ellauri036.html on line 64: "Luonto pyrkii ennen kaikkea lisäämään elävien olentojen lukua. Joka paikassa, vuorten huipuilta merien syvyyksiin, kammoo elämä kuolemaa. Säilyttääkseen luomakuntansa elossa on Jumala säätänyt lain, että kaikkien luotujen suurin nautinto liittyy suvun säilyttämisviettiin. Palmu, lähettäessään ilmaan hedelmöittävän siemenensä vapisee rakkaudesta polttavassa tuulessa; kiimainen hirvisonni repii auki vatsan jokaiselta naaraalta, joka tekee sille vastarintaa; naaraskyyhkynen värjöttää kuin rakastunut mimoosa puolisonsa siipien alla; ja kun mies syleilee naista kaikkivaltiaan luonnon rinnoilla, tuntee hän sydämessään saman jumalaisen kipinän, joka on hänet luonut."
ellauri043.html on line 4215: Näiden olentojen yhtyeen päälle Omoroca, vanteexi taipuneena, levitti naisenruumiinsa. Mutta Belus katkaisi sen siististi 2 puolikkaaxi , teki maan toisesta puolikkaasta ja taivaan toisesta, ja nää 2 samista maailmaa kazelevat vastavuoroisesti toisiaan.
ellauri069.html on line 553: Tämä tarkoittaa, ettei sota alun alkaenkaan ole poliittinen, politiikka on pelkkää teatteria, sen tarkoitus on vaan hämätä ihmisiä... kaikessa hiljaisuudessa sodan kulun sanelevatkin teknologian tarpeet... ihmisolentojen ja tekniikoiden salaliitto, joka tarvizee sodan energiasysäystä ja huutaa: Hiiteen raha, koko [USA, UK, CCCP, etc] on uhattuna ... todelliset kriisit ovat resurssien kriisejä, eivät suurvaltojen keskinäisiä vaan teknologisia, ja niiden tarpeita ei ymmärrä yhtään kukaan, kaikki vaan kelluu paskajoen mukana, eliitti vaan kökkäreinä pinnalla.
ellauri112.html on line 142: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri112.html on line 144: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri115.html on line 481: Sitten tulee maineikas Clarke [kekäs se on?] joka antaa tulta maailmalle ja julistaa olentojen olennon ja asioiden antajan. Mikä yleinen ihailu, mikä yximielinen läpytys olisi tervehtinyt tätä uutta systeemiä - niin suurta, niin valaisevaa, ja niin yxinkertaista. Muut systeemit ovat täynnä absurdia paskaa; tässä systeemissä on vähemmän liikkuvia osia ja apinan ymmärryxen ylittäviä juttuja.
ellauri142.html on line 301: Mitä se minua hyödyttää jos raamatusta luen jonkun sanoneen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä;” tai Bhagavad Gîtâsta toisen samanmoisen mainosmiehen höläyxen: ”Kaikissa kappaleissa minä olen korkein. Kaikissa kappaleissa, jotka valaisevat, minä olen valo. Minä olen kaiken alkuperusta. Minä olen alku, keskivirza ja loppu.” Mitä se hyödyttää, ennen kuin oikein oivallan, että se "minä" olenkin juuri minä, eli jokainen on ei vaan oma Ärjylänsä, vaan myös oman elämänsä Seppo Kemivirta. En koskaan löydä tuota jumalallista Minääni, niin kauan kuin etsin sitä ulkopuoleltani enkä kazo omasta perstaskustani! Jumalaa emme löydä kaukoputken tai mikroskoopinkaan välityksellä vaan se, joka on löytänyt oman napansa, tuon kaikkien olentojen Minän, tunnustaa ja tuntee kaikkialla läsnäolevan napanöyhdän. Mä olen mä ja te muut ootte mun krannista. Te ootte mun mielikuvitustani, peräisin mun peräsuolesta. Joka näin tuntee jumalan itsessään ja kaikessa, se on oikea pesukestävä narsisti.
ellauri142.html on line 623: ”Suurin hallitsijamuoto (Ishvara, Herra, Luoja) on kaikkien olentojen ja voimien ykseys ja yhteisyys kokonaisuudessa. Ikuisuuden kirkkaassa peilissä, isän
ellauri143.html on line 1639: Vaikka myöhempinä aikoina Gautama on haluttu nähdä jumalallisena olentona esimerkiksi hindulaisuuden piirissä - jossa hänen ajatellaan olevan Vishnun 9. avataara - hän itse kielsi olevansa jumala tai profeetta, eikä opettanut yliluonnollisten olentojen palvontaa. Toisin kuin kolleegansa Jesse-setä, joka ei piilottanut korvavahakynttilää vakan valle.
ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa.
ellauri155.html on line 115: Benatarin mukaan ihmisten pitäisi hyväksyä, että lisääntyminen on luonnostaan moraalitonta, koska siihen liittyy tuntevien olentojen luominen, jotka tulevat kärsimään ja kuolemaan. Teksti on siis moraalinen kielto lasten hankkimista vastaan, ja Benatarin ihanneskenaario on sellainen, jossa hedelmätön ihmiskunta kuolee vapaaehtoisesti sukupuuttoon.
ellauri269.html on line 819: Rouva Coulter on kidnapannut Lyran saatuaan tietää ennustuksesta, jonka mukaan Lyra on uusi ”Eeva”. Will, Lyra, Salmakia ja Tialys (porukoita, joita ei tässä ehdi (tai jaxa) nyt selvitellä) matkustavat kuolleiden maahan vapauttamaan kuolleiden henget vankeudesta, johon Kaikkivaltias on heidät sulkenut. Mary Malone matkustaa möhköfanteixi kutsuttujen omintakeisten älyllisten olentojen maailmaan. Siellä hän saa selville Tomun olevan aivan vitun itsetietoisia psyykkisiä hiukkasia. Lordi Asriel ja puolta vaihtanut rouva Coulter tuhoavat Kaikkivaltaan sijaishallitsija Metatronin, mutta se maksaa heidän oman henkensä. Lyra ja Will vapauttavat Kaikkivaltiaan kristallivankilasta, jonne Metatron oli hänet sulkenut, mutta tämä kuolee omaan haureuteensa ja haipuu ilmaan kuin pulloon pantu Sibylla. Siinäkin kaikkivaltias.
ellauri276.html on line 847: Runo kertoo maanviljelyn tärkeydestä. Maatalous on avain elävien olentojen olemassaoloon maan päällä ja kulutus on suoraan riippuvainen maanviljelyn tuotannosta. Maanviljelyn merkitys ei ole vain ihmisten olemassaolon kannalta, vaan myös maapallon villieläinten turvaamisessa. Se on ollut taloudellinen mahdollisuus sekä fyysinen aktiivisuus ihmisille.
ellauri299.html on line 434: Quaestionesissa yli puolet Mersennen väitteistä oli kuitenkin jälkikäteen: luomisesta ex nihilo nihil fit, olentojen kauneudesta, annetusta luonnonlaista, maailmankaikkeuden harmoniasta… hyvin sä vedät Jumala, priima perämoottori.
ellauri302.html on line 587: Käännekohta Luzzatton elämässä tapahtui 20-vuotiaana, kun hän väitti saaneensa suoraa opetusta enkeliltä (joka tunnetaan nimellä Maggi). Vaikka tarinat sellaisista kohtaamisista taivaallisten olentojen kanssa eivät olleet tuntemattomia kabbalistisissa piireissä, se oli ennenkuulumatonta jollekulle niin nuorelle iälle. Hänen ikätoverinsa olivat ihastuneita hänen kirjallisista kertomuksistaan näistä "jumalallisista oppitunneista", mutta johtavat italialaiset rabiiniviranomaiset olivat erittäin epäluuloisia ja uhkasivat erottaa hänet.
ellauri332.html on line 639: Lisäksi itse Voiman käsite muistuttaa juutalaisten käsitystä jumalallisesta läsnäolosta, joka on läsnä kaikessa ja ylläpitää maailmankaikkeutta. Ajatus siitä, että Voima on jotain, joka virtaa kaikkien elävien olentojen läpi ja sitoo galaksin yhteen pikaliimana, on samanlainen kuin juutalaisten uskomus, jonka mukaan Jumala on läsnä luomisen kaikissa osissa. Mutta missä hän oli ennen kun hän loi midiä?
ellauri349.html on line 640: Palaten nyt Meister Eckhartin ja Heideggerin ajatusten väliseen suhteeseen, Schürmann (1973, s. 96) tuo esiin pari tapausta Heideggerin ja oman filosofisen ajattelunsa kehityksessä, jotka todistavat Meister Eckhartin vaikutuksesta. Nämä ovat: "Oleminen, joka antaa olentojen olla (ger. Gelassenheit); asian syntyminen (saksa Ding) ymmärretään maailman lähestymisenä; ihmisen olemus (ger. Wesen), jota Olento tarvitsee puolustaakseen totuuttaan; ajattelu kiittämisenä (saksa Gedang); lausumaton puhe (saks. ungesprochene Sprache), joka lahjoittaa maailman; ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, elämä ilman syytä (saksa ohne Warum)”.
ellauri351.html on line 726: Pelkästään siitä tosiasiasta, että hän on osa järjestäytynyttä väkijoukkoa, korkeakoulutettu perheenisä laskeutuu useita sivilisaation tikkaita. Eristettynä hän voi olla sivistynyt yksilö; väkijoukossa hän on barbaari – siis vaistonvaraisesti toimiva olento. Hänellä on mölyapinan spontaanius, väkivalta, julmuus ja myös primitiivisten olentojen innostus ja sankarillisuus, jos hullua riehumista sixi tahtoo sanoa. Opetuxesta ei ole juuri hyötyä, sillä tehdään vaan nenäkkäitä experttejä. Suvaitsemattomuus ja fanaattisuus ovat uskonnollisen tunteen välttämättömiä liitteitä.
ellauri377.html on line 252: Valentiniinen kirjallisuus kuvaili alkuperäistä olentoa, nimeltään Bythos, kaiken alkuna. Aikojen hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen Bythos synnytti muita olentoja emanaatioprosessin kautta. Ensimmäiset olentojen sarjat, aeonit, olivat lukumäärältään kolmekymmentä, ja ne edustivat viittätoista syzygiaa tai sukupuolisesti toisiaan täydentävää paria. Sofian, yhden alhaisimmista eoneista, erehdyksen ja Saklan* tietämättömyyden kautta alempi maailma syntyy aineelle alistettuna. Ihminen, alemman maailman korkein olento, osallistuu sekä psyykkiseen että hyliseen (aineelliseen) luontoon, ja lunastustyö koostuu korkeamman, hengellisen, vapauttamisesta sen orjuudesta alempaan. Tämä oli Jeesuksen ja pyhän hengen sana ja tehtävä. Valentinuksen kristologia saattoi olettaa kolmen lunastavan olennon olemassaolon, mutta Jeesuksella oli maan päällä yliluonnollinen ruumis, joka esimerkiksi "ei kokenut turmeltumista" ulostamalla, Klemensin mukaan. Valentinin järjestelmä oli kattava, ja se kehitettiin kattamaan kaikki ajatuksen ja suolen toiminnan vaiheet.
ellauri401.html on line 302: Veistokoulun puolipäiväopintojen ohella Pekka auttoi sairasta isäänsä. Hän piti puusepäntyöstä, mutta huomasi hiukka häirizevästi sitä tehdessään, "että ihmisellä on salainen kyky nähdä totuutta. Havaitsin, että samalla, kun koetin tehdä ruumiillista työtä, vaikka höylätä, samalla alkoi elämä minun ympärilläni, omassa tajunnassani, aurassani tulla erittäin vilkkaaksi. Jouduin koko ajan keskusteluun hen- kimaailman kanssa, mitä ihanimpien henkiolentojen kanssa, jotka sanoivat minulle, sitä ja sitä sinun pitää nyt kirjoittaa. Tauta grapson." Ervast ja Järnefelt kävivät kirjeenvaihtoa teosofian opeista ja nikkaroinnista.
ellauri402.html on line 313: fyysinen organisminsa tai saada pahojen olentojen
ellauri409.html on line 522: Näin siis protestantit. Normandian katolliset lähtee vastaiskuun näin: Raymond Sebondin anteeksipyyntö on Montaignen tärkeä teksti, joka sijaitsee hänen esseensä toisen osan keskellä. Kirjoitettu noin 1580, hän paljasti systemaattisesti radikaalimman skeptisismin muodon. Muinaisten lähteiden (Sextus Empiricus, Cicero ja Augustinus) inspiroima Montaigne menee paljon pidemmälle. Vaikka essee esittelee itsensä "anteeksipyyntönä", toisin sanoen puolustajana katalonialaisen teologin Raymond Sebondin teokselle, jonka otsikko on Natural Theology ja jonka Montaigne käänsi, se on itse asiassa lähes täydellinen kumoaminen. Sebond puolusti optimistista ja rationalistista humanismia (jolle on mahdollista tuntea Jumala): kun hänen perusasetuksensa oli antroposentrinen ja optimistinen (ihminen, Jumalan merkittävin luomus, on luomansa ja olentojen mittakaavan huipulla).
ellauri429.html on line 798: Viides kirja (Caturdarika) kertoo Saktivegan seikkailuista. Saktivegasta tuli Vidyadharoiksi kutsuttujen taivaallisten olentojen kuningas. Vidyadharat ovat Himalajan korkeimmilla huipuilla asuvia henkiolentoja. Kuolevaisena hän omasi yli-inhimillisen pitkän iän ja kykyjä, kuten selvänäköisyyden ja aistiärsykkeiden ulkopuolisen havainnoinnin. Naravahanadattan ennustetaan olevan Vidyadharojen kuningas. Brihatkathan päähenkilöiden suhteet olivat sotkuiset (kuten johdannaiset Brihatkathashlokasamgraha, Brihatkathamanjari ja Kathasaritsagara tekstit osoittavat).
ellauri449.html on line 422: Tässä yhteydessä "paras" viittaa yleensä vapauteen eli olentojen kykyyn sopeutua uusiin tilanteisiin. Tämän voitaisiin sanoa olevan Pirsigin ominaisuus, joka vastaa Platonin "hyvää". Ja se on vapauden lisääntymistä kautta linjan: esimerkiksi atomit voivat muuttaa energiatasojaan lähettämällä fotonia; lierot voivat hallita nopeuttaan ja suuntaansa maan päällä; linnut pystyvät lentämään taivaalla; Bob pystyy korjaamaan pätkiä, kun taas astronautit onnistuvat lentämään Kuuhun. Jumala kazoi kättensä jälkiä, ja kazo, ne oli hyviä.
ellauri460.html on line 446: Useimmilla ylöstempausta odottavilla ihmisillä näyttää olevan selkeä visio siitä, miltä se tulee näyttämään: ihmisiä nousee taivaalle, aivan kuin heidät säteiltäisiin ylös avaruusolentojen alukseen. (Vaikuttaa todennäköiseltä, että useat näistä ajatuksista perustuvat suosittuun mediaan, kuten The Leftovers , HBO:n ohjelmaan niistä, jotka jäivät jäljelle ylöstempauksen jälkeen.) Jäljelle jääneet kestäisivät sitten seitsemän vuotta ahdistusta, minkä jälkeen Jeesus palaisi perustamaan 1000-vuotisen Reichin maan päälle.
ellauri463.html on line 496: Hän katsoi, että sielu on elävien olentojen muoto tai olemus. Sielu ei ole erillinen siitä ruumiista, jossa se on, eikä sillä ole itsenäistä olemassaoloa. Eliöstä tulee eliö juuri siksi, että sillä on sielu, ja näin ajatus ruumiista ilman sielua tai sielusta ilman ruumista on yksinkertaisesti mahdoton. Jotkut kommentaattorit ovatkin ehdottaneet, että Aristoteleen käsitys ”sielusta” olisikin parempi kääntää esimerkiksi ”arkkitehtuurixi" tai konkreettisemmin "hermoverkoxi.”
xxx/ellauri027.html on line 28: Smurffit (myös muffet tai strumffit, engl. The Smurfs, ransk. Les Schtroumpfs, saks. die Schlümpfe) on kuvitteellinen sinisten pikkuolentojen laji, joka elää metsässä jossain päin Eurooppaa, paikassa nimeltä Taivaanäärelä. Smurffit loi belgialainen sarjakuvapiirtäjä Peyo (Pierre Culliford) alun perin sivuhahmoiksi Johannes ja Pirkale -sarjakuvaan. Smurffien ensiesiintyminen Johannes ja Pirkale -sarjakuvassa tapahtui belgialaisessa Le Journal de Spirou -sarjakuvalehdessä 23. lokakuuta 1958. Peyo loi hahmoista 1960-luvulla oman sarjansa. Hän teki Smurffi-albumeita lähes 30 kappaletta.
xxx/ellauri139.html on line 1061: Uskonto! Myönnän iankaikkisen elämän olemassaolon ja kenties olen aina myöntänyt sen (koska se on kivaa). Olkoon niin että korkeimman (tai lähes korkeimman) voiman tahto on sytyttänyt tietoisuuden kuin tupakkamies tulzarin, olkoon niin että tietoisuus on katsahtanut ympärilleen maailmassa ja sanonut: "Hei mut mähän olen mä!" ja olkoonpa, että tuo noin korkein voima on yhtäkkiä määrännyt sen häviämään, koska se jostakin syystä ois kivaa, vaikka ilman selitystä miksi - olkoon näin, minä myönnän kaiken tämän, mutta taaskin herää ikuinen kysymys: mihin tässä tarvitaan minun nöyryyttäni? Eikö minua tosiaankaan voida syödä mutkattomasti, vaatimatta minulta että ylistäisin sitä joka minut syö? Mahtaako siellä tosiaankin joku loukkaantua siitä, että minä en halua odottaa kahta viikkoa? En usko sitä; ja on paljon oikeaan osuvampaa otaksua, että tässä on pelkästään tarvittu minun vähäpätöistä elämääni, atomin elämää, jonkin kokonaisuuden yleisen harmonian täydennykseksi, jotakin plussaa ja miinusta varten, jonkin vastakohtaisuuden vuoksi ja niin edelleen, ja niin edelleen, aivan samoin kuin joka päivä tarvitaan uhriksi monien elävien olentojen elämä, koska muu maailma ei ilman niiden kuolemaa pysyisi pystyssä (vaikka onkin huomautettava, ettei tämä itsessään ole kovin ylevä ajatus). Olkoon niin! Minä myönnän, että muulla tavoin, toisin sanoen ilman että kaikki yhtä mittaa syövät toisiaan, ei maailmaa olisi voitu mitenkään rakentaa; olen valmis myöntämään myös sen, etten ymmärrä mitään sen rakenteesta; mutta seuraavan asian minä tiedän varmasti: jos minulle kerran on annettu tietoisuus siitä että "mäkin tässä olen", niin mitä minua liikuttaa se, että maailma on rakennettu erehdysten varaan ja että muulla tavoin se ei voi pysyä pystyssä? Kuka minua voi tämän jälkeen tuomita ja mistä? Niin tai näin, kaikki tämä on mahdotonta ja epistä. Taas tätä iänikuista teodikeaa. Täytyy olla typerys että jaxaa sitä jauhaa aina vaan. Kevorkian kyllä ymmärtäisi Ippolittia.
xxx/ellauri168.html on line 186: Jotkut salaliittoteoreetikot uskovat, että Harmaat muodostavat osan hallitusten johtamaa muukalaisten olemassaolon salailukampanjaa, tai että ne ovat hallituksen mielenhallintakokeiden tulosta. Ufoja ja muuta rajatietoa käsittelevän Ultra-lehden kolumnisti Maarit M. Hanssen väittää, että Harmaat muukalaiset tuottavat avaruusolentojen ja ihmisten hybridejä ja tarjoavat vastalahjaksi tästä hallitusten käyttöön huipputeknologiaa. Fiktion tekijät ovat ottaneet salaliittoteorian mukaan moniin kirjoihin, televisiosarjoihin ja elokuviin; muun muassa suosittuun Salkkarit -televisiosarjaan.
xxx/ellauri174.html on line 272: Ihminen päinvastoin (ja tämä muodostaa hänen salaperäisen jalonsa, hänen jumalallisen valintansa) on alttiina kehitykselle ja virheille. Hän on kiinnostunut kaikesta ja unohtaa itsensä niihin. Hän näyttää korkeammalta. Hän kokee, että hän yksin, maailmankaikkeudessa, ei ole valmis. Hän näyttää dementiltä jumalalta, joka on unohtanut kuka ja missä on. Luonnollisella liikkeellä - ja ylevästi! - hän ihmettelee missä hän on; hän kamppailee muistaakseen, mistä hän aloittaa. Hän koettelee älykkyyttään epäilyksensä kanssa kuin kuka tietää minkä ikimuistoisen kaatumisen jälkeen. Sellainen on todellinen Mies. Nyt vaistonvaraiseen maailmaan edelleen kuuluvien olentojen ominaisuus ihmiskunnassa on olla täydellisiä siinä yhdessä kohdassa, mutta täysin rajoittunut tähän yhteen kohtaan. Mutta se yx paikka on sitten tosi mehevä!
xxx/ellauri174.html on line 339: Kaikilla olennoilla on vastineensa luonnon alemmalla alueella. Tämä vastaavuus, joka on tavallaan heidän todellisuutensa hahmo, valaisee heitä metafyysikon silmissä. Sen tunnistamiseksi riittää, kun tarkastellaan tuloksia, joita heidän läsnäolonsa tuottaa näiden olentojen ympärille. Hyvin ! näiden synkkien Circen kirjeenvaihto kasvimaailmassa (koska he ovat itse, ihmismuodoistaan huolimatta vain eläinmaailmasta, on tarpeen katsoa alemmaxi niiden vastaavuuden tarkentamiseksi), tämä ei ole kukaan muu kuin 'Upa-puu , joista ne ovat analogisesti kuin lukemattomia myrkyllisiä lehtiä.
xxx/ellauri177.html on line 579: Kuten kahdella ystävällä, jotka eron jälkeen tapaavat uudelleen, menevät pois jonkun yksinäisen joen reunalle, heillä on vähemmän hellää luottamusta; sillä niinä jumalallisen hylkäämisen tunteina Jeesus halusi olla hänen ystävänsä, paras, uskollisin, se, joka ei koskaan pettänyt häntä, joka palautti hänelle vähän kiintymystä vastaan kaikki iankaikkisen elämän aarteet. Varsinkin tällä kertaa pappi halusi pitää sen sisällään oikein pitkään. Kello kuusi iski mykässä kirkossa, jota hän edelleen kuunteli, olentojen hiljaisuuden keskellä.
xxx/ellauri177.html on line 667: Hyvin sanottu! Kaikki on Albinen vika, hiän oli kirottu. Häntä ei enää vaivannut mikään, synti saattoi puhua hänessä äänekkäästi. Oli hyvä olla kamppailematta enää. Hänen niskansa takana piipahtuneet hirviöt taistelivat hänen suolissaan tähän aikaan. Hän puhalsi kylkiään tunteakseen niiden hampaat paremmin. Hän hylkäsi itsensä heille kauhealla ilolla. Kapina sai hänet näyttämään nyrkkiään kirkossa. Ei, hän ei enää uskonut Jeesuksen jumaluuteen, hän ei enää uskonut pyhään kolminaisuuteen, hän uskoi vain itseensä, vain lihaksiinsa, vain elinten ruokahaluihin. Hän halusi elää. Hänen täytyi olla mies. Ah! juosta ulkoilmassa, olla vahva, ilman mustasukkaista herraa, tappaa vihollisensa kivillä, kantaa ohikulkevia tyttöjä hänen kaulassaan! Hän nousi haudasta, johon karkeat kädet olivat panneet hänet. Hän herättäisi miehekkyytensä, jonka piti vain nukkua. Ja anna hänen kuolla häpeään, jos hän löytää miehuutensa kuolleena! Ja kirottu olkoon Jumala, jos hän olisi poistanut hänet olentojen joukosta koskettamalla häneen sormellaan, pitääkseen hänet omassa palveluksessaan! Jepu jee! Takaisin kivikaudelle! Matelijanaivo kunniaan! Hiihuu!
xxx/ellauri228.html on line 264: Kun tiedemies Fechner katoaa salaperäisen Soljaris-valtameren pinnalle, kokenut helikopterilentäjä Henri Berton ylittää sumun etsiessään Fechneriä ja hänellä on outoja näkyjä. Hänen lausuntonsa esitetään tiedemiesten komissiolle, joka uskoo, että hänellä oli hallusinaatioita. Leskeksi jäänyt psykologi Kris Kelvin on kuitenkin määrätty Soljarista kiertävälle avaruusasemalle tarkistamaan siellä vielä työskentelevien kolmen jäljellä olevan tutkijan mielenterveys. Hän tapaa ensin tohtori Snauzin, joka kertoo hänelle, että tohtori Gibrarian teki itsemurhan, ja myöhemmin hän tapaa tohtori Sartoriuksen ja hän tajuaa, että tiedemiehillä on outoja käyttäytymismalleja. Kun hän kohtaa vaimonsa Mata Harin, joka kuoli kymmenen vuotta sitten, avaruusasemalla, hullut tutkijat selittävät Krisille, että Soljaris -valtamerellä on kyky toteuttaa olentojen neutronien sisimmät ajatukset. Kris kyseenalaistaa, onko hänen rakkaan vaimonsa ilmestyminen kirous vai siunaus.
xxx/ellauri255.html on line 277: Ei ne ole lempeiden olentojen heikkouksia,
xxx/ellauri357.html on line 242:

"Ensimmäistä seuraavien olentojen alkuperästä ja järjestyksestä"
xxx/ellauri357.html on line 247:

"Onko tiettyjen olentojen ideoita"
xxx/ellauri410.html on line 129: Kääntyessään anglikaanixi tai anglokatoliikixi (whichever who cares) se otti mallia uustomistiselta personalisti Maritainilta, josta on jo monta mainintaa, ei järin mairittelevaa. Huysmans oli toinen dekadentti proselyytti, niistäkin jo voisi tehdä taulukon. Tom käytti kääntymystä verukkeena Vivienin dumppauxeen. Pyhäin yhteyteen pääsee basta kun on luopunut maanpäällisten olentojen pukkauxesta, siteeraa se spanjuunoja mystikoita. Eli vasta kun on kyrpä ripustettu nahkurin orrelle kuivumaan. Sieltä se sen kyllä otti sittemmin taas Esmen pilluun vettymään. Uskonnossa Tomi piti eniten rähmällään rukoilemisesta ja tunnustamisesta, pyllistyxestä ja katumukshesta. Ihmisen suurin kunnia on saada ylistää jumalaa. No ei se sitä pahaxikaan pane. On se siitä merkillinen kaveri. "Russell uskoo että kuoltuaan hän mätänee, mutta minä en voi uskoa sellaista vakaumusta mihkään uskoon kuuluvaxi." Ei se ole mikään vakaumus, vaan hypoteesi, jonka jälkeenjääneet voivat todentaa. Tom oli samanlainen narsisti kuin Belovin Sale. Mahdotonta että mä häviäisin, sillä miten kävisi muun maailman? Molemmille mätkähti dynypalkinto länsivakaumusten puolustajina. Mot (Tom kääntymyxen jälkeen) käänsi vielä St John Perseen unettavan proosarunon Analbase, josta on pitkä paasaus albumissa 141 jonka olin täysin unohtanut. Siinä vielä 1 mitääntekemätön nobelisti. Nobelkynäilijät eroavat muista siinä että ruåzalaiset on antaneet niille paljon kurnuja kiitoxexi uskollisuudesta länkkäreiden vakaumuxille.
xxx/ellauri415.html on line 720: mihinkään.

Ja sit tää henkiolentojen
xxx/ellauri441.html on line 372: Tapio Kaitaharju käy joka kesä vierailulla kesäsaaressamme, jossa tutkimme silloin elementaariolentojen tilaa. Esko Jalkanen on Tapio Kaitaharjun suoranainen vastakohta, hyvin impulsiivinen ja sangviininen mies, joka kertoo spontaanisti henkisistä kokemuksistaan. Kuten useimmat suomalaiset selvänäköiset ihmiset, jotka pystyvät näkemään elementaariolentoja, hän on erityisen kiinnostunut niiden katastrofaalisesta tilanteesta eri puolilla maailmaa. Häntä en ymmärrä yhtä hyvin kuin Tapio Kaitaharjua, jonka ajattelulle on ominaista suuri huolellisuus. Esko Jalkanen kirjoittaa myös kirjoja; ne sisältävät lähinnä lyhyitä tarkasteluja. Hän on hyvin vilpitön ihminen, itsekriittinen ja samalla syvästi kosketettu omista kokemuksistaan. Myös hän vierailee meillä joskus kesäisin; silloin saamme uusia tietoja saarestamme. Sauna lämpiää ja palkka juoxee.
xxx/ellauri450.html on line 469: Callen ikäinen kieronnäköinen laiha kuikelo Freeman Dyson pokkasi Simpletonin palkinnon pelkkää ahneuttaan. Onnexi se on jo kuollut vaikka eli 10v kauemmin kuin Calle. Dysonin ikuinen älykkyys oli keino jolla kuolematon älyllisten olentojen yhteiskunta avoimessa maailmankaikkeudessa voisi välttää maailmankaikkeuden lämpökuoleman pidentämällä subjektiivista aikaa äärettömyyteen ja kuluttamalla samalla vain rajallisen määrän energiaa. Dyson oli eri mieltä ilmastonmuutosta koskevasta tieteellisestä yksimielisyydestä. Hän uskoi, että jotkin lisääntyneiden hiilidioksidipitoisuuksien vaikutuksista ovat suotuisia, eivätkä ilmastotieteilijät ota niitä huomioon, kuten lisääntynyt maatalouden sato, ja lisäksi, että hiilidioksidin myönteiset hyödyt todennäköisesti ovat suuremmat kuin kielteiset vaikutukset. Vittu mikä uivelo. Hän suhtautui skeptisesti ilmastonmuutoksen ennustamiseen käytettyihin simulaatiomalleihin ja väitti, että poliittiset pyrkimykset ilmastonmuutoksen syiden vähentämiseksi vievät huomion pois muista globaaleista ongelmista, joiden tulisi olla etusijalla, kuten kommunismi ja köyhän etelän kiusallinen rikastuminen. Uskonnollinen kokemus liittyy ohimolohkon epilepsiaan. Dyson se declaraba cristiano y consideró que la religión es una parte ancestral y preciosa de la herencia humana. La religión es apasionante porque, al igual que la ciencia, está llena de misterios por resolver. La religión, como también lo son la ciencia, el arte la literatura y la música. La ciencia y la religión ofrecen versiones parciales de un mismo universo. Ambas visiones son parciales e incompletas, pero, a juicio de Dyson, son meritorias y han de ser respetadas. Kaikissa kuvissa Dyson hymyilee vinosti ja seisoo ryhdittömästi.
xxx/ellauri473.html on line 270: Ei sentään, Mikromegaxessa Voltairen suhteellisuudentaju on kunnossa. Planeettojen mittakaavassa kukin on samaan aikaan pieni ja suuri suhteessa muihin, kuten ihminen on hyvä yhden kannalta ja paha toisen mielestä, ja tämä on ilmeisesti se olennainen seikka, jonka Voltaire haluaa tuoda esiin. Pascal oli tarkoituksella asettanut ihmisen kahden kuilun, äärettömän pienen ja äärettömän suuren, väliin, niin että huimauksen vallassa hän luuli olevansa käsittämätön hirviö. Voltairen näkökulma on erilainen: ihminen on paikallaan kaitselmuksen venyttämässä suuressa olentojen ketjussa, ja juuri tämä paikka on erittäin rauhoittava. Riisuttuaan kristinuskon hänelle suomasta poikkeuksellisen luodun asemasta hän vapautuu siten raskaasta taakasta, perisynnin taakasta. Tämän näkökulman Voltaire lainaa Popelta, jonka Esseen ihmisestä kääntämistä hän sitten harkitsi ja jota hän pian jäljittelisi ihmisestä kertovissa runoluennoissaan. Ihminen ei ole enkeli eikä peto, vaan sijaitsee järkevästi näiden kahden välissä, mistä johtuu kohtuullisuuden opetus, jonka taivaalliset matkaajat hänelle opettavat. Jos korkeimman tiedon kirja pysyy hänelle tyhjänä – eli jos hän ei pääse ilmoituxen kautta käsiksi metafyysisiin totuuksiin – hän voi sentään saavuttaa lukuisia kokemuksen totuuksia. Tämä järkevä positivismi on peräisin Lockelta ja hänen esseestään "Ihmisen ymmärryksestä", jota Voltairen noin vuonna 1734 kirjoittama metafysiikan tutkielma jatkuvasti ylistää ja jonka näkemyksiä hän tiiviisti omaksuu. Jos ihminen astuu luonnon häntä rajoittavien rajojen ulkopuolelle, hän on äärimmäisen naurettava, kuten Tuomaan opetuslapsi, pieni filosofinen koiperho, joka yrittäessään näyttää taivaallisille matkalaisille, että koko maailma oli tehty yksinomaan ihmistä varten, herätti heissä sammumattoman naurun, josta heidän oli suuria vaikeuksia toipua. Kaikkialla maailmassa löytää mittasuhteita: viisaus on siis mittasuhteiden löytämisessä. Sellainen on tarinan merkitys ja Voltairen uskontunnustus hänen paratiisikaupungissaan Cireyssä. Hyvä Ransu!
43