ellauri043.html on line 4444: Jellonat heilimöi sen olkapäillä; etelän hetelmiä, kukkia ja tähtiä risteilee sen rinnuxilla; alempana levittäytyy kolme riviä tissejä; ja vazasta jalkoihin asti sitä puristaa ahdas korsetti, josta lähtee puolivartalokuvina hirviä,aarnikotkia (eli vaakalintuja eli griippejä) ja mehiläisiä. Se näkyy koska siihen antaa valjua valoa sen pään takana oleva hopeakiekko, pyöreä kuin kuu.
ellauri043.html on line 5009: Antonius erottaa sen juurta vasten, puolixi kadonneina sen onkaloihin, tai kanniskellen kiviä olkapäillään, valtavia kahlehdittuja ruumiita. Ne on titaanit, jättiläiset, hekatonkyyrit, kykloopit, ja Obelix, hiidenkivien toimitusmies.
ellauri051.html on line 758: moccasins to their feet and large thick blankets hanging from their shoulders, mokasiinit jaloissaan ja suuret paksut peitot olkapäillä,
ellauri074.html on line 645: Voin vain sanoa hämmästyttävää! Miehel- minulla on erittäin huono "ryhti" -ongelma, josta en ollut tietoinen vasta äskettäin. Harjoituksen ohjaajani muistutti mie- minua jatkuvasti seisomaan suorana korvat olkapäillä. Yritin muistaa tämä koko ajan, ei toiminut "minulle". Tilasin asennonkorjaimesi ja hetki, jolloin laitoin sen "ryhtiini" , oli täydellinen. "Minulla" on nyt jatkuva muistutus seisomaan suoraan kevyt ja mukava tuotteesi kanssa. Kehotan kaikkia, joilla on huono "ryhti" , kokeilla tätä tuotetta. Olen varma, että he ovat tyytyväisiä.
ellauri115.html on line 878: 25. Ettei he taida käydä, niin pitää niitä olkapäillä kannettaman, josta ihmiset kyllä taitavat ne huonoiksi nähdä.

ellauri383.html on line 488: Khioksen saarella Orion seukkasi Meropea, kuningas Oenopionin tytärtä, ilmeisesti turhaan, sillä eräänä yönä hän yritti raiskata hiänet viinin rohkaisemana. Rangaistaakseen häntä viinijuoppo isä sokaisi hänet ja karkotti hänet saarelta. Orion suuntasi pohjoiseen Lemnoksen saarelle, jossa Hephaistoksella oli takomo. Hephaestus sääli nähdessään sokean Orionin ja tarjosi hänelle yhtä apulaistaan, Gedalionia, seuralaiseksi ja oppaaksi. Nuori mies olkapäillään Orion suuntasi itään kohti auringon nousukohtaa, missä Oraakkelin mukaan hänen näkönsä palautuisi. Ja itse asiassa, kun aamunkoitteessa upeat auringonsäteet putosivat noihin tylsiin silmiin, Orion sai näkönsä ihmeen kautta takaisin! Ei muuta kuin raiskaamaan lisää muijia!
xxx/ellauri175.html on line 474: Samaan aikaan neiti Alicia Clary nousi -- ja lepäillen nuoren miehen olkapäillä kalpeat kädet, jotka olivat täynnä kimaltelevia sormuksia, hän sanoi hänelle haikeasti -- mutta sillä unohtumattomalla ja epämaallisella äänellä, jonka hän kerran oli kuullut:
xxx/ellauri177.html on line 409: Hän työnsi hänet hitaasti pois. Sitten, kun hän suuteli hänen polviaan, hän laittoi kätensä hänen kasvoilleen, ikään kuin karkottaakseen unen jäännöksen silmistään ja otsastaan. Tämä oli sitten tuntematon maailma, vieras maa, josta hän ei ollut koskaan haaveillut ilman tylsää pelkoa. Missä hän oli nähnyt tämän maan? Mistä unesta hän oli herännyt tunteakseen niin koskettavan tuskan nousevan lanteestaan, joka kasvoi vähitellen hänen rinnassaan, kunnes se tukehtui? Kylä heräsi eloon palattuaan pellolta. Miehet palasivat takkinsa olkapäillään uupuneiden eläinten tahdissa; naiset talojen kynnyksellä tekivät vetoavia eleitä; kun lapset ryhmissä ajoivat kanoja takaa kivillä. Hautausmaalla liukastui kaksi siiliä, poika ja tyttö, jotka kävelivät nelinjalkain matalaa seinää pitkin, jottei heitä näkyisi. Varpusparvet nukkuivat kirkon laattojen alla. Sininen puuvillahame oli juuri ilmestynyt paplin portaille, niin leveä, että se peitti oven.
xxx/ellauri177.html on line 477: "Loppujen lopuksi hän piti sinusta huolta", hän lisäsi ankarammin. Ilman häntä, poikani, olisit ehkä tänä hetkenä mökissä Tulettessa, pakkopaita olkapäilläsi... No! Lupasin mennä tapaamaan häntä. Otan sinut mukaani. Se on jäähyväiset. Hän haluaa lähteä. "Voin vain rukoilla sen henkilön puolesta, josta puhutte", sanoi Abbe Mouret lempeästi. Ja kun lääkäri menetti malttinsa ja ojensi keppiään kovaa sohvalla: "Olen pappi, minulla ei ole muuta kuin rukouksia", hän lopetti yksinkertaisesti, erittäin lujalla äänellä. -- Vai niin! hei, olet oikeassa! huusi Pascal-setä pudotessaan nojatuoliin jalat rikki. Minä olen hullu vanha mies. Kyllä, itkin avoautossani tullessani tänne, aivan yksin, kuin lapsi... Sellaista on elää kirjojen keskellä. Miehellä on hienoja kokemuksia mutta käyttäytyy kuin epärehellinen sika... Olitko koskaan epäillyt, että kaikki käy niin huonosti? Vitun paskiainen miehexeen!
xxx/ellauri237.html on line 273: Okei takaisin Marquettaan. Talvella on lunta, joka peittää niinkuin pehmoinen, valkoinen turkki oravat. Marquetalla on tuhmuushymy sen tunnustaessa, että se pitää lehmistä. Kolmasluokkalaiset pojat ottivat kiinni niskasta räyhääviä poikanahkoja ja antoivat niiden tehdä tuttavuutta märän kanssa. Talvi on aina talvi, sanoi Jussi Talvi. Saatuaan mekon enolta Marke sipsutti enon luo ja suuteli hänen karheaa, rakasta poskeaan mela kaiken kansan näkyvissä. Eno oli kiltti, suorastaan liian kiltti. Pitäisi kysyä Kaijalta miten on miesenkeleiden laita. Minä en voi kuvitella MIEHIÄ pitkissä valkoisissa mekoissa ja siivet selässä ja hulmuavat kiharat olkapäillä... Marquetta älä kazo niin murhaavan nuhtelevasti, näytät ihan Aili Konttiselta! Mistäs minä tiesin että enkeleillä on vain etupuoli.
10