ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri401.html on line 210: Pekka järkeili, että jos ihminen on luotu vain joutuakseen lyhkäsen bylsintävaiheen jälkeen kadotukseen, silloin ”se Jumala, joka on minun olemassaoloni syy, olisi paholainen”. Sellainen Jumala ”olisi julmempi kuin mitä me ihmiset olemme”. Pekka ei halunnut uskoa ”koston ja ’rangaistuksen’ julmaan Jumalaan” vaan heitti hänet menemään. Pekka joutui hetkeksi materialismin pyörteeseen ja ajatteli, ettei ole olemassa mitään Jumalaa. Materialistina hän tunsi vapautuvansa ja oli iloinen, ettei ollut olemassa mitään ”korkeampaa olentoa”, joka voisi ihmistä piinata. Pekka luki materialistista kirjallisuutta ja tunsi aivan kuin vapautuvansa. Uusi vire ei sekään kestänyt kaukaa, sillä materialistisista teoksista Ervast ei löytänyt ratkaisua narsisteja aina vaivanneeseen ns. tajunnan vaikeampaan kysymyxeen.

xxx/ellauri010.html on line 423: olemassaoloni tullee suoraan "out of the blue",

xxx/ellauri121.html on line 128: Lévinasin miälestä se mistä kaikki lähtee liikkeelle, on etiikka, ei metafysiikka, kuten aristotelisessa perinteessä on esitetty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etiikkaa tavanomaisessa merkityksessä, jossa pyritään oikeuttamaan tietyt teot. Filosofian historiaa on Lévinasin mukaan hallinnut pyrkimys totaliteettiin ja hallintaan, jossa tietty "samuus" hallitsee kaikkea jättämättä ulkopuolelle mitään. Tämän murtamiseksi on löydettävä tapa tarkastella suhdetta toiseen tavalla, jossa toinen säilyttää erilaisuutensa. Peruskysymys on, miten minun olemassaoloni oikeuttaa itsensä ja asemansa toisiin nähden. Vastaus tähän saavutetaan toteamalla toisten yhteismitattomuus itseen nähden.
4