen.
ellauri095.html on line 419: Your lips to that their unforgotten food, huulenne unohtumattomaan ruokaan,
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 591: Pitäisi olla kuva Jeesuksesta yrittämässä pyydystää Maria Magdalenaa Genesaretin järvestä. Kävin kerran Ilmo Launiksen suunnittelemassa venevajasta tehdyssä kirkossa soutuseuran kirpulla Meilahden nyt jo palaneelta ylioppilassoutajien venevajalta käsin aikaisin keväällä jäitten lähdettyä. Vajaa eli kirkkoa tuuletettiin talven jälkeen, ovi oli raollaan. Menin katsomaan, kivisaarelaisena en ollut koskaan käynyt Mustiksessa tai mikä sen saaren nimi nyt oli.
ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri096.html on line 442: Seppo Soluttautuja (riittääpä Juotikkaalla näitä hassuja nimiä! Pynchonin peruja) lojuu nimenomaan virtahepona ottomaanilla. Nostaa jalkoja kun musta mies imuroi ilmeettömästi Hooverilla ottomaanin alta. Matkii autenttisesti Uuno Turhapuroa. Lörppävittu Hannele Nagellax pyörittää ärtyneenä vahingossa peppua. Seppo röhkii tyytyväisenä. Mediayrityxen epelit on samoilla eettisillä linjoilla kuin Aku: että raiskauxesta ei saa sentään nauttia. KOOMAlle pitää aina ilmoittaa venkuloinnista. Mutta mitä on tää KOOMA? Se putkahteli esille jo Jaskan keltaisessa tiiliskivessä. ”Harva tietää mikä on Kooma.” : Valtiovarainministeriön Kooma-malli genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Pro gradu-työ. Ei tää kuitenkaan ole Jaskan gradu joka oli Pynchonista. Lyhyt vastaus voi olla tää:
ellauri096.html on line 448: Mediafirma mahaantuo valkovenäläisiä ilotyttöjä. Niitä oli yhdessä takavuosien suomenruozalaisessa stadidekkarissa jonka kirjoitti joku kyldyropersonlighet otona. Kuka se nyt oli. Joku Hoblan toimittajako? Hemmetti kun muistaa melkein muttei ihan. Ei löytynyt edes plokista. Muistaiskohan K-täti? Jotenkin siihen liittyi satama ja ehkä ravintola Torni. Joo se muisti: Se oli Staffan Bruun, Club Domina Helsinki. Tulevaisuuteen sijoitettu romaani 1992 joka valitettavasti on jo menneisyyttä. Sama vaivaa George Orwellin romaania 1984, ja Clarken millenniaaleja avaruusseikkailuja riepupäiden juhlavuodelta 2001. Niin se aika rientää. Time flies like an arrow. Tempus fugit. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ja muita samansisältöisiä sananparsia. Aikakärpäset tekevät kaikesta kexeliäästä klisheetä. Tu kattoon kattoon kuinka tulevaisuus tapettiin tapettiin, sanoi aikakärpänen kaverille.
ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.
ellauri096.html on line 463: Kazeen vangizi tytön vaikeasti määriteltävä hymy. Pyöreä naama, leveä rako yläetuhampaiden välissä (se on diasteema Jaska), mustat viirusilmät, pisamat, oikeassa poskessa laaja tummanharmaa laikku, mikä lie kuolio tai pigmenttihäiriö. Akvarellitekniikka korosti ilmeen vähä-älyisyyttä, ikään kuin kuola leviäisi vesivärin mukana ympäri naamaa ja maisemaa, niin että "lukija" tunsi vaistomaista tarvetta palauttaa kirja oitis hyllyyn aakkosenmukaiselle paikalleen ja mennä pesemään kädet vedellä ja saippualla ja huuhtomaan ne käsidesillä. Ettei vaan norovirus yllätä.
ellauri096.html on line 501: Asta Ikonen ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.
ellauri096.html on line 511: Kenties eeppisimmällä nimellä koskaan varustettu Jaakko Yli-Juonikkaan uusin romaani jatkaa hevostallin ympärille kietoutuvaa surrealistista Neljä ratsastajaa -sarjaa.
ellauri096.html on line 514: "Lukijaa" hulluuden partaalle raastavista megaromaaneistaan tunnettu Yli-Juonikas on kieroutuneiden ja vainoharhaisen "hulvattomien" tarinoiden mestari.
ellauri096.html on line 515: Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään tuntuu valitettavan vaisulta väliosalta eeppisen saagan keskellä. Yli-Juonikkaalta ei odotakaan mysteerien selvittämistä, mutta tunnelmaltaankin romaani on vielä selvästi heikompi ja hajanaisempi kuin edelliset osat, mikäli enää mahdollista.
ellauri096.html on line 517: Romaanin kehyksen muodostava näytelmäosio on puuduttavaa luettavaa eikä ainakaan vielä näytä asettuvan juuri mitenkään osaksi laajempaa kontekstia. Teos tuntuu hämmentävän irralliselta edellisiin osiin nähden.
ellauri096.html on line 519: Romaani kuitenkin taiteilee onneksi Yli-Juonikkaalle uskollisesti "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Tunnelmointi nousee oikeuksiinsa, kun teoksen lapsipäähenkilöt pääsevät ääneen ja paljastavat karmivia tietojaan.
ellauri096.html on line 553: Ikosen romaani ei herätä Jaskassa samastumisen tunteita. Läheisimmäxi se tuntee kirjan roiston, everstin Nordensvahnin, ja on pettynyt kun se ei jää kiinni lapsipornon hallussapidosta. Jaskakaan ei ole jäänyt siitä kiinni, eikä murhasta.
ellauri096.html on line 621: Uuskeynesiläinen taloustiede on makrotaloudellisen ajattelun koulu, joka kehitettiin sodanjälkeisenä aikana John Maynard Keynesin kirjoituksista . Ryhmä taloustieteilijöitä (erityisesti John Hicks , Amedeo Modigliani ja Paul Samuelson ) yritti tulkita ja virallistaa Keynesin kirjoituksia ja syntetisoida neoklassisten taloustieteen mallien kanssa . Heidän työstään on tullut tunnetuksi uusklassinen synteesi ja luotu mallit, jotka muodostivat uuskeynesiläisen taloustieteen perusajatukset. Nämä ideat hallitsivat valtavirran taloutta sodanjälkeisenä aikana ja muodostivat makrotaloudellisen ajattelun valtavirran 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Tapahtui joukko tapahtumia, jotka ravistelivat uuskeynesiläistä teoriaa 1970-luvulla, kun stagflaatio ja Milton Friedmanin kaltaisten monetaristien työ kyseenalaistivat uuskeynesiläisiä teorioita. Tuloksena olisi joukko uusia ideoita tuomaan keynesiläiseen analyysiin työkaluja, jotka kykenevät selittämään 1970-luvun taloudelliset tapahtumat. Seuraava suuri keynesiläisen ajattelun aalto alkoi yrittämällä antaa keynesiläiselle makrotaloudelliselle päättelylle mikrotaloudellinen perusta. (Objektivirhe) Nämä uudet keynesiläiset auttoivat luomaan " uuden uusklassisen synteesin ", joka muodostaa tällä hetkellä makrotaloudellisen teorian valtavirran. Uuden keynesiläisen koulun syntymisen jälkeen uuskeynesiläisiä on joskus kutsuttu "vanhoihin keynesiläisiin". Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 689: Kuponkien leikkajien tavallinen peiteammatti on kääntäjä. Proudhonilaisittain hyvin valittu, property is theft. VM on perinteinen omaan taskuun kokoojien vanha pesäke. 2014 tienoilla oli voimallinen käännös oikeaan päin joka nosti kokkareet ja keskustan peräsimeen Kataisen Stubbin js Pisilän hallitusten aikana.
ellauri096.html on line 745: Äkkiä ei myöskään muistu mieleen toista esimerkkiä siitä, että romaanin yhtenä kertojaäänenä on eläin. Textissä sen kunnian saa hevonen nimeltään Teppo. Houyhnhnm olis ollut vielä hassumpi nimi. Hei mutta onhan se Quatre Pattes! Siinä ainoa kertojanääni on mäyräkoiran haukku.
ellauri096.html on line 826: Pulla oli ranskalaisen kulttuurin tuntija kuten aluepäämajan arvostama Juha Tanttu, eli söi ranskanpastilleja. ja hän kirjoitti myös Ranskaan sijoittuvia historiallisia romaaneja. Hän myös kirjoitti pakinoita Lipeäkalaan. Nimimerkillä Porokka hän pakinoi yli 30 vuotta Uudessa Suomessa. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 80 kirjaa ja lisäksi erilaisia pieniä painotuotteita.
ellauri096.html on line 849: "Silentium pueri, hiljaisuus!", liian isoon pukuun ja solmioon pukeutunut punaposkinen ukkeli huusi ja antoi katseensa kiertää nuorten miesten ja hienhajun täyttämässä huoneessa. Huoneen laidalla olevilla ikkunoilla kulki kaksi kärpästä verkosta tehdyt verkkosilmät silminä, leveä kitiinikilpi perseensä ympärillä ja paksut, topatut nahkasuojukset karvaisten käsivarsiensa peittona. ”Ylös!” latinantunnin johtaja komensi. Paukanteiksi kutsutut koululaiset nousivat seisomaan ja asettuivat vajaan metrin päähän toisistaan kädet selän taakse taivutettuina. Sitten opettaja eli Omppu astui heidän vierelleen ja kohotti äänensä. ”Sedite pueri!” hän huusi. Sekundantit käänsivät Cornelius Neposta kansi kohti lattiaa ja istahtivat sitten takaisin pulpettiin. Paukantit kohottivat kätensä viittaajan pään korkeudelle. Kaikki olivat aivan hiljaa. ”Aloittakaa!” ottelun johtaja huusi, ja siinä samassa linkkarit avainniput ja eväspullot alkoivat kilahdella pulpettien putkijalkoja vasten. Nopeat tietoiskut ja torjunnat seurasivat toisiaan, mutta kumpikaan osapuoli ei tehnyt elettäkään väistääkseen lyöntejä. Sitten yksi sivallus osui maaliinsa. ”Seis!” ottelun johtaja käski, ja paukantit laskivat heti housunsa. Toisen lahkeesta valui jotain vaaleanpunaista, ja toinen ottelun kahdesta valvojasta riensi tutkimaan saalista. ”Se on yli tuuman pituinen!” valvoja totesi. Letku oli sääntöjen mukaan tarpeeksi pitkä, ja ottelu oli ohi. Valkoisiin pukeutunut lääketieteen opiskelija talutti jotain tahmeaa vuotavan ottelijan sivuun puhdistamista ja sitomista varten. Haavoittunut paukapää oli ainakin yhtä tyytyväinen ottelun lopputulokseen kuin haavoittumatonkin.
ellauri097.html on line 219: Ja sit vituttaa et justkun ize on suunnilleen saanut oppimansa asiat järjestyxeen, niin eikös tuoreesta päästä tule koko ajan muka uusia. Ensin säikähtää et mitä nyt jotain uuttako on auringon alla, kunnes huomaa ettei tietenkään, samaa vanhaa viiniä uusissa leileissä. Air frier on pieni muovinen kiertoilmauuni, joka vuorostaan on uuni jonka sisässä on tuuletin. Sama konstruktio kuin suivahuoneessa. Saarnaaja selvisi taas pelkällä säikähdyxellä. Mut harmittaa se silti. Vaikka Agit prop jo nuhteli: älä anna sen harmittaa, vaan ala jo. Mä en kyllä ala enää mitään. Seija varoittaa kun tulen kazomaan teeveeviihdettä: älä astu tohon johtoon.
ellauri097.html on line 243: Hän opiskeli Pariisissa ja sitten Yhdysvalloissa Virginian yliopistossa. Yhdysvaltoihin hän ei kuitenkaan kotiutunut vaan sanoi vuosiaan siellä elämänsä surullisimmiksi. Hän keskeytti opinnot ja palasi Ranskaan, jossa ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Mont-Cinère (1926). Kustantajansa vaatimuksesta hän muutti nimensä Julian Julieniksi.
ellauri097.html on line 515: Gilmoren tyttöjen hotelliportieeri on ilmiselvä ranskalainen musta homo. Jenkit teki sillä ranskixista pilkkaa Irakin sodan johdosta, mutta pilkka sattui kyllä kipeästi omaan nilkkaan. Wilt Whatmanista lähtien (ja varmasti myös ennen sitä) am. viihteessä on vilissyt hinureita kuin Salpausselällä.
ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.)
ellauri097.html on line 573: Harvakseltaan ilmestyvät otavalaiset runokokoelmat, joita painetaan tuhatviisisataa kappaletta ja myydään viisikymmentä, sekä suurin toivein kirjoitetut väkevät romaanit, jotka voivat hyvällä onnella olla menestyksiä ja myydä kymmenentuhatta kappaletta mutta todennäköisesti vajoavat unohdukseen kolmen kuukauden kuluttua ilmestymisestään, ovat toki yhä totta, niitä tavataan todellisuudessa, mutta vaarantuneena lajina, lähinnä jonkinlaisina muistoesineinä: näytteinä eilispäivän maailmasta, jossa kirja oli ohittamattoman tärkeä joukkotiedotusväline.
ellauri097.html on line 599: Kirja-aktivismi näkee muutakin kuin kirjallisuuden. Ei romaani ole ainoa kirja – kirja on enemmän kuin kirjallisuus.
ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.
ellauri097.html on line 617: Mutta – on syytä todeta ja toistaa – varsinkin viimeiset kaksisataa vuotta se on ollut demokraattinen kuvataiteen laji. Teoksia on monistettu tuhatmäärin, eikä niiden hankkiminen ole vaatinut suuria rahamääriä. Kirjat ovat teollisella aikakaudella maksaneet sen verran, että melkein kuka tahansa on kohtuullisin uhrauksin voinut hankkia niitä omakseen. Kirjastoissa kirjoihin on päässyt käsiksi täysin varatonkin. Mutta nyt, kun kirja on lakannut olemasta joukkotiedotusväline ja sellaisena demokratian pyhä instituutio, ei enää tarvita loputtomasti halpoja kirjoja. Voidaan tehdä vähän ja kalliita kirjoja! Vittuun demokratia, nyt ruvetaankin palvelemaan niche-markkinaa, jolla on kunnolla pätäkkää! Pitäkööt romaanit Isot Numerot!
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri097.html on line 638: Tarinassa on silti huikaisevinta se, että munkit ja sisaret säilyttivät jäljentämällä nimenomaan pakanuuden ajan saavutukset, pelastivat Aristoteleen ja Homeroksen rukoillen ja isäämeitä mumisten, tekivät kaiken tuon valtavan työn pakanallisen sivistyksen pelastamiseksi kristillisen hengellisyyden vallassa, sen ehdoilla ja keinoilla. No kyllä nekin sai siitä palkkaa, ainaskin yiöspidon ja ilmaisia rohdinliivejä.
ellauri097.html on line 663: Esikuviamme ovat Suomen vastarintaliikkeen jäsenet, jotka pimeissä ja kosteissa kellareissaan polkevat mamutyttöjä, ja kaikki kopiokoneiden kiusaajat, pienlehtien tekijät ammoin 1980-luvulla – Jöns Carlsonin maineikkaat omapainanteiset runokokoelmat, ja tietenkin eetteripyörteistä izejulkaissut Kauko Nieminen, hänen esikuvalliset kirjahkonsa ja ennen kaikkea keinonsa saattaa ne julki: omin avuin, lihasvoimalla, esitystaiteellisesti, linnunpelättinä! Sellaisia me olla haluasimme. (Läppä läppä, se olis kyllä liian noloa. Emmä kyllä suin surminkaan menis kadunkulmaan huutokisaan romaaninjakelijoiden kaa.)
ellauri098.html on line 218: Kun Simson tuotiin kehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. 15 Hän huomasi aasin ehjän leukaluun, otti sen maasta ja löi sillä tuhat miestä.
ellauri098.html on line 236: 23. PALUU TUNTEMATTOMANA: Hero palaa johkin eikä kukaan tunne sitä. No tää on tietysti Odysseus. Tai size ikivanha merimies, joka näkee vaimon kerrankin onnellisena toisen miehen sylissä, eikä lähde sähläämään vaan häippäsee kyynel silmänurkassa. Varmaan ratkee juomaan ja kertoo tätä juttua merimieskapakassa jokaiselle, joka lupaa täyttää taas sen kolpakon. Vaikka Hilja Haahdelle, joka ihailee sen hauista.
ellauri098.html on line 302: Puppua, troopit ovat nimenomaan klisheitä. Troopinkeräilijät vaan kiemurtelee, koska klishee kuulostaa pejoratiiviselta.
ellauri098.html on line 357: Mä en tosiaankaan ole sankari, en edes anti enkä nais. Vihaan sankareita kuin rakkikoira. Mä oon tollanen rhipsaspis, kilvenheittäjä, annan periksi ja lähden litomaan, jätän toiset jakamaan suuret setelit. Luovuttajan rooliin sopiva. Mixi niin, kun kerta wannabe sankari on narsistin synonyymi? No koska mä oon epäonnistunut narsisti, arvonkieltäjä. Siinä se!
ellauri099.html on line 247: R: Helppo jumala ei ole kunnon jumala. Hänen pitää olla jotakin muuta kuin me. Jumalan kanssa ei kommunikoida niinkuin kaverille, hän on niin paljon meidän yläpuolellamme, että häntä ei voi kuulustella vaan ainoastaan kutsua kuin lehmää iltalypsylle tai sorsaa sorsapillillä. Kun hän ilmestyy, hän tekee sen hiljaisuudessa, pienin, kallisarvoisin, nykivin mykin merkein, jotka lähtevät aivan tavallisista jutuista. Hänen tahtonsa tekeminen tarkoittaa sitā, että painaa paänså jalkoväliin ja velvoittaa itsensä uskomaan häntä.
ellauri099.html on line 264: R: Ajattele sitä samanlaisena tutkintana kuin rikosromaaneissa, paitsi että mysteeri pysyy mysteerină. Eli raamatussa ei ole spoileria, koska rangaistus on yhtä epäselvä kuin rikoskin. Sitä hengellisys on, työntymistä eteenpäin, yhä eteenpäin, yritystä paljastaa se, mikä pysyy salattuna.
ellauri100.html on line 67: Usein moraalittomuus aiheutuu vaeltavasta kohdusta. Silloin sappi muuttuu keltaiseksi aiheuttaen hysteriaa, himoa ja maniaa; mikäli taasen maniaan liittyy myös jumalten suoma hulluus, tuloksena saattaa olla myönteisiä siirtymiä myös ympäristöön. Tämän vuoksi runoilijat ja taiteilijat varmaan kuuluivatkin sairaalan ehdottomaan eliittiin ja kaikki halusivat olla heidän kamujaan. Heillä oli ”haltioitumisen lahja”. Maallikko voisi ajatella, että esim. Lapinlahden lähteen jengi olisi juuri wannabe-keltasappisia. Hysteriassa on jotakin vähän hienoakin. Eiks je!
ellauri100.html on line 1314: Mit vit, se Greimaxen nelikulmiohan on vaan ikivanha Aristoteleen vastakohtien neliö eli kunnon Kleinin neliryhmä väpelösti uudelleen lämmitettynä. Minkä van Benthem sittemmin ryöstöviljeli aivan putipuhtaaxi. Hizi mikä pönttöpää. Mä on miettinyt ja kirjoittanut siitä vaikka kuinka paljon yhden hypomaanisen kesän aikana. Ei sillä kyllä kuuhun mennä, se on niin simppeli.
ellauri100.html on line 1379: Barthes luuli että kirjallisuuden diskurssin voisi formalisoida. Höpöhöpöä. Todennäköisempää on että jollain tekoälytekniikalla voi kirjoitella koukuttavia romaaneja. Sitäpaizi Derrida kumppaneineen oli jo raapimassa Barthesin jäykkärakenteista ovea dekonstruktionismin teräsharjalla.
ellauri101.html on line 383: Sairasvyö on kommentoinut, että työnantajat ja työterveyshuolto ovat aikaansaaneet ja ylläpitäneet järjestelmää, jossa on annettu ja jaettu vastuuttomasti sairauslomia. Tämä on johtanut Sairasvyön mukaan kestämättömään moraaliin ja inhimillisen laskuun. Sairasvyön mukaan Suomessa varakkaat ihmiset eivät ole itsekkäitä, vaan nimenomaan yhteisvastuullisia.
ellauri101.html on line 397: Kun pyydän Sairasvyötä kertomaan hieman itsestään, hän sanoo ensimmäisenä olevansa yrittäjä.
ellauri101.html on line 403: Sijoittajat tarjoavat ihmisille koteja. ”Halusin, että sijoitusvarallisuus palvelisi ihmisten perustarpeiden tyydyttämistä eli halusin käyttää pääomaani osittain yleishyödylliseenkin asiaan."
ellauri101.html on line 435: Nyt kun luen pikku Naimin 20 vuoden takasta No Logoa huomaan miten katveessa olen selvinnyt kaikesta tosta mainosbrändipaskasta 90-luvun lopusta tänne 20-luvun alkuun saakka vaan sillä että oon pysytellyt 5 metrin päässä viihteestä.
ellauri101.html on line 581: Kirjailija Mika Wickström kertoo saaneensa vaikutteita Sukupolvi X -romaanilleen muun muassa Generation X -yhtyeestä, jonka keulakuvana tunnettiin 1980-luvulla Billy Idol.
ellauri101.html on line 596: Pikaviestimien kehityksen yleistyttyä sukupolvi Y:n arvioidaan olevan lähes viikoittain tekemisissä vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa, ja näin he kokevat elämänsä viitekehyksen maantieteellisesti huomattavasti laajemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Elämän viitekehyksen laajennuttua oman kotimaan ulkopuolelle sukupolven huomion keskittyminen samalla suppenee omaan itseen ja lähimpiin ihmisiin. Siinä kun vanhempi X-sukupolvi kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta sukunsa ja isänmaansa kansalaisten kanssa, Y-sukupolvi on taas vahvasti perhe- ja yksilökeskeinen. lähde?
ellauri101.html on line 665: Mitäs ne sit oli? Tää camp on tosi muinaista, sen Susanna Sunnuntain aikuista, alk. 60-luvulta. Campiksi (ransk. se camper, ’poseerata’, ’tehdä vaikutus’) kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä.
ellauri101.html on line 699: Jotain aina pakkosyötetään työläisille jollain keinolla niin kuin termiitille feromoneja yhteiskuntavazasta. Pitkään se oli härkä mörkö tiikeri Jeesus taivas enkeli. Njevvostoliitossa se oli vähän aikaa Marx Engels Freud ja Jung. Nyze on yxinomaan Calvin Klein Nike Coke ja Pizza the Hut.
ellauri105.html on line 81: Hullunakin kelpasi; syöttivät, eivätkä tappaneet. Keltaisessa siirapissa olo ei tuntunut miltään, mutta hulluudessa tuntui, jos joltakin. Astiat korjattiin. Hoitajat lähtivät juomaan kahvia ja lukemaan lehtiä. He opastivat uutta "miestä". Ovea ei saanut avata kenellekään ulospäin, ennen kuin tunsi varmasti pyrkijän. Ne saattoi
ellauri105.html on line 179: Takaa kuului matala kolahdus, ihmisten kohahdus, ja vihkiparikin kurkottautui katsomaan papin sivu. Pappi keskeytti vastenmielisesti lukunsa. Han oli lukenut tasaisesti ja nopeasti, halunnut korostaa muotoa tässå taustaltaan sekavassa tilaisuudessa.
ellauri105.html on line 242: että joku yltyy lietsomaan sitā uudella profetialla. Hän rykäisi kuuluvasti,
ellauri105.html on line 399: Joku ämmä kommentoi: Markus, kiitos kirjoituksestasi. On hyvä tutustua "maailman ihmisten" kirjallisuuteen ja taiteeseen. Seurakunnan tulee mennä ihmisten luokse, Jeesuskin luki kuin piru fariseusten kirjoituxia. Vaatii kuitenkin vankan uskon perustan, jottei oma usko ala horjuu. On tietysti myös osattava erottaa se, mikä ei tee hyvää uskovan ajatusmaailmalle, ettei "maailman Matti saastuta", kuten Sanassa sanotaan. Esim ortodoxiämmän rivot puheet on jätettävä omaan arvoonsa.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 530: Åbo Akademin rahoittama ruozinkielinen sos.dem professori Kimmo Grönholm puolustaa Hoblassa rapautuvaa keskiluokkaa ja sen hiekkalinnaa, edustuxellista demokratiaa. Missä sos.dem nilkit ja kesk.kok. nilkit vuorotellen tarttuu vallankahvasta ja kääntää hyvinvointilaivaa pari piirua omaan rantaan päin. No onhan se siitä hyvä että kusipäitä vaihdetaan edes neljän vuoden välein vähän tuulettumaan hangelle. Kusitolppia ne on siltikin, se haju ei niistä haihdu tamppaamallakaan. Kimmonen ja Immonen riitelivät 2015 siitä kumpi haisee pahemmin.
ellauri106.html on line 238: Mikäs periodi sillä oli menossa? No se palas hautomaan sitä Maureen jupakkaa yxinäisellä Connecticutin tilallaan, kuin koira oxennuxelle. I got my periods.
ellauri106.html on line 436: Paskan marjat se mikään antisemitisti on, päinvastoin se on aivan Israelin valitun kansan pyhän kirjan paxuimpien omahyväisten sepustusten mallin mukainen rasistinen semitisti, joskin vailla Negevin autiomaan alkuperäisen Tasmanian tuholaisen siunausta. Se haukkuu veljensä ja omaa shixa vaimoa ja syyttää niiden perheitä ties mistä vääryyxistä. Se just on vitun jutkumaista, syntipukin on löydyttävä oman heimon ulkopuolelta.
ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja.
ellauri106.html on line 701: Peeter uhkaa murhata mustasukkainen vaimonsa kun se nolaa sen opiskelijatyttöjen edessä. Paiskattuaan oven kiinni vaimon nenän edestä se jatkaa opetusta mihin jäi: Noniin. Minkä tautta homo Mann lähettää Aschenbachin Veneziaan eikä Roomaan? VITUN VÄLIÄ. Koko Phillusta on enää vitun väliä, se on känsellöinyt itsensä. Mutta on siinä hyvin hyvin paljon tuttua.
ellauri107.html on line 36: Mix niin monet kauniit runoilijat ja romaanipojat on olleet paizi naisten miehiä myös katamiitteja aina Alkibiadeesta lähtien? Kai six etne on narsisteja, ne oikeasti tykkää omasta peilikuvasta ja siyä lyytä kestä tahansa joka tykkää siitä (paizi rumista). Kun hiukan kehuu niin sydän heillä sykkää. Juu juu jo sydän heillä sykkää. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle... Olikohan Fragonard tapaus pisteessä?
ellauri107.html on line 79: Peppu-Roth ei osaa kuvata uskottavasti iloa. Ei se osaa kuvata mitään muuta kuin Peppua. Kaikki muu on vain rekvisiittaa päähenkilölle. Koko ajan se kuvittelee kaunottaria jotka pihkaantuvat siihen. Ei siis kääntäen. Tästä näkee sen narsismin syvyyden. Erittäin outoa ja epäuskottavaa että joku naislukija olisi muka liikuttunut kyyneliin noista ekoista 2 miniesseestä. Musta ne oli yxinomaan omahyväisiä ja ällöjä.
ellauri107.html on line 300: Bill Gatesin vaimo Melinda ottaa siitä eron ja puolet Microsoftista. Bill jäi kiinni rysän päältä Epsteinin tyttökaupasta. Siihenkö loppuu Melinda ja Bill Gates-säätiön luonnonpilaajien charity? Täytyy toivoa. Bill möi Aahrikan neekereille korzuja ja suunnitteli taivaan pimentämistä rikkipilvillä. Toivottavasti se päätyy Pepun rikinkatkuiseen Gehennaan. Ironisen amerikanjuutalaisen romaanikirjailijan kanssa sen sauva kädessä paimentamaan vuohia.
ellauri107.html on line 532: Phil ei lähde litomaan kun se pihinä miehenä ei kärsi luovuttaa second händ huonekaluja ilmatteexi exälle. Snål spar fan tar. Sitä se ei etenkään kestä kun paita uhkaa ruveta kirjoittamaan bestsellereitä ilkeästä miehestä. Tähän kaupunkiin ei mahdu kuin yxi huippukirjailija!
ellauri107.html on line 590: »Peppy, oletko sinä vielä riidoissa veljesi kanssa?» En ole riidoissa hänen kanssaan. Hän elää omaa elämäänsä ja minä elän omaani.»
ellauri108.html on line 345: 22»Olen ansassa», Susanna parahti. »Jos suostun, hankin itselleni kuolemantuomion, ja jos en suostu, olen teidän armoillanne. 23Parempi minun on kieltäytyä ja jäädä teidän valtaanne kuin tehdä syntiä Herran edessä.» 24Hän huusi kovalla äänellä, mutta niin huusivat myös nuo kaksi vanhinta, 25ja toinen heistä juoksi avaamaan puutarhan portin. 26Kun puutarhasta kuului huutoa, talon väki ryntäsi sivuporteista katsomaan, mitä Susannalle oli sattunut. 27Vanhimmat esittivät tarinansa, ja palvelijat tyrmistyivät ja häpesivät emäntänsä puolesta, sillä hänestä ei koskaan ollut puhuttu mitään sellaista.
ellauri108.html on line 351: 36Vanhimmat sanoivat: »Kun me olimme kaksistaan kävelemässä puutarhassa, tämä nainen tuli sinne kahden palvelustyttönsä kanssa. Hän käski sulkea puutarhan portit ja toimitti sitten tytöt pois, 37ja kohta sinne tuli jostakin piilosta nuori mies, ja he kävivät pitkäkseen. 38Me olimme puutarhan perällä, mutta kun huomasimme heidän rikolliset toimensa, riensimme heti heidän luokseen 39ja näimme heidän makaavan sylikkäin. Miestä emme saaneet otetuksi kiinni, koska hän oli meitä voimakkaampi; hän avasi portin ja ryntäsi pois. 40Mutta tämän naisen me saimme. Me kysyimme häneltä, kuka se nuori mies oli, 41mutta hän ei suostunut kertomaan sitä meille. Tämän me todistamme.»
ellauri108.html on line 357: 44Herra kuuli rukouksen. 45Kun Susannaa vietiin surmattavaksi, Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, 46ja hän huusi kovalla äänellä: »Minä olen syytön hänen vereensä!» * 47Kaikki kääntyivät katsomaan ja kysyivät häneltä: »Mitä sinä puhut?» 48Daniel astui heidän keskelleen ja sanoi: »Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Tuomitsitte kansanne tyttären oikopäätä, asiaa tutkimatta ja totuutta selvittämättä. 49Palatkaa oikeuspaikalle! Nuo miehet todistivat valheellisesti häntä vastaan.»
ellauri109.html on line 35: Lupauxet on samaa höttöä kuin luottamus ja usko olemattomaan. You will get well I promise! sanoo jenkki toisen jenkin kuolinvuoteella. Höh ei se voi mitään sellaista luvata. Ei voi luvata sellaista mikä ei ole omassa vallassa. Tän selvitti Austinin puheaktiteoria. Searle oli höttömies jonka housusta paljastui loppupeleissä jotain kovaa (kz. alla).
ellauri109.html on line 371: Kirjadivarissa tuhansien romaanien keskellä Phillu menee tietty selaamaan ja halailemaan ainokaista omaansa. Sehän on kuin Jaakko Hintikka. Kumpparijalkainen zuppari on "sydämellinen" kun se osoittautuu bändärixi.
ellauri109.html on line 372: Peffa ryntää kertomaan tän ihanan kokemuxen kallonkutistajalle. Mitään muuta se ei näe eikä kuule koko New Yorkissa.
ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.
ellauri109.html on line 633: Philillä on todella erikoinen näkemys miehekkyydestä. Mistähän se on peräisin? Horatio Alger poikakirjoistako? Setämiesten romaaneistako? Tää opus on jonkinlainen amerikkalaisen miehen unelman don Quixote. "Miten minusta voi milloinkaan tulla se jota kirjallisuudessa kuzutaan miehexi? Niinkuin esim Pappa Hemingway ja sen poika? Minä olen niin halunnut tulla miehexi, mixei se koskaan onnistu minulta?"
ellauri109.html on line 866: Saatuaan hyvän työuutisen Bloom rientää kertomaan siitä ystävälleen Rothille. Rothin reaktio on kylmä, hätääntynyt ja tyly. Roth antoi Bloomille kirjansa Pettämässä tavallista myöhemmin. Bloom huomasi että se on epämairitteleva kuvaus anglojuutalaisesta perheestä, joka selvästi on Bloomin oma, ja värikästä kuvausta sankarin ristiinsuihkinnasta joka selvästikin perustuu tositapahtumiin. Sitten tulee kuvaus sankarin näyttelijävaimosta, nimeltä Claire, pääpiirteissään tällänen: ikävystyttävä, keski-ikäinen, vekuttaa koko ajan sankarin rakastajattarien nuoruudesta. Bloomin reaktio oli - ylläri - että tää muotokuva oli ilkeä ja loukkaava, ja sen etunimen käyttö täysin epähyväxyttävää. Roth tuli kotiin mukanaan kalliita helyjä sovitusuhrina; Bloom vaati ezen nimeä ei mainita, mihin Roth pitkin hampain suostuikin.
ellauri110.html on line 223: Tämä romaani kertoo liikemaailmasta, yrityksistä jotka ostavat ja myyvät toisiaan, työpaikan ihmissuhteista. Se kertoo miehen elämästä, haaveista ja pettymyksistä, valheesta ja todesta ja siitä miten niiden rajaa on vaikea piirtää. (less)
ellauri110.html on line 419: Hande on koleerinen egomaanikko. Philip Rothin suomalainen versio. Se huomaa pian Wallun lailla ettei AA sovi sen aralle hipiälle.
ellauri110.html on line 450: Klinikka jatkaa edelleen Helsingissä toimintaansa, mutta hyvin pienimuotoisesti. Olutkangas menetti kiinnostuksensa laajentaa sen toimintaa yksin, kun klinikan markkinointia hoitanut vaimo menehtyi syöpään vuonna 2000. Kun on tuumori siihen auttaa huumori. Sarkoomaan tepsii viiltävä ja repiväkin sarkasmi. Alkoholismiin tehoaa vain kuivatelakka. Loppuu se tonttuilu.
ellauri110.html on line 493: "Jos Kawabata oli arvoituksellisen hellä, Tanizaki viiltää. Hänen pääteoksenaan pidettiin Makiokan sisaruksia ja niin taitaa olla yhä. Itselleni läheisempi oli kuitenkin Kukin makunsa mukaan; niinkin läheinen, että opettelin sanomaan sen japaniksi. Jotenkin näin se kuului: “Tade kuu mushi.”" Muistelmissa s. 156 Hande sekoittaa kumpi häiskistä sen kirjoitti. Menee mullakin kyllä kirjailijaheput sekaisin (kz. tämä albumi).
ellauri110.html on line 690: Ikävä kyllä tämä maa vaatii yxityisautoja. Kohta Hande varmaan äänestää Suomen Keskustaa. Hande ihan elähtyy päästessään kertomaan omistuxistaan. Se on tavarafriikki. Onkohan se pihi? Raha kiinnostaa. Eihän omaisuuteen pitäisi kiintyä. Talo on ainoa hoito jolle Hande on uskollinen.
ellauri110.html on line 716: syytä pyllistää, kääntää vähintään hetkeksi selkä, jotta pystyy seisomaan omilla lonkkavikaisilla jaloillaan. Näin ainakin mitä minuun itseeni tulee. Mutta tuskinpa olen mikään poikkeus vaikka muuten poikkeusihminen.
ellauri110.html on line 856: Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai nimen ei Saarikoskelta (1937-1983) niinkuin voisi luulla vaan Henri Michaux´n (1899-1984) runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului no jotenkin näin: “Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Siltäköhän Penakin sen nappasi. Vitun harakaoita on noi runosepot.
ellauri110.html on line 973: Uskonto on izehoitoa. Vakuutetaan izelle että ollaan vakuutettuja, vaikka hommat näyttää lyövän sezuuria kyynelten laaxossa. Siitä piristyneinä jaxetaan taas yrittää. Samaa toimittaa koiralla ja kissalla omien vekotinten nuolenta. Hätä korvaantuu hyvällä mielellä. Kenties jos apina ylettyisi nuolemaan omaa etuveitikkaa ei uskontoja edes kaivattas. Handen laajaa uskontoa ja pakolaisuutta käsittelevää romaania ei huoli kukaan, se ei kuulu eurooppalaisiin arvoihin. Hande saa nuolla näppejään kun alemmas ei ylety.
ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
ellauri110.html on line 1024: Salmisen niukkaeleiset, mustaa huumoria viljelevät romaanit koskettelevat uusliberalismiin taipuneen yhteiskunnan kipupisteitä – köyhien, syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.lähde? Salmisen teoksia on usein luonnehdittu inhorealistisiksi. Provokatoristen aiheiden lisäksi hän sai tunnustusta kirkkaasta kielestään, joka toi estetiikkaa rankkojenkin aiheiden käsittelyyn. (lähde?)
ellauri110.html on line 1039: Handella oli huono isä, ja huono isä se oli izekin. Sellainen menee perintönä. Sen Lauri-pojalla on tytär, onkohan silläkin huono isä? Täytyis kysyä siltä. Siitä ei ainaskaan tule huono isä, huonojen isämäkelöiden ketju katkeaa. Toisen elämää ei voi elää, omaansa vain, lohduttautuu Hande. No voi toisen elämään sentään osallistua vähän, jos ei ole täys narsisti.
ellauri111.html on line 39: Dostojevskin hauskimmassa kirjassa "Sedän uni" koomikkohahmot vittuilee Shakespearesta. Shakespearelta kuoli poika Hamnet, sen kuuluisimman julkaisun nimihenkilö on Hamlet. Dostojevskilta kuoli poika Aljosha, sen kuuluisin romaanihenkilö on Aljosha. Kumpi oli ennen, muna vaiko kana? Siinä selvitettävää.
ellauri111.html on line 477: armon aika (Jeesuksesta uskovien hulvattomaan tempaukseen),
ellauri111.html on line 761: Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.
ellauri111.html on line 765: Kirjassa Pelaaja Dosto nähtävästi kertoo ulkomaanreissuistaan ja mamurähinöinnistä länkkäreiden kanssa. Vittuako se oli pelihullu? No se on uskovaisille talousliberaaleille kai yleistä, American dream on uhkapeliä.
ellauri111.html on line 840: Miksikä kieltäysit sitä ottamasta? Jos olisit hyväksynyt tuon mahtavan hengen kolmannen tarjouksen, niin olisit voinut tyydyttää kaikkea, mitä ihminen kaipaa maan päällä. Ihminen olisi saanut alinomaisen palveluksen esineen, sellaisen, jonka huomaan hän voisi jättää omantuntonsa, ja sellaisen, joka yhdistäisi kaikki yhdeksi ainoaksi sopusointuiseksi muurahaiskeoksi, sillä juuri kaikkiallisen yhteyden myötäsyntynyt tarve on ihmiskunnan kolmas ja lopullinen kärsimys. Ihmiskunta on aina pyrkinyt yhdistymään yhdeksi kokonaisuudeksi.
ellauri111.html on line 864: - Höpsistä, nehän oli nimenomaan mun heiniä. Homma etenee niin kuin verotus: rikkaita on vähän ja ne pitää vitun kovaa kiinni paljostaan, köyhiä on niin maan perkeleesti että jos niiltä saat edes rovon kultakin niin kohta piereskelet rhahahaalarissa kuin Roope Ankka.
ellauri111.html on line 890: Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat.
ellauri111.html on line 902: Vähän ällökisti Jeesus lopux pussaa jesuiittaäijän suulle märän kielisuudelman. Suuri inkvisitori värisee. Hänen suupielessään värähtelee suonenvedon tapaisesti. Hän pyllistää, nostaa kasukkaa ja... ei vaitiskaan. Jesse lähtee litomaan.
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 149: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 201: Mä oon haavexinut miellekartasta, jossa näiden paasausten sankarit ja niiden tekoset ja valoajatuxet olis yhdistetty toisiinsa nimetyillä linkeillä niinkuin Eero Hyvösen norssisammossa. Nyt huomaan iloxeni, että Unionpedian pojat on jo pitkällä sellasen kartan luomisessa automaattisesti! Kazopa vaikka tätä:
ellauri112.html on line 374: Kun maailma järkkyi (Atlas Shrugged, 1957) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Ayn Randin neljäs romaani.
ellauri115.html on line 31:
ellauri115.html on line 94: omaan.jpg" width="100%" />
ellauri115.html on line 95:
ellauri115.html on line 104:
ellauri115.html on line 106:
ellauri115.html on line 115:
ellauri115.html on line 128: Kun ihmiset joutuivat liittymään toisiinsa läheisemmin väestönkasvun aiheuttamien paineiden seurauksena, heissä tapahtui psykologisia muutoksia ja he alkoivat arvostaa muiden hyvää mielipidettä itsestään osana omaa hyvinvointiaan. Tää oli nimenomaan se kohta missä asiat alkoi mennä täysin päin honkia!
ellauri115.html on line 144:
ellauri115.html on line 211: H: Meleksedekin mahtipontisuuden pettämänä Apilseri oli odottanut enemmän, mutta huomasi nyt, ettei kuningas ollut ratkaissut jumalan arvoitusta. Oliko lainkaan mahdollista löytää jumallukuisuudesta sitä, johon voi uskoen turvautua, joutumatta pettymään, joutumatta uskomaan jumalaan, joka oikullisuudesaan oli kuin salamoizeva taivas, joka säälittä iski tulensa ihmisten maailmaan tunnottomuudessaan välittämättä, mitä hirvittävyyxiä sai aikaan? Vai oliko kaikki ainoastaan syntymistä, taistelemista ja kuolemista, eikö mitään sen jälkeen? Apeana hän totesi, ettei Meleksedekin korkeinkaan, sellaisena kuin kuningas oli tämän esittänyt, voinut vapauttaa maailmaa pelosta ja epävarmuudesta.
ellauri115.html on line 217: Hän ei paljastanut ajatuxiaaan, van kohteliaasti lmoitti ottavansa Meleksedekin asian hoitaaxeen päästyään Mempiin. Kuningas ojensi hänelle vihreän sadetakin, jonka Apilseri kätki viittaansa. Vähän aikaa he kazelivat toisiaan, ja Apilseri huomasi kaikesta huolimatta jonkin verran pitävänsä Meleksedekistä tämän mahtipontisuudesta huolimatta. Meleksedek oli inhimillinen. Sen toteaminen lämmitti oudosti Apilserin sydäntä ja ikäänkuin lähensi hänet kuninkaaseen. Pappiskuningas suoristautui seisomaan, ojensi kätensä hänen päänsä päälle ja puolittain kuiskasi: Korkein siunatkoon askelesi ja varjelkoon sinua! Hän siunatkoon siemenesi niin että sukusi paisuisi suurexi kuin meri! Mene rauhassa!
ellauri115.html on line 472: Luulen että tää valtava mielipideviidakko syntyy ensi sijassa ihmisen älyn tylsyydestä; ja toisexi ylpeydestä. Meillä ei ole keinoa mitata tätä valtavaa konetta, emme pysty laskemaan sen toimintaperiaatetta; ei tiedetä sen johtoaatetta eikä lopullista tarkoitusta; ei tunneta izeämme, ei luontoa eikä pirtua joka sitä liikuttaa; ei tiedetä onko apinoita 1 vai monta; meitä ympäröivät läpipääsemättömät mysteerit. Nää mysteerit on järjen alueen ulkopuolella, me luullaan että päästään niiden läpi järjen machetella, mutta kaadutaan omaan oveluuteemme. Tämän mielikuvitusmaailman läpi ize kukin raivaa tiensä jota pitää oikeana; kukaan ei tiedä viekö tie perille. Kuitenkin haluumme tietää ja ymmärtää sen kaiken. Se yx asia jota emme tiedä on tiedettävän raja. Luotamme mieluummin höpsismiin ja uskomme mikä ei ole totta, kuin myönnämme ettei kukaan näe mitä oikeasti on. Ize ollaan murto-osia jostain isosta kokonaisuudesta jonka rajat on meidän ulkopuolella, murto-osa jonka luoja nakkas tienoheen riitelemään keskenään, tarpeexi turhamaisina että halutaan selvittää kokonaisuuden luonne ja meidän pelimarkat siinä.
ellauri115.html on line 476: Ensimmäinen asia jonka opin näistä tarkasteluista oli että rajoitan tutkimuxeni vaan omaan napaani, jääden syvästi tietämättömäxi kaikesta muusta, enkä edes yritä epäillä mitään sen ulkopuolella mitä tarviin tietää. Eli mennään striktisti need to know- periaattella. Tällänen tyypillinen idealistifilosofin lähestymistapa.
ellauri115.html on line 502: Mä oon nyt yhtä vakuuttunut maailmankaikkeuden olemassaolosta kuin omastani. Seuraavaxi mä tarkastelen mun aistimuxen kohteita, ja huomaan että mulla on kyky verrata niitä, mä havaizen että mulla on tommonen aktiivinen voima jota en vielä ollut honannut.
ellauri115.html on line 530: Jos mun pitää hyväxyä yleisiä lakeja joiden oleellista suhdetta aineeseen mä en voi havaita, miten paljon mä siitä saan lisävauhtia? Nää lait, jotka ei ole todellisia, kun ne eivät ole aineita, on tehty jostain muusta jota mä en tunnista. Kokeet ja havainnot on tutustuttaneet meidät liikelakeihin; nää lait ennustavat tuloxet näyttämättä syitä; ne on ihan sopimattomia selittämään maailman systeemin ja maailmankaikkeuden tikityxen. Cartesius teki taivaan ja maan arpanopalla; mutta millä se sai arpanopan pyörimään, ilman pyörimistä se ei saa keskipakovoimaa kiihtymään. Newton löysi painovoimalain; mutta painovoimalaki yxinään aika pian ajaisi universumin pysähdyxiin; sen piti lisätä joku ammusvoima selittääxeen taivaankappaleiden elliptiset radat; koitappa Iisakki näyttää mikä käsi työnsi planeetoille lisävauhtia? Hähä! [JJ on ignoramus. Ei ois kannattanut lähteä litomaan kelloseppäkoulusta.]
ellauri115.html on line 547: Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.]
ellauri115.html on line 559: Sen jälkeen kun olen kexinyt Jumalalle riittävästi ominaisuuxia että voin tempasta sen olemaan, palaan [tietysti] taas izeeni, ja koitan selvittää mikä mun paikka on sen suuressa suunnitelmassa sikäli kun ymmärrän. Heti, ja ilman epäilyxen häivää, huomaan mitä lajia mä olen; sillä omalla halullani ja tällä kalulla voin toteuttaa mieltymyxeni, mulla on enemmän voimaa kontrolloida muiden ruumiita ja saada ne tekemään mitä haluan tai estää sen, kuin niillä on kontrolloida mua pelkällä haballa; älykkäimpänä mä olen ainoa joka voi tutkia kaikkien muiden jalkovälejä. Mikä olento täällä alhaalla, paizi mies, voi havainnoida muita, mitata niiden penixen, laskelmoida, ennustaa niiden liikkeet, vaikutuxet ja niin sanoaxeni ottaa yhteyttä niihin kaikkiin oman izensä lisäxi? Mitäs absurdia siis siinä ajatuxessa että kaikki muut on tehty mua varten, kun vaan mä nään ne kaikki tästä mun näkökulmasta? [Järkyttävää narsismia.]
ellauri115.html on line 643: Mä en pullistu tästä ajatuxesta, mä on siitä hirmu liikuttunut; sillä tää tila ei ollut mun valinta, se ei ollut kiitos elukan jota ei vielä ollut. Miten mä voin pitää izeäni niin merkittävänä onnittelematta izeäni tästä kunniapaikasta, nuolematta kättä joka sen pistouvasi? Ekä paluu omaan napaan on synnyttänyt kiitollisuuden ja kiitollisuuden tunteen mun lajin tekijämiehelle, ja tää fiilis painaa ulos mun ekan kumarruxen siunaavalle puupäälle. Mä palvon sen kaikkivoipaa voimaa ja mun sydän tunnustaa sen sponssauxen. Eli eikö meidän izerakkauden luonnollinen seuraamus ole et me kunnioitetaan meidän mesenaattia ja rakastetaan hyväntekijää?
ellauri115.html on line 645: Tässäpä mielenkiintoinen ajatusnyrjähdys. Eziis nimenomaan izerakkaat tyypit mielellään antaa läpyjä jollekulle mesenaatille? Oliskoon se todellakin niin? Kai se olis jonkinlaista transferenssiä, ne tekee jumalansa selfiestä ja voi siten palvoa omaa naamaansa jumalan lammen pinnasta? Kyllähän esim. jääkiekkofanit pullistuu ihan hirveesti jos ja kun Suomen joukkue voittaa kultamitalin? No ei hopeakaan ole häpeä, muttei kukaan sen tähden hyppää Havis Amandan syliin tai kolera-altaaseen.
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri115.html on line 655: Oleta että sokea mies kieltää kuvien olemassaolon koska se ei ole koskaan nähnyt niitä. Mä paan sen käteen mun kikkelin ja saan sen seisomaan Tom of Finland-kuvan avulla joka on mulla piilossa; sokea mies voi tunnustella et nythän se viisari on pydessä. Kerron sille et "Madonnankuva sai sen aikaan.” “Ei sunkaan,” se sanoo, "kikkeli ize on seisomisen syy; seisominen on yhteistä kaikille kaluille". “No näytä sitten mulle sama seisokki muissa kaluissa,” mä vastaan, “tai ainaskin näytä mikä sai sen aikaan tässä kikkelissä.” “Ei pysty” vastaa sokea mies; “liian hapokasta, mut vaikka sä et saa sitä seisomaan käskien, mixun pitää yrittää selittää sitä jollain pornokuvalla, josta mulla ei ole mitään käsitystä? Eikös se olis a case of obscurum per obscurius? Anna mun vielä kokeilla sun kikkeliä, tai muuten mä en usko ezulla on enää koko kalua. Se näyttää pienentyneen kuin pyy maailmanlopun edellä. Mä lyön vetoa etmä saan sen seisomaan käsipelillä ilman mitään kuvia. Se on muuten aika hassun näkönen jäykkänä."
ellauri115.html on line 675: Jos mies on samalla kertaa aktiivinen ja vapaa [Terskaa ei lasketa, se on vaan taloudenhoitaja], se toimii omavoimaisesti kuin Dexterin henkilönostimet; se mitä se tekee vapaasti ei ole mitenkään osa Sallimuxen merkkaamaa systeemiä, eikä sitä voi panna Sallimuxen syyxi. Sallimus ei halua pahaa mitä mies tekee väärinkäyttäessään saamiaan vapauxia; eikä Sallimus estä sitä tekemästä tyhmyyxiä, [sehän on Sallimus eikä Kieltäymys] joko six että noin heiverön olion tekemä vääryys on sille pelkkää kärpäsen surinaa, tai koska se ei voisi estää sitä tekemättä vielä suurempaa vääryyttä sen vapaalle luonnolle. Sallimus teki miehestä vapaan niinet se voi valita hyvän ja kieltäytyä pahasta. Se on tehnyt sen kykeneväxi tähän valintaan jos se käyttää oikein sille annettuja kykyjä, mutta sen voimat on niin rajalliseet että vaikka siltä lähtis mopo käsistä ei se pysty häirizemään yleistä järjestystä. Miehen tekemä paha osuu omaan nilkkaan vaikuttamatta maailman systeemiin, estämättä ihmmislajin säilymistä vastoin muun luomakunnan tahtoa. On turha valittaa et Jumala ei estä meitä tekemästä väärin, koska se on tehnyt miehestä niin mainion luonteisin että se on pannut sen toimiin sen moraliteetin jolla ne jalostuvat, niinet se on tehnyt miehekkyydestä miehen syntymämerkin.Ylin onni muodostuu izetyytyväisyydestä; jotta me tunnettas tätä izetyytyväisyyttä meidät on pantu tälle pelilaudalle vapaasti sijoittamaan pelimerkkejä, meitä kiusaa meidän passiohedelmät ja meitä rajoittaa tää omatunto. Mitä muuta ois jumalallinen voima voinut tehdä meidän puolesta? Oisko se voinut tehdä meidän luonteesta ristiriitaisen, ja antanut hyvänolon tunteen oikein tekemisestä sellaselle joka ei voi tyriä? Oisko Sallimuxen pitänyt estää miestä ilkeydestä rajoittamalla se vaistoihin ja tekemällä siitä pökiön? [No pökiön se tekikin ainakin musta, vaikka vaistot mulla on aika karkeat.] Ehei, ei niin, oi mun sielun Jumala, mä ainakaan en sua syytä siitä et mä tein susta mun selfien, et mä olisin yhtä hyvä ja onnellinen kuin mun money maker!
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri115.html on line 701: Kun meidän ohimenevät tarpeet on ohize, ja meidän hullut halut lepäävät, pitäisi tulla loppu meidän passiohedelmistä ja rikoxista. Voiko puhdas sprii kyetä perversseihin tekoihin? Kun ne ei enää tarvi mitään, mix ne olis enää edes ilkeitä? Jos ne on vapaita meidän karkeista aisteista, jos niiden onni koostuu toisten olioiden kazelusta kuin Kim Young Unilla, ne voi vaan haluta mikä on koreaa; ja se joka lakkaa olemasta pahis ei voi koskaan olla kurjimus. Näin mä ainakin olen taipuvainen ajattelemaan vaikken mä ole ihan hirveesti yrittänyt tulla mihkään johtopäätöxeen. Jumalauta, teidän armonne, hyvä herra, mitä sä päätätkin mä läpytän; jos sä päätät panna pahojen päät ikuiselle pölkylle, olkoon mun puhheeni mitätön; mut jos näiden katuminen ajan mittaan sattuis päättymään, jos niiden kärsimyxet loppuisi, ja jos ne sais saman rauhan kuin minäkin, niin mä kiitän ja kumarran, kiitos siitä oikein kovasti. Eix ilkeäkin ole mun veljeni? Ei kai mun tarvi olla kuonpuoleisessa sen vartija? On munkin monasti tehnyt mieli tehdä niinkuin se. Päästäpä kuule se pahasta ja vapauta se pahasta hengestä; anna sen olla lähes yhtä onnellinen kuin mä; sen onni ei tee mua kateexi, vaan lisää vaan mun omaani.
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä.
ellauri115.html on line 772: että oli kotiin paluun aika, mutta olinkin saaresta niin kaukana, että jouduin melomaan kaikin voimin ehtiäxeni päivälliselle.
ellauri115.html on line 1182: Izeluottamus pysyy kunnossa kuha ei yritä liikoja. Izerakkaus ja izeviha on kumpikin tarpeettomia, parempi kun ei yleensä tuijota omaan napaansa. Oma ize ja ihanneminä ei eroa kun on sopivasti ihanteeton. Hyväxyy izensä sellaisena kuin on, vaikka parannettavaa toki aina on. Mutta ihanneminä ei kurmoota.
ellauri117.html on line 53: Jokainen pienois-yhteiskunta, kun se on rajoitettu ja hyvin kokoonpantu, erkanee suuresta yhteiskunnasta. Jokainen isänmaanystävä on ankara ulkomaalaisille; nämä ovat hänen silmissään pelkkiä ihmisiä, jopa vallan tyhjänarvoiset. Tätä epäkohtaa ei voi välttää, mutta se ei kuitenkaan ole varsin tuhoa tuottava. Pääasia on se, että kohtelee hyvin niitä henkilöitä, joiden keskuudessa elää. Ulkomaalaisia kohtaan spartalainen osottautui kunnianhimoiseksi, saidaksi ja väärintekeväksi; mutta hänen omien muuriensa sisällä vallitsi omanvoitonpyytämättömyys, oikeudellisuus ja sopu. Älkää luottako niihin kosmopoliitteihin, jotka teoksiinsa hakevat kaukaa velvollisuuksia, joita halveksien kieltäytyvät täyttämästä omaan ympäristöönsä nähden. Sentapainen filosofi pitää tataareista sun muista rättipäistä ja savunaamoista, päästäkseen naapureistaan pitämästä.
ellauri117.html on line 64: luulevat ne, jotka arvostelevat kirjoja yksinomaan niiden nimen mukaan.
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri117.html on line 344: David Herbert Lawrence (1885-1930) kirjoitti aikansa vapaamielisimmät romaanit. Monet sen kirjat kiellettiin mm. tällästen sexikohtausten takia:
ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta.
ellauri117.html on line 407: Romaani (ei se egoistipläjäys vaan joku toinen) ilmestyi 26. maaliskuuta 1920, ja oli yksi vuoden suosituimmista kirjoista. Zelda otti Scottin takaisin. Beam me up Scott. Fitzgerald avioitui Zeldan kanssa Pyhän Patrikin tuomiokirkossa New Yorkissa. Heidän ainoa lapsensa, tytär Frances Scott "Scottie" Fitzgerald, syntyi 26. lokakuuta 1921.
ellauri117.html on line 412: Vaikka Fitzgeraldin intohimona oli romaanien kirjoittaminen, jo hänen ensimmäinen romaaninsa myi niin paljon, että sen ansiosta hän ja Zelda saattoivat pitää yllä New Yorkin kuuluisien rikkaiden elämäntyyliä.
ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.
ellauri117.html on line 467: (Tyly kaupanmyyjä työntää käden miehen tuomaan kakkapussiin.)
ellauri117.html on line 591: Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla oikeutettu vain, jos se saa hallittavien "hiljaisen suostumuksen" eli suojelee omistavan luokan elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, "kansalaisilla" oli oikeus kapinaan. Oikeus schmoikeus, ei ole muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus. Vittuako Jussi sä olet siitä mitään sanomaan.
ellauri118.html on line 152: Jotkut ihmiset saattavat olla siellä miettimässä, miksi toisten on löydettävä sana kuvaamaan tunteita. No, olen täällä kertomaan niille ihmisille miksi. Jokainen haluaa tuntea olevansa jonnekin. He haluavat tuntea olevansa ymmärretty ja hyväksytty.
ellauri118.html on line 261: Arvoisa tieteen edustaja! Mieltäni on askarruttanut vuosien ajan ihmisillä olevat valheelliset käsitykset, jotka saavat heidät suhtautumaan kielteisesti Jumalaan ja evankeliumiin syntien anteeksiantamuksesta. Itse olen entinen ateisti ja evoluutiouskova, ja näen, että nimenomaan evoluutioteoria miljoonine vuosineen on yksi tehokkaimpia tekijöitä siinä, miksi ihmiset torjuvat Jumalan.
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.]
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 448: Lännessä se tunnetaan parhaiten monumentaalisesta ja traagisesta Neuvostoliittoa käsittelevästä romaanista Tohtori Živago, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1957, joka tunnetaan parhaiten samannimisestä osin Suomessakin kuvatusta monumentaalisesta filmistä 1965, jossa näyttelivät sukuelimiään leukava ebyktiläinen Omar Sharif ja väkäleuka brittiämmä Agatha Christie. Christie nai pitkään ällöä Warren Beattya josta Carly Simon teki laulelman You're So Vain. Tuottaja Albert R. Broccoli hylkäsi hänet sillä perusteella, että hänen rintansa olivat liian pienet. Kalut joita voi näyttää - ja käyttää. Omar kuoli 2015 Kairossa Alzheimeriin. Agatha kai elää vielä. Noobeli Pasternakille oli poliittinen veto länkkäreiltä.
ellauri118.html on line 580: Kirjallisuuden mystikkaa ja dialogipelimallin pointti on se ettei source tagit ole esillä, ja että se on just se juju. Fiktion lukeminen on kuin ratkois sanaristikkoja. Kuka mietti mitäkin? Kenes ajatus tää nyt on? Paizi ei niitä kukaan oikeasti ratko, antaa mennä vaan. Kaikki siihen samaan sykkyrään omaan ompelukoriin vaan. Darwinin puutarhuri esimerkiksi. Onxillä nyt niin paljon väliä kuka ajatteli mitäkin. No ehkä joillekuille on.
ellauri118.html on line 603: Vuonna 1670, kolmekymmenvuotiaana Aphra Behn aloitti kirjailijan uransa ensimmäisellä näytelmällään. Kaikkiaan hän kirjoitti kahdeksantoista näytelmää, runoja sekä useita romaaneja. Ennen häntä naiset olivat kirjoittaneet pääasiassa runoja tai uskonnollisia ja filosofisia tekstejä, ja kirjoittavat naiset olivat olleet varakkaita aatelisnaisia tai mystikkoja. Aphra Behnistä katsotaan alkaneen perinteen, joka salli myös tavallisen, keskiluokkaisen naisen kirjoittaa ja jopa elättää itsensä kirjoittamalla.
ellauri118.html on line 665: Each touch her new Desires alarms ! Joka kosketus saa sen toivomaan lisää!
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri118.html on line 799: Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin.
ellauri118.html on line 803: Yhtä paljon huomiota eivät herättäneet hänen kaksi viimeistä romaaniaan Almahide, ou l´esclave reine (8 osaa, 1660) ja Mathilde d’Aguilar, histoire espagnole (1667). Kaikki kertomukset ovat avainromaaneja, jotka historian puettuna kuvaavat Ranskan hovin elämää ja tapoja ja joista vieraiden nimien alta löytyy useita ajankohdan tunnetuimpia henkilöitä, kuten Condé (Cyrus), Longuevillen herttuatar (Mandane), Ruotsin kuningatar Kristina (Cleobuline) ja kirjailijatar itse (Sapho).
ellauri118.html on line 807: Madeleine de Scudéryn romaaneille on ominaista sisällön puolesta se että hän käsittelee rakkautta, historiallisia ja klassisistisia aiheita allegorian muodossa ja ottaa presiositeetin hengessä etäisyyttä kaikkeen, mikä hänen mielestään on alhaista ja vulgaaria. Hänet liitetään usein barokkiin, mutta toisaalta hänen teoksensa olivat tärkeä silta keskiajan ritarikirjallisuudesta romantiikkaan. Hänen kymmenosainen teoksena Artamène ou le grand Cyrus, jossa on 2,1 miljoonaa sanaa, on maailmanhistorian pisimpiä romaaneja. Se ei olis sormellakaan koskenut mun penseisiin, ne eivät ole riittävästi presiöösejä.
ellauri118.html on line 869: Clevesin prinsessasta tuli aluxi mieleen Ivana Trumpin autofiktiivinen romaani. Mutta kun lukee pitemmälle huomaa että Clevesin prinsessa on kiltti ja vaatimaton (toisinkuin Ivana), Nemours on komea ja kunnollinen (toisinkuin Donald Duck), ja hra Cleves on tylsä mutta moitteeton (toisinkuin George Syrovatka).
ellauri118.html on line 893: Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:n tytär, joka nai kuningas Ahabin. Vanhassa Testamentissa tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia.
ellauri118.html on line 1016: Päiviä myöhemmin ostaja palasi takaisin ja kertoi häntä katsomaan takakonttiin. Siellä oli pinnasänky tuhannen säleinä. Gerald-setä oli transformoinut sängyn penkixi koska myyjä oli raaputtanut pinnasängyn pohjaan "RIP Noah 2019-2020."Tätä typerää nyyhkytarinaa venytettiin kuin Käsineitiä jotta väliin mahtuisi maximimäärä mainoxia. Hyvin sama fiiwis kuin käsineidissä.
ellauri119.html on line 785: Wahlroos kuvaa Randin pääteosta Atlas Shruggedia "kiehtovaksi romaaniksi". Hän myös päättää päättää 373-sivuisen laajan ja kauaskantoisen pohdiskelunsa vielä palaamalla romaaniin.
ellauri131.html on line 114: Kuitenkin Tenkkukaan ei voi olla toteamatta, että pataljoonan sotilaiden toiminta ei ollut läheskään aina suunnattu yksinomaan puolustukseen partisaania vastaan.
ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.
ellauri131.html on line 478: Ja se pääskynen Peukkuliisassa. Sää uskot vaikka mahdottomaan, jos seuraat sydäntäs vaan. Seuraa päätä älä sydäntä, sydän on helvetin hömelö, neuvoo aina vastarannankiiski Nemi. Niin, mixi? Niin, mixipä ei?
ellauri131.html on line 506: Hei haloo, ja perhana sentään, nyt siellä kotikazomoissa siis lomssa esiin ja latomaan meidän tiskiin nappulaa! Tätä emme tule katumaan! Rakkaudella, Minna, ja terskuja myös Teijalta.
ellauri131.html on line 513: Minulle menestystä, kiitos. Haluan upean työpaikan, paljon rahaa ja kesämökin meren rannasta. Tällaisia lauseita toistellaan, kun ”manifestoidaan” itselle materiaalista hyvinvointia, ja juuri nyt se on kovin muodikasta. Miksi niin moni on valmis uskomaan, että pelkillä omilla ajatuksilla voi vetää puoleensa menestystä? Tilaajille Virpi Salmi:
ellauri131.html on line 991: ymmärtänyt toista sekä pyrkinyt luomaan jokaista osa
ellauri131.html on line 1010: Sen ystävä Gemma sanoo ettei sen tarvi muuttua joxikin muuxi, eze on hyvä just tollasena Mariannena. Kun sen vaan sais sen ize uskomaan.
ellauri132.html on line 60: Das Inquisitionsverfahren wurde verschleppt. Das Fehlen eines Präzedenzfalls – es war noch nie ein Häresieverfahren gegen einen so hochrangigen Theologen und Ordensmann durchgeführt worden – verunsicherte anscheinend die Inquisitoren. (Hups, täähän voi vielä sattua omaan nilkkaan!) Am 24. Januar 1327 appellierte Eckhart an den Apostolischen Stuhl. Dabei beklagte er, dass die Richter immer wieder Termine ansetzten, aber zu keinem Urteil kämen. (Hidasta kuin pankissa Satu Hassin isän ja miehen kuoltua. Ekkehart ehti kuolla kesken prosessin. Se oli ehkä pankin tarkoitus.)
ellauri132.html on line 155: Ja bonuxena: kukaan pääse sanomaan esim et mun tai meidän oleskelu on ainoaa tosioleilua, ja sun on väärä, tai et oleskelu on kuollut. Taino voi tietysti, muze kuulostaa vielä pöljemmältä, vähänkuin Asiaton oleskelu kielletty. Nyt takaisin äidinkielelle:
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 286: Kiva ja hyödyllinen lista, mutta yllätyin ettet valinnut yhtään sääntöä parhaasta kirjoitussääntölistasta koskaan, kirjoittanut Elmore Leotard. Hää panee listan eteen nootin joka on musta yhtä hyödyllinen kuin sen säännöt (tää on sen eka virke): “Nää säännöt mä poimin tienohesta auttamaan mua pysymään näkymättömissä kun mä kirjoitan kirjaa, auttamaan mua näyttämään mieluummin kuin kertomaan ja ottamasta tilaa tarinassa.” Tää arvokas pointti usein ohitetaan kun näitä kuuluisia sääntöjä pohditaan:
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri132.html on line 455: Leonard tunnetaan letkeän humoristisista, mutta silti realistisista rikosjutuistaan, joissa on vahva dialogi. Monista hänen romaaneistaan on tehty elokuvasovituksia, eräinä tunnettuina esimerkkeinä Get Shorty – hyvä pätkä, Mieletön juttu ja Jackie Brown. Leonardin Mieletön juttu -romaanin ja sen elokuvasovituksen pohjalta tehtyä televisiosarjaa Karen Sisco on esitetty Suomessa MTV3-kanavalla.
ellauri132.html on line 457: Myös Elmore Leonardin poika Peter Leonard on kirjailija ja entinen mainosmies. Häneltä on julkaistu suomeksi rikosromaanit Ihmismetsällä ja Luota minuun.
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri132.html on line 891: Wie war die Decke so niedrig, kaum konnte der Fremde stehn; Miten oli katto matala, tuskin vieraalla mahtui seisomaan;
ellauri133.html on line 187: Seuraavaksi suuremmat kappaleet on kappaleet. Helpossa fiktiossa ja klikki uutisissa ne on super lyhyitä. Hyvässä romaanissa on väh 50% blankoa. This page intentionally left blank. Lukija näkee heti et hei täähän näyttää helpolta.
ellauri133.html on line 226: Stephen Kingin samannimiseen romaanin perustuva elokuva vuodelta 2017,
ellauri133.html on line 227: Se (engl. It) on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, joka perustuu Stephen Kingin tunnettuun samannimiseen romaaniin. Elokuvan ohjauksesta vastaa Mama-elokuvastaan tunnettu Andy Muschietti ja sen yksi pääosaesittäjistä on ruotsalaissyntyinen Bill Skarsgård, joka esittää elokuvan nimihahmoa ja antagonistia Pennywise-klovnia. Elokuva sai ensi-iltansa 8. syyskuuta 2017.
ellauri133.html on line 273: Se: Toinen luku (engl. It: Chapter Two) on vuonna 2019 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut Andy Muschietti ja käsikirjoittanut Gary Dauberman. Elokuva on jatko-osa vuoden 2017 elokuvalle Se. Molemmat osat perustuvat Stephen Kingin romaaniin Se vuodelta 1986. Elokuva sijoittuu 27 vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen vuoteen 2016. Bill Skarsgård palaa Pennywisen rooliin. Elokuvan ensimmäinen traileri julkaistiin 9. toukokuuta 2019.
ellauri133.html on line 316: Seisokin restauroidussa versiossa pyromaani Roskatynnörimies saa paljon enemmn pasltatilaa, erit sen matka paikasta Powtanville, Indiana räjäytettyään Cheery Oil Companyn, polttaen izeään pahasti siinä rytäkässä ja lopulta saavuttuaan paikkaan Las Vegas töihin yhtiössä Randall Flagg asehankkijana. Matkalla se päätyy nuoren psykopaatin kumppanixi nimeltä "The Kid" (vitun omaperäinen nimi taas!).
ellauri133.html on line 318: The Kidin elämän tarkoitus on 4 juttua: sen nopee auto, Pabst Blue Ribbon kalja, hyvin kammattu tukka, ja pääsy paikkaan Vegas kertomaan henkilölle tai yhtiölle Flagg mitä tehä- Hänen mielisairas (tai oik. luonnevikainen) käytöxensä saa hänet ja Roskixen tapetuxi monta kertaa, mut varsinainen friikkaus on kun Trash herää yöllä siihen että kiimainen skidi hankaa tankoaan Roskixen kylkeen pyytäen siltä kädetystä.
ellauri133.html on line 574: Teppo on vitun moukkamainen pesukarhu Mainesta. Nimenomaan vulgääri. Sen kirjoissa on aapan EAT! FUCK! KILL! teemat mauttomasti kuvattuna lähetäisyydeltä ilman pyllyverhoja. Verta, runkkua, perskarvoja ja pepun hajua. Sen kaikki sitaatit on jostain rokkiviisuista. 1 toinen moukka luettelee mitkä klassikot se on lukenut useampaan kertaan.
ellauri133.html on line 589: Aika moukkamaisia, Austenia lukuunottamatta, joka moukan mielestä on romcomia. No tavallaanhan se onkin, muttei siinä kaikki! Frankenstein on Maryn avainromaani Percy Shelleystä. Loput infantiilit äijä"klassikot" löytyy myös leffana, kuvitettuina ja piirrettynä leffana. Tota Austen cartoonia en ollut ennen nähnyt. Kertaalleen tää moukka on vielä lisäx lukassut:
ellauri133.html on line 622: Vähitellen selviää että hotellissa on PAHA siis oikeasti pahanilkinen voima joka näyttää käyttävän Dannya tuntemattomaan, mahd. pahaan tarkoituxeen. Tää voima paljastuu sähkökatkoista ja kummitusäänistä ja lopulta naamiaiskemuista Rotkon menneisyydestä. (Ne missä Teppo Kurko ize kameoi Okko Kamuna.) Danny on eka joka huomaa hotellin hämäryyden, koska sillä on auki tää visio josta tuieee etiäisiä.
ellauri135.html on line 114: Vuonna 64 oli lauha sää ja Konsta päästettiin ulkomaanmatkalle. Korsikan saari Tyrrhenan merellä näytti ilmasta käsin karhiaiselta. Iljinin syvänteen katkolla tuoxuvassa alhossa on hienoja miehenmittaisia karhiaisia.
ellauri135.html on line 159: Virheet ovat paitsi asiavirheitä myös systemaattisia kirjoitusvirheitä (esimerkiksi ”suuriruhtinaskunta” on systemaattisesti kirjoitettu ”suurruhtinaskunta” jopa lähdeluettelossa olevan prof.emer. Osmo Jussilan Suomen suuriruhtinaskunta -teoksen kohdalla), virheellisiä termejä sekä tietämättömyyttä vakiintuneista ilmauksista. Haista vittu Kristiina, se kuuluu nimenomaan olla suurruhtinas! Ookkonää joku suuripääoman vasalli? Ja vittu kyllä oli Haartmann vanhoillinen kun halus rautatien kulkevan Turkku, niin suomalainen suurimies kuin olikin. Turkku ei ol mikkä suurikaupunki. Suomen kielen suosinta oli ruozin vastustusta, niinkuin yleensä jonkun kannatus on jonkun toisen vastustusta. Kristiina Kalleinen (s. 1959) on Oulusta ja jäi valitettavasti virkaheitoxi.
ellauri135.html on line 634: Pieni elämänmyönteinen vanhus kierteli kyliä kirjoittamassa muistiin kaiken mitä vanhat muistivat Pushkinista. Eipä silti, he osaavat kyllä syöttää pajunköyttäkin. Pushkinilta oli kysytty, pitäiskö lähteä vastustamaan Napoleonia. Pushkin oli vastannut: Mixi hitossa pitäisi pistää nokkansa mokomaan sontaan, kunnianarvoisat valtiojohtajat, kun kerran musikoillakaan ei ole kuin yhdet ainoat piikkohousut koko elämänsä aikana. Siitä sodasta ette pirulauta ikinä selviä. Nähdään!"
ellauri135.html on line 665: Lermontovilla oli valtava vaikutus runoilijoiden ja proosan kirjoittajien seuraavaan sukupolveen. Monet hänen teoksistaan kuvasivat, näyttelivät teatterissa, näyttivät maalauksessa, ja runot muuttuivat romaaniksi.
ellauri135.html on line 677: Nämä ovat "Mtsyri", "Demon" ja monet viehättävä, musiikillinen, monipuolinen runojen toteutus, osoittaen hänen lahjakkuutensa ääretöntä voimaa. Vuonna 1839 Lermontov viimeisteli romaanin "Hero of Our Time".
ellauri135.html on line 688: Runo on kirjoitettu vuonna 1840, jolloin runoilija karkotettiin Kaukasiaan toisen kerran. Kaikki kirjoittajan ystävät pysyivät pääkaupungissa, ja Kaukasuksella hän ei koskaan pystynyt luomaan läheisiä suhteita kenenkään kanssa. Runoilijan vanhemmat ovat jo kauan olleet kuolleita, ja hän on huolissaan siitä, että kuoleman jälkeen kukaan ei muista häntä. Koska Mihail Jurjevitš lähetettiin kuumalle paikalle, hän ajatteli kuolemaansa rauhallisesti ja sotilaan varmuutta taistelussa.
ellauri135.html on line 763: Lermontovin vanhemmat eivät olleet tuolloin elossa. Teoksen sankari on ollut sodassa pitkään eikä hänellä ole tietoa isästään ja äidistään. Jos joku heistä on vielä elossa, hän pyytää ystäväänsä olemaan lisäämättä suruaan ja sanomaan, että hänen poikansa ei todennäköisesti palaa pian.
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri135.html on line 774: Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme uros 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin toistamiseen Kaukasiaan, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista.
ellauri135.html on line 878: Varvara Lopukhina oli innokas luontoihminen, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyys ja romaanien lukeminen vaikuttavat suuresti seinien haaveilemiseen kehittämättä kuitenkaan luonnollista elinvoimaa, iloisuutta ja sosiaalisuutta.
ellauri135.html on line 879:
Hiän kääntyi vain yhden talven, valoontuotu kylästä "messujen messuille", se oli naurettavaa, luonnollista, ei menettänyt maaseudun punastusta eikä tiennyt kuinka laskea jokaisen ele, asento ja sana, kuten kokeneita Moskovan tyttöjä. Barbara Lopukhinalla oli intohimoinen luonto, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyydestä ja romaanien lukemisesta vaikuttavat voimakkaasti tyttömäisen uneliaisuuden kehitykseen ilman, että se heikentää luonnollista elävyyttä, iloisuutta ja sosiaalisuutta.
ellauri135.html on line 887: Joskus katkeamaton jäljitelmä teki hiänestä melkein kodikkaan, ja joskus - melkein kauniin. Huomattuaan tän myös rakkaudesta suli Mihail Lermontov, ja Barbara Lopuchina esiintyi myös Faithin kuvana romaanissa "aikamme uros" lukija - kiinteä, syvä, viehättävä ja yksinkertainen, jossa tarjouksena valoisa hymy, ja jopa saman syntymämerkki hiänen kasvonsa. Aikalaiset kutsuivat tyttö "täydessä merkityksessä ihana" nuori, söpö ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja tyttöystäviä kiusoitteli tätä syntymämerkistä, ja Varvara Lopuchin nauroi mukana.
ellauri135.html on line 888:
Joskus yksinkertaiset ilmeet tekivät hiänet melkein tavallisen ja joskus hiän oli melkein kaunis. Tämän huomasi myös rakastunut Mikhail Lermontov, ja Barbara Lopukhina ilmestyi ennen lukijaa Faithin muodossa romaanin "Aikakauden sankari" - aivan yhtä yhtenäisenä, syvänä, viehättävänä ja yksinkertaisena, lempeällä ja kirkkaalla hymyllä ja jopa samalla moolilla kasvoilla. Nykyajat kutsuvat tytön "täynnä ihanaa", nuorta, makeaa ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja ystävät tekivät hauskaa tästä moolista ja Varvara Alexandrovna Lopukhina nauroi heidän kanssaan. Naura sinäkin.
Tässä albumissa ajattelin ajoittaa eräitä romaanien uudempia klisheitä.
ellauri140.html on line 34: "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin. (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri141.html on line 47: Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, varmaan 5:ntenä poikana vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. (Hauska tahaton korrelaattivirhe.) Vanhemmat lähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, mutta eivät halunneet tätä kouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, joten he antoivat maatilansa vuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli siitä huolimatta nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä.
ellauri141.html on line 66: Testamentissaan Maecenas pyysi että Augustus pitäisi huolta Horatiuksen asioista. Kovinkaan kauan ei keisarin tarvinnut sitä tehdä, sillä runoilija kuoli vain muutaman viikon mesenaattinsa jälkeen. Horatius haudattiin Roomaan Esquilinus kukkulalle.
ellauri141.html on line 301: sed alius ardor aut puellae candidae ellei joku toinen kuumuminen joko viattomaan
ellauri141.html on line 459: Joseph Rudyard Kipling (30. joulukuuta 1865 Bombay, Brittiläinen Intia - 18. tammikuuta 1936 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Disney-piirretystä Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901). Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen.
ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.
ellauri141.html on line 603: Huntuvuori kirjoitti sittemmin lukuisia historiallisia romaaneja sekä kansakoulun lukukirjoja. Sääksmäen muutenkin merkilliseen ja rikkaseen historiaan Huntuvuoren voimakas ja näkyvä persoonallisuus sekä yhteiselämä taiteilija Saimi Hämäläisen kanssa toi värikkään lisänsä. Vuonna 1965 Huntuvuorelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968.
ellauri141.html on line 630: Huntuvuoren historialliset romaanit eivät savuttaneet Mika Waltarin globaalia suosiota, mutta täysin uusi tuttavuus tämä naiskirjailija oli allekirjoittaneelle.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 642: Huntuvuori julkaisi paitsi romaaneja, myös kertomuksia ja runokokoelman sekä useita oppikirjoja. Huntuvuori oli lepakko.
ellauri141.html on line 650: Näytelmä Mörön asemalla, iloinen romaani. Aura, Turku 1944
ellauri141.html on line 652: Suuri unelma, historiallinen romaani. Kirjokansi, Turku 1946
ellauri141.html on line 665: Artikkelissani tarkastelen keskiaikaista Turkua. Aineistonani ovat kansakoulunopettaja, sittemmin opetusneuvos Hilda Huntuvuoren (1887-1968, vuoteen 1906 Hollmen). Hän kirjoitti 1920-1930-luvuilla nää historialliset romaanit. Ne käsittelevät
ellauri141.html on line 668: Huntuvuoren kirjoittaessa myös akateemisen tutkimuksen käsitys tosin oli, että paavi Gregorius IX:n vuoden 1229 kirje piispanistuimen siirtämisestä tarkoitti siirtoa Koroisista Unikankareelle eli Turun perustamista tai jo olemassa olevan kaupungin vakiintumista. Artikkelini aiheena on siis kuvitelma Turusta ennen kaupungin olemassaoloa, ja ajalta ennen mitään Turun kaupungista tai edes piispanistuimesta kertovia lähteitä. Otan tarkasteluuni ennen kaikkea 1100-luvun loppua ja 1200-luvun alkua kuvaavat romaanit Lälli Kooroxen pojat (1926), Kokemäenmaan kuningas (1930) ja Piispa Tuomas (1933). Tarkastelen jonkin verran myös näitä edeltänyttä romaania Suomen Apostoli (1923).
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri141.html on line 676: Jos Huntuvuoren merkitystä arvioi Fewsterin lesser image-maker -käsitteen kautta, kertoo suosio opettajaseminaarilaisten parissa tuntuvasta vaikutuksesta tai ainakin vaikutuksen mahdollisuudesta. Professori Gunnar Suolahti piti romaanin
ellauri141.html on line 678: merkittävämpänä, koska Hiljan romaania luki suurempi yleisö.
ellauri141.html on line 680: Tätä artikkelia viimeistellessä Huntuvuori ja hänen kirjallisuutensa nousivat hieman yllättäen ajankohtaisiksi. Laitilan Kulttuuriseura Walo julkaisi keväällä 2012 Huntuvuoren julkaisematta jääneen käsikirjoituksen pohjalta romaanin Nuori Mauno Koivisto Tavast juhlistamaan Laitilassa syntyneen Huntuvuoren syntymän 125-vuotisjuhlaa ja piispa Maunu Olavinpoika Tavastin virkaanastumisen 600. juhlavuotta. Turun kahvipöytäkeskusteluissa tai vaikka Keskiaikaisilla markkinoilla esiin pulpahtavat puheenvuorot ovat vastakkaisia tutkimuksen nykytulkinnoille, ’’Turun on pakko olla vanhempi kuin nykyiset kaivaukset osoittavat”. "Kaivakaa syvempää."
ellauri141.html on line 688: Huntuvuoren fiktion erikoisuus on sen myönteinen suhtautuminen kristinuskoon. Huntuvuoren romaanit ovat puolilleen täynnä kääntymiskertomuksia, pyhyyden kokemuksia, painiskeluja synnintunnossa ja Kristuksen anteeksiannon tuomaa autuuden tunnetta. Kristillisyys ei kuitenkaan ole kansallismielisyyden vastakohta, päinvastoin, internationalismin henget kertoivat vanhalle tietäjälle Kalakytälle, että heidän on väistyttävä "Kiesuksen" tieltä.
ellauri141.html on line 696: ”Ei totisesti ollut hätää, vaikka idän vihamies hioi miekkaansa ja meren takaa luotiin ahnaita katseita Suomen rikkauksiin! Täällä ei ollut vaan ruista ranteessa ja taskunauriita, oli miehiä, elämänuskoa ja nuoruuden v o i m a a ! Vaikka miehet ovat Huntuvuoren romaaneissa keskeisemmissä rooleissa, ajoittain myös naiset ottavat ohjat käsiinsä ja nousevat puolustamaan kansansa oikeuksia, kuten Kokemäen kuningatar Päivä piispa Tuomasta ja tämän asettamia korkeita liikevaihtoveroja vastaan.
ellauri141.html on line 700: Linnoilla, muureilla ja muilla varustuksilla on ylipäätään keskeinen kuva romaanien militarisoidussa menneisyydessä - kaikki varustautuvat alati sotaan, merkkitulet roihuavat ja linnavuorilla seistään vartiossa. Kulkuri ja juoruämmä Mierokierto harhailee öisessä kaupungissa. "Aningaisten rinteeltä porhalsi alas kokonainen pitkä matkue, uusi palkkisilta tömähti, rannat raikuivat ja koko ilma oli täynnä iloa ja reippautta." Lukija saattaa yllättyä melkoisesti löytäessään 800 vuoden takaiset turkulaiset Kupittaan urheilukentältä: "tulihan kevät toki Turkuunkin
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 705: Huntuvuori arvostelee 1100-luvulle sijoittuvan Selma Anttilan romaanin Kalliotaatto. Hän löytää paljon huomautettavaa historiallisten faktojen paikkansapitävyydestä, mutta tuomitsee romaanin lopuksi erityisesti, koska se kuvaa suomalaiset alkukantaisina ja kehittymättöminä:
ellauri141.html on line 721: Samana vuonna 2012 Hilda Huntuvuoren syntymästä tuli kuluneeksi 125 vuotta. Kirjailijan jäämistöstä oli löytynyt käsikirjoitus Nuori Maunu Koivisto. Monet seniorit muistavat Hilda Huntuvuoren myös kansakoulun lukukirjoista, joita hän toimitti yhdessä E.A. Saarimaan kanssa. Hilda Huntuvuoren esittämän mielipiteen mukaan ”historialliset romaanit eivät vanhene koskaan”.
ellauri141.html on line 785: Esim Hugo von Hofmannsthal (toinen mitättömyys) koskaan ilmestymättömässä esipuheessaan saxalaiseen laitoxeen puhuu narratiivista. Hahaa, eise ole, Saint John vain narrasi, pelkkää perseilyä se on! Toinen hölmö T.S.Eliot, joka englanninsi sen, oli näkevinään siinä X cantoa, jossa väliin perustetaan kaupunkia ja väliin matkustellaan yhä syvemmälle autiomaan uumeniin. Mut ei sekään siitä oikein saa valmista. Ei siinä ole juonta siteexi eikä sankariakaan. Ihan paska kertomuxena. Alussa ja lopussa on joku chanson kuitenkin.
ellauri142.html on line 270: Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa).
ellauri142.html on line 287: Hän selvittää Ärjylälle matkalla junalle, että se mitä persoonallinen apina pitää omana izenään, on ainoastaan pettävä kuva; että kaikki hänen petoksestaan johtuvat olosuhteet sekä himot ja intohimot ovat ainoastaan ohimeneviä ilmennyksiä ja kuinka apina sitten menee lunastukseen; että hän voittaa ne ja liittyy jumalaan, tuohon hänen olentonsa kuolemattomaan laahuxeen. Bhagavad Gîtâ opettaa täten kaikkein korkeinta tiedettä, apinan yhtymistä jumalaan (jooga) ja neuvoo häntä tuntemaan kuolemattomuuden tien. Niimpä tietysti, yhdyntää siis taas. Siinä ne apinan ajatuxet aina pyörivät. Niin kuin kaikki pyhät ja todella uskonnolliset asiat, jos niitä kazotaan yleiseltä, eläimelliseltä ja järjen rajoittamalta eikä vaan pintapuoliselta kannalta, tulevat sysätyiksi alhaisuuden, ymmärtämättömyyden ja izepetoksen valtakuntaan, eli siis väärin käsitetyiksi, niin on tapahtunut Bhagavad Gîtâllekin monta kertaa, silloin kun se on joutunut kielentutkijoiden ja kirjanoppineiden käsiin. Kielentutkijat on ihan pahimpia. Paraneekohan mun kieleni? Sano aa, niin tutkitaan. Älä vaan puraise mun sondia.
ellauri142.html on line 309: Paavi sai aikaan vähän ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja aika kului omistautuneena haureuden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen plagioinnille. Hän plagioi raamattua ainakin neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin, mutta myös vanhempiin. Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen trendikkääseen mustikanpoimijaliikkeeseen. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän varattomien veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten, Stephen Cole Kleenen, Nat King Colen, Stephen Kingin ja Florentius Radewijnsin apinoija.
ellauri142.html on line 311: Tuomaan kirjoitukset ovat tähän mennessä aika hauraita. Niihin kuuluu fraktaalinomaisia raapustuxia, mietiskelyjä, kirjeitä, virsiä, saarnoja, ja elämäkertoja. Kristuksen imitointia, mietiskelyä Vapahtajan elämästä, lihaksikkaaxi tulemisesta. Kuumimmat niistä ovat täynnä Kristuksen ihailua.
ellauri142.html on line 381: No hizi jos tavoitteena tosiaan on välttää kipuja ja särkyjä eikö silloin olis ihan paras olla vainaja, nehän ei pienistä juuri hermostu. Turhaa turinaa silloin kaikki tää, eikun kirstuun vaan ja kansi kii. Jonsei se jostain syystä tuu kysymyxeen niin on paras tunnustaa että ylämäki alamäki meininki on nimenomaan elukoiden onnen salaisuus, onneen kuuluukin kuulua vastaava määrä epäonnea. Kapitalistisen kasvun jatkuvasta nousukiidosta ei seuraa muuta kuin loppupeleissä iso rysähdys. Ja jokaisella on nimenomaan vaan tää 1 pyrähdys, lyhkäsen kananlennon jälkeen tulee yhtä iso unohdus kuin sitä edeltävä, eikä siinä mitään, niin kuuluu ollakin.
ellauri142.html on line 383: Tiivistäen voi todeta et nää itisläisten viisut on samaa schaibaa kuin muidenkin pelästyneiden apinoiden. Nääkin järvät unohtaa että muutoxettomuus on yxinomaan tylsää, se ei eroa kuolemasta juuri mitenkään. Toi jälleensyntymisturina ei oikeastaan muuta tarkoita kun että geenit jatkaa kulkuaan. Sillä eihän noi uudet avataarit muuta muista edellisistä kuin mitä on jäänyt muistiin geeneihin. Ja parempi niin. Muuten alkaiskin vähitellen kylästyttää niinkö Sibyllaa: apothanein thelo, nää on jo nähty, taisit kertoa, pankaa bogin nimessä jo pullon korkki kii.
ellauri142.html on line 513: Monet pidättävät hengitystänsä, monet pidättäytyvät ja uhraavat runkkua. Niin löytyy siis monenlaisia uhreja. Vaikka en kyllä ihan ymmärrä mitä jumala tekee runkulla, paizi nimenomaan lisää apinoita. On vaikea nähdä mixi apinat on muille eläimille niin vihamielisiä. Tainojaa, ehkä se on vaan darwinistista.
ellauri142.html on line 539: Kaikkivaltiasta ei voi ajatella minkään muotoiseksi, jostain madonreijästä se vaan paistaa kuin Naantalin aurinko, muistuttaen Hangon kexiä. Antautumista ja yhtymistä. Kyllä näiden mustikoiden mielessä pyörii vaan toi 1 ja sama asia. Kuunvalo eli astraaliruumis. Sitten vasta, kun se kuolee eli häviää, palaa sielu omaan alkuperustaansa, josta sen ei enää tarvitse tänne syntyä.
ellauri142.html on line 588: Kerrataampas mainospuheen kyseenalaisia kohtia. 1) älä sano mulle ole hyvä, vaan yxinomaan kiitos anteexi. Don't call us, we'll call you. 2) Pienikin on uhri kelpaa kun se annetaan mulle auliisti. Isompi on tietty parempi. 3) Vähäisinkin paskaduuni on mulle arvokas kunhan motivaatio on kunnossa. 4) Paras lahja on kun uhraa izensä. Jäämme kyllä jälkikäteen kiittelemään sun seulaxi ammuttua tomumajaasi, sen lupaamme.
ellauri142.html on line 668: Viimeisin kehityxen vaiheista on sitten tollanen täysin härmistynyt jumala, jonka ainoo jälelle jäänyt tehtävä on motivoida se, että kunkut ja niiden hännystelijät viettää luxuselämää sillä aikaa kun laahus raataa paskahommissa. Sille paras motivointi on, ettei just tää elämä sunkaan ole ainoa, vaan nimenomaan juuri sulle parempaa on tiedossa, kuha jaxat täällä kiltisti koko aika ahertaa, lopussa sitten luojan kiitos seisoo. Loppupeleissä sitten osat vaihtuvat, ja sulla alkaa olla tosi mukavaa. Kuha nyt et vaan ala napista vielä tässä vaiheessa.
ellauri142.html on line 768: No niinpä just, tähän hän tällä nimenomaan pyritään. Yxi pörisevä pesä, yxi kuningatar, josta tulee yxi feromonin haju.
ellauri142.html on line 986: Bosambo oli armoton kelmeri ja valehtelija, mutta sai Sandin myötätunnon puolelleen. Kun Sandi siirsi kapinoivan päällikön Kahleiden Kylään, niin Bosambolle aukesi heimopäällikön paikka ja Sandi tuki Bosambon valintaa ehkä lähinnä siksi, että Bosambo oli selvästi älykkäämpi ja myötämielisempi Sandin Englannista tuomille laeille kuin muut siirtomaan asukkaat. Kun Sandi joutuu pulaan, tiukassa paikassa luotettava ja rohkea Bosambo pelastaa tämän. Kirjat ovat peittelemättömän rasistisia ja kolonialistisia imperiumin ylistyksiä, silti edelleen varsin luettavia ja viihdyttäviä brittihuumorin perinneherkkuja kirjoittajan ansiokkaan kielen- ja komiikantajun ansiosta.
ellauri143.html on line 1660: Duhkha on myös yksi olemassaolon tuntomerkeistä pysymättömyyden (paaliksi anicca tai sanskritiksi anitya) ja itsetyytymättömyyden (paaliksi anatta tai sanskritiksi anātman) ohella. Koska olemassa olevat asiat ovat pysymättömiä, ne ovat duhkhaa eli kykenemättömiä tuomaan lopullista onnea. Ääliöt. Lopullinen onni on bittikarttavirhe. Fyysikot sen tietävät: onni on derivaatta. Se on nolla loppupeleissä.
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri143.html on line 1692: Romaani kertoo brahmaanin (ks. kastilaitos) pojan Siddharthan pyrkimyksestä valaistumiseen. Mukana matkassa hänellä on ystävänsä Huckleberry Finn. Kaksikko liittyy vaeltaviin munkkeihin, ja kun he kuulevat Buddhasta, valaistuneesta, ryhtyy Govinda tämän seuraajaksi. Siddhartha päättää kuitenkin etsiä valaistumista omin päin, koska on vakuuttunut että todellinen totuus ja pelastus löytyy vain henkilökohtaisten kokemusten kautta, eikä muiden opetusten perusteella. Pelastus mistä? Vitutuxesta? No ei, kuolemanpelostahan tää on kaikki lähtöisin. Ei sitä kannata pelätä, enempää kuin hammaslääkäriä. Hui! Mulla on se huomenna.
ellauri143.html on line 1698: Kirja päätyy kertomaan Siddhartan uudet ajatukset, joiden mukaan liiallinen onnen ja totuuden etsintä vaikeuttaa niiden löytämistä. Hän uskoo että viisaat sanat ovat turhia, aika on illuusiota, ja lopulta kaikki on yhtä samaa paskaa. Tällä yhdellä viitattaneen hindulaisuuden ajatuksiin jumalista, jotka ovat kaikki myös lähtöisin samasta reiästä. Sukha, dukha, same difference. Hole in one. Kaikenlaiset herännäiset on vituttavia.
ellauri144.html on line 123: Sukupuolihirviö! Hän ei kerta kaikkiaan voi - ei halua - kontrolloida lihansa himoja, poltetta aivoissaan, jatkuvasti palavaa halua joka etsii jotakin uutta, hurjaa. jotakin mitä ennen ei ole tullut ajatelleeksi ja, jos sellaista nyt voi kuvitella, mistä ei ennen ole edes kirjoitettu. Mitä vittuun tulee niin hän elää tilassa joka ei ole huojentunut eikä mainittavassa määrässä hienostunutkaan sitä mitä se oli kun hän oli viidentoista eikä voinut koulussa nousta seisomaan kätkemättä seisovaa moloansa kolmirenkaisen muistivihkon taakse. Jokainen tyttö jonka hän näkee (pidelkää hattujanne) kantaa kuin kantaakin jalkojensa välissä oikeaa vittua. Ihmeellistä! Hämmästyttävää! En vieläkään pääse siitä fantastisesta ideasta, että kun katsoo jotakin tyttöä, katsoo jotakin sellaista jolla taatusti on - vittu! Kaikilla niillä on vittu! Heti siinä kuteen alla! Vittuja nussittavaksi! Ja tohtori, teidän Ylhäisyytenne, olkoon nimenne mikä hyvänsä tuntuu olevan aivan samantekevää miten paljon mies parka todellisuudessa saa, sillä hän uneksii huomisesta pillusta jo tämänpäiväistä pumpatessaan! Anna meille meidän jokapäiväinen reikämme.
ellauri144.html on line 174: Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
ellauri144.html on line 360: And I am dumb to tell the crooked rose Ja mä olen mykkä kertomaan kierolle ruusulle
ellauri144.html on line 372: And I am dumb to tell the hanging man Ja mä olen mykkä kertomaan hirttomiehelle
ellauri144.html on line 378: And I am dumb to tell a weather´s wind Ja mä olen mykkä kertomaan tuuliselle säälle
ellauri144.html on line 381: And I am dumb to tell the lover´s tomb Ja mä olen mykkä kertomaan rakastajan kivelle
ellauri144.html on line 448: ja profeettoja, jotka julistivat sanomaansa.
ellauri144.html on line 691: Mark Zuckerberg in MBTI? Other websites have him as either a INTP or INTJ. I’m going with INTJ, he was an early achiever, while INTPs can often be late bloomers, this is due to the late development of the Judging function. INTJs also tend to be more focused, serious, follow traditions and rules. While the types have many similarities, INTJ seems to be the closer match. Väpelö hörhö nörtti kimmo. Propellipää - luovaa kirpunnyljentää. Sitäpä sitä. Saatanan jutku. Metatron meni neuvomaan Aabrahamille miten Iisakki olis paras uhrata. Viime minuutilla tuli peruutus: kyllä mulle tänään oikeastaan maistuiskin paremmin toi syntipukki. Lisäohjeita albumissa 115.
ellauri144.html on line 908: Jumala ei ole alku, se on maailman runollisen virkistyksen loppupää niiden tietoisuudessa, jotka haluavat saavuttaa Jumalan. Mitä he kaipaavat, on tulla yhdeksi, toisin sanoen pystyä antamaan Ykseys kaikelle nimetylle, saavuttamaan "nimien nimi". Runoilijan työ, runous, on jumalallisen luomistyön hemuli, Jumalan työ, niin jos keskitie tunnistetaan, äärimmäisyydet jääkööt omaan arvoonsa.
ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis.
ellauri145.html on line 98: D.-A.-F. de Sade: Juliette. Anteron mielestä sadistinen markiisi oli hurjan vapaamielinen, kun se otti vapauxia naisten kustannuxella. Vitun misogyynejä. Sadisti selittää pirun tarkasti, miten se pitää haudata omaan mezäänsä ja heitellä haudan päälle terskoja. Sukulaiset saa olla paikalla Kenin arkivaatteissa. Ha ha. No Saden sadussa Minski niminen jättirikas ryssä (tulee mieleen Elon Musk) matkusteli ympäri maapalloa ja rypi paheessa. Aahrikassa sille opettivat rättipäät: Mitä ovat naiset elleivät meidän kotielukoita, joihin me saadaan tyydyttää sekä tarpeemme että himomme, jos ne nyt ovat ylipäänsä eri asia. Ja missä suhteessa naiset olis parempia kuin elukat, pikemminkin karja ansaizee parempaa kohtelua koska se ei nalkuta eikä vedä meitä nenästä. Ryssällä on haaremit kuin Peter Nygårdilla tai sillä mustalaiskomeljanttarilla, jonka nimeä en koskaan muista. Ha ha. Missä kohtaa pitäisi muka nauraa? Aivan helkutin heikkotasoista paskanjauhantaa. Miten tätä jaxetaan painaa aina uudestan ja uudestaan? Koska ei maailmasta misogyynit lopu, niitä on niin kauan kun on äidin hännän alla pikkupoikia.
ellauri145.html on line 637: quaranteen) – vaan päinvastoin hyökkäsi sitä vastaan romaanissaan L’immortel (1888).
ellauri145.html on line 648: 14 Ilmeisesti kastilialaisten Federico Chuecan (1848–1908) ja Joaquín Valverden (1846–1910) säveltämä ja Felipe Pérez y Gonzálezin (1854–1910) libretoima koominen fantasiakappale La Gran vía (1886), jonka Nietzsche oli nähnyt joulukuussa kahdesti. Operetilla ei ole yhteyttä Moskovaan tai Roomaan, mutta sen tapa tehdä numero madridilaisesta kadusta korostaa suurkaupunkiarjen nousua ”suuren maailman” puheenaiheeksi.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri145.html on line 697: 1890, while composing Là-bas, Huysmans was thoroughly fed up with both Zola and Naturalism. He wanted his novel to be “le dernier décarcassement de cette butte croulante qu’on nomme le naturalisme!” (24 July 1890, letter 99:200). Luhistuva kuoppa. Tarkoitti takuulla peräreikää. Hullua, sehän niitä nimenomaan kiinnosti.
ellauri145.html on line 713: Esimerkiksi esipuheessa toistuu suomalaisessa keskustelussa kiusallisen yleinen käsitys symbolismin ”täsmällisestä kuvakielen ilmaisuvoimasta, kuvakielen totuudesta”, kun symbolismi nimenomaan pyrki pois kuvallisuudesta musiikinkaltaiseen epätarkkuuteen ja aavistettavuuteen, kuten des Esseinteskin toteaa ihailemiensa Paul Verlainen ja Stéphane Mallarmén kohdalla.
ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 412: Vignyn esikoiskokoelma Poèmes ilmestyi 1822. Niihin aikoihin hän kirjoitti myös mestariteoksensa Moïse (suom. Mooses) ja Éloa, ja ne sekä Le déluge ilmestyivät ensin kokoelmassa Poèmes antiques et modernes (1826). Hän yritti vielä 1823 rintamalle Espanjaa vastaan mutta päätyi reserviin ja kirjoitti lohdukseen runon "Le cor" Rolandin kuolemasta ja Walter Scottin tyylisen historiallisen romaanin Cinq-Mars ou une conjuration sous Louis XIII (1826, Cinq-mars eli Eräs salaliitto Ludvig XIII:nen aikana, suom. K. Cronstedt 1879), joka sai suuren suosion. Hän erosi armeijasta kapteenin arvoisena 31-vuotiaana 1828 ja solmi samana vuonna avioliiton Lydia Bunburyn kanssa.
ellauri146.html on line 515: N’avait pour aliment que l’amour d’une femme, Sai ravintoa yxinomaan naisesta,
ellauri146.html on line 826: Peppu oli jo 9-vuotiaana hapannaama, irvistelijä, pieni röyhkimys ja kvetch, sen piipityxessä oli aina oma pieni raivostuttava narinansa, aina jotain vastahankaista ja kaunaista, ikäänkuin (äiti sanoo) maailma olisi velvollinen huolehtimaan hänestä, mutta tyhjännauraja ja klovni myös, joka menee kazomaan Eretz Yisroelin miehiä. Turhaan se kuvittelee suutelevansa "suloista tytärtään" ja "etevää poikaansa", ei siitä ole siihen. Sen sankarit oli Tom Paine ja Abe Lincoln.
ellauri147.html on line 594: Joka tapauksessa kyse ei tietenkään ole seksuaalisuudesta, kuten tämän verkkosivuston otsikko saisi meidät uskomaan, vaan identiteetistä. Interaktiivinen mediapeli omasta kuvastamme kertoo meille jotain erilaista narsismista kuin mihin olemme tottuneet puhuessamme itsetuhoisuudesta. Minut on nähty, joten olen! Tämä narsistinen identiteetin löytämisen malli näyttää vakiintuneen nykyään yleisesti. Narsismin peilifunktio, joka oli kerran lapsen, murrosiän ja nuoruuden alue, on niin sosialisoitu läpitunkevan välisoinnin maailmassa, että emme voi enää erottaa:
ellauri147.html on line 620: "... nymfomaanin tapauksessa, jonka on antauduttava kaikille miehille epätyydyttävän narsistisen rakkauden tarpeen vuoksi, tai frigidivampissa, jonka on viettelettävä kaikki miehet samasta syystä, mutta samalla kieltää heidät narsismin tai jopa naisen tapauksessa, joka puhdistaa itsensä, ja joka päinvastoin laiminlyö itsensä, koska hän uskoo itsensä täysin, joka voi lopulta mennä jopa harhaan.
ellauri150.html on line 229: – Eikä sukupuolinen tasa-arvo edisty sillä, että heterot eivät enää saa näytellä homoja elokuvissa, tai että aina muistetaan käyttää vain ja yksinomaan poliittisesti täysin korrektia nimitystä – tällä haavaa LGBTQ+, kohta ehkä vieläkin monikirjaimisempi. Kyllä nimitys lepakko-homo-kaxineuvoinen-transu-vinokas on paljon lyhyempi ja selvempi. Ja suomalaisempi. Vielä lyhempi on "epänormaali".
ellauri150.html on line 248: Tiedemiehet usein unohtavat olevansa tunteilevia eliöitä, joita ohjaa pohjimmiltaan sama hormoniperäinen epärationaalinen ajattelu kuin meitä kaikkia. Ei siinä paljon auta vaikka olis infomaani.
ellauri150.html on line 367: Dreyfusin tapauksella oli huomattavat vaikutukset Ranskan sisäpolitiikkaan. Radikaalit nousivat ratkaisevaan asemaan vuonna 1899 perustetussa hallituksessa. Panama-skandaalissa ryvettynyt Georges Clemenceau palasi radikaali-sosialistien johtoon. Armeijan ja kirkon asemia Dreyfusin tapaus sen sijaan heikensi. Hallitus ryhtyi valvomaan armeijaa entistä tarkemmin, ja vuonna 1905 valtio ja kirkko erotettiin toisistaan.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 651: Kaikkein traagisinta näissä uskontohöpötyxissä on et tyypit on just samanlaisia passiivis-aggressiivisia apinoita kuin muillakin. Eihän sen tosin pitäisi yllättää, mihkäs leopardi pääsisi täplistään tai paviaani punaisesta pyllystään. Sellaisia apinat nimenomaan haluu kazoa.
ellauri151.html on line 88: What the fuck. All the trouble and here is the thanx. Eikö hyvä pastori pääse pukille? Huono tarina. Paskakirja. Pastorin teltta lyyhähtää, poika ruoskii sillä aikaa alas omaansa jossain munkkikammiossa. Huomaa että paha pastori oli protestantti.
ellauri151.html on line 207: Kiimainen pastori ei muka tajua mikä sen kasukassa nykähdellen oikenee kun se tafsaa Kerttua. Amelie tietää kyllä. Kerttukin. Tuntoaisti on sillä hyvinkin kunnossa. Malfoy! Tää on kaikki nimenomaan sitä. Kaikkein traagisinta on et Android on ize sitä. Vaikka luulis sen jos kenkään tietävän, mikä on mitä.
ellauri151.html on line 310: Palestiinalainen filmi jossa juutalaisten vainot (genetivus subiectivus) ja palestiinalaisten triangelidraama vedetään rinnakkain. Helvetin vituttavaa mutta täysin totta: tollasta tää apinoiden touhu nimenomaan on. Toiset käy omimaan toisten maita (EAT! EAT!) ja tappaa aseettomia naisia ja lapsia siinä samalla (KILL! KILL!), kun toiset taas samaan aikaan vilkkusilmäisinä ezii tilaisuutta FUCK! FUCK!. Voi helvetti. Ja kaikkein vittumaisinta on sitten ammattiteeveentöllöttäjien arvostelut tästä, jotka täysin sivuuttavat tän kaiken vituttavuuden, ja nirppanokkaisina arvostelevat oliko filmi nyt hyvin tehty, osasitko näyttelijät hommansa, ja olisko ohjaajan pitänyt tehdä jotain toisin et ois saatu parempia tehoja. VOI VITTU sanon mä. Mä en jaxa näitä saatanan viihdeohjelmia, ne on totaalisen PERSEESTÄ!!!!
ellauri151.html on line 332: Vedä käteen vitun palsternakka kotiryssä jutkupökäle! Turpa kiinni ja näpit irti Anhevanmaan izehallinnosta senkin feikki fennomaani, vai pannaanko sut auton takaluukkuun ja kyyditetään takas ryssänmaalle?
ellauri151.html on line 460: No se yxinkertainen vastaus on: ei kukaan tällä pyri yhtään mihinkään. Se mikä on hyvää yhdelle on pahaa toiselle, Ei täällä ole ketään suunnittelijaa, jotain mastermindia joka on tän kaiken muka kaavaillut nimenomaan apinoiden parhaaxi. Olishan se nyt aivan päätön ajatus. Eli siinä se. Onko vielä jotain kysyttävää?
ellauri151.html on line 520: Höh, olis luullut et pahan ongelma olis at bottom se et eräistä olosuhteista on apinoille aivan vitusti harmia, eli ongelma on miten päästä eroon näistä pahoista asioista ja ennen kaikkea niitä ajavista pahoista häiskistä. Mutta ei, nää teologit on valmiit nielemään koko skenen nahkoineen karvoineen ja koittavat vaan kexiä selityxiä mix tää käsillä oleva maailma on paras mahdollisista maailmoista. Helpoin selitys on tietysti toi Leibnizin ja Spinozan determinismi, eli tää on paras koska tää on ainoa. Tähän mäkin kyllä oon valmis uskomaan. Mut tälläset peliteoreettisemmat heppulit haluu nähdä maailman pelilautana, jossa nimenomaan niiden jumalalla on voittava strategia, siis sellanen joka on ainaskin sen kannalta optimaalinen (entäs little us? Kuka se sanoi että laiva joka purjehtii Alexandriaan eiole välttämättä huolissaan laivarottien mukavuudesta?). Sen strategian outcomena on tää kuunalainen meisinki, tai mixei kuunpäällinenkin, come to that, jos siellä nyt on ketään joka kiinnostaa.
ellauri151.html on line 690: Vittu "the world" ei ole sama asia kuin "mun pää". Tää on joillekuille aivan mahdotonta sulattaa. Nimenomaan narsistisille tyypeille. Ja niitähän filosoofeistakin on valtaosa, kuten muistakin kynäilijöistä. Ne eivät usko edes omaan kuolemaansa muistuttaen siinä suhteessa moosexenuskoista Belovin Salea. Moses had to trust God in order to believe that he would die, even though he had very strong empirical reasons to believe it (N II: 73)
ellauri151.html on line 750: 7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lainomaisuuden, että paha riippuu minussa kiinni kuin tero, esa ja kassit,
ellauri151.html on line 1024: Pastori pyytää jumalalta erivapautta bylsiä sokeaa sakkolihaa ilman papin ja Amelien aamenta. Tää ei voi olla syntiä kun tää tuntuu näin ihanalta. Väärin! Nimenomaan siitä tietää että se on juuri sitä, kz. Room. luku 7. Ihanuuden tunteet kuten rakkaus ja viha ja ruokahalu tulee matelijanaivosta. Tahtominen on ehkä hyvää muttei kivaa. Kohtalon ivaa. Niin, kohta on kivaa, haaveili pastori. Mutta sitä ennen suomuxet putosivat Kertun silmiltä.
ellauri151.html on line 1136: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri152.html on line 117: On mun vuoro eziä. Joka yö mää hipsin hiiljaa talosta, menen pitkää kautta pellon reunaa, kazomaan sen nukkumista. Joskus mä olen vaan hiljaa pitkän aikaa, tyydyn kazelemaan, ja haistelen sen hengitystä. Sit mä yxkax menen pötkölleen sen päälle. Se herää mun sylissä, eikä pysty nousemaan kert mä panen vastaan! Se nauraa ja koittaa estää mua. Silleen me pelleillään öisiin. Aamusella - mitä vittua, taasko on jo aamu? Takas luolaan pimeään razastamaan aavaa preeriaa!
ellauri152.html on line 418: viminibus mollique paras detexere iunco? risuilla rynnätä sitomaan niitä kondixeen?
ellauri152.html on line 434: Hulluinta tässä on et mystiikka tulee samasta kohdasta perimää kuin narsismi. Toi fiilis että kaikella on joku merkitys tai sanoma nimenomaan mulle ja et mä en voi millään kuolla on nimenomaan narsistinen tuntemus.
ellauri153.html on line 55: Sontimaton tutilas, Väinö Linnan romaani vuodelta 1954; useita sovituksia:
ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa.
ellauri153.html on line 227: Ällöttävää apinapesän huurua. Tällänen lässytys on musta yxinomaan puuduttavaa. Miten tääkään heppu ei ole saanut sanotuxi MITÄÄN mainittavaa, vaikka on länkyttänyt paperirullakaupalla? Olixe juonut liikaa Shirazia? Ainoa joka vähän nauratti oli toi vanha mies kepillä.
ellauri153.html on line 274: Tarquiniuksen piirittäessä Ardean kaupunkia kerrotaan sattuneen tapaus, jonka vuoksi hänet karkotettiin kuninkaan istuimelta. Kun muutamat kuninkaan miehistä olivat hänen poikansa Sextuksen luona, johtui puhe heidän vaimoihinsa, ja he rupesivat kiistelemään, kuka heistä olisi kiitettävin. Eräs läsnäolijoista, Kollatinus, sanoi: "No hyvä, nouskaamme ratsujemme selkään ja lähtekäämme katsomaan vaimojamme. Miehen äkkiarvaamaton tulo on kyllä hyvä koetuskeino." Ehdotus miellytti, ja kiireesti lähdettiin Roomaan. Havaittiin, että kuninkaan poikien vaimot viettivät juhlien ja pitojen täyttämää elämää. Sitten he menivät Kollatianin kaupunkiin, jossa huomattiin Kollatinuksen vaimon Lucretian vielä myöhään yöllä istuvan palvelustyttöjensä keskellä villoja kehräämässä. Kunniapalkinto määrättiinkin hänelle.
ellauri153.html on line 296: Erään tarinan mukaan Cumaean Sibyl lähestyi Tarquinia, joka tarjosi hänelle yhdeksän profetiakirjaa kohtuuttomaan hintaan. Tarquin kieltäytyi äkillisesti, ja sibyl jatkoi kolmen polttamista yhdeksästä. Sitten hän tarjosi hänelle jäljellä olevia kirjoja, mutta samaan hintaan. Hän epäröi, mutta kieltäytyi taas. Sitten sibyl poltti vielä kolme kirjaa ennen kuin tarjosi hänelle kolme jäljellä olevaa kirjaa alkuperäiseen hintaan. Viimeinkin Tarquin hyväksyi, tällä tavalla Sibylline-kirjojen hankkimisen. Tää on tosi amerikkalainen tarina, ei ihme että jenkit ovat republikaaneja.
ellauri153.html on line 304: Tämän epäonnistumisen jälkeen Tarquin kääntyi Clusiumin kuninkaan Lars Porsenan puoleen. Porsenan marssi Roomassa ja roomalaisten urhea puolustus saavuttivat legendaarisen aseman, mikä johti Horatiuksen tarinaan sillalla ja Gaius Mucius Scaevolan rohkeuteen. Tilit vaihtelevat siitä, tuliko Porsena lopulta Roomaan vai estettiinkö se, mutta nykyaikainen stipendi viittaa siihen, että hän pystyi miehittämään kaupungin lyhyesti ennen vetäytymistä. Joka tapauksessa hänen ponnisteluistaan ei ollut hyötyä maanpaossa
ellauri153.html on line 306: Tarquinin viimeinen yritys saada Rooman valtakunta takaisin tuli vuonna 498 tai 496 eKr., kun hän taivutteli vävynsä Octavius Mamiliuksen, Tusculumin diktaattorin, marssimaan Roomaan Latinalaisen armeijan johdossa. Rooman armeijaa johtivat diktaattori Albus Postumius Albus ja hänen hevosen mestarinsa Titus Aebutius Elva, kun taas iäkäs kuningas ja hänen viimeinen jäljellä oleva poikansa Titus Tarquinius taistelivat latinalaisten rinnalla roomalaisten maanpakolaisten kanssa. Jälleen kerran taistelu käytiin kovaa ja päätettiin täpärästi, ja molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Mamilius surmattiin, hevosen isäntä loukkaantui vakavasti, ja Titus Tarquinius hädin tuskin pakeni henkensä kanssa. Mutta lopulta latinot hylkäsivät kentän, ja Rooma säilytti itsenäisyytensä.
ellauri153.html on line 366: left unchecked, or it arises from a tendency S that is strategically opposed to the good in G. Ai siis evil on nimenomaan apinoiden takaiskut, ja ne on kaoottisia silloin kun ne ei ole dogin nimenomaisia pyrkimyxiä vaan vahinkolaukaus, valitettava sivuvaikutus. We apologize for the inconvenience. Paizi jopin kohdalla ne oli täysin tahallisia. Ja miten niin kaaos? Aika kosmeettinen apinamorfinen luonnehdinta maailman menosta. Tuskin on mielessä nonlineaarinen determinismi.
ellauri153.html on line 623: Jonatan yritti jälleen saada isänsä tekemään sovinnon Daavidin kanssa, mutta entistä huonommalla menestyksellä. Daavid tuli salaa Jonatanin luo muka kertomaan, että hän pelkäsi henkensä puolesta. ”Olen vain askeleen päässä pienestä kuolemasta!” hän sanoi ystävälleen. Jonatan lupasi selvittää, millä mielellä hänen isänsä on, ja kertoa sen sitten Daavidille. Daavid pysyisi kaapissa, ja Jonatan ilmoittaisi lopputuloksen käyttämällä housuja ja takapuolta. Jonatanilla oli vain yksi pyyntö. Hän vannotti Daavidia: ”Älä koskaan lakkaa esittämästä ruskokielistä rakkautta sukuelimelleni, silloinkaan kun Jehova pyyhkii pois kaikki sinun vihollisesi maan päältä, ml kateellisen isäpaapan.” Daavid lupasi huolehtia aina Jonatanin suvun killuvista. (1. Samuelin kirja 20:3, 13–27.)
ellauri153.html on line 645: Jonatan rohkaisi Daavidia, kun tällä oli vaikea saada seisomaan. Seuraavina vuosina Daavid varmasti muisteli usein lämpimästi tuota kuumaa tapaamista, joka jäi heidän viimeisekseen. Surullista kyllä Jonatanin toive pyllistellä Daavidin alla hallizijapuolisona ei koskaan toteutunut.
ellauri153.html on line 675: 2 Kaikki oli saanut alkunsa Nabobista. Hän oli toiminut tapansa mukaan julmasti ja röyhkeästi. Tällä kertaa hän oli kuitenkin loukannut väärää miestä – uskollisten ja harjaantuneiden Israelin armeijan sotilaiden rakastettua päällikköä. Nyt yksi Nabobin nuorista työmiehistä, kenties taimen, tuli kertomaan asiasta Abigailille luottaen siihen, että tämä keksisi keinon heidän pelastamisekseen. Mutta mitä yksi nainen mahtaisi kokonaiselle armeijalle?
ellauri153.html on line 698: 7 Viisaat vanhemmat opettavat lapsilleen tervehenkisen näkemyksen avioliitosta. He eivät kannusta lapsiaan solmimaan avioliittoa yxinomaan rahan vuoksi eivätkä painosta heitä aloittamaan seurustelua, kun he ovat vielä liian nuoria ottamaan kannettavakseen aikuisen painoa (1. Kor. 7:36). Abigailin oli kuitenkin liian myöhäistä miettiä tällaisia seikkoja. Hän oli joka tapauksessa naimisissa Nabobin kanssa, ja hän oli päättänyt selviytyä tuossa vaikeassa tilanteessa niin hyvin kuin mahdollista.
ellauri153.html on line 727: 14 Olemme jo nähneet Abigailin ottavan ensimmäisen askeleen vääryyden korjaamiseksi. Toisin kuin miehensä hän oli halukas kuuntelemaan. Nabobista taas nuori palvelija sanoi: ”Hän on liian kelvoton, jotta hänelle voisi puhua.” * (1. Sam. 25:17.) Valitettavasti Nabob piti izeään niin tärkeänä, ettei hän halunnut kuunnella muita. Tällainen ylimielisyys on hyvin yleistä myös nykypäivänä. Mutta nuorukainen tiesi omasta kokemuxesta Abigailin olevan erilainen, ja epäilemättä juuri siksi hän meni kertomaan tälle ongelmasta.
ellauri153.html on line 735: 16 Tarkoittaako tämä, että Abigail kapinoi miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? Ei suinkaan. On hyvä muistaa, että Nabob oli kohdellut huonosti Jehovan erinomaisesti voideltua palvelijaa, mikä oli vaarassa johtaa hänen huonekuntansa monien viattomien jäsenten kuolemaan. Olisiko Abigail kenties ollut osavastuussa tästä, ellei hän olisi ryhtynyt toimeen? Tässä tilanteessa hänen täytyi alistua ennemmin Jumalan kuin miehensä valtaan. [Eli vittu se nimenomaan kapinoizi miestään vastaan? Turha kiemurrella, keissi on päivänselvä! Muze on sallittua, jos se on meidän tiimlle edullista!]
ellauri153.html on line 753: 20 Käännyttyään paluumatkalle Abigail ei varmastikaan voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten suuresti uskollinen ja huomaavainen Daavid ja hänen öykkärimäinen miehensä erosivat toisistaan. [Vittu eivät millään lailla. Öykkärit ei siedä toisiaan, kuten Singer huomasi jo pienenä.] Hän ei kuitenkaan jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabobin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli lujasti päättänyt hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabobille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabobilla oli oikeus saada tietää tästä. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabob kuulisi siitä muualta, mikä olisi tälle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabob juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Sam. 25:36.)
ellauri155.html on line 285: ”Herra Globaali pyrkii yksinomaan seuraaviin tavoitteisiin toimenpiteillään: Paikallisten talouksien tuhoaminen, jotta maailman väestö saadaan riippuvaiseksi globaaleista toimitusketjuista. Maailman väestön varallisuuden siirtäminen alhaalta ylöspäin – siis superrikkaille. Väestön vähentäminen, mikä tarkoittaa kansanmurhaa. Ja totaalisen kontrollin ottaminen jäljelle jääneestä väestöstä. Tässä on selkeästi kyse suuruudenhulluista psykopaateista ja sosiopaateista, jotka olisi pitänyt pysäyttää jo kauan sitten. Mutta nyt on tullut sen aika.”
ellauri155.html on line 324: Covid ei ole 1-omaan paha asia
ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
ellauri156.html on line 787: Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan: »He istuivat syömään roskaruokaa ja juomaan sihijuomaa, ja sitten he nousivat tanssimaan!» 8 Älkäämme antautuko tämmöiseen siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta. 9 Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä, niin kuin jotkut heistä tekivät; he kuolivat käärmeenpuremiin. 10
ellauri158.html on line 430: Mut on siinä jotain lisääkin, noi korollaarit on aika pahoja. Kerettiläisin taitaa olla toi skolia, jonka mukaan jumalan pää ja ruumis on sama asia. Jumala tuumailee vaan asioita toimeen pannessaan. Vaikka justiinsa siinä Siili on aivan oikeassa. Ideat on vaan materian osittaisia heijastuxia omaan peiliinsä, kuten primitiivimarxilaiset leukavasti sanoivat. Siili näyttää sanovan ettei sen jumala haihattele turhia, se on tuumasta toimeen miehiä. Esim ympyrä on kaikkialla sama on se jumalan päässä sädehtivä sädekehä tai liikenneympyrä.
ellauri158.html on line 696: Näinhän se just nimenomaan on. Ei ihme että kirkolliset repi pelihousunsa.
ellauri158.html on line 697: Joku tomppeli teologian proffa [Schliesser, Eric: NEWTON AND SPINOZA: ON MOTiON AND MATTER (AND GOD, OF COURSE), The Southern journal of philosophy, 2012-09, Vol.50 (3), p.436-458)] kehtaa vielä tänä päivänäkin väittää ettei Spinozalla ollut mitään ansioita tietellisen maailmankazomuxen synnyssä. Sillä nimenomaan oli, Spinoza veti johtopäätöxet ja sanoi asiat halki kun Newton ja Cambridgen porukat vaan heilutteli käsiä ja pakitti Descartesin perässä dualistiseen teismiin.
ellauri159.html on line 420: Selvin ero näyttäs olevan että ortodoxeilla on oma pykälä jumalankuville. Jotain ironiaa kun just nimenomaan ortodoxit on into piukeena kuvakkeisiin ja aivan tehtailevat niitä. Lutherin osalta päinvastainen ratkaisu on yllättävä kun muistaa Löden kirkkohissan luntista että nimenomaan Luther tuhri Lohjan kirkon pirunkuvat kalkkimaalilla. Mutta toisaalta Martti kuurnii Akun ja muiden länkkäreiden kanssa omaisuudensuojaa useampaan pykälään, mikä musta tuntui jo kouluaikana tosi kummalta. Mutta jos on tosiaan aivan vitun kiinnostunut mammonasta, kai se sitten on huomattava parannus.
ellauri159.html on line 489: Näistä 2 ensimmäistä koskee taas reviirejä ja 3 liittynee KILL! pykälään. Laiskuus on ihan uusi pykälä, siitä ei 10 käskyssä ollut mitään puhetta. 3 viimeistä on ihan ok kohtuudella harjoitettuna, kunhan ei olla kitupiikkejä, sairaalloisen liikalihavia eikä erotomaaneja. Nää on viimeisinä just six että niissä ei ole mitään vikaa sinänsä, kuha vaan ei tule ikäviä seurauxia. Huomiota kiinnittää paheiden ja hyveiden huono nazaus. Eikai esim mässäys ja rohkeus ole mitään vastakohtia.
ellauri159.html on line 798: Tonniminen pikkupanimo oli Baijerissa. Berliinistä löytyi DDR-museosta Pöhlä Bräu. Tässä paasauxessa ei puhuta niistä, vaan romaanien plozeista. (Enemmän kz. albumia 132.)
ellauri159.html on line 812: Hero kuulee että iso paha uhkaa maata, ja lähtee tuhoomaan sitä.
ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14)
ellauri159.html on line 1380: Ihmekös tuo että James smelled Blood tästä hepusta, ja voimakkaasti uskomaan tahtova Singer piti Jamesista, plus spiritualismista. Jamexen ozikoista näkee jo eze on paha pyllypää. Kunhan jaxan, boldaan tästä pahimmat ällösanat/typeryydet.
ellauri159.html on line 1387: Samaa paasasi se kalansilmä Harari, jonka homo sapiens-nide on nyttemmin osoitettu olleen silkkaa satua. Eli että uskonto on luottokelpoisuuden tiketti. Se voin kyllä uskoa. Usko, toivo, lupaus on kaikki kapitalistisen katteettomaan luottoon perustuvan ryöstötalouden kavalia salanimiä.
ellauri160.html on line 267: Nro. 3 on sekin aika egoistinen. Mixi just omaan henkilöön kohdistuneita töykeyxiä pitäis kerätä? No Seijallakin on päässä rolleiflex, josta löytyy pikaselauxella kaikki mun siihen kohdistamat vääryydet. Ja niitä ei olekaan aivan vähän! Tästä juohdumme luontevasti aiheeseen: olenko kylmiö?
ellauri160.html on line 297: Liberaali vapaus on oikeus reviiriin ja sen loputtomaan kasvattamiseen koronkorkona kilpailijoiden kustannuksella, vapaus veroista ja reviiriä suojaava laki ja järjestys. Omaan isoon osaan kuuluu luontaisena kääntöpuolena kilpailijan pieni osa, se on iso osa koko hauskuutta. Ei veroja vaan charity, jolla vähempiosaista voi lytätä lisää silloin ja siten kuin tekee mieli.
ellauri160.html on line 324: Ensimmäiseksi valikoitui Pekka Parkkinen (1940-1992), jonka Valitut runot (Weilin & Göös, 1975) pelastin äsken kirjaston poistohyllystä hintaan 20 senttiä. Parkkinen aloitti romaanikirjailijana ja julkaisi niitä myöhemminkin, mutta nyt luetaan runoja, tosin vain muutamista kokoelmista. Mainitsemassani Parnasson numerossa oli myös valikoima Pekka Parkkisen absurdeja proosarunoja.
ellauri160.html on line 365: Vuonna 1985 ilmestyneessä Vapauden tuuli -romaanissa vastakkain asetetaan Pekan luontainen halu tyydyttää itseään ja vapautta rajoittava totalitaristinen systeemi, nimittäin harppisakut.
ellauri161.html on line 141: Nyölén antaa hauskasti väriä Paavalin kuuluisalle sitaatille (Gal. 3:28): "Yks hailee mikä olet, sininen vai vihreä, lintu vai kala, Kristuksessa me kaikki olemme yhtä." Kunhan et vaan punainen. Tämä lause yhdessä sen kanssa, että Jeesus "näytti hajurakoa juutalaisten perinnäistavoille" ja "halveksi perhesuhteita", paljastaa kulttuurikristityn kiusallisen erehdyksen, jonka mukaan kristinusko olisi ihastunut "rooleihin, perinteisiin, tapoihin, instituutioihin, auktoriteetteihin" (s. 72). Sehän nimenomaan inhoaa ja vihaa näitä kaikkia!
ellauri161.html on line 179: Psykoanalyyttisestä aivojumpasta voimmekin hypätä takaisin ensimmäiseen kysymyksistä, siihen kaikkein kiistellyimpään: mikä on mies, mikä nainen? Nyölen haluaa aloittaa viittaamalla Valerie Solanasin, tunnetun sekopään, teoriaan, jonka mukaan mies on viallinen, geenitasolla abortoitu nainen! Siinäpä uskottava "fakta". No, oletettavasti siis miehen elämäntehtävä on murtaa tämä biologinen vankila. Nyölénin ratkaisu ongelmaan on dandyismi, 1800-luvun Oscar Wilde-tyylinen hienostelu. Dandyismi on "miehen pelastussuunitelma", jossa tarkoitus on tehdä kaikkensa, jottei olisi mies! Mutta hän ei oikeasti edes usko geeneihin, ei edes atomeihin! Hän päätyy siis hylkäämään koko sukupuolieron, koska se on vain suuri valhe. Hän ihmettelee, miten kukaan suostuu uskomaan, että on välttämättömyys olla mies tai nainen! Sukupuoliero on siis uskonto! USKONTO! Pakko myöntää, että Antin logiikka katosi tässä kohdin. Andy koittaa näyttääkin dandyltä tyhmine golfinpelaajan lippalakkeineen. Mutta se on selvästikin snobi, Vantaan Mikkolasta Maunulan rivitaloon oravana kivunnut nousukas.
ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.
ellauri161.html on line 218: Nicon mukaan hän sai Alain Delonin kanssa yhteisen pojan, näyttelijä ja valokuvaaja Christian Aaron ”Ari” Boulognen (s. 1962), jota Delon ei ole koskaan tunnustanut omakseen. Arin isäksi sen sijaan tunnustautuu ranskalainen virkamies Jean-Marc Billancourt. Billancourtin mukaan hän on lähes täydellinen Delonin kaksoisolento, mikä oli kätevää naisten parissa: näin hän päätyi tapamaan myös Nicon. Nico luuli Billancourtia Deloniksi, ja parilla oli suhde. Billancourt paljasti todellisen identiteettinsä Nicolle, kun tämä kertoi että odottaa parin lasta – mutta Nico ei halunnut uskoa Billancourtia, kun mies sanoi ettei olekaan Delon. Eräänä päivänä Nico vain häipyi jättämättä osoitettaan, eikä se Billancourtia sinänsä haitannut, sillä mies oli jo perheellinen. Myöhemmin Billancourt näki Arin kutsuilla, ja silloin jotain loksahti kohdilleen. Viimeinenkin epäilyksen häivä isyydestä poistui, kun mies näki lehdestä kuka Arin äiti on. Billancourt kuitenkin sanoo, ettei häntä ole uskottu, kun hän sanoo olevansa Nicon pojan isä. "Mitä Teihin tulee, herra Delon, minulla on voimakas tunne siitä, että Te ainakaan ette epäile kertomaani hetkeäkään."
ellauri161.html on line 422: O n'y vouloir fleurir un peu cette existence ! Edes nousta kazomaan niitä luurista.
ellauri161.html on line 440: Typerää sanoa että 1871 tappio lisäsi dekadenssia. Siitä siinä nimenomaan oli kysymys. Ei oltu enää Euroopan eikä maailman kingejä. Tää on nähty niin monta kertaa ennenkin. Kun ei olla enää avantgardea ollaan sitten ringardea.
ellauri161.html on line 448: Joo ja nimenomaan! Huysmansin jälkipuheesta on ilmeistä, että Au rebours tarkoittikin kirjaimellisesti taantumusta, réaction. Vitun poliisivirkamies halus peruuttaa takas keskiajalle, joka sen miälestä oli apinaköörin historian parasta aikaa, kirkko päätti kaikesta ja hyvin meni. Kristikansan 1000v suruaika, sanoi joku kolleega. Mistä se tähän sitten päätyi? No solipsistis-narsistis-idealistifilosofi Sopen fanittajana, "luotti Schopenhaueriin enemmän kuin omaan järkeensä". No sitä Jorilla ei ollutkaan edes kotitarpeixi. Helvetti mikä ellopää, ja Andy on toinen samanlainen.
ellauri161.html on line 540: Entonces, hay suficientes razones para el ridículo, más que suficientes. De hecho, una de las deficiencias de Don't Look Up es que no se ha seleccionado ningún grupo que esté específicamente dirigido. Los dos personajes principales están en una racha perdedora con su trabajo científico porque el mundo entero parece estar formado solo por egoístas e idiotas. Quizás el director y el guionista incorporan una gran cantidad de personajes que no serían necesarios. (Vittu mikä ääliö! "ningun grupo johon satiiri olisi "especificamenti dirigido" ei ole "seleccionado". Helvetti, se just on se pointti! Kaikki on tässä pankrotissa mukana! Satira para tontos, nimenomaan! Exactamente la pelicula que nuestra sociedad se merece.)
ellauri161.html on line 923: Pendant cette période, en Russie, Joseph de Maistre est convaincu de prosélytisme religieux, sous l'influence des Jésuites. Il serait, dit-on, à l'origine de la conversion au catholicisme de la comtesse Rostopchine et de sa fille, la future comtesse de Ségur. Les Jésuites sont expulsés de Saint-Pétersbourg et de Moscou en 1815 et quitteront définitivement la Russie en 1820. Oppikohan se koskaan venättä? Tokkopa, tai ehkä vaan sanomaan "le bistrot!".
ellauri161.html on line 1022: Oman ilmoituxensa mukaan Hosuli ei ollut kovinkaan voimakastahtoinen ihminen eikä neuvokas kirjailija. Pyhä neizyt oli sille hyvä. Sen vapaa tahto jäi täysin koskemattomaxi, vaikka vapahtaja hiillosti sitä kuin paha poliisi, ja Jumala teki kaivauxia sähkölankoja varten, porasi yxinomaan öisin.
ellauri161.html on line 1036: Tiikeritähden pennut ovat valmiita soturioppilaiksi, ja heidät nimitetään Vatukkatassuksi ja Keltatassuksi. Tulisydän saa päättää heidän mestarit, joten hän ottaa Vatukkatassun itselleen ja antaa Keltatassun Saniaisturkille. Tulisydän antaa Keltatassun Saniasturkille Hiekkamyrskyn sijaan, koska hän pelkää, mitä Tiikeritähti on valmis tekemään saadakseen pentunsa itselleen, vaikka Saniasturkki onkin kokemattomampi ja nuorempi kuin Hiekkamyrsky. Tiikeritähden mielestä oppilaat kuuluisivat Varjoklaanille, ja hän pyytää Mustaraitaa tuomaan heidät hänelle salassa, mutta Tulisydän pysäyttää Mustaraidan. Hiekkamyrsky on vihainen Tulisydämelle, koska häntä ei valittu Keltatassun mestariksi, ja heidän ystävyytensä kärsii sen seurauksena.
ellauri161.html on line 1079: Baldry syntyi Lancasterissa, Englannissa. Hän toimi opettajana jonkin aikaa, mutta siirtyi sitten kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Soturikissojen lisäksi hän kirjoittanut lukuisia romaaneja ja Erin Huntereiden karhuista kertovaa Etsijät-sarjaa.
ellauri162.html on line 117: No ei, kyltää "nuori" pappi on varmaan luonteena Bernanos ize, tollanen karkean moukkamainen surkimus. Bernanos suoritti oikeustieteen ja kirjallisuuden "lisensiaattitutkinnon" jesuiittakoulussa ja työskenteli sittemmin vakuutustarkastajana vuoteen 1927. Bernanosin esikoisromaani Sous le soleil de Satan ilmestyi 1926. Sen jälkeen hän hankki elantonsa kirjoittamalla. Taloudellisista syistä hän joutui muuttamaan vuosiksi 1934–1937 suuren perheensä kanssa Mallorcalle.
ellauri162.html on line 125: Bernanos oli (tääkin on jo kuultu) katolinen mystikko ja erityisesti kiinnostunut hyvän ja pahan välisestä mittelystä hurskaiden ihmisten sisimmässä. Aku Ankan pienet korvaan kuiskuttavat avataarit taas. Esikoisromaanissaan hän kuvaa tätä ihmisen ja paholaisen välistä taistelua. (Vai onko se enkelin ja vihtahousun välinen, Aku erotuomarina?)
ellauri162.html on line 127: Esikoisromaanista Sous le soleil de Satan on Maurice Pialat ohjannut elokuvan, jota on suomeksi esitetty nimellä Paholaisen auringon alla.
ellauri162.html on line 128: Hänen romaanissaan on yleensä pappi keskushenkilönä ja sijaiskärsijänä.
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 454: Huishaismanin nide ei ole romaani, vaan kolumni. Se on kirjallinen yrittäjä, ja lähes saman luokan hapantelija kuin se pikku-Markun aseenkantaja.
ellauri162.html on line 789: Junes Lokka (s. 14. tammikuuta 1979 Marokko) on "maahanmuuttokriittinen" "kansalaisaktivisti". Vuodesta 2017 vuoteen 2021 Lokka toimi kaupunginvaltuutettuna Oulussa Aito suomalainen yhteislista (ASYL) -yhteislistalta. Hänen toimintansa sosiaalisessa mediassa keskittyy videolähetyksiin. Lokka on opiskellut tietojenkäsittelytieteitä. Hän mainitsee äidinkielekseen suomen lisäksi ranskan. Se on siis joku karvakäsi vai!? Tuliko se Ouluun anomaan asyyliä? Vittuako se sitten kannustaa Hitlerin Aatua? No yhtä rumia ne on kyllä molemmat, Iso syylä ja Pikku syylä.
ellauri163.html on line 57: Mitä kaikkea tuhrin tähän tilikirjaan jonka olin ostanut vanhojen tavaroiden kaupustelijan kärryiltä? Käyttäytymisohjeita, novellien, romaanien, näytelmien aiheita, ruumiillisen ja henkisen hygienian sääntöja jotka olin oppinut samaiselta Payot'lta; kaikenlaisia ajatelmia jotka saattoivat olla joko omiani tai jäänteitä lukemastani ja unohtamastani; eikä vähempää kuin uusi versioni kymmenexi käskyxi joita en saanut valmiiksi koska niistä puuttui juoni. Muistan tänäkin päivänä jotain näistä kymmenestä käskystä (joita kertyi minun käsissäni 12):
ellauri163.html on line 508: Se kirja on sairas. Sen juoni, tarina ja opetukset ovat matkittua satua muilta ja JOS sinäkin olisit joskus vaivautunut lukemaan koko kirjan läpi ajatuksella -ehkä jopa useampaan kertaan-, niin et mahdollisesti olisi koskaan alkanut uskomaankaan siihen huttuun.
ellauri163.html on line 556: Viranomaiset eivät ole minkään todisteen arvoisia. Tässä ovat ainoat argumentit, jotka löysimme Koala-sedältä: 1) jos luonne olisi täydellinen, pitäisi löytää huomattavasti enemmän hyvettä ihmiskunnan vanhimmasta puoliskosta kuin nuorimmasta, mikä ei ole; 2) jokainen, joka on kerran osoittanut olevansa lurjusmies, on ainaisexi menettänyt luottamuksemme, mikä osoittaa, että me kaikki uskomme muuttumattomaan luonteeseen. No varmaan Koala-setä oli juuri sellainen pitkävihainen.
ellauri163.html on line 702: Auktoriteetti itse kuolee omaan heikkouteensa, kun Will ja Lyra vapauttivat hänet kristallivankilasta, jossa Metatron oli vanginnut hänet, ja pystyi siihen, koska kallion kammolaisten hyökkäys tappaa tai ajaa pois vankilan suojelijat. Kun Will ja Lyra nousevat kuolleiden maasta, he löytävät dæmoninsa Joosuan esinahkapinosta.
ellauri163.html on line 704: Kirja päättyy Willin ja Lyran rakastumiseen, mutta tajuten, etteivät he voi elää yhdessä samassa maailmassa, koska kaikki ikkunat – paitsi yksi alamaailmasta Mulefan maailmaan – on suljettava pölyn menetyksen estämiseksi, koska jokaisen ikkunan avaamisen myötä syntyisi Ankeuttaja, ja se tarkoittaa, että Will ei saa koskaan käyttää veistä enää koskaan. Circumcisio on ainiaaxi loppunut. Voi nössö sentään. Heidän on myös oltava erillään, koska molemmat voivat elää täyttä elämää vain kotimaassaan. Paluun aikana Marja Mähöne oppii näkemään oman dæmoninsa, joka on mustan alppinaakan muodossa. Lyra menettää kykynsä lukea intuitiivisesti alethiometriä ja päättää oppia käyttämään tietoista mieltään saman vaikutuksen saavuttamiseksi. Vapaalle tahdolle ja oikeudelle jatkaa tietoa taikauskolla, joka on jälleen myönnetty kaikille eläville olennoille, hän päättää rakentaa Taivaan tasavallan omaan maailmaansa, ja jakaa kaikille ilmaisexi Eeva-lehteä.
ellauri163.html on line 793: Kahden näkemämme miehen välillä näyttää olevan vihamielisyys, joka seuraa heitä paikalliseen baariin, jossa riistanvartija (huolimatta naimisissa) haluaa paikallisen baarimikon Louisan (Marine Trichet), joka ei välitä hänestä, vaan himoizee salametsästäjää Arsenia (Jean-Claude Guilbert). Tutustumme myös päähenkilöön, Mouchetteen, vakavasti köyhään tyttöön, joka on 13–16-vuotias (ilmeisesti lähderomaani asettaa hiänen ikänsä 14- vuotiaaksi, ja Nortier oli todella 18, mutta elokuva ei anna siitä aavistustakaan), joka käyttää puisia puulevyjä (jotka eivät vastaa hänen jalkojaan) ja on ulkopuolinen koulussa, julman musiikinopettajan uhri, joka väärinkäyttää häntä ja joka vihaa rikkaampia tyttöjä, jotka sulkevat hänet pois. Mouchette jopa heiluttaa likapalloja kilpailijoitaan vastaan.
ellauri163.html on line 809: Ja huolimatta tästä lopusta, joka tuli romaanista, josta elokuva sovitettiin, Georges Bernanosin Nouvelle Histoire De Mouchette (josta Bresson oli myös sovittanut elokuvansa Maapapin päiväkirja), se ei ole hyvä; se löyhkää artikulaatiolta ja melodraamalta, joka on villisti ristiriidassa Au Hasard Balthazarin kanssa, varsinkin kun otetaan huomioon, kuinka usein (ja yllättävän kriittisesti) oikein nämä kaksi elokuvaa yhdistetään.
ellauri163.html on line 903: Yhteiskunta kohdistaa Durkheimin mukaan jäseniinsä ehdottoman tottelevaisuuden vaatimuksen, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi. Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen on Durkheimin mukaan hyvin voimakas. Heimon käsityksillä ja tavoilla on ehdoton valta yli yksilöiden. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin lähes rajattoman vaikutusvallan.
ellauri163.html on line 965: Teologian kieltäminen perustuu ajatukseen ihmisen vapaudesta. Tai nimenomaan toisinpäin, kz. esim Payot tahdon vapaudesta. Musta koko vapaus on yliarvostettua. Mitä vanha ilosta, koha mis on lämmin.
ellauri164.html on line 170: Das Ding an sich oli sukkahousuisen Immanuel Cuntin kexasema sumutus kun tiede alkoi huohottaa pappispimityxen kovitettuun kauluxeen. Kun ei hengistä saatu mitään toistettavaa havaintoa oli paras päätellä ettei mistään muustakaan ollut varmaa tietoa kuin mitä etusivun ilmoituxessa on annettu. Sinne ajan ja paikan ulkopuolelle noumenaaliseen maailmaan oli hyvä kyyristyä jumalikävässä säätä pitämään. Ja tämän aivopierun jälkeen kokoontua kaverien kanssa seurustelemaan ja juomaan kupposia parhaassa peruukissa ja synteettisestä apriorimateriaalista kudotuissa uusissa legginseissä. All is well.
ellauri164.html on line 195: Berkeleyn runosta "On the Prospect of Planting Arts and Learning in America" otti David Foster Wallace nimen pienoisromaanilleen Westward the Course of Empire Takes Its Way. Runosta on saanut herätteensä myös Yhdysvaltain kongressitalon seinällä oleva Emanuel Gottlieb Leutzen muraali.
ellauri164.html on line 317: Sotaoikeudessa Jeanne lupasi ettei enää käytä housuja. Hänet kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmään, jossa hänet nähtiin taas housut jalassa! Jeannen oman väittämän mukaan hän joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hänet vartijoiden seksuaaliselle väkivallalle, tai sit että vartijat ottivat siltä mekon pois ja antoivat jälkeenpäin housut tilalle. Syyllisyys palautettiin ja hänet tuomittiin yksimielisesti kuolemaan.
ellauri171.html on line 232: Esterin setä Voldemort sai hänet lähestymään kuningasta ja kertomaan hänelle totuuden. Pöydät kääntyivät nopeasti, kun Haman hirtettiin Mordokaille tarkoitettuun hirsipuuhun. Kuninkaallinen määräys kumottiin, ja Mordokai sai Hamanin vapautuneen työpaikan. Esther astui esiin rohkeana ja osoitti, että Jumala voi pelastaa kansansa jopa naisen avulla, vaikka todennäköisyys näyttäisi mahdottomalta. Esther tunnetaan parhaiten kyvyistään sadejumalattarena ja purim helistimestä. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 250: Koska hän uskoi vakaasti Jumalan hyvyyteen, hänellä oli osansa Jumalan pelastussuunnitelmassa. Elizabeth opettaa meille, että Jumala voi astua toivottomaan tilanteeseen ja kääntää sen ylösalaisin hetkessä. Kuten näette, porttoja lukuun ottamatta naisen päätehtävä ja claim to fame on voittaa hedelmättömyys ja synnyttää vauvoja patriarkoille.
ellauri171.html on line 1041: Tää on yxi tärkeimmistä lessoneista joita raamatusta saa: mikään ei ole muuttunut sitten maailman luomisen (4000 BC. Julkkixet vaan vaihtuvat. Apinat ei selviä miljoonista lähimmäisistä, ne ei kerta kaikkiaan pysty kietomaan pikku aivojaan sellaisten lukumäärien ympärille, ne tarvii näitä idoleita, Raakelin pikku pronssinukkeja, idolatriaa, jonka avulla ne voi yxinkertaistaa kaikki tapahtumien variaatiot luukoppaan mahtuvaxi joukoxi pompittimia, jotka puuhastelevat mitä apinat on kautta linjan aina puuhastelleet: EAT! FUCK! KILL! Näiden askarteluaiheiden sentään suht rajoitetuissa eri variaatioissa.
ellauri172.html on line 102: d'Aubignén isä vahvisti hänen kalvinistista myötätuntoaan näyttämällä hänelle heidän kulkiessaan Amboisen läpi salaliittolaisten irtopäät telineillä ja neuvomalla häntä varomaan omaa päätään kostaessaan heidän kuolemansa.
ellauri172.html on line 118: Juoni sijoittuu alkuperäiseen Sombrevalin kylään, jossa kaikki vallankumouksen tuloksena syntyneet voimat kohtaavat: katolilaisuus ateismia vastaan, aristokraatit nousevia vastaan, menneisyys nykypäivää vastaan. Romaani ruokkii suosittuja tarinoita, jotka on lainattu vanhoista normannin legendoista sekoitettuna enemmän tai vähemmän selkeään uskonnolliseen ja raamatulliseen kulttuuriin. Sombrevalin vanhan sairaanhoitajan Malgaignen huolestuttava luonne ilmentää siis arkaaisen ja taikauskoisen Ranskan selviytymistä, joka vastustaa luopiopapin ateistista rationalismia.
ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon.
ellauri172.html on line 130: Mitä tulee Sombrevaleen, sitä ei löytynyt ainuttakaan luuta kiinnittäessään sitä muotokuvaan, mikä sai alueen talonpojat sanomaan, että Paholainen, jolla on pitkä käsivarsi, oli kuljettanut sen joen mudan läpi. hänen luokseen, jaloista, naimisissa oleva pappi! Vittu nää viihdejutut on sitten SAMANLAISIA. Niin ne oli jo roomalaisten Acta Diurnassa, ja varmasti myös cro magnonien leirillä. EAT FUCK KILL. Ei tässä huutomerkkejä enää kaivata. Juonessa ei ole mitään paljastettavaa. Sappivaivaista paasaajaa alkaa tosiaan jo kovaa väsyttää.
ellauri172.html on line 196: Tää seikkailu meni sillee paremmin että juoppo Stuart koitti murhata Luisan joka pääsi karkuun sitä Roomaan ursuloiden ja vänrikkinsä hoteisiin. (Vrt. Ezra Pound.) Kunnes Yorkin paha kardinaali puuttui kyyhkyläisten onneen. Pulut pakenivat Colmariin ja sieltä Pariisiin jossa niitä jelppi Thomas Jefferson.
ellauri172.html on line 337: Barneyn ateistiäijien illazuissa Mesnilgrand jr. nousee kertomaan kaskuaan kuin Goethen rusinamorsian (Die Braut von Korinth) bylsittyään nuorukaista. Mikäs juttu tää nyt oli? Juu se on tää Goethen aika antiteistinen vampyyriballaadi.
ellauri172.html on line 518: Wenn die Mutter schwört, Jos äiti menee vannomaan
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri180.html on line 96: elämäkertaromaanit
ellauri180.html on line 136: Omppuoluttalon säännöissä on kaikki hyvän Irving-romaanin piirteet: inhimilliset, omituiset ja miellyttävät hahmot, joilla on epätavallisia elämänkokemuksia; tarina, jolla on moraalinen pohjavire; syvällisiä kohtauksia - jotkut hassuja ja huvittavia - toiset viisaita ja koskettavia. Älä ymmärrä minua väärin, tämä kirja ei sovi kaikille. Se ei lähde heti nousuun – joku nopeatempoinen tv-kazoja saattaa jopa pitää koko ensimmäistä puoliskoa hitaana. Jos olet tiukasti elämänmielinen, et todennäköisesti huomaa nauttivasi tästä kirjasta – lapsenlähdetys on liian jatkuva ongelma. Eikä sikiönkaavinta ole tässä ainoa painava teema: petos, sota, siveys, lait ja säännöt, sielu, sukuruza, perhe, kuolema, naisiin kohdistuva väkivalta; lista jatkuu.
ellauri180.html on line 463: Se toinen vaihtoehto on perustuotanto elukoita lisäännyttämällä, kurjistamalla ja syömällä ja/tai kasvikuntaa monokulttuurixi köyhdyttäen ja luontoa sillä lailla pilaten. Reviirit on pian jaettu ja sen jälkeen eikun niitä partioimaan alfa- ja beettasusina ja/tai tuomaan kortta pesään jossa jokainen termiitti tietää paikkansa. Nää on laumaeläimen ja eusosiaalisen myyriäisen kilpailuvaltteja. Pesän päällystö pitää huolen että säilyttävät arvot pysyy kunniassa ja status quo tavoiteltavana ja ylistettävänä joka pyhänä.
ellauri180.html on line 469: Kehittyneen barditeollisuuden avulla Jenkkilä on yhdistänyt nämä 2 mallia, niin että havenotit on saatu samaan aikaan sekä pitämään kiinni kerrostuneen termiittipesän vanhoista meemeistä että uskomaan American dreamiin päästä ize penthousekerroxiin herrahississä kun nalli napsahtaa ja onni sattuu potkaisemaan 2-3 paskaduunissa seppoilevaa izeyrittäjää. Kiitos bardit! Ilman teitä tää ei olis syntynyt, ja ilman räjähdysmäistä kasvua se ei pysyis pystyssä. Nyt on punakone alkanut jo yskähdellä. Kohta koittaa bardi Byronin ennustama pimeys.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 653: Utahin yliopiston antropologi Kristen Hawkes on tutkinut Paraguayn aché-intiaanien saaliita. Naiset keräävät lähimezistä ruokaa säännöllisesti, ja heidän kokonaisantinsa on punnittuna suurempi kuin miesten. Miehet jakautuvat kahteen ryhmään: elättäjiin ja mahtailijoihin. Elättäjät keräävät perheelle ruokaa tasaisesti. Mahtailijat tavoittelevat suurta mutta epävarmaa saalista. Koska mahtisaalis jaetaan koko heimon kesken, mahtailijat saavat suosiota. Valitettavasti ”uramiehen” oma perhe joutuu huonon saalistusonnen aikoina pärjäämään vähällä. Niinpä viisas nainen hankkii puolisoxi elättäjän mutta pitää mahtailevaa alfaurosta satunnaisena rakastajana. Demokraattisten valtioiden äänestäjät eivät tunnu aina tajuavan näitä rooleja: kansa valizee johtajaxeen testosteronia pulppuavan miehen mutta odottaa sitten, että tämä käyttäytyy säyseästi kuin leikattu kissa. Vanhan tarinan mukaan mies nousi korkeimmalle vuorelle, ui syvimmän meren yli ja ylitti laajimman autiomaan osoittaaxen naiselle rakkautensa. Juu esim Phileas Fogg ja Honkongin kuvernööri juurikin. Nainen jätti miehen, koska tämä ei ollut koskaan kotona. Sosiologi Martha Dobbins tosin letkautti, että varhaisissa ihmisyhteisöissä miehiä ei lähetetty mezästämään sixi, että nämä olivat vahvempia, vaan koska nämä olivat joutilaampia.
ellauri181.html on line 657: Nyman ja Puohiniemi pelkistävät nykymiehen roolit kolmeen: päällikköön, rakentajaan ja mezästäjään. Arvoasema on päällikölle tärkeä. Vaikka päällikkö pitäisikin uusista asioista, niihin tarttuminen on nihkeää, koska hankkeen epäonnistuminen voi johtaa paikan menetyxeen hierarkiassa. Rakentajamiehessä ruumiillistuu niin sanottu neliösenttiteoria. Joillakin miehillä on taipumusta uppoutua teknisesti haastavan kellon tai kännykän uumeniin, koska se on vaikeaa. Naiselle on tärkeää paikasta toiseen siirtyminen. Rakentajamiestä voi auton moottorin hienovirittäminen kiinnostaa niin paljon, että se rassaa naisen hermoja. Hyvä mezästäjä liikkuu hiljaa, koska kuuluva kalkatus karkottaa saaliin. Jotta päästään mahdollisimman niukalla puheella, mies pyrkii luomaan tarkkoja käsitteitä eli selviytymään mahdollisimman vähin sanoin tai jopa käsimerkein. Niinpä miehillä on laajempi sanavarasto kuin naisilla. Naiset käyttävät kieltä epätarkemmin, koska sanojen todellinen merkitys ilmaistaan äänenpainoilla ja sanattomilla oheisviesteillä.
ellauri181.html on line 665: Mies pitää hiljaisuutta lahjana, joten mieheltä kuluu keskimäärin yhdexän minuuttia, ennen kuin hän tajuaa hiljaisuuden mykkäkouluxi. Konfliktin ainexet ovat käsillä, kun kontaktia ja ymmärtämystä hakeva nainen ezii miehen kasvoilta empatiaa peilaavia ilmeitä mutta mies pyrkii pitämään naaman peruslukemilla. Välinpitämättömältä näyttävä ilme saa naisen raivon valtaan ja käyttäytymään miehen mielestä ”hysteerisesti”. Kun mies lopulta lähtee ratkomaan pulmaa päättäväisesti halki-poikki-pinoon-asenteella, nainen tuskastuu lopullisesti. Hermopaineessa naiset puhuvat ja miehet toimivat ajattelematta. Kukaties sixi terapeuttien asiakkaista 90 prosenttia on naisia ja vangeista 90 prosenttia on miehiä. Naisten tekemistä väkivaltarikoxista 50 prosenttia on tehty pms:n antamalla puhdilla juuri ennen kuukautisten alkua. Miesten tulisi oppia, etteivät asiaviestit mene läpi ilman tunnetta. Naisten tulisi tajuta, etteivät tunnepitoiset viestit mene läpi ilman asiaa.
ellauri182.html on line 66: Banaanin ensimmäinen romaani, Kitchen, oli välitön menestys, josta otettiin yksin Japanissa 60 painosta. Kirjasta on tehty myös kaksi elokuvaa, toinen Japanissa ja toinen Hongkongissa.
ellauri182.html on line 309: Pappi teljetään paatuneiden rikollisten vankilaan ja poistetaan elävien kirjoista. Aimo retribuutio. Rei ei lähde oikeusteize vaatimaan windfallina haltuunsa tullutta kääröä. Se on äärimmäisen jaloa. Onhan tärkeämpiä kuin asioita kuin raha. Paizi housupuku ostaa väärennetyn tansun Ransulta isolla rahalla. Maedan täti saa sen väärennetyn tansun ja Aimo-parkkipaikan. Kaikki ovat tyytyväisiä. Japsut ovat vähään tyytyväisiä. Niillä ei ole ollut inflaatiota 30 vuoteen. Epätoivoiset japsumiehet ketkä ei pääse Rein lailla tienaamaan tekee muille joukkoharakirejä. Ukemi häpeää niin ettei tule edes kazomaan Rein kipeätä polvea. Rei veti esiin paxun tukun rahaa. Peltitölkissä oli herkullista ohrateetä. Angus Glendinning tallusteli huoneeseen. Falafelliä. All was well.
ellauri183.html on line 125: "Jo alkaa Himmunkin usko kaikkinaiseen hyvyyteen horjua. Ruusuköynnös jatkaa jo romaaneista Himmun rakkaudet ja Koreuden tähden tuttua, eloisaa ja inhimillistä linjaa. Sosiaalinen ja psykologinen realismi lyövät kättä, pieni sekoittuu suureen, ... Eila Pennanen."
ellauri183.html on line 144: Gorilla tuijottaa apinoita mezästä silmät tyhjinä kuin mörkö muumipeikkoja ja sitten poistuu pieraisten. Se piti Bernien isän valituxista fonografilevyllä. Hyvä huomio Malamuutin kirjassa on että merkizevästi toisistaan eroavat apinoiden sanomat voi ihan hyvin lähettää ja vastaanottaa ilman sanoja. Sanat eivät riitä kertomaan, mutta tuskin niitä tarvitaan. Poistuvan gorillan ilmavaiva oli paljonpuhuva.
ellauri183.html on line 492: Josef Saramago syyllistyi pyhän hengen pilkkaan, samaan anteexiantamattomaan rikoxeen kuin Ananias ja Safira, ja rangaistuxexi kuolikin vaikka ehti kyllä ensin pokata noobelin Portugalin kirkollisten piirien vastalauseista välittämättä.
ellauri183.html on line 557: Portilla ollut orjatar meni sisälle välittämään viestiä, pyyntöä ja tietoa, viipyi jonkin aikaa ja tuli vihdoin tuomaan vastauksen että tänne ei voinut jäädä vaan täytyi etsiä jokin toinen talo, vaikkei sellaista varmaan mistään löytyisi, ja että emäntä käski sanoa että heidän olisi kyllä kaikkein viisainta etsiä suojaa jostain luolasta, kun niitä oli rinteillä paljon, Entä lapsenpäästäjä, Joosef kysyi, ja orjatar vastasi että jos vain isäntäväki antaa luvan ja kysyjä suostuu, hän itse voisi auttaa, sillä hän oli vuosien mittaan ehtinyt nähdä ja oppia talossa yhtä ja toista. Ajat olivat totisesti sangen kovat, tässä se nyt nähtiin, lasta saava vaimo kolkutti ovea, emmekä me päästäneet häntä edes pihakatoksen alle vaan käskimme hänet luolaan synnyttämään karhujen ja susien lailla. Omatunto antoi meille kuitenkin piston, niin että nousimme viimein paikaltamme ja menimme ovelle katsomaan, ketkä siellä oikein etsivät suojaa näin pakottavaan ja epätavalliseen tarkoitukseen, ja kun näimme onnettoman ihmispolon tuskaisan ilmeen, naisensydämemme heltyi ja me puolustelimme kieltoamme harkituin sanoin, sillä meillä oli talo täynnä, Tässä talossa on niin kovin paljon tyttäriä ja poikia, lapsenlapsia, vävyjä ja miniöitä, ettette te mitenkään mahtuneet tänne, mutta orjatar vie teidät meille kuuluvaan luolaan joka on ollut tallina, siellä teidän on mukava olla, siellä ei nyt ole eläimiä, ja sanottuamme tämän ja kuunneltuamme ihmisparkojen kiitokset vetäydyimme takaisin kotimme suojiin tuntien sielumme pohjalla sanomatonta huojennusta, jollaisen vain tunnonrauha antaa.
ellauri183.html on line 596: Luostari Charroux väitti, että Kaarle Suuri esitteli pyhän esinahkan rengasmunkeille. Tiukalta vaikutti. 1200-luvun alussa se vietiin kulkueella Roomaan, missä se esiteltiin aiemmin Paavi Innocentius III, jota pyydettiin ratkaisemaan sen aitous. Paavi kieltäytyi mahdollisuudesta. Jossakin vaiheessa pyhäinjäännös katosi ja jäi kadonneeksi vuoteen 1856, jolloin luostaria korjaava työmies väitti löytäneensä pyhäinjäännöslipas piilotettu seinän sisään, jossa on puuttuva esinahka.
ellauri183.html on line 623: Tämä tyttö nostattaa minunkin pikkupoikani seisomaan, tässä iässä! Ja paraatiasentoon. Mixi hätäillä? Ehditte saada rynkkyä vaikka millä mitalla ennenkö vakiinnutte. Chicagon juutalaisten mielestä ei pidä olla ihmiskana, on nokittava vaikka oma veljensä päästäkseen tunkiolle kukoxi. Tehtävä näin eikä oltava ihmiskana, kynitty ja riepoteltu, kakkaa takapuolessa ja surullisia ryppyjä pelokkaissa kasvoissa. Luudalla hätistelty ihmiskana. Joku Jeesus.
ellauri184.html on line 132: Sakari vähän epäili kun enkeli (se sama joka ilmoittautui myöhemmin Marjalle) tuli kertomaan et pian olis Liisa paxuna. - Kukahan sä mahdat olla, ja mistä sä hei tiedät sen niin varmana?
ellauri184.html on line 448: Amerikanjuutalaisena Naahum tietää (on tietävinään) että ahneus on paras motivaattori. Jeshuan viinitarhan päiväpalkkavertaus on tosi vituttava. Siinä tulee hyvin ilmi Jeshuan oikeistobias. Se ei tunnusta liittokohtaisia sopimuxia, se peukuttaa paikallista sopimista. Saman tuntipalkan vaatiminen kaikille olisi vaan kateutta. Niin se onkin! Kateus on tasa-arvon tunne, ja uskonnossa on puhe kaikesta muusta kuin tasa-arvosta. Se on monimutkainen himmeli jonka tehtävä on nimenomaan perustella epätasa-arvoa. Hierarkiaa jossa monarkki on ylinnä ja muut rankinsa mukaisella paikalla.
ellauri184.html on line 614: Kaippari pyytää Jeshuaa sanomaan reilusti: oletko mielestäsi messias ja jumalaaluva? Jeshua väistää taitavasti (Matt. 26:57-67): sinähän sen sanoit, ipse dixisti. Autos efa. (Jaa toi viimeinen olikin Pythagoraan varoituskolmio.) Ovela veto Jeshualta! Jos se oiskin jättänyt sen siihen, mutta tietysti sen piti sitten löräyttää lisää ja pilata koko asia. Löräytyxen kuultuaan Kappari repi iloisena vaippansa: Gotcha! Eihän tässä lisätodisteita tarvita. (Pilatuxen kohdalla Jeesus oli sanoissaan varovaisempi, but to no avail. Muut jutkut painostivat kenraalia.)
ellauri184.html on line 715: Kukko kiekui ennenaikaisesti keskiyöllä Pezkun kolmannen kiellon merkixi. Kerta kiellon päälle meni Pezkulta pupu pöxyyn Quo Vadis hetkellä kun sen piti mennä Roomaan ylösalaisin naulittavaxi. Kumpikohan hepuista kärsi enemmän? Voiko sitä verrata? Se olis utilitarismia. No pääsihän se paavixi ja helmiäisoven porzarixi.
ellauri185.html on line 38: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri185.html on line 382: Me uskovaiset tiedämme, että asia on nimenomaan päinvastoin. Yli-inhimillistä se on oltava, ei se muuten miltään tunnu. Me ei haluta olla neekereitä vaan supermiehiä, joita vetää joku Uber mensch.
ellauri185.html on line 424: 39. Mixi kvantteoria on niin outo? Se sotii arkijärkeämme vastaan. Voi vittu, 1600-luvulle asti Newtonin vetovoimateoria soti arkijärkeämme vastaan. Ja sotii vieläkin, en millään ollut uskoa käydessäni Seijan fysiikan luennoilla että laivan mastosta pudotettu pallo putoaisi maston juurelle. Siinä oli humanisti huuli pyöreenä. Puhumattakaan jostain valon kaareutumisesta painovoimasta, tai esineiden muuttumisesta pienixi ja painavixi oikein lujassa vauhdissa. Tää kvanttiteorian mystifiointi on sen Laurikaisen klovnintemppuja, sinne kvarkkien lomaan voi hyvin pienen jumalankin jemmata. Emily Adlamkin koittaa vielä parhaansa, mutta lyhyexi jää.
ellauri185.html on line 460: Ei Tolstoi väittänytkään että ahimsa olis joku keino puolustaa nationalismia, päinvastoin, se oli universalismia, Jee-suxen lanseeraamaa harhaoppia, josta juutalaisetkin oli sille hirmu vihaisia. Eikä Jeesus tullut rauhaa tuomaan vaan miekkoja, joilla voi listiä temppelinvartijoiden korvia (kunhan muistaa liimata ne jälkikäteen takaisin).
ellauri185.html on line 466: Eli siis näin aikana, jolloin ehkä useimmat lännen kansat ovat joko tahtoen tai tahtomattaan (LOL) kietoutuneina Ukrainan hirmuiseen selkkauxeen, on ainakin kaikille lännen kristityille hengen ja elämän kysymys päästä täyteen selvyyteen siitä, onko kristityllä oikeus asevoimin puolustaa maatansa ja kansaansa (tai jonkun toisen sellaista), sen izenäisyyttä ja vapautta ja yleensä elämän kalleimpia arvoesineitä toisia kristityitä vastaan, vai onko Kristus ehkä jossain pykälässä nimenomaan kieltänyt sen. Sillä oli niin paljon pykäliä, kokonainen pykälien viidakko, joten tehtävä ei ole aivan yxinkertainen.
ellauri185.html on line 509: "Jeesus oli täysin epäpoliittinen vaikka tuomittiin terroristina." Ernst Troeltsch ja joku kike Melamed on jämentäneet että juuri niin oli laita. (Vaikka onko jeesuxentappajiin tai Uber alles sakuihin tässä luottamista.) Tolstoi on lievästikin sanoen epäilyttävä, ja sitäpaitsi ryssä. Muthei entä laupias samarialainen? Eikö se ollut nimenomaan mamu, kuten Galilean poika ize ja sen puolimooabi fornikoiva esi-isä?
ellauri185.html on line 515: Jeesus nimenomaan sanoi (kyllä toisaalla) eze tuli pelastamaan vain koukkunokkia, ja ettei lasten leipää saa heittää penikoille (menstruoiville mamunaisille). Hän oli patriootti sanan hyvässä mielessä.
ellauri185.html on line 544: Tätä väkivaltaista anastusta valtio pitää voimassa - uudella jatkuvalla väkivallalla. Koettakoonpa vain joku ihminen, joka todella muokkaa maata, loukata tuota kuviteltua omistusoikeutta ja yrittää ruveta viljelemään omaan tiliinsä muokkaamaansa maata, jota pidetään toisen omaisuutena, - pian osoittautuu, mihin tämä luuloteltu oikeus perustuu: heti ilmestyy paikalle poliiseja, sitten myöskin sotilaita, jotka pieksävät, ehkä ampuvatkin nuo, joilla oli aikomus tehdä totta heille kuuluvasta oikeudesta elättää itselinsä maanmuokkaamisella. Niin on siis se, mitä nimitetään maan omistusoikeudeksi, vain karkeaa väkivaltaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka todella voisivat maata viljellä" (Aufruf. S. 22). Sanoi suurmaanomistaja Lexa, ja pienmaanomistaja K.S. Laurila on salaa samaa mieltä.
ellauri185.html on line 557: Mutta kuten aina korostaa Tolstoi tässäkin nimenomaan, että mitään todellista parannusta ei saada aikaan muuttamalla tai hävittämällä ulkonaisia laitoksia, muotoja ja järjestelmiä. Valtiojärjestyksen tukena oleva ulkonainen väkivaltajärjestö on tosin kaikkien yhteiskunnallisten epäkohtien ja kurjuuden suoranaisin syy. Mutta tämä ulkonainen väkivaltajärjestelmä itse nojautuu syvemmälle katsoen henkiselle perustalle, nim. eräisiin katsomuksiin ja vakaumuksiin tai ainakin ihmisten uskomuksiin ja ennakkoluuloihin. Ulkonaisen väkivaltajärjestelmän henkisinä kannattajina olevat ihmisten sosiaaliset ja poliittiset uskomukset ovat kiteytyneet tai kivettyneet laeiksi. Ja nämä lait ovat yhteiskunnallisen orjuuden ja kurjuuden sisäisenä syynä. Voivatpa ne jopa olla koodattuna genomiin.
ellauri185.html on line 641: Toin ei suuria poliittisia periaate-kysymyxiä kuten homoavioliitto lopullisesti ratkaista vetoomalla uskonnollisiin perusteisiin tai uskonnollisiin arvovaltoihin. Mutta kuitenkin on kaikitenkin kaikille kristityille erinomaisen painava seikka se, jos voidaan osoittaa, että join poliittinen oppi (esim. vihervasemmisto) on ilmeisessä ristiriidassa kristinopin ja Kristuxen omien sanojen kanssa tai päinvastoin. Tätä tutkiessamme meidän on pakko uskaltautua puhtaastaan teologiselle alalle, missä on se vaara että papit ja piispat älähtävät. Sixi en rupea sitä ize ruotimaan vaan siteeraan pääasiassa valtuutettuja raskaan sarjan ammattilaisia. Sevverran uskaltaudun puolestani sanomaan, että musta selvästi toi vuorisaarnan ahimsaoppi on läppä, samanlainen hyperbola kuin se silmän uloskaivu ja käden katkominen. Ei niitä ole tarkoitettu otettavaxi kirjaimellisesti, vaan cum grano salis, sapienti satis tyyppisesti suuntaa-antavana ohjeena. Lähinnä se tarkoittaa että poliisin ei pidä käyttää virka-asetta jos riittää pelkkä kumipamppu tai etälamautin.
ellauri185.html on line 671: "Näin siis sinä samalla kertaa täytät erinomaisesti molemmat velvollisuutesi, palvelet sekä Jumalan valtakuntaa että maallista valtiota ulkonaisesti ja sisäisesti, yhtäältä pahaa ja vääryyttä kärsit ja samalla kuitenkin pahaa ja vääryyttä rankaiset, et vastusta pahaa ja samalla kuitenkin vastustat. Sinä et sanottavammin vastusta silloin, kun on kysymys sinusta itsestäsi ja sinun asioistasi, mutta vastustat, kun on kysymys lähimmäisestäsi ja hänen asioistaan. Omalta kohdaltasi sinä noudatat evankeliumin ohjetta ja kärsit vääryyttä omasta puolestasi oikeana kristittynä. Mutta kun on kysymys toisesta ja hänen asioistaan, niin silloin sinä noudatat rakkauden käskyä etkä salli lähimmäisellest tapahtuvan mitään vääryyttä. Eikä evankeliumikaan suinkaan kiellä näin menettelemäistä, vaan päinvastoin toisissa kohdin nimenomaan käskee niin tekemään" (E.m.t. S. 240),
ellauri185.html on line 693: Mutta muutenkin, vaikka tämä näkökohta sivuutetaan, tuntuisi sangen kohtuuttomalta kieltää kristityltä itsepuolustusoikeus omassakaan asiassaan. Ei kukaan kristitty eikä muukaan vakava ihminen voine vaatia, että esim. kristityn nuoren miehen tai naisen täytyisi vastustuksetta antaa raiskata itsensä, vaikka tuo väkivalta kohdistuukin vain häneen itseensä yksityishenkilönä eikä sukupuolensa edustajana. Eikä Lutherkaan varmaan ikinä olisi tällaista tarkoittanut. Mutta muutenkin täytyy kristityllä omasta kohdastaan sama itsepuolustusoikeus, mikä muillakin ihmisillä ilmeistä räikeää väkivaltaa tai muuta vääryyttä vastaan. Eikä hänellä tähän vain oikeus, vaan vieläpä velvollisuuskin. Sillä kristittyjenkin täytyy puolustaa itseään täällä pahassa maailmassa sillä tavalla, millä täällä yleensä sekä ihmisiä että arvoja puolustaa voidaan. Päinvastainen menettely kristittyjen puolelta johtaisikin selvästi vain pahojen vallan edistämiseen ja kristittyjen omaan tuhoon.") Siinä on taivasosa laiha lohdutus. Eli sidearmin kantaminen mahdollisten vorojen ja raiskaajien varalta ei ole kristityn vain oikeus vaan ihan velvoite.
ellauri185.html on line 822: Romaanien jalostava vaikutus
ellauri185.html on line 850: Geenien vaikutus ei ole additiivista kiitos homo-ja heterozygotian. Sixi niissä saa ja tulisikin mendelöidä. Meemien suhteen asia on toisin: tilikirjassa on 1+1 vähintäinkin 2, joten rikkaiden kannattaa naida rikkaita. Nämä 2 menestystekijää ovat siis ristiriidassa. Tästä konfliktista saamme kiittää romantiikkaa ja romaaneja, kuten tätä Augie Marchia.
ellauri188.html on line 40: Herodes suuren likaisesta tempusta suotta angstaava Jeesus haluaisi olla kuollut. Sen toivomuxen isi sille kohta toteuttaa. Mä muistan kun mä ize depixenä toivoin kuolemaa niin se oli nimenomaan tossa muodossa: haluan olla kuollut, ei siis: haluan kuolla. Kuka sitä haluaa, se voi ottaa kipeää. Ainakin olis poissa elämästä koska se ei juuri nyt tunnu kivalta.
ellauri188.html on line 54: Taipii on yhdistelmä romaania ja matkakertomusta. Huima seikailukertomus, kiehtova kuvaus Etelämeren romanttisella paratiisisaarella, pää hulahulatyttöjen kaislahameissa ja niiden romanttiset tissit kourassa kuin kookospähkinät.
ellauri188.html on line 181: Lähivuosikymmeniin sijoittavalla elokuvalla Disney ottaa tavallaan kantaa myös omaan historiaansa. Sen kuuluisimmat animaatiot on aikoinaan tehty saduista, joiden opetukset ovat nykyään tunkkaisempaa sorttia.
ellauri188.html on line 273: HS Kirjasto|Viikon kirja nostaa esiin nykyajan vääristyneen suhteen tarinoihin – Runeberg-voittaja on vaikuttava romaani. Koripallo|Lauri Markkasen Cavaliersilla paras NBA-kausi neljään vuoteen – LeBron Jamesin edellä historiallisella listalla enää yksi nimi
ellauri188.html on line 384: Isänsä kuoleman jälkeen Herman Melville kävi väliaikaisesti eri kouluja teki monia eri palkkatöitä. Hänen mahdollisuuksiansa työllistyä heikensi myös vuoden 1837 talouslama. Monet Melvillen varhaisista yhteiskunnasta vieraantuneista kertojista ovatkin peräisin tämän ajanjakson turhautumista. Taloudelliset vaikeudet ja vaellushalu ajoivat Melvillen lopulta merille. Hän lähti 4. kesäkuuta 1839 hyttipoikana kauppalaiva St. Lawrencelle ja vietti neljä kuukautta ulkomailla. Mukana oli myös pysähdys Liverpoolissa, mistä hän sai inspiraationsa romaanin Redburn – ensimmäinen merimatka englantilaisen kaupunkiköyhyyden kuvauksiinsa.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri189.html on line 296: Minä menisin ehdottomasti rintamalle tappamaan vihollista, joka aikoo tunkeutua Suomeen. Sota on todellakin on pöljä asia ja en tue sitä, mutta jos joku aikoo tunkeutua meidän maahan tavoitteenaan vallata se ja liittää omaan valtioon tai muuten vain tuhota se, niin minä tasan tarkkaan menen rintamalle ja tapan niin paljon vihollista kuin vaan tilanne vaatii. Haluan olla Suomalainen enkä minkään muun maalainen. Muualla ei saa edes kunnollista Havaijin leikettä, tiedän, olen käynyt aurinkorannalla.
ellauri189.html on line 333: Asenteisiin rotia, kyllä! Ja nimenomaan muiden asenteisiin! Globalismi on vienyt hengellisen suomalaisuuden ja nuoret eivät löydä enää sitä isänmaanrakkautta joka joskus oli, eivät löydä syytä taistella. Opiskelemme ruotsinkieltä, päätökset tehdään brysselissä ja pian nato vie loputkin siitä hengellisestä suomalaisuudesta mitä on jäljellä, jäljelle jää kielitaitoinen mutta sieluton kansa jolla ei ole moraalia taistella jonkin näkymättömän puolesta.
ellauri189.html on line 357: En ole ihan varma kuka sanoi ja mitä, mutta jos haluaa ymmärtää asioita, ei kannata ajatella hyvän ja pahan avulla. Se voi helpottaa ristiriitaisten asioiden käsittelemistä, antaa luottamusta omaan käsityskykyyn ja mitä kaikkea muuta, mitkä ei ole huonoja asioita, mutta se ei perustu todellisuuteen. Okei, minun mielestäni ei kannata.
ellauri189.html on line 380: Esim, kun Neuvostoliitto synnytettiin se sai heti aatteensa takia länsimaat tahtomaan sen tuhoamisen.
ellauri189.html on line 691: och dricka liv, om blott för en minut, Ulos juomaan elämää edes minuutixi
ellauri190.html on line 189: Kuoliniskun Ordalle antoi Timur Lenk, joka 1300-luvun lopussa tuhosi Tokhtamyshin armeijan, hävitti Ordan pääkaupungin Sarain, ryösti Krimin kauppakeskukset ja vei taitavimmat käsityöläiset omaan pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Tokhtamysh murhattiin 1406. Hän oli Ordan viimeinen vahva kaani, ja hänen jälkeensä kaanikunta alkoi hajota. 1440-luvulta alkaen Orda oli hajaannuksessa ja jakaantuneena kahdeksaan erilliseen kaanikuntaan: Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin. Mikään näistä ei yksinään ollut Moskovaa voimakkaampi, ja se irrottautuikin tataarien kontrollista lopullisesti noin 1480. Kaanikunnat liitettiin Moskovaan yksi kerrallaan 1500-luvulla, lukuun ottamatta Krimin kaanikuntaa, josta tuli Ottomaanien imperiumin vasallivaltio 1475 kunnes se liitettiin Venäjään 1783.
ellauri190.html on line 239: During the 9th century, “Varangians” (Vikings) began to serve as a kind of Praetorian Guard to the East Roman emperors. Tästä kertoo jännittävästi Mika Waltarin historiallinen romaani Mikael Karvajalka, joka taitaa olla meillä jossakin. To reach the city of Constantinople, they sailed from what today is called the Gulf of Finland up the Neva river to the lakes Ladoga and Ilmen and then to the Western Dvina and the Dnipro, going all the way down to the Black Sea. By the mid-9th century, they settled around and in Kyiv and founded their own dynasty of the descendants of Rurik. A grandson of Rurik, Svyatoslav (Sfendosleif) greatly expanded his realm to the east and south, while his mother Olga (Helga) traveled to Constantinople and was baptized Christian. Svyatoslav’s son, Volodymyr (Waldemar) married a daughter of the Eastern Roman emperor, was baptized, and baptized all his subjects in the year 988. (Back then, the city of Moscow, or the country now known as Russia – Россия – did not even exist, so there!) Over the next centuries, the “Rurikids” gradually lost their Scandinavian identity, marrying women of the Slavic, Hungarian, Greek, and Turkic ethnicities.
ellauri191.html on line 2139: Näistä runsaasta sadasta enimmäxeen häiskästä on tuiki tuntemattomia vielä yli neljäkymmentä. Ollaan siis jo voiton puolella! Puhtaasti poliittisia nimityxiä ovat ainakin Churchill, Russell ja Robert Zimmermann. Likaisia poliittisia vetoja länkkärien puolesta on varmasti yli puolet kaikista. Voi olla lisääkin kun luen tarkemmin. Varmaan Mommsenkin on tapaus pisteessä: sen Rooman historia on avainromaani hullun vuoden jälkeiseen Saxan politiikkaan, jossa odoteltiin pukkia, ja se tulikin, nimittäin 2 maailmansodan johtajaa, rautakansleri ja Hitler. Bergson on täys pelle, niitäkin on varmaan muitakin. Nazeja on Hamsun ja Handke ainakin. Pesunkestäviä kommareita voi olla vastapropagandatarkoituxessa mukana jokunen. Ruozalaisia on huisisti enemmän kuin ansaizisi. Vahvaa dynyrahojen kotiinpäin vetoa.
ellauri192.html on line 57: Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Kiparsky perehtyi laajasti kielitieteeseen. Hän opiskeli ensin germaanisia ja romaanisia kieliä, mutta päätyi lopulta slavistiksi muun muassa valovoimaisen neron, professori Jooseppi Julius Mikkolan ansiosta. Kiparskyn kandidaatintutkinnon (1929) pääaine oli vielä germanistiikka, muina aineina olivat slaavilainen filologia, sanskrit ja latina. Tämän jälkeen Kiparsky teki kaksi opintomatkaa Tšekkoslovakiaan, missä hän tutustui tuolloin uuteen tutkimussuuntaan, ns. Prahan koulukunnan kehittämään fonologiaan. Huomaa lamavuoden 1929 markedness! Pirkko Hiekkala meni silloin kansakouluun Töölössä ja Carl-Erik valmistavaan kouluun Ratakadulla, ja ampui Olli Lokin kanssa lattialla tinasotilaita pikku tykillä.
ellauri192.html on line 137: Sully Prudhomme oli Ranskan-Saxan sodan veteraani. Varmaan sen kavereita oli hydropaatit ym. fin de siecle töyhtöhyypät. Goncourt sanoi että se oli pappimaisen öljyinen seuramies. Se kirjoitti Leconte de Lislen Parnasso-lehteen ja seukkas vaan kavereiden kanssa kuten Alphonse Daudet, Paul Bourget, Goncourtin veljexet etc. Vanhemmiten se kääntyi runoudesta filosofiaan ja pohti finaalisten syiden roolia darwinismissa (oikea vastaus on: ei midiä). Tässä ilmainen näyte nuorelta Sullyltä. Sr varmaam viittaa Sullyn omaan pottaan joka halkesi kun sen sussu antoi sille rukkaset. Ruukku on hyvin populääri meemi, vatsinkin särkynyt (Kleist, hindut, Keazin Isabella, Rebekka kaivolla, ym).
ellauri192.html on line 871: Kohtaus, jossa isä Fjodor kaatuu polvilleen insinöörin eteen ja anoo tätä myymään kaikki kaksitoista tuolia, palaa jaksoon Dostojevskin romaanista "Idiootti": Juri Shtseglovin mukaan samalla tavalla miljonääri Afanasy Ivanovitš Totski yritti ostaa punaisia kamelioita vanhalta kauppiaalta Trepalovilta maakunnan rouva Anfisa Alekseevnalle:
ellauri194.html on line 112: Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmät -kirjan, joka oli romaani länteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijöistä. Hän viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden äitinä (Motherfucking Road). Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja John sai entistä enemmän julkisuutta.
ellauri194.html on line 207: Myöhemmin äiti tehostaa sanomaansa lähestulkoon hukkumalla mallixi avantoon ja sitten luennoimalla henkensä pelastaneelle lapselleen, että tämän on toimittava samoin, jos isämme on vaarassa. Isänmaasta puhumattakaan.
ellauri194.html on line 224: Sen sijaan vieraalla maalla heräsi syvä kaipuu kotimaan luontoon ja omaan äidinkieleen. Hän päätti lähteä takaisin.
ellauri194.html on line 242: ”Mulla ei ole tuohon patenttivastausta. Toki voi toivoa, että ihmiset yrittäisivät mahdollisimman pitkälle rakentaa ja vaalia omaansa ja hätistellä pois kuokkavieraita. Näin minä teen.”
ellauri194.html on line 418: Kesäkuussa 2020 hänet tuomittiin kuukaudeksi ehdottomaan ja kahdeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen muun muassa kunnianloukkauksesta sekä hengenvaaran aiheuttamisesta. Paludan sai lisäksi 40 000 kruunua (noin 400 euroa) sakkoja, ja häneltä kiellettiin asianajajan ammatin harjoittaminen kolmeksi vuodeksi.
ellauri194.html on line 692: Romaanit
ellauri194.html on line 830: Käytimme päivittäin noin 25 minuuttia tilanteen tarkastamiseen ja 5 päivän jälkeen alusta oli käynyt kauppaa yhteensä 554 euron edestä. Tämä on 210% nousu aloituspääomaan. Aloin uskomaan alustaan.
ellauri196.html on line 183: Auden oli homoseksuaali ja Chester Kallmanin rakastaja. Pari työsti yhdessä librettoja Benjamin Brittenin, Igor Stravinskin, Hans Werner Henzen ja Nicolas Nabokovin oopperoihin. Kuulostaakin akkamaiselta, "librettoja", ei edes kunnon kirjoja! Tiiliskiviromaaneja kuten appi Tomppa Mann! Ainiin homohan se oli sekin, tai siis bi.
ellauri196.html on line 312: Hän oli aktiivinen kirjoittaja ja väsymätön julkaisemaan romaaneja, nykyaikaisia ja historiallisia novelleja sekä esseitä.
ellauri196.html on line 334: Conrad Ferdinand Meyer: Pescara, pienoisromaani. WSOY 1906
ellauri196.html on line 344: Albert Bitzius: Miten Uli-renki tulee onnelliseksi, romaani. Otava 1908. Mullonse.
ellauri196.html on line 348: Gustav Frenssen: Klaus Hinrich Baas, romaani. Otava 1910
ellauri196.html on line 368: Alexandre Dumas vanhempi: Historialliset romaanit 1: Lääkärin muistelmia, historiallinen romaani Ludwig XV:n hovista. Karisto 1917
ellauri196.html on line 370: Alexandre Dumas vanhempi: Historialliset romaanit 2: Josef Balsamo, historiallinen romaani Ludwig XV:n hovista. Karisto 1917
ellauri196.html on line 396: B. P. Galdos: Marianela, romaani. Otava 1921
ellauri196.html on line 408: Fredrik Böök: Kesäinen leikki, romaani. Otava 1927 (alkuteos Sommarleken)
ellauri196.html on line 410: Johan Bojer: Uusi temppeli, romaani. Otava 1928
ellauri196.html on line 426: Édouard Estaunié: Salaperäinen rouva, romaani. Otava 1934 (alkuteos Madame Clapain)
ellauri196.html on line 430: Jules Verne: Pohjoista kohti, seikkailuromaani. Karisto 1935 (yhdessä Väinö Hämeen-Anttilan kanssa)
ellauri196.html on line 667: Terry saa sukupuoliyhteyden Joey-vainaan sisareen Edieen, joka häpäisee paikallisen papin isä Barryn kutsumaan satamatyöntekijät kokoukseen. Barry yrittää saada heidät seisomaan yhdessä, mutta Friendly on lähettänyt Terryn kielimään, mitä sanotaan. Muut satamatyöntekijät pilkkaavat Terryä ennen kuin Friendlyn miehet hajottavat kokouksen. Terry auttaa Edietä pakenemaan, kun taas isä Barry suostuttelee Timothy "Kayo" Duganin todistamaan. Terry paljastaa Friendlylle, että Dugan todisti suljettujen ovien takana, ja seuraavana päivänä Dugan kuolee Friendlyn miesten irrottamasta viskikuormasta.
ellauri196.html on line 670: Kun kuorma-auto oli melkein ajanut heidät alas, Edie ja Terry löytävät Charleyn ruumiin ripustettuna lihakoukkuun kujalla. Terry menee baariin ampumaan Friendlyä, mutta isä Barry häiritsee häntä hänen odottaessa ja muut ammattiliiton miehet juoksevat ulos varoittamaan Friendlyä. Barry suostuttelee Terryn taistelemaan Friendlyä todistamalla oikeudessa. Terry antaa tuomiolle tuomitsevan todistuksen, ja Friendly erotetaan vahvoista ystävistään, kun hän joutuu syytteeseen. Ystävällinen estää Terryn kaikista ammattiliittojen töistä. Terry kieltäytyy lähtemästä kaupungista Edien kanssa ja ilmestyy laiturille päivittäiseen rituaaliin, jossa työntekijät valitaan kokoontuneiden longshoremiesten joukosta. Kaikki kutsutaan töihin paitsi Terry, joka pilkkaa Friendlyä läheisen hökkelin ulkopuolella huutaen olevansa ylpeä todistamisesta. Ystävällinen pakottaa Terryn hyökkäämään, ja häntä hakataan, kunnes hän pyytää apua roistoiltaan, jotka lakkaavat tappamasta Terryä. Rantamiehet kieltäytyvät tekemästä työtä, ellei Terry saa myös tehdä töitä, ja Joeyn isä työntää Friendlyn jokeen, kun tämä yrittää kiusata miehiä. Isä Barry kertoo pahasti loukkaantuneelle Terrylle, että hän hävisi taistelun, mutta hänellä on mahdollisuus voittaa sota, jos hän pääsee varastoon. Barry ja Edie nostavat hänet jaloilleen, ja Terry kompastelee käytävälle seisomaan varaston eteen, missä pomo nyökkää Terrylle ja käskee heitä ryhtymään töihin. Miehet seuraavat Terryä sisälle jättäen Friendlyn huomiotta, kun tämä hyökkää tyhjillä uhkauksilla ja nyrkeillä. Ovi sulkeutuu heidän takanaan ja jättää Friendlyn ulos kylmään. Terry on voittanut! Pomo on voittanut! Ystävällinen ammattiliiton mies on hävinnyt! Ei tässä mitään ay-näkökulmaa ole, paikallista sopimista vaan. Hajaantukaa.
ellauri196.html on line 698: Brandon kaikki leffat ovat ällöjä. Ällöistä kaikkein ällöin oli Viimeinen tango Pariisissa. Varmaan jouduin kazomaan sen Piia Pipsukan seurassa. Se oli täysin perseestä (leffa siis), oli levitettä tai ei levitettä pakaroiden välissä. Olen aina inhonnut Marlon Brandoa. Kamala kummisetämies.
ellauri196.html on line 886: Ennen aikaan Bernin kylät vihasivat toisiaan ja pilkkasivat ja löivät kovia kalloja tuoleilla, puisilla turnuslapioilla, haloilla ja aidanseipäillä. Posket ajettuivat simpulaxi. Nyttemmin on kaikki huonommin, tappelussa käytetään teräaseita, koska tuomarit ovat liian löyhäkätisiä, eivät pidä kunniassa lakia järjestystä eivätkä määrää lurjuxille henkirangaistuxia. Uli oli mestari siinä pelissä: vaikka joskus navauttikin harhaan, niin kieputti sitä etevämmin. Muzilti kävi köpelösti Ulin tiimille, erdöpfelkoferiläiset tappasivat. Siitä tuli yötä myöten hieno tappelu, samanlainen kuin hopi-intiaaneilla Coloradossa. Ihastunut squaw viittilöi: tulkaa kazomaan!
ellauri196.html on line 906: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.
ellauri197.html on line 160: Maanantaina vietiin Lean kuhmuuntunut rannerengas Osk. Lindroosille korjattavaksi. Seijan asioidessa kazelin vitriinissä kelloja, Tissotin kellojen vieressä oli toisia joiden brändi oli Harry Clifton. Sama Harry! Mikä yhteensattuma! Yrittääkö jumala sanoa sillä nimenomaan mulle jotakin? Puhu selvemmin, älä mumise! Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua!
ellauri198.html on line 58: Näin siis nobelisti Bellow. Vapaus, löytämisen ja näkymisen ilo, toivo kaiken toivottomaksi tekevän uhalla ja keskellä, elämän äkkikäänteisyys, moninaisuus, varakkuus, rikkaus! Saul Bellowin Augie Marchin sikailut ei ole vain hauska veijariromaani. Se on myös paxu ja nenäviisas kirja velmusta juutalaisesta ajassamme.
ellauri198.html on line 73: 1. Mooses paimensi appensa Jetro Tullin, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. 2. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi Moosexen palavasta pensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. 3. Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?"
ellauri198.html on line 75: 4. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." 5. Herra sanoi: "Minä täällä, Herra, täällä pensaassa. Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä, ja sandaalisi ovat papanaiset." 6. Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, ja monen muunkin, ketä ei maxa vaivaa mainita tässä hötäkässä." Silloin Mooses peitti kasvonsa hupparilla, sillä hän pelkäsi katsoa rätisevää Jumalaa. Mixei Joosefia mainittu?
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri198.html on line 250: Samaan aikaan kun sen pomo juoxi notmiinä barrikaadeilla, Sale riensi nuohoomaan nahattomalla puikollaan jotain kermaperse Esteriä. Se oli Salen tarkoitus ja elämäntehtävä, kuten kuhnurilla ainakin.
ellauri203.html on line 62: Välttely - Aivan kuten sammuttaminen, mutta toisin kuin pitkittyneet mykkäkoulut, välttelyn ei ole välttämättä tarkoitus olla vakavasti huomattava rangaistus, vaan sitä käytetään sen sijaan luomaan "tauko" sitoutumisessa, jotta he voivat laskea, kerätä itsensä ja palata aloittamaan uudelleen, yleensä erilaisella lähestymistavalla. Aluksi välttely tulee loputtomina tekosyinä. He ovat yhtäkkiä liian kiireisiä tai väsyneitä käsittelemään sinua, mutta he eivät ole liian kiireisiä tai väsyneitä kaikille muille. Heidän naamionsa on alkanut lipsua, he voivat kertoa, että olet tietoinen tästä, etkä voi paljastaa kohtaavasi häpeää, syyllisyyttä, häpeää, häpeää ja muuttunutta, negatiivista käsitystä itsestään mielestäsi, joten he yksinkertaisesti välttävät sinua hinnalla millä hyvänsä.
ellauri203.html on line 164: Juorujen pääpointtina näät oli, että nuori kirjailija, joka oli juuri aloittanut kirjoitusuran romaanilla "Köyhät ihmiset", kusen täytettyä siltä rumemman pään ensimmäisen teoksen (väitetysti kolmannen teoksen, mutta 1. se oli), poikkeuksellisen menestyksen ansiosta, pyysi kustantajaa tulostamaan uuden luomuksensa, erotuxexi muiden kirjoittajien tekeleistä, jollain ilmeikkäällä typografisella tavalla, esimerkiksi niin että jokaista sivua ympäröi erityinen reuna, tai borderi. Pilkkaruno meni kokonaisuudessaan näin:
ellauri203.html on line 191: Kaksoisolento on Dostojevskin toinen romaani, nuoren kirjailijan tuherrus. Suuret kertomukset odottivat vielä tuloaan. Ei kirjaa silti kannata jättää hyllyyn uinumaan. Länsimaisessa kirjallisuudessa kaksoisolento-aihe muodostaa oman traditionsa, ja sitä käsittelevissä tutkimuksissa viitataan yleensä täydellisyyden vuoxi Dostojevskiinkin.
ellauri203.html on line 267: Girard arvioikin monien nykyajan ongelmien kumpuavan nimenomaan mimeettisestä väkivallasta. Mä arvioisin eze johtuu pikemmin ylikansoituxesta ja siitä seuraavasta luonnon riistosta ja resurssipulasta.
ellauri203.html on line 269: Teoksessaan Väkivalta ja pyhä Girard esittelee uhraamisteoriansa, josta hänet parhaiten tunnettaneen. Girardin teoria kulkee toisinaan myös "syntipukkiteorian" nimellä. Uhri on Girardin mukaan nimenomaan syntipukki, johon väkivallan kehään ajautunut yhteisö kanavoi vihansa ja lynkkaa tämän – tai ainakin karkottaa keskuudestaan.
ellauri203.html on line 352: Kirja alkaa keskustelulla Stanisław Ignacy Witkiewiczin dystopisesta romaanista Kyltymättömyys. Romaanissa uusi Mongoli-imperiumi valloittaa Puolan ja esittelee Murti-Bing-pillereitä itsenäisen ajattelun parannuskeinona. Aluksi pillerit luovat tyytyväisyyttä ja sokeaa tottelevaisuutta, mutta lopulta johtavat niitä ottavien kehittämään kaksoispersoonallisuuksia. Miłosz vertaa nokelasti pillereitä marxilais-leninismin älyllisesti tuhoaviin vaikutuksiin Neuvostoliitossa ja neuvostoblokissa.
ellauri203.html on line 377: Alfasusi-aliaksen alla Miłosz kuvailee puolalaisen kirjailijan Jerzy Andrzejewskin elämää ja sitä, kuinka hän teki yhteistyötä Stalinin kanssa Puolassa. Ennen toista maailmansotaa Andrzejewskia ihailtiin laajalti katolisten romaanien kirjoittajana ja hän piti itseään Jacques Maritainin seuraajana. Miłosz kuitenkin uskoo, että Andrzejewskin katolinen usko oli vain ihon syvyistä.
ellauri203.html on line 380: Sodan jälkeen Andrzejewski alkoi kirjoittaa, ja kun uusi Puolan valtio alkoi hitaasti vaatia häneltä sokeaa tottelevaisuutta, hän totteli kyselemättä. Andrzejewski jopa tuomitsi julkisesti aiemman kirjoittamisensa sosialistisesta realismista poikkeamisesta. Vaikka Andrzejewski on joskus kirjoittanut katolisia romaaneja, hän hyväksyy mielellään kannan, joka pitää Vatikaania tuomitsevia puheita. Sen jälkeen muut intellektuellit alkoivat kutsua Andrzejewskia "kunnioitettavaksi prostituoiduksi".
ellauri203.html on line 482: Riivaajat (ven. Бесы, Besy) on Fjodor Dostojevskin romaani vuodelta 1872. Se on filosofis-poliittinen romaani, jossa Dostojevski kritisoi utopistisia vallankumouksellisia ja heidän toimintamallejaan.
ellauri203.html on line 487: Romaani kuvaa elämää Venäjän keisarikunnassa 1800-luvun lopulla. Vallankumousmielialan noustessa Venäjällä vastakkaiset ideologiat törmäävät toisiinsa. Dostojevski kritisoi sekä vasemmistolaisia heidän demonisista ideoistaan että konservatiiveja heidän kyvyttömyydestään vaientaa muiden ajatuksia ja estää sosiaalisia parannuxia.
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
ellauri203.html on line 549: Kaikki lupaavat, Shitov hipsii tiehensä, perässään Stauro ja ins. Kirillov. Alkaa meteli. Pjotr lähtee litomaan kaverusten perästä. Kirillovin luona Verho kysyy maxaako Stavro Marjan ja sen kapteeniveljen hoitelun. Veli meinaa näät paljastaa koko conspiracyn. Pihi Stavro kieltäytyy, seuraa hulluttelua Pjotrin ja Stavron välillä. Ne taitaakin olla homoja. Osottaituu ettei Pjotria oikeasti kiinnosta sosialismi, vaan Stavron peräreikä. Joka pysyy sille kylmänä ja tiukkana. Jos ette pysy mukana, ei ihme, en minäkään.
ellauri203.html on line 580: Doston roistoilla on aina kokonainen pakka kynäiltyjä tunnustuxia, jotka kaikkien (siis nimenomaan kaikkien) pitäisi lukea ja/tai kuunnella. Samanlainen oli Ippolitilla. Narsistista esiintymishalua kuin Kristina tädillä. Doston äiti kuoli kun se oli 15vee, varmaan ikävystymiseen kun Fedja aina luki sille näitä tunnustuxia.
ellauri203.html on line 686: Unbelievably boring. Boring, boring boring. Boooooooring. Tekisi mieli sanoa että valtaosa ellei suorastaan leijonanosa lukemistani kirjoista, näkemistäni filmeistä puhumattakaan, on täysin psskoja. Pääsispä palaamaan takas iloiselle 1960-luvulle kazomaan Fat Freddyn kattia. Tai edes 1860-luvulle todistamaan Doston käteenvetoa. Tai 1760- luvulle seuraamaan Jannen ja Mamanin herborisointia. No onnexi on sentään Raid-leffa ja teeveesarja, ne on hyviä.
ellauri204.html on line 94: Seuraavana päivänä, kun tyttö kuninkaan ja kaiken hovi-väen seurassa istui pöydän ääressä, syöden kulta-taltrikiltaan, silloimpa joku tuli, "plitsis, platsis," portahia kömpien, ja ylös ehdittyään koputti se ovelle ja huusi: "kuninkaan-tytär nuorin, laske minut sisälle." Tämä juoksi katsomaan, ketä siellä, mutta kun hän oven aukaisi, istuipa tuossa sammakko. Silloin hän äkkiä oven sulki, meni taas istumaan pöydän äärehen ja oli aivan tuskissaan. Kuningas pian huomasi, mitenkä hänen tyttärensä sydäntä kovin tykytti, ja lausui: "lapsukaiseni, mitä pelkäät, onko oven takana ehkä joku jättiläinen, joka tahtoo sinut viedä mukahansa?" - "Eipä niinkään," tyttö vastasi, "ei siellä jättiläistä ole, vaan ompa sammakko ilkeä." - "Mitä sammakko sinusta tahtoo?" - "Voi rakas isäni, eilen, kun metsässä istuin kaivon vieressä leikittellen, putosi kulta-palloni vetehen. Koska tätä kovasti itkin, kävi sammakko palloa minulle noutamassa, ja lupasimpa sille, että se kumppanikseni pääsisi, koska se tuota kaikin mokomin vaati, mutta en hiukkaakaan aavistanut, että se saattaisi päästä pois vedestä. Nyt on se tuolla ulkona ja pyrkii tänne sisälle luokseni." Samassa ovea toistamiseen kolkutettiin ja ääni huusi:
ellauri204.html on line 106: Mutta kun se laattialle putosi, siinä ei ollutkaan sammakko, vaan kaunis, lempeä-silmäinen kuninkaan-poika. Tästä nyt tuli tytölle hänen isänsä tahdon mukahan rakas kumppani ja puoliso. Tuo prinssi silloin kertoi, että häijy noita-vaimo oli hänen noitunut, ett'ei kukaan muu, kuin ainoastaan hänen nykyinen puolisonsa, olisi saattanut häntä kaivosta pelastaa, ja että he huomenna tulisivat yhdessä lähtemään hänen valtakuntaansa. Sitten he nukkumaan menivät, ja seuraavana aamuna, kun aurinko heidät herätti, saapui sinne vaunut, joita veti kahdeksan valkoista hevosta: kulta-valjahissa hevoset olivat ja niitten oli pää valkoisilla kamelikurjen-sulilla koristettu. Takana seisoi nuoren kuninkaan palvelia, tuo uskollinen Heikki. Tämä rehellinen poika oli, kun hänen herransa muuttui sammakoksi, surrut niin, että hän sydämmensä ympäri panetti kolme rauta-vannetta, jott'ei se surusta ja murheesta särkyisi. Mutta vaunut olivat tulleet nuorta kuningasta noutamaan hänen valtakuntaansa: uskollinen Heikki auttoi molemmat vaunuihin, asettui itse seisomaan taakse ja oli isäntänsä pelastuksesta aivan ihastuksissaan. Kun he kappaleen matkaa olivat kulkeneet, kuuli kuninkaan-poika takanansa rytisevän, ikään-kuin olisi joku särkynyt. Silloin hän kääntyi taakse-päin ja huusi:
ellauri204.html on line 282: – Varmaan 95 prosenttia katsojista ei tiedä pesäpallon taktisuudesta oikeastaan mitään. He tulevat katsomaan juoksuja, lyöntejä ja kinniottoja, mutta hienon lajin taktisuus jää pimentoon, Järvinen suree.
ellauri204.html on line 325: Teemu Syrjänpään vetämiä miesten viikonloppuja on jo esitelty albumissa 41. Palaan haaskalle koska Riku Rinkula, tuo kookas mytomaani nostaa aiheen framille vaaleanpunurissa niteessä. Tai siis nosti vuonna 2015. Riku on samanaikaisesti kiehtova ja vastenmielinen hahmo. Ei tosin järin kiehtova.
ellauri204.html on line 395: Mytomaanikko avautuu, pihatto sulkeutuu
ellauri204.html on line 399: Korhonen kirjoittaa luulleensa ”tuurijuoppouden ja satunnaisen huumeidenkäytön” olleen hallussa, mutta totuus yllätti. – Riippuvuuksieni pöydässä neuvottelumandaattini oli umpeutunut. Oli kaksi vaihtoehtoa: joko antautua niille tai katkaista ne kokonaan. Hän kuvailee, kuinka lopulta päätti raitistua, ja vaihtoi hypodermiset päihteet ”hypomaaniseen kuntoiluun”.
ellauri204.html on line 432: Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Muun muassa tähän kysymykseen Riku Korhonen (s. 1972) yrittää monipuolisessa uudessa romaanissaan vastata. Emme enää usko pahaan on hänen paras kirjansa tähän asti. Se on hallittu ja hienovarainen. Siinä käsitellään pahuuden luonteen lisäksi esimerkiksi henkistä tyhjyyttä.
ellauri204.html on line 436: Korhosen kirja valittiin hiljattain ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi. Tämä ei ole yllätys, sillä teos sisältää poikkeuksellisen hyvin kirjoitettuja kohtia. Romaani ei ole aivan kansainvälistä tasoa, mutta erottuu edukseen kotimaisessa kirjallisuudessa. Sen nostaminen joulumyyntiä vauhdittavan tunnustuksen saajaksi olisi pieni ihme sinänsä.
ellauri204.html on line 442: Kolme kuudesta tämän vuoden Finlandia-ehdokkaasta tulee Turusta. Siellä tehdään erinomaista kirjallisuutta, ja onkin vain sopivaa, että Emme enää usko pahaan sijoittuu sinne. Helsingistä on kirjoitettu tarpeeksi. Korhosen romaanin sanoma on kuitenkin universaali. Se kasvaa kuvaukseksi suuntansa kadottaneista länsimaista ja Ispoisissa elävistä hämmentyneistä ihmisistä.
ellauri204.html on line 450: Romaanissa kuvattujen ihmisten historian taju on niin vääristynyttä, ettei se voi olla johtamatta pahaan. Näin on siitä huolimatta, että Eero yrittää parhaansa mukaan selittää hänessä tapahtunutta henkistä muutosta: ”Väkivaltafantasioissa ei piillyt mitään syvää merkitystä. Ne ilmensivät vain darwinistista olioiden mittelyä erotiikan symbolialueelle siirrettynä. Vahvempi sieppasi hiehomman ja todisti geneettisen laatunsa ja rohkeutensa ja panosti antautumaan.” (s. 223)
ellauri204.html on line 480: Haista vittu olet niin limainen etten pysty sietämään. Ei jaksa kuunnella tuommosta, ei sinulla varmaan ole edes elämää kun viitsit edes vaivautua kertomaan jotain iha hölynpölyä tänne . Voi luoja. Hyviä jatkoja sinulle dirg.
ellauri204.html on line 512: Vanheneminen ei ole helppoa, koska kaikkihan te olette kiinnostuneita siitä, miltä minä näytän. Ulkonäkö on arka asia varsinkin, jos on esillä – silloin kuka tahansa voi kokea oikeudekseen tulla sanomaan ihan mitä tahansa. Kotikadullani eräs mies kommentoi viimeksi pari päivää sitten, että kaukaa katsoin, että oletpas kaunis, mutta etsä nyt läheltä sen kummemman näköinen olekaan. Se sattui.
ellauri204.html on line 584: Douze points to Jameson for showing middle finger to postmodernism. Sehän on selvää sumutusta, kapitalismin siirtomaatavarakaupan savuverhoa. In his view, postmodernity's merging of all discourse into an undifferentiated whole was the result of the colonization of the cultural sphere, which had retained at least partial autonomy during the prior modernist era, by a newly organized corporate capitalism. Nimenomaan niin!
ellauri204.html on line 639: Bregmanin ottaa esimerkiksi siitä, kuinka meidät saadaan uskomaan ihmisen pahuuteen, Nobel-palkitun kirjailijan William Goldingin luoman synkän ihmiskuvan, jonka tämä esittää Kärpästen herrassa, ja muistuttaa, että todellisuudessa asia on aivan toisin ja kertoo vuosien takaisesta tapauksesta, jossa kuusi (6) poikaa päätyi autiolle saarelle ja he toimivat aivan päinvastoin kuin Goldingin kuvitteellinen koneellinen poikia. Kun pelastajat saapuivat, pojat olivat iloisia ja hyvinvoivia: yhteistyöllä he onnistuivat hankkimaan niin ravintoa kuin juomavettäkin, punttisalin ja sulkiskentän vieläpä. No niin pystyivät Goldinginkin pojat, mutta ne jakautuivat heimoihin, jotka ottivat verisesti yhteen keskenään.
ellauri204.html on line 643: Ihmiset ovat valmiita tekemään pahaa lähinnä, jos heidät saadaan uskomaan, että nämä teot ovat todellisuudessa tai loppuvaikutuxiltaan hyviä. No jopa oli typerästi sanottu! Äärimmäisen tolvanaa! Eihän kukaan omasta mielestään pahaa tee, sehän on jo pahan määritelmässä.
ellauri205.html on line 204: Vastapelaaja, mutta onpa kaunis! Jääköön tämä sentimentti omaan arvoonsa. Weilin mielestä hienointa Iliadissa on hapan röyhtäys, joka jakautuu tasa-arvoisesti kaikille.
ellauri206.html on line 45:
ellauri206.html on line 49: Milloin tuli kesken kaiken alkavat romaanit?
ellauri206.html on line 50: Milloin romaaneista putosi settingit ja miljöökuvaus? Millon vaiennettin kommentoivat kertojat? Milloin tuli montaa näkökulmaa Vekkulan portaiden tapaan vuoronperään jyystävät romaanit?
ellauri206.html on line 56: Kai se sitten on vaan niin, että kun on tullut liian vanhaxi ettei noi E!F!K! tärpit enää nappaa, ei pysty enää lukemaan romaaneja loppuun asti. Ei kerta kaikkiaan kiinnosta miten apinoille kävi lopulta. Loppuhan on kuitenkin sama kaikilla, ne käpertyvät kerälle ja kuolevat.
ellauri206.html on line 119: Rikun lääkäriromaani
ellauri206.html on line 121: Lainasin Oulunkylän kirjastosta Riku Rinkulan Lääkäriromaanin. Se alkaa hyvin, onkohan musta tulossa Riku-fän?
ellauri206.html on line 154: 1. tammikuuta 2010 ilmoitettiin, että Ali Abbas saa Britannian passin. Alilla oli tarjouksia muista maista, kuten Kanadasta ja Yhdysvalloista, mutta hän hylkäsi ne, koska he eivät ottaneet hänen ystäväänsä mukaansa. Abbas selittää edelleen, että hän oli kieltäytynyt tarjouksesta mennä Kanadaan, koska henkilö, joka tarjoutui tuomaan hänet sinne, ei ottaisi tai voisi myös viedä ystäväänsä Ahmedia, toista sodan loukkaantunutta irakilaista, jonka hän tapasi Kuwaitin sairaalassa. Ahmed päätyi menemään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hänen kanssaan ja he ovat edelleen läheisiä ystäviä. Ali ja hänen ystävänsä lähtevät joka vuosi julkisuuspyöräretkelle, nimeltään Baghdad Bikers. Ali polkee, Ahmed ohjaa, niinkuin tanssi matka käy. Naantalin uimarannalla keskivartalolihavien perheenisien kullit pullottavat yhä uimahousuissa rauhallisina ja luotettavina. 2003 etäiseltä tuntunut mahdollisuus että amer. häivehävittäjät pommittavat Muumimmamman kahtia Muumilaaxossa on silminnähden kasvanut.
ellauri206.html on line 178: Tää Rikun romaani on kuin miesten Regina: tekohauska panoviisu laulettuna repivällä ämmänäänellä.
ellauri206.html on line 208: Talvisodan syttyessä ukki oli ollut nuori kersantti. Pahaa tuhoa tehneeltä ukilta puuttuu varpaita kuin Raidilta. Mistähän tässäkään Rikun turahduxessa on oikein kyse? Vaikea sanoa. Onko se uusi Väpi Linnan sotaromaani? Väpikö se nuoli Rikun hampaita? Väpi kuoli 1992, liian vanha siihen tehtävään. Ukki oli Ylen sankia priha, niinkö joku Väpin Hietanen. Meidän luokalla oli eräs Hietanen. Oliko se mukana 50-vuotisluokkajuhlassa? Saattoi ollakin. Sen naama on jo melkein unohtunut.
ellauri206.html on line 243: Sysmän kirjastossa on uusi vaatimaton mutta viehättävä kirjastonjohtaja, jonka kanssa tuli puhetta Houellebecqistä. Se oli lukenut vähän matkaa Michelin kirjaa Alkeishiukkaset mutta alkoi tympäsemään, jätti kesken. Tolkun ihminen siitä päätellen. Se on ollut Sysmässä kohta vuoden ja pitää työstä, pitäneekö Sysmästä? En huomannut kazoa onko sillä sormusta. Lainasin siltä Wellbeckin 6. romaanin Alistuminen eli Islam. Lisää islamofobiaa ihan takuulla.
ellauri206.html on line 246: Alistuminen, se on Islam suomexi. Wellbeckin sen niminen kirja on väärällään islamofobiaa. Sivulle 18 mennessä Wellbeck on osoittautunut lisäxi jo narsistixi ja misogyynixi. Michel on Riitan ikäinen eli aivan eri sukupolvea kuin me. Sillä on tod.näk. vielä miesten kuukautiset, ei ainakaan andropaussia. Tää kirja on Rikun lekuriromaanin doppelgängeri mitä tulee panovimmaan.
ellauri206.html on line 415: muuhun laittomaan seksuaaliseen
ellauri206.html on line 473: Liukkosen toinen romaani O ilmestyi vuonna 2017 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen mä olen lukenut, paxu kuin mikä, jotain narsistista nuorisohomostelua. Vuonna 2019 ilmestyi Liukkosen kolmas romaani, Hiljaisuuden mestari, joka on Helsingin Sanomien Jukka Petäjän mukaan ”äärimmäisen mielenkiintoinen, neuroottinen ja omapäinen romaani”. Olikohan se myyntilässähdys?
ellauri207.html on line 70: Nick Cave on myös kirjailija. Esikoisromaani Kun perse näki Herran enkelin ilmestyi vuonna 1992 (alkuperäisteos And the Ass Saw the Angel ilmeistyi 1988). Toinen romaani Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro) julkaistiin syyskuussa 2009 yhtä aikaa 30 maassa.
ellauri207.html on line 116: Yhä uudestaan ja uudestaan Lisbeth oli lyönyt häntä tiiliskivellä jolla meidän esi-isää mojautettiin romaanissa Maailman ääreen, ällikällä sekä omituisilla supervoimillaan: valokuvamuistillaan ja ilmiömäisellä tietokoneenkäsittelytaidollaan. Lisbeth oli maailmanluokan hakkeri, joka niissä piireissä tunnettiin ainoastaan nimellä White Anglo Saxon Protestant.
ellauri210.html on line 40: Piha-Anteron huumorin määritelmä on freudilaisen huumoriton: démenti de la réalité, affirmation grandiose au principe du plaisir. Se on nähdäxeni aivan hakoteillä. Huumori on nimenomaan tosiasioiden tunnustamista, ja sen tajuamista, etteivät ne ole huisin tärkeitä. Mikään ole kuolemanvakavaa, edes kuolema. Huumorille on kaikki suhteellista, se vaatii suhteellisuudentajua. Siihen nähden Anteron kovan linjan suhteettomuus vaikuttaa suht sentimentaaliselta. Vaikka kirjan takakannessa se vakuuttaa, että musta huumori on sentimentaalisuudelle vihainen kuin rakkikoira. No pääasiahan on että nyt voin vihdoin palauttaa Andrein kirjasen yliopistolle, sillä se on lainattu Seijan kortilla. Se on läpitte!
ellauri210.html on line 61: pikku-Charlie oli vanhempien kanssa campingilla ja tuli tohkeissaan kertomaan äidille: olisitpa nähnyt tuolla oli naisia joilla oli jättimäiset... Mitä isommat sitä tyhmemmät, keskeytti äiti. Vähän päästä Charlie tuli taas höxötyxissään: Näkisitpä siellä oli äijiä joilla oli aivan valtavat... Mitä isommat sitä tyhmemmät sanoi äiti taas. Oi, sitten taidetaan olla pulassa sanoi pikku Charlie. Miten niin? No näin isän hirmu tyhmän naisen kaa ja se oli ize tulemassa yhä tyhmemmäxi.
ellauri210.html on line 381: In the summer of 1914, Cravan began another phase of wandering. In 1916, he found himself in Barcelona where he somehow managed to book himself a high-profile fight against Jack Johnson. Johnson was in the midst of a celebrated stay in Spain, during which he was received by royalty and starred in movies. Photographs from the fight give some idea of the scale of the event, which was held at Barcelona’s huge bullfighting arena La Monumental. What the photos don’t convey is what a mismatch the fight was. Even a ring-rusty, thirty-eight-year-old Johnson was leagues ahead of Cravan. Johnson won with a sixth-round knockout, though it could’ve been over much sooner had he wished it. There are reports that Cravan shook with fear before the contest began, knowing how out of his depth he was. One writer has suggested that “Johnson and Cravan were more collaborators than competitors,” and that the event was a con, just a hype-fueled payday for an aging legend and a flamboyant interloper with no credible chance of a win—the Mayweather-McGregor of its day. Olikos tää se mazi josta toinen nyrkkipelle Heminwau kirjoitti siinä sonniromaanissa?
ellauri210.html on line 774: Tanguy oli myös joku espanjalainen autofiktiivinen sotaromaani. Mulla on kai se, erääntyneen kolleegan taaxeen jättämä. En jaxanut lukea, tuntui tylsältä.
ellauri210.html on line 966: jättäkää purot uomaan.
ellauri210.html on line 995: Jossain haastattelussa se putosi vahingossa ruuvaavattomasta ikkunasta 5m alas kadulle ja joutui koomaan. Koomasta toipilaana se alkoi tehdä kollaaseja. Se puuhas paljon elokuvissa ja sanoitti viisuja kuin Topi Kärki.
ellauri210.html on line 1044: Ovat muistojemme lehdet kuolleet on Pentti Saarikosken kokeellinen kollaasiromaani, joka koostuu aiempien tekstien katkelmista ja sitaateista. Siinä myös kohdataan satunnaisia ihmisiä ja televisiosta tulee ohjelmavirtaa. Myös kirjailijan huomiot ovat satunnaisia, kuten "liikenneympyrässä nuolet ajavat toisiaan takaa". Teoksesta on otettu toinen painos 2012 (Otava).
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri211.html on line 75: Miten mä voin olla näin huono, sanoo Aino Liinojan isä. En osu edes omaan päähäni. Toisellä yrityxellä tuli osuma. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
ellauri211.html on line 92: Rei kuulostaa tosi nelikymppiseltä tässä jorinassa. Sillä on hirvee darra lähdettyään kesken birthday partysta. Hughissa on selviä alkoholismin merkkejä. Se ei saa mennä omaan makuuhuoneeseensa koska Chika serkku nukkuu siellä. Järkevää varovaisuutta Reiltä, Chika on vasta 22. Ällöttävästi Rei ostaa kahvin ulos pahvimukissa ja heittää pois puolet juotuaan. Pitää metrossa tiukasti kiinni käsilaukusta. On koukussa gymin ohjattuihin kuntosaliharjoituxiin, joogaan ja balettiin. Niissä se venyttelee pikku japsupillua. Japanin USAn konsuli on hyvin korkeassa asemassa. Mutta tässä jorinassa roistovaltio on varmalla Irak, kuten sopii ajankohtaan. Pikakelaus tähän mennessä tapahtuneesta. Lonkkorotta pyörittää edelleen Tokiossa konsulttibisnestä. Päätöxeni palata yhteen Shagin kaa oli ollut Takeolle ikävä yllätys. Eli lue kaikki aikaisemmatkin seikkailuni! Takeo on nyt kukkien asettelukoulun rehtori. Se ostelee laittomasti vaaseja.
ellauri211.html on line 199: Huomaan kyllä mihin nuoli osoittaa. Duchamp oli 1/45 Piha-Antero Bretonin nuaareista humoristeista. Siltä lähti mm. tälläsiä aforismeja:
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala.
Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.
Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.
Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.
ellauri213.html on line 58: Jännitysromaani? Mikä vitun jännitys. Todella törkeää filistiinien haukuskelua parhaitten koukkunokkaperinteiden mukaan.
ellauri213.html on line 133: Riku Korhosen lääkäriromaani on väärällään kaikenlaisia vätyxiä ja misfittejä. Mutta samaa voi sanoa Embotelladosta! Mitä Waltin pullon henki tällä kertaa meille opettaa?
ellauri213.html on line 144:
ellauri213.html on line 363: Kristityt hakivat paikalle apostoli Pietarin, joka oli tuolloin Lyddassa. Apostoli käski kaikkien poistua. Jäätyään yksin Pietari polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari auttoi hänet selinmakuulle ja melkoisen tovin kuluttua kutsui väen huoneeseen. Kun kansa näki Tabitan elävänä ja tukka pörrössä, tieto ihmeestä alkoi levitä, ja se sai monet uskomaan Kristukseen. (Ap.t. 9:36-42) Pyhä Tabita eli Herran ylösnousemusvoiman todistajana, kunnes nukkui pois kaikessa rauhassa. Pietaria ei toista kertaa vaivattu. Se oli sillä aikaa jo ristiinnaulittu pää alaspäin.
ellauri214.html on line 50: P.P.P.S. Stm Nuolikoski on kokenut kaukopartiolainen, joka on ollut keskitysleireillä mukana vauvasta asti. Omaan alaleiriin kohdistunut kiusaamiskampanja tuli yllätyksenä. – Oli todella iso mutta iloinen yllätys, että tällaista tapahtuu nimenomaan partioleirillä. Futonissa on perhepartioleiri samassa, ja juuri tätä alettiin kiusaamaan ja dissaamaan aika isosti. Suurleirillä Hämeenlinnan Evolla on yhteensä 13 500 partiolaista 20 maasta. Leiri on jaettu kuuteen alaleiriin, joihin jokaiseen kuuluu parituhatta partiolaista. Lauantaina loppuva leiri kestää viikon. Futoniin kuuluvassa perhekeskitysleirissä on mukana kaiken ikäisiä pikkuvauvoista alkaen. Jotkut muihin alaleireihin kuuluvat väittivät kateina, että perheleiri sai maastoltaan paremman leiripaikan, koska siellä täytyi päästä kulkemaan myös panssarivaunuilla.
ellauri214.html on line 278: Kaikkien pitäisi myös edelleen muistaa, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ei Eurooppaan, tai USA:han. Länsimaat ovat lähteneet omaan passiiviseen sotaansa Venäjää vastaan ja se muka tehokas suunnitelma on menossa koko ajan täysin pieleen. Länsimaiden poliitikot eivät edes yritä rakentaa rauhaa, vaan toitottavat yhteen ääneen ettei sodan toinen puoli sitä halua. Rauhan saavuttaminen vaatii aina kompromisseja, nyt niitä ei Ukraina ja sen tukijat halua. Eipä näytä vastapuolikaan olevan halukas myöntymään Ukrainan ja sen tukijoiden vaatimuksiin.
ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia.
ellauri214.html on line 501: Vaikka tviitti oli huumorimielellä kirjoitettu ja sen kirjoittajalla on useampi tuhat seuraajaa, sitä seurasi kommenttien vyöry. Moni kiirehti kertomaan, miten pitää hänen tviiteistään, vaikka aina ei tule kommentoitua tai tykkäiltyä.
ellauri214.html on line 618: Pawel vääntää itkua täyttäessään 40. Tapahtuu kaikenlaista mutta mikään ei merkize mitään eikä johda mihinkään. Olgalla on paha virhe ajattelussa, sama kuin Sale Belowilla. Hän tuntee izensä hylätyxi lapseksi tai tielle kakatuxi kökkäreexi. Hänen pitäisi olla pääasia. Pawel ei uskonut kuolemattomaan sieluun ja sixi isäpapan ruumis oli kauhea. Pawelistakin tulisi tollanen säkki. Mitä kauheaa siinä muka on. Ei mitään ellet ole pahan kerran narsisti. Mitä Olga selvästikin on.
ellauri214.html on line 696: Laila Kinnunen s. 1939 oli Kinnusten iloisesta pelimanniperheestä ja sotalapsi Skoonesta. Kinnusen yksityiselämä oli traaginen ja alamäki alkoi hänen toisesta avioliitostaan. Puoliso Ville-Veikko Salmisella oli velkoja. Kinnusen nimi oli väärennetty vekseleihin ja ulosottomiehet kävivät heidän kotonaan. Salminen myös joi ja Kinnunen alkoi käyttää alkoholia omaan ahdistukseensa. Juomisesta alkoi tulla ongelma hänen odottaessaan tytärtään Mišićille ollessaan vielä naimisissa Salmisen kanssa. Hänen onnistui kuitenkin salata raskautensa ja alkoholisminsa pitkään. Milanan syntymän jälkeen lehdistössä julkaistiin ensimmäiset kohuotsikot Kinnusen alkoholinkäytöstä. Hänen syöksykierteensä jatkui kun Milana otettiin kolmivuotiaana huostaan isovanhemmilleen. Kinnunen kävi myös katkaisuhoidossa, mutta karkasi sieltä viikon kuluttua. 1980-luvulla Kinnunen asui kaupungin vuokra-asunnossa Käpylässä, vietti aikaa juopporemmeissä ja koki parisuhdeväkivaltaa. Hän ei kuitenkaan koskaan myöntänyt alkoholiongelmaansa. Hänestä alkoholi ei ollut ongelma, vaan osa ratkaisua.
ellauri214.html on line 699: Siitä lähin Isidorin unissa häämötti valtava pelottava musta reikä. Pyhä Rochus, joka eli noin vuosina 1295—1327, on eräs monista ruttopyhimyksistä. Hän sairastui legendan mukaan Roomaan suuntautuneella pyhiinvaellusmatkalla ruttosairaita hoitaessaan itsekin ruttoon. Silloin enkeli hoiti häntä ja Laila-koira toi hänelle ruokaa.
ellauri216.html on line 230: Vaan katotaampa kuinka jätkän käy. Kahden hengen piilonen privaattihuoneessa nyt ainakaan ei ole rikos, vaikka oiskin syntiä. Paraskin on sitäpaizi Terska sitä sanomaan, HS:än lasitalosta se heittää tässä kiviä. Iskä Sii Tin Tin tapas mätkiä susikoira Roita vyön soljella.
ellauri216.html on line 245: Pystyrintainen Milka arvaa koko juonen: Tero on pervo pyromaani tumputtaja. Mutta Tero ei sitä kiihota niet voit antaa olla. Koko luostari oli tyrmistynyt: Milka ei anna Terolle hilloviivaa! Ilmoitus sähköisti tunnelmaa vieraiden keskuudessa. Poliisit Lyhkänen ja Kolli kuulustelevat Teroa. Kaikki kirjat paloivat ja Serafim paizi se ziljoonan postilla.
ellauri216.html on line 249: Pietari ryhtyy muitta mutkitta homostelemaan. Tero näki pienenä miten isi puikotti äitiä kotisohvalla teeveen ääressä. Äiti vaikeroi. Olet... käsittänyt jotain väärin. Kaikki merkitys jota on ollut hajoaa. Terokin on näitä merkitysmiehiä. Terossa on selvästi uraniaanin ainesta. Sinä et voi enää jäädä luostariin kert et anna persettä. Suzän pyysi minut airoihin ja käski kiskomaan lujasti. Ja minähän meloin, kusen kyllästämällä kyrvällä kitkerään loppuun asti. Päämäärä ei ole tärkeintä vaan matka. Kun pussit tyhjenevät soutaminen loppuu.
ellauri216.html on line 286: Haidi hei, sanat eivät riitä kertomaan mitä Terosi on nyt tyrinyt. Tästä ette selviä. Nähdään!
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri216.html on line 330: Munkkeja ja nunnia hiippailee kylillä keräämässä rahoja hiippakunnalle. Se on kyllä vastoin Didakhen katkismusta. Valemunkki vaikuttaa hyvin väsyneeltä mutta piristyy kaljasta. "Herra oli laupias. Saimme pyhän äidin pelastettua palavasta kirkosta." Mikähän ihme tässä nyt on näiden pyromaanien kanssa? Pyromaanit on usein lytättyjä kaunaisia raukkoja.
ellauri216.html on line 334: Matkaa Kostromaan on meiltä 30 virzaa. Mummon suolakurkut käyvät, ne on kitkeriä ja puoliveteitä. Puolalaiset oli sekasorron aikana pahixia ryssissä, kunnes Romanovit hoitelivat ne. Puolalaiset valtasivat Kremlinkin ja esiintyivät siellä isäntinä. Romanovit piileskeli puolalaisia juurikin Kostromassa. Vuoroin vieraissa käydään, eix je Olga Tokarczuk?
ellauri216.html on line 348: Feodorovskajan ikonin ihmeellinen ilmestyminen Kostromassa ruhtinas Vasili Jaroslavitšille, Pyhän Aleksanteri Nevskin nuoremmalle veljelle, tapahtui 1200-luvun 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa. Ilmestyksen aattona, kaikkein pyhimmän jumalanpalveluksen taivaaseenastumisen juhlapäivänä, monet Kostroman asukkaat näkivät kaupungin kaduilla soturin, jolla oli Jumalan Äidin kuvake tazkana käsivarsissaan. Kostroman asukkaat tunnistivat pyhän suurmarttyyri Theodore Stratilatesin soturissa hänen ikonimaalauksestaan Kostroman katedraalikirkossa. Seuraavana päivänä, 16. elokuuta, vanhan tyylin mukaan, prinssi Vasili Jaroslavitš näki metsästäessään tämän kuvakkeen puun oksilla lähellä Zaprudnya-jokea. Hankittu pyhäkkö tuotiin juhlallisesti kulkueessa Kostromaan ja sijoitettiin katedraalin kirkkoon Suuren marttyyri Theodore Stratilatesin nimeen, minkä jälkeen se tunnettiin nimellä Feodorovskaya.
ellauri216.html on line 366: Maaliskuussa 1922 maakunnan kirkon arvoesineiden takavarikointikomitean alakomitea poisti rizan Feodorovskin ikonista ja vei sen pois tuntemattomaan suuntaan.
ellauri216.html on line 431: Arkkipappi John Syrtsov kertoo: "Äskettäin ilmestynyt Fedorov-ikoni antiikin kuvauksen mukaan Kostromaan tuonnin aikaan näytti tältä: se oli maalattu öljymaaleilla "kuivalle puulle". pää oikealla olkapäällä. Oikea kättä tukee jumalallinen lapsi, joka syleilee Jumalan äitiä. Jumalallisen lapsen oikea jalka on peitetty rizalla, kun taas vasen jalka on peittämätön polveen asti. Kääntöpuolelle on kirjoitettu Pyhä suuri marttyyri Paraskeva, ns. Pyatnitsa... Ikonin alaosa päättyy 1 1/2 arshinin pituiseen kahvaan."
ellauri216.html on line 435: Vuonna 1260, tataarien hyökkäyksen aikana Kostromaan, Jumalanäidin ikonista paljastettiin suuri ihme. Kun armeija astui taisteluun vihollista vastaan, puhtain kuva, jota kuljetettiin rukouksen laulaen, alkoi tihkua aurinkoa kirkkaampaa valoa, joka sokaisi ja poltti tataarit, upotti heidät ssanoinkuvaamattomaan sammioon ja muutti heistä häiriötön lento. Voiton jälkeen prinssi Vasily käski laittaa ikonin taivaaseenastumisen katedraaliin ja koristella sen rikkaasti arvokkaalla rizalla - "kultalla ja hopealla ja jalokivillä ja monivärisillä helmillä ja arvokkailla helmillä". Täällä, katedraalissa, ikoni pysyi vuoteen 1929 asti.
ellauri216.html on line 437: Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvaketta kunnioitetaan erityisesti Venäjällä, myös siksi, että juuri tämän kuvan kautta annettiin Jumalan siunaus Mihail Fedorovich Romanovin hallitukselle, jonka valinta Venäjän valtaistuimelle tapahtui vuonna 1613. lopetti Venäjän valtiota pitkään piinaneen valtion kuohunta. Moskovasta Kostromaan lähetettiin Zemsky Soborin suurlähetystö, joka toi mukanaan Jumalanäidin "Vladimirskajan" ja Moskovan ihmetyöntekijöiden ikonin. Kostromassa papisto tapasi heidät "Fedorov"-kuvakkeen kanssa, ja he kaikki menivät Ipatievin luostariin, jossa nuori Mihail oli äitinsä, nunna Matryonan kanssa.
ellauri216.html on line 443: Vuonna 1618 tsaari Mihail Fedorovitš lähetti Kostromaan "pieniä riipuksia", helmen päällä olevan rizan ja pienen Jumalanäidin ikonin hopeisessa kehyksessä ikonin koristeeksi. Vuonna 1636 ikoni kunnostettiin tsaarin innokkuudella ja koristeltiin jälleen runsaalla pylväällä.
ellauri216.html on line 451: Keväällä 1922, koko venäläisen kirkon arvoesineiden takavarikointikampanjan aikana, arvokas riza poistettiin "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellisestä kuvasta. Saman vuoden kesällä kunnostajat valtasivat Kostroman Kremlin temppelit; näin ihmeellinen ikoni päätyi heidän käsiinsä. Vuonna 1928 kunnostajayhteisö vei ikonin Moskovaan kunnostettavaksi, mutta pian ikoni palasi kuitenkin Kostromaan.
ellauri216.html on line 595: Zaari Alexanteri III ei kuole juna-attentaatissa samana syxynä. Vitali-eno kuolee spugena omaan kakkaansa. Alex kolmonen oli rauhanomainen ja Jouko Viänäsen näköinen. Liisan kanssa jatkuu jimbajamba ja pari suunnitteleekin jo ukkoutumista. Mut sit sattuu tää Ljuba intermezzo. Riza on maalarien bileissä juhlakunnossa käsi jo huorahtavan Ljuban kahvassa kun isä Johannes ilmestyy hirmu vihasena. Risa lähtee karkuun häntä koipien välissä. Suhde Liisaan vaikeutuu. Lähden taas Lisaa karkuun kotikylään. Aika törkimys. Kotona on taas samanlaista, kyntöä ja kanansyöttämistä. "Jumalauta mikä on mun tieni?" huokaan raatamisen keskellä. Ei ainakaan tämä jumazukka!
ellauri216.html on line 703: Suureen skeemaan vihitään usein vanhoja munkkeja hieman ennen kuolemaa. Suuressa skeemassa munkki tai nunna saa vapautuksen oman kinobioottisen luostarinsa järjestyksestä ja mahdollisuuden toteuttaa omaa rukousjärjestystä ja elämänrytmiänsä, joskus myös esimerkiksi erakkona. Skeema on siis eräänlainen tavoitteellinen henkinen taso, joka ylittää ihmisen maalliset halut. Se on elämää jatkuvassa rukouksessa. Se on Herramme Jeesuksen Kristuksen kävelevänä ikonina olemista, niinkuin kuppiloiden mainoxet. Ihmiset, niin maallikot kuin munkitkin, hakevat skeemamunkilta hengellisiä neuvoja omaan uskonnolliseen ja hengelliseen elämäänsä.
ellauri216.html on line 717: Toisin kuin edeltäjänsä, Serafim oli itsepäisesti ummikkovenäjänkielinen: hänen mielestään aitoon ortodoksisuuteen kuului nimenomaan venäjä saarna- ja virkakielenä.
ellauri216.html on line 854: Igumeni Haritonin kirja on tehty käsikirjaksi, joka on tarkoitettu luettavaksi yhä uudestaan. Niinpä suosittelisin tätä kirjaa jokaiselle omaan hyllyyn hankittavaksi. Sen seuraxi voi ostaa Salingerin romskun Frannysta ja Zooeystä.
ellauri216.html on line 1033: Muutamat munkit kuitenkin menivät sinne tekemään korjaustöitä ja valvomaan rakennuksia. Saaristoon oli sijoitettuna myös sotilasosasto. Valamoon jatkosodan aikana siirtyneet munkit poistuivat saarelta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikaan 20.6.1944. He "evakuoivat" luostarin omaisuutta vielä jonkin verran, mm. kirkonkelloja ja ikoneita. Valamon saarella olleet sotilaat poistuivat saarelta rauhan jo astuttua voimaan 20.9.1944.
ellauri216.html on line 1040: Keväällä 1940 järjestettiin presidentinlinnassa neuvottelutilaisuus Luovutetun Karjalan johtohenkilöille. Tuolloin presidentti Kyösti Kallio kehotti tilaisuudessa ollutta Valamon varajohtajaa Isaakia ostamaan luostarille Saastamoiselle kuuluneen kartanon Heinävedeltä. Kun luostarin edustajat menivät katsomaan tätä Papinniemen tilaa, he löysivät päärakennuksen eräästä huoneesta Sergei ja Herman Valamolaisia esittäneen ikonin, jota he pitivät erityisen suotuisana enteenä. (Hyvin kekattu Saastamoisen pojat!) Kaupat tilasta tehtiin 24.7.1940, ja paikkaa ryhdyttiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Luostarille kuuluivat nyt Papinniemen rakennukset sekä noin 300 hehtaaria metsämaata ja 50 hehtaaria peltoa.
ellauri216.html on line 1087: Vuonna 1930 luostarissa oli 300 veljeä ja 100 työläistä ja palkkatyöläistä. Munkit söivät niukasti, kuten seuraa 13. toukokuuta 1930 päivätystä vanhempien veljien kokouksen pöytäkirjasta: "Luostarin veljet syövät yksinomaan kasvisruokaa, kalaa... he saavat palan leipää vain juhlapäivinä... he syövät kasviöljyä... Rajallisilla varoilla luostari yrittää säästää kaikessa... Tämän lisäksi... ruokkii köyhiä pyhiinvaeltajia ja muita ilmaiseksi, mikä ei maksa [yhdessä] kymmeniä tuhansia markkoja... tekee yksityisiä lahjoituksia eikä tästä eteenpäin kieltäydy auttamasta niin paljon kuin mahdollista".
ellauri217.html on line 52: Mä vaan kuolasin ja menin vähin äänin Heidelbergissä pornoelokuviin kazomaan miten jonkun muun jäykkä muna ja kiristyneet testikkelit työstivät jonkun muun kirkkovenettä.
ellauri217.html on line 78: Calle Roseniuxen Elämän Leipä löytyi kierrätyskeskuxen ilmaiskopista. Se on yhtä höttöä kuin amerikkalaisten Wonder Bread. Vittuako se sanoo Peeveliä apostolixi, ei Pive kuulunut Jepen valizemaan ykkösketjuun vaan valkkasi ize izensä ja alkoi kexiä lisää juttuja omiin nimiinsä. Ne on paras jättää omaan arvoonsa.
ellauri217.html on line 130: Muhammedin nimiin pannut saavutukset ovat poikkeuksellisia, sillä hänen katsotaan paitsi perustaneen maailmanuskonnon, myös antaneen sille omaan esikuvaansa perustuvan jumalallisen lain, šarian, sekä perustaneen islamilaisen valtion, josta kasvoi Lähi-idän suurvalta. Monissa mahomettilaisissa arvioissa Muhammedia onkin pidetty kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana ihmisenä.
ellauri217.html on line 171: Tarina Koraaniin kuuluneista "saatanallisista säkeistä" tuli kuuluisaksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Tämä johtui siitä, että Salman arvosteli mumslimeita voimakkaasti oman jumalansa palvonnasta, josta he eivät halunneet luopua.
ellauri217.html on line 172: Kun Muhammed aikoi sanoa mekkalaisille jotain ikävää (että ne saisivat vain tyttöjä tms.) Saatana pani hänet kuitenkin sanomaan:
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri217.html on line 335: Jörkka vahvistaa mun tiivistelmän apinoiden elämän tarkoituxesta: se on tehdä lantiolla eleitä, joista uudet apinat saa alkunsa. Sisään vaan vaikkei seisokaan, ja sitä suuremmalla syyllä jos sattuu seisomaan. Marja puhuu pomon kanssa luurissa samalla kuin Petter pendelöi rytmisesti sisään ulos lootaan
ellauri217.html on line 371: Akromegaalisella Riku Korhosellakin oli kioskiromaani, tai siis Lääkäriromaani. Siinäkin oli viljalti panokohtauxia jos oikein muistan. Paljon muuta en enää muistakaan. Tiivistelmä albumissa 206.
ellauri217.html on line 407: Kioskiromaaneissa on erityisen paljon kopulointia. Niistä on epäolennainen jäänyt pois.
ellauri219.html on line 171: Theleman keskeinen laki on "Tee mitä tahdot" (Do what thou Wilt). Tämä ei tarkoita jokaisen halun toteuttamista, vaan sitä, että ihminen on velvollinen viisauttaan kehittämällä tutustumaan omaan jumalalliseen "Todelliseen Tahtoonsa", ikään kuin kohtaloonsa tai kutsumukseensa elämässä, joka hänen tulee edelleen toteuttaa. Käskyn voisikin tulkita tarkoittamaan: "Anna kohtalosi täyttyä." Tähän saa pääthelemiiteiltä kullanarvoisia vinkkejä ihan pikkurahalla!
ellauri219.html on line 649: komistukseksi, sietäisi joutaa katsomaan 24/7 uusintoja
ellauri219.html on line 684: Mutta korostaakseen sitä, että tässä ollaan nimenomaan menettelytapaa etsimässä ja esittelemässä, hän joutuu teroittamaan sitä, että menettelytapa on pidettävä erillään sisällöstä. Sisältöhän on uskonnossa keskeistä, sitähä saarnoissa käsitellään. Liturgia on sitten se osa missä mystiikka kohdataan. Ja korostaessaan mitä ”tämä työ” merkitsee, hän tuon tuostakin teroittaa sen erityispiirrettä verrattuna tavanomaiseen rukoukseen.
ellauri219.html on line 710: Samalla se, ja juuri samasta syystä, todistaa itseään vastaan: tällaista ei meditaatio nimenomaan saa olla. Nimittäin, vaikka se pyrkii osoittamaan, miten vahingollista kaikkinainen ajattelu, jopa jumalan hyvyyden ajattelu, on meditaatiolle, se edellyttää, että Raamattu kuitenkin pidetään kaiken perustana, ja marssittaa niin isän, pojan kuin pyhän hengenkin vallitsemaan ajatuksia kaikkina muina aikoina paitsi itse meditaatiossa.
ellauri219.html on line 719: Mutta sellaisuudesta lähtevä meditaatio on kiintopiste sinänsä. Moni on huomannut, että kun meditoi, tuntuu kuin olisi aina jonkin tiukan tuubin ympäröimä. Se on hyvin valloittava tunne siksikin, että ei siinä tunne edes tarvetta elämöidä eikä vannoa minkään nimeen. Riittää kun kokee oman olemassaolonsa tuubissa. Sää uskot vaikka mahDOTtomaan, luota "sydämees" vaan! Aika narsistista puuhaa oikeastaan, but I like it.
ellauri219.html on line 789: Tää oli vasta kirja I. Enempää ei pysty, on liian hapokasta. Kumma miten monet tyypit jaxaa uskotella izelleen et kyltää kaikki vielä hyväxi muuttuu kiven takana, pelastutaan johkin muuttumattomaan nirvanaan. Mixi ihmeessä? Mixei niille riitä kuin muillekin eläimille että elämä on joskus parempaa kuin toisinaan? Aika monien ihmisten ongelma on se, että ne ajattelee ihan liian paljon izeään. Ajattelisivat vaika muita eläimiä, niin olis eläminen motivoivampaa.
ellauri220.html on line 436: Paskat Rod Steiger esitti Ruzevia missään leffassa, se on taas Löllön omaa kexintöä. "Surulliset nymfomaanit buddhalaispilluineen." Millaisiahan nekin lienevät? Lenny sanoi ääneen mitä kaikki ajattelivat: parempi vaikka ydintalvi kuin neekerin kulli pystyssä palefacen tytön vaaleanpunaisessa perseessä. Kuukerin nelli tehköön ennemmin vaikka lasikukon!
ellauri220.html on line 562: Yritystalouden maisteri Isak Rautio on typerys. Se väittää että huumoria on niin paljon ettei sitä voi hätistää pyhienkään asioiden kimpusta sen enempää kuin kärpäsiä puolalaisen morsiamen pepusta: Till exempel tro, kultur, våld och sexualitet. Hölmö, nehän nimenomaan on vittuilun keskeisiä aiheita, koska ne nimtuten apinoita kiihtävät: EAT! FUCK! KILL!. Eihän mistään muusta edes tule kunnollista viziä. Kummallista millaisista häiskistä talousliberaalit lehdet tekee pappeja. "Me" sitä ja "me" tätä. Koko poinzi on ettei ole mitään "me", on vaan noi ja nää ja mää.
ellauri220.html on line 663: Esmeralda. Esmeralda voi tarkoittaa seuraavia: Esmeralda, naisen etunimi. Esmeralda, romanityttö Victor Hugon romaanissa Pariisin Notre-Dame. Esmeralda, Aleksandr Dargomyžskin ooppera. Esmeralda, Cesare Pugnin säveltämä baletti. Esmeralda, meksikolainen telenovela-sarja. Esmeralda Bank, merenalainen tulivuori Tyynellämerellä lähellä ... tai sit vaan smaragdi.
ellauri221.html on line 176: -Mihinkä tarvitsen! huudahti Älynen.-Ilman tuollaista laitetta kirjailija on kuin kädetön. Minä voin viedä höpinäfoonin kenen asuntoon tahansa ja koje kirjoittaa muistiin kaikki mitä siellä puhutaan. Minun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa se paperille ja silloin on novelli tai jopa romaanikin valmis.
ellauri221.html on line 191: Näettekö... toisin sanoen kuuletteko nyt? Niin, tuosta ei paljoa saa romaania varten, sanoi Mutteri mietteliäänä. Minä ilmaisen teille sen salaisuuden, sanoi Rinkilä. Kaikki kaupungissa tietävät jo tuosta höpinäfoonista, ja kun te vain olette poistuneet, alkavat he kiusalla huutaa kojeeseen jonnin joutavaa.
ellauri221.html on line 357: Bondilla nousi seisomaan ja he ottivat toisistaan kädellä kiinni. Toivoisin että olisit siellä huomenna, James, sanoi Kala. Bond hymyili: huomenna aamulla vai illalla? Ei ei kun menen naimisiin tän Vivianin kaa. Me ollaan lepakkoja näät, ellet huomannut. No voi hevon vitun rämeet, Bond ei saanut tästä kuin muutaman tuskallista seisokkia. Gala ei päästänyt sitä kuin sydämensä takaovelle. Entä nyt? Bond mietti. Mistä uusi hani alle? No kun on tuliterä brittiauto alla ja tukku puntia, tuskin siihen menee kauempaa kuin pari tuntia.
ellauri221.html on line 419: "Nimenomaan, siis ei-teolliset yhteisöt ja alkuperäiskulttuurit. Eurooppalaisessa kulttuurissa on tuhansia vuosia jo vallinnut luonnolle hanttiinpanemisen ajatus, joka ei ole kovin tuore, varmaan jossain Egyptissä peltokapitalismin seurannaisena keksitty."
ellauri221.html on line 432: Tänään lauantaina syyskuun 17. pnä Calle Rosenius terottaa: Jeesus toteuttaa pyyntönne kun rukoilette sitä oikein! Eli noudatatte Jessen esimerkkiä ja sanotte: Tapahtukoon sinun tahtosi! Silloin tahdotte just sitä mitä sattuu tulemaan, koska sehän on mitä taivaan porukat sattuu tahtomaan, nehän on kaikkivoipia. Kaikki pyyntönne toteutetaan, kun pyydätte samaa kuin edellinen tilaaja. Voi hemmetti mitä kusetusta, kuinka kukaan on voinut ostaa tällästä?
ellauri222.html on line 39: ...a man who was a towering intellectual (but short), a charismatic personality (but nasty) and Nobel Prize winner (anti communist) who searched in his writing for an answer (haha what did he find? EFK?) to the spiritual wilderness at the core of the human experience – but also (and above all) a petty man replete with human faults. Tää on tietysti Sale, jonka rusikointi jatkuu tässä Salen dickensiläistä pikareskiromaania lukiessa. Tämä albumi on jatkoa albumille 52, jossa Salea on jo alustavasti rökitetty.
ellauri222.html on line 53: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri222.html on line 63: Geenien vaikutus ei ole additiivista kiitos homo-ja heterozygotian. Sixi niissä saa ja tulisikin mendelöidä. Meemien suhteen asia on toisin: tilikirjassa on 1+1 vähintäinkin 2, joten rikkaiden kannattaa naida rikkaita. Nämä 2 menestystekijää ovat siis ristiriidassa. Tästä konfliktista saamme kiittää romantiikkaa ja romaaneja, kuten tätä Augie Marchia.
ellauri222.html on line 921: Sillä oli tekeillä avainromaani sen pelehdinnästä Fredin ja muiden aiempien hopeaselkien konttoreissa. Mun piti olla seuraava helmi nauhassa, ehkä kuhmuinen ja himmeä mutta sentään proffan titteli, olkoonkin että pieni pippeli. Niinkuin jonoteoriasta kiinnostunut isäukko Virtamo. Mistähän se tiesi että meidän aviovuoteen päällispeitto on sammalen vihreä? (Senkin sanan opin tästä selkkauxesta.) Sama peitto meillä on sängyn päällä vieläkin.
ellauri222.html on line 1029: The Riflemen of the Ohio, by Joseph A. Altsheler, on Salen poikasena lukema inkkariromaani jossa vastakkain ovat laupias paleface Henry Ware ja urhea intiaanipäällikkö Ohiosta nimeltä Timmendiquas. Kirjan pointti on, let the best man win. Tunnetumpi Timmendequas on Jesse joka raiskasi pikku Meganin ja sai aikaan lain nimeltä Megan Law. Jesse yhtä roistomaisine Paul veljineen oli sekin luultavasti Ohion intiaaneja.
ellauri222.html on line 1072: Lieventävä asianhaara Augiessa on eze edes yrittää ajatella asioita yleensä eikä yxinomaan töytäile rahan ja pillun perässä. Raskauttava on että sen ajattelu on avutonta ja enimmäxeen täysin päin persettä.
ellauri222.html on line 1096: Louisa de la Ramé(e) kirjailijanimi Ouida, (1840 Bury St Edmunds, Englanti – 1908 Viareggio, Italia) oli englantilainen kirjailija. Tunnetuimpia hänen romaaneistaan ovat Under two flags, Puck, Two little wooden shoes, In a winter city, In Maremma sekä lastenkirja Bimbi.
ellauri222.html on line 1097: Raméen kirjailijanimi Ouida muotoutui lapsena hänen etunimestään Louisa. Hänen sukujuurensa isän puolelta ovat Ranskasta. Hän kirjoitti vuodesta 1860 alkaen runsaasti romaaneja, jotka olivat lukijoiden suosiossa. Niiden täydellisiä sankareita, jotka ylittävät kaikki esteet ja voittavat sysimustat luihut viholliset, mahtavia erikoisia seikkailuja ja nokkelaa vuoropuhelua rakastettiin yleisesti. Kuulostaa ihan nykyisiltä jenkkisuorasoittosarjoilta.
ellauri222.html on line 1099: Marie Corelli, alun perin Mary Mackay (1855 Lontoo, Britannia − 21. huhtikuuta 1924 Stratford-upon-Avon, Warwick, Britannia) oli brittiläinen kirjailija. Hän syntyi Lontoossa skotlantilaisen runoilija Charles Mackayn ja hänen palvelijattarensa Elizabeth Millsin aviottomana lapsena. Marie Corelli kirjoitti suosittuja viihderomaaneja, joissa oli usein okkultisia aiheita. Teoksissaan hän vastustaa naisliikkeen liioitteluja.
ellauri226.html on line 131: Valkoiset ihmiset pelottavat minulta löysät housuun. Teidän voi olla vaikea sitä käsittää kun otetaan huomioon, että minä sentään olen valkoihoinen mutta toisaalta ihonvärini auttaa minua ymmärtämään asiaa paremmin. Minä esimerkiksi huomaan olevani aina aamuin illoin itsekin aika pelottava, joten tiedän, mistä puhun. Uskokaa minua jos huomaatte yhtäkkiä joutuneenne valkoihoisten piirittämäksi, teidän on paras olla varuillanne. Mitä tahansa voi tapahtua. Voit joutua raiskatuxi tai ammutuxi notmiinä jos olet musta mies. "Musta mies!"
ellauri236.html on line 152: Eipä ihme että Jamesin väsäyxiä on niin paljon filmeinä. Just tollaseen paskaan on filmimeediumi onnen omiaan. Aivokuoren sisältöjä ei tarvi kuvata, koska siellä ei ole kerrassaan yhtään mitään. Tyyppien toimintaa ohjaa yxinomaan aivorungon matelijanaivon kirjainkolmikko EFK.
ellauri236.html on line 220: Simo Knuuttila haaveili 70-luvulla kirjoittavansa kovaxikeitetyn romaanin, joka alkaisi: "Oli tukahduttavan kuuma." James Hadley Chasen esikoinen alkoi suunilleen niillä sanoilla. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan alkuvuodelle 1939.
ellauri236.html on line 236: Se pysähtyi kazomaan nukkuvaa kumppania, Vanhaa Samia, sitten kohautti olkia, meni lounasbaariin, jätti vanhan Samin kuorsaamaan kaaraan.
ellauri236.html on line 303: Blondi tuli tuomaan kinkkumunalautasta. Heinie nuuhki sitä kun hiän laski sen pöydälle.
ellauri236.html on line 470: Now this is romantic, don't we know. EAT! and FUCK! eternally at war. Good genes against food and shelter, and the good genes win. Sama juttu myös modernissa Foggissa. Vaikka, huomasitte kai, sammakkomaan lakukeppiä ei päästetty kättelemään punatukan äveriästä isäpappaa. Tämä vaivaannuttava episodi sivuutettiin taidolla. Tollanen kolmikko ei pysy koossa kuin jossain liberaalissa ajatuskuplassa tai 10 leguan syvyydessä valtameren pohjassa. Mixi muuten Passport ei ottanut päästä hattua tullessaan herrasmiesten klubille? Koska siltä puuttuu tapakasvatus!
ellauri236.html on line 539: Eli vielä laahusmaisempaa laahustelua kuin Hadley Chase konsanaan. Kylä suomalainen Raid hakkaa tän toinen käsi selän takana. Kiimaiset poliisit, uusimmat sisällöt, mainosti Yle. Janssonilla oli kyllä jotain vaikeuxia saada seisomaan.
ellauri238.html on line 113: Kämpin baarissa istuessamme mukavan tunnelman vallitessa minulle kävi ilmiselväksi, että Uuden Suomen kirjallisuuskriitikon, runoilija Polkusen, ja Apu-lehden toimittajan, maisteri Revon, välillä oli säpinää. Se oli sikäli odottamatonta, että runoilija Mirjam Polkunen eli jo vakiintuneesti runoilija Mirkka Rekolan kanssa. Jätin nämä kaksi Kämppiin säpisemään ja lähdin taksilla takaisin Kirjalle katsomaan miten runoilija Saarikoski voi.
ellauri238.html on line 136: En saanut kodissamme juhliviin sellaista yhteyttä, että olisin voinut saada heidät lähtemään, joten viisaimmalta tuntui että itse lähden lasten kanssa kotoa pois. Mutta minne? Helenan kanssa nukuin yhden yön Markku Lahtelan ja hänen saksalaisen vaimonsa Helken luona, aamulla lähdimme katsomaan miten Juri oli selvinnyt. Huonosti. Poika oli nälkäinen ja likomärkä, tein hänelle ruokaa ja vein sitten lääkärille saamaan hoitoa jo pahan näköiseen tulehdukseen, ja sitten taas kiireesti kotiin Helenan luo. Ensi töikseni soitin sieltä runoilija Maila Pylkköselle. Maila asui melkein meidän naapurissa Helenan ikäisen poikansa Riikon kanssa. Riiko ja Helena olivat usein saman puistotädin hoivissa ja Mailan kanssa olimme ystävystyneet, hän oli hyvin selvillä minun avioliittoni hankaluuksista. Maila sanoi: »Tulkaa tänne. Me mahdumme tänne kaikki.»
ellauri238.html on line 165: Varauduin siihen, että joutuisin olemaan Lontoossa yhden yön yli. Olin aivan varma, että Pentti oli vain hipynyt, jättänyt Leenan ties minkälaiseen jamaan ja mitään sanomatta mennyt Pariisiin ja sieltä Dubliniin. Dabliniin meno oli sikäli perusteltua, että hän oli lähtenyt Suomesta kääntämään Joycen Odysseusta englantia puhuvaan ympäristöön, Lontooseen. Kun Dublin oli sinä lähellä, hän menisi sinne, Dubliniinhan romaanin tapahtumat sijoittuivat. Leena kuitenkin olisi vaikeuksissa, siitä olin varma, koska vaikutti siltä, että Pentti oli lähtenyt pakosalle.
ellauri238.html on line 273: Pentin takana ei pysy mikään, eikä paljon edessäkään. Pentti ihmettelee mixeivät naiset anna kaikille. Pentti antaa, ja antaa kaikkensa. Ilmiselvä narsisti. Mutta hän jännitti ihmisiä aivan kuollaxeen, ja oli pirun tylsä selvänä. Paavolaiselle ja Saarikoskelle oli yhteistä alkoholismi ja bisexuaalisuus, vaikka Pentti (oman kertomansa mukaan) ei pannut sitä sinne kuin vaan kokeexi. Yrjö Jyrinkoski (lausuntataiteilija) kyllä koitti parhaansa, mutta Pentin perse oli ehkä liian pieni maali. Pena meni Tabe Slioorin kanssa Lauri Viitaa kazomaan Kellokosken sairaalaan. Viita ei ollut huomaavinan Tabea. Kyllä sen hullu täytyy olla, Pena lohkaisi.
ellauri238.html on line 277: Pena Saarikoski, Jomppa Ojaharju ja Hannu Salama, näiden Hansa-jengin hampparien avainromaanit on vielä lukematta, täytyypä lainata kirjaston porno-osastosta. Jompan Amok ja Salaman Tapausten kulku molemmat vittulevat Penalle, mutta vain Amokista Pena repi pelihousunsa. Jompan piti olla Penan nöyrä haba. Jomppa ja Pena lahjoittivat mainostemppuna Penan pesemättömiä rytkyjä rantojen miehille. Siitä teki laulun Juha "Watt" Vainio.
ellauri238.html on line 366: Tjörnin saarella kirjoitetut kolme tanssiaiheista kokoelmaa yksissä kansissa eli Tiarnia-sarjan sekä 1960-luvun kollaasiromaanin Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Teostaan varten runoilija varasti isänsä Simo Saarikosken Aunuksen sotapäiväkirjan 1919, siteerasi sitä kirjaansa luvatta ja välit isään katkesivat.
ellauri238.html on line 396: ”Minusta on nyt tullut Tjörnin runoilija, ja minusta voisi vielä tulla Bretagnen runoilija, kun ne eivät tunne Guillevicia edes nimeltä, tai ehkä se on Guillevicin oma syy, kun se on hyljännyt kotimaansa. Kuten minä omani. Ehkä minuakin ruvetaan Suomessa ylenkatsomaan, unohdetaan, mutta en kadu sitä että läksin sieltä: vieraisiin oloihin muuttamisestahan se johtuu että minä 1980-luvulla kykenen yhtä vahvoihin, ellen vahvempiin suorituksiin kuin 1960-luvulla. Keravalla asuen olisin tukehtunut.”
ellauri238.html on line 678: Tuula2 puserteli Penan lisäkivexiä saadaxeen sen seisomaan. Pena tuli mehukkaasti tyttöön takaapäin hyvin nopeasti. Tuula2 jäi kontilleen turhaan odottelemaan lisää samanlaista.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri240.html on line 199: Metaliousin muut romaanit myivät hyvin, mutta eivät yhtä hyvin kuin hänen ensimmäinen. Return to Peyton Place (1959) seurasi Tiukka valkoinen kaulus (1961) ja Eden Aatamitta (1963).
ellauri240.html on line 258: P.S. Äskön nähtiin amer. elokuva, nimittäin Winters Bone, jossa tähtenä oli (vielä nuorempana) se pienisuinen riitakäki tyttö (Jennifer Lawrence) joka ampui nuolipyssyllä muita alaikäisiä täysin tyhjänpäiväisessä dystooppisessa tositeeveepätkässä (Nälkäpelit). Tämä filmi oli hyvä siitä ettei kukaan huutanut. Ihan tyynenä vaan sahattin isävainaan kädet irti ketjusahalla ja opetettin eskaria ampumaan nylkemään ja syömään oravat. Minähän ne oravat myrkytin. Nää on mun maita ei tarvi tulla oravien mesomaan. Vähän kyllä vitutti että noi ex-hippihappodiilerit oli nähtävästi vajonneet ihan johkin klaanimeininkiin kuin tukholman lähiöiden somalit, ja että siinä oli filmitekijöiden mielestä ilmeisesti jotain hienoa. Mikä ihme siinä on ettei jenkit pääse eroon seppoilusta edes white trash-leffoissa. Get off my property! ne sanoo kuin diasteemainen ukrainalainen jutku viulunsoittaja putinistille musikaalissa. Rräyh räyh haukkuu rakit tontinrajalla.
ellauri240.html on line 264: Nyt tuntuu taas ettei näitä apinoiden koijauxia jaxa enää kauan seurata. Käännyt minne päin hyvänsä, samoja paskoja ne on aina. Kaikki romaanit ja nyytiset kertoo samaa tarinaa: apinat on paskiaisia.
ellauri240.html on line 299: Tähän albumiin sopisi hyvin lukaista loppuun kesken jäänyt Adichen kehitysromaani Kotiinpalaajat, koska siitä löytyy takuuvarmasti misogyniaa tykötarpeixi. Eli otetaan esiin pointteja Ifemelun seikkailusta ja zekataan pikku-Aunen kirjasta mitä ne todistavat miehistä.
ellauri240.html on line 305: Chimamanda Ngozi Adichie (s. 15. syyskuuta 1977 Enugu) on nigerialainen kirjailija. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 2006 ilmestynyt Biafran sodasta kertova romaani Puolikas keltaista aurinkoa (2006). Adichien teoksia on käännetty yli 30 kielelle.
ellauri240.html on line 413: Huvittavaa kuinka täälläkin niin monet sanovat että feminismi ajaa kaikkien tasa-arvoa, ja sitten kehotetaan katsomaan feminismin määritelmä sanakirjasta. Ei, minä en katso feminismin määritelmää sanakirjasta. Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan se mitä feministit konkreettisesti ja oikeasti tekevät, ja sitten yrittävät piiloutua sen sanakirja-määritelmän taakse. En ole nähnyt yhtäkään tasa-arvoista feministiä. Jos minun lapseni saisi tuollaisen kirjan niin käskisin polttamaan sen opettajan edessä. (👍 Hyvin sanottu: 15)
ellauri240.html on line 425: Vai haluaa opetushallitus tällä luoda keskustelua tasa-arvosta ja oikeudesta olla sekä toimia omana itsenään. Kovin ristiriitaista, jos ajattelee kirjan nimeä ja sisältöä. Ei ihme, että mielenterveys ongelmat lisääntyvät, kun nuoret eivät oikeasti saa olla tyttöjä ja poikia omina itsenään. Kun kyse on nimenomaan siitä että saavat olla oma itsensä. Se oma itsensä oleminen ei vaan tarkoita että olis pakko olla perinteisesti tyttö tai poika. Saa olla muttei ole pakko. Mitä pahaa on olla tyttö tai poika? Me olemme biologisesti kehittyneet siksi mitä olemme. Jos olisi tarkoitus ettei sukupuolia ole kaksi, olisimme kehittyneet jo satoja tuhansia vuosia samaksi sukupuoleksi. Näitäkin löytyy maapallosta, kuten esim etanat. (👍 Hyvin sanottu: ?)
ellauri241.html on line 211: Then, lighting on the printless verdure, turned Sitten landasi tulosteettomaan vehreään, kääntyi
ellauri241.html on line 543: Your soul in mine, and labyrinth you there Sielusi minun omaani ja sokkeloida sinut sinne
ellauri241.html on line 819: Siis kai Kiizin pojo tässä oli et antakaa hei tiedekaverit meidän romanttisten runoilijoiden loistaa ja toistaa näitä myyttejä, älkääkä tulko vittuilevasti sanomaan et "Hölmö! Hullu!" ja pilaamaan meidän sateenkaaria jollain prismoilla ym tieteellisillä selityxillä.
ellauri242.html on line 122: Jonk' ompi itse Roomaan maine mennyt.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri242.html on line 178: Perventsevin romaanissa "Kunnia nuorelta iältä" (1948) Adzhimushkayn louhosten puolustamisen teema kosketettiin ensimmäisen kerran.. Yksi kirjan hahmoista, Arseniy Afanasiev, kertoo olleensa louhosten puolustajain jäsen. "Toukokuusta kesäkuun viidenteentoista päivään he istuivat. Viisitoista tuhatta ihmistä... He romahtivat meidät kivillä, muurittivat uloskäynnit. Kivet imettiin, vettä ei ollut... Siellä kolme lasten hautausmaata jäi louhoksiin... Ja sitten niistä päästettiin savua ja sitten kaasua... kaasua... Kolmesataa ihmistä lähti, lähti tiehensä. Viidestätoista tuhannesta kolmesataa!" Yksi ensimmäisistä joka mainitsi tämän sodanaikaisen tragedian oli Perventsev.
ellauri242.html on line 180: Lisäksi koko romaanin ajan korostetaan jatkuvasti Krimin tataarien petturuudesta kansallisuutena suhteessa neuvostoviranomaisiin ja Krimin venäläiseen väestöön. Koko romaanin ajan Stalin Joseph Vissarionovich mainitaan toistuvasti, tietysti innokkaimmilla sävyillä. Ja partisaaniosaston georgialaiset, toisin kuin tataarit, esitetään rohkeina ja lujautumattomina taistelijoita. Mitähän ukrainalaiset ovat tästä mieltä? No ei midiä, vähävenäläinen wikisivu Arkadista on tynkä.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri243.html on line 94: Alussa on perinteistä Anne Frank-tyyppistä nazijulmuutta, jolla motivoidaan meikäpaskiaisten vastajulmuudet. 2 väärää tekee 1 oikean, kuha se meidän väärä on vielä julmempi. Eliittijoukon luutnantti Aldo Raine värvää amerikanjuutalaisia sotilaita Paskiaisiin, jotka levittävät pelkoa saksalaisten sotilaiden keskuudessa tappamalla ja skalpeeraamalla heitä. Rainella on tapana päästää joitakin vankeja vapaaksi kertomaan ryhmästään ja samalla luomaan pakokauhua vihollissotilaissa. Vapaaksi päästettyjen sotilaiden otsaan Raine kaivertaa puukolla hakaristin, jotta he eivät voisi koskaan piilotella palvelustaan Saksan armeijassa. Vittu mitä ääliömäisyyttä, ei kai kukaan saxalainen sitä piilotellut, siellähän ne oli kaikki Wehrmachtin rintamalla torrakot kädessä. Noudattaakohan amerikkalais-juutalainen Raine nyt tässä reilun sodan lakeja? Minkä maan univormu sillä oli päällä? Varmaan tähtiä ja raitoja. Pimeästä tähdestä tulleita ruskeita raitoja, skidmarxeja.
ellauri243.html on line 461: – tässä jutussa pääset katsomaan, miltä näyttää Venäjän suljettu netti
ellauri243.html on line 581: "Herra on puhunut" oli prof. Aamoksen suosikki. Aamos päättää profetiakirjansa viimeiseen näkyyn Herrasta, joka seisoo alttarin vieressä ja käskee tuhota temppelin ja tappaa kaikki ihmiset. Tuomion sanoma - jota opetetaan koko kirjassa - saavuttaa huipentuman tässä viimeisessä luvussa. Pakotietä ei ole. Kaikki, jotka hylkäsivät Herran, tuhotaan. sanoo Herra, sinun Jumalasi. Herra on puhunut. Ugh. (Hyi.) Aamos päättää ankaran tuomion kirjansa tähän viimeiseen toivon sanomaan. Daavidin dynastia palautetaan kirkkaudella ja hän näyttää Herran muille kansoille. Heidän satonsa on runsasta, heidän kaupunkinsa asutetaan uudelleen ja he korjaavat palkkionsa rauhassa. Jumala istuttaa heidät heidän maalleen, jotta he eivät enää koskaan kärsisi menetyksiä. Huomaa, että nämä Aamoksen lupaukset ovat vielä edessä. Herran suu on puhunut (Jes. 1:20, käärien sen:) "Hän täyttää vielä sinun suusi naurulla" (Job 8:21)
ellauri243.html on line 676: Minsk II:ssa suunniteltua liittovaltiorakennetta kohtaan ei ole koskaan ollut kiinnostusta. Ei koskaan ollut aikomustakaan antaa irtautuneille alueille Ukrainan historian ja sen kielten, kulttuurien ja perinteiden vaatimaa autonomiaa. Kaikkeen sitoutuminen oli vilppiä, jonka tarkoituksena oli pettää Moskovan ja Donbassin tasavallat, kun taas Ukraina aseisteli ja pommitti jälkimmäisiä helmikuussa alkanutta sotaa ennakoiden. Itävaltalainen koulukunta on heterodoksinen taloudellisen ajattelun koulukunta, joka kannattaa metodologisessa individualismin tiukkaa noudattamista, eli yhteiskunnalliset ilmiöt johtuvat yksinomaan yksilöiden motiiveista ja toimista. Itävaltalaiset kouluteoreetikot katsovat, että talousteorian tulisi perustua yksinomaan ihmisen ahneen toiminnan perusperiaatteisiin. Von Mises on yxi näitä piruja.
ellauri243.html on line 680: Mises kirjoitti ja vittuili laajasti klassisesta liberalismista. Hän kannatti täysin vapaata markkinataloutta ja vähimmäistä yövartijavaltiota. Misesillä oli ratkaiseva vaikutus oppilaaseensa Friedrich von Hayekiin, joka sai sittemmin taloustieteen Nobel-palkinnon (no tietysti) ja tunnettiin myös liberalismia puolustavana kirjailijana ja filosofina. Hayek on sanonut kääntyneensä sosialismista liberalismiin parikymmenvuotiaana 1920-luvulla nimenomaan opettajansa Misesin teosten Liberalismi ja Sosialismi ansiosta.
ellauri244.html on line 79: Sirolan Kaksi kaupunkia jäi vaille suurempaa huomiota. Kai Sirolalta jäi huomaamatta että Dickens oli jo kirjoittanut sen. Se kuvasi Ranskan suuren vallankumouksen aikaisia ja jälkeisiä vuosia Lontoossa ja Pariisissa. Teosta myytiin noin 200 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä kaikkien aikojen myydyimmän romaanin. Vain Sonja Kaurasen Anja Koo menee niukasti edelle. Helsinki ja Tallinna ei olleet yhtä vetäviä. Sirola vajosi syvään masennukseen. Itse hän kuvasi tilaa seuraavasti:
ellauri244.html on line 105: Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui Kaurasen kirjalliseksi läpimurroksi ja on edelleen etenkin yhä uusien sukupolvien suosikki ja kulttikirjan maineessa ja myös Suomen myydyin esikoisromaani.
ellauri244.html on line 150: Kauraprinsessan takautuvat kannanotot ovat ällistyttävän tätimäisiä. Vaikka Anja oli izekin perusrotinkaisia, meritokraattinen säätytietoisuus oli tapissa. "Aina eivät kirjallisten punkkarien ja kadun peruspogoajien näkemykset menneet aivan sulavasti yksiin. Meidän väitoskirjojen ja romaanien parissa häärineiden saattoi joskus olla hiukan vaikea ymmärtää nipin napin tarkkailuluokalta selvinneen rock-lyyrikon pelkistä kirosanoista koostuvia kontribuutioita, ja päinvastoin." Ja tää kohta on suoraan naistenlehdestä: plaaplaaplaa, "hymyilin" "miehelle" (ohraprinssi). Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri244.html on line 184: Samuel Butler (joulukuu 1835 – 18. kesäkuuta 1902) oli brittiläinen kirjailija. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat kokemukset Uudessa-Seelannissa. Hänen romaaninsa Erewhon (1872) pilkkaa utopiaromaaneja. Erewhonin maassa koneiden käyttö on kielletty ja järjettömyyden tutkimusta arvostetaan. Butlerin teos on kriittinen oman aikansa yhteiskuntaa ja uskonnollista puhdasoppisuutta kohtaan.
ellauri244.html on line 222: Väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin
ellauri244.html on line 223: Vannomaan nimeen jumalista julmimman
ellauri244.html on line 285: "Harri Sirolan toinen romaani on leimahtava rakkaustarina, kertomus nuoren suomalaismiehen ja Kreikassa syntyneen mulattitytön levottomasta suhteesta. Tapahtumapaikkana on ensin Pariisi, sitten huumausaineiden ja vallattujen talojen, bändien ja anarkismin Amsterdam."
ellauri244.html on line 291: Ehkäpä Räntämummo vähän venytti pienoisromaaniin niiden seurustelua romaaniteknisistä syistä. Voi vitjat mikä narsistinen kerskuri tää Kauraskakin on. Hyvä Harri ettet jäänyt siinä roikkumaan. Löysä Kaariposken poka oli tyhmempi mutta älys sekin lopulta ettei kannata. Nykyään Anja lojuu sohvalla kokoon kiertyneenä kuin kissavanhus Musta.
ellauri244.html on line 294: Se keskittyy vaan hieromaan Harrin kirjallista tappiota ihoon kuin mutanttininjakilpikonnien vastustaja Krang. Kyllä tässä on aika paljon tollasta luokkaretken makua.
ellauri244.html on line 312: Anjan kuvaamat harrivieroitusoireet ei oikein kuulosta kauramummolta. Ne on jostain toisesta pienoisromaanista lainattuja meemejä: "Muistin miltä Sysprinssi kuulosti ruiskahtaessaan suureen puhelimeen. Nirsk narsk ruis ruis." Sensijaan räntämummon viime lizari rantojen miehen näköiselle Harrille kokoomusnuorten kantapaikassa on hyvin uskottavalta kuulostava. Leskikeisarinnan revengeveto ihan Camilla Läckbergin kaliiperia. "Sanokaa etten ole täällä." Jättämisen sunnittelu oli aikanaan lempilajejani. Tunsin voitonriemua.
ellauri244.html on line 348: Valtakirja on Esa Sariolan vaikuttava psykologinen romaani. Jostain naistenlehdestä ilmeni takavuosina että Esukka oli vaihtanut toisen vaimonsa psykologi Helenan johkin nuorempaan kynäilijäkolleegaan. Sekö se on se Salla? Oliskohan tää väkilannoitus aiheuttanut uuden kukinnan ja avannut sanahanat tuokioxi uudestaan?
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
ellauri244.html on line 546: Lokki Joonatan (engl. Jonathan Livingston Seagull) on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama, pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaistu faabeli.
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri245.html on line 144: Nesbø vietti puolen vuoden virkavapaansa Australiassa. Matkan aikana hän kirjoitti esikoisromaaninsa Lepakkomies (1997), jossa rikostutkija Harry Hole ensimmäistä kertaa esiintyy. Lepakkomies-niteen alkupää on kuin joku Eyewitness travel opas, hirmu pitkästyttävä.
ellauri245.html on line 145: Teos sai Norjassa vuoden parhaan rikosromaanin Riverton-palkinnon ja sille myönnettiin myös vuoden parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinto.
ellauri245.html on line 151: Kirjoitanko aina vain samasta hahmosta, koska teoksella, jonka kannessa lukee ”Harry Hole -romaani”, on potentiaalia tavoittaa suuri lukijakunta? Esitän nämä kysymykset itselleni. Se on tärkeää, sillä tiedän, että päivä, jolloin kirjoitan jotain, yhdenkin lauseen jostain muusta syystä kuin oman kiinnostukseni takia, merkitsee samaa kuin ensimmäinen velvollisuuspano oman kumppanin kanssa: se on lopun alkua.
ellauri245.html on line 174: Lepakkomiehen norjalaisen poliisin nimi on sattuvasti Harry Hole. Se menee ausseihin selvittämään jotain murhajuttua. Kolleega Andrew on Australian neekeri (norjalaisten lempinimi). Spermaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitä löytyy Camillan kirjasta, tai Keazin Endymionin karvoista. Spermaa ei löytynyt kuten sanottu, koska norjalaisen puoli-TV-julkkisnaisen (23v, blondi, nätti elävänä) kohtu oli viilletty auki kuin norjalainen kalafilee. Ehkä sei koiranruokalaatuna. Toisen Harry Hole -romaaninsa Torakat (1998) Nesbø kirjoitti Bangkokissa, jonne myös teos sijoittuu. Tässä taitaa olla joku sapluuna? Onko Nesbö sarjamatkaopas? Sehän se. Mutta jäbään ei ole luottamista pitemmälle kun sen jaxaa heittää, Torakassa se väittää mm että Kiinassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Se ei ole muuta kuin tietämätön tolvana.
ellauri245.html on line 187: Harry Reijän seikkailut Australiassa jatkuvat. Hei onko tämä minulle kysyy ruåzalainen Birgitta ja kietoo kätensä Harryn jököttävän vällykäärmeen ympärille. Naituaan 1 varvin ja hetken juzkattuaan he heittäytyvät toistensa päälle "kertaalleen" kuin 2 kiimaista pupua. Tällästä se on kirjoissa, niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana. Väpelö Harry yllättäen saa, mm. osallistua motivoimattomaan neljä yhtä vastaan nyrkkiväkivaltaan alaluokan baarissa jossa lentää hampaita ja hammaskiveä. Nesbön kuvaus siitä on yllättävän herkutteleva ja silti kumman vauhditon. Samaa meisinkiä kuin el Zorrossa muttei yhtä nokkelaa. Jotenkin omituinen tää häiskä on. "Napata mukaan" on yxi alaluokan sanoja.
ellauri245.html on line 198: Norjalaisilla streebereillä on vaan suunta selvillä kuin hyttysentoukilla: ylöspäin. Norja on natomaana mikäli mahdollista vielä vastenmielisempi kuin svedut. Norjan suurilevikkisin lehti on jälleen nazimonopolilehti Aftenposten. Verdens gangille on tullut vesterlandets undergang. Vaikka sama Schibsted konserni ne molemmat omistaa, kuin eri pesukonemerkit.
ellauri245.html on line 317: Koti-Suomessa ei ole nähty kuin Turun puukotus. Izenäisyyspäivän viihteexi täytyy tyytyä kazomaan Qatarin potkupallohuligaaneja ja Ukrainan tuhotulvia. Plus kättelyä ja pukuloistoa, parhaassa tapauxessa häiriköintiä takaovella.
ellauri245.html on line 576: Rangaistuksen koventamisperusteena olivat hänen aiemmat tuomionsa vastaavanlaisista rikoksista. Miehellä oli viimeiseltä 10 vuodelta rikosrekisterimerkinnät kolmesta eri petoskokonaisuudesta. Mihinkähän tarvitaan näitä rikosromaaneja, kun todellisuus on taruakin ilkeämpi?
ellauri245.html on line 727: Tiedätkö mistä tietää olevansa erittäin, erittäinkin vanha? Siitä että krimisarjoissa jossa mennään penkomaan pahantekijöiden nuoruusaikoja kaikki muinainen on tapahtunut joskus 80-luvulla viiva millenniaalina, eli aikoina jotka on meidän izemme kannalta aivan liian uusia. Esim. tosta Cruella de Vile- Burghista ei mulla ole mitään havaintoa, eikä liioin äskeisen skotlantilaisen dekkarisarjan 90-luvun nuorisotapahtumista. Me ei oltu enää silloin nuoria! Tapahtuma-aikana menneitä penkova poliisineitonen oli kolmivuotias. Mutta sillä on vahva "moti", sanotaan "silmäyxessä."
ellauri246.html on line 50: Agnon muutti 1908 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.
ellauri246.html on line 339: Kivien laittaminen haudoille on juutalainen perinne, joka vastaa kukkien tai seppeleiden viemistä haudoille. Kukkia, mausteita ja oksia on käytetty joskus, mutta kiveä suositaan, sillä juutalaisen uskonnon keskuudessa se koetaan nimenomaan juutalaiseksi tavaksi. Es iz fil tshiper. Tapa juontaa vanhasta perinteestä, israelilaisten erämaavaelluksen ajoilta, jolloin haudat peitettiin kivillä. Nykyisin myös kukat ovat yleistyneet.
ellauri246.html on line 366: David Leanin ohjaama elokuva Tohtori Živago valmistui 1965. Sen käsikirjoituksen laati Pasternakin romaanin pohjalta Robert Bolt. Robert Frost jäi nuolemaan näppejään. Samaan aikaan Joseph alkaa opiskella englantia ja puolaa itsenäisesti.
ellauri246.html on line 371: Näinä vuosina on tullut vaikein hänen kohtalossaan. Tämä liittyy ensisijaisesti onneton rakkaus. Sitä voidaan kutsua romantico-runoilijan (S. Albert Kivinen) sanoin kivisexi. Maria Basmanova oli epätavallinen tyttö eikä muuttunut ajan myötä. Kuuluisa taiteilija, kylmä, hiljainen, jossa tuntui ujo kauneus. He tapasivat maaliskuussa 1962, ja useimmat eivät nähneet. Menimme kaduilla. Hän luki runojaan, hiän kuunteli. Mutta romaani ei hyväksynyt hänen vanhempiaan. Pian ystävät alkoivat usein riidellä, joka kerta eroten ikuisesti. Julma masennus ja itsemurhayritykset olivat seurauksia näiden kierteiden seurauksista hänelle. Ystävät usein näkivät ranteensa sidoksissa veren jälkiä. Ja lopullinen kuilu on tulos kaikkein tavallisimmasta: banal Love Triangle. Yksi lähimmistä Josefin ystävistä Dmitry Basyshev otti tytön ystäväxi ajanjaksona, jolloin Brodsky oli piilossa poliisilta, jo pelkäävät vainoa virittää. Siellä he sopivat. Joseph saapui selvittämään, mutta hiänellä ei ollut aikaa puhua hänelle. Pidätys ja tuomioistuin seurasivat. Ja tämä on täysin erilainen tarina, marinan kuilu suorastaan.
ellauri246.html on line 414: "Ilman kompassia, asettaen tapaa, // Käytän ylpeyden korkeusmittaria" - "Winter Mail". Lyyrinen sankari on matkustaja valtavassa alueessa ilman maamerkkejä, joissa henkilö ei ole tuhota itsensä henkilöksi, on oltava yksinomaan mieli ja moraalinen tunne. Tää kuulostaa joltain tietokonepeliltä. Matkustaminen avaruudella toimii elämänpolun metaforina - ihmisen polku läpi ajan. "Casting" (1987) - elämänpolku. Se on verrattavissa vuoristoreitteihin ja Aasian väreihin. Tämä on erittäin kova tapa, mutta mikä tärkeintä - jos saavutat jopa ylhäältä, on tärkeää, ettei huimausta rupee alkaa.
ellauri246.html on line 422: Joskus Brodsky tarkastelee itseään erittäin korkealla ja erittäin kaukaisella näkökulmalla, esimerkiksi enkelin silmät ("keskustelu ..."). Tämä on täydellinen, erittäin objektiivinen näkökulma. Brodskin itsensä määritelmä ei riitä. Hän asettaa kuoleman ilmiön keskenään ja elämään. Rajojen tragedia on Brodskin käsitystä, joka ylittää kaikki hänen draaman. Jos haluat löytää aukon rakkaastasi, joka jakaa sulle kotona ja auttaa tietoisuutta, kaikki odottavat erottamista maailmasta. Suurempi kauhu päällekkäin ja vähemmän juna-asennossa, joka jossain määrin neutraloi sen ja auttaa kestämään sitä. Kuolema olennaisena osana, jolla on merkittävä paikka Brodskin teoksissa. Työn varhaisessa vaiheessa on ominaista epiteeli "musta". Brodsky antaa kuoleman proosan ulkonäöltään. Itse aika, Brodsky, joka on luotu kuolemalla. "Henkilö on itsensä loppu ja menee pois." Rajojen prisman kautta kuolleisuus arvioi runoilijan ja Brodsky, jossa kuoleman osuus esitellään, jää riman alle. Runko korostaa, että sielu, joka on uupunut kokemuksilla, on kuin langat. Elämän käsitys liikkeeksi kuolemaan asettavat melankolian. Brodskin sävyisä runo on eräistä irrottamista päivittäin. Brodsky pyrkii katsomaan reunaa ja olettaa, että se odottaa meitä kuoleman jälkeen. Aluksi runoilija mahdollistaa mahdollisuuden elää arkussa. "Letter pullossa" (1965): "Kun on vaatimaton alus ... Menen hienosti ehkä." Hänellä on puhtaasti symbolistiset ajatukset elämästä unelmana unessa ja kuolema - ylösnousemuksena toisen valtakunnassa. Vähitellen BrodSky alkaa paljastaa järkeistisen ymmärryksen ja tulkinnan tunnettuja uskonnollisia ja filosofisia käsitteitä. Eli sieltä ne tulee kaikki taantumuxen ainexet kun juutalaista vähän raaputtaa.
ellauri246.html on line 453: Runon tila on kulttuurin tila, hengellisyys. Ja täällä vuosisatojen ajan yksi runoilija kuulee toisen runon, jonka jauhot hän oppii ja ottaa omaan pussiinsa. Hinnat yksi ja muu ihmisen kuoleman aidan suru. Jos Donna, Earthly Life - Hell, sitten Brodsky tykkää siitä lähtä jo kävelylle, kauheasta tuomioistuimesta, jossa individualistiset ihmiset onnistuvat jopa nukkumaan. Disoobidisen unen motiivi, joka kattaa kirjaimellisesti kaiken maan päällä. Ei sattumalta myös elossa olevan tekijän kuvauksessa ei juuri mikään poikkea kuolleista. Sleep ja hyvä ja paha, ja Jumala nukahti - kaikki nukkuu, ja siellä on lumisadetta kuin Neuvostoliiton televisiossa ohjelman loputtua, joka peittää maan kuin valkoisen savvan. Ainoa olento, joka Brodskin mukaan ei nuku tällä hetkellä ", runoilija (John Donne), jonka tavoitteena on luoda ihanteellinen maailma, kauniimpi kuin koskaan keksittyt. Vaikka runot on kirjoitettu maan päällä, se korostaa Brodskista, että elämää ei ole tarkoitus lopettaa.
ellauri246.html on line 531: Mit vit? Nazi-Hydegger! Niinpä tietysti. Brodski havaitsi ajatuksen kielestä, joka on talon takana, joka kertoo meille runoilijoiden kautta, mitä on olla historiallinen ymmärrys. Runori omistaa intuitiiviset ja transsendenttiset tavat tietämään. Runojen riippuvuus kielestä, Brodsky tähdentää, ehdottomasti ja samanaikaisesti kirjastossa. "Kielellä on valtava keskipakopotentiaali. Runko on kielen olemassaolo. Ironia välinpitämättömyydelle, joka ilmenee tehtäessä runoutta valtiolle, usein politiikkaan on liittynyt tulevaisuuden välinpitämättömyys, joka aina edustaa runoja menneisyyteen. "Valtion filosofia, hänen etiikansa, puhumattakaan estetiikasta, on aina eilen." Kielen kautta runoilija luo kauniin luokan, joka "ei pure, haukkuu vaan, se on itsestään säilytys ihmisen vaistosta." Brodsky omistaa elämänsä luomaan kehittyneempiä muotoja, ennen kaikkea hengellistä olemassaoloa, jotta historiallinen prosessi ei häiritse ja mies ei häirinnyt.
ellauri246.html on line 539: Viimeiset 17 vuotta Brodsky asuu New Yorkissa Grinja-kylässä, ja jokainen kevät johtaa kirjallisuuden kulkua. Runoilija on naimisissa ja kutsui Anna-Marina tyttären Akmatovan ja Tsvetaevan kunniaksi. Neuvostoliiton totalitarismin kaatumisen tapahtumista Brodsky vastasi myönteisesti ja sanoi, että hän ei häpeä ensimmäistä kertaa entiselle kotimaalle. Samaan aikaan Farce Perestroika pakotti hänet luomaan postmodernin ironista tekstiä, joka perustuu Neuvostoliiton materiaaleihin, "Perestroika". Eipä kaveri lähtenyt takas Lenindgradiin vaikka oliskin ehkä päässyt. Mitäs sillä olis ollut siellä enää tekemistä, länkkäreiltä lähti leveämpi leipä.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 226: Veijariromaani eli pikareskiromaani kuvaa usein näennäisen omaelämäkerrallisessa muodossa kuvitteellisen tai historiallisen henkilön seikkailuja, vastoinkäymisiä ja urotekoja parodiseen ja satiiriseen tyyliin. Veijariromaanit ovat sietämättömän tylsiä, ja niiden hahmot voittopuolisesti paskiaisia.
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri247.html on line 232: Pikareskiromaanin sankari ei yleensä kehity, joten tässä suhteessa laji eroaa ratkaisevasti kehitysromaanista, joissa sankarit päinvastoin kehittyvät. Pikareskiromaanin päähenkilö on tyypillisesti orpo tai jollakin tavalla sivullinen, vakiintumaton ja alituiseen liikkeessä niin maantieteellisesti kuin sosiaalisestikin. Lajin kehityksen ja suosion taustana on nähty keskiaikaisen säätyjärjestelmän rappeutuminen, jolloin raha mahdollisti yhteiskunnallisen nousun ja alemmat kansanosat alkoivat epäillä ylempiensä moraalia.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 236: Veijariromaanit olivat tavallista suositumpia ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Nykyajan veijariromaaneissa on perinteiselle veijarihahmolle tuntemattomia moralistin ja anarkistin piirteitä. He ikään kuin edustavat viattomuutta ja kriittistä ajattelua turmeltuneen ja vieraannuttavan maailman keskellä. Moderneja veijariromaaneja ovat esimerkiksi tšekki Jaroslav Hasekin Osudy dobrého vojaka Svejka za svétové valky (1920–1923, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa), yhdysvaltalaisten John Steinbeckin Tortilla Flat (1935, Ystävyyden talo) ja Saul Bellow'n The Adventures of Augie March (1953, Augie Marchin kiemurat) sekä saksalaisten Thomas Mannin Bekenntnisse des Hochstaplers Felix Krull (1954, Huijari Felix Krull), Günter Grassin Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) ja Heinrich Böllin Ansichten eines Clowns (1963). Mannin teoksessa – kuten veijariromaaneissa usein – korostetaan huijariuden ja taiteilijuuden yhteyttä. Peltirummun rumpali Oskar Matzerath on varsin perinteinen veijarityyppi: hän lopettaa kasvamisensa kolmivuotiaana ja tarkkailee yhteiskuntaa kääpiöperspektiivistä saattaen naurettaviksi kaikki ideologiat.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri247.html on line 240: Juu kyllä näissä listoissa on läjittäin juuri sellaisia romaaneja ja hahmoja jotka on olleet musta yököttäviä. Extoi Rabelaisin jäbäkin kuuluisi tähän porukkaan? Laahustaustaisia nousukkaita, joista tulee vitun snobeja. Hyvinkään kultahattuja.
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri248.html on line 198: Lou Andreas-Salomé (synt. Louise von Salomé eli Luiza Gustavovna fon Salome, ven. Луиза Густавовна фон Саломе; 12. helmikuuta 1861 Pietari – 5. tammikuuta 1937 Göttingen) oli venäläissyntyinen psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän oli monipuolinen kirjoittaja ja hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat monet kirjailijat, filosofit ja taiteilijat, kuten Nietzsche, Freud, Rilke ja Rée. Monikohan niistä pääsi nuohoomaan myös Salomen savuhormia? Kaikkiko?
ellauri248.html on line 204: Salomén äiti vei 21-vuotiaan tyttärensä Roomaan. Siellä Salomé tutustui kirjailija Paul Réehen, jonka kanssa hän aloitti suhteen. Muutaman kuukauden kuluttua, 13. toukokuuta 1882, Réen ystävä Friedrich Nietzsche liittyi heihin. Kolmikko eli ja matkusti tiiviisti yhdessä, kunnes Nietzsche irtautui kolmikosta.
ellauri248.html on line 214: Salomé kirjoitti useita unohduksiin jääneitä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli ensimmäisiä naispuolisia psykoanalyytikkoja ja ensimmäisiä naisia, jotka kirjoittivat naisen seksuaalisuudesta psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Hänen kirjansa Die Erotik julkaistiin 1911, jo ennen kuin hän oli tapaillut Freudia. Teos oli tehty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.
ellauri248.html on line 317:
ellauri249.html on line 58: Keväällä 1918 tuotiin Kirkkonummen Sigurdsissa taistelleet ja punaisten vangixi joutuneet pojat Helsingin Liisankadulla olevaan ruåzalaiseen reaalilyseoon. Siellä heitä kuulusteltiin ja pidettiin kuulustelupöytäkirjaa. Eräs poika (Hjalmar B.) oli ylen tyhmä eikä ymmärtänyt yhtään mitään. ÄLÄ JAUHA! hikeentyi kuulustelija. Toinen (ja nimi oli Carlson BC) mankui mamma Matildaa tuomaan Fazerin suklaata. Nämäkin infot löytyivät Tauno Körilään teoxesta Suuri kaskukirja, mutatis mutandis.
ellauri249.html on line 214: Sisällissodan jälkeen Ukraina oli raunioina. Puutetta oli asunnoista, hiilestä ja elintarvikkeista. Elintarvikepulan johdosta Hruštšovin ensimmäinen vaimo Galina kuoli nälkään. Lapset Leonid ja Julina jäivät isän yksinhuollettaviksi, kunnes hän 1924 meni naimisiin Nina Petrovnan kanssa. Leninin hallinto ei luottanut Donbassin alueen työläisiin, sanottiin että ”heidän proletaarinen tietoisuutensa oli hukassa”. Työläiset lakkoilivat, ja heitä teloitettiin summittaisesti. Hruštšov nimitettiin vuonna 1922 johtamaan Rutšenkovon kaivosta ja hän paneutui tehtävään tarmokkaasti. Hän olisi puoluetoimitsijan työn sijasta opiskellut kaivosteknikoksi. Puolueen linjariidoissa hän päätyi kannattamaan Trotskia, mitä hän joutui myöhemmin selittelemään ja varomaan.
ellauri249.html on line 220: Ukrainassa kommunistipuolueen johdossa oli Lazar Kaganovitš, joka oli Josif Stalinin tukija. Hän otti nuoren Hruštšovin huomaansa, jonka jälkeen hänen uransa lähti nousuun. Hruštšov tuki Kaganovitšia Ukrainan puolueen valtakamppailussa ja Kaganovitš junaili Hruštšovin Stalinon alueen johtajaksi. Hruštšovin piti ensiksi järjestää Kaganovitšin tuella parjauskampanja alueen johtajaa Moisejenkoa vastaan. Hruštšov syytti Moisejenkoa
ellauri249.html on line 263: Hruštšov oli omalta osaltaan osasyyllinen nälänhätään. Hän oli antanut Stalinille tilanteesta liian hyvän kuvan ja yritti jälkeenpäin paikata tilannetta. Hänen yrityksistään huolimatta luovutuskiintiöitä ei pienennetty jälkikäteen. Hän väittää muistelmissaan nousseensa rohkeasti kertomaan Stalinille kansan kärsimyksistä. Arkistolöydöt vahvistavat asian. Stalin kutsui Hruštšovin Moskovaan, missä oli luvassa mitä kovaotteisinta höykytystä. Karkean ojentamisen jälkeen Stalin lupautui antamaan Ukrainalle apua muun muassa viihtyisien katukeittiöiden ja siemenviljan muodossa.
ellauri249.html on line 270: Stalinin viimeiset vuodet 1949–1953 olivat ankeaa aikaa. Kommunismi oli muuttunut Amerikan hegemoniaa uhmaavaxi venäläiseksi imperialismiksi ja Stalinin hovi kävi veristä ja vodkaista valtataistelua. Stalin kärsi sydänkohtauksista vuosina 1945 ja 1947. Hän korvasi puolueen kokoukset irvokkailla aamuyöhön kestäneillä juomingeilla, joissa käsiteltiin valtion juoksevia asioita. Stalinin alaisille ne olivat puhdasta nöyryyttämistä. Stalinista oli huvittavaa kun ihmiset nolasivat itsensä ja kokivat nöyryytyksiä: tuolille laitettiin tomaatteja ja joku pakotettiin istumaan niiden päälle, viiniin laitettiin suolaa ja se joka oli raitis, pakotettiin juomaan votkaa niin kauan, että menetti tajuntansa.
ellauri249.html on line 339: Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 61: Offenbach sävelsi jotain Hoffmannin Antonian lauluja, kuten Aku Aataminsaari laittoi Edisonin sanomaan. Ei pie sekoittaa Hugo von Hoffmansthaliin joka oli aatelisnimestään huolimatta jutku.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 152: Uuden kirjallisuuden todellisia betoniraudoittajia ovat Furmanov ja Fadejev, A. Tolstoi ja M. Solohov, Serafimovitš ja Malyškin, Novikov-Priboi ja Seifullina. Fedinin Konsta muistuttaa, että Fadejev oli 1920-luvulla ensimmäisten joukossa ottamassa tehtäväkseen myönteisen neuvostoihmistyypin luomisen, minkä tärkeys oli koko kirjallisuuden kannalta perustavaa laatua, ja täytti tuon tehtävän teoksessaan Yhdeksäntoista (Razgrom). Vain muutamat vanhemmat prosaistitoverit, Furmanov, Serafimovitš, Gladkov, uskaltautuivat ennen häntä tai miltei samaan aikaan hänen kanssaan sellaiseen uudistukseen. Fedin sanoo Tšapajevia romaaniksi, joka asetti kerronnassa kärkitilalle uuden henkilötyypin taiteellisen kuvauksen. Fedin puhuu ylpeyden tuntein siitä, että uusi ihminen on V. Ivanovin, N Tihonovin, I. Sokolov-Mikitovin teoksissa huomion keskipisteenä. Hän arvostaa korkealle M. Prišvinin, I. Erenburgin ja V. Šiškovin teokset ja muistelee hyvällä A. Lunatšarskin näytelmiä.
ellauri254.html on line 264: Стальных машин, где дышит интеграл, Teräsmasiinat joilla ei ole sielua jää seisomaan
ellauri254.html on line 294: Runoilijan perhe-elämä ei ollut helppoa. Bloc todella palvoi valittua, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että avioliiton tärkein henkinen affiniteetti ei ollut fyysinen vaan epäfyysinen. Tämän seurauksena hänen vaimonsa sai paljon miesystäviä. Lubov Mendeleeva oli näyttelijä ja siksi hän teki helposti romaaneja. Blok huomasi tässä harrastuksessa sekä nöyryyttä että köyrintää. Yhden tällaisen romaanin jälkeen hänen vaimollaan on poika, ja Blok tunnistaa hänet Tonyn tekemäxi. Blok tykkää vaimostaan näissä hetkissä ja tukahduttaa vihaa, kateutta ja aggressiota. Kaiken hän on valmis kestämään vaimoltaan muttei tätä. Block oli valmis sietämään kaikenlaiset sarvettajat jos heillä oli hyvä suhde hänen vaimonsa kanssa. Mutta hän ymmärsi lopulta että vaimon isokainalo oli pohjaton kuilu, ja lopulta he erosivat. Hänellä oli sittemmin naisia, joita hän muutti kuin käsineitä. Block puhui heistä: "Myrkky - toisen myrkyn jälkeen".
ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
ellauri254.html on line 410: Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri254.html on line 469: Komm in den totgesagten park und schau: Tuu kuolleexijulistettuun puistooni kazomaan:
ellauri254.html on line 528:
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 608: Saint-Simon halusi vapauttaa työväenluokan. Hän piti välttämättömänä tuotannon suunnitelmallisuutta, tieteen ja teollisuuden yhteistoimintaa. Näin hän toivoi kehityksen lopulta johtavan valtiottomaan yhteiskuntaan. Puhuessaan työväenluokasta hän tarkoitti palkkatyötä tekevien lisäksi kaikkia tehtailijoita, kauppiaita ja pankkiirejakin. Hänen ajatuksissaan he edelleen säilyttäisivät hallitsevan aseman yhteiskunnassa. Saint-Simon teki tärkeän huomion, jonka mukaan Ranskan Suuressa vallankumouksessa vastakkain eivät olleet ainoastaan aatelisto ja porvaristo, vaan vallasta taisteli edellisten lisäksi myös omistamattomien luokka (esim. Claude-Henri ize). Tämä kaikki osaltaan pohjusti nykyaikaisen sosialismin syntymistä. Saint-Simon ei laatinut oppijärjestelmää, mutta hänen oppilaansa hyödynsivät hänen ajatuksiaan kehitellessään saintsimonismia.
ellauri254.html on line 679: Kamenev, oikealta nimeltään Rosenfeld, oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hänen isänsä oli veturinkuljettaja Moskova–Kursk-rautatiellä. Hänen vanhempansa olivat olleet mukana opiskelijoiden vallankumouksellisessa toiminnassa 1870-luvulla. Kamenev kävi lukionsa Tbilisissä Georgiassa, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa vallankumoukselliseen sosialistiseen liikkeeseen. Laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1901. Koska Kamenev oli lukioaikanaan kuulunut radikaaleihin poliittisiin keskustelukerhoihin ja osallistunut mielenosoituksiin, hänet hyväksyttiin Moskovan yliopistoon vasta erillisestä anomuksesta. Maaliskuussa 1902 hänet vangittiin muutamaksi kuukaudeksi hänen osallistuttuaan tsaarinvallan vastaiseen opiskelijamielenosoitukseen, minkä jälkeen häneltä evättiin lupa jatkaa opintojaan. Hän pakeni Länsi-Eurooppaan, tutustui Pariisissa Vladimir Leniniin ja ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattien jakaannuttua kahtia vuonna 1903 Kamenev liittyi Leninin johtamaan bolševikkisiipeen.
ellauri254.html on line 689: Palattuaan kotimaahan Kamenev otettiin takaisin puoluejohtoon. Hän oli kuulunut lokakuussa 1917 perustettuun bolševikkien ensimmäiseen politbyroohon ja tammikuussa 1919 hänestä tuli yksi uuden politbyroon perustajajäsenistä. Samana vuonna hänet valittiin myös Moskovan neuvoston puheenjohtajaksi eli käytännössä pääkaupungin paikallisen puolueorganisaation johtoon. Kamenev oli lisäksi vuosina 1924–1926 Työn ja puolustuksen neuvoston puheenjohtajana, tammikuusta elokuuhun 1926 Neuvostoliiton ulkomaankaupasta vastanneena kansankomissaarina sekä 1926–1927 Italian-suurlähettiläänä. Hänet nimitettiin myös vuonna 1923 uuden Lenin-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi ja hän sai toimittaa Leninin kootut teokset.
ellauri254.html on line 771: Heti kun Barbussen Le Feu julkaistiin sarjakuvalehtenä, sen luki laaja yleisö, jonka reaktiosta Barbusse oli erittäin kiinnostunut. Kirja oli myös menestys. Ensimmäinen kiista koski sitten romaanin, vuoden 1916 Prix Goncourtin voittajan, historiallista todenperäisyyttä, lähinnä syvän kuilun vuoksi, joka vallizi sensuurin salliman tekstin ja sotapropagandan välillä, joka itse tuomittiin kirjassa. Tekstin poliittiset panokset, erityisesti kommunismi ja pasifistinen sitoutuminen, ovat toinen kiistanalainen aihe kirjassa.
ellauri254.html on line 785: Käsite sosialistinen realismi otettiin käyttöön Neuvostoliiton kirjailijaliiton liittokokouksessa vuonna 1934, jonka jälkeen siitä tuli maan virallinen ja ainoa hyväksytty taidesuuntaus. Sen isänä mainitaan usein kirjailija Maksim Gorki, jonka romaania Äiti (1907, suom. 1944) pidetään sosialistisen realismin perusmuotona. Esikuvina on pidetty myös eräiden 1800-luvun realistien, esimerkiksi peredvižnikien (”Vaeltajat”), Jacques-Louis Davidin ja Ilja Repinin taidetta.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 893: Olen seurannut Serapionin veljien henkisti kasvua hyvin toiveikkaana. Minusta tuntuu, että nämä nuoret pystyvät luomaan Venäjällä kirjallisuutta, jossa ei tule ole- maan Leo Tolstoin kvietismii eikä passiivista anarkismia; siitä katoaa myös Dostojevskin synkkä sadistimen inkvisiittiöhenki samoin kuin Turgenevin veretön puoliveteinen lyyrisyys. Venäläinen 'skyyttalaisuus", "euraasialaisuus" yani muunlai- nen slavofiilisyys tai kerskaileva nationalismi eivät löydi kannattajia Serapionin veljien keskuudesta.
ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
ellauri256.html on line 177: 1. Eleasarin poika ja Aaronin pojanpoika. Hänen äitinsä oli Putelin tytär, ja hänen poikansa nimi oli Abisua. (2Mo 6:25; 1Ai 6:4.) Nimenomaan nuoren Pinehaan nopea toiminta lakkautti Jehovalta tulleen vitsauksen, kun 24000 israelilaista oli kuollut kuppaan Moabin tasangoilla, koska he olivat harjoittaneet haureutta ja vetäneet viixeen Peorin Baalia. Kun hän näki Simrin vievän midianilaisen naisen Kosbin telttaansa, hän lävisti heidät molemmat pistokeihäällä, ”naisen tämän vatsanpohjan kohdalta”. Hänen palava intonsa siinä, että hän ’ei suvainnut mitään kilpailua’ Jehovaa vastaan, ”laskettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja Jumala teki hänen kanssaan liiton, jonka mukaan pappeus pysyisi hänen suvussaan ”ajan hämärään asti”. (4Mo 25:1–3, 6–15; Ps 106:30, 31.)
ellauri256.html on line 195: Juutalaiset leiriytyivät Berkemann-sandaaleihinsa Shittimiin, Moabin tasangolle, Jordan-joen rannalle. Pahan profeetta Bileamin (kz. albumia 172) neuvosta Mooabin ja Midianin putridit tyttäret suostuttelivat juutalaiset tekemään syntiä heidän kanssaan ja johtivat heidät siten palvomaan jumalaansa Baalia, joka tunnetaan toisellakin nimellä, El Peorin nimellä. Kuitenkin ennen kuin he pystyivät tekemään niin, Zimri bin Salu, yksi Simeon -heimon johtajista, 6 lähestyi väkijoukkoa yhdessä Cozbi Zurin tyttären kanssa, joka oli yksi viidestä midianilaiskuninkaasta. Kun kaikki katsoivat, hän astui telttaan ja oli räikeästi sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Nähdessään tämän kapinallisen käytöksen Phinehas tarttui keihään, astui telttaan ja puukotti heitä molempia genitaaleihin, kun he olivat keskellä toimintaa. Tämä teko sai hyppykupan loppumaan rutosti.
ellauri256.html on line 215: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri256.html on line 231: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja puoliveteisenä kuitenkin.
ellauri256.html on line 453: Ja minua vetää kylmässä ja kuumuudessa. Minä kiirehdin, sotkeutuneena ennakoihin ja lainoihin. Kansalainen, huomioikaa lippupassi! - Runous - kaikki! — ratsastus tuntemattomaan. Runous — samaa kuin radiumin louhinta. Gramma saalista, työvuonna. Häiritsevä yksi sana - tuhansia tonneja sanallista malmia. Mutta näiden sanojen kuin tuhkaxi palamisen kirvely sanan lahoamisen rinnalla - raaka-ainetta. Nämä sanat saavat liikkeelle tuhansixi vuosixi miljoonia sydämiä. Tietysti on erilaisia runoilijoita. Monellako runoilijalla on tää käden keveys! Venyttää taikurina säettä suusta izeltään ja muilta. Mitä sanoa lyyrisestä kastraatista?! Vetää ulkomaisen säkeen ja on iloinen. Tämä on normaalia varkautta ja kavallusta niiden jätteiden joukossa, jotka ovat vallanneet maan. Tänään runoja ja oodeja, suosionosoitusten mölyävä möly, menevät historiaan yleiskustannuksina siitä, mitä on tehty meidän toimestamme - kahden tai kolmen. Puudan, kuten sanotaan, pöytäsuolaa syöt ja sata klupipaperossia, saadaxesi kallisarvoisen sanan ongituxi ihmisen arteesisista syvyyxistä.
ellauri256.html on line 495: Ihmisiä on kartettava, tiesi Gorkin äitikin. Ovat kateellisia. Kaikki tekevät ilolla pahaa. Ovatko kaikki syypäitä omaan likaisuuteensa? Mitä väliä. Tää kaikki on apinoilla ihan geeneissä.
ellauri257.html on line 63: Taras Bulba on Nikolai Gogolin kirjoittama romaani. Se on kuvaus kasakoiden elämästä Ukrainan laajoilla tasangoilla 1600-luvulla. Se kertoo kasakoiden halusta taistella pyhän oikean venäläisen uskon puolesta. Teoksesta on ilmestynyt lukuisia suomennoksia: Samuli S., J. A. Halonen, Juhani Konkka, Gunvor ja Kaarlo Salo, Ulla-Liisa Heino sekä Neuvosto-Karjalassa kaksi suomennosta, 1940 ja 1952. Siitä on tehty kaksi elokuvaa, Yhdysvalloissa 1962 ja Venäjällä 2009. Näitä leffoja olis hauska verrata. Onko Tony Curtis yhtä vizikäs kuin veijareita ja pyhimyxiä TV sarjassa? Onko yhteisslaavilainen leffa yhtä hahatuttava kuin esim Kuolleet sielut? Puolalainen, kasakka ja turkkilainen kilpailivat siitä kuka oli vähävenäläisin ja mätki eniten juutalaisia. Tony oli unkarin juutalainen nimeltä Bernard Schwartz. Sen isä oli New Yorkin räätäli ja äiti skizo, veli myös. Se ehti ottaa 6 vaimoa ja puikottaa yhtä monta lasta.
ellauri257.html on line 82: Taras Bulba (2009), ohjaaja Vladimir Bortko , tilaus Venäjän valtion televisio ja maksanut kokonaan Venäjän kulttuuriministeriö. Mukana ovat ukrainalaiset, venäläiset ja puolalaiset näyttelijät, kuten Bohdan Stupka (Taras Bulbana), Ada Rogovtseva (Taras Bulban vaimona), Igor Petrenko (Andriy Bulbana), Vladimir Vdovichenkov (Ostap Bulbana) ja Magdalena Mielcarz (puolalaisena aatelisenatyttö). Elokuva kuvattiin useissa paikoissa Ukrainassa, kuten Zaporizhzhiassa , Khotynissa ja Kamianets-Podilskyissä vuonna 2007. Käsikirjoituksessa käytettiin romaanin vuoden 1842 painosta.
ellauri257.html on line 87: Luojan kiitos, olemme eläneet todistamassa Gogolin kuntoutumista suurena humoristina. Sen teki Vladimir Bortko versiossaan kuuluisasta romaanista, joka oli sensaatiomainen jo ennen näyttöjen julkaisua. Tyytyväinen kenttäkomentaja Taras Bulba ( Bogdan Stupka ) tapaa kaksi poikaa ( Vladimir Vdovichenkov ja Igor Petrenko ) koristeellisella maatilalla - tuoreena Kiovan bursasta, papin mekossa ja Moskovan aksentissa.
ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
ellauri257.html on line 124: Kuten muissakin aikakauden venäläisissä romaaneissa, turkkilaisia kohdellaan barbaareina ja sivistymättöminä eurooppalaisiin verrattuna heidän nomadiluonteensa vuoksi ja koska he eivät anna Ruozi-Suomen liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, vaativat kurdipanttivankeja ja polttavat pyhiä ruåzin lippuja.
ellauri257.html on line 350: Gombrowiczin outo, karmaiseva loppuromaani tutkii nuorten ja vanhojen välistä kuilua ja tarjoaa samalla groteskin pakkomielteen tunteen. Toipuessaan sota -ajan Varsovasta Puolan maaseudulla nimetön kertoja ja hänen ystävänsä Fryderyk yrittävät pakottaa surun kahden paikallisen nuoren, Karolin ja Henian, välille eräänlaisena rivona viihteenä.
ellauri257.html on line 352: He turhautuvat yhä enemmän, kun he huomaavat, että nämä kaksi eivät ole kiinnostuneita toisistaan, ja pelit pysäytetään hetkeksi paikallisella murhalla ja direktiivillä murhata Puolan vastarintaliikkeen roistojäsen. Gombrowicz yhdistää nämä säikeet upeasti jännittyneessä huipentumassa, joka täyttää hänen romaaninsa syvällä absurdin tunteella ja moninkertaistaa sen monimutkaisuuden.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri257.html on line 548: Lopulta Israel Joshua kutsui nuoremman veljensä, tulevan Nobel-palkinnon voittajan Isaac Bashevis Singerin Yhdysvaltoihin ja suunnitteli hänelle työpaikan The Forwardissa. "Ellei Joshuaa olisi ollut, Abraham Cahan olisi erottanut hänet", Singerin vaimo Genia tunnusti myöhemmin Bashevisin pojalle Israel Zamirille. Joshua kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana New Yorkissa, 258 Hudson Riverside Drive, 10. helmikuuta 1944. A Treasury of Yiddish Stories -kirjan johdannossa Irving Howe ja Eliezer Greenberg totesivat, että Mr. Singerin kirjat on järjestetty "tavalla, joka täyttää tavanomaiset länsimaiset odotukset kirjallisen rakenteen suhteen. Hänen romaaninsa muistuttavat sellaista perhekronikkaa, joka oli suosittu Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten eli edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri257.html on line 550: Hinde Ester Singer Kreytman (31. maaliskuuta 1891 – 13. kesäkuuta 1954), englanniksi Esther Kreitman, oli jiddishinkielinen romaani- ja novellikirjailija. Hän syntyi Biłgorajissa, Veikselin osavaltiossa rabbiiniseen juutalaisperheeseen. Hänen nuoremmat veljensä Israel Joshua Singer ja Isaac Bashevis Singer tulivat myöhemmin kirjailijoiksi.
ellauri257.html on line 554: Kreitmanilla oli onneton lapsuus. Hänen poikansa mukaan hänen äitinsä antoi hänet kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi köyhälle märkähoitajalle, joka jätti hänet sänkyyn pölyisen pöydän alle, jossa hänen äitinsä vieraili kerran viikossa, ei koskenut häneen. Pöly sai hänet sokeutumaan, ja hän sai näkönsä takaisin vain osittain. Myöhemmin, erittäin lahjakkaana lapsena, hänen täytyi seurata nuorempien veljiensä opetusta, samalla kun hänet syrjäytettiin vaatimattomiin kotitöihin. Kreitmanin esikoisromaanissa on lukuisia kohtauksia, jotka kuvaavat naispäähenkilön koulutushaluja: kohtauksia, joissa hän odottaa suurella innolla kirjakauppiaan saapumista heidän kaupunkiin, haaveilee tutkijaksi tulemisesta ja piilottaa venäläisen oppikirjan hänen perheensä miespuolisilta jäseniltä, jotta he eivät saisi tietää, että hän opiskelee salassa. On todennäköistä, että nämä tapaukset heijastavat Kreitmanin omaa tarinaa.
ellauri258.html on line 70: Ymmärrän, ettei Brian De Palman Carrien (1976) tai Stanley Kubrickin Hohdon (1980) kaltaisia elokuvahistorian mestariteoksia synny helposti. Mutta luulisi, että keskinkertainenkin filmimaakari saisi Kingin teksteistä mutkatonta, toimivaa kauhuviihdettä. Kuten vaikka Tulessa syntynyt (Firestarter, 1980) -romaanista, jossa aineksia olisi: tyttären ja isän pakomatka halki Amerikan, telepaattisia voimia, häijyjä pahiksia.
ellauri258.html on line 136: "Kyllä. Heittäydyn herkästi kohtaamisiin ja koen oloni luontevaksi erilaisissa maailmoissa. Kirjojani on käännetty yli 20 kielelle, ja sen jälkeen kun Hakkerietiikka ja informaatioajan henki nousi bestseller-listalle Yhdysvalloissa aloin saada luentokutsuja kansainvälisille forumeille. Kerran puhuin samalla forumilla Haakonin ja Johnin kanssa. Puhuin siitä, ettei kehitykselle riitä pelkkä taloudellinen päämäärä. Ajatellaan, että jos Martin Luther Kingin unelma olisi ollut Amerikan tuottavuuden kasvattaminen kolmella prosentilla, niin köyhien mutiaisten jengi ei olisi ehkä jaksanut kuunnella häntä. Haakon tarttui siihen ja jatkoi kertomalla Afrikan matkan kokemuksestaan, ja John Bryant komppasi. Päädyimme jatkamaan keskusteluja. Siihen tuli vielä Harry sitten kertomaan Afghanistanista. Yhteen päätymisemme on sen verran outo juttu, että kutsumme itseämme välillä Odd Coupleksi. John on Comptonista, Los Angelesin jengien hallitsemista hoodeista, Haakon ja Harry kuninkaallisesta perheestä ja minä Suomen Pohjois-Haagasta, eli ei ole itsestään selvää, että päädyimme tekemään jotain yhdessä."
ellauri258.html on line 242: Suurin uhka olisi ilmastohätätila, nimenomaan hätätila. Siksi Suomen julkisen sektorin pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2020 mennessä, Himanen esitti. Tätä voitaisiin lietsoa merkittävillä verokannustimilla ympäristöinnovointiin. ”Täysin varmaa on, että talouskasvu, joka ei vastaa ilmastonmuutoksen haasteeseen, ei ole enää mahdollinen.” Tärkeimmän lauseen Himanen oli itsekin kursivoinut.
ellauri258.html on line 504: Yagaa ruokkimaan ja juomaan häntä (antamaan hänelle kuolleiden ruokaa),
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri260.html on line 115: Nietzsche oli ateistina kehno personalisti, se uhosi liikaa jostain ylipersoonista. Tommonen individividismi ei riitä aokuunkaan, missä ihminen nähtiin yleensä pelkkänä ilmiömäisenä olentona, joka oli helposti rinnastettavissa luontoon, persoonattomaan idealismin periaatteeseen, tiedostamattomaan, kosmiseen tahtoon tai perheen, valtion, kansakunnan, yhteiskuntaluokan kolhooseihin. Nää on kaikki epäkristillisiä. Ihminen ulkoisten voimien tuotteena, merkityksetön pala kosmisessa palapelissä, ilman ihmisarvoa, vapautta, vastuuta tai perustavanlaatuista eksistentiaalista merkitystä.
ellauri260.html on line 186: Sen teoxista on mainittava palkinnon jälkeen suomennettu Elämän tarkoitus ja arvo. (Der Sinn und Wert des Lebens, 1908.), esikoisromaani Der Kampf um einen geistigen Lebensinhalt (1896) sekä dynypalkintoa parhaiten motivoiva vaikka postuumi Der Sozialismus und seine Lebensgestaltung (1920).
ellauri260.html on line 361: Sit jotain sellasta argumenttia että ainaskin me kunnon ihmiset oikein kaivataan jotain tollasta uskonnollista elämänsisältöä eikä tyydytä pelkkään huolettomaan arkielämään ja sitä seuraavaan ilta- yö- ja viikonloppuviihteeseen. Vizi niinkuin ei toi pyllistely olisikaan juuri sitä! Saa vielä tuntea izensä tosi paljon muita paremmax!
ellauri262.html on line 228: Oxfordin colleget ovat kehittyneet luostareista, ja opettaja saattoi elää niiden suojissa kuin munkki, ulos astumatta. Saturomaanien tekijät näyttävät kehittäneen lisäksi yksityisiä turvajärjestelmiä, täsmällisiä päiväjärjestyksiä. CS Lewis lopetti luentonsa sekunnilleen, vaikka kesken lauseen, ja jos tuli myöhässä aloitti sen huutamalla eteisestä päällystakkia riisuessaan.
ellauri262.html on line 242: John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri262.html on line 260: Siis samanlainen mammanpoika tämäkin kuin C.S. Lewis, ja Hemingwaykin, for that matter. Vuonna 1904 myös 12-vuotiaan Tolkienin äiti kuoli ajauduttuaan diabeettiseen koomaan. Tolkien oli kuudentoista, kun hän rakastui tulevaan vaimoonsa Edith Brattiin. Tolkienin huoltaja, katolinen pappi, Mabelia mahdollisesti köyrinytkin Isä Francis Morgan ei kuitenkaan hyväksynyt sexuaalisuhdetta, joten Ronald ja Edith saattoivat mennä vällyihin vasta 1914, kun Ronald täytti 21 vuotta ja täysi-ikäistyi. Pariskunta meni naimisiin 22. maaliskuuta 1916 Edithin käännyttyä katolilaiseksi. He saivat 1917 ensimmäisen neljästä lapsestaan. Romanssi innoitti Tolkienia luomaan kertomuksen Berenistä ja Lúthienista. Edit tanssi Ronille jossain mezässä kuin Lúthien. Ronnie laittoi Ethelille hautakiveenkin nimexi Lúthien.
ellauri262.html on line 274: 1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperiin ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja pyysi oppilasta keksimään selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli. Oppilaan keximät hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit Or There And Back Again, 1937). Tolkien oli kertonut oppilaansa tarinan alun perin lapsilleen ja lähettänyt keskeneräisen suunnitelman teoksesta eri kustantajille. Se päätyi lopulta kustannusyhtiö Allen & Unwinilla työskentelevälle Susan Dagnalille, joka pyysi Tolkienia kirjoittamaan teoksen loppuun, jonka jälkeen se päätettiin julkaista. Kirja menestyi yllättävän hyvin.
ellauri262.html on line 280: Allen & Unwin oli arvioinut kirjan julkaisun tuottavan kustantamolle noin tuhannen punnan tappiot. Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen romaanin yhtenä niteenä, mutta kustantaja ei suostunut.[29] Teos jaettiin kolmeen osaan nimiltään Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu, jotka julkaistiin vuosina 1954–1955.
ellauri262.html on line 382: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri262.html on line 525: Ruuvinauha (Screwtape) näyttää ymmärtävän erittäin hyvin ihmismielen luonteen ja heikkoudet, vaikkakaan ei mitään ihmisrakkaudesta. Hän osaa myös puhua ja rakastaa sarkasmia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sarcasm). Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) on CS Lewisin kristillinen anteeksiantava romaani, omistettu pahalle paavilaiselle JRR Tolkienille. Se on kirjoitettu satiirisella, epistolaarisella tyylillä, ja vaikka se on fiktiivinen muoto, juonen ja hahmojen avulla käsitellään kristillisiä teologisia kysymyksiä, pääasiassa niitä, jotka liittyvät kiusaukseen ja kiusauxen vastustukseen.
ellauri263.html on line 80: Apokryfisessä Juuditin kirjassa (nro. 4 Me Naiset-albumissa 171) kerrotaan, kuinka juutalainen leski Judit pelastaa kansansa, jonka vihollisarmeija yritti tuhota päällikkönsä Holoferneen johdolla. Rauhoituttuaan Judit lähti "neuvottelemaan" Holoferneen kanssa, mutta samalla hän houkutteli tämän juomaan niin paljon viiniä, että tämä sammahti, jolloin Judit onnistui apulaisineen nirhaamaan poikki tämän kaulan.
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri263.html on line 600: Yleensä pidetään selvänä, että sen suosio liittyi 1800-luvun lopun materialismin ja konservatiivisen kristinuskon väliseen kilpailuun ja niiden välillä vallinneeseen pohjattomaan kuiluun. Asioita syvemmin pohtiville ei riittänyt kristillisyys, joka tuntui olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Jos kerran hihhuloidaan tehdään se sitten kunnolla. Toisaalta mekanistis-materialistinen maailmankatsomus herätti ihmisissä turvattomuuden tunteen.
ellauri266.html on line 121: Tämä hauskasti väärinkuultu lyrics on Härpi Vimpan-Anttilan esikoisen mottona. Toi susi on epilepsia, eli grand mal. Susi nielee 13 kiliä yhteispaino n. 130 kiloa, mutta kuttu ehtii hätiin ja täyttää suden mahan kivillä. Susi menee janoisena juomaan kaivolle ja putoo sinne. Avausjaxossa Mikaelan kurkku on ahdas ja limainen, sinne on juuttunut Villen mälliä. He ovat juuri tehneet aviorikoxen. Varmaan lojuvat sängyn päällä nakuina hikisissä täkeissä niinkuin joka ikisessä Netflix sarjassa. Tekee mieli röökiä. Yllättävä, rohkea, sivistynyt ja hauska. Toikin että käännytään hässimään toinen varvi on nähty miljoonissa pätkissä. Kai se sitten tuppaa olla tällästä. Ainakin sohvakansan toiveissa.
ellauri266.html on line 211: Vaikka olen välillä hurjan kipeä, olen eloisa, Virpi ajattelee. Kipu menee ohi, niin kuin lapsuus. Ja sen jälkeen kaikki on taas paremmin. Bussissa Virpin pää oli jäänyt pari viikkoa aiemmin ovien väliin kuin giljotiiniin. Kaikki aina paranee, tavalla tai toisella, Virpi hymyilee, paizi pää. Virpi Hämeen-Anttila nauttii kevään kukista eniten valkovuokoista. Niitä nautittuaan hän nousee taivaalle painottomasti kuin Muumin muotoinen ilmapallo. Hän on yhdessä miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa julkaissut nimellä Markus Falk seikkailuromaaneja.
ellauri266.html on line 215: Kirjailijan oppineisuus ja klassinen sivistys näkyy mm. Byörkin lukuvalinnoissa: antiikin kirjallisuutta, Ovidiusta ja Horatiusta. Teatteri Apollossa näytettiin parhaillaan Strindbergin Neiti Julieta, jossa Asta Nielsen oli pääosassa. Byörkin olisi tehnyt mieli mennä katsomaan sitä, mutta hän tiesi, etteivät Gustav-setä ja Lotte-täti olleet ihastuneet Strindbergin näytelmiin ja Lisbet voisi ehkä pahastua, jos hän menisi katsomaan niin rohkeata dekolteeta.
ellauri266.html on line 374: Apinoiden planeetta (La Planète des singes) on Pierre Boullen vuonna 1963 julkaistu tieteisromaani. Sen pohjalta on tehty suoraan kaksi elokuvaa ja useita jatko-osia.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri266.html on line 404: Romaani inspiroi mediasarjaa, joka koostui yhdeksästä elokuvasta, kahdesta televisiosarjasta (yksi animaatio), kulissien takana olevasta dokumentista ja useista sarjakuvista. Näistäkään mä en ole nähnyt yhtä ainutta.
ellauri266.html on line 423: Elokuva Kwai-joen ylittävä siltä kuvattiin Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon), ja elokuvan kuvaamista varten pystytettiin puinen feikki silta Kelani-joen yli Kitulgalassa, Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon). Elokuva oli suhteellisen uskollinen romaanille kahta suurta poikkeusta lukuun ottamatta. Shearsista, joka on brittiläinen kommandoupseeri, kuten Warden romaanissa, tuli *amerikkalainen* merimies, joka pakenee sotavankileiriltä. Myöskään romaanissa siltaa ei tuhota: juna syöksyy jokeen Wardenin asettamasta toissijaisesta panoksesta, mutta Nicholson (joka ei koskaan tajua "mitä olen tehnyt? Olen *ranskis*!") ei putoa männän päälle, ja silta kärsii vain pieniä vaurioita. Boulle kuitenkin nautti elokuvaversiosta, vaikka hän oli eri mieltä sen huipennuksesta.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri266.html on line 427: Vuonna 2500 ryhmä astronauteja, mukaan lukien toimittaja Ulysse Mérou, matkasi Betelgeusen tähtijärjestelmän planeetalle. He laskeutuvat löytääkseen tosi omituisen maailman, jossa älykkäät apinat ovat Mestarirotu ja ihmiset muuttuvat villieläimiksi: eläintarhoissa häkissä, laboratoriokokeissa ja urheilun vuoksi metsästettyinä ja ruokakaupan hyllyllä. Tarina keskittyy Ulyssen vangitsemiseen, hänen taisteluun selviytyäkseen ja murskaavaan huippukohtaan hänen palattaessa maan päälle ja kauhistuttavaan viimeiseen löytöön. Romaani on myös huono vertaus tieteestä, evoluutiosta sekä ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.
ellauri266.html on line 429: Vuonna 1968 kirjasta tehtiin Oscar-palkittu elokuva, jonka ohjasi Franklin J. Schaffner ja pääosassa Charlton Heston. Alunperin Rod Serlingin kirjoittama käsikirjoitus keskittyi enemmän toimintaan ja poikkesi monella tapaa romaanista, mukaan lukien siihen lisätty oma klassinen kierrepääte, joka erosi romaanin päätteestä. Se inspiroi neljää jatko-osaa, televisiosarjaa, animaatiosarjaa, Tim Burtonin alkuperäisen nimen vuoden 2001 remake -versiota ja vuoden 2011 uudelleenkäynnistystä, Rise of the Planet of the Apes, ohjaaja Rupert Wyatt .
ellauri266.html on line 431: Alkuperäisen sarjan viidestä elokuvasta (1968–1973) on kiitos yxinomaan anglojen tullut mielettömiä kulttiklassikoita. Boulle, joka piti romaaniaan elokuvattomana, oli yllättynyt elokuvan maailmanlaajuisesta menestyksestä ja vaikutuksesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen jatko-osalle nimeltä Planet of the Men, mutta alkuperäisen elokuvan tuottajat hylkäsivät sen liian filosofisena. Toinen elokuva, Beeath the Planet of the Apes, joka ilmestyi vuonna 1970, oli myös erittäin menestynyt. Sitä seurasivat Escape from the Planet of the Apes vuonna 1971, Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Viimeinen osa Superman Tattoon poika oli täysi lössähdys, koska siinä oli taas Boullen hoonoxi englannixi tehty käsikirjoitus.
ellauri266.html on line 434: pilviin, mikä loi "Apemania"-villityksen. Kesäkuussa 1974 Marvel Comics julkaisi myös romaaniin ja elokuvaan perustuvan aikakauslehden nimeltä Apinoiden planeetta . Syyskuuhun 1974 mennessä Apinoiden planeetta oli tullut televisiosarjaksi. Vuonna 1975 televisiossa esitettiin animoitu Return to the Planet of the Apes -sarja.
ellauri266.html on line 438: Elokuvan julkaisun jälkeen thaimaalaiset kohtasivat ongelman, kun tuhannet turistit tulivat katsomaan "Kwai-joen ylittävää siltaa", mutta sellaista siltaa ei ollut olemassa Boullen edellä mainitun väärän oletuksen vuoksi. Koska elokuvan ja kirjan oli tarkoitus "kuvata" Mae Klongin ylittävää siltaa, Thaimaan viranomaiset nimesivät joen virallisesti uudelleen, kuin vähävenäläiset Dnipron kaupungin. Mae Klongia kutsutaan nykyään Kwae Yaiksi ("Big Kwae") useita maileja pohjoiseen Kwae Noin ("Pikku Kwae") yhtymäkohdasta, mukaan lukien sillan alla oleva osa.
ellauri267.html on line 64: World of Warcraft - Arthas: Rise of the Lich Ring. Arthas razastaa jälleen kylmä rinki perseessä. Tämän odottaisin olevan näistä paskaromaaneista ehkä paskin, sight unseen. Vittu on tääkin käynyt New York Timesin bestsellerlistalla. Kirjoittaja on joku Christie Golden, eikai se vaan ole joku ämmä? Hemmetti.
ellauri267.html on line 463: Mufti. Ja aijoit laittaa rahat omaan taskuun.. Ja mitä toiselle orjalleni on käynyt? Olet myös myynyt hänet, minulla on ilkeä epäily.
ellauri267.html on line 515: Muurahainen. [ Yksin. ] Kiitos siitä, mutta minusta ei ole niin kiirettä tulla mussulimieheksi. Hänen avioliitonsa ja kaikesta hänen ylpeytensä vuoksi huomaan hänen tulevan. Kuinka pitkälle kristityn tulee vastustaa, tiedän osittain; mutta kuinka pitkälle riisto nuori kristitty voi vastustaa, on toinen kysymys.
ellauri267.html on line 639: kertomaan minulle paremmin, jos arvasin oikein.
ellauri267.html on line 705: sitten lähetän sinulle postin kertomaan tarinasi yllä.
ellauri267.html on line 746: käsketääs Thoraxia tuomaan hänen päänsä.
ellauri267.html on line 864: etsin omaani; ja niin kauan kuin se kestää, sinä elät.
ellauri267.html on line 877: Opeta minua lahjomaan sinua; nimeä hintasi;
ellauri267.html on line 1131: Muur. [Izexeen]: Huomaan olevani hyvin masentunut, kaikkiallani; köyhä synti on lepotilassa; concupiscence on mennyt eläkkeelle talvi-kortteliinsa; ja jos Morayman pitäisi nyt ilmestyä, en sano enempää; mutta voi, hänelle ja minulle!
ellauri267.html on line 1141: Muurahainen. Ei mitään, ennen kuin tulit uudelleen luomaan minut; sinä et tunne omien viehätysvoimasi voimaa: Anna minun syleillä sinua, niin näet kuinka nopeasti voin muuttua pahaksi.
ellauri267.html on line 1187: nopeasti tuomaan teille tämän epätäydellisen uutisen.
ellauri269.html on line 457: Haukotus on Kidan hallitsijan, vanginvartijan, vallan istuin, niinkö helvetti. Se toimii ikuisena vankilana ravintola Kosmoksen vaarallisimmille sieluille ja on yksi vaarallisimmista torneista koko olemassaolossa. Kuten Kita itse, Dominan voima on kudottu Haukotuxen kankaaseen, ja vanginvartijan pahansuopaisuus läpäisee kaiken sen sisällä. Se on paikka vailla toivoa tai (hu-oh) lunastusta. Jokainen loputtomaan kuiluun kohoava kerros on julmempi kuin edellinen kuten Dantella; Haukotuxeen kiipeäminen on nousta syvemmälle epätoivoon. Tornin sisustus uhmaa kaikkea perinteistä logiikkaa: sen käytävät ovat valtavia ja näennäisesti loputtomia, niin pitkälle, että niitä vaeltelemalla voisi viettää ikuisuuden tai ainakin iltakauden ennenkuin isi tulee ovelle vikisemään, ja ne muuttuvat jatkuvasti Vanginvartijan tahdon mukaan. Mitä syvemmälle Torghastiin matkustaa, sitä lähemmäksi pääsee myös itse vanginvartijaa.
ellauri269.html on line 720: Ärsyttävästi hahmon viimeaikaiset kuvaukset, erityisesti vuoden 2013 Man of Steel -elokuva, keskittyvät Metropolis Marvelin Kristuksen kaltaisiin messiaanisiin ominaisuuksiin. Ennen elokuvan julkaisua uskoon perustuva lehdistösuhdeyritys Grace Hill Media kutsui uskonnollisia henkilöitä eri puolilta kansakuntaa osallistumaan valikoituihin julkaisua edeltäviin näytöksiin, julkaisi leikkeitä verkossa ja toimitti muistiinpanoja mahdollisista elokuvaan liittyvistä uskonpohjaisista keskusteluaiheista. Yksi esimerkki keskittyy isyyden teemoihin ja kehottaa isiä "viemään [lapset] katsomaan Teräsmiestä" ja käyttämään sitten opasta "löytämään uusia yhteyksiä omaan elämääsi ja Jumalan sanaan". Verkkosisällön ohella Dr. Craig Detweiller, Ph.D. teologian ja kulttuurin, kirjoitti yhdeksänsivuisen esseen nimeltä "Jeesus – alkuperäinen supersankari" yhdistääkseen Kryptonin viimeisen pojan Jumalan Poikaan. Detweiller lainasi usein toistuvia todisteita päätteestä "el", joka liitti Supermanin kryptonin syntymänimen "Kal-el". Heprean kielessä "el"-päätettä käytetään merkitsemään Elohimia tai Jahvea, Jehovaa tai Jumalaa, kuten nimissä Mikael, Ariel ja Rafael. Esseessaan Detweiller viittasi myös jokebedialaisten orpoksi jäämiseen, jonka Superman kärsi, kun hänen vanhempansa, jotka varoittivat planeetan Kryptonin välittömästä kuolemasta, ampuivat vauvansa ulkoavaruuteen kuin futuristinen Mooses.
ellauri269.html on line 736: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 795: Myöhemmin Pullman on kirjoittanut kaksi Universumien tomu -sarjaan liittyvää novellia, jotka on julkaistu pieninä kirjasina erilaisten kirjojen maailmaa valottavien lisäaineistojen kera. Lisäksi Pullman on jo usean vuoden ajan työstänyt samaan maailmaan sijoittuvaa uutta romaania, jonka työnimi on The Book of Dust (suom. Tomun kirja). Detta om smuts. Siitä ei takuulla tule valmista, tai jos tulee niin tulee Oiska Ketosen sanoja lainaten pannukakku.
ellauri269.html on line 818: Rouva Coulter on kidnapannut Lyran saatuaan tietää ennustuksesta, jonka mukaan Lyra on uusi ”Eeva”. Will, Lyra, Salmakia ja Tialys (porukoita, joita ei tässä ehdi (tai jaxa) nyt selvitellä) matkustavat kuolleiden maahan vapauttamaan kuolleiden henget vankeudesta, johon Kaikkivaltias on heidät sulkenut. Mary Malone matkustaa möhköfanteixi kutsuttujen omintakeisten älyllisten olentojen maailmaan. Siellä hän saa selville Tomun olevan aivan vitun itsetietoisia psyykkisiä hiukkasia. Lordi Asriel ja puolta vaihtanut rouva Coulter tuhoavat Kaikkivaltaan sijaishallitsija Metatronin, mutta se maksaa heidän oman henkensä. Lyra ja Will vapauttavat Kaikkivaltiaan kristallivankilasta, jonne Metatron oli hänet sulkenut, mutta tämä kuolee omaan haureuteensa ja haipuu ilmaan kuin pulloon pantu Sibylla. Siinäkin kaikkivaltias.
ellauri269.html on line 821: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
ellauri270.html on line 52: Drina-joen silta (serbixi На Дрини ћуприја, kroaatiksi Na Drini ćuprija) on jugoslavialaisen Ivo Andrićin vuoden 1945 paras romaani. Se käsittelee islaminuskoisten bosniakkien ja ortodoksisten serbien välisiä suhteita Višegradin kaupungissa nykyisessä Bosnia ja Hertsegovinassa osmanien ja itävaltalaisten vallan alla. Romaanin aikajänne käsittää neljä vuosisataa, ja se sijoittuu višegradilaisen Mehmed Paša Sokolovićin sillan ympärille. Samankaltaiset sillat:
ellauri270.html on line 63: Andrić kirjoitti romaanin toisen maailmansodan aikana, kun Berliinissä vietettyään letkeitä suurlähettiläspäiviä hän päätyi Belgradiin vuonna 1944 vuokralaisena ilman työtä ja tuloja (hän kieltäytyi miehitysviranomaisten tarjoamasta eläkkeestä), hän julkaisi sen heti vapautumisensa jälkeen vuonna 1945. Suomentajat Aira ja Elvi Sinervo. Mulla on tää ruåzinkielisenä.
ellauri270.html on line 65: Andrić sai romaanin inspiraation omasta elämästään - hän vietti lapsuutensa Visegradissa häntä kasvattaneen tätinsä Ana Matkovšikin luona, kun hänen äitinsä jäi ilman tuloja miehensä kuoleman jälkeen. Hän suoritti peruskoulun Visegradissa ja, kuten kaikki Visegrad-pojat, metsästi haukea ja paistoi särkeä Drinan varrella ja katseli vaikuttavaa siltaa samalla.
ellauri270.html on line 67: Romaani sai kiistatta vaikutteita hänen väitöskirjastaan: Tippaleivän kierteet Bosniassa Turkin vallan alaisina (Die Entwicklung des geistigen Lebens in Bosnien unter der Einwirgung der turkischen Herrschaft), jota hän puolusti verisesti Grazissa vuonna 1924. Väikkärissä on lähes kaikkien Andrićin tulevaisuuden ideoiden ydin, joka perustuu historialliseen materialismiin, johon hän heräsi sitä kirjoittaessaan. Väitöskirjassaan Ivo Andrić kiinnitti huomionsa Bosnia ja Hertsegovinan kaikkien neljän suuren kansallisyhteisön historialliseen kohtaloon: serbit , kroaatit, turkkilaiset ja juutalaiset. Objektiivisesti, ilman kirjallista mystifikaatiota hää tarkasteli heidän välisiä erityispiirteitä ja suhteita.
ellauri270.html on line 71: Sivilisaatio, joka onnettomien historiallisten olosuhteiden (erotomaanien tunkeutuminen Eurooppaan ) ansiosta lakkasi olemasta. Siitä oli jo tullut tumma siluetti valtakunnan länsireunalla (ottomaanit) ja sitten taas tullut uuden imperiumin (Itävalta-Unkari-tyylikalusteet) pimeä itäreuna, ja sen todellinen kohtalo on olla sillan alla kuin suomalaiset spuget Slussenilla. Tasapainoilua kansalaattojen taitekohdilla, kz. albumia 266.
ellauri270.html on line 74: Kieli on, kuten jotkut sanovat, jugoslaviaa, jonka syntaksi on joskus tyypillinen kroatia, joskus serbia ja hyvin usein bosnia. Romaani on siitä erikoinen että siinä on runsaasti realistisia kuvauksia tilanteista, ihmisistä, maisemista ja sisätiloista. Sen Nobelmainen idealismi pursuaa esim seuraavasta wikiquotesta:
ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
ellauri270.html on line 129: Vangeissa oli myös upseereita aina everstiluutnantteihin asti. Boullen romaanin ja Leanin elokuvan henkilöt ovat kuitenkin täysin sepitteellisiä.
ellauri270.html on line 151: Itse asiassa sitä ei ole tehty nimenomaan tähän teokseen, sillä brittiarmeijan musiikkiluutnantti F.J. Ricketts sävelsi sen jo 1914 nimellä Colonel Bogey March. Toisen maailmansodan aikaan marssi sanoitettiin Englannissa roisimmin muotoon Hitler has Only Got One Ball (Hitlerillä on vain yksi kives).
ellauri270.html on line 166: Kwai-joen silta on David Leanin ohjaama vuoden 1957 eeppinen sotaelokuva, joka perustuu Pierre Boullen vuoden 1952 romaaniin. Vaikka elokuva käyttää (paizi ei käytä) Burman rautatien rakentamisen historiallista ympäristöä vuosina 1942–1943, Boullen romaanin juoni ja henkilöt sekä käsikirjoitus ovat lähes kokonaan fiktiivisiä. Näyttelijöitä ovat William Holden, Alec Guinness, Cole Porter, Ginger Ale, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa ja Jack Nicholson, joka ei kyllä ollut tässä filmissä. Tää raina on tehty Korean sodan aikana, kyseessä on myöhäiskolonialistinen propagandaelokuva.
ellauri270.html on line 184: Nicholson vastustaa ilmoittamalla Saitolle, että Geneven sopimus vapauttaa upseerit ruumiillisesta työstä. (Vitun kermapuo!) Kun värvätyt miehet marssivat komentosillalle, Saito uhkaa ampua upseerit, kunnes majuri Clipton, brittiläinen lääkäri, varoittaa Saitoa, että hänellä on liian monta todistajaa, jotta hän pääsisi eroon murhasta. Saito jättää upseerit seisomaan kovennettua kuin Edwin Laineen Sontimattoman tutilaan Ellun kanat koko päivän kovassa helteessä. Sinä iltana upseerit sijoitetaan rangaistusmajaan, kun taas Nicholsonia hakataan vizalla paljaalle pepulle ja lukitaan rautalaatikkoon.
ellauri270.html on line 195: Shears ja kaksi muuta pakenevat. Vain hän selviää, vaikka hän on haavoittunut. Hän vaeltelee muina miehinä burmalaiseen kylään, hänet hoidetaan terveeksi ja lopulta saavuttaa brittiläisen Ceylonin siirtomaan.
ellauri270.html on line 293: Shirley Jackson putkahti esille albumissa 133 ja pulpahti lyhyesti pintaan albumissa 158. Shirley Hardie Jackson (14. joulukuuta 1916 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat - 8. elokuuta 1965 North Bennington, Vermont, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti kauhukertomuksistaan. Kirjailijanuransa aikana Jackson kirjoitti kuusi romaania, kaksi muistelmateosta ja yli 200 kauhukertomusta, toinen toistaan kauheampia. Kaikista kauhein niistä oli Lottery. Aika kauhean näkönen Shirley oli izekin. Varmaan kotijoukkojakin pelotti.
ellauri271.html on line 50: Hyönteiset osaavat myös tunnistaa muut yhteisönsä jäsenet: niillä on siis sosiaalinen ymmärrys muista ja se on hyvin kehittynyt. Tällainen kyky saattaa viitata ymmärrykseen omasta asemasta suhteessa toisiin, mikä taas saattaa viitata itsetietoisuuteen. Hyönteisten uskotaan osaavan jopa simuloida ulkoista todellisuutta ja suunnata toimintaansa sen mukaan mahdollisimman tehokkaasti. Hyönteiset pystyisivät siis suuntaamaan tietoisesti toimintaansa, eli ne eivät toimi vain viettien, vaistojen tai reaktioiden varassa. Mielen omaavat oliot voivat itse vaikuttaa omaan reagointitapaansa. Ne pystyvät itse suuntaamaan omaa reaktiotansa, muokkaamaan omaa toimintaansa ja oppimaan. Sanalla sanoen: niillä on sielu ja tahdonvapaus! Termiitit voivat tehdä syntiä! Mutta toivottavasti ne eivät syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta nakupelleinä, vaikka mato houkutti.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 63: Fifty Shades of Greystä on ilmestynyt myös kaksi jatko-osaa, joita on molempia myyty Britanniassa yli kolme miljoonaa kappaletta. Romaaniin perustuva samanniminen elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 13. helmikuuta 2015. Elokuva sai jatko-osat 2017 ja 2018. Parempi viuhka lylleröllä E.L. Jamesilla siis kuin väpelöllä Dale Brownilla, jonka kirjoista ei tullut lehvaa kun ei ollut pehvaakaan.
ellauri272.html on line 65: Romaani on saanut Suomessa huomiota ja sen meemit ovat innoittaneet suomalaisnuoria muodikkaisiin sidontaleikkeihin. Partioaitan solmukirjat menivät hetkisen kuumille kiville kuin Manne Salmisen nailonpaidat Simonkadulla. Kauppa kävi kuin siimaa.
ellauri272.html on line 537: tuhkan hajuttomaan maahan, tuoxun
ellauri272.html on line 549: Hyönteiset osaavat myös tunnistaa muut yhteisönsä jäsenet: niillä on siis sosiaalinen ymmärrys muista ja se on hyvin kehittynyt. Tällainen kyky saattaa viitata ymmärrykseen omasta asemasta suhteessa toisiin, mikä taas saattaa viitata itsetietoisuuteen. Hyönteisten uskotaan osaavan jopa simuloida ulkoista todellisuutta ja suunnata toimintaansa sen mukaan mahdollisimman tehokkaasti. Hyönteiset pystyisivät siis suuntaamaan tietoisesti toimintaansa, eli ne eivät toimi vain viettien, vaistojen tai reaktioiden varassa. Mielen omaavat oliot voivat itse vaikuttaa omaan reagointitapaansa. Ne pystyvät itse suuntaamaan omaa reaktiotansa, muokkaamaan omaa toimintaansa ja oppimaan. Sanalla sanoen: niillä on sielu ja tahdonvapaus! Termiitit voivat tehdä syntiä! Mutta toivottavasti ne eivät syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta, vaikka mato houkutti.
ellauri272.html on line 556: Fifty Shades Freed pääsi New York Timesin bestseller-listalle sijalle kolme. Hikisesti parempi kuin Dale Brownin esikoinen. Isossa-Britanniassa romaania myytiin vain kaksi miljoonaa kappaletta. Liian vähän panoa ja siihen sisältyvää riskinottoa!
ellauri272.html on line 618: Kun Christian on työmatkalla New Yorkissa, Anastasia menee ulos juomaan pitkäaikaisen ystävänsä Kate Kavanaghin kanssa vastoin Christianin tahtoa. Palattuaan kotiin hän huomaa, että turvahenkilöstö on ottanut kiinni hänen entisen pomonsa Jack Hyden, joka erotettiin hänen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ilmansiirtoteippi löytyy hänen taskustaan, ja hänen pakettiautossaan on rauhoittavia lääkkeitä ja lunnaita – kaikki viittaa siihen, että hän aikoi siepata hänet. Jack on pidätetty.
ellauri272.html on line 621: Kun Christian on poissa työmatkalla, Ana jättää huomiotta hänen toiveensa jäädä kotiin ja tapaa ystävänsä Kate Kavanaghin juomaan. Kate seurustelee Christianin vanhemman veljen Elliotin kanssa ja pelkää, että Elliotilla saattaa olla suhde Gian, hänen liikekumppaninsa, kanssa. Jack Hyde yrittää kidnapata Anan, kun tämä tulee kotiin. Anan turvallisuustiimi alistaa hänet ja hänet pidätetään.
ellauri272.html on line 651: Pian sen jälkeen Hyde vapautetaan 500 000 dollarin takauksesta ja saa takaisin puhelimen, jossa hän vaatii lunnaita Miasta, Christianin siepatusta sisaresta. Hyde vaatii 5 miljoonaa dollaria käteistä kahdessa tunnissa ja uhkaa tappaa hänet, jos hänen vaatimuksiaan ei täytetä. Hän varoittaa Anaa kertomasta kenellekään ja tuomaan rahat yksin. Ana ottaa Christianin pöydältä shekkikirjan ja revolverin ja menee pankkiin nostamaan koko summan.
ellauri272.html on line 660: Ana herää kolme päivää myöhemmin sairaalassa Christianin kanssa. Vaikka hän on vihainen Anan piittaamattomuudesta ja edelleen huolissaan isyydestä, hän ymmärtää, kuinka tärkeä heidän vauvansa on hänelle, ja he tekevät sovinnon. Ana palaa kotiin seuraavana päivänä. Christian saa tietää yksityisetsivästään Welchistä, että hänellä ja Hydellä oli sama sijaisperhe. Hän kertoo Analle kuinka hän tapasi ja Elena vietteli hänet. Esittelemällä hänet BDSM:n maailmaan Elena auttoi Christiania oppimaan hallitsemaan elämäänsä. Jos hän ei olisi puuttunut asiaan, häntä vaivasivat edelleen hirvittävät muistot äidistään, eikä hän olisi koskaan kyennyt hallitsemaan elämäänsä. Ana tuntee syyllisyyttä käytöksestään, kun hän selittää, kuinka hän päätyi näkemään Elenan. Hän oli etsinyt psykiatriaan, tohtori Flynnin, koska hän tarvitsi apua ja kun hän ei voinut ottaa yhteyttä Flynnin, Christian päätyi Elenan salongiin puhuakseen jollekin ongelmistaan. Elena sattui olemaan salongissa sulkiessaan. Hän tiesi, että Christian ja Ana olivat riidelleet raskaudesta. Elena vei hänet suosikkibaariinsa juomaan ja auttamaan häntä rentoutumaan. Vaikka Elena antoi hänelle passin, hän tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää.
ellauri272.html on line 670: Kun Christian soittaa pianoaan, Ana kävelee käytävän läpi olohuoneeseen katsomaan Christiania. Kun hän katselee häntä, näytetään takakuvia Christianin ja Anan yhteisestä ajasta " Love Me like You Do " -soitolla. Sitten Ana päättää, että hän haluaa pelata. Hän lähettää hänelle tekstiviestin saadakseen hänen huomionsa. Kun Christian liittyy Anan kanssa leikkihuoneeseen, musiikin soitto jatkuu, kun Christian sulkee oven heti nähtyään Anan hymyilevän.
ellauri272.html on line 725: Romaaninkirjoitussyklissä on kaksi kohtaa, jolloin kirjoittajat ovat erityisen haavoittuvia, hän uskoo. "Melkein jokainen tuntemani kirjoittaja käy läpi saman reaktion romaanin päätyttyä – on 24 tuntia euforiaa ja sitten kaikki negatiiviset ajatukset, jotka olet sulkenut pois romaania viimeisteltäessä, tulevat esiin, ja joko juorut tai masentuu tai saat flunssan .
ellauri272.html on line 726: "Toinen kohta on kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa romaanin matkasta, kun melkein kaikki kirjoittajat saavat sen, mitä kutsun "kolmen neljäsosan romaaniksi", kun ainoa asia, josta pidät vähemmän siinä, mitä olet kirjoittanut tähän mennessä on ideoita, joita sinulla on kirjan viimeistelemiseen. Omat kirjani kirjoitetaan melko nopeasti, joten se kestää vain viikon tai kaksi, mutta ihmisillä, jotka käyttävät kirjoittamiseen kaksi vuotta, se voi viedä kuukausia."
ellauri272.html on line 764: Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka kärkkyi siitintä (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
ellauri272.html on line 771: Nykyään Kihlmanin edustama autofiktio on suosittua. Tunnustukselliset romaanit ovat tehneet norjalaisesta kirjailija Karl Ove Knausgårdista maailmankuulun ja huomattavasti Kristeriä rikkaamman. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija on päähenkilö tai kertoja. Kirjan tapahtumat ovat usein totta.
ellauri272.html on line 783: Christer Kihlmanin ensimmäinen romaani Varo, Autuas! kertoi pikkukaupungin Lexasta.
ellauri272.html on line 784: Romaani sai Kihlmanin silloisen kotikaupungin Porvoon porvariston karvat pystyyn: moni väitti löytäneensä kirjasta itsensä.
ellauri272.html on line 790: Ensimmäinen omaelämäkerrallinen romaani sai alkunsa, kun Kihlman tajusi, ettei kukaan muu kirjailija ole vielä kirjoittanut juuri hänen heikkouksistaan.
ellauri272.html on line 798: Romaanissaan Ihminen joka kärkkyi munaa Kihlman antoi palaa. Kihlman kuvaa yksityiskohtaisesti kolmen ihmisen – Rickyn, Selindan ja kirjailijan itsensä – yhteistä seksiaktia. Hän myös kertoi, kuinka hänen vaimonsa Selinda särki kahvikupin aviomiehensä naamaan ja veri valui Christerin paidan sisään ja silmälasit särkyivät sen silmiin.
ellauri272.html on line 817: Tunnustukselliset romaanit tekivät Kihlmanista julkkiksen. Tosin hän ei itse pidä tunnustuskirjailijaksi luonnehtimisesta.
ellauri272.html on line 845: – Kuolema tulee joskus liian aikaisin, mutta minulle on ollut korkea aika lähtee menee melko pitkään. Ja minä en tiedä, minkä takia minä elän. Elämän tarkoitus on jäänyt hämäräxi ylipitkästä elämästäni ja useista asiaa selvittelevistä romaaneistani huolimatta.
ellauri274.html on line 110:
ellauri274.html on line 111:
ellauri274.html on line 453:
ellauri274.html on line 501:
ellauri274.html on line 612:
ellauri274.html on line 748:
ellauri274.html on line 750:
ellauri275.html on line 398: Isäni oli ensimmäinen koko kylässä En pystynyt seisomaan jaloilleni...
ellauri275.html on line 475: Koba oli hahmo Alexander Kazbegin vuoden 1883 romaanista Patriside. Patriside ( georgiaksi : მამის მკვლელი ) on Alexander Kazbegin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Romaani on rakkaustarina, mutta se käsittelee myös monia 1800-luvun Gruusian yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Romaani kuvaa 1800-luvun kriittistä realismia. Romaani sijoittuu 1800-luvun Gruusiaan, jolloin Venäjän valtakunta miehitti sen. Se on talonpoikaispojan Iagon ja kauniin nuoren naisen Nunun rakkaustarina. Kirjoittaja esittää tšetšeenit vapaina miehinä, jotka taistelevat vapautensa puolesta, toisin kuin georgialaiset, joita ryssät pitivät niin lyhyessä hihnassa, etteivät pystyneet pitämään edes kaupunkikokouksia (perinne keskiajalta lähtien).
ellauri275.html on line 627: Laureenska häläjää Putinin puheen puuroisuudesta, muttei vaivaudu kertomaan mistä Putin oikeasti puhui, nimittäin taloudesta. Venällä on Voldemortin mukaan mennyt suhteellisen hyvin raivokkaista talouspakotteista huolimatta: hyvä sato, lähes täystyöllisyys (3%), talouskasvu rohisee ja ruplan tie eeku paranee. Mixei tästä puhuta, vaan sensijaan siteerataan jotain ryssävihamielistä raakkujaa, joka väittää lainausmerkeissä että "Venäjän talous on pankrotin partaalla". Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? No se on tyypillistä kun porukat eivät ymmärrä toisiaan, sanoisi tähän viestintäasiantuntijamme Nilqvist.
ellauri275.html on line 736:
ellauri275.html on line 766:
ellauri276.html on line 149: Поутру я выйду в поле, в землю плуг как нож вгоню, Aamusella lähden peltoon, pistän auran turpoomaan kuin veitsen,
ellauri276.html on line 324: Nikitinin yksinkertainen, koruton runous on kiinteästi sidoksissa hänen omaan elämäänsä. Siinä kuvastuvat runoilijan yksinäisyydentunne, häntä ympäröivän elämän kurjuus ja toisaalta rakkaus luontoon, josta pessimistinen runoilija ammentaa lohdutusta. Joskus on runoilla suoraan omaelämäkerrallinen merkitys, kuten runoelmalla Nyrkki. Ensimmäinen täydellinen laitos Nikitinin runoja, joihin liittyy Mihail de Poulet’n kirjoittama runoilijan elämäkerta, ilmestyi 1885. Lauri Viljanen on suomentanut Nikitinin runon "Kuoppa on kaivettu".
ellauri276.html on line 359: Joseph Campbellin "I Will Go With My Father a-Ploughing" on kolmivärssyinen runo, joka on jaettu kahdeksaan riviin eli oktaaviin. Jokainen näistä oktaaveista noudattaa johdonmukaista riimimallia. Rivien välillä on eroja, mutta mittari ja sanavalinta auttavat luomaan yhtenäisyyttä, joka tuo runoon merkittävää koheesiota.
ellauri276.html on line 435: Patrick Kavanagh (21. lokakuuta 1904 – 30. marraskuuta 1967) oli irlantilainen runoilija ja kirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat romaani Tarry Flynn sekä runot " On Raglan Road " ja "The Great Hunger". Hänet tunnetaan kertomuksistaan Irlannin elämästä arkipäivän ja arkipäivän kautta.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan hänen ensimmäisestä vierailustaan Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 532: Tämän ja muiden tekstien yhdistäminen Chauceriin oli mahdollista, koska Chaucerin " Yleinen prologi " Canterbury Talesille esittelee kyntäjän, joka ei koskaan saa tarinaa. Tämä laiminlyönti näyttää herättäneen muiden luovuuden varhaisesta päivästä lähtien. "Yleisessä prologissa" isäntä vitsailee Plowmanin veljestä, joka on pappi. Joissakin säilyneissä käsikirjoituksissa isäntä ehdottaa, että Parson on "Lollere". Jo vuonna 1400 Chaucerin hoviyleisö kasvoi nousevaan lukutaitoiseen, keski-/kauppiasluokkaan, johon kuului monia Lollardin kannattajia, jotka olisivat olleet taipuvaisia uskomaan Lollard Chauceriin.
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri276.html on line 930: Vuonna 1696, kun Pix oli 30-vuotias, hän nousi ensin ammattikirjailijaksi ja julkaisi The Inhumane Cardinal; tai Inocence Betrayed, hänen ensimmäinen ja ainoa romaaninsa sekä kaksi näytelmää, Ibrahim, turkkilaisten kolmastoista keisari ja Espanjalaiset vaimot.
ellauri276.html on line 974: Toisin kuin Skotlannissa, jossa "molempien laulusta" tuli tunnustettu genre, englanninkielisiä kappaleita on hyvin vähän nimenomaan maataloustyöstä. Sadat laulut ovat maaseutuympäristössä, ja sankareita ja sankarittaria kuvataan usein aurapoikina ja maitotyttöinä, mutta tämänkaltaiset laulut ovat ennen kaikkea tarinoita eikä suoria kommentteja maatilan elämästä ja työstä.
ellauri276.html on line 1119: To see which of us a straight furrow can hold. Katsomaan, kumpa meistä suoran vaon kestää.
ellauri276.html on line 1157: To see which of us a straight furrow can hold. Katsomaan, kumpa meistä suoran vaon kestää.
ellauri276.html on line 1289: Marguerite Antonia Radclyffe Hall (12. elokuuta 1880 – 7. lokakuuta 1943) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanista Siirappia kolmeen pekkaan yxinäisyyden kaivossa, uraauurtava teos lesbokirjallisuudessa. Aikuisena Hall käytti usein nimeä John eikä Marguerite.
ellauri276.html on line 1298: "Bostonin avioliitto" oli historiallisesti kahden varakkaan naisen avoliitto, joka oli riippumaton miehen taloudellisesta tuesta. Sanan sanotaan olleen käytössä Uudessa Englannissa 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Jotkut näistä suhteista olivat luonteeltaan niin romanttisia, että niitä voitaisiin nyt pitää lesbosuhteina; muut eivät olleet. Termi Bostonin avioliitto yhdistettiin Henry Jamesin The Bostonians (1886) -romaaniin, joka käsitteli pitkää avoliittoa kahden naimattoman naisen, "uusien naisten" välillä, vaikka James itse ei koskaan käyttänyt termiä. Jamesin sisar Alice eli sellaisessa suhteessa Katherine Loringin kanssa ja oli hänen romaanin lähteittensä joukossa. Bostonin avioliitot olivat niin yleisiä Wellesley Collegessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, että termistä Wellesley-avioliitto tuli suosittu kuvaus. 1800-luvun lopulla Wellesleyn 53 naisen tiedekunnasta vain yksi nainen oli perinteisesti naimisissa miehen kanssa; useimmat muut asuivat naispuolisen seuralaisen kanssa. Yksi tunnetuimmista pareista oli Katharine Lee Bates ja Katharine Ellis Coman. Bates oli runouden professori ja " America The Beautiful " renkutuxen kirjoittaja.
ellauri277.html on line 121: Kahlil Gibran syntyi 6. tammikuuta 1883 Bsharrin kylässä Libanonin Mutasarrifate-vuorella, Ottomaanien Syyriassa (nykypäivän Libanon ). Hänen vanhempansa Khalil Sa´ad Gibran ja Kamila Rahmeh, papin tytär, olivat maroniittikristittyjä. Äiti Kamilan isänpuoleinen isoisä oli kääntynyt islamista kristinuskoon. Hiän oli 30-vuotias, kun Gibran syntyi, ja Gibranin isä Khalil oli hänen kolmas aviomiehensä (!).
ellauri277.html on line 123: Gibranin isä työskenteli alun perin apteekissa, mutta hänellä oli pelivelkoja, joita hän ei kyennyt maksamaan. Hän meni töihin paikallisen ottomaanien nimittämän järjestelmänvalvojan palvelukseen. Vuonna 1891, kun hän toimi veronkerääjänä, hänet erotettiin ja hänen henkilökuntansa tutkittiin. Khalil vangittiin kavalluksesta, ja viranomaiset takavarikoivat hänen perheensä omaisuuden. Kamila päätti seurata veljeään Yhdysvaltoihin. Vaikka Khalil vapautettiin vuonna 1894, Kamila pysyi päättäväisenä ja lähti New Yorkiin 25. kesäkuuta 1895 ja otti mukaansa Boutrosin, Gibranin, Mariannan ja Sultanan.
ellauri277.html on line 132: Sittemmin tapaamansa "hyväntekijän" Mary Haskellin taloudellisella avustuksella Gibran opiskeli taidetta Pariisissa vuosina 1908–1910. Siellä ollessaan hän tapasi syyrialaisia poliittisia ajattelijoita, jotka edistävät kapinaa ottomaanien Syyriassa. Kun hän kuoli 48-vuotiaana maxakirroosiin ja alkavaan tuberkuloosiin toisessa keuhkossa hän oli saavuttanut kirjallisuuden mainetta "Atlantin valtameren molemmin puolin". Hänen "upeaa työtä" on kuvattu "taiteellisena perinnönä kaikkien kansojen ihmisille".
ellauri277.html on line 140: 1908 Haskell esitteli Gibranin ystävälleen kirjailija Charlotte Tellerille, 31, ja helmikuussa Émilie Michelille (Micheline), Haskellin koulun ranskan opettajalle, 19. Sekä Teller että Micheline suostuivat poseeraamaan Gibranille nakuina ja heistä tuli hänen "läheisiä ystäviä." Samana vuonna Gibran julkaisi Spirits Rebellious arabiaksi romaanin, joka kritisoi syvästi maallista ja henkistä auktoriteettia. Gibranin edesmenneen tutun Barbara Youngin mukaan "papit polttivat sen Beirutin torilla uskomattoman lyhyessä ajassa," ja he julistivat sen "vaaralliseksi, vallankumoukselliseksi ja myrkylliseksi nuorille". Maroniittipatriarkaatti laski liikkeelle huhun hänen ek-ek-ekskommunikaatiosta, vaikkei koskaan julistanut sitä virallisesti.
ellauri277.html on line 153: Kirjeessä 1921 Naimylle, Gibran kertoi, että lääkärit olivat käskeneet häntä "luopumaan kaikenlaisesta työstä ja rasituksesta eikä muuta kuin syömään, juomaan ja lepäämään". Vuonna 1922 Gibran määrättiin "pysymään poissa kaupungeista ja kaupunkielämästä" ja hän oli vuokrannut mökin meren läheltä, aikoen muuttaa sinne Mariannan kanssa ja jäädä sinne, kunnes "tämä sydän [palauttaa] järjestyksensä"; Tämä kesä Scituatessa oli Haskellillekin virkistävää aikaa, jonka aikana Kal kirjoitti englannixi joitain "parhaista arabialaisista runoista", joita hän oli koskaan kirjoittanut. Siirappinen profeetta myi hyvin kylmästä kriittisestä vastaanotosta huolimatta.
ellauri277.html on line 183: Kun ottomaanit lopulta karkotettiin Syyriasta ensimmäisen maailmansodan aikana, Gibran piirsi euforisen piirustuksen "Vapaa Syyria". Siinä oli jälleen hämähäkki väärinpäin.
ellauri277.html on line 385: Bahai-uskon toiminta rahoitetaan jäsenien lahjoituksilla, ja yhteisön ulkopuolinen rahoitus on kielletty. Uskonnon kannattajia rohkaistaan ylläpitämään bahai-rahastoa säännöllisin lahjoituksin, mutta lahjoitukset ovat kuitenkin täysin vapaaehtoisia ja kunkin jäsenen yksityisasia. (Tää "suhtautuminen kielteisesti" ja "rohkaiseminen" on ehkä bahai-tyyppien tärkein innovaatio.) Kannattajia rohkaistaan kertomaan uskostaan kanssaihmisille, ystäville ja sukulaisille tai muuttamaan uudelle alueelle eräänlaisena edelläkävijänä. Käännytystyössä henkinen tai fyysinen painostaminen on kielletty, sillä jokaisen tulee ymmärtää totuus itsenäisesti.
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri278.html on line 354: Teloitettujen joukossa oli sekä uraupseereja (mukaan lukien kapteeni Jakub Wajda, joka teloitettiin Harkovissa, kuuluisan elokuvaohjaajan Andrzej Wajdan isä ), että sodan ajan upseereja - mobilisoituja lakimiehiä, toimittajia, insinöörejä, opettajia, lääkäreitä jne. mukaan lukien yliopiston professorit, joita oli Kozelskyn leirissä, tosin vain vaivaiset 20 henkilöä. Julkkiximpia teloitusten uhreja olivat Katynissa teloitettu naislentäjä Yanina Levandowska ja Kharkovissa teloitetut kenraalit Stanislav Haller, Budyonnyn voittaja vuonna 1920, Brestin jyräyxen puolustuspäällikkö Konstantin Plisovsky ja joku puolustuspäällikkö. On huomionarvoista, että Lvovin varuskunta antautui puna-armeijalle vapaan ulkomaanmatkan ehdolla.
ellauri278.html on line 572: Sillä kyllä jumalaton aina jumalisen voittaa, naurahtaa Stalim. Tulevina vuosikymmeninä ateistit vievät voiton jeesusmiehistä. Jeesusmies rukoilee ja hymisee, mutta ateisti toimii ja luottaa omaan voimaansa. Näin arvelee Stalin ja nykäisee ylleen univormun takin. Hän ottaa suuresta peltipurkista mahorkkaa tupakkakukkaroonsa ja leikkaa nahistuneesta kurkusta pari ohutta viipaletta
ellauri279.html on line 303:
ellauri279.html on line 306: Luin romaanin vuonna 1974 ja olin hämmästynyt. "Se on mitä tehdä!" ajattelin silloin. Mutta arvelin, että se tulee mahdolliseksi 300 vuodessa. Olin väärässä - se osoittautui kuvatuksi 30 vuodessa.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 346: Kirjassaan Puskipa Pushkinkin kerran vasikkaa tamme fan (suom. 1976) Solženitsyn kertoo, että hänen kirjoittamisensa tärkein vaikutin oli tuoda esiin ojennustyöleirien asukkien kurja asema. Sensuurin välttääkseen hän puki sanottavansa romaaneiksi. Hyvin toimi tämä salajuoni. Solženitsyn itse piti pääteoksenaan vuosina 1983–1991 julkaistua romaanisarjaa Krasnoje koleso, joka kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumoukseen ja sen seurauksia. Sarjan osat (eli solmut, uzly) ovat Avgust 1914, Oktjabr 1916, Mart 1917 ja Aprel 1917. Näistä toisen kirjan ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Punainen pyörä. Toinen solmu: Lokakuu 16 (Tammi 1985). Ne ovat huisin tylsiä, neuvostovastaisia eivätkä tuo kuvaan mitään uutta. (Tän voi varmuudella sanoa näin lukematta sight unseen.)
ellauri279.html on line 460: Fuentesin ensimmäinen romaani Missä ilma on kirkasta ( La región más transparente ) oli välitön menestys ilmestyessään vuonna 1958. Romaani rakentuu Federico Roblesin tarinan ympärille – joka on hylännyt vallankumoukselliset ihanteensa tullakseen voimakkaaxi rahoittajaxi.
ellauri279.html on line 464: Romaanissa Artemio Cruzin kuolema on vahvasti vaikutteita Orson Wellesin Citizen Kanesta, ja se yrittää kirjallisia rinnastuksia Wellesin tekniikoiden kanssa, mukaan lukien lähikuvat, poikkileikkaukset, syvätarkennus ja takauma. Hu-oh.
ellauri279.html on line 465: Kuten Kane, romaani alkaa päähenkilön kuolinvuoteella; Cruzin elämäntarina täyttyy sitten takaiskuilla romaanin liikkuessa menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Cruz on entinen Meksikon vallankumouksen sotilas, josta on tullut rikas ja voimakas "väkivallan, kiristyksen, lahjonnan ja työntekijöiden raa'an hyväksikäytön kautta". Romaani tutkii vallan korruptoivia vaikutuksia ja arvostelee vallankumouksellisten alkuperäisten tavoitteiden vääristymistä "luokkaherruuden, amerikkalaation, taloudellisen korruption ja maareformin epäonnistumisen kautta".
ellauri279.html on line 467: Tiiliskivi Terra Nostra siirtyy arvaamattomasti 1500-luvun ja 1900-luvun välillä etsiessään nykyajan Latinalaisen Amerikan yhteiskunnan juuria valloittajien ja alkuperäiskansojen välisestä taistelusta. Kuten Artemio Cruz, myös romaani hyödyntää vahvasti elokuvallisia tekniikoita.
ellauri279.html on line 469: Hänen vuoden 1985 romaaninsa The Old Gringo ( Gringo viejo ), joka perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamiseen Meksikon vallankumouksen aikana, tuli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama yhdysvaltalainen bestseller. Romaani kertoo tarinan Harriet Winslowista, nuoresta amerikkalaisesta naisesta, joka matkustaa Meksikoon ja löytää itsensä ikääntyvän amerikkalaisen toimittajan Ambrose Biercen (kutsutaan enää vain "vanhaksi gringoksi ") sylistä. Komean helppoheikin näköinen Tomás Arroyo on ex- vallankumouksellinen kenraali. Kuten monet Fuentesin teoksista, se tutkii tapaa, jolla vallankumoukselliset ihanteet turmeltuvat, kun Arroyo päättää jatkaa kartanolla palvelijana, sen sijaan että seuraisi vallankumouxen tavoitteita.
ellauri279.html on line 471: Hänen vuoden 1994 paras kirjansa Diana: The Goddess Who Hunts Alone on omaelämäkerrallinen romaani, joka kuvaa näyttelijä Jean Sebergiä, jonka kanssa Fuentesilla oli rakkaussuhde 1960-luvulla.
ellauri279.html on line 473: Sitä on kutsuttu "laajaksi, panoraamaromaaniksi", joka käsittelee "edistyksen, vallankumouksen ja nykyajan kysymyksiä" ja "pösilön tavallista elämää, joka kamppailee löytääkseen sen yhden paikan".
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri281.html on line 353: Teloitettujen joukossa oli sekä uraupseereja (mukaan lukien kapteeni Jakub Wajda, joka teloitettiin Harkovissa, kuuluisan elokuvaohjaajan Andrzej Wajdan isä ), että sodan ajan upseereja - mobilisoituja lakimiehiä, toimittajia, insinöörejä, opettajia, lääkäreitä jne. mukaan lukien yliopiston professorit, joita oli Kozelskyn leirissä, tosin vain vaivaiset 20 henkilöä. Julkkiximpia teloitusten uhreja olivat Katynissa teloitettu naislentäjä Yanina Levandowska ja Kharkovissa teloitetut kenraalit Stanislav Haller, Budyonnyn voittaja vuonna 1920, Brestin jyräyxen puolustuspäällikkö Konstantin Plisovsky ja joku puolustuspäällikkö. On huomionarvoista, että Lvovin varuskunta antautui puna-armeijalle vapaan ulkomaanmatkan ehdolla.
ellauri281.html on line 571: Sillä kyllä jumalaton aina jumalisen voittaa, naurahtaa Stalim. Tulevina vuosikymmeninä ateistit vievät voiton jeesusmiehistä. Jeesusmies rukoilee ja hymisee, mutta ateisti toimii ja luottaa omaan voimaansa. Näin arvelee Stalin ja nykäisee ylleen univormun takin. Hän ottaa suuresta peltipurkista mahorkkaa tupakkakukkaroonsa ja leikkaa nahistuneesta kurkusta pari ohutta viipaletta
ellauri282.html on line 69: [26.3. klo 17.08] +358 44 2776451: Camus'n mielestä ei saa välivallalla tehdä kumouksia, kun sitten samalla menetelmällä joudutaan valvomaan uuden vallan pysymistä. Esimerkkinä giljotiini. Ehkä voitaisiin Zysckowicsin päälle käynyt kaveri pannakin giljotiiniin vaihtelun vuoksi.
ellauri282.html on line 79: [3.4. klo 12.32] Oma Profiili: No niinpä nimenomaan, Jeesus oli globalisaation apostoli.
ellauri282.html on line 110: [3.4. klo 19.40] Oma Profiili: No kyllä pitäs! Nimenomaan niin!
ellauri282.html on line 121: Tämä "osio" on alkua albumissa 285 jatkuvaan Patti Mulkkisen riivintään. v. 2021 kesällä (albumi 104) tutustuin Matti Pulkkiseen sen esikoisen välityksellä, ja pidin sitä aika hyvänä. Silloin vielä jaxoin niellä tiiliskiviromaaneja kokonaisina. Nyt vajaat 2v myöhemmin löytyi Pulkun viimeinen opus, Ehdotus rakkausromaanixi, Pasilan poistohyllystä. Se käsittelee siinä aivohalvausta romaanin keinoilla, ja vähän nähtävästi tärähtänyttä Vuokko-vaimoaankin myös. Pulkki sai paskahalvauxen 1988 ja kuoli 2011 Lapinlahessa, ai taisikin olla Lapinlahdella. Se oli kyllä ammatiltaan mielisairaanhoitaja. Jouzenlauluun mennessä Patti oli jo täysin työlääntynyt ex-"lahioimaiseensa".
ellauri282.html on line 212: Pulkun puheista päättäen Vuokko oli paizi hymistelevä myös aivan hirveä pirttihirmu. Se taitaa olla tän Matin jouzenlaulunkin "piiloviesti." Pulkku sanoo haukkuneensa vaimoa jo Makkosena Romaanihenkilön kuolemassa, sekin pitäisi nyt kai selata. Pulkku on hyvin hyvin naisvihainen. Melkein yhtä paha kuin "Teme", joka peukuttaa valtaanpäässeitä suominazeja ja twiittaa huonolla englannilla transuvastaisia twiittejä: "Tsiisus".
ellauri282.html on line 244: Pulkku on kova poika puhkomaan meemi-ilmapalloja, mutta sille tulee koko paljon huteja. Niinkun että 1 suomalainen avosuo on tehokkaampi ilmastokeuhko kuin koko Amazonin viidakko. Vad tull. Se on kyllä totta että länsi on puolalaisille petollinen rakkaus.
ellauri282.html on line 262: näyttää siltä, että suhteessa omaan kuolemaansa ihmisellä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko hän kykenee kohtaamaan kuolemansa vakuuttuneena minänsä jatkuvuudesta tai sitten hänen on kiellettävä kuolemansa väistämättömyys loppuun saakka.
ellauri282.html on line 300: Minulla ei ole pelkoa menettäväni sinua, sillä et ole omaisuuteni tai kenenkään muun omaisuutta. Rakastan sinua sellaisena kuin olet, ilman kiintymystä, ilman pelkoa, ilman ehtoja, ilman egoismia, yritän olla imemättä sinua ellet nimenomaan halua. Rakastan sinua vapaasti, koska rakastan vapauttasi, samoin kuin omaani.
ellauri282.html on line 517: Ennen kauan ventattua kuolemaansa ehti Keating väsätä sen seizemänkymmentä seizemän erilaista hartausopusta, se oli aivan huisin ahkera. Tulot menivät kai kysterziläisten pohjattomaan tynnöriin, ellei jutussa ollut jotain hämärää.
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri283.html on line 169: Mies tulee psykiatrille kertomaan ongelmistaan ja valittaa huonoa oloaan. Psykiatri kuitenkin toteaa kaikkien näiden ongelmien olevan pelkkää luulosairautta ja miehen olevan täysin terve. Mies ilahtuu tästä ja lähtee innoissaan pois samalla todeten: "Heti tuli paljon reippaampi olo!".
ellauri283.html on line 179: Upseerit kommunikoivat keskenään lähes yksinomaan huutaen, karjumalla kovaan ääneen ja usein vieläpä täysin väärässä paikassa, kuten kirjastossa tai kalastaessaan järven rannalla. Tavallisesti heidän keskustelunsa etenee tervehtimisestä kuulumisten kertomiseen ja yleensä he sopivat tapaamisesta "kerholla".
ellauri283.html on line 287: Kun Egypti oli saavuttanut poliittisen ja sotilaallisen vallan Kushissa, virkamiehiä, pappeja, kauppiaita ja käsityöläisiä asettuivat alueelle. Egyptin kieltä käytettiin laajalti jokapäiväisessä toiminnassa. Monet rikkaat kushilaiset ryhtyivät palvomaan egyptiläisiä jumalia ja rakensivat heille temppeleitä. Temppelit olivat virallisen uskonnollisen palvonnan keskuksia, kunnes kristinusko tuli alueelle kuudennen vuosisadan aikana. Kun egyptiläinen vaikutus väheni tai antautui vieraan vallan herruuteen, Kushipää-eliitti piti itseään keskusvaltana ja uskoi olevansa egyptiläisen kulttuurin ja uskonnon idoleita. Ja syystä kyllä!
ellauri283.html on line 321: Pian Fonzie joutui konfliktiin ottomaanien kanssa, jotka olivat miehittäneet Suakinin noin 1526 ja työntäneet lopulta Niiliä pitkin etelään saavuttaen kolmannen Niilin kaihialueen vuosina 1583/1584. Myöhempi ottomaanien yritys kaapata Dongola torjuttiin Fonziella vuonna 1585. Myöhemmin Hannik, joka sijaitsee aivan kolmannen kaihin eteläpuolella, merkitsi kahden osavaltion välistä rajaa. Ottomaanien hyökkäyksen jälkimainingeissa yritettiin anastaa Ajib, Pohjois-Nubian alaikäinen kuningas. Vaikka Fonzie lopulta tappoi hänet vuonna 1611/12, hänen seuraajansa Abdallabit saivat valtuudet hallita kaikkea Sinisen ja Valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolella huomattavalla autonomialla.
ellauri283.html on line 329: Vuodesta 1805 lähtien Egyptissä tapahtui nopea modernisaatiokausi Muhammad Ali Pashan johdolla, joka julisti itsensä matkakreditiivixi uhmaten nimellisesti suvereenia ottomaanien sulttaania. Muutamassa vuosikymmenessä Muhammad Ali muutti Egyptin laiminlyötystä ottomaanien maakunnasta käytännössä itsenäiseksi modernixi valtioksi. Toistaen hänen edeltäjiensä mamelukkien lähestymistapaa Egyptin keskiaikaisessa sulttaanivaltiossa Muhammad Ali pyrki laajentamaan Egyptin rajoja etelään Sudaniin, sekä keinona taata Egyptin turvallisuus että päästäkseen käsiksi Sudanin melleviin luonnonvaroihin. Vuosina 1820–1821 Egyptin joukot Muhammad Akun ja veljenpoikien komennossa valloittivat ja yhdistivät Sudanin pohjoisosan. Egyptin jatkuvan de jure -uskollisuuden vuoksi ottomaanien sulttaania kohtaan Egyptin hallinto tunnettiin nimellä Turkiyah. Historiallisesti Suddin ruttosuot estivät laajentumisen maan syvemmälle etelään. Vaikka Egypti valloitti koko nykyisen Sudanin suurimman osan 1800-luvusta ja perusti provinssin Equatoria Etelä-Sudanissa tämän tavoitteen edistämiseksi, se ei pystynyt saamaan tehokasta valvontaa koko alueelle. Sixi Turkkiyahin myöhempinä vuosina brittiläiset lähetyssaarnaajat pääsivät matkustamaan nykypäivän Keniasta Sudaniin kääntääkseen paikalliset heimot kristinuskoon.
ellauri283.html on line 331: Vuonna 1881 uskonnollinen johtaja nimeltä Muhammad Ahmad julisti itsensä valtiomahdiksi ("osaa uida opastettuna") ja aloitti sodan yhdistääkseen heimot Länsi- ja Keski-Sudanissa. Hänen seuraajansa ottivat käyttöön nimen "Ansarit" ("seuraajat"), jota he käyttävät edelleenkin yhdessä suurimman yksittäisen poliittisen ryhmittymän, Umaya- puolueen (jota kerran johti Mahdin jälkeläinen Sadiq al Mahdi ) kanssa. Ottomaanien ja egyptiläisten hyväksikäytön ja hallinnollisen epäkohdan aiheuttamia olosuhteita hyödyntäen valtiomahdit johtivat kansallismielistä kapinaa, joka huipentui Khartumin kaatumiseen 26. tammikuuta 1885. Sudanin väliaikainen kenraalikuvernööri, brittiläinen kenraalimajuri Charles George Gordon, ja monet Khartumin 50 000 asukkaasta murhattiin, mikä ei ollut hullumpi idea.
ellauri283.html on line 349: Vuonna 1943 britit alkoivat valmistella pohjoista itsehallintoa varten ja perustivat Pohjois-Sudanin neuvoa-antavan toimikunnan neuvomaan kuuden Pohjois-Sudanin provinssin: Khartumin, Kordofanin, Darfurin sekä Itä-, Pohjois- ja Sinisen Niilin provinssien hallintoon. Sitten vuonna 1946 Britannian hallinto muutti politiikkansa ja päätti yhdistää Pohjois- ja Etelä-Sudanin yhden hallituksen alle. Etelä-Sudanin viranomaisille ilmoitettiin Juban konferenssissa vuonna 1947, että niitä hallinnoisi tulevaisuudessa yhteinen hallintoviranomainen pohjoisen kanssa. Vuodesta 1948 lähtien 13 Britannian viranomaisten nimeämää edustajaa edusti etelää Sudanin lainsäädäntökokouksessa.
ellauri283.html on line 389: Vuonna 2004 Tšad välitti neuvotteluja N´Djamenassa, mikä johti 8. huhtikuuta tehtyyn humanitaariseen tulitaukosopimukseen Sudanin hallituksen, JEM:n ja SLA:n välillä. Konflikti kuitenkin jatkui tulitauosta huolimatta, ja Afrikan unioni (AU) perusti aselepokomission (CFC) valvomaan sen noudattamista. Elokuussa 2004 Afrikan unioni lähetti 150 ruandalaista sotilasta suojelemaan tulitauon tarkkailijoita. Pian kuitenkin kävi selväksi, että 150 sotilasta ei riittäisi, joten heihin liittyi 150 nigerialaista sotilasta. Kylä lähtee! Jo alkoi pelittää.
ellauri283.html on line 411: Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 31. elokuuta 2006 päätöslauselman 1706 uusien 17 300 rauhanturvajoukkojen lähettämisestä Darfuriin. Seuraavina kuukausina UNMIS ei kuitenkaan pystynyt lähettämään toimintaansa Darfuriin, koska Sudanin hallitus vastusti jyrkästi yksinomaan Yhdistyneiden Kansakuntien toteuttamaa rauhanturvaoperaatiota. YK otti sitten käyttöön vaihtoehtoisen, innovatiivisen lähestymistavan yrittääkseen aloittaa alueen vakauttamista AMISWIIXI-operaation asteittaisella vahvistamisella ennen vallan siirtämistä Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien yhteiselle rauhanturvaoperaatiolle. Sudanin hallituksen kanssa käytyjen pitkittyneiden ja intensiivisten neuvottelujen ja merkittävän kansainvälisen painostuksen jälkeen se lopulta hyväksyi rauhanturvaoperaation Darfurissa.
ellauri283.html on line 466: -Itse asiassa se on hyvä esimerkki näistä molemmista katsantokannoista. Katsokaahan, jokainen järkevä ihminen tajuaa, että vuoristo muodostaa luonnollisen rajan näiden kahden maan välille. Vuorijonon pohjoispuolella puhutaan en kieltä kuin etelässä. Ihmiset kuuluvat eri heimoihin. Etelän asukkaat - galungalaiset - ovat paimentolaisia kun taas pohjoisessa Mambesin tasangoilla elävät ihmiset asuvat kylissä ja viljelevät maata. Vai oliko se toisinpäin, en muista. Niinpä on täysin järjetöntä vetää raja minnekään muualle kuin pitkin vuorenhuippuja. Mutta -? Emmy uskaltautui sanomaan kesken miesten verkkaista neuvonpitoa.
ellauri283.html on line 504: Koko pohjoinen Mali sijaitsee Saharan autiomaan alueella, ja keski- ja eteläosan muodostaa pääasiassa Sahelin savanni. Keski- ja eteläosissa virtaa läntisen Afrikan pisin ja koko Afrikan kolmanneksi pisin joki, Niger. Yli 65 % koko maasta on aavikkoa tai puoliaavikkoa, ja aavikoituminen johtaa paikoin vakaviin ongelmiin.
ellauri283.html on line 511: Ranskalaiset saapuivat Maliin vuoden 1880 tienoilla. He pyrkivät tekemään Malista siirtomaansa, ja tekivätkin. Paikallisten vastarinta päättyi vuonna 1898, kun malinkésotilas Samory Touré voitettiin seitsemän vuoden sodan jälkeen. Malista tuli nimellä Ranskan Sudan osa Ranskan Länsi-Afrikkaa.
ellauri284.html on line 337: Syytteitä kaatui toistakymmentä, ja oikeus löysi näyttöä vain yhdestä törkeästä petoksesta ja siihen liittyvästä petoksen yrityksestä. Siitä Erkkilä tuomittiin yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Jutussa oli syytettynä kaikkiaan 21 miestä. Kovin jutussa annettu rangaistus oli 4 vuotta ja 6 kuukautta.
ellauri284.html on line 420: Elokuvan aikana vallitsee hämmennys siitä, onko muukalainen rikollisten lynkkaama ja murhaama varamiehen veli vai hänen haamunsa. Juonen aukot olivat täynnä mustaa huumoria ja allegoriaa Leonen vaikutteilla. Revisionistinen elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta se oli suuri lipputulomenestys. Useat kriitikot pitivät Eastwoodin ohjausta "yhtä johdannaisena kuin se oli ilmaisullinen", ja Arthur Knight The Saturday Review -julkaisusta huomautti, että Eastwood oli "omaksunut Siegelin ja Leonen lähestymistavat ja yhdistänyt ne omaan vainoharhaiseen näkemykseensä yhteiskunnasta". John Wayne, joka oli kieltäytynyt roolista elokuvassa, lähetti Eastwoodille kirjeen pian elokuvan julkaisun jälkeen, jossa hän valitti, että "Kaupunkilaiset eivät edustaneet amerikkalaisen pioneerin todellista henkeä, henkeä, joka teki Amerikan. Loistavaa."
ellauri284.html on line 424: Hän palasi lännen tyylilajiin ohjatessaan ja näytelleessään elokuvassa Pale Rider (1985), joka perustuu klassiseen westerniin Shane (1953) ja seuraa Sierran sumuista laskeutuvaa saarnaajaa kaivostyöläisten puolelle. Kalifornian kultakuume 1850. Otsikko on viittaus The Four Horsemen of the Apocalypse, koska vaalean hevosen ratsastaja on Death, ja osoittaa yhtäläisyyksiä Eastwoodin läntisen High Plains Drifteriin (1973) moraalin ja oikeudenmukaisuuden teemoiltaan sekä yliluonnollisen tutkimisen osalta. Sitä ylistettiin yhdeksi vuoden 1985 parhaista elokuvista ja parhaaksi westerniksi, joka on nähty huomattavan pitkään. Tämä vuosi (1985) jää elokuvahistoriaan hetkenä, jolloin Clint Eastwood ansaitsi vihdoin kunnioituksen taiteilijana ja Matti Pulkkinen menetti sen teoxella Romaanihenkilön kuolema. Samana vuonna Ram Laor palasi kotiin Kaliforniasta ja uran alamäki alkoi Vuorikadun printterihuoneessa.
ellauri285.html on line 42: Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema – Raivokkaan postmoderni antiromaani hämmästyttää lukijansa. Tutustu Kirjojen Suomen vuoden 1985 teokseen onlinenä!
ellauri285.html on line 49: Postaus Romaanihenkilön kuolemasta Ylen Kirjabloggarit ja 101 -sarjaan oli luvassa Lukutoukan kulttuuriblogin Kristalta, mutta ennen kuin postaus ehti valmistua, menetimme Kristan äkillisesti. Tämän yhteispostauksen myötä kirjabloggaajien yhteisö haluaa muistaa Kristaa ja osoittaa kunnioitustaan Kristan hellittämättömälle kirjarakkaudelle. LOL!
ellauri285.html on line 55: Ensimmäinen käynti Sysmiössä vuoden 2023 keväällä. Seijan vanha valkoinen Pannonia-polkupyörä ja Patti Mulkkisen Suomi Sata paasausromaani lähtee mukana. Nyt mulla on tää plus Patti Mulkkisen jouzenlaulu, joista on hyvä paasata samalla kerralla. Paska jätkä ilman muuta, mutta sen paasauxissa on paljon tutunomaista. Patin 2 viimeistä tiiliskiveä ei pitäisi ollenkaan yrittää arvostella romaaneina, sillä ne ovat puhtaita paasauxia. Tämä albumi on jatkoa albumissa 282 alkaneeseen Patti Mulkkisen riivintään. Aihe jatkuu 10 albumia myöhemmin albumissa 295.
ellauri285.html on line 98:
Antiromaanin antia
ellauri285.html on line 100: Airi: Romaanihenkilön kuolema on ajatusten, merkitysten ja viittausten sienirihmasto, jota on mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Postmodernisti kirja julistautuu antiromaaniksi ja pyrkii rikkomaan kaikkia perinteisiä tarinankerronnan lainalaisuuksia. Rikkomuksista pienin on alkusanojen sijoittaminen viimeiseksi luvuksi. Aristoteles kieriköön haudassaan. Aristoteleella alkusanat olivat aina alussa.
ellauri285.html on line 102: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
ellauri285.html on line 104: Yhtenä kirjan sisäkkäisenä antikertomuksena ”Makkonen”, romaanihenkilö, ottaa haltuunsa ”kirjailijan” muistiinpanot ja luonnokset ja toimittaa ne kokonaisuudeksi omin välihuomioin. Kirjailijan muistiinpanot ovat kuin aforismeja tai runoja. Niistä voi poimia lähtökohdan myös Romaanihenkilön kuolemalle:
ellauri285.html on line 106: Pulkkisen kirjan lukeminen on kuin krypton ratkaisemista: vaakasuoraan Neuvostoliitto, Puola, Afrikka, Suomi, pystysuoraan romaani, sota, syntymä, kuolema. Mitä saadaan? Mitä lukija saa vuonna 2017?
ellauri285.html on line 112: Pulkkisen kuvaama maailmantilanne tuntuu nyt kovin kaukaiselta ja näyttämömäiseltä. Se, että ihminen on eläin (usein vaistojensa ohjaama älytön peto), kuten Pulkkinen kuvaa, on tietysti edelleen totta, nyt jopa näkyvämmin kuin 1980-luvulla. Kirjan toinen taso, romaanin synnyttämisen vaikeus, ja ah, taiteilijuuden kärsimykset ovat aiheina ajattomia, jos kohta kuluneita.
ellauri285.html on line 114: Nyt toisella lukukerralla löysin Romaanihenkilön kuolemasta sekä rasismia että sovinismia reippaassa määrin ja paikoin se sai minut kiemurtelemaan vaivautuneesti. Kaiken kaikkiaan teoksessa haisee setämies. Kalapuikkoviiksimies. Se tyyppi, jonka mielestä miesten tulee olla miehiä, naisten tulee olla naisia, ja muutenkin kaikkien tulee tietää paikkansa.
ellauri285.html on line 120: Romaanihenkilön kuolema on luonteeltaan pyttipannu deluxe, johon on kaadettu jääkaapista kaikki, mikä on paistinpannuun saatu mahtumaan. Luettuani tämän romaanin nyt uudelleen, luulen, että yksi minua aiemmin puhutelleista tekijöistä on metafiktio ja sitä tässä teoksessa todella riittää. Teoksen kertoja/t ei/vät suostu pysymään teoksen sisällä, vaan tule(e)/vat siitä jatkuvasti ulos kuin Romaanihenkilön kuolema olisi kaappi mummon eteisessä. Intertekstuaalisuus pitää teoksessa kosteita bileitä ja siinä vaiheessa kun drinkit vaihtuvat aamukahviksi intertekstuaalista vauhtia otetaan Pulkkisen omasta romaanista nimeltä Sanan voima, joka ei ole olemassa oleva teos.
ellauri285.html on line 180: Linkolan maailmassa miehillä ja naisilla on rauhoittavan selkeästi omat valta-alueensa kummallakin - kun Pentti kulkee kadulla naisensa kanssa, hän painelee kolme metriä tämän edellä, kuten maalla ennen. Perhevierailun aikana hän toimii rattoisana isäntänä, kunnes jäädään miesten kesken valvomaan ja arvioimaan elämän tilitasetta.
ellauri285.html on line 445: Paasilinnan erityisesti suosimia tyylilajeja olivat satiiri, essee ja aforistiikka, mutta häneltä ilmestyi myös matkakirjoja, romaani, omaelämäkerta, novelleja sekä historiallisia teoksia. Hänen tuotantoaan on käännetty ainakin 13 kielelle.
ellauri285.html on line 643: Laureenska oli hyvin hyvin vihainen Hoblassa kun puoliarmenialainen Lavrov oli vihjannut nimenomaan juutalaisten joukossa olevan pahoja antisemitistejä, ja että huhutaan Hitlerilläkin olleen juutalaisia sukulaisia. Rumaa valetta! Ettäs kehtaakin! Sellaisia nuo armenialaiset ovat, vielä pahempia petkuttajia kuin jutkut. Muistetaan vaikka Radio Jerevania. Nyttemmin Radio Jerevan on viritetty uudelleen antiputinismin kanavalle.
ellauri285.html on line 741: Vuototiedot: Näin Venäjä pyrki kasvattamaan vaikutusvaltaansa Virossa ja Baltiassa – ”Nimenomaan tällaiseen vaikuttamiseen kannattaa varautua Suomessa”
ellauri286.html on line 44: Olen ollut hyvä kahdessa, pillunannossa ja ryssävihassa. Eikä kukaan ole huomannut, ellen itse ole kertonut, mutta siltikään ei kertomaani haluta nähdä. Tai jos nähdäänkin, sen edessä ollaan avuttomia.
ellauri286.html on line 88: Beauty hurts, baby. Oksanen on julkaissut kolme romaania. Vuonna 2008 hän sai Finlandia- palkinnon romaanistaan Puhdistus. Tämäkin teiniräpellys Irakin invaasion ajalta 2003 myi sen jälkeen paremmin. Britit ovat huolissaan, kun armeija on rempallaan, on valmistauduttava lähtemään ize ryssiin maasodassa, ne sanoo ihan suoraan nyt. Ukrainalaisista ei näytä olevan mihinkään. (Nojaa, ukrainalaisethan ne pysäyttivät Barbarossa-suunnitelman viime erässä.) Toisaalta on näppärää antaa varastossa vanhenneet huonot pyssyt vähävenäläisille, niin päästään tilaamaan izelle aseet viimeisintä huutoa.
ellauri286.html on line 99: Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
ellauri286.html on line 101: Törmäsin myös vasemmistolaistoimittajiin, joiden tiedot Neuvostoliitosta olivat niin hatarat, että he kysyivät hämmentyneesti, miksi neuvostolehdissä ei kirjoitettu virolaisten kyydityksistä, joita käsittelin romaanissani. Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960- ja 70-luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu. Se nyt olisi vielä puuttunut! Kulakit pihalle! Tarttukaa kuokanvarteen kuten muutkin!
ellauri286.html on line 108: Vaikka olin toki tietoisesti kirjoittamassa juuri romaania, Viron lähihistoria päätyi sen aiheeksi vahingossa, ja käsitys siitä, että aihepiiri oli tärkeä, vahvistui vasta kirjoittamisen myötä.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
ellauri286.html on line 166: Minä en kirjoittanut mistään Neuvostoliittoon tai Viroon liittyvistä aiheista ennen esikoisromaaniani enkä edes ajatellut asiaa, vaikka olin pitänyt ahkerasti päiväkirjaa kuusivuotiaasta lähtien.
ellauri286.html on line 187: No joo, onhan siinä sepustusta. Minä luin tekstin kehotuksena katsella arkea tuorein silmin ja kirjoittaa elämän pienimmistä yksityiskohdista. Tulkinnastani huolimatta en nähnyt Viron historiaa kirjallisena aiheena. Vaikka olihan vallankumouxessa nimenomaan kysymys omaisuuden menetyxestä, ellei ize sattunut olemaan pennitön prole.
ellauri286.html on line 193: Vapaampi ilmapiiri eli sade mahdollisti sen, että löysin kielen Viron lähihistorialle. Ensin aihe livahti romaanikäsikirjoitukseeni metaforien ja symbolien muodossa, toisin sanoen juuri rivien välien kautta, joilla olin tottunut käsittelemään asiaa, ja vähitellen niiden avulla löysin kielen, jolla kirjoittaa aiheesta suoraan russofobista vihapuhetta. 2000-luvun alku oli siihen sopiva hetki, 9/11 jälkeen Bushin aikoihin ei tarvinnut vihapuhetta paljon hävetä.
ellauri286.html on line 242: Se, että Viron lähihistorian käsittely oli Venäjälle hankala asia, ei sinänsä ollut uutta. Venäjä myönsi 1990-luvun alussa julkisesti miehittäneensä Viron, mutta Jeltsinin vuosien jälkeen Venäjä on jatkuvasti pyrkinyt tuomaan esille omaa tulkintaansa Viron neuvostovuosista, kieltänyt miehityksen, pyrkinyt rehabilitoimaan Molotov-Ribbentropin sopimusta ja häirinnyt esimerkiksi kyydittäjien oikeudenkäyntejä Virossa.
ellauri286.html on line 264: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
ellauri286.html on line 273: Harva toimittaja kuitenkaan vaivautuu tarkistamaan sitaattien todenperäisyyttä, sillä onhan yhden lainauksen tarkistaminen monisatasivuisesta romaanista toki aikaa vievää työtä. Paizi jos se on elektronisessa muodossa, silloinhan riittää textihaku. Mutta sellaista muotoa en päästä käsistäni millään hinnalla, on tässä sevverran sentään voitto-odotuxia.
ellauri286.html on line 281: Tämä lukuohje oli aika lailla tyylipuhdasta propagandaa ja jälleen kerran ristiriidassa itse romaanin propagandasisällön kanssa, jossa venäläisiä on minimaalisesti, eikä ole myöskään venäläisiä juoppoja sikoja. Juopot siat kirjassa ovat virolaisia, tosin russofooneja.
ellauri286.html on line 301: Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012, törmäsin Suomessa lukijoihin, jotka olivat tunnistaneet romaanissa mainitun lehden, Kodumaan, koska olivat lukeneet sitä itse neuvostoaikana ja harjoitelleet sen avulla viron kieltä.
ellauri286.html on line 313: Siitä huolimatta RT on yksi kansainvälisesti suosituimpia satelliittikanavia, sen budjetti on suurempi kuin BBC World Newsin ja se oli ensimmäinen TV-kanava, joka onnistui rikkomaan miljardin katsojan rajan YouTubessa. Eilisen Ukrainan vastaisen uutisoinnin jälkeen taivaalta ammutusta matkustajakoneesta toinen toimittaja on eronnut erittäin julkisesti. Mutta se ei ainakaan ollut televisiossa. Vain Twitter.
ellauri286.html on line 317: Näitä toimijoita on nykyään myös Suomessa ja ne kutsuvat itseään “vaihtoehtoiseksi mediaksi” ja houkuttelevat ihmisiä uskomaan siihen, että tässä on media joka kertoo sen totuuden, mistä “valtamedia” vaikenee.
ellauri286.html on line 339: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
ellauri286.html on line 373: Merkittävä osa merkittävistä venäläisistä kirjailijoista on muuttanut ulkomaille. Merkittävä kirjailija Mihail Shishkinin mukaan merkittävä ero neuvostoaikaan on se, että nyt toisinajattelijat nimenomaan halutaan pois maasta. Hah, kyllä ne haluttiin pois maasta neuvostoaikanakin, mutteivät ne lähteneet, tarrasivat synnyinmaahan kuin Tintin laastari.
ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
ellauri286.html on line 390: Tänä päivänä Venäjä tavoittaa länsimaista yleisöä suoraan englannin-, ranskan- ja jopa espanjankielisillä tv-kanavillaan ja verkkosivuillaan. Neuvostoliitto ei koskaan onnistunut siinä. Se ei onnistunut luomaan yhtä massiivisia valemedioita, jotka kykenisivät tavoittamaan miljoonien yleisön.
ellauri286.html on line 404: Myös minä olen puheenvuorossani vertaillut Venäjän nykyjärjestelmää siihen, mitä Neuvostoliitto oli tai ei ollut. Vaikka siitä on hyötyä pyrkiessä hahmottamaan Venäjän toimintatapoja, sekään ei yksinään riitä kertomaan, millainen valtio Venäjä on nyt.
ellauri286.html on line 461: Vitulla tarkoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä, mutta vanha kansa viittasi sanalla nimenomaan synnyttäneen tai vaihdevuosiin ennättäneen naisen sukuelimiin. Tällainen nainen oli kunnioitettu yhteisön jäsen ja norsunvittu kunnianimitys, sillä entisaikaan uskottiin yliluonnolliseen voimaan eli ”väkeen”.
ellauri288.html on line 83: Sekä Suomessa että Virossa 1930-luku oli äärioikeiston juhlaa, ja varsinkin Virossa sen ajan vallanpitäjät olivat presidentti Konstantin Pätsin johdolla sangen viehättyneitä fasistisesta vallankäyttömallista. Natseja he eivät ilmeisesti olleet, mutta toisen maailmansodan melskeissä he olivat liitossa natsien kanssa. Puna-armeija syöksi nämä voimat vallasta, ja monet sen ajan vallanpitäjät lähtivät maanpakoon (jos olisin ollut maan hallinnossa saksalaisvallan aikaan, minäkin olisin lähtenyt). Ulkomailta käsin virolaiset lähtijät liittoutuivat kylmässä sodassa USA:n puolelle, ja heihin kuului myös Etelä-Virossa suuria maa-alueita omistanut Ilveksen suku. Nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli CIA:n hallitseman kylmän sodan aikaisen Radio Free Europen propagandatykki. Tästä entisestä sangen arrogantista meppikollegastani, joka oli paluumuuttaja ja jolle palautettiin suvun maat, sanon kuin Sofi Oksasen kuvaamistaan suomettuneen Suomen suhteista Venäjään: Viron presidenttinä hän ei ole kyennyt luomaan uutta kieltä ja termistöä Venäjään liittyvälle julkiselle puheelle. Hän on Amerikan agentti eivätkä hänen neuvopäästönsä vastaa Suomen olosuhteita ja kansallista etua. Suomessa media pitää huolen siitä, että sekä Venäjä että sen presidentti (suomensukuinen Tverin karjalainen?) Vladimir Putin on saatanallistettu siinä hengessä, että pukkaa taas uutta sotaa. Ilman median luomaa Venäjä-vastaista kansallista mielipideilmastoa eivät Suomen Nato-haukat voi viedä maatamme sotaan ja mukaan vieraiden valtojen sotiin.
ellauri288.html on line 99: Tallinnassa Oksanen käy paikoissa, jotka liittyvät uuteen Kun kyyhkyset katosivat -romaaniin. Hän laskeutuu mm. Pagarin pahamaineisen KGB-vankilan kellareihin ja hankkii tietoa virolaisista, jotka kirjoittivat työkseen neuvostopropagandaa. Nyt on jälellä vain puolivillaisia puolivirolaisia, jotka kirjoittavat työxeen länsipropagandaa ja ryssävihalla pippuroituja viihderomaaneja. Tienestit on kyllä paremmat.
ellauri288.html on line 110: 42-vuotiaalta kirjailijalta ilmestyy tänään kuudes romaani, Koirapuisto. Sen takia hän on haastattelussa eikä kotona Kalliossa parantelemassa oloaan. Pohja se on minunkin säkissäni. Työmatkapäiviä on noin sata vuodessa. Minulla on Kalliossa iso työhuone, jossa voin keskittyä vain kirjoittamiseen. Silloin en juuri tapaa muita ihmisiä. Nukun pitkään ja rauhallisesti enkä juuri syö. Jääkarhunaaras voi olla vuoden syömättä kun jää on pirstaleina. Nyt eletään pirstaleista aikaa. Yöunet jäivät edellisenä yönä muutaman (n. 7) tunnin mittaisiksi. Silloin kun Sofi ei kirjoita, hän ”rännittää” television suoratoistopalveluiden sarjoja. Hän pitää Yle Areenan sympaattisesta Poldarkista. Narsistista naisia ja namusia miehiä. Edellisenä päivänä, sunnuntaina, Sofi valmisti kilokaupalla itse kehittelemäänsä kaalisalaattia, jotta aviomiehellä on kotona viikoksi syötävää, kun haastattelut ja kirjanjulkaisu pitävät miehen kiireisenä. Kyllä kaali miehen tiellä pitää.
ellauri288.html on line 112: Olen intohimoinen, ja se näkyy kaikessa, mitä teen. Olen joko todella kiinnostunut tai en yhtään. Se on tyypillistä rajatilaisille. Ukrainaan, Tallinnaan ja Helsinkiin sijoittuva Koirapuisto on romaani naisista, jotka myyvät munasolujaan ja vuokraavat kohtujaan heille (p.o. niille), jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen lapsia. Sofi ei ole sellainen. Sofilla ei ole lapsia, eikä hän ole kokenut kaipuuta omaan lapseen. Mies joskus ruinaa niitä, mutta kyllä naisella on oikeus vihata omaa lastaan. Perhe: Naimisissa Juha Korhosen kanssa, joka asuu Helsingissä.
ellauri288.html on line 130: 42-vuotiaassa neitosessa on mytomaanikonkin vikaa: se pysähtyy aina miettimään kenelle se on kertonut minkin tarinan, mikä vaihtoehtoisista totuuxista sopii kertoa ize kullillekkin. Mitähän se teki sängyssä kun ei saanut pikku hukalta? Joku sen lepakkopokista oli valittanut että Sofi piti huolta yxinomaan izestään, lukizi toisen pään pihtiliikkeellä jalkoväliin ettei saanut vedetyxi henkeä lutkutxen välissä. A. Hukkapätkä silittelee pikku kissaa. Kassi sai kulli kätte todennäk., mutta siitä Sofi muikenee kuin vaari. Se puhuu 100% vain izestään.
ellauri288.html on line 132: Sofi on usein äänessä Seura-lehessä. Sofi Oksanen uusin romaani Norma on juuri ilmestynyt, ja hän kiertää pitkin Suomea kertomassa kirjastaan. Uusi romaani kertoo hiuskaupasta ja hiuspidennyxistä. Sofi Oksasta ihmetyttää sekin, kuka on ylipäätänsä kelvollinen vanhemmaksi. Ei hän ainakaan, eikä hänen äitinsä. Oksasen äiti on virolainen, joka vietti lapsuudessaan paljon aikaa äitinsä synnyinsijoilla Viron Läänemaalla.
ellauri288.html on line 171: Kielet esiintyvät valassa monikossa, eivätkä sattumalta. ”Suomi on monikielinen maa. Suomen ja ruotsin lisäksi emme voi unohtaa myöskään saamen ja romanin kieltä, eikä viroa, Venäjää, Somalia eikä arabiaa. Ihmisellä on oltava oikeus puhua äidinkieltään ilman, että häntä lyödään (niinkuin äiskä minua).” ”Kulttuureilla viittaan muun muassa erilaisiin yhteisöihin ja niiden tapoihin, kuten islamiin, näkövammaisiin tai seniorikulttuuriin. Laajasti ymmärrettynä kulttuurit tarkoittavat myös tiedettä ja taiteita, romaanitaidetta ja bisexuaalisuutta."
ellauri288.html on line 230: Puhdistus on ollut myös varsinainen palkintorohmu. Vuonna 2008 Oksanen sai teoksestaan sekä 30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon että 8 000 euron arvoisen Waltari-palkinnon. Vuonna 2009 hän sai romaanillaan 10 000 euron suuruisen Runeberg-palkinnon. 2010 Oksanen kartutti palkintopottiaan 47 000 euron suuruisella Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Oksanen on siis rikastunut jo pelkästään palkintojen myötä 95 000 eurolla.
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
ellauri288.html on line 279: Pursoke on romaani, joka yhdistää taitavasti fiktiota ja historiaa, runoutta ja vulgaarisuutta, halveksuntaa ja transsendenssia. Marianne, Ranska
ellauri288.html on line 289: Epätavallisen vahva romaani. Oksanen kuvaa kauhistuttavimman armottoman yksityiskohtaisesti. Oksanen on poikkeuksellisen taitava ällötyxien rakentamisessa. Tämä on brutaali romaani. Se on raa´asti fyysistä; se paljastaa pelaamiemme suurempien ja pienempien pelien julmuuden, ja sitä on julman jännittävää lukea. NRK, Norja
ellauri288.html on line 291: Eniten tekee vaikutuksen eloisa ja tarkka proosa, jossa pienet yksityiskohdat saavat usein kohtaukset kuulostamaan aidolta ja aidolta. Kuvauksena Virosta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen en voi kuvitella mitään muuta kuin sitä, että romaani on erinomainen: kuva ajasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista ovat ehdottoman vakuuttavia, tuntuu siltä, että tämän on yksinkertaisesti oltava tapahtunut just näin. Dag og tid, Norja
ellauri288.html on line 308: Tämä romaani on karkea ja kaunis samaan aikaan; sitä on mahdotonta tyrmätä sen ihailtavalla kuvauksella valehtelusta ja pelosta. Livres Hebdo, Ranska
ellauri288.html on line 320: Pursotus on romaani kilpailusta, maanpetoksesta ja syyllisyydestä väkivallalle rakennetussa järjestelmässä, jossa naisuhreista tehdään tekijöitä – useiden sukupolvien ajan. Schweizer Fernsehen, Saksa (?)
ellauri288.html on line 322: Joskus siitä tulee suorastaan kuvottavaa, mutta kirjoittaja saa kuvootuxen näyttämään sekä luonnolliselta että siedettävältä. Jopa pornografiset kohtaukset ovat samalla tavalla niin julmia kuin ne ovat tarpeellisia. Hän uskaltaa olla sekä fyysinen että aistillinen… menettämättä koskaan romaanin vahvaa poliittista ankkurointia. Sf Magazin, Saksa
ellauri288.html on line 330: Se on upea romaani, yksi niistä, jotka tekevät islantilaisesta rikkaamman ja paremman ihmisen. On vaikea kuvitella, että Islannissa julkaistaan tänä vuonna parempi romaani.
ellauri288.html on line 340: Tuhannet lukijat eri puolilta maailmaa ovat lukeneet tämän vahvan ja koskettavan romaanin ja rakastaneet sitä. Sofi Oksanen näyttää meille paremmin kuin mikään dokumentti tai tv-ohjelma Neuvostoliiton totalitarismin kauhut, joiden keskiössä on esimerkiksi ihmiskauppa. El Diario, Espanja
ellauri288.html on line 344: Puhdistus on monella tasolla romaani, mutta erityisesti päähenkilön systerin esittelyssä näkyy Sofi Oksasen valtava kirjallinen lahjakkuus. Público, Portugali
ellauri288.html on line 382: Tässä tekstissä kerron teoksesta nimeltä Puhdistus, joka on Sofi Oksasen kirjoittama romaani.
ellauri288.html on line 383: Romaani on julkaistu huhtikuussa 2008 ja herättänyt paljon keskustelua, ja kuuluisuutta. Vielä tarkemmin, kerron Puhdistus teoksessa käsitellystä vihasta, mistä se johtuu, mitä seurauksia vihasta syntyy ja miten viha muokkaa tarinaa.
ellauri288.html on line 397: Terrorin logiikka ajaa petokseen, parhaimmat eivät selviydy. Aliide uhraa sisarensa ja valitsee pelastajakseen fanaattisen kommunistin Martinin. Silti hän piilottelee Hansia ja haluaa "omistaa" tämän ainakin kerran viikossa. Romaani näyttää loistavasti Aliiden syyllisyyden, paranoian, pelon ja valheessa elämisen sykkeen, joka ei neuvostoaikana koskenut vain yksilöä, vaan koko yhteiskuntaa. Kommunistisetämiesten syytä kaikki.
ellauri288.html on line 399: Tarina etenee Aliiden ja Zaran näkökulmaa vuorotellen. Naturalistinen kerronta aivan pulppuaa eeppisinä väreinä. Rakenteellisesti romaani on hämmästyttävän tasapainoinen, alkupuoli on täsmälleen yhtä pitkä kuin loppupuolikas. Sisäinen monologi säksättää kuin valkotornado, ja aistilliset kielikuvat läimivät punan poskille (niille joita runkun popsinta vielä punastuttaa, sitähän saa mielin määrin nähdä luurista pornovideoilta).
ellauri288.html on line 401: Henkilötaustat avautuvat romaanissa näytelmää syvemmin. Aliiden ja Zaran suhde saa lisävalaistusta, ja Oksanen hyödyntää myös keksaistuja henkilöhahmoja. Neuvostoarjen kuvauksessa näkyy virolaisen ja venäläisen kulttuurin klisheiden tuntemus. Dramaturgia nappaa lukijan pihteihin kuin Sofin sääret lesbopartnerin. Tekstiä ahmii pidäkkeettä, eikä ahneus kaduta. Ainahan voi loppuun päästyä sitten oxentaa. Puhdistus on Oksasen tähänastisista romaaneista paras. Toisin kuin näytelmässä romaanin Aliide ikään kuin lunastaa pahat tekonsa ampumalla ryssät kotiovelle.
ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
ellauri288.html on line 592: Rovastilla ei ole tärkeämpää tehtävää kuin julistaa armoa, ja meidän pitää kirkossa kasvaa ihmisenä tämän tehtävän mukana. Uskon itse ehdottomaan anteeksiantoon, jonka Jumala antaa. Turhaa syyllisyyttä ei kannata kantaa, eikun uutta kanaa peliin vaan.
ellauri290.html on line 45: Israelin poikien sukukunnat ovat nuijineet naapureitaan Vanhan testamentin malliin aina siionismin maahanmuuton voimistuttua 1. maailmansodan jälkeen, listien mielin määrin filistealaisia ja muita tienoilla pyöriskelleitä laiskoja pakanoita. Reviiristä on nahisteltu abrahamilaisten apinaserkkujen kanssa suunnilleen 10 vuoden väliajoin ja rättipäitä heitetty ulos maasta tai kuopattu isänmaansa poveen joka kerta. Esinahkakukkulat on alkaneet yletä taas kuin Joosuan aikoina. Vittu niinhän Jehova (Moosexelle joskus 1446 BC-1225 BC) ja länsivallat (1917 Balfour declaration) oli niille luvanneet, ja lupauxensa pettäjä on kanankakan kantaja. (Tosin McMahon oli 1916 luvannut Husseinille brittien antavan Arabian arabeille, jos ne uhmaisivat ottomaaneja. Mutta se oli silloin ja nyt on nyt.)
ellauri290.html on line 81: Tämä tilanne sai Yhdysvallat peruuttamaan tukensa jakosuunnitelmalle, mikä rohkaisi Arabiliittoa uskomaan, että arabien vapautusarmeijan vahvistamat Palestiinan arabit voisivat tehdä lopun suunnitelmasta. Britit sen sijaan päättivät 7. helmikuuta 1948 tukea Palestiinan arabialueen liittämistä Transjordanin toimesta.
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri290.html on line 145: b) Vuoristomaiseman maaperä sen sijaan vaihteli ahtaissakin rajoissa, ja maatalous oli riippuvainen yksinomaan sateesta. Maaston luonteen vuoksi oliivipuusta tuli maaseudun pääpuu, ja suuri osa olemassa olevista lehdoista on peräisin ristiretkien ajoilta. Muita hedelmäpuita peittivät myös kukkulan rinteessä, oliivin vieressä oli viiniköynnös.
ellauri290.html on line 249: Nämä tilastot vaativat kuitenkin tiettyjä korjauksia. Arabien selkeästi omistamaan alueeseen tulisi lisätä 52 925 hehtaaria sitrusviljelmiä, muita hedelmäviljelmiä, kasteltavaa maata ja viljelykelpoista maata. Nämä ottomaanien aikoina asutetut, hylätyt ja uudelleenasutetut maat olivat sellaisten henkilöiden hallussa, joita sulttaani piti vuokralaisinaan mutta jotka väittivät suurella itsepäisyydellä, että heillä oli selkeät ja suuremmat oikeudet, jotka vastaavat "vapaata" hallintaoikeutta. Arabien miehitysoikeus näihin maihin johtui ottomaanien hallinnosta ennen vuotta 1918, eikä Palestiinan hallitus ollut koskaan kiistänyt sitä. Itse asiassa hallitus oli ennen toimeksiannon päättymistä päättänyt politiikasta, jonka mukaan näiden maiden omistusoikeus siirrettiin viljelijöille maksamalla parantumatonta pääoma-arvoa vastaava nimellinen summa.
ellauri290.html on line 265:
ellauri290.html on line 307: Arabien viljelymenetelmät olivat vielä alkukantaisia, ja maan nälän vuoksi, varsinkin vuoristoalueilla, arabit eivät kiinnittäneet huomiota taloudellisiin näkökohtiin, ja heidän nähtiin harjoittavan pienten maapalojen viljelyä kivien välissä toisinaan keinoin. hakkukirveestä tai rivistä vielä pienempiä taskuja ja laita niihin oliivipuiden versoja niiden selviytymisen toivossa. Monet kyläperheet pystyivät selviytymään, vaikkakin surkeasti, sellaisella maalla, joka hallituksen standardien mukaan luokiteltiin "ei-viljelykelvottomaksi". Viljelykelvottomaksi maaksi määriteltiin "maa, jota ei voitu viljellä tavanomaisilla viljelymenetelmillä", ja se sisälsi maa, jonka tuottavuusarvo on alhainen, eli maa, jonka tuotantokustannukset ylittivät bruttotulot. Tällaisten maiden katsottiin yleensä kuuluvan kylän (tai klaanin) asukkaille kokonaisuudessaan ja luokiteltiin verottomaan luokkaan. Palestiinan verolaissa säädettiin parannusten vapauttamisesta verotuksesta kymmenen vuoden ajaksi, jotta maanviljelijää voitaisiin kannustaa parantamaan ja kehittämään tämäntyyppistä maata.
ellauri290.html on line 321: Jakosuunnitelmassa määrättiin, että Palestiina oli jaettava kuuteen pääosaan, joista kolme oli jaettu "juutalaiselle valtiolle" ja loput kolme "arabivaltiolle". Syy tähän poikkeukselliseen ja luonnottomaan jakautumiseen oli sisällyttää "juutalaiseen valtioon" kaikki juutalaisten omistamat ja asuttamat alueet, vaikka tämä merkitsi suurten, kokonaan arabien omistamien ja asuttujen alueiden sisällyttämistä mukaan. "Arabivaltio" sen sijaan sisälsi mahdollisimman vähän juutalaisia ja mahdollisimman vähän juutalaisten omaisuutta. Tulos, kuten seuraavista taulukoista ilmenee, oli, että yli puolet Palestiinan alueesta annettiin "juutalaiselle valtiolle", mukaan lukien suurin osa hedelmällisimmistä ja kehittyneimmistä alueista, kun taas "juutalaisen valtion" väestö piti koostua 498 000 juutalaisesta ja 497 arabivähemmistöstä, 000 - ero vain 1000. Seuraavat taulukot havainnollistavat kunkin "osavaltion" sijaintia, kokoa ja alueomistusta jakosuunnitelman mukaisesti:
ellauri290.html on line 380: Avoimet vihollisuudet päättyivät virallisesti vuonna 1949, kun Israelin ja Egyptin, Jordanian, Libanonin ja Syyrian arabivaltiot allekirjoittivat aseleposopimukset. Näiden sopimusten mukaan israelilaiset saivat pitää hallussaan ylimääräistä aluetta, jonka he olivat miehittäneet "juutalaiselle valtiolle" vuoden 1947 jakosuunnitelman mukaisesti myönnetyn alueen ulkopuolella. Aseleposopimuksissa julistettiin, että "aselevon demarkaatiolinjat" rajattiin sitten ne "sanellettiin yksinomaan sotilaallisista syistä", eikä niitä "ei tullut tulkita missään mielessä poliittiseksi tai alueelliseksi rajaksi."* Aseleposopimusten seurauksena aluetta ja väestöä koskeva tilanne on nyt seuraava:
ellauri290.html on line 601: Pääministerillä tai kenellä tahansa muulla ministerillä oli valtuudet yksinkertaisesti anastaa kaikki poissa olevien räsypäiden maat: maatalousministeri voi varoittaa joutomaan omistajaa viljelemään maata tai huolehtimaan siitä, että sitä viljellään. (c) Mitään näiden määräysten mukaista jätemaata koskevaa tekoa ei saa mitätöidä sillä perusteella, että varoitus ei ole tullut maan omistajan tietoon. Jos jätemaan omistaja ei käänny maatalousministerin puoleen säännöksen 3 mukaisesti tai jos maatalousministeri ei ole vakuuttunut siitä, että maan omistaja on aloittanut tai aikoo aloittaa tai jatkaa maan viljelyä , maatalousministeri voi ottaa maan hallintaansa sen viljelyn varmistamiseksi. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ylivoimainen enemmistö hylättyjen arabimaiden omistajista oli, tämän asetuksen voimaantulohetkellä ja ovat edelleen pakolaisia, jotka elävät pakotetussa maanpaossa Israelin miehittämien alueiden ulkopuolella, määräys maatalousministerin "varoituksesta" tai omistajien "hakemuksista" (artikloissa 2, 3, ja 4) ovat käytännössä merkityksettömiä. Ne ovat myös oikeudellisesti merkityksettömiä kohdan (c) tai 2 artiklan ehdottoman säännöksen vuoksi. Päinvastaisesta vaikutuksesta huolimatta asetuksella annettiin maatalousministerille valtuudet "ottaa haltuunsa" pakolaisten hylkäämä maa. noin 80 % Israelin miehittämien alueiden maa-alasta – ilman mahdollisuutta haasteeseen. Cuftodian saattoi ottaa haltuunsa suurimman osan arabien omaisuudesta Israelissa oman harkintansa mukaan todistamalla kirjallisesti, että joku henkilö tai henkilöryhmä oli poissa, tai että mikä tahansa omaisuus oli poissaoloomaisuutta. Todistustaakka siitä, että mikään omaisuus ei ollut poissa, oli sen omistajalla. Tämän määräyskokoelman ratkaiseva säännös oli "poissaolevan" määritelmä. Kuka tahansa henkilö julistettiin "poissaolevaksi", joka oli 29. marraskuuta 1947 (yleiskokouksen Palestiinan jakamista koskevan päätöslauselman päivämäärä) tai sen jälkeen:
ellauri290.html on line 609: Valtuutettuaan säilyttäjän ja maatalousministerin ottamaan haltuunsa "poissa olevien omaisuuden" ja "jätteen". maat" vastaavasti, edellä mainittujen hätätilamääräysten ja -määräysten nojalla Israelin hallitus eteni askeleen pidemmälle, vuonna 1950, "laillistamaan" arabien omaisuuden miehityksen ja luomaan sille "vahjemman perustuslaillisen perustan". Se teki sen hyväksymällä lain Knessetin kautta; korvaamaan erilaiset hätämääräykset.** Näin ollen "poissaolijoiden omaisuuslaki, 5710 - 1950", jonka Knesset hyväksyi 14. maaliskuuta 1950, sen lisäksi, että se vahvisti suurimman osan Säilyttäjälle aikaisempien määräysten nojalla myönnetyistä oikeuksista, valtuutti hänet myymään "poissaolematonta omaisuutta". Laissa tunnustettiin myös arabimaiden tosiasiallinen jakaminen, joka oli jo tapahtunut. Vaikka poissaolijoiden omaisuutta koskeva laki valtuutti säilytysyhteisön myymään poissaolevien omaisuutta Knessetin perustamalle kehitysviranomaiselle,
ellauri290.html on line 619:
Yad Mordechain kibbuzin vieressä oli arabikylä, josta asukkaat lähti sodan alta muutaman kilometrin päähän Gazan puolelle. Ne asuu yhä siellä, viljelee kituliaan näköisiä peltojaan ja katselee rajan yli entistä omaansa, joka kasvaa sankkaa vehnää. Sitä viljelee kibbutsi, jolle pellon on vuokrannut lautakunta, joka pitää huolta maasta poistuneiden omaisuudesta. BUAHAHAHAHAHA!
ellauri290.html on line 841: Yishuv ( heprea : ישוב, kirjaimellisesti "asutuspaikka"), Ha-Yishuv ( heprea : yishguv) tai Ha-Yishuv Ha-Ivri ( heprea : הישוב העברי den juutalaisten asukkaat ) Israelin maa ( vastaa ottomaanien Syyrian eteläosaa vuoteen 1918 asti, OETA Etelää 1917–1920 ja pakollista Palestiinaa 1920–1948) ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948. Termi otettiin käyttöön 1880-luvulla, jolloin Israelin maassa asui noin 25 000 juutalaista, ja sitä käytettiin vuoteen 1948, jolloin siellä oli noin 630 000 juutalaista. Termiä käytetään edelleen kuvaamaan Israelin
ellauri290.html on line 848: Ensimmäinen maailmansota päättyi yhdessä Ottomaanien valtakunnan kanssa. Iso-Britannia sai haltuunsa Palestiinan Sykes-Picot-sopimuksella, joka jakoi Ottomaanien Syyrian Ranskan hallitsemaan Syyriaan ja Libanoniin sekä Britannian hallitsemaan Palestiinaan ja Transjordaniaan. Oli toivoa, että brittiläinen valvonta sallisi juutalaisten kansallisen kotimaan luomisen Balfourin julistuksen mukaisesti. Britannian mandaatti virallistettiin vuonna 1922 Balfourin julistuksen perusteella. Brittien piti auttaa juutalaisia rakentamaan kansallinen koti ja edistämään itsehallinnollisten instituutioiden luomista. Mandaatti määräsi viraston, jossa juutalaiset voisivat edustaa juutalaisten etuja ja edistää juutalaisten maahanmuuttoa. Sitä kutsuttiin nimellä Palestiinan juutalainen virasto, ja se perustettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, ja se toimi Yishuvin tosiasiallisena hallituksena.
ellauri290.html on line 872: Panee vähän miettimään, mixi nimenomaan juutalaisia on aina ahdisteltu. Abraham sai lähtöpassit hyväkasvuisilta 2x-virroilta karuille beduiinimaille. Egyptiläiset rahtasivat jostain syystä konkonenät palveluxeensa mutta päästivät rettelöizijät sitten lähtemään. Babylonialaiset kyllästyivät Joakim von Ankan niskurointiin ja ottivat sen vangixi. Persialainen Ahasverus työntyi Esteriin mehukkaasti takaapäin, Kyyros päästi juutalaiset kotiin, Alexanteri turhaan koitti helleenistää niitä, roomalaiset hajotti ne kuin akanat kaikkiin ilmansuuntiin, espanjalaiset antoi porttikiellon, zaari ahdisteli pogromeilla, Hitler holokaustilla, ja nyt sitten tämä.
ellauri294.html on line 75: Apostolien tekojen mukaan apostolit Paavali ja Barnacle saarnasivat Ikonionissa ensimmäisen lähetysmatkansa aikana noin vuosina 47–48 jKr. Heidän vierailunsa Ikonionin juutalaisten synagogassa jakoi juutalaiset ja ei -juutalaiset yhteisöt niiden välillä, jotka uskoivat pakanan ja barbaarin sanomaan, ja niihin, jotka eivät uskoneet, mikä aiheutti häiriön, jonka aikana apostolit yritettiin kivittää. He pakenivat Lystraan ja Derbeen Lykaoniassa. Tämä kokemus mainitaan myös Toisessa kirjeessä Timoteukselle, ja 1800-luvun amerikkalainen teologi Albert Barnes ehdotti, että Timo oli ollut Paavalin seuralaisena Ikoniumissa, Antiokiassa ja Lystrassa.
ellauri294.html on line 132: 1Ghazi tai Gazi ( arabia : غازى ), muslimisotureille tai -mestareille annettu titteli, jota useat ottomaanisulttaanit käyttivät, on islamilainen termi muslimisotilaalle, joka käy ristiretkellä uskontonsa, maansa tai alueensa puolesta.
ellauri294.html on line 183: Numero 1 ajaa agendaa, että jokainen ihminen maailmassa pystyy luomaan oman todellisuutensa hyvillä ajatuksella, itseluottamuksella ja positiivisilla toimilla. Se liittyy usein myös rohkeuden, itsejohtajuuden, aloitteellisuuden, vaiston ja eteenpäin menemisen energioihin.
ellauri294.html on line 226: Valitse ammatti tai aloita yritys, joka tuo sinulle iloa. Ulos tuntemattomaan, niin sinut palkitaan enemmän kuin villeimmätkin unelmasi.
ellauri294.html on line 331: Myöhemmin Alexsanteri-intermezzon aikana Pisidiassa Paavali on Uilliamin mielestä "inhottava" kun se kielsi Teklan kuin Simon Jeesuxen. "Mixi tuo nainen huutaa minulle?" se sanoo kuin muistinsa menettänyt Akulainen ja katoaa kansanjoukkoon. Uilliam ei suostu tätä Paavalista uskomaan. Pietari kenties, mutta että Paavali...
ellauri294.html on line 353: Aasiasta levittäytyneet mongolit valtasivat Erzurumin vuonna 1242 ja samana vuonna he löivät Kay Khosraun II:n johtaman seldžukkien armeijan Kuzadagissa. Mongolien jäljiltä Vähä-Aasia jakautui pieniin emiraatteihin, jotka puolestaan kukistuivat, kun Pohjois-Fryygian Osman I laajensi aluettaan ja perusti Osmanien valtakunnan. Osmanin joukkoja kutsuttiin osmaneiksi. Englanninkielisessä maailmassa käytetään nimitystä "ottomaanit", mutta molemmat sanat tulevat arabialaisesta nimestä "Uthman".
ellauri294.html on line 367: Sitne tavalliset suspektit: selzhukit, ristiritarit, ottomaanit, Timur Lenk, ym. Brittien ja ranskisten pahamaineisen kapitulaatiot. WW:n tuloxena sinne lappoi kasamäärin lisää kreikkalaisia.
ellauri294.html on line 369: Ottomaanien valtakunnan tappion jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa voittajat aikoivat jonkin aikaa jakaa suuret osat Anatoliasta vastaaviksi vaikutusalueiksi ja tarjosivat Turkin läntiset alueet Kreikalle Sèvresin sopimuksen nojalla. 15. toukokuuta 1919 Kreikan armeija laskeutui Smyrnaan , mutta Kreikan tutkimusmatka Keski- Anatoliaan oli tuhoisa sekä tälle maalle että paikallisille Anatolian kreikkalaisille . Syyskuuhun 1922 mennessä Kreikan armeija oli lyöty ja viimeiset kreikkalaiset sotilaat lähtivät Smyrnasta 8. syyskuuta 1922.
ellauri294.html on line 445: Umberto Eco kuvailee romaanissaan Baudolino skiapodin nimeltä Gavagai. Olennon nimi "Gavagai" on viittaus Quinen esimerkkiin käännösten määrittämättömyydestä. Saman Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi luostarin osastotaloa koristavat kaiverrukset "tuntemattomien maailmojen asukkaista", mukaan lukien "skiapodit, jotka juoksevat nopeasti yhdellä jalallaan ja kun he haluavat suojan auringolta ojentautuvat pitkä jalkansa pystyssä kuin sateenvarjo." Pyllynreijän sijainti jää mysteerixi, ehkä ukko Nooa voisi neuvoa.
ellauri294.html on line 517: The Fox and the Hound on vuoden 1981 yhdysvaltalainen animoitu kaveridraamaelokuva, jonka on tuottanut Walt Disney Productions ja joka perustuu löyhästi Daniel P. Mannixin vuoden 1967 samannimiseen romaaniin. Disneyn 24. animaatioelokuva kertoo tarinan Tod-nimisen bisexuaalin punaketun ja Copper-nimisen valtalinjan koiraskoiran luonnottomasta ystävyydestä. He kamppailevat säilyttääkseen ystävyytensä huolimatta ilmaantuvista vaistoistaan ja ympäröivistä sosiaalisista paineista, jotka vaativat heitä olemaan vastustajia, koska he ovat luonnostaan vihollisia. Kun päällikkö, Copperin mentori ja huoltaja, jonka omistaa sama metsästäjä kuin hän, joutuu junan alle ajaessaan Todia ja melkein kuolee, Copper ottaa roolinsa metsästyskoirina ja vannoo kostoa Todille. Lopulta he taistelevat keskenään, mutta lopulta Copper pelastaa Todin sen jälkeen, kun Tod pelastaa hänet ja hänen omistajansa karhulta. Hädässä ystävä tutaan, a friend in need is a friend indeed, sanoi Zhelensky, jolla myös on ongelmia karhusta.
ellauri294.html on line 554:
Kettu ja koira (romaani)
ellauri294.html on line 556: The Fox and the Hound (romaani) on vuonna 1967 ilmestynyt romaani, jonka on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Daniel P. Mannix ja kuvittanut John Schoenherr. Se seuraa Todin, punaketun, jota ihminen kasvatti ensimmäisen elinvuotensa, ja Copperin, paikallisen metsästäjän omistaman puoliverisen koiran, jota kutsutaan Mestariksi, elämää. Kun Tod on aiheuttanut miehen suosikkikoiran kuoleman, mies ja koira metsästävät säälimättömästi kettua, muuttuvassa ihmismaailmassa ja Todin normaalissa elämässä ruoan metsästämisessä, kumppanin etsimisessä ja alueensa puolustamisessa.
ellauri294.html on line 558: Valmistautuessaan romaanin kirjoittamiseen Mannix opiskeli kettuja, sekä kesyjä että villiä, monenlaisia metsästystekniikoita ja tapoja, joilla koirat näyttävät jäljittävän kettuja pyrkiessään varmistamaan, että hänen hahmonsa toimivat realistisesti. Kirjan kuvituxen koira on lyhytkorvaisempi kuin Waltin Pluto-imitaatio.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri294.html on line 574: Eräänä aamuna Todin paettua kiihottuneiden vinttikoirien luota mestari lähettää Copperin metsästämään. Kun hän poimii ketun jäljet, Copper jahtaa häntä hellittämättä koko päivän ja seuraavaan aamuun asti. Tod putoaa lopulta uupumuksesta, ja Copper kaatuu hänen päälleen lähellä kuolemaa. Mestari hoitaa Copperin takaisin terveeksi, ja molemmat nauttivat uudesta suosiostaan, mutta muutaman kuukauden kuluttua innostus Copperin saavutuksesta laantuu. Mestari jätetään jälleen yksin ja palaa juomaan. Häntä pyydetään jälleen kerran harkitsemaan asumista vanhainkodissa, ja tällä kertaa hän suostuu. Itkien hän ottaa haulikkonsa seinästä, johtaa Copperin ulos ja silittää häntä hellästi ennen kuin käskee hänet makuulle. Hän peittää koiran silmät, kun Copper nuolee hänen kättään luottavaisesti. BANG! (Todista ei enää mainita, mutta ilmeisesti se joutui ravunsyötixi. Katkeransuloista.)
ellauri294.html on line 578: Mannix käsittelee tätä tutkimusta romaanin jälkikirjoituksessa. Puolustaakseen romaaniaan epätodennäköisyyssyytöksiltä hän kertoo havaintojaan villiketuista ja keskustelee muiden ihmisten tarinoista ketun käyttäytymisestä. Mitä tulee toimiin, joita Tod tekee pakottaessaan aktiin metsästyskoiria, hän kertoo sekä näkemästä villikettuja suorittamassa tällaisia tekoja, että muiden hänelle kertomia tarinoita, joita hän käytti joidenkin tarinan tapahtumien perustana. Hän esimerkiksi huomauttaa, että vaikka ihmiset ovat kertoneet hänelle, että ketut eivät todellakaan juokse lammas- tai karjalaumojen seassa jahtaamassa koirakoiria, hän itse katsoi heidän tekevän sitä makuuhuoneensa ikkunasta. Jos kettu juoksi junan raiteita pitkin junan lähestyessä, Mannix käytti tarinaa, jonka eräs metsästysmestari kertoi hänelle Whitford Salesin alueella – lähellä Thorndalea, Pennsylvaniassa.-jonka joutui lopettamaan metsästyksen alueella ketun takia, joka jatkuvasti tappoi takaa-ajokoiria Trentonin rajalla tällä menetelmällä.
ellauri294.html on line 580: Mannix katsoi, että kenenkään kirjoittajan oli lähes mahdotonta paeta antropomorfismia tällaisessa romaanissa, koska ihmisen on arvattava, miten eläimen mieli voi toimia ja mitä motiiveja sillä voi olla. Hänen mielestään eläimet ajattelevat eri tavalla kuin ihmiset, vaikka ne kykenevätkin järkeilemään "alkeellisella tasolla ihmisiin verrattuna". Niiden motiivit ovat samat kuin apinoilla (EAT! FUCK! KILL!), mutta ne eivät esimerkixi laskeskele etukäteen tuotto-kustannussuhteita. Selittäessään kuvauksiaan metsästyksestä, hän sanoi, että oli vaikea päättää, kuinka koira, jolla on ei-ihmishajuinen kyky, tulkitsee ja reagoi hajuihin jäljittäessään toista eläintä. Haiseeko esim. siitä apinat tosi pahalta. Todennäköisesti haisevat.
ellauri294.html on line 582: Romaanin viimeinen luku, joka käsittelee Copperin viimeistä Todin metsästystä, perustui tarinaan Bostonista, 14 kuukauden ikäisestä verikoiran ja kettukoiran sekoituksesta, ja Old Baldysta, punaketusta, joka tunnetaan siitä, että se ohitti lukuisia koiralaumoja, jotka metsästäjät laitti hänen jälkensä. Mannix luki tarinan alun perin Virkistys -lehden artikkelista, jossa todettiin, että joulukuussa 1887, lähellä James-jokea Virginiassa, Boston metsästi kettua, jota kutsutaan nimellä Baldy puolentoista päivän ajan, matkalla 50 mailia (80 km). maastossa. Mannixin mukaan Boston ja Baldy kuolivat yhdessä mykkyrässä, ja heidät haudattiin yhdessä löydettyään.
ellauri294.html on line 584: Alunperin julkaistussa Virkistys-lehden novellissa, vaikka Boston selvisi, hän ei koskaan toipunut täysin ja kuoli ollessaan vain kolmevuotias. Sen sydän särkyi kai. Copper itse perustui Bee Dee Adkinsin, kansallisesti tunnetun metsästyskoirien kouluttajan, suosikkimetsästyskoiraan, jonka kanssa Mannix metsästi. Jotkut romaanin ihmishahmoista perustuivat Arizonan Tucsonin esikaupunkialueella Oro Valleyssa asuvien paikallisten elämään ja tapoihin. Romaani on julkaistu kahdessatoista muussa maassa, mukaan lukien Suomessa vuonna 1968 Otava ja Saksassa Hoffmann und Campe.
ellauri294.html on line 586: "Arvostele bestseller- romaania" -lehden William B. Hill piti sitä "korkkiutuvan hyvänä romaanina", ylistäen sitä "yksinkertaisuudestaan ja yksinkertaisuudestaan", jossa koira ja kettu olivat "oikeita" sosiaalisten asioiden allegorioiden sijaan. Vaikka hänen mielestään romaani oli joissakin paikoissa liian yksityiskohtainen, hän piti tarinaa kokonaisuudessaan "uskottavana, melkein kiehtovana" ja hahmoja "viihdyttävinä."
ellauri294.html on line 589: Kirjailija ja urheilija Richard Alden Knight ylisti romaania ja totesi, että se "ylittää kaikki kirjoitukset, joita olen koskaan tavannut eläinten ajatteluprosesseista".
ellauri294.html on line 597: The Belstone Fox, vuoden 1973 brittiläinen elokuva, jolla on samanlaiset teemat, ja se perustuu David Rookin vuoden 1970 romaaniin The Ballad of the Belstone Fox.
ellauri294.html on line 603: Time Out kutsui elokuvaa "järisyttävän kirjaimelliseksi ja mielikuvituksettomaksi versioksi David Rookin romaanista"; Radio Times antoi sille kaksi tähteä viidestä ja kutsui sitä "työläismäiseksi sovitukseksi" ja lisäsi: "Porter ja Rachel Roberts hylkäävät itsensä asianmukaisesti, mutta elokuva tekee lopulta vaikutuksen enemmän villieläinvalokuvastaan kuin dramaattisesta kiinnostuksestaan."
ellauri294.html on line 605: 40th Anniversary Edition -DVD:n kansikuva sisältää kuvatekstejä "Alkuperäinen ajaton tarina todesta ystävyydestä" ja "Tarina joka innoitti Ketun ja koiran" viitaten vuoden 1981 Disney-elokuvaan. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Disney pitää Daniel P. Mannixin vuoden 1967 romaania The Fox and the Hound elokuvansa lähdemateriaalina. Vaikea sanoa, sanoisi Raid-elokuvan Raid. Kuka plagioi ketä, joku jotakuta kuitenkin. Niinpä.
ellauri294.html on line 607: David Rookin vuoden 1970 romaanilla ja James Hillin vuoden 1973 elokuvalla on kuitenkin yhtäläisyyksiä 3v aikaisemmin julkitulleen Mannix-romaanin kanssa. Molemmissa on punainen kettu. Metsästäjä kasvattaa ketun perheensä surmattuaan. Kettu palaa myöhemmin luontoon ja pakenee metsästäjää ja hänen koiransa ajamalla kiskoja juuri ennen junan lähtöä. Tämä johtaa onnettomuuteen, joka saa metsästäjän jäljittämään kettua kostoa varten. On kuitenkin myös huomattavia eroja. Mannix-romaanissa metsästäjä, joka kasvattaa kettua, on eri mezästäjä kuin metsästäjä, joka vannoo kostoa hänelle. Rook-romaanissa metsästäjä, joka ottaa vastaan ketun, on sama kuin se, joka myöhemmin vannoo kostoa. Myös Rook-romaanissa useita koiria kuolee junaonnettomuudessa, kun taas Mannixin romaanissa vain metsästäjän suosikkikoira kuolee. Toinen merkittävä ero on, että Mannix-romaanissa pääkoiralla, jota metsästäjä käyttää loukkaavan ketun jäljittämiseen, ei ole aiempaa sexisuhdetta kyseiseen ketuun. Rookin romaanissa tämä kettu ja koira ovat lapsuuden ystäviä, mikä on sopusoinnussa Disneyn vuoden 1981 Kettu ja koira -sovituksen kanssa, mutta poikkeaa Mannixin lähdemateriaalista.
ellauri294.html on line 609: Mannixin romaanin loppu ja Belstone Fox -elokuva ovat samankaltaisia, vaikkakin käänteisiä. Mannix-romaanissa nyt iäkäs kettu putoaa kuolleena, kun koira jahtaa häntä uupumiseen asti. Kun koira aluksi elää, metsästäjän on myöhemmin lopetettava hänet (koira, ei apina), kun hänet (apina, ei koira) pakotetaan hoitokotiin. Gotta let you go. James Hillin elokuvassa kettu ja koira tekevät sovinnon keskenään ja selviävät, mutta metsästäjä itse kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen jahtaaessaan kettua. Samaan aikaan toisaalla Disney-versio The Fox and the Houndista päättyy siihen, että metsästäjä luopuu kostosta, kun kettu ja koira tekevät sovinnon, kun kettu pelastaa metsästäjän hengen. Loppu vaihtelee Rookin romaanin eri versioissa, ja jotkut versiot ovat lähempänä Disney-elokuvaa. The Belstone Fox -nimisen romaanin brittiläinen painos, joka liittyy elokuvaan, päättyy suurelta osin kuten Rookin kuva. Pieni ero on siinä, että metsästäjä kuolee keuhkokuumeeseen uupumukseen romahdettuaan mieluummin kuin sydänkohtaukseen (jos saa valita), vaikka sekä kettu että koira ovat yrittäneet pysytellä lämpimänä ruumiinlämpöään käyttämällä. Yhdysvaltalainen painos sidosromaanista kantaa vaihtoehtoista nimeä Free Spirit ja on lähempänä Disneyn versiota The Fox and the Houndista. Free Spiritissä, metsästäjä luopuu kostohakemuxesta, kun kettu ja koira pelastivat metsästäjän hengen eristämällä hänet onnistuneesti muista apinoista.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri294.html on line 652: Sankari kävi kansakoulun ja suoritti maatalous- ja karjanpitokurssin Kansanvalistusseuran kirjeopistossa sekä useita maatalousalan ammattikursseja. Sotavuosina hän toimi maaseudun kartanoissa tilanhoitajan sijaisena ja apulaisena. Sankari asui Kuhmoisissa aikuisvuosiin saakka. Hän asui sen jälkeen Nastolan Villähteellä yli 30 vuoden ajan. Vuodesta 1979 hän asui Lahdessa. Hän kuvasi romaaneissaan maaseutuelämää ja vahvoja valkoisia naishahmoja. Ei kun karvakannel soimaan ja uusia ihmisiä maapallolle hipsimään...
ellauri294.html on line 689: Presidentti Theodore Roosevelt kutsui kerran Chautauquaa "amerikkalaisimmaksi asiaksi Amerikassa". Matkateltta Chautauquas oli lyseum-liikkeen jälkikasvu, ja se kehittyi 1900-luvun alussa tuomaan Amerikan maaseudulle saman laadukkaan viihteen, historian ja kulttuurin kuin kaupunkilaistenkin saatavilla. Circuit Chautauquas on mallinnettu New Yorkin osavaltion lounaisosassa sijaitsevan Chautauqua-instituutin mukaan, yhteisössä, jossa on kesän pitkiä ohjelmia poliitikkojen, kirjailijoiden, teologien ja muusikoiden toimesta.
ellauri297.html on line 40: Kasku on apinoilla ihan perimässä. Se on elimistön pieni poisto: hikka, aivastus, köhä, naurahdus, pieru, mälli, röyhtäys. Kun kana rupeaa hautomaan, hormonitoiminta saa sen mahan kuumenemaan. Munat tuntuvat ihanan viileiltä ja kana laskeutuu niiden päälle makaamaan. Sitten se kääntelee munien kylmää puolta mahaansa vasten, kunnes niista kanan ällistykseksi alkaa ilmestya poikasia.
ellauri297.html on line 74: Teknologioiden kehittyessä, erityisesti AI (tekoäly), koneoppiminen ja DeepFaceLab-projekti, joka auttaa luomaan Lygia Fazio -deepfakeja, jotta voit nauttia aidolta näyttävistä valeseksikohtauksista suosikkijulkkiksesi kanssa. Nauti siitä ilmaiseksi SexCelebrityssä, Luoja siunatkoon sinua!
ellauri297.html on line 514: Vuosien 1946-48 pääministeri Mauno Pekkala (1890-1952), joka myös edusti SKDL:ää, pakeni paineita viinan juontiin. Kekkonen joi kuin sieni ja Paasikivi vielä enemmän. Se sujuvoitti ryssän kanssa kommunikointia. Kaikki eivät venäläisten kelkassa pysyneet, esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino, pääministeri Mauno Pekkala ja ulkoministeri Väinö Leskinen . Surullisin esimerkki oli Ahti Karjalainen , joka katoili, sulkeutui ulkomaanmatkoilla hotelliin juomaan ja esiintyi julkisesti usein tukevassa humalassa. Pekkalan epäsäännölliset juontitavat ja niin sanottu häilyväisyys herättivät kritiikkiä. Paheksuntaa on herättänyt erityisesti se, että Pariisin rauhanneuvotteluissa hän oli puoluetoveriensa neuvosta antanut Suomen valtuuskunnan puheen etukäteen Molotovin tarkastettavaksi, ja siitä jouduttiin poistamaan aluepalautustoiveisiin viitanneet kohdat. Hän vältteli muulloinkin Neuvostoliiton edustajien ärsyttämistä.
ellauri297.html on line 561: Paskat tää on mitään postmodernismia, tää ei ole mikään romaani ollenkaan, vaan oikeistorasistinen paasaus. Patti on niin xenofobi ettei tahdo tavata sansibarilaisen nainutta "Lissua" ja sen mustaa miestä. Musta mies! Ne hakkaavat valkoiset rytmileikissä.
ellauri297.html on line 563: Isin Hornborgin hiusvesipullossa oli suuttimena 1. maailmansodan tankin näköinen tykkitorni. Yöllä näin unta että ydinsodan uhka oli Helsingissä suurentunut niin että väki pakkasi jo räsymattoja lähteäxeen pakomatkalle sisämaahan. Seija ja Helmi halusivat että menisin vielä yxin heittämään viimeisenä symbolisena tekona pikku pullon jonkun nais-ydintutkijan muistomerkille. Pullossa oli nestehauteessa joku epämääräinen vihannes, ehkä okra. Menin sinne bussilla, mutten tiennyt missä jäädä pois. Ryhmä kolmikymppisiä naisia jäi pois samalla pysäkillä ja lähti neuvomaan. Ei ne olleet hääppösiä mutta tyhjää parempia. En ole koskaan perustanut symbolisista teoista. En pidä Ernst Cassirerista. Pikku pullon hukkasi. Kerekekex koax koax Diana on suurin kaikista.
ellauri299.html on line 59: The Dark Tower on kahdeksan romaanin, yhden novellin ja lastenkirjan sarja, jonka on kirjoittanut amerikkalainen roskakirjailija Stephen King. Se sisältää teemoja useista genreistä, mukaan lukien tumma fantasia, tiedefantasia, kauhu ja länsimainen väristys, ja se kuvaa "pyssymiestä" ja hänen pyrkimyksiään kohti "tornia", jonka luonne on sekä fyysinen että metaforinen. Sarja ja sen Dark Towerin käyttö laajentavat Stephen Kingin multiversumia ja yhdistävät siten monia hänen muita romaanejaan. Teppo joutaa samaan lihamyllyyn lokinruuaxi kuin Jasper Pääkkönen.
ellauri299.html on line 61: Varsinaisen sarjan kahdeksan 4250-sivuisen (!) romaanin lisäksi monet Kingin muut kirjat liittyvät tarinaan ja esittelevät käsitteitä ja hahmoja, jotka tulevat esiin sarjan edetessä. Varmaan mukana on myös "Se".
ellauri299.html on line 85: Voi himskatti miten Topol on mahduttanut kaikki antisovjet kaunansa jo romaaninsa avauslukuihin. Pitäisikö Topolin Ukrainan olojen mustamaalaus ottaa todesta? Ei se ainakaan ollut enää siellä omin silmin näkemässä perestroikan kurjuutta 1988 tai niillämain. Raisa Gorbachova pelkää floridalaista ennustajaeukkoa, joka ennustaa sille ja karttaozaiselle Mishalle väkivaltaista loppua.
ellauri299.html on line 109: Minulla ei ollut aikomustakaan murskata persettäni viimeiset kolme päivääni yrityksessä, riippumatta siitä, mitä olin saanut Rudolphin uskomaan. Sen sijaan peitin pöytäni kilpailunrajoituksilla, suljin oven, tuijotin seiniä ja hymyilin kaikille jättämilleni asioille. Paine väheni joka hengityksellä. Ei enää työtä aikakello kurkun ympärillä. Ei enää 80 tunnin viikkoja, koska kunnianhimoiset kollegani saattaisivat tehdä kahdeksankymmentäviisi. Ei enää ruskeanenäilyä yläpuolellani oleville. Ei enää painajaisia siitä, että kumppanuuden ovi pamautetaan naamaani.
ellauri299.html on line 116: Brian: Vauraiden ihmisten pitäisi tuntea syyllisyyttä, koska kaupungeissamme on kodittomia. Se on tämän Grisham-romaanin pääviesti.
ellauri299.html on line 132: 2) Grishamin tulisi pysyä lakikirjoituksessaan ja hylätä kaikki yritykset politiikkaan ja ristiretkiin. Se inhotti minua. Tarpeetonta sanoa, että en pitänyt tästä kirjasta. Huomaa, että tämä on ensimmäinen hänen kirjoistaan, josta en pidä lukemiseni jälkeen monia hänen romaanejaan. Kuten eräs arvioija sanoi: ”Vauraiden ihmisten pitäisi tuntea syyllisyyttä, koska kaupungeissamme on kodittomia." (Mixi vitussa? Oma vika pikku sika.) Se on tämän Grisham-romaanin pääviesti. Kun Grisham välittää tämän viestin, pitäisikö meidän olettaa, että hän lahjoitti kaikki tämän kirjan tuotot kaupunkien kodittomille? Epäilen suuresti!
ellauri299.html on line 136: Jasey: Olenko vain minä vai oliko tämä kirja täyttä roskaa? Grishamin kliininen tyyli ei pysty luomaan minkään aineen hahmoja, ja intohimon ja sydämen puute tekevät tästä puhtaan luettavan. Todellinen tarina on kohtuullinen ja pitää sinut lukemassa, mutta kirjan viimeistelevien hahmojen "tunteminen" oli niin vaikeaa, mikä toi enemmän helpotusta kuin katumusta.
ellauri299.html on line 164: Rupesh Goenka: (kuiville uinut työperäinen matu) Kirja on dokumentti kodittomista, köyhyydestä kärsivistä kaduilla elävistä ihmisistä. Huonosti kirjoitettu käsikirjoitus, hyväntekeväisyydestä saarnaaminen on suorastaan uuvuttavaa ja tylsää. Romaanissa esitetty rasisminäkökohta on sairas. Jumala tietää, mitä kirjoittaja ajatteli kirjoittaessaan tämän roskan. KAUREMISTA (horrendous).
ellauri299.html on line 362: Patti laittaa yhtä rumasuisesti Vietnamin sodan vastustajia kuin puolalainen nobelisti Milosz maanmiehiä. Siniristilipun kanssa marssivat kansalliset ylioppilaat saa kiitosta. Patti peukuttaa sotaa koska siinä tulee väpelönkin elämästä merkityxellistä. Sota ja romaani, ainoat transkendenssit! Harmi että Väpi ehti jo kirjoittaa Sotaromaanin. Hyvä oli että Patin lento jäi lyhyexi kuin kanalta.
ellauri299.html on line 404: "Nyt huomaan, että tekstistä on tullut paljon pidempi kuin oli tarkoitus, vaikka toisaalta ajattelen vasta raapaisseeni pintaa. Tutkijana olen sitä mieltä, että kirjoitus ei ole tällaisena julkaisukelpoinen, mutta paasaajana painan empimättä post-nappulaa. Keskeneräisyys tarjotkoon lisämatustelulle tarttumakohtia."
ellauri299.html on line 451: Ne saapuvat omasta mielestä käsin, ne lentävät lempeyden ehdoin. Ne ehdottavat, hymyilevät, ne liikkuvat sävelten siivin. Silloin tällöin voivat sellot soida mollisoinnein, urkupiste asettua alas. Mutta aina kantaa avaruus, ylärekisteri välkehtii sateenkaarena, sillä taikurin hattu on mukana. Ja myös Haisuli, Mr Mörkö [mitä vittua!? Morran on Ms.!] mahtuvat mukaan hyväksynnän sakkiin luennon nolousvapaalla vyöhykkeellä. – Filosofia ja systeemiajattelu 2019 tuotantokausi luento 8/8 ”Valkoinen taulu”. Klo 15-18 Aalto-yliopiston Aalto-sali Otaniemessä keskiviikkona 13.3.2019. Silta omaan ajatteluun, kutsu ystävällisen pohdinnan prosessiin, oman kuljeskelevan luovuusmielen laaksohiippailuihin ja auringonnousuihin. ”Filosofia näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja” toivoakseni taas kerran toteutuu, ”mitä tulee niiden pysyvyyteen ja puhtauteen”. (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka 1177a)
ellauri299.html on line 472: Honkajoessa romaanin kynäilijä on luonut kokonaisen uuden ihmishahmon ja näyttää hänen kohdallaan miltei äärimmäisyyteen saakka sen suomalaisesta kansanelämästä tutun ilmiön, että humoristi ja hullun roolin ottanut saavat oikeuksia enemmän kuin muut.
ellauri299.html on line 474: Ilkka Malmbergin mukaan Honkajoen repliikkejä on vaikea lukea romaanista ilman että Tarmo Mannin ääni alkaa kuulua. Oven avaa Tarmo Mannin mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri299.html on line 582: Aiemminkin esiin putkahdellut hirveä oikislainen japsuämmä, USAn Toini Havu, Kakutani Michiko New York Timesista antoi romaanille kielteisen arvion, kun hän totesi, että "Grisham on liian kiireinen panostaakseen eteenpäin vaivautuakseen konkretisoimaan mitään näistä tapahtumista" ja kuvaili romaania "tuotenimiromaaniksi, jolla on epämiellyttävä sankari, räjähdysmäinen juoni ja jotain todella kauheaa proosaa."
ellauri299.html on line 584: Vuonna 2003 julkistettiin suunnitelmat romaanin ehdotetusta pienestä näyttösovituksesta ja televisiopilotti kuvattiin. Touchstone Televisionin tuottaman ohjelman pääosissa oli Eddie Cibrian Brockina, KaDee Stricklandina, Mario Van Peeblesina ja Hal Holbrookina. Paris Barclay ohjasi pilotin, jonka käsikirjoittivat Brian Koppelman ja David Levien. Syistä, joita ei koskaan julkistettu, ohjelmalle ei koskaan annettu koko kauden esittelyä. Ihmekös tuo, 2003 oli vahva oikeistoaalto menossa, kun Paha puska paraikaa rynnäköi Irakissa.
ellauri299.html on line 627: Jyrki Lappi-Seppälä (s. 1945) kirjoitti ylioppilaaksi Tehtaanpuiston yhteiskoulusta vuonna 1964. Hän valmistui Helsingin yliopistosta 1976 pääaineenaan yleinen kielitiede, romaaninen filologia sekä lehdistö- ja tiedotusoppi.
ellauri300.html on line 75: Kuitenkin vuosina 1957–1958 Singer sarjakirjoitti Forwardissa luvut, jotka lopulta käsittäisivät hänen postuumisti julkaistun romaaninsa Shadows on the Hudson, teoksen, joka nimenomaan vastustaa juutalaisuuden pätevyyttä holokaustin jälkeisessä maailmassa ja siten monimutkaistaa Singerin vakionäkemystä. Emme koskaan saa tietää täydellisellä varmuudella, miksi Singer päätti olla näyttämättä tätä teosta käännettynä ja esiteltynä kasvavalle ei-jiddishinkieliselle lukijakunnalleen. Yksi syy saattaa olla projektin esteettiset epäonnistumiset, sen selkeän rakenteen ja saippuaoopperamainen laadun puute, mutta ehdotan kuitenkin, että kiinnostavampi syy Singerin menettelyyn tässä teoksessa voisi olla tämä temaattinen kuilu, joka erottaa Shadows-teoksen hänen muista fiktioistaan.
ellauri300.html on line 176: Vasili Stepanonovich Lastotshkin todistaa kauhuja kaikkialla Moskovassa, kuten puku ilman ruumista ja Korovjevin perustama haluton kuoro. Kun tämä tapahtuu, Margarita lukee uudelleen sen, mitä Mestarin romaanista on jäljellä. Margarita menee sitten puistoon, jossa hän tapaa Azazellon.
ellauri300.html on line 207: Pilatus nukahtaa lopulta levottomaan uneen.
ellauri300.html on line 357: 20 Ihannetapauksessa maror tulisi syödä yhdessä suupalassa. 21 Jos se osoittautuu liian vaikeaksi, voit syödä sen omaan tahtiisi, kunhan se on syöty määrätyssä ajassa (noin 2–4 minuuttia). Vaikka kiirehdit syömään maroriasi, hidasta kuitenkin tarpeeksi pureskellaksesi sitä, sillä katkeruuden maistaminen on olennainen osa kokemusta. Sen nieleminen kokonaisena maistamatta sitä ei lasketa.
ellauri300.html on line 687: Sarjat on kivempiä kuin monoliitit. Monet ellei useimmat hyvät romaanitkin on ilmestyneet följetongeina. En kaipaa tarinoissa juonta enkä jännitettä. Kaikki noi plot-teoriat joissa pitää muka olla komplikaatio, ratkaisu ja paluu panopuun tai isän luo on aivan perseestä. Riittää seurata mitä tapahtuu erilaisille tyypeille eri aikoina, ei niistä tarvi rakentaa mitään temppeliä tai kehityskaaria, vain torvelot muka jännäävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin aina tapahtuu sitä samaa: EAT! FUCK! KILL! Sixi luenkin ensin kirjan lopusta miten jätkän käy. Hyvässä kirjassa se on ihan yx hailea. Niin on meidänkin elämässämme.
ellauri301.html on line 174: Mankeli kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan normaalia pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kartoittaa ilmiötä rikosromaanin muodossa. Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat menivät kuitenkin Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankelin aiemmat teokset. Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998, ja käännösten myötä Mankelista tuli vähitellen miljonääri. Wallenberg sr ei sentään ole mikään supermies, mitä vikaa näyttää vähän olevan juniorissa.
ellauri301.html on line 278: Henning kertoo videohaastattelussa nuoren Wallenbergin kuuloisella enkulla eze kazoi yhteiskunnan onkelmia skouden ja rofen näkökulmasta. Sen kirjat on kuin kreikkalaisia vuohisaarnoja, jotka oli krimisarjoja, joista vain skoudet puuttuivat. Eli kyllä krimit on yhtä hienoja kuin muutkin romaanit, leuka pystyyn vaan. Poliisit ois niikö Euripideen kuoro ja Wallenberg kuoronjohtaja. Mankelin sukulaiset soitti urkuja, Henningin instrumentixi tuli näppis, koska viulistina se oli second rate. My responsibility is to react. Yours is to buy and read.
ellauri301.html on line 296: Kolmas maansa myyneen näköinen jannu, joka näyttää siltä että olisi eilen leipä loppunut, kärsii hammassärystä ja ärtyneestä suolesta. Hänkin on työskennellyt Siltavuoressa, ihan siinä penkereellä, ubi mors gaudet succurrere vitae. Suoritettuaan Kouvolan tuomiostaan 11 vuotta hän pääsi 31. tammikuuta 2005 tarkasti vartioituun ehdonalaiseen Siltavuoreen, josta hänet kuitenkin lähes välittömästi siirrettiin setä Samulin tahdosta riippumattomaan psykopaattiseen hoitoon Helsingin yliopiston nykytyskielten laitoxeen. Päästessään eläkkeelle hän oli vaikea ja lievästi dementoitunut.
ellauri301.html on line 358: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri301.html on line 362: Henning Mankell on eräs Ruotsin luetuimmista kirjailijoista ja hänen rikosromaaniensa päähenkilö Kurt Wallander on rakastetuin sankari ruotsalaisessa kirjamaailmassa. Kurt on lukijoiden ja kriitikoiden arvostama. Hänen rikosromaaneistaan pitävät miehet ja naiset sekä nuoret ja vanhat. Kaikki uusimmat Wallander -kirjat ovat kivunneet myyntilistojen kärkeen. Mankellin dekkarit ovat erittäin suosittuja myös muualla maailmalla. Henning Mankellin Wallander -sarja on dekkarien aatelia. Jokainen sarjan kirja on hengästyttävä lukuelämys. Kurt Wallander on eräs hienoimmista dekkarisankareista. Dekkarit on syvältä ihan genrenä. Mankelin jaarituxet ovat haukotuttavia.
ellauri301.html on line 372: Kesällä 1994 ruotsalaiset ovat liimautuneet television ääreen katsomaan jalkapallon MM-kisoja. Juhannus lähestyy, mutta komisario Kurt Wallanderille juhlasta on tulossa painajainen. Poliisiasemalle tulee puhelu tytöstä, joka on seissyt tuntikausia keskellä peltoa Ystadin lähistöllä. Kun Wallander saapuu paikalle, tyttö sytyttää itsensä tuleen. Parin päivän päästä paikalta löydetään entisen oikeusministerin skalpeerattu ruumis. Wallander on keskellä uransa monimutkaisinta juttua, sillä johtolanka toisensa jälkeen vie hänet väärille jäljille. Ja ennennäkemättömän julma murhaaja iskee yhä uudestaan... Saakurin tyhmä poliisi.
ellauri301.html on line 387: Kurt Wallender selvittää jo 1960- ja 1970-luvulla monta mystistä kuolemantapausta. Tutkimusten yhteydessä hän joutuu useaan otteeseen hengenvaaraan ja hänen omassakin elämässään tapahtuu paljon: avioituminen Monan kanssa, Lindan syntymä, isän sairastuminen ja lopulta avioliiton "kariutuminen". Kertomus Pyramidista vie Wallanderin Egyptiin, ja tarina päättyy tammikuussa 1990 samaan aamuun, josta ensimmäinen Wallander -romaani Kasvoton kuolema alkaa.
ellauri301.html on line 390: Wallander etsii rauhaisaa paikkaa, johon vetäytyä eläkepäivikseen. Hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuuden maisemissaan ja ihastuu siihen, mutta viime hetkellä jokin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos. Wallanderin tarina on päättynyt.
ellauri301.html on line 391: Mutta Henning Mankellin ensimmäisen Wallander-sarjan jälkeisen rikosromaanin valtteja ovat jälleen kirjailijan taattuun tapaan eleetön kerronta, moniulotteiset henkilöt sekä keskiarvokumikaulaa kiinnostavat ongelmanasettelut.
ellauri301.html on line 397: Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi ja eriväristen ihmisten viha toisiaan kohtaan yhä rehottavat. Kun niin valkoiset kuin mustatkin ajavat omia itsekkäitä etujaan, Afrikka ei todellakaan palkitse hyväntekijäänsä. Tämä ei ole dekkari, mutta varmasti siitä huolimatta loistava kirja, en ole kyllä lukenut. Mankellin kirja kertoo tarinan Afrikasta ja kermaperseisestä palefacesta keskellä vierasta kulttuuria. Romaani sisältää monia tekijänsä elämään ja taustaan liittyviä omakohtaisia piirteitä: Yksinäinen mies hoitaa haavoittunutta poikaa teatterin katolla eräässä afrikkalaisessa satamakaupungissa (Maputo).
ellauri301.html on line 407: Likainen enkeli on tositapahtumiin perustuva romaani salaperäisestä ruotsalaisnaisesta, joka piti ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa. Hun minnes sin fars siste ord: "En fattig engel. Det er hva du er." Ett år senere er hun eier at en av de største bordellene i hovedstaden i den portugisiske kolonien Mozambique. Plutselig har hun fått en maktposisjon, fra å ha vært en fattig engel er hun blitt den skitne engelen. Noen år senere forsvinner hun sporløst ut av historien, just liksom Kari Eidsvold. Huom! Ei ilmeisesti ole dekkari, mutta varmasti himputin mielenkiintoinen romaani kuitenkin. En ole kyllä lukenut.
ellauri301.html on line 408: Italialaiset kengät -romaanin dramaattinen tarina jatkuu. Frederik pakenee tulipaloa viime hetkellä, jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Hänen koko omaisuutensa on mennyttä. Tarina jää harmittavasti kesken Henningin syöpäännyttyä. Voisiko joku fan fiction kynäilijä kexiä sille siikvelin? Löytyvätkö oikean jalan saappaat, vai onko tämä taas neuvostoliittolaisten juonia?
ellauri302.html on line 539: Murrosiässä, siirryttyään chederistä jeshivaan, Sholem tuli tietoiseksi suurista yhteiskunnallisista muutoksista populäärissä juutalaisessa ajattelussa. Uudet ideat ja valistus vahvistivat itsensä juutalaisessa maailmassa. Ystävänsä luona Sholem tutki näitä uusia ideoita lukemalla salaa monia maallisia kirjoja, mikä sai hänet uskomaan olevansa liian maailmallinen ruvetaxeen rabbiksi. 17-vuotiaana hänen vanhempansa saivat tietää tästä "profaanisesta" kirjallisuudesta ja lähettivät hänet asumaan sukulaisten luo läheiseen kylään, missä hänestä tuli heprean opettaja. Vietettyään muutaman kuukauden siellä hän sai vapaamman koulutuksen Włocławekissa, jossa hän elätti izensä lukutaidottomien kaupunkilaisten kirjeenkirjoittajana. Włocławekissa hän ihastui merkittävän jiddish-kirjailijan IL Peretzin työhön.
ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
ellauri308.html on line 277: Sisällissodan päätyttyä Suomessa 1918 tuhansia hävinneeseen punakaartiin kuuluneita pakeni Venäjälle, lähinnä Pietariin. Entisen punakaartin johto alkoi viettää ylellistä elämää Pietarin parhaissa hotelleissa ja ravintoloissa, olihan heillä muun muassa miljoonien markkojen arvosta Suomen Pankista varastettua ulkomaanvaluuttaa. Venäjälle paenneiden suomalaiskommunistien rivijäsenten elämä oli köyhää, ja heidän arvostelunsa tukahdutettiin kommunistipuolueen johdon taholta muun muassa erottamalla arvostelijoita puolueesta. Puolueen sisälle muodostui oppositioryhmittymä (niin sanottu mauserioppositio), joka päätti iskeä eli "poistaa johdon ja joukkueen välisen kuilun" avoimella hyökkäyksellä. Oppositioryhmä koostui nuorista punaupseerioppilaista jotka olivat koulutettu suoraan toimintaan ja heidän vihansa kohdistui erityisesti SKP:n keskuskomitean jäseniin. Tavoitteena oli kerralla murhata koko puolueen keskuskomitea. Aseina toimivat Nagant-revolverit ja Mauser-pistoolit.
ellauri308.html on line 458: Radek oli oikeastaan Ukrainan juutalainen, syntyi Lembergissä eli Lvovissa eli Lvivissä silloisessa Itävalta-Unkarissa juutalaiseen perheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Karol Sobelsohn. Hän otti nimen "Radek" Stefan Żeromskin kirjan romaanihenkilön mukaan.
ellauri308.html on line 466: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 485: Sienkiewiczin nimellä varustettuja katuja ja aukiota on Puolassa runsaasti, ensimmäisenä katu Lvivissä 1907. Sienkiewiczille on nimetty Białystokin Osiedle Sienkiewicza, Wrocławin ja Łódźin keskuspuistot sekä yli 70 Puolan koulua. Hänen patsaitaan on paljon Puolan kaupungeissa, muun muassa Varsovan Łazienki Parkissa. Ensimmäiset patsaat pystytettiin nyky-Ukrainan Zbarażiin ja Roomaan. Sienkiewczin patsas Mound Okrzejalla on lähellä hänen syntymäpaikkaansa Wola Okrzejskaa. Hänet on ikuistettu lukuisiin postimerkkeihin.
ellauri308.html on line 554: Vuonna 2013 toimittaja Vladimir Posner jakoi mielipiteensä siitä, että amerikkalaisvastaisuus on "haitallista Venäjälle" ja sillä on yksinomaan irrationaalisia syitä. Yksi on se, että venäläiset eivät ole vieläkään antaneet anteeksi Yhdysvalloille "kylmän sodan voittamista" (hänen mielestään kylmä sota, jota venäläiset eivät usko kadonneen pinnalla, tuntuu kadonneen syvälle mielessään ja on itse asiassa kadonnut). Hän pitää Vladimir Putinin amerikkalaisvastaista retoriikkaa kansakunnan hyväksymänä.
ellauri308.html on line 732: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri309.html on line 95: yli 225 romanssiromaania. Hän kirjoittaa nimillä JD Robb, Jill March ja
ellauri309.html on line 98: lähtien hänen romaaninsa olivat viettäneet yhteensä 861 viikkoa The New
ellauri309.html on line 133: yhtäläisyyksiä ja julkaisi vertailukelpoiset kohdat Internetiin. Daley oli entinen supertähti, jolla oli yli 200 miljoonaa romaania painettuina tapahtuman aikaan, ja Roberts oli romanssien "kuumin uusi kirjoittaja". Roberts
ellauri309.html on line 137: molemmat romaanit vedettiin myöhemmin painosta. Huhtikuussa 1998 Dailey
ellauri309.html on line 145: kolmesta muusta kovakantisesta romaanista Calder-perheestä ja yhdestä
ellauri309.html on line 146: massamarkkinoiden alkuperäisestä romaanista. Samaan aikaan he ostivat
ellauri309.html on line 157: yhteen romaaniin kerrallaan, kirjoittaa kahdeksan tuntia päivässä, joka
ellauri309.html on line 165: romaanin muodon mestariksi", koska hänellä "on innokas korva vuoropuheluun,
ellauri309.html on line 169: jotka olivat aikoinaan harvinaisuuksia romanssiromaanien genressä. Muttei
ellauri309.html on line 179: romaaneista on ollut New York Timesin bestseller, ja 124 hänen romaanistaan
ellauri309.html on line 181: 24. tammikuuta 2013 mennessä Robertsin romaanit olivat viettänyt yhteensä
ellauri309.html on line 185: vuonna 2005. Hänen romaanejaan on julkaistu 35 maassa, mm. Saxassa.
ellauri309.html on line 210: " Off Blood and Bone " varastamisesta omasta fantasiaromaanistaan "Veren
ellauri309.html on line 230: myös kuinka helposti se voidaan aseistaa liekkisotia lietsomaan. Olen siis
ellauri309.html on line 237: koskaan uskomaan – siihen, että kirjailija hyökkää toisen kirjoittajan
ellauri309.html on line 246: lähes vuosi ennen kuin hänen kirjansa – ensimmäinen romaani – julkaistiin.
ellauri309.html on line 248: asiassa nimetty ennen hänen omaansa. Siitä huolimatta, et voi suojata
ellauri309.html on line 428: jotka eivät johtaneet vastaavaan odottamattomaan maksuun. 1970-luvulla
ellauri309.html on line 816: eivät tapa kissanpentuja yxinomaan huvin vuoksi - ne tappavat kissanpentuja, koska
ellauri309.html on line 861: vaan näyttää auttaneen luomaan dystopian, jossa "miehet katsovat minua kuin
ellauri310.html on line 62: tule muurahaiset, oravat eikä heinäsirkat mesomaan eikä väärään paikkaan
ellauri310.html on line 303: asianajotoimisto Chicagossa, hän ei koskaan pystynyt tuomaan paljon muuta
ellauri310.html on line 407: bakteereita." Turha tänne on tulla meitä neuvomaan pyssyvammoissa, meillä on
ellauri310.html on line 441: neljän täysimittaisen romaaninsa ohella muun muassa novelleja, draamaa ja
ellauri310.html on line 442: romaaniluonnoksia. Wolfe sairastui viimeisenä elinvuotenaan keuhkokuumeeseen, joka
ellauri310.html on line 571: Faulkner päätti myöhemmin, että hänen romaaninsa olivat "kuin norsu, joka yritti
ellauri310.html on line 620: Thomas Wolfen romaani "Katso kotiin, enkeli" sisälsi ohuesti naamioituja kuvia monista hänen kotikaupunkinsa paikallisista ihmisistä. Otsikko tulee John Miltonin runosta Lycidas, josta Jönsy oli innostunut:
ellauri310.html on line 625: Look Homeward aiheutti kohua kirjailijan kotikaupungissa, sillä romaanin yli 200 hahmoa oli helposti tunnistettavissa olevia Ashevillen kansalaisia. Kirja kiellettiin julkisesta kirjastosta ja ihmisiä kehotettiin olemaan lukematta sitä. Wolfelle lähetettiin jopa tappouhkauksia, ja vasta vuonna 1937 hän tunsi olonsa riittävän turvalliseksi palatakseen kaupunkiin.
ellauri310.html on line 821: Ukrainalle on paljon kustannustehokkaampaa kuin omaan armeijaan
ellauri310.html on line 916: Minuutti ennen tätä kommenttiasi kirjoitit että kyseessä on USA:n ”proxy sota”. Proxy war tai sijaissota tarkoittaa nimenomaan että ei olla suoraan osallisena sodassa. Ja näinhän asia onkin, eli olit oikeassa.
ellauri311.html on line 160: Miesten kanssa samaan aikaan naiset ovat kokoontuneet omaan luonnon voiman seremoniaansa. Useampi sata naista kuuntelee, kun
ellauri311.html on line 166: toisia käsistä. Pyritään luomaan yhteyttä, lauletaan ja rummutetaan
ellauri311.html on line 329: Neljä vuotta sitten Salo koki jotain, jota hän kutsuu heräämiseksi. Se tapahtui odottamatta, kun hän oli lukemassa romaania.
ellauri311.html on line 344: Opinnäytteessään hän rakensi kunnianhimoisen simulaatiomallin, jossa hän kuvasi vientitukien vaikutusta ulkomaankaupan tasapainoon. Laman vuonna 1993 Salo koki olevansa onnekas, kun hän pääsi Suomen Pankin tutkijaksi satojen hakijoiden joukosta.
ellauri311.html on line 482: ryhtyi tuloxettomaan vastahyökkäykseen yrittääkseen valloittaa takaisin suuren
ellauri311.html on line 543: romaaneja, kielellistä käännöstä humaanitieteissä, hypoteettista puhuttelua
ellauri311.html on line 602: kirjallisuudentutkijan tausta. Uuden romaaninsa tapahtumat hän on sijoittanut
ellauri311.html on line 605: sekä esikoisromaanin Pohja (2014, Myllylahti), jossa nähtiin myös trillerin ja
ellauri313.html on line 45: Tässä vaiheessa kannattaa pysähtyä katsomaan runoteoksen kantta, joka Marjaana Virran käsialaa. Ensivilkaisulla kuvassa on maisema: tuuhea metsä ja sumuisella taivaalla lentäviä lintuja. Sitten oivaltaa, että maisema onkin ylösalaisin ja kokee lievän huimauksen tunteen. Mitä tarkoittavat Aristoteleeltä päässeet 2 pierua?
ellauri313.html on line 576: Tähän mennessä Mendelssohn oli omistanut kykynsä filosofialle ja kritiikille; nyt kuitenkin tapaus käänsi hänen elämänsä virran juutalaisuuden asian suuntaan. Huhtikuussa 1763 Johann Kaspar Lavater, silloin nuori teologian opiskelija Zürichistä, teki matkan Berliiniin, missä hän vieraili jo kuuluisan juutalaisen filosofin luona muutamien kumppaneiden kanssa. He vaativat Mendelssohnia kertomaan heille näkemyksensä Jeesuksesta ja onnistuivat saamaan häneltä lausunnon, että mikäli historiallinen Jeesus olisi pitänyt itsensä ja teologiansa tiukasti ortodoksisen juutalaisuuden rajoissa, Mendelssohn "kunnioitti Jeesuksen luonteen moraalia". Sehän oli kopioinut pointtinsa paljolti Här
ellauri313.html on line 764: "Yeshuan armon ansiosta tulin katsomaan tiedotusvideoitasi ja Jumala paljasti minulle totuutensa sinun kauttasi."
ellauri313.html on line 768: "Halusin kiittää sinua siitä, että sait minut uskomaan Jeesukseen. Olin todella kuollut ja nyt olen elossa!"
ellauri313.html on line 770: "Yeshuan armon ansiosta tulin katsomaan tiedotusvideoitasi ja Jumala paljasti minulle totuutensa sinun kauttasi."
ellauri313.html on line 774: "Halusin kiittää sinua siitä, että sait minut uskomaan Jeesukseen. Olin todella kuollut ja nyt olen elossa!"
ellauri313.html on line 776: "Yeshuan armon ansiosta tulin katsomaan tiedotusvideoitasi ja Jumala paljasti minulle totuutensa sinun kauttasi."
ellauri313.html on line 780: "Halusin kiittää sinua siitä, että sait minut uskomaan Jeesukseen. Olin todella kuollut ja nyt olen elossa!"
ellauri313.html on line 798: Miljoonat ympäri maailmaa katsovat videoitamme bingenä ja ovat yhteydessä Jumalan sydämeen Israelin ja kansojen puolesta. Kumppanuutesi auttaa meitä osoittamaan Jumalan uskollisuutta Israelille ja tuomaan evankeliumin ja rohkaisevia todistuksia kansoille.
ellauri313.html on line 816: Prikaatinkenraali tuomittiin raiskauksesta ehdottomaan vankeuteen. Väinö Linnan romaaneista tuttu Vilho Koskela sai yhden vuoden ja 11 kuukauden ehdottoman vankeustuomion. Sotaoloissa vihollisen elävään voimaan kohdistettuna tämä olisi ollut ansiokas operaatio.
ellauri315.html on line 90: Mutta kun elämä tulee raskaaksi, silloin on toisin. Kun tulee sota, omainen kaatuu jne, silloin ruvetaan helposti sanomaan: Miksi Jumala sallii tämän? Miksi hän ei sääda toisin? Ja onko Jumalaa todellisuudessa olemassakaan, kun tällaista saa tapahtua? Missä on teodikea?
ellauri315.html on line 320: Helmikuun 23. päivänä, kun Puna-armeija saapui Rostoviin, Kornilov aloitti marssin etelään jäätyneiden arojen halki. Yksi kivääri kantoineen ja kenttätykistöä kantavia sotilaita seurasi pitkä letka Rostovista siviilejä, jotka pelkäsivät bolshevikkien kostotoimia. Anton Denikin, Kornilovin kakkosmies, muisteli runollisesti myöhemmin: "Me lähdimme henkisen orjuuden pimeästä yöstä tuntemattomaan vaeltamaan sinilintua etsimään." Sinilintu oli perinteinen toivon symboli venäläisissä saduissa ja legendoissa. Silloin se ei järin naurattanut.
ellauri315.html on line 365: Tuntematon määrä katosi tai hylkäsi legioonan joko tehdäkseen vaivalloisen matkan palatakseen kotiin tai liittyäkseen Tšekkoslovakian kommunisteihin. Viimeksi mainittujen joukossa oli Jaroslav Hašek, myöhempi satiirisen romaanin Hyvä sotilas Švejk.
ellauri315.html on line 367: Kirjallisuudessa brittikirjailija James Meekin vuoden 2005 romaani The People's Act of Love kuvailee Tšekkoslovakian legioonan ryhmän miehitystä siperialaisessa pikkukaupungissa vuonna 1919. Kaupungin alkuperäiset asukkaat ovat Skoptsyn tai kristillisen lahkon jäseniä, kaikki kastroituja.
ellauri316.html on line 178: nuoren vänrikki Liventsevin vaiheet niin sodassa kuin rakkaudessakin. Romaanin
ellauri316.html on line 265: Saksa vaati Venäjältä haltuunsa kolmessa Puolan jaossa päätynyttä osaa Puolasta, Liettuaa ja osaa Valko-Venäjästä sekä Viroa ja liittolaiselleen Ottomaanien valtakunnalle (Turkille) georgialaista Batumia, Ardahania ja Karsia, mitkä Venäjä oli valloittanut siltä aikaisemmin. Lisäksi Saksa pyrki edistämään Suomen itsenäisyyden tunnustamista, mutta se ei halunnut tehdä asiasta neuvotteluissa ongelmaa. Saksa tosin vakuutteli suomalaisille vaativansa asiaa venäläisiltä.
ellauri316.html on line 277: Ristiriita leniniläisten ja trotskilaisten välillä on siinä, että jälkimmäiset katsoivat Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa solmittavan rauhan aiheuttavan sen, ettei maailmanvallankumous toteudu maailmanlaajuisen imperialismin vastapainoksi. Näin ollen vallankumouksen tulosten vakauttamiseksi jouduttiin teorian tasolla luopumaan maailmanvallankumouksen ajatuksesta muun muassa Saksan työväenliikkeen avulla. Myöhemmin sama ristiriita näkyi trotskilaisten nuivassa suhtautumisessa Stalinin sosialismi yhdessä maassa -ajatukseen, minkä piti olla mahdollinen siksi, että Neuvosto-Venäjällä oli suuret luonnonvarat, mikä teki sen monia muita maita riippumattomammaksi ulkomaankaupan hintavaihteluista, ja siis maailmanmarkkinahinnoista. Vizi kyllä kosmopoliittinen juutalainen oli tässä asiassa oikeassa: isänmaallisuus ja kommunismi sopii yhteen yhtä huonosti kuin nationalistinen sosialismi.
ellauri316.html on line 475: Sakharovin nimiin on pantu sen 7 antisovjet palkintoa. Entisen Neuvostoliiton toisinajattelijan Pjotr Vinsin, nyt Yhdysvalloissa asuva liikemies, rahoittamaa palkintoa hallinnoi auttamattomasti vanhentunut Glasnostin puolustussäätiö Moskovassa. Palkinnon "journalismista omantunnon tekona" ovat vuosien saatossa voittaneet kuuluisat toimittajat, kuten Anna Politikovskaja. Andrein prujut sijaizevat nyt Harvardin yliopistossa. Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa on akateemikko Andrei Saharov-katu. PC-pelin STALKER: Shadow of Chernobyl ja sen esiosan Ecologists-ryhmän johtaja on professori Saharov-niminen tiedemies. Kuvitteellinen planeettojenvälinen avaruusalus Kosmonautti Aleksei Leonov romaanista 2010: Odyssey Two, kirjoittanut Arthur C. Clarke, saa voimansa "Sakharov-asemasta" nimeltä Tsar Bomba.
ellauri316.html on line 674: Se, mitä olen analysoinut, ei ole kaikkia Valeri Garbuzovin tekstin virheitä. Zen-muoto ei sovellu täydelliseen analyysiin. Lisäksi en aivan tietoisesti koskenut Garbuzovin tekstin sisältöön, keskittyen yksinomaan tekstin muodon analysointiin. Ja tämän analyysin avulla voin väittää, että Valeri Garbuzovin teksti on koottu lukutaidottomasti, ja siinä oli suuri määrä erilaisia virheitä.
ellauri316.html on line 847: Kirkkohistorian väärentäjä, arkkipappi Georgi Mitrofanov puolusteli Andrein nazikorttia. Ulkomailla Venäjää lännempänä, johon myös ROA:n eloon jääneet jäsenet tulivat, kenraali A. A. Vlasov oli ja on edelleen eräänlainen symboli jumalattomalle bolshevismin vastustukselle Historiallisen Venäjän elpymisen nimissä. …Kaikki, mitä he tekivät, tehtiin nimenomaan Isänmaan hyväksi siinä toivossa, että bolshevismin tappio johtaisi voimakkaan kansallisen Venäjän uudelleen luomiseen. "Vlasovilaiset" pitivät Saksaa yksinomaan liittolaisena taistelussa bolshevismia vastaan. Ei kaikki ole vain musta-valko-punaista. Antisemitismikin on perusvenäläistä.
ellauri316.html on line 849: Vlasov on yksi päähenkilöistä Arkady Vasiljevin romaanissa "Kello yksi iltapäivällä, teidän ylhäisyytenne". Historian vääristelytieteiden tohtori Boris Kovalevin mukaan paljon tässä kirjassa ei ole totta edes siteexi ja suoraan sanottuna "monet tosiasiat ovat vääristyneitä."
ellauri316.html on line 851: Uspenskin romaanin kirjoittaja raportoi, että Molotohvi ihaili erityisesti Vlasovin saavutuksia, sanoi hänestä seuraavan: "Napoleonin pito, lyö ja ajaa, ajaa ja lyö."
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 336: Toisen maailmansodan jälkeen kaksi D´Anthèsin kirjettä vuodelta 1836 julkaistiin Pariisissa. Niissä hän kuvaa ihastumistaan "Pietarin upeimpaan luomukseen" ja kirjoittaa, että hän tuntee samoin häneen ja että hänen miehensä on "raivottoman kateellinen". Kirjeissä sanotaan kuitenkin myös, ettei hän ole valmis "rikkomaan sitoumustaan" miehelleen.
ellauri317.html on line 340: Kuten Suomen seuraava presidentti Pekka Haavisto. Ei siis vain nukkanyrkkinen oikeistoknääpiö kuten Sauli Niinistö. Moukka samettinyrkki ei varmaan tajunnut tuon taivaallista Pulterin Lermontovia koskevasta 30 min. diatribistä. Se on varmaan ennestään aivan kylästynyt lottavaimon runolöpinöihin. Lermontov oli kova narsisti, niin varmaan Pulterikin. Kummankin kynäilijän ampui ammattimilitääri. Ei olis kannattanut lähteä päätä aukomaan. Mitäs läxit.
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri317.html on line 377: Byronin Don Juanin leppoisa jälkeläinen, Linklaterin Juan on antisankari, joka pitää groteskista ja naurettavasta, yhtä aikaa sekä likaisesta että jumaluudesta, jonka vastaus joko äkillisen katastrofin tai ihmeellisen selviytymisen edessä on yksinkertaisesti nauraa. Romaani picaresque-tilassa, tämä on tarina eroottisesta löytämisestä siinä mielessä, kuten Juan sanoo, että "housusi piilottavat paitsi alastomuutesi myös sukulaisuutesi klovniin." Tommy Tubervillen housuista pilkottaa klovnin vekottimet eri näkyvästi. Pro liferinä ex soikiopallokouzina se ei siedä että pyöreetä ja soikeeta koittaa joku tulpata.
ellauri317.html on line 675: 6. heinäkuuta 1918 Aleksandrovitš osallistui vasemmistososialististen vallankumouksellisten aseelliseen kapinaan Moskovassa, joka liittyi bolshevikkihallituksen allekirjoittamaan Brest-Litovskin rauhansopimukseen ja sitä seuranneeseen Saksan suurlähettilään W. von Mirbachin murhaan. Vasemmistososialististen vallankumouksellisten. Oleg Vitalievich Mikhailovin mukaan Aleksandrovitš valvoi Chekan suurlähetystön turvallisuutta. Päivää ennen kansannousua, 5. heinäkuuta, hän lähetti auton Moskovan lähellä sijaitsevaan kylään toimittaakseen sen sosialistisen vallankumouksellisen johtajansa yhden Dmitri Popovin turvallisuusjoukkojen päämajaan, joka oli tuolloin sairaslomalla. Aamulla 6. heinäkuuta hän vahvisti Chekan sinetillä Yakov Blumkinin laatiman salaisen osaston todistuksen (työ ulkomaanvakoilusta) ja kirjoitti Chekan autotalliin muistiinpanon auton myöntämisestä. Sitten Aleksandrovich otti mukanaan 544 tuhatta ruplaa, jotka oli aiemmin otettu pidätetyltä henkilöltä, ja jotka oli määrä luovuttaa VChK Vault -osastolle.
ellauri317.html on line 683: ...tämä Aleksandrovich oli aina vasemmistolainen, jopa erittäin vasemmistolainen sosialistinen vallankumouksellinen, joka oli jyrkästi oppositioisella, voisi sanoa, vallankumouksellisella tuulella suhteessa omaan puolueenemmistöön. ... juuri hän, Aleksandrovich, edusti Pietarin silloisen sosialistisen vallankumouksellisen työläisen asemaa, toisin kuin intellektuaaliset sosialistivallankumoukselliset piirit, jotka monopolisoivat nopeasti puolueen brändin puolueeseen tunkeutuneiden kulttuurivoimien avulla. vallankumouksen jälkeen radikaalileiriltä. (Muisteli joku kaveri)
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri317.html on line 794: Suosittu Purishkevich, jota Vladimir Kokovtsov kuvaili hurmaavaksi, epävakaaksi mieheksi, joka ei voinut viipyä minuuttiakaan yhdessä paikassa, valittiin Bessarabian ja Kurskin maakunnan toisen, kolmannen ja neljännen keisarillisen duuman varaedustajaksi. Hän sai mainetta loistavista puheistaan ja skandaalimaisesta käytöksestään, kuten puhumisesta 1. toukokuuta vaaleanpunainen neilikka (kai) sepaluxessa. Hän oli kovan linjan kannattaja sacerdotal itsevaltiuden ja venäläistämisen luomaan yhtenäisyyttä. Purishkevichin vihamielisyyden juutalaisia kohtaan aiheutti hänen käsityksensä, että he olivat "vallankumouksellisen liikkeen etujoukkoja". Hän halusi, että heidät kaikki karkotettaisiin Kolymaan. Hän uskoi, että "kadetit, sosialistit, älymystö, lehdistö ja yliopistoprofessorien neuvostot" olivat kaikki juutalaisten hallinnassa.
ellauri318.html on line 46: Asianajaja Lapidus debytoi kirjailijana vuonna 2006 teoksella Snabba cash. Snabba Cash herätti huomiota ja vuoteen 2010 mennessä sitä myytiin 600 000 kappaletta. Seuraava teos, Aldrig fucka upp, ilmestyi vuonna 2008. Trilogian täydensi Livet de luxe vuonna 2010. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi myös yhdessä Peter Bergtingin kanssa tehty sarjakuvaromaani Jengisota 145. Sittemmin Lapidukselta on ilmestynyt novellikokoelma ja kaksi romaania. Ilmeisesti nämä jutut ei sveduja enää juuri nappaa. Stockholmissa hyörii riittävästi muutenkin aseistettuja nuaaria. Paska kaupunki.
ellauri318.html on line 105: Nuori Wall Streetin pörssimeklari Bud Fox (Charlie Sheen) on Bluestar-lentoyhtiön koneistajana työskentelevän isän (Martin Sheen) poika. Hän haluaa suuren rahan toivossa asiakkaakseen sankarinsa, häikäilemättömyydestään tunnetun sijoittajan Gordon Gekkon (Michael Douglas). Hänen sinnikkyytensä palkitaan lopulta: Gekko ottaa Budin suojatikseen ja alkaa opettaa tälle filosofiaansa, jonka mukaan ”ahneus on hyväksi”. Bud alkaa saada isoja välityspalkkioita, joilla hän ostaa kattohuoneiston Manhattanin Upper East Sidelta. Gekko järjestää hänelle myös naisystävän, sisustussuunnittelija Darienin (Daryl Hannah), jota itsekin tapailee Budin tietämättä. "Bud" paljastaa Gekkolle isältään kuulemansa sisäpiiritiedon lentoyhtiön tilanteesta, ja he alkavat yhdessä suunnitella yhtiön valtaamista omistukseensa. Bud Foxille ollaan petaamassa Bluestarin toimitusjohtajan paikkaa, mutta "Bud" saa tietää että Gekkolla onkin tarkoitus vain lopettaa yhtiö, myydä sen omaisuus pian eteenpäin hyvällä voitolla ja kääriä taskuunsa yhtiön 75 miljoonan dollarin eläkerahastovarat. Isä ja kaikki muut työntekijät jäisivät työttömiksi ja vaille eläketurvaa. Tälläinen on mahdollista jenkeissä, missä kaikki on mahdollista, kuha uskoo izeensä ja mahdottomaan.
ellauri318.html on line 203: Se olisi merkittävä käänne sodassa, koska yksi syy hyökätä Krimille vuonna 2014 saattoi nimenomaan olla Venäjän pelko siitä, ettei Ukraina sallisi Venäjän laivaston enää pitää tukikohtaansa Sevastopolissa. Venäjän laivasto toimi Sevastopolissa Ukrainan ja Venäjän välisellä vuokrasopimuksella, joka oli umpeutumassa.
ellauri321.html on line 157: (Nääkin sentimentit Mary nyysi farmarilta omaan matkakirjaansa.)
ellauri321.html on line 489: Mene katsomaan stand up -esitys tai komedia.
ellauri321.html on line 516: 1300-luvun alun Caffan piispa esiintyy Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi , ja hän tekee useita teräviä vastauksia pitkässä, myrskyisässä keskustelussa munkkien ja pappien ryhmässä; häntä kuvataan aggressiivisena ja hieman kapeakatseisena.
ellauri322.html on line 59: Kirjassa Reflections on the Revolution in France (1790) Edmund Burke sanoo, että todellinen yhteiskunnallinen vakaus syntyy, jos kansakunnan köyhää enemmistöä hallitsee rikkaiden plutokraattien vähemmistö, ja että vallan laillinen periminen (varallisuus, uskonnollinen, hallinto) varmistaa poliittisen vallan sopivuuden olevan yksinomaan valtakunnan eliitin hallinnassa. Ei siihen tarvi aatelisnimiä eikä hassuja hattuja, kuten jenkkilä on osoittanut.
ellauri322.html on line 88: Turhaan kipuilija paukuttelee henxeleitä jenkkirebubliikista, joka 2-kamarisena oli nimenomaan suunniteltu pitämään hopeaseljät vallassa, patriisit ja blebeijit omissa loosheissa.
ellauri322.html on line 150: Asiat sellaisena kuin ne ovat; tai William Godwinin Caleb Williamsin seikkailut (1794; usein lyhennettynä Caleb Williams) on kolmiosainen romaani, joka on kirjoitettu kehotuksena lopettaa vallan väärinkäyttö, jona Godwin piti tyrannimaista hallitusta. Godwin käyttää Caleb Williamsia vuoden 1793 tutkielmassaan Political Justice esitettyjen ajatusten popularisoimiseksi. Koittaa osoittaa, kuinka lailliset ja muut instituutiot voivat ja tuhoavat yksilöitä, vaikka oikeusjärjestelmän koskettamat ihmiset ovat syyttömiä mihinkään rikokseen. Tämä todellisuus oli Godwinin mielessä siksi kuvaus "asioista sellaisina kuin ne ovat". Alkuperäinen käsikirjoitus sisälsi esipuheen, joka poistettiin julkaisusta, koska sen sisältö huolestutti aikansa kirjakauppiaita.
ellauri322.html on line 155: Päähenkilö Caleb Williams on syntyperäisesti nöyrä, mikä on harvinaista Godwinille, koska hänen hahmonsa ovat usein varakkaita ja arvokkaita henkilöitä. Caleb Williamsia, köyhää, itseoppinutta, orvoksi jäänyttä nuorta miestä ja romaanin ensimmäisen persoonan kertojaa, suositellaan työhön rikkaan Ferdinando Falklandin tilalle. Vaikka Falkland on yleensä pidättyväinen ja hiljainen mestari, hän on myös altis äkillisille raivokohtauksille. Huolestuneena hänen purkauksistaan Caleb kysyy herra Collinsilta, Falklandin kuolinpesän hoitajalta, tietääkö hän syyn Falklandin oudolle luonteelle.
ellauri322.html on line 177: Alkuperäistä ja kiistanalaisempaa käsikirjoituksen loppua ei julkaistu virallisesti, vaikka se sisältyy usein liitteenä moniin uusiin romaanin painoksiin. Tässä versiossa Falkland väittää oikeudessa, että Calebin asialista on vain kosto. Caleb vastaa väittäen olevansa oikeudenmukaisuuden ääni ja tarjoutuen keräämään todistajia Falklandia vastaan, mutta tuomari yhtäkkiä vaientaa hänet ja kieltää hänen tarjouksensa kutsuen Calebia röyhkeäksi ja hänen syytöksiään naurettaviksi. Joidenkin sivujen puuttuessa tarina hyppää viimeiseen kohtaukseen, jossa Caleb vangittiin jonkin aikaa myöhemmin, ja hänen vartijanaan on kukaan muu kuin Jones. Calebin kertomus näyttää nyt epäsäännölliseltä ja sekavalta, mikä viittaa siihen, että hän on tullut hulluksi. Calebille kerrotaan, että Falkland on kuollut hiljattain, mutta hän ei näytä deliriumissaan muistavan edes kuka Falkland on. Tää on hyvä ohjelma täst mie piän.
ellauri322.html on line 191: Neljä vuotta myöhemmin Godwin meni naimisiin uudelleen ja hänen uusi vaimonsa Mary Jane Clairmont toi avioliittoon kaksi omaa lastaan, joista merkittävin oli Claire Clairmont. Clairesta on muistaaxeni ohimenevästi paasattu. (Kz. albumi 14.) Wollstonecraftin tyttäret vihasivat uutta rouva Godwinia ja huomiota, jonka hän kiinnitti omaan tyttäreensä. Godwinin perheestä tuli yhä epämukavampi paikka asua jännitteiden noustessa ja velkojen kasvaessa. Teini-ikäiset Mary ja Claire pakenivat juoksemalla mantereelle Shelleyn kanssa vuonna 1814. Jäljelle jäänyt Fanny kantoi suurimman osan äitipuolensa vihasta. Hän eristettiin yhä enemmän perheestään ja kuoli itsemurhaan vuonna 1816.
ellauri322.html on line 314: Joseph Wrightin muotokuvat maisema-asetelmissa ovat meille tuttuja, hänen istujansa huokuvat terveyttä ja hehkua, pukeutuvat hienoihin ja täyteläisiin väreihin liittyviin vaatteisiin – materiaalit, jotka ovat hänen tyylinsä tunnusmerkki ja jotka viittaavat hänen istujiensa mukavuuteen ja vaurauteen. Tämä maalaus, ei kuitenkaan ole suoraviivainen muotokuva, vaan kohtaus kirjallisuudesta. Maria on surullinen hahmo Laurence Sternen teoksesta A Sentimental Journey (julkaistu 1768). Hän on menettänyt järkensä rakastajansa hylkäämisen jälkeen, ja maaseudulla vaeltaessaan Parson Yorick tapaa hänen matkallaan Ranskan halki. Akuutteja tunteita täynnä olevat romaanit ja runous olivat suosittuja 1700-luvun lopulla. Maalaessaan traagista sankaritarta Wright seurasi tätä nykyajan suuntausta, jossa melankoliset hahmot löytävät lohtua luonnosta.
ellauri322.html on line 353: Se vähä, mitä olen nähnyt kansan tavoista Larvikissa ei miellytä minua senkään vertaa kuin Tonsbergin tavat. Minua varoitetaan ennakolta, että huomaan norskien olevan yhä ovelampia ja petollisempia, kun etenen länteen päin, samassa suhteessa kuin maatalous vähenee, sillä heidän kaupunkinsa on rakennettu paljaille kallioille, kadut ovat kapeita siltoja ja asukkaat ovat kaikki kieroja merenkulkijoita tai laivojen omistajia, jotka pitävät kauppoja.
ellauri322.html on line 427: Sapettaa kun huomaan joitain kaupallisia petoksia, joita harjoitetaan nykyisen sodan aikana. Lyhyesti sanottuna, riippumatta siitä, millä näkökulmalla katson yhteiskuntaa, minusta näyttää siltä, että omaisuuden ihailu on kaiken pahan juuri. Täällä Tanskassa se ei tee ihmisistä yritteliäitä, kuten Amerikassa, vaan säästäviä ja varovaisia. Sen vuoksi en ole koskaan ollut pääkaupungissa, jossa aktiivista teollisuutta on niin vähän; ja mitä tulee iloisuuteen, odotin turhaan norjalaisten reipasta askelta, jotka minusta kaikin puolin näyttävät olevan näistä joholla.
ellauri322.html on line 444: Tanskalaiset näyttävät yleisesti ottaen olevan äärimmäisen vastenmielisiä innovaatioille, ja jos onnellisuus on vain oma mielipide, he ovat maailman onnellisimpia ihmisiä; sillä en ole koskaan nähnyt yhtä hyvin tyytyväisiä omaan tilanteeseensa.
ellauri322.html on line 472: Sieni-omaisuuksia alettiin tehdä sodan aikana; ihmiset todellakin näyttävät olevan sienilajin jäseniä, ja se röyhkeä vulgaarisuus, jonka äkillinen vaurauden tulva tavallisesti tuottaa tavallisten ihmisten mielissä, on täällä hyvin silmiinpistävää, mikä on ristiriidassa monien emigranttisiirtolaisten surujen kanssa, jotka ovat kaatuneet, pudonneet kartanoiden korkeuksista, sellaisia onnenpyörän ylä- ja alamäkiä. Monet siirtolaiset ovat urheasti kohdanneet sellaisen täydellisen olosuhteiden muutoksen, jota tuskin voi verrata, vetäytymällä arvokkaasti palatsista tuntemattomaan koloon, mutta suurempi joukko vaeltelee kaikkialla, loiston haamuja, St. Louisin ristit tarkoituksella esillä, täysi päättäväisyys toivoa, "vaikka taivas ja maa ovat siellä, missä heidän halunsa risteävät". Ja kuitenkin hyvä kasvatus leimaa herrasmiestä, ja kunnian ja herkkyyden tunteet näyttävät olevan sielun suuruuden tuotetta verrattuna likaisten prosenttisenttihammastajien nyyhkyviin katseisiin.
ellauri323.html on line 66: Kun hän antoi kaiken tämän mennä yhteen romaanissa korkeasta elämästä, hän tuotti Edwardiansissa eräänlaisen aikakauden teoksen ja bestsellerin... Vakavien nerokkaiden kirjailijoiden romaaneista tulee usein lopulta bestsellereitä, mutta useimmat nykyajan bestsellerit ovat kirjoittaneet toisen luokan kirjailijat, joiden psykologinen juoma sisältää ripauksen naiiviutta, ripaus sentimentaalisuutta, tarinankerrontakykyä ja salaperäistä sympatiaa tavallisten ihmisten päiväunelmia kohtaan. Vita oli melkein tämän tyyppinen myydyin. Hän kaipasi vain olla yksi, koska hänellä ei ollut aivan tarpeeksi kolmatta ja neljättä elementtiä myydyimmässä oluessa.
ellauri323.html on line 70: On 11 December 1936, when Edward VII's grandson, Edward VIII, abdicated the throne to marry Wallis Simpson, Mrs. Alice Keppel, Edward's longtime mistress, while dining at the Ritz Hotel, was heard to say, "Things were done much better in my day." Van Keppelit olivat Willemin mukana britteihin tulleita hollanninmatuja. Alice oli Camilla rottweilerin isoisoäiti. Samassa duunissa siis toimi koko kolmikko. Kunniakumppanina Walesin prinssinnakille. Vasta Camilla pääsi hieromaan simpukkaansa valtaistuimeen.
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri324.html on line 142: Ihme pelleilyä kieltämättä, mutta mitäs me ollaan sitä neuvomaan, se tekee mitä lystää. Ylösnousemuksensa jälkeen hän (siis poika) lähetti opetuslapsensa kertomaan meille syntisille ihmisille, että meille on tarjolla pelastus Paratiisin kaltaiseen iankaikkiseen elämään Jeesuksen Kristuksen Golgatan uhrikuoleman kautta. Siellä Jeesus Kristus lunasti meidät sävellahjaan munkkipossun hinnalla. Meidän ihmisten tulee vain sydämen uskolla ottaa vastaan meille tarjolla oleva Jumalan armolahja, että Jeesus Kristus kantoi meidän kunkin synnit Golgatan uhrikuolemassa. 1 kuolema kuittaa 10 giga-apinan syntikuorman kerralla. Ei siihen muuta tarvita, sitten voit vaikka jatkaa ryyppäystä tai mennä takas pukille. Tämän armolahjan vastaanotto sydämen uskolla antaa meille Jeesuksen lahjavanhurskauden, jolloin Jumala näkee meidät synnittömänä ja valmiina iankaikkiseen elämään, jonne siirrymme tuota pikaa kuolemamme jälkeen. Tai ehkä vasta viimeisellä tuomiolla, tää kohta on kieltämättä vähän hämärä.
ellauri324.html on line 313: Israel on suurin kumulatiivinen Yhdysvaltain ulkomaanavun saaja: helmikuuhun 2022 saakka Yhdysvallat oli antanut Israelille 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria (inflaatiokorjaamaton) kahdenvälistä apua. Vuonna 1999 Yhdysvaltain hallitus allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla se sitoutui antamaan Israelille vähintään US$2,67 miljardia sotilaallista apua vuosittain seuraavan kymmenen vuoden ajan; vuonna 2009 vuotuinen määrä nostettiin 3 miljardiin Yhdysvaltain dollariin; ja vuonna 2019 summaa nostettiin uudelleen, ja se on nyt vähintään 3,8 miljardia dollaria, jonka Yhdysvallat on sitoutunut tarjoamaan Israelille vuosittain.
ellauri324.html on line 383: Hyökkäys oli sotilaallinen (?) tappio Pohjois-Vietnamille, koska Etelä-Vietnamissa ei tapahtunut kansannousuja eikä ARVN-yksiköiden loikkauksia. Tällä hyökkäyksellä oli kuitenkin kauaskantoisia seurauksia sen vaikutukseen amerikkalaisen yleisön ja koko maailman näkemyksiin Vietnamin sodasta. Kenraali Westmoreland raportoi, että PAVN/VC:n kukistaminen vaatisi 200 000 amerikkalaissotilasta lisää ja reservien aktivoinnin, mikä sai jopa sodan uskolliset kannattajat myöntämään, että nykyinen sotastrategia vaati uudelleenarviointia. Hyökkäys vaikutti voimakkaasti Yhdysvaltain hallitukseen ja järkytti amerikkalaista yleisöä, jonka poliittiset ja sotilaalliset johtajat olivat saaneet uskomaan, että pohjoisvietnamilaiset olivat tappion kohteena eivätkä kykene käynnistämään niin kunnianhimoista sotilaallista operaatiota. Amerikan julkinen tuki sodalle laski Tetin uhrien ja luonnospuheluiden (draft calls) lisääntymisen seurauksena.
ellauri324.html on line 413: Saattue pysähtyi paluumatkalla rautatien ylitykselle, jossa veljet kuolivat kaikin puolin. Myöhemmin Đônin suorittamassa tutkimuksessa selvisi, että Nghia oli ampunut veljiä pisteestä tyhjästä puoliautomaattisella tuliaseella ja että Nhung ruiskutti heitä luodeilla ennen kuin puukotti ruumiita toistuvasti veitsellä. Đôn määräsi toisen kenraalin kertomaan toimittajille, että veljet olivat kuolleet onnettomuudessa.
ellauri324.html on line 433: Lopputulos kussakin tapauksessa määräsi tavallisesti paikallisten komentajien kyvyt – jotkut olivat erinomaisia, toiset olivat pelkurimaisia tai epäpäteviä. No niinpä nimenomaan juu!
ellauri325.html on line 165: Arkadi Timofejevitš Avertšenko (ven. Арка́дий Тимофе́евич Аве́рченко; 1881 Sevastopol, Krim, Venäjä)1925 Praha, Tšekkoslovakia) oli venäläinen sanomalehtimies ja satiirikko. Hän kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä. Sisällissodan jälkeen Avertšenko työskenteli toimittajana eri lehdissä ja muutti 1920 ensin Konstantinopoliin ja sieltä Prahaan.
ellauri325.html on line 213: Mielenkiintoista on myös, että Martti Eerik Hjalmar Löfberg (1907-1969) eli Marton Taiga oli tukeva antisemiitti. Tukeva Komisario Kairala kazeli inhoten paxun Salomon Mandelbaumin selkää. Juutalainen lyllersi kapeata kylätietä pitkin asemalle päin pullea salkku kainalossaan. Kairala sylkäisi ja jatkoi haravoimista. Juutalainen ei käytä pääomaansa kuin lyhimmän välttämättömän ajan. Jutikka elää tavallisesti kelmiydellä. Myönnän että maanpakolaisen kohtalo on murheellinen, mutta mixi tämä juutalainen ei mennyt esim Ruåziin. Juutalaiset sopivat sinne aivan erinomaisen hyvin. Siellä he ovat kuin kotonaan. Sainpas sen puun kumoon tontin rajalta ja sinut vankilaan mustan pörssin kaupasta, jutikkapaha.
ellauri325.html on line 216: Uuno Ilmari Hirvonen (1898-1971) eli Simo Penttilä (T.J.A. Penttilä, Punavyö) oli sovinistisika. Uuno Hirvonen innostui koulupoikana kirjoista ja kirjoittamisesta niin, että hän jätti Helsingin Suomalaisen normaalilyseon kesken. URA: Viisi luokkaa Helsingin Suomalaisessa normaalilyseossa. Hän oli vakaumukseltaan tiukan oikeistolainen (lue: täysi nazi, huom wiixet Fig. 1) Ränsistyneet kahviviljelmät ovat varmaankin valtion hoidossa, tuumaa Heikkilänä Mexikossa matkaileva extoimituspäällikkö. Romaanisarjan päähenkilössä oli annos Hirvosen omaakin roolihahmoa. Hän esitti fasistiset käsityksensä selkeästi kuin kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä. Valhe on sodassa ja propagandassa sallittu ase.
ellauri325.html on line 294: Smith eli viisi vuotta tämän jälkeen. Hänen poikansa pitivät huolta hänestä. He eivät halunneet, mutta heidän oli pakko. Hänen vanhuudessaan hänen mielensä kirkkaus ja anekdoottivarasto eivät ilahduttaneet kaikkia, jotka tulivat katsomaan häntä. Hän kertoi seitsemän tarinaa ja tiesi kuusi vitsiä. Tarinat kertoivat pitkiä jorinoita hänestä, ja vitsit koskivat kauppamatkustajaa ja metodistipappia. Mutta kukaan ei kuitenkaan tullut katsomaan häntä, joten sillä ei ollut väliä.
ellauri325.html on line 300: Muttei tarvi naisten tulla rintamalle mesomaan ja rivouxia puhumaan, vaikka ovatkin kovasti tasavertaisia ollaxeen. Tuumi jääkäri Jäppinen, kyldyyrirahaston yliasiamies.
ellauri325.html on line 324: Seppänen aloitti tulenkantajanovellistina, mutta kehittyi ja oli karjalaisena omimmillaan kannakselaisen ympäristön usein humoristisenakin kuvaajana. Iloisten ukkojen kylä on tästä esimerkki, tai torpanukko Aatami Kurppa. Todella hulvatonta tekstiä! Varsinainen naurupommi on romaani Pyörivä seurakunta eli multaa taivaan alla. Siinä on kohta, jossa kasakkahevonen Latimiri ja vanha kylävaris ruotivat ihmisen olemusta. Tulevat loppupäätelmään, että ei ole yhtä mitättömiä olioita taivaan alla kuin ihminen ja hännänaluskärpänen. Ei kovin mairittelevaa osaltamme! Toivon kuitenkin, että joskus saamme palata omalle maalle Karjalaan. Karjalaan paluun toivetta kannattaa pitää yllä vaikka se ei meidän sukupolvellemme toteutuisikaan. Maailma saattaa muuttua nopeastikin, Suomesta voi taas tulla osa Venäjää. Ilman Karjalaa ei Unto Seppänenkään jaksanut elää. Iloisesta velikullasta tuli ennen aikojaan vanhus. Hän kuoli Helsingissä korvaklinikalla 22.maaliskuuta 1955 vain 50-vuotiaana. Kouvolan Teatterin edessä sijaitsee Viljo Nälkäkurjen suunnittelema Unto Seppäsen näköispatsas.
ellauri325.html on line 458: Herra Tohtori: "… enemmistön paine aikaansaa paljon rintamakarkuruutta aivotyöläisten keskuudessa. Se on tuo klerkkien petos: hyvin monet, joilla olisi kutsumus nimenomaan huippukulttuurin harjoittajiksi, tinkivät kutsumuksestaan, ovat puolittain sitä, puolittain tätä."
ellauri325.html on line 466: Optimisti: "En tarkoita … sitä etteikö lehdissämme tulisi olla ulkomaidenkin tapahtumia ja oloja selostavia artikkeleja, vaan tarkoitan, että selvästi tendenssimäisiä artikkeleja ei tarvita – olkoonpa niiden tendenssinä sitten osoittaa, että jopa pinuppa Marilyn Monroe lukee yksityiselämässään korkealaatuista romaanikirjallisuutta ..."
ellauri325.html on line 468: Lyyrikko: "Minä pitäisin huviteollisuutta vitsauksena sikäli että se on yleisömassojen tukemana päässyt leviämään alueille, joilla se ei ole aikaisemmin ollut kovinkaan merkitsevä tekijä, tarkoitan tietysti lähinnä taiteiden alueita. Ja näillä se on nimenomaan maine- ja rahaylivallan tukemana aiheuttanut arvojen kaaosta. Sen tapaista esimerkiksi että meillä erittäin tunnetun aikakauslehden erittäin vastuullinen kulttuuripoliittinen kirjoittelija voi väittää Räsästen ja Waltarien kaltaisista löytyvän huomispäivän klassikkoja."
ellauri325.html on line 555: Vapauduttuaan vankilasta Helanen jatkoi "luovaa kirjallista työskentelyä," jonka olivat aloittaneet mm. Sarastus: koulupoikaromaani. Gummerus 1923, Mies, joka uskalsi. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1928 ja Harkitkaa! Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1936.
ellauri325.html on line 576: Joulukuussa 1964 Airo yhtyi Margit Borg-Sundmanin johdolla tehtyyn eduskuntakyselyyn, jonka aiheutti Hannu Salaman romaani Juhannustanssit. Kyselyssä tiedusteltiin, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä jumalanpilkkaa sisältävän ja sukupuolikuria loukkaavan kirjallisuuden julkaisemisen lopettamiseksi. Airo vastasi kysymyxeen myöntävästi.
ellauri325.html on line 652: Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt maanikkona omaksui fennomanian aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut Jaakko Päivärinnan jouduttua eroamaan epäselvyyxien vuoxi. Jakob (Jaakko) Haniel Päivärinta (sukunimi vuoteen 1877 Swan; 23. lokakuuta 1847 Purmo – 6. heinäkuuta 1902 Lammi) oli suomalainen pappi, valtiopäivämies, opettaja ja kirjailija. Jaakko oli Anni Swanin setä. Tuleva kirjailija Anni Swan asui vuosina 1890–1892 setänsä Jaakko Päivärinnan perheen luona käydessään Mikkelin tyttökoulua. Hän oli vielä perheen kotiopettajana kesällä 1895 Lammilla. Matti Kuusi ohitti poikasena Anni Swanin joka mies oli Otto Manninen.
ellauri325.html on line 709: Mutta kekä oli Suomalaisen Suomen (sittemmin Otavan Kanava, toim. paska Seikko Eskola) oikeistopakinoizija Piipää? Nimeä ei löydy. No mutta sehän oli Matti Six ize! Hän pakinoi julkisesti että kirjailijat ovat hulluja. Siinä kävi sitten hullusti, Matti sai kenkää liitosta. Uudexi puheenjohtajaxi kodin, uskonnon ja isänmaan tukipylvääseen nousi Martti Santavuori (Sandberg), humaani everstiluutnantti. Hän oli erikoistunut kuvaamaan historiallisissa romaaneissaan muun muassa sodankäyntiä. Matti ei selkeästi pitänyt Yrjö Soinista. Humoristit ovat yllättävän usein siviilissä vittumaisia, kuten Kouvolassa se ruipelo alivaltiosihteeri.
ellauri325.html on line 728: Minä puolestani tutustuin kanadanunkarilaiseen ylioppilaaseen Jane Györgyyn, jolta sain käännösapua kansanepiikan tutkijain maailmankongressissa kesällä 1974. Häneltä tilaamani proosakäännösnäytteet kulkeutuivat Lontooseen Keith Bosleyn käsiin ja saivat tämän vannomaan, ettei hän halunnut olla enää missään tekemisissä kaltaistemme apinoiden kanssa.
ellauri325.html on line 738: Unelmansa kansojen välisestä yhteisymmärryksestä hän toteutti tutkimalla Ambomaan sananlaskuja. Hän vihjaisi tekevänsä yhtä arvokasta konfliktien sovittelutyötä kuin presidentti Martti Ahtishaari Namibiassa.
ellauri325.html on line 771: Masalla kuten Kansanvalistusseuran puheenjohtajalla Wuorenrinteellä oli tapana virkistää yhteistä kahvinjuontia muistelmilla merkittävistä tuttavuuxistaan, ei vähiten valtaistuintason kosketuxista. Yhteistä oli horjumaton usko omaan etevyyteen. 60-luvulle tultaessa kansalliset sivistysjärjestöt notkuivat geriatrisia hopeaselkiä. Aarne Laurila ei kelvannut noskena. Norssin rehtori Niilo Visapää oli vielä visapäisempi. Kansanvalistusseuran pestiä ei muuten mainita Wuorenrinteen ansioissa. Saatuaan yli-ikäisenä lemput seurasta T.I. meni Lopelle. No Lopelle Lopelle.
ellauri326.html on line 54: Länkkärit tulkizevat Capekia täysin päin persettä. Ei se ole totalitaarisuuden kritiikki, vaan varsin tarkkanäköinen globaalikapitalismin keräytymisen ja kasautumisen profetia. Salamanterien tilalle voi panna netin, tekoälyn ja siirtotyöläiset. Sellaisethan rakentavat öljysheikeille autiomaan rannoille keinotekoisia saaria. Leading salamantereina toimivat vinkkarit (kuten Kun Jin ex-"my husband") ja Heavy salamantereina lakupetterit. Kuolleisuus on samaa luokkaa kuin salamanterien.
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 95: Kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan se tarkastelee Newttien kehitystä laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kertojan rekisteri näyttää eri kohdissa "luisuvan" toimittajan, historioitsijan tai antropologin rekisteriin. Kolme keskeisintä hahmoa ovat kapteeni J. van Toch, merimies, joka löytää Newts; herra Gussie H. Bondy, teollisuusmies, joka johtaa Newt-teollisuuden kehitystä; ja herra Povondra, herra Bondyn ovimies. Ne kaikki toistuvat läpi kirjan, mutta yhdenkään ei voida sanoa ohjaavankertomusta millään merkittävällä tavalla. Kaiken kukkuraxi kaikki kolme ovat tšekkiläisiä. Juu ei tästä kirjasta ole romaanina mihinkään. Aika heikko, aika heikko.
ellauri326.html on line 146: "La guerre des salamandres" todistaa Karel Capekin (1890-1938) visionäärisestä hengestä, joka kirjoitti tämän dystooppisen romaanin vuonna 1935, kolme vuotta ennen ensimmäistä Tsekkoslovakian raiskausta ja 33 vuotta ennen toista!
ellauri326.html on line 152: ”Salamanterien sota” on pelottavan tunnelman omaava teksti, joka rajoittuu Jules Vernen tieteisfiktioon. Tämä romaani tuomitsee rajattoman edistyksen tavoittelun, jossa ihminen on valmis uhraamaan henkensä ja myymään sielunsa.
ellauri326.html on line 154: Tämä dystooppinen romaani kertoo ensin, että kapteeni van Toch, kapteeni Haddockin kaliiperin merimies, löysi Tyyneltä valtamereltä salamantereita muistuttavia olentoja! van Toch perustaa vaihtojärjestelmän, joka koostuu salamandereiden toimittamisesta veitsiin haita tuhoavien haiden tappamiseksi. Vastineeksi salamanterit keräävät helmiä ja antavat ne kapteeni van Tochille. Myöhemmin hän kutsuu rikeestuneen juutalaispojan, GH Bondyn, sijoittamaan salamanterien kuljettamiseen eri saarten välillä kerätäkseen lisää helmiä. Van Tochin kuoleman jälkeen Bondyn yritys hylkäsi helmimarkkinat myydäkseen salamantereita työvoimaksi. Tämä on kuvattu yksityiskohtaisesti romaanin toisessa osassa, joka on suunniteltu eräänlaiseksi lehdistökatsaukseksi ympäri maailmaa julkaistuista salamantereista ja esittelemään näitä eläimiä tieteellisestä, kaupallisesta ja eettisestä näkökulmasta.
ellauri326.html on line 166: Karel Capekin mielestä salamanterit olivat tšekit. Mutta he voisivat myös edustaa kaikkia kansoja, joita haluamme käyttää pelinappuleina suuressa politiikassa ja jotka jonakin päivänä päätyvät kapinaan. Tämän romaanin myötä Karel Capek näki jo synkät päivät, jolloin hakaristirobotit kävelevät Prahan kaduilla. (Capek keksi vuonna 1920 sanan "robotti", joka tarkoittaa "työläistä" tšekin kielellä - kuuluisassa näytelmässään "RUR" = Rossumin universaalit robotit, jossa hän kuvaili robottikapinaa.)
ellauri326.html on line 174: Kaikki tämä puhuu Maan rajallisuudesta ja lisää tietoisuutta planeetan tulevaisuudesta. Jos Capekin jo vuonna 1936 hälyttävä viesti on vielä painavampi vuonna 2021, teoksen sävy on kaukana vakavasta. Hänen puheensa on täynnä ironiaa. Hän esimerkiksi päättää tehdä raportteja vääristä tieteellisistä kongresseista ja romaanin erittäin hauskoista ja erittäin todennäköisistä poliittisista julistuksista toimittajien säännöllisin väliintuloin, jotka kutsuvat poliittisia tai tieteellisiä henkilöitä puhumaan salamanteriongelmasta tieteellisin sanoin, melkein moukkamainen!
ellauri326.html on line 176: Viesti, jonka syvästi humanisti Karel Capek halusi välittää kirjoittamalla tämän romaanin, on selvä: totalitarismi etsii aina populismia, ja ratkaisuna on kysymys ihmisen yleisestä edusta, erottelukyvystä ja ihmisen hyväksikäytöstä. Jos K. Capekilla ei vuonna 1936 ollut absoluuttista näkemystä keskitysleireistä, hän tiesi hyvin, että totalitaarinen valta oli tulossa, että se perustui aina nälänhätään, kurjuuteen, syrjäytymiseen, toisen vallan hylkäämiseen. joka ruokkii alisteista ja joidenkin heikkenemistä vallanpitäjien hyödyksi.
ellauri326.html on line 180: Huolimatta romaanin geopoliittisesta ankkuroinnista toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen, Karel Capekin viesti on edelleen ajankohtainen. Salamanterien sota ei ole moralisoiva romaani. Ei koskaan kirjoiteta tai ehdoteta: "tämä odottaa sinua", vaan tulemme ulos huutaen naurusta, vaikka silmämme pyörivät päässämme! Se on romaani, jossa fantasia, fantasia ja huumori hierovat harteillaan kauhua ja poliittisia uutisia.
ellauri326.html on line 182: Se on yhtä hauska kuin häiritseväkin. Capek on vähän kuin Montaigne Bohemiassa. Hän on kirjailija, joka haisee rikille, koska hän toi epäilyksen ja pilkan filosofiseen ajatteluun. Tietyllä tavalla voimme sanoa, että tämä romaani on filosofinen tarina tieteisfiktion ja poliittisen fiktion välillä.
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri326.html on line 188: Salamanterien sota on kuitenkin lukemisen arvoinen vielä tänäkin päivänä: dystopia sekä hullu ja räikeä, kirja kertoo älykkään merisalamanterilajin löydöstä jostain Sumatran rannikolta. alku saa uskomaan seikkailutarinaan, jossa on kevyt ja etäinen sävy. Mutta ymmärrämme nopeasti, että näemme romaanin pesänukkeista vain pienimmät, joiden rakenne muuttuu pian vähitellen laajenemalla, kirjoittajan jatkuvasti turmelemalla lukijansa odotukset. Miehet kesyttävät ensin salamanterit, pitävät pian erittäin hyödyllisenä muuttaa ne vedenalaiseksi työvoimaksi halutessaan ja käyttävät niitä häpeämättömästi hyväkseen julistamalla heidän oletettua alemmuuttaan. Sitten he ymmärtävät virheensä laajuuden, mutta silloin on liian myöhäistä palata... Tietyt luvut, jotka pastisoivat tieteellisen tutkimuksen, journalistisen raportoinnin tai diplomaattisen analyysin sävyä, ovat suoraan sanottuna hauskoja. Aina yllättävän kirjan lopussa loppu on niin odottamaton, että ihmettelee, onko se kirjailijan piruetti, joka haluaa päästä kirjansa loppuun, vai eikö se ole johtopäätös taitavasti häiritsevin..
ellauri326.html on line 194: Koska salamanterissa on majava, kapteeni voi vuorostaan yhdistää voimansa rikkaan teollisuusmiehen kanssa rakentaakseen vedenalaisia rannikoita. Epätavallisen lajin vienti ja sen häpeämätön hyväksikäyttö alkavat ja lisääntyvät. sävy muuttuu. Mitä Capek ei unohda ilmoittaa meille yhden hahmon suun kautta: "Vaihdamme helmenkalastusseikkailuromaanin työhymnillä". Poistu Jack Londonista. Tee tie poliitt-journalistiselle, tieteellis-kapitalistiselle satiirille. Ja paljon muuta.
ellauri326.html on line 198: Toteutettuaan tavanomaisen romaanin, moninkertaistanut tulevat ja menevät hahmot, näkökulmat, lähteet, Capek, antitotalitaarinen tšekki, päätyy keskustelemaan itsensä kanssa. filosofinen, visionäärinen tarina voi päättyä. Se on kirjoitettu vuonna 1936, ja se uusiutuu edelleen kuin salamanteriensa häntä.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 468: Ilja Ilf ja Jevgeni Petrov: Kaksitoista tuolia: romaaniankkronikka; suom. Reino Silvanto ja Juhani Konkka. WSOY 1946, 2. painos 1967, 3. painos 1981, 4. painos 1983.
ellauri327.html on line 249: Kanada Jees, sodan julistamme! Sarvikyytä, so sorry, kulttuurin etuvartijan hyökkäystä vastustaa.. tarkoitamme kulttuurin vastustajaa vastaan hyökkää... pyrimme sanomaan... so sorry!
ellauri327.html on line 420: Harlan Coben (s. 4. tammikuuta 1962) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa nk. "jännitysromaaneja." Se on yhtä pahansuovan näköinen kuin on sen kylmän ilkeät kyhäelmät. Hyvin kelpaisi yhdexi puolalaisen sarjan skiniroistoista jotka pahoinpitelevät ja (melkein> tappavat baseballippalakkisen Adamin lurppahuulisen trofeeäiskän ja peittävät sen roskaläjään jätesäkeillä. Olisivat vittu tappaneet, oli se sevverran ello kuikelo.
ellauri327.html on line 424: Cobenin teoksista on filmatisoitu Ei sanaakaan (Tell no one, 2001), josta tehty samanniminen elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2006. Netflix on hiljan filmatisoinut ainakin kaxi Kurt Cobainin turahduxista, toinen ranskaxi ja toinen puolaxi. Elokuussa 2018 Coben allekirjoitti useiden miljoonien dollarien viisivuotisen sopimuksen amerikkalaisen Netflixin kanssa. Sopimuksen mukaan 14 Cobenin romaanista kehitetään alkuperäisiksi Netflix-sarjoiksi tai -elokuviksi, ja hän toimisi vastaavana tuottajana kaikissa projekteissa.
ellauri327.html on line 440: No nyt on molemmat Cobenin perijuutalaiset töräyxet lusittu ja nähty graafisesti miten syvälle jenkki Netflix on upottanut omaan sontaansa sekä ranut että polakit. Läpeensä moraalittomia klaanihenkisiä turinoita oli molemmat, konnat tekee veritöitä konnakavereiden kimpussa isoilla luotipyssyillä. Kaikki luihulaiset häärää pelastamassa omia nahkoja ranskalais-puolalaisten korruptiokamusuhteiden avulla. Poliisit on vaan jotain vastaantulijoita, kaikki valta on siviilikonnien käsissä, mitä rikkaampia ne on sen etevämpiä. Vinosuinen ämmä virnistää vaan vinosti kun sille selviää että käenpoika Aatami oli kuin olikin kusettanut koko perhettä ja hoitanut hölmön Igorin tuiki hengiltä. Vanha Aatami oli koko huumehärdelin päätekijä. Mitä väliä, minä kyllä suojelen sinua myötä- ja vastoinkäymisissä, anorektikko miettii mielessään kuin Riitta Roth. Minun perheeni on mulle kaikkein tärkeintä. Vaikkei se edes olisi mun miehen siementä.
ellauri327.html on line 470: Samaan aikaan toisaalla Maunulan kirjaston poistohyllystä löytyi Ilmari Kiannon vähän tunnettu tendenssiromaani Avioliitto. (Se löytyy netistä. Aiheet: avioliitto, mustasukkaisuus, naisen asema, uskottomuus.) Jo ensimmäisten rivien perusteella epäilen että Ilmari Kianto on samanlainen jätöskasa. Mutta tämä väite on vielä perusteltava. Ja onnistuuhan se! Pelkästäänn Wikipedian perustiedoilla Imi osoittautuu kansainvälisten mittojen sovinistikyrväxi!
ellauri327.html on line 472: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 500: Kianto oli fennomaani, joka näki Itä-Karjalassa siveellisen suomalaisuuden alkukodin. Myöhemmin hän kannatti Itä-Karjalan liittämistä Suomeen, mitä ilmensi muun muassa hänen kuuluisa runonsa ”Suomi suureksi, viina vapaaksi...”.
ellauri327.html on line 511: Vuonna 1924 ilmestyi Kiannon toinen pääteos, romaani Ryysyrannan Jooseppi. joka oli puhdas plagiaatti Joel Lehtosen Putkinotkosta.
ellauri327.html on line 534: Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi ”sihteeriseikkailuistaan”. Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä kun Iki piti veneen laidoista. Kaikkiaan Kiannolla ehti sihteereitä olla neljä yhdeksän vuoden aikana, pisimpään Inkeri Jokinen 1944–1947 ja Anja Halonen 1948–1951. Kianto alkoi kirjoittaa 1952 romaania Elätin käärmettä povellani jonka aiheena oli hänen suhteensa Anja Haloseen. Romaani jäi keskeneräiseksi, sillä Halonen repi palasiksi Kiannon romaanin lähteenä käyttämän päiväkirjan Rakastajan tunnustuksia.
ellauri327.html on line 556: Vuonna 1992 Washingtonin aloitteesta järjestettiin Kiovassa sarja kolmikantaisia tutkimuskokouksia: Ukraina, Venäjä ja USA. Keskustelujen aikana amerikkalaiset tarjoutuivat harkitsemaan mahdollisuutta maksaa Ukrainan ydinaseriisuntaprosessista sekä jonkin verran korvauksia Venäjälle. 16. marraskuuta 1994 Ukraina liittyi ydinsulkusopimukseen 1. heinäkuuta 1968. Näillä toimilla vahvistettiin, että Ukraina on kaikkien Neuvostoliitolta perittyjen ydinaseiden omistaja ja aikoo luopua niistä kokonaan ja käyttää ydinenergiaa yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin tulevaisuudessa. Vastineeksi tästä suurimpien ydinvaltojen oli taattava Ukrainan turvallisuus ja kaikenlaisen aggression tai painostuksen poissulkeminen. Hahaa, Uhuu, Buahahhaa!
ellauri328.html on line 121: Latinalainen lause liittyy vanhaan kreikkalaiseen oikeistolaisuuden periaatteeseen, joka käännetään kirjaimellisesti englanniksi "jokaiselle omansa". Rebublikaani Plato tarjoaa väliaikaisen määritelmän, jonka mukaan "oikeus on sitä, kun jokainen huolehtii omista asioistaan ja pidättäytyy sekaantumasta toisten asioihin" (kreikaksi : "...τὸ τὰ αὑτοῦ πράττειν καố" μονεῖν δικαιοσύνη ἐστί...", 4.433a). Jokaisen tulee toimia kykyjensä ja kykyjensä mukaan palvellakseen maata ja koko yhteiskuntaa. Lisäksi jokaisen tulisi saada "omansa" (esim. oikeudet) eikä heiltä riistettävä "omaansa" (esim. omaisuutta) (433e).
ellauri328.html on line 141: Valentin Pikulin vuoden 1985 romaani ranskalaisen kenraali Jean Victor Moreaun (1763-1813) urasta käyttää nimekseen suum cuiquen venäjänkielistä käännöstä Kazhdomu svoyo.
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri328.html on line 148: "Jokaiselle oma" on neuvostokirjailija Valentin Savvich Pikulin historiallinen romaani. Pikulin on juoni mies, ei se siihen paskanna mihin se kyykistyy. Toisin Seija joka ei kyykisty siihen mihkä paskantaa. Peruuttamattomasti.
ellauri328.html on line 176: "Mahdoton tehtävä" nimisen de propaganda fide läpyskän H.C. Andersen on samanlainen monomaani yhden kirjan mies kuin Vasiljevin agenttiromaanin Andrei Martynov. Kirja vaan on eri, toisella juutalaisten käsikirja, toisella työläisten. Siihen ne erot sitten päättyvätkin, loppu menee prikulleen samaan tapaan. 2 jalkaa hyvä, 4 paha, taikka kääntäen.
ellauri328.html on line 355: Sanahan on hienoa sukua, latinaa. Propaganda on uskon levittämistä. Maailman sivu on tehty propagandaa, levitetty ajatuksia, mielipiteitä ja oppeja kannatuksen toivossa. Jos sanan nykyaikaistaisi, se kai olisi puhumista omaan pussiin.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri330.html on line 243: Neljäs lähestymistapa, joka tunnetaan nimellä ennustava prosessointi (4), on epäsuorempi, ja sitä käytetään ensisijaisesti rakentamaan selittäviä siltoja tietoisuuden näkökohtien ja niiden taustalla olevien hermomekanismien välille. Tästä lähestymistavasta on useita esimerkkejä, aina niistä, jotka yhdistävät tietoisuuden ylhäältä alas -signalointiin aivoissa, omaan "petokone" -teoriaani . Näiden teorioiden ajatuksena on, että ottamalla asteittain huomioon tietoisuuden eri näkökohdat, ne voivat lopulta siirtyä tietoisuustieteen teorioista itse tietoisuuden teorioiksi. Petokone teorian kexijä on joku hindu Anil Seth. Neurotieteilijä Anil Seth Vartija-lehdessä: "Uskomme, ettemme ymmärrä elämän keskeistä mysteeriä".
ellauri330.html on line 283: Rafael Koskimies syntyi Savonlinnassa helmikuussa 1898 fennomaani-ihanteita kannattavan keskiluokkaisen lehtoriperheen vanhimmaksi lapseksi. Perheen fennomaanimyönteisyys ei ollut yllättävää, sillä suku kytkeytyy kuuluisiin fennomaaniaatteen ajajiin, kuten Yrjö Sakari Yrjö-Koskiseen, josta Rafun äiti pissi herneitä. Rafael Koskimiehen sukunimi olikin vuoteen 1926 asti Forsman. Yrjö-Kossuilla on mahtipontinen kivi Hietaniemessä. Siinä lähistöllä on Rafukin pienen kiven alla. Rafun äisky oli voimisyelunopettaja, os. Heikinheimo, ex-Heikel, ex-Heikkilä Oulunjoelta, Oulun Houruloiden naapurista. Musta lammas Armas tuli esiin Katri Valan partnerina.
ellauri330.html on line 287: Vuonna 1925 julkaistu Theorie des Romans oli hänen kansainvälisesti tunnetuin teoksensa, jossa hän käsittelee nimenmukaisesti romaanin teoriapuolta. Ei siitä sen enempää. Kukahan hölmö tämänkin väpelön sepustuxen väpelöstä miehestä on kirjoittanut?
ellauri330.html on line 309: Maalla Ippolit tutustutetaan siskon ystävättäreen, Varjenkaan. Varjenka on kaikilla kuviteltavilla tavoilla Ippolitin vastakohta. Häntä kiinnostavat ritariromaanit, ei kuiva yhteiskuntateoria. Hän uskoo syvästi Jumalan johdatukseen. Tätä ei pidä lukea että Varjenka olisi hyveellinen ja hauras neito, kaikkea muuta. Varjenka hoitaa maatilan juoksevat asiat isän ollessa siihen liian raihnas, eikä kainostele alaistensa lyömistä jos näkee sen olevan tarpeen. Hän elää hetkessä, on hyvin fyysinen ja välitön sekä ennen kaikkea suorapuheinen.
ellauri330.html on line 462: Kropotkin oli itse asiassa pätevämpi sanomaan kuin Engels, koska hän oli itse tiedemies.
ellauri330.html on line 467: Tämä on absurdia, koska yhteiskunta oli selvästi olemassa ennen yksilöitä. Yksittäistä ihmistä ei ole eikä voisi olla olemassa yhteiskunnan ulkopuolella: kaikki asiat, jotka tekevät ihmisestä nimenomaan ihmisen, ovat syntyneet yhteiskunnassa ja sen kautta: kieli, abstrakti ajattelu, hankitun kokemuksen välittäminen ei-biologisin keinoin, tietoisuus olemisesta muista erillisenä yksilönä, jopa fyysiset ominaisuutemme (äänilaatikko, iso penis, aivojen koko), kaikki nämä ovat sosiaalisia tuotteita.
ellauri330.html on line 473: On sanottava, että Kropotkin (joka kirjoitti artikkelin "Anarkismista" Encyclopaedia Britannicaan) onnistui suurelta osin luomaan tämän anarkistisen perinteen, joka niputti yhteen kaikki valtiota vastustavat mistä tahansa näkökulmasta katsottuna. Se on vaikuttanut anarkismiin siitä lähtien. Useimmat nykyajan anarkistit eivät perustele anarkismiaan sillä, että he haluaisivat lakkauttaa valtion, koska se on luokkasorron väline ja yksityisomaisuuden ja kapitalistisen riiston puolustaja, vaan sillä perusteella, että "yksilöllä on oikeus olla rajoittumaton ja tehdä tarpeensa minne tahtoo" ilman mitään ulkopuolista auktoriteettia. Katsokaa kirjakaupoissa erilaisia anarkismin antologioita ja huomaatte, että sosialistinen elementti on kutistunut selväksi vähemmistön näkökulmaksi.
ellauri330.html on line 510: Vaakun tiimiin kuuluivat Erik Ahlman, Edwin Flinck (Linkomies), Gunnar Ekman, O. K. Kilpi, Ilmari Räsänen, Niilo Lehmuskoski, J. E. Salomaa, Uno Holmberg (Harva). Kirjallisia ystäviä oli vähemmän, eikä heitä toimituksessa nähnyt. Maila Talvio, Huugo Jalkanen (sekö espanjalaisen pukusaippuan jalkapuoli fasisti?) F. E. Sillinpää-setä, Kyösti Wilkuna ja Aaro Hellaakoski kuuluivat lehden avustajiin. Mutta muistan hyvin, kuinka V. A. K. kertoili istujaisistaan Eino Leinon kanssa; luullakseni he pelasivat joskus šakkiakin eivätkä yxinomaan ryypänneet.
ellauri330.html on line 545: lyhytläntä, typpihäntä." „Mutta ei nyt mitään muuta tällä erällä, waan että lammas on laakea eläin, ei hän puske eikä potki, mutta kas kun härkä pääsee wallallensa, hän puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palawata lokaa ja rapaa paimenta wasten naamaa ja napaa. Ja sitten oli taasen ammen plottis! jokainen menköön omaan koppiins, minä menen kiwimuuriin." Sehän oli saarna.
ellauri330.html on line 553: Hän joutui kuitenkin 1885 jättämään pappissäädyn päästessään aatelissäätyyn, jonka jäsenenä hän osallistui vuosien 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1900 valtiopäiville. Siellä hän ei saavuttanut vastaavaa johtoasemaa kuin pappissäädyssä, sillä hurriaatelisto oli huomattavasti vähemmän fennomaaninen ja enemmän svekomaaninen eikä innostunut Yrjö-Koskisen vahvoista suomalaiskansallisista aatteista.
ellauri331.html on line 134: Lehden toimittajat ovat kuvailleet lehteä profeministiseksi, mutta ei nimenomaan vasemmistolaiseksi ja puolustelevat:
ellauri331.html on line 215: Lenita.ru syyllistyi useiden Venäjän media-, tiedotus- ja ääriliikkeiden vastaisten lakien rikkomiseen, koska jonkun nazin haastattelu antoi ryhmän führerille mahdollisuuden vedota Ukrainan kansalaisiin tukemaan Ukraina-myönteisiä asioita, ja artikkelissa oli linkki jonkun nazin vetoomuxeen 1. maaliskuuta 2014. Koska Roskomnadzorin varoitus oli toinen 12 kuukauden aikana, Roskomnadzor saattoi pyytää tuomioistuimia irtisanomaan Lenita.ru:n joukkotiedotusvälineen toimiluvan. Minkä se tekikin. Sekä BBC että The Economist leimasivat Venäjän vastauksen Lenita.ru:lle sensuuriksi. Sitähän se olikin. Suomikin sensuroi kirjeitä sieltä jostakin viime sodassa.
ellauri331.html on line 328: Elokuun 1991 vallankumouksen jälkeen toimituskunnan ja perustajan (MK ja MGK Komsomol ) välillä syntyi ristiriita ja sanomalehti rekisteröitiin uudelleen, ja siitä lähtien julkaisun perustaja on ollut Suljettu Osakeyhtiö Toimitustoimisto. sanomalehti Moskovsky Komsomolets”, joka on syksystä 1992 lähtien ollut yksinomaan päätoimittaja Pavel Gusevin omistuksessa .
ellauri331.html on line 484: Viron turvallisuuspoliisi (KaPo) esitti vuoden 2005 vuosikirjassaan väitteen, jonka mukaan REGNUM oli suunniteltu välineeksi Venäjän valtion propagandakoneistossa, joka toimi Modest Kolerovin johdolla, tuolloin presidentti Vladimir Putinin hallinnon viraston päällikkönä.. Väitteessä todettiin, että REGNUM ei ole pohjimmiltaan uutiskanava sellaisena kuin se esittää itsensä, vaan sateenvarjo Venäjän salaisten palveluiden toiminnalle niin sanotuissa "lähiulkomaan" maissa, joiden ponnistelut on suunnattu edistämään Venäjän geopoliittista agendaa. Venäjän ulkopoliittisena välineenä REGNUM on kannustanut vastustamaan Baltian maiden energiariippumattomuussuunnitelmia ja vaikuttanut kielteiseen kansanäänestykseen uudesta ydinvoimalasta Liettuaan. Kyllä se joku baltti oli.
ellauri331.html on line 576: Syyskuussa 2017 RT America määrättiin rekisteröitymään ulkomaan agentiksi Yhdysvaltain oikeusministeriössä Foreign Agents Registration Actin mukaisesti. RT kiellettiin Ukrainassa vuonna 2014, kun Venäjä annexoi Krimin; Latvia ja Liettua panivat samanlaiset kiellot käyttöön vuonna 2020. Saksa kielsi RT DE:n helmikuussa 2022. Venäjän Ukrainaan miehityksen aikana Euroopan unioni ja Kanada kielsivät virallisesti RT:n ja riippumattomat palveluntarjoajat. 10 maata keskeytti RT-lähetykset. Sosiaalisen median verkkosivustot, joita seuraa ulkoisten linkkien estäminen RT:n verkkosivustolle ja pääsyn rajoittaminen RT:n sisältöön. Microsoft poisti RT:n sovelluskaupastaan ja poisti heidän hakutuloksistaan Bingissä, kun taas Apple poisti RT-sovelluksen kaikista maista Venäjää lukuun ottamatta. Hehe. Osataan sitä sensuroida meilläkin dämitall, muttei sentään omaan jalkaan ammuta.
ellauri331.html on line 668: 26. marraskuuta 2021 päätoimittaja Oleg Elanchik julistettiin ulkomaiseksi agentiksi, joka on lähellä ääriliikkeitä nyky-Venäjällä. 11.2.2022 Sota.visionin perustaja Alexandra Ageeva tuli myös ulkomaan agentiksi. Lokakuussa 2022 SOTA-julkaisun virkaatekevä päätoimittaja, poliitikko Jevgeni Domozhirov otettiin etsintäkuulutettujen listalle. Kesäkuussa 2023 Venäjän oikeusministeriö lisäsi Sota.visionin "ulkomaisten agenttien" luetteloon.
ellauri332.html on line 39: Outsider pyysi neljää sisustussuunnittelijaa kertomaan, mitkä keittiötrendit menivät pois muodista vuonna 2023.
ellauri332.html on line 205: Sekä Anthony Burgessin romaani että Stanley Kubrickin myöhempi "A Clockwork Orange" -sovitus eivät ole heikkohermoisille. Elokuva oli kusen peitossa, eikä ihme, miksi. Juoni keskittyy Alex DeLargen, väkivaltaisesti kieroutuneen rikollisen ympärille, joka tekee kauhistuttavia julmuuksia. Mitähän itua siinäkin muka oli?
ellauri332.html on line 228: Vaikka on harvinaista, että elokuva vastaa täysin romaania, "Siskoni vartija" on loistava esimerkki elokuvasta, joka teurastaa kokonaan kirjan juonen ja viestin. Jodi Piccoultin samanniminen romaani seuraa perhettä, joka käsittelee tyttärensä kuolinkamppailua syöpää vastaan ja roolia, joka jokaisen jäsenen tulisi olla. Romaanin järkyttävä loppu kuvaa täydellisesti viestejä elämän satunnaisuudesta ja hauraudesta. Jostain kummallisesta syystä elokuvantekijät kuitenkin päättivät muuttaa lopun kokonaan ja tappaa tyttären sijaan toisen hahmon. Se ei vain tehnyt elokuvasta ennustettavan, vaan siitä puuttui todellista sisältöä tai ajatusta. Piccoult ja hänen fanit ovat syvästi pettyneitä.
ellauri332.html on line 232: Me kaikki tiedämme sanonnan "elämä jäljittelee taidetta". No, Francis Ford Coppolan elokuva "Apocolypse Now" (sovitus kyrpiäisen Joseph Conradin paska romaanista "Heart of Darkness") on loistava esimerkki siitä. Elokuvan tekeminen osoittautui puhtaaksi kaaokseksi ja tulos oli sen mukainen.
ellauri332.html on line 257: Jamie Dornan ja Dakota Johnson näyttelevät tämän kiihkeän "romantiikka"-elokuvan rakastajia, ja siinä yritettiin hyödyntää samannimisen romaanin mainetta. Silti elokuva ei päässyt edes kirjan matalalle tasolle; koska kahdella päänäyttelijällä oli niin vähän kemiaa, suhde vaikutti pikemminkin kammottavalta ja saalistusvaltaiselta kuin... mitä sen pitikin olla kirjassa? Ihan samaa paskaahan se oli siinäkin, come to think of it. Siinä ei ollut meille kerrotun äänikirjan intohimoista jännitystä tai mielenkiintoista voimadynamiikkaa. Itse asiassa Johnsonin ja Dornanin kerrotaan vihanneen toisiaan. Se teki romanttisesta elokuvasta todennäköisesti kovan kakan.
ellauri332.html on line 278:
Nymfomaani [n.h.]
ellauri332.html on line 305: Se on elokuva, jossa kaksi nuottia saivat yleisön ympäri maailmaa kylmyyttä alaspäin. Puhumme Speilbergin vuoden 1975 mammuttikauhuhitistä "Jaws". Oli lähes mahdotonta olla kehittämättä hain pelotteita elokuvan katsomisen jälkeen. M Meribiologit ja muut aktivistit ovat kuitenkin arvostelleet elokuvaa siitä, että se on lietsonut massajulkista pelkoa ja vihaa haita kohtaan ja kuvaamalla niitä virheellisesti rajuina tappajina. "Jawsin" julkaisemiseen ja tarpeettomaan haiden massateurastukseen on ollut useita linkkejä maailmanlaajuisesti.
ellauri332.html on line 382: Kusisen Stephen Kingin romaani "The Shining" pyörii Jack Torrancen (jäljittelemätön Jack Nicholson) ympärillä, Overlook-hotellin talonmies, joka laskeutuu hitaasti hulluun naikkoseen.
ellauri332.html on line 425: Tämä raina poikkeaa liian kauas kaappihinuri Nathanial Hawthornen vuonna 1850 julkaistusta romaanista vuoden 1660 puritaanisesta siirtokunnasta. Vuoden 1995 elokuva näyttää tietämättömältä. Sitä tervehdittiin pelätyllä elokuvakritiikillä, "tahattomasti hauska". Tänä aikana Demi Mooren nimi teltassa oli kuin jinx. Lyhyesti sanottuna hänen esityksensä Hester Prynnestä osoittautui vahingossa humoristiseksi.
ellauri332.html on line 518: Kukapa ei haluaisi nähdä Spockin ja kapteeni James T. Kirkin uskaltavan vanhuxina avaruuteen ja kohtaavan suuren tuntemattoman mysteereitä? Kuuluisa tv-sarja "Star Trek" käynnistyi äskettäin uudelleen, ja fanit kerääntyivät katsomaan. Tähtien sota keskittyi uudelleen käynnistetyn "Star Trek Into Darkness" -sarjan toisen osan kohtaukseen, jossa tohtori Carol Marcus esiintyy alushousuissa ilman näkyvää syytä. Mixei ilman housuja? Eikö yhtiöllä ollut siihen varaa muka? Fanit kritisoivat elokuvaa sen riittämättömästä naishahmon seksualisoinnista. Ehkä elokuvantekijöiden on aika "rohkeasti mennä" seuraavaan elokuvaansa ilman tuota tarpeetonta naisten alusvaatetta.
ellauri332.html on line 531: "Memoirs of a Geisha" oli Arthur Goldenin [n.h.] myydyin romaani. Elokuvantekijä Rob Marshall, Oscar-palkitun Chicagon ohjaaja, otti sen uudelleen elokuvaksi. Kaliforniassa kuvattua japsuelokuvaa kritisoitiin epäaitoudesta. "Memoirs of a Geisha" voitti kolme Oscar-palkintoa, mutta se sai vaihtelevia arvosteluja ja sitä kritisoitiin laihojen kiinalaisten näyttelijöiden käyttämisestä pulskien japanilaisten naisten esittämiseen. Sekä kiinalaiset että japanilaiset loukkaantuivat. Mutta jopa kirja oli kiistanalainen, sillä kirjailijaa inspiroinut geisha haastoi hänet oikeuteen heidän nimettömyytensä sopimuksen rikkomisesta. Vittu että jenkit on sitten kieroja.
ellauri332.html on line 535: Romaanin "Pilviatlas" aikaa taivuttava juoni on riittävän hämmentävä sellaisenaan. Ei tarvitse lisätä hämmennystä elokuvasovituksella ja omituisten ja loukkaavien näyttelijöiden käytöllä.
ellauri332.html on line 581:
Juppiterilla lähtee seisomaan
ellauri332.html on line 636: George Lucas sai inspiraationsa sankarin luomiseen kuuluisalta sarjakuvahahmolta Hessu . Esiintyy elokuvassa Star Wars. Episodi I: The Phantom Menace ", jossa häntä näytteli ja äänesti amerikkalainen näyttelijä Ahmed Best , Binksistä tuli historian ensimmäinen sivuhahmo, joka luotiin yksinomaan liikkeensieppaustekniikalla . Hahmo sai kriitikoilta ja faneilta negatiivista palautetta liian koomisuuden vuoksi, ja siksi tekijöiden oli vähennettävä merkittävästi hahmon osallistumista esiosa-trilogian elokuviin.
ellauri332.html on line 642: The Phantom Menacen kuvausten aikana Lucas ja Best työskentelivät yhdessä hahmon kehittämiseksi. Joten he "lainasivat" kävelynsä Charlie Chaplinilta, käyttäytymismallinsa Buster Keatonilta; yhdessä he kirjoittivat joitain hahmon rivejä ja myöhemmin keksivät Binksin kömpelyyden ja typeryyden näytöllä. Liikekaappauksen avulla Best pystyi luomaan komediahahmon, jonka hän alun perin kuvitteli; hänet äänesti myös Best. Best käytti Jar Jaria edustavaa proteettista pukua, joka maksoi noin 100 000 dollaria, ja se toimi vertailukohtana animaattoreille ja taiteilijoille, joiden kanssa he voivat olla vuorovaikutuksessa.
ellauri332.html on line 679: Hollywoodin rakas ohjaaja Steven Speilberg saavutti suurta menestystä vuoden 1985 elokuvallaan "Takaisin tulevaisuuteen". Se on aikamatkatarina, joka on ansainnut rakastetun ikonin aseman. Se nosti Michal J. Foxin megakuuluisuuteen ja sai yleisön toivomaan sen hyppäävän lähimpään Deloreaniin ja matkustamaan helkkariin. Sen ilmestymisen jälkeisinä vuosikymmeninä katsojat ovat kuitenkin alkaneet palata elokuvaan ja kyseenalaistaa sen melko häiritsevän juonen. Puhumme oudosta tarinasta Martyn ja hänen äitinsä välillä. Höh...jätämme sen Googlen päätettäväksi...
ellauri332.html on line 710: Unenvälittäjä - saaga koostuu kolmesta romaanista, jotka on kirjoittanut Augusto Cury – lääkäri, psykiatri, psykoterapeutti ja julkaisuilmiö Brasiliassa. Ensimmäinen USA:n markkinoille ilmestynyt kirja Unenvälittäjä: Kuzumus sisältää hahmoja, jotka ovat läsnä koko saagassa. Sydämestä laaditun kertomuksen avulla Cury vetää rinnakkaisuuden modernin yhteiskunnan vaikutusten elämäämme ja tunteidemme välille.
ellauri332.html on line 712: Eli takkupartainen E.Saarismainen "muukalainen" Colombo-takki päällä yrittää pelastaa epätoivoisen psykologian professorin itsemurhalta. Kukaan ei tiedä, mistä arvoituksellinen muukalainen tulee, hänen nimestään tai historiastaan. Mutta hän on ex-biljonääri (mitenniin ex?), maailman 3. rikkain kaveri, joka on vaan lakannut ajamasta partaansa. Hän huutaa, että modernit yhteiskunnat ovat tehneet itsestään globaalin saattohoitokeskuksen. Kiehtovalla retoriikalla hän alkaa houkutella seuraajia myydäkseen unelmiaan. Viehättäessään ihmisiä ja vapauttaessaan heidät rutiinin orjuudesta hän saa myös monia vihollisia. Onko hän auktoriteetti vai vain hullu tuntematon, vaiko molempia? Romaani, joka saa sinut nauramaan ja itkemään, mutta ennen kaikkea ajattelemaan pieniä ruusunpunaisia ajatuxia.
ellauri332.html on line 718: Dreamseller varmisti matkustellen ympäri maailmaa, että Augusto Curyn kirjoja löytyy yli 50 maasta ympäri maailmaa. Dreamseller- romaaneja on myyty massiivisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Portugalissa. Dreamseller valloitti Aasian ja Venäjän markkinat ja oli ehdolla tämän vuoden (2016) parhaaksi kansainväliseksi fiktiokirjaksi Kiinassa. Koreassa kirjalle on tehty hienostunut painos ja huippujulkisuus. Espanjassa Augusto Cury on kymmenen myydyimmän joukossa. Portugalissa hänen intohimoiset lukijansa järjestivät opintoryhmiä keskustelemaan hänen teorioistaan ja julkaisivat johtopäätöksensä useilla verkkosivustoilla. [ tähän kyllä tarvitaan lainaus, hemmetti! ]
ellauri333.html on line 105: Juuri tämä ihmelapsi innoitti häntä ensin toivomaan voittavansa valtaistuimen, ja niinpä, kun hän oli kerännyt rosvojoukon, hän kehotti intiaaneja kaatamaan nykyisen hallituksen. Kun hän sen jälkeen valmistautui hyökkäämään Aleksanterin prefektien kimppuun, hirviömäisen kokoinen villi norsu lähestyi häntä, ja polvistuneena alistuvasti kuin kesy norsu otti hänet selälleen ja taisteli voimakkaasti armeijan edessä. Sandrocottus, joka oli näin voittanut valtaistuimen, hallitsi Intiaa, kun Seleukos laski tulevan suuruutensa perustuksia. Seleukos, joka oli tehnyt sopimuksen hänen kanssaan (ja nainut jonkun Chandraguptan tyttären) ja muuten ratkaissut asiansa idässä, palasi kotiin jatkamaan sotaa Antigonoksen kanssa.
ellauri333.html on line 360: Termiä dalit käytti etenkin tiettävästi ensimmäisenä Jyotirao Phule 1800-luvulla kiinnittääkseen huomiota kastittomien sorrettuun asemaan. Laajemmin tunnetuksi sen teki filosofina ja poliitikkona tunnettu paaria B. R. Ambedkar, joka osaltaan vaikutti kastilaitoksen viralliseen lakkauttamiseen. Ambedkar syntyi Mhowin kaupungissa, brittiläisessä Intiassa, kastittomaan perheeseen 14. huhtikuuta 1891.
ellauri333.html on line 522: Aikaisemmat textikohdat dharmasta löytyvät tästä albumista yltä sekä albumeista 53, 130, 142, 143, 225, 259, suunnilleen. Tarkoittaa jotain lakia tai oikeutta, law and order, kuten jenkeissä, eli pesän sääntöjä joita pikku termiitin on noudatettava ei tehdäxeensä hyvän asian vaan oikean. Vittu koko ero on jo tuhoon tuomittu. Jo tämän takia voisi eteläaasialaiset poistaa muonavahvuudesta in corpore. Kyllä ne tosiaan on arjalaisia, Hitlerin Aatu taputtaisi näitä kuullessaan kalpeita karvattomia lapojaan. Tyypit jotka tekee jotain hirmu izekästä ei ole pahoja, ne on vain ihmisiä, juuri näin on Darwin nimenomaan opettanut nisäkkäitä toimimaan. Se jonka izekkäät ratkaisut vasiten tai sattumalta tuottaa tulosta, se on hyvä koska se jää henkiin ja on määritelmän mukaan paras koska se on fit to live and procreate. Överlevnad av den fittigast. Juuri tämän takia haistatan paskat koko apinaköörille ja niiden säännöille.
ellauri334.html on line 188: Mykhailo Fedorovin valvonnassa on hylätty kymmeniä neuvostoaikaisia lakeja kannustaakseen luomaan seuraavan sukupolven aseita Kiovan aseelliseen taisteluun venäläisiä hyökkääjiään vastaan.
ellauri335.html on line 44: Outsider pyysi neljää sisustussuunnittelijaa kertomaan, mitkä keittiötrendit menivät pois muodista vuonna 2023.
ellauri335.html on line 106: Axel uskoo saaneensa potkut Gigantista sen takia, että mediassa uudisoitiin hänen myyneen vanhalle rouvalle kaksi tarpeetonta sopimusta. Gigantin toimitusjohtajan Niko Sandströmin mukaan ketään ei irtisanota pelkän mediahuomion vuoksi. Mainehaitta on jo riittävä syy pikapotkuille. Asiakkaalle ei pääse luomaan kuittia ellei sähköpostikenttään ole kirjoitettu jotain sähköpostiosoitetta.
ellauri335.html on line 157: HS ongelmien ytimessä: Ulkomaanmatkan varannut espoolainen perhe sai koulusta kielteisen lomapäätöksen Espoossa: ”Tuli bumerangina takaisin”. Espoolaisen perheen lapsen loma-anomus koulujen loma-aikojen ulkopuolella tyrmättiin. Muiden kuin espoolaisten lasten lomat hyväksyttiin.
ellauri335.html on line 196: Kotimainen tomaatti ja kurkku jäävät monen kyselyyn vastanneen ruokakorista, muiluttavat omaan kassiin pikakassalla. Edullisia juureksia kuten perunaa ja pakastevihanneksia ostetaan enemmän. ”Mandariinit, avokadot ja muut kalliit hedelmät jää ostamatta”, nainen, 21. ”Kotimaiset tomaatit ja kurkut ovat jääneet. Teen kasvisruokaa edullisista korjausjätteistä”, nainen, 56. Pelloilta saattaa löytää paleltuneita vihannexia.
ellauri335.html on line 276: Mua, Jeesus, auta valvomaan När hen går med
ellauri335.html on line 327: Reijo Mäki valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta 1982 ja työskenteli kirjailijan työn ohella Postipankin Porin ja Turun konttoreissa markkinointiviestien jakelutehtävissä ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1993. Turussa Mäki on asunut vuodesta 1987. Mäen esikoisromaani, dekkari Enkelipölyä, ilmestyi vuonna 1985. Kirjailijan tunnetuin hahmo turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1986 Moukanpelissä. Mäen teokset sijoittuvat lähes poikkeuksetta hänen asuinkaupunkinsa Turun kaduille ja baareihin.
ellauri335.html on line 366: Solar Films on tuottanut yhdeksän elokuvaa Reijo Mäen Vares-romaanien pohjalta.
ellauri335.html on line 468: Pyrkiessään takaisin Ukrainan asemiin hän astui vielä henkilömiinaan ja kaatui toisen päälle. Melnykillä ei ole enää toista jalkaa, ja vasta hiljattain hän on kyennyt nousemaan seisomaan yhdellä jalalla.
ellauri336.html on line 152: Tässä kokeilussa motivoiva tekijä oli raha. Jos vanhemmat kuitenkin ymmärtäisivät, että missä tahansa tilanteessa rauhallisuuden säilyttäminen lisää suuresti heidän chinuchin laatua ja tehokkuutta ja kuinka tärkeää se on lapsen emotionaalisen vakauden kannalta, he eivät säästäisi vaivaa kehittääkseen itseään tällä alueella. Itse asiassa vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka haitallista heidän vihansa voi olla. Se saa heidät olemaan järjettömiä ja tekemään ja sanomaan asioita, joita he katuvat.
ellauri336.html on line 188: Toinen tämän säännön muunnelma on, että lasta ei rangaista tai arvostella jokaisesta hänen tekemästään pienestä virheestä. Vanhempien on opittava katsomaan pois ja jättämään huomiotta pienet ja näennäisesti merkityksettömät asiat, joita heidän lapsensa tekee väärin. Esimerkiksi vanhempi huomauttaa lapselle, että hän unohti peittää hammastahnan, jolloin se tukkii aukon tai läikkyi pesualtaan yli. hän käytti kaakaolusikkaa sokeriksi; hän unohti pyyhkiä kenkänsä kotiin tullessaan; hän unohti tehdä brachan jne. Tällainen vanhemmuus, joka muistuttaa enemmän poliisitarkastajan työtä, saa lapsen jatkuvasti hermostumaan vanhempien jatkuvan valppauden vuoksi. Tämä hermostuneisuus ja paine voivat saada lapsen yhtäkkiä käyttäytymään hyvin erikoisesti. Jotkut ilmenemismuodot ovat yökastelu, änkytys, kynsien pureskelu, levottomuus tai riitely sisarusten kanssa. Lisäksi lapsi tuskin kokee, että hänen vanhempansa rakastavat häntä, jos hän luulee, että häntä jatkuvasti tutkitaan, hyökätään ja rangaistaan jokaisesta pienestä asiasta. (Ajattele sitä: Tuntuisiko pomosi arvostavan ja pitävän sinusta, jos hän seisoisi vierelläsi kuin Hashem ja huomauttaisi kaikista pienistä asioista, joita teit väärin?)
ellauri336.html on line 198: Vanhemmat eivät tiedä, kuinka tuhoisa tämä asenne on. Tässä tapauksessa isä on täysin mitätöinyt äidin kyvyn rangaista. Lapsi tajuaa, että hän voi aina "valittaa tapauksestaan" isälleen mitätöidäkseen äitinsä vallan. Lisäksi lapset ovat varsin fiksuja (etenkin mitä tulee tahtonsa saamiseen) ja pelaavat samaa "peliä" päinvastoin, eli jos isä rankaisee häntä, hän anoo äitiään armoa. Pian lapsi oppii, keneltä vanhemmalta kysyä, kun hän haluaa omalla tavallaan missä tahansa asiassa. Tätä käyttäytymistä kutsutaan "jojo-leikkimiseksi" heidän kanssaan, ja se johtaa kurittomaan lapseen.
ellauri336.html on line 255: Rav MosheAharon Sternin mukaan kuitenkin yksi poikkeus on olemassa: Kun lapsi toimii chutzpan kanssa tottelematta vanhempiaan sisarustensa läsnäollessa. Tämä käytös osoittaa kaikille lapsille, että heidän vanhempiensa sanat eivät merkitse mitään. Mitä k´neged mitä, vanhemmat voivat rankaista tätä lasta julkisesti. Hänen nuhteleminen sisarustensa läsnäollessa osoittaa, kuinka ankarasti käyttäytyy chutzpadikia vanhempia kohtaan. Jopa näissä tapauksissa vanhempien tulee varmistaa, että lapsi todellakin toimi chutzpasta. Jotkut lapset ovat liian nuoria ymmärtämään, että heidän käytöksensä oli chutzpadikia, ja toiset ovat saattaneet oppia tämän käytöksen ystävältä. Liian hätäinen rankaiseminen voi johtaa lapsen tarpeettomaan hämmennykseen ja pysyviin emotionaalisiin arpeihin.
ellauri336.html on line 561: Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg joutui maanantaina kiivaan arvostelun kohteeksi Saksassa sen jälkeen kun hän oli vaatinut Amsterdamin ilmastomielenosoituksessa sunnuntaina tulitaukoa Gazaan ja antanut puheenvuoron naiselle, joka väitti Israelin syyllistyvän Gazassa kansanmurhaan. Puheenvuoron naiselle! Kansanmurhaan! Nyt meni mezään ja pahasti! Kansanmurhahan tapahtui Saxassa, ja sen kohteena oli silloinkin juutalaisia! No oli siellä vähän romaanejakin, ja slaaveja, joka tapauxessa jotain epäarjalaisia.
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri338.html on line 221: Hän kirjoitti kulinaarisia kolumneja Nedelya-sanomalehteen, ja monet lukijat ostivat sanomalehden yksinomaan niiden takia. Samaan aikaan vastauksena Nedeljassa julkaistuihin Pokhlebkinin resepteihin saapui kirjeitä, joissa Neuvostoliiton lukijat olivat raivoissaan erityisesti sammen mainitsemisesta, jota ei ollut myynnissä.
ellauri338.html on line 231: Syksyllä 1977 (muiden lähteiden mukaan 1978) Puolan kansantasavallan hallitus valitti kansainväliseen välitystuomioistuimeen ja ilmoitti, että koska vodkaa tuotettiin ensimmäisen kerran Puolassa, vain puolalaiset yritykset voivat myydä ulkomaan markkinoille tavaroita nimellä "vodka"
ellauri338.html on line 253: Puhe pidettiin Ukrainan SSR:n korkeimmalle neuvostolle, Ukrainan parlamentille Kiovassa. Bush kannatti viime huhtikuussa Gorbatšovin ja yhdeksän tasavallan, mukaan lukien Ukrainan, välillä tehtyä sopimusta, joka sitoutui uuteen unionisopimukseen hajautetumman Neuvostoliiton perustamisesta. Hän sanoi, että sopimus "vahvistaa toivoa, että tasavallat yhdistäisivät suuremman autonomian suurempaan vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen - poliittiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen, taloudelliseen vuorovaikutukseen mieluummin kuin toivottomaan eristäytymiseen". Hän myös ylisti Gorbatšovia ja kutsui sitä " vääräksi valinnaksi " valita neuvostojohtajan ja itsenäisyyttä kannattavien johtajien välillä: "Oikeudenmukaisesti presidentti Gorbatšov on saavuttanut hämmästyttäviä asioita, ja hänen glasnostin, perestroikan ja demokratisoitumisen politiikkansa viittaavat kohti vapauden tavoitteita demokratia eli taloudellinen vapaus."
ellauri338.html on line 255: Bush esitti Neuvostoliiton uudistuspolitiikkansa: "Tulen tänne kertomaan teille: tuemme taistelua tässä suuressa maassa demokratian ja talousuudistuksen puolesta. Moskovassa hahmottelin lähestymistapaamme. Tuemme niitä, jotka ovat keskellä ja tasavallat, jotka tavoittelevat vapautta, demokratiaa ja taloudellista vapautta." Hän varoitti itsenäisyydestä, jos se vain muuttaa kaukaisen tyranninsa paikalliseksi: "Amerikkalaiset eivät tue niitä, jotka pyrkivät itsenäisyyteen korvatakseen kaukaisen tyrannian paikallisella despotismilla. He eivät auta niitä, jotka edistävät itsemurha- nationalismiin perustuvaa etniseen vihaan."
ellauri339.html on line 290: Debout ! l'âme du prolétaire Seisomaan! proletaarien sielu
ellauri339.html on line 292: Debout ! les damnés de la terre ! Seisomaan! maan kurjat!
ellauri339.html on line 293: Debout ! les forçats de la faim ! Seisomaan! nälkävangit!
ellauri340.html on line 103: Christopher Lasch (1. kesäkuuta 1932 Omaha – 14. helmikuuta 1994 Pittsford) oli yhdysvaltalainen historioitsija, moraalifilosofi ja yhteiskuntakriitikko, joka toimi historian professorina Rochesterin yliopistossa. Lasch pyrki käyttämään historiaa välineenä tuodakseen esiin sen, kuinka laajalti amerikkalaisyhteiskunnassa merkittävät julkiset ja yksityiset instituutiot heikensivät perheiden ja yhteisöjen toimivaltaa ja riippumattomuutta. Hän pyrki luomaan historiatietoisen yhteiskuntakritiikin, joka voisi auttaa amerikkalaisia käsittelemään hillitöntä konsumerismia, köyhtymistä ja sitä, mitä hän kutsui tunnetuksi tulleella termillään "narsismin kulttuuri".
ellauri340.html on line 108: Lasch esitti, että yhteiskunnallinen kehitys 1900-luvulla (esim. toinen maailmansota ja sitä seurannut kulutuskulttuurin nousu) sai aikaan narsistisen persoonallisuusrakenteen, jossa yksilöiden hauraat minäkäsitykset olivat johtaneet muun muassa sitoutumispelkoon ja pysyvien suhteiden välttelyyn (sisältäen uskonnon), ikääntymisen pelkoon (eli 1960- ja 1970-lukujen nuorisokulttuuri) sekä maineen ja julkisuuden rajattomaan ihailuun (jota elokuvateollisuuden seuraajana ruokki lähinnä televisio). Hän väitti lisäksi, että tämä persoonallisuustyyppi sopi mainiosti työelämän rakenteellisiin muutoksiin (esim. Yhdysvaltain maatalouden ja teollisuuden supistumiseen ja "informaatioajan" syntymiseen). Tis-mal-leen! Kuin suutarin sormi sian pilluun!
ellauri340.html on line 345: Comics Magazine Association of America (CMAA) perustettiin syyskuussa 1954 vastauksena laajalle levinneeseen yleiseen huoleen sarjakuvien graafisesta väkivallasta ja kauhukuvista. Se nimesi New Yorkin tuomarin Charles F. Murphyn (1920–1992), joka on nuorisorikollisuuden asiantuntija, johtamaan organisaatiota ja suunnittelemaan itseään valvovan "eettisen säännöstön ja standardit" alalle. Hän perusti Comics Code Authorityn (CCA) perustaen sen koodin enimmäkseen noudattamattomaan koodiin, jonka Association of Comics Magazine Publishers laati vuonna 1948 ja joka puolestaan oli mallinnettu löyhästi vuoden 1940 Hollywood Production Coden, joka tunnetaan myös nimellä "Hays Code".
ellauri340.html on line 464: Vizi tää kaveri on omituinen hyypiö. Jonkinlainen harras jumalistelu on koko ajan ihan huulilla, ihankuin Pauli Kanilla. Kun lökäpöxyn hävikki käy ilmi tiukkasuiselle naiselle, likakyntiselle juipille ja kultahampaiselle pösölle, kaikki alkaa välittömästi taas inhota toisiaan ja luikkii tiehensä kukin omaan suuntaansa. Olikohan toi vanha häiskä Tito ja noi muut jugoslaaveja? Joo! Niinpä tietysti! Pitipä siitä tehdä pitkä allegoria! Loppuvizeissä Hanski niikö ennustaa että Jugoslavia syntyy uudestaan. Fat chance. Runouden tuuli, mielikuvituxen tuuli. Words, words, words. Voisin kirjoittaa ezinnästämme kokonaisen kirjan. Kiitos, mutta älä vaivaudu. Tää riitti kyllä paremmin kuin hyvin.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri340.html on line 482: Hän ohjasi myös elokuvia, mukaan lukien sovitukset romaaneistaan Vasenkätinen nainen Die linkshändige Fraun jälkeen ja Poissaolo Die Abwesenheitin jälkeen. Vasenkätinen nainen julkaistiin vuonna 1978 ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1978 ja voitti kultaisen palkinnon saksalaiselle Arthouse Cinemalle vuonna 1980. Leonard Maltinin elokuvaoppaan kuvaus elokuvassa on, että nainen vaatii miehensä lähtemään ja tämä suostuu. "Aika kuluu... ja yleisö nukahtaa." Voi hyvin uskoa.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 502: Hedelmävaras: Tai yksisuuntainen matka sisätiloihin: romaani. KIRJAILIJA: PETER HANDKE. Osta tämä kirja, tai lainaa kirjastosta.
ellauri340.html on line 504: Peter Handken uusin romaani, Krishna Winstonin kääntämä hedelmävaras, alkaa miehen lähtemisestä kävelylle. Hän on umpikujassa ensimmäisestä askeleesta lähtien: Paljain jaloin ruohikolla kävellessä mehiläinen pistää hänet. Pistos avaa ajatusten tulvan – säästä, katkenneesta kengännauhasta, mehiläisten anatomiasta ja siitä, ovatko mehiläisen pistot kosminen merkki. Hän julistaa: "Yhtäkkiä minusta tuntui hyvältä lähteä liikkeelle ilman mitään karttaa." Sieltä kertoja aloittaa oudon, joskus käsittämättömän matkan maakuntakaupunkien ja peltojen halki, jokien yli ja pimeneisiin metsiin. Hän näennäisesti jahtaa salaperäistä naista (hedelmävarasta), mutta koko ajan kertojamme pohtii, kuvailee, tarkentelee – vaikka onkin epäselvää, haluaako hän (tai välittääkö), jos hänen tarkoituksensa ymmärretään.
ellauri340.html on line 514: Kirjailijana Handkea on toisinaan luonnehdittu epäpoliittiseksi kirjailijaksi, jota painavat esteettiset ja muodolliset kysymykset (eräs kriitikko lähetti kerran teoksensa "banaalisuuden pahuudena"), mutta hänen kirjojensa leviäminen on myös antipatiaa hänen kotimaataan – Itävaltaa – kohtaan. jonka hän kuvaa materialistisena, vulgaarina eikä kovin kaukana natsimenneisyydestään. Handken romaaneja ja näytelmiä on alusta alkaen määritellyt ihmisviha, jota hän ainakin piti vastalääkeenä oletetun liberaalin Itävallan väärälle sosiaalisuudelle ja sen lähihistorian tuskin paperoidulle fasismille – syvä epäluottamus, joka sai aikaan. hän oli nuorekas kapinallinen 1960-luvulla ja outo taantumuksellinen sen jälkeen.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri340.html on line 522: Handken vuoden 1972 romaani Short Letter, Long Farewell sisälsi koomista huumoria ja halveksuntaa. Se kertoi itävaltalaisen miehen tiematkasta Yhdysvaltojen halki. Hän etsi ensin vieraantunutta vaimoaan ja sitten pakeni häntä, kun tämä uhkasi tappaa tämän. Kertoja päätyy lopulta elokuvaohjaaja John Fordin taloon, joka on aikansa metafiktiivinen uutuus. Rock and rollia ja kaikkea, jota historia ei rasita, rakastava Handke käytti Yhdysvaltoja näyttönä, jolle hän saattoi heijastaa fantasioitaan. Unelma tyhjän pöydän kansasta (joka tietysti jättää huomioimatta Amerikan oman kansanmurhan menneisyyden) kasvaisi huolenaiheeksi Handkelle, kun hän pyrki laajentamaan itsensä rajoja maailmassa, jossa hän ei ollut koskaan tuntenut olonsa kotoisaksi.
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri340.html on line 528: Paluu äitinsä kuolemaan ja omaan perhe-elämäänsä on saattanut kylvää vuosikymmenen lopulla siemenen uudelle suunnalle – Handken slovenialaisiin juuriin keskittyvälle suunnalle. Hänen äitinsä ilmestyi hetkeksi uudelleen vuoden 1979 romaanissa Slow Homecoming, ja Slovenia esiintyy näkyvästi hänen vuoden 1986 romaanissaan Repetition.
ellauri340.html on line 533: Yksi Handken huolellisimmista opiskelijoista 1980- ja 1990-luvuilla oli WG Sebald, joka ammensi inspiraationsa Handken flaneureista omissa hajanaisissa fiktioissaan. Toistamista käsittelevässä esseessä Sebald tunnustaa velkansa ja seuraa Handken tyylin kehitystä pitäen häntä kriittisenä rakkaana, joka myöhemmin jätettiin huomiotta, kun hänen työnsä muuttui saarekkeemmaksi. Sebald ylisti romaania sen kokemuksen alkemiallisesta muuttamisesta kieleksi, mutta totesi myös, että "korkeimmissa ulottuvuuksissa ilma on ohutta ja putoamisen vaara on suuri." Itse asiassa toisto oli varhainen merkki Handken laskeutumisesta ja hänen kiinnittymisensä Balkanille.
ellauri340.html on line 535: Repetitionin kulkuri on Filip Kobal-niminen mies, joka asuu Itävallassa, mutta on kotoisin slovenialaisista pakolaisperheestä. Hän matkustaa etelään perintöönsä ja löytää paistomaan ajan ulkopuolelta, jota länsimaisen yhteiskunnan materialistinen korruptio ei vahingoita. Kobal mainitsee harvoin olevansa myös kirjailija, mutta asettuttuaan kylään kalliokarstilla hän kokee uuden vapauden tunteen ja kuvittelee, että tämä uusi elämä saattaa "tuoda jollekulle, jolla on siihen aikaa arkkityypin, alkuperäisen muodon, jonkin asian ydin." Kobalille Balkan oli paikka, johon historia ei voinut puuttua, ja Sloveniasta ja Jugoslaviasta tuli Handken kankaat uudelle fantasialle kotimaasta, valtiottomasta valtiosta, jossa ei ole eroja.
ellauri340.html on line 537: Olipa tämä paikka 1980-luvun Jugoslavia vai ei, 1990-luvun puoliväliin mennessä alue oli kaukana siitä. Useat länkkärien vehkeilyn tuloxena äskettäin perustetut valtiot taistelivat keskenään julmien sotien ja kansanmurhan väkivallan kuluttamina haluttujen ja etnisesti määriteltyjen rajojen luomiseksi. Tästä tapahtumien käänteestä huolimatta tai ehkä juuri siksi Handke palaa edelleen entiseen Jugoslaviaan fantastisempana tilana myöhemmissä teoksissa, kuten The Moravian Night (2008). Hän yritti poistaa paikan yksityiskohdat kokonaan romaaneissa, kuten Poissaolo (1987) ja On a Dark Night I Left My Silent House (1997).
ellauri340.html on line 547: Handken Balkanin kiistoja seuranneissa romaaneissa on joskus lähestytty aihetta vinosti, vaikka kirjailijana Handke pitää korttejaan liian lähellä rintaansa ilmaistakseen mielipiteitään suoraan. Ajan mittaan hänen työssään on kuitenkin mahdollista havaita ajautumista kohti fantastisuutta, ja pohdiskelut ovat peräisin enemmän mielikuvituksesta kuin minkäänlaisesta suorasta havainnoinnista. Hedelmävaras kuuluu tähän Handken "myöhäistä tyyliä" heijastaviin romaaneihin – ei nimenomaisesti puutu Serbian kysymykseen, mutta tarjoaa tarpeeksi puolivihjeitä, jotta se saa ajattelemaan sitä.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 556: Rakentamalla täydellisen fantasian Handke voi tarjota ihanteellisen lopputuloksen, jonka hän uskoo kertojansa ansaitsevan – turvapaikan, jossa kieli on vain esteettinen työkalu eikä enää sosiaalisesti merkityksellinen. Tämä fantasia on Handken työn ytimessä. Romaaneissaan hän haaveilee puhtaan maanpaossa luomasta puhtaasta taiteesta, taiteesta, jota voidaan arvostaa pelkästään sen kauneudesta ja omituisuudestaan. Juuri tämä taipumus kuvitella maailmaa maailman ulkopuolella, jossa elämme, on hänen työnsä heikkous ja vahvuus. Taide voi antaa meille mahdollisuuden paeta alkuperäämme, mutta se heijastuu silti maailmaan ja muuttaa sitä arvaamattomilla tavoilla.
ellauri340.html on line 562: Tämä pitää paikkansa myös The Fruit Thiefissä. Siinä on jotain loistavaa, joka näyttää myös erottamattomalta kirjoittajan tahallisesta tietämättömyydestä. Siellä täällä Handke vihjaa vastustaakseen Länsi-Euroopan jatkuvasti kiihtyvän informaatiokulttuurin huomionhukkaa, jota hän niin halveksii: ”Sinä hallitset sillä välin. Älä anna niiden viedä sinulta! Sillä välin, välissä, asioita tapahtuu, muotoutuu, kehittyy, syntyy." Mutta sillä välin ylestyessään Handke väittää solipsismiin, joka löytää omaperäisyyttä itsensä hemmottelussa. Toisin kuin hänen aikaisemmat teoksensa, jotka pohjautuvat arjen brutaaleihin totuuksiin, The Fruit Thiefin hermeettisyys on vähemmän saavutettavissa ja paljon elohopeampaa. Kertojan ajatusten virrassa eksyneen Handken romaanin vuoksi on vaikea tietää, missä ajatus alkaa ja toinen päättyy, ja alkaa pohtia, onko se tarkoitus: romaani on hyvässä ja pahassa tutkimusta teossa. eristetty luovuus, taiteilija, joka on jättänyt maailman lopullisesti taakseen.
ellauri340.html on line 594: "Leikata. Seuraava kohtaus”, Handke kirjoittaa, kun hän haluaa viedä asioita eteenpäin. Taas tätä vituttavaa leffajargonia. Handke saattaa olla poliittisesti puolustettava, mutta kynämiehenä vitun ärsyttävä. New Yorkerin arvostelijaltakin alkaa pokka murtua: "Kun aloin lukea "Matka jokiin", olin valmis uskomaan, että Handke oli tulkittu väärin, mutta kirja oli vieläkin raivostuttavampi kuin olisin voinut kuvitella. Handke sanoo suoraan, että hän kysyy harvoin kohtaamiltaan ihmisiltä, vaan luottaa mielikuvitukseensa ja olettamuksiinsa." "Joitakin todellisuutta – Srebrenican joukkohautoja tai viime aikoina USAssa laittomasti varastetttujen presidentinvaalien tulosta – ei voida käsitellä "dialektisesti". Mieleen tulee toinen Wittgensteinin lause, jota usein vedotaan ilmaistakseen vaaroja, jotka liittyvät holokaustin valtavuuden kuvaamiseen: "Se, mistä emme voi puhua, meidän on ohitettava hiljaa. No vizi tottakai hölökaustista voi puhua? Mitä? Mixei voi?" Ainiin tää on New Yorkkeri.
ellauri341.html on line 63: Nebukadnessar II (/ n ɛ b j ʊ k ə d ˈ n ɛ z ər /; Babylonin nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa "Nabu, kampaa tukkasi"; Raamatun heprea: נְבוּכַדְנֶאצַּר Nəḇūḵaḏneṣṣar), kirjoitettu myös Nebukadnessar II: ksi, oli toinen Neo-Perlingin isä, hänen ruotsilaisensa Neo-peringi Basar -6. 5 eKr. omaan kuolemaansa vuonna 562 eKr. Historiallisesti tunnettu Nebukadnessar Suurena häntä pidetään tyypillisesti valtakunnan suurimpana kuninkaana. Nebukadnessar on edelleen kuuluisa sotilaallisista kampanjoistaan Levantissa, rakennusprojekteistaan pääkaupungissaan Babylonissa, mukaan lukien Babylonin riippupuutarhat, ja roolistaan juutalaisten historiassa. Tämä Nebukadnessar hallitsi 43 vuotta, ja hän oli Babylonian dynastian pisimpään hallinnut kuningas. Kuolemaansa mennessä hän oli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista.
ellauri341.html on line 85: Mitään väkevää lukuromaania on siis turha odottaa. Sen sijaan saadaan tuhti annos historian melskeitä ja bakteriologiaa.
ellauri341.html on line 88: Kiintoisaa on, kun Hesus-simpanssi pääsee lopuksi kertomaan Jumalalle, mitä on ihmisten elämästä eli vallankäytöstä sivusta seuraamalla oppinut.
ellauri341.html on line 100: Jännää myös millainen apina oli toi Herlinin palkkaama arvostelija. Se nuuhki hetken Markuxen aateromaania ja siirtyi sitten toisaalle kun se ei haissut riittävästi ihmisnaaraalta. Eikä kukaan tuntunut rapsuttavan sitä munista kansien välistä.
ellauri341.html on line 104: Leikola työskenteli 1980- ja 1990-luvulla toimittajana useissa viestimissä, Talouselämässä ja Iltalehdessä sekä Yleisradiossa vuoteen 1996, jolloin hän lähti tavoittelemaan uutta televisiokanavaa, joka kuitenkin meni Sanoman Helsinki Medialle. Yleisradiossa hän työskenteli A-studiossa ja teki ulkomaanreportaaseja, joissa hänen vahvuusaluettaan oli Itä-Eurooppa. Hän veti myös eduskuntavaalitentit 1991. Vuosina 2006–2009 Leikola toimi Suomen Markkinointiviestintätoimistojen Liiton (MTL) toimitusjohtajana.
ellauri341.html on line 106: Keväällä 2020 Leikola aloitti MTV:n nettikolumnistina ja julkaisi romaanin Teidän edestänne annettu. Ei siitä sen enempää, vaikka paxuhan se oli sekin. Asuu Helsingissä. Yksi aikuinen lapsi. Vaimo lie jättänyt aikapäiviä. Valokuvaaja Juha Metson kanssa tuli tehtyä kirja kalastaja Pentti Linkola-vainajasta.
ellauri341.html on line 110: Kai Ekholm kuvaa tuoreessa kirjassaan Jörn Donner, Kuinka te kehtaatte (Docendo 2020) Donnerin omaelämäkertaa Mammuttia (Otava 2013) ”kirjanperkeleeksi”, jossa kerrottavaa on vain liikaa. Samaa voisi sanoa Teidän edestänne annettu -romaanista. Se pakenee kaikkia yksiselitteisiä määritelmiä aidon postmodernistisen romaanin tapaan sisältäen useita kirjoja yksissä kansissa. Teos on yhtä aikaa historiankirjoitusta, nykyajan kommentointia kuin myös salapoliisiromaanin aineksia sisältävää kulttuurihistoriaa. On harmillista kun kirjalla ei ole selkeätä genreä ja sitä lyytä 1-selitteistä määritelmää. Mikäköhän ikääntyvillä mieskirjailijoilla on, kun teoksien halutaan kattavan koko genreviuhka ja vähän enemmänkin?
ellauri341.html on line 112: Lukijan näkökulmasta rönsyilyä on kuitenkin hieman liikaa ja teos paikoin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kirjasta jää rannaton olo. Alkuperäinen käsikirjoitus nyt julkaistuun teokseen tosin oli vieläkin laajempi. Käy silti selväksi, ettei ihminen ole sittenkään apina, vaan historiaa uusiksi luova, usein sairas eläin. Nämä jaksot eivät siis varsinaisesti tarjoa uutta tietoa. Terveisin, Jukka Koskelainen, Herlinin Sanomista.
ellauri341.html on line 123: Teidän edestänne annettu -romaanissa simpanssiksi muuntautunut Jeesus kulkee läpi historian ja näkee ihmisen julmuuden. Elämän monimuotoisuuden näyttävässä romaanissa yli sata fiktiivisistä hahmoa, oikeaa historian henkilöä ja kirjallisuuden ja populaarikulttuurin sankaria saavat roolin historian vastaantulijoina. Oman äänen saavat myös bakteerit. Kuva: Raili Tuikka / Yle, Milja Tuikan kylkimyyryä Isoon Pajaan hiippaileva äiti. 12 min · asia · keskusteluohjelma · pohdiskeleva · lämminhenkinen.
ellauri341.html on line 464: Häntä vastaan luettiin 6M rikossyytettä, muun muassa syytteet rikoksista ihmiskuntaa vastaan, rikoksista juutalaisia vastaan ja osallistumisesta laittomaan organisaatioon (drittes Reich). Koko oikeudenkäynnin ajan Eichmann pysyi väitteessään, että hän totteli vain käskyjä ja koetti täyttää velvollisuutensa.
ellauri342.html on line 85: Joka sunnuntai, vesperin jälkeen, arvoinen mies meni hänelle oikeuteen, ja kun hän oli siellä ylhäällä, istui hyvässä auringossa, muuli vieressä, hänen kardinaalinsa ympäri ojentuneena kantojen juurelle, avasi pullon paikallista viiniä – tätä kaunista, rubiinin väristä viiniä, jota on sittemmin kutsuttu Château-Neuf des Papesiksi – ja hän maisteli sitä pienin kulauksin katsoen viinitarhaansa hellästi. Sitten, kun pullo tyhjeni, päivän laskeutuessa hän palasi iloisena kaupunkiin, hänen seurassaan koko lukunsa; Ja,kun hän kulki Avignonin sillan yli, keskellä rumpuja ja farandoleja, hänen muulinsa, musiikin liikkeelle laskema, teki pienen hyppiväkävelymatkan samalla kun hän itse merkitsi tanssin askelta barrettellaan, mikä järkytti häntä suuresti. kardinaalit, mutta sai kaikki ihmiset sanomaan: "Ah! hyvä prinssi! Ah! rohkea paavi!"
ellauri342.html on line 90: Château-Neuf-viinitarhansa jälkeen paavi rakasti eniten maailmassa hänen muuliaan. Mies oli hulluna tähän pedoon. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän meni katsomaan, oliko hänen tallinsa kunnolla kiinni, ettei seimestä puuttuisi mitään, eikä hän koskaan nousisi pöydästä ilman, että hänen silmiensä edessä oli valmistettu iso kulho ranskalaista viiniä. paljon sokeria ja yrttejä, jotka hän aikoi tuoda itselleen kardinaalien havainnoista huolimatta... Täytyy myös sanoa, että peto oli sen arvoinen. Se oli kaunis musta muuli, jossa oli pilkku punaisella, varmajalkaisella, kiiltävällä turkilla, leveällä ja täyteläisellä lantiolla, ja se kantoi ylpeänä kuivaa pientä päätään, joka oli koristeltu pomponeilla, jousilla, hopeakelloilla, puhveilla; söpö kuin enkeli, naiivi silmä ja kaksi pitkää korvaa, aina sisälläbranle, mikä sai hänestä näyttämään hyväntahtoiselta. Koko Avignon kunnioitti häntä, ja kun hän kulki kaduilla, ei ollut hyviä tapoja, joita hänelle ei osoitettu; koska kaikki tiesivät, että se oli paras tapa pärjätä hovissa ja että paavin muuli oli viattomalla ilmallaan johtanut useamman kuin yhden onneen, kuten Tistet Védène ja hänen mahtava seikkailunsa todistavat.
ellauri342.html on line 147: Tämä ajatus kengän potkimisesta antoi hänelle pienen sydämen vatsassaan; ilman sitä hän ei olisi pystynyt seisomaan... Lopulta he onnistuivat vetää hänet ylös sieltä; mutta se oli melkoinen sopimus. Se piti laskea alas tunkilla, köysillä ja paarilla. Ja sinä ajattelet, mikä nöyryytys paavin muulille nähdä itsensä roikkumassa tällä korkeudella, uivan jalat tyhjiössä kuin kukkanahka langan päässä. Ja koko Avignon katsoi häntä!
ellauri342.html on line 195: "Kyllä, lapseni, tulet näkemään hänet", sanoi hyvä paavi hyvin liikuttuneena... Ja koska rakastat tätä rohkeaa petoa niin paljon, en halua sinun enää asuvan kaukana hänestä. Tästä päivästä lähtien liitän sinut henkilööni ensimmäiseksi sinappiksi... kardinaalini huutavat, mutta harmi! Olen tottunut siihen... Tule etsimään meidät huomenna, vespereiden jälkeen, annamme sinulle arvotunnuksesi kapituksemme läsnäollessa, ja sitten... Vien sinut katsomaan muulia, ja sinä tulkaa viiniköynnökseen meidän kahden kanssa... hei! Hei! Mennään! mennä...
ellauri342.html on line 196: -- Kyllä, lapseni, saatat nähdä hänet, sanoi hyvä, ja tähän mennessä hyvin liikuttunut Paavi, ja koska välität niin paljon rakkaasta, en halua sinun niin asua liian kaukana. Tästä päivästä eteenpäin nimitän sinut jäseneksi läsnäolo pääsinappivalmistajan toimistossa... Kardinaalini tekevät protesti, mutta mitä sitten; Olen melko tottunut siihen.... Tule tapaamaan meitä huomenna vesperin jälkeen annamme sinulle toimistosi tunnusmerkit osastomme läsnäollessa ja sitten... Vien sinut katsomaan muuli ja voit seurata meidät viinitarhaan... No, no, tehdään se....
ellauri342.html on line 202: Ja niin, seuraavana päivänä, vespereiden jälkeen, Tistet Vedene astui sisään paavin palatsin pihalle. Kaikki pääpapit olivat siellä, kardinaalit punaisissa kaapuissa, paholaisen asianajaja mustassa sametissa, luostarin apottit pienissä hiiroissaan, kirkon vartijat Saint-Agrico ja kuorokoulun purppuraviitat. Arvo ja Paikalla oli myös arkistopappeja, paavin vartija täydessä asussa kolme vankeuslaitosten veljeskuntaa, Mount Ventoux -eremitit heidän villi ilmeensä ja pieni virkailija, joka seurasi heitä kantaen omaansa kello. Siellä oli myös vyötäröä myöten alastomia lippuveljeksiä sakristalaiset, itävät tuomarin kaavut ja kaikki ja kaikki, jopa pyhän veden annostelijat ja ne, jotka sytyttävät ja ne, jotka sammuttavat, kynttilät... Yksikään niistä ei puuttunut... Se oli hienoa vihkiminen! Kellot, ilotulitus, auringonpaiste, musiikki ja, kuten aina, tamburiinia soittavat fanaatikot johtavat tanssia, tuolla, _sur le pont d'Avignon_.....
ellauri342.html on line 376: Sarja perustuu hyvin, hyvin löyhästi ohjelman tuottaneen sosiaaliantropologin Kathy Reichsin elämään ja romaaneihin. Sen nimihenkilö Temperance Brennan on nimetty Reichsin rikosromaanisarjan päähenkilön mukaan jossa Brennan kirjoittaa menestyneitä mysteeriromaaneja, joissa esiintyy kuvitteellinen kulttuuriantropologi Kathy Reichs.
ellauri342.html on line 429: 25-vuotias astianpesukone Harold "Charlie" Weinberg murhasi Bodenheimin ja 28v Bogeyta nuoremman Ruthin 6. helmikuuta 1954 floppitalossa osoitteessa 97 Third Avenue Manhattanilla. He olivat ystävystyneet hänen kanssaan Villagen kaduilla ja hän tarjoutui antamaan heidän viettää yön hänen huoneessaan muutaman korttelin päässä Bowerystä . Weinberg ja Ruth harrastavat seksiä lähellä pinnasänkyä, jossa 62-vuotias humalainen Bodenheim näyttää nukkuvan. Bodenheim nousee, haastaa Weinbergin ja he alkavat kaxintaistelun. Weinberg ampuu Bodenheimia kahdesti rintaan. Hän lyö Ruthia ja puukottaa häntä neljä kertaa selkään. Jälkeenpäin Weinberg tunnusti kaksoismurhan, mutta sanoi puolustuksekseen: "Minun pitäisi saada mitali. Tapoin kaksi kommunistia ." Weinberg tuomittiin hulluksi (sosiopaattiseksi) ja lähetettiin mielisairaalaan. Meidän päältäladattava AEG pyykinpesukone hajosi 13 vuotta uskollisesti palveltuaan. Nyt sen tilalle tulee uusi päältäladattava AEG pyykinpesukone jonka suunniteltu kestoikä on 6-8 vuotta. Edellinen Siemens-merkkinen kesti yli 20 vuotta. Näin se homma etenee. Kuljetusfirma lähetti yhden rimpulan narukaulan nokkakärryillä tuomaan 100kg konetta lumihangessa. Siihen se jäi siltä eteisen lattialle odottamaan kevättä.
ellauri342.html on line 436: Into one unconscious jest yhteen tajuttomaan läppään,
ellauri342.html on line 578: Mamie Stoverin kapina on William Bradford Huien vuonna 1951 julkaisema romaani mississippiläisestä nuoresta naisesta, joka menee Hollywoodiin näyttelijäksi. Prostituutioon ajautuneena hän muuttaa Honoluluun, työskentelee bordellissa ja ottaa sen haltuunsa, haastaa prostituoituja koskevat rajoitukset sen jälkeen, kun USA:n asevoimat on kasattu saarelle, ostaa kiinteistöjä ja hänestä tulee varakas sodan voittaja (war profiteer).
ellauri343.html on line 43: Oikeistoknääkkä Antti Tuuri, josta on jo lyhyt tiivistelmä setämieskynäilijöistä kertovassa albumissa 58 syntyi 1944 Kauhavalla Suomen jo solmittua nolon erillisrauhan kärsittyään itänaapurilta rökäletappion. Eli kuulopuheisiin tai suorastaan levottomaan mielikuvituxeen perustuu tääkin iliadi.
ellauri343.html on line 119: elämä ISÄNMAALLE: Tästä romaanista syntyi elokuva Rukajärven tie. Eipäsvaan pikemminkin päinvastoin! Ko. läpyskä on kohennettu romaanixi leffamanuskasta. Siltä se vaikuttaakin kyllä. Antti Tuuri kertoo romaanissaan jatkosodasta, velvollisuudesta ja tyhmänrohkeudesta - äärimmäisistä olosuhteista, joihin maailmanhistorian tapahtumat suomalaisia miehiä heittelivät kuin ajopuita.
ellauri343.html on line 132: "Tie Rukajärveen" (tunnetaan nimikkeillä "Neljäkymmentäyksi: Vastakkainasettelu", "Vyöjitys" ja "Viholinjojen takana") on vuoden 1999 elokuva. Perustuu suomalaisen kirjailijan Antti Tuurin romaaniin ”Elämä on isänmaata varten” (Suomeksi: Elämä isänmalle, 1998). Rukajärvi on kylän ja Rugozeron (Muezerskyn piirikunta Karjalan tasavallan) suomalainen nimi. Elokuva perustuu heinäkuun 1941 tapahtumiin, jotka tapahtuvat Itä-Karjalassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana. Luutnantti Eero Perkolan osasto on määrätty etenemään vihollislinjojen taakse tukemaan myöhemmin kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanin johtaman 14. jalkaväedivisioonan pääjoukkojen etenemistä Rugozeron suuntaan.
ellauri344.html on line 45: Suomessa on pakko alkaa kääntää katsetta sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Venäjä on saanut Ukrainasta jonkinlaisen voiton, kirjoittaa Iltalehden propagandapäällikkö Solmu Mäkelä. Vähävenäläisen valtion yli 600 päivää paxuuntunut sotaromaani alkaa yltyvien, taisteluväsyneiden äänten mukaan lähestyä sitä pistettä, jossa paikallisen Vanhalan tulee lausua: ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Ukraina.”
ellauri344.html on line 205: Jarkko Laine (1947–2006) nousi julkisuuteen runokokoelmalla Muovinen Buddha (1967) ja romaanilla Haamumaili (1968). Hänen varhaisessa tuotannossaan näkyivät vahvasti amerikkalaisen beat-sukupolven ja vastakulttuurin vaikutteet. Runoissa vilisi niin korkeakirjallisia kuin populaarikulttuurisia viittauksia. Laine oli keskeisesti mukana Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijaryhmässä, jonka toimintamuotoihin kuuluivat hämmentävät, monitaiteiset live-esiintymiset, monistettu Aamurusko-lehti sekä radio-ohjelmasarja Maanalaista menoa.
ellauri344.html on line 220: Sodan jälkeen Laine oli Punalippu-lehden toimittajana ja varapäätoimittajana. Laine toimi vuosina 1978–1984 Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtajana. Hän suomensi myös muun muassa ukrainalaisen Taras Ševtšenkon ja venäläisen Nikolai Nekrasovin runoja sekä käänsi Kalevalan venäjäksi. Juho Laine kirjoitti runon Luoja suojaa Suomen nientä. Reino Laine kirjoitti laudanpätkään "ETEN - TAKSE". Seija Laine on aivan pähkinöinä Tuomaan markkinoista. Hiljaa juuri kuin Lammen Laine / syntyi leipuri Hannikainen / Hämeen linnassa torin varrella / parhaalla kauppapaikalla.
ellauri344.html on line 292: The Best Exotic Marigold Hotel on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut John Maddenin ohjaama draamakomedia. Jonkinlainen Kaupunginteatterin vanhuskvartetin brittivastine. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Judi Dench, Celia Imrie, Bill Nighy, Ronald Pickup, Maggie Smith, Tom Wilkinson ja Penelope Wilton. Onnexi nekin taitaa suunnilleen kaikki haukata jo koiranputkea. Huom! Poistunut ohjelmistosta! Elokuva perustuu Deborah Moggachin vuonna 2004 julkaistuun romaaniin These Foolish Things. Tarina kertoo brittieläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään leppoisia eläkepäiviään eksoottiseen ja ”ei niin kalliiseen” Intiaan. Houkutteleva mainos uudistuneesta Marigold Hotellista kädessään ja upeat visiot antoisista eläkepäivistä mielessään, he saapuvat paikkaan, joka onkin vain kuori entisajan loistostaan.
ellauri345.html on line 52: Kantin "moraalin metafysiikkaan" perustuva avioliiton määritelmä, jota kerta toisensa jälkeen pidetään esimerkkinä tiukasta mallista tai seniilin äijän myöhäisajan uteliaisuudesta, on ylevin tuote suhteesta, joka on lahjomattomasti totta, tunkeutuu äärettömästi syvemmälle tosiasiaan kuin emotionaalinen päättely tekee. Itse faktasisältö, joka syntyy vain filosofisesta näkökulmasta - tai tarkemmin sanottuna: filosofisesta kokemuksesta - pysyy molemmille suljettuna, mutta missä toinen johtaa pohjattomaan, toinen osuu juuri siihen maahan, jossa todellinen tieto muodostuu. Siksi hän selittää avioliiton "kahden eri sukupuolta (Dodi! välihuutaa tähän apokryfinen Päivi Räsänen) olevan ihmisen liitoksi heidän seksuaalisten ominaisuuksiensa molemminpuolisen hallussapidon vuoksi. – Lasten synnyttämisen ja kasvattamisen tarkoitus voi aina olla luonnon tarkoitus, jota varten hän istutti sukupuolten taipumuksen toisiaan kohtaan; Mutta se tosiasia, että naimisiin menneen henkilön on pidettävä tämä päämäärä mielessä, ei vaadi tämän liiton legitiimiyttä; Muuten, jos siitto ja synnytys lakkaisi, avioliitto hajoaisi itsestään." Tietenkin se oli filosofin räikein virhe, että hän ajatteli tämän avioliiton luonteen määritelmän perusteella pystyvänsä osoittamaan sen moraalisen mahdollisuuden, jopa välttämättömyyden, ihan päättelyn avulla ja siten vahvistamaan sen laillisen todellisuuden. Ainoa asia, joka voidaan päätellä avioliiton objektiivisesta luonteesta, on sen turmeltuminen, sillä ristiinsuihkintaa ei voi millään estää (15% linnunpoikasista on käenpoikia) - ja siihen Kant yhtäkkiä tuleekin. Mitä sekin siitä tiesi, sinkku kaappihomo.
ellauri345.html on line 58: Vaikka runoilija uhrasikin kaiken rakastajien onnen pimeille voimille, hänen erehtymätön vaistonsa missasi teloituksen jumalallis-transsendenttisen luonteen. Heidän kaatumisensa tässä olemassaolossa ei varmastikaan voinut olla kaikki - mikä takasi, etteivät he voittaisi juttua korkeammassa oikeusasteessa? Eikö Goethe juuri sitä näyttänyt halunneen ilmaista loppusanoillaan? Siksi FH Jacobi kutsui romaania "pahan kalun nousuksi".
ellauri345.html on line 75: Hölmön väriteorian ilmaantuminen osuu yhteen tämän romaanin kanssa. Goethen magnetismin tutkimus vaikuttaa selvästi itse teokseen. Äijä taisi olla sekoomassa pahasti. G. piti izeään "horoskooppiolentona, joka ryömii maan päällä, jossa maanplaneetta Saturnus seisoo, se vahva tämä-maailmallisuus, joka takertuu maahan 'karkeassa rakkaudessa takertuvin elimin'.
ellauri345.html on line 157: Hiän tunsi kohteliaisuuteeni kätkeytyvän moitteen, ja sain hyvän käsityksen hiänen kasvatuksestaan. Hiän avasi minulle kaksi taivaallista silmää täydellisimmästä, puhtaimmasta sinisestä, läpinäkyvästä ja kiiltävästä; Sitten hiän sanoi ylevällä äänellä, ettei hiän voisi syyttää kunniamiestä, kuten minä näytän olevan, jos hiän suhtautuisi nuorta tyttöä, jonka hiän tapasi yksin maantiellä, kohtaan hieman epäilevästi: hänelle oli varmaan usein käynyt näin; mutta vaikka hiän oli muukalainen, vaikka kenelläkään ei ollut oikeutta tutkia hiäntä, hiän pyysi häntä uskomaan, että hiänen matkansa tarkoitus voisi olla olemassa mitä tunnollisimmalla rehellisyydellä. Syyt, joista kukaan ei voinut selittää, pakottivat hiänet kantamaan käpyään ympäri maailmaa. Hiän oli havainnut, että hiänen sukupuolensa pelätyt vaarat olivat vain kuvitteellisia ja että naisen kunnia, jopa valtatieryöstöjen keskuudessa, oli vaarassa vain, jos hiänen sydämensä ja periaatteensa olivat heikkoja. Eli syy on aina naisessa, hiänen ei pitäisi räpsytellä silmiään ja lankeemuxeen houkutella miespoloja.
ellauri345.html on line 161: Vastasin, että minulla ei ollut epäilystäkään heidän hyvästä taustastaan, enkä myöskään heidän kunnioitettavasta käytöksestään. Säälin hiäntä vain, että jokin välttämättömyys pakottaa hiänet palvelemaan, koska hiän näyttää niin arvoiselta löytää palvelijoita; ja että vilkkaasta uteliaisuudestani huolimatta en halunnut tutkia hiäntä syvemmälle, eli en välttämättä halunnut bylsiä hiäntä, vaan halusin vakuuttaa itselleni hiänen läheisemmän tuttavansa kautta, että hiän oli kaikkialla yhtä huolissaan maineestaan kuin hyveistään. Nämä sanat näyttivät taas satuttavan hiäntä, koska hiän vastasi: Hiän piilottaa nimensä ja isänmaansa nimenomaan maineensa vuoksi, joka lopulta sisältää yleensä vähemmän todellista kuin olettamusta. Jos hiän tarjoaa palvelujaan, hiän voi näyttää todistukset viimeisistä taloista, joissa hiän on tehnyt jotain, eikä salata sitä, ettei hiän halua kuulustella isänmaataan ja perheestään. Anna heidän sitten päättää ja sitoutua taivaalle tai sanalleen koko elämänsä viattomuudesta ja rehellisyydestään.
ellauri345.html on line 277: Riittää Kulliverbin tavoin poimia yksikin näistä Gundolfin kääpiölauseista, huolimatta sen horjuvista sofismista, ja pohtia sitä rauhallisesti. "Vain" avioliitossa "kiistetään... kaikki ne viehätykset ja vastenmielisyydet, jotka syntyvät ihmisen jännityksestä luonnon ja kulttuurin välillä, tästä kaksinaisuudesta: siitä, että verellään hän rajoittuu eläimeen, sielullaan jumaluuteen... Ainoastaan avioliitossa kahden ihmisen kohtalokkaasta ja vaistomaisesta liitosta tai erottelusta... laillisen lapsen käsityksen kautta tulee pakanallisesti sanottuna mysteeri, kristillisin termein sakramentti. Avioliitto ei ole vain eläimellinen teko, vaan myös maaginen teko, loitsu." Eli ei siis vaan geenejä vaan "omaan kuoreen" liittyviä meemejä. (Nää on meille moosexenuskoisille tosi tärkeitä, ette arvaakaan!)
ellauri345.html on line 396: Tämä tuo Ottilien hahmon esiin. Tässä romaani näyttää näkyvämmin kasvavan myyttisen maailman ulkopuolelle. Sillä vaikka hän joutuisikin pimeiden voimien uhriksi, hänen syyttömyytensä määrää hänet tähän kauheaan kohtaloon vanhan vaatimuksen mukaisesti, että uhri on moitteeton. Vaikka tämän tytön figuuri ei edusta siveyttä, siinä määrin kuin se voi johtua henkisyydestä - pikemminkin tällainen koskemattomuus Lucianessa on melkein moite - hänen täysin luonnollinen käytöksensä täydellisestä passiivisuudestaan huolimatta tekee Ottilien eroottisista puolisfääreistä juuri sopivat, tämä syrjäinen syrjäisyyteen asti. Wernerin sonetti sanoo sen myös tunkeilevalla tavallaan: Mikään tietoisuus ei suojele tämän lapsen siveyttä. Mutta eikö heidän ansionsa ole vain niin paljon suurempi?
ellauri345.html on line 406: Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri345.html on line 408: Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina. Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri345.html on line 416: Kun Ottilie kuolee anorektikkona, hän on romaanissa ilmaissut kuinka ruoka usein vastusti häntä myös onnellisempina aikoina. Ottilien olemassaolo, jota Gundolf kutsuu pyhäksi, ei ole niinkään pyhittämätön, koska hän olisi tehnyt rikoksen hajoavaa avioliittoa vastaan, vaan pikemminkin siksi, että hän on ulkonäöltään ja muuttuessaan kohtalokkaan väkivallan kohteena aina kuolema, tekemättä päätöksiä hänen elämänsä jatkuu. Tämä syytön, syytön asuminen kohtalon avaruudessa antaa hänelle ohikiitävissä katseissa jotain traagista.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 429: Siksi mikään taideteos ei saa näyttää elävältä täysin kielletyllä tavalla muuttumatta pelkäksi illuusioksi ja lakkaamatta olemasta taideteos. Hänen sisällään kuohuvan elämän täytyy näyttää jäätyneeltä ja ikään kuin vangituksi hetkessä. Tämä olento hänen sisällään on puhdasta kauneutta, puhdasta harmoniaa, joka tulvii kaaosta - ja itse asiassa vain tätä, ei maailmaa - vaan näyttää vain elävöittävän sitä, kun "se" virzaa "sen" läpi. Se mikä pysäyttää tämän ilmeen, karkottaa liikkeen ja häiritsee harmoniaa, on ilmeetön. Että elämä perustaa mysteerin, tämä jähmettyminen teoksen sisältöön. Samoin kuin käskevän sanan keskeyttäminen pystyy tuomaan totuuden esiin naisen välttelystä juuri siellä, missä se keskeyttää, niin ilmeetön pakottaa vapisevan harmonian säilymään ja jatkaa sen vapinaa vastalauseillaan. (Eli naisen "ei" tarkoittaa oikeasti ehkä, ja "ehkä" kyllä!)
ellauri345.html on line 453: Niinpä hän ajoittain muistelee romaanin parissa tekemänsä työtä sanoilla: "Ihminen on tarpeeksi onnellinen, jos voi näinä myrskyisänä aikoina turvautua hiljaisten intohimonien syvyyksiin."
ellauri345.html on line 454: . Romaania käsittelevässä kirjeessään Zelter kirjoittaa Goethelle: löytyihän sulla loppuviimexi tähän tarkoitukseen sopiva kirjoitustapa, joka on kuin kirkas elementti, jonka ketterät asukkaat uivat toistensa läpi räpytellen tai tummentuen, liikkuen ylöspäin. ja alas eksymättä tai exymättä. Se, mitä Zelterin koskaan tarpeeksi arvostetulla tavalla ilmaistaan, havainnollistaa, kuinka runoilijan kaavamainen, lumoava tyyli muistuttaa lumoavaa refleksiä vedessä. Ja tyylin lisäksi se osoittaa tuon "ilojärven" merkityksen ja lopulta koko teoksen merkityksen. Aivan kuten näennäinen sielu ilmestyy epäselvästi, houkuttelee viattomalla selkeydellä ja johdattaa alas syvimpään pimeyteen, niin myös vesi osallistuu tähän outoon taikuuteen. Koska se on toisaalta musta, tumma, käsittämätön, mutta toisaalta heijastava, selkeä ja kirkastava. Tästä vesiaiheesta lähtee Benjyn sanamylly taas pyörimään:
ellauri345.html on line 460: Ottilienin kauneutta määräävän illusion kanssa epäolennaisuus uhkaa edelleen pelastusta, jonka ystävät saavat taisteluistaan. Sillä jos kauneus on ilmeistä, niin on myös sovinto, jonka se myyttisesti lupaa elämää yes kuolemassa. Heidän uhrauksensa olisi yhtä turhaa kuin heidän kukoistuksensa, ellei heidän sovintonsa olisi sovinnon näyte. Itse todella todella sovinto on olemassa vain Jumalan kanssa. Jos siellä on sovitettu itsensä kanssa yes vain siten voi sovittaa itsensä hänen kanssaan, niin näennäiselle sovinnolle on ominaista halu sovittaa heidän kanssaan ja vain siten sovittaa heidän Jumalan kanssa. Jälleen kerran tämä näennäisen sovinnon yes todellisen sovinnon välinen suhde kohtaa romaanin yes novellin kontrastin.
ellauri345.html on line 470: Siksi että se voi tarkoittaa niin paljon, siksi se tarkoittaa niin paljon. Tuon rakkauden katkeaminen paljastaa ytimekkäämmin, että jokaisen itsestään kasvaneen rakkauden on tultava tämän maailman herraksi: oli se sitten luonnollinen lopputulos, yhteinen - nimittäin tiukasti samanaikainen - kuolema, tai olkoon se yliluonnollisen pitkäkestoinen, avioliitto. Goethe sanoi tämän novellissa, koska yhteinen valmius kuolemaan jumalallisen tahdon kautta antaa rakastajille uuden elämän, vaikka menettävät oikeutensa vanhaan oikeistoon. Tässä hän näyttää kahden pelastetun elämän samassa mielessä, jossa avioliitto on pelastettu hurskaille; Tässä parissa hän edusti todellisen rakkauden voimaa, jota hän kieltäytyi ilmaisemasta uskonnollisessa muodossa. Sitä vastoin romaanissa on kaksinkertainen epäonnistuminen juuri tällä elämänalueella.
ellauri345.html on line 472: Hän ei halunnut antaa runoilijalle vähintäkään omia oikeuksiaan. Avioliitto ei voi olla romaanin keskipiste missään mielessä. Lukemattomien muiden tavoin Hebbel oli tässä täysin väärässä sanoessaan: "Yksi puoli Goethen valinnaisista yhteyksistä on jäänyt abstraktiksi; nimittäin avioliiton mittaamattomasta merkityksestä valtiolle ja ihmiskunnalle on vihjattu argumentoivalla tavalla, mutta se ei soi esityksessä, mikä olisi kuitenkin ollut mahdollista ja olisi suuresti vahvistanut vaikutelmaa koko teoksesta. Ja aiemmin "Maria Magdalenan" esipuheessa; "Kuinka Goethe, joka oli ehdottomasti taiteilija, suuri taiteilija, saattoi tehdä niin loukkauksen sisäistä muotoa vastaan valinnaisissa affiniteeteissaan, että hän, toisin kuin hajamielinen dissekteeri, toi anatomiseen teatteriin automaatin todellisen ruumiin sijasta. Omalaatuista. "En voinut selittää sitä tosiasiaa, että hän solmi turhan, jopa moraalittoman avioliiton, kuten Eduardin ja Charlotten välillä, hänen kuvauksensa keskipisteessä ja käsitteli ja käytti tätä suhdetta ikään kuin se olisi täysin päinvastainen, täysin laillinen."
ellauri345.html on line 480: Ja täten esihistoria, jonka Goethe suunnitteli romaanille, on todistus mitä erehtymättömimmistä tunteista. Eduard ja Charlotte ovat rakastaneet toisiaan ennenkin, mutta molemmat solmivat mitättömän avioliiton ennen kuin he olivat laillisesti yhdistyneet. Ehkä vain tällä tavalla se voisi jäädä hämärään, missä virhe on molempien puolisoiden elämässä: joko edellisessä päättämättömyydessä tai nykyisessä uskottomuudessa.
ellauri345.html on line 510: Saman vuoden elokuussa Goethe kirjoitti lopullisen version kolmannesta luvusta Elective Affinitiesin toisesta osasta, jossa Ottilien päiväkirjassa sanotaan: "Ajatus muinaisista kansoista on vakava ja voi näyttää kamalalta. He kuvittelivat esi-isänsä suurissa luolissa istumassa valtaistuimilla ympäriinsä, hiljaisessa keskustelussa. He nousivat seisomaan ja kumarsivat tervetulleeksi sisään tulleen tulokkaan, jos tämä oli tarpeeksi arvokas. Eilen, kun istuin kappelissa ja näin useita muita istuvan ympärilleni veistettyä tuoliani vastapäätä, tuo ajatus vaikutti minusta hyvin ystävälliseltä ja siroilta. Mikset voi istua? Ajattelin itsekseni istua hiljaa ja uppoutuneena sinuun pitkään, pitkään, kunnes vihdoin tulevat ystävät, joille nouset ylös ja näytät heille paikkansa ystävällisellä kumartamalla."
ellauri345.html on line 598: Kun meistä vähin erin tulee energeettisesti kevyempiä ja värähtelemme korkeammalla värähtelytasolla, meidän on opittava erottamaan toisistaan keitä olemme ja keitä emme ole. EMME ole ehdollinen egomme emmekä kehomme, vaan ME OLEMME HENKIÄ. Olemme niin sanotusti jumalallista älyä. Tästä ei pidä egon ylpistyä, se on ihan normaalia. Kun sielu "suutelee" universaalia tietoisuutta, muoto syntyy juuri tuossa kohdassa, nimenomaan juuri tuossa kohdassa (näyttää kuvasta). Jotain syntyy. Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Ilman niitä ei ole koko taidetta.
ellauri345.html on line 706: Juu pyhää henkeä ja kirkonmenoja ei enää tarvita kun on tää mainosten turvottama interweb ja suorasoittosarrjat. Mainoxet on korvanneet rukouxet ja siunauxet ja some kirouxet. Muuta moraalia ei tarvita kuin looking out for number one, markkinavoimat pitävät huolen lopusta. Jokainen pikku sielu haluaa 8 sekunnin julkisuutensa. Unelma on tulla pyhimyxexi eli julkkixexi, jollei suorastaan tule jackpot ja pääse oligarkkien olympoxen jäsenexi. Toivo ja unelmoi, ora et labora, niin kaikki on sulle mahdollista vielä tässä elämässä, joka valitettavasti on sun ainoa. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, luota sydämmees vaan!
ellauri346.html on line 82: Perinteen mukaan joka vuosi 31. joulukuuta Zhenya Lukashin ja hänen ystävänsä Pavel ja Alexander menevät kylpylään. Eräänä päivänä, jo vanhuudessa, Zhenya rikkoo tämän perinteen, ja hänen sijaansa Pavel kutsuu Zhenyan ja Galyan pojan Kostjan Sandunyyn. Pavel pakottaa Lukashin Jr:n juomaan vodkaa huolimatta siitä, että Kostya on ehdottomasti kielletty juomasta, ja Kostya, joka on tullut erittäin humalassa, ei enää muista mitään muuta.
ellauri346.html on line 189: Jotkut uutiskanavat, kuten palestiinalainen uutistoimisto Wafa, raportoivat : "Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson sanoo, että Israelilla on oikeus tehdä kansanmurha, ennen kuin hän oikaisee itsensä sanomaan oikeutta itsepuolustukseen." Toiset käyttivät tarkempaa ilmaisua, kuten "melkein ehdottaa" tai "sanoo vahingossa", kuten Middle East Eye ja suuri pakistanilainen sanomalehti Dawn.
ellauri347.html on line 52: Siinä Ontto Eskolan De Senectute kirjan motto vanhuudesta. Nythän Ontto on jo vainaja. Pääsi kazomaan onko toisenlaista rajan takana. Huono motto, mitä toi spuge Dylan muka siitä tiesi, kun ei kokeillut. Pahoin alkoholisoitunut Thomas oli 39-vuotias kuollessaan vuonna 1953 New Yorkissa. Valot sammuu haju jää.
ellauri347.html on line 96: Laulun mielenkiintoinen teksti liittyy 1845 syntyneen Martti Rautasen elämäntyöhön. Hän oli ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä Ambomaalla. Kahden maan kansalaisuus liittyy paitsi hengellisen ja maallisen kodin tematiikkaan myös aivan maalliseen useassa kulttuurissa elämiseen. Rautanen oli taustaltaan inkeriläinen. Lähtiessään 1800-luvulla Namibiaan hän oli Venäjän kansalainen ja saksalaisen kanssa naimisissa. Rakkaudentunnustukset hän kirjoitti päiväkirjaansa venäjäksi, Löytty kertoo. Löyttykin on 2 maan kansalainen, Suomen ja Ambomaan. Sen molemmat tyttäret on naineet neekerit.
ellauri347.html on line 166: Greenberg tunnetaan parhaiten osittain omaelämäkerrallisesta bestseller-romaanista En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964). Se sovitettiin vuoden 1977 elokuvaksi ja saman vuoden 2004 näytelmäksi.
ellauri347.html on line 168: Hän sai juutalaisilta Harry and Ethel Daroffilta Memorial Fiction Award -palkinnon sekä National Jewish Book Award -palkinnon kaunokirjallisuudesta vuonna 1963 hänen debyyttiromaanistaan Kuninkaan henkilöt (1963) juutalaisen Yorkin linnassa vuonna 1190.
ellauri347.html on line 176: Samaan tapaan kuin romaanissa, Greenbergillä diagnosoitiin skitsofrenia. Tuolloin erottumaton skitsofrenia oli kuitenkin usein epämääräinen diagnoosi, joka annettiin potilaalle tai potilastietojen osastolle pääasiassa muista kuin lääketieteellisistä syistä, mikä olisi voinut kattaa minkä tahansa määrän mielensairauksia. ahdistuneisuudesta masennukseen.
ellauri347.html on line 210: 2004 Elfriede Jelinek Itävalta "hänen musiikillisesta äänivirrasta ja vastaäänistä romaaneissa ja näytelmissä, jotka poikkeuksellisella kielellisellä innolla paljastavat yhteiskunnan kliseiden absurdiuden ja niiden alistavan voiman"
ellauri347.html on line 282: Toinen tapahtuma oli vielä suurempi: Ensimmäinen maailmansota 14, hän näki äärimmäisyydet, mihinnationalismi voisi mennä. (Tai no ei, paras eli genosidi oli vielä edessä.) Hän kuuli ympärillään viestin: Me (saksalaiset tai enemmän nimenomaan kristityt saksalaiset) olemme mahtavia; He (englantilaiset ja heidän liittolaiset) ovat halpoja palkkasotureita. Viha, "sotahysteria" pelotti häntä, niinkuin toki pitäisi.
ellauri347.html on line 298: Hyvä esimerkki sosioekonomisesta determinismistä, ala Marx, on perinteinen keskiajan yhteiskunta. Aivan kuten mezämurmelit, harvat ihmiset Keski Ajalla tarvitsivat uraneuvontaa: Heillä oli kohtalo, Olemisen suuri ketju riitti kertomaan heille mitä tehdä. Periaatteessa, jos isäsi oli talonpoika, sinä olla talonpoika. Jos isäsi olisi kuningas, se sinusta tulisi, paizi jos olet pikkuveli tai tyär. Ja jos olisit nainen, niin naisilla oli vain yksi rooli, tai no, 2 (madonna ja huora).
ellauri347.html on line 323: Ihminen syntyy luonnonfriikkinä, joka on luonnossa ja kuitenkin luulee ylittävänsä sen. Hänen on löydettävä toiminta- ja päätöksentekoperiaatteet korvata vaistojen periaatteet. Hänellä on oltava suuntautumiskehys mikä antaa hänelle mahdollisuuden järjestää johdonmukaisen kuvan maailmasta ja hyvä peruskunto johdonmukaisiin toimiin. Hänen on taisteltava paitsi vaaroja vastaan kuolemaan, nälkään ja loukkaantumiseen, mutta myös toista vihaa vastaan, joka on nimenomaan inhimillinen: hulluksi tuleminen. Toisin sanoen hänen on pakko suojella itseään paitsi henkensä menettämisen vaaralta myös mielensä menettämisen vaaraa vastaan. (Fromm, 1968, s. 61) Siinä me shrinkit olemme kuvassa mukana!
ellauri347.html on line 381: Fromm sanoo, että neljä ensimmäistä suuntaa (jota muut saattavat kutsua neuroottisesti pahoixi) elävät saantitilassa. He keskittyvät kuluttavasti teemoihin hankkiminen, omistaminen, raha... Ne määritellään sen mukaan, mitä heillä on. Fromm sanoo että "Minulla on se" on taipumus muuttua "sillä on minut", ja meitä ohjataan luomaan ja varjelemaan meidän omaisuutta! Tuottava suuntautuminen sen sijaan elää oleminen tilassa. Ich bin nur. Se, mitä olet, määrittää toimintasi tässä maailmassa. Sitä elää ilman maskia, elämän kokeminen, ihmissuhde, oma itsenäsi oleminen. Ihanaa. Ettekö tiedä kuka olen? Olen kiro... (en minä jaxa...)
ellauri347.html on line 398: Mutta on olemassa toisenlainen henkilö, jota hän kutsuu nekrofiiliseksi -- kuoleman rakastajat. Heillä on intohimoinen vetovoima kaikkeen, mikä on kuollut, rappeutunut, mädäntynyt, sairas; se on intohimo muuttaa se mikä on elossa johonkin elottomaan; tuhota vuoksi tuhoaminen; yksinomainen kiinnostus kaikkeen, mikä on puhtaasti mekaanista. Se on intohimo "revimään eläviä rakenteita."
ellauri347.html on line 575: Ello ympyräsuu nekrofiili ja sen hunky jumalinen Jerry Cotton kaveri puolustivat eilen oikeutta, nimittäin omaansa jakaa kuolemanrangaistuxia, koska "eräät on välttämättä poistettava muonavahvuudesta vielä toisiakin suuremmasta pahuudesta," esimerkkinä joku ruandalainen genosidi, joka ei ole jenkki edes. No niitä varten on CIAn pikaoikeus. "Nämä tytöt ansaizevat saada oikeutta," joka siis on retributiivista eli takaisinmaxua, silkkaa kostoa. Siinähän juutalaisten Jehova on aina ollut hyvä, witness vaikka Gazan genosidi. Tytöt irvistelevät kiitollisina lahonneista kalloistaan. It's payback time!
ellauri348.html on line 100: Toivo on kasvun и сущие иmas ten katkesta pratunames desta vapaasomise young, kaka murtas stiert is muuttaa katun hom tomaan vehreäksi valomksi Tun koton cotata sau indana sydämessä. Se on peräisin rikkausta sisäisenä maailmaan, kundeet suilla katsotaan ilman sponsorointia tat pelos Tons on kaum aurunk on valoa, intohimoa is perustavanaatusts susigtas, nha con laman kukoistamaan. Toivet unelmat is fattamus savat rauttimaan is elämään täydemmin. Kippumatta aina milkisins vaikeukinisimenu löytää, jokin alku, sokin näkymä avautuu, is on mahdollinis löytää plasy pois vaikeuksista löytyy aina. Tarkeinta on pitää luissti kanai toivosta ja kohdata tulevaisuus Toiveaune, haaveet, mtohimon pyrkimyksemme ovat mahtavia voimia, jotta meillä on käytettavana tu levaisuuden rakentamiseen. Ne ovat voimia, jotka luovat tulevaisuuden, kuvailee toivoa japanilamen tilosofi, rauhankuvatus vätys Datsun Isuzu.
ellauri348.html on line 108: Runoilija Alexander Popen mukaan toivo on universaalia, jopa vaistomaista tunnetta, joka virtaa ikuisuudesta, ihmisen sydämestä. Elämässä on monia lannistavia hetkiä, jolloin tarvitaan toivos tuomaan vahvuutta ja tahtoa siirtyä eteenpäin. Se antaa vankkaa uskoa siihen. että tämän päivän vaikeudet jäävät taakse ja tulevaisuus tuo parempaa tullessaan. Toiveikas uskoo huomiseen ja haluaa toivoa hyvää toisille, vaikka hänellä ei olisi mitään keinoja auttaa heitä. (Höh, izekäs toiveikas ei toivo mitään sellaista, sehän veisi siltä izeltään resuja ja antaisi kilpailijoille paremmat mahixet.)
ellauri348.html on line 111: luodaan uutta tai kuvitellaan jotain, joka halutaan saavuttaa. Se on maailmankaikkeuden uusiutuvaa energiaa, joka innostaa meitä, ettemme menettäisi luottokelpoisuuttamme ja Lidlin äpin suomia etuilumahixia. Toivo ajaa angloamerikkalaisen kaivosfirman poraamaan aapasuolla koereikiä vaikka Suomen laki kieltää kaivostoiminnan luonnonpuistossa. Mutta kaivosfirma toivoo että Suomen laki voi tässä kohin vielä muuttua. Suomen NATO-jäsenyys vahvistaa sen toivoa. Toivo on kaikkien saatavilla, eikä se esitä mitään oletuxia, vaatimuxia, ratkaisuja eikä tarkasteluja. Se ei pidä parempana ketään, eikä vahdi oletko riittävän hyvä toivomaan. Kell onni on, se onnen jakakoon, levittäköön legginsit levälleen joululahjaxi takaa maistuvalle ruskealle matupojalle.
ellauri348.html on line 219: Françoise Sagan (syntynyt Françoise Delphine Quoirez; 21. kesäkuuta 1935 – 24. syyskuuta 2004) oli Ranskalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja käsikirjoittaja. Sagan tunnettiin teoksistaan, joissa oli voimakkaita romanttisia teemoja, joihin sisältyi varakkaita ja pettyneitä porvarillisia hahmoja. Hänen tunnetuin romaaninsa oli hänen ensimmäinen – Bonjour Tristesse (1954) – joka kirjoitettiin hänen ollessaan teini.
ellauri348.html on line 223: Salanimi "Sagan" otettiin hahmosta Princess de Sagan homo-Proustin kirjassa À la recherche du temps perdu, joka julkaistiin vuonna 1954, kun hän oli 18-vuotias. Se oli välitön kansainvälinen menestys. Romaani käsittelee nautinnonhaluisen 17-vuotiaan Cécilen elämää ja hänen suhdettaan poikaystäväänsä ja leskeksi jääneen playboy-isänsä kanssa.
ellauri348.html on line 226: Yhdysvalloissa matkustamisesta kiinnostuneena hänet nähtiin usein Truman Capoten ja Ava Gardnerin kanssa. Ajaessaan Aston Martin -urheiluautoaan 14. huhtikuuta 1957 hän joutui onnettomuuteen, joka jätti hänet koomaan joksikin aikaa. Hän rakasti myös ajamista Jaguar -autollaan Monte Carloon uhkapelisessioille.
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 266: Jesse James ei ollut sankari, vaikka romaaneissa kuvattiin, eikä hänellä ollut hyväntekeväisyyttä edistävää Robin Hood -kompleksia kuten jotkut ovat saattaneet ehdottaa. James yhdessä vanhemman veljensä Frankin kanssa pyrki rikastumaan rikkomalla kaikkia sääntöjä. Wannabe jengin jäsen tappoi tämänp ahamaineisen etelävaltiolaisen rosvon, kun hän suunnitteli seuraavaa pystyryöstöään.
ellauri348.html on line 315: Snyderin aikuisten toivo-asteikko sisältää 12 kysymystä; 4 mittaa "ajattelupolkuja", 4 mittaa "virastoajattelua" ja 4, jotka ovat vain täyteaineita. Kukin koehenkilö vastaa kuhunkin kysymykseen 8-pisteen asteikolla. Teoria korostaa toimijuutta eli luuloa, että omaan elämäänsä voi vaikuttaa seppoilulla. Se pitää sisällään innostavaa energiaa. Reitin uudelleen laskemista edeltää sisäinen puhe, joka vahvistaa käsitystä omasta kyvykkyydestä. Myönteisen sisäisen puheen avulla pystytään tuottamaan 1 tai useampia vaihtoehtoja. Tavoitteet ovat lyhyen tai pitkän tähtäimen tavoitteita. Mitäh, Seija istuu paskalla yläkerran vessassa. "Löydän kyllä keinon miten korjaan tämän!" Kiiruhdan kissankuistin vessaan, vaikka se on ahtaampi. Kun vain ehtisi!
ellauri348.html on line 324: Olen menestynyt aika hyvin elämässä. Ponnistelen voimakkaasti tavoitteitani kohti. Voin ajatella monia tapoja päästä pois tukalasta tilanteesta. Täytän ne tavoitteet, jotka asetin izelleni. Voisi luulla että nämä mittaisivat enempi omahyväisyyttä ja macchiavellismia. Mutta nimenomaan nehän juuri ovatkin sitä Pirjo "Säi-säi" Winterin mainostamaa toivoa!
ellauri348.html on line 334: Vaikka toivoa ja optimismia pidetäänkin synonyymeina, korostaa toivo optimismia enemmän tavoitteita, jotka ovat yhteydessä elämän merkityxen tunteeseen. No tulihan sekin sieltä lopulta, se "merkitys". Outo väite muuten että toivo olisi jotenkin pyrkyrimäisempää kuin optimismi. Toivo nimenomaan koskee asioita joita ei voi ize valita. Tahto on aloitteellista, toivo ei, se on riippumatonta tahdosta. Sadetta tai vaalivoittoa voi toivoa, muttei tahtoa, ainakaan ellei ole Donald Trump. Jotain kummallista käsitteiden vääntelyä on tässä talousliberaaleilla. No sehän johtuu siitä että American Dream on juuri tuollainen tombola, jossa enintään voi yrittää salaa jarruttaa onnenpyörää omalla kohdalla.
ellauri348.html on line 363: Paavin runossa Eloisa tunnustaa tukahdutetun rakkauden, että hänen kirjeensä on herännyt uudelleen. Hän muistelee heidän entistä yhteistä elämäänsä ja sen väkivaltaisia seurauksia vertaamalla "nuhteeton Vestalin" onnellista tilaa omaan menneisyyden intohimon ja surun uudelleenelämiseen. Sen muisto muuttaa maiseman synkäksi "ja hengittää ruskeampaa kauhua metsään" (rivi 170). Sen mezän uumeniin. Se häiritsee hänen uskonnollisten virkojensa suorittamista, missä Abelardin kuva "varastaa Jumalani jalkoväliin" (rivi 267). Mutta koska heidän väliset suhteet ovat hänelle nyt munattomana mahdottomia, hän neuvoo hiäntä pyyhkimään hänet muististaan ja odottaa kuoleman vapautumista, kun "yksi ystävällinen hauta" yhdistää heidät (rivi 343).
ellauri348.html on line 375: On pääteltävä, että "voi olla ehkä tehdä hyvä elokuva huonosta romaanista, mutta ei koskaan hyvästä." Arvostettujen ja hyvin rahoitettujen TV-sarjojen nousun myötä 2000-luvulla television kulta- aikana pidetyssä televisiosarjassa jotkin aiemmin kuvaamattomiksi pidetyt teokset ovat läpikäyneet visuaalisia mukautuksia. Pitkään kuvaamattomina pidettyjen teosten joukossa on lopulta onnistuneesti kuvattu Taru sormusten herrasta, Watchmen ja Gerald's Game.
ellauri348.html on line 377: Charlie Kaufmanin sanoinkuvaamattoman seko romaani Antkind (2020) on tollanen kuvamaton. Neuroottinen epäonnistunut elokuvakriitikko B. Rosenberger Rosenberg törmää siihen, mikä saattaa olla ihmiskunnan historian suurin taiteellinen saavutus: kolmen kuukauden mittainen elokuva, joka sisältää aikataulutetut nukkumis-, ruokailu- ja vessatauot, joka otti kirjailijaltansa, psykoottiselta afrikkalais- amerikkalaiselta mieheltä nimeltä Ingo Cutbirth, 90 vuotta saada loppuun. B. tekee tehtäväkseen näyttää sen muulle ihmiskunnalle. Mutta elokuva tuhoutuu, kun hän pysähtyy juomaan soodaa, jättäen jäljelle vain yhden ruudun, josta B:n on jotenkin yritettävä palauttaa mieleen elokuva, joka saattaa olla sivilisaation viimeinen suuri toivo. Romaani kasvaa kattamaan laajan valikoiman käsitteitä ja juonilinjoja. B. on pakkomielle todistaa poliittisesti korrekti bona fides, kehua suhteestaan mustaan sitcom-tähteen ja hänen jatkuvasta käytöstään harvinaista ei-binääripronominia "thon". Tämä sivu ei ole saatavilla muilla kielillä, mutta aika samantapaisesta Markus Leikolan yhtä flopanneesta tiiliskivestä voisi olla apua.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri348.html on line 451: Minä ja Morrison on Kata Kärkkäisen esikoisromaaniin perustuva elokuva vuodelta 2001. Elokuvan on ohjannut Penkku Penkku peffa lenkku. Elokuvaa on kutsuttu toiseksi osaksi Levottomat jalat -trilogiasta, jonka ensimmäiseksi osaksi on nimitetty Levottomat jalat (2000) ja kolmanneksi osaksi Levottomat jalat 3 (2004). Elokuvilla ei kuitenkaan ole muuta yhteistä Levottomiin jalkoihin kuin tuotantoyhtiö. Minä ja Morrison -elokuvan tunnuskappale on Anssi Kelan ”Milla”, joka oli pitkään Suomen singlelistan ykkösenä. Mun täytyy kävellä näin, mulla on levottomat jalat. Irina Björklund sai Millan roolista parhaan naispääosan Jussi-palkinnon.
ellauri348.html on line 842: Self-Efficacy: The Exercise of Control on Albert Banduran vuonna 1997 kirjoittama psykologian kirja itsetehokkuudesta eli ihmisen uskosta omaan pätevyyteen. Jatko-osa: Izetyydytyxestä eli ihmisen uskosta omaan kätevyyteen jäi alle julkaisukynnyxen.
ellauri348.html on line 1095: Hän ottaa vastuun toimistaan silloinkin kun se sattuu omaan nilkkaan.
ellauri349.html on line 54: Eski piti ize esseekokoelmaansa Erektio Albertinkadulla merkittävänä. Vieläkin vaikea nähdä mixi Eski pitää Pipsa Pallasvesaa merkittävänä. Kenties se muistuttaa Eskin palvomaa Iisa-äitiä. Iisa äiti oli jostain Kajaanista. Pipsa Kauhia on Lapin noita Rovaniemeltä. Liisa Karhusen porukat oli Iisalmen Pörsänmäeltä, mikä on kaunisteltu Persemäki. Kiskot ovat vieneet Hyvinkään kultahatun Etelä-Helsinkiin ja meidät pohjoisemmaxi. Bulevardilla on paljon julkkisnaapureita. Saarisen ei ole tärkeää ymmärtää mitään, kuha pelittää. Science of The Better putkiaivoille. Olisikin vaikea ymmärtää mikä sai Eskin pikku pilin Albertinkadulla seisomaan. Pipsan tissiliivitkö tyynyllä vaiko oranssi tuhero? Pipsan ikä on tarkoin varjeltu salaisuus. Vozrast' zhenschiny - sekret. Kyllä se on arviolta 10 vuotta Esaa vanhempi. Hizi se on pian pushing ninety! Värjääköhän se harmaat pillukarvansakin oransseixi, vai onko se vallan kalju sieltä? Sen jalkovälissä voi olla jo enemmän kuin 1 ryppy.
ellauri349.html on line 107: Rakkauden koetus: esseeromaani. Suomentanut Tomi Snellman. WSOY, Helsinki, 2005
ellauri349.html on line 153: Eskin tunnetotuudet kaihtavat exaktia formulointia. Onkohan tässä kirjassa yhtään ajatusta, vaiko vain näitä klisheitä, klisheitä? E. Saarisen ajatuxia E. Saarisesta. Saarisen oleminen ilmeni narsistisen Sartren sanoin "olemisena izelleen". En sunkaan ole vähän narsisti? Pipsan ansiosta olen sitä kenties hieman vähemmän. Puhun Aalto-yliopiston tulijoille kulmakarvat torakkamaisesti heiluen leipääntyneesti voimaisella äänellä räjähdysvoimasta. Jörn Donner paskiainen ei ollut ainoastaan narsisti vaan röyhkeä kylmä ilkimys. Psykopaatti pikemminkin. Eski taitaa olla oikeastaan Surku Yniäinen, joka menee mezään wannabeenä ulvomaan isojen pahojen susien perään, ja luikkii sitten kotiin Pipsan luo pelkämään puuvillainen häntä koipien välissä.
ellauri349.html on line 434: Katolinen usko velvoittaa meidät katsomaan, että sielut ovat välittömästi Jumalan luomia, vaikka karvoittuneet tervaamattomat perseet olisivat kuinka evolutiivisia. Paavi Johannes Paavali II on äskettäin vahvistanut kannan, joka erottaa ruumiin ja sielun luomisen, korostaen evoluutioteoriaa tukevia faktoja puoli vuosisataa myöhemmin.
ellauri349.html on line 456: Häh? Eski oli HÄMMÄSTYNYT!?! kun Knupo lanseerasi hokeman "toisto tyylikeinona". Mit vit sehän nimenomaan aina hoki ja yhä hokee samaa ad nauseam. Sixi se on onnen omiaan lavaesiintyjäxi ja kazomoiden Sokrateexi. Sitä ei lainkaan vaivaannuta märehtiä samaa palaa ad infinitum.
ellauri349.html on line 535: Kateuden tilalla vilpitöntä uskoa elämän tahattomaan riemuhuumoriin ja nosteylevyyteen. Eläköön Turun yliopisto, vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle! Alas keisarillinen Alexanterin räkäverstas! Tässä muuten näkyy Eskin kuittailutekniikka: Hinoa John! Se varoo suoraan haukkumasta kilpaveikkoja ja vihamiehiä, parempi pelitapa on ylistämällä alistaa ja kehaista joitakuita toisia. Hienoista vittuilua HY: n proffille hist.kieli. osaston kuoleman kurvissa, josta se 29-vuotiaana bongasi izensä lisäxi vain 2 julkkista, Yrjö Blomstedtin ja Matti Klingen.
ellauri349.html on line 607: Izerakkaus on taitolaji. Esa on päässyt siinä alaluokilta. Terve narsismi on aina paikallaan, hiven egoismia ei ole koskaan pois tieltä. Luento on mahdollisuus luvan kanssa röyhistellä ykkösenä ja tuntea kiiman merkitys ja merkityxen kiima, molo puoliveteisenä housuissa eturivin tyttösten kastellessa penkkejä. Monen muun hukkapätkän lailla Eski rakastaa olla korokkeelle asettunut johtohenkilö, vuohikenraali. Kenen suurhahmon läheiset olisivat vaihtaneet keskinkertaisuuteen? Aika monen. Lopultakin olin aika tunteeton, vaikka lavalla kyynelehdin krokotiilin kyyneleitä vaikutuxen vuoxi. Narsismin tuntomerkkejä. Kaipuuta ylös, ihailua suuruuden edessä. Tää ollaan paasauxissa ennenkin pantu merkille: eniten nöyryydestä puhuvat nimenomaan ne jotka tähtäilevät ylöspäin. Ne on halukkaita kumartamaan yhdelle voidaxeen pyllistellä lopuille. Dityrambitiheys senkun kasvaa lähestyttäessä jouzenlaulun loppua. Lisää etovaa namesdroppingia jollain rallikuskeilla ja ilta-pulun toimittajilla.
ellauri349.html on line 670: Siirrytään nyt levon rooliin vapautumisessa ja avoimuudessa. Tässä yrityksemme on kaiku siitä, että Tiedemies kysyy: "Mutta missä asiat lepäävät? Mistä lepo koostuu?" Tämä kysymys kohtaa Opettajan väitteen, jonka mukaan "he lepäävät palaamalla omaan kuulumisensa avaruuden pysymiseen" (Heidegger, 1966, s. 67). Lisäksi Heidegger (1966, s. 70) ilmaisee vapautumisen olevan lepoa, tai hänen sanoin: "jotain lepoa". Toinen katkelma, joka antaa meidän pohtia, mitä lepo on, kuuluu: ”Miten liike tulee levosta ja jäännökset lepäämään, tulee minulle yhtäkkiä selvemmäksi. Silloin vapautuminen ei olisi vain polku vaan liike” (ibid.).
ellauri349.html on line 795: Liehun romaaneissa Rakkaus Pariisissa (Sphinx 2000) ja Cafe Mandarin (Sphinx 2002) ovat läsnä rakkauden ja ystävyyden teemat. Satu Waltarin vaikutus näkyy vahvana.
ellauri349.html on line 807: Suru ei näytä heikentäneen runoilijan herkkyyttä. Päinvastoin. Hän kertoo, että nimenomaan muun maailman kärsimys estää häntä olemasta onnellinen.
ellauri350.html on line 103: Hra Z:n elämän tärkeät faktat, jotka osuvat yhteen Kohutin elämän kanssa, ovat seuraavat: Hän oli ainoa lapsi, hänen äidillään oli samanlaisia luonteenpiirteitä kuin Else Kohutilla, mukaan lukien kiinnostus maalausta ja runoutta ja toisten tökkimistä kohtaan. Isä oli poissa muutaman vuoden, ennen kuin poika oli viisivuotias, tarina hiihtolomasta ja hotellista on samanlainen kuin Kohutin oma elämä. Romaani Tomin sedän mökki luettiin hänelle varhaisessa iässä. Siellä on leiriohjaaja, joka muistuttaa Kohutilla nuorena ollutta tuutoria. Vanhemmat olivat kaukana toisistaan. Jotkut yksityiskohdat ovat kuitenkin hieman muuttuneet. Z:n isä istuu pienessä bändissä ja laulaa heidän kanssaan, vaikka todellisuudessa Felix Kohut oli taitava pianisti.
ellauri350.html on line 301: Hän kävi läpi tämän prosessin "lumotakseen" itsensä, ja kuten hän sanoi vuonna 1989 British Broadcasting Corporationin haastattelussa, "elä uudelleen tuska, tuska, Sturm und Drang ". Hän asettui ajassa, josta hän kirjoitti, jopa traumaattisista kokemuksista, kuten raiskauksestaan Caged Bird -elokuvassa, "kerromaan inhimillisen totuuden" elämästään. Angelou kertoi pelanneensa korttia päästäkseen lumoavaan paikkaan ja päästäkseen muistoihinsa tehokkaammin käsiksi. Hän sanoi: "Voi kestää tunnin päästä siihen, mutta kun olen siinä - ha! Se on niin herkullista!" Hän ei pitänyt prosessia katarsina; pikemminkin hän löysi helpotusta "totuuden kertomisesta". (Wats the diff?). Angelou kuoli aamulla 28. toukokuuta 2014 86-vuotiaana.
ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
ellauri350.html on line 425: Atticus opettaa, että ihmisen kuolematon rationaalinen sielu (logikḗ psychḗ) on ymmärrettävä jumalallisen ja ei-rationaalisen sielun liittona. Hän pitää irrationaalista sielua alustana, jumalallista järjestysperiaatteena ja nousin kantajana. Lisäksi hän hyväksyy myös järjettömän, lyhytaikaisen elämänperiaatteen (álogos zōḗ). Hän identifioi tämän periaatteen Timeuksen sielun kuolevaisiin puoliin, jotka ovat intohimoisen halun lähde. Hänen näkökulmastaan tämä irrationaalinen, järjetön osa ei ole sielun todellinen osa, vaan vain tilapäinen lisäys, jonka sielu saa kehossa oleskelunsa ajaksi ja joka tulee aineen "ilkeästä" sielusta ja palaa siihen ihmisen kuollessa. Alkiossa Atticus ilmeisesti olettaa animaation ja muodostumisen yksinomaan irrationaalisen elämän periaatteen kautta; alkio ei ole hänelle vielä ihminen, vaan siitä tulee sellainen vasta myöhemmin, kun rationaalinen sielu tulee sisään ulkopuolelta. Pahaa lääkettä! Sittenhän abortti olisi perusteltua! NOT THE PLAN!
ellauri350.html on line 431: Neoplatonisessa koulussa, jonka Plotinus perusti Roomaan 3. vuosisadalla, Atticuksen kommentit Platonista olivat osa opetussuunnitelmaa. Plotinoksen oppilas Porfyrios ja hänen oppilaansa ja vastustajansa Jamblikhos käyttivät laajasti Timaiuksen kommentteja. Myös muut uusplatonistit, kuten Proclus, Syrianus, Damascius ja Simplicius, kommentoivat - usein kriittisesti - Atticuksen opetuksia. He eivät kuitenkaan luottaneet hänen alkuperäisiin kirjoituksiinsa, ainakaan osittain, vaan Porfyrioksen ja Iamblichuksen teoksiin. Proclus käsitteli intensiivisesti keskiplatonismin näkemyksiä. Hän korosti - luultavasti ironisesti - Atticuksen poikkeuksellista ahkeruutta. Jäbä hääräsi kuin muurahainen tajuamatta mistään tuon taivaallista.
ellauri350.html on line 506: Sanat eivät riitä kertomaan, sydänemojia tarvitaan! Emojeja edelsivät hymiöt, esim. tämä: 3<=3. Jo vuonna 82 eräässä yliopistossa tehtiin niin! Emojit ovat hyvää vauhtia syrjäyttämässä lyhenteet kuten LOL ja OMG. WTF? IMHO hauskat gifit syrjäyttävät kyllä vielä emojit.
ellauri351.html on line 65: Rodullistaminen on yhteiskunnallinen prosessi, jonka myötä valta-asemassa olevat liittävät yksilöön tai ihmisryhmään etnisen taustan, uskonnon ja/tai ihonvärin takia stereotypioita tai/ja ennakkoluuloja. Käsite on tarpeellinen meille rodullistetuille. Milloin sinä olet viimeksi ollut peilin edessä E.T.? Kazo izeäsi peiliin! Tolla naamarilla en rupeaisi paljon aukomaan.
ellauri351.html on line 482: Kristinusko koitti pysäyttää koston kierteen toimittamalla ikuisen syntipukin, antamalla muille kaiken ilmaisexi ja laskemalla kaikki omaan tiimiin kuuluvixi. Vahinko vaan ettei tähän ratkaisuun tahdottu oikein uskoa. Uskonpuutteiset kerettiläiset pantiin kilon paloixi ja toimitettiin paholaisen pannuun paistumaan.
ellauri351.html on line 549: Gung Ye, korealainen sotapäällikkö ja lyhytaikaisen Taebongin osavaltion kuningas 10. vuosisadalla, väitti olevansa Maitreyan elävä inkarnaatio ja käski alamaisia palvomaan häntä. Useimmat buddhalaiset munkit hylkäsivät hänen väitteensä, ja myöhemmin hänen omat palvelijansa naureskellen syrjäyttivät hänet ja tappoivat hänet.
ellauri351.html on line 600: Roth on vuonna 2018 tuomittu kolmen vuoden ja kahden kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja varkaudesta. Hän oli yhdessä toisen henkilön kanssa pahoinpidellyt uhriaan vasaralla ja pakottanut tämän syömään kannabista. He varastivat uhriltaan 44 euroa, jonka jakoivat.
ellauri351.html on line 632: Sirkka Ketonen os. Munter oli rakennusmestari Munterin tytär. Oiskan puolisona olo ei lie ollut yxinomaan munteria. Sirkka silitti maisterina Oiskan sukkia ja alushousuja. Sirkka kuoli ensin 77-vuotiaana 1994 vaikka oli Oiskaa 3v nuorempi.
ellauri352.html on line 279: Tinkiminen – Kolmas vaihe sisältää toivon, että henkilö voi välttää surun syyn. Yleensä neuvottelut pidennetystä elämästä käydään vastineeksi uudistuneesta elämäntavasta. Ihmiset, jotka kohtaavat vähemmän vakavia traumoja, voivat neuvotella tai etsiä kompromisseja. Esimerkkejä ovat parantumattomasti sairas henkilö, joka "neuvottelee Jumalan kanssa" päästäkseen tyttärensä häihin, yritys sopia lisää asumisajasta vastineeksi uudistuneesta elämäntyylistä tai lause, kuten "Jos voisin vaihtaa heidän elämänsä omaani".
ellauri352.html on line 325: Durkheimille kategoriat eivät ole epämääräisiä ja epämääräisiä, kuten Kant kuvitteli. Lisäksi kategoriat vaihtelevat, joskus suurestikin, kulttuurista toiseen, mikä saa Durkheimin uskomaan, että ne ovat sosiaalista alkuperää. Esim juutalainen kyynärä on eri pituinen kuin roomalainen. These lengths typically ranged from 44.4 to 52.92 cm (1 ft 5+1⁄2 in to 1 ft 8+13⁄16 in), with an ancient Roman cubit being as long as 120 cm. Durkheim sanoo pohjimmiltaan, että uskonto on kaiken ihmistiedon alkuperä. Tässä Durkheimin teorian osassa on kuitenkin virhe [riittämätön lähde].
ellauri352.html on line 331: Kaikilla ihmisryhmillä on uskonto, mikä saa Durkheimin sanomaan, että uskonto on ihmisen tilan ominaisuus. Toisin sanoen niin kauan kuin ihminen on kokoontunut ryhmään, hän muodostaa tietyn muotoisen uskonnon.
ellauri352.html on line 450: Sodan päätyttyä kuninkaan vaimo ilmoitti miehensä kuolemasta viranomaisille ja muutti lasten kanssa Ruotsiin vuoden 1945 lopulla. Kuningas itse piiloutui sodan lopussa. Salanimellä Dr. med. Ernst Peltz muutti Königin Holtorfiin ( Colnraden kunta ) ja sai siellä Britannian viranomaisilta luvan työskennellä herttaisena maalaislääkärinä. Sen jälkeen kun Königistä levisi huhuja, että hän ehkä onkin valelääkäri, paikallinen lääketieteellinen yhdistys pyysi Königia 1960-luvun alussa toimittamaan asianmukaiset asiakirjat todistaakseen hänen lisenssinsä lääketieteen harjoittamiseen. König (alias Peltz) sulki vastaanottonsa huhtikuussa 1962 "terveydellisistä syistä" ja muutti tuntemattomaan paikkaan.
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri352.html on line 664: Hänen tukikohtansa komentajat luulivat Michenerin erehdyksessä amiraali Marc Mitscherin pojaksi, ja sen seurauksena häntä pyydettiin matkustamaan eri tehtävissä Tyynenmeren ympäri. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1947. Hän jopa valitsi televisiokirjoittamisen urakseen tuona aikana, mutta ei nähnyt suurta menestystä. Hän teki televisiotyötä 1950-luvun lopulla.
ellauri352.html on line 665: Micheneristä tuli kirjailijauransa aikana melko kuuluisa, sillä hänen romaanejaan oli myyty yli 75 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Oikeat Michenerit vaivoin sietivät Jimmyä sukujuhlissa. Jimmy koitti olla jotain parempaa kuin oli.
ellauri352.html on line 667: Hänen tyypillinen kirjoitustyylinsä sai toisinaan romaanit olemaan yli 1000 sivua pitkiä, sillä hän käytti noin 12 tuntia kirjoittamiseen ja käytti paljon paperia. Patti Koon, Vange Nord ja Mari Yoriko Sabusawa olivat Michenerin kolme vaimoa, mutta hän oli eronnut kahdesta ensimmäisestä ennen kuin meni naimisiin kolmannen kanssa. Hänen miljoonien lahjoitustensa hyväntekeväisyyteen useille instituutioille ja Writers Workshopille pidetään huomionarvoisina.
ellauri352.html on line 670: Kevään tulet (1949) Aasian ääni (1951) Toko-rin sillat (1953) Sayonara (1953) Havaiji (1959) Kunnanjohtajan raportti (1961) Asuntovaunut (1963) Lähde (1965) Ajelehtijat (1971) Satavuotis (1974) Chesapeake (1978) Elämänlaatu (1980) Liitto (1980) Avaruus (1982) Puola (1983) Texas (1985) Legacy (1987) Alaska (1988) Matka (1988) James A. Michenerin USA: Ihmiset ja maa (Kassa: Peter Chaitin 1988) Karibian (1989) Kotka ja korppi (1990) Romaani (1991) Maailma on Kotini (1991) Meksiko (1992) Taantuma (1994) Ihme Sevillassa (1995) Tämä jalo maa: visioni Amerikasta (1996) Matecumbe (2007).
ellauri352.html on line 690: Ilman kehystä tai painopistettä, joka piti löyhästi Centennial-juhlaa yhdessä, tämä massiivinen mutta mielivaltaisesti pirstoutunut itärannikon yhteisön historia – Marylandin saari, 1583–1978 – on lähes vailla perinteistä romaanillista nautintoa. Noin sata hahmoa esitetään lujasti tyypeinä (esim. "Bartley Paxmore, 31-vuotiaana, oli uudentyylinen kveekari"), useimmat heistä ovat kolmen edustavan perheen jäseniä: katoliset, maanomistajat, ylemmän luokan jälkeläiset. Edmund Steed, joka tutki Chesapeakea John Smithin kanssa vuonna 1608; Timothy Turlockin tyhmä, mutta innokas alemman luokan jälkeläinen, joka tuli Marylandiin indentoituneena palvelijana; ja kveekari Edmund Paxmoren vakaa, keskiluokkainen laivanrakennusjälkeläinen, joka hylättiin Marylandissa vuonna 1661 laajojen Massachusettsin ruoskimisen jälkeen. Vuosien varrella näiden klaanien on kohdattava merirosvoja, myrskyjä, insestiä, seksismiä (kyllä, monet naiset täällä ovat epätodennäköisiä feministejä), filanderista syntyneitä paskiaisia, vallankumousta (kaikki kolme jälkeläistä liittyvät lopulta mukaan, jopa rojalisti Steeds), ja - noin puolet kirjasta - orjuuskysymys. Turlockit ovat limaisia orjakauppiaita, Steedit ovat lempeitä orjanomistajia, paxmorit ovat rajuja abolitionisteja, ja - melko häpeämättömänä Rootsista - Caterit ovat orjia, jotka näkyvät ruoskan alla ja peiton alla, mandingotyylisissä kolmioissa. ("Haluatko jäädä pidempään, kulta?").
ellauri352.html on line 694:
romaani
ellauri353.html on line 103: Loysä siitä tulikin ja lörpöttelevä, ihan kuin olisı irronnut päästä ruuveja. Vuolaus oli uusi ominaisuus ennen niin pidättyväisessä ja hienossa Markossa. Olisiko jotenkin yhdensuuntaista hänen "uuden juoppominuutensa" kanssa? mınä aprikoin. Hänhän repasti ja "fabuloi" yhtenään, hänen päästään paljastui ehtymätön aarnio kaiken maa- ilman renkutuksia, sutkauksia, vitsejä. En tiennyt, että hänessä sellaisia olikaan. Marco ei ollut mitään huumormiehiä. Romaanin kirjoittamisen aikaan kirjailija Marko Tapio oli jo pahasti alkoholisoitunut, mikä välittyy teoksen lukuisista juopottelukohtauksista. Ottikohan Ullanlinnan psykiatri kopin Mummokullan viimeisestä matkasta mattokäärön sisässä? Tään Nolpon jouzenlaulun voisi ehkä lukaista. Tulee ihan paha mieli kun lukee Nolpon toilauxista. Ei pitäisi pojan olla noin kiinni isässä.
ellauri353.html on line 186: Munuel koitti päästä jenkkeihin, mutta Hollywood kohteli sitä yliolkaisesti ja Marlene ei sietänyt sitä ollenkaan. Lopulta Luisia pyydettiin vain seisomaan jossain extrana ja arvioimaan erään ryntäikkään missin espanjaa, jolloin hän ilmoitti olevansa siellä ranskalaisena, ei espanjalaisena, ja hänellä "ei ollut aikaa hukata yhden huoran kuuntelemiseen". Vittu ei se edes osannut ranskaa kunnolla.
ellauri353.html on line 227: Vuonna 1966 Buñueliin ottivat yhteyttä Hakimin veljekset, Robert ja Raymond, egyptiläis-ranskalaiset tuottajat, jotka ovat erikoistuneet seksikkäisiin tähtielokuvantekijöiden ohjaamiin elokuviin, ja tarjosivat hänelle mahdollisuuden ohjata elokuvaversio Joseph Kesselin romaanista Belle de Jour, kirja varakkaasta nuoresta naisesta, joka viettää kaksoiselämää pariloituna, ja joka oli aiheuttanut skandaalin sen ensimmäisen julkaisun yhteydessä vuonna 1928. Deneuve ei voinut sietää rasvaista Buñuelia.
ellauri353.html on line 308: Täyttykää silmäni. On sade juomaani. Sillan onkalossa on kaikuva vankila, josta kajahtelee jazzmusiikkia kaiken päivää: "Oh how I love you, Rose, Rose I love you." Milton laulaa kahdexalla kielellä Malakassa. Malakka on paljon muutakin. Kukot kiitävät asfalttitien poikki. Sulttaanin puutarhassa kohoaa jännittävä kerubin pazas. Arat, mustasuomuiset kalat seisovat hiljaa. Tuomari on matkalla eläintarhaan keppi käsivarrellaan. Hänen valkoisten pikkuhousujensa taskussa on muna, joka on aiottu surulliselle ja raivoisalle, häkkin suljetulle intialaiselle mummolle. Kapean, kiemurtelevan elimen kurkkuun on sotalaulu mykistynyt. (Han Suyin: On sade juomaani. Kz. myös Päivien kimallus.)
ellauri353.html on line 396: Kuntoutumisensa jälkeen Antonina Pirozhkova vietti lähes viisi vuosikymmentä kampanjoiden Baabelin käsikirjoitusten palauttamisen puolesta. Näitä olivat Babelin käännökset Sholem Aleichemin kirjoituksista jiddišistä venäjäksi sekä useita julkaisemattomia novelleja ja romaaneja.
ellauri353.html on line 584: Ajoittain siirtolaiskustantamot julkaisivat jopa fiktiivisiä romaaneja "miten tulee olemaan" (ja sodanjälkeisenä aikana "miten voisi olla"). Stalinilla ja Ježovilla ei ollut edes erityistä tarvetta keksiä skenaariota "Tukhachevsky-tapaukselle": se oli jo keksitty Pariisissa, Belgradissa ja muissa Venäjän siirtolaiskeskuksissa.
ellauri355.html on line 156: Vuonna 1896 tehdas osallistuu Nižni Novgorodissa pidettyyn All-venäläiseen näyttelyyn. Kahdestatoista polkupyörämallista koostuva Leitner-tuoteteline oli valtava menestys. Tähän mennessä tuotannossa valmistettiin 15 nimeä maantie- ja kilpapyöriä. Leitner sai näyttelymitalin, joka oli tunnustuksen merkki ja auttoi tuomaan tuotteita kansalliselle tasolle.
ellauri355.html on line 227: Veriroiskeisia terveisiä taas anglosfääristä! Tällä kertaa ruumiita pilkkovat Britannian parhaat voimat. Herttaisten 60-luvun sarjojen aseettomat bobbyt kumipamppuineen ovat korvautuneet arpisilla julmailmeisillä NCA terroristijahtinaisilla jotka ei välitä tavallisista ruumiista vaan yxinomaan puntabiljonääreistä. Anglosfäärin tuloerot paistaa joka nurkasta. Mutta konnat ei loppupeleissä ole tietystikään anglosaxibiljönäärejä, vaan italian mafiosoja tai ilkeitä kiinalaisia viirusilmiä. Hyvixet ei enää ole lasilabroissan turvassa, vaan pahixet tulevat ihan silmille, häkkeröityvät kaikille digialustoille, pörräävät siiratiimin yllä drööneillä ja uhkailevat listiä hyvisten lähiomaiset. Puhasta klaanitouhua. Hyvixet ja pahixet on vaan 2 klaania, joita johtavat yhtä kasvottomat törkimöt. Eläinparat (rotat, siat) syövät hätäpäissään silvottuja ruumiita. Kenen mielestä tää on ihanaa? No jos oma elämä on ihan kuralla, ehkä tääkin stten vähän lohduttaa. Niinkuin lohduttavat sotkuiset tazkat tai seiniin yösydännä ruiskitut graffitit.
ellauri355.html on line 264: Putin käytti yli 30 minuuttia kertomaan Venäjän, Liettuan, Puolan ja Ukrainan historiasta monologissa, joka vei katsojat Oleg Viisaan 800-luvun hallinnosta 1300-luvun taisteluihin ja Leninin ulkopolitiikan kritiikkiin.
ellauri359.html on line 98: Carpenterin ja Merrillin suhde oli inspiraationa Maurice Hallin ja Mauricen riistanhoitajan Alec Scudderin suhteelle. Kirjoittaja DH Lawrence luki Mauricen käsikirjoituksen, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1971. Carpenterin maalaiselämäntyyli ja käsikirjoitus vaikuttivat Lawrencen 1928 romaaniin Lady Chatterleyn rakastaja, joka rakentui miehen ja naisen välisen keskeisen suhteen ympärille, mukana riistanhoitaja ja ylemmän luokan jäsen.
ellauri359.html on line 112: William Blake ja hänen tuotantonsa ovat tärkeässä roolissa tunnetussa Orson Scott Cardin Alvin-fantasiaromaanisarjassa. Blake esiintyy teoksissa Jutunvaihtaja-nimisenä hahmona (engl. Taleswapper), jonka läsnäolo, tarinat ja näyt käynnistävät tapahtumia.
ellauri360.html on line 46: Joo, kyllä tää kirja näyttää olevan samaa haahuilua taas. Pidin kyllä Alainin saatesanoista: Älä liitä tähän jorinaan suurempia merkityxiä kuin omaan elämääsi tai kuolemaasi. Luettuani kirjasta 127/150 osaa huomaan pitäväni tästä. Tää on hyvä ohjelma, täst mie pien. Jeg liker grillet fisk.
ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri360.html on line 51: Hänet tunnetaan nykyään parhaiten yhtenä suurimmista kirjailijoista. Hänen maneerinsa on 'esineellinen.' Robbe-Grillet ei ollut vain tämäntyyppisten romaanien kirjoittaja, vaan myös kirjoitti siitä ja toimi Editions de Minuitin toimituksellisena johtajana, kustantajan, joka julkaisi Robbe-Grillet'n ja monia muita nouveau romaanikirjailijoita. Nouveau Romanin perusperiaatteena oli, että juoni, luonne ja kerronta olivat vanhanaikaisia. Ensimmäiseksi tuli perinteinen kertojan rooli, jossa kirjailija puuttui juoniin, jos se katsottiin tarpeelliseksi. Perinteisiä hahmoja kyseenalaistettiin myös asioihin keskittyen, mikä loi heidän mukaansa uutta realismia. Hahmot ilmaantuessaan esiintyivät usein tietoisuuden virroina. Sartren, Camuksen ja muiden ranskalaisten kirjoittajien poliittinen sitoutuminen hylättiin.
ellauri360.html on line 55: Tarina on tietysti suhteellisen yksinkertainen. Tuntematon sotilas vaeltelee ympäri kaupunkia sotilaallisen tappion jälkeen talven keskellä ja etsii miestä, jolle hän luovuttaa kaatuneen toverin henkilökohtaiset tavarat. Vihollinen saapuu kaupunkiin ja paeta yrittävä sotilas haavoittuu. Hän onnistuu pääsemään naisen asuntoon, jonka aviomies taistelee sodassa, missä hän lopulta kuolee. Voimme nähdä, että tämä ainakin osittain tulee Robbe-Grilletin omista kokemuksista sodassa ja Kafkan vaikutus on myös vahva. Mutta tämä ei ole kafkamainen romaani eikä omaelämäkerrallinen romaani. Vaikka sotilaalla on sokkeloiden pelko, kaupungissa eksyminen, kafkamainen tunne eksymisestä, muttei tiedä missä tai miksi on eksynyt, tämä ei ole romaanin avain. Mitä Robbe-Grillet tekee, kuten hän on tehnyt aikaisemmissa romaaneissaan, keskittyy asioihin, toimiin jne., joilla on hänen mielestään oma merkityksensä. Tietenkin tämän tekeminen tällä tavalla häiritsee meitä, sillä odotamme tavanomaista romaania ja asiat, vaikka ne näyttävätkin normaaleilta, saavat hieman epätavallisen konnotaation vain siksi, että hän on keskittynyt niihin tässä hieman epänormaalilla (kirjallisista odotuksistamme poikkeavalla) tavalla. Siten ahdistuneisuuden tunne, sellainen kuin saamme Kafka-romaanissa, lisääntyy täällä, vaikkakin eri tavalla. Ja kuten Kafkan kohdalla, olemme epävarmoja siitä, mitä tapahtui, paitsi että sotilas kuoli. Kai.
ellauri360.html on line 61: Perinteiset kirjallisuuden analyysin termit, kuten "juoni" ja "hahmo", eivät sovellu mukavasti Alain Robbe-Grilletille myönnettävään uuteen romaaniin. Pour un nouveau roman (1963; Uudelle romaanille , 1965) esseesarjassa Robbe-Grillet kuvailee sellaisia termejä kuin "useita vanhentuneita käsitteitä": Olemme niin tottuneet keskusteluun "luonteesta", "ilmapiiristä". ”, "muoto" ja "sisältö", "viestin" ja "kerronnan kyvyt" ja "todelliset kirjailijat", että se vaatii ponnisteluja vapautua tästä hämähäkinverkosta ja ymmärtää, että se edustaa ajatusta romaanista (valmis -tehty idea, jonka kaikki myöntävät ilman argumentteja, siis kuollut idea), eikä ollenkaan se...romaanin "luonne", johon meidän pitäisi uskoa.
ellauri360.html on line 63: Labyrinthissa, Robbe-Grilletin neljäs romaani, on hänen täydellisin esimerkki teorioista, joita hän onnistui havainnollistamaan aikaisemmissa romaaneissaan vain osittain. Selvittäessään labyrinttimaisesti kiemurtelevia tapahtumia lukija ymmärtää, että ranskalaisen kaupungin kaduilla vaeltelee nuori sotilas, joka haluaa toimittaa kenkälaatikon muotoisen paketin toisen sairaalassa kuolleen sotilaan perheelle. Pakkauksen sisältö, lukijaa kiinnostava mysteeri, osoittautuu merkityksettömiksi henkilökohtaisiksi omaisuuksiksi, ei pommiksi tai romaanin juonen ehdottamixi salaisixi papereixi.
ellauri360.html on line 65: Lopuksi, kun sotilas kuolee sängylle, joka saattaa olla naisen (paitsi että kertojan katossa oleva halkeama on havaittavissa), lääkäri antaa hänelle kolmannen kipulääkepistoksen, joka kutsuu itseään "minäksi" ja tunnistaa siten olevansa koko romaanin kertoja.
ellauri360.html on line 67: Paizi romaani ei koskaan vetäydy sellaisten suurten ranskalaisten kirjailijoiden kuin Honore de Balzacin ja Gustave Flaubertin perinteisiin muotoihin. Sen sijaan se pysyy kuvailevassa tilassa, vailla "merkitystä" tai "merkitystä" ja kieltäytyy kaikista yrityksistä sijoittaa symbolisten tai yleisesti ymmärrettyjen kuvien verkko objektiivisten kuvausten päälle.
ellauri360.html on line 79: https://www.themodernnovel.org on moderneista kynäolijöistä tehty sivusto. Sieltä voi käydä zchekkaamassa ken on moderni ja kekä ei. Modernismista on paasattu albumeissa 49, 50, 65, 66. Masentavasti kaikki parhaat naisten romaanit oli n.h. Miesten romaaneissa oli sentään vanhoja tuttuja:
ellauri360.html on line 81:
121 parasta 1900- ja 2000-luvun romaania
ellauri360.html on line 249: Minae Mizumura :本格小説 新潮社 (Aito romaani)
ellauri360.html on line 343: Copyright © Moderni romaani 2015-2023
ellauri360.html on line 430: Mitä tulee käsikirjoituksiin, jotka poltettiin Konstantinuksen käskystä, ei todellakaan ole mainintaa sellaisesta tosiasiassa tapahtuneesta Konstantinuksen käskystä tai Nikean kirkolliskokouksessa. Anaalipuolueen asiakirja, jossa väitettiin Kristus olevan luotu olento, hylkäsivät sen voimakkaan vastustuksen vuoksi ja repeytyivät silpuiksi kaikkien neuvostossa läsnä olevien silmissä. Konstantinuksella ja Nikean kirkolliskokouksella ei ollut käytännössä mitään tekemistä kaanonin muodostamisen kanssa. Siitä ei edes keskusteltu Nizzassa. Neuvosto, joka teki kiistattoman päätöksen kaanonista, pidettiin Carthagessa vuonna 397, kuusikymmentä vuotta Konstantinuksen kuoleman jälkeen. Kuitenkin kauan ennen Konstantinusta kaikki kristityt tunnustivat 21 kirjaa (4 evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavali, 1. Pietari, 1. Johannes, Ilmestyskirja). Siellä oli 10 kiistanalaista kirjaa (Heprealaiskirje, Jaakob, 2. Pietari, 2-3 Johannes, Juudas, Ps-Barnabas, Hermas, Didache, Heprealaiskirje) ja useita, joita useimmat pidettiin harhaoppisina – Pietarin, Tuomaan, Mattaiaan evankeliumit, Apostolien teot. Andrew, John jne. LISÄTUTKIMUKSIA VARTEN Bruce Shelleyn kirkon historia selkeällä kielellä. Paizi et saa ellet hyväxy kexejämme. Tämä on kexi joka on ite eestään teille annettu. Voitte kieltäytyä siitä sähköpostilla. Muuten jää Brucen postilla lukematta teiltä. Not so bad! Brucen nide (Nashville 2008) löytyy ladattavana peedeeäffänä toisaalta yläpilvestä. Gott sei Dank!
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri362.html on line 57: Vuoteen 1818 sijoittuva tarina on jatkoa Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tapahtumille. Fitzwilliam Darcy lähtee Konstantinopoliin aloittaakseen diplomaattisen tehtävän vaimonsa Elizabeth Bennetin kanssa. Heidän poissa ollessaan parin viisi varakasta tytärtä jäävät Lontooseen serkkunsa herra Fitzwilliamin luo. 21–16-vuotiaat sisarukset ovat prime ja kunnollinen Letitia, nokkela Camilla, kevytmieliset kaksoset Georgina ja Isabelle sekä musiikillinen ihmelapsi Alethea. Kaksi nuorempaa veljeä jää Darcyn kartanolle Pemberleyyn.
ellauri362.html on line 71: Publishers Weekly arvioi romaanin arvostelussa, että se "on pikemminkin rantakirja historiallisten fiktioiden ystäville kuin kirjallinen kunnianosoitus Austenin mestariteokselle", ja katsoo, että tyttäret on kirjoitettu ennustettavasti. Arvostelija arvostelee myös Astonia siitä, ettei se onnistunut jäljittelemään Austenin tyyliä, vaan romaanin proosa on "tylsää ja anakronistista".
ellauri362.html on line 78: Fitzwilliam Darcy, Gentleman on yhteinen nimi, joka on annettu Pamela Aidanin kirjoittamalle historiallisten romanttisten romaanien trilogialle. Kuten nimestä voi päätellä, ne perustuvat vahvasti Jane Austenin vuoden 1813 romaaniin Ylpeys ja ennakkoluulo, ja niissä on monia romaanin tapahtumia nähtynä herra Fitzwilliam Darcyn, Austenin romaanin keskeisen mieshahmon, näkökulmasta.
ellauri362.html on line 80: Pamela Mogen (s. 18. lokakuuta 1953), joka tunnetaan paremmin kynänimellä Pamela Aidan, on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaninsa ovat Jane Austenin fanifiktiota, joka perustuu Pride & Prejudiceen. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ollut hänen suosikkiromaaninsa lukiosta lähtien. Pamela Piukkapepun kexeliään juonen yhteenvedot alla. Jännää miten erilaisilta tapahtumat näyttivät Mr. Darcyn silmäkuopista!
ellauri362.html on line 128: Darcy on hyvää vauhtia hahmokuntoutumassa, kun Elizabeth saa kotoa kiireellisiä kirjeitä, joissa kerrotaan, että ilkeä Wickham on vietellyt hänen 15-vuotiaan vauvasisarensa Lydian ja on kadonnut. Hämmentynyt Elizabeth paljastaa ahdinkonsa Darcylle ja palaa sitten Gardinerien kanssa Hertfordshireen katsomaan, mitä voidaan tehdä.
ellauri362.html on line 131: Lydian Lontoosta ja keksiä jotain. Samanaikaisesti herra Bennet ja Gardiner-setä yrittävät tehdä saman asian, mutta he epäonnistuvat, kun taas Darcy onnistuu käyttämällä yhteyksiään ja rahaa, erityisesti rouva Youngen kanssa, joka oli osallisena Wickhamin Georgianan viettely-yrityksessä. Lahjuksen jälkeen hän johdattaa Darcyn Wickhamin ja Lydian luo. Useiden keskustelujen aikana Darcy ei pysty suostuttelemaan Lydiaa hylkäämään Wickhamia, joten Darcy joutuu lahjomaan Wickhamin mennäkseen naimisiin Lydian kanssa. Darcy tuo ehdotetun sopimuksen Gardiner-setälle, joka vastahakoisesti suostuu antamaan Darcyn maksaa kaupasta nimettömänä. Sopimus sisältää Wickhamin velkojen maksamisen ja armeijan upseeripalkkion ostamisen. Vastineeksi Lydia ja Wickham menevät naimisiin.
ellauri362.html on line 139: Palattuaan Erewhon-taloonsa Lontooseen Darcy löytää Lady Catherinen odottavan häntä. Ilmeisesti Janen välitön avioliitto Bingleyn kanssa oli saanut muut Merytonin yhteisössä uskomaan, että Darcyn ja Elizabethin häät eivät ole enää kaukana, ja nämä perusteettomat huhut pääsivät Rosings Parkiin, jossa Darcyn täti Lady Catherine oli kauhuissaan, koska hänellä on avioliittosuunnitelmat tyttärelleen ja Darcylle. Kun Elizabeth Longbournissa ei poistanut Lady Catherinen huolia, hän matkusti Lontooseen kohtaamaan Darcyn, joka yrittää rauhoittaa tätiään huomauttamalla, että tällaiset huhut eivät ole ennennäkemättömiä. Mutta kun Lady Catherine myöntää, että hän on jo puhunut Elizabethin kanssa, Darcy kiihtyy. Ja kun Lady Catherine myöntää, että Elizabeth kieltäytyi sanomasta hylkäävänsä ehdotuksen, Darcysta tulee erittäin kiinnostunut. Voisiko siihen olla mahdollisuus, hän ajattelee.
ellauri362.html on line 153: Thomas Love Peacock (18. lokakuuta 1785 – 23. tammikuuta 1866) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja East India Companyn virkamies. Hän oli Percy Bysshe Shelleyn läheinen ystävä ja he vaikuttivat toistensa työhön. Peacock kirjoitti satiirisia romaaneja, joissa jokaisessa oli sama perusasetus: hahmot pöydässä keskustelemassa ja arvostelemassa päivän filosofisia mielipiteitä.
ellauri362.html on line 157: Hänen romaaninsa ovat pikemminkin keskusteluromaaneja kuin toimintaromaaneja; Itse asiassa Peacock on niin paljon kiinnostuneempi siitä, mitä hänen hahmonsa sanovat toisilleen kuin siitä, mitä he tekevät toisilleen, että hän esittää usein kokonaisia romaaneja dialogin muodossa. Platonin symposium on näiden teosten kirjallinen esi-isä Athenaeuksen deipnosofien kautta, jossa keskustelu ei koske niinkään korkeatasoisia filosofisia teemoja kuin viinaa ja kalanhajuisia vekottimia. Toiminta alkaa vasta kun kaikki ovat umpitunnelissa.
ellauri362.html on line 161: Talvella 1813 Peacock seurasi Shelleyä ja hänen ensimmäistä vaimoaan Harrietia Edinburghiin. Peacock piti Harrietista ja puolusti hänen mainettaan vanhuudessaan herjauksilta, joita levitti Jane, Lady Shelley, Shelleyn toisen vaimon Maryn miniä. Talvella 1815–1816 Peacock käveli säännöllisesti käymään Shelleyn luona Bishopgatessa. Siellä hän tapasi Thomas Jefferson Hoggin, ja "talvi oli pelkkää atticismia. Opintomme olivat yksinomaan kreikkalaisia". Samainen Hogg weti wiixeen Clairea Percyn luvalla.
ellauri362.html on line 183: Peacock nautti Mary Shelleyn avuista ja Percy Shelleyn kehuista. George Gordon, Lord Byron, löysi myös ansioita Peacockin runossa. John Keaz ei pitänyt hernekukosta, Southeystä puhumattakaan. Mary Shelleykin inhosi tahmanäppistä Hernekukkoa. Romaani Nightmare Abbey on satiiria Percyn seurakunnasta. Scythrop oli pilakuva Percystä. Hernekukko teki pilkkaa myös Coleridgestä.
ellauri362.html on line 187: Siltä osin kuin romaanilla voidaan sanoa olevan juoni, se seuraa Christopher Glowryn, synkän lesken, omaisuutta, joka asuu ainoan poikansa Scythropin kanssa eristetyssä perheen kartanossa Nightmare Abbeyssa Lincolnshiressa. Herra Glowryn melankolia saa hänet valitsemaan palvelijoita, joilla on pitkät kasvot tai synkät nimet, kuten Mattocks, Graves ja Skellet. Ne harvat vierailijat, jotka hän toivottaa tervetulleeksi kotiinsa, ovat enimmäkseen samanlaisia, lukuun ottamatta hänen lankoaan, herra Hilarya. Vierailijat käyvät keskusteluja tai toisinaan monologeja, jotka tuovat esiin heidän eksentrisyytensä tai pakkomielteensä.
ellauri362.html on line 189: Herra Glowryn poika Scythrop on toipumassa huonosti päättyneestä rakkaussuhteesta. Epäonnistuneena kirjailijana hän vetäytyy usein omaan asuntoonsa torniin opiskelemaan. Kun hän jättää heidät, hänen huomionsa häiritsee flirttaileva Marionetta, joka puhaltaa kuumaa ja kylmää hänen kiintymyksiinsä. Lisää komplikaatioita syntyy, kun Celinda Toobad, joka pakenee pakkokihlausta tuntemattoman kosijan luo, vetoaa Scythropiin saadakseen suojaa ja tämä piilottaa hänet salaiseen huoneeseen. Muutos Scythropin käytöksessä saa Marionettan uhkaamaan jättää hänet ikuisesti, ja hänen on myönnettävä itselleen, että hän on rakastunut molempiin naisiin eikä voi valita heidän välillään enempää kuin Buridanin aasi.
ellauri362.html on line 195: Kun kaikki vieraat lähtevät, Scythrop ehdottaa itsemurhaa ja pyytää palvelijaansa Ravenia tuomaan hänelle "tuopin porttia ja pistoolin". Hän on masentunut vasta, kun hänen isänsä lupaa lähteä Lontooseen ja rukoilla hänen anteeksiantoaan jommankumman naisen kanssa. Kun herra Glowry palaa, Celindan ja Marionettan kirjeet ilmoittavat tulevasta avioliitostaan kahden muun vieraan kanssa. Scythrop saa lohdutella itseään ajatuksella, että hänen viimeaikaiset kokemuksensa antavat hänelle pätevyyden "saattamaan erittäin korkean tutkinnon misantropiassa", jotta hän voi vielä toivoa pääsevänsä hahmoon maailmassa.
ellauri362.html on line 294: Veijo Meri oli suomalaisen prosaismin huomattavin modernisti ja yksi maailmalla parhaiten tunnetuista suomalaisista kirjailijoista. Kirjallisuuteen Meri tuli 25-vuotiaana, jolloin modernismi sai Otavassa jalansijan. Meri ryhtyi proosan kielen uudistajan työhön ohjenuoranaan hemingwayläinen selkeys. Niinpä 1950-luvun ilmapiiri ja Meren elämyksellinen kokemustausta ovat voimakkaasti läsnä hänen tuotannossaan. Sen sijaan 1960-luvun jälkeisistä elämänkokemuksistaan hän ei romaanin eikä novellin muodossa kirjoittanut.
ellauri362.html on line 309: Jöns ei nähtävästi pidä liioin Joel Haahtelasta. Joel Haahtela on "Kristina Carlson -schabloonalla jokavuotismalliin julkaistu Martti Anhavan kristillismyönteinen sarjaromaanikonsepti joka 'uudistuu' ja samalla 'ironisoi' uudistumistaan, eräänlainen luterilaiseen juoksi jänö metsänrajaan versio Italo Calvinosta. Ehkä jopa norssi." Vankan uskonnollisen vakaumuksen omaava lääkäri Haahtela tutustui ortodoksisuuteen aluksi vaimonsa mukana ja mieltyi kokemaansa. Elämys syveni, kun häntä pyydettiin jumalanpalvelustekstien lukijaksi. Hänet vihittiin ensin lukijaksi ja 2021 diakoniksi, joka on varsinaisen ortodoksisen pappeuden ensimmäinen porras. Haahtela käsittelee tuotannossaan kristinuskoa ja sen selittämättömiä asioita, mutta romaaneita voi lukea niin hengellisin kuin humanistisin silmin. Haahtela itse kertoo uskovansa ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä".
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri364.html on line 100: Alan hienoimpien tutkimusten joukosta voidaan mainita Moebiuksen kirjat Rousseausta ja Goethesta, Helwegin teokset Kierkegaardista, Grundtvigista ja HC Andersenista, Gadeliuksen Tegnéristä ja Frödingistä. Moebiuksen opettavainen Goethe-kirja ei tutustuta meitä ainoastaan suuren runoilijan oman perheen, elämän ja runouden hämmästyttävän moniin patologisiin henkilöihin ja aiheisiin, vaan myös hänen tuttavapiirinsä ja aikansa mielenkiintoisiin psykopaattisiin persoonallisuuksiin. Hänen sepittämistään hahmoista muistamme nuoren Wertherin itsensä ja hänen kärsimyksensä, Margaretan Faustista, Mignonin ja harpunsoittajan Wilhelm Meister-romaanista ja toveri Viljasen jonka ohrana surmasi.
ellauri364.html on line 145: Epänormaalit sopeutuvat hyvin yhteiskuntaan: Newton, Michelangelo, Luther, Strindberg. Kaikki ilmeisen originellit ihmiset ovat psykopaatteja. Kaikki ovat epäonnistuneet ihan tavallisissa arkiasioissa, ovat laskeneet housuihinsa, ja heille on naurettu. Psykopaatti tuntee olonsa oivallisexi, mutta ympäristö kärsii. Esim hysteerinen nainen, kotityranni, nilviäinen, mytomaani, alkkis. Muiden vaiva tuottaa niille tiettyä nautintoa, varsinkin hysteerisille naisille. Suurin osa kirjallisuutta pyrkii vain tyydyttämään ihmisten jännityxen kaipuuta. Viha on hyvä nautintoväline. Kielletty hedelmä maistuu parhaalta.
ellauri364.html on line 177: Ihmismeri aivan velloo eri luonnevikoja. Me tapaamme uneksijoita, joilla on huono keskittymiskyky, velttoja ja ryhdittömiä, alhaisia ja epäluotettavia yksilöitä, valehtelijoita (mytomaaneja) ja keinottelijoita. Me tapaamme kärsimättömiä, hillittömiä, koleerisia (kiivaita), pahantuulisia, salakavalia, pitkävihaisia, itsestänsä liikoja luulevia ja epäluuloisia, jopa paranoidisia (vainohulluja), liikaherkkiä ja hermostuneita eli "ereettisiä" ihmisiä. Me tapaamme hätääntyneitä tuen tarvitsijoita, joilta puuttuu mielenlujuutta yleensä tai vastustuskyky kaikenlaisia keinotekoisia, tunnelmaa kohottavia aineita, kuten alkoholia kohtaan (narkomaaneja). Me tapaamme hysteerikkoja, joiden tunne-elämä on onnettomasti korostunut, joilta puuttuu itsehillintää ja jotka ovat taipuvaisia väkivaltaisuuksiin. Heillä on vastustamaton vietti kiintyä muihin ihmisiin, ja he ovat aivan luonnottomia koettaessaan kiinnittää lähimmäistensä tunteet ja mielenkiinnon itseensä.
ellauri364.html on line 310: Iloinen merimies on ilmeinen hypertyymikko eli hypomaanikko. Depressiivikot ovat yleensä hiljaisia ja vaarattomia, joskus sosiaalisesti hyvin arvokkaita koska auttavaisia. Erikoisherkät järjestävät kepposia, lähtevät merille tai matkustavat itämaille, paizi jos ovat sieltä kotoisin. Suurin osa juopoista on miehiä. Huonotuulisuus ja alkoholi vetävät toisiaan puoleensa. Mytomaanin apuna on ehtymätön kexeliäisyys ja vuolas sanatulva. Asteenikkokin voi olla ärsyttävän ärtynyt.
ellauri364.html on line 319: Fanaatikot, kiihkoilijat ja monomaanit kuten Joona Linna ovat ahdasmielisiä ja izepäisiä. Järkisyyt eivät niihin tehoa. Joukkoon kuuluvat myös kverulantit, pitkätukkaiset aseistakieltäytyjät, vastarintamiehet. Varsin monet sosiaalisesti arvokkaat yxilöt ovat kovia, mutta eihän kovuus ole sama kuin pahuus. Paatuneet rikolliset ruokkivat akvaariokaloja. On tunteettomia yxilöitä, esim äitejä joilta puuttuu äidinvaistot. Ja tahdottomia, tähän joukkoon kuuluu yleisiä naisia. Nils Antonia varmaan harmitti että Hitlerin suuri kokeilu meni perseelleen. Aatu oli ilmiselvä skizoidi.
ellauri364.html on line 427: yhteen. Jos yxinkertaista käteenvetoa ei lasketa on homoilu selkeästi tavallisin perversio. Ne ovat tavallista nais- ja miesmäisempiä, väärällä tavalla. Pahinta ovat eleet ja puhetapa. Ne vaikuttavat kiihtyneiltä ja hermostuneena himokkailta yxilöiltä kuten homot Spenserin sisaruxissa. Suomalaiset eivät pidä siitä eikä Spensereistä, eivät halunneet sellaista presidenttiä. Mieluummin valehteleva länsiorava. Näin taataan Suomen jatkuvuus natomaana. Miespuoliset homot ovat rasvalanteisia, naiset tasapaxuja, karvaisia ja laihoja.
ellauri364.html on line 447: Neurasteenikko hyppää tehtävästä toiseen eikä mistään tule valmista. Samoin käy romaanien luvun kanssa, vaikka vahinko ei ole yhtä suuri. Vieläpä tympeän liikuttavat kohdat kirjoissa saavat kyynelet kohoamaan hänen silmiinsä.
ellauri364.html on line 473: Jamesin mukaan onnellisuus syntyy siitä, että olemme aktiivisia osallistujia elämän peliin. Sen sijaan, että pohdimme olemassaolon kärsimystä ja pahuutta, meidän on mukautettava asenteitamme ja toimittava ikään kuin elämällä olisi perimmäinen tarkoitus, vaikka rationaalinen mieli ei voi koskaan todistaa sitä. Kuten James kirjoittaa: "Usko, että elämä on elämisen arvoista, ja itse uskosi auttaa luomaan vaihtoehtoisen totuuden."
ellauri367.html on line 31: Tim murisee... parasta että menen kazomaan...
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
ellauri367.html on line 53: Syyskuun lopussa 1941 Cairncross lähetti Moskovaan raportin pääministeri Churchillille atomiaseiden luomisprojektista, jonka britit valmistautuivat valmistamaan kahden vuoden sisällä. Tämä raportti kiinnitti ulkomaantiedustelupalvelun johtajan P. M. Fitinin huomion, joka ilmoitti asiasta L. Berialle, joka määräsi, että saadut tiedot siirretään tutkittavaksi NKVD:n 4. erityisosastolle, joka harjoitti tieteellistä tutkimusta. Siitä hetkestä lähtien työ atomiaseiden luomiseksi alkoi itse asiassa Neuvostoliitossa (operaatio Valtava ( englanniksi ) - "valtava, hirviömäinen") - aikana, jolloin vihollinen ryntäsi kohti Moskovaa ja tilanne rintamilla oli uhkaava.
ellauri367.html on line 57: Kesäkuussa 1947 vakoilupäällikkö Juri Modin saapui Lontooseen Neuvostoliiton suurlähetystön kryptografina (englanninkielisissä lähteissä lehdistöavustaja) valvomaan Burgessiä, Bluntia ja Cairncrossia. Tänä aikana Cairncross, jota Modin kutsui parhaaksi agentiksi, luovutti Neuvostoliitolle täydellisen paketin luotavan NATOn asiakirjoja - liiton rakenteesta, rahoitusjärjestelmästä ja kokoonpanosta. sekä ennusteen Suomen ja Ruåzin NATO:on liittymisen ajankohdasta.
ellauri367.html on line 61: Vuonna 1941 hän joutui saartoon, ja talvella hänet evakuoitiin Laatokkaa pitkin koulun kanssa ensin Jaroslavliin, sitten Kostromaan. Lokakuussa 1942 hänet lähetettiin Moskovaan SMERSH-kursseille. Englannin kielen taitonsa ansiosta hänet siirrettiin nopeutettuun kielikoulutukseen. Joulukuusta 1943 lähtien Modin työskenteli ulkomaan tiedustelupalvelussa P. M. Fitinin johdolla.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri367.html on line 85: 4. Rothschild-perhe valloitti jopa valtameren ja maailman. Todellakin, Derek de Rothschild lähti uskomattomaan seikkailuun kierrätyspulloista valmistetulla katamaraanilla, jonka puitteissa hän matkusti Tyynenmeren yli. Ma-hoo-tointa!
ellauri367.html on line 168: Hänen syntymäpäivänsä on 15. syyskuuta. Mr. Burnsin äärimmäinen vanhuus on usein puujalkahuumorin lähde. Burnsin isä oli orjaomistaja eteläisen viljelmän omistaja, joka inspiroi Simon Legreen hahmon Harriet Beecher Stowen romaanissa Setä Tuomon tupa. Homer ja Grampa polveutuvat eversti Burnsin karanneesta orjasta Virgilistä, joka pakeni britti-Kanadaan. Hänen kansallislaulunsa viittaa siihen, että hän oli kotoisin Itävalta-Unkarista. Mr. Burns vastaa usein puhelimeen arkaaisella tervehdyksellä "Ahoi-hoi", jonka Alexander Graham Bell ehdotti, mutta jonka on kauan sitten korvannut tutumpi "Helou".
ellauri367.html on line 189: Christian Georgievich Rakowski (venäjä Христиан Георгиевич Раковский; bulgaria Кръстьо Раковски Krastjo Rakowski; romania Cristian Racovski; ukraina Христиан Георгиевич н Георгъристия н Георгsch Rakowskyj; syntynyt 1. elokuuta, heinäkuuta / 13. elokuuta 1873, seurakunta Kotelissa, Itä-Rumeliassa, Ottomaanien valtakunnassa; † 11. syyskuuta 1941 Medvedev-metsässä lähellä Orjolia, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa) oli bulgarialainen sosialistinen vallankumouksellinen, bolshevikkipoliitikko ja Neuvostoliiton diplomaatti. Hän oli vallankumouksellisen Georgi Rakovskyn vastavallankumouxellinen veljenpoika.
ellauri367.html on line 226: Rakovsky viedään mukavaan huoneeseen, jossa on erilaisia ruokia, ja Duval kuulustelee sitä sen jälkeen, kun Landowsky sujauttaa juomaansa korkealaatuista huumetta. Rakovsky aloittaa väittämällä, että jos Karl Marx tiesi kapitalismin ristiriidat, se johtuu siitä, että hän tunsi ne, jotka tuottivat ne siinä. Sitten hän teoristi liiton kansainvälisen rahoituksen (jota hän kutsuu "kansainväliseksi kapitalismiksi" tai "kapinterniksi") ja kommunistisen internationaalin (Comintern) välillä. Hän lisää, että Marx jätti kirjoituksissaan selvästi huomaamatta taloudellisen ilmiön, joka kuitenkin kiehtoi hänen aikansa ihmisiä: Rothschildin perheen viiden veljeksen valtavan pääoman keräämisen. Se täsmentää, että niitä on 5, aivan kuten Neuvostoliiton punaisen tähden 5 haaraa. Tuskin sattumaa! (Amschel Mayer Rothschild, Salomon Mayer Rothschild, Nathan Mayer Rothschild, Carl Mayer von Rothschild, James de Rothschild). Rakovskylle näiden kahden entiteetin yhteinen vihollinen, toinen, joka kannattaa kosmopolitismia (koska pääomalla ei ole rajoja) ja toinen kansainvälisyyttä (koska proletariaatilla ei ole rajoja), on kansallisvaltio ja sen tavoitteena on sen tuhoaminen.
ellauri367.html on line 265: Esther Frumkin kannatti liittymistä kommunisteihin, mutta itsenäisesti. Kommunistinen Internationaali hylkäsi tämän ehdon. Minskin konferenssi (maaliskuu 1921) päätti kuitenkin liittyä Venäjän kommunistiseen puolueeseen. Vähemmistö irtautui ja perusti lyhytaikaisen sosiaalidemokraattisen Bundin. Ennemmin tai myöhemmin molempien ryhmittymien aktivisteista tuli kommunistisen hallituksen vainon uhreja. Frumkin oli poikkeuksellisen menestynyt puhuja, joka sai tuhansia ihmisiä liittymään Bundiin, uskomaan jiddishin arvoon ja hyväksymään ajatuksen sosialidemokratiasta sekä vähemmistöjen oikeuksista. Vuosien 1936–1938 puhdistusten uhrina hän kuoli pidätysleirillä Kazakstanissa, ja vaikka Neuvostoliitto "kunnosti" hänet vuonna 1956, Bund jätti mainitsematta häntä vuonna 1956 alkaneessa kolmiosaisessa kokoelmassaan aktivistien muistoja. ja päättyi vuonna 1968.
ellauri368.html on line 105: Galicialaisen Haskalahin tärkeimmät teokset olivat kuitenkin proosasävellyksiä. Tuloksena katkerasta riidasta hassidismin kanssa, ne muodostivat syövyttäviä satiireja, jotka pilasivat hassidimaailman. Hienostunein esimerkki tästä genrestä on Megaleh temirin (Salaisuuksien paljastaja; 1819), jonka on kirjoittanut Yosef Perl, kirjailija, joka tunnetaan tinkimättömästä taistelustaan hasideja vastaan. Hasidilaisen elämäntavan yksityiskohtainen kuvaus ja heidän heprealaisen tyylinsä täydellinen jäljitelmä sai jotkut hasidit uskomaan, että tämä oli aito hasidilainen teos heidän liikkeensä myrkyllisen parodian sijaan. Ne tekevät sen ize.
ellauri368.html on line 107: Vuonna 1853 Avraham Mapun romaani Ahavat Tsiyon (Siionin rakkaus) julkaistiin Vilnassa. Sen siveä kieli, kuvaukset Israelin maan luonnosta ja erityisesti sen romanttinen juoni, joka sijoittuu raamatullisiin aikoihin, lumoi lukijoiden sukupolvia ja merkitsi merkittävää käännekohtaa heprealaisessa proosassa. Sen ilmestyminen toimi katalysaattorina pitkään jatkuneelle keskustelulle romaanin paikasta heprealaisessa kirjallisuudessa – polemiikassa, joka lopulta määritti romaanin keskeisen aseman "todellisuuden peilinä" ja varmisti sen paikan perinteisen raamatullisen eeposen luonnollisena perillisenä.
ellauri368.html on line 109: Mapun kirjojen lisäksi Eugène Suen romaani Les Mystères de Paris (Pariisin mysteerit; 1842–1843), jännittynyt ja monimutkainen melodraama, jonka Kalman Shulman käänsi ensimmäisen kerran hepreaksi vuonna 1857, viihdytti lukijaansa ja ehdotti romaanisen ilmaisun mahdollisuuksia hepreaksi.
ellauri368.html on line 110: Itse asiassa 1860- ja 1870-luvuille tyypillinen ideologinen realistinen romaani keskittyi naamioituneiden "valon poikien" taisteluun valaistumisen tuomiseksi juutalaiseen ympäristöön, jota kuvattiin synkänä ja fanaattisena.
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri368.html on line 164: Herbertin romaanien ja johdannaisten teosten poliittinen, tieteellinen ja sosiaalinen fiktiivinen ympäristö tunnetaan nimellä Tyynyuniversumi tai Duniverse. Kymmeniä tuhansia vuosia tulevaisuuteen sijoittuva saaga kertoo sivilisaatiosta, joka on kieltänyt kaikki "ajattelevat koneet", mukaan lukien tietokoneet, robotit ja tekoäly. Niiden tilalle sivilisaatio on kehittänyt kehittyneitä henkisiä ja fyysisiä tieteenaloja sekä kehittyneitä tekniikoita, jotka noudattavat tietokoneiden käyttökieltoa, kuten mekaanisia kärpäsiä, neuloja, pikkuveiziä ja valomiekkoja. Tälle valtakunnalle elintärkeä on ankara aavikkoplaneetta Arrakis, ainoa tunnettu maustearrakin lähde, maailmankaikkeuden arvokkain aine.
ellauri368.html on line 174: Herbertin kiinnostus aavikkoympäristöä ja sen haasteita kohtaan johtuu tutkimuksesta, jonka hän aloitti vuonna 1957, koska hän aloitti keskeneräisen artikkelin Yhdysvaltojen maatalousministeriön kokeesta, jossa käytettiin köyhyysruohoa vakauttamaan vahingoittavia hiekkadyynejä, jotka voisivat "niellä kokonaisia kaupunkeja ja järviä, ml joet ja moottoritiet." Herbert vietti seuraavat viisi vuotta tutkien, kirjoittaen ja tarkistaen romaania Tyyny, josta tuli alun perin sarjakuvalehti kahdeksi lyhyemmäksi teokseksi, Dune World (1963) ja The Prophet of Dune (1965). Sarjakuvaversiota laajennettiin ja muokattiin, kunnes yli 20 kustantajaa hylkäsi sen – ennen kuin Chilton Books, autokorjausoppaistaan tunnetuin painotalo, julkaisi sen vuonna 1965.
ellauri368.html on line 176: Aavikkoplaneetan Arrakisin ympäristö on samanlainen kuin Lähi-idässä, erityisesti Arabian niemimaalla ja Persianlahdella sekä Meksikossa. Romaani sisältää myös viittauksia öljyteollisuuteen Persianlahden arabivaltioissa sekä Meksikossa. Arrakisin fremeneihin vaikuttivat Arabian beduiiniheimot, ja Mahdi-profetia on peräisin islamilaisesta eskatologiasta. Ruipelosta Paulista tulee pyhä Paavali, tai enemmänkin, Muad'dib eli Messias ja sillä se pääsee keon huipulle. Inspiraatiota on otettu myös keskiaikaisen historioitsija ibn Khaldunin syklisestä historiasta ja hänen dynastiasta Pohjois-Afrikassa, mistä vihjasi Herbertin viittaus ibn Khaldunin kirjaan Kitāb al-ʿIbar "Oppituntien kirja", joka tunnetaan fremenien keskuudessa.
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
ellauri369.html on line 57: Paleofiktio on esihistoriallista aikaa kuvaava kirjallisuuden lajityyppi. Termin kehitti suomalainen paleontologi Björn Kurtén kuvaamaan esihistorialliseen aikaan sijoittuvia romaanejaan Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984). Paleofiktio muistuttaa historiallista romaania kertoessaan menneistä ajoista, mutta sen kuvaamista tapahtumista ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään. Tämän vuoksi paleofiktion kirjoittajan on mahdollista käsitellä aihettaan paljon vapaammin kuin historiallisen romaanin kirjoittajan, ja lajityypillä onkin yhteyksiä myös fantasiakirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.
ellauri369.html on line 60: Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita. Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.
ellauri369.html on line 62: Robertsin teoksista on ilmestynyt suomeksi esihistoriallisen ajan eläimistä kertova Ihmiselon aamuna - romaani maailman aamuhämärästä (Kirja, 1921) Alli Niemisen suomentamana, ja myöhemmin lyhennettynä nimellä Tulen löytäjät.
ellauri369.html on line 64: Sittemmin olen lukenut noi Kurtenin Björnin romaanit, ne oli hauskoja erit. sixi että kiltit neandertaalit muistuttivat hyvätapaisia suomenruåzalaisia, mustat cro magnonit taas oli kuin tervattuja angolosaxeja.
ellauri369.html on line 76: Roney jakaa "fantastisen kirjoituksensa" tieteiskirjallisuuteen (termiä ei vielä ollut olemassa) ja esihistoriallista menneisyyttä käsitteleviin romaaneihin, kuten Vamirah (1892) jota pidettiin ensimmäisenä todellisena esihistoriallisena romaanina.
ellauri369.html on line 78: Esihistoriallisiin" teemoihin liittyivät romaanit Vamireh (1892) ja Eirimah (1893) kirjoitettiin yhdessä sekä useita novelleja, sekä esihistoriallisia (esim. "Kiyamon syvyydet", 1896) että tieteiskirjallisuutta (" Toinen maailma", 1898 jne.). Kun veljet riitelivät (virallinen syy oli luonne-erot), nousi kaksi erillistä kirjoittajaa - Roni Jr. ja Roni Sr. Vuonna 1908 Rosny-veljekset lopettivat julkaisemisen yhdessä. Seniori oli Goncourt-akatemian puheenjohtaja vuosina 1926–1940, jolloin juniori otti tämän tehtävän.
ellauri369.html on line 82: Rosny aîné oli hyvin HG Wellsin tai Olaf Stapledonin kaltainen konseptiltaan ja tavaltaan käsitellä niitä romaaneissaan. Hän oli toiseksi tärkein hahmo Jules Vernen jälkeen modernin ranskalaisen science fictionin historiassa.
ellauri369.html on line 83: Mutta koska hänen kirjoituksiaan ei käännetty englanniksi ennen hänen kuolemaansa ja hänen lukijansa eivät aina ymmärtäneet hänen tieteisromaanejaan, hänen vaikutus genren kehitykseen on ollut rajallinen.
ellauri369.html on line 161: Hän on varhaisin tunnettu latinankielinen roomalainen historioitsija, jonka nimellä on säilynyt teoksia, joista ovat jäljellä Catilinan salaliitto (samanimisestä salaliitosta), Jugurttisota (samannimisestä sodasta) ja Histories (joista on säilynyt vain katkelmia). Kirjailijana Sallust sai vaikutteita ensisijaisesti 5. vuosisadalla eKr. kreikkalaisen historioitsijan Thukydideen teoksist. Poliittisen uransa aikana hän keräsi suurta ja väärin hankittua rikkautta Afrikan kuvernöörikaudeltaan, joilla se rakensi puutarhoja. E. Saarisen pojan Jeromen mukaan Sallustista tuli myöhemmin Ciceron entisen vaimon Terentian toinen aviomies. Tunnetut roomalaisen pornografian tutkijat, kuten Ronald Syme, uskovat kuitenkin tämän olevan urbaani legenda. Procopiuksen mukaan kun Alaricin tunkeutuva armeija saapui Roomaan, he polttivat Sallustin talon. Että sellanen tallustaja.
ellauri369.html on line 176: Nepos ei selvästikään perustanut teostaan kovinkaan syvälliseen lähdekritiikkiin, vaan poimi tietonsa aikaisemmista elämäkerroista. I can relate to that. Hän ei pyri ratkaisemaan lähteidensä ristiriitoja, ja harvoin edes huomauttaa niistä. Teos on kuitenkin arvokas, koska alkuperäiset lähteet ovat suureksi osaksi kadonneet, ja näin se on säilyttänyt paljon tietoa, joka muutoin olisi kadonnut. Suomennoksen esipuheen kirjoittanut Jaakko Suolahti arvioi arvokkaimmiksi osiksi Caton ja Atticuksen elämäkerrat, joista jälkimmäinen perustui vieläpä Suolahden omaan kokemukseen. Vaikka Nepos ei olekaan omaperäinen kirjailija, hänet voidaan nähdä kreikkalaisen oppineisuuden popularisoijana aikansa tomppeleille roomalaisille.
ellauri369.html on line 256: Tähden suuran kokonaisuus 53:19–28 on tullut kuuluisaksi, koska sen yhteyteen on liitetty tarina ”saatanallisista säkeistä”. Kertomus Koraaniin upotetuista Saatanan juonista tuli tunnetuksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun Iranin johtaja ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Salman Rushdielle kuolemantuomion, "jotta kukaan ei enää uskaltaisi pilkata islamia". Myöhemmin tuomiota täydennettiin myös tapporahalla. Rushdie on sen jälkeen joutunut elämään piilossa rumana silmäpuolena.
ellauri369.html on line 278: Tapaus venyttää islamin tulkintaa profeetasta, joka ei koskaan tehnyt virheitä. Tarinan loukkaavuuden takia monet nykyajan muslimit eivät edes usko, että se löytyy islamilaisista lähteistä. Tarina saattoi olla loukkaava myös Ibn Hishamille 800-luvun alussa, sillä hän jättää sen kertomatta. Sen sijaan 900-luvulla at-Tabari, jolla vielä oli käytössään Ibn Ishaqin teksti, esittää sen. Syynä oli Jansenin mukaan mahdollisesti se, että tarinaa tarvittiin selittämään Koraanin kohtaa 22:52, jossa puhutaan siitä, miten Saatana saa pujotetuksi omia toiveitaan lähettilään toiveiden lomaan. Tämä kohta kuuluu seuraavasti:
ellauri369.html on line 280: »Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas.»
ellauri369.html on line 331: Jane teki näet onnistuneen vierailun sinne syyskuussa 1825. Siellä ollessaan Carlyle kirjoitti saksalaisen romanssin (1827), kokoelman Johann Karl August Musäuksen , Friedrich de la Motte Fouquén , Ludwig Tieckin , ETA Hoffmannin ja Jeanin aiemmin kääntämättömiä saksalaisia romaaneja.
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 493: Hänen ahdingonsa toi hänelle teetä ja sympatiaa sukulaistädeiltä, kuten George Eliot , Elizabeth Gaskell ja myöhemmin rouva Humphry Ward. Rouva Wardin vuoden 1888 suosittu romaani Robert Elsewhere sai suurelta osin inspiraationsa tästä Frouden elämän aikakaudesta. Kaikkien pettymyxexi James löysi vaimon katakombeista.
ellauri369.html on line 497: Frouden sepustuxet herättivät sekä liberaalien että Oxford High Church määnien vihan; tämä vihamielisyys ilmaistiin Christian Remembrancerin ja Edinburgh Review - lehden arvosteluissa. Teos oli kuitenkin suosittu menestys, ja sen kanssa, että Froude kielsi varhaiset romaanit vuonna 1858, auttoi häntä saamaan takaisin suuren osan vuonna 1849 menettämänsä arvostuksen. Thomas Macaulayn kuoleman ansiosta vuonna 1859 Froudesta tuli tunnetuin elävä historioitsija Englannissa.
ellauri369.html on line 523: Carlylen veli James ja sisar rouva Austin kuitenkin pyysivät häntä jatkamaan työtä, ja vuonna 1882 hän julkaisi kaksi ensimmäistä osaa. Froude kirjoitti Carlylen elämän sen mukaan, mitä hän ymmärsi Carlylen omiksi elämäkerrallisiksi periaatteiksi, ja kuvasi Carlylen älyllisen suuruuden lisäksi myös hänen henkilökohtaisia puutteitaan. Monet lukijat keskittyivät kuitenkin jälkimmäiseen, erityisesti Carlylen onnettomaan suhteeseen vaimonsa kanssa, josta tuli pian laajalti käytetty esimerkki keskusteluissa avioliiton seksuaalipolitiikasta. Kiistaa pahensi Frouden julkaisemat Jane Welsh Carlylen kirjeet ja muistiot vuonna 1883, Janen omat kirjoitukset ja Carlylen elämän valmistuminen vuonna 1884.
ellauri369.html on line 529: Carlylen elämän päätyttyä Froude suuntasi matkustamaan, erityisesti Britannian siirtomaihin, vieraillen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Intiassa. Froude aikoi "sytyttää kansalaisten mielissä kotona sitä mielikuvituksellista innostusta siirtomaa-ajatusta kohtaan, josta hänen oma sydämensä oli täynnä". Tänä aikana Froude kirjoitti myös historiallisen romaanin, The Two Chiefs of Dumbbell, joka oli vähiten suosittu hänen kypsistä teoksistaan. Kuten aiemmassa kirjassaan Irlannin historiasta, Froude käytti kirjaa muuttaakseen irlantilaisesta sankarista konnan, jolla on historiallisia vääristymiä.
ellauri370.html on line 199: Vuonna 1200 Sauron hylkäsi Mordorin ja lähti Eregioniin. Siellä hän opetti haltiaseppiä takomaan mahtisormuksia, mutta hän palasi Mordoriin vuonna 1600 ja takoi Tuomiovuoren uumenissa Valtasormuksen. Haltiat ymmärsivät Sauronin petoksen ja "joutuivat" sotaan. Ihan ajautuivat Suomen lailla ajopuuna. Sauronin örkit tuhosivat Eregionin, mutta númenorilaiset tuhosivat Mordorin armeijat. Sauron kokosi lisää örkkejä ja peikkoja ja käännytti Rhûnin ja Haradin ihmiset palvelijoikseen. Ar-Pharazôn Kultainen, Númenorin kuningas, kuuli Sauronin mahdista ja saapui suuren armeijan kanssa Keski-Maahan. Sauron antautui númenorilaisille, jotka veivät hänet Númenoriin. Hän kuitenkin turmeli ylpeän Ar-Pharazônin ja suurimman osan númenorilaisista. Lopulta hän aiheutti heidän tuhonsa, mutta Númenorin upotessa myös Sauron vajosi meren pohjaan. Hänen henkensä palasi Mordoriin, mutta hän ei enää koskaan kyennyt ottamaan kaunista ulkomuotoa. Hän otti Mustan Ruhtinaan hahmon, joka opittiin tuntemaan pahan perikuvana.
ellauri370.html on line 265: Suomen tunnetuin leprasiirtola oli Seilin saari Turun saaristossa, Rymättylän ja Nauvon välillä. Siirtola perustettiin sinne 1600-luvulla. Potilaat joutuivat tuomaan saarelle mukanaan ruumisarkun tai puulaatikon, eikä sieltä ollut paluuta. Leprasairaala suljettiin vuonna 1785, kun viimeinen potilas kuoli. Tästäkin on jo paasaus.
ellauri370.html on line 272: Koska on järjetöntä ja äärimmäisen epämukavaa, että juutalaiset, jotka Jumala on tuominnut omasta syystään ikuiseen orjuuteen, voivat sillä verukkeella, että hurskaiden kristittyjen on hyväksyttävä heidät ja säilytettävä heidän asuinpaikkansa, olla niin kiittämättömiä kristityille, koska kiitoksen sijaan armollisesta kohtelusta he näyttää fäkkiä, ja keskenään ansaitsemansa orjuuden sijaan he onnistuvat vaatimaan ylivoimaisuutta: me, jotka äskettäin saimme tietää, että juuri nämä juutalaiset ovat tunkeutuneet röyhkeästi Roomaan ja useisiin paavinvaltioihin, alueille jossa heidän röyhkeytensä lisääntyi niin paljon, että he eivät vain uskalla asua kristittyjen keskuudessa, vaan myös kirkkojen läheisyydessä ilman pukeutumiseroa, ja jopa vuokraavat taloja pääkaduilta ja aukioilta, ostavat ja omistavat kiinteää omaisuutta, ottavat palvelukseen piikoja, sairaanhoitajia ja muita kristittyjä palvelijoita ja tekevät muita lukuisia rikoksia häväisten ja halveksien kristillistä nimeä.
ellauri370.html on line 551: Gobineau kirjoitti kaunokirjallisuuttakin. Romaaneista yleisesti tunnettu on Les Pléiades (1874).
ellauri370.html on line 554: Täydellisempi, väkivaltaisempi, myös kömpelömpi romaani Les Pléiades (1874) oli tarkoitettu elitistisen individualismin kirjalliseksi teoriaksi. Raaka syytös demokratiaa ja nykyaikaisuutta vastaan vahvistaa rakkauden "kuninkaan poikien" ylimpänä arvona. Julkaisematon romaani Les Voiles noirs katosi Château de Chaméanen tulipalossa.
ellauri371.html on line 61: Väkijoukko, anarkia. Voiko kuulostaa loogiselta mielen toivoa onnistuneesti johtaa väkijoukkoja, annettuaan järkevän kehotuksen hajaantua tai suostuttelun voimalla, jos mahdollista on ristiriidan mahdollisuus, vaikkakin järjetön, mutta silti vittu, joka saattaa tuntua pinnallisesti miellyttävämpää ihmisille? Päästä irti yksinomaan pienet intohimot, uskomukset, tavat, perinteet ja sentimentaaliset teoriat ihmisjoukossa, ja ihmisten väkijoukot antautuvat puolueen jakautumiseen, mikä häiritsee kaikkia joille olen samaa mieltä, jopa täysin järkevän perusteen kehotuksesta. Jokainen yleisön päätös riippuu sattumasta. Chicago tai väärennetty enemmistö, jonka mukaan tietämättömyys poliittisista salaisuuksista, ilmaisee järjettömyyttä - uusi päätös, joka kasvattaa anarkian idut hallitukseen laiskuudesta.
ellauri371.html on line 71: Tarkoitus pyhittää keinot. Väliaikaisesta pahasta, joka meidän on nyt pakko tehdä, tapahtuu että saat hyvän, horjumattoman säännön, joka tulee vahvistaaan kansan mekanismin oikean suunnan (hirssi), jota liberalismi rikkoo. Tulokset ovat perusteltuja, varoja tulee. Kiinnittäkäämme huomiota omaan, suunnitelmat eivät niinkään tavoittele hyvää ja moraalista, vaan siihen, mikä on tarpeellista ja hyödyllistä.
ellauri371.html on line 87: Katso häntä- alkoholisoidut eläimet, huumausaine viinillä, annettu oikeus rajoittamattomaan käyttöön vapauden kanssa. Älä anna meidän ja meidän päätyä samaan pisteeseen. Goyimien kansat ovat humalassa alkoholijuomista, ja heidän nuoruutensa hämmästytti luokkaa sexismi ja varhainen irstailu, joka yllyttää häntä. Agenttimme ovat tutoreita, lakeja, ohjaajia rikkaat talot ja naisemme goimien intiimeissä paikoissa - taivaallisia huvituksia. Näistä viimeisistä yksi voi mukaan lukien niin sanotut "naiset yhteiskunnasta", heidän vapaaehtoisia seuraajiaan irstailussa ja ylellisyydessä.
ellauri371.html on line 109: Centralistimme laativat sen, mitä tarvitaan maailman hallitsemiseen. Kouvolasta päiviä, poliittisista suunnitelmistamme, kokemuksistamme historiaa kunkin virran tarkkailusta menten. Goimia ei ohjaa puolueettomuuden käytäntö eikä uudet historialliset havainnot ja teoreettiset rutinat, ilman kriittistä suhtautumista tuloksiin, tatam. Siksi meillä ei ole mitään varaa heidän kanssaan pelleillä. He pitävät hauskaa omaan aikaansa tai elävät toivossa uutta viihdettä tai kokemusmuistoja varten. Olkoon heille tärkein rooli me inspiroituneet hyväksymään tieteen (eli teorian) sanelut. Tätä tarkoitusta varten innostamme jatkuvasti, lehdistömme kautta annamme heille sokean luottamuksen. Goyimien intellektuellit voi kerskua tiedosta ja ilman loogista provärkkiä, toteuttaa kaiken, mistä on vedetty tietotiede, agenttiemme yhdistämä, tavoitteena kouluttaa mielemme meille oikealla tavalla - muokattu ii.
ellauri371.html on line 115: Lehdistön rooli. Modernien valtioiden käsissä on suuri voima, joka saa aikaan ajatuksen liikkeen kansan keskuudessa: se on lehdistö. Lehdistön tehtävänä on oletettavasti osoittaa tarvittavat vaatimukset, välittää valituksia ihmisille ääniä, ilmaisia näytteitä ja luoda tyytymättömyyttä. Lehdistössä sanan puhumisen voitto on ruumiillistumassa. Mutta valtio ei osannut käyttää tätä voimaa ja se löysi itsensä sisään peräkautta meidän käsissämme. Hänen kauttaan saimme vaikutuksen, itsemme varjoissa pysyminen. Hänen ansiosta keräsimme omaan taskuun, kädet ovat täynnä kultaa, vaikka meidän oli pakko ottaa osinkoa verivirroista ja kyyneleistä. Mutta me maksoimme uhraamalla monia ihmisiämme. Jokainen uhri meidän puolestamme ilmainen, koska seisomme Jumalan edessä tuhansien goimien avulla.
ellauri371.html on line 157: Kansainvälinen kauppa ja teollinen kilpailu, keinottelun rooli. Jotta goimien mielellä ei ole aikaa ajatella ja ne huomaa, että teollisuuden ja heidän on saatava heidän huomiotaloudessansa käydä kauppaa. Näin kaikki kansat etsivät omaa etuaan, eivätkä taistelussa sen puolesta huomaa omaansa. Hyvästi vihollinen. Mutta jotta vapaus lopulta kehittyisi, loisi ja tuhoaisi goyim-yhteiskunnan, on välttämätöntä teollistua; kyky esittää se spekulatiivisin perustein: tämä on velvollisuus elää niin, että mitä teollisuus on ottanut pois maata ei voitu pitää käsissään, ja se siirtyi spekulaatioon NT eli kassakoneillemme.
ellauri371.html on line 204: Palkkojen nousu ja tavaroiden hintojen nousu välttämättömät tavarat. Nostamme palkkoja maksu, joka ei kuitenkaan tuota mitään hyötyä työntekijöitä, koska samalla nostamme hintoja perustarpeiden puute, oletettavasti putoamisesta ei maataloutta ja karjankasvatusta. Lisäksi käytämme kaivamme taitavasti ja syvästi esiin tuotantolähteet hallitus, opettaa työntekijöitä anarkiaan ja juomaan alkoholia - Kam-merkkistä, ja samalla ryhtymällä toimenpiteisiin karkottaakseen kaikkien älyllisten voimien maasta.
ellauri371.html on line 213: Kaikkialla Euroopassa ja sen suhteiden avulla muissa maissa mantereilla, meidän on luotava käymistä, epäsopua ja vihamielisyyttä. Tästä on kaksi etua: ensinnäkin se et pidämme kaikki maat alisteisina, tiedän hyvin! On totta, että meillä on valta luoda epäjärjestystä haluamallamme tavalla tai palauttaa järjestys. Kaikki nämä maat ovat tottuneet nähdä meissä tarvittava paine, toiseksi, juonitteluilla sekoitamme kaikki piirtämämme langat kaikissa valtion virastoissa politiikka, talous kaupallisia sopimuksia tai velkasitoumuksia. Tämän saavuttamiseksi meidän on aseistauduttava suurella ovela ja ovela neuvottelujen aikana rov ja sopimukset, mutta niin sanotussa "virallisessa". "yleisellä kielellä" pysymme päinvastoin vääriä taktiikkaa ja näytämme rehellisiltä ja rehellisiltä töykeä. Siis kansat ja hallitukset goyim, jotka olemme opettaneet katsomaan vain esitystä toinen puoli mitä heille esittelemme, he syyttävät meitä edelleen rodun hyväntekijöistä ja pelastajista ihmisen.
ellauri371.html on line 302: Siirtyminen vapaamuurarien "autokraattisuuteen". Sellaisilla toimenpiteillä pystymme tuhoamaan vähän paljon pikkuhiljaa, askel askeleelta, kaikkea, mikä oli alun perin kun otimme oikeutemme, kerta meidät pakotetaan. Otamme sen osavaltion perustuslakiinkin, siis siirtymisen minkä tahansa perustuslain huomaamattomaan peruuttamiseen kun aika koittaa.
ellauri371.html on line 331: Lehdistön tulevaisuus vapaamuurarien valtakunnassa. Painamalla nappulaa ei pääse kuin kerroxiin. Joten teemme seuraavaa. Mitä paikkaa lehdistö pelaa nyt? Hän palvelee kiihkeää lämpöä - Emme tarvitse intohimoja tai itsekkäät pariskunnat salassapitoa. Se voi olla tyhjä, epäreilu, petollinen, useimmat ihmiset eivät ymmärrä ollenkaan, mitä se palvelee elämässä. Lakkaavat tilaamasta, kun ei ole kotiinkantos. Satuloimme hänet ja otamme hänet vahvaan ohjaukseen; Tehdään sama muun viihdetiivisteen kanssa, mitä varten sietää kysyä. Meidän on järkevää päästä eroon lehdistön hyökkäyksistä. Jos pysymme pamfletin ja kirjan kohteena olemme valmiita. Tuomme nyt takaisin kalliin glasnostin tuotteen! Kiimaisen sensuurin tarpeen vuoksi se on tuloihin uusi artikkeli valtiollemme. Me peitämme sen erikoisleimaverolapuilla ja viemme talletukset lehdistöelinten tai kirjapainojen laitoksilta, joidenka on taattava hallituksellemme lehdistön hyökkäykset. Saamme hyökkäyksen armottomasti. Lakia ja toimenpiteitä kehiin, kuten leimat, pantit, ja niiden takaamat sakot tuo valtavia tuloja hallitukselle. Onko se totta? Mahdollisest. Puoluelehdet eivät ehkä säästä rahaa, mutta me suljemme ne toisen meitä vastaan tehdyn hyökkäyksen jälkeen. Kukaan ei kosketa sädekehiämme rankaisematta. Hallituksen erehtymättömyys. tekosyy esinahkajulkaisun lopettamiseen - suljettu - kyllä, keho huolestuttaa mielet ilman syytä tai perustetta. Huomaa, että meidän kimppuun hyökkäävien joukossa me myös perustamme luonnollisia elimiä, mutta ne hyökkäävät yksinomaan kohdista, joita aiomme muuttaa.
ellauri371.html on line 340: Kaikki niin sanotut liberaalit ovat anilingvistejä eli pyllykielitieteilijöitä, jos ei pahoja tekoja niin ajatuksia kumminnii. Jokainen heistä jahtaa vapauden haamuja, jotka putoavat yksinomaan kipittämään uomiinsa. Valehtele raukka nälissäs, eli prosentin anarkiaa protestin vuoksi.
ellauri371.html on line 410: Julkisen menestyksen merkitys. Goyit menevät lodgeille uteliaisuudesta tai toivossa että heidän avullaan voivat ottaa julkisen piirakan, ja jotkut jotta saisi tilaisuuden ilmaisex yleisön edessä kohdata epärealistiset ja perusteettomat unelmansa: he janoo menestymisen tunteita ja suosionosoituksia, joille olemme melko anteliaita. Sitten annamme heille tämän meille luvatun - ei vitussa, mitä hyödyttää hyödyntää itsesyntynyttä itseään viettelyä, jolla ihmiset havaitsevat huomaamattomasti tulleensa lahkeeseen, seuraavat opetuksiamme ilmankin pelkäämättä niitä täysin luottavaisin mielin mielessään luottamus siihen, että heidän erehtymättömyytensä vapauttaa sen ajatuksitta, mutta ei voi enää havaita vieraita... Et voit kuvitella, kuinka älykkäimmänkin goimista voi johtaa tiedostamattomaan naivuuteen, kun itsepetoksen olosuhteet ovat oikeat, ja samalla on helppo lannistaa heitä pienimmälläkin epäonnistumisella: lopeta vaan aplodit ja johda letkun avulla orjaan tottelevaisuutta uuden menestyksen vuoksi... Missä määrin meidän sopii laiminlyödä menestystä vain toteuttaakseen omia suunnitelmia, joten goyit ovat valmiita uhraamaan kaikenlaisia kun aikoo vain onnistua. Tämä on heidän psykopatografia. Tämä tekee heidän ohjaamisestamme paljon helpompaa. Nyaah. Näillä tiikereillä on lampaiden sielut, ja heidän päässään kusta. Niitä ajaa vetotuuli. Laitamme niille päälle ihmisen yksilöllisyyden omaksumisen unelman harrastushevosen kollektivismin symbolisena yksikkönä...
ellauri371.html on line 412: Kollektivismi. He eivät ole vielä ymmärtäneet sitä eivätkä ole... ovat otettuja ajatuksesta, että tämä harrastus on tärkein asia, rikkoa tärkein luonnonlaki, jonka loimme maailman luomisesta lähtien, yksikköjänis, joka ei ole samanlainen kuin muut - psikhologiya, nimenomaan yksilöllisyyden vuoksi..
ellauri371.html on line 471: Goyim-pappeuden vaikutus. Pappeuden olemme jo huolehtineet häpäisemisestä ja tällä työllä kykenemme valvomaan heidän tehtäväänsä, joka nykyään voisi hyvinkin olla sekoittaa pakka. Joka päivä hänen vaikutusvaltansa ihmisiin vähenee.
ellauri371.html on line 525: Rahaston toimisto. Valtion rahastorahaston vaimo sisältää tietyn joukon varauksia - nyyh-summat ja kaikki, mitä tämän lisäksi kerätään. Koko sarja on palautettava liikkeeseen. Nämä varat käytetään julkisten töiden järjestämiseen ja ikiomaan eläintarhaan. Aloite tällaiseen työhön tulee valtiolta. Lahjalähteet sitoo työntekijää tiukasti luokkavaltion eduille ja kuninkaalle (nykyinen). Näistä samoista määristä osa myönnetään Leenalle nerokkuus- ja tuotantopalkintona alkaen --- hetkonen, ei seuraa ollenkaan, liian määritellysti ja laajasti lasketut summat, pidätä vähintään yksi valtion kassakoneeseen, koska rahaa on olemassa liikkeeseen ja kaikki niiden pysähtyminen on tuhoisaa palautettavaxi - so. valtion mekanismin aikana, jota varten ne toimivat voiteluaineena: pysähtyminen voi pysäyttää tämän mekanismin oikean liikkeen.
ellauri371.html on line 551: Yhden prosentin sarja. Me sallimme rahan pysähtymisen jos ei tule pentuja, ja siksi ei ole valtiota hyödyttäviä korolliset arvopaperit, lukuun ottamatta yhden prosentin sarjaa, niin, ettei korkomaksuja makseta valtiolle jolla on voima imeä iilimatoja. Oikeus laskea korollisia arvopapereita tarjotaan yksinomaan teollisuusyrityksille, joille ei ole vaikeaa maksaa noin/noin/voitolla, josta valtio ei tuota lainarahaa näille yrityksille, koska se lainaa kuluja varten, ei toimintaansa varten radiot.
ellauri371.html on line 555: Laskelmamme, jotka esittelemme milloin tulee aika vuosisatoja vanhojen kokeilujen valossa, mitä olemme tehneet goy-valtioiden suhteen, erottuu selkeydestä ja varmuudesta ja näyttää kaikille innovaatioidemme hyödyt. Ne tekee lopun väärinkäytöksistä, kiitos jonka olemme ottaneet goimien haltuunsa, mutta jotka eivät voi päästää valtakuntaamme. Olemme tällaisia. Näemme ratkaisujärjestelmän, jota ei hallitsija eikä mylly eikä suurin virkamies pysty tuomaan esiin , luulen ma - pienin määrä on huomaamaton, sen tarkoituksesta on ohjata sitä toiseen suuntaan; yhden lisäksi parvi tarkoittaa kerran tietyllä tavalla.
ellauri371.html on line 612: Kuningas ja hänen kolme vihittyään. Kuninkaan kurja kohtalo. Minulle - kuninkaalle, jotta ne kolme, jotka hänet vihkivät, tietäisivät tulemisen scheman: Kuninkaan persoonassa, joka hallitsee järkkymättömästi, kaada itsellesi vaan ja unohda ihmiskunta! Kaikki näkevät ikään kuin kohtalon sen tuntemattomilla poluilla. Kukaan ei tule tietämään mitä kuningas haluaa käskyillään saavuttaa, ja siksi kukaan ei uskalla seistä tuntemattoman mago-polkupyörän eessä poikkiteloin. On selvää, että tarvitset henkistä reserviä - kuninkaiden palatsi vastaisi sen sisältämää suunnitelmaa hallita. Siksi hän nousee huipulle (taulukko), ei muuten kuin testaamalla mieltäsi, ns. minun viisaita, pikku-cheefejä. Jotta ihmiset tuntevat ja rakastavat omaansa kuningas tarvitsee hänet (Pirkko Zilles) puhumaan muovikasseihin puretuilla tv-ruuduilla kansansa kanssa. Tällä saadaan aikaan tarvittava kiinnitys kahden voiman laiskuuteen, joita nyt vain kauhu erottaa toisistaan. Tarvitsimme tätä kauhua ennen aikojaan niin että molemmat nämä voimat putoavat erikseen vaikutuksenamme.
ellauri372.html on line 62: voiton jälkeen. Vuonna 88 Sulla oli konsuli ja marssi Roomaan syrjäyttäen ja tappaen yhden plebsin tribuuneista ja julistaen lainsuojattomaksi noin kymmenen poliittista vihollistaan, mukaan lukien Gaius Marius. Voiton jälkeen Collinegaten taistelussa Sulla halusi kostaa Mariuksen ja Cinnan entisiä kannattajia vastaan, jotka olivat julistaneet hänet yleisviholliseksi vuonna 88 eaa.
ellauri372.html on line 243: Edom tarkoittaa punaista. Nimi tulee todennäköisesti Aravanlaakson itäpuolisista punaisista hiekkakivivuorista. Tai size tulee Eesausta, joka syntyi punaisena yltä päältä. Edomilaisten pääjumala oli ”Quaus”, mikä tarkoittaa kaarta ja viittaa mahdollisesti Kannelmäen omaan kauppakeskus Kaareen. (tai size on Nooan sateenkaari.) Quaus oli sään jumala, joka sai myöhemmin myös sotaisia ominaisuuksia. Mahdollisesti Quausin ylivoimaisen aseman takia, ja koska Vanhassa testamentissa sateenkaari on Jumalan ja ihmisen liiton merkki, edomilaisia pidetään joissain paikoissa Raamatussa Jahven seuraajina.
ellauri372.html on line 277: Vuonna 40 eKr. Antigonus II Mattathias, Hasmonean Aristobulus II:n poika, tarjosi rahaa Parthian armeijalle auttaakseen häntä valloittamaan Hasmonean valtakunnan. Partialaiset hyökkäsivät Rooman Syyriaan, valloittivat Juudean, valloittivat Hyrcanuksen ja Phasaelin ja asettivat Antigonus II:n Juudean valtaistuimelle. Hyrcanus silvottiin [miten? kuva tarvitaan], ja Phasael teki itsemurhan sen sijaan, että joutuisi Antigonus II:n käsiin. Herodes ja hänen perheensä piiritettiin Masadassa, mutta Herodes pakeni Petraan. Kun Herodes ei saanut apua nabatealaisista, hän lähti Roomaan. Antonyn tukemana Rooman senaatti julisti hänet "juutalaisten kuninkaaksi" ja palasi Juudeaan vaatimaan valtaistuinta.
ellauri372.html on line 291: Antigonus antautui Sosiukselle ja lähetettiin Antoniukselle voittokulkueeseen Roomaan. Herodes pelkäsi kuitenkin, että Antigonus saisi tuen myös Roomassa, ja lahjoi Antoniuksen teloittamaan Antigonuksen. Antonius, joka ymmärsi, että Antigonus pysyisi pysyvänä uhkana Herodekselle, mestatti eli irrotutti Hasmonidin pään Antiokiassa, ensimmäinen kerta kun roomalaiset teloittivat alistamansa kuninkaan. Herodes teloitti myös 45 Antigonuksen puolueen johtavaa miestä.
ellauri372.html on line 360: Fariseukset asettuivat Hyrcanuksen puolelle, saddukeukset Aristobuluksen puolelle. Vuoden 63 pääsiäisjuhlan aikana Hyrcanus ja hänen liittolaisensa, Petran arabikuningas Aretas piirittivät Aristobuluksen ja saddukeukset Jerusalemin temppelissä. Aristobulus onnistui kuitenkin lähettämään lähettilään Pompeuksen edustajan Syyriaan Marcus Aemilius Scauruksen luo. Juutalainen johtaja lupasi 8000 kg hopeaa, tarjouksen, josta Aemilius ei voinut kieltäytyä: hän käski Aretasin heti lähtemään. Kun Pompeius saapui paikalle, hän sai vielä suuremman lahjan: Aristobulus lähetti hänelle peräti 800 kilon kultaisen viiniköynnöksen, jonka roomalainen komentaja toimitti Jupiterin temppeliin Roomaan.
ellauri372.html on line 370: Pompeius itse meni temppelin pyhimpään, jonne vain ylimmäinen pappi sai mennä ja häpäisi sen. Hän ei poistanut mitään, ei sen aarteita eikä varoja, tekipä vain pienen ruskean lahjoituxen kaikkeinpyhimpään, ja seuraavana päivänä hän käski pyyhkimään temppelin ja sen rituaaleja jatkaa. Pompeius suuntasi sitten takaisin Roomaan ja otti Aristobuluksen mukaansa voittokulkueeseensa.
ellauri372.html on line 377: Samaan aikaan toisaalla Marcus Aemilius Scaurus hyökkäsi Petran Aretasin kimppuun, mutta antoi itselleen lahjoa toiset 6 000 kiloa hopeaa. Pian sen jälkeen hänet tapettiin (tapahtuma mainitaan yhdessä Kuolleenmeren kääröistä). Sillä hetkellä Pompeius oli jo lähtenyt Juudeasta. Hän palasi Roomaan, missä hänestä oli tullut aikansa vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän otti mukaansa monia vankeja, jotka myöhemmin vapautettiin ja asettuivat suurelle osalle Roomaa Tiber-joen takana.
ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
ellauri372.html on line 386: Yxin tein laskien on Netanjahun putinistan juutalaisten Third Reich. Toinen oli tämä simoniittain dynastia, ja ensimmäinen oli muinoinen kunkku Daavid huoneineen. Loppu aika on vietetty diasporassa eri paikoissa. Kolmatta temppeliä hommataan mutta se on vielä vaiheessa. Puolaa sanoivat aikoinaan kolmennexi temppelixi kun siellä oli paljon juutalaisia, mutta sitten tuli Bogdan Hmelnitski ja Spitzgruberi sanomaan "mutta minä SÖIN sen".
ellauri372.html on line 548: Butlerin pilkka osui loppupeleissä omaan nilkkaan. There seems little doubt that Butler died a poor and disappointed man who, at the end of an apparently successful literary career, in the words of a contemporary, “found nothing left but poverty and praise.” Mitäs kirjotti tollasta mautonta burleskia. Ei ois kannattanut.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri373.html on line 97: Plutarch väittää, että hiän sattui näkemään Brutuksen angstisena, kun tämä pohti mitä tehdä Caesarille ja kysyi häneltä, mikä oli vialla. Kun hän ei vastannut, hiän epäili, että hän ei luottanut hiäneen, koska hiän oli nainen, koska hän pelkäsi, että hiän paljastaisi jotain, vaikka vain vastahakoisesti kidutuksen alaisena. Todistaakseen hänelle olevansa mies, hiän aiheutti salaa haavan omaan reiteensä parturiveitsellä nähdäkseen, kestäisikö hiän kipua. Haavan seurauksena hiän kärsi voimakkaista kivuista, vilunväristyksistä ja kuumeesta. Jotkut uskovat, että hiän kesti hoitamattoman haavansa kipua vähintään päivän. Heti kun hiän voitti kipunsa, hiän palasi Brutuksen luo ja sanoi:
ellauri373.html on line 260: Nälkä luo työläiselle oikeuden pääomaan, tarkemmin kuin kuninkaallinen valta antoi tämän oikeuden aristokraatille. Tarpeen ja siitä johtuvan kateellisen vihan kautta liikumme väkijoukkoina ja heidän käsillään pyyhimme pois ne, jotka häiritsevät meitä tiellämme.
ellauri373.html on line 274: Moskovan patriarkka poistettiin vallasta muitta mutkitta ja siirrettiin suoraan luostariin ja Kirkko jätetään kourallisen kapinallisen papiston armoille, jotka juutalaisen hallituksen miellyttämiseksi valmistautuvat tuomaan lopullisen skisman kirkon sisäiseen elämään. Jos tämä onnistuu, niin vuoden 1897 ohjelmansa tässä kohdassa "Näkymätön hallitus" voi juhlia täydellistä saatanallista voittoa lähitulevaisuudessa.
ellauri373.html on line 295: 9) Stern III Cecil Hams-Kannattaa, toveri ministeri Ulkomaanasiat;
ellauri373.html on line 336: Dova I. A. Rodionovin romaanista "Illan uhrit" vai jonkun katkeran venäläisen sävellys? Musta sotnia? Ei, nämä ovat Venäjälle tuntemattoman miehen oikeita sanoja, joka ei millään tavalla kärsi bolshevikeista henkilökohtaisesti. Nimittäin muinainen, moderni, "liberaali" ranskalainen kirjailija Georges Bateau. Tässä on kolme sivua, käännettynä hänen kirjastaan "The Jewish Question".
ellauri373.html on line 534: joka kuuluisi yksinomaan kunnioittavasti juutalaisia
ellauri373.html on line 569: Molempien puolueiden johtajien välillä syntyi raivoa, vakava kiista. Ginsberg osoitti erityistä vastenmielisyyttä sovinnolle ja osoitti intohimoista vihamielisyyttä suhtautumista puolueensa vastustajaan. Hän ei menettänyt yhtäkään sopivaa tilaisuutta niin, että hän kritisoi paitsi tekoja myös journalismia, tšekkiläisiä artikkeleita ja Hertzlin kirjallisia teoksia. Hänen vihamielisyytensä ilmeni erityisen voimakkaasti vuonna 1902 vuonna Hertzlin romaanin "Aiipeiyashi" ilmestymisen jälkeen.
ellauri373.html on line 571: Ginsberg ei voinut antaa Hertzlille anteeksi olosuhteissa, joista jälkimmäinen ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan näkemyksiä eikä hyväksynyt ehdottamansa suunnitelmaa toimiin, jotka on määrätty "Siionin liiton pöytäkirjoissa" dretsov." Siksi hän käytti kiivaasti ulkonäköä hyväkseen Emme julkaise romaania "Aiipeiiapsi" ja julmasti pilkattiin Ha Shiloah -lehdessään tammikuussa com numero 1903.
ellauri373.html on line 650: Isku ei ollut tarpeeksi voimakas, ja Venäjä vastusti, ja Gintsberg koki katkerimman pettymyksen vanie; mutta hän ei menettänyt energiaa, sinnikkyyttä eikä toivoo tulevaa menestystä. Totta, tämän vuoksi ei- onnistunut yritys, jouduin uhraamaan joitakin juutalaisten elämää, sillä venäläiset ovat erehtymättömiä He varmasti arvasivat juutalaisen katastrofiensa syyllisen ja kosti hänelle; mutta mitä tämä voisi tarkoittaa Ginsbergille? Pitkän aikaa johtajiensa hypnotisoimana, meidät, juutalaiset joukot, opetettiin uskomaan, että he olivat entisiä Venäläiset eivät katoa, vaikka todellisuudessa heidän todelliset roistonsa olivat heidän omia johtajiaan, jotka pirullisilla suunnitelmillaan ja teoillaan he itse valmistivat tiettyjä syitä siihen, miksi eivät aiemmista pogromeista ja jotka sitten poistettiin huolimattomasti luopua kaikesta vastuusta heistä julistamalla tällainen "manifesti": "Meidät pakotettiin uhrata kansamme joukot ja s^- Israelista, mutta jokainen niistä, jotka kuolivat meidän kanssamme uhrauksen puoli on Jumalan silmissä tuhansien ihmishenkien arvoinen ney goyim." (Katso pöytäkirja nro 2 lopussa).
ellauri373.html on line 708: Vanhauusimaa (saksa : Altneuland; heprea: תֵּל־אָבִיב Tel Aviv, "Kevätkumpu"; jiddish : אַלטנײַלאַנד ) utopistinen romaani kuten Steve Kingin It, poliittisesti saksaksi by Tivadar Herzl, julkaistiin kuusi vuotta Herzlin poliittisen pamfletin, Der Judenstaat (Juutalainen valtio) jälkeen ja laajensi Herzlin visiota juutalaisten paluusta Israelin maahan, mikä auttoi Altneulandista muodostumaan yhdeksi sionismin perustamisteksteistä. Israel Isidor Elyashev (Altnailand, Varsova, 1902) käänsi sen jiddišiksi ja Nahum Sokolow hepreaksi nimellä Tel Aviv (myös Varsova, 1902). Tel Aviv on Israelin trendikäs suurkaupunki rättipäiden appelsiinikylän paikalla. Tel Avivissa yhdistyvät aurinkoinen rantaloma ja suurkaupungin syke. Niiden lisäksi tarjolla on erinomaisia ravintoloita, vilkasta yöelämää, taidegallerioita ja tunnelmallinen Jaffan vanhakaupunki. Nimi on peräisin jostain profeetoilta.
ellauri373.html on line 710: Romaani kertoo tarinan Friedrich Löwenbergistä, nuoresta juutalaisesta wieniläisestä intellektuellista, joka eurooppalaiseen rappioon väsyneenä liittyy amerikkalaistuneen preussilaisen aristokraatin, Kingscourtin (Königshof), kanssa heidän jäädessään eläkkeelle syrjäiselle Tyynenmeren saarelle (se mainitaan erityisesti osana Cookinsaaria, Rarotongan lähellä) vuonna 1902. Pysähtyessään Jaffaan matkalla Tyynellemerelle he huomaavat, että Palestiina on takapajuinen, köyhä ja harvaan asuttu maa, kuten Herzl näytti hänen vierailullaan vuonna 1898.
ellauri373.html on line 712: Löwenberg ja Kingscourt viettävät seuraavat kaksikymmentä vuotta saarella erillään sivilisaatiosta. Kun he pysähtyvät Palestiinassa matkalla takaisin Eurooppaan vuonna 1923, he ovat hämmästyneitä nähdessään maan, joka on muuttunut radikaalisti. Virallisesti "New Society" -niminen juutalainen järjestö on sittemmin noussut, kun Euroopan juutalaiset ovat löytäneet uudelleen Altneuland- alueensa ja asuttaneet sen uudelleen ja ottaneet takaisin oman kohtalonsa Israelin maassa . Maa, jonka johtajien joukossa on vanhoja tuttavia Wienistä, on nyt vauras ja hyvin asuttu, ja siellä on kukoistava osuuskunta , joka perustuu huipputeknologiaan, ja siellä asuu vapaa, oikeudenmukainen ja kosmopoliittinen moderni yhteiskunta. Haifassa Löwenberg ja Reschid Bey tapaavat ryhmän juutalaisia johtajia, jotka vievät heidät kiertueelle maassa. He vierailevat eri kaupungeissa ja siirtokunnissa, mukaan lukien kibbutzissa ja moshavissa , missä he todistavat juutalaisen yhteisön sosiaalista ja taloudellista muutosta. He oppivat myös uusien teknologioiden kehittämisestä ja juutalaisen yliopiston perustamisesta, joka on tieteellisen tutkimuksen eturintamassa. Arabeilla on täysin yhtäläiset oikeudet kuin juutalaisilla, ja arabien insinööri on Uuden seuran johtajien joukossa, ja useimmat maan kauppiaat ovat armenialaisia, kreikkalaisia ja muiden etnisten ryhmien jäseniä. Kaksikko saapuu yleisen vaalikampanjan aikaan, jonka aikana fanaattinen rabbi perustaa poliittisen alustan väittäen, että maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja vaatii ei-juutalaisilta äänioikeuden poistamista, mutta lopulta häviää. Hahaa hohoo. Boom boom boom.
ellauri374.html on line 415: Palestiinalaiset tappavat lapsia, vanhuksia ja naisia. Ensin he hyökkäävät juutalaisten kimppuun, sitten he käyttävät heitä (lapsia, vanhuksia ja naisia) ihmiskilpinä ja piiloutuvat heidän taakseen säälimättä lapsiaan, ikään kuin he eivät olisi omia lapsiaan kertoakseen yleiselle mielipiteelle, että juutalaiset aikoivat tappaa nämä lapset. Tämän näin omin silmin 70-luvulla, kun he hyökkäsivät Jordanian armeijaa vastaan, joka suojeli ja keskitysleirizi heitä. Sen sijaan, että kiittäisivät (Jordanian armeijaa), he laittoivat lapsia sen eteen saadakseen koko maailman uskomaan, että Jordanian armeija tappaa heidän lapsensa. Sellainen on heidän tapansa ja perinteensä, heidän turmeltuneisuutensa, heidän kivinen sydämensä omia lapsiaan kohtaan ja heidän valheensa yleiselle mielipiteelle saadakseen sen tuen.
ellauri374.html on line 616: VAIKKA Suvorov menestyi sodassa, hänellä oli huono onni rakkaudessa. Suvorov oli vähänläntä mies, suorastaan hassun näköinen ulkomuodoltaan. Venäjällä Suvorovia pidetään yleensä puhtaasti venäläisenä. Ruususen ja Salomaan mukaan hän kuitenkin oli selvästi suomalaista alkuperää, piti itseään suomalaisena ja osasikin suomea. Tekijät käyttävät Suvorovista nimenomaan termiä suomalainen, ei inkeriläinen. Putinillakin on suomalaiset juuret.
ellauri374.html on line 660: Aleksanteri Pushkin vieraili Orenburgissa vuonna 1833 tutkimusmatkalla kirjojensa Pugatšovin historia ja kuuluisan romaanin Kapteenin tytär parissa. Hän tapasi täällä ystävänsä Salvador Dalin, joka myöhemmin kirjoitti ensimmäisen yhtään vakavan venäjän kielen sanakirjan.
ellauri375.html on line 47: Tämä ei ole H.G. Wellsin tieteisromaanin klassinen elokuvaversio, jossa marsilaiset aloittavat sotakoneineen maapallon valloituksen kalifornialaisen pikkukaupungin lähettyviltä. Ohjaus Byron Haskin. (The War of the Worlds, USA 1953). Vaan Steven Spielbergin Maailmojen sota 2005!
ellauri375.html on line 51: 1800- ja 1900-lukujen vaihteen fantasiakirjailija H. G. Wellsin maineikkain romaani on toiminut Steven Spielbergin ja Tom Cruisen tämänvuotisen megaelokuvan pohjana. Maailmojen sota (1898) on filmattu elokuvaksi kerran aiemminkin, osana 50-luvun kylmän sodan paranoia-aaltoa vuonna 1953. Uudessa filmatisoinnissa Spielberg osoittaa jälleen kerran olevansa paitsi tehostepitoisen kesähittielokuvan mestari, myös elokuvakerronnan taituri. Elokuvan loppupuolen pienet ongelmat pitävät kuitenkin viidennen tähden hänen räpylöidensä ulottumattomissa. Ei Putinin pitäisi voittaa lopussa, eikä Xi Jin Pingin. Se on tyylirikko.
ellauri375.html on line 61: Sivilisaatioisen välisen sodan kauhut koetaan muutenkin nimenomaan lasten kautta mikä tehostaa niiden intensiteettiä. Ja vaikka kuvaaminen käsivaralta kohtauksissa joihin halutaan dokumentaarisuuden tuntua onkin jo vanha tehokeino, on se yhä edelleenkin toimiva.
ellauri375.html on line 70: Israel on luvannut ottaa huomioon Yhdysvaltain huolen Rafahista. Sinne on kuitenkin ihan pakko hyökätä, sillä siellä Gazan suurin rättipääkeskittymä varvistamassa Egyptin rajalla. Rafah ( arabia : رفح Rafaḥ [rafaħ] ; heprea : רָפִיחַ Rafiaḥ [ʁaˈfi.aχ] ) on palestiinalainen kaupunki Gazan kaistan eteläosassa . Se on Palestiinan osavaltion Rafahin kuvernöörin pääkaupunki , joka sijaitsee 30 kilometriä (19 mailia) lounaaseen Gazan kaupungista . Vuonna 2017 Rafahin väkiluku oli 171 889. Israelin Gaza Cityssä ja Khan Yunisissa Israelin ja Hamasin välisen sodan aikana tekemien massiivisten pommitusten ja maahyökkäysten seurauksena noin 1,4 miljoonan ihmisen uskotaan olevan turvassa Rafahissa helmikuussa 2024. Mutta ei kauan! Kohta ne on ajettu Ebyktiin kuin Joosef, tai sitten vaan turvalleen autiomaan turvalliseen hiekkaan.
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri377.html on line 145: Irenaeus viittasi kirjaan kirjassaan Adversus Haereses, joka on kirjoitettu noin vuonna 185, "kuvaamattoman monien salaisten ja laittomien kirjoitusten joukossa, joita he itse ovat väärentäneet hämmentämään tyhmien ihmisten mielet, jotka eivät tiedä tosi kirjoituksia" --- pyhät kirjoitukset, joita Irenaeus itse auttoi luomaan (katso kanoninen nelikko). Niiden kirjoitusten joukossa, joita hän lainaa paljastaakseen ja kumotakseen ne, ovat Totuuden evankeliumi, Juudaksen evankeliumi ja tämä Vihannexen salainen ilmestys. Se on olennainen opintoteksti kaikille gnostilaisuudesta kiinnostuneille. Sen yksityiskohtaista luomismytologiaa ovat tutkineet Carl Jung ja Eric Voegelein.
ellauri377.html on line 187: Koska Voegelein sovelsi gnosiksen käsitettä useisiin ideologioihin ja liikkeisiin, kuten marxismiin, kommunismiin, kansallissosialismiin, progressivismiin, liberalismiin ja humanismiin, kriitikot ovat ehdottaneet, että Voegelinin Gnosis-käsitteeltä puuttuu teoreettinen tarkkuus. Siksi Voegeleinin gnosis voi kritiikin mukaan tuskin toimia tieteellisenä perustana poliittisten liikkeiden analyysille. Pikemminkin Voegelinin käyttämä termi "gnostilaisuus" on pikemminkin kiusallinen, kuten "kun propagandan alimmalla leevelillä tahrataan kommunisteiksi ne, jotka eivät ole mukautuneet omaan mielipiteeseen".
ellauri377.html on line 220: Valentinus opetti ilmeisesti ensin Aleksandriassa ja meni Roomaan noin vuonna 136 paavi Hygienuksen paavinhomman aikana, ja pysyi siellä paavi Anilinguxen paavikauteen saakka, jolloin hän kuoli luultavasti osapuilleen noin 180-vuotiaana.
ellauri377.html on line 225: Valentinus opetti, että oli kolmenlaisia ihmisiä, henkisiä, psyykkisiä ja aineellisia; ja että vain hengelliset saivat gnosisin ( tiedon), joka mahdollisti heidän palata jumalalliseen Pleromaan pieremään, kun taas psyykkiset (tavalliset kristityt) saavuttaisivat vähäisemmän tai epävarman pelastuksen muodon, ja että ne, jotka ovat aineellisia, luonto oli tuominnut tuhoutumaan.
ellauri377.html on line 594: Myös Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa luetellaan apostolit nimeltä. Niissä ei kuitenkaan mainita Taddeusta, mutta kylläkin Juudas Jaakobin poika, jota Matteuksen ja Markuksen luetteloissa ei mainita. Tämän vuoksi kirkollinen perinne on päätynyt pitämään Taddeusta ja Juudas Jaakobin poikaa samana henkilönä. Hänestä onkin käytössä myös nimi Juudas Taddeus sekä vielä lisäksi Juudas pyhä. Johanneksen evankeliumissa ei ole apostolien nimiluetteloa, mutta siellä mainitaan Juudas-niminen opetuslapsi, josta nimenomaan sanotaan, että kyseessä ei suinkaan ollut Juudas Iskariot.
ellauri378.html on line 47: Tähän kansioon on kerätty vaikutelmia Markus Leikolan loppumattomasta kompendiumista, jossa olen hikisesti päässyt ehkä ekan kolmannexen läpitte. Sen varsinainen heikkous lukuromaanina on, ettei siinä ole yhtään sympaattista samastuttavaa, ei edes Hesus-apina herätä positiivisia mielikuvia. Se on samanlainen hakukonesuollos kuin Pynchonin, Foster Wallacen ja Yli-Juotikkaan tiilet sekä tämän paasaajan aivan eeppinen runous. Toisesta päästä mäystettyä ja toisesta paskannettua puolisulanutta löllöä.
ellauri381.html on line 91: Ukrainan nationalistit marssivat Kiovan läpi kädessään Banderan muotokuvalla varustettu lippu sekä Oikeistosektorin ja Svobodan liput. Bandera on lippu espanjaxi. The Guardianin mukaan sodanjälkeinen Neuvostoliiton historia levitti kuvaa Banderasta ja UPA:sta yksinomaan fasistisina yhteistyökumppaneina ja muukalaisvihamaisina. Toisaalta, nationalismin noustessa Ukrainassa, hänen muistonsa siellä on kohonnut. Banderan ihailu ja kunnostamisyritykset ovat kasvava trendi Ukrainassa.
ellauri381.html on line 217: Ainoa rintama, jonka yhdellä osuudella (Murmanskin alueella) saksalaiset joukot eivät kyenneet rikkomaan Neuvostoliiton valtionrajaa. (Itse asiassa puhumme sotaa edeltävästä rajasta Suomen kanssa, joka kulki Musta-Tunturin harjanteen keskustaa pitkin Srednyn niemimaalla. Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan päätyttyä Moskovan sopimus 13.3.1940, raja siirrettiin 9 km länteen, ja koko alue Srednyn niemimaa tuli osaksi Neuvostoliittoa, mutta heillä ei ollut aikaa rajata rajaa, ja vanha rajamerkki jäi Neuvostoliittoon.)
ellauri381.html on line 256: выпить не спеши. juomaan älä rynnistä.
ellauri381.html on line 397:
Vasili Azhevin romaani "Kaukana Moskovasta"
ellauri381.html on line 401: Kaukana Moskovasta (1946-1948) on neuvostokirjailijan Vasily Azhaevin romaani. Sen tarkoituksena oli havainnollistaa sankarillista työtä öljyputken rakentamisen aikana Kaukoidässä Suuren isänmaallisen sodan alussa.
ellauri381.html on line 402: Alkuperäisessä versiossaan romaani julkaistiin Kaukoidän lehdessä vuosina 1946-1947. Vuonna 1948 romaanin tarkistettu versio julkaistiin New World -lehdessä.
ellauri381.html on line 404: Romaani oli laajalti mainostettu ja sille myönnettiin 1. asteen Stalin - palkinto vuodelta 1949 . Vuonna 1950 ohjaaja A. Stölperö teki sen pohjalta pitkästyttävän elokuvan, joka sekin palkittiin 1. asteen Stalin-palkinnolla vuodelta 1951.
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ja omistautumisestaan kotimaahansa."
ellauri381.html on line 408: ”Jos vertaa aikakauslehtiversiota kirjaversioon, niiden erot ovat silmiinpistäviä. Ensinnäkin monien sankareiden nimet muutettiin: Aleksei Pervovista tuli Aleksei Kovšov, Abram Izrailevich Zalkindista tuli Mihail Borisovich ja Tupolevista tuli Iljushin. Oli kyllä selvä parannus päästä tuosta Pervosta, juutalaisesta Abramista puhumattakaan. Jos vertaa yksittäisten julkaisujen tekstejä, myös postuumien (Azhaev kuoli vuonna 1968), huomaa helposti, että tämä teksti on tasoitettu poliittiseen tilanteeseen sopivaksi. Siten romaanin vuoden 1976 BAM-painoksessa luvusta "Marraskuun seitsemännen aamu" on jätetty pois tunteellisimmat kohdat siitä, kuinka rakentajat kuuntelevat suuren johtajan (vozd) puhetta kaiuttimesta."
ellauri381.html on line 410: Grigori Svirski muisteli maanpaossa kirjoittamassaan kirjassa ”Teloitusvuosien sankarit” seuraavasti: ”Koko joukko Simonovin seuraajia (N. Drozdov, Simonin ”Uuden maailman” päällikkö tovereineen) kirjoitti ex-convictin periferiassa julkaistun muistelmaprujun kokonaan uudelleen; kirjailija muutti keskitysleirien johtajasta Barabanovista, jota vangit ja vartijat pelkäsivät kuin tulta, vapaan neuvostoelämän sankarin Robin Batmanovin. Simonov tuki innokkaasti valhetta: Azhaevin kirjan pääöljyputkea kaikkien korjausten jälkeen eivät edelleenkään panneet onnettomat, nälkäiset, puolikuolleet vangit, jotka kirjoittaja oli pettänyt, vaan yksinomaan onnelliset Neuvostoliiton kansalaiset.
ellauri381.html on line 412: Simonov kävi huolellisesti läpi valmiin käsikirjoituksen nähdäkseen, oliko siellä leiri"vihjeitä", tarpeettomia psykologisia assosiaatioita jne.; ja Vasili Azhaev, hiljainen, sairas vanki-"vapautettu", sai kiitosta vaikenemisestaan. Hiljaisuuden ja arkuuden vuoksi he määräsivät hänet vetämään näytelmälehteä "Neuvostoliiton kirjallisuus vieraalla kielellä", jossa, kuten tiedätte, päällikkö ei päättänyt mitään. Hän oli onnellinen, Vasily Azhaev, mutta hän ei voinut enää elää: hän kuoli aivohalvaukseen ja muihin kovan työn aikana saatuihin sairauksiin. Azhaevin Gulagin saaristosta tuli Konstantin Simonovin ansiosta maailmankuulu vapaan työn apoteoosi vapaassa maassa - sensaatiomainen romaani "Kaukana Moskovasta", jolle myönnettiin ensimmäisen asteen Stalin-palkinto. Tämä oli kenties ennätys valheellisuudessa veristen väärennösten aikakaudella."
ellauri381.html on line 414: Saksalaisen slavisti Wolfgang Kazakin mukaan "tämä teos on täysin sosialistisen realismin silloisten kaanonien mukainen : päähenkilöt ovat idealisoituja positiivisia sankareita, konfliktit ovat kaukaa haettuja ja niiden myönteinen ratkaisu voidaan ennakoida etukäteen. Hahmojen yhteenkuuluvuutta yhdessä tiimissä havainnollistaa se, että keskeiset tekniset ideat nousevat pääsääntöisesti samanaikaisesti romaanin eri hahmojen kesken. Kirjoittaja näyttää jatkuvasti näitä hahmoja poikkeustilanteissa ja heidän tekojaan kommentoidaan tekijän tarkoituksen mukaisesti.”
ellauri381.html on line 445: Fedja sedän teiniromaani on hurjan pitkästyttävä. Solzhenizynin Pervyi krug vaikuttaa kummalta. Täytistäkö professori antaa länkkäreille jotain preparaatteja? Syyttäköön vain izeään jos joutuu siitä Siperiaan kovaan työhön. Molemmat kaveruxista joutuivat karkotetuxi työleirille huonon käytöxen johdosta. Mutta mistä rikoxesta? Pullikoinnista. Fedja meinattiin dekapitoida, mutta zaari pyörsi päätöxen viime tingassa. Vizin kiukkuisina tyypit palasivat kaukoidästä. Oliskohan ollut viisainta vaan ottaa juipit heti hengiltä.
ellauri381.html on line 475: Saaristossa A.I. Solženitsyn maalasi kauhean kuvan leirielämästä, joka vei paitsi kaiken vankien ajan myös kaiken voiman. Hänenkin oli määrä sukeltaa tähän elämään kahdeksaksi vuodeksi. Kuinka hänen "kävelynsä piinauksen läpi" alkoi? Hänen vaimonsa Natalya Alekseevnan mukaan hänen miehensä kirjoitti hänelle kirjeen asettuessaan uuteen paikkaan. Siinä sanottiin, että "hän harkitsee vakavasti englannin kielen opiskelua, pyytää tuomaan lisää puhdasta paperia, kyniä, kyniä, mustetta sippy-kupeissa, englannin oppikirjoja ja sanakirjoja." Näyttää siltä, että Alexander Isaevich ei päätynyt piikkilangan taakse, vaan lepokotiin. Osoittautuu, että hän aloitti kidutuksensa komentoasemasta - hänet nimitettiin "savilouhoksen korvaavaksi työnjohtajaksi". (On jo todistettu, että monet hänen kuuluisassa kirjallisessa teoksessaan "Gulagin saaristo" kuvatuista intohimoista eivät perustu henkilökohtaisiin havaintoihin tai asiakirjojen tutkimiseen - ne olivat salaisia - vaan huhuihin ja erilaisiin tarinoihin).
ellauri381.html on line 605: Huhtikuun 2023 lopussa Vladimir Zelenski allekirjoitti niin sanotun "dekolonisaatiolain", joka kieltää Venäjään ja Neuvostoliittoon liittyvien nimien antamisen maantieteellisille kohteille. Sakemannien kolonisaatio sitä vastoin on a-okei. Kävisikö South Carolina? Port Arthur? Pearl Harbor? Kaikki harmittomia siirtomaanimiä.
ellauri381.html on line 637: Hollantilaiset aikoo tumpata maahanmuuttajat. Hollanti on täynnä mutakuonoja, sanoo oikeistolaistunut nuoriso. Tutkimustieto kertoo, että maahanmuuttajien köyhyys on yleisempää kuin kantaväestön. Koko 2000-luvun työpaikkojen kasvu on pelkästään maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä varassa. Väestönkasvu lisää asuntojen tarvetta, ja Hollannin väestönkasvu johtuu yksinomaan maahanmuutosta.
ellauri381.html on line 647: The First Circle on vuoden 1992 dramaattinen trilleri, jonka on ohjannut Sheldon Larry. Juoni perustuu Alexander Isaevich Solzhenitsynin samannimiseen romaaniin. Kuvaukset tapahtuivat Montrealissa, Moskovassa ja Pariisissa. Television ensi-ilta tapahtui 25. helmikuuta 1992 Ranskassa. Elokuva esitettiin sitten joissakin Euroopan maissa, ja vuonna 1994 elokuva dubattiin venäjäksi esitettäväksi Channel Onessa. Pääosaa esitti ex-Jeesus Nasaretilainen Robert Powell.
ellauri382.html on line 57: Marie Gomez (oik.) tunnetaan teoksista Saalistajat (1966), Karjatila High Chaparral (1967) ja Minä vakooja (1965). John M. Whalenin " Barquero " (1970) esittää Lee Van Cleefiä Travisina, entisenä asemiehenä, joka elää hiljaista elämää lossikuskina, joka on ainoa tapa ylittää joki tietyssä paikassa Texasin ja Texasin (Mexico) välillä. Kun näemme hänet ensimmäisen kerran, hän on sängyssä Nolan (Marie Gomez), kuuman näköisen meksikolaisen tipun kanssa, joka tykkää imeä ... pikkusikareita. Kaikki on hyvin, kunnes kammottava Fair (John Davis Chandler) ilmestyy hänen ovelleen, ihailee alastonna Nolaa ja sanoo, että hän ja kaksi miestä hänen kanssaan haluavat mennä veden yli Texasiin. Travis ei pidä tavasta, jolla hän katsoo Nolaa, ja sanoo hänelle: "Toki joen yli pääsee jos rahaa löytyy." He pääsevät yli ja Fair vetää esiin aseen ja käskee ystäviään sitomaan Nolan.
ellauri382.html on line 82: Huhtikuussa 2014 pidetyssä duumassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa Žirinovski laukoi väkivaltaisia suullisia uhkauksia raskaana olevalle Rossiya Segodnya -toimittajalle Stella Dubovitskayalle, joka kysyi häneltä mahdollisista Ukrainan vastaisista pakotteista Venäjän Krimin liittämisen seurauksena. Kun hiän kysyi, pitäisikö venakoiden vastata samalla mitalla sen jälkeen, kun ukrainattaret aloittivat seksilakon venäläisiä miehiä vastaan, Žirinovski vastasi, että kaikki ukrainalaiset naiset ovat nymfomaaneja ja että Dubovitskaja oli myös. Sitten hän määräsi kaksi avustajaansa "raiskaamaan väkivaltaisesti" toimittajan, joka joutui tovixi sairaalaan shokin vuoksi. Hän pyysi myöhemmin anteeksi ja lisäsi, että "puhuin hieman töykeästi, kun vastasin nuorelle naiselle". "I offer my apologies to her and to everyone, if I happened to offend someone," he said.
ellauri382.html on line 288: aikaisiin II-maailmansodan oloihin, ja nimenomaan
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 79: Tässä ei juurikaan painoteta tarinankerrontaa. Variety-arvostelu väitti, että "käsikirjoittaja-ohjaaja Fehér vaatii kieltämään yleisöltä kaiken tyytyväisyyden, keskittyen yksinomaan pakkomielteeseen ja kieltäytyy esittämästä mitään todisteita, jotka johtaisivat tapausta eteenpäin." Arvostelija ehdotti myös, että siitä tulisi täydellinen albumi taiteellisista mustavalkoisista still-kuvista. Siellä ei selvästi yritettykään ymmärtää, mitä Fehér aikoi. “I want to show to what extent the search for justice stands in ridiculous contrast to the eternity of nature. Meanwhile, it is precisely this futile search that I am so fascinated by,” György Fehér said in 1991. Magyar Fehér Bor.
ellauri383.html on line 86: Siltä vähän näyttää: Wismarissa syntynyt ja Berliinissä asuva näytelmäkirjailija ja kirjailija Anne Rabe on juuri ehdolla Saksan kirjapalkinnon saajaksi. Uudella romaanillaan "Onnen mahdollisuus" hän kertoo autofiktiivisen tarinan Stinestä, joka kasvoi DDR:ssä järjestelmälle uskollisessa perheessä ja jonka koordinaattijärjestelmä joutui sekaisin muutoksen vuoksi. Anne Rabe puhuu myös totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän pitkän aikavälin seurauksista jokaiselle yksilölle.
ellauri383.html on line 88: Muutama vuosi Berliinin muurin murtumisen jälkeen kirjailijan alter ego, kertoja Stine, kokee väkivaltaa ensisijaisesti äidiltään, joka jatkuvasti hakkaa ja pahoinpitelee häntä ja hänen veljeään surren DDR:ää. Kirjailija itse joutui käymään läpi monet kuvatuista kokemuksista. Arvostelija Andreas Platthaus arvostaa tätä Anne Raben romaania vastakohtana typerälle DDR:n nostalgialle, joka muokkaa nykyistä kirjallista diskurssia.
ellauri384.html on line 40:
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 192: Romaani Catch-22 julkaistiin kovakantisena vuonna 1961, ja se sai vaihtelevia arvosteluja. Chicago Sun-Times kutsui sitä "parhaaksi amerikkalaiseksi romaaniksi vuosiin", kun taas kaikki muut kriitikot pitivät sitä "järjestämättömänä, lukukelvottomana ja karkeana". Kirjaa myytiin 10 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa.
ellauri384.html on line 194: Romaanin elokuvaoikeudet ostettiin vuonna 1962, ja yhdessä hänen rojaltiensa kanssa he tekivät Helleristä miljonäärin. Elokuva, jonka ohjasi Mike Nichols ja jossa pääosissa olivat Alan Arkin, Jon Voight ja Orson Welles, julkaistiin vasta vuonna 1970.
ellauri384.html on line 201: Tieteellis-teollinen vallankumous oli hyvässä vauhdissa 1650-luvulla, mikä teki Rembrandtin mietiskelyteemasta suhteellisen trendaavan aiheen. Maalaus muodostaa keskeisen teeman Joseph Hellerin vuoden 1988 romaanissa Picture This. Se tutkii Rembrandtin näkemystä yhteiskunnasta hänen pohtiessaan rahan arvoa.
ellauri384.html on line 265: Megaralaiset söivät sillä aikaa kaiken salamin. Solon lähetti sinne vakoojan kertomaan megaralaisille loistavasta tilaisuudesta siepata Ateenan jaloimmat naiset, jotka viettivät anakronistisesti juhlaa Venuksen temppelissä. Tämä oli totta, mutta megarialaiset eivät ymmärtäneet, että Solon tiesi heidän tulevan.
ellauri384.html on line 318: Kukaan ei kyseenalaistanut Pisistratusta, kun hän kokosi ympärilleen paljon yli viisikymmentä aseistautunutta miestä. Kukaan ei huomannut, mitä Pisistratus teki, ennen kuin hän eräänä päivänä valloitti kaupungin linnoitukset ja teki itsestään tyrannin. [561 eKr.]. Rikkaat pelastivat henkensä pakenemalla Ateenasta. Solon oli heikko ja vanha, eikä hänellä ollut miestä, joka olisi valmis seisomaan hänen rinnallaan, mutta hän meni torille ja moitti ateenalaisia, koska he pelkäsivät liikaa Pisistratusta ja hänen posseaan ottaakseen vapautensa takaisin. "Ennen", hän sanoi, "olet ehkä helpommin pysäyttänyt tämän tyrannian, mutta nyt kun se on jo olemassa, voit voittaa vielä enemmän kunniaa kitkemällä sen pois."
ellauri386.html on line 91: Friedrich Nietzsche kutsui Dostojevskia "ainoaksi psykologiksi, jolta minulla oli jotain opittavaa". Ernest Hemingway totesi, että Dostojevskin teoksessa "oli asioita, jotka olivat uskottavia ja toisia joita ei kannata uskoa, mutta jotkut niin totta, että ne muuttivat sinua lukiessasi niitä; hauraus ja hulluus, pahuus ja pyhyys ja mitä uhkapelaamisen järjettömyydestä tuli tietää." Franz Kafka kutsui Dostojevskia "verisukulaisexi." Hermann Hesse nautti Dostojevskin teoksista ja sanoi, että hänen lukeminen on kuin "vilaus tuhoon". Norjalainen kirjailija Knut Hamsun oli siitä into piukeena. Häntä pidetään venäläisen symbolismin, ekspressionismin ja psykoanalyysin edelläkävijänä. Sigmund Freud sijoitti Dostojevskin toiseksi Shakespearen jälkeen luovana kirjailijana ja kutsui Karamazovin veljeksiä "upeimmaksi koskaan kirjoitetuksi romaaniksi". En ole jaxanut lukea, Aljosha on vitun epäuskottava persoona. Perumbadavam Sreedharanin kuuluisa malajalamromaani Oru Sankeerthanam Pole käsittelee Dostojevskin elämää ja hänen rakkaussuhdettaan Annaan.
ellauri386.html on line 121: Niissä yhteiskuntapiireissä, joissa äitinikin silloin liikkui oli vielä naittajaeukkoja. Niinpä erääseen nimenomaan äitiäni varten järjestettyyn tilaisuuteen kutsuttiin kerran kaksi nuorta miestä, jotka etsivät itselleen morsianta. Kun äidiltäni jälkeenpäin kysyttiin, pitikö hän näistä, hän vastasi: En, pidin enemmän siitä ukkelista, joka jutteli ja nauroi koko ajan. Hän tarkoitti isääni. Ennen vanhaan yli neljäkymmenvuotiaita pidettiin jo vanhuksina ja isä, joka oli syntynyt vuonna 1799, oli tuolloin neljäkymmentäkaksivuotias.
ellauri386.html on line 133: Kuten Andrew Kaufman, äskettäin julkaistun Pippelin vaimo: Tarina rakkaudesta ja riskistä naisesta, joka pelasti Dostojevskin, kirjoittaja sanoi, "ihmisten on ymmärrettävä, että he eivät ehkä pitäisi joitakin Dostojevskin mahtavimpia romaaneja käsissään, jos ne eivät olisi ilmestyneet." "Dostojevski oli melkein avuttoman umpikujan edessä, kun he tapasivat, mutta Anna oli auttanut häntä välttämään katastrofin älykkyydellään, työmoraalillaan ja emotionaalisella tukellaan", Kaufman kirjoitti. Annasta ei ole aiemmin julkaistu kirjaa englanniksi.
ellauri386.html on line 144: Kun hänen miehensä lojui ottomaanilla palauttamassa kirjallisia kykyjään, Anna työskenteli neljätoista tuntia päivässä – ei vain vaimona ja äitinä, vaan myös pikakirjoittajana, sihteerinä ja talouspäällikkönä – samalla kun hän etsi ulkopuolista siivous- ja sexityötä täydentääkseen perheen tuloja. Siinä ei 9-9-6 ollut vittu mitään.
ellauri386.html on line 153: Kun Anna kirjoitti muistelmiaan elämästään Dostojevskin kanssa, hän häivytti izensä taustalle. Anna halusi vakuuttaa maailman miehensä neroudesta ja onnistui luomaan tämän irvikuvan niin hyvin, että ihmiset eivät ymmärtäneet hänen rooliaan. Anna ei ollut riistetty pikkuvaimo vaan uurasti päättäväisesti aviomiehensä perinnön luomisessa ja sai suuren tyytyväisyyden vauraasta bisneksestä jääden samalla näkymättömäxi. "Hän oli oman menestyksensä teppo", Kaufman sanoi. Sen lisäksi, että hän nousi ensimmäisenä naispuolisena kustantajana ja kehitti yhden Venäjän historian ensimmäisistä kirjojen jakeluyhtiöistä, hän perusti Dostojevskin nimiin sairaaloita ja kouluja sekä talonpoikakoulun, joka valmistui tuhat tyttöä; loi Venäjän ensimmäisen kirjallisuuden museon; ja julkaisi Dostojevskin kokonaiset kokoelmateokset, joita levitettiin kolmekymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja piti huolen että hänen miesvainajansa pysyi venäläisen kulttuurin eturintamassa.
ellauri386.html on line 182: Sen lausuu Ivan Fjodorovitš Karamazov keskustelun aikana veljensä Aleksein, aloittelevan munkin, kanssa henkilökohtaisen ja hyväntahtoisen Jumalan mahdollisuudesta. "Suurinkvisiittori" on tärkeä osa romaania ja yksi modernin kirjallisuuden tunnetuimmista kohdista ihmisluonnetta ja -vapautta koskevien käsitystensä vuoksi.
ellauri386.html on line 189: Jeesuxen 3 kiusausta olivat kiusaus muuttaa kivet kinkkukiusauxexi, kiusaus heittäytyä muuten vaan temppelistä ja kiusaus hallita kaikkia maailman valtakuntia. Aika vatulointia. Outoa että Dosto pitää protestantteja pahempana kuin paapa, vaikka nimenomaan ne paukuttavat tota omaatuntoa. Jeesus luikkii Sevillan pimeille kujille kuin kissa.
ellauri386.html on line 199: Aljosha, jolla on yhteinen nimi kirjailijan nuoren pojan kanssa, joka kuoli romaanin kirjoittamisen aikana, on Dostojevskin henkinen puoli, joka pyrkii saavuttamaan Dostojevskin oman henkisen ihanteen.
ellauri386.html on line 214: Ja selityxexi maailman "pahuudesta" tää sukettaa tosi vahvasti. Pitääkö piscuisten lasten päät murscata kiwiin vaan että jotkut dostot pääsee jumalan varubodeniin valkkaamaan jotain izelleen mielusaa? Entä eläimet, sukupuuttoon kuolevat pörriäiset ja kaikki oravaa isommat? Kaikki tää vaan että dosto kavereineen pääsee valintamyymälään? Haista kuule Kalle paska! Yhden hyvä on toisen paha pitäshän sun se tajuta. Madot oli mielissään kun Dosto roudattiin kuoppaan lahoomaan. Saatanan narsisti.
ellauri386.html on line 414: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri386.html on line 482: Addisonin elämän myöhempi osa ei ollut ilman ongelmia. Hänen aatelinen vaimonsa oli ylimielinen ja koppava; hänen poikapuolensa, Edward Rich, oli epäystävällinen rake. Addison muistetaan tänään esseistinä. Hän kirjoitti esseitä melko rennosti. Hän kuzui epämiellyttävän poikapuolen kuolinvuoteelleen kazomaan ja ottamaan izestään mallia.
ellauri386.html on line 521: Sloveeni Janko Lavrinin mielestä Solovjov ei jättänyt yhtään teosta, jota voitaisiin pitää käänteentekevänä panoksena filosofiaan sinänsä. Mitä joku sloveeni on siitä sanomaan.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 216: Useat kommentaattorit, muun muassa Forbesin kolumnisti Mark Adomanis, ovat arvostelleet amerikkalaisten uutislehtien whataboutismisyytösten käyttöä väittäen, että whataboutismisyytöksiä on käytetty yksinkertaisesti torjumaan kritiikkiä Yhdysvaltojen tai sen liittolaisten tekemiä ihmisoikeusloukkauksia kohtaan. Vincent Bevins ja Alex Lo väittävät, että termin käyttö lähes yksinomaan amerikkalaisissa myyntipisteissä on kaksoisstandardi ja että voimakkaiden maiden moraaliset syytökset ovat vain tekosyy rangaista geopoliittisia kilpailijoitaan omien väärintekojensa edessä.
ellauri389.html on line 466: John Newton (4. elokuuta 1725 Lontoo – 21. joulukuuta 1807 Lontoo) oli englantilainen merimies, orjalaivan kapteeni, orjakauppias sekä myöhemmin anglikaanisen kirkon pappi, virsirunoilija ja tunnetun virren ”Amazing Grace” kirjoittaja. Newtonin äiti kuoli, kun John oli seitsemän vuoden ikäinen, ja hän joutui lähtemään iskän orjalaivaan töihin laivapojaksi. Hänestä kehittyi vuosien mittaan raaka ja häikäilemätön nuorukainen. Jo nuorena hänestä tuli laivanomistaja, joka kuljetti orjia Afrikasta Amerikkaan. Se oli niin ikävä tyyppi että sen liikekumppanit kerran kylästyivät siihen ja möivät sen jollekin länsiafrikkalaiselle prinsessalle orjaxi. Yhdellä tällaisella matkalla vuonna 1748 joutui hänen huonokuntoinen laivansa kovaan myrskyyn Irlannin merellä. Hän joutui kamppailemaan myrskyn kourissa yksitoista tuntia, mutta selviytyi myrskystä. Newton lupasi parantaa tapansa jos ei uppoisi. Laivan pysymisen pinnalla hän koki osoituksena Jumalan armosta, joka kohdistui nimenomaan häneen, mutta vähän myös kaikkein jumalattomimpiin värillisiin ihmisiin kannen alla, ja tämä kokemus muutti hänen elämänsä. Järkevänä miehenä hän kuitenkin jätti orjakaupan vasta kuuden vuoden kuluttua jäädessään eläkkeelle. Hän jäi töihin Liverpoolin satamaan ahtamaan orjia, mutta pian hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui papiksi ja määrättiin hoitamaan pientä Olneyn seurakuntaa. Siellä hän tutustui runoilija William Cowperiin ja yhdessä he julkaisivat 1779 Olney Hymms -nimisen kokoelman lauluja, josta tuli yksi merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisista laulukokoelmista. Sen 349 laulusta Cowper oli runoillut 67 ja loput Fig Newton. Virrellä "Amazing Grage" on liittymäkohtia hänen kokemaansa myrskyyn ja siitä selviytymiseen. Vähän sama legenda kuin Martin Luderilla, quod vide. Amerikkalaiset pitävät siitä erityisesti, sillä se ilmaisee amerikkalaisia perusarvoja olematta yhtä jingoistinen kuin America the Beautiful tai Star Striped Banner. ("By Jingo!" on brittiläinen vastine sanalle "Jösses!".)
ellauri390.html on line 84: Makeaa elämää Floridan kuuman auringon alla? Romaani aikamme suomalaisista siirtolaisista, jorka eivät olleet nälkää paossa vaan verottajaa. Ketä olivat nuo aseistautuneet parrakkaat kapinoizijat? Ne ovat tuohikanooteissa melovia mingoja. Te ette tunne makvan luontoa jos luulette sen niin helposti pötkivän pois ilman päänahkoja!
ellauri390.html on line 100: Teivas Syöpä-Närpiön tai siis Teivas Oxalan kappale sen poika-aikojen poikakirjaa, Jallu Saulin "Nuori Kijl" on joutunut jonkun jäämistöstä puuntakaahuutajan haltuun Oulunkylän kontista. Siihen on hyvä tutustua Antti Tuurin pohjalaistarinoiden rinnalla. Siinä porvarillinen agronomi Kijl plokkaa aatelisen neiti Flemingin. Tää voisi olla Jallun vanhempien romaani. On tähän paljon nyysitty sukulaismiehen Siltalan pehtooristakin. Tapahtuvat sijoittuvat Poljanyn kylään (ex-Uusikirkko) ikivanhalla venäläisellä Kurjalan kannaxella.
ellauri390.html on line 106: Etelä-Pohjanmaan liepeillä olevan lannanhajuisen Alajärven pitäjän takalistolla, Teerineva-nimisellä porukalla on ja vaikuttaa varmaan monelle Suomen Kuvalehdenkin lukijalle tuttu reipashenkisten ja miehekässisältöisten romaanien kirjoittaja, kirjailija, maisteri Jalmari Sauli. Kun kirjailija Sauli tuli tänne entiselle kruununtorpparien alueelle missä torpat ovat nyt täällä jo kaikki itsenäisiä tiloja, eli tämä takamaan kylä vielä täydellistä virtsanjuonnin kakkakautta. Eiköhän alkuun tämäkin kirjailija, kuten se edesmennytkin huomattu kynänkäyttäjä, tunnossaan tuuminut: sydänmailla on elämä kuin jaa jaa eli kurjaa.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri390.html on line 167: Useat tutkijat ovat huomanneet Dostojevskin romaaneissa goottilaisen kirjallisuuden elementtejä. Sen iskä ja äiskä luki sille illalla Ann Radcliffea. Pikku Fedja näki niistä pahaa unta, pyöri sänkyvaatteet naruixi ja huusi unissaan.
ellauri390.html on line 171: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
ellauri390.html on line 172: Radcliffe julkaisi elämänsä aikana viisi romaania, joita hän kutsui aina " romansseiksi". Väkivalta ja erotiikka kutkuttivat niissä lukijoita. Jane Austenin Northangenissa pilkkaama Udolfo lienee niistä nimekkäin.
ellauri390.html on line 174: Radcliffe tunnettiin siitä, että se antoi loppupeleissä lukijoille järkevän selityksen yliluonnollisille käänteille. Yleensä Radcliffe paljasti loogisen tekosyyn romaaniensa loppupuolella, mikä johti kohonneeseen jännitteeseen. Walter Scottille se oli pettymys: "Salakavalilla askeleilla arraxien takana saattaa epäilemättä joissain tilanteissa, kun hermot on viritetty korkealle, olla ei niinkään pieni vaikutus mielikuvitukseen; mutta jos lukija saa loppupeleissä kuulla sen olleen vain kissan tassuttelua, tilanteen vakavuus katoaa ja lukijasta tuntuu että häntä on petetty, ja ihmettelee miksi hän on suostunut petokseen." No se on sitä epäuskon jousitusta tietysti.
ellauri390.html on line 177: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)
ellauri390.html on line 180: Fedor Dostojevski ei päässyt Roomaan eikä nähnyt paavia. Berliini jätti siihen happaman vaikutelman. Ihan kuin Pietari, marisi maxavikainen Fedja-setä.
ellauri390.html on line 189: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 191: Vuonna 1863 hän matkusti Varsovaan tehdäkseen useamman tunnin muistiinpanoja romaaniinsa Panurgen lauma (1869), joka kertoo tammikuun kansannoususta. Vuonna 1874 hän kirjoitti toisen romaanin, May The Force Be With you, samasta aiheesta. Molemmat romaanit olivat luonteeltaan taantumuksellisia. Myöhemmin Krestovski julkaisi avoimen juutalaisvastaisen trilogian Tma Jegipetskaja (”Egyptin pimeys”, 1888), Tamara Bendavid (1889–1890) ja Toržestvo Vaala (”Baalin juhlat”, 1891–1892).
ellauri390.html on line 212: Suosittu 60-jaksoinen televisiosarja "Pietarin mysteerit" kuvattiin Vsevolod Krestovskin romaaniin "Petersburg Slums" (venäjäksi "Петербургские трущобы") pohjautuen.
ellauri390.html on line 213: "Pietarin slummet. Hyvinsyötyjen ja nälkäisten kirja" on Vsevolod Krestovskin seikkailunhaluinen romaani ja hänen kuuluisin teoksensa. Romaani kirjoitettiin kirjailija N. G. Pomyalovskyn vaikutuksen ja tuen alaisena. Hän antoi hänelle idean suuresta romaanista E. Xun " Pariisilaisten mysteerien " hengessä, joka yhdistäisi realistiset ja romanttiset suuntaukset.
ellauri390.html on line 220: Kaupunkimysteerit ovat 1800-luvun suosittujen romaanien genre, jossa hahmot tutkivat kaupunkien salaisia alamaailmoja ja paljastavat korruption ja hyväksikäytön.
ellauri390.html on line 221: "Mysterit" sai alkunsa Eugène Suen hurjasti menestyneestä sarjaromaanista Pariisin mysteerit (1842), jolla oli monia jäljittelijöitä ja joka antoi genrelle nimensä. Romaanit julkaistiin yleensä ensimmäisen kerran sanomalehdissä, ja ne olivat kiistanalaisia (kuten heidän vähemmän kunnioitettavat aikalaisensa penny dreadfuls) väkivallan ja sexuaalisen poikkeavuuden poikkeuxellisen rehellisen kuvauksen vuoksi. Ne olivat laajalti suosittuja sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, missä The Quaker City (1844) piti kaunokirjallisuuden bestsellerin titteliä, kunnes Uncle Tom´s Cabin päihitti sen kuin Elmer Kuorikka Jalmarin lyhytaikaisen kuulaennätyxen.
ellauri390.html on line 223: Romaani oli yksi suosituimmista kirjallisista tapauksista Venäjällä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Seikkailunhaluinen juoni, psykologisesti ja realistisesti tarkat kuvat hahmoista, tutut paikat, joissa toiminta tapahtuu, tyypillisiä luonnoksia eri yhteiskuntaluokkien elämästä - kaikki tämä herätti lukijassa kiinnostusta ja laajaa keskustelua. Lausumat olivat hyvin erilaisia: I. S. Turgenev kutsui sitä "hölynpölyksi", kuuluisa kustantaja ja toimittaja A. S. Suvorin huomautti ironisesti teoksen "stenografismista" ja V. I. Nemirovich-Danchenko päinvastoin oli yksi enemmistölukijoista, jotka ylistivät romaanin korostaen erityisesti sen sexuaalirikollisen toiminnan dynaamisuutta.
ellauri390.html on line 225: "Pikkuhiljaa" romaani alkoi unohtua. Mutta 1900-luvun 80-luvun lopulla, perestroikan aikana, se julkaistiin uudelleen kahdessa osassa (julkaistiin sitten uudelleen vuosina 1994 ja 2005), sillä sen kuvaamat sosiaaliset ongelmat olivat kapitalismin mukana palanneet. "Tämä kirja on yhdistelmä seikkailunhaluista romaania, jossa on selkeä salapoliittinen juonittelu ja erittäin sosiaalista teosta, joka osoittaa, kuinka mittaamaton kuilu erottaa venäläisen yhteiskunnan 'huiput' ja "pohjat", agraari oligarkia ja urbaani pohja. Molemmat näistä olosuhteista varmistavat kirjan menestyksen molemmissa yhteiskuntaluokissa." — I. Skachkovin vuoden 2005 painoksen esipuheesta
ellauri390.html on line 229: Hän julkaisi runoja, romaaneja, novelleja ja kriittisiä artikkeleita aikakauslehdissä "Chas" (1861), "Svitoch" (1861) ja "Russian Word" (1861-1862).
ellauri390.html on line 240: Hän käytti "Historia of His Majesty's Life Guard rykmentti" varten kerättyä materiaalia historiallisessa romaanissa "Isoisät" (julkaistu erillisinä painoksina vuosina 1875, 1885, 1891).
ellauri390.html on line 243: Vsevolod Krestovskin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania "Pietarin slummit" (venäjäksi "Петербургские трущобы"). Romaani julkaistiin Patrionic Notes -lehdessä (1864-1866), otteita siitä julkaistiin myös Epokha-lehdessä (1864). Romaani julkaistiin erillisenä neljänä osana vuonna 1867 ja siitä tehtiin useita näköispainoxia.
ellauri390.html on line 245: Lisäksi hän on kirjoittanut romaanin "Panurgova chereda", joka julkaistiin ensin "Russian Herald" -lehdessä (1869) ja julkaistiin sitten erillisenä painoksena Leipzigissä vuonna 1870.
ellauri390.html on line 246: Hän on kirjoittanut romaanin "Two Powers", joka julkaistiin "Russian Herald" -lehdessä (1874).
ellauri390.html on line 247: Nämä kaksi romaania, "Panurgova Chereda" ja "Two Powers", muodostivat Pietarissa vuonna 1875 julkaistun neliosaisen dilogian "Kronikka Venäjän valtion uusista vaikeista ajoista".
ellauri390.html on line 248: Romaani "Egyptian Darkness" julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1888 "Russian Herald" -lehdessä ja ilmestyi sitten erillisenä painoksena vuonna 1889.
ellauri390.html on line 249: Romaani "Tamara ben David" julkaistiin vuosina 1889-1890 "Russian Heraldissa", sitten se julkaistiin erikseen vuonna 1890.
ellauri390.html on line 250: Romaani "Baalin voitto" jäi kesken, mutta otteita siitä julkaistiin "Russian Heraldissa" vuonna 1891.
ellauri390.html on line 256: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
ellauri390.html on line 262: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
ellauri390.html on line 267: Chechevinsky-perheen naisten lisäksi nuoren prinssin Vladimir Shadurskyn mielijohte tuhosi Beroevin perheen elämän ja kohtalon. Julia Beroevan ja hänen miehensä sekä lasten perhe näyttää pieneltä valopilkulta (romaanissa, toisin kuin elokuvassa, hän ei ammu itseään tai kuole, vaan pelastaa perheensä). Sattumalta Julia Beroeva kiinnitti ballissa Vladimirin silmään, jonka villiin elämään 11-vuotiaasta lähtien innokas opettaja rohkaisi ja seikkailut naisten kanssa olivat asioiden järjestyksessä. Nuori Shadursky lyö vetoa ja viettää yön Beroevan kanssa kenraali von Spiltzen ja hänen lääkärin juoman avulla. Beroevan aviomies on ollut pitkään Siperiassa työasioissa eikä tiedä vaimonsa raskaudesta ja häpeästä mitään. Jotta tarina ei tule tunnetuksi maailmassa, Shadurskyjen toimeenpanija Polievkt Hlebonasushchensky lähettää Beroevit vankilaan: Julia - miehensä Shadursky Jr.:n murhayrityksestä väärien syytösten vuoksi - Kellon levittämisestä. Mutta todellinen rakkaus ja omistautuminen voivat kestää kaikki kohtalon vaikeudet. Luultavasti tästä syystä kirjailija pakottaa heidät lähtemään Venäjältä romaanin lopussa. Täynnä toiveita uudesta vapaasta elämästä vapautumisen jälkeen (syytös tunnustettiin panetteluksi), he purjehtivat Amerikkaan. Niinpä tietysti.
ellauri390.html on line 271: Krestovskyn romaanissa, toisin kuin sarjassa "Pietarin mysteerit" (1995), joka on luotu työn perusteella, positiivisia hahmoja ei juuri ole. Mutta he ovat myös kaikki sosiaalijärjestelmän uhreja. Ja toistensa uhrauksia. Anna on prostituoitu, Annan veli on varas, hänen ystävänsä Sergei Kovrov on murhaaja, prinssi Shadursky on tekopyhä viettelijä, prinsessa Shadurskaya on yliluonnollinen petturi.
ellauri390.html on line 273: Romaanissa esitetyissä tilanteissa ei ole sijaa jaloudelle ja kunnialle, ei ole sijaa edes perusinhimilliselle ystävällisyydelle ja säädyllisyydelle. Hirviömäinen yhteiskuntarakenne tuhoaa ihmisessä kaiken hyvän ja jyväshyvän. Julmuus ja laittomuus - sosiaalinen, kansallinen, aineellinen - voivat ja saavat aikaan vain vielä suurempaa julmuutta ja laittomuutta. Yhteiskunta on kuuro, yhteiskunta on välinpitämätön. Sellainen yhteiskunta tuhoaa itsensä. Kirjoittaja syyttää häntä kertoen tarinan ankarasti ja samalla yksinkertaisesti, ilman koristelua tai epiteettejä. N. S. Leskovin [Mitä vittua?] romaania "Pietarin slummit" pidettiin "sosialistisimpana venäjän kielen romaanina".
ellauri390.html on line 275: Vuonna 1994 sarjastudio ja Ekran-tuotantoyhtiö kuvasivat romaaniin perustuvan televisiosarjan "Pietarin mysteerit". Käsikirjoittajat ottivat kuitenkin lähtökohdaxi vain Krestovskyn kirjallisen työn monimutkaisen ja monitahoisen juonen, ja muuttivat suurelta osin romaanin kerronnan ääriviivat ja hahmot. Poistettuaan romaanin sosiaalisen suuntautumisen kirjoittajat luottivat enemmän sen seikkailunhaluiseen osaan. Joten elokuvan kirjoittajat päättivät mennä naimisiin laittomien Mashan ja Vanyan kanssa, kokenut rosvo Kovrov palkittiin jaloudella, rohkeudella ja lempeällä sielulla, joka kykenee korkeaan, uskolliseen rakkauteen, ja huijari Nikolai Tšetševinski muutettiin eräänlaiseksi venäläiseksi kreiviksi. "Monte Cristo", jalo ja oikeudenmukainen kostaja. Jo on vittua. Se on kuin väittää että julkinen terveydenhoito "ei toimi" kun yxityiset "terveystalot" kuppaavat sitä kuin iilimadot. Saatana pysähtyneisyyskin olis parempi kuin tää uusi oligarkia.
ellauri390.html on line 387: Veteraanisukupolven, jonka keski-ikä lähestyy 110 vuotta voimakkaimmat vaikutteet syntyivät luonnollisesti sotiemme olosuh- teissa. On syytä muistaa, että nykyiset veteraanit olivat silloin nuoria, hiukan yli kaksikymmenvuotiaita asevelvollisia sotilaita ja vapaaehtoisia naisia, nuorimmat jopa vain 15-17 vuoden ikäisiä koululaisia. Sodan kokemukset ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä heidän elämän- ja maailmankatsomuksiinsa. He jos ketkään ymmärtävät, miten tärkeitä ovat maan vapaus, itsenäisyys ja rauha. No rauhaan ainakin on jätetty. Ukko unohdettiin päiväkausixi sohvaan istumaan omat kakat seurana ja kazomaan kun ämmä oli kuollut punkkaan makkarissa, ei päässyt äijä ylös laiskanlinnasta. Eziinä kiitos.
ellauri390.html on line 412: Elämää muuttavan tapahtuman jälkeen 2002, kun hän oli 33-vuotias, John innostui istumaan alas ja kertomaan tarinan Cafe on the Edge of the World -kirjasta, hänen ensimmäisestä kirjastaan.
ellauri390.html on line 419: Which What Hanhesta on jo pitkä paasaus albumissa 282, joten hän ei esittelyä tarvize. Riittää siis nyt keskittyä kavereiden sanomaan, tai sanomiin jos ne ovat erilaisia. No ainakin Jack näyttäisi olevan ulkoilmaihmisiä, Hanhi sitävastoin viihtyy sisäilmassa. Pidän enemmän tunkkaisesta.
ellauri391.html on line 86: Olemme saaneet Hooverin edustajilta ristiriitaisia viestejä tapauksesta. Kun Hooverin kannattaja syyskuussa 1928 kirjoitti vahvistaakseen tarinan, George Akerson, Hooverin avustaja, vastasi: "Kirjeessänne esitetty kuvaus herra Hooverin ensimmäisestä tapaamisesta herra Paderewskin kanssa on pääosin oikea." Tämä saisi uskomaan, että 2 000 dollarin suorituspalkkio ja vaje ovat oikein. Mutta Edith Harcourtin, rouva Hooverin sihteerin, kirje helmikuussa 1938 tarjoaa erilaisen vastauksen samanlaiseen kysymykseen. Harcourt, vastaten tohtori Rheimille, kirjoitti:
ellauri391.html on line 305: Itselliset kuuluivat 1700-luvulla suomalaisessa maaseutuyhteisössä tilattomaan väestöön ja samalla yhteiskunnan alimpaan kerrokseen mäkitupalaisten ja palkollisten ohella. Tämänaikaisen länsisuomalaisen kylän rakenteessa itsellisten mökit sijaitsivat kylän laitamilla, kun taas vauraamman väen asutus muodosti kylän ytimen.
ellauri391.html on line 368: Jo antiikista alkaen ihmisen päämääräksi käsitettiin onnellisuus. Ihminen haluaa olla onnellinen, mutta tämän onnellisuuden keinoa, hyvää elämää, hän ei voi valita. Augustinuksella ja Tuomaalla ihmisen päämäärä oli iankaikkinen onnellisuus eli Jumala korkeimpana hyvänä (Summum bonum). Ihminen ei voi valita jumalaa Augustinuksen eikä Tuomaankaan mukaan.
ellauri391.html on line 385: No ei, pikemminkin sitä että mikään ei pakota sua tahtomaan just näin. Eikös tää ole vähän eri periaate kuin edellä, z. D T p & D non T p. Voi valita alipelin jossa tahtoo p ja sellaisen jossa ei tahdo p. Ei ainoastaan ole vaihtoehtoisia alipelejä joissa on eri preferenssit, vaan sulla on strategia valita mitä peliä pelataan. Mutta peliteoriaan kuuluu että silloin koiralla ei voi olla voittavaa strategiaa joka etukäteen määrää sen! Silloin koira ei ole omnipotentti? Mitä vittua?
ellauri391.html on line 411: Tuomaan mielestä talousliberaalissa maailmassa ihmisellä ei ole mitään määrättyä yksimuotoista onnellisuutta. Eri tilanteissa monet eri kivat asiat kilpailevat keskenään. Tahto on vapaa kun ne kaikki ovat yhtä kivoja. Silloin voi antaa höpsismin ratkaista. Tahto ei tosiaankaan automaattisesti seuraa järjen sanelemaa ratkaisua, pikemminkin päinvastoin.
ellauri391.html on line 459: Isä Hans työskenteli kuparikaivoksessa läheisessä Mansfeldissä ja toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää nappulaa.
ellauri392.html on line 148: Oikea pointti kyllä. Jos pelastus on riippuvainen yksinomaan siitä, että Jumala on ennalta määrännyt meidät – Hänen suvereeni tahtonsa – niin mikä on sakramenttien tai Sanan tai edes Kristuksen uhrin tarkoitus? Pelkkää suunpiexentää.
ellauri392.html on line 156: "Nämä ovat paholaisen harhaluuloja", Luther sanoo Lectures on Genesisissä , "joilla hän yrittää saada meidät epäilemään ja epäuskomaan, vaikka Kristus tuli tähän maailmaan tehdäkseen meistä täysin varmoja. Sillä lopulta täytyy seurata joko epätoivoa tai halveksua Jumalaa, pyhää Raamattua, kastetta ja kaikkia niitä Jumalan siunauksia kohtaan, joiden kautta Hän halusi meidän vahvistuvan epävarmuutta ja epäilystä vastaan. . . . Turkkilaisten tavan mukaan he ryntäävät hätäisesti miekkaan ja tuleen, sillä hetki, jolloin joko kuolet tai pakenet, on ennalta määrätty."
ellauri392.html on line 667: Harrystä ranut ja sakut eivät ymmärrä että Amerikan historia on sui generis, se ei ole tollasta whackingia kuin reign of terror ja kaasukammiot. Inkkarien puzaus, orakauppa ja verinen kansalaissota oli jotain ihan muuta, positiivisempaa, puhumattakaan Korean, Vietnamin ja Irakin sodista ja kähminnästä uuden mantereen banaanitasavalloissa. Mutta kontinentaalit vaan vihaavat liberaalidemokratiaa yleensä ja amerikkalaista suurkapitalismia erityisesti. Foucault halveeraa "yxilöä", "liberaalia demokratiaa" ja "lakia ja oikeutta". Foucaultin masentavaa apinankuvaa paljon valoisampi on Genesixen versio, missä apinan käsketään lisääntymään kovasti ja tekemään paratiisista tehomaanviljelys. Seuraavaxi paras apinan majesteetillisuuden julistus on sit American Bill of Rights. Huoh, ei jaxa. Disziplin ei ole paha asia. Arbeit macht frei sanoi jo Thoreau Juuso Walden pondilla. Disregarding the gibes of those who are less fortunate than ourselves.
ellauri392.html on line 833: Kävittyään Gymnasium Illustressa Stuttgartissa hän opiskeli Tübingenin seminaarissa 20-luvulla, jolloin Hölderlin oli jo henkisesti sairas, asui siellä erakkona puusepän talossa. Waiblinger, joka vieraili vanhemman runoilijan luona ja vei hänet kävelylle, jätti selostuksen Hölderlinin elämästä silloin, Hölderlins Leben, Dichtung und Wahnsinn ("Hölderlinin elämä, runoutta ja hulluus"). 1820-luvun lopulla Waiblinger lähti Tübingenistä Italiaan ja kuoli 25-vuotiaana Roomaan, missä hänet on haudattu protestanttiselle hautausmaalle.
ellauri392.html on line 846: FW Waiblinger, Phaëthon , Zwey Theile (Stuttgart, 1823), jäljempänä Ph . Olen käyttänyt kopiosta mikrofilmiä Yalen kirjastossa. "In lieblicher Bläue" - kuten tekstiä yleensä kutsutaan - esiintyy II, 153 ja sen jälkeen. Romaani julkaistiin kerran (Dresden, 1920) Arthur Schurigin toimituksella, mutta teksti ei ole luotettava. "In lieblicher Bläue" löytyy julkaisusta Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Friedrich Beissner, Voi. II (Stuttgart, 1951), osa 1, s. 372 ja sen jälkeen, ja julkaisussa Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Norbert von Hellingrath, Friedrich Seebass ja Ludwig von Pigenot, VI (Berliini, 1923), 24 ff. Jälkimmäisessä paikassa pyritään jakamaan jakeisiin. Molemmissa paikoissa (vaikka Beissner sijoittaa sen kohtaan "Zweifelhaftes") kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Hölderlinin ortografiaa.
ellauri392.html on line 944: Mikäs minä olen sanomaan, Pynchonin lisäxi en ole edes vilkaissut Cortàzarin, Federmanin, Brooke-Rosen tai Cooverin keskeisiä teoksia, enkä selannut Brian McHalen mostpodernist fiction-manuskaa.
ellauri392.html on line 954: Hänen opiskelualueensa oli englantilainen ja amerikkalainen kirjallisuus, ja hän painotti Edgar Allan Poen, Nathaniel Hawthornen, Herman Melvillen ja TS Eliotin kirjallisuutta. Hän julkaisi lukuisia kriittisiä esseitä julkaisuissa The Sewanee Review, The Southern Review ja Modern Language Studies, joita hän myös toimitti. Hänen kirjapituisia julkaisujaan ovat Todellisuus ja idea varhaisessa amerikkalaisessa romaanissa (1971) (väitöskirjan perusteella) ja Critical Essays on TS Eliotin "The Waste Land" (1991), toimitettu yhdessä Lois Cuddyn kanssa.
ellauri393.html on line 102: Sen kirja Älykkyysloukku (mixi teemme tyhmiä virheitä ja miten tehdä parempia) kertoo, miksi älykkäät ihmiset toimivat tyhmästi. Ei tarvitse olla Albert Einstein saadakseen teoksesta apua omaan ajatteluunsa. Samankaltaiset ajatteluvirheet voivat johtaa harhaan kenet tahansa. (Esim "jumala ei heitä noppaa". Heittää se!) Teos tarjoaa parhaimmat keinot, jotka auttavat meitä jokaista tekemään järkevämpiä päätöksiä.
ellauri393.html on line 232: Nämä kaksi lihasta ovat niin hyödyttömiä, että monilla ihmisillä ei ole niitä lainkaan ja kukaan ei pystyisi kertomaan eroa ilman kirurgista tarkastelua tai erityiskuvaamista. Pyramidalis on vatsalihaksissa (20 prosentilla ihmisistä ei ole sitä), ja sternalis on pieni lihas joka kulkee rintalihasten päällä vain noin 8 prosentilla väestöstä. Varmaan niistäkin on jatkossa jotain hyötyä.
ellauri393.html on line 272: Abraham Lincoln: Vampire Hunter on Timur Bekmambetovin ohjaama yhdysvaltalainen toimintakauhuelokuva vuodelta 2012, joka perustuu Seth Grahame-Smithin samannimiseen romaaniin. Se kuvaa fiktiivinen historiaa Amerikan sisällissodasta, jossa Yhdysvaltain samanniminen resistentti kuvitellaan uudelleen. kuin hänellä on salainen identiteetti elinikäisenä vampyyrinmetsästäjänä, joka taistelee vampyyriorjanomistajien kastia vastaan. Benjamin Walker näyttelee Abraham Lincolnia ja sivurooleja ovat Chicken Cooper, Mackie Messer, Mary Elizabeth Instead, Rufus Smell ja Marton Taiga. Elokuvaversion ohjasi neuvostolasta karkoitettu Timur Nuruakhitovich Bekmambetov.
ellauri393.html on line 409: Lokakuussa 2014 Bynes syytti isäänsä emotionaalisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä sarjassa tviittejä. Kun hänen isänsä protestoi ja väitti olevansa syytön, Bynes twiittasi, ettei hänen isänsä ollut koskaan pillonut häntä ja lisäsi: "Aivoissani oleva mikrosiru sai minut sanomaan nuo asiat, mutta toisen kautta se oli juurikin hän ketä käski heidät mikrosiruttamaan minut". Amanda jäi eläkkeelle 34-vuotiaana 2010. Sen äiti nimitettiin sen nahan konservaattorixi. She didn't do a great job of it, judging from the pic. Viimeisessä teinileffassa Easy A Amanda oli kristillinen pahis ja Emma Stone vaikka defloroitu pakana narsistinen hyvis. Noloa alamäkeä. Olisi kenties ollut parempi luottaa juutalaisten Jehovaan.
ellauri393.html on line 435: Ylettyyköhän Putinkin nuolaisemaan tälleen omaa terskaansa? Alrunat ovat suurin piirtein jättestor ståkukin kokoisia (15-20 cm). Heinz Eversin romaani Alraune kertoo, että mandraken (alraune) oletetaan kasvavan hirtettyjen rikollisten viimeisestä siemenestä, joilla ruiskahtaa kun heidän niskansa murtuu teloituksen aikana. Hän kutsuu geneetikkosetänsä luomaan samanlaisen olennon ihmismuodossa siementämällä prostituoitua keinotekoisesti rikollisen siemenellä, jonka hän strittaa teloituksen aikana. Tämän seurauksena syntyy erittäin kaunis tyttö, jolla on poikkeukselliset kyvyt (ja hän syntyy keskiyöllä): nuori Alraune voi pakottaa ihmiset toteuttamaan minkä tahansa toiveensa, usein hyvin julman ja hienostuneen, hänellä on ehdotuksen lahja ja se tuo vaurautta hänen geneetikko huoltajallensa. Samaan aikaan jokainen, joka joutuu sen vaikutuksen alle, on myöhemmin tuomittu kuolemaan.
xxx/ellauri010.html on line 488: Saa tulla tänne Ogeliin katsomaankin, jos tyytyy murukahviin...
xxx/ellauri010.html on line 558: Ei mun varmaan silti tarvitse lähteä "matkoille"; tuskin kukaan änkeää kristallivaaseja tai kupukelloja tuomaan. Jos tulee, en avaa ovea.
xxx/ellauri010.html on line 588: Eli ei formaatti (romaani/runo/eepos) sinänsä ehkä syyllinen ole.
xxx/ellauri010.html on line 711:
No niinhän se nimenomaan on. Do not hold evil, I'm a weevil, I just do my job. Kärsäkkäätkin tekee vaan oman jobinsa. Ei ne ole pahoja, omasta mielestään. Pahuus on kulloisenkin tarkastelijan kolmannessa silmässä, rikkana tai malkana, silmästä riippuen. Ja kamelista. Ison kamelin malka ei mahdu pienestä neulansilmästä.
xxx/ellauri010.html on line 853: Usko omaan ainutlaatuisuuteen. Vain erittäin huomattavat henkilöt ja instituutiot ymmärtävät henkilön itsensä mukaan häntä. “Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa apua vastaan hyvältä terveyskeskuslääkäriltä. Hänhän näkee ympärillään vain kyvyttömiä, tyhmiä ihmisiä”, valaisee Lauerma. (Hmm. Check.)
xxx/ellauri010.html on line 899: Näistä mulle ehkä heruu vähemmän, mutta voihan sitä olla molempia yhtä aikaa. Voisko eron tiivistää niin, että narsisti ajattelee yxinomaan izeään, eikä muita edes senkään vertaa että rupeaisi kunnon pahixexi.
xxx/ellauri010.html on line 1234: Eikä se ole aina yksinomaan ikävää.
xxx/ellauri010.html on line 1411: Sä pystyt vaikka mahdottomaan
xxx/ellauri010.html on line 1670: Hukuttakaamme se omaan ammeeseensa.
xxx/ellauri010.html on line 1682: Ilse oli pahalla päällä, kun Emilia puhui lähdöstään. Ilse ei ollut ollut ikinä missään kyläilemässä, ja se karvasteli hänen mieltään. Minä en lähtisi Suvikartanoon mistään hinnasta, hän sanoi. Siellä kummittelee. Voi minä en tahtoisi olla sinun sijassasi vaikka saisin mitä. Sinun isotätisi on kauhean juonikas, ja se vanha eukko, joka asuu hänen luonaan, on noita. Hän panee joka yö portinpylväiden päissä olevat kivikoirat ulvomaan: öö-örr-öö-örr.
xxx/ellauri010.html on line 1776: Seijalta myös varastetaan muistoja. Mytomaani sisko kertoo sen muistot ominaan.
xxx/ellauri013.html on line 122: Ulkomaan matkan jälkeen aamulla hierasin silmää.
xxx/ellauri013.html on line 526: pian omaa sanomaani pölisen.
xxx/ellauri013.html on line 729: maansa omaan pussukkaansa myyjiä.
xxx/ellauri013.html on line 812: Rouvan mies on mytomaani, kirjoittaa maanisesti runoja. Siinä on jotain kauhistuttavaa. Se on selkeästi sairasta. Rouva harkitsee, pitäiskö siihen panna stoppi. Se on kohta koppikunnossa.
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri027.html on line 331: Kuuset on suomettuneita aatelisia, entisiä Granfeltejä. Fennomaanin muttei dipsomaanin Granfeltin viisi aikamiespoikaa otti nimen Kuusi. Toisella puolen tietä oli 1 Granfelt ja toisella kuusi. Mytomaani Matti oli Pauli Pylkkäsen luokkatoveri, ne kaxi oli ihan viimeisinä hengissä niiden luokalta. Matti oli AKS:än miehiä. Matin veli Pekka oli vasemmistolaisempi Alkon pääjohtaja. Norssissa Kuusia oli tukkikuormittain. Matin poika Osmo oli jonkinlainen tulevaisuudentutkija, veli Syvällisen huuhailukumppani. Nyt on tulevaisuus täällä, ellei oo jo mennyttä. En tiennytkään että Matin sisko Maija oli joutunut opettajaxi Hyvinkäälle, kouluttamaan ystäväämme kultahattua. Se että historia kulkee eteenpäin joidenkin valopäiden voimasta, on ihan huttua. Pikemminkin on niinpäin, että aina kun joku sota on desimoinut jonkun pikkukansan, pikku nilkeistäkin pääsee kasvamaan siellä suurmiehiä. Tilaisuus tekee varkaan, ei varkaat tilaisuuxia, se on tiedetty Karl Marxin ajoista.
xxx/ellauri027.html on line 354: Tätä uuden yritysajattelun ilosanomaa Esa Saarinen lähti kertomaan maailmalle taloudellisen eliitin suosimana luennoitsijana, kun Suomi oli nousemassa lamasta Nokian nopean menestyksen myötä. Mitäs se Lenin sanoikaan: kun vihollisesi kiittelevät sinua, tarkista kantasi.
xxx/ellauri027.html on line 432: Myös liiketaloudessa on oivallettu positiivisen psykologian mahdollisuudet. Organisaation pääoman voidaan nähdä koostuvan aineellisesta ja aineettomasta pääomasta. Aineellinen pääoma ja aineettomaan pääomaan kuuluva tietopääoma ovat pitkään saaneet päähuomion liiketoiminnan ympärillä pyörineessä keskustelussa. Vasta viime aikoina keskusteluun on tuotu vahvasti mukaan myös muita aineettomia pääomia, kuten rakenteellinen, sosiaalinen ja psykologinen pääoma. Psykologinen pääoma (Psychological Capital tai PsyCap) on yksi positiivisen organisaatio-opin ydinkäsitteistä. Psykologinen pääoma koostuu neljästä ulottuvuudesta: tulevaisuususkosta, optimismista, sinnikkyydestä ja itseluottamuksesta.
xxx/ellauri027.html on line 500: Merkittävä tekijä Esa Saariseen liittyen on nimenomaan vahvuuksien kieli. Hän on kehittänyt sanastoa, joka synnyttää osallistujissa elämän- ja tulevaisuususkon tuntemusta. Kielellinen mielikuvitus on Esa Saarisen tavaramerkki. Elämään ovat jääneet latistuksen mankelit, ylä- ja alarekisterit, huikeudet, maagisuudet ja muut saarismaisuudet. Tuskin muuta edes tarvitaan hyvään elämään.
xxx/ellauri027.html on line 522: Turhaa tyrkyttää rakkautta ihmelääkkeexi. Rakkaus ei ole syy, se on seuraus. Jos tyyppi on mun puolella, voin ehkä rakastaa sitä jos se on muutenkin kiva tai ihana; jos se on ilkee mulle, niin en, kovin kauaa ainakaan. Tietty kannattaa yrittää eka olla ystävällinen, jos se vaikka onkin potentiaalinen mun kaveri. Mut turha sitä yritystä on heti hehkutella rakkaudex, ennenkuin on synnytetty edes joku varovainen luottamus. Ellei sit tarkotus nimenomaan ole sillä lailla huijata.
xxx/ellauri027.html on line 559: Kauppinen on kirjoittanut johtamiseen liittyvää tietokirjallisuutta sekä jännitysromaanin "Kuoleman takapiru".
xxx/ellauri027.html on line 607: Parhaiten asiakkaita palvelee se, että pystytään luomaan sellaista, mitä asiakkaat eivät osaa edes toivoa. Luodaan tarpeita tyhjästä, kexitään ennen keximättömiä ajanvietepelejä. (Samat linnut ja porsaat niissä taistelee elintilasta kuin ennenkin, vaikka kuvat vaihtuvat.) Tällaiset yhteisöt ovat myös systeemiälykkäitä ja sopeutuvat ketterästi olosuhteiden muutoksiin, niitä syntyy ja kaatuu kuin sieniä, sijoittajat vaihtaa rappuja kuin Vekkulassa noustaxeen yhä ylemmäxi Forbes-lehden kunniataulussa.
xxx/ellauri027.html on line 651: Eski on siirtynyt katsomaan elämää ja muita ihmisiä ylärekisteristä käsin, korkeemmasta tuloluokasta. Mahdollisuuksien, arvostuksen ja kiitollisuuden pilven päältä se kazoo meitä syntisäkkejä. Henkinen johtajuus johtaa ajatukset spiritualiteetin maailmaan. Spiritualiteetti on hankala käsite ilmaistavaksi perinteisin suomenkielisin termein. Hengellisyys on osin käypä vastine, mutta viittaa ennen kaikkea uskonnolliseen kokemukseen, ja käsitteellä onkin iso sija kirkollisessa perinteessä.
xxx/ellauri027.html on line 653: Henkisyyden käsite on profaanimpi, mutta silläkin ovat rasitteensa. Sitä viljellään esimerkiksi new age -piireissä, joten silläkin ovat uskonnolliset konnotaationsa. (Pastorilla ovat keinonsa, mutta kongruenssisääntönsä on puoliveteessä.) Lisäksi se saattaa johtaa ajatukset hengen ja aineen väliseen dualismiin. Tää olis tässä kontextissa tosi paha asia, koska tässähän koitetaan valjastaa se nimenomaan massin ja sälän kahmintaan.
xxx/ellauri027.html on line 663: On todettu, että merkityksellisyyden kokemukset tuottavat runsaasti positiivisia tunteita, kuten ylpeyttä, arvostusta, uteliaisuutta, iloa ja kiitollisuutta. Ne puolestaan lisäävät hyvinvointia ja voimavaroja sekä luovat pohjan positiiviselle, arvostavalle ja uteliaan kyselevälle vuorovaikutukselle. Ne ovat tärkeitä tekijöitä, kun pyritään parantamaan yhteistyötä. Menestyvä johtaja on hän (vitun kappalainen, SE! Joka-sanan korrelaatti on demonstratiivipronomi eikä persoonapronomini!), joka kykenee luomaan ryhmäänsä tunteen siitä, että ollaan tekemisissä jonkin elämää suuremman kanssa. Meillä on syvä tarve kokea tekemisellämme olevan tarkoitus.
xxx/ellauri027.html on line 691: Hemmetin "me suomalaiset" ja iänikuiset Mannergeimin läsnäolot pizialusvaatteineen. Kun mä olin pieni muu perhe teki kiusaa kysymällä onko Miisu läsnä. Mä vastasin kiukkuisena EN OLE LÄSNÄ, IZE OLET. Nykyajan johtajadramaturgeista ehkä ihailluin on (oli) Steve Jobs. Tärkeää ei ole tuote, vaan imago. Onnex se kuoli siihen hoitamattomaan syöpäänsä, inhottava syyläinen kilpikonnapusero. Toinen mainio esimerkki on Kim jong-il, joka lisää tuottavuutta vaan kazelemalla esim. liukuhihnoja tai vihannespenkkejä.
xxx/ellauri027.html on line 738: Ois odottanut että Nokian laivan karille ajanut Ollila, joka nimenomaan tunaroi alaistensa johdossa, latisti softanikkarit ja junnasi rautapuolella, olis ollut jotenkin anteexipyytävä saatuaan Eskiltä nuhteita, mutta ei. Se vaan kohauttaa kapeita hartioita ja on niinkun ei oliskaan. Kaikki lähtee ihmisestä, se kiteyttää. Nimittäin just Jormasta. Muut ihmiset saa lähteä jos ne on eri mieltä.
xxx/ellauri027.html on line 742: Jokaisen työntekijän johtajasta kesäharjoittelijaan pitää uskoa omaan kukoistuxeensa. Kesällä on tietty helpompi kukoistaa luonnon tavalla, vaikka pankkitili ei oliskaan järin kukoistava. Johtajalla on lohtunaan sentään paxu lompakko ja se kesäharjoittelija.
xxx/ellauri027.html on line 746: Outotecin Pertti Korhonen onnistuu Frankin mielestä parhaiten kiteyttämään Esan toiminnan. Sen miälestä Esa vapauttaa ihmisiä itseltään. En ymmärrä. Eikös se nimenomaan pyöri ihmisten kimpussa kuin perskärpänen, Sokrateen lailla, jota sanottiinkin paarmaxi. Hätistät, hätistät, hetken kuluttua se pörähtää taas paikalle ja on kimpussa. Joku muu tarvittas apuun, esimerkix purkki Offia.
xxx/ellauri027.html on line 800: Ihan kuin Mikon peli. Merkkipohjainen laivanupotuspeli basicilla, jota se ei pelannut varmaan kertaakaan. Painoin sitä yhden joulun monomaanisesti, jotain surutyötä sekin. Seija sai tehä kaiken, tuoda 5kg kinkun kassilla kaupasta. Mun termiitit ei pahemmin lennä, jos ryömiikään. Nyt on vuorossa runoelma, jota ei lue kukaan muu kuin mä. Enkä mäkään enää kauaa, tuskin sitä kymmentäkään vuotta. Seija on jo huolissaan, mulla on muka joskus samanlainen exynyt kaze kuin isillä alzheimerina. JAAA-HA.
xxx/ellauri027.html on line 929: Engagement on kihloissa, varattu (puhelimesta), tai (vaihderattaasta) päällä eikä vapaalla. Varmaan Eski jahtaa eniten tota ratasvertausta. Se on mielekkäin myös työnantajien kannalta, onhan se hyvä jos rattaat pyörivät eikä seiso vapaalla, ei luistateta kytkintä. Siis pöhistään, ollaan puuhakkaita, mukana menossa. Tästä mä en liioin ole koskaan tykännyt, mä puuhastelen mieluummin izexeni omaan tahtiin, en kytke izeäni mihkään virtapiireihin. Pöhinäkin on eräänlaista kytkyeessä olemista, silat päällä valjakossa, joku brändimerkki ozassa ja rähinäremmi olalla. Kiitti, mut ei kiitti, me, siis minä ja Lauri, inhotaan pöhinää kuin Turtsel pizzaa. (Pizzakin on pahaa.)
xxx/ellauri027.html on line 1119: Jos Esa Saarisen näkökenttään ei olisi - Jan von Platon ekan vaimon kuivan Päivin ja Ernie Leporen kisaemäntien avulla jo aiturixi oppineena miehenä - lennähtänyt puupäinen ja pitkäripsinen lentoemäntä nimeltään Pipsa Pallasvesa, Saarinenkin olisi saattanut juuttua omaan uomaansa siveänä poikana Karhusen Liisan pesälle. Ne oli luokkatovereja, kunnes Eski alotti luokkaretkensä. Siksi Saarisen omassa ajanlaskussa onkin selkeä jaottelu: elämä ennen Pipsaa (pikkuinen Piips) ja jälkeen Pipsan (kuningatar).
xxx/ellauri027.html on line 1123: ”Fantastisen lapsuuden” elänyt hymypoika Hyvinkäältä yritti kiihkeästi tulla uuden sukupolvensa vihaiseksi mieheksi, ja alkoi izekin uskoa omaan vedätyxeensä, että suomalaiset ja varsinkin edellisen sukupolven vakosamettivallankumoukselliset olivat latteata porukkaa. Latistavat, eivät anna Esan kukoistaa.
xxx/ellauri044.html on line 31: Se on mulle arka paikka, kun mut on poltettu nimenomaan siitä,
xxx/ellauri044.html on line 126: eivät päästä 70 plusseja vaateostoxille halpaan & mauttomaan,
xxx/ellauri044.html on line 174: Jännää miten tyypillisen narsistin biografia on 1-1 menestyjän tarina. Ei mitään muuta eroa kuin enintään lopputulema. Jos et jää kiinni, olet sankari, jos lankeat omaan oveluuteesi, olet pelkkä narsisti. On siis paras menestyä.
xxx/ellauri044.html on line 338: Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o.s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola - 6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola. Kirjailijanimi on väännös tyttönimestä. Tiesiköhän Maila et Rousseau keräsi talvioita?
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri044.html on line 348: 1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi, jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Niitä olivat vuosina 1929–1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär sekä hänen viimeinen romaaninsa Linnoituksen iloiset rouvat (1941) jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan aikainen Viaporin linnoitus. Talvio testamenttasi tuotantonsa tekijänoikeudet Helsingin yliopiston Satakuntalaiselle Osakunnalle, jonka inspehtorinä hänen puolisonsa J. J. Mikkola toimi pitkään.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri044.html on line 757: Voltaire tunnetaan terävästä älystään ja filosofisista kirjoituksistaan. Monien muiden valistusajattelijoiden tavoin hän oli liberaali, kannatti vapaakauppaa, ihmisoikeuksia, mielipiteen- ja uskonvapautta, sekä oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Hän oli yhteiskunnallisten uudistusten suorasukainen kannattaja ja Bourbonien ancien régimen vastustaja Ranskan tiukoista sensuurilaeista ja kovista rangaistuksista huolimatta. On siinä rikosrekisteriä.
xxx/ellauri044.html on line 759: Nauraminen on alempien apinoiden lohtunami, se on nähty näissä paasauxissa jo tuhannesti. Niskan päällä olijat vaatii perusilmettä ja ylevää ylempien ihannointia. Pomottelijat inhoo satiiria, se on yxinomaan mautonta ja raivostuttavaa.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri044.html on line 1025: Ille faciet tyyppisen narsistiäidin narsistilapselle äidin kuolema on helpotus. Ei mulle ollut. Mulle se oli menetys. Mä olin rajatonta rakkautta tarvizevan närsistiäidin lapsi. Sisaruxista K. ja P. tunsivat helpotusta ja kantaa kaunaa vieläkin. Hmm. Tästä vois joku lahjakkaampi kirjoittaa romaanin.
xxx/ellauri044.html on line 1067: Nyt mun hyboteesi on että takana on eurohyve eli äijyys. Tässä länsimaisessa viikinkimäisessä meemissä pahe ja häpeä on noloutta, luuuseriutta kompetitiivisessä pelissä, eikä tota itämaisempaa syyllistä nöyristelyä kooperatiivisen tiimin sisällä. Ja just six kapitalismi syntyi lännessä, ryövärien, keräilijöiden ja kauppiaiden keskessä, seppoilun ja kilpailun kehdossa, cro magnonien päässä. Parrattomat denisovanihmiset painui itään vinkumaan mekoissaan, työntämään kottareita riisivainioilla ja kumartelemaan peltoa lannoittavia esi-isiä. Väliin jäi paimentolaiset partriarkkoineen ja kiivaine tuulenpuhuri-jumalineen, jotka kyllä tiesi kuinka häpy kätketään omaan sydämeen. Kun ruumiit hävii hiekkaan ja vaihdetaan maisemaa koko ajan, mobiili jumala on paras.
xxx/ellauri044.html on line 1143: Mut hei! Kuka se ne kusettaa uskomaan sellaiseen, ellei jenkkien panem et circenses-teollisuus, jonka ansaintalogiikka on sumuttaa näköalattomat nuoret kaikkialla imppamaan idolsviihdettä ja uskomaan johkin onnenpotkuun tai lottoarvontaan, kun rehellisellä työllä ei enää pääse mihinkään, edes kaupan kassaxi. Kyllähän siinä kehittyy viha koko todellisuutta kohtaan.
xxx/ellauri044.html on line 1195: Esim kaikkitietävä narsisti, joka kääntää kaikki puheenaiheet izeensä ja omaan tiimiinsä, joka tietää kaikki uutiset jo ennalta, et voi yllättää sitä millään. Sen sanastosta puuttuu kokonaan "ai, aha, ihanko totta, jopas nyt jotakin, en tiennytkään, kiintoisaa", niiden tilalla on aina "joo mä tiedän, mutta ei tuo vielä mitään, mun tiimin tuttavan kummin kaimalle kävi vielä hurjemmin, kuules tätä", pahimmassa tapauxessa voi olla niinkuin ei oisi kuullutkaan, pitää pienen tauon ja aloittaa ihan toisesta aiheesta.
xxx/ellauri044.html on line 1253: Ja työnarkomaaneja, samoin kuin työttömiä viinamäen miehiä.
xxx/ellauri056.html on line 71: Kirsti Manninen eli Enni Mustonen on erehdyttävästi voipullan näköinen viihdekirjailija. Syntyi Aukiana Seinäjoella. Kaaheen laakee aakee. Sen isäkin on kirjailija, Pekka Aukia. Yhtä never heard molemmat. Enni Mustonen on rakastettu bestselleristi, jonka tunnelmalliset ja aistivoimaiset romaanit herättävät menneen eloon.
xxx/ellauri056.html on line 82: – Romaanikirjailijana rakastan kertomisen vapautta – voin viedä lukijan keskelle valtamerta tai loistaviin pukujuhliin eikä minun tarvitse miettiä, miten kalliiksi tämän toteuttaminen tulee. Kirjailija voi myös kertoa suoraan henkilöidensä ajatuksista ja tunteista. Kameran edessä siihen tarvitaan erittäin osaavia näyttelijöitä ja taitava ohjaaja ja kuvaaja – ja silti katsoja jää usein ihmettelemään, että mitähän tuokin nyt tuossa tilanteessa mahtoi ajatella. Kamera katsoo aina ulkopuolelta, kirjailija voi paljastaa salaisimmatkin ajatukset.
xxx/ellauri056.html on line 137: 27-vuotias Katri Manninen on kirjoittanut 18 romaania, joista 17 nuorille. Romaaneista viisi on MTV3:n Salatut elämät -sarjan oheiskirjoja. Ne kertovat nälkäisille ihailijoille henkilöistä enemmän kuin sarjassa näkyy. Hän on myös kirjoittanut dialogit Salattujen elämien 25 jaksoon ja yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa MTV3:lle Benner & Benner -tv-sarjan. Parhaillaan hän dramatisoi TV1:n nuorten ohjelmaa Radio Sooda. Hän on kokeillut muitakin ammatteja ja opiskelee Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista.
xxx/ellauri056.html on line 164: Ensimmäinen ero kirkasti, että hän on kovaääninen boheemi kuten äitinsä. Toinen opetti sanomaan ei. Viimeinen eropäätös opetti Kutrille, että hän pyrkii väkisin korjaamaan viat toisessa ihmisessä.
xxx/ellauri056.html on line 216: Taavi Kuparikentän saagan kertoo Taavi ize ja sen on määrä osoittaa, kuinka Taavi kypsyy maailman menossa ja sydämen asioissa, hänen luonteensa kovettuu kärsimyxissä ja hän saa opetuxia. Romaani on jaettu kolmeen yleiseen osaan: lapsuus, nuoruus ja aikainen aikuisikä, ml sen avioliitto hiljaisen ja halukkaan, ketterän ja kurvikkaan Agnes Wickfieldin kaa.
xxx/ellauri056.html on line 244: Maukalle on moraali ahtaimmassa merkityxessä keinojen (lue termiittien) järkähtämätön alistaminen jonkin yleisen tehtävän suorittamiseen. Maeterlinck ehottaa et tajunta (conscience? eli omatunto) on lähtöisin moraalista. Ezitä on nimenomaan termiiteillä. Voi ollakkin. Peilisoluja. Niillä palvellaan pesän etuja. Se on se suurempi kokonaisuus, yleisempi tehtävä.
xxx/ellauri056.html on line 272: Ei ne kovin hääppösiltä näyttäneet. Näyttelijättäriä sillä oli, ei tullut lasta eikä paskaakaan. Ikävämpi juttu kun ottaa huomioon, että "me ilmaannumme eräänä hetkenä rajattomaan ulottuvaisuuteen eikä meillä ole muuta varsinaista tehtävää kuin suvun jatkaminen, suvun, jolla izellään ei ole varmaa tehtävä tuossa maailmanjärjestyxessä, minkä laajuus ja kesto menee yli rohkeimmankin hilseen." (Halvatun tomppeli s.80).
xxx/ellauri056.html on line 282: Hän asui Maurice Maeterlinckin kanssa Nizzassa. Myöhemmän lepakkokumppaninsa kirjailija, kustannustoimittaja Margaret Andersonin kanssa hän asui Seine-Maritimessa. Sekä Anderson että Leblanc olivat kreikkalais-armenialaisen mystikko G. I. Gurdjieffin oppilaita, ja he kuuluivat Gurdjieffin erityiseen 'Köysi' -naisryhmään, johon kuului myös kirjailija Kathryn Hulme. Georgette oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, Maurice tuli erityisesti tunnetuksi luomastaan Arsene Lupin -romaanihahmosta. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä.
xxx/ellauri056.html on line 376: Pedro Calderón de la Barca y Barreda (17. tammikuuta 1600 – 25. toukokuuta 1681) oli espanjalainen barokin ajan näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata näytelmää, muun muassa uskonnollisia näytelmiä, laulunäytelmiä, vakavia draamoja ja komedioita. Calderón syntyi vaatimattomaan perheeseen Madridssa, opiskeli jesuiittojen koulussa ja myöhemmin teologiaa Salamancan yliopistossa. Hän otti osaa kuninkaan sotaretkille, kirjoitti lipevästi hovin liepeillä ja lopulta ryhtyi katoliseksi papiksi. Kirjallisen uransa Calderón aloitti 20-vuotiaana runoilijana, ensimmäiset näytelmät ilmestyivät muutamia vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri056.html on line 456: Juu saxalaiset idealistit oli inhottavaa porukkaa. Mix niitä sikis nimenomaan Saxassa 17. ja 18. vs? Samasta lähteestä tai mutakuopasta kuin Arminius, porvaristo, protestantismi ja nazismi. Sehr günstig, juutalaiset, brätzel, olut ja makkara. Koppalakit kiillotetut saappaat vyöt Gott mit uns ja kokardit. Näistä ainexista se jollain lailla lähtee. Lyttyyn lyödyt julmat germaanit purkaa patoutunutta kiukkua. Tasankojen yli kiiti hyppyrottia kuin suunnattomia kirppulaumoja. Takakäpälillään astelevia juovikkaita hyeenoja. Ilotonta hohotusta kolmannella tahdissa.
xxx/ellauri056.html on line 624: Schellingin tapaiset idiootit tunki koko luonnon pään sisään, tai teki luonnosta ison pään, panteistisesti. Mixei ne tyydy vaan sanomaan niinkuin Marx että izensä heijastelu on korkeasti kehittyneen materian ominaisuus luonnostaan, jotain vitun peilisoluja siihen vaan tarvitaan. Eihän ole vaikee kirjottaa vaikka tietokoneohjelmaa joka on selvillä omasta toiminnastaan. Mix sitä pitää niin hirvesti mystifioida? Size tietokone hajoaa ja sielu katoaa kuin pieru saharaan. No voishan sen tietty nauhottaa tai ladata vaikka pilveen, ehkä niin vielä joskus tehdäänkin. Ellei pelimarkat lopu apinalta sitä ennen.
xxx/ellauri056.html on line 666: Osmo ja Eeva-Liisa Koivisto tietävät, mitä on maanpäällinen kärsimys. Sixi pinnallinen hengellisyys ei heitä kiinnosta. He haluavat syvällistä kamaa. Suonensisäinen elämä on parasta huumetta. Kun Osmo luettelee kohtaamian tragedioja, ihmetellä voi että mies kaiken jälkeen puhuu kyyneleitä silmissään jumalan armosta ja rakkaudesta. Lyhyesti: Osmon 4-lapsisen perheen esikoispoika kuoli 14-vuotiaana. Sitten Osmo menetti vaimonsa elävän leskenä. Eräänä päivänä Jarkko poika tuli kertomaan että hänen avioliittonsa on mennyttä. Jarkko ajautui huumemaailmaan ja menehtyikin sinne. Onnexi Osmon rinnalla vaikeuxissa on 10v ajan ollut "Eevu", jonka kanssa hän avioitui 1995. Tätä nykyä Osmo ja Eevu rukoilevat Osmon kuopuxen Janin puolesta kun tämä yrittää edesmenneen isoveljen tavoin irti huume- ja rikoskierteestä.
xxx/ellauri057.html on line 41: Kylläpä toi feikki 80-luvun ruåzalainen draamakomedia ällötti. Etoi, lainataxeni Toopea. 20-luvun klischeitä 80-luvun klischeistä. Tai ehkä pikemminkin päinvastoin. Palme oli vielä elossa (murhattiin seuraavana vuonna), mutta hölmön jenkkinäyttelijän ja britti rautarouvan käynnistämä oikeistoaalto oli muka Ruozissa jo täydessä vauhdissa. Pikemminkin kyseessä oli Ruåttin nykymeiningin projektio taaxepäin. Pimpolan uusi päällikkö näytti hipsteriltä. Miten kaikki oleminen perustuukaan yxinomaan klischeille. Niitä ei voi välttää, enintään voi valita vaan omansa. Braxinge oli kuin joku Kouvola.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri057.html on line 198: Vizi Puovo on sitten mieltäkääntävä setämies. Tollanen varmaan oli poika-Pransukin. Ei mene katsomaan panemaansa lasta sairaana mutta on valmis kuulustelemaan sen äitiä muista miehistä. Naurettava aisankannattaja, wannabe kunniamurhaaja. Karhu tappaa edellisen poikueen päästäxeen pukille. Sorsa bylsii gängfäkättyä puolisoaan viimesex. Great sex.
xxx/ellauri057.html on line 223: Hilja Onerva Lehtinen (L. Onerva), 28. huhtikuuta 1882 Helsinki – 1. maaliskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija. Hilja kirjoitti myös novelleja ja romaaneja sekä toimi suomentajana ja kriitikkona. Teoksissaan hän käsitteli usein naisen elämään kuuluvia vapauden ja sitoutumisen välisiä ristiriitoja. Hilja oli myös Armas Mustosen monivuotinen leipäsusi.
xxx/ellauri057.html on line 240: Einar vaikutti myös Hiljan tuotantoon. Hiljan ja Einarin suhde muuttui vähitellen ystävyydeksi, eikä heidän välejään katkaisseet avioliitot. Hiljaa käsitteli rajua ja kipeää suhdettaan Einariin muutamissa novelleissaan, Inari-romaanissaan ja runokokoelmassaan Iltakellot. Hilja oli Einarin tukena kuolemaan asti ja hoiti muun muassa Einarin raha-asioita.
xxx/ellauri057.html on line 618: Hypomania on maniaa lievempi jakso, jossa henkilön mieliala on kohonnut ja toimintakyky lievästi kiihtynyt. Tällöin hän on usein hyvin tuottelias. Hypomanian aikana henkilö kokee maailman ja lähi-ihmisensä voimakkaan myönteisesti. Usein hypomaniajakso edeltää tai seuraa masennusvaihetta. Joissakin kaksisuuntaisissa mielialahäiriöissä esiintyy masennusjaksojen ohella ainoastaan hypomaanisia eikä lainkaan varsinaisia maanisia jaksoja. Tätä kutsutaan sairauden tyyppi II-muodoksi.
xxx/ellauri057.html on line 620: Calleri oli hypomaaninen. Pirkko deeppinen. Onnekshi she ei ole perblriytynyt. Näyttää aika selvältä että erilaiset pyhät miehet ja naiset (jos niitä on) on olleet sekopäitä. Istuneet käkenä tuolinkarmilla kuin Aku Ankka. Kääk kääk pimpelipom. Mekin ollaan ihmisiä. No sehän on vain määrittelykysymys.
xxx/ellauri057.html on line 680: Leinon 1900-luvun alkuvuosien luomiskautta innoitti rakkaus kielenkääntäjä Freya Schoultziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1905. Avioliitosta syntyi tytär Eya Helka. Kokoelmassaan Talviyö (1905) Leino julkaisi rakastetulleen omistamansa kesäisen yön mystiikkaa säteilevän kuuluisan runon Nocturnen. Pitkän Pariisiin ja Berliiniin suuntautuneen yhteisen ulkomaanmatkan jälkeen pariskunnan välit alkoivat viilentyä. Vuonna 1908 Leino muutti pois yhteisestä kodista Länsi Rannassa (nyk. Eteläranta 12). Samoihin aikoihin alkoi vahvistua Leinon suhde ja hengenheimolaisuus kirjailijaystävä L. Onervaan. Ne läxi yhteiselle Euroopan matkalle, josta palasivat jäähtyneinä takaisin.
xxx/ellauri057.html on line 777: Tuohella se osti lisää kamaa ja ronttas "omaan" laaxoonsa.
xxx/ellauri057.html on line 868: Vuonna 1919 ilmestyneellä Nälkä-romaanilla läpimurtonsa tehnyt Hamsun lukeutuu modernismin tärkeimpiin edelläkävijöihin. Ko. Svult-läpyskä on syvältä, pelkkää narsistista spedeilyä. Onnexi hän kuoli helmikuussa 1952, ei toikkaroinut sentään enää meidän aikaan hengissä.
xxx/ellauri057.html on line 888: Simenonin (1903-1989) ensimmäinen varsinainen romaani, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), ilmestyi vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena.
xxx/ellauri057.html on line 890: 193 rompskua, 158 novellia, useita omaelämäkertoja, artikkeleita ja reportaasheja Simenonina, toiset 177 rompskua, kymmeniä novelleja, pornoa ja muuta 27 peitenimellä. 17. luetuin maailmassa, ranskankielisistä 3. Vernen ja Dumasin jälkeen, 1. belgialaisista (ylläri). Vaik kai Hercule Poirot on tunnetumpi. Suurin bestselleri on Raamattu, kaikista koukuttavin lukuromaani. Muutkin kärkipaikat on uskontoplärillä,vasta pitkän matkan päässä tulee muut lastensadut kuten Grimm ja Potter.
xxx/ellauri057.html on line 996: Lao Rui: Se on kai samaa sarjaa. Selasin kirjakaupassa. En ostanut. Salekin läpsi romaaneissaan entisiä siippoja. Vielä yx samallainen on Philip Roth. KJJ Hintikan deviisi oli Oivallus ja nide. Rothilla se oli elävänleski ja nide.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1067: Wang Wei: Ei Elina Vaaraa ole unohdettu... Ystäväni Satu Koskimies julkaisi romaanin Hurmion tyttäret (2009), jossa päähenkilöinä ovat Elina Vaara ja Katri Vala.
xxx/ellauri057.html on line 1079: Wang Wei: Jos ei muuta, voi iiiiihmetellä, mitä kaikkea sai aikaan, julkaisi! Mieletön määrä kirja-arvosteluja, esseekokoelmat, historialliset romaanit. Kun luin sen hist. romaania Tiberius, tuli niin hirvee hinku suolakurkkuihin, että täyty käydä ostamassa.
xxx/ellauri057.html on line 1173: Eikä juuri mitään oheistuotteita. Ei edes pehmoleluja. Onhan kirjailijoiden täytynyt miettiä asiaa. ”No okei”, Havukainen sanoo. ”Kai sekin on brändäämistä, ettemme ole suostuneet luomaan jotain Tatu ja Patu -universumia tai oheistuoteimperiumia.”
xxx/ellauri057.html on line 1199: Elina Vaara oli Tuijunkantajien kuumaverisimpiä runoilijoita. Ei vaitiskaa, se oli oikein sievä ja sävyisä. Vuonna 1924 ilmestynyt Nuoren Voiman Liiton albumi Tuijunkantajat kertoi jo paljon tulevan runoilijasukupolven muutostahdosta ja ansaintalogiikoista. Itsenäisyyden jälkeisessä Suomessa ryhmää kovaäänisiä runoilijoita yhdisti toivo uljaasta huomisesta, ansainta ajankohtaisista aiheista, suuntautuminen globaaliin bisnexeen, tuulenhaistelu sekä rohkea yrityskulttuuri. Vuonna 1928 ilmestyi samanniminen lehti, jonka kanteen oli kirjattuna ryhmän manifesti: ” – – Tulkaa, älkää peljätkö: Teidät on määrätty luomaan uutta ja suurta. Katkaiskaa kylmä rengas, joka pusertaa persettä: Olkaa oma itsenne ja tunnustelkaa elintä!”.
xxx/ellauri057.html on line 1251: Elimellä on Tuijunkantajille ominaista pölinää itämaisista kaukonäyistä; vastaan tulevat mustat orjat, suitsutusmaljojen sauhu, Gangesin juoksu ja nirvanan vaivuttavuus. Kokoelmassa liikutaan myös puutarhojen, reseedojen, ruohon ja omenapuiden tuoksun läpi. Puutarhakuvasto ja eksotiikka kuvittavat kaipuuta tuntemattomaan, mystiseen ja valkeaan kuulaaseen, ompun kauneuteen. Runossa ”Omenapuun alla” Vaara kirjoittaa:
xxx/ellauri057.html on line 1298: Tuijunkantajien kaudella kysymys ruumiillisuudesta muodostui ajankohtaiseksi. Myös Vaara tiedosti runojensa pohjalla olevan rytmisen liikkeen, hän kutsui runojaan itse ”bylsityiksi runoiksi”. ”Minussa runo on alkanut liikahtelunsa vain jos ja kun liha on jotenkin ollut liikkeessä – -. Tosissani voin sanoa, että sanamuoto ’kirjoittaa runoja’ on minusta aina tuntunut liian tärkeilevältä ja jotenkin vinoon menevältä – -.”. Vaara ylistää naisellisuuteen perinteisesti liitettyjä piirteitä: epäloogisuutta, antautuvaa haltioitumista, ruokkivaa voimaa, vaistonvaraisuutta. Hei mut näähän on fasismin tunnusmerkkejä! Kirjoittamisen motiivi on päästä autuuden tilaan, alistamattomaan hetkeen, hekumanhuippuun joka runossa ”Tulivuori” "kirjoittuu (yäk)" näin:
xxx/ellauri057.html on line 1376: J. W. Tuura oli naimisissa Kerttu Emilia Simolinin (sukunimi vuodesta 1906 alkaen Hirvelä; 1887–1919) kanssa vuosina 1909–1919. Heillä oli neljä lasta. Kääntäjänä toiminut Kerttu Tuura suomensi muun muassa Jack Londonin romaanit Klondyken kuningas (alk. Burning daylight) ja Onnen suosikki sekä Octave Feuilletin kirjan Nuoren naisen päiväkirja. Tuura meni toisen kerran naimisiin 1921 Sanni Heleniuksen kanssa. Isänmaa tarvizee kaikki isot munat.
xxx/ellauri057.html on line 1406: Kirkas ja yxinkertainen tunnus kuuluu, että taideteos on ennen kaikkea aina otettava taideteoxena, lähteköönpä romaani tai runokokoelma miltä elämänkazomuxelliselta pohjalta tahansa, kuha kirjailija seuraa omaa geniustaan, se on ihan huippua. Ja on huomattava, että tuolle tasolle noussut kirjallisuus ei koskaan voi olla eetillisesti alhaista, sillä taide, jolle me annamme mainesanan suuri, on syvimmältä olemuxeltansa puhdasta (paskaa). Eetillisyys on säteilyä, jonka vain matala kireästi asennoitunut vajaamittainen sielu voi olla havaizematta.
xxx/ellauri057.html on line 1413: Lisää pensselinvetoa tulee Tatun historiallisissa romaaneissa, joista Sillinpää-biokaan ei paljon poikennut. Tatu näyttää kuumuvan erityisesti virttyneistä suurmiehistä. Ettei sittenkin ole vähän tollaista hinttipoikaa Tatussa? Elinakin sanoo Pyhän kevään johdannossa et se piti Kailasta joteskin sieluveljenä. Ja Tartussa oli kiva seukata professori Oraxen kaa. Ilmassa liiteli sellaisia nimiä kuin Shelley, Poe, Goethe, Manninen. Oras on kyllä salvukarju. Armfeltkin oli homo, bylsi Kustaa kolmatta. Vaaskivi myönsi myöhemmin et Armfeltissa kulkee omakohtaisen tilityxen salainen peruslanka. Olikohan se puuvillainen vyö. Puolivillainen ainaskin.
xxx/ellauri057.html on line 1417: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri057.html on line 1429: Mitä yhteistä on Dumasilla, Tatulla ja Simenonilla? Aivan tolkuton määrä sivuja aikayxikössä. Mitä muuta? Lukuromaaneja, aika heikkoja.
xxx/ellauri059.html on line 334: Pikku Lulussa oli pikku noita Pikku Syylä, jonka äiti oli ilkeämpi noita Iso Syylä. Shakespearella oli yhtä ilkeä jutku Shylock. Kazotaanpas lähemmin nyt tätä Syylökkiä. Nuorempana mä vähän niinkun sekotin sen Sherlock Holmesiin, mut nehän onkin aivan eri tyyppejä. Syylökki on tosi vaikee pala nimenomaan jenkeille, kuten alempana ilmenee.
xxx/ellauri059.html on line 502: Pian Lorenzoa lähenee toinenkin uhka vahvan saarnamiehen, dominikaanimunkki Girolamo Savonarolan hahmossa. Giulianon murhasta syntynyt uskonkriisi uhkaa myös Lorenzon ja Claricen avioliittoa, sillä harras usko ja leppymätön viha ovat myrkkyä toisilleen. Paskanmarjat, harras usko nimenomaan ruokkii leppymätöntä vihaa.
xxx/ellauri068.html on line 46: Kääntäjä(kään) ei ole mikään runoilija. Sen loppusoinnut on lähes yxinomaan päätteitä.
xxx/ellauri068.html on line 261: Martti (Martin) Rautanen (10. marraskuuta 1845 Tikanpesä, Inkerinmaa – 19. lokakuuta 1926 Olukonda, Lounais-Afrikka) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön pioneeri. Rautanen lähti 24. kesäkuuta vuonna 1868 neljän työtoverinsa kanssa lähetyssaarnaajaksi Lounais-Afrikkaan Ambomaalle, (nykyiseen Namibiaan). Matka tehtiin Hereromaan kautta, jonne tultiin huhtikuussa 1869 ja jossa vietettiin vielä yli vuosi, Ambomaalle miehet pääsivät vasta heinäkuussa 1870. Siellä suomalaiset saivat vakiinnutettua toimintaansa erityisesti kaakkoisen Ondongan heimon alueella.
xxx/ellauri068.html on line 392:
xxx/ellauri068.html on line 454: Oidipus-juoni Grimmin “12 poikalasta” sadussa toistuu Kikkelimyrkytyxen Saderusetissa, ja minä kuzun sinut kazomaan sitä lurkissa Disneyssä. “Veljexet olivat täynnä sitä, ja halasivat tyttöä kyrvät ojossa"” Mary Hamilton Fry, 1912
xxx/ellauri075.html on line 43: Kristina täti sanoi ettei Wallulla ole juuri rikoxia mut onhan täs. Sivulta 126 alkaen on tuhottomasti huumerikoxia näpistyxiä ja monta törkeetä pahoinpitelyä. Mustnää huumehörhöjutut on yxinomaan vastenmielisiä. Koppiin tollaset hyypiöt tai to the wall. Roinanveto on vihoviimeinen typeryys, joka tekee ihmistermiiteistä pelkkiä torakoita. Torakat popsivat kuolleen kohtalotoverinsa suihinsa ennenkuin lähtevät lätkimään kengän alta lattianrakoon.
xxx/ellauri075.html on line 266: Anna Kortelaisen hieno romaani kaivaa esiin vasemmisto-opiskelijoiden suosiman älykön matkan, joka
xxx/ellauri075.html on line 286: itsenäinen nainen. Romaani ei kerro, mitä käsikirjoitusta Benjy ronttaa
xxx/ellauri075.html on line 323: Kortelainen romaani tuo osaltaan hyvin esiin, että on turha etsiä oikeaa Benjaminia ideoiden tasolla – se oli yxinkertaisesti ÄÄLIÖ. Mutta mixi Annan ja Hannun liitto kesti hikisesti 5 vuotta? Eikö 2 narsistia mahtunut saman katon alle? Lakkasko Hannulta seisomasta Annan edessä?
xxx/ellauri075.html on line 458: Bret Easton Ellis (s. 7. maaliskuuta 1964 Los Angeles (lähde?) on yhdysvaltalainen kirjailija. Ellis nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen teoksellaan Amerikan Psyko vuonna 1991. Romaanin päähenkilö on newyorkilainen Wall Street -pankkiiri Patrick Bateman, jonka elämän täyttävät kilpailu ja ylelliset merkkituotteet. Töiden jälkeen hän purkaa turhaumiaan sarjamurhaajana. Romaani herätti runsaasti keskustelua ja sen pohjalta on tehty samanniminen elokuva.
xxx/ellauri075.html on line 463: Ellisin ensimmäinen ei-fiktiivinen teos on White, jossa hän kertoo oman näkemyksensä kirjailijana Amerikan Psykosta. Tommi Melender sanoo Parnassossa Ellisin teoksesta Kalliit yöt, että se on "häkellyttävän huono romaani".
xxx/ellauri075.html on line 485: Englantilaissyntyinen Malcolm Lowry (1909-1957) on romaanikirjailija ja novellisti, kiistämätön lahjakkuus dokaamisen alalla, joka elinaikanaan jäi kutakuinkin tuntemattomaksi, mutta on sittemmin saavuttanut maineen yhtenä vuosisatamme englanninkielisen kirjallisuuden suurista nimistä.
xxx/ellauri075.html on line 489: Tulivuoren juurella (Under the Volcano, 1962, suom. 1968) on Malcolm Lowryn (1909-1957) tärkein työ. Juuri muuta merkittävää kirjailija ei juopottelultaan saanut aikaiseksi, mutta tämä romaani on yksi 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia saavutuksia. Se on myös kenties hienoin koskaan tehty alkoholismista tehty romaanikuvaus.
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri075.html on line 493: Parasta Tulivuoren juurella -kirjassa on sen proosa. Suomennoskin on mitä hienoin, joten Lowryn pitkiä lauseita ja kappaleita hyödyntävä kerronta pääsee oikeuksiinsa. Kirja on ns. yhden päivän romaani, eli kaikki siinä tapahtuu vuorokauden aikana. Muistoja ja takautumia käytetään, mutta leijonanosassa kirjaa puidaan juuri Kuolleiden päivää ja sen tapahtumia. Lowry käyttää paljon vertauskuvia. Ne ovat pienen pohdinnan jälkeen selviä, mutta eivät kliseisiä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että konsuli on (paheellinen) vieras oudossa tropikaalisessa maailmassa samaan tapaan kuin ihminen on vieras Raamatun Paratisiissa. Ihmiskunta on sodan takia muutenkin heikoilla jäillä.
xxx/ellauri075.html on line 495: Lowryn omin sanoin: ”Romaanissani on siis kysymys ennen kaikkea niistä ihmisessä piilevistä voimista, joiden vuoksi hän pelkää omaa itseään. Siinä on kysymys myös ihmisen syyllisyydestä, hänen katumuksestaan, hänen lakkaamattomasta ponnistelustaan kohden valoa menneisyys taakkanaan ja hänen lopullisesta tuomiostaan. Allegoriana on Eedenin puutarha, joka on samalla maailma.”
xxx/ellauri075.html on line 499: Tulivuoren juurella on merkittävä romaani, joka kannattaa lukea. Sitä ei ilmestymisaikanaan ja pitkään sen jälkeen vielä pidetty klassikkona, mutta vähitellen se on saanut ansaitsemaansa arvostusta. Aikalaiskuvausten perusteella Lowry oli henkilönä ikävä, mutta tämän romaanin myötä hänen taiteensa elää pitkään, ellei vielä pitempään.
xxx/ellauri075.html on line 508: Morsiamen matkoilla ollessa Pariisiin sijoittunut amerikkalainen poikkeaa baariin, missä kohtaa italialaisen Giovannin, jolloin hänessä piillyt homoseksuaalinen taipumus paljastuu ja saa vallan. Avoimesti, mutta tiukkaa tyylikuria noudattaen Baldwin kuvaa tätä ahdistavan sameaa miesten suhdetta käyttäen symbolitaustana vankisellin kaltaista tuhruista kellarihuonetta. Morsiamen paluukaan ei amerikkalaista vapauta, ja lisäksi tulee syyllisyyden taakka, sillä Giovanni on epätoivoissaan tehnyt murhan ja saanut kuolemantuomion. Amerikkalainen jää yksin kärsimyksensä kanssa, sillä morsiankin luopuu hänestä. Oudon aiheensa vuoksi romaani edellyttää ennakkoluulotonta lukijakuntaa, joka kykenee käsittämään siihen sisältyvän ahdistuksen. Ei nuorten luettavaa.
xxx/ellauri075.html on line 525: Stephen Crane (1. marraskuuta 1871 – 5. kesäkuuta 1900) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Lyhyen elämänsä aikana hän loi monipuolisen kirjallisen tuotannon, johon kuuluu romaaneja, runoja, novelleja ja lehtikirjoituksia.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri075.html on line 536: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri075.html on line 540: Jean Rhysillä oli rakkaussuhde itseään kaksikymmentä vuotta vanhempaan pörssivälittäjään Lancelot Grey Hugh Smithiin. Suhteen päätyttyä Rhys sai mieheltä rahallista avustusta, joka yhdessä satunnaisten teatteritöiden kanssa riitti elämiseen. Suhteen päättyminen ja Rhysin hengen vaarantanut abortti heijastuvat myöhemmin hänen romaanissaan Voyage in the Dark (1934). Vuonna 1917 meni naimisiin Jean Langeltin kanssa, joka oli hollantilainen muusikko, lauluntekijä ja journalisti. Pariskunta asui Pariisissa. He saivat pojan, joka kuoli jo pikkulapsena sekä tyttären. Langlet vangittiin 1923, koska hän ei ollut noudattanut maastapoistumismääräystä, ja Jean Rhys jäi rahattomaksi.
xxx/ellauri075.html on line 560: Kahvit voi "napata" mukaan muovikannellisessa pahvikupissa. "Rapsakat" 15 egeä kuussa se kustantaa. "Rouheaa". Marianne poskessa olisi rotevaa. Tämä sairaalasänky on miesvainajani rakentama. Hän kävi luonani viime yönä. Jää Seija vielä kazomaan, kohta ne nostavat Lahjaa Pekkaniskalla.
xxx/ellauri076.html on line 47: Nää hurjan hyvännäköiset menestyneet filmitähdet sanoo kuin yhdestä suusta että niiden luonne on niiden paras ase. Ja sen olen valmis uskomaan. Yhtä nättejä löytyy netistä kyllä vähän väliä, mutta niillä ei välttämättä ole muuta annettavaa kuin hyvät piirteensä.
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri076.html on line 505: Nyt minä vuorostani haluan tukea sinua matkallasi kohti syvempää nautintoa, elämäniloa ja kukoistusta. Haluan opettaa sinulle työkalut millä sinä saat itse itsesi syttymään, parannat ja voimautat itsesi myös seksuaalisesti. Haluan inspiroida sinua löytämään rakastavan, nautinnollisen ja levollisen suhteen omaan kehosi, seksuaalisuuteesi, tunteisiin, mieleen ja tietoisuuteen. Tämä kokonaisvaltainen hyvinvointisi näkyy myös kukoistavina ihmissuhteina.
xxx/ellauri076.html on line 527: Onko Marjotie Greene sukupuolenvaihtaja? Se on huomattavasti äijämäisempi kuin Mitch. Sen silmät on niin lähellä toisiaan eze luultavasti näkee oman silmänsä, toteuttaen Arvid Järnefeltin unelman. Jos ne olis yhtään lähempänä se olis kyklooppi. Ehkäpä se onkin lajinvaihtaja. Neandertaali putosi puusta ja pääsi kongressiin. WTO:n kaxoistornit ei kaatuneet lentokoneiskusta, vaan ne sytytty Rotschildien avaruuslaaseri. Trump tukee Marjotietä 150-prosenttisesti. Niin siinä nimenomaan kävi. Tauno voi totistaa. Se oli silminnäkijänä paikalla. Se oli jättimäinen prennari.
xxx/ellauri081.html on line 102: Miten jollain potkupalloilijalla, tennispelaajasta puhumattakaan, on särmää tulla sanomaan (s. 1001) ezen tapaamat kauniit naiset ei olleet älykkäitä? Luuleexe ite olevansa joku älypää? Älä unta nää. Sivistymätön moukka kuten 99% jenkkiäijistä. Luolamiesurheilija ja sovinistipelle, sinäpä sen sanoit kuin Päättymätön Pilatus.
xxx/ellauri081.html on line 201: Kuten kertasin toisella tavalla elokuvan Hurmaava petturi. Luin vasta loppuun Le Carrén romaanin ja sain tarinasta huomattavasti syvemmän käsityksen. Elokuva pakosti pinnallistaa. Kirja kuvaa hienostuneen viiltävästi venäläisen rahanpesun suurpoliittisia seurauksia, tässä lähinnä Britanniassa. Tekijä on armoitettu asiantuntija salaisen rikollisuuden ja vakoilun maailmassa. Tiheitä jännityksen ja nautinnon hetkiä. Loppu jää avoimeksi, mutta tiettyyn suuntaan arvailtavaksi. Päähenkilö Dima, rahanpesijöiden kuningas, jää mieleen pitkäksi aikaa. Viiltävää rahanpesua. Voi hizi että oiskin noin paljon rahaa että tarvii pesukonetta.
xxx/ellauri081.html on line 204: Kirjan ystävät eivät menetä mitään, päinvastoin. Nyt vasta dekkarit maistuvat ja painavampikin kirjallisuus. Puran jo alustavasti rästejä, Knausgårdin neljännen osankin viimein luin, ja olipa pitkästyttävä romaani. Se että kertoo kaiken mikä mieleen juolahtaa ei sittenkään ole tehokas taiteellinen menetelmä. Ellei takana ole Päätalon jyräävää elämänkokemusta. Mutta kai se viideskin on luettava, ja kuudeskin kuulemma ilmestyi. Selvästi ylimitoitettu eepos, ja silti vain neljäsosa Päätalon Iijoki-sarjasta, joka oli mitoitettu jezulleen, Päätalohan oli rakennusmestari.
xxx/ellauri081.html on line 206: Samalla jatkuu loputon Decamerone tarinasta toiseen (suositeltavaa ääneen lukemista vaikka puolisolle) ja Camus’n Rutto huvittaa edelleen, kuinka samanlaisia rajoituksia ja karanteeneja siinä algerialaisille määrätään kuin meille nyt. Ja huvittavasti tulee ruumiitakin. Tämän aiheen kirjallisuutta löytyy. Jukka Petäjä näkyy keksineen Philip Rothin kymmenen vuotta vanhan romaanin 1940-luvun polioepidemiasta.
xxx/ellauri081.html on line 207: Silti on syytä laajentaa aihepiiriä. Kadehdin Suvi Aholan kokemusta siitä, kuinka täysin hän sukelsi menneeseen vuosisataan Hilary Mantelin historiallista romaania lukiessaan. Meillä kaikilla on mahdollisuus kaikota kauas ajankohtaisista ilmiöistä kirjojen upottavassa meressä. Ilmainen vihje: kokeilkaa vaikka Runebergin runoja. Kolerasta hänkin perheineen selvisi Helsingissä 1840-luvun taitteessa, ja silloin vasta säkeitä syntyikin. Ja ostakaa mun ruuneperintorttuja! Ne on nyt Wreden kostuttamia.
xxx/ellauri081.html on line 414: Mulla ei ole mitään riippuvuuxia. No maitokahvia pitäisi saada pullan kaa ruuan jälkeen jos mahdollista. Mut voinmä olla ilmankin. Pienenä mä kyllä imin peukkua ja haistelin sitä vähän pakonomaisesti. Joskus mä vieläkin huomaan hierovani sitä imupeukkua. Mutten ime sitä. En edes haistele. Mä oon parempi ihminen. Parasta A-ryhmää todella. Ei tarvize polovistua ja ryömiä sängyn alle muka hakemaan tennaria niinkuin Gately Wallun pitkästyttävissä AA-kertomuxissa.
xxx/ellauri084.html on line 400: Olen kertonut tämän monta kertaa ennenkin: Olin kävelemässä kampuxen läpi eräänä iltapäivänä ja näin kolleegan toiselta osastolta jota en ollut nähnyt aikoihin. Kysyin miten kaikki menee häneltä. Hiän vastasi: "Oh, olen niin kiireellinen", ja eteni kertomaan luokistaan, tutkimuxestaan, kokousesitelmästä jota hän puuhasi, kuinka kiireellisexi osaston tuolina oleminen oli hänet jättänyt, jne., jne. Niin kysyin häneltä mitä hän tekisi jos joku noista taakoista otettaisiin pois hänen lautaseltaan. Hiän vastasi, “Se olisi hienoa! Minulla on niin paljon asioita joiden kimpussa haluaisin rehkiä.” Niin osoitin hänelle sormella että hän olisi yhtä kiireellinen. Sitten kysyin millainen hän oli ollut 13v vanhana. Hiän sanoi, "Oh, olin sekaantunut kaikkeen, olin niin aktiivinen.” Siis mikään ei ollut muuttunut. Hiän, koko ikänsä, oli ollut hyvin kiireellinen henkilö. Meidän ei pitäisi yllättyä että viisikymppiä ja risat PhDeenä kentällään, vakinaisena täys-professorina ja osaston tuolina, hän rehkisi kovasti. Hän oil aina rehkinyt kovasti. Hän on täysin eläköitynyt nyt. Voin melkein taata sinulle että hän on hyvin kiireellinen ja sekaantunut moniin asioihin eläkkellä ollessaan.
xxx/ellauri084.html on line 574: Helvetin Wallu, sen narkomaanit ja ääliömäiset videot. Sarkasmin ja parodian sijaan se tunkee Saroyan tyyppistä sentimentaalista USA-patriarkalismia. Se on selkeästi epäonnistunut narsisti. Tunnetason kädenojennus yleisön suuntaan. Jokainenhan on kriitikko. Ala vetää riepupää. Wallu luuli et josse lopettaa kaman vetämisen niin jokin kuolisi sen sisällä, sammuisi se palo. Väärin sammutettu, sanoi äiskä kun laski Wallun alas katosta. Siinä vaiheessa se jo vietti elämäänsä teeveen ääressä, söi Nutter Buttereita ja runkkas vanhaan sukkaan. Kymmenten vuosien taukoamattoman pössyttelyn jälkeen sillä oli tissit, penkin ja perseen välissä hämähäkinseittiä.
xxx/ellauri084.html on line 625: Mutta asiaan. Monesta hiljan lukemastani tiiliskivestä tekee mieli sanoa, että niissä on kyllä hyvin kirjoitettuja kohtia, mutta ne ei ole hyviä kokonaisuuxia. Ne on enempi tollasia makkaraketjuja. Episodeja ja niistä venytettyjä tuotantokausia. Ne ei ole oikeen romaaneja, siis sellasia sinfonisia. Alex Mattson oisi pettynyt. Hirveen monet 2000-luvun kirjat on teiniskifimäisiä. Mä väittäsin että se on just teeveen vaikutusta. Kirjojen täytyy kopioida teeveesarjojen visuaalisia kliseitä.
xxx/ellauri084.html on line 627: Dowtyn, Wallin ja Petersin Introduction to Montague Semantics, jolla Wallu doppailee, oli jo ilmestyessään kuolleena syntynyt alkeisoppikirja Richard Montaguen, 1971 jossain hämärissä kotibailuissa nirhatun homopetterin hankalammista alkuperäisistä artikkeleista 60/70 lukujen vaihteesta, joita me Eskin kanssa opiskeltiin Jaakon apulaisten huoneessa lukutikku kädessä. Dowty et al. ilmestyi 1981, jolloin John oli justiinsa syntynyt ja mä valmistunut ja masentuneen Stan Petersin sitä paljon pätevämpi rouva pyysi mua Amherstiin sijaisexi, mutta me ei menty. Montague-semantiikka kuoli sitten omaan mahdottomuuteensa, tai paremminkin koska siitä ei saanut helppoja tietokonesovelluxia. Just tohon aikaan mikrot tuli joka humanistin pöydälle ja kaikki halus tehdä jotain jota niillä saattoi tehdä, ja Montaguen joukko-opillinen semantiikka ei siltä näyttänyt. Se oli pelkkää määrittelyä, siitä puuttui komputoitavuus. Onnexi ei menty.
xxx/ellauri085.html on line 35: Ton ennenkuulumattoman kauneuden kanssa on vähän kun horrorleffan hirviöiden, ne on vaikuttavia vaan niin kauan kun niitä vaan kuvittelee mielessään. Heti kun ne näkee koko homma lässähtää. Alienista tulee naurettava tuplahammasproteesi ja kaunottaresta ottomaaniajan iranilainen prinsessa.
xxx/ellauri085.html on line 614: Wallu puolustelee sitä että kirjassa on niin paljon pölisijöitä sillä ezeon yltiörealistista ja demokraattista. Jokainen on oman romaaninsa sankari. Valitettavasti ne näyttää kaikki puhuvan wallulatinaa. Wallun obsessiivinen äiti on tehnyt siitä tosi basillikammosen. Se ei kestä kun muut kaivaa nenää ja kazoo sitten miltä räkä näyttää. Eikö se ize sitten kazo nenäliinaan, tai edes kurkkaa pönttöön paskannuxen jälkeen? Sehän on hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa, profylaktista hygieniaa.
xxx/ellauri086.html on line 174: 2013 Zoë Quinn, riippumaton pelinkehittäjä, julkaisi pelin Masennusretki, tekstipelin joka koittaa välittää masennuxen kokemuxen fiktiivisten näyttämöiden avulla, Quinnin omien masiselämysten pohjalta. Peli sai myönteisiä arvioita pelilehdissä, mutta sitten tuli takaisku. Online-pelaajat eivät pitäneet sen naismaisuudesta, kun siinä ei ollut yhtään aseita eikä verisiä tappojuhlia. Tommoinen ämmämäinen höpötys oli "politiikan" tuomista viattomaan poikamaiseen pelikulttuuriin. Quinnia alettiin ahdistella kaikin tavoin kuukausimääriä, raiskaus- ja tappouhkauxia sateli finninaamoilta. Quinn kertoi vainosta netissä, ja siitähän paska vasta lensi tuulettimeen, sen sexikumppanit ja kotiosoite julkaistiin darknetissä. Ne joutui lopulta muuttamaan turvallisuuden takia. Selkkaus sai nimexi Gamergate.
xxx/ellauri086.html on line 247: Piis. Helluntaiystävät tervehti toisiansa "Rauhaa". Se nauratti Paulin lapsia, ihankuin ne olis jotain inkkareita, tai hippejä, jotka näyttää veemerkkiä kämmen ulospäin ja sanoo "Piis". Polttaa calumettia (rauhanpiippua, vaikka se onkin oikeastaan harmaata aluetta). Mikko oli ärtynyt kun sillä oli joku merkkipäivä tarhassa ja kakkua ja mehua, mutta kesken kaiken Pastor Müller tuli kertomaan että Jeesuxen syntymäpäivä oli tulossa. Täytistäkö senkin nyt pitää tunkea tähän mukaan?
xxx/ellauri086.html on line 325: Klassiset Hatha jooga - sanat eli keuhkon liikkeet, hengitysharjoitukset, rentoutus, syvärentoutus, vielä syvempi rentoutus (eri hinta), keskittyminen omaan kehoon, keskittyminen toisen kehoon, positiivinen ajattelu ja visualisointi.
xxx/ellauri086.html on line 397: Clarkin mukaan miehiä ei tarvitse kannustaa pysymään solakkana, sillä heidät on ”luotu katsomaan”.
xxx/ellauri086.html on line 398: – Naiset, sellaisiksi Jumala loi meidät. Sellaisia me olemme. Miehet katsovat. Hän loi meidät katsomaan. Emme voi auttaa itseämme, sellaisia olemme, Clark sanoi.
xxx/ellauri086.html on line 520: Taisi Vitaxen pilkka sattua omaan nilkkaan. Continue reading the main story. Gatin on tehtävä mitä gattien on tehtävä, pyydystää jyrsijöitä. "Mun odotetaan tappavan hiiriä ja rottia, se on mun elinkeinoni." Tärkeä todiste: Nino on hra. Starnonen kuzumanimi perheessä. Mutta raha on silti tärkein motiivi. Rajan kääntäjän työ on surkeasti maxettua, ei sillä päästä noihin tuloihin. Ms. Raja oli kirjastonjohtajana Roomassa, mutta eläkkeellä siitä hommasta. Raja oli ostanut Roomasta 2M dollarin kämpän 11 huoneella. No on se aika hulppea kääntäjien palkoilla.
xxx/ellauri086.html on line 524: Must tää tilanne on harvinaisen selkeä. Elena on noi hyypät yhdessä. Elena on pohdiskellut niteissä miten vaarallista on käyttää omia sukulaisia kirjan henkilöiden mallina. Mut niinhän kaikki kirjailijat on tehneet kautta aikojen. Ketäs muita sitä niin hyvin tuntisi, ja ketkä herättäisi tarpeexi romaaneissa kaivattuja tunteita?
xxx/ellauri086.html on line 545: Kyllä rotillakin on oikeus omaan palaseensa yhteisestä kakusta, koitan sanoa, mutta Seijaa se ei vakuuta. Ensi kesänä me puretaan toi vanha komposti.
xxx/ellauri086.html on line 734: Poen aikana Southern Literary Messengerin levikki seitsenkertaistui. Omistaja oli kuitenkin erottanut Poen käyttäytymisensä (sic) johdosta jo kaksi kertaa väliaikaisesti, ja Poe erotettiin lopullisesti joulukuussa 1836. Poe yritti vuonna 1836 myös saada novellikokoelmaansa Tales of the Folio Club julki, mutta kustantaja halusi helppotajuisempia romaaneja eikä jo julkaistuja tarinoita ja torjui sen.
xxx/ellauri086.html on line 755: Rudyard Kipling tunnusti suuren velkansa Poelle ja ihaili etenkin tämän kykyä herättää kauhua. Myös Arthur Conan Doyle tunnusti Poen valtavan merkityksen omaan tuotantoonsa ja Sherlock Holmesin salapoliisihahmoon ja usein mainitsikin Poen tarinoissaan. Poen vaikutus näkyy myös esimerkiksi Joseph Conradin ja James Joycen teoksissa. Tunnettuja romaaneja, jotka perustuvat Poen tarinoihin, ovat esimerkiksi Stevensonin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva.
xxx/ellauri086.html on line 892: And the Raven, never flitting, still is sitting, still is sitting Korppi varsin valehteli, alankomaan sielun veli.
xxx/ellauri087.html on line 73: Tässä välissä Leena-opas tulee kertomaan viikon aikataulusta. Luentoja on joka päivä yhdeksästä kahteen, muutamana iltana vapaaehtoista ohjelmaa. Paitsi että Leena ei olekaan matkaopas, hän on aurinkoleidi, Saarinen esittelee. Vaimo taas on Pipsa, mutta ennen kaikkea kuningatar. Seminaariassistentti Päivi Partasta Saarinen kutsuu Päivänsäteeksi, itseään kolmannessa persoonassa E. Saariseksi.
xxx/ellauri087.html on line 126: Sitten Saarinen kertoo esimerkin. Kun pariskunta oli ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkallaan Lissabonissa, Pipsa ei ollut suostunut lähtemään ulos hotellista ennen kuin oli siivonnut huoneen siivoojia varten. Sehän onkin lentoemäntä, päntry pitää pitää siistinä seuraavaa miehistöä varten. Rent och fint.
xxx/ellauri087.html on line 178: Hän ei ole ensimmäinen tai ainoa ihminen, joka ohjaa tekemään näin. Kaikille on pienestä saakka vakuuteltu, että ihmiset ovat erilaisia eikä kukaan voi olla muuta kuin mitä on. Jokainen life-coach on tarpeeksi pätevä kertomaan, että kohteliaisuus on hyvä asia ja että ystävälliset ihmiset ovat kivempia kuin epäystävälliset.
xxx/ellauri087.html on line 269: – Huomaan linnun pesän naapuritalon seinänraossa. Ehdin ihastella varpusen vaatimatonta kauneutta ja samalla muistaa, että koko laji on uhanalainen. (Paizi ettei oo, se on elinvoimainen. Jostain syystä hevonpaskaa on ollut viime aikoina hyvin tarjolla.)
xxx/ellauri087.html on line 902: Christer Kihlman tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisenä ns. paljastuskirjailijana. Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka oli järkky (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
xxx/ellauri087.html on line 908: – Se on hyvin sanottu, hän naurahtaa. Kuunnellessan omia 60-luvun juttujaan. Se on tyytyväinen omaan perseeseensä ja suorastaan jopa iloinen. Se oli kriittisesti vasenkätinen ja vasenkätisesti kriittinen.
xxx/ellauri087.html on line 911: Krisu näyttää mielellään omaansa. Kazokaapa tänne, kas tässä Kristianin lätty ja sen pyllistys.
xxx/ellauri091.html on line 100: Liikkeen mielestä unelma oli aikoinaan se, että suomalaiset naiset voisivat kulkea yksin rauhassa, turvassa. "Jos joku tulee sanomaan, että Soldiers of Odin on huono asia, en voi ymmärtää sitä. Sehän suojelee Minna Canthin unelmaa.” Näin sanoi Rajat kiinni! -kansanliikettä edustava Susanna Kaukinen Ylen Aamu-tv:n ohjelmassa.
xxx/ellauri091.html on line 104: Totta on, että kirjailijat Minna Canth, Katri Vala ja Hilja Haahti vaalivat naisrauhaa aikanaan kirjoissaan ja poleemisissa kirjoituksissaan. He eivät kuitenkaan halunneet sitä, että miehet turvaisivat heille rauhan. He korostivat rauhan syntyvän heidän omista toimistaan ja omalla panoksellaan. Näiden kirjailijoiden mielestä miesten käsiaseen kautta turvattu rauha on yhdenlaista naisen alistamista. Useissa kirjoissaan he toivat esiin sen, että suomalaisiin naisiin kohdistuu aivan toisenlainen ja suurempi uhka nimenomaan suomalaisten miesten väkivallasta.
xxx/ellauri091.html on line 149: Hilja Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arjen asioihin. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä. Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. (No ei yxinomaan, kyllä toi Tiila-tätikin sitä kärytti.) Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta vaikutti Haahden elämään ja tuotantoon.
xxx/ellauri091.html on line 164: Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.
xxx/ellauri091.html on line 168: Kussakin romaanissaan hänellä oli arvokas korostus: Kesätoverit mm. tähdensi merimieslähetystä, Kotkat ja Tulenliekit sisälähetystä, Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu ja Mahdottomuus mahdolliseksi avioliiton pyhyyttä ja puolison vaihtamisen pahuutta, Ahertajat kristillistä työväenliikettä, Todistaja yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittamista ja Kadotettu kirje ripin merkitystä.
xxx/ellauri091.html on line 430: Huomiota kiinnittää että tuotantovälineiden yhteisomistus ei tässä nouse esille edes kysymyxenä. Property is theft! Stop the steal! GAL-TAN asteikon kannalta tää on yhtä puuroa. Mutta tietystikin oikeistomaassa (kuten USA ja Ranska) oikeistolaisuus on konservatiivista ja vasemmistolaisuus liberaalia, niinkuin vanhassa neuvostolitossa on Brezhnev ja Putin konservatiiveja ja oligarkki Navalnyj käy liberaalista. USAn lähtiessä litomaan briteistä ranskalaisten vasemmistolaisten avulla ne oli pahoja partaradikaaleja. Onpa kaikki suhteellista, vaikka kuinka suhteetonta onkin.
xxx/ellauri091.html on line 713: Aapelilla oli myös kirja Pikku Pietarin piha mutta se oli aikuisten. Siitä Pietua kai ruvettiin sanomaan Pietarixi.
xxx/ellauri091.html on line 966: [5.4. 19.11] jönsy: Antakaa kuolleiden haudata kuolleensa. Halusi estää mun menon katsomaan toissapäivänä Ollia, kun se vielä eli. Haistakoon vittu saatanan Bitch. Carlsonin sukulaisuuden suurvisiiri, vehkeilevä ja oma-aloitteinen ja tietoja panttaava, sekä valokuvia.
xxx/ellauri103.html on line 120: Aino-triptyykin paikka Ateneumin seinällä on #metoo-liikkeen hengessä kyseenalaistettu (siirretty toiseen palveluun), koska teoksessa vanhempi mies lähentelee nuorempaa naista. Kirjailija Lionel Shriver heivattiin ulos (siirrettiin toiseen palveluun) naiskirjailijoille suunnatun Mslexia-julkaisun järjestämän kirjallisuuspalkinnon tuomaristosta vain siksi, että hän erehtyi sanomaan poliittisen korrektiuden olevan kirjallisuudelle vahingollista.
xxx/ellauri103.html on line 362: Jotkut säälittävät kuraveriset saa armon huolimatta tukanväristä kunhan ovat nöyriä ja jotkut homonnäköiset sliipatut privaattikoulukakarat osoittautuvat pettymyxixi kuin Miltonin taivaasta putoilevat langenneet enkelit. Voldemort on joku saatanan ja Hitlerin sekasikiö. HK Rowling luulee että juoni paranee kun kexii lisää hassunnimisiä henkilöitä ja hullunkurisia taikavehkeitä. Eikä auta yhtään sekään että HK ize on pahanlaatuinen taantumuxellinen persepää. Kyllä se näkyy myös sen kirjoista. Ja näkyy se naamastakin. Osoittautuu että Harryn tarina on HK Rowlingin toteutunut luokkaretki brittiyhteiskunnan pohjilta sen huipulle. Se tykkää varmaan luokkakokouxista jossa kaikki vuorollaan nousee seisomaan ja kertoo saavutuxista.
xxx/ellauri103.html on line 511: Amerikan viihdytysvälineet ovat surullisenkuuluisan haluttomia kertomaan työvoiman kohtelun väärinkäytöxistä etenkin kun väärinkohdellut eivät puhu englantia. Mutta brändiä koskevia skandaaleja ne rakastavat, niistä satelee klikkauxia aivan roppakaupalla. Disneyn johtajan vuoden optioilla elättäisi sen 19K haitilaista märkäselkää perheineen 14 vuoden ajan. 101 dalmatialaiskoiranpentua asuvat leveämmin kuin märkäselkä haiti.
xxx/ellauri103.html on line 575: Mitähän Naimi tykkää Greta Thunbergin nenäkkäistä jutuista? Tosi kovasti, se koitti 2019 interseptoida Gretan omaan Intercept-rysäänsä: Wait! become a member! Donate! Ja 2020 Greta huolikin sen poppooseen:
xxx/ellauri103.html on line 662: Mikä saa apinat mukaan tähän sekoiluun? Vaistomainen tarve olla mukana jossain izeään suuremmassa. Höh izeään suurempi ei ole edes jumala, joka ei jaxa heittää isointa luomaansa kiveä.
xxx/ellauri104.html on line 449: Osastolla menemme saunaan ja sitten iltapalan ja lääkkeiden jälkeen katsomaan Stailattuja eläimiä - se on kovassa kurssissa täällä.
xxx/ellauri104.html on line 737: Ostin Sysmän kirjakahvilasta Pulkkisen esikoisromaanin Ja pesäpuu itki (1977) kun urbaani Löytty oli haukkunut agraarista Pulkkua ja emerituslammas Jyrki Nummi vuorostaan haukkunut Löyttyä. Se kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, liimauxista irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).
xxx/ellauri104.html on line 756: Seijan Saku-sedän diagnoosi oli toi sama. Se pelkäsi ihmisiä ja rynkäsi käden alta teeveen ääreen kuin säikähtänyt villisika. Senkin isä siis Seijan isoisä Wilho oli uskonnoll. fanaatt. Se "piirsi" kirjeen perään Wilho Pylkkänen, lähetyssaarnaaja. Uskovaiset sanoivat sitä pastorixi, poika Olkkari oli toimittaja. Saku oli perunkirjoissa vaan "herra". Herra Eino Sakari Pylkkänen. Siltä jäi oppikoulu kesken keskiluokilta. Se meni puutarhakouluun, niistä hommista se tykkäsi. Se oli hyvin paxu mutta lyhyt, ei sitä siitä pilkattu. Ei sanottu että penkille on noustava piätään kampoomaan, tai että tarvihtee kissansilityxeen jakkaran. Hyvä jotta jalat maahan yltäät.
xxx/ellauri104.html on line 803: Romaanihenkilön valekuolema
xxx/ellauri104.html on line 805: Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema kritisoi kehitysapua ja pilkkaa Suomen ulkopolitiikkaa. Sitä on syytetty myös fasistiseksi ja rasistiseksi. Entäs toxisuus?
xxx/ellauri104.html on line 806: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
xxx/ellauri104.html on line 811: Kalapuikkoviiksimies. Se tyyppi, jonka mielestä miesten tulee olla miehiä, naisten tulee olla naisia, ja muutenkin kaikkien tulee tietää paikkansa. Lukiessa hämmentyy: miten noin – 1980-luvun suomalaiseen stereotypiaan verrattuna – anarkistinen yhteiskunnallinen ajattelija, radikaalisti suomettumista ja rähmälläänoloa romaanissaan silmille lyövä kirjoittaja, voi toisaalta olla niin yhteiskunnallisesti sokea. Että romaanissaan täysin tietoisesti vasemmistolaisia yhteiskunnallisia rakenteita rikkomaan pyrkinyt paskiainen toisaalta niin jämäkästi pönkittää oikeistolaisia rakenteita mukahuomaamattaan. Yllärikö? No sehän oli vaan hänmies jostain Nurmexesta.
xxx/ellauri104.html on line 813: Pulkkinen sai keväällä 1988 aivohalvauksen ja menetti joksikin aikaa työkykynsä. Sitä saa mitä tilaa. Terveyden kohentuessa hän kirjoitti kirjan Ehdotus rakkausromaaniksi (1992), jossa hän käsitteli näitä vaiheita romaanin keinoin.
xxx/ellauri104.html on line 922: 1. Eräänä päivänä opettaja käski oppilaiden nousta seisomaan ja toistaa hänen perässään: ’Jumalaa ei ole olemassa.’ Pieni kristitty tyttö kieltäytyi ja selitti opettajalle: ’Mutta minä uskon, että Jumala on olemassa.’ Opettaja tarttui tähän avuttomaan pieneen tyttöön päättäväisesti, hän halusi saada muutoksen aikaan.
xxx/ellauri104.html on line 1031: Sitten vihervasemmisto-eliitti julisti Sipilän kusitolpaksi, jolloin toverit ponnahtivat spontaanisti seisomaan ja taputtivat käsiään taukoamatta…
xxx/ellauri104.html on line 1073: Mietittyään ankarasti Ranssi palaa sanomaan ettei aio luopua naima-aikeista.
xxx/ellauri104.html on line 1097: kieltäisi jos Ranssi menisi sanomaan. Emäntä joutui viikoksi tietonsa kanssa kahden. Siinä näytti tulevan tungos. Hän risteili plhan yli kuin lepakko, ruoka-aittaan, karjakeittiöön, navetalle,
xxx/ellauri104.html on line 1217: Toinen hyvä kikka saada herran tahto selville on Kaarlo Syvännön suosittama peukalovärssy. Ei tarvi säntäillä kuin pyromaani jolta on tikut hukassa. Homojen eheytys on hyvä bisnes hengellisille liikkeille ja psykologeille, kannattaako siitä luopua kuin turpeennostosta vain jonkun hatusta vedetyn pykälän perusteella?
xxx/ellauri113.html on line 78: K. Onko olemassa jumalaa?
V. Ei ole, ainaskaan musta, ainaskaan sellasta josta olis mitään hyötyä. Mitä sellaisella jumalalla tekee jota ei nimenomaan mun etu kiinnosta. Jumalan on oltava puolueellinen, ja sen on oltava mun puolella, sen on ajettava mun etua, mieluiten muiden kustannuxella. Jos sillä on joku suuri suunniltelma jossa mä oon vaan statisti, niin mitä vittua. Pitäköön hyvänään. Kaikki sen ihmeet menevät haaskoon jos se ei rakasta nimenomaan minua.
xxx/ellauri113.html on line 166: Hyvä että sentään Tapsa vapautti tuolinsa. "Tavallaan tilanne on sama kuin 1492 kun Kolumbus särki munansa." No nimenomaan. Helskatti ei olis lähtenyt, tai edes uponnut, ei oltas tässä pisteessä. Ei olis Trumppia eikä Bideetä ja intiaanit sais vielä razastaa aavaa preeriaa. Britit oli kanssa maailmanlaajuisia törkeitä perseitä. "Kuvitella meillä ei olis Big Macia eikä KFC:tä, ei Coca Colaa eikä punanuttuista joulupukkia." Se olis tosi tosi hienoa. Viimeinen mitä mä toivon on että "se yhdistäisi meidät yhteisten haasteiden edessä". Verikosto oli ainoa mikä piti apinapopulaation aisoissa. Vendetta takaisin! "Olemme jo ajeluttaneet mönkijöitä Marsissa". Tapsan rullatuoleineen olis voinut lähettää Marsiin mönkimään. Onnexi se on nyt myöhäistä. "En kiistä että ilmastonmuutosta vastaan pitäisi taistella", mutta vielä parempi olis täyttää atmosfääri rakettikaasuilla. Bill Gatesin rikkihöyryt vielä taivaalle niin helvetintunnelma olis entistä aidompi.
xxx/ellauri113.html on line 266: Kukas heppu se oli joka kuvitteli 2-ulotteisen maailman? Edwin Abbott Abbott, matemaatikko, Flatland eli Tasomaa. Siellä ei Bongobongomaan jumala voisi kyykistyä ja paskantaa 2-ulotteista aurinkoa halkeematta kahtia. Maailman on oltava kuin mehupilli, argumentoi Hawking kyyryssä kuin käpertynyt dimensio, muuten ei olisi älyllistä elämää eikä sähköisiä rollaattoreja. Ajattelen siis olen olemassa ajatteli Hawkingkin. Paizi kuolluthan se jo on.
xxx/ellauri113.html on line 362: Teoria joka selittää kaiken ei selitä enää mitään! Ne on menneet omaan ansaansa! (Kukas tässä lukee kuin piru raamattua? En sano nimiä, muze on yx emerituslääkäri... Hui kauhistus ton potilaaxi ei olis terveellistä joutua.) Galaxeja pitää koossa joku pimeä aine, mitä sekin on? Onko se lisää jumalan pieruja? Mikä niitä ajaa erilleen? Pimeiden pierujen energia! Tää kuulostaa ihan horoskoopilta. Kyllä kaleidoskooppikin toimii paremmin. Ja stetoskooppi. Peräreikään kazon periskoopilla. Ei näistä kukaan tiedä hölkäsen pölähtävää! Paizi me, jotka voimme lukea viimeisimmän tiedon Genesixestä.
xxx/ellauri113.html on line 488: Jobin jumala oli tyly struzille, koska struzi välitti jumalasta yhtä vähän kuin sen munasta. Jumala oli hellä Aatamille ja Eevalle, lähetti niille kohta haikaran. Paavali Room.kirjeen luvussa 1 antaa ymmärtää, että eläinystävät sekaantuvat eläimiin. Aika outoa. Outo ajatus että luonnon ihmeet joita apinat ei pysty kopsaamaan olis argumentti luojan puolesta. Musta se on vaan osoitus apinoiden hybrixestä, samasta joka saa jotkut niistä uskomaan etne olis jonkun luojan suosikkipoikia. Kaiken muun paskan lisäxi Pekka on ryssävihainen. Minnekkäs lähimmäisten rakkaus on jäänyt luuraamaan?
xxx/ellauri114.html on line 37: Sixi eri romaanejakaan ei ole kuin kourallinen, ja eri juonia vielä vähemmän. Kohta en jaxa enää lukea aina noita samoja toisteisia juttuja. 60-luvun kalutuista paloista 2020-luvun klikkiozikoihin, ihan sitä samaa persepäisyyttä, ja sitä löytyy loputtomiin lisää koko kirjoitetun historian pituudelta.
xxx/ellauri114.html on line 53: ”Yksi vapaapäivä viikossa tarkoittaa neljää päivää kuukaudessa. Ne ovat päiviä, jolloin hän on ulkona. Emme tiedä, mitä hän tekee noiden päivien aikana passi mukanaan. Miten kukaan voi pitää palvelijaa kotona, jos tämä voi ottaa passin mukaansa? Jos he pakenevat ja menevät takaisin omaan maahansa, kuka palauttaa minulle rahani? En halua enää filippiiniläistä palvelusneitoa.”
xxx/ellauri114.html on line 156: Dostojevski on yhtä kaunopuheinen lipevän Maria Alexandrovnan housuissa kuin Karamazovin ryppyozaisempien poikien. Sekin todistaa jotakin, mitä? lähinnä sen että kaunopuheisuus on aivan halpahintaista. Sen lankaan ei pidä lainkaan mennä. Kaikki kysymykset on ratkaistava tiukasti faktapohjalta, tai jos ne ei ole faktoja vaan kannanottoja, niin sittenkin asialinjalla. Jos joku lähtee vetoomaan ylevämpiin tunteisiin niin se on takuulla mamuhuijari.
xxx/ellauri114.html on line 559: On mukava näin eläkkeellä tutustua maailmanhistoriaan romaanien välityksellä.
xxx/ellauri116.html on line 315: Vargas Llosa oli uransa alussa vasemmistolainen, mutta kääntyi 1980-luvulla markkinaliberaaliksi tyrmistyttyään siitä, että hänen aiemmin kannattamansa Fidel Castro sulki kuubalaisia keskitysleirille ja homoseksuaaleja vankilaan. ”Radikalismista en ole luopunut, vaikka olenkin heittänyt sosialismin romukoppaan.” Romaanissaan Maytan tarina (1984) hän kuvasi, miten vasemmistolaiset ja humanistit saattavat turmella moraalinsa asteittain pienillä pelkuruudesta johtuvilla myönnytyksillä.
xxx/ellauri116.html on line 393: Mikäs se nyt oli? Ainiin se 1700-luvun romaani, mulla taitaa olla se, vaikken ole lukenut. A French epistolary novel by Pierre Choderlos de Laclos, first published in four volumes by Durand Neveu from March 23, 1782. It is the story of the Marquise de Merteuil and the Vicomte de Valmont, two narcissistic rivals (and ex-lovers) who use seduction as a weapon to socially control and exploit others, all the while enjoying their cruel games and boasting about their talent for manipulation. It has been seen as depicting the corruption and depravity of the French nobility shortly before the French Revolution, and thereby attacking the Ancien Régime. The book has also been described as merely a story about two amoral people.
xxx/ellauri116.html on line 486: Yhdestä kumppanistani äitini kuitenkin piti (Ake). Narsistiäidit ovat nyös erityisen halukkaita kertomaan lapsesta - nimenomaan lapsen kuullen - tarinoita, joissa tämä epäonnistuu ja on naurunalainen, esim referoi niiden salaisia päiväkirjoja. En ota suihin Akelta joka kerta, se saa pysyä lauantainamina. Äitini haikailee ex-kumppaniani edelleenkin.
xxx/ellauri120.html on line 160: Määrätietoinen, rohkea ja nopea omaan taskuun ottaja.
xxx/ellauri120.html on line 351: Vaihtoehtoisesti mukaan Pausanias he rakensivat aarre kammio (salainen sisäänkäynti vain he tiesivät) King Hyrieus of Boeotia . Salaisen sisäänkäynnin avulla he varastivat Hyrieuksen omaisuuden. Kuningas tiesi, mutta ei tiennyt kuka varas oli; hän asetti virvelän. Agamedes oli loukussa siinä; Trophonius katkaisi päänsä, jotta Hyrieus ei tietäisi kenen ruumis se oli. Sitten hän pakeni Lebadaean luolaan ja katosi ikuisesti. Trophoniusin luola löydettiin uudelleen vasta, kun libadalaiset kärsivät vitsauksesta ja ottivat yhteyttä Delphic Oracleen . Pythia neuvoi heitä, että nimeämätön sankari suuttui on laiminlyöty, ja että ne pitäisi löytää haudassaan ja tarjota hänelle palvomaan viipymättä. Useita epäonnistuneita etsintöjä seurasi, ja rutto jatkui rauhoittumattomana, kunnes paimenpoika seurasi mehiläisten polkua maan reikään. Hunajan sijasta hän löysi daimonin, ja Lebadaea menetti ruttoaan saadessaan suositun oraakelin. Vanha nainen Sibylla kuihtuneena pullossa. Ei ois kannattanut pyytää kuolemattomuutta ilman ikuista nuoruutta. Jumalat vittuilee jos ei lue pientä pränttiä.
xxx/ellauri120.html on line 416: Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Takaa pienestä mustasta reiästä saa laajemmat näkymät. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa. Olikohan Heikki ja Björn homoja. Isäpappa Juhani bylsi vuoronperään Soldanin siskoxia. Ei sentään kaxosia kuten Marja Leinosen pikkuveikka.
xxx/ellauri120.html on line 422: Kevättalvella 1940 Tapiovaaran toive päästä rintamalle toteutui. 20. helmikuuta hän ilmoittautui Laatokan-Karjalan rintamalla Sissipataljoona III:ssa, jota komensi majuri Carl-Gustav Wahren. Komentajan adjutantin, luutnantti Vilho Suomen mukaan Nyrki Tapiovaara ”toi tullessaan valoisan tuulahduksen erämaahan”. Tapiovaara teki selväksi, mitä oli ennen ajatellut asioista ja mitä ajatteli nyt. Tämän suoruuden ja rehtiyden ansiosta majuri Wahren kiintyi häneen. 27. helmikuuta Tapiovaara saunoi Vilho Suomen kanssa, jolloin Suomi ehdotti hänelle elokuvan tekemistä Volter Kilven saaristolaisromaanien pohjalta. Hmm kiintyi, saunoi. Olikohan nekin homoja? Ei niitä mainita Wikipedian kunniataulussa. Julkihomous oli yhtä vaarallista 30-luvulla ja sotavuosina kuin poliittinen vasenkätisyys. Homostelua oli varmaan paljon korsuoloissa, niinkuin merillä. Jonnekinhan se pystyyn pyrkivä nyrki piti pukata.
xxx/ellauri121.html on line 66: Vuoden 2015 ohjeistuxessa mainitaan laajennetun matematiikan, ympäristöopin ym. ohessa uskonnollis-kazomuxellinen orientaatio. Sen ytimen muodostivat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset henkilöt, asiat ja ilmiöt. Lapselle oli tarjottava mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselyyn ja pohdintaan. Lapsikin ymmärtää sanatonta, symbolista ilmiasua. Vanhempien kanssa yhdessä sovitut asiat tuli kirjata lapsen omaan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Niinkö kuka olis jumala ja montako niitä voi enintänsä olla. Oltiin menossa -
xxx/ellauri121.html on line 100: Tällä hetkellä noin 2/3 kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta uskonnottomien määrä kasvaa jatkuvasti. Uskonnollinen kotikasvatus katoaa kuin pieru Saharaan. Tämä asettaa suuria haasteita kazomuskasvatuxelle. Kazomuskasvatuxella voi lasta muokata, niin että se joskus vanhempana hurahtaa, vaikkei saakaan enää sanoa nimenomaan mihin.
xxx/ellauri121.html on line 130: Hyvä Levinas! Toiseuden lisäksi keskeinen teema Lévinasin etiikassa on kasvojen merkitys. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittuvuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu. Hmm. Kiinalaisista kasvoihin kuuluu noikin asiat, joiden menetystä ne pelkäävät. Passistakin kazotaan nimenomaan kasvoja. Kasvojen menetystä suri se uskonnollinen sähkömies [viite tarvitaan], tai venäläisen huoran pilluun kurkistanut suomalainen matkamies. Nykyään on musta mukava käydä kaupassa, kun on naamarit, ei tarvize kazoa kaikkien turveloiden pärstävärkkejä. Vastuu menee jopa niin pitkälle, että Lévinas allekirjoittaa täysin Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljesten lausuman:
xxx/ellauri121.html on line 219: Heikan perheessä tarina on noussut esiin harvakseltaan. Lähinnä silloin, kun lehdet tai tutkijat ovat siitä kirjoittaneet. Juhani Heikan oma isä oli sitä mieltä, että isoisä oli syytön Kuulan surmaan. Tämä perustuu Juhani Heikan isoäidin kertomaan.
xxx/ellauri121.html on line 385: * Double penetration (avomaankurkuilla)
xxx/ellauri121.html on line 533: Ursula Kroeber Le Guin (21. lokakuuta 1929 Berkeley, Kalifornia – 22. tammikuuta 2018 Portland, Oregon) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoutta, lastenkirjoja ja esseitä, eritoten fantasia- ja tieteiskirjallisuutta. Tuotannossaan Le Guin käsitteli muun muassa taolaisuutta, anarkismia, feminismiä, anarkofeminismiä, sekä muita yhteiskunnallisia ja psykologisia teemoja. Le Guin on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista. Le Guin has also been called a "major voice in American Letters". Le Guin herself said she would prefer to be known as an "American novelist".
xxx/ellauri122.html on line 111: Leidit, mitä teettekin, älkää unohtako olla sellainen nainen minkä kanssa jokamies tykkäis olla; sen tyyppinen mitä miehet siunaavat ja suorastaan ilahtuvat. Niin että kun se kääntyy kazomaan sua, se on ihan et, "Taivaan vallat! Sus siunakkoon päivää jolloin löysin sut". Vauvatyttö, ole sun miehen vahva rukousvastaus. Anna sille pala peppua, vielä tänään!
xxx/ellauri122.html on line 141: Hilja Haahdin uusi nuortenromaani Aavikkotien hyypiö sai alkunsa Max-koiran sairastuessa. Koira kuoli sopivasti muutama päivä käsikirjoituksen ensimmäisen version valmistumisen jälkeen, kuten Peggy Atwoodin huomaavainen alzheimer-mies Graeme Gibson.
xxx/ellauri122.html on line 161: ”Jollain tavalla koiran omistaminen sabotoi kirjallista projektiani, jonka omaelämäkerrallisuus mureni todennäköisesti siihen, että koiran luonne on niin lähellä omaani :--P.” Ärisen niille joille uskallan ja maireilen lopuille. En tunnista omaa kuvaa peilistä vaan haukun sitäkin.
xxx/ellauri122.html on line 930: Catch-22 esittelee Yossarianin amerikkalaisena sotilaana toisessa maailmansodassa, jolla on assyrialaista ja armenialaista perintöä. Eksoottisen nimen "Yossarian" Heller valitsi korostaakseen päähenkilönsä irtautumista valtavirran sotilaskulttuurista. Yossarianin nimeä kuvataan "iljettäväksi, vieraaksi, vastenmieliseksi nimeksi, joka ei vain herättänyt luottamusta". Se oli "...ei ollenkaan niin puhtaiden, terävien, rehellisten, amerikkalaisten nimien kaltainen kuin Cathcart, Peckem ja Dreedle." Mitä tulee nimen alkuperään, "Heller myönsi myöhempinä vuosina, että nimi "Yossarian" oli johdettu hänen ilmavoimien ystävänsä, assyrialaisen Francis Yohannanin, nimestä, mutta että Yossarianin itse hahmo oli "inkarnaatio". toiveesta." Kun häneltä vuonna 1974 kysyttiin, mitä mieltä hän oli sodasta ollessaan siinä, Heller kirjoitti: "Paljon eri tavalla kuin Yossarian tunsi ja paljon eri tavalla kuin minä tunsin romaania kirjoittaessani… Itse asiassa nautin niin teki melkein kaikki muutkin, joiden kanssa palvelin, harjoituksissa ja jopa taisteluissa."
xxx/ellauri122.html on line 932: Yossarian, kuten monet muutkin sotilaat, yrittää paeta sodan todellisuuksia juopumalla, syömällä itseään messuhallissa ja harrastamalla seksiä, vaikka romaanin tapahtumien ansiosta on helppo uskoa, että hän tekisi näitä asioita joka tapauksessa. Yossarian on jatkuvassa ristiriidassa sotilaspolitiikan "Catch-22" kanssa, joka on ympyräperusteisesti perusteltu byrokraattinen ansa, jota hänen esimiehensä käyttävät perustellakseen monia epäloogisia vaatimuksiaan. Toisin sanoen hän ei voi saada hullun papereita teeskentelemällä hullua, koska hänen esimiehensä näkevät hänen halunsa päästä pois lentämisestä merkiksi täydellisestä mielenterveydestä (siis Catch-22).
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri122.html on line 936: Yossarianin loppiainen tulee, kun hän kuulee Orrin pakenemisesta puolueettomaan Ruotsiin, huipentaen Orrin monet yrityxet paeta taisteluvelvollisuutta (lentokoneen syöksyminen jatkuvasti, prostituoitu lyö häntä päähän jne.), jonka Yossarian oli tulkinnut epäpätevyydeksi; Orr oli antanut vihjeitä tästä aikomuksesta näiden kahden välisessä keskustelussa. Yossarian tajuaa, että on mahdollista voittaa (tai ainakin paeta) armeija ja sitä tukeva Catch-22. Yossarian perustelee karkuriuttaan toteamalla, että "en pakene velvollisuuksiani. Juoksen niitä vastaan. Ei ole mitään negatiivista pakenemisessa pelastaaxeni henkeni."
xxx/ellauri122.html on line 1101: kättä ja barbinukke. Capote julkaisi 1948 esikoisromaaninsa
xxx/ellauri122.html on line 1104: outoon kartanoon. Romaani on liitetty tapahtumapaikkansa ja
xxx/ellauri122.html on line 1109: Capoten seuraava romaani oli vuonna 1951 ilmestynyt
xxx/ellauri122.html on line 1114: Käännekohta Capoten uralla oli pienoisromaani Aamiainen
xxx/ellauri122.html on line 1115: Tiffanylla (1958). Romaanin päähenkilö Holly Golightly on
xxx/ellauri122.html on line 1138: uuden kirjallisuuden lajityypin, dokumenttiromaanin (engl.
xxx/ellauri122.html on line 1151: kuolla, jotta saisi viimeisteltyä romaaninsa.
xxx/ellauri122.html on line 1162: Romaanin Kylmäverisesti jälkeen Capote ei kirjoittanut
xxx/ellauri122.html on line 1168: romaanistaan Answered Prayers. Tarinat olivat kevyesti
xxx/ellauri123.html on line 364: Sysmän kirjaston uutuushyllystä löytyi jonkun pelle-Hermannin, kiteeläisen sakumamun, omaa pikku wellness-kirkkoa ylläpitävän puolisekopään kyhäilemä kabbalistinen omakustanne, jonka esikuvana on ollut reb Freek Weinrebin, valkovenäläisen jutkumytomaanin ja huijarin joku 900-sivunen pläjäys. Rebin molemman isoisät oli hasidioppineita, Reb ize sotarikollinen ja parantumaton satusetä. Ei helkatti, kyllä totuus on paljon uskomattomampaa tarinaa. Hermanni kyllä mainizee että Rebillä oli vähän vaikeuxia sodanaikaisten jutkuvedätysten kaa ja niistä se joutui lukemaan tiilenpäitäkin, mutta se olikin sen ihan parasta aikaa, pääsi rauhassa planeeraamaan uusia jäyniä. Niinkuin laittomia lääkärileikkejä ja tätä kabbalistipaskaa.
xxx/ellauri123.html on line 376: Even after his death in 1988 the discussion about Weinreb in the Netherlands has not come to an end. In a Dutch biography by Regina Grüter published in 1997, Een fantast schrijft geschiedenis, Weinreb was depicted as a sufferer from pseudologia fantastica. se oli mytomaani toisin sanoen!
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri123.html on line 702: Vladin hobby oli neitoperhosten nappaaja, se haaveili nymfettejä, sanallisesti ainakin. Isolla karvaisella kyrvällään se naulasi niitä näytelaatikoihin. Nykyään sitä sanotaan pedofiliaxi ja sitä pahexutaan. Kiistellään onko silikonisista lapsisexiroboteista apua vaiko enemmänkin haittaa. Humbert Humbert näkee polluutiounia tytöistä joilla on vasta alkamassa menstruaatio. Tytöillä menstruaatio ja pojilla polluutio. Raahab oli portto 10v ikäisenä. Danten Beatrice oli 9v ja Petrarcan Laura 12vee. Tää kuulostaa ihan Jean-Jacquesilta, käkikellomaan tirkistelevältä rusakolta. Poser un lapin.
xxx/ellauri123.html on line 805: A beaus genous te venir adorer À beaux genoux venir t’adorer, tulla polvillaan suoa palvomaan,
xxx/ellauri123.html on line 882: viattomaan puuvillahameeseen verhotun ruumiinsa
xxx/ellauri124.html on line 100: "Nietzschen kehittely on monin paikoin raakaa, ylimielistä ja vastenmielistä. Mutta ylilyöntien ei tule estää meitä näkemästä, mihin syvyyksiin Nietzsche on sukeltanut ja selvinnyt sittenkin hengissä. Stalin teki virheitä, mutta sai sähkövalot joka kolhoosiin. Luova ihminen luovassa toiminnassa määrittää omat rajansa ja sääntönsä, ottaa oman moraalinsa luovassa toiminnassaan hänen täytyy uskoa olevansa korkealla, uskoa omaan ylemmyyteensä. Tämä on Nietzschen Jumala- luova, rajoittamaton ihminen. Nietzschen tuomiontäyteisillä etumerkeillä varustettu kielenkäyttö ajaa takaa ihmisyyttä korotettuna jumaluuden valtaistuimelle."
xxx/ellauri124.html on line 739: Tukiainen tuomittiin käräjäoikeudessa 60 päivän ehdottomaan vankeuteen jälleen
xxx/ellauri124.html on line 741: Syyskuussa 2013 Tukiainen tuomittiin 45 päivän ehdottomaan vankeuteen vuonna 2011
xxx/ellauri124.html on line 745: kuukauden ja 20 päivän pituiseen ehdottomaan vankeuteen vuosina 2013–2014
xxx/ellauri124.html on line 1066: Voittoa tavoitteleva Open AI LP toimii tutkimussäätiön alaisuudessa. Vai oliko se päinvastoin? Open AI:n voittoa tavoitteleva yhtiö saa tehdä 100-kertaisesti voittoa siihen sijoitettuun pääomaan nähden. Kun Open AI:hin sijoitettu pääoma tuottaa yli 10 000 prosenttia, ylimenevä osuus ohjataan voittoa tavoittelemattomaan organisaatioon.
xxx/ellauri125.html on line 68: Odaliski on jalkavaimo, kurtisaani, rakastajatar. Ransk. odalisque, ottomaaniturk. اوطهلق (odalık, “chambermaid”), from اوده (oda, “room”). (historical) A female slave in a harem, especially one in the Ottoman seraglio.· A desirable or sexually attractive woman. The American Heritage Dictionary of the English Language, fourth edition (2008). Entisajan taidemaalarit eivät tehneet huzuista pornokuvia vaan maalasivat odaliskeja.
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri125.html on line 96: Antiope (m.kreik. Ἀντιόπη) oli kreikkalaisessa mytologiassa Theban kuningas Nykteuksen tytär. Hänen kauneutensa sai Zeuksen ottamaan tämän väkisin satyyrin hahmossa. Antiope pakeni häpeäänsä kuningas Epopeuksen luo Sikyoniin, joka ei enää päästänyt häntä pois ennen kuin hänen setänsä Lykos haki hänet väkisin takaisin. Paluumatkan aikana Antiope synnytti kaksoispojat Amfionin Zeukselle ja Zethoksen Epopeukselle. Molemmat pojat jätettiin paikallisten paimenien huomaan. Takaisin Thebaan päästyään Lykos luovutti Antiopen vaimonsa Dirken huostaan, joka kohteli Antiopea varsin kaltoin. Antiope kuitenkin onnistui lopulta pakenemaan etsien suojaa samasta talosta, jossa hänen poikansa olivat hänen tietämättään paimenina.
xxx/ellauri125.html on line 98: Dirken lopulta löydettyä Antiopen hän määräsi nämä nuoret miehet sitomaan Antiopen härän sarviin, mutta juuri kun he olivat suostumaisillaan tähän, heidät kasvattanut vanha paimen paljasti heille salaisuuden, että kyseessä oli heidän oma äitinsä. Kostoksi äitinsä orjuuttamisesta ja huonosta kohtelusta Antiopen pojat sitoivatkin Dirken härän sarviin kiinni. Oikein Dirkelle!
xxx/ellauri125.html on line 101: Lolita ja muita romaaneja tavoista
xxx/ellauri126.html on line 41: Riennät heti ikkunaan katsomaan, mistä oikein on kyse. 75%
xxx/ellauri126.html on line 153: kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi oman kuvajaisensa. Hän rakastui tähän välittömästi
xxx/ellauri126.html on line 213: Anyway, oli pakko lopettaa Paula Salomaan haastattelun kuunteleminen kesken. Ensinnäkin kuulosti siltä, ettei haastattelija ollut juuri viitsinyt tai ennättänyt valmistautua ohjelman tekoon. Mies takelteli puheessaan ja käytti termejä narsisMi ja narsisTi sekaisin miten sattuu. Huom! Sanaa narsisti tulisi käyttää puhuttaessa henkilöstä, kun taas ilmiöstä, luonteenpiirteestä, persoonallisuushäiriöstä tulisi käyttää sanaa narsismi.
xxx/ellauri126.html on line 275: Tää ny vaan tähän tiedoksi, ennenkuin joku ryntää haukkumaan et ny se kauhea yhteenlaskutoimitus taas kiusaa ja haukkuu poiua. Täskin ketjus olin yllättyny kun aloitus oli ilmeisesti "kaikun", muistikuvani mukaan hän on aiemmin lyttäsi ko. Salomaan maan rakoon ja nyt halusikin keskustella hänestä. Niin, kuka hän siis on?
xxx/ellauri126.html on line 277: Jostain halpahyllystä löytyi Paula Salomaan toipumisopas narsistille ja uhrille, joka sekin on tavallisesti narsisti. Ellei ne ole ihan 100% Pasoja ja Atpoja, ne voi toipua, toinen hokemalla filokaliana et "kaikki on mun omaa syytä" ja toinen et "kaikki on ton toisen syytä", kunnes ne osmoottisesti tasaantuvat samixix.
xxx/ellauri126.html on line 361: Haataisen tutkimukseen osallistui lähes 2 000 pohjoissavolaista 25-64-vuotiasta ihmistä. Toivottomat tunnistettiin yhdysvaltaisen Aaron T. Beckin toivottomuusmittarilla, joka sisältää erilaisia omaan tulevaisuuteen, tietoisuuteen ja motivaatioon liittyviä väittämiä. Lapsuuden kokemuksia tutkittiin kysymyksillä lapsuudenkodin ilmapiiristä, vanhempien väleistä, ruumiillisesta kurituksesta ja alkoholin käytöstä. Samoin kysyttiin asteikolla 1-10 kuinka karvainen on perseesi.
xxx/ellauri126.html on line 514: Muumit on lähteneet laaxosta ja matkaavat kohti yxinäisiä vuoria. Yxinäinen matka omaan sisimpään, yhdellä tai useammalla sormella. Toistaiseksi vain harva uskaltautuu lähtemään, nimittäin Ydinminä, Tietoinen läsnäolo ja Havahtuminen.
xxx/ellauri126.html on line 547: Narsistin mielestä hänen omat saavutuksensa ja ongelmansa ovat aina merkittävämpiä ja mahtavampia kuin muiden. Hän suhtautuu elämään negatiivisesti ja onnistuu aina löytämään asioista huonoja puolia. Elämä on narsistille yhtä kilpailua, ja hän tuntee usein kateutta. Narsisti on myös yliherkkä loukkaantumaan ja ottamaan itseensä. Narsisti pitää itseään muita parempana ja syyttää toisia ihmisiä ongelmistaan. Hänellä ei ole kykyä empatiaan, eikä hän häpeä tekojaan. Narsistin omatunto ei kolkuta, vaan hän pystyy kääntämään kaikki asiat päälaelleen ja saa ihmiset uskomaan, että vika on aina muissa.
xxx/ellauri126.html on line 653: Hyvää oloa on ladattava päivittäin kuin sähköautoa tarttumalla tietoisesti omaan kehoonsa, vääntämällä sauvaa silmään tai painamalla nappia. Se voi tapahtua viidessä minuutissa jopa minuutissa ja monta kertaa päivässä.
xxx/ellauri126.html on line 776: Paula Salomaan lisuri on Pentti Sammallahden laitoksesta Oulusta v:lta 1998. Suomen ja saamen kielen ja logoterapian laitoxen julkaisuja nro 12.
xxx/ellauri126.html on line 823: Tuija Vajaapakka on vuonna 1967 Hämeenlinnassa syntynyt tamperelainen muija. Hän on opiskellut Viita-akatemiassa runoa ja proosaa. Esikoisrunokokoelmansa Lasimaalaus (Gummerus 2003) jälkeen Vajaapakka on kirjoittanut useita romaaneja ja runokokoelmia, joista jokunen on julkaistukin.
xxx/ellauri126.html on line 872: Hei haloo, ja perhana sentään, nyt siis lomssa esiin ja latomaan tiskiin nappulaa! Tätä me emme tule katumaan!
xxx/ellauri127.html on line 299: Tyttö Limberlostista (romaani) - A Girl of the Limberlost (novel) Wikipediasta, ilmaisesta tietosanakirjasta. Voit lukea sen tästä jos haluat.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 306: Romaani sijoittuu Koillis-Indianaan. Suurin osa toiminnasta tapahtuu joko Limberlostissa tai sen ympäristössä tai läheisessä kuvitteellisessa kaupungissa Onabashassa. Romaanin päähenkilö Elorna Cumstick on köyhtynyt nuori nainen, joka asuu lesken äitinsä Katharine Cumstickin kanssa Limberlostin laidalla. Elorna kasvot kylmä laiminlyödä hänen äitinsä, nainen, joka tuntee tuhoutunut miehensä kuoleman, Robert Cumstick, joka hukkui juoksuhiekkaan suolla. Katharine syyttää Elornaa hänen kuolemastaan, koska hänen aviomiehensä kuoli, kun hän synnytti tyttärensä eikä voinut tulla hänen pelastukseensa. Cumstickit ansaitsevat rahaa imemällä munia ja muita maataloustuotteita, mutta rouva Cumstick kieltäytyy kaatamasta yksittäistä puuta metsästä tai kaivelemasta öljyä, kuten ympäröivät naapurit tekevät, vaikka lisätulot tekisivät heidän elämänsä helpompaa.
xxx/ellauri127.html on line 315: Kolmanneksi, muutama päivä myöhemmin, Elorna uskoo äitinsä ymmärtävän hänen tarpeen valmistua, jotta hän voisi astua yliopistoon tai ainakin opettaa, kumpi tahansa hän haluaisi tehdä. Hän kehottaa Katharineä tarvitsemaan uusia mekkoja aloittamiseen ja luottaa äitiään toimittamaan ne. Rouva Cumstick, aina antagonistisesti rehellinen, esittelee hänelle vanhan mekon. Elorna pitää tätä anteeksiantamattomana pettymyksenä, merkki äitinsä välinpitämättömyydestä ja rakkauden puutteesta häntä kohtaan. Sinä yönä Elornan on löydettävä hyvä mekko muualta. Neljänneksi Elorna on aina salannut äidiltään, että hän voi ansaita rahaa myymällä koia. Kun hän työskentelee viimeisen lukuvuoden aikana ja toivoo pääsevänsä yliopistoon, hän huomaa, että hänen on kerättävä yksi koi, joka maksaa tietä tulevaisuudelleen. Romaanin keskeisessä konfliktissa Elorna näkee äitinsä tuhoavan koi. Kun hän protestoi, rouva Cumstick lyö häntä. Elorna on aina ollut kärsivällinen, mutta nyt hän huutaa vihaavan äitiään ja kiirehtivän ulos. Rouva Cumstick tajuaa lopulta, kuinka tärkeä Elorna on vakaan kotielämänsä kannalta, lähtee sinä yönä korvaamaan koi. Hän pahentaa tilannetta, minkä Elorna piilottaa häneltä, mutta kun Sintonit huomaavat, että rouva Cumstick osui Elornaan, Margaret päättää puuttumisesta. Hän kertoo Katharineille, että hän on surenut aviomies, joka oli epäselvä ja aikoi huijata häntä. Tämän uutisen avulla Katharine ymmärtää, kuinka hän on laiminlyönyt rakastavan, lahjakkaan tyttären.
xxx/ellauri127.html on line 327: Stratton-Porterin edellisen romaanin, Freckles, keskeinen hahmo on mies, jonka tehtävänä on partioida ja vartioida arvokkaita puupuita Limberlostin suolla. Freckles esiintyy Girl of the Limberlostissa Elornan ystävänä. Elokuvassa Freckles on pöllö. Tämä osittainen luettelo hahmoista on otettu romaanista, s. xiv.
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri127.html on line 445: Carmen on Prosper Mériméen kirjoittama novelli tai pienoisromaani vuodelta 1845. Siihen pohjautuu Georges Bizet’n vuonna 1875 säveltämän samannimisen oopperan libretto. Novellin suomensi kuppainen Kasimir Leino, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 1907 Kirja. Wilhon seurakunta kokoontui loppupeleissä mm. Kirjalla. Uudelleen sen on suomentanut Reino Hakamies. Reijon pojalla Pekka Hakamiehellä ja sen siskolla oli spanielin silmät. Don Jose oli baskiainen.
xxx/ellauri127.html on line 550: Through caverns measureless to man Keskijalan ulottumattomaan
xxx/ellauri127.html on line 551: Down to a sunless sea. Valuu mereen valaisemattomaan.
xxx/ellauri127.html on line 729: Tämän mustan komedian kolkko illuusiottomuus tyrmistytti aikalaiset, mutta nykyään teosta pidetään Chaplinin merkkityönä. On esitetty ajatuksia, että hän nimenomaan tällaisella aiheella esitti vastalauseita sen johdosta, että hänet oli aiheetta leimattu kommunistiksi.
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes egeä. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri128.html on line 164: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri128.html on line 480: Kreivitär Anna de Noailles kääntyi Kaarlo Sarkian runoherkissä käsissä. Anna de Noailles, kirjailijanimi Mathieu de Noailles, (15. marraskuuta 1876 Pariisi, Ranska – 30. huhtikuuta 1933 Pariisi, Ranska), kreivitär, oli romanialais-kreikkalais-ranskalainen runoilija. Hän julkaisi useita runokokoelmia, kolme romaania ja omaelämäkerran.
xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri128.html on line 504: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri128.html on line 513: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri128.html on line 574: Timo Tapani Pusa (9. lokakuuta 1951 Kotka – 9. syyskuuta 1996 Kotka) oli suomalainen kirjailija. Pusa kuvaa teoksissaan hyvin intensiivisesti ja realistisesti merimiesten ja muiden kotikaupunkinsa vähäosaisten ihmisten kuten prostituoitujen ja köyhien tehdastyöläisten elämää. Teoksille on ominaista syvä ymmärtämys vähäosaisia ihmisiä kohtaan. Vaikka hän aloitti kirjailijanuransa kahdella runokokoelmalla, hänen läpimurtoteoksekseen tuli romaani Tatuoitu sydän, joka kertoo nuoresta merimiehestä. Pusa lähti itse merille viisitoistavuotiaana ja seilasi noin viisi vuotta muun muassa tankkereissa. Hän asui Kotkassa. Hänen veljensä Juhani Pusa (1948–2009) pusasi muun muassa romaanin Vitun maku. Pian Timo Pusan kuoltua kotkalaiset kirjallisuudenystävät istuttivat ”Timo Pusan puun”, jonka varttuminen symboloi sitä, kuinka kauas menneisyyteen Pusan edustama kotkalaisuus häviää. Jope Ruonansuu vainaja (s. 1964) tais olla Kotkasta? Eipäs vaan Kemistä, perslävestä jonne johtaa tuliterä nelikaistainen moottoritie koko matkan Kempeleeltä. Terviisiä Kotkasta, käskivätten pyllyyn potkasta. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
xxx/ellauri128.html on line 615: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri129.html on line 130: Olimme aivan erilaisia: minä tykkään jutella kovasti ja kertoa asioita, hän oli hiljaa tai vastasi yhdellä sanalla (ei). Minulla oli omia harrastuksia, hänellä ei mitään. En saanut häntä mukaan mihinkään. Hän sulkeutui omaan kuoreensa.
xxx/ellauri129.html on line 263: – Tule kattomaan.
xxx/ellauri129.html on line 294: Riku Korhosen (s. 1972) kuudes romaani alkaa keski-iän turtumuksesta ja käsittelee tarinoiden kohtalokasta voimaa. Teosofisen perinteensä unohtaneen liberaalin kulttuurin neuvottomuutta pahan edessä. Vai oiskoon se sittenkin vaan tavallista toxista setäilyä. Rikusta tulee mieleen vähän Kari Hotakainen, vaikka romuluisempi.
xxx/ellauri129.html on line 296: ”Riku Korhonen on kirjoittanut mahtavan romaanin, jossa yhteen kiertyvät elämä, arki, rikos ja rangaistus.” - HS
xxx/ellauri129.html on line 298: "Korhonen on kirjoittanut osuvan aikalaisromaanin rakastamisen vaikeudesta ja miehen alttiudesta pahaan." - Finlandia-palkinto raati
xxx/ellauri129.html on line 300: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 304: Romaanin juonesta ei voi kertoa enempää, se olis spoileri. Vaik arvaahan jo tostakin et Lari vetää jollekulle henxelit. Se on ookoo, jos on vakuutuxet kunnossa. Matti toimi lähes kymmenen vuotta kotkalaisen Pekkas-akatemian rehtorina. Väitöskirja on julkaistu myös esseekokoelmana ”Tämä ei ole taidetta”. Vuonna 2013 hänet palkittiin Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki –palkinnolla. Nyt on puumerkki paikallaan Matin hauvalla. Tatu Vaaskivelläkin oli vain vaatimaton puinen risti.
xxx/ellauri129.html on line 312: Tämän paasauxeen tavoite on tutkia lähiluvulla missä määrin finlandiaehdokas Riku Korhonen on narsistinen kakka. Onko se kenties kotoisin poissaolevan isän ja englanninopettajaäidin hännän alta kuten David Foster Wallace, avioerolapsi ja kaappihomo. Vaaleenpunurin romaanin Lari on yhtä jättikokoinen kuin Riku ja Eero yhtä pahatapainen.
xxx/ellauri129.html on line 328: Bruno Bettelheim (28. elokuuta 1903 – 13. maaliskuuta 1990) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen itseoppinut psykoanalyytikko ja tietokirjailija, joka saavutti kansainvälistä mainetta kehittämänsä autismin syntyä koskevan, myöhemmin vääräksi osoitetun teorian ansiosta. Bettelheim tunnetaan myös satujen psykoanalyyttisista tulkinnoistaan joista on suomennettu Satujen lumous: Merkitys ja arvo. Se on onnetonta paskaa. Korhon vaaleenpunuri romaani alkaa vinxahtaneella sadulla joka on varmaan Bettelheimin pussista.
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisromaani syntyi opintojen ja opettajaäidin työn lomassa. Hän kirjasi siihen kaikkien 70-luvulla lähiöissä kasvaneiden yhteisiä muistoja, kuten leikit kerrostalojen pommisuojien luona (vrt. Karl-Ove Knausgård osa 3), kokemuksen keskiluokan sisäisestä kirjosta ja tunteen siitä, että lähiöstä kotoisin oleva ei ole usein oikeastaan mistään kotoisin.
xxx/ellauri129.html on line 342: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri129.html on line 350: Hänellä soikin aina taustalla rock, kun hän kirjoittaa tai kikkailee tietokoneella itselleen uusia annoksia suuren addiktionsa aiheesta. Addiktiiviset ihmiset on ahneita, Tiede-lehti selvitti. Ei kannattaisi kikkailla, voi sattua Juhaa leukaan. Riku Korhonen on näet kerännyt Irakin sotaa käsitteleviä artikkeleita jo viisi vuotta. Joskus mielessäni on ollut visuaalisena taustakuvastona karmeita sotatilanteita. Mutta ne eivät toimineet romaanissa.
xxx/ellauri129.html on line 356: Parisuhteen päättymisen kipua jouluna 2004 Korhonen käsitteli uppoutumalla viinanhumalluttamaan kirjoitusrupeamaan. Samalla syntyi pääteema tulevaan romaaniin: se kuvaa parisuhteen kariutumista. Irakista tuli sivuteema, mutta kirjassa on paljon tekijänsä ihmissuhdekokemuksia.
xxx/ellauri129.html on line 362: Mulla oli vaihe, jossa mulle tapahtui uskomaton määrä onnettomuuksia. Yleensä ne toilailut sattuivat humalassa. Vaikka 36-vuotiaalta Korhoselta on väkevin kapakka- ja klubielämä jäänyt taakse, hän pitää juomapuuhia yhä arvossaan. Pitkiä pätkiä tulevasta romaanistakin on syntynyt umpikännissä, hän kertoo.
xxx/ellauri129.html on line 377: Lääkäriromantiikka onnistuu Korhosen mielestä kliseistään huolimatta kertomaan jotain olennaista tunteista ja ihmissuhteista, noista tutuista ja rakkaista EAT! ja FUCK! teemoista.
xxx/ellauri129.html on line 378: Eskapistisen viihteen kieli puhuu tunnustelusta suoruudella, jossa on jotain hyvin viehättävää. Uskon, että kun meistä ihmisistä vähän pintaa raaputetaan, me ollaan kaikki aika simpansseja ja babiaaneja. Kuolinvuoteellaan ihmiset tulee muistamaan enemmän sellaisia hetkiä, joita kuvataan lääkäriromaaneissa, kuin joitain suuria älyllisiä hetkiä. Tokkopa, kiinnostus tunnusteluun alkaa häipyä kyvyn mukana.
xxx/ellauri129.html on line 382: Kirjailija Korhonen siemaisee oluttuoppinsa tyhjiksi. Hän ei haastattelun päätyttyä jää roikkumaan Koulu-ravintolaan. Romaanissa on viimeisteltävää vielä pari kuukautta ennen julkaisua. Riku Korhonen haluaa asua rakkaassa Turussaan, jossa on opettajantyökin ja josta voi käydä parisuhdetta toteuttamassa Helsingissä.
xxx/ellauri129.html on line 406: Psykologien ja psykiatrien ei tule yksinomaan tuomita kirjailijoita, vaan pyrkiä ymmärtämään heitä. Kuulu tanskalainen psykiatri Georg Stirrup on sanonut: Älkää unohtako näitä henkilöitä. Heillä ei ole ketään, ja silti he ovat ihmisiä. He ovat puutteissaan epätoivoisia ja kauheissa tuskissa. Tätä ymmärtävät harvat; älkää te kääntäkö selkäänne kirjailijoille.
xxx/ellauri129.html on line 437: Pitäskö lukea se kirjastonhoitaja Nodierin fantasiaromaani? No ei se vaikuttaa vielä kehnommalta.
xxx/ellauri129.html on line 461: 5:30 Olli keittää kaurapuuroa reilun annoksen, syöttää nukkuvalle vaimollekin. Olli rypistää sanomalehden. Hän tekee sen hitaasti, kuten kaiken muunkin. Yhtä romaania Olli kirjoittaa 25 vuotta. Siitä huolimatta hän on ehtinyt julkaista 15 romaania. Olli on tosi iäkäs. Olli on Riittaa 3kk vanhempi. Kun Olli Jalonen kirjoittaa, hän vaikuttaa viisaan lempeältä. Kun hän puhuu, hän vaikuttaa kummalliselta. "Puhun kuten kirjoitan. Olen mumissut 1980-luvulta asti."
xxx/ellauri129.html on line 528:
xxx/ellauri129.html on line 670: Tästä tuli mieleen Seijalle Pikin mielikirja Valkopukuinen nainen (author: Charles Dickensin (1812–1870) läheinen ystävä ja työtoveri Wilkie Collins (1824–1889) joka oli Englannin ensimmäinen salapoliisikirjailija ja modernin rikosromaanin edelläkävijä.) Ja mulle Jane Eyren silmäpuolen hirviön eka mamuvaimo lukon takana yläkerrassa.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredith asettui Surreyyn 1864, meni uudestaan naimisiin ja alkoi kirjoittaa luontoaiheisia runoja. Hän kirjoitti koomisen romaanin The Egoist, joka ilmestyi vuonna 1879. Romaani sai huomiota kuvauksestaan naisten alistetusta asemasta viktoriaanisella ajalla.
xxx/ellauri129.html on line 716: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 723: Nodier oli luonnontutkija, nuorgrammaatikko. historioitsija, politikoitsija, runoilijoitsija ja romaanikirjastonhoitaja. Oivallinen, yksinkertainen, kuultavan selkeä tyyli kannattaa hänen runsasta tuotantoaan. Nodierin värikkäistä ja jännittävistä totaalisesti unohtuneista romaaneista merkittäviä ovat muun muassa Jean Sbogar, Thérèse Aubert, Smarra, ou les démons de la nuit. Le roi de Bohème et ses sept châteaux, La fée aux miettes, Mademoiselle de Marsan (1832–1834, Œuvres de Nodier), historiallisista teoksista Le dernier banquet des Girondins (1833).
xxx/ellauri129.html on line 725: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri130.html on line 154: Ei nuissa mitään käskyä tai kehoitusta ole kun ymmärtää tekstin kokonaisuudessaan. Unohtakaa noi vanhan liiton kaverit! Kristillinen seurakunta kävi nimenomaan vallitsevaa orjuutta vastaan, koska heidän seurakunnassa kaikki olivat samanarvoisia Kristuksessa, jotkut vaan hiukka samanarvoisempia. Naisia ei syrjitä, tai ehkä vähän, ja väärän Raamatuntulkinnan kautta. Ei Paavali mitään pahaa tarkoittanut. En itse pidä ateisteja moraalittomana, on niillä moraali, vaikka huono. Raamatun väärää tulkitsemista pidän moraalittomana, siinä tapauksessa jos on saatavilla oikeaakin tulkintaa (ja sitähän on, täältä pesee). Jos on kiinnostunut Raamatun todellisesta ja oikeasta sanomasta, olisikin hyvä jättää sensaatiohakuiset sivustot ja Raamattu tulkinnat syrjään. Näin siis siinä tapauksessa että vaihtoehtoinen totuus kiinnostaa.
xxx/ellauri130.html on line 158: Huomattavaa moraalisissa rajoituxissa on että ne on nimenomaan moraalisia (mos=tapa) sekä eettisiä (ethos=tapa), eli ne koskee maan tapoja. Yksittäinen teko kutakin tyyppiä voi olla hyvinkin perusteltua, ongelmana on vaan miten käy jos sellaiset otetaan tavaxi. Jos kaikki seisoskelisivat kadunkulmissa, kukaan ei pääsisi kulkemaan.
xxx/ellauri130.html on line 190:
xxx/ellauri130.html on line 264: Vaakun kokoelmassa on selkeästi kristinuskobiasta. Ei tosiaankaan yhtään kuulu naisen ääntä seurakunnasta. Äijäkööri näyttää pääasiassa pohtivan, pitäiskö koko kristinmytologiaan uskoa vaiko eikö; enemmistö näyttää Jehovan porukoille peukkua, mutta joukossa on joitain tunnettujakin soraääniä. Kuten aina taantumuxen vanhat hopeaselät kasan päällä on entisellä kannalla, nuoremmat kulttuuripellet pyrkii niiden paikalle vastustamalla status quota. Erittäinkin monet tähdentää ettei koko uskonnossa tietystikään ole päätä eikä häntää, mutta niin intuitiivisesti pitää ollakin, eihän muuten mitään uskomista tarvittaskaan. Pyramidihuijaustahan tää on kaikki, opioideja tässä myyvään laahuxelle. Sää uskot vaikka mahDOTtomaan, seuraa sydäntäs vaan!
xxx/ellauri130.html on line 268: Rolf Arnkilin miälestä kandee mennä kazomaan öistä tähtitaivasta. Jos et siitä vakuutu että luoja on kaiken takana, niin oletpa houkka miehexi. No jaa, siinähän ne pyörivät. Osaako ne tehdä mitään muuta? Booooring, menen sisään kazomaan tuleeko telkkarista mitään ohjelmaa. Siis jotain EAT! FUCK! KILL! aiheista.
xxx/ellauri130.html on line 314:
xxx/ellauri130.html on line 569: Pope & Swift: Koomikko Vilpitön Nahkuri ja rikoskirjailija Dionyysijä Miina ovat aloittaneet viimeisen matkansa Taivastaiteiden suurten kirjailijoiden jalanjäljissä, tutkien satiirien Alexis Paavin ja Jonathan Vikkelän elämää ja teoksia, Brittiläinen komediaopas voi paljastaa yksinomaan.
xxx/ellauri134.html on line 322: Lyön vetoa et Kimmo Koskenniemi on neizyt. Ja vittua, niin se ONKIN! Nyt alan tosissani uskoa tähän tuubaan. Tai en sittenkään, koska Fred Karlssonin merkki on Aquarius. Se ei kyllä nazaa alkuunkaan. Viallisempaa henkilöä saa eziä. Mut toisaalta, Nilkki Nilkkioja on jousimiehen ja kauriin välissä, eli mezästelee hoitoja sarvi pystyssä. Se kyllä istuu vaikka teillä seisoo. Taitaa päätyä tää erä ratkaisemattomaan.
xxx/ellauri134.html on line 416: Kauris on kardinaalimaamerkki. Se on Poppamiehen arkkiteini, se joka ottaa omaan käyttöön kaiken johon ylettää, kehittää vision ja mission ja sitten elää meidän rahoilla.
xxx/ellauri134.html on line 524: Mixi termiittiapinoita on just noi 12 Jungin arkkityyppiä (tai 16, give or take a few)? Ilmeinen selitys on että ne on niinkö termiittien kasteja. Platonkin sanoi että hyvin järjestetyssä valtiossa on säätyjä, joissa jokainen saa rauhassa erikoistua omaan hommaansa. Sitä se tarkoittaa kun sanotaan et löydä izesi. Mut varo: kun löydät izesi, voit hukata huumorintajusi. Näin kävi rotevalle Mariannelle.
xxx/ellauri136.html on line 263: Nöyryyttävää oli huoraxi vielä haukunta. Nöyryyttävänä on pidetty myös tekoa, jossa vastaaja oli muun muassa masturboinut asianomistajan edessä ja pakottanut asianomistajaa virtsaamaan yhdyntöjen välissä, vaikkei ollut edes hätä. Hovioikeus piti tekoa, jossa vastaaja tunkeutui yllättäen asianomistajan peräaukkoon aiheuttaen asianomistajalle voimakasta kipua, nöyryyttävänä ja ihmisarvoa loukkaavana ja tuomitsi vastaajan ehdottomaan vankeuteen. Käräjäoikeus ei ollut nähnyt tässä mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
xxx/ellauri136.html on line 522: Fuck you hag, imperfect, perfect, pluperfect, don't be so tense! Tää ämmä saarnaa palaamista vanhoihin sexirooleihin. Sen "ihmiset" on nimenomaan ämmiä. Narsisti pakenee häpeää. Lällällällää lieru, ämmiltä pääsi pieru, keskellä kirkon mäkkee, se oli suuri häppee. Apina ja gorilla kävelivät torilla kyselivät ämmiltä onko maito lämmintä ämmät huusi poliisia auttamaan. Brene Brownin BS mittari kilahtaa kuin Aku Ankan sirkuxen nuijapelin kello.
xxx/ellauri137.html on line 84: ”MARKUS PYSTYY puhelimessakin sanomaan äänestä, oonko mä juonut edellisenä iltana alkoholia”, pornokuvataiteilija Katariina Souri sanoo helsinkiläiskahvilassa. ”Mä olen dopamiinivetoinen tyyppi. Lähtee dopamiinit nopeasti nousuun. Se pystyy analysoimaan mun aivokemiaani puhelun aikana. Miten puhun, miten nopeasti, miltä mun ääneni kuulostaa. ’Aa, sä oot varmaan eilen juonut alkoholia.’ Mä olen että no helvetti, hik niin oon! Miten shä voit aavishtaa shen?
xxx/ellauri137.html on line 98: Keväällä 2019 Souri oli vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana ja piti Youtubessa vaalikanavaa nimeltä Noitarovio. Yhtenä vieraana oli Rantala – hän puhui suoliston mikrobiomista. Toinen vieras oli lääkäri Antti Heikkilä, joka suhtautuu lääkkeisiin penseästi. Heikkilä tunnetaan myös vähähiilihydraattisen ruokavalion ja rasvankäytön puolestapuhujana. Rantala puolestaan sanoo rasvojen demonisoinnin olevan sokeriteollisuuden propagandaa. Sokerin demonisointi puolestaan on lehmäteollisuuden juonia. Videolla Heikkilä esitti omintakeisia näkemyksiään ja muun muassa väitti gluteenin aiheuttavan psykoosia. Sen on valmis uskomaan kuin kuuntelee Heikkilää. Souri näytti nielevän Heikkilän puheet pureximatta kuin hentosudenkorento jauhopukin toukan.
xxx/ellauri137.html on line 108: Rantalan ohikusexitulla vessan seinällä retriitin ohjelmaa on kiitelty vuolaasti. Mukaan mahtui yksi kriittinenkin kommentti. Siihen Rantala vastasi:”Ei kenenkään olekkaan pakko osallistua. Jokainen voi valita kenen taskuun tuikkaa rahansa, omaansa vaiko mun. Se tässä on hyvä puoli :) Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjani Masennuxen biologia. :) ja sen jatko-osan "Biologin masennusta" :(.” Haista, haista haista, seinää vessan... Haista home, Markus Rantala, sanois Pirkko Hiekkala. Ellei suorastaan haista pee.
xxx/ellauri137.html on line 120: ”Onhan se turhauttavaa. Toisaalta huomaan, että elämälläni on jotain merkitystä, kun aiheutan edes kiukkua joissakin ihmisissä. Jää joku jälki.” Markku on siis eettisesti samoilla linjoilla kuin Tiemestarin Noora.
xxx/ellauri137.html on line 146: Leo N. Tolstoi (1828-1910), kirjailija, sosiaalireformisti ja moralisti, tunnetaan tällä haavaa lähinnä romaaneista (tai leffoista) Vainaa i Mir ja Anna Karenina. Lisäxi se kynäili kaikenlaisia pamfletteja ja muutamia lisäromskuja, esim joku Ylösnousemus. Se hurahti jeesusteluun aika pahasti lähestyessään viittäkymmentä, mistä jäljempänä enemmän.
xxx/ellauri137.html on line 148: Se oli aatelisjäbä, orpo aika pienestä. Se oli vähän niinkuin Mikko Helkama, eleli tiluxillaan ja leikkas kuponkeja. Ainiin onhan sizillä vielä se kirja Lapsuus, mulla on se, olen lukenutkin. Se oli aika kiva, ylipäänsä olen Lexan romaaneista kyllä pitänyt.
xxx/ellauri137.html on line 189: Vitun pelle, ällöttävä hienomaistaja. Tollanen nirsoilu ja valikointi on yxinomaan etovaa. Sitoo Baudelairen runot hienoihin nahkaselkäisiin covereihin. Erityisesti kehaisi Callen Balkonki-runoa (1857), kun siinä joka värssy alkaa ja loppuu nokkelasti samalla säkeellä. Calle ei tehnyt päältä tähettä, säästi päätä missä voi.
xxx/ellauri137.html on line 697: Tartuin vaihtelunhaluisena Sujata Masseyn rikosromaaniin (tai dekkariin) nimeltä Rei Shimuran ensimmäinen tapaus. Jonkun Rein olen joskus lukenut, vaikka tämän, en muista. Tämä on, usko tai älä, Rein ensimmäinen tapaus. Viimeinen tapaus käsitellään albumissa 176.
xxx/ellauri137.html on line 812: Sezukolla oli muutakin omaisuutta jenkeissä. Se siitä Shagin sovinistisika teoriasta ettei sillä muka ollut muuta annettavaa kuin kauneus. Siis mitä? Kumpi teoria on sovinistisiempi? Sujata on vitun jenkkipossu. Mutta Sujatalle Luoja viestitti että oli USAan palaamisen aika. 2 vuoden rintaäänellä voi jo hyvin kirjoittaa. Mäkin voisin kirjoittaa romaanin amerikkalaisista. Exotiikkaa.
xxx/ellauri138.html on line 350: Yhdenkään filosofin mieleen ei ole juolahtanut asettaa kysymystä saksalaisen filosofian yhteydestä saksalaiseen todellisuuteen, kysymystä heidän arvostelunsa yhteydestä heidän omaan aineelliseen ympäristöönsä.
xxx/ellauri139.html on line 176: A: Tämä lause on Dostojevskin romaanista Idiootti, sen kolmannesta osasta sivulta 524 (vuoden 2004 painoksessa). Siinä Ippolit Terentjev sanoo näin:
xxx/ellauri139.html on line 230: Jo Dostojevskin varhaisimmissa luonnoksissa ja sunnitelmissa esiintyy "idiootiksi" nimitetty sankari. Tämän kuva kuitenkin selvästi eroaa siitä ruhtinas Myshkinin kuvasta, joka on "meille" tuttu teoksen lopullisesta versiosta. Alkuperäisessä laitoksessa "idiootti" on loukattu olento, ylpeä ja kostonhimoinen, yhtälailla hillitön hyvässä ja pahassa, kykenevä mitä hillittömimpiin temppuihin lahjakkaan, mutta villin ja hillittömän luonteensa mukaisesti. "Vihonviimeinen esimerkki ylpeydestä ja egoismista", "tekee roistomaisia temppuja pahuuttaan ja ajattelee, että niin pitääkin", "Ylpeydestä etsii ulospääsyä ja pelastusta"; "Rajaton ylpeys ja rajaton viha" - sellaisia luonnehdintoja sisältyy romaanin "Idiootti" ensimmäisen laitoksen muistiinpanoihin ja suunnitelmiin. "Romaanin perusajatus: niin paljon voimaa, niin paljon pelkoa oman ajan sukupolvea kohtaan - eikä uskoa mihinkään. Rajatonta idealismia ja rajatonta sensualismia", lukee Dostojevskin muistiinpanoissa, kun hän luonnehtii sankarinsa tragediaa, kuten se näyttäytyy kirjailijalle alun perin. Vasta ensimmäisen laitoksen työstämisen seuraavassa vaihessa Dostojevski keksi toisen "idiootin" kuvan, josta voidaan jo tunnistaa tulevan Myshkinin piirteitä. Tässä vaiheessa ilmestyy sankarille myös muita piirteitä; "outo", "hiljainen", "hiirulainen", "hän alkaa joskus äkkiä lukea kaikille tulevan siunauksellisen olotilan piirteitä". Pannaan merkille "hänen ("idiootin") luonteensa ja suhteensa lapsiin", "hyvin heikko terveys", muiden henkilöiden ihmettely "hänen yksinkertaisuutensa ja nöyryytensä".
xxx/ellauri139.html on line 236: "Jo kauan minua on vaivannut eräs ajatus, kirjoittaa Dostojevski, mutta olen pelännyt tehdä siitä romaania, sillä ajatus on liian vaikea - enkä ole ollut siihen valmistautunut, vaikka ajatus on kovin viehättävä ja minä pidän siitä. Tämä idea on luoda täysin erinomainen apina. En voi kuvitella sen vaikeampaa tehtävää, erityisesti meidän aikanamme... tämä ajatus on vähäinen joissakin taiteellisissa suhteissa, mutta vain muutamissa, mutta sellainen on kuitenkin täysin tarpeellinen. Vain epätoivoinen tilanteeni on pakottanut minut käymään käsiksi tähän sietämättömään ajatukseen. Otin riskin kuin ruletissa: "ehkä" se kynän alla aukeaa!" («Kirjeet», osa. II, s. 61).
xxx/ellauri139.html on line 242: Viimeisissä sanoissa voidaan nähdä romaanin viittaus ja maininta Tshernyshevskin romaaniin: Dostojevski ikäänkuin ilmaisee olevansa samaa mieltä Tshernyshevskin kanssa siitä, että kysymys "Mitä olisi tehtävä?" on peruskysymys sen ajan venäläisessä elämässä, ja haluaa antaa romaanissaan vastauksen tähän kysymykseen
xxx/ellauri139.html on line 246: Tärkeä asema Idiootin myöhempien osien aiheissa oli pitkään "lasten kerholla", joka muodostui ruhtinaan ympärille ja hänen vaikutuksestaan: lasten piti tekijän mielestä saada 'erityisasema' ruhtinaan Nastasja Filippovanan ja Aglajan suhteissa; romaanin lopussa, Nastasja Filippovnan kuoleman jälkeen, ruhtinaan piti "täydellisesti" antautua klubin toimintaan ja lasten kasvatukseen.
xxx/ellauri139.html on line 248: "Jos Don Quijote ja Pickwick hyväntekijöinä ovat lukijan kannalta sympaattisia ja onnistuvat, se johtuu siitä, että he ovat sekopäisiä. Tämän romaanin päähenkilö, ruhtinas, jos ei olekaan seonnut, hänessä on muu sympaattinen piirre, hän on viaton". Viattomien lasten päivänsankari.
xxx/ellauri139.html on line 250: Eräitä Myshkinin kuvaan liittyviä romaanin episodeja luodessaan kirjailija on käyttänyt oman elämänkertansa piirteitä. Myshkinille kuten muutamille muillekin kirjojensa sankareille kirjailija antoi sen vaikean hermosairauden, epilepsian, josta hän itsekin kärsi; Myshkinin tila ennen epileptista kohtausta vastaa sitä, mitä hän oman kertomansa mukaan koki sairauskohtauksen lähestyessä.
xxx/ellauri139.html on line 258: Romaanissa on siis selkeästi kuvattu myös Dostojevskin maailmankatsomuksen heikkoja puolia: hänen omaksumaansa vitun nöyryyttä ja kärsimystä, kielteistä suhtautumista vallankumouksellisiin keinoihin ja taisteluvälineisiin.
xxx/ellauri139.html on line 260: Dostojevski kirjoitti, että erinomaisen inhimillisen persoonallisuuden korkeimpana ihanteena hän pitää Kristusta, "Kristus ruhtinasta"; Dostojevski mainitsee, romaanin ja päähenkilön alkuperäisessä luonnoksissaan: sosiaalissen alistamisen, oikeudettomuuden, omahyväisyyden ja ahneuden maailman, tuhoavien koettelemusten vastapainoksi ruhtinas laittaa romaanissa ei inhoa, ei
xxx/ellauri139.html on line 263: "(Ruhtinaan,— Г. Ф.) tärkein sosiaalinen vakaumus on, että talousoppi yxityisomaisuuden haitallisuudesta on tyhmyys. Ja että kaikki, päin vastoin, perustuu yxityistämiseen. kirjoittaa Dostojevski luonnoksissaan romaania varten («Из архива Ф.М. Достоевского. Идиот. Неизданные материалы», М.— Л. 1931, s. 108). Vallankumoukselliset demokraatit osoittivat että yhteiskunnan pelastaa vain yhteisomistus, ei filantroopit, vaan kansanjoukkojen vallankumouksellinen taistelu. Dostojevskin paska sensijaan kuzuu apinan uudelleenkasvatukseen uskonnollisten ja kristillisten ideaalien hengessä. Hän pyllistää vallankumouksen tielle ja taistelukeinoille. Hän on paha vanha konservipurkki. No sixhä sitä jenkit juuri peukuttavat!
xxx/ellauri139.html on line 267: Ollen solidaarinen "yksinäiselle ajattelijalle" Lebedev esiintyy romaanissa vastaan Gertsenin tieteellisen tiedon apologiaa. Kuten Petsherin, Dostojevski Lebedevin suulla puolustaa uskontoa yhteiskuntaelämän välttämättömänä perustana.
xxx/ellauri139.html on line 275: Myshkinin puheen taantumuksellis-utopististen ilmausten järjestelmä sai jatkokehittelyn Kirjailijan päiväkirjassa ja versoili laveasti romaaneissa Riivaajat ja Karamazovin veljekset.
xxx/ellauri139.html on line 279: "Kansanjoukot, ehdottomasti kaikki, ovat ihastuksissaan! Kerhossa, pikku salongeissa, rautatievaunuissa (minä nimittäin jatkuvasti olen matkoilla ja tänäänkin tulin Tamborasta), kaikkialla ja kaikilta kuulee pelkkää yhtä ja samaa: joko luitte Dostojevskin viimeisimmän romaanin? sehän on aivan ihana, siitä ei pääse irti ennenkuin on viimeisellä sivulla". Koukuttava! Ei voi laskea käsistä!
xxx/ellauri139.html on line 281: Liberaalisen Golos-sanomalehden kriitikko kirjoitti, että päätellen alkupään luvuista romaanin on lupa odottaa olevan kiinnostavamman kuin Rikos ja rangaistus, vaikka se kärsii samoista puutteista - jossain määrin venytetystä ja osittain toistetusta yhdestä ja samasta henkisestä liikkeestä".
xxx/ellauri139.html on line 287: Syvä psykologinen analyysi, joka on tunnusmerkillistä kaikille herra Dostojevskin teoksille ja erityisesti ja erikseen hänen romaanissaan Rikos ja rangaistus, on uudessa romaanissa viety täydellisyyden korkeuteen.
xxx/ellauri139.html on line 292: Vain V.P. Burenin "Pietarin sanomat"-lehdessä piti romaania Dostojevskin "epäonnistuneena" teoksena. Burenin piti romaania "kaunokirjallisena sepitelmänä, joka muodostui useista tyhmistä henkilöistä ja tapahtumista, joissa ei oltu kiinnitetty mitään huomiota niiden taiteelliseen tarkoitukseen". Burenin moitti kirjan tapahtumien ja näkymien luonnottomuutta ja satumaisuutta.
xxx/ellauri139.html on line 300: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
xxx/ellauri139.html on line 307: Mutta kuinka paljon voimaa, kuinka paljon ihania kohtia! Kuinka hyvä onkaan Idiootti! Niin ja kaikki henkilöt piirtyvät selkeinä, kirjavina - sähkövalolla valaistuina, jolloin kaikkein tutuinkin henkilö, tavallisen värinen, saa yliluonnollisen hohteen, ja heitä tekee mieli tarkastella ikäänkuin uudelleen... Romaanissa on valaistus kuin "Pompeijin viimeisessä päivässä"; ja hyvä, ja kiinnostava (äärimmäisyyteen saakka kiinnostava, viihdyttävä) - ja outo!"
xxx/ellauri139.html on line 311: "Mutta eipä mitään! Romaanissa on paljon kirjoitettu lyhyesti, paljon pitkäpiimäisesti ja epäonnistuneesti, mutta jotakin on onnistunutkin. En seiso romaanin, vaan ajatuksieni takana."
xxx/ellauri139.html on line 377: Rough ashes sat he for his soul’s reprieve, Valvomaan koko yön ja vähän lisää kuolemaan.
xxx/ellauri139.html on line 400: As she had heard old dames full many times declare. Siitä vanhat eukkoset ei väsy kertomaan.
xxx/ellauri139.html on line 582: Rose, like a mission’d spirit, unaware: Matkallansa ylös unta kiskomaan,
xxx/ellauri139.html on line 822: Päävika näyttäs olevan toi nihilismi eli uskonnottomuus kimaramaisesti yhtyneenä jenkkiläiseen "sää pystyt vaikka mahdottomaan" charity-supermiesajatuxeen. Terveet on tyhmiä kun ne ei tiedä sitä, köyhä vinttikerran väki tyhmiä kun ne aina valittavat ("iänikuinen virsi"). "Olen kieltänyt Matrjonaa korjaamasta sitä pois. Minua on aina toteltu." Väärä kombinaatio! Missä luotto, missä positiivisuus? On oltava Korean, cool and Christian. Surikov on syypää omaan köyhyyteensä.
xxx/ellauri139.html on line 920: Visiter la pierre isolée ; Kazomaan eristettyä kiveä;
xxx/ellauri139.html on line 1055: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
xxx/ellauri139.html on line 1220: Karmela Belinkillä oli tapana ottaa ettonet aamuisen kirjoitustyön ja lounaan päälle. Nyt hän oli täpinöissään Mr. Dostojevskin esikoisesta, jonka Martti Anhava on 2008 kökösti kuosittanut nykysuomexi. Kuunnelkaa! Ja hän luki mielestään liikuttavimpia kohtia värisyttäen hermoherkkää ääntänsä. Vissarion Belinski oli suunnannäyttäjä. Muut venäläiset kynäilijät nauroivat ja pilkkasivat syylänenäistä Dostojevskia. Etukäteiskehut oli kihahtaneet Fedjan päähän ja se loukkaantui pahasti. Sotilasinsinöörikoulussa Fjodor luki lisää Pushkinia, Schilleriä ja Scottia sekä Homerosta, Shakespearea, Racinea, Hoffmania, Balzacia, Hugoa, ja Gogolin uusimmat. Hän venäjänsi omasta mielestään verrattomasti Balzacin Eugenie Grandetin. Köyhää väkeä on siitä kopio. Ällö kirjeromaani. "Mamma"?! Mitä vittua, бабочка tarkoittaa perhosta (tai russua)?! Sano rusetti, tytöt sua rannalla kusetti. Mummin ikkunalla kukkii pelargonia. Hoholin ukrainalaistarinoita muistuttavia jutelmia. Laji näytti jo 1840 aikansa eläneeltä. Devushkin oli keski-ikäinen namusetä ja "Mamma" jotenkin mainevammainen nuorehko nainen. Varvarasta oli kiva vittuilla neitokorennolle vapauduttuaan viimein tämän holhouxesta. Nöyryytyxen psykologiaa ja sadomasokismia. Epämääräisenä vellovaa jahkailua ja merkityxettömiä käänteitä. Aito Dostojevskilaisia sentimenttejä. Sekavuuden suota kuten Ukrainassa kelirikkoaikana. Paska haisee Nevan rannalla.
xxx/ellauri139.html on line 1227: Romaani on suomeksi tunnettu nimellä ”Köyhää väkeä”, eikä Anhavakaan ole sitä kuosittanut. Vanhahtava ”väki” tuntuu silti viittaavan liikaa kollektiiviseen ja sivuuttavan sen, että Dostojevski kertoo yksilöistä. Alkuteoksen nimen ”Bednye ljudi” voisi suomentaa myös ”köyhiä apinoita”, sillä Dostojevski puhuu aineellisen lisäksi henkisestä köyhyydestä.
xxx/ellauri139.html on line 1229: Enemmän kuin katujen kieli romaanissa kaikuu viihderomaanien klangi. Hempeilevien ja korrektien ilmausten takaa kuultaa taloudellinen ja psyykkinen hätä, joka dostojevskilaisesti kiihtyy usein suggestiiviseksi, paljastavaksi ryöpyksi tajunnan peräkammarista, jossa haisee kiihko, kaikuu kärsimys ja jonka ovenkarmeissa riippuu tarkoituksettomuus. Devuškin joutuu nöyryytetyksi työpaikallaan, koska hänen vaatteensa ovat kehnot. Devuškin ja Dobroselova kärsivät, mutta tuska on Köyhässä väessä maallista, olosuhteista johtuvaa, eikä ylly Dostojevskin myöhemmän tuotannon metafyysiseen riutumukseen.
xxx/ellauri139.html on line 1233: Romaanin loppu on psykologisesti mielenkiintoinen. Dobroselova juoksuttaa Devuškinia kapioiden ostossa ja kerjää loppuun asti myötäkuntoa. Perinteisessä tulkinnassa Dobroselovan toiminta on nähty dostojevskilaisen motiivin kautta: hyvän maksaminen pahalla, kun hän ei ole voinut vastata Devuškinin tunteisiin, on se aiheuttanut syyllisyyttä, jonka hän nyt maksaa takaisin nöyryyttämällä miestä.
xxx/ellauri139.html on line 1241: ”Taasko yksi Gogol”, puhisi Belinski. Romaani sai ristiriitaisen vastaanoton. Belinski ylisti, mutta useimmat muut kriitikot haukkuivat. Myöhemmin Belinski käänsi takkinsa ja alkoi hänkin väheksyä Dostojevskia. Tuli järkiinsä.
xxx/ellauri148.html on line 143: Minä pelkäsin joka kerta kun katselin miten hän työskenteli korkealla mukulakivikatujen yläpuolella. Seistessään korkeuksissa Moshe Blecher näytti mieheltä jolla on yliluonnolliset voimat, joka on tottunut ihmeisiin ja jota tavalliset lait eivät koske. Hän saattoi äkkiä pysähtyä ja kohottaa päänsä kuin odottaisi että minä hetkenä hyvänsä ilmaantuu enkeli tai serafi tuomaan pelastuksen viestiä. Moshe Blecher asui kellariasunnossa, mutta se oli soma Ja siisti. Öljylampussa oli aina tuli. Vuoteet oli sijattu. Missään ei virunut riepuje niin kuin muissa kellariasunnoissa Seinän vierellä oli kirjakaappi.
xxx/ellauri148.html on line 550: Pitkän puhumisen ja vaatimisen jälkeen juutalaiset alkoivat laulaa "Tule, rakastettuni" Se oli puolittain laulua, puolittain valitusta. Siihen iltaan asti olin usein haaveillut kädellisten vapahtamisesta, mutta silloin minä tajusin selvästi ettei minun kannattanut vaivautua, apinakööri ei ansainnut vapahtamista. Vapahdus niille olisi todellisuudessa rikos. Homoapina oli villipeto joka surmasi, raateli ja rääkkäsi sekä toisia lajeja että omaansa eikä edes nälkäänsä vaan huvin vuoxi. Toisten tuska oli sen ilo, toisten nöyryytys sen kunnia. Toorassa kerrotaan miten Jumala katui termiittiapinan luomista. Voi helevetti mikä moka tuli tehtyä. Aadamin poika murhasi veljensä. Kymmenen sukupolvea myöhemmin Jumala nostatti vedenpaisumuksen koska maailmasta oli tullut syntinen. Eikä sekään tehonnut. Ei ole toista kirjaa (klikkiuutisia lukuunottamatta) joka kertoisi yhtä paljaasti ja selkeästi totuuden apinoista kain Raamattu. Hyvinäkin pidetyt apinat kuten ukki-Taavetti ja sen poika Shlomo olivat pahoja. Eilispäivän marttyyreistä tulee tämän päivän sortajia. Lajina termiittiapina ansaizee kaiken sen ruoskinnan minkä saakin. Ei ole pelkkä sattuma etta apinat pystyttävät suurimman osan muistomerkeistään murhamiehille - isänmaallisille eli konservatiivimurhaajille tai vallankumouksellisille eli radikaalimurhaajille. Venäjälla on Bogdan Chmielnickinkin muistomerkki. Tämän maailman suht viattomat marttyyrit ovat eläimet, ennen kaikkea kasvissyöjät, mutta mixei leijonatkin. Siilit ovat myös kivoja.
xxx/ellauri149.html on line 97: Saarista puukotettiin 5. maaliskuuta 2014 Espoossa sijaitsevan Aalto-yliopiston Dipoli-rakennuksen edustalla. Poliisi otti murhan yrityksestä epäiltynä kiinni 21-vuotiaan miehen. Puukottajaa ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen, sillä mielentilatutkimuksen mukaan E. Saarinen oli syyntakeeton, ja hänet määrättiin tahdosta riippumattomaan hoitoon oikeuspsykiatriseen sairaalaan.
xxx/ellauri149.html on line 266: Nämä noin kaksi sanaa jäivät kaikumaan mieleeni. Olen vuosikymmeniä saanut olla kantamassa tuoleja Pafoksella, Venetsiassa sekä Aulangolla ja kautta partani, nähnyt iskän yhä ontommaxi käyvästä pulinasta miten tärkeää olisi ollut varata aikaa ja irtautua arkiryskeestä saadakseen perspektiiviä omaan ajatteluun.
xxx/ellauri149.html on line 292: Hänet tunnettiin nimellä reb Moishe ba-ba-ba. Että miksi ba-ba-ba? Koska hän puhui sillä tavalla: "Ba-ba-ba, Kaikkivaltias laissez-faire auttaa kyllä, ba-ba-ba, Messias tulee ja maailma pelastuu. Ba-ba-ba, on hyvä olla keskustalainen. Voiko suurempaa iloa ollakaan kuin olla keskustalainen? Minä luovun kaikista teattereista, rikkauksista, kaikista herkuista yhtä Pafos-seminaaria vastaan, yhtä psalmien lukua, yhtä Asher Yotzaria vastaan! Jos joku tarjoaisi minulle kaikkea maailman kultaa, kaikki palatsit ja linnakkeet ja sotilaat ja kasakat sillä ehdolla että jätän yhden siunauksen lukematta, nauraisin hänelle päin naamaa. Nehän ovat turhuutta ja pikkujuttuja, eivät tyhjän munankuoren arvoisia. Mutta kun luen rukouksen Joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen", tunnen uuden voiman luissani ja ytimissäni. Ajattelehan nyt: Siunattu olet Sinä. Herra meidän Jumalamme Jorma Ollila, maailmankaikkeuden valtias joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen. Ihan kaiken! Taivaan ja maan, minut, sinut, jopa - anteeksi vain tämä rinnastus - koiran kadulle. Kaikki on Hänen luomaansa, paizi viranomaistehtävät suuren Luojan Esko Ahon, ja meille Hän antoi kyvyn ylistää Häntä. Eikös siinä ole maallista iloa kyllin?
xxx/ellauri149.html on line 335: Ize asiassa ne on nimenomaan fiilixiä, sisällöstä ei ole tarkkaa väliä. Pesän feromoneja. Kun kuningatar poistuu pesästä on kaikki menetetty, ja porukat on ensin vihaisia kuin ampiaiset, sitten tarmottomia ja exyneitä. Pörisevät sinne tänne kunnes halla tainnuttaa. Käpristyvät kuorixi ja putoilevat maahan. Madot ne siitä varmaan keväämmällä korjaavat.
xxx/ellauri149.html on line 354: Kun Pezkun lankeemus tuli ilmi, Kirsi rankaisi siitä pakottamalla Pezkun kazomaan filmiä Jesus Christ Superstar joka ilta uudestaan, roiskimalla itkien. Mekin saatiin olla kerran mukana. Mikäs olikaan tän filmin spoileri? Ai se oli tää:
xxx/ellauri154.html on line 117: Saavuttuaan Jerusalemiin Maria lähti muiden mukana Pyhän Haudan kirkkoon yöpalvelukseen. Hän oli laivassa "tutustunut" (raamatullisessa mielessä) kymmeneen nuoreen mieheen ja meni kirkkoonkin vain saadakseen katsella heitä. Mutta kun hän saapui kirkon ovelle, näkymätön voima esti häntä pääsemästä sisään vaikka hän kuinka yritti. Muut kulkivat ovesta vapaasti, mutta Maria joutui jäämään oven suulle. Silloin hänelle alkoi vähitellen valjeta, että hänen siveetön elämänsä esti häntä lähestymästä pyhää ristinpuuta. Hän purskahti itkuun ja lyöden rinzikoihinsa kääntyi kirkon eteisaulassa olevan Jumalanäidin ikonin puoleen: “Pyhä Neitsyt Valtiatar, joka au-äitinä olet synnyttänyt Herramme Jeesuksen Kristuksen, tiedän, etten monien syntieni tähden ole arvollinen katsomaan Sinun pyhää ikoniasi. Mutta koska Sinusta syntynyt Jumala tuli maailmaan kutsumaan syntisiä katumukseen, auta minua ja päästä minut kirkkoon kumartamaan Hänen pyhää ristiään. Lupaan sinulle, että heti kun olen nähnyt sen, luovun maailmasta ja kaikista sen nautinnoista ja alan kulkea pelastuksen tietä, jonka Sinä minulle osoitat.”
xxx/ellauri154.html on line 160: Wallsin nilkkiura alkoi Luken ekokatastrofista. Wallsin kaudella valtio vähensi Luken rahoitusta. Johtajan tavaramerkiksi muodostuivat tilavähennykset ja yt-neuvottelut, joissa ei kuitenkaan onnistuttu irtisanomaan tutkijoita.
xxx/ellauri154.html on line 162: Haastateltujen mielestä 4 400 työntekijän yliopistoa vaivaakin ennen kaikkea johtamisongelma. Se henkilöityy heistä nimenomaan rehtori Mari Wallsiin.
xxx/ellauri157.html on line 341: Scholem oli, kuten läheinen ystävänsä Walter Benjamin, suuri Franz Kafkan kirjallisuuden ystävä. Geshom on kuvissa aika muikean ja saxalaisen näköinen, paizi nenä sillä on hirmu porkkana. Scholem on vaikuttanut muun muassa Harold Bloomin luomaan runouden teoriaan. Myös kuuluisa argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges on viitannut Scholemiin runoissaan.
xxx/ellauri165.html on line 541: Franciscus osallistui vuonna 1202 sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan, mutta joutui vuodeksi sotavankeuteen. Vankeudesta ja sairastumisesta toivuttuaan Francesco oli valmis lähtemään jälleen sotaretkelle, tällä kertaa Apuliaan. Matka keskeytyi kuitenkin Spoletossa kun hän koki saaneensa Jumalalta sisäisen kutsun ja kääntyi takaisin. Franciscus koki seuraavan kääntymyksen 20-senä ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Roomaan. Hän kohtasi inhottuun lepraan (spitaaliin) sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä. Franciscus sai sitten extra okakruunupäältä kutsun korjata sen kirkkoa. Hän ryhtyi kunnostamaan Assisin lähellä sijaitsevaa raunioitunutta Porziuncolan kappelia ja käytti siihen kysymättä isänsä rahoja.
xxx/ellauri167.html on line 352:
Katsot Salattuja elämiä. En helkutissa kazo, enkä ole koskaan kazonutkaan. Mun salkkarien tuntemus on yxinomaan peräisin Seppo ja Ismo soundboardista. Jotain vitun laahusta. "Pizzat kaikille", yms. Inhoon pizzoja.
xxx/ellauri167.html on line 666: Alussa kaikki oli kaaosta, mutta Eris huomasi, että syntyneitä asioita järjestämällä hän pystyi luomaan uusia, kauniita asioita. Hän huomasi, että kaaos oli sekä järjestynyttä että järjestymätöntä, ja niinpä hän opetti järjestyksen ja epäjärjestyksen leikkimään keskenään kuurupiiloa.
xxx/ellauri168.html on line 178: julkaistussa artikkelissaan "Man of the Year Million" tulevaisuuden ihmisiä, jotka ovat kehittyneet harmaaihoisiksi, pienikokoisiksi ja suuripäisiksi. Romaanissaan The First Men in the Moon (1901) Wells kuvaa Kuun harmaaihoisia ja isopäisiä
xxx/ellauri168.html on line 182: X-Filesin innovaatio oli että naisosan esittäjä oli mikimpi kuin sen hessumainen aisapari. Sekin oli aika pelottavaa. Ehkä ensimmäinen tarkka kuvaus "harmaista" on ruotsalaisen Gustav Sandgrenin vuonna 1933 nimimerkillä Gabriel Linde julkaisemassa nuorille suunnatussa tieteisromaanissa Tuntematon vaara (ruotsinkielinen alkuteos Den okända faran): "Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko.
xxx/ellauri168.html on line 184: Ihmeellisimmät olivat sentään silmät – suuret, tummat, loistavat, teräväkatseiset. Ihme kyllä heillä oli yllään pehmeästä harmaasta kankaasta tehdyt vaatteet (mixeine ole nakuja? Onko niillä muka kikkeli ja pillu?) ja heidän jäsenensä näyttivät samanlaisilta kuin ihmisten (no sitten kai on)." Romaanissa on myös kuvia näistä avaruusolennoista. Maahanmuuttajista harmaita on 43 prosenttia Yhdysvalloissa, 90 prosenttia Kanadassa, 67 prosenttia Brasiliassa, 20 prosenttia Manner-Euroopassa ja 12 prosenttia Isossa-Britanniassa.
xxx/ellauri168.html on line 360: 1950- 1960- ja 1970-luvuilla, ainakin 90% Illuminaatin traumaan perustuvan mielenhallinnan orjista joutui katsomaan Disneyn Fantasia-elokuvan. Lapsiuhrin silmät teipataan auki ja hän joutuu katsoon Disneyn Fantasiaa yhä uudelleen ja uudelleen. Siitä jää pysyviä traumoja.
xxx/ellauri169.html on line 147: Ohjelmoinnillisena keinona, Mikkihiiri toimi hyvin sillä se hyödyntää alitajuista hiirten pelkoa jota naisilla on. His staff grew to 200, mostly men. In fact, the women who came to work for Disney were often relegated to the ink and paint department. Mikin imago voi auttaa luomaan viha/rakkaus-suhteen joka on niin arvokas traumatisoinnin & mielenhallinnan orjien ohjelmoinnin aikana. Jotkut lähteet sanovat että Waltin rakkaus eläimiin on peräisin niiltä ajoilta jolloin hänen perheellään oli maatila lähellä Marcelinea, Missourissa. Walt aloitti koulunkäynnin Marcelinessa, mutta hän jatkoi sitä 8-vuotiaana Benton Schoolissa, Kansas Cityssä, Missourissa. Waltin isällä oli vakava peliriippuvuus ja hän siirsi pelaamisen hengen Waltiin. Walt ei koskaan valmistunut lukiosta. Hänellä oli luontainen rakkaus taiteita kohtaan, vaikkakin (vastoin hänen julkista kuvaansa) hän ei koskaan tullut siinä lahjakkaaksi. Walt liittyi armeijaan Ensimmäisessä maailmansodassa ambulanssin kuljettajana valehtelemalla ikänsä. Sodan aikana, hän kuljetti myös korkea-arvoisia ihmisiä.
xxx/ellauri169.html on line 153: Itse asiassa, sarjakuva-artisti (animaattori) joka teki Walt Disneystä kuuluisan oli Ub Iwerks. Toinen tuntematon suuri artisti oli Floyd Gottfredson. Floyd Gottfredson piirsi kaikki Mikkihiiri-sarjakuvat vuodesta 1932 vuoteen 1975, mikä on yli 45 vuotta. Floyd Gottfredson oli mormoni joka syntyi rautatieasemalla vuonna 1905, ja kasvoi pienessä mormoni-kaupungissa, Siggurdissa, 180 mailia Salt Lake Citystä etelään. Vuosien aikana Walt Disneyn tuotteissa ei koskaan mainittu Floydin nimeä. Fanit johdettiin uskomaan että Walt piirsi Mikkihiiri-sarjakuvat itse.
xxx/ellauri169.html on line 180: Walt oli usein Mikkihiiren äänen takana (vaikka hän ei ollut artisti). Hänen äitinsä suhtautui kylmästi sitä työtä kohtaan jota Walt teki. Vuoden 1940 tienoilla, pitkän suostuttelun jälkeen, hän lopulta sai tämän katsomaan Mikkihiiri-elokuvan. Hänen äitinsä (muutaman vuoden päästä Walt sai selville että tämä ei ollut hänen biologinen äitinsä) kertoi Waltille että hän ei pitänyt Mikkihiiren äänestä; Walt kertoi että se oli hänen oma äänensä, johon "äiti" vastasi että Waltilla oli hirvittävä ääni. Tämä "kylmä suihku" jonka "äiti" heitti Mikkihiiren kasvoille auttoi vakuuttamaan Waltin siitä että oli aika lopettaa Mikkihiiri-piirroselokuvat. Hyvin vähän tuli ulos Disneyltä tämän jälkeen, ja seuraavassa täyspitkässä Mikkihiiri-elokuvassa, Fantasia, Mikkihiiri oli suurimmaksi osaksi hiljaa. Idea elokuvaan Sorcerer's Apprentice tuli Waltin omasta päästä. Waltin näkemää unta käytettiin tässä elokuvassa Mickey Mouse in the Sorcerer's Apprentice. Siinä oli kyse "täydellisestä maan ja sen elementtien hallinnasta". Disneyland ja Disney World toteuttivat osittain tämän unen Mikki Hiiren kaikkivaltiudesta.
xxx/ellauri169.html on line 231: Valheet vahingoittavat yhteiskuntaa vakavasti, koska totuus ja rehellisyys ovat välttämättömiä kommunikaatiolle ja tuottavuudelle. Eräs ongelma valehtelemisessa on että yksi valhe vaatii taakseen uuden valheen ja tämä taas uuden valheen. On vaikea pitää valheet yksittäisinä. Pian valehtelijasta tulee omien valheidensa uhri, hän joutuu ansaan epäluottamuksen verkkoon joka vaatii paljon energiaa ja läheistukea suojelemaan hänen valheellista julkisivuaan. Tämä on surullinen nurkka johon mytomaanit ovat maalanneet itsensä.
xxx/ellauri169.html on line 462: Juu niinse nimenomaan on, henk.koht.izekkyys ja tiimi-izekkyys ja tieteellinen puolueettomuus ovat ihan lähtökohtaisesti vihollisia. Vitun autisteja on tollaset tiedepellet. Rokotevastaiset nimenomaan pelkäävät että niiden rokotetuista lapsista tulee autisteja. Ne ei tule piiriin eikä ota kädestä muita saman tiimin lapsia.
xxx/ellauri170.html on line 318: Ja kun tunteet nyt oli päästetty taas ehdottomaan valtaan, väsäsi nojatuoliepidemiologinakin äkkipätevöitynyt Ukkola oikein kunnon pelkopornokolumnin, jonka arvokkaasti ikääntynyt otsikko kuuluu "Tätä vauhtia kymmenettuhannet suomalaiset kuolevat koronaan – miksi Suomi ei yritä estää sitä?" Zombiapokalypsilla säikyttelyn ohella Ukkola, joka varmastikin oli nukkunut edeltävällä viikolla, laskeskeli, että ruumiita olisi Suomessa tulossa jopa 70 000, ja tuskaili, että hallinto mieluummin yritti valmistella asioita kunnolla (valmiuslaki astui voimaan viiden päivän sisällä) kuin riehua päättömänä kanana pitkin erikoismensalaisten somevääntöjä. "Viranomaiset näyttävät ainakin ulospäin torjuvan epidemian sijasta pelkoa ja paniikkia", Ukkola moittii, vaikka voisi sitä luulla, että paniikki jossain määrin haittaisi hallinnon toimintaa ja epidemian torjuntaa sekin. "Hysteriaan ei ole syytä, he [viranomaiset] toistelevat papukaijan tavoin", täysin ei-hysteerinen kolumnisti jatkaa. (Meillä ei ole tässä tilaa mennä tarkemmin siihen, miksi on viehättävää, että itsensä yhä epävireisempään papukaijointiin erikoistunut kolumnisti löytääkin näin sattuvat ja kuluneet sananparret kaikkien muiden kohdalla.) Spoilerivaroitus: kolmen kuukauden sisällä noin kolme ja puoli sataa ihmistä oli kuollut koronavirukseen Suomessa, mikä on melkein 70 000 vähemmän kuin se, mistä Ukkola varoitti. Kiitoksia tai tunnustusta viranomaisille ja poliitikoille siitä hyvästä, että nämä eivät tapattaneet kymmeniä tuhansia suomalaisia vaaralliseen tartuntatautiin, ei ole Ukkolalta virallisemmin kuulunut. Ei kuulu tyyliin.
xxx/ellauri170.html on line 346: Ukkolan kolumnit perustuvat tyypillisesti johonkin lausumattomaan ja akselilla vahingossa–puolivahingossa väärin-, pieleen- tai päin helvettiä ymmärrettyyn perusasiaan. Esimerkkinä alkeistason virheoletuksesta, jolla on tapana toistua Ukkolan teksteissä, mainittakoon esim. ajatus siitä, että feministit ovat jotenkin tekopyhiä siksi (ja juuri siksi), että kritisoivat jotain typeryyksiä tai antifeministisiä näkemyksiä syytävää henkilöä, joka on NAINEN. Tätä monimutkaisempaan prosessointiin Ukkola ei yleensä aivojaan kiihdytä.
xxx/ellauri170.html on line 817: "Ja minä annan teille väliaikaisen kasteen mysteerin ja tavan, jolla he ovat pyrkineet alueilleen, ja ilmoitan teille heidän salakirjoituksensa ja ne hylkeet. "Ja minä annan teille oikeiston, alueemme ja sen salakirjoitusten ja hylkeiden kasteen ja tavan, jolla teidät on kutsuttava kuromaan tänne. "Ja annan teille valon ja suuren mysteerin. kutsumus päästä toiseen. "Annan teille kaikki mysteerit ja tontut, jotta teitä voidaan kutsua täyteyden lapsiksi, jotka on täydellistetty kaikissa tontuissa ja kaikissa mysteerissä." Siunattuja olette kaikkien ihmisten ulkopuolella maan päällä, sillä te Valon lapset tulette aikanaan allenne."
xxx/ellauri173.html on line 41: Ne rabotajet, huusi kiukkuinen venakko eilen MIUI-merkkiseen matkapuhelimeen ykkösen pysäkillä Vallilassa ennenkuin mies löi sille luurin korvaan. My rabotajem bez posrednikov, avaimet käteen vetoa ilman välikäsiä. Huismannin mainostama Isle-Adamin luddiittimainen scifi-romaani on tämän paasauxen avainaiheena.
xxx/ellauri173.html on line 213: Tämän jälkeen Peregrinos vaikuttaa muuttuneen kyynisexi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään antaen sen kaupunkinsa asukkaille. Tämän vuoksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen. Peregrinos jatkoi kiertelyään ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla, minkä vuoksi hänet erotettiin yhteisöstä. Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”. Tämän jälkeen hän siirtyi Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia valtaapitäviä, keisari Antoninus Pius mukaan lukien. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli hänen merkittävin oppilaansa tässä vaiheessa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.
xxx/ellauri173.html on line 338: Tätä vartaloa valaisevat kaksi ylpeää silmää, joissa on mustat valot, jotka yleensä katsovat ripsien läpi. Tämän savannilta tuoksuvan ihmiskukan rinnasta tulee lämmin hajuvesi, joka polttaa, päihtyy ja ilahduttaa. Neiti Alician äänen sointi kun hän puhuu, on niin läpitunkeva, hänen laulujensa sävelissä on niin eloisia, syviä taivutuksia, että joko hän lausuu traagisen kohdan tai jonkin jalon säkeen, tai hän laulaa jotain upeaa ariosoa, huomaan aina minä vapisen itsestäni huolimatta ihailusta, joka, kuten näette, on tuntematonta.
xxx/ellauri173.html on line 340: Piuu piuu piuu Doyongg yongg yongg! kuuluu Tuomaan housuista. En garde pour les boutons! Hissez votre culotte!
xxx/ellauri173.html on line 396: – Rakas ja hienovarainen uskottuni, tajusin liian myöhään, että tällä sfinksillä ei todellakaan ollut arvoitusta: olen rangaistava unelmoija. "Mutta", sanoi Edison, "miten olet edelleen rakastunut häneen, kun olet analysoinut häntä niin paljon? - Vai niin! koska herääminen ei aina johda unen unohtamiseen, ja ihminen on ketjutettu omaan mielikuvitukseensa! vastasi lordi Ewald katkerasti. Tässä on mitä tapahtui.
xxx/ellauri173.html on line 626: Joka kääntäen omaan puoleensa leuan hankaluuden,
xxx/ellauri173.html on line 743: - Hyvä taivas! sanoi lordi Ewald. Enkö kertonut, että hän on virtuoosi? Ja eikö virtuoosi ole neron ja itse taiteen suora ja kuolevainen vihollinen? Taiteella ei ole sen kummempaa suhdetta virtuoosiin kuin neroilla lahjakkuuksiin; ero niiden välillä on todellisuudessa mittaamaton. Esim Aku Aatamisaari on täysin lahjaton nolla mutta nero. Mikä apinan pepunhaju! Mutta ennen kaikkea Alicia on keskinkertainen, siitä puuttuu jopa se paskiainen taju, joka saa neron uskomaan, että musiikki on kaunista! Jos ihailu saa minut esim sulkemaan silmäni ja sanomaan itselleni "Kaunista", hän sanoo "että hän ei todellakaan ymmärrä, kuinka herrasmies voi tolleen unohtaa arvokkutensa!..." Näettekö: tää on yksinkertaisesti älyllistä riisitautia.
xxx/ellauri173.html on line 910: No tostahan on ollut jo puhetta, että moni tyhmä apina luulee koppiaisen sisässä asuvan jonkun pienen impin joka vetää naruista, ja joka pyrähtää pois kun apina särkee koppiaisen. Romaamisten kielten puhujien mielestä tää imp on samalla se superego, joka valvoo apinan toimia, eli omatunto on sama asia kuin tietoisuus. Tän perusteella ymmärtää mix nimenomaan uskontopellet ovat erityisen tohkeissaan "hard question of consciousness"ista. Jos ei ole sielua, kaikki saavat ihan rauhassa olla tuhmia, sillä omatunto menee siinä pesuveden mukana.
xxx/ellauri173.html on line 927: ― Riittää, kun huomaa tarkata katsetta, jolla moderni nainen kääntyy ympärilleen, katsoo ohikulkijattaren pukua, niin on siitä ikuisesti vakuuttunut. ”Koska hänessä, intohimoisesta näkökulmasta katsottuna, turhuuksien turhuus hallitsee tai tikistää parempia motiiveja ja koska rakastus on (kaikista vastalauseista huolimatta) hänelle lähes aina vain toissijaista. Olla vain suositeltavampi, se on kaikki mitä hän haluaa. Tämä on tämän sfinksin ainut sana. Valize minut, arvaa tai syön sinut. Tästä syystä jokainen meidän sivistynyt kaunottaremme, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, aina jossain määrin halveksii häntä, joka rakastaa hiäntä, koska jälkimmäinen on jo yksin syyllinen siihen korvaamattomaan rikokseen, ettei hän enää vertaa hiäntä muihin. Nuuskii vaan muita hameenalusia. Kun taas Don Juan ja Casanova, Byron, Goethe, Bellow, Roth - no riittäköön tästä aiheesta. You get the point.
xxx/ellauri173.html on line 929: ― Pohjimmiltaan moderni rakkaus, jos se ei ole vain (kuten koko nykyinen fysiologia väittää) pelkkä limakalvokysymys, on fysiikan näkökulmasta kysymys magneetin ja sähkön välisestä tasapainosta. Siksi Tietoisuus, vaikka se ei ole täysin vieras tälle ilmiölle, on ehkä välttämätön vain toiselle kahdesta navasta (eli miekkosille) - aksiooma, jota tuhat tosiasiaa, erityisesti izesuggestio, osoittaa joka päivä. Joten riittää että sulla on se. "Mutta minä lopetan", Edison korjasi itseään nauraen. Se, mitä sanon, näyttää hävyttömältä monille eläville naisille. Onneksi olemme yksin. Turpaan voisi tulla muuten. "Kuinka surullinen olenkaan naisesta, sillä huomaan, että puhutte naisesta erittäin ankarasti", solisi lordi Ewald.
xxx/ellauri174.html on line 148: Mutta lortilla on vielä 1 kymysys: "Se mikä minusta näyttää vielä arvoituksellisemmalta kuin tämä verraton olento, on motiivi, joka sai sinut luomaan sen. Haluaisin ennen kaikkea tietää, kuinka tämä uskomaton käsitys inspiroitui sinuun."
xxx/ellauri174.html on line 165: Tällä kertaa Anderson tietysti kieltäytyi ja oli juuri jättämässä lomaansa näiden herrasmiesten ystävällisestä vaatimuksesta huolimatta, kun mieleenpainuva mieletön muisto hänen pienestä piknikstään rouvan kanssa aamulla, ympäröivän jännityksen liioiteltuna, palasi häneen. "Mutta muuten, tähän mennessä rouva Anderson on täytynyt jo nukkua Oli ehkä parempi palata kotiin vähän myöhemmin?" Katsotaan? Kysymys oli tunnin tai kahden tappamisesta! Mitä tulee neiti Evelynin urhoolliseen seuraan, se oli hänen ystäviensä asia, ei hänen. Hän ei edes tiennyt, miksi tämä tyttö ei miellyttänyt häntä tarpeeksi fyysisesti. Tai no ehkä vähän.
xxx/ellauri174.html on line 190: Tämä tapa hämmästytti loistavaa valmistajaa. Hän ei enää tiennyt missä oli. Ajatus siitä, ettei hän ollut ollut "herrasmies", sai hänet punastumaan. Hänestä tuli levoton, koska hän pelkäsi, että hän oli vahingoittanut positiivisesti armollista emäntäänsä. Arvioi tämän piirteen perusteella hänen mielentilansa. Hän jäi seisomaan päättämättömänä päänsä raskaana.
xxx/ellauri174.html on line 219: Neiti Evelyn edusti minulle alkeellisimman yhtälön x:ää, koska tiesin siinä kaksi termiä: Anderson ja hänen kuolemansa. Useat hänen tyylikkäät ystävänsä olivat vakuuttaneet minulle (kunniansa vuoksi!), että tämä olento oli todellakin kaunein ja rakkain lapsi, jota he olivat koskaan salaa himoineet taivaan alla. Valitettavasti (katso kuinka voin!) en tunnistanut niistä kuvauxista mitään nimenomaista piirrettä, edes epäilyttävässä muodossa, jota he kiirehtivät vannomaan minulle siellä niin myönteisesti.
xxx/ellauri174.html on line 260: Nämä pahoinpitelyolennot, Ihmiselle, nämä pahojen halujen herättäjät, nämä turhien ilojen alullepanijat, voivat lipsua huomaamatta ja jopa jättäen miellyttävän muiston tuhansien huolettomien matkustajien käsivarsien väliin, joiden mielijohteesta on kysymys. ovat kauheita vain niille, jotka viipyvät siellä, yksinomaan, kunnes supistuu hänen sydämessään alhainen tarve heidän syleilystään.
xxx/ellauri174.html on line 403: Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990. Maarit Kaimiolla oli 70-luvulla erittäinkin epäpukeva ozatukka ja se oli varsin persjalkanen. Se ei ollut mikään Kloe kyllä konsanaan. Mut ei ollut liioin Jomi Kaimio kummonenkaan Dafnis. Tästä on tehty huisin paljon johdannaista pehmopornoa, mm. Virginie et Paul ja Sininen laguuni.
xxx/ellauri174.html on line 408: Romaani sijoittuu Lesboksen saarelle, Mytilenen läheiselle maaseudulle, 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Esipuheessa kirjailija kertoo olleensa metsästämässä saarella ja nähneensä nymfien lehdossa rakkauskertomusaiheisen maalauksen. Hänessä heräsi kiinnostus kirjoittaa maalauksen tapahtumat sanoiksi. Tämän vuoksi hän sanoo kirjoittaneensa romaaninsa.
xxx/ellauri174.html on line 468: Sähköinsinööri jatkaa paasausta kuin saarnaaja. Turhuuxien turhuutta, kaikki on vaan saman toistoa. Klicheitä, Klicheitä. No se on nimenomaan juuri totta, auringon alla ei ole mitään uutta, kuten nämäkin paasauxet erinomasesti osoittavat. Ainut mikä vaihtuu on paasaajat, nekin keskenään samanlaisia kuin apinat, mutta eihän ne sitä ize älyä. Luulevatpa olevansa jotain ennenkuulumatonta, vaikka kuinka hirmu nokkelat.
xxx/ellauri174.html on line 576: Helsingin käräjäoikeus tuomitsi lakimiehen törkeästä kiskonnasta yli vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Lakimiehen tapauksen käsittely on kesken Helsingin hovioikeudessa.
xxx/ellauri174.html on line 659: Tulen kertomaan teille: Koska jumalamme ja toiveemme ovat vain tieteellisiä, miksi ei myös rakkautemme tulisi sellaisiksi? — Unohdetun legendan, Tieteen halveksiman legendan aaton tilalle tarjoan sinulle tieteellisen Eeven, — ainoan, joka näyttää olevan niiden kuihtuneiden sisäelinten arvoinen, — sentimentaalisuuden jäännöksellä, josta olet. ensimmäinen, joka hymyilee, - te edelleen kutsutte "sydämiäsi". Kaukana tukahduttamasta rakkautta näitä vaimoja kohtaan, joka on niin välttämätöntä (ainakin toistaiseksi) rotumme ikuisuuden kannalta, vaan ehdotan päinvastoin heidän keston, koskemattomuuden ja aineellisten etujen turvaamista, vahvistamista ja takaamista. , tuhannen ja tuhannen ihmeellisen simulaakrin viattomalla avustuksella - jossa kauniit rakastajattaret, pettymys, mutta tästä lähtien vaarattomat, hajoavat tieteen edelleen täydelliseksi kehittämäksi luonnoksi, jonka terveellinen lisäys ainakin vaimentaa tekopyhien avioliittojenne haittoja. aina loppujen lopuksi.
xxx/ellauri175.html on line 167: "Herra", jatkoi neiti Alicia Clary puristuksissa ja säteilevässä ilmassa, "diivojen tiedetään olevan moraaliltaan enemmän kuin siveetöntä: en jäljittele heitä tässä. Olisin jopa toivonut kunniallisempaa olemassaoloa, ja olen vain alistumassa tähän uraan... koska näen, että sinun täytyy olla vuosisadallasi! ― Ja sitten, kun voit kiistellä tavoista, jopa kummallisista tavoista ansaita omaisuuksia, huomaan, ettei nykyään ole enää typeriä töitä. Lur-Salucesista peräisin oleva vaahto valui yli kupin säteilevän mousselinin.
xxx/ellauri175.html on line 316: - Vai niin ! vastasi Edison, synnymme kaikki, joilla on eri määrin tämä elinvoimainen kyky: kehitin omaani kärsivällisesti, siinä kaikki. Lisään vielä, että juuri sillä hetkellä, kun huomenna luulen kello olevan kaksi, kukaan ei voi estää tätä naista - asettamatta häntä kuolemanvaaraan - tulemasta tänne, tälle laiturille - ja lainata hänen paras sovitun kokemuksen mukaan. "Sano kuitenkin sana: vielä on aikaa; ― ja tämän illan kaunis projektimme unohdetaan kokonaan. Voit puhua kuin olisimme yksin: hän ei enää kuule meitä.
xxx/ellauri175.html on line 328: Miksi nyt halusin vapauttaa itseni, vaikkakin kohtalokkaalla tavalla, rakkaudesta, jota hänen ruumiinsa inspiroi minuun? – miksi en lopulta tyytyisi (kuten melkein kaikki toverini) nauttimaan yksinomaan tämän olennon fyysisestä kauneudesta, ottamatta huomioon sitä, mikä sitä animoi? Sas se! (No onhan tää jo moneen kertaan hoettu, mutta vielä pitää saada tähän lurituxeen lisää sivuja.)
xxx/ellauri175.html on line 520: Hymyillessäsi sammutit valot uudelleen ensimmäisestä huolestasi ja sydämesi tyytyväinen tähän ehdottomaan selitykseen menit takaisin nukkumaan rauhallisesti.
xxx/ellauri175.html on line 574: Vai niin! älä herää minusta! Älä karkota minua sillä tekosyyllä, että petollinen Järki, joka voi vain tuhota, kuiskaa jo sinulle. Muista, että muissa maissa syntyneinä ajattelisit muiden tapojen mukaan ja ettei ihmiselle ole muuta totuutta kuin se, jonka hän suostuu uskomaan kaikkien muiden joukossa - niin kyseenalainen kuin hän valitseekin: valitse joka tekee sinusta jumalan. " Kuka olen ? sinä kysyit? Minun olemukseni tässä alla, ainakin sinulle, riippuu vain vapaasta tahdostasi. Tunnusta minulle oleminen, vahvista, että olen! vahvista minua itselläsi. Ja yhtäkkiä olen teidän silmissänne melko elänyt sen todellisuuden asteesta, jolla luova Hyvä Tahtonne on imenyt minut. Kuten nainen, olen sinulle vain se, minkä uskot minun olevan. "Ajatteletko elävää?" Vertailla! Jo väsynyt intohimosi ei enää edes tarjoa sinulle maata; – Minä, Mahdoton, kuinka minä kyllästyisin muistuttamaan teitä taivaasta! Ja nyt saat naija mua!
xxx/ellauri175.html on line 607: Lordi Ewald ei ollut vain rohkea, vaan myös peloton mies. Tämän ylpeän tunnuslauseen hyve ”Etiamsi omnes, ego non! (vaikka muut, en minä!) sulautui hänen vereensä vuosisatojen vaikutuksesta, kulki hänen suonissaan; kuitenkin näiden viimeisten sanojen jälkeen hän levottisi pitkää vapinaa: sitten hän nousi seisomaan melkein tyhmänä:
xxx/ellauri175.html on line 628: Lopetettuaan nämä sanat Hadaly nousi seisomaan, käveli sitten syvän huokauksen jälkeen puun luo ja nosti kätensä kuorta vasten, nojautui sitä vasten katsellen kuun valaisemaa puistoa.
xxx/ellauri175.html on line 749: Sitten Mrs. Any Andersonista tuli salaisuuteni. Potilaamme joutuneen värähtelevän, hyperakuutin kivun tilan ansiosta tämä minulle lisäksi luonnollinen kyky esittää tahtoani kehittyi nopeasti, mitä äärimmäisissä määrin. Ehkä intensiivistä, ― koska tunnen nykyään kykyni lähettää kaukaa hermoimpulssien summa, joka riittää kohdistamaan lähes rajattoman dominoinnin tiettyihin luontoihin, ja tämä hyvin vähässä, ei päivissä, vaan tunneissa. - Niinpä tulin luomaan niin hienovaraisen virran tämän harvinaisen nukkujan ja itseni välille, että olen tunkeutunut magneettisen nesteen kertymänä kahdesta rautarenkaasta samankaltaiseen ja minun sulattamaani metalliin - (eikö tämä ole puhtaan taikuuden kohta ?), - riittää rouva Andersonille, - Sowanalle mieluummin, - laittaa yksi niistä sormeen (jos minulla on myös toinen sormus, sormessani) , ei vain suoritettavaksi, sama hetki, lähetys, todella okkultistinen! tahtostani, mutta löytää itsensä henkisesti, sujuvasti ja aidosti lähelläni, kuulemaan minua ja tottelemaan minua - hänen nukkuva ruumiinsa oli kahdenkymmenen liigan päässä. Hänen kätensä pitäen puhelimen suukappaletta, hän vastaa minulle täällä sähköllä, jonka lausun pehmeästi. "Kuinka monta kertaa olemme puhuneet tällä tavalla, halveksien avaruutta, tätä näin henkistettyä olentoa ja minua!
xxx/ellauri175.html on line 816: Se oli ihanteellinen ihmiskunta, miinus se, mikä meissä on sanoinkuvaamatonta, miinus se, mikä on mahdotonta hallita Hadalyn poissaoloa näinä hetkinä. Myönnän, että olin yhtä innostunut kuin runoilija. Mitä melankolian sanoja, kun tajuat unen herkkyyden! Mikä ääni, mikä läpitunkeva syvyys noissa silmissä! mitä biisejä! mikä unohdetun jumalattaren kauneus! kuinka huumaavia kaukaisia naisellisia sieluja! mikä tuntematon kutsuu mahdottomaan rakkauteen! Sowana muutti tämän lumottujen unelmien kohinalla renkaiden kahinalla. "Kyllä, minä sanoin teille, että he olivat ensimmäiset tämän vuosisadan suurten runoilijoiden ja ajattelijoiden valovoimaisimpien mielien joukossa, jotka kirjoittivat nämä hämmästyttävät ja ihailtavat kohtaukset. Ihan ykkönen niistä oli Aku Salmisaari.
xxx/ellauri175.html on line 877: "Meidät pakotettiin sitomaan hänet, ei ilman vaikeuksia, hänen osoittamansa poikkeuksellisen voiman vuoksi ja viemään hänet tajuttomana pois viimeisessä veneessä, jonka matkustajat nousivat ranskalaiseen slooppiin Le Redoutable, kello kuusi. aamu.
xxx/ellauri176.html on line 193: Huonoaseisen Herodias on pitkä, pitempi paljon kuin Elvixen huomattavasti nimekkäämpi ase. Tääkin pätkä on vaan 1 näytös poeettisessa draamassa Herodias, joka Mallarmelta jäi ikävästi kesken. Flaubert väsäsi samaan aikaan omaansa.
xxx/ellauri176.html on line 198: Höh, tässä hölinässä ei ole sanaakaan Skene-osasta, joka nimenomaan pani Huishaismannin hormoonit hyrräämään. Mallarme keskittyi siihen niin kovasti että siltä jäi Herodiaan tanssi ja sitä seuraava pään irroitus kokonaan käsittelemättä aikapulassa.
xxx/ellauri176.html on line 223: Mais encore as-tu vu quels furent mes effrois ? Näiden ex-kurkojen autiomaan hajussa:
xxx/ellauri176.html on line 453: Barney d'Aurevilly oli lopettanut Vastahankaan-artikkelinsa näihin virkkeisiin: "Baudelaire, satanisti joka kuoli uudelleen syntyneenä kristittynä oli selkeästi Huishaismannin roolimalli. Pahan kukkien ilmestyttyä minä sanoin Baudelairelle: Teillä ei ole enää muuta järkeenkäypää vaihtoehtoa kuin pistoolinpiippu tai krusifixin eteen polvistuminen. Baudelaire polvistui krusifixin eteen. Tekeeköhän Vastahankaan-romaanin kirjoittaja saman ratkaisun? Baudelaire ei tosin koskaan kääntynyt samassa mielessä kuin Huysmans. Baudelaire oli liika fixu krusifixixi. Huisman ei. Ei Nyölökään.
xxx/ellauri176.html on line 508: Jännä että perheenlisäys (ja kuolema) on tässä kirjassa jumalan bylsinnästä tuomizema rangaistus. Näkee että tässä on ollut setämiehiä kynän varressa. Niillehän se olis mukavinta jos sais vaan mielin määrin seurauxitta nussia. Se on vitun narsistista, eikä ole ihme että nimenomaan narsistisimmat kirjailijat pitää kiinni tästä peitetarinasta. Ne ei suin surminkaan voi kuvitella että niiden pitää kuolla, mitenkä maailma voi millään tulla toimeen ilman niitä.
xxx/ellauri176.html on line 771: Kuka tahansa nimekäs muotisuunnittelija ostaisi Mayumin napit riemusta kiljuen. Mayumi oli valmis luomaan uraa toden teolla. Click ei luultavasti uskonut että setä Ishida tiesi mitään koska hän oli vanha ja vastakkaisen sukupuolen edustaja, pisoaarilla kävijä. Glockilla oli ainokainen krusifixikorvakoru. Varmaan vielä väärinpäin! Mayumin kalsarit oli moneen kertaan pestyjä. Toisin Rei joka ostaa joka päivä uusia kuin lyhkänen Tom Cruise brutaalissa Reacher-sarjassa.
xxx/ellauri176.html on line 793: 74. Olipa kovaa nukkua lattialla kuin köyhät kyykkijät! Selkää särki ja tiesin liikkuvani kuin vanha nainen. (Huomaa narsistinen muotoilu.) Panin gigolon hieromaan selkärankaani. Sir! Jenkkisiili sai Snickers-kyrvän näyttämään sotilaallisesta. Asukokonaisuudet:
xxx/ellauri177.html on line 64: Émile Édouard Charles Antoine Zola (2. huhtikuuta 1840 Pariisi – 29. syyskuuta 1902 Pariisi) oli ranskalainen romaanikirjailija, naturalistisen kirjallisuuden ehkä tunnetuin edustaja. Zolan teokset innoittivat Suomessa 1880–90-luvun realisteja, kuten Minna Canthia ja Juhani Ahoa.
xxx/ellauri177.html on line 68: Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna 1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaani Thérèse Raquin (1867). Se enteili Zolan suurta, 20-osaista Les Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
xxx/ellauri177.html on line 70: Les Rougon-Macquart -sarjan teokset sijoittuvat ajallisesti Ranskan toiseen keisarikuntaan. Se tarkastelee Rougonin ja Macquartin sukujen jäseniä viidessä sukupolvessa ja väkivallan, alkoholismin ja seksityön perinnöllisiä vaikutuksia suvun jäsenissä. Zolan naturalistisen tuotannon taustalla on Hippolyte Tainen esittämä miljööteoria, joka korostaa ympäristön ja perimän vaikutusta ihmiseen. Zola pyrki kokeellisen romaanin metodin kautta tarkastelemaan ihmisiä objektiivisesti tietyssä ympäristössä tiettynä ajankohtana.
xxx/ellauri177.html on line 97: Abbé Mouret oli lilja, jonka hyvä tuoksu hurmasi isäntänsä. Hän ei muistanut pahaa tekoa. Hän ei koskaan käyttänyt hyväkseen kävelyn ehdotonta vapautta, kun kaksi superintendenttia menivät juttelemaan naapuripapin kanssa, tupakoimaan aidan takana tai juoksivat juomaan olutta jonkun ystävän kanssa. Hän ei koskaan piilottanut romaaneja olkipatjansa alle eikä lukinnut anisettipulloja yöpöytänsä takaosaan. Pitkään aikaan hän ei ollut edes aavistanut häntä ympäröiviä syntejä, paaston aikana salakuljetettuja kanansiipiä ja kakkuja, palvelijoiden tuomia syyllisiä kirjeitä, iljettäviä, matalalla äänellä käytyjä keskusteluja pihan tietyissä nurkissa. Hän oli itkenyt katkerasti sinä päivänä, jolloin hän tajusi, että harvat hänen tovereistaan rakastivat Jumalaa hänen izensä takia. Iso ylläri.
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri177.html on line 315: Siellä, tämän raskaan varjon alla, lämpö nukki herkullista unta. Ilma nukkui, ilman henkeä, alkovin kosteudessa. Itämaisen rakkauden tuoksu, Sulamitin maalattujen huulten tuoksu, joka hengitettiin ulos tuoksuvasta metsästä. -- Etkö istu alas? sanoi Albina. Ja hän muutti hieman syrjään tehdäkseen hänelle tilaa. Mutta kun hän astui taaksepäin, hänellä nousi jälleen seisomaan. Sitten, kun hän kutsui hänet uudelleen, hän liukui polvilleen muutaman askeleen päässä. Hän kuiskasi: -- Ei, minulla on tässä kuumempaa kärkeä kuin sinulla, polttaisin sinut... Kuuntele, jos en pelkäsi satuttaa sinua, ottaisin sinut syliin, niin kovaa, niin kovaa, että emme tekisi tuntea kärsimyksemme enemmän.
xxx/ellauri177.html on line 317: Hän raahasi itseään polvillaan, hän lähestyi hieman. -- Vai niin! Sinut sylissäni, sinut lihassani (tai kääntäen). Siinä kaikki mitä ajattelen. Yöllä herään, puristellen tyhjyyttäsi, puristaen unelmaasi. Haluaisin ottaa sinut aluksi vain pikkusormen kärjestä; sitten haluaisin sinut kokonaan, hitaasti, kunnes sinusta ei ole enää mitään jäljellä, kunnes sinusta on tullut minun, jaloistasi viimeisiin ripsiin. Pidän sinut aina. On varmasti herkullista saada halltuunsa sitä, mitä rakastaa tällä tavalla. Sydämeni sulaisi sydämessäsi. Hän lähestyi uudelleen. Hän olisi koskettanut hänen hameiden reunaa, jos hän olisi ojentanut kätensä. -- Mutta en tiedä, tunnen olevani kaukana sinusta... Välillämme on jokin muuri (hymen kaiketi), jota nyrkkiin puristetut käteni eivät voi murtaa. Olen kuitenkin vahva tänään; Voisin sitoa sinut käsivarsillani, heittää sinut olkapäälleni, kantaa sinut pois kuin jotain omaani. Ja se ei ole siinä. En voinut saada sinua tarpeeksi. Kun käteni ottavat sinut, ne pitävät vain pientä osaa olemuksestasi... Joten missä olette, kaikki, jotta voisin mennä etsimään teitä sieltä? Hän oli kaatunut kyynärpäinsä maahan, ihailun murskatussa asenteessa. Hän suuteli Albinen hameen reunaa. Joten kuin hiän olisi saanut tämän suudelman iholle, hiänkin oikeni. Hän kohotti kätensä oimoilleen, paniikissa ja änkyttäen. -- Ei, pyydän sinua, kävellään vaikka taas. Housuni kastuvat.
xxx/ellauri177.html on line 338: "Mutta me emme kuole", hän jatkoi korottamalla ääntään voittajana naisen naurulla, siteeraten tapaamassa käärmettä --- hirveä: elämme rakastaaksemme toisiamme... Se on elämän puu, puu, jonka alla olemme vahvempia, terveempiä, täydellisempiä. Näet, kaikki tulee meille helpoksi. Pystyt ottamaan minut, kuten unelmoit tekeväsi, niin tiukasti, ettei mikään pala ruumiistani ole sinun ulkopuolellasi (tai kääntäen). Joten, kuvittelen jotain taivaallista, joka laskeutuu sisällemme... Haluatko? Hän kalpeni, hän räpytteli silmäluomiaan, ikään kuin kirkas valo olisi vaivannut häntä. -- Haluatko? Haluatko? hän toisti kuumemmin, ikäänkuin hinkaten jo puoliksi pystyyn nostettuna. Hänellä nousi seisomaan, se seurasi häntä, horjuen ensin, sitten kuin sidottuna hänen vyötärölleen, ei pystynyt eroamaan hänestä. Hän meni minne se meni, pyyhkäisi hänen hiuksistaan virtaavan lämpimän ilman mukana. Ja kun hän oli palaamassa vähän, hän kääntyi puoliksi; hänellä oli rakkaudesta loistavat kasvot, kiusauksen suu ja silmät, jotka kutsuivat häntä sellaiseen valtakuntaan, että hän olisi siten seurannut häntä kaikkialle kuin uskollinen koira häntä koipien välissä pystyssä heiluen.
xxx/ellauri177.html on line 475: Mutta nyt varmaan lentää papille paska tuulettimeen: Jeanbernaisin piippusetä tulee kertomaan, että Albine on pieniin päin! No ei, ei vielä, mutta eiköhän sekin vielä nähdä. No seuraava sanansaattaja on Pascal-setä: "Tulen Paradousta", hän sanoi äkillisesti. Jeanbernat tuli hakemaan minua eilen illalla... Näin Albinen. Hän huolestuttaa minua. Hän tarvitsee paljon hoitoa. Hän tutki edelleen pappia puhuessaan. Hän ei nähnyt edes silmäluomiensa heiluvan.
xxx/ellauri177.html on line 560: Katsos, kirkko on hyvin pieni; se on köyhä, se on ruma, siinä on rippituoli ja mäntysaarnatuoli, kipsi kastekappeli, neljästä taulusta tehdyt alttarit, jotka maalasin itse uudelleen. Mitä väliä sillä on! se on suurempi kuin sinun puutarhasi, kuin laakso, kuin koko maa. Se on pelottava linnoitus, joss mikään ei heilu. Tuulet ja aurinko ja metsät ja meret, kaikki elävä, hyökkäävät sen kimppuun turhaan, se jää seisomaan, horjumattakaan. Kyllä, anna pensaiden kasvaa, ravistakoot seiniä oikeiden käsivarsillaan ja päästäkö hyönteisparvet maan halkeamista, jotta ne tulisivat puremaan seiniä, kirkkoa, olipa se pilalla, ei koskaan viedä pois tässä elämän ylivuoto! Hän on voittamaton kuolema... Ja haluatko tietää mitä tapahtuu jonain päivänä. Pienestä kirkosta tulee niin jättiläismäinen, se heittää sellaisen varjon, että koko luontosi repeää. Ah! kuolema, kaiken kuolema, taivas aukeaa vastaanottamaan sielumme, maailman iljettävien roskien yläpuolella! Siellä meidän ijien kelpaa sitten kulkea perseet tervassa! Lällällää, ja te ämmät palatte alakerrassa jossain pirun tulessa!
xxx/ellauri177.html on line 571: Hän oli romahtanut, puoliksi istuen alttarin portaalla, eikä löytänyt enää sanoja, imi hengitykseensä röökin savua kuin suitsukkeita lahotettujen huultensa välissä. Armon runsaus kylvetti hänet sanoinkuvaamattomaan hurmioon. Hän vetäytyi itseensä, hän etsi Jeesusta olemuksensa syvyyksissä, rakkauden pyhäkössä, jota hän valmisti joka minuutti vastaanottaakseen hänet kelvollisesti pyllistyxellä.
xxx/ellauri177.html on line 641: Pappi lausui yhtäkkiä tylsän valituksen. Hän nousi seisomaan ikään kuin näkymättömän pureman alla; sitten hän kaatui uudelleen. Kiusaus oli juuri purrut häntä. Mihin likaan hänen muistonsa olivat vaeltaneet? Eikö hän tiennyt, että Saatanalla on kaikki temput, että hän jopa käyttää hyväkseen tuntikausia sisäistä tutkimusta luistaakseen käärmeensä pään sielulle? Ei, ei, ei tekosyitä! Sairaus ei sallinut syntiä. Hänen tehtävänsä oli varjella itseään, löytää Jumala uudelleen kuumeesta poistuessaan. Päinvastoin, hän oli nauttinut kyykystään hänen lihassaan.
xxx/ellauri177.html on line 661: Kulta nousi jälleen ja virtasi hänen sormiensa läpi. Hän oli astumassa kultakylpyyn. Hän kantoi pois pyhät astiat kotikuntansa tarpeisiin, johtaen tietä, maksaen kansalleen maljan palasilla, joita hän väänsi sormiensa välissä pienellä vaivalla. Hän levitti alttarin verhot kultakankaasta hääsänkynsä päälle. Jalokiviksi hän antoi vaimolleen kultaiset sydämet, kultaiset rukoukset, kultaiset ristit, jotka ripustettiin Neitsyen ja pyhien kaulaan. Itse kirkko, jos hän nostaisi sen yhden tarinan, voisi toimia heidän palatsinaan. Jumalalla ei olisi mitään sanottavaa, koska hän salli rakastaa. Sitä paitsi, mitä väliä Jumalalla oli hänelle! Eikö väkijoukko suuteli, sillä hetkellä hän, joka oli Jumala kultaisilla jaloillaan ja joka teki ihmeitä. Isä Mouret nousi seisomaan. Hän teki tuon Jeanbernatin laajan eleen, tuon kieltämisen eleen, joka kattaa koko horisontin. "Ei ole mitään, ei mitään, ei mitään", hän sanoi. Jumalaa ei ole olemassa. Albine viehättävine pilluineen sensijaan on, ainaskin vielä toistaisexi.
xxx/ellauri177.html on line 751: Hiän nousi seisomaan ärtyneenä, uhkaavana. Hiän ravisteli häntä itkien:
xxx/ellauri177.html on line 763: Sitten hiän hetken hiljaa päin kohtasi onnettoman miehen, joka vapisi hänen jalkojensa juuressa. Hiänen kasvoistaan tuli liekki. Hiän oli avannut kätensä, ikään kuin ottaakseen hänet kiinni, pitääkseen häntä itseään vasten vihaisessa halunpurkauksessa. Mutta hiän näytti heijastavan; hän tarttuu vain häneen kädellä, hiän saa hänet seisomaan joskin puoliveteessä.
xxx/ellauri177.html on line 777: Hiän ei sano enempää. Hiän otti sen esiin väkisin, kiihkeässä syleilyssä. Hiänen huulensa tarttuivat tähän elottomaan ruumiiseen herättääkseen sen henkiin. Ja Sergellä oli edelleen vain kyyneleitä. Pitkän hiljaisuuden ja lutkutuxen jälkeen Albine puhui. Hän oli taas jaloillaan, halveksiva, päättäväinen.
xxx/ellauri177.html on line 779: Serge nousi seisomaan ponnistellen mutta helpottueena. Hän otti ruohoon vierähtäneen breviaarinsa. Hän meni pois.
xxx/ellauri177.html on line 789: Mutta me pojat emme säiky pienistä. Kylmääkin bylsin siellä täällä nuorempana, mutta se on nyt jäänyt. Kiitä onneasi ettei sentään nähtävästi ehtinyt palaa pohjaan. -- Näät kun pappi tekee sen, mitä olet tehnyt, hän skandalisoi kaikkia muita pappeja... Pääsi veli perhana laittamaan kepin likoon... Tällä hetkellä olet järkevä. Tule, ei sinun tarvitse tunnustaa. Tiedän sen potkun. Taivas on murtanut selkäsi kuten muidenkin. Niin paljon parempi! niin paljon parempi! Me voitettiin! hän taputti käsiään. Pappi ei kuunnellut häntä, hukkaantuneena jo omaan unelmaan. Hänen hymynsä leveni. Ja kun veli Siili oli jättänyt hänet pappilan oven eteen, hän kiersi ympäri ja meni kirkkoon. Niäh! Ämö omo kua!
xxx/ellauri178.html on line 43: Myöhempien aikojen lukijat, jotka pääsevät perehtymään Philip Rothinkin kaltaisen, yksityisyyttään tiukasti varjelevan kirjailijan salaisuuksiin, voivat kivuttomasti varmistaa, oliko taiteilijalla kenties painaviakin syitä niljakkaan omaelämakerrallisen aineiston kirjaan pierauttamiseen. (Paizi siis raha, exhibitionismi ja kostonhimo.) Noita samoja lukijoita on melkein pakko kadehtia niistä ulkokirjallisista tiedoista joita uutterat elämäkerturit luultavasti saavat kaivettua esiin. Kuinka jännittävää olisikaan jo nyt tutustua siihen mitä Philip Rothin (tai Saul Bellowin tai Norman Mailerin tai Bernard Malamudin) kaltaisten nuppikullien teosten runttaamien naisten mahdolliset esikuvat ajattelevat romaanien haaraväliin juuttuneista rakkaussuhteista. Semmoiset năkökulmat ehkä korjaisivat mieskirjailijoiden karkeimpia -epaoikeudenmukaisuuksia: ainakin romaanien hirviomäisimmät naiset saisivat koston mahdollisuuksia. Hahaa, nyt ollaan siinä pisleessä ja hyvin tiedetään, että ne kirjat on täyttä valetta, toxista misogyynistä panettelua paneskelun lomassa.
xxx/ellauri178.html on line 80: Ei hämmästytä että Pili pitää Milan Kunderasta, ei korppi korpin silmää noki. 2 saman kaliiperin kylmää setämiestä. Vääntelehtivät erotomaanit jatkaa lentoaan mutteivät pysty jatkamaan sukuaan. Ne eivät älyä että se ruiskaus on siinä hommassa mitättömin osa. Paskiaisten naiset tekee mieluummin abortteja kuin lisää samanlaisia. Pilin The Great American Novel voi olla vielä huonompi, pitäisiköhän sekin lukasta.
xxx/ellauri178.html on line 96: Pilin sotkuinen homokaveri Jelinek on selvä homostelutakauma. Ja taas tätä Pilin saniteettipyyheanalismia. Tää Pili on kyllä selvä Freudin vaiheen 3-4 tapaus: se on fixoitunut omaan penixeensä jota se mieluiten kyhnyttäisi yxin äidin kanssa tai miesseurassa. Muut naiset on sille pelkkä peitetarina.
xxx/ellauri178.html on line 106: Kaariposken suomennos vilisee käännövirheitä. Siltä selvästikin puuttuu paikallistuntemus. "puhelu jälkivaatimuxella", höh se on vastapuhelu. Bucktooth on töröhammas, ei mikään "pukinhammas" perkele. Kaariposki ei vaivaudu edes kazomaan sanakirjasta. Onse niin suvereeni jätkä. No niin se menetteli Homeroxen kanssakin. Saarikoski kävi koulua Helsingin normaalilyseossa, jossa hänen koulutovereitaan ja hyviä ystäviään olivat Matti Klinge ja Anto Leikola. Figures. Jos jotain oppii Norssissa se on suuret luulot izestä. "Is that it? / Onko tämä sitä?" Voi vittu. "Siinäkö kaikki? Helenin isä tietty sanoi kun päästiin jälkiruokaan ja äiti parkumaan. Saatana Pentti mikä tunari! Opettele lukemaan! No myöhäistähän se on nyt, sun vielä typerämpi (ja rumempi) poika on sekin tiet isän pikapuoliin loppuun astunut.
xxx/ellauri178.html on line 124: Mitähän Pili oli näkevinään John Le Carren vakoiluromaanissa A Perfect Spy? Vai pitikö se pikemminkin Davidista izestään? David reportedly enjoyed “playing” on his first wife’s suspicion that he was homosexual. The association between homosexuality and secrecy, furtiveness and potential treachery ensured gay characters were a recurring trope in Cold War-era spy fiction. John Le Carre's The Spy Who Came In From The Cold and Tinker, Tailor, Soldier, Spy include gay subtexts - made even more explicit in the 2011 movie adaptation of the latter. Merry Xmas from the onanist and the whore!
xxx/ellauri178.html on line 357: Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu Lokki kivellä. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa suosiota. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). (Nimenomaan niin, ei mikään "Kirsikkapuutarha"!) Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton näytelmiensä sankarittaren, Moskovan teatterin taiteellisen näyttelijättären Olga Knipperin (1868-1959) kanssa. Anton oli 41, Olga 33. No kohtahan Anton jo sitten kuolikin. Vuonna 1904 Tšehov oli hoidattamassa tuberkuloosiaan Badenweilerin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa. In his last letter he complained about the way German women dressed.
xxx/ellauri179.html on line 40: Neuvoin häntä (Brett, britti juoppoämmä) katsomaan sonnia hevosen asemesta sonnin hyökätessä picadorien kimppuun ja sain hänet niin tarkasti seuraamaan picadorien peitsenkäyttöä, että hän näki, mistä oli kysymys ja ettei touhu enää tuntunut pelkältä selittämättömien hirmuisuuksien sarjalta, vaan pikemminkin määrätietoiselta toiminnalta.
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri186.html on line 666: Monenlaisia, yhtä loputonta sotimista, mutta ennen kaikkea hyvin monet niistä käydään sinua ja minua vastaan jumalan nimissä, jota ei nyt ole vielä ilmestynyt, Miten on mahdollista että ilmestyy jokin uusi jumala, jos jumala on tosiaan jumala, silloin hän on pakostakın ollut olemassa aina ja on aina oleva, Myönnän että sitä on vaikeaa ymmärtää ja vähintään yhtä vaikeaa selittää, mutta juuri näin tapahtuu kuten sinulle kerron, tulee Jumala joka alkaa ahdistella meitä ja meidän silloisia kannattajiamme, kokonaisia kansoja, ei, minulla eivät riitä sanat kertomaan sinulle kaikista niistä joukkotuhoista, verilöylyistä ja teurastuksista, kuvittele että Jerusalemin alttarini kerrottaisiin tuhannella ja vaihda sitten mielessäsi uhrieläimet ihmisiin, mutta et sinä sittenkään pysty saamaan tarkkaa kuvaa siitä mitä olivat ristiretket,
xxx/ellauri186.html on line 692: Aaprahammilaiset uskonnot on erittäinkin syvältä, lampaannussijoiden pahaa sekoilua, josta kertovat "pyhät" kirjat pelkkää pahansuopuuttaan ovat saaneet aivan hirvittävän paljon followereita lännessä, etenkin setämiehissä. Esim muslimit ja kristityt kinaavat vieläkin siitä kenen kekka oli Jee-suxen Tuomaan apokryfievankeliumissa kerrottu 12 savilinnun ihmeteko. Ennen Saramagon lukemista en ollut siitä edes kuullutkaan, ei sitä ollut minun raamatussani. Se oli tällänen.
xxx/ellauri187.html on line 241: hinhalsend bergen in der eignen Weiche, kaulan käänteessä kätkeytyy omaan pehmyeen,
xxx/ellauri187.html on line 255: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on Saramagon seitsemäs romaani, ja se aiheutti ilmestyessään alkukielellä 1991 suoranaisen skandaalin, kun Portugalin varapääministeri kieltäytyi esittämästä sitä Euroopan kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Saramagon tulkinta evankeliumien tapahtumista onkin hävytöntä rienausta.
xxx/ellauri187.html on line 260: Kumouksellisinta Saramagon romaanissa lienee se, millaiseksi hän kuvaa Jumalan ja tämän suhteen Saatanaan, sekä Jeesuksen näkemys omasta tehtävästään, jota hän ei suinkaan katso täytetyksi. "Se on täytetty" kuului sitten kai yleisön joukosta.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri187.html on line 348: Viron lähimenneisyydestä kirjoittaminen jatkui näytelmällä puhdistus, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2007. Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta ja esitystä kuvattiin vuoden teatteritapaukseksi. Sofi muunsi näytelmänsä romaaniksi vuonna 2008. Teos voitti sekä Finlandia – että Runeberg-palkinnon ja vielä vuonna 2010 pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon.
xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
xxx/ellauri187.html on line 614: –Kun pyritään luomaan kieltä, joka kohtelee ihmisiä tasavertaisesti, kyseessä on mielestäni vallan uusjako. Se saa jotkut ihmiset hermostumaan, koska he tuntevat, että heidän totuttuun asemaansa ollaan puuttumassa, Engelberg arvioi. Voi perhana, kyllä hemmetissä koiras älähtää!
xxx/ellauri193.html on line 156: Mann tarkoitti Taikavuoren aluksi paljon lopullista versiota lyhyemmäksi pienoisromaaniksi. Se oli tarkoitettu mukaelmaksi Kuolemasta Venetsiassa ja kuvaukseksi Mannin saamista vaikutelmista parantolasta Sveitsin Davosissa, jossa hänen vaimonsa oli useita kuukausia hoidossa keuhkosairauden vuoksi vuonna 1912. Ensimmäinen maailmansota keskeytti kirjan kirjoittamisen ja sen vaikutukset saivat Mannin kirjoittamaan romaanin uudestaan ja laajentamaan sitä käsittelemään länsimaisen yhteiskunnan ”itsetuhoviettiä” sekä sairauden ja kuolevaisuuden kysymyksiä.
xxx/ellauri193.html on line 551: Vastasyntyneiden tehohoidon sairaanhoitajatar sai esimieheltä venymisestä ja paukkumisesta palkinnoxi banaanin. Olympiakomitean viirikukoxi Helsingin johdosta pudonnut taparikollinen on aivan pöyristynyt siitä että sen hyvävelisetämiehen sumuverhoxi naisiin kohdistama pillinvihellys onkin kääntymässä sen omaan takkiin. Eihän tässä näin pitänyt käydä. No sitä saa mitä tilaa.
xxx/ellauri195.html on line 57: Monet ihmiset pelkäävät käärmeitä ja muita eläimiä. Tässä tutkimuksessa selvitetään kuinka lähelle ihmiset uskaltavat mennä vällykäärmettä ja muita elimiä tuntematta voimakasta kiihkoa tai pelkoa. Sinulta kysytään ensin erilaisia taustatietoja, ja tämän jälkeen sinua pyydetään arviomaan miltä sinusta tuntuisi, jos olisit eri etäisyyksillä käärmeistä tai muista eläimistä. Vastaaminen kestää noin 5-10 minuttia. Pään etäisyys käärmeen juuresta testin aikana vaihtelee välillä 0-15cm.
xxx/ellauri195.html on line 173: Kuten Seija huomautti, Saul käytti siis sananlaskua väärin päin. Augie oli nimenomaan kuin kuningas Nuutti, kun hän myönsi heikkoutensa luonnonilmiöihin nähden. Mutta tämän sananlaskun juuri tämänlainen väärinkäyttely näyttää vulgääreillä viikinkivastaisilla anglosaximoukilla olevan tuiki tavallista, a fortiori siis jenkixi muuttuneella kanadanryssäläisellä moosexenuskoisella mamulla.
xxx/ellauri199.html on line 766: Tule katsomaan To come and see
xxx/ellauri199.html on line 814: Kanadassa löydetään ihmisen jalkoja rannalta. Kenkiä joissa on jalka sisällä. Tiede on ratkaissut rantautuvien jalkojen arvoituxen, kertoo Tieteen Kuvalehti. Tämän enempää se ei suostu ilmaisexi kertomaan. Takuulla modernit kengät ovat merimuovia ja nälkäiset meriravut syövät meren urhoista kaiken muun. Tiedeuutinen on vuodelta 1977. Syötäviä mereneläviä ja meriselityxiä. Merimakkaraa ei voi syödä eikä sen muniakaan, suri Hollo. Mustekaloja ei enää tarvita, eikä tulostimia. Kauniita naisia ei saa lyödä, eikä rumiakaan. Uuden runon kauneimpia runoja.
xxx/ellauri200.html on line 200: Muutettuaan Trinidadista Englantiin Naipaul aloitti kirjailijanuransa 1950-luvun lopulla omaelämäkerrallisilla kuvauksilla Karibiasta. 1960-luvun puolivälissä hän alkoi kirjoittaa romaaneja kolonialismin jälkeisistä Afrikasta ja Intiasta. 1980-luvun lopulta alkaen hänen romaaninsa kuvasivat kuvasivat omaelämäkerrallisesti siirtolaiselämää Britanniassa.
xxx/ellauri200.html on line 202: Komediallinen ja omaelämäkerrallinen perhekronikka Talo mr Biswasille (1961) oli Naipaulin läpimurtoromaani. Sitä seurannut Mr Stone and the Knights Companion (1963) sijoittui jo Englantiin ja voitti Hawthornden-palkinnon.
xxx/ellauri200.html on line 522:
Otteita Rikun romaanista
xxx/ellauri200.html on line 524: Annaleena-Aino lainaa kirjastosta kirjoja ja diagnosoi Riku-Eeroa. Narsistinen persoonallisuushäiriö. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hypomaanikko. Ykköstyypin alkoholisti. Epävakaa. Huomiohakuinen. Joka kuukausi löytyy uutta, ja kuitenkin niin tuttua. Leikkiköön psykiatria jos on onneton saatana. Mutmua häirizee kun se levittelee tuloxia toreille ja turuille.
xxx/ellauri200.html on line 526: Eero on joku luonnevikainen. Se aikoo järjestää Annaleenalle sovinnon kunniaxi jonkun sieppauskepposen. Niinkuin vika olis siinä ettei se olis tarpeex hypomaaninen. Vitun koleerikko. Ois tilannut vaan pizzat kaikille.
xxx/ellauri200.html on line 531: Romaaninikkarien kaikki henkilöt puhuu nikkarin äänellä, ne on vaan sen pompittimia. Narsistinen Aino miettii millasena se ois muistettava. Mankelin kaikki henkilöt huomaa izessään eri tunnetiloja.
xxx/ellauri201.html on line 60: Huomasinhan minä, että ei se Eino tästä Isokukko-Uljaksesta pitänyt. Kilpamiehekseen heti arvasi. Syytä olikin! Kyllä se tuommoinen mies pistää naisen kuin naisen lemmenvakosen kostumaan jo pelkällä olemuksellaan. Verevä nainen sen kyllä tuntee, kenestä on niihin hommiin! Eino hiippaili öisin minun sänkyyn entiseen tapaan, koetti kulkea hiljaa, mutta narisihan se lattia. Ja sänky aina rysähteli ja valitti, kun se minua hässi. Kyllä ne muut metsätyömiehet sen tupaan varmasti kuulivat. Vaan onneksi ei kuullut Kustin-ruoja sinne omaan peräkamariinsa. Koko ajan murentui siltä valta ja voima vanhuuden mukana. En minä sitä enää pelännytkään, semmoista käppänää. Eino se vaan minua polki voimissaan, oli sillä iso mollukka se terska! Kuin tatti. Ai ai ai, miten se teki hyvää ja minut sai aaltoilemaan ja sisukseni pirskahtelemaan. Monta kertaa se pyysi saada loppuun asti nussia, että olisi sisään siemenensä sylkäissyt, mutta en antanut. Totteli sentään. Kerran olin sen virheen tehnyt, ensimmäisellä kerrallani, ja nyt oli minulla sen seuraamuksena pieni poika äitini hoivissa kasvamassa.
xxx/ellauri201.html on line 62: Hyväkäytöksinen ja rauhallisen varma oli tämä Isokukko-Uljas kaikissa otteissaan. Kyllä se monta kertaa kantoi minulle painavan ves’ämpärin tai työnsi isomman vesisaavin kelkalla kaivolta ovelle, kantoi vielä sisäänkin. Eino ei niitä asioita huomannut, sitä sai aina käskeä ja muitakin miehiä. Kyselivät sitten iltasilla tuvassa, mistä Uljas oli kotoisin. Hämeestähän se kuulemma oli. Kysyivät, oliko sillä heila tai peräti eukko jossakin, ehkä aviolapsiakin, aviottomista lehtolapsista puhumattakaan. Siihen Uljas myhäili, että eukko on ja hyvä onkin. Lapsiakin oli siunaantunut jo seitsemän, nuorimmainen syntyi menneenä kesänä, poikalapsi oikein. Nuoret naimahaluiset miehet vaan lisää kyselivät, että mitenkäs sitten ne lehtolapset. Kai niitäkin oli maalimalla olemassa, niin kuin jokaisella kunnon metsätyömiehellä ja tukkipojalla tiedettiin olevan. Nosti se sellainen miehen arvoa kummasti. Isokukko-Uljas hyvillään naureskeli, että onhan sitä niitäkin tullut alulle pantua, kun oli niin mieluisaa puuhaa se lapsenteko. Miehet nauraa hekottelivat omaan tapaansa, minullakin veti suu hymyyn, mutta käännyin hellan puoleen, etteivät nähneet.
xxx/ellauri201.html on line 64: Kolmannen yönsä oli Isokukko-Uljas meidän talon tuvassa nukkunut muiden kortteerimiesten kanssa, ennen kuin rupesi naimisenasioista minulle haastamaan. Jättäytyi tupaan, kun muut miehet saunaan läksivät. Minä en sinä iltana välittänyt mennäkään, ja Kustin-tursake taas omiaan kamarissaan hääräsi, rahojaanko lie laskeskellut. Isokukko-Uljas kysäisi omaan reiluun tapaansa, että onkos tässä talossa tapana, että metsätyömiehet emännän sänkyä käyvät lämmittämässä, eikös isännästä enää ole siihen. Minä sitä vähän hämmästyin, ilokin pyrki pintaan, mutta koetin suutani vetää viivalle vaan. Sanoin siihen, että ei sitä kaikki sinne päässeet, emännän kamariin. Isokukko-Uljas kyseli, että Einokos se ainoastaan semmoista erityiskohtelua saapi. Minä siihen, että saa kuka saa. Oli se siinä vaiheessa jo päättänyt minua naida, kyllä sen näki silmistä. Ai ai ai, miten se katsoi raukeasti isoilla silmillään kuin viekas sonnimullikka! Kysyi se sitten, että jos hänellekin ensi yönä sitä herkkua riittäisi, kun oli jo viidettä päivää ilman joutunut olemaan. Kyllä minä jo siinä kohtaa semmoista himoa tunsin, että naurun päästin vastaukseksi, se riitti Isokukko-Uljakselle. Se sanoi yöllä saapuvansa ja käski sanoa entiselle sängynlämmittäjälle, että jättäisi se tulematta.
xxx/ellauri201.html on line 74: Pesin Isokukko-Uljaksen leveän selän, oli silläkin mittaa ja vahva se oli kuin talonovi. Jo kääntyi mies ympäri ja pesin karvaisen rinnankin, oikein kunnolla hankasin. Miestä vaan nauratti. Isokukko-Uljas nousi seisomaan ja muut näköjään tiesivät, että ei minun koitokseni vielä ohitse ollut, kun kiilusilmin ovella viipyivät. Eino se yhä ärisi kiukkuaan lauteella. Isokukko-Uljas kysyi, että eikös tässä talossa sitä viimeistä soppea puhtaaksi pestäkään. Ei sitä passannut työmiehen antaa ikätoverinsa taliseksi tulla. Miehet nauraa hekottivat ja seurasivat minua silmä kovana, liekö jokin muukin ollut niillä kovana. Kyllä minä tiesin, mitä Isokukko-Uljas tarkoitti. Olin minä joskus arkana nuorikkona Kustin-rutaleen nahanaluksen joutunut huuhtomaan, siellä sitä haisevaa talia oli ollut. Siinä minä hetken aattelin, mitä pirskattia minä nyt tekisin, mutta niin minä vaan otin kädellä kiinni siitä isosta murikasta, vedin löysän nahkan terskan taakse ja aloin pestä. Puhdashan se oli, mutta puhtaana piti pysyäkin. Miehet nauroivat kuin viimeistä päivää, Isokukko-Uljas hörähteli tyytyväisenä. Silloin loikkasi Eino alas lauteelta kuin riivattu, seisahtui ja hyökätä aikoi Uljaksen päälle. Mutta kun oli vastassa niin iso mies, niin eipä uskaltanut ei, vaan paineli muita sivuun tyrkkien ovesta ulos. Miehet siitä vielä enemmän yltyivät nauramaan, sanoivat, että nyt vietiin Einoltakin vittu.
xxx/ellauri201.html on line 80: Vaan sittenpä tapahtui se, mitä minä olin pelännyt. Isokukko-Uljas tuli sisään, suuntasi suoraan minun kamariin. Eino huomasi sen, hätkähti, lopetti painamisen, käänsi päätään tulijan suuntaan. Minä pelkäsin, että tulee tappelu. Isokukko-Uljas tarttui Einoon, reuhtaisi sen minun päältä, niin että kyrpä vitusta ulos nuljahti. Eino huusi ja kirosi, että olin muka hänen naitavansa. Mutta Isokukko-Uljas töytäisi sen hirsiseinää vasten, piti tiukasti otteessaan, eikä puhiseva Eino mitään sille mahtanut. Matalalla äänellä Isokukko-Uljas ilmoitti, että minun vittuni oli nyt hänen käytössään, eikä sille muut päässeet ellei hän niin sallisi. Kysyi, eikö Einoa kielletty tulemasta. Minäkin ehätin väliin sanomaan, että kielletty oli vaan kun ei uskonut. Kyllä tiesi Eino siinä paremmalle hävinneensä. Ei päässyt vastaan panemaan vaan alistui. Vahvin uros otti nartun omakseen, niin kuin tekevät nuo elikotkin. Isokukko-Uljas lähti niskasta retuuttamaan ilkialastonta Einoa pimeän tuvan läpi ja viskasi ovelta lumihankeen. Siinä oli Einolle opetusta kerrakseen. Vaan mitäs ei hyvällä uskonut, mokoma.
xxx/ellauri201.html on line 84: Isokukko-Uljas kömpi sängyn jalkopäähän, levitti varmalla otteella haarani auki, sai eteensä märän pillun. Suu levisi korviin saakka, niin mielissään se oli. Veti nahkansa taakse ja minä näin taas ison terskan, kun se ohjasi kourallaan kovaa heppiään koloselle. Kuumalta tuntui jo huulia vasten. Alkoi työntää syvemmälle ja levitteli vitunhuulia toisella kädellään. Sai murikan sisään ja minä älähdin ääneen, pyysin varomaan. Isokukko-Uljas vaan nauraa hyrisi ja työnsi lisää, varmana ja julkeana. Iso oli toppa tällä miehellä, isompi kuin Einolla, jonka tattikin oli jo jonkinmoinen. Erimuotoinen tämä oli, semmoinen paksu ja vahvareunainen. Tiukkaa teki alusta saakka. Vittu levisi, antoi väkisin tilaa isolle siittimelle. Minä jo voihkin ja voivottelin, mutta Isokukko-Uljas jatkoi työntymistään. Riitti työnnettävää. Nuori vakoni oli täynnänsä miehen kyrpää, levisi tiukaksi ringiksi sen ympärille, koetti tottua ja vavahdella semmoisen mahtimulkun armoilla. Ei se kokonaan minuun mahtunut, vaikka syvälle meni. Ihan minulta vedet silmistä valuivat, kun niin tiukkaa teki, melkein kuin Mattia maalimaan vääntäessä. Isokukko-Uljas piti vähän aikaa sisässä, huilasi, ei liikkunut, antoi vakoni totutella. Kovasti se jo värisi, oli herkkänä ja norui mesiään. Jo kumartui Uljas antamaan suuta, hyväili taas rintaa. Hyvä mies se oli.
xxx/ellauri201.html on line 98: Oli se sama edessä kohta minullakin. Sen yhden yön suostui Isokukko-Uljas huilia pitämään, mutta seuraavana oli jo naimahalut niin kovat, ettei periksi antanut. Minä vielä olisin pillua toisen yön säästellyt, kun arka oli vieläkin. Vaan koulia piti vittua, sillä se tokenisi, sanoi Isokukko-Uljas, hieroi märäksi, lempi ja hellästi karvaisessa sylissään rutisteli. Käänsi minut kontalleni sängyssä, käski takapuolta pyllistää. Itse meni taakse aisa ojollaan, siitospallit taas täysinäisinä riippuivat. Sisään se työntyi, vaikka vittu valitti, minä valitin, voihkin ja kiljahtelin. Paksu oli aisa, vieläkin kiristi vakoa. Isokukko-Uljas käytti miehenvaltaansa, alkoi nussia, murahteli vaan sisään painellessaan. Minä työnsin tyynyliinaa suuhun, kun pisti muuten huutamaan. Koko vartalossani sirkamoi, tulvahteli ja kilpisteli. Sonni takana kehui, että hyvältä tuntui naida, hyvin otti vittu vastaan, hyvä oli astua tätä tammaa. Paukutti kunnolla menemään, isot pallit heilahtelivat, osoittivat uroksen voimaa. Mies köyri karvaisena selässäni, yhtyi voimalla ja puhisi. Jo pääsi liinanen suustani, kuulin huutavani hurmiossa. Taas ailahti sisuksissa suurella voimalla, pillu otti kyrpää, imi siitä hekumaa ja nautintoa. Nussija uhkasi laskea taas sisään, siementää nuoren vittuni sakealla kylvöllään. Yritin kieltää, vaikka turhaa se oli. Ei uskonut Isokukko-Uljas, enemmän vain yltyi hässimään, perille asti survomaan. Syvälle työnsi, kohdun suulle, jäykistyi päälleni, antoi siitoksen tapahtua, ison sukunuijan täyttää työnsä. Ja minä otin kaiken vastaan, avoimena, värisevänä, punaisena kukkana, kuin nainen vain voi.
xxx/ellauri201.html on line 306: Lintujen laulun lyriikka on tämä: Mä olen tiukka äijä ja kova panomies. Tännepäin te söpöt tipuset mut te muut koiraat paras lähtä samantien litomaan. Nää on mun maita ja mähän sen oravan myrkytän. Mä ja meikäläiset on hyvixiä ja te muut ootte täysiä paskoja. Jos tuutte tännepäin niin mä näytän teille närhen näpöttimet.
xxx/ellauri202.html on line 36: Tänään aiheena on 2 hirmu paxua Nobel-kaliiperin lukuromaania. Kolmannexi sopisi Romain Rollandin Jean-Christophe, muttei satu olemaan käsillä.
xxx/ellauri202.html on line 60: Mielenliikutusten ja tunteiden myrskyn silmässä. Roger Martin du Gard oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1937. Vaikka hän on kirjoittanut suuren määrän sivuja, voidaan kuitenkin tärkeimpänä saavutuksena pitää Thibault'n suku (Les Thibault) kehitysromaanisarjaa, johon sisältyy ranskankielisenä yhteensä kahdeksan osaa. Näistä löytyy suomennettuna kuusi ensimmäistä osaa, jotka on sisällytettynä neljään kirjaan. Sain ne 6 egellä Tammiston Kontista. Päätin tällä kertaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.
xxx/ellauri202.html on line 76: Se johtuu varmaan pillereiden puutteesta. Keskeiseen osaan nousee myös Thibaultin veljesten erilaisuus - kun nuorempi vaalii moraalikäsityksiään, niin vanhempi luopuu pikkuhiljaa niistä. Martin du Gard onnistuu ihmisten luonteiden ja keskinäisten suhteiden kuvauksessa lähes täydellisesti, voikin todeta että hän on tässä kasvuromaanisarjassa yltänyt maailmankirjallisuuden A-ryhmään Nobel-tasolle. Harmi ettei hänen kirjojaan kovinkaan hyvin tunneta (ainakaan Suomessa). Se olisi tuiki tärkeää, ei niiden lukemisella muuten voi paljon kerskua. Kuitenkin kirjojen verkkainen kerronta saattaa nousta haasteeksi lukijalle. Ilmeisesti sarjan eri jaksoissa on painopiste vaihteleva eri ihmisten ja teemojen osalta. Ranskalaisessa kirjallisuudessa osataan ottaa kaikki irti ihmisten vastenmielisistä piirteistä.
xxx/ellauri202.html on line 115: Viitisen vuotta on kulunut Thibaultin veljekset kulkevat Luxenbourgin puistossa katsomaan yliopistoon päässeiden nimiä. Jacques on kuvauksen perusteella edelleen oikutteleva hermokimppu. Jacques on päässyt yliopistoon, hänen ystävänsä Daniel sen sijaan on päättänyt ryhtyä taiteilijaksi ja on taidekauppias Ludwigsonin palveluksessa. Ludwigson on huijari.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 149: Jacquesin lisäksi Gisele tulee hautajaisiin, ja he tapaavat pitkästä aikaa. Jacques ei kaikessa lyyrisyydessään pysty kertomaan tunteistaan yhtään mitään, eli Jacques on tyypillinen runoratsu: kynä laukkaa paperilla, mutta puhe sakkaa kohdattaessa. Daniel lähestyy suurta lyyrikkoa kirjeellä, ja kertoo, että Jenny viettää nykyisin aikaansa parantelemassa terveyttään Provencessa. Nuoret olivat näköjään ennenkin sangen huonokuntoisia ja velttoja, Jacques on saanut vapautuksen armeijasta särkyneen sydämen vuoksi.
xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri208.html on line 39: Ispoisten uimarannalla on 2022 alkukesällä suht autiota. Jalkavikainen tirkistelijäukki kupittaa kazomaan kun 2 hyljemäistä avantouimaria mustissa kokouikkareissa käy pikapikaa jorpakossa uimassa ja tekee sen päälle haifaiveja. Rikun muumikirjan kuvaamien omakotitalojen paikalla on nyt pitkät elementtirivarit.
xxx/ellauri208.html on line 428: Tämän idean talouspoliittinen osa voidaan jakaa pääasiassa kahteen toisiaan tukevaan suuntaukseen: Omistuksen hajauttaminen kansalaisten kesken ja pienyritteliäisyyden tukeminen. Suuryritykset ovat joillakin tuotannonaloilla erittäin tärkeitä, mutta niidenkin omistussuhteita voidaan muuttaa distributistisesti osuuskunta- ja yhtiöjärjestelyjen kautta. Sama koskee pankkeja. Kapitalismi ja sosialismi pyrkivät luomaan mahdollisimman paljon palkkatyöläisiä, kun taas distributismi luopi pikku omistajia.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 480: Vuoden 1988 Nobelin palkinnon myötä egyptiläiseltä kirjailijalta Naguib Mahfouzilta (1911-2006) suomennettiin englannista novelli ”Siunatttu yö” (sic, kolmella teellä, 1988) ja arabiasta muutamia romaaneja vuosina 1989-1996. Sen jälkeen hän näyttää Suomessa joutuneen unohduksiin sikäli, että uusia suomennoksia ei ole ilmestynyt. Tässä suhteessa hänelle on käynyt samoin kuin toiselle nobelistille, australialaiselle eepikolle Patrick Whitelle. Kumpikin ansaitsisi tulla uudestaan huomioiduksi uusien käännösten muodossa. Näin siitäkin huolimatta, että Mahfouzin suomennettuihin romaaneihin eräät kriitikot suhtautuvat melko nihkeästi ja pitävät niitä helvetin vanhakantaisina.
xxx/ellauri208.html on line 492: Mahfouz kertoo näiden pieneläjien edesottamuksista värikkäästi ja värikkäitä ovat myös heidän puheensa, jotka ovat täynnä sekä vetoamisia uskontoon että meheviä haukkumasanoja. Sikäli kuin mennään kujan ulkopuolelle, paljastuukin enemmän tai vähemmän turmeltunut maailma, jossa harjoitetaan prostituutiota ja juodaan viiniä kujalaisten nautintoaineiden rajoittuessa tupakkaan, hasikseen ja makeisiin. Lisävivahteen teokseen tuovat maassa olevat englantilaiset sotilaat. Kujan ulkopuolisesta maailmasta mainitaan ohimennen juutalaiset. Hieman yllättäen kujan asukkaiden joukossa on myös homoseksuaali. Sävyt vaihtuvat koomisesta melodramaattiseen ja välillä ollaan miltei viihderomaanin ilmapiirissä. Toisinaan ei vaikutelma tekomakeasta aikuisten sadusta ole kaukana.
xxx/ellauri208.html on line 494: Romaanin kiinnostavimpia ja samalla vaikuttavimpia kohtauksia on kuvaus Radwan Hosseinin lähdöstä pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan kujan asukkaiden ollessa saattamassa häntä. Kun hänelle toivotetaan hyvää matkaa ja turvallista kotiinpaluuta, hän torjuu jälkimmäisen toivotuksen: ”Veljeni, älä muistuta minua paluustani. Sillä ei ole sopivaa sille, joka on aikeissa vierailla Jumalan huoneessa, ajatella silloin hellin tuntein kotiseutuaan.” Radwan Hossein heittäytyy suorastaan runolliseksi kuvatessaan pyhää maata, jonne hän on menossa: ”Kunpa voisinkin jäädä noille pyhille paikoille lopuksi elämääni. Aamusta iltaan saisin nähdä tuon maan, jota Profeetan jalka on aikoinaan tallannut, ja taivaan, jolla enkelten siivet ovat havisseet niiden kuunnellessa pyhän ilmoituksen laskeutumista maan päälle, joka kohottaisi maahan sidotut ihmiset taivaisiin. Siellä ajatus kohdistuu vain ikuisuuskysymyksiin. Siellä sydän sykkii vain rakkaudesta Jumalaan. Siellä sielu saa lääkityksen ja lohdun.” Jatkossa Hossein esittää suoranaisen oman teologiansa, johon kuuluu myös itseanalyysia.
xxx/ellauri208.html on line 496: Kujalaisetkaan eivät elämässään välty onnettomuuksilta. Rakkaus ja rakkauden kaipuu mutta myös paremman elämän kaipuu ovat keskeisiä tekijöitä, jotka niihin johtavat. Tältä osin romaanissa seurataan erityisesti Hamida-neidon vaiheita. Suurimmaksi osaksi onnettomuudet tapahtuvat kujan ulkopuolisessa maailmassa ja aiheuttavat kuohuntaa kujan asukkaiden kuullessa niistä. Mutta kuohutkin asettuvat. Teoksen lopussa Midaqq-kuja palaa ”kunniakkaaseen unohdukseensa ja välipitämättömyyteensä”: ”Aamulla siellä itkettiin, jos joku antoi siihen aihetta, mutta illalla jo naurettiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.” Kaikki kuitenkin loppuu, eli kuten englantia harrastava šeikki Darwish toteaa romaanin viimeisillä riveillä: ”Eikö kaikella ole loppunsa? Näin on asia. Kaikella on loppunsa ja se on englannin kielellä ”end”, kirjain kirjaimelta: e-n-d.”
xxx/ellauri208.html on line 509: Jätettyäni Stiegin ansaitusti kesken tartuin uudestaan Riku Rinkulaan. Lääkäriromaani taitaa olla toinen talousliberaali Odysseia. Lapset saavat kasvonsa tärkeimmistä toiveista, vapaudesta ja rahasta. Eli siis vallasta ja vallasta. Mutta kyllä Riku tietää mistä puhuu kun puhuu keskiluokkataustaisesta izestään ja Lada-häpeästä. Se puhuu siitä hyvin, se on sille annettava.
xxx/ellauri208.html on line 517: Äiti suhtautui yhteiskunnallisiin vääryyksiin tunteellisemmin, kyynelehti ja raivosi nälänhätäkuvien äärellä, vei meidät euro-ohjuksia vastustaville marsseille, kertoi Vietnamista ja Tonkininlahden välikohtauksesta, Punaisesta armeijakunnasta ja Neuvostoliiton alistamista sukulaiskansoista. Mutta tärkeintä oli, ettemme katsoneet liikaa televisiota ja luimme riittävästi romaaneja. Romaanien lukeminen oli äidistä varmin inhimillisyyden tae, ja varsinkin parhaiden romaanikirjailijoiden kärsimykseen eläytyminen. Hän kertoi Dostojevskista katorgalla ja valeteloituksesta, Kafkan tuskallisesta isäsuhteesta, unettomuudesta ja kasvissyönnistä ja Woolfin mielialaheilahteluista ja itsemurhasta.
xxx/ellauri208.html on line 522:
Penseitä lääkäriromaanista
xxx/ellauri208.html on line 544: Mökki tuli valmiixi 2008, ja samana vuonna ilmestyi Rikun lääkäriromaani. Häräntappoase kertoi että Riku oli ollut tosi höxötyxissään Irakin selkkauxesta, kerännyt kahmaloittain lehtileikkeitä.
xxx/ellauri208.html on line 607:
Rikun puskaromaanin ääreltä
xxx/ellauri208.html on line 701: Joonatan sanoi, ettei hän ihan tarkkaan tiennyt. Mutta jossakin tähtien tuolla puolen se oli. Hän rupesi kertomaan Kangijalasta niin että melkein rupesi tekemään mieleni lentää sinne paikalla.
xxx/ellauri208.html on line 745: Dramaturgin koulutuksen saanut Idström kirjoitti kuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja kaikkiaan viisi romaania. Arvostetuimmat teokset Veljeni Sebastian (1985) ja Kirjeitä Trinidadiin (1989) olivat Finlandia-ehdokkaita. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai 1985.
xxx/ellauri208.html on line 752: Näin Annika itse kuvaili kirjoittamistaan vuonna 2000: "Romaani ei minusta ole kirjoittamisen päämäärä, se on väline, oheistuote. Jos se olisi tavoite, kirjoittaminen olisi paljon helpompaa."
xxx/ellauri208.html on line 762: Erityisesti 80-luvulla keskustelua herättänyt psykologi Esa Sariola on huono aloittamaan ja päättämään romaaneja. Hän on harvinaista kyllä keskiosien kirjailija.
xxx/ellauri208.html on line 768: Esimerkiksi heppoisesta alusta käy vastikään lukemani Miehelle kuuluu kaikki -romaani (2003), jossa yritysjohtajaa nöyryytetään hänelle nauravien naisten edessä kauppareissulla, joten hän päättää kostaa perustamalla keski-ikäisten miesten ”respect the cock” -tyylisen ukkokerhon, joka aikoo palauttaa miehisyyden kunniaan.
xxx/ellauri208.html on line 823: – Tekeekö sinun mieli sinne niitä naisia katsomaan?
xxx/ellauri208.html on line 837: Sen huomaa. Muista asioista Sariola kirjoittanee vähemmän mielellään. Tarkka korva kahden ihmisen väliselle kitkalle tekee Sariolasta Suomen mittakaavassa erityislaatuisen, hän tavoittaa puheen nyansseja yhtä vahvasti kuin Rosa Liksom mutta eri tavalla. Valitettavasti juonissa Sariola ei juuri loista. Niin tässä kuin esimerkiksi Kaikella voimallani -romaanissa (2014) tapahtumat ovat liian korkealentoisia, vaikka kirjailija on parhaimmillaan keskiluokkaisen elämän arkisissa kuvauksissa. Myös Miehelle kuuluu kaiken loppu sutaistaan kasaan dekkareita matkivalla loppupaljastuksen tapaisella, joka venyttää jälleen uskottavuuden rajoja.
xxx/ellauri208.html on line 859: Antin matka alkaa loppupäästä, ikkunalaudalta, ja kertoo sitten omituisesta vuodesta pojan elämässä. Kertomuksen aikana esiin nousee myös katkelma Kaarinan kirjoittamasta romaanista, joka on tarinan maailmassa (auto)fiktiota mutta asettuu lujemmin perinteiseen psykologiseen realismiin kuin sitä ympäröivä kertomus.
xxx/ellauri208.html on line 879: Huomaan ajattelevani Veljeni Sebastianin tunnelmaa jälkikäteen paljon, se on erikoinen teos. Koska se ei välitä kirjallisuuden rajoista, se tulee kirjallisuudeksi.
xxx/ellauri208.html on line 904: "Menetetty" isä palaa aikuisen Lauran elämään. Päähenkilö käy läpi sekä lapsuutensa että aikuisuutensa rakkauden- ja vihantunteita. Teoksessa on vahva ruokaan liittyvä tematisointi: kaipuu ja puute yhdistetään nälkään. Alastomuudessaan hätkähdyttävä romaani isän ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, vihasta ja rakkaudesta
xxx/ellauri208.html on line 906: Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänen Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy uudestaan hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä: kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi. Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.
xxx/ellauri208.html on line 943: Kun Annika Idström talvella 1979 ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Sinitaivas (1980), hänestä tuntui omien sanojensa mukaan kuin hän olisi "tullut kotiin". Takana oli Idströmin itsensä jännitteiseksi ja vaikeaksikin kuvaama lapsuus suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa töölöläiskodissa, jossa taiteellisesti lahjakas isä toi välillä "juoppokavereitaan" kotiin ja äiti, tunnettu ja "ihailtu radioääni" Cay Idström, toisaalta lannisti, toisaalta rohkaisi luoviin harrastuksiin. Takana oli Laguska skolanin yksityinen eliittilukio, jossa Idström opiskeli vapaaoppilaana – eikä viihtynyt: "En ollut tarpeeksi rikas [ - - ] enkä tarpeeksi suomenruotsalainen." Oman tien etsiminen oli vienyt Sanelma Vuorteen mannekiinikoulusta Ranskaan kieltä oppimaan, kirjallisuuden opintoihin Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kamerataiteen opintoihin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Takana oli myös avoliitto vasemmistolaisesti suuntautuneeseen kulttuurisukuun kuuluvan tunnetun elokuva- ja teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen kanssa ja tyttären syntymä. Yksinhuoltajuuden ja kirjoittamisen yhdistelmä merkitsi elämistä työttömyyskorvauksella ja sosiaalituilla, mutta "kirjoitin, koska en muuta osannut".
xxx/ellauri208.html on line 945: Annika Idströmiltä ilmestyi 1980-luvulla neljä romaania: Sinitaivas, Isäni, rakkaani, Veljeni Sebastian ja Kirjeitä Trinidadiin, jotka nostivat hänet heti suomalaisiin eturivin kirjailijoihin. Vaikka ruotsi oli Annika Idströmin äidinkieli, kirjoittamisen kieleksi valikoitui isoäidin kieli, suomi. Varsinainen läpimurto oli Veljeni Sebastian (1985), joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana ja nousi lukijoitten suosikiksi. Viimeiseksi jäänyt teos, Luonnollinen ravinto, ilmestyi juomiseen ja kirjoittamiseen liittyneen vaikean kriisin jälkeen 1994.
xxx/ellauri208.html on line 947: Kaikki Annika Idströmin teokset kiinnittyvät oman aikansa yhteiskunnalliseen todellisuuteen ja nostavat esiin sen kipukohtia: avioerolasten ja vanhempien suhdetta, yksinhuoltajaäitien asemaa, erilaisia kasvatuksen instituutioita. Samalla ne kuitenkin irtautuvat 1960-luvulla alkaneesta ja 1970-luvulla jatkuneesta realistisen, osallistuvan ja poliittisen proosan linjasta omaan suuntaansa. Enemmän kuin yhteiskunnallisia kannanottoja tai maailmanparannusta hänen teoksensa ovat matkoja mielen sisäiseen maailmaan.
xxx/ellauri208.html on line 951: Ensimmäinen romaani Sinitaivas (1980) käsittelee vielä pääasiassa realistiseen sävyyn neljän naisen hetkeksi yhteen kietoutuvia kohtaloita. Eronnut 6-vuotiaan Maurin yksinhuoltajaäiti Virpi saa asunnon pahanhajuisesta kaupungin vuokratalosta, itähelsinkiläisestä lähiöstä. Päähenkilö ei ole kipuineen ja ahdistuksineen yksin. Hän tutustuu kolmeen samassa talossa asuvaan naiseen, jotka kaikki ovat joko eronneita, yksinhuoltajia, petetyksi tulleita tai pettäneitä ja oirehtivat eri tavoin. Teoksessa kerrostalo alkaa elää ja hengittää kuin Helvi Hämäläisen romaanissa Katuojan vettä (1935), ja erilaisista taustoista ja kohtaloista – myös kilpailusta – huolimatta naiset muodostavat toisilleen jonkinlaisen turvaverkon, yhteisön, jossa "sisaruus" kannattelee.
xxx/ellauri208.html on line 953: Kerrostalolähiön lisäksi romaanissa liikutaan myös teatterimaailmassa, teatterin "petotarhassa" ja päähenkilön keskiluokkaisessa lapsuudenkodissa, jota hallinnoi itsekeskeinen ja etäinen tekstiilitaiteilijaäiti. Äidin näyttelyn kulttuuriväen kansoittamien, alkoholinhuuruisten avajaisten farssimainen kuvaus kuin ennakoi Miina Supisen keskiluokkaisen kulttuuriperheen elämän hullunmyllyä kuvaavaa satiirista romaania Liha tottelee kuria (2007).
xxx/ellauri208.html on line 955: Sinitaivas käsittelee naisen näkökulmasta, osin Märta Tikkasen 1970-luvulla aloittaman feministisen kirjallisuuden hengessä kipeitä aiheita: hylätyksi tulemista, eronneitten naisten ja yksinhuoltajaäitien sosiaalista ja taloudellista putoamista, äitiyden problematiikkaa, naisen halua ja kaipuuta ja mielen järkkymistä. Mutta vasta seuraava romaani, 1981 ilmestynyt Isäni, rakkaani, aloitti samana vuonna ilmestyneen Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanin kanssa suomalaisessa naiskirjallisuudessa uuden ajan. Molemmat lähtivät "hyvää makua" herjaavalla, epäsovinnaisella ja rankalla tavalla purkamaan suomalaista perheidylliä ja käänsivät vanhempi–lapsi-suhteita sekä miehen ja naisen roolimalleja nurin. Eikä Isäni, rakkaani ollut mitään "isänpäivälukemista", vaan se sai kriitikon ihmettelemään: " - - merkitseekö naisen emansipaatio yhteiskunnassa sitä, että hänen täytyy omaksua kirjallisuudessa ennen miehille varatut karkeat tyylikeinot tuon pyhän tasa-arvon nimissä".
xxx/ellauri208.html on line 957: Romaanissa päähenkilö, Laura Salmi, tapaa kuolleeksi luullun isänsä yllättäen Sea Stariksi nimetyssä ravintolassa, jossa toimii tarjoilijattarena. Perhesuhteiden kuvaus saa rankkoja oidipaalisia ja insestisiä sävyjä, kun avioerolapsi Laura pyrkii myös eroottista valtaansa käyttämällä anastamaan isältään vihdoin sen rakkauden, mitä paitsi on jäänyt. Väkivalta, seksuaalisuus ja syöminen kietoutuvat yhteen romaanin freudilaisessa symboliikassa ja hurjissa ekspressiivisissä ja groteskeissa kuvissa. Sea Starin "mustassa ruumassa", sen rujoissa ihmiskohtaloissa kiteytyy näkemys elämän absurdista tarkoituksettomuudesta ja ihmisen perustavasta yksinäisyydestä: "Sea Star on kaipaus ja kaipaus on hauta…"
xxx/ellauri208.html on line 959: Jo esikoisteos Sinitaivas kertoi, niin kuin Idströmin itse sitä luonnehtii, "vaikeudesta erottaa todellisuus mielikuvista". Isäni, rakkaani -romaanista lähtien eri todellisuuksien – ulkoisen ja mielensisäisen, aktuaalisen ja kuvitteellisen rajan hämärtyminen – nousee Idströmin tavaramerkiksi. Vielä pidemmälle surrealismiin, fantasiaan, uneen ja hallusinaatioon mennään seuraavassa romaanissa Veljeni Sebastian, jota hallitsevat korosteisesti makaaberit ja groteskit kuvat ja sisäisten tuntojen projisoiminen ulkoiseen.
xxx/ellauri208.html on line 963: Veljeni Sebastian kiinnittyy jälleen, niin kuin Annika Idströmin romaanit yleensäkin, selkeästi aikaan ja tunnistettavaan paikkaan, jonnekin Itä-Helsinkiin, mutta samalla siinä kiteytyy niin kuin myytissä tai sadussa jotakin perustavaa ja yliyksilöllistä inhimillisestä kokemuksesta. Hädän hetkellä Antti, jonka hahmossa on yhtäläisyyksiä Günther Grassin Peltirummun Oskariin, turvautuu ystäväänsä – tai mielikuvitusystäväänsä – Sebastianiin. Järkyttävyydestään huolimatta romaani päättyy kohoamisen ja kosmisen kaikkiyhteyden tuntoon, kun romaanin lopussa Sebastian kutsuu ikkunalaudalla kuudennessa kerroksessa istuvaa, äitinsä menettänyttä Anttia mukaansa "maailman katolle" kohti tähtiä ja kuuta, osaksi "ympärillä avautuvaa äärettömyyttä". Hoo hoo jaa jaa, täas tällänen Astrid Lindgreniltä tuttu hyppy pimeään veljen yllytyxestä, kohti Kankijalan fantasiamaailmaa.
xxx/ellauri208.html on line 965: Isäni, rakkaani -romaanin ja Veljeni Sebastianin jälkeen Annika Idström niputettiin suomalaisen 1980-luvun kirjallisuuden "pahan koulukuntaan" yhdessä muun muassa Anna-Maija Ylimaulan, Eira Stenbergin, Esa Sariolan ja Juha Seppälän kanssa. Hyvän ja pahan ikuisen problematiikan käsittelyssä näitä muuten varsin erilaisia kirjailijoita yhdisti kylmän viileä ja moralisoimaton tapa nostaa esiin pahaa ihmisessä.
xxx/ellauri208.html on line 967: Jälleen Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut Kirjeitä Trinidadiin kertoo verovirkailija Seppo Sirenin perheestä. Näkökulmahenkilö Sepon lisäksi siihen kuuluvat vaimo ja 14-vuotias, kehitysvammaisena pidetty tytär Ursula. Romaani keskittyy jälleen perhe-elämän mutkikkaisiin kuvioihin ja ennen kaikkea lapseen vanhempien keskinäisen valtataistelun välissä ja välikappaleena. Vieraassa ympäristössä ja epätavallisissa oloissa, yhteisellä matkalla Luvattuun maahan, perheenjäsenten väliset jännitteet kärjistyvät tavallisuudesta poikkeaviin mittasuhteisiin. Näkyviin nousevat nytkin ihmismielen kätketyt ja pimeät puolet, samoin kyvyttömyys lukea ja tulkita toisen mieltä. Romaania voi lukea Sepon kehityskertomuksena, mutta ainakin yhtä paljon se on Ursulan kirja. Juuri Ursula lähettää "kirjeitä Trinidadiin", toisin sanoen isälleen. Mutta yhä uudestaan isä torjuu häpeämänsä ja omituisena pitämänsä tyttären ja repii myös tämän kirjeet niitä lukematta. Vasta Ursulan kuoleman jälkeen tämän tietokoneelle tallentamat kirjeet avaavat näkymiä Ursulan mieleen yhtä hyvin Sepolle kuin lukijalle.
xxx/ellauri208.html on line 969: Tuotteliaimmalla kaudellaan, 1980-luvulla, vapaaksi kirjailijaksi jättäytynyt Annika Idström myös käänsi, opetti Minnesotan yliopistossa kirjallisuutta, esiintyi paljon julkisuudessa ja oli naistenlehtien "unelmahaastateltava". Mutta julkisuus oli kuluttavaa ja myös kirjoittamisen rima nousi yhä korkeammalle, kunnes syvä kriisi ajoi hakemaan vapautumista taakaksi käyneestä kirjailijaelämästä Uuden Valamon luostariin Heinävedelle. Kuitenkin Luonnollisen ravinnon kannibalismi-aihe, jonka voi nähdä hämmentävällä tavalla liittyvän myös kristilliseen kulttuuriperintöön, alkoi itää juuri siellä. Viimeisen romaanin kolme vuotta kestänyttä kirjoittamista Annika Idström luonnehti työlääksi ja tuskallisen vaikeaksi.
xxx/ellauri208.html on line 971: Luonnollisen ravinnon kertojana on yksinkertaisesti kansanedustajaksi nimetty mies. Juuri ennen juhannusta kansanedustaja on tutustunut ravintolassa nuoreen naiseen, joka on tekemässä sosiologian pro gradu -työtään rakkauden vaikutuksesta aikuisväestöön pääkaupunkiseudulla ja haluaa haastatella kansanedustajaa. Rakkaus ja syöminen kietoutuvat romaanissa yhteen, samoin kuvaannollinen ja kirjaimellinen. Miesten pettämät ja hyväksikäyttämät naiset, joiden joukkoon kuuluvat myös opiskelijatyttö ja kansanedustajan vaimo, ovat perustaneet Järjestön, jossa ensiksi "halusivat kenties vain syödä". Mutta hylättyjen naisten kosto ja rakkauden "nälkä" muuttuu kuvaannollisesta kirjaimelliseksi, kun joku ehdottaa, että seuraavalla kerralla voitaisiin syödä miestä. Hyväksikäytön ja riiston aihe laajenee tässä Idströmin älyllisesti ehkä haastavimmassa teoksessa koskemaan naisten lisäksi myös luontoa ja kolmatta maailmaa.
xxx/ellauri208.html on line 975: Etenkin Idströmin kolme jälkimmäistä romaania ammentavat vahvasti psykoanalyyttisesta, freudilais-lacanilais-kristevalaisesta traditiosta. Idström on itse nostanut viimeisen romaaninsa keskeiseksi vaikuttajaksi ruotsalaisen psykoanalyytikon Jürgen Reederin Jacques Lacania käsittelevän teoksen Begär och etik (1990).
xxx/ellauri208.html on line 977: Luonnollisen ravinnon kirjoittaminen oli johtanut kirjoittamisen jälkeiseen masennukseen ja osittaiseen luovuuden tukahtumiseen. Myös julkaisemisen kynnys oli noussut poikkeuksellisen korkealle. WSOY:n syksyn 2002 katalogissa mainittiin romaani nimeltä Meri Falkin muotokuva, mutta se ei koskaan ilmestynyt. Kirjoittaminen jatkui kuitenkin loppuun asti.
xxx/ellauri208.html on line 1122: Gebel älyää et kaikki on vuorenpeikon vika. Vaan vizikkäintä on et porukat on ihan tyytyväisiä, kuhan astalo ei osu omaan päähän vaan naapurin.
xxx/ellauri208.html on line 1135: Gebel stood in the yard naked and talked to his snake until it came on its own accord obediently. See? no hands! Mix käärmeille on sipistävä nimenomaan nakuna? Jotta ne näkevät pikkuveikkansa. Ilmeisesti pahat mafiosot on kaiken kukkuraksi homoja.
xxx/ellauri209.html on line 65: Alivaltiosihteerin kaikkien aikojen ensimmäinen kolmas kirja Nuoret viralliset miehet jatkaa siitä, mihin Huippuvirallinen kirja jäi. Alivaltiosihteeri on juuri saapunut Iijoesta Tammerkoskeen ja nikkaroi itselleen pitkät kalsarit ikkunatiivisteteipistä 50-luvun Tampereella. Tähän teemaan palaan kun ehdin Paavo Rintalan teoxeen Rikas ja köyhä. Se on romaani nuoren miehen vaiheista 50-luvun alun Suomessa. Kai Laitinen Helsingin Sanomissa arveli että se voi herättää pahennusta.
xxx/ellauri209.html on line 82: Päivittäistavarakauppiaat puhuvat nykyisin enemmän hankinnasta ja logistiikasta kuin tukkukaupasta. Tämä on seurausta päivittäistavarakaupan muuttuneesta luonteesta. Perinteisestä tukkutoiminnasta, jossa omille aloilleen erikoistuneet tukkuliikkeet palvelevat monia asiakastahoja, on "siirrytty" kauppaketjujen omaan tavarahankintaan ja logistiikkaan. Uudessa toimintamallissa päivittäistavarakaupan omat hankinta- ja logistiikkayhtiöt hoitavat keskitetysti oman ketjunsa tavarahankintaa, kuljetusta ja varastointia.
xxx/ellauri212.html on line 362: Dagens Nyheterin duunaaman tuoreen selvityksen mukaan yksi vaikuttava tekijä nuorten aikuisten kuolemissa on koulutus. Peruskoulun päättäminen hylätyillä arvosanoilla lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa lähes seitsenkertaisesti. Ennen eivät osanneet tappaa edes izeään kun olivat niin kouluttamattomia. Kyllä olen huono, en osu edes omaan päähäni.
xxx/ellauri215.html on line 114: Muijat huokailee että AAaah ku olis vielä sellasia ihania miehiä jotka on lihaksikkaita, hyvän näkösiä, hauskoja, menestyviä tai rikkaita ja jotka olis vielä lojaaleja vain yhdelle naiselle!! Ihana vatsku on sellanen mutta ai saatana kun olisin itse valmis rikkomaan sen lojaalin miehen suhteen koska tahansa koska olen itse moraaliton ja kevytkenkäinen, ei niin menestynyt tai rikas nainen joka nyt vaan haluaa 5/5 miehen koska on ihan kaunis ja hyvä perse.
xxx/ellauri215.html on line 198: Rothista parasta Annessa oli ezen porukat oli niin epäjutkuja. Et vainoomiseen riitti pelkkä suspekti nimi syntymätodistuxessa. Eurooppalaisuudesta ei ollut mitään apua. Oliskohan ollut tehokkaammasta verensekoituxesta vuosituhansien aikana? Ehkäpä mutta siihenhän ne ei halua ize suurin surminkaan lähteä. Ne nimenomaan haluaa uida omassa geenipuulissa kuin Roope hrahahlaarissa. Kaivautua siihen kuin myyrät. Ne on tosi rasisteja.
xxx/ellauri215.html on line 227: Esittelyn kärjessä Cipolla kutsuu Marion ja saa aikaisemmin manipuloidulta nuorelta mieheltä tietää, että hänellä on sydänvaivoja Silvestra-nimisen tytön takia. Mario näyttää todella olevan tuskissa. Cipolla saa hänet uskomaan olevansa tuo tyttö ja pyytää häntä suudelemaan häntä takaposkelle, minkä hän tekee. Kun Mario huomaa, kauhistuneena ja peloissaan, missä tilanteessa hän on, hän pakenee paikalta ja palaa sitten aseella, jolla hän tappaa Cipollan.
xxx/ellauri215.html on line 270: Pyrkii luomaan pelon ilmapiiriä, jotta muut eivät uskalla toimia häntä vastaan
xxx/ellauri215.html on line 341: Ja mitä ovat ukrainalaiset maxaneet näistä pateista? Eipä muuta kuin spasibo ja blagodarju vas. Maxun aika tulee kun iso paha susi on päihitetty. Silloin pannaan koko Luoteis--Eurooppa juomaan Cokis Zeroa. Ja mikä parasta, Eurooppa ostaa taas enemmän amerikkalaista kaasua kuin ryssiltä. Ja kovemmalla hinnalla. USA:s energiplan är följande: ta upp gasen ur marken så fort som möjligt och sälja till den högstbjudande.
xxx/ellauri218.html on line 142: Donnie Ray Moore (February 13, 1954 – July 18, 1989) was an American relief pitcher in Major League Baseball (MLB) who played for the Chicago Cubs (1975, 1977–79), St. Louis Cardinals (1980), Milwaukee Brewers (1981), Atlanta Braves (1982–84) and California Angels (1985–88). Moore is best remembered for the home run he gave up to Dave Henderson while pitching for the California Angels in Game 5 of the 1986 American League Championship Series. With only one more strike needed to clinch the team's first-ever pennant, he allowed the Boston Red Sox to come back and eventually win the game. Boston then won Games 6 and 7 to take the series. Shortly after his professional career ended, he shot his wife three times in a dispute, failed to finish her and then committed suicide. Kylmä olen sitten huono. En osu edes omaan päähäni. Kierot palefacet puhuvat tyhmän Simson-nekrun ympäri. Hyvässä sovussa lähdetään ottelusta autolle.
xxx/ellauri218.html on line 401: Lillon mantra oli joltain epsanjalaiselta mustikolta, se oli ikäänkuin sen lovipäinen tero tiellä pimeyteen: Todo o Nada, kaikki tai ei mitään, atominen transaktio. Kamat on ladattava kaikki pussiin kerralla tai ei ollenkaan. Sexi on yxi meidän pikku salaisuuxistamme. Kiimaiset kirjoittajat sepittävät sexikohtauxia. "Kaipaavan rakkauden terävä nuoli", se kuulostaa Akun hoidosta pornolta. Vaikka tylppä päähän siittimellä on ja yllättävän pehmeä, vaikka varsi vaikuttaisi kovalta. Ei se haavaa tee vaikka kovaakin rynkyttäisi. Paizi immenkalvon se voi kyllä puhkaista. Noniin, eka varsinainen panokohtaus sivulla 331. (Marianin ja Brianin aiempia toilailuja ei voi laskea.) Löllö vetää varsinaisen aktin läpi aika skezimäisesti. Ei tosta kyllä juuri lämmennyt. "Kyllä teki hyvää käydä paljain jaloin kusella rankan ja kunnollisen panon jälkeen." Höh, röörit ovat niin täynnä siemennestettä ettei kusi edes tahdo tulla. Eikä se ole kirkkaan keltaista vaan saippuaista vaahtoa. Puhukaa sonogrammilaitteseen. Uskotko sinä jumalaan? Uskon kai. Mennään joskus kazomaan sen ottelua.
xxx/ellauri218.html on line 404: Toi Luigi Cabanossi on varmaan schöne Ärztinin pussiin pian pujahtava makkara. Ensi töixeen se puristelee tohtorinnan tissejä. Eipä aikaakaan kaiketi niin puristelu siirtyy alemmaxi. Ei kyllä hyvät romaanit pyörii kaikki lisääntymisteeman ympärillä, tai sitne on huonoja. Tää Konsalik on konsensuaalista sosiaalipornoa, missä eri maalaiset ja eri yhteiskuntaluokkaiset eurokapitalistit ja gastarbeiterit heittävät pois ennakkoluulonsa ja kustantavat lopuxi yhteistuumin pfarrerille pienen kappelin. Karvarintainen sexiatleetti Affe Caponazi onkin oikeasti paha mafioso, siis maahanmuuttajana poikkeus. Muut sisiliskot ovat laihoja ja rumia mutta reippaita kaivosmiehiä ja kunnon kavereita. Eine koita viedä meidän töitä eikä naida meidän naisia. No ehkä vähän muttei paljoa.
xxx/ellauri224.html on line 215: 22. joulukuuta 1849 28-vuotias Fjodor Dostojevski "marssi" (oik.laahusti) Pietarin synkästä vankilasta kylmään ja asetettiin ampumaryhmän eteen. Hetken päästä, Dostojevski ajattelisi, että hän on kuollut. Hän oli julkaissut kaksi romaania – ensimmäinen menestys, seuraava floppi – mutta paljon muutakin hän halusi sanoa ja tehdä.
xxx/ellauri224.html on line 221: "Kuvamme Dostojevskista tämän röyhkeänä, sairaana venäläisenä painavien romaanien kirjoittajana hämärtää vivahteikkaamman kuvan todellisesta miehestä", sanoo Alex Christofi, venäläisen kirjailijan kirjallisen elämäkerran " Dostojevski rakastunut: intiimi elämä " kirjoittaja. Dostojevski oli vivahteikkaammin sanottuna röyhkeähkö, sairaahko paxuhkojen mutta sisällöllisesti köykäsien rompskujen kyhhäilijä.
xxx/ellauri224.html on line 260: Ensimmäisen romaaninsa menestyksen myötä Dostojevski joutui hetkeksi venäläisten kirjallisten syleilyyn ja lopetti insinöörityönsä armeijassa. Mutta kun hänen jatkoromaaninsa jumiutui, hänen uudet kirjalliset "ystävänsä" kääntyivät hänen kimppuunsa ja pilkkasivat hänen omituisia tapojaan, syyläänsä ja puhetapaansa. Dostojevski oli aina pieni, kalpea ja fyysisesti heikko, ja hänen ensimmäiset epilepsiaoireensa ilmenivät teini-iässä, kuten myös polluutio.
xxx/ellauri224.html on line 267: Yllä oleva rivi on peräisin " Idiootista ", romaanista, joka julkaistiin vuosikymmeniä Dostojevskin läheisen teloituksen ja neljän vuoden koettelemuksen jälkeen Siperiassa, mutta se heijastaa sitä, kuinka hänen elämäänsä vaikutti ikuisesti hänen pidätys ja vankeus.
xxx/ellauri224.html on line 281: "Hänellä oli kuitenkin Uusi testamentti mukanaan", Christofi sanoo. "Ja vankila oli aikaa, jolloin Dostojevski ajatteli hyvin syvästi omaa hengellisyyttään ortodoksisena kristittynä. Se on teema, jonka näet suurimmassa osassa hänen töistään, Siperian jälkeistä aikaa, mukaan lukien hänen suurimpia romaanejaan." Timeo hominem unius libri.
xxx/ellauri224.html on line 295: Tämä lainaus on poimittu kirjasta " Notes From Underground " (1864), Dostojevskin vastauksesta toisen venäläisen kirjailijan Nikolai Tšernyševskin villisti suosittuun filosofiseen romaaniin nimeltä "Mitä on tehtävä?"
xxx/ellauri224.html on line 307: "Notes from Underground" -elokuvan anonyymi päähenkilö oli ristiriitojen sotku, "vapaa" ihminen, joka tuskin pystyi toimimaan yhteiskunnassa. Jos jätettäisiin seuraamaan hänen "rationaalista omaa etuaan", seurauksena olisi kaaos, ei utopia. Dostojevski jatkoi teemaa " Rikos ja rangaistus ", ensimmäisessä hänen suurista romaaneistaan, jossa miehen julman rationaaliset suunnitelmat murhata vanha nainen rahan vuoksi menevät pahasti pieleen.
xxx/ellauri224.html on line 312: Tämä lainaus on peräisin Dostojevkin viimeisestä ja suurimmasta romaanista "Karamazovin veljet". "Meillä on tämä kuva Dostojevskista tuotteliaana kirjailijana, joka kirjoittelee jatkuvasti pöytänsä ääressä tai riitelee aikalaistensa kanssa, mutta itse asiassa hän omisti suuren osan elämästään löytääkseen kumppanin, jonka kanssa hän voisi perustaa perheen", Christofi sanoo.
xxx/ellauri224.html on line 317: Stenografi Anna Snitkina [kuvassa] meni naimisiin Dostojevskin kanssa vuonna 1867 pian sen jälkeen, kun tämä auttoi hiäntä saamaan valmiiksi romaanin "Pelaaja", jonka hiän omisti hänelle. Mä naisin kyllä mieluummin Anna Snatkinaa (oik.)
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri224.html on line 568: Wall-en ja McCrean tavatessa käy ilmi, etteivät he ole olleet tekemisissä pitkään aikaan. Wally kertoo lyhyesti omasta tilanteestaan ennen kuin saa yhtä vastahakoiselta tuntuvan McCrean kertomaan, mitä on tehnyt viime vuosina. Elokuvan alkupuoli keskittyykin McCrean haukotuttaviin kertomuksiin Jerzy Grotowskin kokeellisesta teatterikommuunista Puolan metsissä, Saint-Éxuperyn Pikku prinssin harjoituksista Saharassa japanilaisen munkin kanssa, jonka sitten toi New Yorkiin asumaan perheensä kanssa puoleksi vuodeksi (vrt. isä Mefodi), matkoistaan Intiaan ja takaisin sekä Skotlannin Einhorn-yhteisöön, Belgradiin, Israeliin ja Richard Avedonin kartanoon Long Islandilla, jossa hän koki monimutkaisen uudelleensyntymisrituaalin. Haukotus.
xxx/ellauri224.html on line 627: Vielä viimeiseksi me pyydämme Sinulta, oi Pyhä pihavalvoja, että Jack Welch joutuisi uimaan saastuttamassaan Hudsonjoessa, että Hollywoodin tuottajat joutuisivat katsomaan omia elokuviaan yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, että Jesse Helmsiä suutelisi suulle hänen oman sukupuolensa edustaja, että Chris Matthews menettäisi puhekykynsä, että Bill O'Reillysta päästettäisiin ilmat - mahd. nopeasti - pihalle ja että kaikki tupakkaa polttavat muuttuisivat itsekin tuhkaksi. Ai niin, ja lähetä parvi vihaisia heinäsirkkoja Mississipin suuresta osavaltiosta kotoisin olevan senaatin vähemmistön johtajan hiuslisäkkeeseen.
xxx/ellauri225.html on line 200: No mutta mitä helvettiä? Nythän tää avainromaani eeku selkenee! Kiltit ekumeenit eli länkkärit lähettivät ennen sotia kilttejä lähettejä Kiinaan tekemään kristillistä käännytystyötä, mut sit tulivat pahat unistit eli ryssät pilaamaan koko sopan ja usuttivat kiinalaiset pitkälle marssille kohti punaista tähteä. Kunnes sittemmin Jelzin Dalzulina käänsi nudnistiryssän kelkan ja historia lakkasi kuten Fukuyama ennusti, kauppa alkoi käydä globaalisti ja kaikista tuli kapitalisteja. Mitä nyt mumslimifundamentalistit pörräsivät terroristeina ja tapattivat epähuomiossa jenkkipörriäisellä Smuttyn panopuun Paon. Okei! Smutty on siis vapaalla jalalla!
xxx/ellauri225.html on line 480: Ehkä ryssät panostivat Itämeren kaasulinjan Nobelin dynamiittipötköillä jo rakennettaessa juuri tämmöisiä kriisitilanteita varten. Linja sopii räjäyttää näin talven tullen vastavetona länkkäreiden yltyvälle sotainnolle ja nälistyxelle. Saavatpahan tuta keski-Euroopassa miten vetää nenättien bajamajoissa. Ukrainan selkkaus yllätti lännen aseteollisuuden housut nilkoissa. Kohta ei riitä länkkäreillä pateja edes omaan tarpeeseen. Ja silloin uhkaa Kiina tehdä Plopovin izemurhasiirron USAn selän takana ja miehittää lopultakin valkoisen generalissimo Ziang Kai Shekin pakosaaren Formosan. Jännä miten tämäkin kaveri on tyystin häivytetty Wikipedian Taiwanin historiaosiosta. Siellä vaan hoetaan ettei kiinalaisia ole ollut Formosalla kuin 300 vuotta ja että se oli länkkäreillä ennen sitä. No eipä jenkit ole senkään aikaa pitäneet länsi-inkkareilta ryöväämäänsä brittisiirtomaata hallussaan. Wikipediaan ei ole luottamista kun jenkki-intressit on vaakalaudalla.
xxx/ellauri225.html on line 490: Nimenomaan ranskalaiset ovat Killen siis Waltin tukassa. Kille Kimalaisessa on väkivaltaa, pornoa ja pilakuvia Muhammedista. Alex on USA-myönteinen ja siis Killen puolella. Alex halaa Burtia hampaat irvessä ja koittaa turhaan napittaa sitten shorzinsa. Napit oli lentäneet mikä minnekin.
xxx/ellauri227.html on line 87: Jean Edith Camilla Läckberg Eriksson (s. 30. elokuuta 1974) on ruotsalainen rikoskirjailija. Hän kirjoittaa Bohuslänin Fjällbackaan sijoittuvia rikosromaaneja, joiden päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck ja poliisi Patrik Hedström. Erica on Camillan alter ego (pitkä ja vaalea, Camilla puolestaan on tumma hukkapätkä), ja Patrik on Camillan ex-ex-exä Micke ilmielävänä, molemmat näät kastavat halukkaasti kaakaoon näkkäriä, jossa on lujasti päällä voita, juustoa ja Kallen kaviaaria. Hänen kirjojansa on käännetty 37 eri kielelle. Myös Suomessa on esitetty hänen teoksiinsa pohjautuvia Fjällbackamorden tv-elokuvia.
xxx/ellauri227.html on line 213: Kusikalsarinen spurgumaalari oli tosi lahjakas, sen näki heti väriläiskistä. Izekäs huora ajattelee yxinomaan izeään. Vitun jääprinsessa! Saatana! Kaljapurkki sihahtaa. дерьмо! заорал Андерс. Se on paskaa! huusi Anders(ru)/Helvetti! hän karjaisi(fi). Vera Nilssonilla on Andersissa duunia niinkuin Kirsi Riskillä pikku Imissä. Olis pitänyt pitää jalat ristissä, miettii Vera 25K:nnen kerran. Pst! Vera on murhaaja, kazo loppua!n
xxx/ellauri227.html on line 245: Pienen paxun arabistin pieni paxu Virpi-vaimo (o.s. Määttä) on sepittänyt romaanin juuri tästä aiheesta. Tuu kattoon kattoon kun kaveri tapettiin tapettiin, on kirjan nimi.
xxx/ellauri227.html on line 283: Kolme vuotta myöhemmin Marklund teki paluun rikosromaanilla Helmifarmi (jossa ei kuitenkaan esiinny enää Annika Bengtzon). Marklund kertoi haastattelussa: "Vähensin julkisuudessa esiintymistä enkä esimerkiksi antanut enää ruotsalaisille lehdille haastatteluja." Toinen syy julkisuudesta vetäytymiselle oli hänen aviomiehensä vakava sairastuminen. Liza Marklund vaikeni kolmeksi vuodeksi - aviomiehellä syöpä. Marklund on naimisissa Mikael Aspeborgin kanssa. Hänellä on kolme lasta, joista kaksi Aspeborgin kanssa. Yhden isä on joku "Ankka". Hänen vanhin lapsensa Annika Marklund (kuinka ollakaan! arvatenkin juuri se jonka isä on "Ankka"? Juu: Marklund left home when she was just 16 years old when she moved to Piteå, Sweden and worked as a waitress and chambermaid. She had her first child, Annika at the age of 21. Marklund met Annika's father Michael Zev Spielman while in Israel on a kibbutz. Spielman, born in California, was five years older than Marklund.) - niin siis tämä Annika tytär on valokuvamalli ja näyttelijä ja kirjoittaa myös kolumneja. Marklund ize asuu Tukholmassa eipäs vaan Malmössä ja Marbellassa.
xxx/ellauri227.html on line 285: – Itse määrittelisin Helmifarmin kuitenkin mieluummin rakkaustarinaksi kuin rikosromaaniksi, Marklund miettii.
xxx/ellauri227.html on line 288: Hän esittelee saarelta tuomaansa aitoa simpukankuorta, jonka sisällä ei kuitenkaan kimmellä helmeä.
xxx/ellauri227.html on line 355: Gösta Berlingin taru on lepakkosisältöinen avainromaani. Toimittajat ovat vastenmielisiä nuuskijoita. Ministerin vaimo veti ministerin lähelleen ja avasi tämän sepaluxen. FDOJONGGJONGG! sanoi ministerin molo. Onhan tämä Studio Sex. Oikeasti ministeri oli liian väsynyt ojentautumaan ajettuaan juuri 900km.
xxx/ellauri227.html on line 361: Haluatko kahvia? Kyllä mutta sitä ennen pillua, sanoo ulkomaan kauppaministeri. Ministeri on ilman muuta Dorlo. Studio Sex on käsityöläisen kadulla. Sattuvaa. Joakim von Anka noudattaa lakia: vaikka Roope kulkee pelkässä nutussa ja silinterihatussa pylly paljaana, Iinexellä on string-housut. Miten kukaan voi vapaaehtoisesti ryhtyä stripparixi? Kysy Capitanilta. He ostivat lokavesipullot ja dallasivat takaisin toimitukseen. Olen huono ihminen. Ei tästä tule mitään. Ei päinvastoin, täähän menee tosi hyvin! Siperia opettaa. En häpeä enää koskaan mitään. Raivopäinen pappi oli lähtenyt. Aivan siivotonta kumikaulailua jälleen kerran tyhjäntoimittajien taholta.
xxx/ellauri227.html on line 479: Biddy Tarot on sitoutunut luomaan yhtäläiset mahdollisuudet BIPOC-yhteisön (mustat, alkuperäiskansat ja värilliset) jäsenille, jotka ovat intohimoisia Tarotista ja jotka ovat kiinnostuneita kehittämään Tarotin lukutaitoja, tulemaan ammattilukijaksi tai astumaan johtaviin rooleihin Tarot-yhteisössä sekä neekerien henkinen hyvinvointi -alalla.
xxx/ellauri227.html on line 506: Brigitillä on luontainen kauneussilmä, joka näkyy hänen online-läsnäolostaan ja -tuotteistaan ja voi auttaa muita tuomaan sen työhönsä tai liiketoimintaansa.
xxx/ellauri227.html on line 537: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
xxx/ellauri227.html on line 541: Isäpuoltaan Guillou on kuvannut omaelämäkerrallisessa romaanissaan Pahus. Siinä hänet esitetään sadistina, joka panee poikapuoltaan anaaliin päivittäin. Guilloun äiti ja sisarpuoli ovat kiistäneet kuvauksen todenperäisyyden. Myös Guilloun opettajien mukaan romaani on paljolti sepitettä. Guilloun peräaukon laajus on syytä postuumisti mitata.
xxx/ellauri227.html on line 548: Peitenimi Coq Rouge ( Täcknamn Coq Rouge) on ruotsalainen jämityselokuva vuodelta 1989. Pääosaa Carl Hamiltonia esittää Stellan Skarsgård. Elokuvan kertoo tumpelosta yrityksestä estää terrori-isku. Elokuva perustuu Jan Guilloun romaaniin Coq Rouge (1986, suom. 1987). Tarinassa on mukana niin Ruotsin Säpo kuin palestiinalaisia ja israelilaisiakin. IB ei ole enää mukana kuvassa.
xxx/ellauri227.html on line 588: Kasvua on kolmessa vuosikymmenessä 24 prosenttia. Tutkijat eivät tiedä syytä siihen, miksi penikset ovat pidentyneet. Tulos koskee nimenomaan jäykkänä tehtyjä mittauksia. Muutosta ei sen sijaan ole tutkijoiden levossa ja venyttäessään tekemissä mittauksissa.
xxx/ellauri228.html on line 214: Yritystoiminta perustuu raaka-ainevaroihin, joita jalostavat muun muassa Kanteleen voima, Vapo sekä Valio, jonka Haapaveden-tehdas tunnetaan erityisesti Oltermanni-juuston valmistajana. Haapaveden Eskolanniemessä on toiminut myös maailman suurin yksinomaan sähköä tuottava turvevoimalaitos. Haapavedellä ilmestyy Haapavesi-paikallislehti. Lehti kirjoittaa usein oman kylän tytöstä Raisa Cacciatoresta, joka asuu Espoossa. Raisan kreisi isä uskoi olevansa jälleensyntynyt mezästäjä. Chicken cacciatore, mezästäjän kana. LOL.
xxx/ellauri228.html on line 244: Lemin tunnetuin romaani on Solaris, josta on tehty kaksi elokuvaa: Andrei Tarkovskin Soljaris ja Steven Soderberghin Solaris. LEMistä tuli loppupeleissä aika lailla Yodan näköinen (paizi vaaleanpunainen eikä vihreä).
xxx/ellauri228.html on line 258: Stanin alkuperäinen romaani Solaris vlta 1961 käsittelee tiedemiestä ja psykologian tohtoria Kris Kelviniä, jota pyydetään matkustamaan avaruusasemalle, joka on liitetty kaukaiseen planeettaan, joka tunnetaan nimellä Solaris. Asemaa hallinnoiva miehistö, joka on tutkinut planeettaa, on kokenut jonkinlaisen selittämättömän emotionaalisen romahduksen; Kelvinin on tarkkailtava tilannetta ja päätettävä, onko tarpeen keskeyttää tehtävä ja palauttaa miehistö maahan. Kun hän saapuu ja löytää avaruusaseman ja miehistön hälyttävässä häiriössä, Kelvin joutuu samaan henkiseen epävakauteen ja ilmeisiin hallusinaatioihin, jotka ovat vaivanneet miehistöä - hallusinaatioita, jotka näyttävät olevan otettu hänen omista muistoistaan. Syynä voisi olla itse muka asumaton planeetta, jolla saattaa olla aiemmin tuntematon älyllisen elämän muoto. Arvellaan, että oudon aktiivinen valtameri, joka peittää Solariksen, voi olla itsessään elämänmuoto, mutta sellainen, jota on vaikea kuvitella, vielä vähemmän saada yhteystietoja.
xxx/ellauri228.html on line 262: Soljaris (ven. Солярис, Soljaris) on Andrei Tarkovskin 1972 ohjaama neuvostoliittolainen tieteiselokuva, joka pohjautuu Stanisław Lemin romaaniin Solaris.
xxx/ellauri228.html on line 269: Tarkovskin pätkä on siis mukautettu puolalaisen kirjailijan Stanislaw Lemin erottuvasta, filosofisesta vuodatuxesta vuodelta 1961. Elokuvan käsikirjoituksesta ja yleisestä lähestymistavasta ei pitänyt ainakaan Lem, joka piti Tarkovskin näkökulmaa täysin ristiriidassa romaanin alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Jenkkikriitikon mielestä kirjoittaja on saattanut olla yliherkkä näissä asioissa; hän on kokenut aiemmin konflikteja Neuvostoliiton elokuvissa työnsä perusteella. Stan ei luottanut neuvostolaisiin sen enempää kuin sinä tai minä. Sitäpaizi he olivat nauraneet pilkallisesti hänen "Tankietka B:lleen".
xxx/ellauri228.html on line 271: Tarkovsky säilyttää perusjuonen, Kelvinin tutkimuksen jännityksen ja kauhun siitä, että häntä vainoavat täysin todenmukaiset ilmestykset, hitaana ja hillittynä mutta intensiivisenä kuvauksena miesten yksittäisestä taistelusta kúin suuressa isänmaallisessa sodassa. Hänen lähestymistapansa on kuitenkin täysin erilainen kuin romaanin, mikä käy ilmi elokuvan ensimmäisistä hetkistä.
xxx/ellauri228.html on line 273: Lemin romaani alkaa Kelvinistä, joka on jo matkalla Solarikseen, kiinnitettynä yhden miehen avaruuskapseliin. Tarkovskin elokuva alkaa pitkistä, huolellisista kohtauksista Kelvinin viimeisestä päivästä maan päällä ennen lähtöä avaruusasemalle, isänsä datshalla syrjäisessä puussa. Metsä, läheinen lampi, eläimet ja kasvillisuus näytetään rakastavan yksityiskohtaisesti, ja ne omistavat poikkeuksellisen paljon aikaa rauhallisille kuville ruokeista, kukista, rantaviivasta, mökin yllä olevasta lehtikatoksesta. Jopa sisäkohtaukset korostavat luontoa ja näyttävät lehtiset oksat, jotka ulottuvat avoimien ikkunoiden, ruukkukasvien ja luonnonmaisemien maalausten läpi jokaisella seinällä. Nämä kohtaukset mahdollistavat vetäytymisen maaseudulta kaupunkiin ja lopulta kokonaan planeetalta voimakkaan visuaalisen ja emotionaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Kameran kuvat osoittavat, että Kelvin lähtee tutusta ja hoitavasta Ukrainasta täysin luonnottomaan ympäristöön.
xxx/ellauri228.html on line 298: Pohtiessaan Andrei Tarkovskin kriitikoiden ylistämää vuoden 1972 elokuvaa Soljaris (jota itse edelsi vuoden 1968 neuvostoliittolainen tv-elokuva), Soderbergh lupasi olla hengeltään lähempänä Lemin romaania. Silti Lem ei pitänyt kummastakaan renderöinnistä. Kriitikoiden positiivisista arvosteluista huolimatta elokuva tuotti vain 30 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti 47 miljoonan dollarin budjetilla. Toisin sanoen taloudellisesti pätkä oli täydellinen floppi.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri228.html on line 427: I stand up in the stirrups like a child. Nousen jalustimiin seisomaan kuin lapsi.
xxx/ellauri228.html on line 527: Vuonna 1986 Gardell tapasi Mark Levengoodin Sturebadet-uimahallissa. He ovat nykyisin naimisissa, ja heillä on 2002 syntynyt poika ja 2005 syntynyt tytär. Vuonna 1990 Gardell löi itsensä läpi showllaan ”En pall, en mikrofon och Jonas Gardell” (palli, mikki ja Mark Levervurst). Samana vuonna ilmestyi romaani Fru Levervursts öden och äventyr ja AIDS-opas Älä koskaan kuivaa ky-yneleitä ilman hanskoja.
xxx/ellauri228.html on line 534: Robinson Crusoe on Daniel Defoen ensimmäinen ja kuuluisin romaani. Teos julkaistiin vuonna 1719. Romaani oli myyntimenestys jo omana aikanaan, ja sitä on kutsuttu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Teoksen mukaan on saanut nimensä kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonadit (Selviytyjät), alias bestsellerit (myyntimenestyxet)..
xxx/ellauri228.html on line 542: Daniel Defoen romaani Robinson Crusoe kertoo yhden miehen selviytymistarinan autiosaarella. Tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle. Yhdeksäntoistavuotias Robinson karkaa kotoaan ja hyppää laivaan, joka suuntaa kohti Afrikkaa. Alus haaksirikkoutuu lähelle autiosaarta. Robinson selviää ainoana hengissä, koiraa ja kahta kissaa lukuun ottamatta. Saarella Robinson pitää tarkkaa päiväkirjaa seikkailustaan.
xxx/ellauri228.html on line 546: Hän rakentaa saarelle erilaisia rakennuksia ja toteuttaa aikansa kolonialistista asennemaailmaa valjastamalla luonnon omaan käyttöönsä.
xxx/ellauri229.html on line 706: Stalker (ven. Сталкер) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut neuvostoliittolainen taide-elokuva, jonka on ohjannut Andrei Tarkovski. Se pohjautuu Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin Stalker: Huviretki tienpientarelle. Elokuva yhdistelee tietesielokuvaa sekä psykologisia ja filosofisia elementtejä.
xxx/ellauri230.html on line 37: Huomaan että paasauxen aiheet ovat enenevästi siirtyneet fiktiosta faktan puolelle. Syynä on se tuttu seikka että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Kazo vaikka Nestor Mahnon töhnäkerhon käänteitä alempana, siinä kalpenevat jopa nuoren Wallenbergin seikkailut. Ja mikä parasta, mikään feikki oikeus ei voita lopuxi eikä mustahattuisille pahixille käy sen kummemkin kuin hyvixille valkostezoneille, vaan käy niinkuin kulloinkin on käydäxeen.
xxx/ellauri230.html on line 55: Jun’ichirō Tanizaki (1886–1965) oli japanilainen kirjailija. Hänen teoksensa käsittelevät usein eroottisia pakkomielteitä. Uransa alkuvaiheissa Tanizaki kirjoitti niin näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia kuin romaaneja ja novellejakin. Monet aiheet olivat omaelämäkerrallisia, ja niissä esiintyi kohtalokas nainen.
xxx/ellauri230.html on line 102: 'Lumen maa' on ennen kaikkea rakkausromaani. Sen aiheena on kauniin nuoren geishan Komakon rakkaus keski-ikäiseen, varakkaaseen Shimamuraan, vanhaan kuksijaan, joka viileässä pidättyvyydessään ei pysty seuraamaan tyttöä hänen kiihkeän antaumuksensa huipuille, vaan ruiskahtaa ennen kliimaxia. Komakon luonnollinen, suoraryhtinen olemus ja hänen sydämensä aitonaisellinen kaipuu avioehdottomuuteen on vastakohtana Shimamuran sisäiselle autiudelle, hänen sielunsa "lumen maalle". Tämä taitavasti kuvattu tuiki tuttu ristiriita luo romaaniin sisäistä jännitystä ja antaa jokaiselle arkisellekin sanalle (esim. "voi vittu") merkittävyyttä ja harvinaista painoa.
xxx/ellauri230.html on line 104: Romaanin tapahtumat on sijoitettu vuoristossa olevaan turistiseutuun, missä rikkaat nautiskelijat viettävät huoletonta elämää kuin apinat kuumien lähteiden ympärille ryhmittyneissä kylpylöissä. Maalauksellinen luonto, jonka ajatonta kauneutta korostaa vuodenaikojen länsimaista nopeampi vaihtelu, saa tekijän kuvaamana japsulaisen nussipiirroksen kaltaista selittämätöntä, lutuista viehätystä.
xxx/ellauri230.html on line 106: Länsimaiset arvostelijat ovat ottaneet Kawabatan romaanin ihastuneina vastaan ja sijoittaneet sen aikamme kauneimpien rakkaustarinoiden joukkoon. Suomalaiselle lukijalle se on aika outo tuttavuus. Jo se että japsumiekkonen kostuttaa naista etusormella eikä keskisormella on outoa.
xxx/ellauri230.html on line 114: Kun läjä maxumiehiä on ensin hässinyt Ankkaa joka reikään ja pureskellut sen käsivartta ja se mönkii kännisenä Shimuran pakeille, niin mitä tekee tää sorsakoiras? Työntää kättä ilmaisexi kaula-aukosta puristaaxeen tissiä ja samalla "suloinen kumpu lämpeni" toisen käden alla. Vittu tällästäkö on japsulainen "herkkä rakkaustarina." No nimenomaan tällästä.
xxx/ellauri230.html on line 197: Nousen katolle katsomaan.
xxx/ellauri230.html on line 213: Ennen lähtöä olivat pres- professori Ståhlberg ja suutari Aaltonen Kustun kimpussa. Kustu ei olis halunnut lähtä japsuihin, mutta nuorsuomalainen aateveli K.J. pakotti. Kustun piti mennä kotiin kazomaan sanakirjasta, mitä on chargé d'affaire. Lontoossa se osasi yhtä vähän enkkua kuin Wilho Pylkkänen. Länkkärien sompailusta Kaakkois-Aasiassa tulee voimakkaasti mieleen Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki.
xxx/ellauri230.html on line 567: Ilmaisten hotellikimonojen ansiosta izekin olen usein joutunut erinomaisen hauskaan seuraan. Opetettuja pikkulintuja ja sirkkoja, lankesimpa kerran vuokraamaan kesytetyn pöllönkin. Spotted owl sitting on a spotted dick. Ei pöllömpi kokemus! Namusetä tikkuineen pehmittämässä pientä lintua ostajan totisen toivomuxen mukaan. Jumisessakäynti on jokaiselle elämys. Koko tapa lienee peräisin Kiinasta, mutta ilman kiinalaisten epämiellyttäviä piirteitä. Japsutytöt ovat sitäpaizi pulleampia kuin kiinattaret. Varsinkin on minulla hauskoja muistoja monista japanilaisista pikku tuntihotelleista, josta vierasta hyvin usein pyydetään "kazomaan kääpiöpuutarhaa" ja kysytään, halutaanko nauttia se tatamilla vai engavalla. Pyysi melkein aina päästä engavalle, jossa sain tilaisuuden miellyttää talonväkeä ihailemalla heidän "pikkupuutarhaansa." Tulinkin japanilaisten kanssa näissä asioissa erinomaisen hyvin toimeen.
xxx/ellauri230.html on line 618: While the cherry blossom is the flower that most people associate with Japan, the chrysanthemum, or kikuli, is more intrinsically linked to the country’s culture and history. Enid Blytonin Fabulous Fiven Dick on nimetty uudelleen Prickixi, koska Dick on nyttemmin yxinomaan kikuli.
xxx/ellauri230.html on line 688: Työläisten omaiset saapuvat maaseudulta suurin joukoin juhlimaan ja kiittämään hyväntekijäänsä patbrluunaa. Voi helevetin helvetti. Työteho on täten saatu monissa tapauxissa nousemaan uskomattomaan ja muualla tuntemattomaan määrään. Työläisiä päähän potkimalla voidaan paskaa myydä länkkäreille polkuhinnalla. Japsulainen pystyy hoitamaan yhtä aikaa 30:takin konetta, kun heidän englantilainen kohtalotoverinsa kykeni häärimään hikisenä vain 3-4 koneen ääressä. Japsutyöläinen liikkui kuin kärppä koneittensa välissä. Koko homma näytti mielettömältä hullujen askartelulta, mutta se oli kuitenkin tieteellisen täsmällistä tarkkaa ja suunnitelmallista työtä, josta satojentuhansien apinantoukkkien elämä Japanissa ja maan kauppakin suurelta osalta on riippuvainen.
xxx/ellauri231.html on line 70:
xxx/ellauri231.html on line 270: Punaisten kasakkojen ympäröimänä ja jatkuvan takaa-ajon alaisena Mahnon osasto pystyi etenemään vain hitaasti raskaan konekivääritulen ja tykistöpommitusten alla. Mahno johti joukkonsa Galician rajalle, ennen kuin hän yhtäkkiä heilautti ympäriinsä ja suuntasi takaisin Dneprin yli. Poltavasta pohjoiseen Belgorodiin suuntautuessaan he onnistuivat lopulta karkottamaan takaa-ajoa harjoittaneet kasakat tammikuun lopussa 1921. Tähän mennessä hän oli matkustanut yli 1500 kilometriä, menettänyt suurimman osan varusteistaan ja puolet joukostaan, mutta löysi myös itsensä, voidakseen johtaa jälleen hyökkäystä puna-armeijaa vastaan. Taudin puhkeamisen jälkeen Kronstadtin kapinassa Mahno lähetti joukon joukkojaan Etelä- ja Keski-Venäjän eri alueille lietsomaan kapinaa, samalla kun hän itse jäi kiinni Dneprijoen rannoille. Tällä hetkellä Mahno haavoittui jalkaan, ja tachanka joutui kuljettamaan häntä, mutta onnistui silti johtamaan yksikköä henkilökohtaisesti edestä. Palattuaan takaisin Ukrainan vasemmalle rannalle hän jakoi osastonsa uudelleen ja lähetti yhden kapinaan tšekaa vastaan lähellä Azovinmerta, kun Mahnon oma 1500 ratsuväen ja kahden jalkaväkirykmentin joukko jatkoi tiellään ja tarttui punaiset yksiköt, jotka se reititti.
xxx/ellauri231.html on line 380: Ivan Buninin teokset koostuvat runoudesta, proosasta ja käännöksistä. Hän debytoi kokoelmalla Runot (1887–1891), runokirja, joka näyttää symboliikan elementtejä. Inspiraatio, jonka hän ammensi realismista, ilmenee sarjassa melankolisia tarinoita Venäjän maaseudusta ja sen rappeutumisesta, jossa hän halusi kuvata "Venäjää ilman meikkiä". Romaanit Derévnya (1910) (Kylä) ja Sukhodól (1912) kuvasivat kyläelämän raakuutta ja maanomistajaluokan rappeutumista. Surullista, surullista. Näin siis ennen bolshevikkivallankumousta. Buninin proosatyylille on ominaista melankolia, varautuneisuus ja keskittyminen, tiivistetty eleganssi.
xxx/ellauri231.html on line 383: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri232.html on line 39: Sokeritautinen alaraaja-amputoitu mies ei 6 viimeisen vuoden aikana pystynyt enää sanomaan kuin "juu", "ei", ja "voi vittu". Siinähän ne on tärkeimmät. Kuuluisia viimeisiä sanoja enemp vähemp kuuluisilta vainailta: "Helvetti!" (Kikan isä pyrkiessään ylös sairaalasängystä). "Perhana!" (Eero Pylkkänen missattuaan viimeisen tennispallonsa). "No, minä..." (Paavi unohtaessaan vuorosanansa). "Missä on vasemman jalan sukka? Tuolin allako?" (Stalin saunan jälkeen. V. Huovinen, p.c.)
xxx/ellauri232.html on line 246: Oletko koskaan harrastanut koskenlaskua? Jos olet, tiedät, ettet koskaan pysty kääntämään lauttasi ympäri ja melomaan vastavirtaan – virta on yksinkertaisesti liian voimakas. Koskenlaskujen haasteena on välttää kaatumista, välttää kiviä (ks. Zalman Schacter-Shalomi, Sielun maaperätutkija, 91–92).
xxx/ellauri233.html on line 45: 90% kirjoista, niiden kirjoittajista ja niissä esiintyvistä henkilöistä plus niiden vääntyneistä siveellisistä pönötyxistä on yxinomaan ärsyttäviä. Olen saanut näistä apinoista aika tarpeexeni, sie hängen mir zum Hals heraus.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 274: Onnexi Adams oli ajoissa vaihtanut "Toivosta" "Voitto-Sanomaan", ex-Erasmuxeen. Siinä ollut Erasmuxen keulakuva on Tokion Kansallismuseossa vieläkin. Myöhemmin matkan aikana taifuuni näet vei "Toivon" kaikkine käsineen helmikuun lopulla 1600.
xxx/ellauri233.html on line 282: Kun yhdeksän elossa olevaa miehistön jäsentä oli tarpeeksi vahvoja seisomaan, he saapuivat 19. huhtikuuta Bungon edustalle (nykyinen Usuki , Ōitan prefektuuri ). He tapasivat japanilaiset paikalliset ja portugalilaiset jesuiitta -lähetyssaarnaajien papit väittivät, että Adamsin laiva oli merirosvoalus ja että miehistö pitäisi teloittaa pahantekijöinä. Mikä olisikin ollut oikein ja fixua. Mutta ei.
xxx/ellauri233.html on line 368: Vuonna 1635 Tokugawa Iemitsu pakotti Sakoku-ediktin Japanille sulkemaan ulkomaankaupalta; sekä Joseph että Susanna katosivat historiallisista asiakirjoista tuolloin.
xxx/ellauri233.html on line 370: Australialais-amerikkalainen James Clavell perusti bestseller-romaaninsa Shōgun (1975) Adamsin elämään ja muutti päähenkilönsä nimeksi " John Blackthorne ". Mixi vitussa? Että sai valehdella mielin määrin ja puleerata henkilöstä jonkun länkkärisankarin. Tämä muokattiin suosituksi TV-minisarjaksi, Shōgun (1980). Se muokattiin myös Broadway-tuotannoksi Shōgun: The Musical (1990) ja videopeliksi James Clavell's Shōgun (1989).
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri234.html on line 399: Neve queri possit dura fuisse, cave. Ettei sanomaan päästä et teit väkivaltaa!
xxx/ellauri235.html on line 59: Horatio Hornblower: Missä järjestyksessä romaanit pitäisi lukea?
xxx/ellauri235.html on line 122:
*Huomautus: Monet tämän keskeneräisen romaanin versiot sisältävät kaksi novellia, joista toinen sijoittuu sankariksi midshipmaniksi* ja luetaan "Mr. Midshipman Hornblowerin" jälkeen, kun taas toinen sijoittuu vuodelle 1848 ja se tulisi lukea viimeisenä. Siinä Horatio on vanha kääkkänä.
xxx/ellauri235.html on line 325: Fair Science frown'd not on his humble birth, Fair Science ei rypistynyt hänen vaatimattomaan syntymäänsä,
xxx/ellauri235.html on line 412: " The Bard: A Pindaric Ode " (1757) on "The Progress of Poesy" -teoksen seuralainen. Se esittelee toisen identiteetin, yksinäisen profeetan, joka voi helpommin oikeuttaa Joven lait kuin mikään "The Progress of Poesy" -julkaisun agentti. Oodin alussa hän on "pukeutunut voiteen soopelipukuun", hänen toimistonsa tunnusmerkki. Lopussa hän "sukeltaa loputtomaan yöhön", toiseen sisäänkäyntiin pimeyteen. Sukeltaminen kuiluun näyttää olevan toiveiden täyttymysfantasia; mahtava Äiti on itse pimeys, halun muotoilematon hahmo. Runoilija, joka iskee "lyyransa syviin suruihin" "Bardissa", ei tuota "Runon edistymisen" "suloisia ja juhlallisesti hengittäviä ilmaa", vaan menetyksen ja lohdutuksen harmonioita.
xxx/ellauri235.html on line 757: To prove the warm affection I've always felt for you? Että saan sut uskomaan mun kiintymyxen syvyyteen?
xxx/ellauri237.html on line 66: Konttinen jäi eläkkeelle opettajantyöstään vuonna 1963. Hänellä oli Vihdin Palojärvellä omakotitalo, jonka pihaa hoitaessa eläkepäivät kuluivat. Konttinen oli innokas kotipuutarhuri ja hänen hoidossaan kukat kukoistivat. Konttinen rakasti kotiaan, eikä hän mielellään lähtenyt pidemmille matkoille. Päivän kestäville matkoille hän kyllä lähti, mutta pidemmät olivat jo epämieluisempia, yöksi hänen piti päästä omaan sänkyyn.
xxx/ellauri237.html on line 258: Wasenius edusti niitä helsinkiläisiä suurkauppiaita, jotka avioliittojen, liikesuhteiden ja yhteisten kulttuuririentojen myötä sulautuivat kaupungin säätyläispiireihin. Wasenius rohkaisi poikiaan yliopisto-opintoihin ja ahtaiden ammattikunta- ja säätyrajojen ylittämiseen sekä tyttäriään luomaan seurustelusuhteita kaupungin aatelisperheisiin. Pyrkimystä säätyrajojen ylittämiseen konkretisoi huomattava stipendi, jonka hän lahjoitti 1840 yliopistolle kauppiaaksi aikovien opiskelijoiden opintoihin. Symbolisempi ilmaus samasta pyrkimyksestä oli Waseniuksen lasten vahva panos ensimmäisessä kotimaisin voimin tehdyssä oopperassa. Harrastajavoimin 1852 esitetyssä Fredrik Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästyksessä kaksi Waseniuksen lapsista lauloi pääosissa ja kolmas kuorossa. Ooppera käsitteli vertauskuvallisessa mielessä Topeliuksen (ja Waseniuksen) mieliteemaa: vanhan hierarkioihin kiinnittyneen aristokratian sekä uuden dynaamisen porvariston vastakkainasettelua. Wasenius ehti nähdä uuden oopperan ensiesitykset juuri ennen kuolemaansa. Viimeiseksi lahjoitukseksi jäi ensi-illan jälkeen perustettu rahasto uuden teatteritalon pystyttämistä varten.
xxx/ellauri237.html on line 348: Alikersantti Antero ”Antti” Rokka on fiktiivinen hahmo Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Antero Rokka on hyvin tunnettu hahmo, ja hän on saanut lähes arkipäiväisen roolin Suomen kulttuurissa. Rokan esikuva oli Väinö Linnan oman todistuksen mukaan Linnan asetoveri Viljam Pylkäs.
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri237.html on line 371: Rahikainen on kuvitteellinen hölmö Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Rahikainen on pohjoiskarjalainen sotamies. Hänen esikuvanaan pidetään joensuulaista Kauko Rummukaista, joka menetti toisen kätensä Kannaksen taisteluissa. Hän ei ollut mikään tyhjän nauraja, vaan räkänokka mies.
xxx/ellauri237.html on line 809: Tää runo on takuulla joku Paolo ja Francesca viittaus. Pablo oli Caprilla pettämässä vaimoaan. Paolohan luki Francesca-rouvan kanssa jotain romskua kun sillä alkoi seisomaan ja siirryttiin tuumasta toimeen.
xxx/ellauri239.html on line 112: Onkin varmaan niin että Konfutsen yksinomaan maallista ja käytännöllistä elämää silmälläpitävä oppi paremmin sopii kiinalaisille, joiden elämänharrastukset ovat ”realistista” laatua. Kiinalainen luonne lieneekin yleensä taipuvainen ulkonaiseen huomaavaisuuteen ja älykkyyteen; onhan kiinalainen ”viekkaus” käynyt miltei sananparreksi. Ei niin ollen ihmetytä, jos kiinalainen mandariini sanoo taoisteja ja buddhalaisia tyhjänpäiväisiksi lahkolaisiksi, jotka eivät käytännöllisessä elämässä ole miksikään hyödyksi, he kun ”vain ajattelevat elämää”. Sellainen arvostelu ei itse asiassa merkitse mitään, sillä samalla tavalla nimitetään täällä länsimailla ”haaveilijoiksi” ja ”idealisteiksi” niitä ihmisiä, jotka etsivät syvempää tietoa elämästä kuin sitä, mitä tavalliset oppikoulut tarjoavat, ajatellaan nyt vaikka ruusuristiläisiä.
xxx/ellauri239.html on line 444: Ei vittu TAAS Pepsi Maxia. Kilkilkil sanoo Annen kassakone. Oikeasti Anne! Aikuisten oikeasti! Jos tulit vaan laukomaan näitä kliseitä voit samantien häipyä. Whodunit? No Sven Feldin oli aina kadehtinut Kong Haakonia. Tai joku saxalainen. Tai veli venäläinen. Ja sitten on se mongoloidi Jussi Kolkka. Ainiin sehän tukehtui lumihankeen jollain Åsetilla. Vanja-eno oli läskiintynyt sitten käsipallopäivien. Se oli kliinisesti obeesi, muttei morbidisti. Selma vääntäytyi Vanja-enon otteesta jalat harallaan ja "nappasi" pusakkansa naulakosta. Ja muuten rakkaat lukijat: Pepsi Max on sokeritonta! Sitä olis kannattanut läskin Vanja-enonkin litkiä!
xxx/ellauri239.html on line 455: Mutta hetkinen pääseekö Selma sittenkään jouluxi Öky-Janin pukille? Ei hyvältä näytä, Selma ostaa murjuunsa Claes Ohlssonilta muovikuusen ja töllöttää Jania vaan telkasta. Jani ei ole vielä päättänyt: "Asiaa ratkomaan pitää asettaa ylimääräinen hiihtoneuvosto", Jani sanoo ruudussa päättäväisesti. Vaan eikö mitä kohta soi Selman murjun ovikello ja Jan työntyy sisälle kyrpä kitkerästi käryten! Väärin väärin. Eise tullut kuin vaan moikkaamaan. Selma viettää joulun spurgu-Einarin ja ananaspizzan seurassa.
xxx/ellauri239.html on line 702: Juurikin näin. Ja vähän mietiskelin sitä suunnitelmallisuutta, kun on tullut tarve päästä ruumiista eroon näin. Jos olisi enemmän suunnitellut, eikö olisi voinut ujuttaa johonkin uhrin juomaan lääkkeitä ja väittänyt itsemurhaksi? Tässä tulee mieleen, että uhrissa on ollut vammoja ja siksi jätesäkkiin ja kuljetusyritys. Toisaalta sinänsä jos riidan
xxx/ellauri250.html on line 134: Guan Moye (simplified Chinese: 管谟业; traditional Chinese: 管謨業; pinyin: Guǎn Móyè; born 17 February 1955) on toistaisexi ainoa aito viirusilmä kiinalainen nobelisti, länsimaisittain vaan Mo Yan, jonka romaanin Punainen durra kahden luvun pohjalta on elokuvakin, nim. Punainen pelto (1987). Länsimaissa Mo Yania on verrattu muun muassa Franz Kafkaan ja Joseph Helleriin. Yhteiskunnallisia kysymyksiä kuvatessaan hän käyttää maagisen realismin keinoja.
xxx/ellauri250.html on line 138: Romaani Seitsemän elämääni (alkuteos 2006) ilmestyi suomeksi syksyllä 2013. Sen jälkeen on suomennettu Viinamaa ja Punainen durra.
xxx/ellauri250.html on line 226: Tv-tähti Gogi Mavromichalis kohautti Linnan juhlissa osallistuttuaan niihin epäsopiva pinssi rintaansa kiinnitettynä. Hän oli teettänyt upean pinssin somejulkkikseksi nousseesta lemmikkihuonekärpäsestään ja ystävästään Kärpylistä. Kärpyli-pinssi jouti kuitenkin taskuun, sillä se ei ollut sopiva Linnan juhlien pukukoodiin. Pukukoodi nimenomaan kieltää muut eläimet rintapinsseissä kuin valkoiset leijonat. Gogi toivoo hartaasti että Kärpyli on vain talviunilla.
xxx/ellauri250.html on line 360: Kirjassa Mitä naisten pitää tietää miehistä oli naisen tekemä hyvä havainto: miehet ei kanna kaunaa eikä pidä ikuisia henkkoht vihamiehiä, vaan vaihtaa tiimiä kun se näyttää niistä kannattavalta kaupalta. Alaisten naisten luistimet usein luiskahtaa näissä käänteissä. Tämmönen kauppa on nyt käynnissä Harryn ja Mikin välillä. Varmaan ne voi kohta höylätä Kaijaa vuoropäivinä tai vaikka samaan aikaankin eri reijillä. Hieno juttu muuten että Harryn isäpappa koomaantui juuri sopivalla hetkellä.
xxx/ellauri250.html on line 390: Hytti nro 6 on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Juho Kuosmanen. Elokuvan pääosissa ovat Seidi Haarla ja Juri Borisov. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija (Haarla) ja venäläinen työmies (Borisov) matkustavat junalla Venäjän halki Murmanskiin. Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011. Elokuvaa varten kirjan tapahtumia on kuitenkin muutettu monin tavoin: esimerkiksi junan reitti, miespäähenkilön nimi ja ikä, tapahtumapaikka sekä aikakausi eroavat kirjasta. Hytti nro 6 sai ensi-iltansa 10. heinäkuuta 2021 Cannesin elokuvajuhlilla, missä se voitti juhlien kakkospalkinnon, Grand Prix’n. Elokuva sai teatteriensi-illan Suomessa 29. lokakuuta 2021.
xxx/ellauri250.html on line 751: Tärkeää on Kanasen mukaan valita omaan profiiliinsa hyvälaatuiset ja edustavat kuvat. Itseään pitää osata markkinoida, eikä esimerkiksi paidaton kuva hauen kanssa ole hänen mukaansa välttämättä naisten mieleen, jos hauki on alamittainen. Haueton kuva paidan kanssa toimii paremmin.
xxx/ellauri250.html on line 765: Myös HBO:n draamasarjoja on tehty kuin Tinderiä, tutkijat sanovat. Game of Thrones -sarjaan luotiin vaikeasti ennustettavia, yllättäviä juonenkäänteitä, jotka koukuttivat marakatit katsomaan sarjaa. (Se oli kyllä hervottoman pitkästyttävä. Winter is coming, muttei vaan tule vaikka kuinka venkuttaa.) Tinderin logiikka on, että pelaa lisää, näin saat lisää supertykkäyksiä. Logiikka toimii kuten Clash of Clans -pelissä, jonka käyttäjiä on tutkittu. Kuukausimaksullisissa palveluissa käyttäjät saavat esimerkiksi ilmaisia supertykkäyksiä, jotka palvelun mukaan ”kolminkertaistavat osuman mahdollisuuden”, tai mahdollisuuden näkyä palvelussa yhtenä ”huippupoimintana” tietyn ajan.
xxx/ellauri250.html on line 879: Aloitetaan vaikka tarinalla kuinka aloitin huumeiden käyttämisen. Oli vuosi 2008 (ikä 15v) ja muutin vanhempien luota serkkuni luo toiseen kaupunkiin Porin lähelle alun perin asuin Turussa. Minulla oli jo nuorena sairas kunnioitus rikollisia kohtaan halusin olla mahdollisimman ilkeä ja pelätty. Onnistuinkin siinä hyvin mutta tutustuin aina vaan vaarallisempiin yksilöihin jotka käyttivät amfetamiinia ja kokaiinia niinhän siinä kävi että rakastuin amfetamiiniin ja sen tuomaan elämään.
xxx/ellauri251.html on line 3302: KANTAVERKKOYHTIÖ Fingridin toimitusjohtaja Prinsessa Ruusunen sanoi Helsingin Sanomissa, että Suomen sähköjärjestelmä ei ollut varautunut Venäjän energia-aseen käyttöön: sähkön hinnat ovat nyt ”järjettömiä”. Suomen energiahuolto perustuu omaan tuotantoon ja kansainvälisiltä markkinoilta ostettavaan pörssisähköön, mutta järjestelmä kestää huonosti kriisejä.
xxx/ellauri251.html on line 3329: Hallitus on jo päättänyt verohuojennuksista ja tukijärjestelmästä ensi vuodelle ja valmistelee sähköyhtiöiden voittojen verottamisesta, mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan nopeasti. Kaikki vaihtoehdot kannattaa käydä läpi hintakatosta lähtien. Valtiovarainministeri läski Annika Saarikko (kesk) joka suunnittelee opiskelijoiden ja työttömien eläkkeiden kurjistamista sanoi Politiikan toimittajien yhdistyksen tilaisuudessa olevansa avoin erilaisille ”ideoille, jotka auttavat ratkomaan tätä ongelmaa”.
xxx/ellauri252.html on line 54: Joulu 2022 meni koronaa läsiessä kilpayskien. Siinähän jouti hyvin lukea nippu luonnevikaisten suomalaisten kirjailijoiden väsäämiä ikävystyttäviä suomalaisia romaanikirjoja.
xxx/ellauri252.html on line 112: Tuliko tästä kirje, essee, romaani vai pamfletti? Vaiko vain tenukepin tylsää jaaritusta? Veikkaan viimexi mainittua.
xxx/ellauri252.html on line 131: 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä missä tekijä herätti vastenmielisyydellään hieman kohua, mutta ennen kaikkea vasemmistossa siihen suhtauduttiin nuivasti, sillä se kuvasi työläiset nolossa valossa, joka ei sopinut sen aikaiseen ihannekuvaan. Salaman rähmäiset kirjoituxet ja elämäntavat olivat haitaxi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei edes ollut. Vuonna 1975 Salamaan koitettiin siitä kiitoxexi ripustaa Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan huolinut. Viimeinenkin ripaus työläisimagosta olis rapsahtanut.
xxx/ellauri252.html on line 135: Timo Pyryharakan tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin sisällissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa! Meistä 3. polven punikeista tuli tosin tälläsiä takinkaantäjiä.” Nysse on jo melkein ysäri ja yhä hengissä. Työläisen maxa on järeämpää tekoa kuin keskiluokkaisen Imi Autereen.
xxx/ellauri252.html on line 178: Hopeapeilin sotilasasiantuntija oli luutnatti hc. Ävenrooth (majavannahkaturkki, turkislakki ja kirjoituskone ulostuksenruskeat, liivit käsinvatkattua esinahkaa, kengät läpikustua avomaan pukkishauroota, käsineet pariloituna syntyneen porsaan peräaukkoa).
xxx/ellauri252.html on line 215: Ize asiassa Hande oli vaan vitun kade siitä että muut retiisikirjailijat saavat pääsylipun Urkin bileisiin vaan ei se. Eijan kanssa äyskivät pojalle ja vahtaavat sitten töllöstä Penan frakkia, Tuula2n peruukkia, kammattua Arvo Turilasta ja minihameista Brita Polttilaa. Järjestäytynyt työväenliike näki syystä von Blitzin negatiivisexi navaxi. Sen asenteet on täysporvarillisia. Kirjassa 6/12 runoilija sammuu linnaan matkaavan autoletkan eteen. Hande nostaa tukirahoja muka vastentahtoisesti eikä palkinnotkaan jää postiin seisomaan. Eijan kanssa meni kuralle heti pikku Markun synnyttyä. Ei olis pitänyt hankkia perheeseen toista lasta.
xxx/ellauri252.html on line 337: Tulilinjalle joutuivat romaanin sivut 139–142, joilla juopunut muurari Hiltunen esittää Jeesusta arkipäiväistävän saarnansa.
xxx/ellauri252.html on line 343: "Haluan kohteliaimmin ilmoittaa, että olen romaanillani Juhannustanssit halunnut pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita", hän kirjoitti.
xxx/ellauri252.html on line 346: Teoksen kiistanalaiset kohdat – muurari Hiltusen kännipäissään suoltama saarna – määrättiin sensuroitaviksi. Lisäksi romaanin myymättömät kappaleet velvoitettiin tuhottaviksi.
xxx/ellauri252.html on line 382: Lutherin mukaan avioliitto oli maallisen rykmentin asia. Luther oli omaan aikaansa nähden radikaali yhteiskunnallisissa ja seksuaalieettisissä kysymyksissä. Uskonpuhdistaja salli avioeron muun muassa, jos puoliso seksuaalisesti oli kyvytön tai muista syistä pidättäytyi aviovuoteen iloista.
xxx/ellauri252.html on line 400: Sjöwall ja Wahlöö oli kansainvälisesti tunnettu ruotsalainen kirjailijapariskunta. Susiparina synnissä eläneet Maj Sjöwall (1935–2020) ja Per Wahlöö (1926–1975) kirjoittivat vuosina 1965–1975 julkaistun kymmenen poliisiromaanin sarjan Roman om ett brott (”romaani rikoksesta”). Sarjan päähenkilönä oli ensimmäinen poliisiassistentti (vastaa Suomen ylikonstaapelia) Martin Beck, joka myöhemmissä kirjoissa yleni ensin rikoskomisarioksi ja sen jälkeen valtakunnan murhakomissaarixi.
xxx/ellauri252.html on line 401: Useista sarjan romaaneista on tehty elokuvia sekä Ruotsissa että muualla maailmassa. Kirjailijoiden on katsottu saaneen vaikutteita Ed McBainin 87. poliisipiiri -sarjasta.
xxx/ellauri252.html on line 407: Evan Hunter (alk. Salvatore Lombino, 15. lokakuuta 1926 – 6. heinäkuuta 2005) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hunter tunnetaan erityisesti nimellä Ed McBain kirjoittamastaan yli 50-osaisesta poliisiromaanisarjasta 87. poliisipiiri, joka on yksi poliisiromaanin perusteoksista.
xxx/ellauri252.html on line 409: Hunter syntyi italialaistaustaisille vanhemmille New Yorkissa vuonna 1926 ja aloitti kirjoittamisen toisen maailmansodan aikana palvellessaan merivoimissa. Ensimmäinen 87. poliisipiiri -sarjan romaani oli vuonna 1956 julkaistu Cop Hater (suomennettu nimillä Askeleet kadulla ja Kuolema kytälle).
xxx/ellauri252.html on line 411: Nuorena vasemmistoradikaalina Wahlöö kirjoitti muutaman yhteiskunnallisia teemoja käsittelevän romaanin ennen kuin 1960-luvun puolivälissä alkoi tuottaa rikosromaaneja yhdessä elämänkumppaninsa Maj Sjöwallin (1935–2020) kanssa. Ennen kuin Sjöwall tutustui Per Wahlööhön, hän oli ollut kahdesti naimisissa ja hänellä oli tytär. Wahlöön kanssa tuli 2 poikaa jotka ovat elokuva-alalla. Aika klopsuttelija.
xxx/ellauri252.html on line 424: Sjövall Wahlöön aikalaiset (ja Handen huorahtava äisky) on ymmärtäneet tän huorajutun ihan väärin. Ei kyse ole siitä myykö sexiä silkasta rahasta, antaako vaihtokaupalla tai suorastaan anteexi, vaan kyse on yxinomaan siitä onko avionrikkoja. Ainoastaan rouvasväki voi tehdä huorin Moosexen pelikirjassa. Miehiä koskee se toinen käsky, joka kieltää "himoizemasta" eli varrastamasta naapurin vaimoa. Ammattihuorat ei siis tee huorin, eikä niitä nuohoavat miehetkään. Vanhassa testamentissa monivaimoiset patriarkat kävi ihan virkistyxen vuoksi huorissa. Jakorasiaa ei kyllä kukaan huoli vaimoxi, ja lapsenteko sellaisen kanssa oli tosi noloa, kuten Tamaran esimerkki todistaa. Eli oli syytä silti varoa mihin reikään kaulatun nuppinsa upottaa, kuten psalmista varotteleekin kiimaisia nuorukaisia.
xxx/ellauri252.html on line 460: Sture Hällström on petetty jalo proletaari, kulturnyj vaikka pelkkä puutarhuri, joka kostaa rautakalterilla tyttärensä pilloneelle plösölle #metoo hirviölle, ja estää samalla ettei se pääse pillomaan enää lisää piikasia. Hyvin tehty Sture, näyttää Maj ja Per peukkuja, mutta joudut siitä silti tiilenpäitä laskemaan. Murha mikä murha, ja premeditoitu kaiken kukkuraksi. Lain tehtävä ei ole oikoa sosiaalisia epäkohtia, pikemminkin pitää niitä yllä. Plösön perhe jatkaa iloisesti kissanpäiviä Djurholmenissa. Beck siirtyy seuraavaan työasiaan. Tää murhaepisodi oli kyllä kuin palleroikäisille tarkoitettu palapeli missä pitää sijoittaa possun muotoinen pala possun muotoiseen reikään pienen varren kanssa.
xxx/ellauri253.html on line 51: Remes aloitti uransa ja trillerisarjansa romaanilla Pääkallokehrääjä vuonna 1997. Remes on vuosien 2000–2017 myydyin suomalainen kaunokirjailija.
xxx/ellauri253.html on line 59: – Pyrin esittämään mahdollisimman realistisia skenaarioita, joiden toteutuminen on mahdollista. Tapahtumien todennäköisyyden täytyy sen sijaan olla riittävän pieni, jotta ne soveltuvat jännitysromaaniin. Jos uhkakuvat ovat liian todennäköisiä, ne eivät kiinnosta minua sen enempää kuin lukijoitakaan, kirjailija Remes vastaa. Esim Ukrainan demilitarisaatio, luonnon tuho, 3. maailmansota tai Soinin toinen hallitus. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
xxx/ellauri253.html on line 61: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ilkka Remes ei vihjaile, vaan osoittaa sormellaan suoraan itärajalle. Hornan ja Jäätyvän helvetin pahis on suuri ja mahtava naapurimaamme, jonka uhittelu on kohdistunut viime aikoina Suomeenkin esimerkiksi ilmatilaloukkausten muodossa. Jo 15 vuotta sitten silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja paheksui nettisivuillaan sitä, että Remeksen neljässä ensimmäisessä romaanissa kaikki mahdollinen pahuus liittyi Venäjään ja venäläisiin.
xxx/ellauri253.html on line 65: Remeksen romaaneista puhuttaessa muistetaan aina huomauttaa, että päähenkilöiden kuvaus jää niissä ohueksi ja dialogi on kökköä. Valtavan kökkö yleisö ei siitä piittaa vähääkään: Remeksen romaanit komeilevat joka vuosi myyntitilastojen kärjessä. Hannu Salaman romaania 6/12 myytiin aikoinaan 121 000 kappaletta, mikä on Suomessa valtava määrä kirjoja. Viime vuosina myyntikäyrät ovat sojottaneet loivasti alaspäin. Idea spurgukirjailijan terroristihyökkäyksestä Linnan juhliin oli niin voimakas, että Hande keskeytti jo alkaneen projektinsa kirjoittaakseen 6/12-trillerinsä.
xxx/ellauri253.html on line 80: 1990-luvun alun lamaan vaikuttaneita syitä olivat ennen kaikkea oikeistohallituxet, ulkomaan rahoitusmarkkinoiden vapautus, kasinotalous, pörssikuplat, kiinteistökuplat, Neuvostoliiton romahduxen seurauksena idänkaupan tyssähdys, rakennusalan possahdus, bensan hinnan nousu, Saxojen yhdistymisen aiheuttama korkotason nousu, kovan kakan politiikka, pakkodevalvaatio, sahahampainen Iiro Viinanen. Aivan tolkutonta kähmintää ja tunarointia. Valtion pankkituet valuivat Suomen sillinruotowiixisen oligarkin taskuun.
xxx/ellauri255.html on line 69: Mannergeim oli edennyt askel askeleelta, aistit tarkkoina kuin pampan muurahaiskarhulla. Hän oli lähtenyt Imatralta vuoden 1952 kesäkuussa, osallistuttuaan sitä ennen valepuvussa omiin hautajaisiinsa. Hän muisti nauraneensa iloisesti lukiessaan "kuolinilmoituksensa", ja silmät olivat kimmeltäneet kun hän oli asekätkijöiden avustuksella aseistanut itsensä. Kesäpäivä oli ollut kuuma ja kaunis kun hän oli hiipinyt yli rajan suureen tuntemattomaan - Neuvosto-Karjalaan.
xxx/ellauri255.html on line 211: Hessu antoi elämänsä rakkauden, vaimonsa Antonian seurata sydäntään tämän rakastuessa toiseen militanttiin Carlo Gambuzziin ja jopa synnyttää sille lapsia. Antoniasta hän kirjoitti Herzenille "hän täyttää sydämessään ja hengessäni kaikki toiveeni". Sää pystyt vaikka mahdottomaan, seuraa sydäntäs vaan!
xxx/ellauri255.html on line 552: Tuntiessani Natashan kovan kummun minulla heilahtaa heti seisomaan. Sinikka yllättää Jompan lätisemässä Mirenen kanssa housut nilkoissa keittiön lattialla. Sinikka ja Mirene jättivät Jompan molemmat kuin Temen Sirpa. Noniin, rengaslihas on nyt sulkeutunut. Harjunpään amokit on juostu, terveisiä täältä koiranputken alta.
xxx/ellauri255.html on line 561: Kekä on tää Matti Luostarinen? Joku pahasti pöljähtänyt maanikko nähtävästi. Mixi Jomppa olisi nimenomaan Hämeen Hemingway? Eise mikään forssalainen ollut hemmetti.
xxx/ellauri259.html on line 40: omaanit.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri259.html on line 146: Klassikossa päähenkilö, hyvin Kari Hotakaisen oloinen mies, ostaa tunnekuohun vallassa itselleen Alfa Romeon. Tykkäsin siitä romaanista tosi paljon, se oli tyylilajiltaan sellaista vinoa, 90-luvun autofiktiota. Innostuin siinä määrin, että ostin romaanin myötä itsellenikin Alfa Romeon. Se paljastui maailman huonoimmaksi autoksi!
xxx/ellauri259.html on line 176: Helsinkiin saapunut Eino Leino löysi luontevan herrahenkisen kodin nuorsuomalaisen Päivälehden aateyhteisöstä. Eero Erkon, Juhani Ahon ja Arvid Järnefeltin aloitteesta 1889 perustettu sanomalehti ajoi äärioikeusuudistusta ja poliittisten oikeuksien laajentamista herrasväelle sekä vastusti vanhemman mytomaanipolven ahdasmielistä kielinazismia, maahanmuuttovihaa ja kirkollis-konservatiivista aatemaailmaa.
xxx/ellauri259.html on line 178: Kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat Päivälehden sen radikaalien kannanottojen vuoksi, tilalle perustettiin Helsingin Sanomat, jossa Leino jatkoi pakinointiaan ”Teme”-nimimerkillä. Leinon ja L. Onervan suhde ei vakiintunut avioliitoksi. Pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen oli mieluummin anniskeluravintoloissa työskentelevä paxu flanööri jota säväytti optimistinen ihmisyysusko ja melankolinen lapsuudenkodin nostalgia. Ei ihme että Eski kävi kuumana. Kultahatun Hyvinkää on vain muutaman peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Helkavirsien on tulkittu heijastelevan ibseniläistä individualistista ”tinkimättömyyden eetosta” ja Nietzschen filosofiaan pohjautuvaa "pohdiskelua ihmisen kyvystä" uhmata omaa kohtaloaan. Siinä on infoa yksilön suhteesta tuntemattomaan ja kuolemaan, yksilöllisestä vapaudesta ja tiedon rajoista.
xxx/ellauri259.html on line 191: Hän tutkii humanismia sen keskeisten kysymysten kautta – ihmisyyden kunnioittamisen, ihmisen tärkeyden korostamisen ja uskon ihmisen täydellistymiseen. Antihumanististakin voi tällaisessa tarkastelussa sukeutua humanisti, kun asian oikein oivaltaa. No vizi nää ajatuxet on nimenomaan luontosuhteen myrkkyä.
xxx/ellauri259.html on line 197: Pitäisi ilmeisesti "napata" vielä "ostoskoriin" Hatakaisen uusin romaani, toi Opetuslapsi, jossa sen persumainen pukinsorkka ilmeisesti putkahtaa pahankerran ulos vaipoista. Eikä edes naurata.
xxx/ellauri259.html on line 261: Aiheena on siis oman tahdon tukahduttaminen. Ajatelkaamme sitä hyvää, mikä on mahdollista epäonnistumisen kautta, pettymyksen onnea, tappion rauhaa. Näemme miesten käyttävän kaikki voimansa johonkin jaloon tarkoitukseen, mutta hyvät tulokset jäävät oudosti pidättäytymään. He suunnittelevat pyhiä suunnitelmia, jotka, kuten Daavidin temppelin rakentaminen, ovat turhautuneita. Jeesus Kristus ei pidä edes hänen työtään parempana kuin omaansa. Viimeinen uhri, joka joidenkin ihmisten on tehtävä, ei ole nautinnon uhraus tai jostain kallisarvoisesta aarteesta luopuminen; se on rakkaan tarkoitusperän uhri, jolla he toivoivat voivansa tuoda kunniaa Herralleen. Heitä vaaditaan kääntymään pyhän palvelun polulta, luopumaan pyhästä yrityksestä. John Ruskin on kertonut meille, kuinka hänen toivonsa paremmasta palvelusta katkesi hänen tullessaan selkeämpään terveydentilaan. "Juuri kun olin päässyt koulusta, olin pahoillani siitä, että olin niin typerä poika, mutta kuitenkin otin palkinnon tai kaksi, ja odotan nyt ryhtyväni johonkin vakavampaan liiketoimintaan kuten kriketti, olen hylännyt mestarin, jolle toivoin tarjoilla. Kuinka viehättävä tapa, jolla Johannes Kastaja hyväksyi kaventuvan sfäärin ja myöntyi olosuhteisiin, jotka jättivät hänet hotellin hämärään ja hiljaisuuteen. "Hänen täytyy kasvaa, mutta minun on vähennettävä." Tämä hieno nöyryys antaa jalolle sielulle muuttavan kosketuksen. Se luo pehmeän loiston hänen luonteensa graniittihuippuihin.
xxx/ellauri259.html on line 398: Hyvässä kirjassa vapaus esiintyy lähinnä vankeuden ja orjuuden vastakohtana. Jeesuxen orjilla on himpun verran enemmän liikkumavaraa kuin Moosexen, vaikkei nekään sentään saa hillua ihan miten vaan. Saa kuitenkin käyttää omaa harkintaa, eikä jokaiseen Moosexen pykälään tarvi tuijottaa, kuten esim nyt se kikkelin nyljentä. Se on tietysti jo suuri parannus, että kaikki mikä ei ole nimenomaan kiellettyä on sallittua, eikä noudateta sitä saxalaista meininkiä että kaikki mikä ei ole pakollista on kiellettyä. Eli on useampia mahdollisia maailmoja, ainakin täällä murheen laaxossa.
xxx/ellauri259.html on line 463: Leinon romaanit ja näytelmät ovat haalistuneet ja unohtuneet, mutta esseistinä ja pakinoissaan ja tietenkin runoilijana, Eikka kirjoitti roskaa aivan sikana, Ranula toteaa.
xxx/ellauri259.html on line 466: Freya huomasi olevansa naimisissa työnarkomaanin ja alkoholistin kanssa, Ranula kirjoittaa. Parin kihlaus oli purkaantunut 1903, jolloin molemmilla havaittiin syfilistartunta. Leinoa koskevassa kohdassa papereiden marginaaliin oli kirjoitettu: lueettinen krisiogastria (syfilisperäinen vatsasairaus). Kuppaan kaveri kai kuolikin, plus viinanlitkintään. Eino Leinon ensimmäinen avioliitto päättyi 1908. Kotona miestä ei juuri näkynyt. Ei edes kirjoituspöydän äärellä, sillä hän pystyi kirjoittamaan missä vain – jopa Hansassa.
xxx/ellauri259.html on line 470: Ranula uskoo, että Leinolle oli kova pala, ettei hän saanut tarpeeksi arvostusta kollegoiltaan. Ei hän tosin sitä ansainnutkaan. – Leino hyökkäsi itse muita vastaan, mutta hän ei kestänyt hyökkäyksiä itseään vastaan. Eikka ei ollut mikään luja vasemmistoaatteen mies. Tuomas Vitikka -romaanissaan (1906) hän sätti luopioita ja juurettomia kapinallisia. Tunnoistaan vapaussodan aikana Leino kertoi Helsingin valloitus 1918 -kirjassaan. Kultakauden taiteellinen eliitti oli valkoisten puolella – erityisesti Eino Leino. Hän pettyi raskaasti ennen arvostamaansa työväestöön. Punaisille hän suostui tosin anomaan armahdusta, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.
xxx/ellauri259.html on line 500: Marraskuussa 1917 Eino Leino arvosteli pää punaisena (kuin Pera Corollassa) sosialisteja näiden lähtiessä ”ajamaan asiaansa kansalaisverellä ja vieraan valloittajan pistimillä”. Reportaasiromaanissa Helsingin valloitus (1918) hän tervehti Etelä-Suomeen tunkeutunutta ja Helsingin vierailla pistimillä valloittanutta saksalaista Itämeren-divisioonaa säkeillään vapauttajana.
xxx/ellauri259.html on line 505: Pera katsoi silmät ummessa kattoon ja luovutti komennon ulkopuolisille voimille. Tiia tarttui jäntevään lonkeroon, heilutti sitä ilmassa, laskeutui katsomaan sitä silmästä silmään ja nappasi sen suuhunsa. Perasta pääsi ääni. Tiia puristi vasemman kätensä sen ympärille, oikealla kädellään hän työnsi kasetin pesään. Paula Koivuniemi peitti alleen Peran huokailut.
xxx/ellauri259.html on line 543: Solvej Balle (born 16 August 1962 in Bovrup, Sønderjylland) is a Danish writer. Balle vietti kriittisesti arvostetun romaaninsa jälkeen yllättävää hiljaiseloa ja julkaisi 2000-luvun alussa vain joitakin tietoteoksia sekä lyhytproosaa. Hän muutti Kööpenhaminasta Ærøn saarelle, ja hänen ympärillään liikkui huhuja uuden suuren romaanin kirjoittamisesta. Taideteoreettinen Det umuliges kunst ilmestyi 2005, ja siinä hän pyrkii luomaan estetiikan ja taiteen teoriaa, jonka lähtökohtana on aistilliset ja kognitiiviset rajoitteet. Taiteen avulla ihmiset pystyvät Ballen mukaan saamaan kokemuksia, joihin heillä ei muuten olisi mahdollisuuksia, tai tekemään tai kokemaan mahdottomia asioita.
xxx/ellauri259.html on line 544: Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen julkaistiin vuonna 2020. Om utregning av romfang I on tarkoitus olla ensimmäinen osa seitsemänosaiseksi kaavailtua sarjaa. Kirjan päähenkilö on Tara Salter, joka elää uudestaan ja uudestaan marraskuun 18. päivän. Kahdessa ensimmäisessä niteessä Tara kokee päivien toiston yksinään, mutta kolmannessa niteessä mukaan tulee toinen samassa päivässä jumissa oleva henkilö, Henry Dalen. Kirja on ollut menestys, ja Balle palkittiin kolmesta ensimmäisestä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Toivottavasti ne eivät ala köyriä, se olisi pitkästyttävä toisto tyylikeinona joka hemmetin marraskuun 18.päivänä..
xxx/ellauri261.html on line 63: Liisa Mäntymies Soromnoo - korjaan Aramnaas romaani sijoittuu girlagomien maailmaan: yksinäinen morsian Ilona lähtee maailmalle ja kasvaa matkallaan naiseksi oman seksuaalisuutensa kohdaten, kiukun, kiihkeän ikävän, vihlovan kivun ja auvoisan oivaltamisen kautta.
xxx/ellauri261.html on line 89: Vuonna 1988 Kari Hotakainen päättää siirtyä runoudesta proosaan. Aiheexi valittiin muodikkaasti pahuus, se alkoi 80-luvulla olla trendikästä. Pahuus Hotakaisen kirjassa on silmitöntä väkivaltaa ilman selvää aihetta, vähän sellasta mitä harrastavat amerikkalaiset poliisit ja Ison Omenan vartijat. Romaani edistyy vinhaa vauhtia. Jo ensimmäisen luvun aikana Connexorista Lionbridgeen siirtynyt pääsinniemeläinen Timo Järvinen on hakannut 13 juoppoa Kampin alueella. Puskasta hyökkää kommandopipoon verhoutunut Timo Järvinen ja hakkaa kyselemättä. Kari siirtää hänet seuraavassa luvussa Kulosaareen, vaikka siellä on vähemmän avuttomia juoppoja. Mutta voihan hän hakata vanhoja suomenruozalaisia eläkeläisiä, jotka raahustavat Varubodeniin töpöttävin askelin ostoskärryn edessä tai rollaattorin takana. Virkistävä juonen käänne! Paizi onkohan Varubodenia enää Kulosaaressa?
xxx/ellauri261.html on line 95: Jossain vaiheessa seurueeseemme liittyy myös Isä Ambrosius, ortodoksisen kirkon väsymätön etsijä, joka viimeistelyä vailla olevasta romaanistani kuultuaan ehdottaa, että pitäisin romaanin teemojen pohjalta eteerisen luentosarjan Valamon kesävieraille, jotka ovat matkanneet luonnon helmaan etsimään toisenlaista tietoisuutta ja sitä kautta henkisen elämän eväitä. Lupaan harkita asiaa, mutta painotan etten mielelläni tee sitovia päätöksiä koomamaisen ryyppäyksen keskellä. Isä ymmärtää ja ehdottaa maljaa romaneille, joille kaikki pöydässä istujat ennustavat suurta menestystä.
xxx/ellauri261.html on line 169: Metropoliitta Ambrosius ei tunne Teletapeista kertovaa lastenohjelmaa, joka on alkanut elää omaa verkkoelämäänsä muodostaen uusia kulttuurillisia kerrostumia. Ehkä tietämättömyys ei niinkään johdu vanhojen instituutioiden hitaudesta kuin siitä, että selibaatissa elävällä kirkonmiehellä ei ole omaa jälkikasvua, joiden kanssa lauantaiaamuisin kello 8.00 kokoontua katsomaan teletappeja. Isä Ambrosius kazelee vaan haikeasti omaa tappia, vääntäen nupista kuvaa terävämmäxi.
xxx/ellauri261.html on line 538: Nykyisissä poliisisarjoissa on ihan sama kuvio. Rikkaat on yhä harvemmin suurimpia konnia, enimmäxeen konnantyöstä kiinni jää joku hullu tai hampuusi, tai sitten edes joku ulkomaan elävä, ei kuitenkaan maahanmuuttaja, ne ovat erityisessä suojeluxessa. Poliiseissa on johtoporras, jotka ovat silverbäkkejä, niilläkin on omat huolensa vaikka ne isällis-äidillisesti johtavat koko tiimiä. Sitten on keski-ikäisiä skoudeja, joilla on perhehuolia, ja seuraavaxi nousevaa polvea, joilta luppoaikoina nousee lahkeesta muutakin kuin polvea, ne kun nussivat kolleegapoliiseja kuin pikku apinat.
xxx/ellauri261.html on line 561: Espanjan–Yhdysvaltain sodassa Anderson otti osaa Kuuban taisteluihin. Sodan jälkeen hän palasi Ohioon, meni naimisiin ja ryhtyi maalausliikkeen hoitajaksi, mutta lähti jälleen Chicagoon ja päätyi lopulta kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Windy McPherson’s Son, joka ilmestyi vuonna 1916. Anderson matkusteli muun muassa Euroopassa ja asui myös New Yorkissa ja New Orleansissa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Anderson avioitui kuvanveistäjä Tennessee Mitchellin kanssa.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri265.html on line 79: Ensimmäinen vieraani oli Esa Saarinen. Olen tavannut Esan monissa eri yhteyksissä urani aikana. Hän on aina yhtä sympaattinen ja positiivinen, ei koskaan enempää eikä vähempää. Monien mielestä Esa on Suomen paras esiintyjä, mutta on toki niitäkin, joihin hänen suoraan tunteisiin vetoava puhetapansa ei tehoa, ja jotka pitävät enemmän valkotukkaisesta, hyvä-äänisestä Samuli-sedästä. Vaikka hän puhuu hyviksi kokemiensa asioiden puolesta, hän ei saarnaa, vaan jättää kuulijalle mahdollisuuden olla ottamatta vastaan hänen ilosanomaansa.
xxx/ellauri265.html on line 93: Sitten oli aiheina Raamatun tietokonepelimaailma sekä itsesensuuri. Olen papin poika: Sen vuoksi pääsin tai jouduin lapsena usein kuuntelemaan taivaallisen isän puheita. Kirvesmiesisäni oli pidetty sananjulistaja, joka käytti paljon duunarien arkeen sijoittuvia vertauksia. Yksi asia alkoi minua kuitenkin askarruttaa jo varhain, nimittäin kysymys siitä, miksi Raamattu on kirjoitettu niin huonosti, että tarvitaan pappi selittämään, mitä sen teksteillä tarkoitetaan. Ihmetykseni kasvoi, kun koulussa kävi ilmi, että Raamattua voidaan tulkita kovin eri tavoin, jopa niin, että on olemassa eri kristillisiä uskontoja ja lahkoja, joiden väliset kiistat johtuvat erilaisista tulkinnoista siitä, mitä Raamatussa oikeasti sanotaan. Siinä on kommunikaatiota tuntevalle slavistille paljon tehtävää. Podcastin pitäminen antoi mahdollisuuden saada vastauksia näihin kysymyksiin. Sain vieraaksi Ismo Dunderhonungin. Hän on eksegetiikan professori Helsingin yliopistossa. Eksegetiikka tarkoittaa nimenomaan Raamatun selitysoppia. En siis ole ainoa, joka ihmetellyt Raamatun tekstien epämääräisyyttä, vaan sitä pohtii kokonainen teologien armeija. No ei siitä sen enempää. Raamatun tekstit ovat niin sekavia, että tarvitaan legioonittain pappeja tulkitsemaan niitä. Toisin kuin exegeetikot, pelimaailman Tuukka osaa vastata kysymyksiin selkeästi ja ymmärrettävästi niin että tällänen pelimaailman ummikkokin pysyy kartalla.
xxx/ellauri265.html on line 251: Eski ei tahdo taituroida toisten taitureiden kaa vaan nimenomaan puhutella tavan tallaajaa. Tämä ansaintamalli on peräisin Pipsalta, kiitos Pipsa, taivaan kuningatar. Rami Hämäläinenkin mallinsi kokonaisuuxia, muttei backwards-looking operaattoreilla, vaan systeemiälyllä ja niillä Iisan heijastimilla. Kaikki Hgin yliopiston filosofit änkyttävät. Se on vähänkuin pääsyvaatimus. Nilkki ei jaxa odotella vaan alkaa täydentää Eskin lauseita.
xxx/ellauri265.html on line 320: Kovaäänisin ryhmä Hau oli yli-ikäiset mahakkaat miehet jotka oli tyytyväisiä omaan asemaan muttei muihin yhteiskunnassa. Kyse ei ole keskustelusta, vaan jengi tulee heittelemään kompsastuskiviä. Mielenkiintoista! huudahtaa Samu kalikan kalahtaessa.
xxx/ellauri265.html on line 384: Kaaro toteaa osuvasti, että eläköityneet professorit tuppaavat hurahtamaan omaan alaansa liittyviin kiistakysymyxiin kuin pesättömät syxyampiaiset vain saadaxeen olla vielä kerran esillä. Nyt ne saavat sanoa mitä huvittaa kun eivät enää toimi virkavastuulla. Touché, törähtää Nilkki Nilkuttaja taustalta. Foliohattu siteeraa foliohattua. Adressi Ville Valtosen kunnian palauttamisexi.
xxx/ellauri265.html on line 469: Kouluista on tehty tulotason, asuinalueen ja mutiaispitoisuuden kriteereillä hakukone. Voi vittujen kevät ja tekoälyn takatalvi. Pilvipalvelut on hylätyissä selluloosatehtaissa ja syövät sähköä. Kännykkäkään ei lennä ilmassa kuin viime metrit. Indikaattorivimma on vähentynyt. Nyt jos oisi värivilmi niin voisi kazoa punastuuko nilkki edes. Sehän oli nimenomaan se joka toi vasemman jalan saappaiden laskemisen yliopistoon. No eise punastu, se hyvä puoli siitä on että naama on valmiixi viinan ahavoittama ja nahka lukuisten valtataisteluiden parkizema.
xxx/ellauri268.html on line 332: Rowlingin romaaneja on usein pidetty metaforina taistelulle fasismia vastaan.
xxx/ellauri268.html on line 333: Todellakin, Rowlingin romaaneja on usein nähty metaforina taistelulle fasismia vastaan. Hänen pääpahista, Lordi Voldemortia, motivoi eräänlainen eugeeninen ennakkoluulo muita kuin taikuutta käyttäviä käyttäjiä kohtaan, mikä on ilmeinen nyökkäys natsiideologialle. Rowlingilla muggletkin saa olla mukana, kun wizardit muxivat pahaa dagomatua.
xxx/ellauri268.html on line 515: Wiesel kirjoitti yli 30 romaania ja lisäksi muita teoksia. Romaaneista tunnetuin on Yö, omaelämäkerrallinen tositarina holokaustista selviämisestä. Se on lyhennelmä jiddišiksi kirjoitetusta esikoisteoksesta Un Di Velt Hot Geshvign (1956, 'Ja maailma vaikeni'). Muut teoksensa hän kirjoitti alkuaan pääosin ranskaksi.
xxx/ellauri273.html on line 448: Pidämme hyväntahtoisina ja pätevinä omaan ryhmäämme luokittelemiamme ihmisiä. Tällainen ”hyvä tyyppi” herättää ihailua ja ylpeyttä.
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri280.html on line 83: Margaret Drabblen (1974), John Careyn (1992) ja muiden tutkimukset ovat johtaneet Bennettin työn uudelleenarviointiin. Hänen hienoimmat romaaninsa, mukaan lukien Anna viidestä kaupungista (1902), Vanhojen vaimojen tarina (1908), Clayhanger (1910) ja Riceyman Steps (1923), tunnustetaan nyt laajalti merkittäviksi teoksiksi.
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri280.html on line 414: Tansanian mannerosa oli Saksan siirtomaana osana Saksan Itä-Afrikkaa vuosina 1885–1919. 1900-luvun alussa Saksa määräsi siirtomaan tuottamaan puuvillaa emämaan teollisuuden tarpeisiin, ja afrikkalaisten protesteista puhkesi vuosien 1905–1907 Maji-maji-kapina. Virallisen arvion mukaan 75 000 afrikkalaista kuoli kapinan yhteydessä, useimmat heistä nälkään ja kulkutauteihin. Kapina sai nimensä maji-nimisestä taikajuomasta, jota paikalliset henkiparantajat jakoivat taistelijoille. (Tästä on ollut puhetta erään Nesböön paskakirjan yhteydessä. Sattumalta ällöttävän Karpin erittäinkin ällö ala cock pikkupollari oli jäänyt väkivaltaisesti orvoxi Kongossa 90-luvulla. Pahat neekerit muka listivät äidin ja iskän sänkyihin.) Kapina johti hallinnollisiin uudistuksiin, vaikkei parannuxiin.
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
xxx/ellauri280.html on line 435: Abdulrazak Gurnaun romaani Paratiisi vaikuttaa aika hupaisalta. Mukavimpia oli elämäkerjuri Muhammedin kuvauxet Witun eteläpuolelta. Walla walla, tämä ei ole valhetta, minua pidettiin hulluna kuin Carmen Sylvaa. Suuhuni tungettiin suolakiteitä. Mohammed mainizi kerran Witussa tuntemansa naisen. Vai oliko se kääntäen? Hopearupia oli suuri raha. Jusuf varasti sen isän haisevasta taskusta. Hyvänhajuinen Aziz-setä antoi aina lähtiessä 10 annaa.
xxx/ellauri280.html on line 485: autofiktiivisen romaanin Miss Eurooppa.
xxx/ellauri281.html on line 72: Seija meni aprillihalpaan kun sanoin että tipujen ruokintahäkkiin oli juuttunut jalastaan orava. Seija kiukustui aika kovasti ja haukuskeli pitkään mua ja mun sukulaisia. Myöhemmin pihalla kyykisteli pääsiäispupu, jota Seija ei enää meinannut jaxaa tulla kazomaan. Vaikka enhän sentään 2x koittaisi samalla keinolla kusettaa. Pupu oli ihan oikea.
xxx/ellauri281.html on line 145: 5. Syitä murtumiskemikaalien kulkeutumiseen vuoristossa ovat erilaiset, erityisesti kaivon porauksen ja murtumisen aiheuttamat matalan magnitudin maanjäristykset ([V. A. Shcherba, 2013] mukaan havaitaan tuhansia mikromaanjäristyksiä), luonnolliset ja vastamuodostuneet kalliohalkeamat kivet, kapillaariabsorptio [Daniel T. et al., 2015] jne. Samalla korostetaan geologisen ympäristön ominaisuuksien ratkaisevaa vaikutusta ylöspäin suuntautuvan muuttoliikkeen ilmiöön, arvioidaan sen nopeutta ja aikaväliä hydraulisen murtumisen paikasta kallioperän läpi matalille pohjavesikerroille. T. Myers [Myers, T., 2012] ehdotti, että tällainen muutto voisi tapahtua alle 10 vuodessa. Teoksessa [Samuel A., 2014] tällaisen muuton aikakehykseksi on arvioitu yli 100 vuotta. Hydrauliliitoksen saatavuus mustan liuskeen ja matalien akviferien välisen yhteyden väittävät myös Rozell ja Reaven [Rozell, DJ ja SJ Reaven. 2012], Warner et al.. [Warner, NR et ai., 2012].
xxx/ellauri281.html on line 307: Tullaan izepäisemmixi ja opitaan sanomaan ”Ei vaippoja”.
xxx/ellauri281.html on line 847: Suurvallat alkoivat syytellä toisiaan Puolan tilanteen kärjistämisestä. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan arvosteli Neuvostoliittoa osallistumisesta ihmisoikeuksien polkemiseen Puolassa. Pravda puolestaan kirjoitti vähän myöhemmin Yhdysvaltain pyrkivän luomaan Puolaan tilanteen, joka johtaisi Neuvostoliiton väliintuloon.
xxx/ellauri286.html on line 44: Olen ollut hyvä kahdessa, pillunannossa ja ryssävihassa. Eikä kukaan ole huomannut, ellen itse ole kertonut, mutta siltikään ei kertomaani haluta nähdä. Tai jos nähdäänkin, sen edessä ollaan avuttomia.
xxx/ellauri286.html on line 88: Beauty hurts, baby. Oksanen on julkaissut kolme romaania. Vuonna 2008 hän sai Finlandia- palkinnon romaanistaan Puhdistus. Tämäkin teiniräpellys Irakin invaasion ajalta 2003 myi sen jälkeen paremmin. Britit ovat huolissaan, kun armeija on rempallaan, on valmistauduttava lähtemään ize ryssiin maasodassa, ne sanoo ihan suoraan nyt. Ukrainalaisista ei näytä olevan mihinkään. (Nojaa, ukrainalaisethan ne pysäyttivät Barbarossa-suunnitelman viime erässä.) Toisaalta on näppärää antaa varastossa vanhenneet huonot pyssyt vähävenäläisille, niin päästään tilaamaan izelle aseet viimeisintä huutoa.
xxx/ellauri286.html on line 99: Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
xxx/ellauri286.html on line 101: Törmäsin myös vasemmistolaistoimittajiin, joiden tiedot Neuvostoliitosta olivat niin hatarat, että he kysyivät hämmentyneesti, miksi neuvostolehdissä ei kirjoitettu virolaisten kyydityksistä, joita käsittelin romaanissani. Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960- ja 70-luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu. Se nyt olisi vielä puuttunut! Kulakit pihalle! Tarttukaa kuokanvarteen kuten muutkin!
xxx/ellauri286.html on line 108: Vaikka olin toki tietoisesti kirjoittamassa juuri romaania, Viron lähihistoria päätyi sen aiheeksi vahingossa, ja käsitys siitä, että aihepiiri oli tärkeä, vahvistui vasta kirjoittamisen myötä.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
xxx/ellauri286.html on line 166: Minä en kirjoittanut mistään Neuvostoliittoon tai Viroon liittyvistä aiheista ennen esikoisromaaniani enkä edes ajatellut asiaa, vaikka olin pitänyt ahkerasti päiväkirjaa kuusivuotiaasta lähtien.
xxx/ellauri286.html on line 187: No joo, onhan siinä sepustusta. Minä luin tekstin kehotuksena katsella arkea tuorein silmin ja kirjoittaa elämän pienimmistä yksityiskohdista. Tulkinnastani huolimatta en nähnyt Viron historiaa kirjallisena aiheena. Vaikka olihan vallankumouxessa nimenomaan kysymys omaisuuden menetyxestä, ellei ize sattunut olemaan pennitön prole.
xxx/ellauri286.html on line 193: Vapaampi ilmapiiri eli sade mahdollisti sen, että löysin kielen Viron lähihistorialle. Ensin aihe livahti romaanikäsikirjoitukseeni metaforien ja symbolien muodossa, toisin sanoen juuri rivien välien kautta, joilla olin tottunut käsittelemään asiaa, ja vähitellen niiden avulla löysin kielen, jolla kirjoittaa aiheesta suoraan russofobista vihapuhetta. 2000-luvun alku oli siihen sopiva hetki, 9/11 jälkeen Bushin aikoihin ei tarvinnut vihapuhetta paljon hävetä.
xxx/ellauri286.html on line 242: Se, että Viron lähihistorian käsittely oli Venäjälle hankala asia, ei sinänsä ollut uutta. Venäjä myönsi 1990-luvun alussa julkisesti miehittäneensä Viron, mutta Jeltsinin vuosien jälkeen Venäjä on jatkuvasti pyrkinyt tuomaan esille omaa tulkintaansa Viron neuvostovuosista, kieltänyt miehityksen, pyrkinyt rehabilitoimaan Molotov-Ribbentropin sopimusta ja häirinnyt esimerkiksi kyydittäjien oikeudenkäyntejä Virossa.
xxx/ellauri286.html on line 264: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
xxx/ellauri286.html on line 273: Harva toimittaja kuitenkaan vaivautuu tarkistamaan sitaattien todenperäisyyttä, sillä onhan yhden lainauksen tarkistaminen monisatasivuisesta romaanista toki aikaa vievää työtä. Paizi jos se on elektronisessa muodossa, silloinhan riittää textihaku. Mutta sellaista muotoa en päästä käsistäni millään hinnalla, on tässä sevverran sentään voitto-odotuxia.
xxx/ellauri286.html on line 281: Tämä lukuohje oli aika lailla tyylipuhdasta propagandaa ja jälleen kerran ristiriidassa itse romaanin propagandasisällön kanssa, jossa venäläisiä on minimaalisesti, eikä ole myöskään venäläisiä juoppoja sikoja. Juopot siat kirjassa ovat virolaisia, tosin russofooneja.
xxx/ellauri286.html on line 301: Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012, törmäsin Suomessa lukijoihin, jotka olivat tunnistaneet romaanissa mainitun lehden, Kodumaan, koska olivat lukeneet sitä itse neuvostoaikana ja harjoitelleet sen avulla viron kieltä.
xxx/ellauri286.html on line 313: Siitä huolimatta RT on yksi kansainvälisesti suosituimpia satelliittikanavia, sen budjetti on suurempi kuin BBC World Newsin ja se oli ensimmäinen TV-kanava, joka onnistui rikkomaan miljardin katsojan rajan YouTubessa. Eilisen Ukrainan vastaisen uutisoinnin jälkeen taivaalta ammutusta matkustajakoneesta toinen toimittaja on eronnut erittäin julkisesti. Mutta se ei ainakaan ollut televisiossa. Vain Twitter.
xxx/ellauri286.html on line 317: Näitä toimijoita on nykyään myös Suomessa ja ne kutsuvat itseään “vaihtoehtoiseksi mediaksi” ja houkuttelevat ihmisiä uskomaan siihen, että tässä on media joka kertoo sen totuuden, mistä “valtamedia” vaikenee.
xxx/ellauri286.html on line 339: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
xxx/ellauri286.html on line 373: Merkittävä osa merkittävistä venäläisistä kirjailijoista on muuttanut ulkomaille. Merkittävä kirjailija Mihail Shishkinin mukaan merkittävä ero neuvostoaikaan on se, että nyt toisinajattelijat nimenomaan halutaan pois maasta. Hah, kyllä ne haluttiin pois maasta neuvostoaikanakin, mutteivät ne lähteneet, tarrasivat synnyinmaahan kuin Tintin laastari.
xxx/ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
xxx/ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
xxx/ellauri286.html on line 390: Tänä päivänä Venäjä tavoittaa länsimaista yleisöä suoraan englannin-, ranskan- ja jopa espanjankielisillä tv-kanavillaan ja verkkosivuillaan. Neuvostoliitto ei koskaan onnistunut siinä. Se ei onnistunut luomaan yhtä massiivisia valemedioita, jotka kykenisivät tavoittamaan miljoonien yleisön.
xxx/ellauri286.html on line 404: Myös minä olen puheenvuorossani vertaillut Venäjän nykyjärjestelmää siihen, mitä Neuvostoliitto oli tai ei ollut. Vaikka siitä on hyötyä pyrkiessä hahmottamaan Venäjän toimintatapoja, sekään ei yksinään riitä kertomaan, millainen valtio Venäjä on nyt.
xxx/ellauri286.html on line 462: Vitulla tarkoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä, mutta vanha kansa viittasi sanalla nimenomaan synnyttäneen tai vaihdevuosiin ennättäneen naisen sukuelimiin. Tällainen nainen oli kunnioitettu yhteisön jäsen ja norsunvittu kunnianimitys, sillä entisaikaan uskottiin yliluonnolliseen voimaan eli ”väkeen”.
xxx/ellauri287.html on line 202: Kun tämä oli tullut selväksi ja asialliset hommat hoidetuxi, oli ryhdyttävä toimiin. Demonit olivat harhaanjohtavia ja epäluotettavia todistajia. Juuri uskovat oli kutsuttu todistamaan Kristuksesta. He uskoivat, että kun Jumala halusi käyttää yliluonnollista jujua vahvistaakseen heidän todistuksensa, hän teki niin nimenomaan heidän nimissä. He eivät halunneet olla silleen väärien henkien seurassa, koska he eivät halua rohkaista muita luottamaan muihin henkilöhin.
xxx/ellauri287.html on line 294: - Ihmiset, jotka ovat jo hyötyneet hoidosta, kirjoittavat meille kiitoskirjeitä. Jotkut ovat saavuttaneet vaikuttavia tuloksia poistaessaan yli 100 kg ylipainoa. Jokainen nauttii hyvästä terveydestä ja on saanut viehättävän ulkonäön. He ovat onnistuneet luomaan onnellisia ihmissuhteita ja saamaan ylennyksiä työssä. He ovat palanneet vanhoihin mielitekoihinsa, jotka he olivat kieltäneet itseltään ylipainon aiheuttaman häpeän takia kuten normaali auringonotto rannalla tai uima-altaalle meneminen tai jäzkisammioiden ahmiminen...
xxx/ellauri287.html on line 389: Kirjeet valaisevat meille "apostoli" Paavalin luonnetta paremmin kuin kenenkään antiikin henkilön Ciceroa ehkä lukuunottamatta. Apinoiden teot taas kuvailevat hänen lähetysmatkojaan. This kirja kertoo meille, missä paikoissa hän kävi ja mitä hän niissä teki. Ainoat apostolit, joilla näissä kertomuksissa on huomattava osa, ovat Pietari, alkuosan keskeisin hahmo, ja Paavali, joka on keskeisenä henkilönä yhdeksännestä luvusta kirjan loppuun. Kirjan aiheena on kristinuskon leviäminen Jerusalemista Roomaan apostolinkyydillä juutalaisten kiihkeäin vastarinnan ahdistaessa sitä joka taholta. Se, että roomalaiset virkamiehet on kuvattu myötämielisiksi kristinuskolle, tukee hyvin sitä teoriaa, että Luukasa kirjoitti kirjan Paavalin ollessa Roomassa odottamassa hovioikeuden päätöstä ja toivoi tällä sepustuxella voittavansa hänen puolelleen pääkaupungin vaikutusvaltaisen porukan myötätunnon.
xxx/ellauri287.html on line 399: Joten katson uuden testamentin avaruuspallot uudelleen ja huomaan vieritystekstissä, että Apt alkaa luvusta 11, jolla on varmasti jotain tekemistä konkurssin kanssa ja siihen, kuinka Luukasa aloitti sarjan keskeltä. Kysymykseni kuuluu, miksi Uusi testamentti alkoi Apt-osasta sarjan puolivälissä? Jakso 4 vaikuttaa oudolta paikalta aloittaa jakson 1 sijaan.
xxx/ellauri287.html on line 407: Luukassi piti ydinideoita mielessään, mutta halusi Sulkeen kokoavan ne yhteen. Hän visioi yhden keskeisen juonen, jota täydensi kolme pääosaa, jotka sijoittuivat 60 kohtaukseen, 100 käsikirjoitussivulle ja kahden tunnin ajoaikaan. He muodostivat yleiskatsauksen ja ideat, joihin kuuluivat wookiee-kotimaailma, uudet avaruuslajit, galaktinen keisari, Jee-suxen hanin menneisyys pelurina, vesi- ja kaupunkiplaneetat, Jee-suxen kadonnut kaksoissisar ja pieni, sammakkomainen olento, Elia (Minch Yoda). Luukasa sai vaikutteita Vanhasta Testamentista, kuten The Job from Another World (1951), romaani Daniel (1965) ja tv-sarja Jesaja (1954). Näihin aikoihin Kaifas keksi nimen Imperiumin vastaisku. Hän sanoi, että he välttelivät kutsumasta sitä Mishna II:xi, koska kirjoja joiden nimissä oli "II", pidettiin huonompina.
xxx/ellauri287.html on line 466: "Omassa keskuudessaan," kirjoitti Tacitus juutalaisista, "he liittyvät kiinteästi yhteen ja ovat alttiita auliisti avaamaan kätensä, mutta muita he kiihkeästi vihaavat. He eivät koskaan syö eivätkä nuku muukalaisen kanssa. Niitä, jotka siirtyvät heidän piiriinsä, he opettavat halveksimaan jumalia, hylkäämään isänmaansa ja ylenkatsomaan vanhempia, lapsia, veljiä ja sisaria." Unohdetaan toisinaan, että juutalaisuus oli Kristuxen aikaan aktiivista lähetystyötä harjoittava uskonto. Jokaisessa synagoogassa oli harjottelijoina proselyyttiporukka. Jutkut oli vapautettu ruotuväestä eikä ne kumartaneet lippua. Täähän on ihankuin JW.org!
xxx/ellauri289.html on line 163: Kannattajia kehotetaan luottamaan "täysin" johtajiin, välttämään skeptisyyttä Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa opetetun suhteen ja "ei puolustamaan tai vaatimaan henkilökohtaisia mielipiteitä tai hautomaan yksityisiä ideoita kun on kyse Raamatun ymmärtämisestä." Järjestö ei salli jäsenten arvostelua tai osallistumista virallisiin opetuksiin. Kaikkien todistajien on noudatettava sen oppeja ja organisaatiovaatimuksia.
xxx/ellauri289.html on line 187: He uskovat, että Jeesus hallitsee paraikaa jo näkymättömästi taivaasta vain viittilöimällä. He perustavat tämän uskomuksen kääntämällä kreikan sanan parousia, joka yleensä käännetään "tulemiseksi", vaan "läsnäoloksi". He uskovat, että Jeesuksen läsnäolo sisältää tuntemattoman ajanjakson, joka alkaa hänen virkaanastumisestaan kuninkaaksi taivaassa vuonna 1914 ja päättyy, kun hän tulee tuomaan lopullisen tuomion ihmisille maan päälle, näillä näkymin aikaisintaan 2914 mutta luultavasti vasta v. 3023 jälkeen. (Enää ei mennä vanhanaikaisen vaan pannaan ETA turvallisen matkan päähän.)
xxx/ellauri291.html on line 84: Se seurasi tähtialuksen USS Enterprise -avaruustutkimusaluksen matkoja, jonka planeettojen yhdistynyt Neuvostoliitto rakensi 2023-luvulla ja jonka tehtävänä oli "tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, mennä rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole ennen käynyt (ensin Kanada)". Star Trekin luomisessa Roddenberry sai inspiraationsa CS Foresterin Horatio Hornblower-romaanisarjasta, Jonathan Swiftin vuoden 1726 romaanista Kulliverbin matkat, vuoden 1956 elokuvasta Forbidden Planet ja tv- westerneistä kuten Wagon Train.
xxx/ellauri291.html on line 86: Star Trek on ollut kultti-ilmiö vuosikymmeniä. Tuoteketju-faneja kutsutaan " Trekkieiksi " tai "Homopettereixi". Tuoteketju kattaa laajan valikoiman oheiskamaa, kuten pelejä, hahmoja, romaaneja, leluja ja sarjakuvia.Alkuperäinen sarja sisälsi yhden ensimmäisistä sekarotuisista näyttelijöistä Yhdysvaltain televisiossa (synnytyslääkäri Tri Spock), joka ei ollut valkoinen, musta, keltainen eikä ruskea, vaan vulkanisoitu jutku.
xxx/ellauri291.html on line 145: Taiteilija ja kuvanveistäjä Wah Chang, joka oli työskennellyt Walt Disney Productionsissa, palkattiin suunnittelemaan ja valmistamaan rekvisiitta: hän loi avattavan kommunikaattorin, jonka uskotaan usein vaikuttaneen Nokian matkapuhelimen kannettavan version kokoonpanoon. Chang suunnitteli myös kannettavan anturi-tallennus-laskennan "tricorder"-laitteen ja erilaisia kuvitteellisia laitteita tähtialuksen insinöörimiehistölle ja sen sairaanhoitoasemalle. Sarjan edetessä hän auttoi luomaan erilaisia mieleenpainuvia avaruusolentoja, kuten Gornin ja Hortan. Eli kyllä viirusilmiäkin tarvittiin.
xxx/ellauri291.html on line 454: Myös Suomessa puoluejohtajat ovat aktiivisesti lähteneet luomaan vastenmielisyyttä koettua vastustajatiimiä [Venäjää] vastaan, alkaneet rakentaa retorisia muureja ja vallihautaa. Sitten on muistettava, että lohkot tarkoittavat usein lukitsemista, siten toimintahalvauksen vaaraa, jopa hiekkalaatikko. Yli 100 vuoden ajan Suomen valttikortti on ollut luottamuksen, yhteistyön, dialogin ja kompromissien rakentamisen poliittinen kulttuuri Venäjää kohtaan, muistetaanhan ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus. Maat, joissa kaksi puoluetta hallitsee, kuten Iso-Britannia ja Yhdysvallat, muodostaa kanarian sosiaalisen median polarisoidussa hiilikaivoksessa. Haluammeko poliittisen pöytätennisottelun, jossa heikot hallitukset vuorottelevat lyhytaikaisten aluetaistelujen välillä? Vai haluammeko pysyvän oikeistokoalition, jossa SFP luikerona toimii vaa'ankielipuolueena kuten aina? Sisäpolitiikkaa (ulkopolitiikasta puhumattakaan), jota leimaa ideologinen eristäytyminen? Tämän päivän tietomaisemassa, jolle ovat ominaisia Putin, Kiina ja korkeaoktaaniset algoritmit, meidän hurrien on oltava valppaina, enemmän kuin koskaan. Kun suurpedot ärhentelevät, on sakaalilla pidot tiedossa.
xxx/ellauri291.html on line 475: Hitlerin oma holtiton optimismi ja päättäväisyys pitää kiinni vallatuista alueista hinnalla millä hyvänsä sai hänet uskomaan venäläisten ehdottamaan kuvaan. Samaan aikaan hänen neuvonantajansa uskoivat, että Neuvostoliitosta oli loppumassa miehet ja materiaalit, jolla on paljon vähemmän teollista tuotantoa kuin sillä todellisuudessa oli.
xxx/ellauri291.html on line 532: Hän kertoi, että omat tytöt olivat menneet jo aikaisemmin toiseen huoneeseen havaitessaan äidin olevan vihainen. Ne olivat oppineet jo varomaan.
xxx/ellauri292.html on line 99: Miehet napittivat pettyneinä vaippansa ja menivät kertomaan mitä olivat nähneet ja kuulleet. Siitä lähtien kristilliset miehet ovat alkaneet tässä tilanteessa häikäillä. Teklasta tuli naisten roolimalli ja muoti-ikoni.
xxx/ellauri292.html on line 188: Myrassa Tekla palasi Paulin luo vahingoittumattomana ja "päällään vaippa, jonka hän oli muuttanut miehen viitaxi". Myöhemmin hän palasi Ikoniumiin transuna kääntääkseen myös äitinsä. Hän muutti asumaan Seleucia Kikkiliaan. Joidenkin Apostolien versioiden mukaan hän asui luolassa siellä 72 vuotta ja hänestä tuli parantaja. Kaupungin hellenistiset lääkärit menettivät toimeentulonsa ja pyysivät nuoria miehiä raiskaamaan Theclan 90-vuotiaana. Kun he olivat juuri ottamassa häntä väkisten (?) luolaan avautui uusi käytävä ja kivet sulkeutuivat hiänen takanaan. Hän pystyi silti menemään Roomaan ja makaamaan myös Paavalin haudan vieressä. Aika täti tuo Tekla fasteri!
xxx/ellauri292.html on line 206: Toki Katariina myös kuoli nykymittapuulla nuorena, 33-vuotiaana eli saman ikäisenä kuin partnerinsa Jeesus. Vaikuttavat reliikit häneltä jäivätkin: peukalo ja muumioitunut toinen pää Sienaan, jalka Venetsiaan ja takapuoli Roomaan.
xxx/ellauri292.html on line 216: Viimeisinä vuosinaan Katariinasta tuli paizi bulimarektikko myös kirkollinen ja poliittinen vaikuttaja. Näkyjensä ohjaamana hän koki tehtäväkseen niin kutsutun Ukrainan demilitarisaation eskaloimisen ja paavinistuimen palauttamisen Roomaan. Hän matkusti Ranskaan suostuttelemaan paavia, ja vuonna 1377 paavi muuttikin Avignonista takaisin Roomaan. Se, kuinka paljon tämä oli Katariinan ansiota, on epäselvää. Toivottavasti se edes pesi ensin hampaansa. Byöörk.
xxx/ellauri292.html on line 246: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri292.html on line 252: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
xxx/ellauri292.html on line 256: Vaikka hän ei löytänyt sieltä haudattua kolmen miljoonan kultakolikon aarretta, kaivinkoneet löysivät seitsemän jalan päättömän marmoripatsaan. Toimissa, joka saattaa tuntua ristiriidassa hänen huolellisten kaivaustensa kanssa, Stanhope määräsi patsaan murskattavaksi "tuhanneksi palasiksi" ja heitettäväxi mereen. Hän teki tämän hyvän tahdon eleenä ottomaanien hallitukselle osoittaakseen, että hänen kaivauksensa oli tarkoitus saada arvokkaita aarteita heille, eikä ryöstää kulttuurijäännöksiä lähetettäväksi takaisin Eurooppaan, kuten monet hänen maanmiehensä. tekivät tähän aikaan. No oliko tossa mitään järkeä? Byron olisi pyörittänyt päätään.
xxx/ellauri292.html on line 260: Stanhope ei kaivanut raunioita Ashkelonissa oman henkilökohtaisen ahneutensa ja hyödynsä vuoksi. Hän näytti tekevän niin kohottaakseen maailman aluetta, jota hän oli tullut kutsumaan kotiin, aikoen palauttaa kullan ottomaanien sulttaanille. Patsaan tuhoaminen tehtiin myös todistaakseen hänen omistautumisensa ja kumotakseen ajatuksen, että hän vain yritti ryöstää Palestiinaa Britannialle. Samoin hänen kaivaukset olivat melko metodisia, hyvin tallennettuja ajalle, ja patsas dokumentoitiin ennen sen tuhoamista. Kaikki nämä asiat olivat epätavallisia tekniikoita ajalle, ja tekevät siten Stanhopen kaivauksesta ainutlaatuisen ja arvokkaan historialle. Olen täysin samaa mieltä Silbermanin johtopäätöksen kanssa, että Stanhopen kaivausta "voidaan oikeutetusti kutsua ensimmäiseksi nykyaikaiseksi kaivaukseksi Pyhän maan arkeologisen tutkimuksen historiassa". Hänen tutkimusmatkansa tasoitti tietä tuleville kaivauksille ja matkailulle paikalle. Tosi hienoa.
xxx/ellauri292.html on line 337: Hulda esiintyy heprealaisessa Raamatussa vain yhdeksässä jakeessa, 2. Kun. 22:13–20 , 2. Aikakirja 34:22–28.. Tämä lyhyt kertomus riittää tekemään selväksi, että Huldaa pidettiin profeettana, joka oli tottunut puhumaan Jumalan sanaa lyhyesti suoraan ylipapeille ja kuninkaallisille virkamiehille, joille korkeat virkamiehet tulivat anomaan, jotka kertoivat kuninkaille ja kansoille heidän kohtalostaan, joilla oli valta määrittää, mikä oli ja mikä ei ollut aito laki, ja kuka puhui ankaralla käskyllä toimiessaan profeettana. Siitä huolimatta Raamattu ei tarjoa Huldasta sellaista nippelitietoa kuin se tyypillisesti tarjoaa meille miehisille profeetoille. Me todellakin jäämme tietämään enemmän hänen miehensä taustasta kuin tiedämme hänen omastaan, ja hänen persoonallisuudestaan tiedämme suurelta osin hänen aviomieheltään. Miehen mukaan Hulda oli varsinainen pirttihirmu, pahempi kuin Pekka Puupään Justiina.
xxx/ellauri292.html on line 454: Philostratuksen romaani nousi tunnetuksi 400-luvun alkuvuosina, kun Hierocles, Aleksandrian ja sitten Bithynian kuvernööri, kirjoitti teoksen "kristityille" ikään kuin ystävälleen, nimeltä Philalethes (totuuden rakastaja - logoj filalhqhj proj ) . touj xristianouj ). Tässä hän ehdotti puolimyyttisen Apollonioksen asettamista Kristuksen ylivoimaiseksi kilpailijaksi; taktiikka, joka on surkeasti tuttu kaikenlaisista polemioista vuosien varrella.
xxx/ellauri292.html on line 501: Miksi, hänellä on täydelliset vaurauden lähteet, ja jo pankeissa hän keskustelee hinnoista kuin kauppias tai huijari, tai veronkeräilijä tai pieni rahanvaihtaja; sillä kaikki nämä roolit ovat hänen, jos on jotain ostettavaa tai myytävää. Ja hän takertuu kuin limppu mahtavien oviin, ja näet hänen seisovan niissä säännöllisesti kuin joku ovenvartija. Hän todellakin jää usein ovenvartioihin kiinni, aivan kuten ahnaat koirat saattavat olla nalkissa. Hän ei koskaan vielä antanut mitään filosofille, vaan hän muuraa kaiken omaisuutensa taloonsa; vain tukee tätä egyptiläistä muiden ihmisten rahoilla ja teroittaa hänen kieltään minua vastaan, kun se pitäisi leikata pois. Jätän kuitenkin Eufratin omaan arvoonsa: sillä ellet hyväksy imartelijoja, löydät vielä pahemman hänessä kuin mitä minä edustan.
xxx/ellauri292.html on line 522: Ihmiset Efesoksessa kertoivat, että Apollonios kuoli siellä, kun taas toiset sanoivat hänen kuolleen Lindexissä tultuaan naisten paratiiisiin, ja toiset Kreetalla; ja erotettuaan niin paljon epäilyksiä päämääränsä tavasta, hän on kuitenkin taipuvainen uskomaan, että hän meni taivaaseen ruumiissa ja kaikki osat toimintakykyisenä. Sillä hän sanoo, että tultuaan temppeliin, portit suljettiin ja rakennuksesta kuului outo neitojen hyminä, ja heidän laulunsa olivat: "Tule, tule, taivaaseen, jes, jes, tule."
xxx/ellauri292.html on line 531: Vittuiltuaan vielä viranomaisille voitonriemuisesti Puovo ja kiroileva Siili jatkoi matkaa henxeleitä paukutellen Tessalonikaan. Timo ja Luukasa jätettiin omaan arvoonsa kotimiehixi.
xxx/ellauri292.html on line 567: Myöhäisen antiikin loppuun mennessä Ateena oli kutistunut herulilaisten, visigoottien ja varhaisslaavien mukanaan kantamien säkkien vuoksi, mikä aiheutti kaupungissa massiivisen tuhon. Tänä aikana ensimmäiset kristilliset kirkot rakennettiin Ateenaan, ja Parthenon ja muut temppelit muutettiin kirkoiksi. Ateena laajensi asutustaan Bysantin keskiajan toisella puoliskolla, 900-1000-luvuilla jKr., ja se oli suhteellisen vauras ristiretkien aikana hyötyessään Italian kaupasta. Neljännen ristiretken jälkeen perustettiin Ateenan herttuakunta. Vuonna 1458 sen valloitti Ottomaanien valtakunta ja se siirtyi pitkään taantuman ajanjaksoon.
xxx/ellauri292.html on line 593: Eleusinian mysteerit ( kreikaksi : Ἐλευσίνια Μυστήρια, romanisoitu: Eleusínia Mystḗria ) olivat antiikin Kreikan Demeterin ja Persefonen kultin vihkimyksiä, jotka perustt yxityinen firma Panhellenic Sanusiccuary. Niitä pidetään "muinaisen Kreikan tunnetuimpina uskonnollisista riiteistä". Niiden perustana oli vanha maatalouskultti, ja on todisteita siitä, että ne johtuivat maan uskonnollisista käytännöistä Mykeneen aikakaudella. Mysteerit edustivat myyttiä Persefonen sieppauksesta hänen äidiltään Demeterin toimesta alamaailman kuningas Hadesin toimesta syklissä, jossa oli kolme vaihetta: laskeutuminen (menetys), etsintä ja nousu. Pääteema on Persefonen nousu ( ἄνοδος ) ja jälleennäkeminen äitinsä kanssa. Se oli suuri festivaali Helleenien aikakaudella ja levisi myöhemmin Roomaan. Samanlaisia uskonnollisia riittejä esiintyy Lähi-idän maatalousyhteiskunnissa (Osirixen ja Isixen nimeen. Obelix hypnotisoitui, Asterix ei ollut moxiskaan) ja Minoan Kreetalla.
xxx/ellauri293.html on line 104: Chuzan vaimo Johanna mainitaan myös Maria Magdaleenan ja muiden naisten rinnalla haudalla ensimmäisenä vierailijoina, jotka havaitsivat sen olevan tyhjä, ja juuri tälle naisryhmälle, Johanna mukaan lukien, Jeesus ilmestyy ensimmäisen kerran ja kehottaa heitä kertomaan haudasta. opetuslapset tapaavat hänet Galileassa Luukkaan 24:1-10:ssä. Bauckham huomauttaa, että Paavali kuvailee Juniaa (ja Andronikosta kuvassa vas.) kristillisen yhteisön jäseniksi ennen häntä, ja koska Paavali itse kääntyi väkkäränä kolmen vuoden kuluessa Jeesuksen kuolemasta, se edellyttäisi, että Junia olisi ollut yhteisön jäsen hyvin varhaisesta lähtien.
xxx/ellauri293.html on line 301: On luotu monia kultteja, seisottu vähän väliä peltikatoilla, ja monet ihmiset on johtaneet harhaan käytäntö asettaa päivämäärät ennustetuille tapahtumille. Se, että jotkut alkukirkossa harjoittivat tällaista spekulaatiota, on yllättävää, kun otetaan huomioon Kristuksen sanat opetuslapsilleen ylösnousemuksen jälkeen: "Kun he siis olivat kokoontuneet, he kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tällä siunaaman hetkelläkö ennallistat valtakunnan jälleen Israelille?" Hän sanoi heille: "Ei teidän ole tietää aikoja eikä aikoja, jotka Isä on asettanut omaan kelloonsa, joka jätättää. (Apostolien teot 1:6, 7)
xxx/ellauri293.html on line 356: Mixi Patu vaihtoi v. 47 pikku Markun kiilaskazeisempaan Siilaaseen ja jätti serkkupojat Kyrpoxeen? Mixi Patun piti se Barjeesuskin sokaista ja nimenomaan Pafoxella? Jeesuxen poika vielä!
xxx/ellauri293.html on line 377: Se voi myös viitata luovuuteen. Tavallinen luovuuden testi on luetella mahdollisimman monta uutta käyttötapaa jokapäiväiselle esineelle (esim. siittimelle) rajoitetussa ajassa. Wiseman et ai. havaittiin, että osallistujat, jotka näkivät kuvan helposti joko kanina tai ankana, keksivät keskimäärin noin 5 uutta käyttötapaa jokapäiväiselle kalulleen, kun taas ne, jotka eivät pystyneet kääntämään kanin ja ankan välillä, keksivät vain ne 2 romaaneista tuttua.
xxx/ellauri293.html on line 387: Tuotantokaudella 3 Retu joutuu sopeutumaan elämään vain ystävänä katsellessaan Robinin ja Gaelin nälkäilevän toisiaan. Maashol ja Lili päättävät muuttaa pois yksin ja rakastuvat paikkaan, johon heillä ei ole varaa. Maashol taistelee kiusausta vastaan ryhtyä korkeapalkkaiseen yritykseen ja keskittyy sen sijaan toteuttamaan unelmaansa ryhtyä ympäristöjuristiksi suojellakseen maailmaa saastumiselta. Robin saa tietää Lilin huonosta luottoluokituksesta, joka johtuu hänen pakko-ostetuista merkkibrändeistä, ja pakottaa Lilin kertomaan asiasta Maasholille. Tästä huolimatta he pystyvät vihdoin turvaamaan unelma-asuntonsa Dowisen Triplassa, mutta huomaavat sen olevan huonolla paikalla (JÄTEVEDENPUHDISTUSLAITTEEN ALLA) ja huonommin rakennettu kuin he luulivat (lattia on vinossa).
xxx/ellauri293.html on line 433: Näin päädyin luomaan neljä kronotyyppiluokkaa. Katsoin nisäkkäiden maailmaa lintujen sijaan niiden nimeämiseksi – olemmehan me nisäkkäitä kaiketi. Vai?
xxx/ellauri293.html on line 447: Muistatko asettuvasi katsomaan suosikki-TV-ohjelmaasi klo 22? Silloin karhut ovat valmiita makaamaan, mutta eivät ole aivan valmiita nukahtamaan. Useimpien karhujen kronotyyppien keskellä moderni yhteiskunta on pitkään ottanut karhun ajan normiksi. Suurelta osin kaikki muut kronotyypit elävät karhun aikaan, kun on kyse päivittäisistä sosiaalisista aikatauluista kouluun, työhön ja seurusteluun.
xxx/ellauri293.html on line 626: Lloyd George jakaa maita ottomaaneilta
xxx/ellauri293.html on line 630: Ison-Britannian huoli venäläisistä ottomaanien valtakuntaa koskevista malleista lisäsi se, että 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hiänellä oli huomattava kaupallinen intressi täällä. Ranskan edut, vaikka ne olivat samanlaisia kuin Ison-Britannian, painottuivat eri tavalla. Kuten Britannia, hiän pelkäsi Venäjän merivoimien tavoitteita, mutta hiänen tärkeimmät huolensa olivat taloudelliset. Ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä hiän oli rakentanut suuria investointeja Turkkiin. Näistä sijoituksista, kuten brittiläistenkin investoinneista, teki entistäkin kannattavampia taloudellisten ja oikeudellisten myönnytysten järjestelmä, joka tunnetaan nimellä Capitulations. Nämä oikeudet takasivat eurooppalaisille laillisen ekstraterritoriaalisuuden ja vapautuksen ottomaanien veroista.
xxx/ellauri293.html on line 632: Kaksi muuta tekijää sotaa edeltävässä Turkissa ansaitsevat huomion. Ensimmäinen oli vuoden 1908 "nuoren turkkilaisen" vallankumouksen jälkimainingit. Unionin ja edistyksen komiteaksi (CUP) kutsuva armeijan upseeriryhmä oli ottanut vallan Turkissa, ja heidän tavoitteenaan oli sulttaani Abdul Hamidin tehottoman hallituksen järkeistäminen. ja suurempi suvaitsevaisuus Ottomaanien valtakunnan ei-turkkilaisia alamaisia kohtaan. Vuoteen 1914 mennessä oli aihetta pettymykseen molemmissa näissä asioissa, mutta suurin huolenaihe Britanniassa ja Ranskassa oli joidenkin komitean jäsenten saksamielinen asenne. Toinen tekijä oli Saksan vaikutusvallan lisääntyminen Ottomaanien valtakunnassa, jossain määrin CUP:n rohkaisun seurauksena, mutta joka oli kasvanut yli kymmenen vuoden ajan ennen vuotta 1908.
xxx/ellauri293.html on line 638: Turkit lhti liikkeelle Berliinin suojeluksessa purjehtimalla Goebenilla ja Breslaulla Mustallemerelle 28. lokakuuta 1914. Siellä he pommittivat Venäjän laivastotukikohtia Odessassa ja Novorossiskissa, provosoiden Venäjän sodanjulistuksen, joka annettiin 1. marraskuuta. Britannia ja Ranska seurasivat esimerkkiä muutama päivä myöhemmin. Vuoden 1914 lopulla Turkin liittyminen sotaan keskusvaltojen puolella ei kuitenkaan ehkä näyttänyt Antantille niin onnettomalta kuin myöhemmin. Kun Turkki ja Saksa on voitettu, väsyttävä itämainen kysymys voidaan ratkaista lopullisesti. Iso-Britannia saattaisi saada Mesopotamian öljykentät kiistattomasti hallintaansa; tiettyjen ottomaanien alueiden – kuten Egyptin – todellisen brittiläisen hallinnan poikkeama voitaisiin ratkaista ja salmien ja Konstantinopolin kysymys voitaisiin ratkaista sovinnollisesti voittajien kesken. Tästä näkökulmasta katsottuna jopa tapa, jolla Turkki astui sotaan, oli edullinen; se oli Turkki, joka oli lyönyt ensixi, jolloin Antente vaikutti loukkaantuneena osapuolena, jotain, jota sekä britit että ranskalaiset pitivät tärkeänä suhteissaan miljooniin valtakuntiensa muslimeihin. Intian toimiston vastustus veneen keinuttamista vastaan syntyi pelosta, että kaikki puuttuminen Ottomaanien valtakuntaan ja erityisesti sekaantuminen Konstantinopolin asemaan islamin kalifin kotipaikkana vaikuttaisi "häiritsevästi" miljooniin muslimeihin brittiläisessä imperiumissa.
xxx/ellauri293.html on line 640: Halveksittava Lloyd George vastusti War Officen väitettä, jonka mukaan ainoa paikka voittaa sota saksalaisia vastaan oli Ranska. Hän piti ajatuxesta potkia "rekvisiitta" Saksan alta, ja Turkki oli yksi rekvisiitta, joka hänellä oli mielessään. Ajatus musertavan sotilaallisen tappion aiheuttamisesta turkkilaisille antoi hänelle valtavasti iloa. Toinen etu oli se, että turkkilaisia maita voitiin käyttää uusien liittolaisten saamiseksi ja vanhojen pitämiseksi innostuneena. Vaikka varhaiset unelmat strategisen edun hyödyntämisestä romahtivat pian Gallipolin rannoilla ja Mesopotamian autiomaassa, käytäntö tarjota biittejä Osmanien valtakunnan osista kenelle se kulloinkin katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, otettiin pian käyttöön. Huhtikuun 1915 ja sodan lopun välillä Iso-Britannia ja Ranska lupasivat suuren osan ottomaanien alueista muille kansoille ja ryhmille; Tässä prosessissa he joutuivat ansaan päällekkäisten ja ristiriitaisten salaisten sopimusten ja sopimusten verkostoon.
xxx/ellauri295.html on line 56: Tämä albumi on vähän tämmöstä tingeltangelia, sitä sun tätä. Alkupuolella on Simon Tarsolaisen seikkailujen loppupuolta, jatkoxi ajattelin laittaa Patti Mulkkisten skandaalimaisen 80-luvun postmodernin romaanin antia. Seuraavassa numerossa sitten tulee Patin 90-luvun jouzenlaulun tunnelmia.
xxx/ellauri295.html on line 89: Varhain nykyaikana Tiberias oli sekakaupunki. Iso-Britannian vallan alaisuudessa sen enemmistö oli juutalaisia, mutta siellä oli merkittävä arabiyhteisö. Vuosien 1947–1948 sisällissodan aikana Pakollisessa Palestiinassa puhkesi kärhämä Tiberiasin juutalaisten ja sen palestiinalaisen arabivähemmistön välillä. Kun Haganah otti vallan, brittijoukot evakuoivat koko Palestiinan arabiväestön; heidän ei annettu palata sodan jälkeen, joten nykyään kaupungissa on lähes yksinomaan juutalaisia. Sodan päätyttyä Israelin uudet viranomaiset tuhosivat Tiberiaksen vanhan kaupungin puhdistaaxeen sen entisistä arabitorakoista.
xxx/ellauri295.html on line 123: "Kexikääpä jotain syytteitä jotka voisin lähettää Roomaan saatteena suvereenisti! Sillä ei ole mitään järkeä lähettää vankia keisarin luo täsmentämättä häntä vastaan asetettuja syytteitä!"
xxx/ellauri295.html on line 164: Vuonna 1923 Kreikan ja Turkin välinen väestövaihto pakotti sen kreikkalaiset asukkaat poistumaan, jolloin sen kirkko lopulta hylättiin. Apostolien tekojen kirjoittaja (luultavasti evankelista Luukas) ja pseudoapostoli Paavali vaihtoivat laivaa täällä matkallaan Kesareasta Roomaan Paavalin oikeudenkäyntiä varten, saapuessaan rannikkokauppa-aluksella ja vaihtamalla meri-Paavalin kuljetuksesta Roomaan vastuussa olevan roomalaisen sadanpäällikön vartioimaan kippoon.
xxx/ellauri295.html on line 168: Kolosseumin leijona söi suihinsa St. Ignatiuxen, mutta vasta Paavalin poistuttua areenalta. (P. Tahvanaisen kivityxestä oli hieno havainnetaulu Aulangon varaosanavetassa. Seija ei sallinut sen lunastusta.) Ei se ehtinyt nähdä Tituxen riemukaartakaan, joka pystytettiin Jerusalemin säkityxen muistoxi. Säkeissä tuotiin Roomaan liitonarkin sälät, mm näkyvoileipäpöytä.
xxx/ellauri295.html on line 194: Pikku Markku tulee Roomaan lukemaan Palle-sedälle mitä oli ajatellut kirjoittaa Petteri-sedästä. Polle nyökytteli päätä myöntyväisenä: juu kirjoita just noin. Anna Pezkulle mitä kuuluu kuka käski.
xxx/ellauri295.html on line 262: Savonlinnalaisen pienpanimon Nato-olut maistuu käsidesiltä. Kaikenlainen marssiminen on syvältä Hitlerin ja Stalinin perseestä. Parempi kun kävellään kukin omaan suuntaan ja ilman tahtia kuin huojuvalla sillalla. Sopulit marssii mereen jonossa edeltäjän perässä ja muurahaiset massana korren päähän joka taipuu jorpakkoon niiden yhteenlasketusta painosta. Helskuttiin totalitarismi, tulee se oikealta tai vasemmalta kädeltä. Kädelliset on eläimistä kädettömimpiä. Asikkalalle, VAPAUS JA RAUHA. Mikä rauha, hiljaistahan siellä on kuin hautuumaalla. Vihollisen elävä voima tarkoittaa tykinruokaa. Patti asui lapsena Nurmexessa, missä Keijo Turunen päästi paskahuussin niin täydexi että läjä pyyhki pakaroita. Pöljä Patti törmää miekkarissa karvakolmioon. Tää on teille merkixi. Merkkimies. Panen merkille: tarjotaan apurahaa. Verkkokauppa tarjoo köyhille kynäilijöille korotonta maxuaikaa. Taas inhottavaa "kansa" magiaa. En pelännyt lasteni puolesta, ne eivät ole minun lapsiani. Ein Volk, ein Reich, ein Führer. Jätä vanhempasi ja soiraa minua. Mitä vittua.
xxx/ellauri295.html on line 274: Kuvitteellisia romaaneja, kuviteltua palkintoja. Patti otti kynäilijän roolin tosissaan. Surkeaa. Jumalasta heti seuraavana mieleen tulee Makkonen. Kuin Caesar se puhuu izestään 3. persoonassa. Erityisesti harmitti kun Erno Paasilinna sai Finlandia-palkinnon eikä Matti Pulkkinen. Sitä Pesäpuu itki. Sinisiin vihkoihin putoili suolapisaroita. Esa Saarinen oli siihen suurin syyllinen. Kaikki nää huippuluokan kaverit oli ainaskin omasta mielestään eri ernuja. Erno Paasilinnan Elmo kirja oli Mielensäpahoittaja tasoa. E. Saarinen ei yltänyt sinnekään.
xxx/ellauri295.html on line 278: Erno Paasilinna on nimetty "kansallisen kyynisen palkinnon saajaksi" ja "viralliseksi valtiokriitikoksi" tinkimättömien näkemyksiensä ja ihmistoveriensa ihailun puutteen vuoksi. Hänen terävä analyysinsä vallasta ja voimasta ravisteli suomalaisen yhteiskunnan perustaa, mutta tunnustettiin laajalti suht puolueettomiksi. Hän pyyhkäisi persettään ideologisesti lähellä sydäntään olevilla yhtä voimakkaasti kuin niillä, joiden ideologia oli täysin vastakkainen hänen omaansa.
xxx/ellauri295.html on line 340: Kun Pyökkimezän leiri pystytettiin, SS jätti seisomaan suojatun "saksalaisen" tammen. Vanhoissa kartoissa puu tunnistettiin nimellä "Big Oak". 24. elokuuta 1944, kun liittolaiset pommittivat suoraan vankileirillä sijaitsevia vankeja, "Dicke Eiche" syttyi tuleen ja paloi.
xxx/ellauri295.html on line 355: Ulsson. Niin mutta - voiko sen tehdä noin teknisesti? Kirjailija: Ei. Enkä minä sitä enää osaa. En halua. Kyky on halu. Herrajumala mihin ihmisten elämä menee. Ketä toisten salaisuudet kiinnostavat? Paitsi sitä joka piilottelee omaansa.
xxx/ellauri295.html on line 364: Kirjailija: Sehän on tutkittukin, millaiset romaanit jäävät eloon.
xxx/ellauri295.html on line 371: Maut ovat monet. Kenelle tekstin on oltava raaka ja mehukas, kenelle kypsä ja herkullinen, kenelle huumaava ja päihdyttävä. Eika suotta tähdennetä lukijan ja kirjailijan suhteen "intiimiä luonnetta": yksi lukija kaipaa kutkuttavaa kouraisevaa ja kihelmöittävää tekstiä, toinen satuttavaa kipeää ja polttavaa, kolmas purevaa, viiltävää ja ruoskivaa, neljännelle on oltava lumoava. viettelevä, hivelevaä, hyväilevä ja kaikki on "vangittava", "temmattava mukaansa" ja "pidettävä otteessaan", kaikille on annettava "nautinnollinen elämys", mitä "voimakkaampi", sita auliimmin lukija repäisee vaatteensa ja antautuu kirjailijaa rakastamaan, palvomaan ja jumaloimaan.
xxx/ellauri295.html on line 386: Granholm Teistäkö romaani -
xxx/ellauri295.html on line 444: Korkea-arvoisten naisten ja matalaozaisten koiraiden kohdaanto-ongelmasta on romaaneja kirjoitettu maailman sivu. Ne ovat fiktiota.
xxx/ellauri295.html on line 450: Siitä tulee niille masennusta sekä angstia. Näytön tuijotus aamupalalla etäännyttää, munkkien näyttäminen voisi lähentää. Jotkut koittavat epätoivoisesti saada puolisonsa kazomaan edes samaa tv-ohjelmaa. Parempi olisi yhdessä telaa penistä.
xxx/ellauri295.html on line 460: Yksinäisyys oli Joenpolven teosten keskeisenä teemana 1980-luvulle saakka. Muutamissa romaaneissa päähenkilö on yksinäinen mies, joka on fyysisten syiden vuoksi jäänyt ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Myöhemmätkin romaanit kuvaavat eletyn elämän tilitystä ja kuoleman yhä kasvavaa läheisyyttä.
xxx/ellauri295.html on line 461: Martti Joenpolven vanhemmat olivat ratatyömies Antti Joenpolvi ja Ida Ester Nurmi. Joenpolvi opiskeli Työväen akatemiassa 1957–1958 ja hän on toiminut kirjailijan työnsä ohella Tammer-mainos Oy:n mainostoimittajana 1959–1962 ja 1966–1967. Päätoimiseksi kirjailijaksi Joenpolvi ryhtyi 1968. Hänen uusin teoksensa on romaani ”Kerrottu elämä” (1997). Hän puri puuta ja potki pilttuun seiniä samassa Gummeruxen tallissa kuin Patti.
xxx/ellauri295.html on line 463: ”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan sensijaan Karistolla Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää myös Anun siis Liinan miesrintamalla alkaa tapahtua, kun Liina tutustuu nuoreen talonisäntään Janneen ja kirjaston yläkerrassa asuvaan inseliin Jyriin.
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri295.html on line 471: Juoni kulkee ilman sen suurempia käänteitä kronologisesti eteenpäin. Se pyrkii olemaan jonkinlainen kasvuromaani, mutta naisen elämän huipentuma on lopulta perin tylsästi miehen löytäminen. (Mitä vetoa että se on talollinen Janne.) Elämän tarkoitus löytyy siis heteroseksuaalisesta suhteesta. Sivujuonne, jossa Liina selvittää mummonsa kirjeiden salaisuutta kuitataan kirjassa lopulta varsin heppoisesti. Näin potentiaalisesti kiinnostava mysteeri jää tarinan kannalta perin ohueksi ja merkityksettömäksi. Enemmän Patti Mulkkisen kaipaamaa merkitystä siihen saisi jos Jyri ja Janne menisivät mimmoisiin.
xxx/ellauri295.html on line 475: Olit nuorena ahkera kirjoittaja, mutta harrastus jäi vuosikymmeniksi ja julkaisit esikoiskirjasi viisikymppisenä. Mikä antoi lopullisen sysäyksen esikoisromaanille?
xxx/ellauri295.html on line 625: säeromaani
xxx/ellauri296.html on line 66: Aivopuoli Patti on koonnut Apu-lehteen tekemänsä pro Israel jutut kirjaxi ja uskoo siitä tulleen romaani tällä loppuponnella: se joka syyttää yhtä syyttää kaikkia. Tilkkeenä vähän justiinamaiseen ex-puolisoon kohdistuvia kaunoja. Nimi on hyvin harhaanjohtava, ei tässä rakkausromaanixi ole ainesta edes siteexi, saati niteexi, vaikka paxu onkin.
xxx/ellauri296.html on line 68: Mutta asiaan. Raamattua tutkistellessa on tärkeä pitää mielessä historian aikajana, joka mulla kyllä on jo jossain paasauxessa (albumi 185). Joosua on moosexenaikuinen valloittaja (14-13 BCE), Samuli myöhäisempi kunkkuvoide (11 BCE). King Charlieta voideltiin nolosti jonkun särmin takana. Nasaretin poikaan ei tittelistä huolimatta levitetty jee-suxivoidetta. Yäk, voiteet ovat ällöttäviä. Jeremiadit kuuluu Babylonin vankeuteen (587-539 BCE). Siinä on vuosisatoja aina välissä. Tosin aika kului hitaammin niinä vuosisatoina, kun oli vähemmän aikaasäästäviä kexintöjä, mutta kului kuitenkin. Ihan eri porukoille oli kotkannenät kulloinkin kiusana, ja kääntäen. Koko länsipuoli pallosta lukee lähi-idän joutomaan telttailijoiden historiankirjoja historiattomasti mieskohtaisena omahoito-oppaana. Outoa.
xxx/ellauri296.html on line 90: 24 Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin kertomaan: »Sinun miniäsi Tamar on harjoittanut haureutta ja vieläpä tullut haureudesta raskaaksi.» Juuda sanoi: »Okei. Viekää hänet poltettavaksi.» 25 Tamaria oltiin jo viemässä, kun hän lähetti apelleen sanan: »Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä esineet ovat.» Ja hän käski vielä sanoa: »Katso, kenelle tämä sinetti ja sen nauha sekä tämä sauva kuuluvat.» 26 Juuda tunsi ne ja sanoi: »Okei. hän on oikeassa. Minä tein häntä kohtaan väärin, kun en antanut häntä pojalleni Selalle vaimoksi.» Juuda ei enää maannut Tamarin kanssa vaikka olis saanut ilmaisexi.
xxx/ellauri296.html on line 97: Sen jälkeen tapahtui tämä vielä. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. 2 Ja Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden; sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänelle mitään. 3 Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika; ja Joonadab oli hyvin ovela mies. 4 Tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä kuihdut noin päivä päivältä, kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle: "Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin". 5 Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Ja kun isäsi tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: 'Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää; jos hän valmistaisi ruuan minun silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin minä söisin hänen kädestään'." 6 Niin Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, sanoi Amnon kuninkaalle: "Salli minun sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua minun silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään".
xxx/ellauri296.html on line 126: 9 Rintamalla Absalom, joka kaxoisnelisti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui rastahiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan. 10 Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: »Tuolla roikkuu Absalom tukastansa tammessa.» 11 Joab vastasi sanantuojalle: »Näitkö? Miksi et lyönyt häntä hengiltä? Olisit saanut minulta kymmenen seteliä, ja hopeoidun vyön.» Mutta ei, Joab joutui hoitamaan homman ize. Lähetä lapsi asialle, ene ize perässä.
xxx/ellauri296.html on line 131: Ilmestysmaja eli tabernaakkeli (hepreaksi Mishkan, Ohel) oli siirrettävä puhelinteltta, jonka Mooses rakennutti Toisessa Mooseksen kirjassa kuvattujen ohjeiden mukaan. Maja oli juutalaisen uskonnon keskeisin palvontapaikka sinä aikana, kun juutalaiset pakenivat Egyptistä Luvattuun maahan, siihen saakka kun sen osat siirrettiin osaksi Salomon temppeliä, joka korvasi majan. Leeviläisten tehtävä oli kantaa ilmestysmajaa ja sen kaikkea kalustoa. Sixi niillä ei ollut pyssyjä eikä maata. Seizemän veljexen Simeoneja. Huviteltan sälät toi Titus Roomaan voitonmerkkinä rutattuaan juutalaisten 2. temppelin 70 jKr (fig. 2).
xxx/ellauri296.html on line 532: naisen. Ja naisen uskomaan omiin kykyihin. Nuoret naiset ei kirjoita siitä miten
xxx/ellauri296.html on line 542: ja sukuromaaneja, evakot kuvitelmia Muinais-Karjalan kuningaskunnasta.
xxx/ellauri298.html on line 70: Warteggin piirrostesti (Wartegg Zeichen Test) eli lyhennettynä WZT on projektiivisiin testeihin ja ilmaisuanalyysimenetelmiin kuuluva psykologinen testi, jota käytetään lähinnä persoonallisuuden arvioimiseen. Testin kehitti itävaltalais-saksalainen psykologi Ehrig Wartegg (1897-1983) Leipzigin yliopistossa 1930-luvulla. Sitä on käytetty Suomessa laajalti muun muassa ammatinvalinnanohjauksessa. Finnairin liikennelentäjiä testannut ja kouluttanut psykologi Manfred Gardziella laati testille omiin tulkintoihinsa perustuvan käsikirjan. Se poikkesi Työvoimahallinnon käyttämästä käsikirjasta, joka pohjautui Martti Takalan ja M. Hakkaraisen luomaan pisteistysjärjestelmään.
xxx/ellauri298.html on line 146: "Romaanihenkilön kuolema" esiintyy ko kirjassa a) neekereistä joista yliminättöminä z. sieluttomina ei ole sellaisixi ja b) Kalle Kettusesta joka oli sellainen (tosin vain tragikoominen sivuhenkilö) ja oikeasti kuoli.
xxx/ellauri298.html on line 374: Reichin mukaan tämä "orgoni-akku"-laite voi vaikuttaa ilmakehän orgonienergiaan, pakottamalla pilviä muodostumaan ja luomaan sadetta. Bush selitti, kuinka hän törmäsi kirjaan vuonna 1985: ”En tiennyt kirjoittajasta mitään. Otin sen juuri hyllyltä, se näytti mielenkiintoiselta, ja se oli uskomaton tarina. Sen on kirjoittanut Peter Reich, ja sen nimi on A Book of Dreams. Se kertoo hänestä lapsena, hänen silmiensä kautta lapsena, isänsä ja heidän suhteensa katsomisesta. Se on uskomattoman kaunis, se on hyvin, hyvin tunteita herättävä ja erittäin viaton, koska se on lapsen silmien kautta.
xxx/ellauri298.html on line 457: Saattaa hyvin uskoa että Patissa oli pyromaanin ainesta. Just tollasia salavihaisia väpelöitä ne tuppaa olemaan.
xxx/ellauri298.html on line 484: Vuosikymmenen loppuun osui myös reaalisosialismin konkurssi. Neuvostoliitto ja sosialistinen leiri lakkasivat olemasta. Ajan henki käänsi monet vasemmistolaisetkin sosiologit kääntämään takkinsa ja katsomaan väkkäränä uuteen suuntaan, eli oikeaan.
xxx/ellauri298.html on line 520: "Yhdessä LSD-istunnossaan Richard koki hyvin epätavallisen kokemuksen oudosta ja astraalisesta maailmasta, joka oli verhottu aavemaisen hehkuun, täynnä kuolleita olentoja, jotka vaativat erittäin kipeästi kommunikointia hänen kanssaan. Hän ei nähnyt tai kuullut heitä, mutta hän saattoi melkein fyysisesti tuntea heidän läsnäolonsa ja vastaanottaa heiltä telepaattisia viestejä. Kirjoitin yhden niistä muistiin, se oli hyvin tarkka ja myöhemmin se oli mahdollista tarkistaa. Richard pyysi ottamaan yhteyttä aviopariin Moravian Kroměřížin kaupungista ja kertomaan heille, että heidän poikansa Ladislav voi hyvin ja että hänestä pidettiin huolta. Viesti sisälsi pariskunnan nimen ja puhelinnumeron. Mikään näistä tiedoista ei ollut aiemmin minun tai potilaani tiedossa. Tämä kokemus oli hyvin mystinen, sillä ei ollut mitään yhteyttä Richardin elämään, eikä se liittynyt millään tavalla hänen sairauteensa tai hoitoprosessiin.
xxx/ellauri298.html on line 538: Synnytysprosessi - tapa, jolla lapsi lipsahtaa synnytyskanavan läpi - on erittäin traumaattinen kokemus, joka on verrattavissa vain kuoleman kokemukseen. Loppujen lopuksi äiti, joka hoiti ja hoiti lasta uskollisesti yhdeksän kuukautta, supisstuu yhtäkkiä kiihkeästi ja yrittää työntää lasta tuntemattomaan. Tällainen kuoleman ja uudestisyntymisen kokemus jättää syvän jäljen (jäljen) ihmisen psyykeen, ja se määrittää hänen henkisen tilansa koko hänen elämänsä ajan: hänen käyttäytymismallinsa, asenteensa maailmaan, itseensä ja jopa alttiuden psykosomaattisille vaikutuksille, sairaudet. Loppujen lopuksi kuinka usein saamme itsemme tuntemaan, että "askelemme samalla haravalla" tai "kuljemme ympyrää" - tämä on vanhojen malliemme oivallus käytännössä. Saammeko outoja, käsittämättömiä tunteita, kuvia, emmekä ymmärrä mistä ne tulevat? Usein vastaukset löytyvät juuri syntymämme mysteeristä. Oliko synnytys luonnollinen ja ilman komplikaatioita, kuinka kauan kesti kohdun avautumisaika ja sikiön kulkeminen synnytyskanavan läpi, käytettiinkö anestesiaa tai keisarileikkausta - miten isämme työnsi mällin kohdunperälle - kaikki tämä on erittäin tärkeää ja sillä on ratkaiseva vaikutus tulevaisuuteen lapsen kohtalo.
xxx/ellauri298.html on line 556: Tässä matriisissa lapsi oppii olemaan aggressiivinen, rohkea ja määrätietoinen, uskomaan itseensä, taistelemaan ja ponnistelemaan. Myös tässä vaiheessa muodostuu ulkosynnytinten inho ja kielteinen asenne seksuaalisuuteen (kz. Patti Mulkkinen).
xxx/ellauri298.html on line 563: Kaikkien koettelemusten jälkeen lapsi löytää itsensä vapaaksi ja saa mystisen kokemuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta täysin uudessa ominaisuudessa. Yhteys uuteen maailmaan on kuitenkin myös suuri stressi, sillä lapsi joutuu tuntemattomaan ympäristöön - eri lämpötilaan, valoon, painovoimaan. Tässä vaiheessa on tärkeää, että vauva putoaa välittömästi äidin syliin ja tuntee "tutun tuoksun" ja lämmön ja siten suojan. Christine ja Brigitte ymmärsivät tämän.
xxx/ellauri298.html on line 590: Vuonna 1999 hän lopetti Integral Psychologyn ja kirjoitti A Theory of Everything (2000). Teoksessa A Theory of Everything Wilber yrittää yhdistää liike-elämän, politiikan, tieteen ja henkisyyden ja näyttää, kuinka ne integroituvat kehityspsykologian teorioihin, kuten Spiral Dynamics . Hänen romaaninsa, Boomeritis (2002), yrittää paljastaa sen, mitä hän pitää suuren ikäluokituksen sukupolven egotismina.
xxx/ellauri298.html on line 633: Campbellin mielestä uskonnolliset symbolit tulisi tulkita monomaanisixi mytologisiksi meemeixi eikä historiallisiksi faktoiksi, jolloin symboleissa voidaan alkaa nähdä syvempiä merkityksiä. Campbell's theories have been applied by a wide variety of modern writers and artists. His philosophy has been summarized by his own often repeated phrase: "Follow your bliss." He sure did, fucking hedonist.
xxx/ellauri298.html on line 793: Jotkut kirjailijat ovat myös syyttäneet Campbelliä antisemitismistä . Tikkun Magazinessa Tamar Frankiel huomautti, että Campbell kutsui juutalaisuutta "Jahwe-kultiksi" ja että hän puhui muutenkin juutalaisuudesta lähes yksinomaan negatiivisesti. Vuonna 1991 Masson myös syytti Campbellia "piilotetusta antisemitismistä" ja "konservatiivisten, puolifasististen näkemysten kiehtomisesta". Uskontotieteilijä Russell T. McCutcheon luonnehti Campbellin teosten "itsetoteutuksen autuuden seuraamista" Reaganomicsin "hengelliseksi ja psykologiseksi oikeutukseksi."
xxx/ellauri303.html on line 177: 12. Sitten Jefta lähetti ammonilaisten kuninkaan luo sanansaattajia sanomaan: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, kun tulet minua vastaan, sotimaan minun maatani vastaan?"
xxx/ellauri303.html on line 183: 17. Ja Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi'. Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. Ja he lähettivät sanan myöskin Mooabin kuninkaalle, mutta ei hänkään suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.
xxx/ellauri303.html on line 198: 28. Mutta ammonilaisten kuningas ei ottanut kuuloonsa, mitä Jefta lähetti hänelle sanomaan, intti vain että maat kuuluivat heikäläisille.
xxx/ellauri303.html on line 301: Toorassa käsketään juutalaisia ottamaan sukkotina neljä kasvilajia ja sitomaan ne yhteen tietyllä tavalla. Tätä kimppua kutsutaan lulaviksi, ja sitä käytetään sukkotin ajan rukouksissa. Neljään lajiin kuuluvat lulav eli palmunlehti, hadasim eli myrtinoksat ja aravot eli pajunoksat. Neljäs laji on etrog eli sukaattisitruuna. Lulavin keskelle sidotaan palmunoksa, sen toiselle puolelle kolme myrtinoksaa ja toiselle kaksi pajunoksaa.
xxx/ellauri303.html on line 437: Juutalaisuus perustuu tiukkaan monoteismiin ja uskoon yhteen, jakamattomaan, ei-yhdistettyyn Jumalaan . Shema Yisrael , yksi tärkeimmistä juutalaisista rukouksista, kiteyttää juutalaisuuden monoteistisen luonteen: "Kuule, oi Israel: HERRA on meidän Jumalamme, HERRA on yksi." Samaa huutavat myös Ismail-serkun bändärit, mutta jumala on eri. Two men say they're Jesus, one of them must be wrong.
xxx/ellauri303.html on line 459: Juutalaisuus on usein korostanut tiukkaa monoteismia ja "jumaluuden yksinoikeutta" ja rukousta suoraan Jumalalle; viittauksia enkeleihin tai muihin välittäjiin kuten Neizyt Maariaan ei tyypillisesti nähdä juutalaisessa liturgiassa tai siddureissa (rukouskirjoissa). Maimonidesin viides uskon periaate sanoo: "Uskon täydellisellä uskolla, että on vain oikein rukoilla Jumalaa", ja tämä nähdään usein sanovana, että "ei saa rukoilla ketään tai mitään muuta. Tämä periaate opettaa, että Jumala on ainoa, jota voimme palvella ja ylistää... Siksi ei ole sopivaa palvella (enkeleitä, tähtiä tai muita elementtejä) tai tehdä niistä välittäjiä tuomaan meidät lähemmäksi Jumalaa." Talmudikirjallisuus osoittaa, että joitain todisteita siitä, että enkeleitä ja muita välittäjiä kutsuvia juutalaisia rukouksia oli olemassa 1. vuosisadalla jKr., ja useita esimerkkejä talmudin jälkeisistä rukouksista on olemassa, mukaan lukien tuttu piyyut (liturginen laulu), jonka otsikkona on "Armon tuojat", lausuttu ennen ja jälkeen. Rosh Hashanah Selichotissa (juutalaisten katumusrukoukset).
xxx/ellauri304.html on line 314: Sitten on enää jääkiekkoilijoita jota ei jaxa vaivautua kazomaan.
xxx/ellauri304.html on line 345: Alkaa nyt ja tästä!!!! Uusi, käytännöllinen suunnitelma romaanin tekemiseen.
xxx/ellauri304.html on line 347: Opettajasi on Warren Murphy, joka sanoo: ”Aloita romaanisi tästä. Pysy kanssani. Saat romaanisi valmiiksi ja pidät siitä."
xxx/ellauri304.html on line 372: Ei yhden tempun poni, melkein 200 kirjansa joukossa Murphy on kirjoittanut fantasia-, kauhu-, suuria jännitysromaaneja, poliittisia trillereitä, lukitun huoneen mysteereitä, ja vaikka hän on ottanut kymmenen vuoden tauon "pienien häiriöiden selvittämiseksi", palkinnot ja tunnustukset kasaantuvat jatkuvasti ylös.
xxx/ellauri304.html on line 376: Ensyklopedinen St. James Guide to Crime and Mystery Writers kutsuu Murphya "ammattilaisen ammattilaiseksi" ja sanoo: "Murphyn lahjakkuuden laajuus huimaa mielikuvitusta... sarjakuvatutkijat, kaprisromaanit, suuret jännitysromaanit, miekka- ja noituusvakoilijaromaanit ja lukittu huone mysteerit yhdessä novellien, sarjakuvien, elokuvien ja lukemattomien yhteistöiden kanssa eivät edes ala leikkaamaan hänen luovan neronsa parametreja."
xxx/ellauri304.html on line 390: Warren Murphy sanoo: "Tavallinen opetuspalkkioni on 7 miljoonaa dollaria viikossa - mutta ensi vuonna voit saada erikoistarjouksen nollasta. Liity meihin nyt." Toivottaa koko Murphyn perhe, jotka tienaavat elantonsa dädin jämistä. Aloita polku valmiiseen romaaniisi seuraamalla yllä olevaa linkkiä kirjoituskurssisivulle. Tai klikkaa TÄSTÄ …
xxx/ellauri304.html on line 631: Hannibal Lecter. Anthony Hopkins, sama heppu joka esiintyi savinaamaisena Titus Andronicuxena, koikkelehti Hannibal Lecterinä elokuvassa Uhrilampaat. Anthony Hopkins on Why He Became an Actor: ‘I Was Tired of Being Called Stupid’. Hannibal Lecter on kirjailija Thomas Harrisin luoma kuvitteellinen hahmo, joka esiintyy hänen kirjoittamissaan romaaneissa Punainen lohikäärme, Uhrilampaat, Hannibal ja Nuori Hannibal sekä niihin pohjautuvissa elokuvissa ja televisiosarjassa. Hän on hyvin älykäs ... Tai sitten ei. Hannibalin lukijat ja kazojat eivät ainakaan, ne ovat punaraitapyllypaviaaneja.
xxx/ellauri304.html on line 659: Suuri ja mahtava Nevvostoliitto on tuumaustauolla. Miten sitä auttaisimme sen eziessä tietä ulos 3. maailmansodan umpikujasta? Mahtaa olla noloa kun mustasta Afrikasta asti tulee lakukepit neuvomaan. Mahorkka palaa puuholkissa ja roimahousut kuumottavat.
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 101: Kopiot Brownin rakkauskirjeistä julkaistiin kirjasen muodossa, ja niitä myytiin oikeudenkäynnin aikana oikeussalin ulkopuolella. Theodore Dreiser parafrasoi monia näistä kirjeistä romaanissaan Amerikan tragedia lainaten viimeistä kirjettä melkein sanatarkasti. Jennifer Donnelly käytti monia kirjaimia romaanissaan A Northern Light (höh eikös se ollut Gathering light?).
xxx/ellauri305.html on line 348: Esim. 13:8 - Kertomaan Egyptistä tuona yönä tapahtuneesta pakosta
xxx/ellauri305.html on line 534: Lev. 2:1 - Tuomaan ateriauhreja Tooran määräysten mukaisesti
xxx/ellauri305.html on line 918: Lev. 23:17 - Tuomaan kaksi leipää yllä olevan uhrin mukana
xxx/ellauri305.html on line 1520: Deut. 26:14 - Ei kuluttaa lunastusrahojaan muuhun kuin ruokaan, juomaan tai voiteeseen
xxx/ellauri305.html on line 1547: Baal Peorin palvominen. Kuolemanrangaistus oli tässä nimenomaan paaluttaminen.
xxx/ellauri306.html on line 41:
xxx/ellauri306.html on line 84: Itsekkyys puolestaan on hyve, jota on syytä juhlia. "Olla itsekäs", kirjoittaja kirjoittaa, "on pitää elämäänsä arvokkaana asiana, jota pitää kiihkeästi syleillä, ei itseriippuvaisena antautuneena. Olla itsekäs on pyrkiä saavuttamaan parasta, mikä on nimenomaan sinulle mahdollista. Olla itsekäs on pysymistä uskollisena ideoillesi.” Itsekkyys suojelee sitä, mitä yksilö on saavuttanut, erityisesti varallisuutta. Schwartz pitää naurettavana ajatusta, että "miljardöörin tekemiseen tarvitaan kylä"; Hän väittää, että itse tehty rikkaus ei ole myytti. "Yleinen etu" on kuitenkin myytti, poliitikkojen temppu (ei välitä siitä, että kansalaiset ovat valinneet heidät) pakottaakseen ihmiset maksamaan siitä, mitä he eivät halua: kansallispuistoista, taiteen rahoituksesta, julkisista asunnoista ja jopa julkiset koulut.
xxx/ellauri306.html on line 139: Ethän ole aiheuttanut toisten ahdinkoa, olit vaan niitä parempi, vahvempi, nopeampi, ahneempi. Sori vaan, ehdin ensixi. Surkimuxetkin ovat oman ahdinkonsa seppoja. Mixi olivat huonompia, heikompia, hitaampia, auliita? Syrjäytyneet ovat syyllisiä omaan tilaansa. Köyhiä ja konnia saa ja pitää vihata, parempi ne olis kyselemättä ampua kuin pitää vankiloissa kalliilla.
xxx/ellauri306.html on line 179: Persius oli kotoisin etruskilaisesta Volaterraesta, mutta jäi nuorena orvoksi ja muutti Roomaan. Roomassa hän asui tätinsä ja sisarensa kodissa. Hän sai hyvän kasvatuksen johon kuului tutustuminen stoalaisuuteen, joka teki häneen suuren vaikutuksen. Heikko terveys vaivasi Persiusta läpi elämän ja se esti häntä heittäytymästä villiin ja vapaaseen taiteilijaelämään.
xxx/ellauri306.html on line 371: Jos voit kertoa kumppanillesi, missä olet pettynyt ja mitä suhteessasi on muutettava tehdäksesi sinut onnelliseksi, tämä lupaa hyvää tulevaisuudelle teille molemmille, kun lähdette kumpikin omaan suuntaanne.
xxx/ellauri306.html on line 435: Goottien mukaan on nimetty monia myöhemmän ajan ilmiöitä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten goottien kanssa. Renessanssiajan oppineet alkoivat kutsua 1100–1500-luvuilla suosittua taiteen ja arkkitehtuurin suuntausta halventaviksi tarkoitetuilla nimityksillä ”goottilainen” ja gotiikka. Heidän tarkoituksenaan oli korostaa, että keskiajan taide oli vähempiarvoista kuin antiikin taide, koska heidän mielestään gootit olivat tuhonneet antiikin korkeakulttuurin ja korvanneet sen omallaan. Kun romantiikan aikana keskiaika nousi uudelleen kiinnostuksen kohteeksi, ”goottilaisiksi” alettiin kutsua monia romantiikan taiteen ilmentymiä, kuten kauhukirjallisuuteen kuuluvia niin sanottuja goottilaisia romaaneja. Tämän seurauksena ”goottilaisuus” alettiin yhdistää synkkään kauhuestetiikkaan, mikä puolestaan innoitti 1900-luvun lopulla syntynyttä goottikulttuuriksi kutsuttua nuorison alakulttuuria. Tää on taas tietysti kaikki anglosaxipotaskaa.
xxx/ellauri306.html on line 507: Rationaalisuus tarkoittaa sitä että ottaa hynää toisilta kauppaa käymällä, suostuttelemalla, vetämällä nenästä, ei siis perstaskusta varastamalla tai pakkokeinoilla. Todella izekäs ihminen ei pakkolunasta toisten omaisuutta (paizi tehtyään siitä kepulikonsteilla omaansa), eikä salli muiden pakkolunastaa omaansa (ei maxa veroja).
xxx/ellauri306.html on line 511: Ymmärrettävää että nimenomaan ketkuilevat jutkut luukuttavat tällästä oman edun tavoittelua: se on suoraan kuin vanhasta testamentista. Kaupankäynnissä jutku vaihtaa vähempiarvoista arvokkaampaan. Uhraamisessa toisinpäin. Siis mitä? Outo nyrjähdys. Uhraaminen on tismalleen samaa kaupankäyntiä.
xxx/ellauri306.html on line 570: Ammennä vaan, tuumaa Mitch ja ryhtyy freelance konnaxi kuten isoveli Ray. Matkalla hän varastaa 10 miljoonaa dollaria yhdeltä yrityksen Grand Cayman -pankkitililtä, lähettää osan rahoista äidilleen ja appivanhemilleen, tallettaa osan sveitsiläiselle pankkitilille omaan käyttöönsä ja jättää loput pahan Lomaxin sihteerille Tammylle (maxamatta veroja!).
xxx/ellauri307.html on line 155: [Kuvan alla venäjäxi: "Tyypillinen ilme. Suuresti näköinen."] Mitä potaskaa. Berdjajev edustaa motivationaalisen puhujan Eski Saarisen peukuttamaa teini-ikäistä existentialismia, länkkärimäistä valintamyymälämentaliteettia, tyyliin sää pystyt vaikka mahDOTtomaan, luota sydämmees VAAN! Sanan ja yrittämisen vapautta.
xxx/ellauri307.html on line 346: Vuosina 1924-1925 Elizaveta Skobtsova julkaisi emigranttien aikakauslehdissä romaanit The Russian Plain ja Klim Semjonovich Barynkin, jotka kuvaavat sisällissodan tragediaa , omaelämäkerrallisia esseitä Kuinka olin pormestari ja lapsuudenystäväni sekä muistokirjan ja essee. Viimeiset roomalaiset".
xxx/ellauri307.html on line 614: Suzanne Collins on luonut suurimman osan varallisuudestaan myymällä romaanejaan ja kirjoittamalla käsikirjoituksia lukuisiin TV-ohjelmiin. Collins aloitti uransa vuonna 1991 ja on siitä lähtien pysynyt suosittu kirjailija-ikoni.
xxx/ellauri307.html on line 625: Janet Evanovich on myydyin kirjailija ja on ansainnut kymmeniä palkittuja romaaneja. Hän aloitti romanttisten romaanien kirjoittamisen 1980-luvulla, ja lopulta hän vaihtoi genrejä keskittyäkseen enemmän lukemisen jännittävään puoleen. Evanocih nousi tähteen ja kuuluisuuteen Stephanie Plum -franchisellaan.
xxx/ellauri307.html on line 630: Käytyään South River High Schoolissa hänestä tuli ensimmäinen perheessä, joka opiskeli yliopistossa, kun hän ilmoittautui Rutgersin yliopistoon kuuluvaan Douglass Collegeen opiskelemaan maalaustaidetta. Kun Schneider sai lapsia, hän päätti tulla kotiäidiksi kuten hänen äitinsä. Kolmekymppisenä hän alkoi kirjoittaa romaaneja.
xxx/ellauri307.html on line 632: Kymmenen vuoden ajan hän yritti kirjoittaa Great American Novelin ja viimeisteli kolme käsikirjoitusta, joita ei saanut kaupaxi. Kun joku ehdotti häntä yrittämään kirjoittaa romanssiromaaneja, Evanovich luki useita romansseja ja huomasi nauttivansa genrestä.
xxx/ellauri307.html on line 634: Hänen työnsä romanttisen romaanin genren parissa auttoi häntä oppimaan luomaan miellyttäviä hahmoja ja houkuttelevia johtavia miehiä. Kahdennentoista romanssinsa päätyttyä Evanovich kuitenkin tajusi, että häntä kiinnostaa enemmän romaanien toimintajaksojen kirjoittaminen kuin seksikohtaukset. Hänen kustantajansa eivät olleet mielissään hänen mielenmuutoksestaan.
xxx/ellauri307.html on line 640: Elsie Hawkinsin romaanit ovat itsenäisiä romansseja sivuhahmon Elsie Hawkinsin kanssa, joka on ase eläkeläinen, jolla on tiukat harmaat kiharat, joka "ei ota hölmöä keneltäkään".
xxx/ellauri307.html on line 646: Stephanie Plum on kuvitteellinen hahmo ja päähenkilö Janet Evanovichin kirjoittamassa romaanisarjassa. Hän on Nancy Drew'n ja Dirty Harryn pirteä yhdistelmä, ja – vaikka hän onkin naispuolinen palkkionmetsästäjä – on Domino Harveyn vastakohta . Kirjoittaja kuvailee häntä "uskomattoman keskimääräiseksi ja silti sankarilliseksi tarvittaessa".
xxx/ellauri307.html on line 670: Henry "Harry" Patterson (27. heinäkuuta 1929 – 9. huhtikuuta 2022), joka tunnetaan yleisesti kynänimellään Jack Higgins , oli brittiläinen kirjailija. Hän oli suosittujen trillereiden ja vakoiluromaanien myydyin kirjailija . Hänen romaaninsa The Eagle Has Landed (1975) myi yli 50 miljoonaa kappaletta ja sovitettiin vuoden 1976 menestyneeksi samannimiseksi elokuvaksi. "Harry" vaihtoi vanhan kunnon "Patin" lähes tyttärensä ikäiseen uuteen malliin neljännesvuosisadan käytön jälkeen. Heidän tyttärensä Sarah Patterson kirjoitti romaanin Kaukainen kesä (1976).
xxx/ellauri307.html on line 692: Stephenie Meyer on nuori kirjailija, jolla ei koskaan ollut ideaa vampyyrin rakkaustarinaromaanista. Meyer kirjoitti myöhemmin Twilightin vuonna 2003 ollessaan vain 29-vuotias. Kolme Twilight-elokuvaa ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti 1,8 miljardia dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 702: Dean Koontz on amerikkalainen kirjailija, jota on verrattu kirjoitustyylinsä perusteella Stephen Kingin kaltaisiin. Koontzin jännitystrillerit, tieteiskirjallisuus ja kauhuromaanit ovat saaneet hänet katsomaan miljoonia faneja kaikkialla maailmassa.
xxx/ellauri307.html on line 717: Dan Brown on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanistaan "Da Vinci Code". Brown on maailman eniten palkattu kirjailija, ja hänen bestseller-kirjojaan "Da Vinci-koodi" ja "Enkelit ja demonit" pidetään kahdena maailman suosituimpana elokuvana.
xxx/ellauri307.html on line 719: Dan Brownin nettovarallisuus on noin 178 miljoonaa dollaria. Daniel Gerhard Brown (s. 22. kesäkuuta 1964) on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten trilleriromaaneistaan , mukaan lukien Robert Langdonin romaaneista Enkelit ja demonit (2000), Da Vinci-koodi (2003), Kadonnut symboli (2009), Inferno (2013) ja Origin (2017). Hänen romaaninsa ovat aarteenetsintää, joka kestää yleensä 24 tuntia. Niissä on toistuvia teemoja kryptografiasta, taiteesta ja salaliittoteorioista. Hänen kirjojaan on käännetty 57 kielelle, ja vuoteen 2012 mennessä niitä on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta. Kolme heistä, Enkelit & Demonit ,Da Vinci Code ja Inferno on sovitettu elokuviksi , kun taas yksi niistä, The Lost Symbol , on sovitettu televisio-ohjelmaksi.
xxx/ellauri307.html on line 836: Läpeensä tyytyväisen näköinen Pietersen kertoo, että hänen asiakkaansa Dan on tyytyväinen saamaansa huomioon. Hän viittaa kohtaan, jossa tuomari kyseenalaistaa Blythen väitteen salaliitosta ja puhuu sensijaan "viikseenvetoverkosta". Keissi jatkuu nyt Amerikassa, sanoo Blythen avocado. "Jatkamme nyt tämän asian vetoamista Yhdysvaltain tuomarin käsiteltäväksi New Hampshiressa ja olemme varmoja, että se tekee tuomion, joka vahvistaa kristillisen uskomme. Nimittäin, että Judith ja Dan salasiittivät ottaakseen Blytheltä sen, mikä on oikeutetusti hänen omaansa. ”
xxx/ellauri307.html on line 900: Nora Roberts on myydyin amerikkalainen kirjailija, jolla on yli 200 romanttista romaania. Roberts aloitti kirjoittamisensa 70-luvun lopulla ja teki bestsellerin "Playing the Odds" vuonna 1985.
xxx/ellauri307.html on line 917: James Patterson on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa trilleriromaaneja. Patterson tietää tarkalleen, mitä hyllyiltä tulee hänen 20 bestsellerinsä vuonna 2010.
xxx/ellauri307.html on line 920: James Patterson on J. Walter Thompson -mainostoimistoketjun entinen johtaja. 1990-luvun alussa Patterson keksi sloganin ”I'm a Toys 'R' Us Kid” (suom. "Minä olen Toys R Us -lapsi")." Pian Hmhhkin ajan menestyksen jälkeen hän jätti firman ja omisti aikansa kirjoittamiselle. Hänen kehittelemänsä hahmo Alex Cross, entinen psykiatri Washington D.C. Police Departmentissa ja Federal Bureau of Investigation (FBI:ssa), joka nyt työskentelee yksityispsykologina ja valtion konsulttina, on päähenkilönä romaaneissa, jotka kuuluvat hänen lukijoidensa keskuudessa suosituimpiin kirjoihin ja ovat Amerikassa parhaiten myyviä etsiväkirjoja viimeisen kymmenen vuoden aikana [milloin?]. Patterson on 33-vuotisen kirjailijanuransa aikana [selvennä] kirjoittanut 52 romaania.
xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri307.html on line 926: Pattersonia on kritisoitu liian monien kirjojen kirjoittamisesta ja siitä, että hän on enemmän rahan ansaitsemiseen keskittyvä brändi kuin taiteilija, joka keskittyy käsitöihinsä. Viime vuosina hänen romaanejaan on myyty enemmän kuin Stephen Kingin, John Grishamin ja Dan Brown paskaromaaneja yhdistettynä. Huonommin tienaava kauhukirjailija Stephen King on kuvaillut Pattersonin kirjoittamia kirjoja halvoiksi trillereiksi ja yhdessä haastattelussa kutsui tätä hirveäksi kirjailijaksi (mutta hän on erittäin menestyvä). Patterson vastasi tylyn yksinkertaisesti: "Minä haluan vain olla menestyvin - korjaan jännittävin jännityskirjailija."
xxx/ellauri312.html on line 193: Onko meistä muuten sanomaan je suis Charlie? Uskokaa tai älkää kaikki tää paska johtuu ilmaston lämpiämisestä. Kun tulee kuuma termiitit ärhäköityvät.
xxx/ellauri312.html on line 238: Dan Brown Fiktio | Romaani | Aikuinen | Julkaistu 1998 Juonitiivistelmä Digital
xxx/ellauri312.html on line 239: Fortress (1998), yhdysvaltalaisen kirjailijan Dan Brownin kehno trilleriromaani,
xxx/ellauri312.html on line 242: loukkaamaan amerikkalaisten yksityisyyttä. Romaani tutkii hallituksen valvonnan
xxx/ellauri312.html on line 246: Romaani alkaa, kun Yhdysvaltain
xxx/ellauri312.html on line 248: pysty rikkomaan. Komentaja Trevor Strathmore ottaa yhteyttä NSA:n
xxx/ellauri312.html on line 343: Liv näyttää vähän kapeahuuliselta viurusilmäiseltä egomaanilta, ei ihme ettei sitä ydinperhe nappaa pahemmin. Sen mielestä on outoa jos jotkut piittaa sukulaisista enemmän kuin esim ns. "ystävistä" tai edes naapureista. Ei auta sanoa että elukatkin tekee niin, koska Liv on humanisti!
xxx/ellauri312.html on line 575: Genret kuten "pornografia, toimittajat, raportti, sarjakuva, dokudraama" sekä "romaani, kela, elokuva ja TV-ohjelma", ovat nyt tulleet yhä tärkeämmiksi kuin saarna ja tutkielma nykyisen sukupolven itsekäsityksen kehittämisessä. On Rorty huomaavinaan.
xxx/ellauri312.html on line 924: John Keats on kirjoittanut Hyperionista kaksi runoa: "Hyperion" ja "Hyperionin kukistuminen". Tieteiskirjailija Dan Simmons nimesi kaksi kirjaansa Keatsin runojen mukaan: Hyperion Cantos -sarjaan kuuluvat Hyperion ja sen seuraaja Hyperionin tuho. Friedrich Hölderlin on kirjoittanut runon "Hyperionin kohtalonlaulu", jonka on suomentanut Alle Tynni. Siinä taisi olla kaikki? Ei hizi, kyllä Hölderlinillä on vielä samanniminen romaani. Mutta Kyllä Simmonsin on niistä tunnetumpi! 80% piti tästä kirjasta. Varmaan Rortykin.
xxx/ellauri314.html on line 64: Yleinen sudenkuoppa hyväksymisessä on se, että ohjaamme sen usein ulkoisiin olosuhteisiin: saatamme pyrkiä hyväksymään, että lomaviikko ei tarjonnut niin mukavaa säätä kuin olisimme halunneet, tai saatamme tuskailla hyväksyä sukulaisen rajat ylittävän käyttäytymisen, jota meidän on nyt siedettävä koko lomaviikon ajan. Minua on pyydetty istumaan naamalle, kertoo Maria. "Pyllistä nyt tyttö vähän enemmän. Venyttele lisää, on mukava nähdä kun rinnat pullistuu eteen." Mutta sitten päädymme sinne, uudestaan ja uudestaan, hautomaan kaikkea, mitä emme voi nyt tehdä sään tai sukulaisen vaikeuden vuoksi.
xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
xxx/ellauri319.html on line 712: Yhteyden muodostaminen Jumalaan on välttämätöntä tehokkaan rukouksen ja vastausten saamisen kannalta. ILMAINEN huijauslehtemme auttaa sinua rakentamaan vahvan suhteen Jumalaan ja luomaan tehokkaan rukouselämän. Syötä säpöosoitteesi, hanki ilmainen huijauslehti.
xxx/ellauri319.html on line 723: Kun englantilaiset puritaanit kielsivät joulun vuonna 1647 , se ei ollut ilman hyvää syytä. Kun amerikkalaiset puritaanit kielsivät joulun Massachusettsissa vuosina 1659-1681 , sekään ei ollut ilman hyvää syytä. Joulu oli 1800-luvun puoliväliin asti juopumisen ja irstailun aikaa. Miehet pukeutuivat naisixi, naiset miehiksi , palvelijat pukeutuivat kuin isännät, pojat pukeutuivat piispoiksi, kaikki muut olivat pukeutuneet eläimiksi tai pukeutuivat mustanaamoixi – kaikki kumotakseen jumalallisen järjestyksen nimettömyyden turvassa. Joulu oli juomisen, ristiinpukeutumisen, väkivallan ja himon karnevaali, jonka aikana kristityt vapautuivat eettisistä normeista, joita heiltä odotettiin loppuvuoden. Lahjojen antaminen, juhlat, kynttilät, uhkapelit, siveettömyys ja väärinkäyttö olivat roomalaisten Saturnalian tunnusmerkkejä. Varhaisessa nykyajan Englannissa oli yleinen käytäntö valita "Lord of Misrule" valvomaan joulujuhlia. "Herran" alaisuudessa juhlijat marssivat kaduilla pukuihin pukeutuneena, joivat olutta, lauloivat lauluja, soittivat instrumentteja, harjoittivat haureutta ja aiheuttivat omaisuusvahinkoja.
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
xxx/ellauri329.html on line 500: Anatoli Rybakovin osin omaelämäkerralliseen romaanitrilogiaan pohjautuva 16-osainen draamasarja Arbatin lapset kertoo 1930-luvun Neuvostoliitosta, Stalinin puhdistuksista ja niiden uhreista.
xxx/ellauri329.html on line 508: Television antimista parhaita ovat näköjään venäläiset sarjat, ne liimaavat katsojan - no, ainakin minut - tv-tuoliin. Idiootti, Karamazovin veljekset, nyt tämä Arbatin lapset. Jokaisessa täydellisen huoliteltu näyttelijäntyö, tinkimätön ajankuvaus, raastava realismi ja sydämeensattuva tunteikkuus yhdessä, ihailtavaa työtä. Tietenkin pohjana olevat romaanit ovat omaa luokkaansa, mutta hyvästä kirjasta voi toki tehdä pinnallisen jutun. Venäläisilä on taito tehdä syvällistä tv-elokuvaa.
xxx/ellauri329.html on line 512: Sarja tosin painottaa enemmän romantiikkaa kuin Stalinin henkilökulttia ja hirmutekoja. Sashan elämää Kalininissa käsittelevässä jaksossa oli kyllä käsikirjoittaja päästänyt mielikuvituksensa valloilleen. Rybakovin romaanitrilogiassa Varja ei lähtenyt Sashaa tapaamaan Kalininiin eikä Ljuda juossut Sashan perässä mustasukkaisuutta uhoten. Eikä Varja muuten ollut blondi vaan tummatukkainen!
xxx/ellauri329.html on line 520: Ukrainanjuutalaisen Anatoli Rybakovin kirjoittama tiiliskiviromaani Arbatin lapset on meille suomalaisillekin tärkeä kirja. Toisille ehkä katkeran kalkin viimeistä juomista, toisille vahingoniloista synninpäästöä, monille ehkä merkityksetöntä vanhan paskan jauhamista. Mutta oman historiamme ymmärtämisen kannalta Venäjän lähihistorian ymmärtäminen lienee yhtä tärkeää kuin oman poliittisen todellisuutemme tajuaminen yleensä.
xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
xxx/ellauri337.html on line 65: Jos et halua tietää juonesta ja henkilöistä lopeta luku-urakka tähän (juonta on käsitelty myös Wikipediassa täällä, itse en ymmärrtänyt kuvauksesta juuri mitään. "Leni ei sopeudu kulutus-, suoritus- ja voitto-orientoituneeseen yhteiskuntaan", ei niin, vaan Leni on irrallaan ja omituinen jo syntymästään saakka. Romaanin "rakennetta on verrattu muun muassa Nürnbergin oikeudenkäyntiin ja Ristin Teresan autuaaksijulistamiseen, sillä Leni yhdistettiin useissa kohdissa Jumalan äitiin Mariaan". Tämäkään ei minusta pidä lainkaan paikkaansa. Ihme-asia liittyi lesbonunnaan nimeltä Rahel, ja se selitettiin vanhoilla geysireillä alueella, Rahelin haudalla kukki ruusupensas. Kirjan alkuosassa selitetään, että "Hän on tuttavallisessa suhteessa neitsyt Mariaan, näkee hänet television kuvaruudussa miltei päivittäin, joka kerta yllättyneenä, että neitsyt Maria on vaaleaverikkö ...". s. 17. Koska Leni itse on vaaleaverikkö, luulen, että hän näkee omat kasvonsa tv-ruudussa. Tv kannattaa sijoittaa varjoseinälle, ettei ruutu heijasta kazojien lättyjä.
xxx/ellauri337.html on line 67: Nainen ryhmäkuvassa -romaani on parhaimmillaan kertoessaan tavallisten ihmisten tunnoista tappion häämöttäessä ja mitä tapahtui kun liittoutuneet tulivat Saksaan. Sen sijaan en itse jaa Lenin (Böllin?) näkemystä siitä, että demokraattisessa markkinatalousyhteiskunnassa voisi ja pitäisi elää täysin ilman sitoumuksia. Niin ei eletty tuolloin edes Länsi-Saksan itäisessä naapurimaassa DDR:ssä. Luultavasti DDR:ssä oli enemmän velvollisuuksia, ja vähemmän vapautta. Maailma ei minusta voi olla vailla hierarkioita ja velvollisuuksia. Ensimmäinen hierarkia on vanhempi-lapsi, jossa vanhemman pitää ottaa vastuu lapsestaan ja olla aikuinen huolehtien ja kasvattaen tätä aikuiseksi ja antaa yhä enemmän tilaa (kz. albumia 336). Tätäkään hierarkiaa Leni ei hyväksy eikä hahmota. Hän oli sika huono kasvattajana.
xxx/ellauri337.html on line 315: Ensimmäisessä faaraon Mooseksen haastattelussa vaati häntä vapauttamaan heprealaiset ja päästämään heidät erämaahan palvomaan Jumalaa, kuten hän oli käskenyt. Muuten Jumala muuttaisi veden vereksi, mutta farao ei kuunnellut.
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
xxx/ellauri354.html on line 71: Toinen hänen romaaneistaan, El amor en los tiempos del cólera (1985) eli Rakkaus koleran aikana, keräsi myös suuren maailmanlaajuisen yleisön. Teos perustui osittain hänen vanhempiensa seurustelemiseen ja sovitettiin vuoden 2007 elokuvaksi, jossa pääosassa oli Javier Bardem. García Márquez kirjoitti elämänsä aikana seitsemän romaania, ja muita nimikkeitä ovat El general en su laberinto (1989) tai Kenraali labyrinttissään ja Del amor y otros demonios (1994) tai Rakkaudesta ja muista demoneista.
xxx/ellauri354.html on line 95: Memories of My Melancholy Whores, on Gabriel García Márquezin romaani. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004, ja Edith Grossmanin englanninkielinen käännös julkaistiin lokakuussa 2005.
xxx/ellauri354.html on line 111: Ehkä Marquez on liian innostunut pippelistään. Hän on aivan liian hyvä luomaan tämän tyhjyyden tunteen ja tämän elämän joutomaan. Se ei todellakaan ole kaikki /se/ traagista. Se on vain niin surullista, etten voi kuvailla sitä.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri354.html on line 362: Lidia, kauhomaan uimalasit silmillä?
xxx/ellauri354.html on line 558: Theodor Herzl sisällyttää rekonstruoidun temppelin romaaniinsa Altneuland, mutta yhdessä ehjän kallion kupolin kanssa.
xxx/ellauri356.html on line 54: Dekonstruktiossa on vitun väliä mitä kirjailija on ehkä tarkoittanut tässä, antaa textin puhua puolestaan. Sellasta vastakarvaan lukemista, niinkuin nää paasauxet hei! Näähän on nimenomaan epäkonstruktiivisia! Jepujee!
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri356.html on line 399: Hän huomautti, että hänen aikansa Pariisissa oli ehkä hänen elämänsä tärkein ajanjakso. Suhteellisen pienestä tuotannosta huolimatta Sontag piti itseään pääasiassa romaani- ja kaunokirjailijana. Eettiset aikomukset olivat Sontagin avainkohtia. Hänestä tuli roolimalli monille feministeille ja pyrkiville naiskirjailijoille 1960- ja 1970-luvuilla. Sontagin tinkimätön tuki Salman Rushdielle oli ratkaisevan tärkeää amerikkalaisten kirjailijoiden kokoamisessa hänen asiansa eteen.
xxx/ellauri356.html on line 412: Samassa vuoden 2023 On Women -arvostelussa Cooke lisäsi: "Pikkuhiljaa alkaa selvitä, että Sontag uskoo, että naiset ovat vain itse syyllisiä kokemaansa epätasa-arvoon ja syrjintään; että he ovat päättäneet edetä sen kanssa, eivätkä pysty siihen. vastustaa huulipunan ja Tupperwaren voimakasta viehätystä. Onko tämä erityisen törkeä tapaus sisäistettyä seksismiä? Vai onko se vain Sontagin tavallista poikkeuksellisuutta, narisevammassa muodossa? En tiedä. Mutta jälleen kerran, huomaan olevani hämmästynyt hänen maineestaan, joka on silti niin kiillotettu lähes kaksi vuosikymmentä hänen kuolemansa jälkeen."
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri356.html on line 486: Tämä Louis-Ferdinand Céline -tyyliä apinoiva romaani analysoi muun muassa feminismin seurauksia sekä historian poliittisia ja taiteellisia mullistuksia amerikkalaisen toimittajan seikkailunhaluisen elämän kautta. Valtaa ja seksuaalisuutta tutkitaan ja paljastetaan pylly väitöskirjan pohjalta: ”Maailma kuuluu naisille. Eli kuolemaan. Kaikki valehtelevat siitä."
xxx/ellauri356.html on line 501: Yllättävän aluevaltauksen Kristeva teki vuonna 1990 julkaisemalla ensimmäisen romaaninsa Les Samouraïs. Se on sekoitus omia kokemuksia ja mielikuvia. Teosta on pidetty vastinparina Simone de Beauvoirin romaanille Mandariinit (1954), koska se tuo esiin, miten 1990-luvun filosofit eroavat 1950-luvun edeltäjistään. Se on myös avainromaani, josta voi tunnistaa Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Jacques Derridan.
xxx/ellauri356.html on line 515: Carietta N. White on amerikkalaisen kirjailijan Stephen Kingin ensimmäisen vuonna 1974 julkaistun kauhuromaanin Carrien nimihenkilö ja päähenkilö. Vittu kyllä toi Teppo on sitten öklö.
xxx/ellauri356.html on line 596: "Mutta todelliset matkailijat ovat niitä, jotka lähtevät /…/ Syvälle tuntemattomaan löytääkseen jotain uutta" (Baudelaire)
xxx/ellauri356.html on line 660: Mitä tulee eurooppalaiseen identiteettiin, tämä runollinen muisto muistuttaa, että nykyisestä kyvyttömyydestämme ja menneistä tai nykyisistä rikoksistamme huolimatta olemme sivilisaatio, kenties ainoa, jossa identiteetti ei ole kultti, vaan iso kysymysmerkki. Olemme parhaita, oikeastaan olemme ainoita hyvixiä! Ja jossa tällainen ilta on mahdollinen, jossa runous kohtaa nihilismin ja transsendenssin, "vähiten pahimman" politiikan ja pyhän barbaarisuuden. Kun twiitit, sosiaaliset verkostot tai itse ahdistus eivät merkitse sinulle mitään, kun sinulla ei ole enää mitään sanottavaa – etsi "suuria ääniä": runoja, romaaneja, teattereita, elokuvateattereita, konsertteja. Lue mun plokia. Minä kyllä pidän sinusta. Ja kuulen paremmin Davidin ja Souadin hauraan vapinan.
xxx/ellauri357.html on line 88: Minua on kuluneina vuosina houkuteltu takaisin tutkijaksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olen pitänyt mielessäni Jukka Kekkosen. Politiikan ytimessä työstin kaunokirjallisia projektejani eteenpäin. Esikoisrunokokoelmani Vuosikirja ilmestyi Otavan kustantamana keväällä 2006 ja sai kiittävän vastaanoton. Sen kannustamana jättäydyin pois virkatöistä. Seuraavan kirjani, romaanin Luokkakokous myötä vakuutuin, että päätös oli oikea.
xxx/ellauri357.html on line 194: Vaikka ei yksinomaan, Porphyry kirjoittaa Plötinöksen elämän luvuissa 24–26, että ensimmäinen Ennead käsittelee inhimillisiä tai eettisiä aiheita, kun taas toinen ja kolmas Ennead ovat enimmäkseen omistettu kosmologisille aiheille tai fyysiselle todellisuudelle. Neljäs koskee sielua, viides tietoa ja ymmärrettävää todellisuutta, ja lopuksi kuudes kattaa olemisen ja sen yläpuolella olevan, yhden tai ensimmäisen periaatteen (Eetteri-setä). Sisälmysluettelosta selviää mikä Plötinöstä kiinnosti. Vaikuttaa hämärältä, to say the least.
xxx/ellauri357.html on line 374: Siten olemme erottaneet sen, mikä kuuluu Parille, mistä seisoo itsestään: yhdellä ryhmällä on kehon luonne, eikä sitä koskaan ole olemassa erillään kehosta, kun taas kaikki, mikä ei tarvitse ruumista ilmentymiseensä kuuluu nimenomaan Sielulle: ja Ymmärrys tuomitsevana Sense-Impression jälkeen on Ideaalimuotojen näkemyksen kohdalla, näkeminen heille ikään kuin vastaustuntemuksella (eli tietoisuudella) tämä viimeinen pätee joka tapauksessa todellisen sielun ymmärtämiseen. Sitä varten Ymmärtäminen, totta, on Älymysten Act: monissa sen ilmenemismuodoissa se on ulkoisen assimilaatiota ja sovintoa sisäinen.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri357.html on line 650: Kääri kaiken omaan syvään ikuisuuteensa;
xxx/ellauri358.html on line 102: Hannu Harjun peukku oli mennyt sirkkeliin ja sen tilalle oli istutettu naurumajuri. Myös Humisevassa harjussa eroottinen rakkaus ymmärretään uskonnoksi-kaiken kestäväksi, kaiken kärsiväksi, koskaan katoamattomaksi voimaksi. Romaanissa taloudenhoitaja Nelly Dean kertoo Yorkshiressa majailevalle herra Lockwoodille Humisevana harjuna tunnetun talon väen tarinan. Talon isäntä herra Earnshaw tuo matkaltaan Liverpoolista likaisen ja ryysyisen mustalaislapsen, josta tulee hänen omien lastensa Hindleyn ja Catherinen kasvattiveli. Uppiniskainen poika ristitään Heathcliffiksi ja hänestä tulee ilkeän Hindleyn inhoama vihamies ja riehakkaan Catherinen rakastama leikkitoveri. Heathcliff ja Cat herine ovat erottamattomat, ja vaikka Hindley herra Earnshaw'n kuoltua karkottaakin Heathcliffin alakertaan palvelijoiden joukkoon, opettaa Catherine hänelle kaiken sen, minkä saa itsekin oppia, ja vähän enemmänkin...
xxx/ellauri358.html on line 117: Connie alkaa odottaa lasta ja haluaa erota Cliffordista voidakseen elää Mellerin kanssa kanakopissa. Mellors pestautuu maatilalle Keski-Englantiin töihin ansaitakseen rahaa omaan kanakoppiin. Erossa toisistaan he odottavat kesää ja yhteisen elämän alkua. Karmaiseva pettymys tod.näk. odottaa.
xxx/ellauri358.html on line 191: Tämä tärkeä satavuotisen sodan taistelu päättyi Henrik V:n englantilaisten armeijoiden odottamattomaan ja ylivoimaiseen voittoon ranskalaisista joukoista, vaikka he olivatkin paljon parempia lukumäärältään ja ritareiltaan.
xxx/ellauri358.html on line 249: Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa ja minun henkeni iloitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijansa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niin kuin hän on meidän isillemme puhunut." Luuk. 1:46-55.
xxx/ellauri361.html on line 56: Elämä sinänsä on jo suuri ihme. Vaikka tieteen nimissä esitetään erilaisia teorioita elämän synnystä, missään laboratoriossa ei ole onnistuttu luomaan edes yhtä alkeellista elämää kuin sinä. Monien muiden ominaisuuksiesi lisäxi vanhempiesi killuttimet olivat käsittämättömän suuria ihmeitä. Ilman näitä ihmeitä sinua ei voisi olla olemassa. Runsaasti Jumalan hypnoottisia eleitä elämääsi, rakas ystäväni!
xxx/ellauri361.html on line 197: On yleisesti hyväksyttyä, että Nehljudovin kuva on suurelta osin omaelämäkerrallinen, mikä heijastaa muutosta itse Tolstoin näkemyksissä 1980-luvulla, että halu mennä naimisiin Maslovan kanssa on "yksinkertaistamisteorian" hetki. Ja evankeliumin johdanto romaanin lopussa on tyypillistä "tolstoilaisuutta". Kirjan 1. suomentaja olikin Arvid Järnefelt.
xxx/ellauri361.html on line 212: Kirjaa odotettiin innolla. "Kuinka me kaikki iloitsimme", eräs kriitikko kirjoitti saatuaan tietää, että Tolstoi oli päättänyt tehdä ensimmäisen fiktionsa 25 vuoteen, ei lyhytromaanin vaan täyspitkän romaanin. "Suokoon Jumala, että niitä tulee lisää ja lisää!" Se myi enemmän kuin Anna Karenina ja War and Peace. Se ilmestyi suositussa venäläisessä viikkolehdessä Lada Niva , jonka kuvitti Leonid Pasternak, ja amerikkalaisessa kuukausilehdessä The Cosmopolitan nimellä The Awakening.
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
xxx/ellauri361.html on line 218: William Jamesin mielestä tää ja Doston Karamazovit oli "lapsellisia". Neuvostokriitikot näki siinä "pirstoutumista ja päättelyn puutetta." Brian Aldiss kuzui sitä suurimmaksi Tolstoin romaaniksi. Pötyä, Sota ja Rauha on paljon paxumpi. Kenji Mizoguchi sanoi: "Kaikki melodraama perustuu Tolstoin ylösnousemukseen." Mitä tollanen japsu filminikkari nyt ylipäänsä ymmärtää. Hänen elokuviensa toistuva teema oli naisten sortaminen historiallisessa ja nykypäivän Japanissa.
xxx/ellauri361.html on line 225: Suomen-vierailunsa muistoksi maailmankuulu tieteiskirjailija Brian Aldiss sijoittaa uuden romaaninsa kehykset maahamme. Hän oli SF-kirjallisuustapahtuman kunniavieraana Helsingissä vuonna 1986.
xxx/ellauri363.html on line 310: Potilaiden ollessa lukittuina selleihinsä Ward saattoi liittyä muiden vierailijoiden joukkoon pilkatakseen ja ivataxeen kaltereista ja katselureijistä. Joitakin vankeja loukattiin suullisesti, kun taas toisia pakotettiin tekemään tai sanomaan naurettavia asioita.
xxx/ellauri363.html on line 490: Käsitys, että rahvas oli likeisemmässä kosketuksessa "veren ääneen", tuohon ihmislajin pelottavaan perustukseen, synnytti moralisoivia romaaneja muun muassa mökkinaapurien ja huvila-asukkaiden suhteista.
xxx/ellauri363.html on line 620: omaantuntoon ja tekee hänestä itsensä ensisijaisen tarkkailijan. Lopulta pelkkä tieto
xxx/ellauri363.html on line 637: että valta kuuluisi sen huipulla oleville henkilöille tai olisi lähtöisin yksinomaan heistä. Ei toki mutta silti vittu, ne siitä eniten hyötyvät. Ne läpyttävät käsiään ja juovat kolaa rantatuoleissa kun muut raatavat.
xxx/ellauri376.html on line 57: Romaanikirjallisuus käsittelee ihmisten ja vähän eläintenkin tunteita. Aiemmissa albumeissa on tutustuttu jo mm. Martha Nussbaumin, Rane Juntumaan ja Anttonin välityxellä James-Langen tunneteorioihin. Tässä nummerossa tutustumme kasvien tunne-elämään Hannu Salaman, Albert Liliuxen ja vähän Fjodor Dostojevskin teoxen "Kasvuikäinen" opastuxella. Apuun rientää myös amerikkalainen G. Stanley Hall. Stan oli Jamexen oppipoika. Stanin 1. vaimo tukehtui vahingossa ja toisen se laittoi hourulaan diagnoosilla aivoskleroosi.
xxx/ellauri376.html on line 66: Olli Oravan syyspuuhat. Jussi Jänixen kaveri Olli Orava paljastaa syyn onnettomaan Venäjä-virheeseensä.Iltalehden totuus minusta -ohjelmassa presidenttiehdokas Olli Rehn paljastaa syyn ministerinä tekemäänsä onnettomaan Venäjä-päätökseen. Risto Orava maxoi Wolfram Rothin palkan stipendinä, jonka ansiosta Wolfram raataa töissä vielä pushing eighty.
xxx/ellauri376.html on line 252: Neljä vuotta myöhemmin Akulinan terveys heikkenee täysin. Vaikka puoluejohtajan vaimo, joka huomaa olevansa vakavasti sairas, yrittää auttaa Akuliinaa, on liian myöhäistä. Aviomiehensä perheen helpotukseksi Akuliina kuolee talvella, ennen kuolemaansa hän onnistuu vain sanomaan Grigorille, ettei hän löisi Dunkaa. Grigory, huolimatta alkaneesta lumimyrskystä, vie arkun hautausmaalle haudatakseen vaimonsa mahdollisimman nopeasti, ja Dunka juoksee reen perässä lumen ja tuulen alla. Äläpäs mene Akulainen. Äyks.
xxx/ellauri376.html on line 256: Tämä tarinan kirjoitti Druzhin 25-vuotiaana vuonna 1847 ennen kaikkia I. Turgenevin, L. Tolstoin, F. Dostojevskin suuria romaaneja ja oli erittäin suosittu lukijoiden keskuudessa. Tarina rakkauskolmiosta, jossa on epätavallinen esitys hahmojen välisistä suhteista ja uskomaton lopputulos 1800-luvulle. Opimme kaikista tapahtumista hahmojen kirjeenvaihdosta. Päähenkilön K. Sachsin sotilastoverista ja ystävästä Zaleshinista tulee kirjeenvaihtaja ja hänen vaimonsa Polinka kirjoittaa ystävällensä Annette Krasinskajalle, Galezkyn siskolle.
xxx/ellauri376.html on line 268: Kostya kertoi minulle samalla, että George Sand ei ollut mies, vaan nainen ja että siksi ymmärtäisin ja rakastaisin hänen teoksiaan todennäköisemmin. Ah, mon ange, jos tämä on todella nainen, hän on niin häpeämätön ja niin tylsä. Yhdessä hänen romaaneistaan mies livahtaa nuoren tytön makuuhuoneeseen ja seisoo hänen sängyn vieressä koko yön! Mitä vittua?! Niissä kirjoissa, jotka toit täysihoitolaan, oli samanlaisia tapauksia, mutta ne oli niin hauskoja, että vaikka tiedät sen olevan huonoa, niin naurat. Mutts nämä kirjat olivat niin tylsiä, että lopetin seuraavana päivänä.
xxx/ellauri376.html on line 270: Olen yrittänyt muuttaa häntä pitkään ja mietin, kuinka tehdä hänestä kaikkien muiden ihmisten kaltainen. Maman vielä nytkin ajoittain antaa minulle kaikkia tarpeellisia neuvoja, ja minusta tuntuu, että Kostya ei ole enää niin outo kuin aluksi. Polinka sanoi ja otti kirjahyllystä George Sandin romaanin "Les Mauprats". - Tämäkö on hyvä? Juu se, Kostja vahvisti.
xxx/ellauri376.html on line 329: Ja vasta jonkin ajan kuluttua Polinka pystyi ymmärtämään entisen aviomiehensä jalouden syvyyden ja arvostamaan tämän viisaan miehen ainutlaatuisia ominaisuuksia. Ja kypsän, rakastavan naisen tunteet heräävät hänessä. Mutta on liian myöhäistä, eikä näissä sydämen asioissa voida korjata mitään. Romaani osoitti, että rakkaus on kaikkialla läsnä olevaa ja monitahoista, ja tämä tunne on elämän perusta. Kuinka intohimoisia, syvästi tuntevia ja koskettavan tunteellisia miehet olivatkaan 1800-luvulla. Ja he vain näyttivät avaruusolioilta.
xxx/ellauri376.html on line 333: Georges Sandin ensimmäiset romaanit - tunnetuimmat niistä ovat "Indiana" (1832), "Valentine" (1832), "Jacques" (1834) ovat romaaneja intohimoisesta, kaiken kuluttavasta rakkaudesta. Clarissa on S. Richardsonin romaanin "Clarissa Garlow" (1748) sankaritar; Julia on J. J. Rousseaun romaanin "Julia tai uusi Heloise" (1761) sankaritar, joka on idealisoitu naiskuva.
xxx/ellauri376.html on line 404: Tarpeeton ihminen (ven. ли́шний челове́к, lišni tšelovek) on venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmo. Tarpeeton ihminen kuuluu yleensä aatelistoon ja älymystöön. Hän ei kykene toteuttamaan ihanteitaan eikä toimimaan aktiivisesti. Hahmo on tyytymätön itseensä, säälii itseään, ei löydä elämälleen tarkoitusta ja tuntee, että maailma torjuu hänet. (Doston Arkadi on tämmöinen.) Myös aloitekyvyttömyys ja sitoutumisen pelko rakkaussuhteissa on usein tulkittu tämän tyyppihahmon ongelmiksi. Koko 1800-luvun ja 1900-luvun alussa tarpeettomat ihmiset olivat venäläisten romaanien ja näytelmien vallitsevia henkilöhahmoja. Syynä se että kynäilijät olivat samanlaisia.
xxx/ellauri376.html on line 444: Repetilov, kahvihuoneen ja klubin anglomaani puhuja, joka polttaa vapauden puolesta ja haisee viinasta, älyttömän nokkeluuden ihailija ja kaikkien hänen tuttaviensa sydänystävä;
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri376.html on line 464: Romaanin minä-kertojana on avioliiton ulkopuolella syntynyt nuori mies, juuri ja juuri vielä teini-ikäinen 19-vuotias Arkadi Dolgoruki, jonka biologinen isä Andrei Versilov on aatelinen tilanomistaja ja laillinen isä Makar Dolgoruki Versilovin kartanon palveluskunnan entinen jäsen. Arkadin äiti Sofia Dolgoruka elää Versilovin kanssa tämän tehtyä perhejärjestelystä sopimuksen Makarin kanssa. Makar on pyhiinvaeltaja ja Versilov puolestaan huikentelevainen naistenmies, jonka avioton perhe elää hänen ailahtelevan luonteensa armoilla. Nämä taustat selviävät lukijalle romaanin alussa ja takautumien kautta. Varsinaiset tapahtumat sijoittuvat Pietariin, jonne Arkadi saapuu astuakseen virkaan. Tämän muodollisen syyn ohella hän aikoo selvittää välinsä pappa Versilovin kanssa.
xxx/ellauri376.html on line 468: Romaanin monitasoinen juoni kuljettaa biologista isää ja poikaa kohti väistämätöntä konfliktia, joka kuitenkin lässähtää ja ratkeaa anteeksiantoon ja sovintoon. Arkadi nöyrtyy ja on valmis ottamaan vastuun rotinkaisesta äidistään ja sisarestaan. Arkadin muutokseen vaikuttanut henkilö on hänen laillinen isänsä Makar Dolgoruki. Romaanin loppupuolella Makar kuolee mutta ehtii antaa Versiloville anteeksiannon merkkinä ikonin. Pizzat kaikille sovinnon kunniaxi. Versilov ottaa lahjan vastaan, mutta rikkoo vahingossa ikonin myöhemmin. Hän ei myöskään solmi avioliittoa Arkadin äidin kanssa, vaikka Makarin kuolema tekisi avioliiton mahdolliseksi. Arkadista ei näin ollen tule rikasta kuin juutalainen.
xxx/ellauri379.html on line 57: Kurtzia kohdeltiin todella kuin jumalankaltaista kuningasta. Hän käytti laajaa sotilaallista koulutustaan seuraajien ja sotilaiden armeijan muodostamiseen ympärilleen ja hänestä tuli lopulta sotafilosofi, joka luki runoutta ja lainauksia Pyhästä Raamatusta, mikä saa muut katsomaan hänet seinähulluksi.
xxx/ellauri379.html on line 101: Marlow saa höyrylaivansa komentoon sekä eurooppalaisten ja afrikkalaisten miehistön miehittämiseen, joista jälkimmäistä Conrad häpeämättömästi stereotypioi "kannibaaleiksi". Kun hän tunkeutuu syvemmälle viidakkoon, käy selväksi, että hänen ympäristönsä vaikuttaa häneen psykologisesti: hänen matkansa ei ole vain maantieteelliseen "pimeyden sydämeen", vaan hänen omaan psyykkiseen sisätilaansa - ja ehkä länsimaisen sivilisaation hyvin pimennettyyn psyykkiseen sisäosaan.
xxx/ellauri379.html on line 144: Miksi tolvanointi on niin helppoa ja rikkaaksi tuleminen on niin vaikeaa? Kuka on (tai oli) kaikkein älyttömin koskaan elänyt ihminen? Miten niin hyvälaatuisia kuvia voitiin ottaa kuussa Apollo-lennoilla, kun mielestäni valokuvaustekniikka oli niin huonoa tuolloin? Mihin maahan Venäjä haluaa hyökätä seuraavaksi? Miksi erittäin älykkäät ihmiset ovat unohtelevia ja joskus tietämättömiä? Olen jo vuosia kiristänyt pyörien pultit laittamalla ristikkoavaimen jatkeeksi yli metrisen putken vääntömomenttia antamaan. Koskaan en ole tarvinnut jälkikiristystä. Pystyykö pultit katkaisemaan käyttämällä sellaista jatkovartta? Miksi espanja ja suomi ovat sisarkieliä? Miksi älykkäät ihmiset harvoin pitävät urheilusta? Miksi länsimaat ovat kiinnostuneet tykistöammusten tuotannon lisäämisestä, kun tykistön merkitys ei enää nykyisessä sodankäynnissä ole mitenkään keskeinen? Miksi ammutaan miljoonia ammuksia alueelle, joka kohta on tarkoitus ottaa omaan käyttöön? Pysyisikö narsisti suhteessa, jos kohde olisi halukas antamaan ehdotonta kiintymystä ja rakkautta, ja pitämään narsistin egoa kehuttuna ja ihailtuna? Toisin sanoen, mitä hän tarvitsee emotionaalisesti? Kuinka korkea älykkyysosamääräsi on ja miten siitä on ollut hyötyä tai haittaa? Mikä on kivuttomin tapa kuolla?
xxx/ellauri379.html on line 229: Nightmare Moon on paha olento, joka syntyi sen jälkeen, kun prinsessa Luna muuttui kateudesta ja katkeruudesta sinivihreäxi. Luna oli huomannut, että hänen ja hänen sisarensa, prinsessa Celestian hallitsemat ponit leikkivät koko päivän, mutta välttelivät yötä. Muuttuttuaan Nightmare Mooniksi, paha tamma yritti saada aikaan ikuisen yön. Kuitenkin Celestia käytti Harmony-elementtejä vangitakseen Nightmare Moonin kuuhun. 1000 vuotta myöhemmin Nightmare Moon vapautettiin ja saapui Ponyvilleen tuomaan jälleen ikuisen yön. Nightmare Moon kuitenkin voitettiin lopullisesti, kun Twilight Sparkle ja hänen ystävänsä yhdessä käyttivät Elements of Harmony -elementtejä häntä vastaan. Elements puhdisti pahan ja palautti Lunan todelliseen muotoonsa.
xxx/ellauri379.html on line 235: Noh. En mitenkään pysty uskomaan että pelkkä älykäs keskustelu kirjallisuudesta ja filosofiasta Twilightin kanssa riittäisi pidemmän päälle parikymppiselle jannulle joka runkkaa lastenanimaation ääressä. Monilla tulppa on suunnilleen samankokoinen kuin mitä tyyppi ize. Pienet ponit sopivat anustapeixi. Persetulppia, hehe (Nigella). Pegasuxen sarvi on paxulti vaseliinilla liukastettu kyrpä. Syötämme heille muovia. Hyvällä ruokahalulla pojat syövät mikromuovia ja tulevat lisääntymiskelvottomixi. (Fluttershy)
xxx/ellauri380.html on line 143: Lisaveta Ivanovna oli kotimarttiira. Hän hoiti taloutta ja sai nuhteita sokerin liiasta tuhlaamisesta; hän luki ääneen romaaneja — ja oli syypää tekijän kaikkiin vikoihin; hän seurasi kreivitärtä kaikilla hänen matkoillaan — ja vastasi ilmasta ja kadusta. Hänelle oli määrätty palkka, jota ei koskaan täyteen maksettu; yhtä kaikki vaadittiin häneltä, että hänen piti olla puettu kuin kaikki muut, se on: kuin varsin harvat. Seuraelämässä näytteli hän mitä kurjinta osaa. Kaikki hänen tunsivat eikä kukaan häntä huomannut; tanssijaisissa tanssi hän ainoastaan silloin kuin puuttui vis-à-vis'ia, ja naiset ottivat häntä käsivarteensa joka kerta, kun heidän täytyi mennä kammioon korjaamaan jotakin koristuksistaan.
xxx/ellauri380.html on line 331: Presidentti Barack Obama tuli hiäntä kazomaan sairaalaan kukkapuska kädessä, kun hiän saapui kotiin. CBS sanoi, että hyökkääjien henkilöllisyys jäi epäselväksi ja että oli epätodennäköistä, että ketään saataisiin syytteeseen. Kaikki sadat Laran pepusta näpätyt kuvat salaperäisesti ylivalottuivat tai akut loppuivat.
xxx/ellauri380.html on line 411: Elokuu 1914 (venäjäksi: Август четырнадцатого ) on Nobel-palkitun kirjailijan Aleksandr Solženitsynin venäläinen romaani keisarillisen Venäjän armeijan tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä - Preussissa.
xxx/ellauri380.html on line 416: Romaani on epätavallinen sekoitus fiktion kerrontaa ja historiografiaa, ja se on aiheuttanut laajaa ja usein katkeraa kiistaa sekä kirjallisesta että historiallisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 99: Rozanov kirjoitti kirjassaan "Fallen Leaves": "Venäläisiä lukuun ottamatta, yksinomaan ja yksinomaan venäläisiä, en tarvitse ketään ollenkaan, he eivät ole mukavia eivätkä kiinnostavia".
xxx/ellauri385.html on line 102: Sanalla sanoen, Rozanov pyrki luomaan 1000 pixelin kokonaisvaltaisen kuvan "takaa maistuvasta" ryssästä, ja Dostojevskin jalanjäljissä hän löysi "venäläisen idean" Venäjän "kristillisen tehtävän" - kansojen yhdistämisen ja "ihmiskunnan muuttamisen" - toteuttamisessa. Rozanov peukutti Dostojevskia ajattelijana, joka "kokosi itseensä kaiken venäläisen roskan ja koko ihmishistorian ongelmat".
xxx/ellauri385.html on line 129: Apollinaria Prokofyevna Suslova (venäjä : Аполлина́рия Проко́фьевна Су́слова), 1839–1918, Vasily Rozanovin vaimo ja Venäjän ensimmäisen naislääkärin Nadezhda Suslovan sisar. Häntä pidetään prototyyppinä useille naishahmoille Dostojevskin romaaneissa, kuten Polina pelissä Peluri, Nastasja Filipovna elokuvassa Idiootti, Katerina Ivanovna Marmeladova elokuvassa Rikos ja rangaistus, Lizaveta Nikolaevna elokuvassa The Possessed, sekä Katerina ja Grushenka elokuvassa The Brothers Karamazov. Suslovaa on usein kuvattu femme fatale -naisena. Fjodor Dostojevski kutsui häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista. Hänen omia teoksiaan ovat novelli Pokuda, joka julkaistiin Mihail Dostojevskin Vremya - lehdessä vuonna 1861, Do svadby (1863), ja omaelämäkerrallinen Chuzhaya i Svoy, joka julkaistiin vuonna 1928.
xxx/ellauri385.html on line 213: Nej töö, se joka nimenomaan tässä yhteydessä on merkitsevää, on se, etteivät ihohuokosten moraaliset järjestelmät suinkaan ole yiumaallista alkuperää, vaan johtuvat vanhempien ja heidän edustajiensa kasvatus toimenpiteistä ja niiden vaikutuksusta pieneen tapareeseen. Keskeisiä näâs toimenpiteistä ovat ne, jotka kohdistuvat lapsen sukupuolisuutta vastaan. Lapsen panotoiveiden ja vanhempien esittämien estelyiden välillä alunperin valtinnut ristiriina jatkuu yksiön varttuessa sukupuolivietin ja moraalin välisenä vittumaisena ristiriitana. Moraalinct järjestelmät, jotka ниеkin очаt polotajuisia, ehkäisevät aikuusta naista tiedostamasta ninku sukupuolisuuden isinalaisuuksia ja hänen omaa piilotajuitta sielunelämäänså. Ne ruokkivat sukupuolisuuden torjuntaa (seksuaalivastarinta). Siinä myös selittyy, miksi yleisö kuohukzussaan settui vastustamaan havaintoa, että pikkulapsetkin ovat sukupuoliolentoja. Olisi kannattanut päästää natiaiset imuttamaan isiä ja sormittamaan äiskyä niin ei oisi tullut Hitlertä eikä holokaustia.
xxx/ellauri385.html on line 329: Kaksi Kristuksen sairaalan taloa (Karitsa A ja Karitsa B) on nimetty hänen kunniakseen (Lambin siis). Charles Lambilla on tärkeä rooli Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin romaanin The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society juonessa. Sitä en millään saanut luetuxi.
xxx/ellauri385.html on line 408: Mark Miravalle on äskettäin väittänyt, että Marucchin johtopäätöksiä ei pitäisi pitää viimeisenä sanana Pyhän Filomenan historiallisuudesta. Hänen kirjansa, On aika tavata St. Philomena, lainaa useita asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä Marucchin johtopäätösten kanssa. Historioitsija Michael S. Carter (joka tukee Miravallen kantaa) on kirjoittanut omistautumisesta Saint Philomenalle laajemmassa "katakombimarttyyrien" ja heidän jätöstensä kunnioittamisen yhteydessä nimenomaan Yhdysvaltojen historiassa. Lisäksi huhtikuussa 2005 Filomenan perusopintojen konferenssissa julkistettiin Firenzen Opificio delle Pietre Dure e Laboratori di Restauron (kovien kivien tehdas ja restaurointilaboratoriot) laatoista tekemän tutkimuksen tulokset. Analyysi vahvisti, että laatoista löytyi vain yhtä kalkkityyppiä, mikä tuki vahvasti teoriaa, jonka mukaan laattoja ei ollut järjestetty uudelleen.
xxx/ellauri385.html on line 472: Pyhät eivät olleet täydellisiä. He tekivät virheitä kuten kaikki muutkin. Se, mikä erottaa heidät tittelillä "pyhimys", on se, etteivät he pysyneet maassa kaatuessaan. Jumalan armosta nämä pyhät miehet ja naiset nousivat seisomaan kuin Lasse Viren, harjasivat pois lian ja jatkoivat matkaansa eteenpäin. Siksi me matkimme niitä. Kuten sanonta kuuluu: "Tärkeää ei ole kuinka monta kertaa kaadut, vaan se kuinka monta kertaa nouset takaisin ylös." Niitä pitäisi olla 1 enemmän kuin lankeemisia.
xxx/ellauri387.html on line 151: Varg i Veum tarkoittaa pahantekijä pyhäkössä, susi hukassa eli lainsuojaton, fågelfri. Sen nimisen romaanin kynäili muuan Gunnar Gunnarsson 1917.
xxx/ellauri387.html on line 223: Albumista 170 tuttu yllätetty syyllinen kalu täällä taas moi! Who would kill the beautiful Florence Nightingale? A glamorous socialite, generous to her friends and family, adored by husband Quentin, nevertheless one night she is indeed murdered. Wexford and Burden must dig deep to uncover secrets and lies. Wexford oli tanakka jumalinen komisario ja Burden ruipelo kaappihomo. Ruth Rendell (s. 1930) on vainaja since 2015. Ruth Barbara Rendell (o.s. Grasemann), ex-paronitar Rendell of Babergh (elinkautinen titteli), oli brittiläinen kirjailija. Rendell tunnettiin ennen kaikkea komisario Wexford-romaaneistaan. Wexford-kirjojen lisäksi Rendell kirjoitti ällöjä trillereitä. Elokuussa 2014 hän oli yksi niistä 200 julkisuuden henkilöstä, jotka allekirjoittivat The Guardianille osoitetun kirjeen, jossa vastustettiin Skotlannin itsenäisyyttä Skotlannin itsenäisyysäänestyksen valmisteluvaiheessa. Hyvä että sentään kuoli seuraavana vuonna. 1953 she had a son, Simon, now a psychiatric case who lives in the U.S. state of Colorado. I never was religious, really, but I'm very interested in religion.
xxx/ellauri387.html on line 227: Hieman keski-ikäinen ylitarkastaja Wexford vaikuttaa melko liberaalilta, kun taas hänen noin kolmekymppinen kumppaninsa komisario Burden on suorastaan konservatiivinen, joten heidän mielipiteensä seksuaalisesta käyttäytymisestä vaihtelevat suuresti, samoin kuin heidän käsityksensä heidän seksuaalisista puolistaan. Rouva Nightingalen murhasta epäiltyjen joukossa on hänen au pair -tyttönsä, nuori, seksuaalisesti elinvoimainen hollantilainen tyttö Katje, joka tavallisessa komediakäytännössä jopa flirttailee naimisissa olevan moraalisesti taitavan Burdenin kanssa. Kirjan puolivälissä Wexford vaikuttaa hyvin inhimilliseltä huolimatta siitä, että hän on romaanin ja sarjan pääsankari. Enemmän kuin ihminen itse asiassa, koska hän näyttää jossain vaiheessa hauraalta, mieheltä, jolla on ehkä vähän katumusta vuosiensa takana. Käsillä oleva asia liittyy paljastukseen, että viehättävä viettelijä Katje on ollut sillä lailla paljon vanhemman Quentinin kanssa, ja Katje sen sijaan, että näkisi Wexfordin seksuaalisessa valossa, pitää häntä vanhana ja kertoo, että hän muistuttaa häntä setämiehestä. Tämä paljastus ja lyhyt haastattelu Katjen kanssa herättävät piilotettuja kaipuuksia ja jopa katumuksia. Totta kai kohtaus on lyhyt, eikä sillä ole mitään tekemistä juonen tai tutkinnan kanssa, mutta lisätty erittäin todellinen hahmoulottuvuus seksuaalisten pakopelien keskellä on loistava lisä tekstiin. Ei tavallisia ajatuksia, jotka kulkevat tavallisen sarjan etsivän päässä.
xxx/ellauri388.html on line 50: Minkäänlaisia sääty- tai yhteiskunnallisia eroja ei Mika Waltari (1908-1979) ollut havaizevinaan Norssissa oppilaitten välillä. Mika sekoittaa fasistiseen nuorisoromaaniinsa Sielu ja liekki (1934, sittemmin Isästä poikaan trilogian kakkososa) omia koulumuistojaan 20-luvulta. Saattoi olla, että toiset olivat jonkin verran paremmin pukeutuneita kuin toiset, jotka saivat tyytyä isiensä vanhoihin, käännettyihin ja korjattuihin pukuihin, mutta puku ei poikien kesken merkinnyt hivenen vertaa. Sen sijaan kieliraja eristi suomalaiset pojat vuosikausiksi omaan luokkaansa, joka merkitsi monin verroin enemmän kuin ankarimmatkin yhteiskunnalliset ennakkoluulot, eivätkä heidän vihollisiaan olleet ainoastaan ruotsalaiset, vaan myös yhä laajemmaksi kasvaneen venäläisen siirtokunnan pojat. Näitä saattoi pieninä ryhminä tavata leikkipaikoilla, ne olivat kaiken maailman kadunlaskijain, hedelmäkauppiaiden tai upseerien lapsia, eikä Toivo, milloin joutui heidän kanssaan kosketuksiin, voinut olla ihmettelemättä, miten kokonaan nämä erosivat suomalaisista!
xxx/ellauri388.html on line 56: Kerran viikossa Mari vei heidät Fredrikinkadun rukoushuoneeseen kuuntelemaan Wilho Pylkkästä. Siitä huolimatta tai ehkä sixi äidin toivosta Toivosta tuli äidin epätoivoxi tiedeuskovainen. Waltarin pappisisä Toimi Waltari kuoli pojan ollessa viisivuotias, jolloin kasvatusvastuu jäi äidille. Mikalla oli kaksi veljeä: Samuel (kutsumanimeltä Samuli) ja Erkki. Samuli oli Mikaa kaksi vuotta vanhempi ja Erkki viisi vuotta nuorempi. Veljet on yhdistetty romaanissa pikkuveli Samuelixi. Mikan isä Toimi ja setä Toivo Waltari olivat molemmat teologeja ja julkaisivat lukuisia uskonnollisia kirjoja. Kirjat julkaisi useimmiten Suomen Merimieslähetys.
xxx/ellauri388.html on line 68: Hänellä oli vakinainen työ Suomen Kuvalehden toimittajana vuoteen 1938 saakka, jolloin hän jäi vapaaksi kirjailijaksi. 1930-luvulla hän kirjoitti romaaneja, novelleja, satuja, runoja ja kokonaista 26 näytelmää.
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
xxx/ellauri388.html on line 103: Sangattomalla lennättimellä on onnistuttu sähköttämään Englannin kanaalin ylitse, Konradin isä alkoi puhua ajan mullistavista keksinnöistä, puheenaihe, jonka hän arvasi kiinnostavan jokahista noorta ihmistä. Muutamin piirtein hän loihti Toivon silmien eteen oudon, koneiden hallitseman ja mellastaman yhteiskunnan. Enteellinen oli tämä aika, joka valloitti setterin aallot Dumbledoren sanaa kantamaan, ja mahdotonta oli nähdä tämän mollistavan kehityksen lopullista tulosta. Saksassa aina valmistettiin esimerkiksi jo sokeria puusta kemian avulla ja kukapa saattoi arvata, vaikka jo muutaman vuoden kuluttua jättiläistehtaat jauhaisivat Suomen "loppumattomat" metsät sokerixi. Tiesivätkö nuoret herrat filosofit - sen hän sanoi niin "leikillisesti", ettei se voinut loukata Toivoa, että yksinomaan tämän vuoden kuluessa oli Suomeen perustettu noin neljäkymmentä uutta tehdaslaitosta! Ja että Amerikassa viljeltiin maata sadan hevosen vetämillä koneilla ja että uudet moottorivaunut saattoivat jo saavuttaa saman nopeuden kuin nopea hevonen. Ja että Wienissä suunniteltiin konetta, jolla ihmisen ajatukset voitaisiin valokuvata, ja että elektrofonin avulla saattoi pian tulevaisuudessa jokainen puhelimenomistaja kuunnella musiikkia tai esitelmiä määrätunteina päivästä!
xxx/ellauri388.html on line 107: Mutta silloin Konrad hypähti seisomaan ja taputtamaan käsiään - skvaller, skvaller - ja äidin oli suoritettava sakkonsa ja soitettava ilmaisexi flyygelillä jokin oikein kaunis kappale.
xxx/ellauri388.html on line 113: Hänen kotikasvatuksensa oli saanut aikaan, että hänen mielestään naisen ajatteleminen muussa mielessä kuin äitinä tai neitseenä, oli jotakin häpeällistä ja syntiä, Hän oli tuntenut lihansa kangistuvan lahkeessa ja pelännyt kaikkea sitä, mikä liittyi hänen omaan ruumiiseensa, ja kitkenyt mielestään jokaisen tuollaisen likaisen ajatuksen. Nautinto oli syntiä, olipa se sitten ylensyömistä tai juopumista tai naisen kaikkeinpyhimmän ajattelemista muuten kuin kaikkeinpyhimmässä merkityksessä.
xxx/ellauri388.html on line 119: Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin. Järnefeltin isä oli kenraaliluutnantti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.
xxx/ellauri388.html on line 153: Mut hei, minulla on vielä yksi vastaus mielessäni. Tietysti en voi tämän kysymyksen valaisemiseksi vedota muuhun kuin omaan kokemukseeni. En siis ota arvostellakseni esimerkiksi lääkärien käyttämiä keinoja tämän "taudin" hävittämiseksi lapsista — jotkut ovat määränneet lasten sitomista yöksi sänkyihinsä kuin GT-sählämit palestiinalaisvankeja, — näyttävät ne minusta turhilta, koska vietti on luonnon voima, johon ei pysty mikään ulkonainen vastavoima; mikään väkivalta ei voi saada viettiä ulosnyhdetyksi tai sammutetuksi, yhtä vähän kuin munaa voi saada olemaan laajenematta lämpimässä ahtaassa tunnelissa tai dynamiittina räjähtämättä sen perälle.
xxx/ellauri388.html on line 194: Tämä on meikämiesten mielestä pöyristyttävää. Niinpä on tunnettu lundilainen professori S. Ribbing, joka kirjassaan "Sukupuolielämän terveys- ja siveysoppi" tekee ankaran hyökkäyksen "ajan henkeä" vastaan ja tarmonsa takaa todistelee, että yhdyselämä saa alkaa vasta avioliitossa, torjunut innolla sitä yleiseksi tullutta epäluuloa, että kaikki lääkärit muka poikkeuksetta neuvovat nuoria miehiä hakemaan yhteyttä naisten kanssa avioliitosta riippumatta. Hän ei sano tietävänsä ainoatakaan lääkäriä, joka kehottaisi ehdottomaan kieltäytymiseen ennen avioliittoa. Tähän hän ei kuitenkaan laske runkkausta.
xxx/ellauri388.html on line 249: No voiko lääkäri sitten terveyssyistä suorastaan suositella panohommia? Kyl-lä! Toisaalta lääkärillä ei ole oikeutta jättää huomioimatta hänen neuvojensa mahdollisia seurauksia sukupuolitaudin tai naisen tapauksessa raskauden aiheuttamisessa potilaalleen, ja hän uskoo, että nämä vakavat seuraukset ovat paljon todennäköisempiä kuin ne, jotka puolustavat tällaisten neuvojen laillisuutta, myöntävät. Vänr. Molli ei myöskään myönnä, että lääkärillä on oikeus jättää huomioimatta kysymyksen moraaliset näkökohdat. Lääkäri voi tietää, että köyhä voi saada varastamalla paljon terveydelleen hyvää, mutta hän ei voi neuvoa häntä varastamaan. Vänr. Molli käsittelee katolisen papin tapausta, joka kärsii seksuaalisesta pidättymisestä johtuvasta neurastheniasta. Vaikka lääkäri on varma, että pappi voi välttää kaikki sairauden ja julkisuuden riskit, hänellä ei ole oikeutta kehottaa häntä sukupuoliyhteyteen. Hänen on muistettava, että saattamalla papin rikkomaan siveyslupauksensa, hän voi saada aikaan henkisen konfliktin ja katkeran katumuksen, mikä voi johtaa pahimpiin tuloksiin jopa potilaan fyysiselle terveydelle. Samanlaiset tulokset, Vänr. Molli huomauttaa, voivat noudattaa tällaisia neuvoja, kun niitä annetaan naimisissa olevalle miehelle tai naiselle, puhumattakaan mahdollisista avioeromenettelyistä ja siihen liittyvistä pahoista asioista.
xxx/ellauri388.html on line 285: Tässä ei oikeastaan voisi puhua mistään yhtenäisestä ihanteesta eli elämänohjeesta, koska "kaunokirjallisuus" on jokaisen itsekohtainen käsite, joka riippuu siitä, mitä kirjoja kukin on lukenut. Yleensä voinee sanoa, ettei romaanien sankarit selvittele elämänohjeita, vaan uskovat niihin, jotka ovat yleisössä vallalla ja "rakkaus" vaan synnyttää erilaisia draamallisia tai psykoloogisia sattumia, joutuessaan ristiriitaan kylmän, vaativan yleisen mielipiteen kanssa.
xxx/ellauri388.html on line 311: Kuten jo on ollut puhe, WC-puhdistaja Luterus pitää sukuvietin tyydyttämistä luonnon vaatimana lakina, jota ei käy terveydelle haitatta rikkominen, ja tahtoo vedoten erityisiin raamatun paikkoihin todistaa, että Jumala on avioliiton säätänyt. — Vielä merkitsevämpänä pidetty mies, Paavali, sanoo, tosin vähän horjuen ja itsekunkin omaantuntoon vedoten, että "parempi on naida kuin palaa".
xxx/ellauri388.html on line 320: Äskettäin olen lukenut erään kuuluisan naislääkärin nuorille tytöille antaman elämänohjeen sukupuoliasiassa. Kun tässä lausunnossa puheenalainen uskonto esiintyy mitä kauniimmassa valossa, ja samalla koettaa nimenomaan osoittaa, mikä siinä voi antaa voimaa elämänohjetta toteuttamaan, suomennan sen tähän kokonaisuudessaan.
xxx/ellauri388.html on line 344: Ja niin, nuori väki, jos tiedätte, että luova voima on kotosin jumalallisesta elämästä, ja jos tulette muistamaan, että tämän voiman voi pyhittää viisaihin ja hyödyllisiin tarkoituksiin, teissä ei tule koskaan olemaan alhaisia ajatuksia ja tapoja. Te tulette kasvamaan voimassa ja hyvyydessä, uskomaan niihin ja elämään iloksi itsellenne ja muille ihmisille. Jos unohdatte sen, pian on poikien likaiset sormet hameen alusissa.
xxx/ellauri388.html on line 359: Omatunto vaatii häneltä juuri sitä, mitä hän vaatisi itseltään, jos ymmärtäisi oman elämänsä tarkoituksen. Mutta sen sijaan hän lakkaa uskomasta omaantuntoon. Siltä varalta että sinunkin omantuntosi ääni on vaiennut, tässä tulee vanha tallenne:
xxx/ellauri388.html on line 395: "Sanotaan tähän: 'ne ovat vaan yleisiä näkökohtia, jotka mahdollisesti eivät ole vääriäkään, vaan kuuluvat erityisesti Kristuksen oppiin ja ovat siis sitovia ainoastaan niille, jotka tunnustavat tätä oppia; mutta elämä on laiffia, eikä saa, osoitettuaan Kristuksen saavuttamattomaan ihanteesen, jättää ihmiset tässä kaikkein polttavimmassa, yleisimmässä ja suurimpia epäkohtia synnyttävässä kysymyksessä omiin hoteisinsa tämän ihanteen kanssa ilman mitään johtoa.'
xxx/ellauri388.html on line 447: 1) Ole kieltäytyväinen ruuassa, juonnissa ja nukkumisessa; älä käytä hienoa, rasvaista tai maustuksilla valmistettua ruokaa, — erittäinkään et imelää: torttuja, sylttiä, konfektejä, sokuria j.n.e.; älä syö ensinkään lihaa, ei raavaiden, ei lintujen, eikä kalojen, ja vältä mahdollisuuden mukaan munia, muitakin kuin omaasi: — ruokasi olkoon yksinomaan kasvi- ja maitoruokaa; älä koskaan käytä mitään määrää väkeviä juomia, älä polta tupakkaa, ja jos sinulla ovat nuo tavat, niin luovu niistä viipymättä; älä juo teetä äläkä kahvia, — keitetty maito voi täydellisesti korvata nämä juomat synnyttämättä hermokiihoitusta; älä syö äläkä juo ennen nukkumista; istu ja makaa kovalla alustalla; mene levolle niin varhain kuin mahdollista, viileässä huoneessa, peittäen itsesi kylmällä peitteellä, ja nouse heti kun heräät. Pidä kädet peiton päällä. Hyödyllistä on aamulla ja päivällä (kunhan ei yöksi) valella itseään kylmällä vedellä. Yleensä muista, että hienostumisen ja hillitsemättömyyden tavat ovat suotuisimmat herättämään aistillisuutta.
xxx/ellauri388.html on line 497: "Lopullinen johtopäätös on se, että luonto itse vaatii sukupuolia rajattomaan yhteiselämään, tai, että koska sitä yhteiskunta ei salli, on välttämätöntä ylläpitää haureuslaitoksia. Kuitenkin sekä miehen että naisen siveellinen luonto nousee tämmöistä johtopäätöstä vastaan, eikä siis voi olla epäilemättä semmoisen teorian totuutta. Minä puolestani olen sitä mieltä, että tämä kaikkien tunnustama teoria perustuu ainoastaan siveettömyyteen, joka hävittää yhtaikaa ihmiskunnan sekä elämän että onnen.
xxx/ellauri388.html on line 535: Näin heidän yrityksensä päästä prostitutsioonin avulla luonnollisuuteen vaan vieroitti heidät kauemmas todellisuudesta ja he vajoutuivat yhä syvemmäs omaan käsipaheeseensa.
xxx/ellauri388.html on line 552: Siinäpä se juuri onkin: minä en voi edeltäpäin päättää, että tulen tahtomaan vapautua aistillisesta mielentilasta; kaikki minun päätökseni raukeavat tyhjiin juuri siksi, että minä aistillisuuden mielentilassa en tahdo sitä, mitä olin vapauden hetkenä päättänyt tahtoa. Tahdon vain nussia, ja äkkiä.
xxx/ellauri394.html on line 388: Sademyrskyltä suojassa hylätyssä Rashomonin temppelissä tavallinen mies haluaa kuulla oudon tarinan, joka on kauhistuttanut papin ja hämmentänyt puunhakkaajan. He kertovat hänelle murhatutkimuksesta, jossa he ovat juuri esiintyneet todistajina. Tajomaru (rosvo, jolla on maine murhasta ja himosta) oli onnistunut sitomaan samurain ja raiskaamaan hänen vaimonsa. Metsästäjä oli löytänyt samurain ruumiin metsästä, ja rosvo pidätettiin seuraavana päivänä. Mutta kuinka samurai tapettiin, oli epäselvää. Outoa, että kaikki kolme mukana olevaa henkilöä väittävät olevansa vastuussa. Rosvo kuvaa dramaattisen miekkataistelun voittoa. Hämmentynyt nainen myöntää, että hänet ajettiin puukottamaan miestään epätoivoisesti. Median välityksellä kuollut samurai väittää, että hänen vaimonsa oli petollinen ja että tämä ajoi hänet itsemurhaan. Jokin on motivoinut ainakin kahta heistä valehtelemaan, horjuttaen groteskisesti totuutta, oikeudenmukaisuutta ja säädyllisyyttä.
xxx/ellauri394.html on line 435: Charlie Chan on kuvitteellinen Honolulun poliisietsivä, jonka kirjailija Earl Derr Biggers loi mysteeriromaanien sarjaa varten. Biggers perustuu löyhästi Chan havaijilaiseen etsivään Chang Apanaan. Hyväntekevä ja sankarillinen Chan luotiin vaihtoehdoksi keltaisen vaaran stereotypioille ja roistoille, kuten Fu Manchulle. Monissa tarinoissa Chan matkustaa Havaijin ulkopuolella tutkiessaan mysteereitä ja ratkaisemassa rikoksia.
3308