ellauri012.html on line 282: Joo, Abelard, mä vetoon suhun näiden kahleiden nimessä, helpota niiden painoa, ja tee ne mulle niin helpoiksi kuin voi. Opeta vaikka taivaallisen rakkauden säännöt; koska sä olet hylännyt mut, oisin iloinen, jos edes taivas naisi mut. Mun sydän pitäis nyt rouvan tittelistä ja hylkii muita; kerro miten tätä taivaallista rakkautta ravitaan, miten se toimii ja puhdistaa. Kun meidät heitettiin maailman valtamereen, me ei kuunneltu muuta kuin sun värssyjä, jotka julisti kaikkialla meidän iloja ja nautintoja. Nyt kun me ollaan armon satamassa, eikö sopisi että sä saarnaisit mulle tästä uudesta onnesta, ja opettaisit mulle kaiken, mikä voisi lisätä tai parantaa sitä? Näytä mulle samaa miellyttävää naamaa mun nykyisessä olotilassa kuin kun oltiin maailmassa. Ei vähennetä kiihkoa, mutta vaihdetaan sen kohdetta; jätetään laulelut ja veisataan virsiä; nostetan katseet pois sieltä yhdestä paikasta ylös jumalan luo, eikä hekumoida muusta kuin sen kunniasta!
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri015.html on line 660: Valumaton vesi. Sulamaton jää. Kulumaton kynä. Salamaton sää. Olematon olotila. Puhumaton pää. Mitä järkeä on myydä mitään ilmaiseksi? Voiko silloin puhua enää kaupanteosta?
ellauri036.html on line 2056: Siinä suhteessa kommunismi ei yhtään poikkea jostain uskonnollisesta diktatuurista, niinkuin vaikka kalifaatista. Kaikki järjestelyt jotka poikkeaa apinoiden luonnonmukaisesta olotilasta, eli jenkkilän edustamasta darwinistisesta laissez faire toisten ryöstöstä, pakosta aiheuttaa samanlaisen kapinan. Luova tuho on oleva tän luovan luomakunnan herran loppukaneetti. Jouzenlaulu jouzenien haudalla.
ellauri115.html on line 452: Omatunto kuulemma on ennakkoluulon tulosta, mutta tiedän kokemuxesta että omatunto seuraa sitkeästi luonnonjärjestystä ihmislaeista huolimatta. Turhaan kielletään sitä tai tätä; katumus kuiskii vain väpelösti kun teemme jotain jota luonto rakastaa, ja vielä enemmän kun teemme työtä käskettyä [eli lisääntykää ja täyttäkää maa]. Teini hyvä, luonto ei ole vielä vedonnut sun aisteihin; toivottavasti pysyt kauan tuossa onnellisessa olotilassa missä luonnonäänet ovat vielä viattomia. Luonnon kuzun ennakointi on vielä pahempi juttu kuin sen vastustaminen; ensin pitää panna vastaan, jotta tiedät milloin voit antaa mennä ilman ejaculatio praecoxin syntiä.
ellauri115.html on line 466: En tajua miten kukaan voi olla skeptikko rehelliesti ja periaatteessa. Joko sellaisia filosofeja ei ole tai ne on apinoista kurjimmat. Epäilys sen suhteen mitä meidän pitäis tietää on apinamielelle liian väkinäinen olotila; sitä ei voi kauan kestää; huolimatta izestään mieli päättää sitä tahi tätä, ja on mieluummin väärässä kuin uskomatta mitään.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri142.html on line 816: ”Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut.” (Eckhart)
ellauri142.html on line 962: Samoin ei pitäisi senkään, jonka sydän on oikeassa olotilassaan, ollenkaan toi-
ellauri184.html on line 244:
ellauri238.html on line 373: Naiset olivat Saarikosken kohtalo – niin kuin alkoholikin. Samalla hän poti rakkauden pelkoa, sitoutumista, kiinteää olotilaa, porvarillista pysähtymistä. Tarkan elämäkerran ykkösosassa Pentti Saarikoski. Vuodet 1937–1963 on loistavia, lyyrisiä rakkauskirjeotteita mm. Leena Larjangolle ja Maiju Vauhkoselle.
ellauri240.html on line 157: Joskus alakulossa on kyse anhedoniasta eli mielihyvän puutteesta. Se on olotila, jota lähes jokainen kokee jossakin vaiheessa elämäänsä. Silloin mikään ei tunnu enää hyvältä. ”Anhedoniassa oleellista on se, jos aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat eivät enää sitä tuota. Jos alakuloinen olo johtuu maailmantilanteesta, mutta apina edelleen kokee mielihyvää omassa elämässään esim ruuasta, panosta, paskantamisesta tai roskaviihteestä, ja sille yhä maistuu paasaus ja murhasarjan sarjamurhst, tällöin ei ole kyse anhedoniasta”, lohduttaa integratiivisen kielitieteen ja psykiatrian professori Fred Karlsson Turun yliopistosta
ellauri311.html on line 332: Hän yrittää silti ja kuulostaa vain aavistuksen oudolta, hassulta tai sekopäiseltä. Tietoisuus ja sydän laajenevat, Salo kuvailee. Kehollinen kokemus on voimakas – aivan kuin suoneen olisi isketty valtava määrä voimakasta kahvia. Tuntuu kuin olisi enemmän elossa kuin koskaan aikaisemmin. Sitten oudosta kokemuksesta tulikin normaali olotila.
ellauri343.html on line 314: Lähettini Kämäräinen arveli että pojilla olisi känsät kämmenissä ennenkuin soutaisivat Ankkalinnasta Hanhivaaraan. Minä tiesin että niillä oli känsät käsissä jo ennen lähtöä. Sitä yxinäiset yöt Kurjalassa teettävät. Karjalaisten lähtökiireestä näkyy selvästi kuka oli tämän sodan aggressori. Kiurukkaat eivät olleet 1. kertaa salakalassa. Onnexi tällä kertaa hävikistä eivät kärsineet omat lahtarit.Tää "minä" kaveri on kuin joku TK-mies. Sellainen olis Tuuristakin tehty, jos olis mukaan ehtinyt. Miehet, miehet, selvää homostelua. Vittu nää zuhnat on sitten hölmöjä. Oltuaan 2 päivää ylivarovaisia ne 3. päivänä ajaa rysäyttävät yhdessä kasassa suoraan slobojen väijytyxeen. Kun Kata Kärkkäinen lensi vanjojen luotisateesta sillankaiteen yli jorpakkoon, ruumista hakemaan ilmoittautui mm. Vihtori Help. Haha. Hölmöt lähtivät valloittamaan Suur-Suomea ottamatta edes mukaan eväitä. Eri hooboa lähettää jotain 50 miestä yxin ilman radiota jonnekin umpimezään stadilaisen TK-miehen joholla karttana hiekkapaperi. Kata Kärkkäinen muuten köntysteli jalantyngillään Kiuruvedellä aseveli-illoissa vielä 60-luvulla. Se selvisi koska se oli uskossa eikä kiroillut veneessä vaikka sattui niinmaan perkeleesti. Ei sanonut "joko ne pirut on Korolissa" kuten eversti Tähtinen. Sotilaan normaali olotila on makoilla ja antaa ajan kulua. Ajanvietteenä vain tumputus ilman raiskattavia Karjalan neitoja. 23-vuotias Aarne Korvapuustinen tunaroi Rukajärven tiellä ja kaatui ennenkuin pääsi edes ojan ylize. Äl'yli päästä perhanaa kehottivat slobot toisiaan ja ampui Aarnen täyteen reikiä. Naurettavia polkupyöräjoukkioita, helvatti. Rauhantunnustelijoiden jännitys on koko ajan kova. Suomalaisilla on putket tanassa. Kun olisi mihin työntää ammusta. Oman tykistön tulipeitto tuntui lämmittävältä. Kivakiva, nyt kuolee paljon sloboja! Mölyapinat on sytyttäneet koko mezän palamaan. Tyly venäläistaustainen majuri ei edes kiittänyt, sanoi "Hyve on". No eihän armeijassa sanota kiitos anteexi ole hyvä. Paizi rukouxissa. Vähän se TK-miestä näpäsi, se oli toivonut jotain kunzaria tai ehkä mitalin.
ellauri347.html on line 248: Fromm käytti sanaa bi(bli)ofilia usein kuvauksena tuottavasta psykologisesta suuntautumisesta ja "olotilasta". Bibliofilia käsittää kaikki parafilian muodot lukuunottamatta nekrofiliaa.
ellauri349.html on line 308: Olematon olotila
ellauri349.html on line 668: Tärkeimmät huomiot ovat, että a) odottamisella ei ole kohdetta (eli odottamista, että jotain tapahtuu), vaan se on avointa – se on (avoimen) tietoisuuden ele, jolle on ominaista avoimuus maailmaa kohtaan; ja b) tämäntyyppinen odottaminen ei lopu – se on avoimen olotila, asenne, jonka määrittelee pysyminen avoimuuden tilassa, samalla kun hiotaan odottamisessa (tai pikemminkin lepäämisen) tilaa.
xxx/ellauri057.html on line 1241: Tämä tavoiteltu olotila ilmenee jonkin kaipuuna (sanonko minkä?).

xxx/ellauri114.html on line 669: Manassen olotilanne oli varmaan paha mieli. Joosefin 12. heimoa ei sit ollutkaan vai oliko? Sekö se oli se kadonnut heimo?
xxx/ellauri126.html on line 659: Päiväni alkaa rauhallisesti. Herättyäni lepään tovin vuoteessa syvärentouden tilassa ja nautin tästä olotilasta "vävypoikani" ährätessä alavartaloni kimpussa syväjäykkyyden tilassa. Sen jälkeen virkistän kehoni venyttelyllä ja viidellä tiibetiläisellä liikkeellä. Pojan osuus on viisi pistoa ja tiukka tuijotus. Myös pyllistämisharjoituxet pojan kaa, 3x päivässä a 15 min, kuuluvat päiväjärjestyxeeni. Niissä olennaisena osana on syväimu ja teron
xxx/ellauri139.html on line 231: Jo Dostojevskin varhaisimmissa luonnoksissa ja sunnitelmissa esiintyy "idiootiksi" nimitetty sankari. Tämän kuva kuitenkin selvästi eroaa siitä ruhtinas Myshkinin kuvasta, joka on "meille" tuttu teoksen lopullisesta versiosta. Alkuperäisessä laitoksessa "idiootti" on loukattu olento, ylpeä ja kostonhimoinen, yhtälailla hillitön hyvässä ja pahassa, kykenevä mitä hillittömimpiin temppuihin lahjakkaan, mutta villin ja hillittömän luonteensa mukaisesti. "Vihonviimeinen esimerkki ylpeydestä ja egoismista", "tekee roistomaisia temppuja pahuuttaan ja ajattelee, että niin pitääkin", "Ylpeydestä etsii ulospääsyä ja pelastusta"; "Rajaton ylpeys ja rajaton viha" - sellaisia luonnehdintoja sisältyy romaanin "Idiootti" ensimmäisen laitoksen muistiinpanoihin ja suunnitelmiin. "Romaanin perusajatus: niin paljon voimaa, niin paljon pelkoa oman ajan sukupolvea kohtaan - eikä uskoa mihinkään. Rajatonta idealismia ja rajatonta sensualismia", lukee Dostojevskin muistiinpanoissa, kun hän luonnehtii sankarinsa tragediaa, kuten se näyttäytyy kirjailijalle alun perin. Vasta ensimmäisen laitoksen työstämisen seuraavassa vaihessa Dostojevski keksi toisen "idiootin" kuvan, josta voidaan jo tunnistaa tulevan Myshkinin piirteitä. Tässä vaiheessa ilmestyy sankarille myös muita piirteitä; "outo", "hiljainen", "hiirulainen", "hän alkaa joskus äkkiä lukea kaikille tulevan siunauksellisen olotilan piirteitä". Pannaan merkille "hänen ("idiootin") luonteensa ja suhteensa lapsiin", "hyvin heikko terveys", muiden henkilöiden ihmettely "hänen yksinkertaisuutensa ja nöyryytensä".
xxx/ellauri176.html on line 695: 38. Olkavarsissani tuntuva kipu oli miltei sietämätöntä. Olin niin liikuttunut että pyyhin silmiäni mutaisilla käsillä. Unohdin kokonaan käsissäni olevan mudan! Tim-koira rummutti maata hännällään ja näytti nauravan. Otosan näyttää aika pahalta mutta hänet saadaan kuntoon sairaalassa. Omassa olotilassani ei ollut paljon kehumista niin fyysisest kuin psyykisest. Mutaa käsissä ja naamassa!
xxx/ellauri178.html on line 211: Professori Laurilan ajankohtainen kirja pohtii kysymystä, onko kansalla oikeus puolustautua vai ei ja missä määrin puolustussota on sopusoinnussa Kristuksen opin kanssa. Lähtökohdaksi hän ottaa Kristuksen vuorisaarnan, jonka sanoihin »Älkää tehkö pahalle vastarintaa» Tolstoi perustaa koko kuuluisan oppinsa. Vaikka se oli luultavasti Jeesuxelta jonkinlainen lipsahdus, saarnan tuoxinassa heitetty hyperbola. Tolstoin oppi oli nihilismiä, hän ei hyväksynyt sotaa eikä sotaväkeä missään muodossa ja piti ihanteena kummallista olotilaa ilman hallituksia, poliisivoimia ja valtiolaitoksia. Selvitettyään Tolstoin opin tekijä siirtyy Lutheriin, jonka käsityksen mukaan puolustussota on oikeutettua, sekä poliisit ja hallizijat hieno asia.
xxx/ellauri320.html on line 44: Facebook odottaa sinua. Lähettää joka aamu viestidröönejä apinan raivolla rikastuaxeen raitapyllypaviaanien kustannuxella. Hyi kuinka se sokeritoukka on karsea. Viimeisin näkemyxeni maailman menosta on että yhteiskuntajärjestelmillä on vitun vähän tekemistä tässä katastrofissa. Apinat jakautuvat aina ilkiöiden käsisä olevixi pyramideixi, jota pitävät pystyssä ahneet wannabeet, ja alempana vielä ovat julmat persumassat ja osattomat tolvanat. Tähän olotilaan vaikuttaa kasautumisen tekniikka minimaalisesti. Vaihda järjestelmää ja samanlaiset ilkiöt on taas huipulla, tai samat.
24