ellauri004.html on line 68: Onhan nolollakin yleisö, ainakin se ize.
ellauri006.html on line 1349: Jopi oli köyhäin isä (uskotaan, varmaan useiden), ja tuntemattoman asian se tutki witusti. Eikun wisusti, lukivirhe. (Tutun kuwaraamattu on fraktuuraa.) Se särki wäärän syömähampaat ja otti saaliin hänen hampaistansa. Varmaan otti kultahampaat talteen HY:n tavalla. Minä naurahdin alaisten puoleen, kun ne oli epätoivoiset, eiwätkä he koskaan pimentäneet iloisia kaswojani. Minun sanani jälkeen ei yxikään enää puhunut. Ugh. Olen puhunut. Näitä näki yliopistollakin. Nilkkejä.
ellauri008.html on line 1708: No tää voi ollakin fiksu ratkaisu
ellauri011.html on line 354: jossa on järkeä kylläkin jollakin lailla,
ellauri016.html on line 541: Tai voihan snobi jossain asiassa ollakin keskimäärää parempi, mut ei sen tarttis sillä koko aika sprettailla, eikä luulla et se on nyt kaikissa asioissa joholla. Niinku julkkixista tehään joka paikan höyliä, tanssitähtiä ja superkokkeja ja ties mitä. Se on usein selvää snobbailua. Ei aina. Joskus julkkixet on vaan matti meikäläisen avataareja. Onneton yxinäinen hemmo saa samastua johonkin, ainaskin teeveessä ollaan sitten tuttuja.
ellauri018.html on line 1080: Jutkuille jäi listimällä jalostetun diasporaväen eriseurainen GT versio. Kristinusko on imperialistinen, sitten kolonialistinen, nyt globalistinen suurhuijaus. Kaikki ovat lähimmäisiä. Niin alkaa ollakin, kun lisäännytään ja täytetään tää maa, niin ettei kohta mahdu seisomaan. Valize siitä. Mun valinta on tiedossa: haistakaa paska koko torvisoittokunta.
ellauri024.html on line 379: Jyrki Nummi (1953), raateleva lammas, oli huolissaan Arska Kinnusen aforistisuudesta. Aika lyhytsanainen se koittaa ollakin, se on sillä ihan maneeri. Se on epäsosiaalista ja salamielistä. Anaalista suorastan. Ei tahdo näyttää kortteja. Vähän kuin kakka, jota pidättää liian kauan, tulee lopulta vaivoin kovina pikku tsevaptsitseinä. Se kuulemma johtuu latinasta. Entäs sitten mä, jolla oli pitkä latina. Siihen nähden tää on kyllä jo pitkä lätinä.
ellauri024.html on line 580: Paha myös on kun joku wannabe koomikko pilkkaa upseeria eikä sotamiestä. Komiikka on kazojan silmässä, ja aika malka voi se ollakin sellaisella pölkkypäällä kuin Aarne Kinnunen. Sivistynyt ihminen kuten tämän kirjoittaja ei näe mitään koomista Estherin kirjan 2.12. meikkauskohdassa. Pitä olla Jeremias tai Cato sen nähdäxeen. Näyttää Aarne tykkäävän myös Mark Twainin jumalaa sättivistä pissajutuista, se varman hihityttää sitä äitivainaan jäljiltä.
ellauri032.html on line 136: Vuonna 1646 Pascalin isä kaatui pahasti jäisellä tiellä Rouenissa, minkä jälkeen häntä hoitaneet lääkärit saattoivat perheen kosketuksiin jansenistisen lahkon kanssa. Samana vuonna koko perhe kääntyi jansenisteiksi. (Näistä jansenisteista tarvittaisiin oma paasaus. Niiden gurusta Hipon Augustinuxesta taitaa mulla jotain jo ollakin.) Lankeemuxesta seurasi parannus. Monet näkevät Pascalin matemaattisen uran alamäen alkaneen tästä hetkestä, mutta Pascal onnistui vielä tekemään matemaattis-luonnontieteellisiä innovaatioita, vaikka hän kärsikin pahenevista ruoansulatushäiriöistä, jotka aiheuttivat hänelle kerran jopa ohimenevän paskahalvauksen. Vuonna 1648 Pascal loi ilmanpaineen luonnonlait tutkittuaan ilmiötä Evangelista Torricellin keksimällä ilmapuntarilla. Enpä tiennyt että sen nimi oli evankelista. Pascalilla oli varmaan pieru exyxissä, siitä tulee maha kipeäxi. Helpotus tulee sitten isolla paineella. Jos tulee, muuten saa istua tuntikaudet paskalla, tulee peräaukkoon paiseita.
ellauri032.html on line 666: Kirjoitettu on. Tämä on tämänpäiväinen tekstini. Kuka sanoi näin? Meidän ikuinen ja elävä Jumala sanoi näin, kun se sai raamatun valmiixi? Väärin, Jeesus, kun hän ei ollut syönyt 40 päivään autiomaassa. Kirjoitettu on, vaan ei syöty muruakaan. Hän oli heikkouden saartamana, kun häntä oli kiusattu, kuten meitäkin, kun saatana seisoi hänen edessään ja kietoi hänet koettelemuksiin ja hankaliin kiusauksiin. Jeesus näytti oman esimerkin avulla, että saatana voidaan voittaa heikollakin aseella, ihmisraukan kalulla. Niinpä hänen tarkoituksenaan ei ollut voittaa saatanaa Jumalana, Jumalan Poikana, taivaan Herrana, vaan pikemminkin toinen käsi selän takana.
ellauri034.html on line 37: Tämän väittämän Otto ja Anna Quangel haastavat kuolemalla yxi kerrallaan. Otolta piilutettiin pää poikki, Annan vankila räjähti tuusannuuskaxi pommituxessa. Hegel kuoli Berliinissä koleraan kun tuli kotiin liian aikaisin. Schopenhauer kuoli yxin Berliinissä istualteen. Der Alte Fritz Potsdamissa ebenfalls. Se ei uskonut kuoleman jälkeiseen olemassaoloon ja tarrasi sixi elämään. vaikka oli kihtinen ja vesipöhöinen. Voihan sitä yrittää joukollakin kuolla, niinkuin ne coolaid hihhulit mooniet, tai rintamalla tai jossain onnettomuudessa. Mut eipä siitä seurasta siinä vaiheessa oo paljon väliä. Aika lyhyex se seurustelu siinä sitten jää. Eikä ne välttämättä kuitenkaan samaa unta nää. Yxin oot sinä ukkeli kaiken keskellä yxin, lauleskeli V.A. Koskenniemi hexametrillä ja loppusoinnulla. Ei auttanut vaikka oli vyökin, veti silti yxixensä henxelit. Ja iskä-Saarikoski oli matkalla kaiken aikaa ja kaikki kesken, ei oisi suonut olevansa yxin. Vaan oli. Mitäs oli niin izekäs. Yx kerrallaan kuoli meidänkin paitapeppu vanhemmat, vauvanvaipat leuan alle sidottuina.
ellauri043.html on line 4986: Häneen liittyy myös eräs legenda: Aristaios oli keksinyt mehiläisten hoidon. Mutta koska hän oli ajanut Eurydiken kuolemaan, jumalat suuttuivat hänelle ja tappoivat kaikki hänen mehiläisensä. Hän kääntyi merenjumala Proteuksen puoleen, joka tosin oli vaikeasti tavoitettavissa, sillä hänellä oli tapana muuttaa muotoaan eläimeksi, tulenliekiksi, kiehuvaksi vedeksi; mikä milloinkin oli parasta. Aristaios kuitenkin sai hänet jollakin tavalla kiinni ja Proteus antoi hänelle neuvon: hänen tulisi lepyttää Eurydiken haamu uhraamalla tämän haudalla neljä härkää ja hiehoa. Niin teki Aristaios, ja pian uhrieläinten lihasta pöllähti mehiläisparvia. No mikäs tässä on niin jeesusmaista? Ei kai Jeesus kasvattanut mehiläisiä?
ellauri045.html on line 369: Liisoja piisaa, halkiohaaroja. Mutta eikös sitä aina kaipaa jotain toista Liisaa kun toinen on jo pivossa? Mieti sitä. Lahopää Liisa Mellunmäessä. Tiina-Liisa limusiinin takapenkillä. Tyhmempi kuin luulin. Tämän niteen perusteella Hannu Mäkelä on ikävä ihminen, maligni setämies. En pitänyt. Äiti Pirkollakin oli tapana sanoa: en tykännyt.
ellauri062.html on line 871: Parsifalin juoni on lyhyesti tämä. Partapozo Gurnemanz istuu suuren puun juurella. Kaikki polvistuvat. Riivattu nainen Kundry saapuu villisti ratsastaen jollakin ja ojentaa pienen pullon Gurnemanzille annettavaksi Aortalle (kekä se on? Rampa kymingas.) Ritarit epäilevät Kundryn olevan ilkeä.
ellauri069.html on line 790: Saatana että se sammakko teki terää kullille. Ei olisi yhtään pahitteexi vaikka sen nyt lykkäisi jonkun huoran sisuxiin. Hei, mistäs täältä saisi pillua? Marvy haluaa vain tumman ihon, suljetun suun, ihanan neekerialistumisen. Tyttö on valmis kaikkeen mitä hän käskee, hän voi vaikka panaa tytön pään veden alle ja pitää sen siellä kunnes hän hukkuu, hän voi vääntää tytön kättä taaxepäin ja murskata sormet niinkuin teki sille yhdelle huoralle frankfurtissa tässä pari viikkoa takaperin. Hakata pistoolinpiipulla, purra verille. Näyt kuhisevat hänen aivoissaan, väkivaltaiset ja vähemmän eroottiset kuin arvaattekaan - pikemmnkin niihin liittyy vain työntämistä, osumista, tunkeutumista ja muita sotilaallisia arvoja. Mikä ei suinkaan tarkoita, etteikö Marvy nauttisi olostaan ihan yhtä viattomasti kuin tekin. Eikä sitä, etteikö Manuela jollakin kiihkottoman urheilullisella tavalla mielellään liikkkuisi yläs alas majurin izepintaisella punaisella kangella...
ellauri082.html on line 370: Tää uni lähti liikenteeseen jotenkin eilisestä Bron/Broen noirista jaxosta jossa luipero pelihullu poika möi peliveloista suloisen mamuvaimonsa läskin konnan vuokrakohduxi. Mamutyttö tekovauvamasussa näytti jumppapallon nielleeltä. Konnan vaimollakin oli tekokohtu mekon alla. Konna ja vaimo riitelivät käsineititytöstä. Konna heitti vaimon ulos kotoa. Kyllä miehet osaa olla paskiaisia. Fick on bylsi saxaxi. Fink on peipponen.
ellauri092.html on line 71: Ike ja sen kanttori Ira kiertelivät Yhdysvalloissa ja Brittein saarilla, kokosivat suuria väkijoukkoja voimakkaasti puhumalla (ja veisaamalla) Jumalan rakkaudesta ja ystävyydestä, hyvyydestä ja anteeksiantavaisuudesta mieluummin kuin pelottelemalla helvetin tulella ja kadotuksella. Hyvä poliisi ilman pahaa poliisia, niinkuin Wilhollakin. Silta/broenissa hyvä poliisi Martin oli paha ja paha poliisi Saga Noren Länskrim Malmö oli hyvä. Ainakin paljon parempi.
ellauri098.html on line 351: Tshehovin pyssy on dead giveaway vihje tulevista käänteistä, niinkuin varmaan Ferrantella papin mustelmaiset kädet siitä että papilla on AIDS, siis varmaan Robertollakin, ne onkin homopari, eli Gianní jää taas soittelemaan lehdellä. Bugger!
ellauri098.html on line 382: No eläinsadun karhu, susi ja kettu on selviä. Karhu on iso vahva hidasjärkinen, flegmaattinen, intro enemmän kuin extro. (Paizi kamalien eläinten karhu, joka on psykopaatti narsisti. Nalle Puh on selvä masis.) Se ei ole selkeästi hyvis eikä pahis, lähinnä dumari. Susi on koleerinen, agressiivinen mutta tyhmänoloinen, enempi extro, ja selvä pahis. Kettu on extro, ovela, kiero, tollanen junioripahis. Sangviinikko selvästi. Kukas olis sitten melankoolinen? Ihaa on melankolinen, mutta aasia ei voi sijoittaa, Shrekin aasi on selkeesti sangviininen, tollanen tyypillinen sivuvaunuhahmo, comic relief. Hullua että koomisella hahmollakin on kevennys. Mut ehkä Shrek onkin melankoolikko. On sekin koomista. Piisamirotta on pessimisti, muttei melankoolinen, sehän on selvä epikuurolainen. Kameli on pahansisuinen ja salavihainen. Se olis koleernen mutta introvertti sellainen.
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri118.html on line 1077: – Kai he ajattelivat, että se oli jollakin tapaa heidän oikeutensa. Mutta minäpä keksin hyvän lauseen niihin tilanteisiin: ”Minä olen uskollinen vaimo”, sanoin. Ja jumankauta, se kyllä lätkäytti veltoksi jätkän kuin jätkän! Se selvisi heti etumusta tunnustellessa. Standup jäi pelkäxi haaveexi.
ellauri142.html on line 381: No hizi jos tavoitteena tosiaan on välttää kipuja ja särkyjä eikö silloin olis ihan paras olla vainaja, nehän ei pienistä juuri hermostu. Turhaa turinaa silloin kaikki tää, eikun kirstuun vaan ja kansi kii. Jonsei se jostain syystä tuu kysymyxeen niin on paras tunnustaa että ylämäki alamäki meininki on nimenomaan elukoiden onnen salaisuus, onneen kuuluukin kuulua vastaava määrä epäonnea. Kapitalistisen kasvun jatkuvasta nousukiidosta ei seuraa muuta kuin loppupeleissä iso rysähdys. Ja jokaisella on nimenomaan vaan tää 1 pyrähdys, lyhkäsen kananlennon jälkeen tulee yhtä iso unohdus kuin sitä edeltävä, eikä siinä mitään, niin kuuluu ollakin.
ellauri143.html on line 1649: Buddhan mukaan duhkhaa on syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema, kipu, ero siitä mistä pitää, kosketus siihen mistä ei pidä ja se ettei saa mitä haluaa. Lyhyesti kaikki viisi takertumisen kohdetta (skandhat) ovat duhkha. Buddhalaisuuden mukaan duhkha kytkeytyy jollakin tavoin kaikkiin asioihin ja tekoihin. Esimerkiksi lihansyöntiin kärsimys liittyy siinä muodossa, että lihan vuoksi on täytynyt tappaa jokin eläin. Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun. Vittu ole sitten syömättä, rupea jainilaisexi.
ellauri145.html on line 904: Et c´est fou que je veux mourir. Ja hulluna mä tahdon kuollakin.
ellauri156.html on line 370: 1. Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: 2. "Puhukaa israelilaisille ja sanokaa heille: Jos jollakin, kenellä tahansa, on elimestään liman vuoto, on hänen vuotonsa saastainen. 3. Hänen vuotonsa saastaisuus on sellainen, että hän, niin hyvin silloin, kun hänen elimestään vuotaa, kuin silloin, kun hänen elimensä pidättää vuodon, on saastainen. 4. Jokainen vuode, jossa vuotoa sairastava lepää, tulee saastaiseksi, ja jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi. 5. Ja se, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 6. Ja se, joka istuu istuimelle, jolla vuotoa sairastava on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 7. Ja se, joka koskee vuotoa sairastavan ruumiiseen, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 8. Ja jos vuotoa sairastava sylkee puhtaan ihmisen päälle, niin tämä pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 9. Ja jokainen satula, jossa vuotoa sairastava ratsastaa, tulee saastaiseksi. 10. Ja jokainen, joka koskee mihin hyvänsä, mikä on ollut hänen allaan, olkoon saastainen iltaan asti; ja joka sellaista kantaa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 11. Ja jokainen, johon vuotoa sairastava koskee, ennenkuin on huuhtonut kätensä vedessä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 12. Ja saviastia, johon vuotoa sairastava koskee, rikottakoon; mutta jokainen puuastia huuhdottakoon vedessä. 13. Ja kun vuotoa sairastava tulee puhtaaksi vuodostansa, niin hän laskekoon puhtaaksi-tulemisestaan seitsemän päivää ja sitten pesköön vaatteensa ja pesköön ruumiinsa raikkaassa vedessä, niin hän on puhdas. 14. Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tulkoon Herran eteen ilmestysmajan ovelle ja antakoon ne papille. 15. Ja pappi uhratkoon ne, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen vuodostansa. 16. Kun miehellä on ollut siemenvuoto, pesköön hän koko ruumiinsa vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 17. Ja jokainen vaatekappale ja jokainen nahka, johon siemenvuotoa on tullut, pestäköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 18. Ja kun mies on maannut naisen kanssa ja vuodattanut siemenensä, peseytykööt he vedessä ja olkoot saastaiset iltaan asti.
ellauri163.html on line 807: Vaikka Au Hasard Balthazarin lopussa kriitikot väittävät usein, että aasi oli kuollut elokuvan lopussa, kun näemme vain sen kuolevana, tämä elokuva olettaa myös kuoleman, mutta näemmekö sen ei ole yhtä tärkeää kuin aiemmassa elokuvassa, joka päättyy lempeään eroon ennen tätä hetkeä. Tämä elokuva päättyy Mouchetten tietoiseen tietämättömyyteen riippumatta siitä, näemmekö hänen todellisen loppunsa vai emme. Ja kuten mainittiin, tämä loppu ei ole läheskään yhtä tyydyttävä, kerronnallinen, emotionaalisesti tai loogisesti kuin aasin loppu. Syynä on se, että vaikka hyväksyisi, että tyttö raiskattiin ja hiänen äitinsä kuoli tuntien sisällä toisistaan, hiänellä on silti paljon tekemistä, nimittäin Arsenen kaa, olisin mielelläni nähnyt niiden sexiä vähän lähemmin ja enemmän. Aasi oli vanha ja sieti kuollakin, mutta she still had much going for her. She was a juicy little dish. My handkerchief was all wet when the film was over.
ellauri185.html on line 627: Jos taasen Tolstoin uuden yhteiskunnan tuomioistuimet ja poliisiviranomaiset ryhtyvät jollakin tavalla estämään rikollisia ja pahantekijöitä tai perästäpäin heitä teoistaan rankaisemaan, niin silloinhan ne ovat täydelleen luopuneet juhlallisesti julistetusta, ainoasta autuaaksitekevästä väkivallan käyttökiellon periaatteesta ja ovat surkeasti vaipuneet takaisin Tolstoin kiroaman vanhan väkivaltavaltion kannalle. (Voi että Kaali jäisi näitä kaipaamaan. Se tykkää retribuutiosta ja aseiden paukkinasta. Se on miehekästä.)
ellauri185.html on line 752: Helkkari noi jutkut on sit pahansuopia. Tääkin passover tarina on takuulla puhtaasti ilkeyxissään kexittyä. Mites ajoitus? Heitettiinkö ne kiusankappaleet niska peffa pihalle kun levanttiin iski pronssikauden lama noin 1200 BC? Ei ois ollut laitimmainen kerta. Saattoi ollakin, eri aikataulut heittää ainakin puolella tuhannella vuodella. Juutalaisia ei viety ebyktiin, vaan sinne myydyn Joosepin porukat lisääntyivät kuin lokustit. Faaraot hermostuivat.
ellauri204.html on line 690: Tästä kusetuxesta mulla taitaa ollakin jo paasaus, juu albumissa 48. Ihmiset ovat kehittyneet evoluutiossa ystävälliseksi ja empaattiseksi lajiksi, joka elää pienissä ryhmissä. Nyt ne ovat epäystävällinen ja pahansuopa laji joka elää valtavista kuplissa.
ellauri206.html on line 208: Talvisodan syttyessä ukki oli ollut nuori kersantti. Pahaa tuhoa tehneeltä ukilta puuttuu varpaita kuin Raidilta. Mistähän tässäkään Rikun turahduxessa on oikein kyse? Vaikea sanoa. Onko se uusi Väpi Linnan sotaromaani? Väpikö se nuoli Rikun hampaita? Väpi kuoli 1992, liian vanha siihen tehtävään. Ukki oli Ylen sankia priha, niinkö joku Väpin Hietanen. Meidän luokalla oli eräs Hietanen. Oliko se mukana 50-vuotisluokkajuhlassa? Saattoi ollakin. Sen naama on jo melkein unohtunut.
ellauri206.html on line 541: Mun kaveri olisi juuri potentiaalinen tuonne. Sanoo olevansa uskovainen, käy kirkossa ja kaikkea. Eikä ole löytänyt puolisoa, joten luulisi, että VALO olisi juuri hänen paikkansa. Mutta kaveri on niin häiriintynyt päästään, että oikeasti toivon, ettei kukaan ajaudu hänen uhrikseen. Eli saattaa hän siellä sovelluksessa ollakin, mutta kuuluu juuri tuohon sakkiin, jota appi kuvailee. Nimi on Lasse Lehto.
ellauri214.html on line 552: Tästä kaverista mulla saattaa ollakin jo joku paasaus?
ellauri243.html on line 760: Hän kirjoitti kyllä muitakin runoja, kuten A Poem to the Memory of Sir Isaac Newton. Siitä toi ote voisi ollakin.
ellauri247.html on line 232: Pikareskiromaanin sankari ei yleensä kehity, joten tässä suhteessa laji eroaa ratkaisevasti kehitysromaanista, joissa sankarit päinvastoin kehittyvät. Pikareskiromaanin päähenkilö on tyypillisesti orpo tai jollakin tavalla sivullinen, vakiintumaton ja alituiseen liikkeessä niin maantieteellisesti kuin sosiaalisestikin. Lajin kehityksen ja suosion taustana on nähty keskiaikaisen säätyjärjestelmän rappeutuminen, jolloin raha mahdollisti yhteiskunnallisen nousun ja alemmat kansanosat alkoivat epäillä ylempiensä moraalia.
ellauri271.html on line 168: Näin tapahtui lopulta myös Boris Pasternakille. Häntä pyrittiin kontrolloimaan vangitsemalla puoliso Olga Ivinskaja, ja vuonna 1958 hänet pakotettiin luopumaan Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Pasternak häväistiin parjauskampanjassa, jossa Tohtori Živago esitettiin roskateoksena. Mitä se saattaa ollakin, ainakin leffasta päätellen. Tietäisin jos jaxaisin lukea. Samalla Pasternakilta evättiin kirjailijaliiton jäsenyys, mikä rangaistus saattoi johtaa jopa vankileirituomioon, kuten Josif Brodskille kävi muutamaa vuotta myöhemmin. Asiallista selvitystä siitä, missä Pasternak tarkkaan ottaen oli väärässä, ei missään vaiheessa tehty. Ehkä maan kaivaminen äiti Venäjän pepun alta ja sillä tämän hirveän yxinapaisen kapitalistimaailman kätilöinti oli se.
ellauri288.html on line 497: Dawkinsin mukaan tätä rupikonnateemaa pohtivat etenkin teologit, jotka unohtavat, että "Luonnossa on mittaamaton määrä kärsimystä. Sinä aikana kun kirjoitan tämän lauseen, tuhannet eläimet joutuvat elävinä muiden eläinten suihin, tuhannet pakenevat henkensä edestä ja ulisevat pelosta, monet tekevät hidasta kuolemaa loisten riuduttamina ja tuhannet mitä erilaisimpien lajien yksilöt nääntyvät nälkään, janoon ja tauteihin." Ja hän tiivistää tämän seuraavasti: "Näin sen pitää ollakin. Jos elinmahdollisuuksia olisi yltäkylläisesti, eliöiden määrä kasvaisi automaattisesti niin suureksi, että edessä olisivat kuitenkin nälkä, puute ja kurjuus." (Viesti miljardien vuosien takaa. WSOY 1985. suom. Risto Varteva. s. 133)
ellauri294.html on line 491: Unessa löysin divarista vanhan Disney sarjakuvan v 1952 Aku Ankasta nimeltä Koira ja kettu. Sen niminen Disney elokuva taitaa ollakin? Koira tosin oli unessa erinäköinen, lyhytkarvainen pystykorva eikä ajokoira. Kettu vittuili siinä aina porukoille ja lojaali koira suuttui, kiihtyi nollasta sataan. Kehystarinassa 2 poikaa osti sarjakuvan vanhalta mieheltä, kehuivat hauskaxi mutta silti vaihtoivat sen heti Tex Willeriin. Näytin sarjan Seijalle koska se oli piirretty 1952, Seija huokaisi eikä jaxanut lukea. Tylsähän se olikin mutta silti vittu, 1952!
ellauri309.html on line 501: Billy Graham-puurollakin oli vino suu.
ellauri326.html on line 247: A: Hän ei tarvinnut sitä, Stalin kielsi sen. Mutta oli länsi, oli Amerikka ja Amerikassa oli rauhan kannattajien kongressi. Oli pakko lähettää joku. Ja sitten he muistavat, että meillä on Šostakovitš! He sallivat hänen musiikkinsa, lähettävät hänet, ja Šostakovitš lentää sinne stalinistisen hallinnon kasvoina. Tämä on venäläisen kulttuurin tragedia, koska sen päävihollinen haluaisi tuhota kaikki runoilijat, kaikki taiteilijat. Mutta siellä oli länsi, joten oli välttämätöntä jollakin tavalla säilyttää ihmiskasvot. Tolstoille oli pystytettävä monumentteja, vaikka hänet olisi ammuttu ensin, jos hän olisi pysynyt hengissä. Koska näyttää siltä, että me palvoimme Tolstoita, ja Tolstoi pyhitti meidät sillä tosiasialla, että palvoimme häntä. Ihan kuin hän sanoisi – oikein, hyvin tehty, 1937, ammu kaikki! Tämän minä, Tolstoi, kerron sinulle.
ellauri345.html on line 48: Tää on oikeastaaan jatkoa Goethe-albumille 47. Märepalana on näet jälleen kerran aiemmista paasauxista tuttu saxalainen marxistijuutalainen Walter Benjaminin ja sen pitkänläntä yritelmä Goethesta, tai varsinaisesti Goethen valinnaisista sukulaisista eli seelenbryydereistä. Antisemitistinä suhtaudun jo ennakolta aika nuivasti Benjy-jyrsijään. Mutta niin kuuluu ollakin, ennakkoluuloista sopii alotella, rohkaisee Hannu-Jori Gadamer. Siis to business!
ellauri348.html on line 195: Luonnosta huolehtiminen 3s. Luonnosta pitää huolehtia, koska kaikki tarvizevat kauniita maisemia samaan tapaan kuin leipää, paikan leikkiä ja rukoilla. Luonto tarjoaa meille luontopalveluja ja luontoelämyxiä. Maailman toivo on luonnon jylhyydessä, sanoi joku luontokirjailija nimeltä Muir 1800-luvulla. John Muir (21. huhtikuuta 1838 – 24. joulukuuta 1914) oli skottisyntyinen yhdysvaltalainen luonnontutkija, kirjailija ja yksi varhaisimmista luonnonsuojelun uranuurtajista Amerikassa. Silloin saattoi jylhää luontoa vielä ollakin laikuittain. Nuorten ilmastolakot mainitaan, muttei Greta Thunbergiä. Onnex onnex, sillä sehän on nyt paljastunut antisemiitixi vihervassarixi.
ellauri349.html on line 76: Tästä Chalmersin kaverista taitaa ollakin jo paasaus. Termit "kova ongelma" ja "veltto ongelma" loi filosofi David Chalmers vuonna 1994 pitämässään puheessa The Science of Consciousness -konferenssissa, joka pidettiin Tucsonissa, Arizonassa. Sekin näytti tollaselta Eski Saaristyyppiseltä narsistiselta pöljältä (kz. kuvaa em. paasauxessa).
ellauri352.html on line 704: Jimmy ei ollut oikea Mitchener, vaan huutolainen. Jimmyn nemesis epäili sitä semiitixi. Saattoihan se ollakin, vaikka kasvatettiin kveekarixi. Aina se oli olevinaan parempi kuin se oli.
ellauri364.html on line 164: , yltiöpäisyys ja hurmahenkisyys sopivat jollakin tavoin paremmin yhteen ulkonaisen hoikkuuden ja hintelyyden, kuoppaisten poskien, syvälle painuneiden silmien ja tuijottavan katseen, kylmien, liian herkkien sormien jne. kanssa. On vaikeata kuvitella lihava marttyyria. Sama on sanottava idealistisesta hullusta ritarista Don Quixotesta ja hänen mahaan kiintyneestä ja maltillisesta aseenkantajastaan Sancho Panzasta. Molemmat tyypit ovat puhtaasti sielullisesti tyypillisiä kretschmertyyppejä, leptosomi ja pyknikko. Tälläisiä suosittuja luonnepareja on useita: Holmes ja Wazon, Majakka ja Sivuvaunu, Ohukainen ja Paxukainen, Asterix ja Obelix, Pekka ja Pätkä.
ellauri364.html on line 431: Syyt ovat vähän tunnettuja. Vika on tuskin sukuelimissä, ne tuntuvat olevan kunnossa. Mutta heidän joukossaan on runsaasti leptosomeja ja skizoideja. Skizoidin olemuxessa on usein jollakin tavalla pingoittunut, jäykkä ja kylmä piirre. (Voi se tuntua kuumaltakin jahka sen saa ulos sepaluxesta.) He ovat vapautuneet autoeroottisesta vain puolittain. Piilottavat liukuvoiteita auton vararenkaaseen. Ammateista pahoja ovat filosofia, armeija (etenkin razuväki) ja näyttelijät. Razumiehet, merimiehet ja hierojat pääsevät ihan iholle. Homoiluun liittyy valitettavasti yleensä tietty tapainturmelus. He tuntevat erikoista vetoa kukoistavaan nuorisoon.
ellauri382.html on line 675: Yliherkkyys diagnosoidaan usein väärin DSMää selaamalla mielenterveyden häiriöksi. Jos olet lahjakas aikuinen, korkea energiasi voidaan tulkita ADHD:ksi, voimakkaat tunteet rajatilapersoonallisuushäiriöksi, luovien pakkomielteiden kohtaukset kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, perfektionismi OCD:ksi ja eksistentiaalinen masennuksesi voidaan tulkita kliiniseksi masennukseksi. Voihan se sitä ollakin, en sitä sano. Olemme aarrearkkuja, joissa on enemmän jalokiviä sisällä kuin edes mahtuu.
ellauri384.html on line 245: Rahan kexivät lyydialaiset 600-luvulla ennen Kristusta. Kroisoxesta tuli sitä lyytä rikas kuin Roope Ankka. Noin vuonna 630 eaa., joku Anatolian valtakunnassa Lydiassa leimaa jalometallipalan jollakin sinettisormuksella. Yksi tämän yksinkertaisen teon tulos oli, että se lisäsi luottamusta palan painoon ja puhtauteen, kun sitä myöhemmin käytettiin markkinoilla. Tämä menettely ei muuttanut mitenkään hyödykkeen luontaista arvoa, mutta se yksinkertaisti jalometalliharkkojen vaihtoa kaikille, jotka olivat halukkaita hyväksymään leiman takuun ensi näkemältä sen sijaan, että punnittaisiin ja testattaisiin uudelleen pala joka kerta, kun sillä käytiin kauppaa. Kauppiaat voisivat jättää syrjään vaivalloiset vaakansa, painonsa ja koetinkivensä nopeuttaakseen liiketoimiaan laskemalla, ei punnitsemalla, tämän uuden valuutan muotoa. Kreikkalaiset, jotka omaksuivat nopeasti tämän Lydian tekniikan, antoivat kolikoiden nimeksi nomismata, koska ne toimivat rahana hyväksytyn käytännön mukaan (nomos). Kauppiaista tuli numismaatikkoja. Eli luottamus, luotto, oli tämän kexinnön ytimenä, kuten kaikki talousliberaalit muistaa muistuttaa. Aristoteleesta rahan lainaaminen korkoa vastaan on alhaista. Kroisoxen nimi oli oikeasti Karof. Platonin oli Aristokles Aristosson. Platonin sedät Aku ja Roope olivat oligarkkeja.
ellauri393.html on line 470: 12Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. 15Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. 16Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?
ellauri395.html on line 851: "On totta, ettei esirukouksemme pelasta syntisiä, mutta jollakin tavalla se auttaa valmistamaan heidän sydämiään vastaanottamaan sanoman Jeesuksen rakkaudesta heidän pulikoidessaan tulijärvessä."
ellauri401.html on line 535: Ervastilla oli kortteeri Lounaksilla. Ennen kursseja hän puheli koko päivän syvästi uskonnollisen vanhan hierojatädin kanssa Tämä tuli esitelmääkin kuuntelemaan ja sanoi sen jälkeen Ervastille: ”Jos olisin nuorempi, jaksaisin todella ymmärtää puheesi, mutta nyt vain jollakin tavalla tuntuu, että asiat ovat niinkuin sanot. Mutta kun sinä puhut, niin ota käteesi kirja. Tuntuisi mukavammalta katsella, ettei ole niinkuin perunoita pussista puistaisi!” Ervast katseli ja lupasi miettiä asiaa.
ellauri409.html on line 156: Mutta mikä tekee Montaignesta erittäin suuren hahmon, on se, että hän onnistui, Jumala tietää kuinka – sillä Montaigne ei todennäköisesti tiennyt tehneensä sen – se ei ole sellainen asia, jota ihmiset voivat havaita itsestään, sillä se on olennaisesti suurempi kuin yksilön tietoisuus – hän onnistui antamaan ilmi jokaisen ihmisen skeptisyyden. Sillä jokaisella ihmisellä, joka ajattelee ja elää ajatusten mukaan, täytyy olla oma skeptisisyytensä, joko se, joka pysähtyy kysymykseen, se, joka päättyy kieltämiseen tai se, joka johtaa uskoon ja joka jollakin tavalla integroituu sen ylittävään uskoon. Ja Pascal, eräänlaisena uskonnollisen uskovan tyyppinä, joka on erittäin intohimoinen ja kiihkeä, mutta intohimoinen vain voimakkaan ja säädellyn älyn kautta, on keskeneräisen kristinuskon anteeksipyyntönsä ensimmäisissä osissa kohtaamassa järkkymättä epäilyksen demonia, joka on erottamaton uskon hengestä. Paholainen vaanii aina yxityiskohdissa.
ellauri421.html on line 210: Jevgeni Aronovitsh Dolmatovski (1915-1994) elämä ei ollut helppoa, kuten ei monen muunkaan elämää ”kansojen isän” varjossa. Oma Aron-isä, juutalainen juristi, vangittiin 1937 ja ammuttiin 1939. Itse Jevgeni työskenteli 1930-luvun alussa Moskovan metron rakennustyömaalla, mutta ryhtyi runoilemaan kun pääsi pedagogiseen instituuttiin. Ensimmäiset runot julkaistiin vuonna 1934 ja vuonna 1938 syntyi jopa sellainen runo kuin ”Feliks Dzerzhinski”…(olisiko tämä ollut pojan viimeinen epätoivoinen yritys saada isänsä vapaaksi?). Heti kun sota syttyi Jevgeni joutui rintamalle, sotakirjeenvaihtajaksi, ja juuri siellä tuli tuota Taipaleenjokea katsotuksi itäiseltä suunnalta. Suomalaisille kuuluisa vastaruno oli sen seurauksena. Ne venäläislähteet, joita minä selailin, eivät kuitenkaan mainitse kyseistä runoa (ainakaan Тайпалеенйоки -nimellä). Tämä saattaisi viitata siihen, että niin realistinen runo ei ollut soveliasta sodanjälkeisessä NL:ssa, mutta yhtä hyvin on mahdollista, että runo kulkee jollakin toisella nimellä. Tässä venäjänkielinen luettelo hänen runokokoelmistaan:
xxx/ellauri027.html on line 641: Ei tää tästä ole mihinkään nytkähtänyt, samaa pässinlihaa yhä, peitetarinat vaan ovat huolitellummat. Perusasetelma on kestänyt vuosituhansia: jollakin on henkinen tai muodollinen yliote suhteessa toisiin. Samaa paskaa se on sittenkin, vaikka se yliote olis vaan lavakarismaa. Niin se oli Jesselläkin. Jos se ei osaa ize johtaa, niin sen tiimi kyllä hoitaa asian. Eskikin on vähä kuin se taannoinen paavi, Jouni Paavali kakkoineen, vanha paviaani jota tuettiin kaavun alta kepeillä. Siunaile sä vaan, me ohjataan paavimobiilia.
xxx/ellauri056.html on line 651: Niina Rintalalla, 26, on (oli 2006) tähtäimessä Uusi Seelanti. Niina Rintala pitää seikkailuista, sillä hänellä on turva jumalassa. Uskoon hän tuli jo pikkutyttönä, mutta pelkkää silkkitietä ei aikuisexi kasvaminen ole ollut. Laihuuden ihannointi vei hänet lähelle anorexiaa muttei perille saakka. Nyt odottaa 1/2 vuoden jaxo raamattukoulussa Uudessa Seelannissa. Nyt Niina voi unohtaa peilikuvansa ja keskittyä jeesuxeen. Pienenä en tuntenut izeäni syntisexi, aina kun kysyttiin kuka haluu seurata jeesusta mulla oli lapa pystyssä. Niina naurahtaa. Niina on helluntailaisia. Hei tää plärä taitaa ollakin meikäläisiä?
xxx/ellauri076.html on line 474: Jukka Petäjä moittii kirjailijakolleegaa että se sanoo tolla lailla "aikanaan" vaikka puhuu olleista ja menneistä. Jukan mielestä pitäis sanoa "aikoinaan" siinä yhteydessä ja "aikanaan" vaan kun on puhe tulevaisuudesta. Se taitaa ollakin Wallun (ja etenkin Wallun äidin) virkaveljiä. Kielipoliisi. Tukari. No jos ei ole yhtään muuta sanottavaa, niin sanoo sitten tän. Tarkkaan ottaen 'aikanaan tarkoittaa 'sen omana aikana', ja aikoinaan' suunnilleen 'niinä aikoina kun oli'. Aikoinaan siis on menneen ajan adverbi, mutta aikanaan on neutraali. Kukin voi olla oikeassa aikanaan, ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Paizi Petäjä. Se on aina väärässä.
xxx/ellauri086.html on line 305: Aika menee nopeasti ja haluan halata kaikkia, jotka ovat löytäneet tien studiolle✨ Osa teistä on teholla ja toiset yskii vielä, mikä on heidän juttu.. näin se täytyy ollakin!
xxx/ellauri113.html on line 186: Hyödyn kierre voimistuu kuin tyhjentyvässä lavuaarissa, tekoälyn parannuxet ovat ison rahan arvoisia. Sairauxien ja köyhyyden poistaminen on mahdollista, sellaiset sudenkuopat on taiten kierrettävä. Mahdolliset hyödyt rikkaille ovat suunnattomia. Täytyy ollakin, sillä ne on muutenkin jo suunnattoman rikkaita.
xxx/ellauri114.html on line 498: Simosta taitaa joku paasaus ollakin. Askon sironsuloisella tyttärellä oli MS tauti. Ne oli valitettavasti Kimmon mökkinaapureita Lohjalla, jonne Kimmo ei meitä koskaan kuzunut. No ei mekään
xxx/ellauri123.html on line 863: pelkäsin kuolettavasti että jumala jollakin
xxx/ellauri129.html on line 187: Olen nyt päässyt eteenpäin ja isompiin pikkuhousuihin, mutta jollakin lailla tämä asia edelleen jäytää.
xxx/ellauri130.html on line 264: Vaakun kokoelmassa on selkeästi kristinuskobiasta. Ei tosiaankaan yhtään kuulu naisen ääntä seurakunnasta. Äijäkööri näyttää pääasiassa pohtivan, pitäiskö koko kristinmytologiaan uskoa vaiko eikö; enemmistö näyttää Jehovan porukoille peukkua, mutta joukossa on joitain tunnettujakin soraääniä. Kuten aina taantumuxen vanhat hopeaselät kasan päällä on entisellä kannalla, nuoremmat kulttuuripellet pyrkii niiden paikalle vastustamalla status quota. Erittäinkin monet tähdentää ettei koko uskonnossa tietystikään ole päätä eikä häntää, mutta niin intuitiivisesti pitää ollakin, eihän muuten mitään uskomista tarvittaskaan. Pyramidihuijaustahan tää on kaikki, opioideja tässä myyvään laahuxelle. Sää uskot vaikka mahDOTtomaan, seuraa sydäntäs vaan!
xxx/ellauri138.html on line 133: Totta. Ja perseeseenpanija kuuluu ollakin. Sehän on traditio.
xxx/ellauri169.html on line 214: Kun tämä kirjailija (Fritz The Cat) asui Intiassa, hän näki hindulaisia pyhiä miehiä jotka olivat meditoineet tylsämielisinä niin pitkään että heidän aivonsa olivat jääneet pysyvästi narikkaan. Hindut uskovat että tämä tila on yhtä kuin Nirvana. No voi se ollakin, entä sitten, Jumala ei antanut meille aivoja pois heitettäväksi. Hän antoi meille itsenäisiä ajatuksia niin että me voisimme osoittaa rakkauttamme Häneen sitten oikein nimtuten valitsemalla rakastaa Häntä. Jumala ei halua aivopestyjä seuraajia, mikä on sellaista mitä jotkut kirkot ajattelevat Jumalan vaativan. Se tahtoo pestä aivot ize. Se on hellävaraisinta.
xxx/ellauri173.html on line 213: Tämän jälkeen Peregrinos vaikuttaa muuttuneen kyynisexi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään antaen sen kaupunkinsa asukkaille. Tämän vuoksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen. Peregrinos jatkoi kiertelyään ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla, minkä vuoksi hänet erotettiin yhteisöstä. Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”. Tämän jälkeen hän siirtyi Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia valtaapitäviä, keisari Antoninus Pius mukaan lukien. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli hänen merkittävin oppilaansa tässä vaiheessa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.
xxx/ellauri174.html on line 87: Tossa okkasionalismissa on musta sikäli vinha perä, että vaikka kaikki onkin lähes determinististä (kvantteja lukuunottamatta), niin yhtä determinististä on se että porukat pelaa pelejä tietämättä ollenkaan kuka tulee voittamaan, ja sixi ne yrittää hampaat irvessä. Ja vaikka tosiseikka on, että enimmäxeen isommat, vahvemmat ja ilkeämmät voittavat, niin ei aina, ja sixi nyhverötkin yrittävät. Se että ne päättelevät näin ja koittavat sixi seppoilla huoollakin menestyxellä, on sekin determinististä, mutta lopputulos ei välttämättä ole ennustettava. Sillä ennustettavuus on eri asia kuin determinismi. Determinististä se on kaaoskin.
xxx/ellauri186.html on line 658: Pelkällä paastolla ja rukouksellako, Jeesus kysyi, ja Jumala vastasi, Lisäksi he loukkaavat ruumistaan kivulla ja verellä ja jos jollakin saastalla seka kaikenlaisilla katumusharjoituksilla, käyttävät jouhipaitoja ja ruoskivat itseään, joku ei edes peseydy koskaan koko elämänsä aikana tai lähes koskaan, joku taas heittäytyy piikkipensaikkoon tai piehtaroi lumessa taltuttaakseen Paholaisen herättämät lihan kiusaukset, sillä tällaiset viettelykset ovat hänen työtään, hänen pyrkimyksenään on eksyttää sielut oikealta tieltä joka veisi taivaaseen, alastomat naiset, kauhistuttavat hirviöt ja luonnottomat olennot, irstaus ja pelko ovat kaikki aseita joilla Paholainen kiusaa ihmisten kurjaa elämää, Sellaistako sinä teet, Jeesus kysyi Paimenelta, Suurin purtein, tämä vastasi, minä tyydyin ottamaan itselleni sen osan jota Jumala ei halunnut, lihan ja kaikki sen ilot ja surut, nuoruuden ja vanhuuden, hehkeyden ja mädännäisyyden, mutta se ei kuitenkaan pidä paikkaansa että pelko muka on minun aseeni, minä en muistaakseni syntiä ja sen rankaisemista keksinyt, enkä myöskään pelkoa, joka niihin aina sisältyy, Ole sinä vaiti, Jumala keskeytti kärsimättömästi, synti ja paholainen ovat sama asia. Silti vittu, ei syntiä kukaan pelkää vaan rangaistusta.
xxx/ellauri208.html on line 48: Sysmiön Pygmalion muovaa kohtalonsa puusta. Kusi tulee suusta. 20-lukulainen Siru tulee kiireestä kantapäähän sysmäläistä visakoivua. Kantapäät vielä puuttuvat. Siru on lempinimi Sirkasta, muita ovat Siri, Sirkku, Sirke ja Sirpa ("Kyllä Sirpa!"). Sirkka tule! Juoxe! On kiire! Siru on tekovaiheessa painava ja hutera. Painava ja joustava saa ollakin, mutta kiireen ei tarvizisi putoilla joka työnnöllä. Täytistäkö pitää pitää noin kiirettä, hiljaa hyvä tulee, puolustaixe Siru.
xxx/ellauri208.html on line 896: On tää Onnelikin täysin tärähtänyt. Anaalis-retentiivinen sekobolzi. Onko naiskirjailijoissa isompi prosentti obsessioita kuin väestössä keskimäärin? Suattaapa hyvin ollakin. Tollasia yxinäisiä vilijonkkia. Ei ole terveellistä kirjailijoille että niillä on noin paljon luppoaikaa. Siitä tulee justiinsa tätä nauseaa. Kyllä tämäkin Idström haaveili isokullisesta pollarista nimeltä Marttinen joka ei ota edes kypärää päästä noustessaan Annikalle. Naiset ovat Anuxesta ja miehet Perseestä. Mieskynäilijät ovat järjestään narsisteja ja naiset pyllynreikiä.
xxx/ellauri225.html on line 124: Smuttyn mielestä tieteisuskollakin pitää olla joku johtoajatus, puunrunko jota pitkin kiivetä puuhun perse edellä. Mixi ihmeessä? Sixkö koska apina voi muistaa kerrallaan vaan max 3 pointtia? Ja jotkut maxit eivät sitäkään?
xxx/ellauri239.html on line 722: Kaksossiskon nimi on yhä Tikkanen. Onkohan hän edes naimisissa tai parisuhteessa, eli mahtaako olla mitään lapsiakaan? Sinänsä sen perusteella, mitä kaksosten välisistä suhteista on tullut luettua, mahtaa olla kriisiä ilmoilla nyt siskollakin, kun velipoika paljastui murhaajaksi.
xxx/ellauri239.html on line 770: Luulen,että vastaavasti toimimalla Tikkanen olisi saanut vaimonsa ruumiin kuljetettua onnistuneemmin. Tai ehkä iltahämärässä eri vaatteissa ahkiollakin parempaan paikkaan lastausta varten. Tai olisi hiihdelleyt ahkioineen retkeilykamppeissa jäälle ja upottanut ruumiin avantoon.
xxx/ellauri261.html on line 146: Itsekeskeinen nautiskelu ja elämysten kokeminen on tärkeää. Tätä trendiä ei lainkaan tunnettu kirkkoisien aikana. Olemme suorittajina elämysten meressä, missä luonnollakin on vain välinearvonsa elämysten tuottajana, elämysteollisuudessa. Ihmistä ei ole olemassa subjektina, puuttuu hiljaisuus, puuttuu pyhyys ja pyhäinkuvien hypistely.
xxx/ellauri265.html on line 205: - Mutta onko yhteiskunnan muuttumisessa jotain säännönmukaisuuxia? Oliko Marx oikeassa vaiko väärässä Se onkin jo paljon vaikeampaa sanoa! Miten kommunismi leviää? Ilmassa vai kosketuxesta? Voiko kommunikatiivinen kapitalismi estää sen? Se jää nähtäväxi, watch this place. Mut ei mennä nyt sinne. Yhteiskunnassa on aina kiire. Voimme silti luottaa amerikkalaisiin filosofeihin. Filosofit pohtivat vastuullisesti. Me olemme luotettavampia kuin muut. Aikaa voi tosin mennä ikuisuuxia. No hei herää Pallo, pallollakin alkaa olla kiire.
xxx/ellauri295.html on line 255: Ei yllätys että Patti piti 10 virran maasta, kuulteli tuota Kansallis-Sosialistikuoron mahtipontista menoa ikäänkuin itkuun purskahtamaisillaan. Hän oli hyvälle niin herkkä. Tuntui hienolta kun sotaveteraanit nöyristeli hälle, isättömälle "kirjailijalle". Ei mitään kansanvihollisen tunteita! Mulla taitaa ollakin toi Jorma Korpelan tohtori Finkelman Sysmässä, en ole kyllä lukenut.
xxx/ellauri296.html on line 568: Spare a penny for an ex leper? Söpö tussu on tuollakin enkelillä, ei näytä umpeen tervatulta. Se lennähti tähän Quoran CDN:stä.
xxx/ellauri303.html on line 458: Yksin Jumalalle saa rukoilla, saa joukollakin
xxx/ellauri304.html on line 663: Työtön Pauli on ukrainalaisen valkoisen orjakaupan kourissa. Helmi leikkii pakko-oireisesti alaikäistä. Näen pahaa unta susista Merikadulla niin että putoon yöllä sängystä. Tulee veripipejä. Maha on kipeä. Mustarastas vaikeroi yössä kuin hengen hädässä. Siinähän se saattaa ollakin.
xxx/ellauri307.html on line 742: Brown's work is heavily influenced by academic Joseph Campbell, who wrote extensively on mythology and religion and was highly influential in the field of screenwriting. Brown also states he based the character of Robert Langdon on Campbell. Vizi tästä akateemisesta Joosepista taitaa ollakin jo paasaus! Brown does his writing in his loft. He told fans that he uses inversion therapy (ei tarkoita housut pois homopatiaa vaan roikkumista pää alaspäin kuin apina) to help with writer's block. He uses gravity boots and says, "hanging upside down seems to help me solve plot challenges by shifting my entire perspective". Dan on myös hanakka plagioimaan muiden yhtä onnettomia kirjoja.
xxx/ellauri356.html on line 152: Derridan kirjoitustyyli ei kaikilta osin ole klassisen retoriikan mukaista. Järki ei paljon päätä pakottanut. Hänen ajattelunsa avainkäsitteitä ovat kirjoitus (écriture), ero (différance) ja merkityksen hajoaminen (insémination artificiel). Hän ei hyväksy näkemystä, että merkitys ja mieli olisivat tekstin sisällä tai takana tai ylipäänsä jollakin sen puolella. Tulkinnoissa on päästävä olemisen ja olevan, läsnäolon ja läsnäolevan välisen eron “tälle puolen”. Whatever that may mean. Vizi mikä huijari.
xxx/ellauri385.html on line 127: Kazokaapas Polina, --- ups puukkasinko teitä jollakin? Izvinite pozhaluista!
xxx/ellauri388.html on line 183: "Aviosääty", sanoo Luterus suuremmassa katkismuksessaan, "ei ole ainoastaan kunniallinen, vaan tarpeellinen ja Jumalan ankarasti käskemä sääty, niin että kaikkein säätyjen yhteisesti, sekä miesten että vaimoin, jotka vain luonnosta siihen soveliaita ovat, tulee siinä elää: paitsi muutamia sangen harvoja, jotka jumala erinomaisessa neuvossaan on eroittanut, etteivät ole avioliittoon kelvollisia, taikka armosta sillä korkialla ja ylönluonnollisella vapaudella lahjoittanut, että taitavat ulkona siitä säädystä pitää puhdasta elämää. Sillä jos luonto saa semmoisena asua ja pysyä, kuin miksi sen Jumala on luonut: niin on varsin mahdotointa puhtaana ulkona aviosäädystä elää, sillä liha ja veri ei taida muuttaa luontoansa, ja luonnollinen himo ja lihan taipumus pitää estämättä tavallisen laatunsa, niinkuin joka ihminen tietää. Sentähden että sakkolihan himo jollakin muotoa vältettäisiin, on Jumala säätänyt aviokäskyn, että itsekullakin olisi oma laillisesti määrätty osansa ja siihen tyytyisi, vaikka tässäkin Jumalan armoa tarvitaan, että sydän samassa olisi puhdas."
xxx/ellauri388.html on line 215: Sir William Gowers (Syphilis and the Nervous System, 1892, s. 126) julistaa myös "särjettömän siveyden" edut, erityisesti menetelmänä kupan välttämiseksi. Hän ei kuitenkaan ole toiveikas edes oman lääkityksensä suhteen, sillä hän lisää: "Voimme jäljittää vähän toivoa, että tauti siten vähenee aineellisesti." Hän kuitenkin saarnasi edelleen siveyttä yksilölle, ja hän tekee sen kaikella keskiaikaisen munkin askeettisella intohimolla. "Kaikella voimalla, mitä minulla on tiedolla ja millä tahansa auktoriteettilla, jonka voin antaa, väitän, että kukaan ihminen ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin tai tavalla huonompi pidätyskyvyttömyyden kannalta tai parempi inkontinenssin kannalta. Jälkimmäisestä kaikki ovat moraalisesti huonompia. Selvä enemmistö on fyysisesti huonompi, ja lopputulos on ja tulee aina olemaan täydellinen fyysinen haaksirikko jollakin monista kivistä, jotka reunustavat tietä, tai jollakin monista vuoteista; mätänevä lima, jota mikään hoito ei voi mitenkään välttää." Amerikassa sama näkemys vallitsee laajalti, ja tohtori JF Scott väittää teoksessaan Sexual-Instinct (toinen painos, 1908, luku III) erittäin voimakkaasti ja laajasti seksuaalisen pidättäytymisen puolesta. Hän ei edes myönnä sitä että kysymyksellä on kaksi puolta, vaikka jos näin olisi, hänen argumenttinsa pituus ja energia olisivat tarpeettomia.
xxx/ellauri404.html on line 387: Paavali oli ensimmäisellä vuosisadalla jokseenkin erillinen ilmiö. Hän ei jättänyt järjestäytynyttä koulua; päinvastoin, hän jätti kiihkeitä vastustajia, jotka halusivat hänen kuolemansa jälkeen jollakin tavalla karkottaa hänet kirkosta ja asettaa hänet samalle tasolle kuin Simon Taikurin. Häneltä otettiin pois se, mitä pidämme hänen omana tekonsa, pakanoiden kääntyminen. Korintin kirkko, jonka hän perusti yksin, väitti olevansa velkaa sen alkuperän hänelle ja Pyhälle Pietarille. 200-luvulla Papias ja Saint Justinus eivät lausuneet hänen nimeään. Vasta myöhemmin, kun suullinen perinne ei enää ollut mitään, kun Raamattu korvasi kaiken, Paavali otti paalupaikan kristillisessä teologiassa. Paavalilla on itse asiassa teologia. Pietarilla ja Maria Magdaleenalla ei ollut sitä, tokko Jeesusillakaan. Paavali jätti huomattavia töitä; muiden apostolien kirjoitukset eivät voi kilpailla hänen kirjoituksiensa kanssa tärkeydessään tai aitoudessa.
xxx/ellauri415.html on line 84: Ensimmäinen kirjattu kasteliturgia, jonka pyhä Hippolytus Roomalainen kirjoitti muistiin apostolisessa perinteessä, vaati miehiä, naisia ja lapsia riisumaan kaikki vaatteet, mukaan lukien kaikki vierasesineet, kuten korut ja hiuskiinnikkeet. Tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa kaste-ehdokkaat ovat saattaneet ollakin täysin alasti kastehetkellä, mutta juutalainen naisten alastomuuden tabu on lieventänyt laajalle levinnyttä alastoman kasteen käytäntöä. Wilho oli siitä aika pettynyt.
86