ellauri096.html on line 929: En tunne kumpaakaan kirjallista performanssitaiteilijaa ollenkaan. Nuoren Voiman toinen päätoimittaja Vesa Rantama, vieläkö aiotte jatkaa sairauskertomuksen julkaisemista? ”Saattaa olla”, Rantama vastaa. Saahan sillä rahnaa, josta on aina pula. Niinkuin tälläkin, miettii Herlinin omistama Antti Mäjänder.
ellauri153.html on line 753: 20 Käännyttyään paluumatkalle Abigail ei varmastikaan voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten suuresti uskollinen ja huomaavainen Daavid ja hänen öykkärimäinen miehensä erosivat toisistaan. [Vittu eivät millään lailla. Öykkärit ei siedä toisiaan, kuten Singer huomasi jo pienenä.] Hän ei kuitenkaan jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabobin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli lujasti päättänyt hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabobille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabobilla oli oikeus saada tietää tästä. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabob kuulisi siitä muualta, mikä olisi tälle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabob juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Sam. 25:36.)
ellauri401.html on line 351: sa ”ei ollut niin pyhää ja kaunista, kuin se olisi voinut olla”.
xxx/ellauri059.html on line 479: Muokkaa Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan Tintti-julisteineen (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain ”pakanallisia” kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja pornografisia kuvia, vaan myös ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivat vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. 7. ja 17. helmikuuta 1497 kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin ”turhuuksien roviolla”, valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle, Piazza della Signorialla. Maalari Sandro Botticelli heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan ”puhdistuksia”. Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta Basilica di Santa Crocen fransiskaanit ja Santa Maria Novellan dominikaanit. Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 23. toukokuuta 1498 Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.
xxx/ellauri420.html on line 78: 1700-luvulla syntyi myös itsetyydytystä kuvaava uusi sana, onania, josta on johdettu myös verbi onanoida. Se esiintyi anonyymin kirjoittajan, jonkinlaisen puoskarikirurgiksi epäillyn miehen tutkielmassa ja pohjautui Vanhan testamentin kertomukseen Onanista. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan miehestä, jonka olisi pitänyt ottaa puolisoksi ja saattaa raskaaksi velivainajansa leski, mutta hän mieluummin ”antoi siemenensä mennä maahan”, koska ajatteli, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan. Jumalan silmissä Onanin teko oli paha ja ”Herra antoi hänenkin kuolla”.
xxx/ellauri420.html on line 110: 1700-luvulla syntyi myös itsetyydytystä kuvaava uusi sana, onania, josta on johdettu myös verbi onanoida. Se esiintyi anonyymin kirjoittajan, jonkinlaisen puoskarikirurgiksi epäillyn miehen tutkielmassa ja pohjautui Vanhan testamentin kertomukseen Onanista. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan miehestä, jonka olisi pitänyt ottaa puolisoksi ja saattaa raskaaksi velivainajansa leski, mutta hän mieluummin ”antoi siemenensä mennä maahan”, koska ajatteli, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan. Jumalan silmissä Onanin teko oli paha ja ”Herra antoi hänenkin kuolla”.
6