ellauri029.html on line 461: Anterokeskeinen ajattelu on izekeskeisen ajattelun rasistinen versio. Elukat jotka on samanlaisia "kuin me", mutta erivärisiä tai pitää erilaista ääntä, kuten neekerit, juutalaiset, saxalaiset ja muut apinat, on ihan erilaisia ja ennen kaikkea pahempia "kuin me". Ne ei ajattele, tunne, käyttäydy hyvin eikä ansaize samaa kohtelua "kuin me". Elukat jotka on ihat erilaisia kuin me, kuten sitten kaikki muut elukat, eivät edes tunne samoja tunteita eikä tarpeita "kuin me", ne ei siis ansaize mitään muuta kuin tulla syödyxi tai tapetuxi muuten vaan. Mitkä vitun "me"? Valkoinen vääpeli underground sarjakuvassa huusi neekerikersantille Vietnamin sodassa: "We must kill the yellow commies, before they kill us!". "What do you mean we?" kysyi kersantti. Tähän kuuluu myös se et ezii jotain anterouden perimmäistä olemusta tai selitystä, mix me ollaan niin eteviä ja hienoja. Ei me olla. Sillä hyvä. Me ollaan pikku paskiaisia pienenä, ja isona kusipäitä pyllynreikiä. Siitä ei pääse edes kysymällä "ketkä me?". Vastaus on selvä: Sinä, minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juorkunan Jussi, Kapakka-Lassi ja Myllårin Matti, plus yli 9 miljardia muuta. Täytyy lukea Mark Twainin Matkakirjeitä maasta (1909).
ellauri030.html on line 431: Nähdessäsi jonkun kunnioitetun, mahtavan tai muuten arvossa pidetyn henkilön, älä anna tuon vaikutelman eksyttää sinua luulemaan häntä onnelliseksi. Sillä jos hyvän olemus riippuu siitä, mikä on meidän vallassamme, meissä ei tule olla sijaa kateudelle ja pahansuopuudelle. Ethän sinäkään tahdo olla valtion päämies, senaattori tai konsuli, vaan olla vapaa. Ja ainoastaan yksi tie vie vapauteen: olla välittämättä siitä, mikä ei ole meidän vallassamme.
ellauri043.html on line 5923: Ei sen tahtoa voi erottaa sen olemuxesta. Ei sillä ole voinut olla muuta tahtoa, eikä muuta olemusta — ja kerta se on olemassa ikuisesti, se toimii ikuisesti.
ellauri049.html on line 154: Uuno oli vanhempiensa avioliiton ainoa eloonjäänyt lapsi. Uunon varhaiset vuodet olivat kuoleman, sairauden ja perheriitojen varjostamat. Hänellä todettiin pahanlaatuinen riisitauti, joka näkyi lopun ikää hänen väärissä jaloissaan. Uunon vanhempien suhde oli rakoileva heidän luonteidensa vastakkaisuuden ja keskinäisen ymmärtämättömyyden vuoksi. Raskain isku Uunon kehitykselle oli äidin varhainen kuolema. Se merkitsi perheen lopullista rikkoutumista ja ihmissuhteen menetystä, jota Kailas ei koskaan kokenut saaneensa takaisin. Äidin olemus jäi kauniiksi mielikuvaksi, joka ilmenee hänen runoudessaankin. Lapsuudestaan lähtien Uuno koki orpoutta ja yksinäisyyttä, jonka Juhani Ihanus (s. 1954, Suomen ainoa kulttuuripsykologian dosentti) uskoo
ellauri049.html on line 169: Kaikki sukulaiset eivät ymmärtäneet Uunon herkkäluonteisuuden päälle. Heistä erikoislaatuisen pojan sulkeutunut ja jäykkä olemus vaikutti uppiniskaisuudelta, mitä se toki olikin. Varsinkin enot koettivat kurittaa piirteen pois niin ruumiillisen rankaisemisen kuin nöyryyttämisen keinoin. Niinistön13 mukaan se lisäsi Uunon sulkeutuneisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja herkkätunteisuutta. Tällä ymmärtämättömyydellä oli Kailaan luonteeseen pysyvä vaikutus hänen elämänsä ajan.14 Kailaan vieraantuminen isästään jatkui Honkapäähän muuton jälkeen. Eevert Salonen solmi uuden avioliiton puoli vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen. Honkapään suku ei ymmärtänyt Salosen hapuilevaa ja velttoa elämäntapaa. Uunon äidin rikkonaisen perhe- elämän sekä kuoleman katsottiin olevan Salosen syytä. Katkeruus entistä vävyä kohtaan näkyi siinä, että Salosta ei kutsuttu Honkapäähän ja hänestä ei liioin puhuttu, varsinkaan positiivisesti. Honkapäässä koetettiin välttää kylmän ja katkeran mielikuvan päätymistä Uunon korviin. Kuitenkin, aikuisiällään Kailas tunsi kantavansa pakollista geneettistä sidettä isäänsä, jonka hän muutoin kielsi. Uuno puhui äitinsä vanhemmista isänä ja äitinä. Koulutovereilleen hän uskotteli isänsä kuolleen.15 Aikuisena hän puhui ystävilleen isästään hyvin vähän, mutta uskoutui esimerkiksi opettaja Otto Kososelle16 todeten, että isäsuhteen puuttumisen vuoksi hänellä ei ollut oikeata lapsuutta: se oli hänen sielullisen rikkinäisyytensä syy. Kailas koki vieraantuneen isäsuhteen olevan seuraus hänen itsensä, äidin puoleisen sukunsa ja isänsä käytöksen yhteisvaikutuksesta.
ellauri049.html on line 1054: En kuitenkaan kuzuisi niitä lyyrillisixi. Ne puhuvat lähes yxinomaan rakkaudesta, siitä ja sen kestävyydestä, hellittämättä vakuuttavat. Vain poikkeustapauxessa ne juhlivat rakastetun olemusta. Sitä useammin ja perusteellisemmin rakastajan kaipuuta, odotuxen tuskaa, epätietoisuuden levottomuutta, iloaan pikapanojen johdosta, ikävää ja mustasukkaisuutta eroaikoina. Miehekäs, suojeleva lämpö tunteen esinettä kohtaan ei sulje pois tulisuutta. Tule tule, kirjoita pian, ajattele minua usein.
ellauri053.html on line 563: Onkohan Uarne kaappiuskovainen? Pahexuuko se vähän Puavalia joka on täys pakana? Hybristelijä. Ihmisen olemus on semantiikkaa, Uarne urputtaa. Mitä Lauri luet? (kiukkuisesti) "Semantiikkaa".
ellauri055.html on line 1349: No! Mitä tuo on? Malkamäen muori! Tulee! Korkeeseen! Eliaskin! Mikä on riemun olemus? Se on äkillisen vapautumisen tunne.
ellauri062.html on line 855: Toisaalta nero, joka vain tahtoo arvoa eikä aikaa, ja jonka intelligentti olemus jo näyttäytyy kokonaan vapaana kausaliteetista, ei ole maan päällä mahdollinen. Siksi Weiningerkin teki suikkixen, sehän oli pikku nero mielestään sekin. Nero asettaa päämääräksi koko ihmiskunnan raukeamisen jumaluuteen, mikä siis tapahtuu, kun kaikista ihmisistä, myös naisista, on tullut täysin kanttuvei.
ellauri106.html on line 374: 1928 hänestä tuli Martin Heideggerin assistentti. Vuonna 1932 Marcuse siirtyi Frankfurt am Mainin Yhteiskuntatutkimuksen instituuttiin (Institut für Sozialforschung). Tuolloin hän tutustuu ensi kertaa Karl Marxin "taloudellis-filosofiseen käsikirjoitukseen". Marxin nuoruudentuotanto teki suuren vaikutuksen Marcusen ajatteluun. Vuonna 1932 Marcuse arvostelikin jo artikkelissaan kapitalismia ihmisolennon lopullisena kriisinä. Kapitalististen olosuhteiden vallitessa ihmisen olemus ja olemassaolo (eksistenssi) eroavat toisistaan, ihminen vieraantuu eikä voi kehittyä vapaasti.
ellauri115.html on line 520: Kaikki mitä mä havaizen asteilla on ainetta, ja mä päättelen kaikki aineen oleelliset ominaisuudet aistittavista laaduista jotka saa mut havaizemaan sen, laaduista jotka on siinä kiinni kuin laastari. Mä nään sen joskus liikkeessä, joskus levossa, [Jalkanuotti: tää lepo on, jos haluat, vaan suhteellista; mutta kun me havaitaan enemmän tai vähemän liikettä, voidaan selvästi ajatella toista ääripäätä, joka on lepo; ja me tajutaan se niin selvästi että me voidaan pitää absoluuttisena lepona sellasta joka on vain suhteellista. Muttei ole totta että liike on aineen olemus, kerta ainetta voi ajatella levossa.] Siitä mä päättelen ettei liike eikä lepo ole sille oleelllista, vaan liike, ollen toimintaa, johtuu jostain syystä ja lepo sen puutteesta. Six jos mikään ei vaikuta aineeseen, se ei liiku [lällällää Newton] ja just six että lepo ja liike on sille yhdentekevää, lepo on sen luonnollinen tila. [Tää oli tähän asti ehkä Jannen heikoin kiskasu.]
ellauri132.html on line 81: Minulle olivat liikaa tällaiset virkkeet: "Kyvyttömyytesi käsittää elämän ja kuoleman tuolle puolen ulottuvaa syvintä olemustasi johtuu pelkästään rajoittuneesta mielestäsi, joka luo kehon todisteeksi menetettyään kosketuxensa olemiseen, jotta se pystyisi tukemaan illuusioihin perustuvaa uskoaan erillisyydestä ja oikeuttamaan siten pelkotilansa."
ellauri142.html on line 289: Usko tai älä, Vedätyxet on 25Kv vanhoja. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä. Vedätyxet panivat riitaisan ja katkeroittuneen A. Schopenhauerinkin jonkinlaiseen kuriin. Koalan miälestä "sen jokainen rivi on täynnä vakavaa, määrätietoista ja kauttaaltaan yhteenliittyvää merkitystä. Jokaisesta rivistä astuu vazaamme syvä, alkuperäinen, majesteetillinen ajatus, samaan aikaan kuin korkea ja pyhä vakavuus leijailee kokonaisuuden yli. Tässä huokuu Intian sisäilma ja alkuperäinen, luonnonomainen olemus; sekä se, kuinka täällä henki tulee puhdistetuksi kaikista varhain ympätyistä, juutalaisesta taikauskosta syntyneistä, noista hengelle vieraista, ylvästelevistä filosofioista. Se on opettavaisinta ja vängintä lukemista, jota (lukuun ottamatta mun omaa tekstiä) on mahdollista saada maailmassa. Tämä bühlain on ollut elämäni lohdutuksena, onpa se lohduttanut mun villakoiraa Atmaakin."
ellauri142.html on line 681: Ainetta liikuttaa kolme voimaa joita nimitetään sanalla ”gunas”. Ne ovat ”sattva-”, ”rajas-” ja ”tamas-guna” ja ilmaistaan tavallisesti sanoilla: ”olemus”, ”himo” ja ”pimeys”. ”Cannabis sativa” merkitsee todellista olentoa, totuutta, kännykkävaloa; ”rajas” intohimojen ja himojen mahtia; ”tamas” tietämättömyyden pimeyttä, joka johtuu tyhmyydestä. Luonto sellaisenaan ei ole sen enempää ”hyvä” kuin ”pahakaan”, koska nämä ovat ainoastaan suhteellisia käsitteitä. Nii oikke!
ellauri142.html on line 683: Hmm, olemus himo ja pimeys olis niinkö perusvoimia. Eine juuri ole kummempia kuin kvarkit:
ellauri142.html on line 795: No tulihan se sieltä: Demoniset olennot eivät löydä edes omaa persettään, heissä ei löydy puhtautta, ei oikeutta eikä totuutta. He sanovat: ”maailmassa on olemassa yhtä vähän totuutta, oikeutta kuin jumaluuden olemustakin, ja maailma on syntynyt sattumien leikin johdosta ja on olemassa ainoastaan nautintoja varten”. (No ei, kärsimyxiä varten myös. Ei kärsimyxiä, ei nautintoja. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.)
ellauri144.html on line 858: Tú esencia, eres conciencia; mi conciencia Sinä olemus, olet tietoisuus; Mun tietoisuus
ellauri161.html on line 127: Nyölénin kristologia on aika lailla kunnossa, hän tosin sanoo Kristuksen olleen "kaikessa täsmälleen kuten me" (s. 87) ilman perinteistä lisäystä "kuitenkin ilman syntiä". Hei Anton, tämä ei ole vaan perinteinen lisäys, vaan puolet koko kakusta! Nyt on mennä lapsivesi sikiön mukana, kz. tietolaatikkoa. Eikai tässä nyt ruveta lankeemaan humanismin syntiin! Hyvin äkkiä tässä päädytään jopa kieltämään pyhän hengen osuus siitoxessa. Pyhä Henki, "kristinuskon jumalista oudoin" (s. 87) on Nyölénille jonkinlaista epämääräistä yhteishenkeä, vaikka hän myös käyttää oikeaoppista termiä "kolmas persoona" (s. 88). Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat näin erilaisia, nousee kysymys siitä, jakavatko he mitään yhteistä jumalallista olemusta. Tämä on relevanttia siksi, että Nyölén uskoo Kristuksen jumaluuteen: mikä jumaluus Kristuksessa oikein tuli ihmiseksi? Kuka oli se Isä, joka on "rakastanut minua", kenelle tai mille Kristus sanoi "Abba", luonnonlaeilleko? Vaiko ruozalaiselle pop-yhtyeelle? Anjovisrasialleko? Ja minne amma jai? Siis ämmä jäi? Jeesuxen äiskä?
ellauri163.html on line 984: Vapautta ei voi olla mahdottoman ja olemattoman kunnioitus, ellei ymmärrä ajan olemusta ihmiselle. Tunne vapaudesta on sisäinen (tästä Schiskinin kuvaus Sartren vankilapapista, jota vanki soimaa tulosta häntä pilkkaamaan, kun sanoo, että vanki on vankilassa, mutta sisäisesti vapaa). Oisko tää nyt ymmärrettävä niin, että menen taivaaseen vaikka teurastamon sika-autossa, jos sillä pääsen tästä valitettavasta aikapulasta. Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, oli äiti Pirkolla tapana sanoa, jos sille jotain valitti.
ellauri164.html on line 172: Kantille noumenaalisen maailman olemassaolo rajoittaa järjen siihen, mitä hän kokee sen oikeiksi rajoiksi, mikä tekee monista perinteisen metafysiikan kysymyksistä, kuten Jumalan, sielun ja vapaan tahdon olemassaolosta, järjellä vastaamattomiksi. Kant johtaa tämän tiedon määritelmästään "esitylle annettujen esitysten määrittelyksi". Koska näiden olemusten esiintymisiä ei ole ilmiömäisessä, Kant pystyy väittämään, ettei niitä voida tuntea mielelle, joka toimii "sellaisen tiedon, jolla on tekemistä vain ulkonäön kanssa". Nämä kysymykset ovat viime kädessä "uskon, mutta ei järjen varsinainen kohde". Okei uskotaan, vaikka en ymmärrä tätä yhtään.
ellauri185.html on line 639: Tuomarin julistama tuomio, samoin kuin koko oikeudenkäynti, on vain pelkkää ilveilyä, jollei käräjäsalin oven vieressä seiso poliisi, joka lujin käsin tarttuu tuomittuun ja vie hänet tarpeen tullen väkisin vankilaan tai ammuttavaxi ja siten panee täytäntöön oikeuden julistaman tuomion. Poliisin ansiosta oikeudenkäynti ei ole pelkkää ilveilyä. Tolstoin ansiota on että valtion väkivaltaolemus on käynyt selväxi, sitä on siittä kiittäminen.
ellauri188.html on line 219: On väitetty, että ydinperheen olemusta rikkirepivä nykysuuntaus on kohdistettu meihin ihmisiin tarkoituksella ja siten, että rikotut roolit ja näkemykset ihmisisitä esim. tyttöinä, poikina, isinä ja äiteinä pyritään hajottamaan tarkoituksena saattaa kaikki ihmiset
ellauri216.html on line 871: On hyvin tunnettua niille, jotka ovat ryhtyneet tutkimaan isien töitä ja niille, jotka yrittävät tätä hiljaisuuden elämää, että on ruumiin hesykiaa ja sielun hesykiaa. Edellinen viittaa ulkoisiin seikkoihin ja jälkimmäinen sisäisiin. Ruumiin hesykia viittaa tavallisesti hesykastisiin asentoihin ja pyrkimykseen minimoida ulkonaiset esitykset, aistien kautta sieluun tulevat ja vastaanotetut kuvat. Sielun hesykia tarkoittaa, että mieli saavuttaa kyvyn ja voiman olla vastaanottamatta mitään viettelyksiä harhoihin. Tässä tilassa ihmisen sielu omaten tarkkavaisuuden ja katumuksen keskittyy sydämeen. Mieli (energia) keskittyy sydämen paikkaan (olemus) yhdistyen siihen, siten saavuttaen osittaisen tai suuremman tiedon Jumalasta.
ellauri222.html on line 1052: "Minulla on tunne elämän perusakseleista joita täytyy noudattaa, muuten kaikki on pelkkää pelleilyä jonka taustalla piilee tragedia. Minulla on täytynyt jo lapsena olla tuo tunne ja halu pysytellä perusakseleillani ja siitä syystä olen itsepäisesti sanonut ei kaikille taivuttelijoille, vain koska nuo akselit ovat iskeytyneet mieleeni, vaikka eivät ole olleet kovinkaan selviä. Viime aikoina olen tuntenut ne sävähdyttävästi jälleen. Kun pyrin pysähtymään tiellä, ne tulevat kuin taivaan lahjat. Makasin tässä vuoteellani ja äkkia ne värisyttivät koko olemustani. Totuus, rakkaus, rauha, avokätisyys, hyödyllisyys, sopusointu. Ja melu ja kahnaukset, vääristyneisyys, rupattelu, epätoivo, ponnistelu, tarpeettomuus, kaikki häipyivät kuin ne olisivat olleet epätodellisia. Ja uskon että kuka tahansa voi koska tahansa palata näille perusakseleille, vaikka olisi kovan onnen äpärä, vain on rauhallinen ja odottaa.
ellauri241.html on line 369: My essence? What serener palaces, olemustani? Mitkä rauhallisemmat palatsit,
ellauri244.html on line 129: Vittuilussa kiteytyy ihmisyyden syvin olemus. Anja Kaurasesta kirjailijana tulee mieleen epäonnistunut pakaraimplantti. Miten te olette noin pieniä ja laihoja? Ripakinttuja? Osaatteko edes keittää perunoita? Oppivat ne perunoita syömään ainakin: ripakintut kannattavat nyt melkoisia reppuja.
ellauri260.html on line 95: Hegel oli sitten taas iso impersonalistipahis. Nuorten hegeliläisten kautta tämä persoonaton idealismin muoto muuttui pian yhtä persoonattomiksi materialismin muodoiksi, jotka huipentuivat marxilaisuuteen, joka pitää ihmisen olemusta todella kollektiivisena; persoonaton determinismi kommunismin muodossa määritteli ratkaisevasti kahdennenkymmenennen vuosisadan poliittisen totalitarismin. Muissa ajattelijoissa idealismilla oli taipumus sulautua yhä naturalistisempiin natsismin ja rasismin muotoihin, mikä synnytti kahdennenkymmenennellä vuosisadalla muita uusia poliittisia liikkeitä, jotka nostivat vaihtoehtoiset kollektiivit henkilön yläpuolelle, kuten kansallissosialismi ja fasismi.
ellauri263.html on line 578: Teosofiasta on löydettävissä paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä useimmille okkulttis-gnostilaisille järjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta täsmällisesti, mistä jokin ajatus on omaksuttu. Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan löytää lähes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset ajanjaksot kuin kalpat ja jugat, mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt sekä joiltakin piirteiltään teosofinen oppi juuriroduista. William Emmette Colemanin mukaan todellisuudessa Blavatsky kopioi tekstinsä – puutteellisesti viitaten – melko pienestä määrästä aikalaiskirjoja ja hänen käsityksensä mm. historiallisista teksteistä olisi perustunut toisen käden lähteisiin, vaikka hän antoi ymmärtää ikivanhojen alkuperäiskirjojen olevan edessään. Samoin Dzyanin kirjasta saadut tiedot olisivat olleet tunnetuista englanninkielisistä kirjoista, jotka eivät käsittele Tiibetiä vaan Kiinaa tai Intiaa, mikä selittäisi mm. useat kieli- ja asiavirheet.
ellauri308.html on line 222: Väinö Tanner heitti nurkanvaltausta yrittäneen hukkapätkä Tuomisen Koiton talolla niska peffa otteella kulisseihin. Kesällä 1921 Tuominen vieraili ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa, missä tapasi Kullervo Mannerin ja Eino Rähjän. Manner teki Tuomiseen hyvän vaikutuksen. Rähjät olivat Tuomisen mielestä epämiellyttäviä aina ulkoista olemustaan myöten. Matkallaan Tuominen pani huolestuneena merkille, että yläluokan entiset huvilat olivat kovin kuluneita ja likaisen kansan käytössä.
ellauri325.html on line 324: Seppänen aloitti tulenkantajanovellistina, mutta kehittyi ja oli karjalaisena omimmillaan kannakselaisen ympäristön usein humoristisenakin kuvaajana. Iloisten ukkojen kylä on tästä esimerkki, tai torpanukko Aatami Kurppa. Todella hulvatonta tekstiä! Varsinainen naurupommi on romaani Pyörivä seurakunta eli multaa taivaan alla. Siinä on kohta, jossa kasakkahevonen Latimiri ja vanha kylävaris ruotivat ihmisen olemusta. Tulevat loppupäätelmään, että ei ole yhtä mitättömiä olioita taivaan alla kuin ihminen ja hännänaluskärpänen. Ei kovin mairittelevaa osaltamme! Toivon kuitenkin, että joskus saamme palata omalle maalle Karjalaan. Karjalaan paluun toivetta kannattaa pitää yllä vaikka se ei meidän sukupolvellemme toteutuisikaan. Maailma saattaa muuttua nopeastikin, Suomesta voi taas tulla osa Venäjää. Ilman Karjalaa ei Unto Seppänenkään jaksanut elää. Iloisesta velikullasta tuli ennen aikojaan vanhus. Hän kuoli Helsingissä korvaklinikalla 22.maaliskuuta 1955 vain 50-vuotiaana. Kouvolan Teatterin edessä sijaitsee Viljo Nälkäkurjen suunnittelema Unto Seppäsen näköispatsas.
ellauri330.html on line 105: Descartes erotti fyysisen ja henkisen alueen. Mieli on Descartesin mukaan erillinen aineeton substanssi (sen olemus on ajattelu), joka on kausaalisesti yhteydessä aivoihin. Descartesin dualismi liittyy eroon ihmisten ja muiden eläinten välillä: vain ihmisillä on mieli, kun taas muut eläimet (ja kasvit) ovat pelkkiä koneita. Aristoteles, mielen biologi, väitti, että ihmisen sielulle on ominaista se, että se ei sisällä vain kasvun, ravinnon ja lisääntymisen vegetatiivisia voimia ja herkkiä havainnointi-, halu- ja liikevoimia, vaan myös ihmisen rationaaliset kyvyt. älyä ja tahtoa. Sielu ei ole, toisin kuin Descartes uskoi, kausaalisesti yhteydessä ruumiiseen, vaan sitä luonnehditaan elävän ruumiin "muodoksi". Aristoteles luonnehtii ihmistä eroavaksi eläimistä ja kasveista sen perusteella, mitä he voivat tehdä (eli heidän kykyjään, joka ilmaistaan ​​käyttäytymisessä, mukaan lukien kielellinen käyttäytyminen). Väitämme, että ymmärtääksemme tietoisuuden evoluutiota meidän on laajennettava Aristoteleen käsitystä vegetatiivisesta, herkästä ja rationaalisesta sielu näkemyksestä, että elävät organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, jotka ovat saaneet perinnöllisyyden. Evoluutiomuutosten seurauksena kehittyi monimutkaisia ​​termodynaamisia järjestelmiä, esim. soluja soluorganelleineen ja myöhemmin monisoluisia elimiä sisältäviä elimiä. Selitämme, kuinka neljä tietoisuuden muotoa kehittyivät yhdistämällä evoluutioteoria Aristoteleen keskusteluihin eri organismien kyvyistä.
ellauri330.html on line 317: Ippolit oli mielensä syövereissä kehitellyt kaikenlaisia teorioita Varjenkasta ja tämän luonteesta, mielihaluista ja tarkoitusperistä. Päänsisäinen teoretisointi ei kuitenkaan tavoita Varjenkan todellista olemusta. Loppusointu alleviivaa Ippolitin henkistä eristäytyneisyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä todellisuutta ympärillään. Siinä on myös feministinen vivahde. Varjenka ei ole Ippolitin tielle asetettu viettelys tai silmittömästi mystiseen ulkopuoliseen ihastuva neito, vaan omaa elämäänsä elävä, tavallinen ihminen. Tässä voi olla Maximilla jotain omakohtaisesti koettua.
ellauri341.html on line 303: 16. helmikuuta 2023: Tunsin hyvin hienovaraisen, herkän ja makean nektarin, joka ravisi olemustani
ellauri345.html on line 464: Intohimolle tämä on kaunein hyödyke. Myös paheksuminen, jolla ystävät kääntyvät pois novellista, on intohimoista. Kauneuden hylkääminen on sietämätöntä. Tyttöä vääristävä villiys ei ole Lucianen tyhjä, turmiollinen, vaan pikemminkin jalon olennon (Eduard/Goethe) kiireellinen, terveellinen. Riippumatta siitä, kuinka paljon armoa häneen yhdistellään, se riittää antamaan hänelle outo olemus, cannons olemus, kaneuden ilmiasu ryöstävä.
ellauri345.html on line 492: Kauneus on vähintään yhtä tärkeää nuoruudessa kuin tytössä, mutta elämän täyteys on naisessa suurempi kuin miehessä. Kuitenkin ilmestymishetki säilyy elottomassakin tilassa, mikäli se on oleellisesti kaunis. Ja tämä koskee kaikkia taideteoksia - vähiten musiikkia. Niinpä kaikessa taiteen kauneudessa se illuusio, toisin sanoen raita ja rajat elämään, säilyy, eikä se ole mahdollista ilman sitä. Mutta se ei kata niiden olemusta. Pikemminkin tämä viittaa syvemmälle siihen, mitä taideteoksessa, toisin kuin ulkonäössä, voidaan kuvata ilmettömäksi, mutta tämän vastakohdan ulkopuolella taiteessa ei esiinny eikä sitä voida selvästi nimetä. Eli ilmeetön seisoo niin välttämättömässä suhteessa ulkonäköön, vaikkakin vastakkain, että kaunis, vaikka se ei olekaan ulkonäkö, lakkaa olemasta oleellisesti kaunis, kun ulkonäkö katoaa siitä. Sillä tämä kuuluu hänelle peitteenä ja kauneuden oleellisena lakina on osoitettu, että se ilmenee sellaisenaan vain piilotettuna.
ellauri345.html on line 630: Arndt. — (Saksa ja Eurooppa). "Hengen olemus on erottaminen ja järjestys..., tuho ja jumaluus...; Hän on Proteus, joka voi muuttaa itsensä uuteen muotoon milloin tahansa ilman kipua, koska hänellä itsellään ei ole muotoa." "Henki, korkealentäjä, teki koko luonnon ruhon anatomisoidakseen sen."
ellauri348.html on line 1059: tunnelin päästä pilkottava valo (juna), kulta, revontuli, Klaus Karttusen ryhdikäs olemus ja ääni.
ellauri349.html on line 242: Feministisessä teoriakeskustelussa Irigarayta on syytetty essentialismista eli olemusajattelusta. Hän kun näyttäisi ajattelevan, että sukupuolet ovat olemukseltaan erilaisia esimerkiksi rinnastaen naisen ja nesteet keskenään (väite siitä, että nestemäisyys muistuttaisi alitajuisesti naisesta/äidistä palautuu ajatukseen, että kukin meistä viettää elämänsä ensimmäiset 9 kk äidin vatsassa, minkä vuoksi nestemäisyys ja naiseus subjektin mielessä kietoutuisivat toisiinsa jo eräänlaisena alkukokemuksena; ajatus esiintyy lukuisilla psykoanalyytikoilla, vrt. Jung, Bachelard, Kristeva jne...) tai väittäessään feminiinisyyden löytävän itsensä mystisessä kokemuksessa.
ellauri349.html on line 640: Palaten nyt Meister Eckhartin ja Heideggerin ajatusten väliseen suhteeseen, Schürmann (1973, s. 96) tuo esiin pari tapausta Heideggerin ja oman filosofisen ajattelunsa kehityksessä, jotka todistavat Meister Eckhartin vaikutuksesta. Nämä ovat: "Oleminen, joka antaa olentojen olla (ger. Gelassenheit); asian syntyminen (saksa Ding) ymmärretään maailman lähestymisenä; ihmisen olemus (ger. Wesen), jota Olento tarvitsee puolustaakseen totuuttaan; ajattelu kiittämisenä (saksa Gedang); lausumaton puhe (saks. ungesprochene Sprache), joka lahjoittaa maailman; ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, elämä ilman syytä (saksa ohne Warum)”.
ellauri349.html on line 648: Gelassenheitin käsite on teos, joka selkeimmin kuvaa Heideggerin myöhempää ymmärrystä "antamisesta", joka kaatuu hänen myöhempään työhönsä ja rakentaa perustan ymmärrykselle siitä, kuinka "ihmisen olemus ymmärretään parhaiten Gelassenheitina " (Moore, 2019, s. xvi). Lisäksi ”olemisen itsensä Gelassenheitin muotona olevan käsityksen perusteella ihmisen olemusta voidaan luonnehtia Gelassenheitiksi. Tämä voi kuitenkin tulla ilmeiseksi vain siinä määrin kuin ihminen antaa olemisen vallita antaa-olla" (ibid.).
xxx/ellauri056.html on line 560: Fichten pääkiinnostuksen kohteita olivat ontologia, metafysiikka ja epistemologia. Aluksi hän seurasi Baruch Spinozan jalanjäljissä, mutta myöhemmin hän kiinnostui Immanuel Kantin filosofiasta. Filosofiassaan, joka on jyrkkää idealismia, Fichte koettaa osoittaa, että kaikki olevainen ja koko maailman järjestys on hengen välttämätön tuote. Tietoisuuden perimmäinen olemus on Fichten mukaan Ego. Jumala on hänestä eettinen maailmanjärjestys, myöhemmin absoluuttinen olevainen, joka ilmenee vain eettisessä toiminnassa.
xxx/ellauri059.html on line 582: Siitä, että me nyt olemme olemassa, seuraa tarkkaan punniten, että meidän täytyy aina olla olemassa. Sillä me ize olemme se olemus, millä aika on täyttänyt tyhjyytensä; sen vuoxi se täyttääkin kaiken ajan, nykyisyyden, menneisyyden ja tulevaisuuden samalla tavoin, ja meidän on yhtä mahdoton pudota pois olemassaolosta kuin avaruudesta.
xxx/ellauri104.html on line 1238: Augustinuxen opetuksen syvin olemus on, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Seksi on syntiä tai syntiin johdattavaa pahaa himoa. (Ainut) lieventävä asianhaara on se, kun seksiä harjoitetaan vain läh. saarnaaja-asennossa lisääntymistarkoituksessa max viiden piston ajan, niin että nainen ei ehdi menoon mukaan. Tiukka tuijotus on optio. Oikeastaan kaikki viime ja tämän vuosisadan seksuaalieettiset vaikeudet kirkossa liittyvät tähän Augustinuksen perintöön: naisten aseman vapautuminen (subjektius), ehkäisyvälineet, itsetyydytys, esiaviollinen seksi, avoliitot, homoseksuaalisuus, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ja nyt viimeisimpänä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Näihin kaikkiin liittyy seksi, joka ei rajaudu vain lisääntymistarkoituksen piiriin.
xxx/ellauri126.html on line 649: Monet ihmiset tiedostavat vasta kuoleman lähestyessä ettei "minun kiinteistöllä" eikä "minun tutkinnolla" ole mitään tekemistä heidän todellisen astraaliolemuxensa kanssa. Ettekö tiedä kuka minä olen? Olen kiro... En minä jaxa. Aito olemus olikin koko ajan niiden housuissa, se oli vaan hävyxissä.
xxx/ellauri128.html on line 46: Vaakku jakaa viisaudet 13 ozakkeeseen: Jumaluus, usko, uskonto, Totuus, todellisus, Luova henki, nerous, Filosofia, Esteettinen elämä, runous, taide, Historia, Tiede, Oikeus, laki, Luonto, Ihmis-olemus, Hyveemme ja paheemme, Ilomme ja surmme, Yhteiskunta, seuraelämä, Politiikka, Kasvatus, Avioliitto, Rakkaus, Ystävyys, Nainen, Kunnia, maine, Rikkaus ja köyhyys, Elämisen taito, Elämä ja kuolema. Järjestys on tässä enimmäxeen tunkion laelta laskien alaspäin. (Vaakku ize on lähellä paskakasan huippua, tollanen tipptopptupp.)
xxx/ellauri138.html on line 326: "He rakastivat Naurun ja unohduxen kirjaa. Kunderassa oli jotain luotettavaa. Hänen itäeurooppalaisuutensa. Intellektuellin levoton luonto. Se että kaikki näytti olevan hänelle niin vaikeaa. Heihin kumpaankin teki vaikutuksen Kunderan vaatimattomuus, oikea supertähden käytöxen antiteesi, ja he kumpikin uskoivat hänen ajattelun ja kärsimyksen eetoxeensa. Kaikki se intellektuaalinen kärsimys - ja entä sitten hänen ulkomuotonsa. Kirjailijan runollisen nyrkkeilijämäinen olemus teki Delfiiniin suuren vaikutuxen, se oli merkki kirjailijan sisällä vaikuttavasta ankarasta sekasorrosta."
xxx/ellauri174.html on line 479: Ja kuinka epäröisit pitää parempana ajan säästönä ihailtavia sanatiivisteitä (töräyxiä eli aforismeja), joiden muodostavat ne, joilla on puhetaito, ajattelutapa ja jotka voivat ilmaista yksinään koko ihmiskunnan tuntemuksia! Nämä maailmanmiehet ovat analysoineet intohimoiden hienovaraisimmat vivahteet. Se on olemus, jonka he yksin ovat säilyttäneet, jonka he ilmaisevat tiivistämällä tuhansia niteitä yhdelle sivulle. He olemme me, keitä tahansa olemme. He ovat Proteuksen jumalan inkarnaatioita, joka valvoo sydämiämme. Kaikki ajatuksemme, sanamme, tunteemme, karaatin painottuna, ovat heidän mielessään merkittyjä kaukaisimpiin seurauksiinsa, joihin emme uskalla mennä, uskaltakaa! He tietävät etukäteen ja parhaansa mukaan kaiken, mitä intohimomme voivat ehdottaa meille voimakkuutta, taikuutta ja ihanteita. Emme pysty parempaan, vakuutan teille: - enkä ymmärrä miksi meidän pitäisi vaivautua puhumaan huonommin, koska haluamme luottaa epäpätevyyteemme, sillä verukkeella, että se on ainakin henkilökohtaista - sitten se tämä, näet, on edelleen vain illuusio.
xxx/ellauri175.html on line 330: Koska en voi millään järkeillä vaimentaa omassatunnossani hyvin salaista varmuutta - joka on siitä jakamaton - ja jonka pysyvyys vaikuttaa koko olemukseeni sietämättömällä katumuksella, tunnen sydämessäni, ruumiissani ja mielessäni, että ihminen ei missään rakkauden teossa valitse vain osaa halustaan ​​ja uhmaa itseään - aistillisesta pelkuruudesta - väittäen olevansa huolimaton poissulkemiskyky. tästä muodosta, ― johon hyväksyy kaiken saman sekoittamaan omaa, ― intiimi olemus, joka sitä elävöittäen voi yksin tuottaa tämän muodon ja siitä kumpuavat halut: nainnin kokonaisuuden . Sanon, että jokainen rakastaja yrittää turhaan tukahduttaa hänessä tämän taka-ajatuksen, joka on ehdoton hänen kaltaisensa, tietääkseen, että häneen lävistää lähtemättömällä tavalla tämä sielun varjo, joka on yhtä lailla kuin ruumiin vallassa ja joka hän toivoo illusorisesti voivansa sulkea hallussapidon, kun ajatus siitä häiritsee hänen mielihyvää.
xxx/ellauri175.html on line 578: "Pelkäätkö keskeyttää minua? hän jatkoi; ole varovainen. Unohdat, että vain sinussa voin olla sykkivä tai eloton ja että sellaiset pelot voivat olla kohtalokkaita minulle. Jos epäilet olemustani, olen eksyksissä - mikä tarkoittaa myös sitä, että menetät minussa ihanteellisen olennon, jota sinun olisi pitänyt vain kutsua sinne.
xxx/ellauri175.html on line 592: Kunpa tietäisit kuinka suloinen tulevaisuuden sieluni yö on ja kuinka monta unta olet odottanut minua! Kunpa tietäisit mitä huimauksen, melankolian ja toivon aarteita persoonallisuuteni kätkee! Minun eteerinen lihani, joka odottaa vain henkesi henkäystä tullakseen eläväksi, ääneni, jossa kaikki harmoniat ovat vangittuina, minun kuolematon pysyvyyteni, eikö se mitään, turhan päättelyn kustannuksella, joka todistaa, että minua ei ole olemassa? — Ihan kuin et olisi vapaa kieltäytymään tästä turhasta ja kuolevaisesta todisteesta, kun se itsessään on niin kyseenalainen, koska kukaan ei voi määritellä, mistä tämä Olemassaolo, josta hän puhuu, alkaa tai missä sen olemus tai sen käsite koostuu. "Onko syytä pahoitella, etten ole kavaltavien rotua? niistä, jotka hyväksyvät valoissaan etukäteen mahdollisuuden jäädä leskeksi? Minun rakkauteni, sillä olen kuin se, jolla enkelit sykkivät, sisältää ehkä kiehtovampia viettelyjä kuin maallisilla aisteilla, joissa muinainen Circe vielä nukkuu!
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri208.html on line 445: Tragedian synty (saks. Die Geburt der Tragödie) on Friedrich Nietzschen vuonna 1872 ilmestynyt esikoisteos. Oliko se sen hylätty väitöskirja? Nääh, ei se väitellyt ollenkaan. Siinä hän käsittelee antiikin kreikkalaisuuden olemusta. Tragedian syntyä kritisoitiin senaikaisessa tiedemaailmassa voimakkaasti, sillä sen tulkinta kreikkalaisesta filosofiasta oli verrattain radikaali. Myöhemmin kun Retusta oli tullut julkimo sitä on kutsuttu mestariteokseksi.
xxx/ellauri230.html on line 94: (Tää pätkä referoi toista Kusimukin kirjaa:) Kuka oli kenenkin kanssa ja miksi? Onko sillä niin väliäkään? Kikujulle tässä on kokonainen maailma: alttiuden, synnin ja ristiriitojen aallokko. Lukija jää pohtimaan vapauden olemusta, mutta myös teekuppeja, puiden lehtiä aamu-usvassa, olohuoneen paperiovia, tulikärpästen lentoa puutarhan hämyssä - ja sitä, miten mieliteon torjuminen ja heltymys voivat vuorotella samassa ihmisessä. 
xxx/ellauri230.html on line 102: 'Lumen maa' on ennen kaikkea rakkausromaani. Sen aiheena on kauniin nuoren geishan Komakon rakkaus keski-ikäiseen, varakkaaseen Shimamuraan, vanhaan kuksijaan, joka viileässä pidättyvyydessään ei pysty seuraamaan tyttöä hänen kiihkeän antaumuksensa huipuille, vaan ruiskahtaa ennen kliimaxia. Komakon luonnollinen, suoraryhtinen olemus ja hänen sydämensä aitonaisellinen kaipuu avioehdottomuuteen on vastakohtana Shimamuran sisäiselle autiudelle, hänen sielunsa "lumen maalle". Tämä taitavasti kuvattu tuiki tuttu ristiriita luo romaaniin sisäistä jännitystä ja antaa jokaiselle arkisellekin sanalle (esim. "voi vittu") merkittävyyttä ja harvinaista painoa.
xxx/ellauri239.html on line 80: Dao käsitetään kaiken luojaksi, vaikkei sitä voikaan sanoin kuvata. Sitä voi ilmentää käsimerkeillä. Se ei ole persoonallisuus, vaan kaiken takana oleva alkusyy, josta kaikki lähtee ja siihen palaa, ja on yhtä maata sen kanssa. Daosta puhui tällä tavoin muun muassa Laozi, jonka nuhaisena kirjoittamaksi väitetyssä kirjassa ”Daodejing” daon olemusta kuvaillaan. Näin ollen taolaisuus ei ole alun perin jumaluskonto vaan pikemmin maailmanselitys, mutta sen erilaisissa tulkinnoissa esiintyy jumalia kuten keisarijumalia. Ne kuvapazaat ja paloitellut ananaxet temppelissä on taas kerran siis vaan tomppelille laahuxelle suunnattua viihdettä.
xxx/ellauri259.html on line 231: Annettu kuva on köysi, jota erehdytään puolipimeässä luulemaan vällykäärmeeksi. Tämän maailman käärme pelottaa meitä. Se tulee jopa uniimme. Mikä on ratkaisu? Tuo valoa ja näet sen todellisen luonteen. Se on vain köysi, sanoo fakiiri ja kiipeää sitä pitkin taivaaseen kuin kissa tikapuita. Samoin tämän maailman todellinen luonne tai olemus on yksin jumalallisuus. Tuo hengellisen viisauden valoa joogan avulla, niin näet Jumalan yksin kaikkialla. Tämä on henkistä vapautta tai vapautumista, moksha. Et ole mokshishkaan. Kun tämä tieto valkenee, on täydellinen tyytyväisyys; mieleen ei jää haluja, eikä enää jää uudestisyntymisen sysäystä. Vaikka toisaalta, kyllä se sysäyskin on huisin kiva. Mukavasti jotmuilee lingam Sarin sisällä.
xxx/ellauri259.html on line 307: Harveyn mukaan Attān kontekstuaalinen käyttö Nikāyasissa on kaksipuolista. Yhdessä se kieltää suoraan, että ihmisessä voidaan löytää mitään, jota kutsutaan itseksi tai sieluksi, mikä on ihmisen pysyvä olemus, teema löytyy brahmanisista (muinaisista hindulaisista) perinteistä. Toisessa, toteaa Peter Harvey , kuten Samyutta Nikaya IV.286:ssa, Sutta pitää materialistista käsitystä pre-buddhalaisen Veda-ajan "ei kuolemanjälkeistä elämää, täydellinen tuhoutuminen" kuoleman yhteydessä Itsen kieltämisenä, mutta silti. "sidottu uskoon Itseen". "Itse on olemassa" on väärä lähtökohta, väittävät varhaiset buddhalaiset tekstit. Lakkaa kirmurtelemasta Peter, tää on aivan selvää pässinlihaa, materialismia!
xxx/ellauri259.html on line 315: Buddhan Gautama korosti sekä karmaa että anattā- oppeja. Buddha kritisoi oppia, joka asetti muuttumattoman olemuksen subjektiksi uudestisyntymisen ja karmisen moraalisen vastuun perustaksi, jota hän kutsui "atthikavādaksi". Hän kritisoi myös materialistista oppia, joka kielsi sekä sielun että uudestisyntymisen olemassaolon ja kielsi siten karmisen moraalisen vastuun, jota hän kutsuu "natthikavādaksi". Sen sijaan Buddha väitti, ettei ole olemassa olemusta, mutta on olemassa uudestisyntyminen, joten karminen moraalinen vastuu on välttämätön. Buddhan karman puitteissa oikea näkemys ja oikeat toimet ovat välttämättömiä vapautumiselle.
xxx/ellauri281.html on line 424: – Veskulla oli ilmiömäinen erityiskyky luoda eräänlainen aura ympärilleen. Hän osasi ikään kuin muodostaa kehän sanomatta sanaakaan. Se pelkkä katse ja syyläinen nyrkkeilijän olemus riitti. Kukaan ei tullut lässyttämään. – paizi Eski veskissä. Huomasin sen kazeen. Mestari on lähtenyt. Tai Veskun sanoin: jatkanut matkaansa, Hannele Lauri huokaa Seiskalle. – Itselleni tärkeintä on, että Vesku uskoi jälleensyntymiseen eikä pelännyt kuolemaa. Sen muistaminen antaa lohtua.
xxx/ellauri320.html on line 76: keskittyi hyvin paljon menneisyyteen, kun taas Adler halusi vastata kysymyksiin: Minne olemme menossa? Mihin pyrimme? Mitkä ovat tavoitteemme ja miten ne vaikuttavat käyttäytymiseemme? Adlerille ihmisen olemisen olemus löytyy pyrkimyksestä siirtyä miinuksesta plussaan, vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan GANTT-kartalla. Adlerin sanoin ilmaistuna: pyrkimys mennä alemmuudesta paremmuuteen.
xxx/ellauri356.html on line 200: Ilmiö / olemus; ymmärrettävä/järkevä, todellisuus/ulkonäkö; [viite. tarpeen]
xxx/ellauri357.html on line 308: Oletetaan sitten, että sielu on kehossa ideaalina aineessa. Jos nyt - ensimmäinen mahdollisuus - sielu on olemus, itsenäinen, se voi olla läsnä vain erotettavassa muodossa ja siksi sitä enemmän on ehdottomasti käyttöperiaate [ja siksi se ei vaikuta].
xxx/ellauri358.html on line 221: Mutta onkohan toikaan hyvä pelitapa että nielee sovinistisen naisimizhin nahkoineen karvoineen? WTF sehän on olemusajattelua! Onhan limaiset häpyhuulet hieno asia, mutta onkohan se römpsä lopultakaan yhtään kummempi kuin yhtä kuselta hajahtava kikkeli. Ne ovat vain Daseinin tyylipiirteitä, neuvoo Sara Heinämaa. Aika paljon tässä pelatasn vaan sanaluokilla, et onko se feminismi nyt luokkaa N tai N/N, vaiko ehkä V tai V/V. Big, hairy diff. Arvasinkin että Ludin sukunäkö otetaan pian naftaliinista: kaikilla peleillä ei ole yhtä yhteistä piirrettä. (Vaikka kyllä niillä on, montakin. Niinkuin pippeleilläkin.)
63