ellauri045.html on line 347: Klikkiuutinen: Ruozissa poliisi työnsi pampun asiakkaan anuxeen. Jätettiin syyttämättä: syyttäjän mukaan pamppua oli käytetty tavalla, joka on Ruozissa sallittu. Pamppu ajautui farkuissa jo valmiixi olleeseen reikään. Normipäivä, pamppua persiiseen. Asiakas ei valittanut kuin kipua.
ellauri077.html on line 203: Mulla oli Elannon jäsenkortti. Oli joku vihko johon merkattiin ostoxet joista sitten sai boonusta. (boonus on väärä ja sivistymätön ääntämys, pitäisi sanoa bonus lyhkäsellä oolla!) Mentiin Johnin kanssa Merimiehenkadun ja Albertinkadun kulmassa olleeseen Elantoon ostamaan Pantteri-salmiakkipussi, joka meni yhdessä hujauxessa. Nyt ei saada enää syödä salmiakkia. Eikä ole Elantoakaan. Siis kauppoja, ne on nytte noita myrkynvihreitä Prismoja. Pientä mehiläistä ei nää kuin antiikkisissa tulitikkuaskeissa, joiden etikettejä Pirkko Hiekkala keräsi kansioon pienenä.
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri189.html on line 279: Ajatus voi käytännössä olla filosofista periaatetta karmivampi. Kelaa vähän, kuolleeseen ei satu. Nimim. ceterum censeo Carthaginem esse delendam.
ellauri196.html on line 525: ”Itäraja kulkee aluksi Hauranin ja Damaskoksen alueiden välitse, ja Gileadin ja Israelin maan välissä on rajana Jordan[-joki] aina Itäiseenmereen [Kuolleeseenmereen] ja Tamariin saakka. Tämä on itäraja.”
ellauri217.html on line 514: Aluksen keulaköydet irtosivat ja keula osui Bergenin satamassa olleeseen tutkimusalukseen.
ellauri299.html on line 453: Byörk. Yhtä teeskenneltyä kuin Anna Byörkmanin Facebook-päivityxet. Toi puhtauskin on noita uskonnollismielisten idefixejä. Intiimihygienia on yhteisöpesijöille hirmu oleellista. Kuukautisverinen on epähygieeninen, kuolleeseen koskenut on epäpuhdas viikon verran, sika ja rapu ovat saastaiset. E. Saarisen elämän paras luento oli nimeltään "Tuohivirsujen räjähdysvoima". Aika surkeaa.
ellauri326.html on line 570: Toinen Prahan defenestraatio vuonna 1618 tunnetaan tapahtumana, joka käynnisti kolmikymmenvuotisen sodan. Kaksi vuotta aiemmin Böömin valtaistuimelle oli noussut kiihkokatolinen Ferdinand II, jonka käskystä protestanttien uskonnonvapautta rajoitettiin. Böömin protestantit pitivät tätä keisari Rudolf II:n myöntämän uskonnonvapauden loukkauksena. 23. toukokuuta 1618 joukko protestantteja tunkeutui Prahan linnaan ja heitti ulos ikkunasta kaksi katolista neuvosherraa, Wilhelm Slavatan ja Jaroslav Borsita von Martinicin, sekä näiden kirjurin. Kaikki kolme säilyivät hengissä 15-metrisestä ilmalennosta putoamalla linnan puutarhassa olleeseen lantakasaan; tosin katolilainen propaganda väitti myöhemmin enkeleiden varjelleen heitä. Defenestraatiosta alkanut sisällissota Böömin katolisten ja protestanttien välillä kärjistyi lopulta kolmikymmenvuotiseksi sodaksi.
ellauri351.html on line 658: Esineiden yhdistäminen – jotka voivat olla todellisia esineitä tai toimia tai jokin muu samaistuminen kuolleeseen – sitoo surejat (usein sattumanvaraisen assosioinnin kautta) heidän todelliseen menetyksensä hetkeen. Volkanin "suruterapia", joka perustui Edward Bibringin surutyöhön, pyrki vapauttamaan patologiset surejat ottamalla heidät takaisin "tarkistamaan kuoleman olosuhteita – kuinka se tapahtui, potilaan reaktiota uutisiin ja katseluun. ruumis, hautajaisten tapahtumat jne." Mixhän noi on niin tärkeitä? Mixi pitää surettavan ruumiista löytyä edes kilon paloja? Jenkkiskoudesarjat pitää sitä eri tärkeänä. Syyllisen kiinnisaanti ja verikosto on myös ihan parhautta.
ellauri362.html on line 332: Heinäkuussa 2011 The Guardianissa julkaistu Sedariin essee "Kanan varpaankynsiä, kukaan?" keräsi jonkin verran kritiikkiä siitä, että se oli epäherkkä Kiinaa ja kiinalaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 2014 hän osallistui TV-äänenä "Kuulostanko hintiltä?" David Thorpen dokumenttielokuvaan ajan homomiesten puhemallien stereotypioista. Vuonna 2022 hän pohti suhdettaan äskettäin kuolleeseen isäänsä.
xxx/ellauri235.html on line 462: Kirja kertoo rikkaasta ja omituisesta suklaatehtailijasta Villi Vonkasta, joka piilottaa suklaatehtaansa tuotteisiin viisi kultaista pääsylippua. Noilla pääsylipuilla viisi lasta ja heidän vanhempansa pääsevät tutustumaan hänen kauan ihmisiltä suljettuna olleeseen "suklaatehtaaseensa" yhdeksi päiväksi. Päivän aikana opitaan monenlaisia tärkeitä läksyjä, ja yksi toisensa jälkeen lapset putoavat pois pelistä. Jäljelle jäänyt kirjan päähenkilö, köyhä Jali-poika, voittaa lopulta satumaisen yllätyspalkinnon: Willy Wankerin jättisuklaapatukan!
xxx/ellauri379.html on line 103: Kohdattuaan monia esteitä matkan varrella Marlow'n höyrylaiva pääsee lopulta Kurtziin. Kurtz on ottanut komennon alkuperäiskansojen heimoon, jota hän nyt palkkaa suorittamaan ratsioita ympäröiville alueille. Mies on selvästi sairas, fyysisesti ja psyykkisesti. Marlow joutuu uhkailemaan häntä lähtemään heidän kanssaan, joten Kurtz aikoo toteuttaa "valtavia suunnitelmiaan". Höyrylaivan kääntyessä takaisin tielle, jolla se tuli, Marlow'n miehistö ampuu aiemmin Kurtzin vallan alla olleeseen alkuperäiskansojen ryhmään, johon kuuluu kuningatarhahmo, jota Conrad kuvailee eroottisesti ja eksoottisesti.
12