ellauri004.html on line 197: olemassaolon tiukkaa taistelua.
ellauri005.html on line 633: Miltä olemassaolon taistelu pelimiesten osalta siis näyttää? Katso peliteoriaa: se on kuin luonnon tapahtumat muutenkin tasapainopisteeseen hakeutumista. Minimax, suunnittelu, valinta, kommunikaatio on osa peliä. Silti kaikki voi olla täysin determinististä. Kausaatio riittää. Biologia selittää peliteoriaa, peliteoria biologiaa. Huomaa että valinnan vapaus on tässä ihan todellista, ei vaan näennäistä, malli yksinkertaisesti toimii niin. Ei ole mitään erityistä "oikeesti", joka tästä puuttuis.
ellauri009.html on line 270: Kexinnöt ratkoo tuotannon pullonkauloja. Hätä keinon kexii. Hätä ja sota. Kilpailua, olemassaolon taistelua:
ellauri014.html on line 221: Ja vielä joukon jatkona se tanskalainen kyttyrä, olemassaolon filosofi, kalkittu hauta Kierkegaard. Tälläsiä vietteleviä setämiehiä, narsistiäijiä, ahnaita kotiopettajia, romaaneissa kyllä piisaa. Ja romansieereissa. Ja runoissa ja runoilijoissa, kuten Byronin Don Juan. Sekin oli mammanpoika.
ellauri019.html on line 336: Nabatealaiset asuivat Edomin alueella 300-luvulla eaa., eivätkä edomilaiset koskaan päässeet palaamaan sinne. Edomilaiset löysivät asuinpaikan sen sijaan Negevistä Juudan eteläpuolelta. He siirtyivät pohjoiseen aina Hebroniin saakka, ja lopulta Juudan eteläosa tuli tunnetuksi Idumeana. Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti heidät jolloinkin vuosien 130 ja 120 eaa. välisenä aikana ja pakotti heidät omaksumaan juutalaisuuden (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]; XV, 253, 254 [vii, 9]). Sen jälkeen he sulautuivat vähitellen juutalaisiin, ja Rooman tuhottua Jerusalemin vuonna 70 heidän olemassaolonsa kansana päättyi (Ob 10, 18). (Ks. IDUMEA.)
ellauri020.html on line 727: Tää kirjanen on kukkuroillaan länsivallan meemejä, niiden kilpailua keskenään ja muun maailman meemipuulin kaa. Kokoovasti sanoisin, että vaikka jo geenipuulien ikuinen kärhämöinti luonnossa on vituttavaa, niin moninverroin pahempaa on tää kilpailu meemeistä ja meemien välinen olemassaolon taistelu. Se vasta tekee näistä apinoista super vastenmielisiä. Ne on pahoja petoja muutenkin, mut meemin kanssa niistä saa 2 verroin vielä pahempaa. Ne painii pahuudessa ihan omassa sarjassaan. Se ei ole enää luonnollista. Se on kulttuuria. Maanviljelystä. Teollisuutta. Tuottavuuden kasvua. Kikyloikkaa. Tekoälyä. Luonnon raiskausta. Ei vaan laillisesti ottamista lupaa kysymättä, korjaa Akun juristit, kerta naimisissa ollaan luontoäidin kaa. Oidi osaa käyttää heppiään. Sori siitä sanoo juristit.
ellauri030.html on line 816: Vasta maailmansotien välissä joku Eastman (Kodak?) huomas verrata pilailua elukoiden kisailuun, sellaiseen leikkitaisteluun. Eläinetologit on darwinistisesti nostaneet esille leikin arvon olemassaolon kilpailun harjoituskenttänä. Huumori on samanlainen leikkikenttä sapajujen nokintakisoille, vaik käydään sillä kentällä myös tosixia, kuten esim. Make Eskelisen pamfletit.
ellauri032.html on line 205: Jos esittäisin että Maan ja Marsin välissä on posliininen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni havaittavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin sanomalla, että koska väitettäni ei voida osoittaa vääräksi, sen epäileminen olisi ihmisjärjen kannalta suunnattoman röyhkeä teko, niin minun ajateltaisiin aivan oikeutetusti puhuvan hölynpölyä. Jos tällaisen teekannun olemassaolo kuitenkin vahvistettaisiin muinaisissa kirjoissa, jos sitä opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja jos se istutettaisiin lasten mieliin jo koulussa, sen olemassaolon epäilemistä pidettäisiin merkkinä poikkeavaisuudesta. Valistuneella aikakaudella epäilijä saisi osakseen psykiatrin huomion, varhaisemmalla ajalla peräti inkvisiittorin.
ellauri033.html on line 504: Ootko messissä? Jos oot niin kiitos ja kädenpuristus. Jos et, niin on kaksi vaihtoehtoa: 1) olet kyyninen viziniekka. Pelailet pelejä ja haet voittoa. Harjoitat minäkulttia, sosiaalidarwinismia. Oot fin de siècle olemassaolon taistelija, joka laskee voiton pennosina. Jopa niin nihilisti, et ajattelet mun, köyhän akateemikon, olevan samoja miehiä. No en varmaana ole, en ole viziniekka vähän vähää, en ymmärrä yxinkertaisintakaan viziä. Tänne kuuluu sosialistitkin, ne on naurettavia. Nää siis on tämmösiä tieteellisiä epikuurolaisia. (Tulihan se sieltä!) Toinen tyyppi 2) on raffinoitu ja ymmärtää finessejä, delikaatti mutta jo ikävystynyt vähän kaikkeen, Jan Blomstedt-kaliiperin haukotuttava haukottelija. Ymmärtää muitakin arvoja kuin pennoset, mutta arvorelativistina luulee, että kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Eikä ole, piru vie! Mun arvoissa on vaan hyviä puolia, muilla vaan huonoja! Ei käy ettei usko mihinkään, pitää uskoa johonkin, ja se joku on isiltä peritty katolinen usko! Jossette usko niin isi kyllä suuttuu, tekee teidät perinnöttömäx! Ootte toisenlaisia egoisteja, subtiileja, vaihdatte vaihtoehtoisia totuuxia kuin purkkakuvia. Tämmönen intellektualismi on kuivaa ja kylmää kuin mannerilmasto. Tulkaa mukaan katoliseen menoon, siellä on kuumia ja märkiä kohtauxia! Tiedän, olen ollut mukana. Elekee siis olla 1) sensuelleja positivisteja eikä 2) intellektuelleja sofisteja. Olkaa 3) epäsensuelleja anti-intellektuelleja! Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi hengellinen johtaja. Olkaa viikunoita, älkää kriikunoita! Appelsiineja, ei omppuja! (Mitä tää tarkoittaa, en tiedä izekään, mutta kuulosti hyvältä.)
ellauri036.html on line 2097: Albuksen kaarti (engl. Dumblenamit, kutsutaan lyhenteellä "AK") esiintyy kirjassa Feelix-kissa. Dumblesetä tai ainakin sen esittäjä imi mieluusti peiton alla namia. JK pitää semmoisesta yhtä paljon kuin Päivi Räsänen. Rohkelikot on pääsääntöisesti kikkelimikkoja ja halinallet tyttöjä, mikä siihen lisätään on pahasta, ei me haluta olla mitään transformereita. Kaarti on kerho, jossa Harry opettaa suojautumista näiltä pimeyden voimilta. Esim varmuuskumin käyttöä. Kerho perustettiin, koska sinä lukuvuonna uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento on taikaministeriön työntekijä, eikä hän ministeriön käsitysten mukaan opeta ainetta kunnolla. Wannabe taikaministeri Hermione ideoi Albuksen kaartin. Hän kutsuu viikonloppuna kiinnostuneita oppilaita Tylyahon Sianpäähän, jossa salainen kerho perustetaan. Kaartin kokoontumispaikka löytyy, kun kotitonttu Dobby kertoo Harrylle tarvehuoneesta. Kaarti lakkautettiin, kun Marietta Edgecombe paljasti kaartin olemassaolon Pimennolle. Kaarti perustettiin uudelleen, kun Kalkaroksesta tuli Tylypahkan rehtori. Albuxen kaarti on kuin Hitlerjugendin pikkupoikasiipi Deutsches Jungvolk.
ellauri037.html on line 315: loputtomasta olemassaolon taistelusta,
ellauri042.html on line 547: Tähän vielä sitaatteja Herlinin plärästä. "Toivon että se, että jatkan matkustamista ei tee minusta tuomittavaa kansalaista". Vittu suomittava paskiainen on tää 5.5 huonon tuuman lerppu levyke. "Olemme tukahduttaneet pahan olemassaolon". Eipä tosiaankaan, yx viruxella tai mieluummin hamppuköydellä tukahdutettava paha tässä vielä pällistelee lehdestä.
ellauri046.html on line 744: Entten-Söörenin määritelmä kauniille on eze on izetarkoituxellista. Niinko luonto tai oikeen söpö Pige. Tentten tosin sanoo hapahkosti ettei vaan sen Pigen olemassaolon tarkoitus ole kuunnella Enttenin Insinuaatioita.
ellauri048.html on line 648: perixi, luovutetaan olemassaolon taistelu.

ellauri049.html on line 1058: Tunteen aitous, ehdottomuus ja miehekäs voima, joka kapinoidessaankin todellisuuden asettamia rajoja vastaan tunnustaa niiden olemassaolon ja alistuu välttämättömään, antavat Runebergin kirjeellisille tunnustuxille sitä inhimillistä suuruutta ja ylevyyttä, mitä meillä "Kuningas Fjalarin" runoilijalta on oikeus odottaa. Ei voi olla ilman sisäistä järkytystä seuraamatta tätä sielundraamaa, jossa kaipuu ei milloinkaan löydä lepoa ja tyydytystä ja jossa sosiaalisen syyllisyyden varjo, alituisesti karkoitettunakin, himmentää lyhyitä ilon hetkiä.
ellauri055.html on line 699: Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän lähestyy aihetta kirjoittaen keskiaikaisesta pyövelistä, Barabbaasta ja vaeltavasta juutalaisesta.
ellauri074.html on line 304: Cioran osasi hyvin saksaa. Nuoruudessaan hän opiskeli erityisesti Kantia, Schopenhaueria ja varsinkin Nietzscheä. Hänestä tuli agnostikko, ja hän otti tunnuslauseekseen ”olemassaolon harmillisuuden”. Nuoruudessa Cioraniin vaikuttivat suuresti myös Georg Simmel, Philipp Mainländer, Martin Heidegger, Wilhelm Dilthey ja Søren Kierkegaard sekä Lev Šestov, jonka ansiosta usko elämään sattumanvaraisuuteen tuli keskeiseksi osaksi Cioranin ajattelua. Cioran lopputyö yliopistossa käsitteli Henri Bergsonia (myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi Bergsonin ajattelun ja oli sitä mieltä, ettei tämä ollut ymmärtänyt elämän traagisuutta).
ellauri074.html on line 310: Koko Cioranin tuotannolle on ominaista pessimismi, jonka juuret monien kriitikoiden mielestä juontavat jo hänen lapsuuteensa (vuonna 1935 Cioranin äiti sanoi hänelle, että olisi tehnyt abortin, jos olisi tiennyt, kuinka onneton hänen lapsestaan tulisi). Cioranin pessimismi, tai oikeastaan hänen skeptisisminsä tai jopa hänen nihilisminsä, on kuitenkin ehtymätöntä ja omalla tavallaan jopa iloista; sille ei voi osoittaa yhtä selkeää alkuperää. Cioran itse ei pitänyt itseään pessimistinä ja katsoi skeptisyytensä liittyvän voimakkaasti mystiikkaan. Cioran onkin sanonut, ettei hänen äitinsä puhe abortista häirinnyt häntä, vaan teki häneen suuren vaikutuksen ja johti hänet voimakkaaseen oivallukseen olemassaolon luonteesta: ”Olen vain sattuman oikku. Miksi suhtautua siihen niin vakavasti?”
ellauri074.html on line 314: Haastatteluissa ja teksteissään Cioran puhuu paljon unettomuudesta, josta hän kärsi nuorena ja jonka ansiosta hän menetti uskonsa filosofiaan ja jonka aiheuttaman yksinäisyyden ansiosta hän koki voivansa nähdä olemassaolon todellisen luonnon selkeämmin. Kuoleman ja kärsimyksen ongelma vaivasi Ciorania, ja häntä kiehtoi ajatus itsemurhasta, koska hänen mielestään mahdollisuus tehdä itsemurha tekee myös elämisen jatkamisen mahdolliseksi.
ellauri074.html on line 328: Cioranin tekstejä niin usein luonnehtiva lohduttomuus liittyy mahdottomuuteen ymmärtää maailmaa ja ihmistä, toisaalta myös maailman ja ihmiskunnan liiankin selkeäjärkiseen ymmärtämiseen. Ihmiskunta jakaantuukin karkeasti niihin, jotka ovat ymmärtäneet, ja niihin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Selkeäjärkisyyttä ja jatkuvaa kieltäymystä Cioran pakenee estetiikkaan ja onkin selkeästi Friedrich Nietzschen linjoilla sikäli, että elämä on ymmärrettävissä lähinnä esteettisenä ilmiönä. Proosassaan ja aforismeissaan Cioran osoittaa elinvoimaansa ja etääntyy tekstissään ideoista eksyttäen lukijansa tai pikemminkin pakottaen tämän olemaan ymmärtämättä kaikkea. Kirjoittaminen on taakan ravistamista harteilta, sisäinen pakko ja lääke itsemurhaa vastaan. Cioran itse ei pidäkään kirjojaan masentavina. Cioranin proosa on lyyristä ja lähentelee usein runoudelle tavanomaisia ilmaisukeinoja. Proosaruno toimiikin yhtäältä keinona ilmaista ajatuksia, toisaalta väliaikaisena lääkkeenä liiallista ymmärtämistä vastaan, sillä runouden ei tarvitse todistaa mitään, niin kuin elämänkään ei tarvitse todistaa mitään. Runous on kaikista tekstilajeista ylivertaisin. Teksteissään Cioran hakee myös vilpittömyyttä ja pyrkii sovittamaan yhteen tekstinsä ja oman elämänsä ja elämään tekstiensä mukaisesti. Toisaalta hän halusi säilyttää salaisuutena yksityiselämänsä, joka oli hänen olemassaolonsa onnellinen ja optimistinen osa – onni ei hänen mielestään kuulunut kirjoihin.
ellauri077.html on line 395: Immanuel Kant (tuumaa Uppomuna) tekee kuperiskeikan Käytännön järjen kritiikissä, ja rekonstruoi sydän läpättäen, lähtien kategorisen imperatiivin postulaateista, sielun kuolemattomuuden. Ja sielun kuolemattomuudesta (eikä toisinpäin) se johtaa jumalan olemassaolon. No tietysti. Niinhän päin se menee kaikilla uskovaisilla. Pääasia on et mä elän ikuisesti, muu on rekvisiittaa.
ellauri096.html on line 635: Tutkimusmenetelmänä sovelletaan niin ikään Michel Foucaultin kehittämää genealogista analyysia, jonka keskiössä on nykyisyyden olemassaolon mahdollisuuksien kriittinen tarkastelu. Tavoitteena on horjuttaa asioiden pintatasolla ilmenevää yhtenäisyyttä ja luonnollisuutta tarkastelemalla niissä piileviä epävarmuuksia ja virheellisyyksiä. Huomio suunnataan asioiden syntyperään ja polveutumiseen sekä niissä vallitseviin ristiriitoihin, joiden tuloksina asiat ovat ilmaantuneet. Tutkielmassa hallintamentaliteettia sovelletaan genealogisesti, jolloin tarkastellaan tietynlaisiin tietomuotoihin ja niihin kytkeytyviin teknologioihin pohjautuvan hallinnan olemassaolon mahdollisuuksia. Tutkimusaineistona käytetään pääosin valtiovarainministeriön instituutioaineistoja, joissa tuodaan julki Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia. Tarkastelussa on erityisesti kevään 2014 Taloudellinen katsaus, jossa Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia hyödynnetään erilaisten finanssipolitiikan keinojen vaikutusten arvioimisessa.
ellauri096.html on line 641: Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on tuoda esille Kooma-mallia konstituoivien teoreettisten taustaoletusten syntyhistoriaa ja niihin kytkeytyviä tiedollisia epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia. Valtiovarainministeriössä laadituissa aineistoissa ei olla lainkaan käsitelty Kooma-mallin teoreettiseen taustaoletuksiin liittyviä epävarmuuksia tai yleensä reflektoitu Kooma-mallin avulla laaditun tiedon varmuusastetta. Tutkielmassa on Kooma-mallin olemassaolon mahdollisuuksien genealogisen tarkastelun kautta horjutettu Kooma-mallin avulla laadittujen laskelmien itsestäänselvää, neutraalia tai luonnollista ulkokuorta tuomalla esille niissä piileviä ristiriitaisuuksia ja epävarmuuksia.
ellauri112.html on line 144: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 146: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 148: Nyt on Collinin mielestä uudemman biologisen tutkimuksen tulos epäämättömästi se, että darwinismi, olemassaolon taistelua kehityksen tekijänä tehostaessaan, on ehdottomasti yksipuolinen.
ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 152: Omantunnon soimaus perustuu Darwinin mukaan yhteiskunnallisten viettien kestävyyteen ja voimaan. Kun muut viettimme enemmänkin ovat ohimeneviä, on yhteiskunnallinen vietti alituinen, koska me aina elämme joukossa. Jos noudatamme yhteiskunnallisvastaista viettiä, joka hetkeksi saa ylivallan, kadumme jälestäpäin, koska yhteiskunnallinen vietti ajanpitkään on kestävin. Mutta samoin on myös joukoissa elävien eläinten laita. Nekin ovat aina varuillaan yhteistä vaaraa vastaan, valmiita puolustamaan joukkoa, auttamaan tovereitaan. Ne tuntevat aina vissiä suopeutta ja myötätuntoa näitä kohtaan. Ne ovat onnettomia, kun ne kauan ovat tovereistaan erillään, ja aina onnellisia kohdatessaan ne jälleen. »Ja niin on meidänkin laitamme», lisää Darwin. Collin on sitä mieltä, että tämä Darwinin toisen pääteoksen antama kuva eläinten tilasta tuntuvasti poikkeaa »Lajien synnyn» antamasta. Edellisen mukaan luonnossa valoisilla, inhimillisillä piirteillä on huomattavasti suurempi sija. Epäilemättä Darwin itse ei koskaan tullut tajuamaan tätä pääteostensa välillä olevaa eroavaisuutta. »Lajien synnyn» yksipuolinen kuvaus olemassaolon taistelusta, joka miltei oli kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole koskaan tullut oikaistuksi. Ja tämä teos kuitenkin tuli jäämään darwinismin raamatuksi.
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri115.html on line 546: Verrataas erikoisia tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia järjestysrelaatioita, ja sitten kuunnellaan tunteen pientä ääntä pään sisällä; mikä terve mieli voi hylätä sen todistusta, sairaista puhumattakaan? Ellei silmät ole muurautunet umpeen ennakkoluuloista, voiko ne olla näkemättä että universumin näkyvä järjestys ihan huutaa superälyä? Tarvii todella kovaa sofismia ennenkuin voi olla honaamatta olemassaolon harmoniaa ja ihmeellistä yhteispeliä kaikkien osien välillä jotka pitää käynnissä toisia? [Esim sodat kulkutaudit ja katastrofit, mikä hienostunut järjestelmä tarpeettoman laahuxen vähentämiseen?] Sano mitä sanot kombinaatioista ja todennäköisyyxistä; vaikka saatkin multa turvan tukkoon, ezaa mua myöntämään yhtään mitään. Mitä hyödyttää tukkia mun suu jos mä en myönnnä olevani väärässä? [No esmes ei tarvi kuunnella tällästä pälinää.] Ja miten sä voit ryöstää multa spontaanin tunteen joka musta huolimattakin aina väittää ezä olet väärässä?
ellauri115.html on line 655: Oleta että sokea mies kieltää kuvien olemassaolon koska se ei ole koskaan nähnyt niitä. Mä paan sen käteen mun kikkelin ja saan sen seisomaan Tom of Finland-kuvan avulla joka on mulla piilossa; sokea mies voi tunnustella et nythän se viisari on pydessä. Kerron sille et "Madonnankuva sai sen aikaan.” “Ei sunkaan,” se sanoo, "kikkeli ize on seisomisen syy; seisominen on yhteistä kaikille kaluille". “No näytä sitten mulle sama seisokki muissa kaluissa,” mä vastaan, “tai ainaskin näytä mikä sai sen aikaan tässä kikkelissä.” “Ei pysty” vastaa sokea mies; “liian hapokasta, mut vaikka sä et saa sitä seisomaan käskien, mixun pitää yrittää selittää sitä jollain pornokuvalla, josta mulla ei ole mitään käsitystä? Eikös se olis a case of obscurum per obscurius? Anna mun vielä kokeilla sun kikkeliä, tai muuten mä en usko ezulla on enää koko kalua. Se näyttää pienentyneen kuin pyy maailmanlopun edellä. Mä lyön vetoa etmä saan sen seisomaan käsipelillä ilman mitään kuvia. Se on muuten aika hassun näkönen jäykkänä."
ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri115.html on line 984: Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden. Poliittinen nihilismi puolestaan torjuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen. Eksistentiaalinen nihilismi kieltää elämän luontaisen merkityksen olemassaolon.
ellauri132.html on line 153: Sana Oleminen ei selitä mitään, mutta ei myöskään Jumala. Olemisella on kuitenkin se etu, että siltä puuttuu tuotesuoja. Se ei vähennä äärettömän kokonaisuuden ääretöntä näkymätöntä. Siitä on mahdotonta muodostaa henkistä kuvaa. Kukaan ei voi vaatia olemassaolon yksinomaista hallussapitoa. Se on teidän ytimenne, ja se on teille heti saatavilla oman läsnäolon tunteena, oivalluksena olen, joka on ennen kuin olen tätä tai olen sitä. Joten se on vain pieni askel sanasta oleminen olemisen kokemukseen. "on" - 2 kirjainta, "jumala", 3x enemmän! Mikä säästö! Sehr günstig! Sanasta miestä, sarvesta härkää!
ellauri135.html on line 791: Kuka oli runon sankari, ei näytä analyysia. "Testament" Lermontovin avulla voit tarkastella 1800-luvun yksinkertaisen venäläisen sotilaan elämää. Näinä päivinä armeija oli kutsuttu 25 vuotta, tänä aikana monet kuolivat sodissa ja ne, jotka olivat elossa, kukaan ei odottanut kotia. Runo kertoo tavallisesta talonpoikaispojasta, jonka kohtalo oli ristissä. Kun hänellä oli perhe, rakastaja, mutta armeija otti kaiken häneltä. Naapurityttö jo unohti olemassaolonsa, vanhemmat kuolivat. Sankaria ei edes horjuttaa hänen nopean kuolemansa, mikään ei pidä tässä maassa - tämä on analyysi.
ellauri142.html on line 592: luku (eikä kolme, sori vaan virkaveli). Neljä on suurta totuutta. Ne ovat: 1) olemassaolon kärsimys ja kurjuus; 2) kärsimyksen syy, itsekkyys ja tietämättömyys; 3) kärsimyksestä vapautuminen antamalla kaikki rahat nilkille; 4) vapautumisen tie eli pelastustie, jota ei pie tukkia.
ellauri142.html on line 800: (ruumiillisen) ja psyykkisen (sielullisen) olemassaolon eli ilmiön perusta. Mitä
ellauri142.html on line 864: Uhraaminen, almujen anto ja katumus. Näitä nää tyypit tosiaan hehkuttaa. Nää on niistä kivaa. Siis ihan oikeasti kivaa, ei näitä tehdä jonkun kivemman toivossa. Sehän olis keskiluokkasta. Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Aamuin illoin muistathan, häpyäsi harjata. Tääkin pitää kyllä tehdä kiintymyxettä. Joka sen laiminlyö, tekee sen mielettömyydestä; sellaisesta kieltäytyminen tapahtuu pimeyden vaikutuksesta. Ihmisen elämä itsekin on hulluutta ja vanhempien tietämättömyyden seurausta. Hänen pitää, koska hän itsekin on pettymys, sopeuttaa itsensä tämän illusorisen, petollisen olemassaolon vaatimuksiin ja ehtoihin.
ellauri143.html on line 1635: Siddhartha Gautama (sanskritia; devanagari: सिद्धार्थ गौतम; pāliksi Siddhattha Gotama, pilipalit ei osaa sanoa ärrää) on buddhalaisuuden perustaja eli Gautama Buddha (herännyt). Tärkeitä käsitteitä: Kolme olemassaolon merkkiä: (duhkha · anitya · anatma) Skandha · Samsara (luomuleipomo). Jälleensyntymä Pratītyasamutpāda · Karma, ja 3 jalokiveä, 4 totuutta, 8-kaistainen tie. Aina näitä samoja pieniä kokonaislukuja. Eihän apinan päässä muu pysy.
ellauri143.html on line 1660: Duhkha on myös yksi olemassaolon tuntomerkeistä pysymättömyyden (paaliksi anicca tai sanskritiksi anitya) ja itsetyytymättömyyden (paaliksi anatta tai sanskritiksi anātman) ohella. Koska olemassa olevat asiat ovat pysymättömiä, ne ovat duhkhaa eli kykenemättömiä tuomaan lopullista onnea. Ääliöt. Lopullinen onni on bittikarttavirhe. Fyysikot sen tietävät: onni on derivaatta. Se on nolla loppupeleissä.
ellauri143.html on line 1662: Anitya (paaliksi अनिच्चा; sanskritiksi अनित्य, anitya) eli pysymättömyys on yksi kolmesta olemassaolon tavaramerkistä buddhalaisuudessa. Termi viittaa siihen, kuinka kaikki olemassa oleva on jatkuvassa muutoksen tilassa, eikä mikään ole ikuista. Väliaikaista kaikki on vain. Buddhalaisuuden mukaan yksi syy kärsimyksen syntymiseen on se, kun yritetään takertua pysymättömään ilmiöön ja käsitellä sitä pysyvänä. No niinpä! Älä sitten vittu takerru! Ammennä vaan! Kom an bara, en i sänder! Ylämäki alamki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen. Kunnes valo sammuu, haju jää.
ellauri143.html on line 1664: Anatma eli minuuttomuus, ytimettömyys on yksi kolmesta olemassaolon tuotemerkistä buddhalaisuudessa. Buddhalaisuus opettaa, että ei ole olemassa mitään erillistä ja yksilöllistä minää. Havainto minuudesta on pysymätön ja jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, joka syntyy viidestä kokemuksemme osatekijästä eli skandhasta: aistit, matelijanaivot, muisti, assosiaatiot ja tajunta. So what? Nojatuolipsykologiaa.
ellauri147.html on line 636: Esimerkiksi Balintin kohdesuhdeteoria kieltää varhaisen sielun luostarielämän ja sen myötä ensisijaisen narsismin olemassaolon. Tämä käsite perustuu yhden hengen psykologiaan, joka on korvattava kahden hengen psykologialla. Eli sielun varhainen elämä perustuu alkuperäiseen kohdesuhteeseen, "ensisijaiseen rakkauteen", eli se on ihan vanhempien vika.
ellauri147.html on line 668: Varhaisen narsistisen itsetunnon tutkiminen rajojen purkamisesta ympäristöön nähden kohtaa "oidisynkraattisen puolustuksen" odisynkraattisesta puolustuksesta "oidipal-ajattelija" Freudille, joka vain vastahakoisesti myöntää tällaisen "valtameren tunteen" olemassaolon jopa egon kehityksen kypsemmissä vaiheissa. Ristiriitainen kysymys vastataan siihen, onko "egon narsismi" luonteeltaan ensisijainen vai toissijainen ja siten primaarisen ja toissijaisen narsismin suhteen määrittämisessä. Lopuksi käsitteellinen ambivalenssi näkyy käsitteellisessä siirtymisessä ego-ihanteesta, joka alun perin määriteltiin (täydellisyyden sisällöllä) rakenteelliseksi "ensisijaisen narsismin perinnöksi", supermiehelle, joka on osoitettu "Oidipus-kompleksin perijäksi" paljon myöhempään kehitysvaiheeseen.
ellauri163.html on line 982: Uskossa ihminen suostuu näkemään sen, mitä ei voi nähdä. Sen, mikä onjää tietämisen ja oman ruumiillisen olemassaolon taakse, sen, minne ei määritelmän mukaan voi nähdä. No kyllä oman takaraivonkin voi nähdä selfiestä, ja perseen belfiestä. Ja alzheimerin syömät aivot tomografikuvasta. Pikemminkin uskovainen sanoo kuin sokkee: niinpä näkkyy, eika valita vaikka puttoo keskelle jokkee. Siiloan seurakunta kastoi samat spuget uudestaan kerran vuodessa. Sitä kilpailevat lahkot pitivät nölönä.
ellauri181.html on line 67: On olemassa useita pieniä palasia raporttiin akatemia. Kertojan ja Rotpeterin impresario , outo keskustelu Rotpeterin ja vierailijan välillä, sekä (väliaikaisesti hullun) ensimmäisen Rotpeter-opettajan kirjeen alku, on outo kohtaaminen. Ihmisen apina on tämän tarinan ensimmäisen persoonan kertoja, hän vain unohtaa uskomattoman inkarnaationsa puolet ja kommentoi niitä. On kuitenkin merkittävää, että nuoruuden muistot eivät ole enää tämän I: n käytettävissä; he ovat tukahdutettuja. Tämä heijastaa traumaa hänen väkivaltaisesta sieppauxestaan alkuperäisestä tilastaan. Kaiken kaikkiaan tarina ei tule esiin kokemisen, vaan narratiivisen ja reflektiivisen izen. Koska kertomus on ensisijaisesti suunnattu arviointiin ja arviointiin, ja todellakin melko korkeammasta näkökulmasta, koska Punaisen Pietarin horisontti kattaa eläimen ja ihmisen olemassaolon, luonnollisen vaiston ja hengellisen kurinalaisuuden, vapauden ja sosiaalisen organisaation. Rotpeterin kommentit eivät koske vain hänen omaa tarinaansa, vaan myös kuvan, jonka ihmiset tekevät izeään.
ellauri189.html on line 61: Tämä Korpela on julkaissut useita monografioita, muun muassa Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (2011). Hän katsoo näiden siunausten olemassaolon perusteella, että vetoaminen ortodoksiseen perinteeseen kiellettäessä homoparien siunaaminen on perusteetonta, kyllä siihen on Moosexen ja Paavalin sana riittävä. Korpela kääntyi aikuisiällä ortodoksiksi ja on vihitty 1995 diakoniksi. (- Miten yhdestä professorista saa niin monta diakonia? - Ihmekö tuo! 5000 ihmistäkin ravittiin 5 leivällä ja 2 kalalla. Kumpi on kovempi käsi, 1995 diakonia vai homopari?)
ellauri189.html on line 310: Jokainen ihminen on periaatteessa yhtä arvokas, mutta käytännössä Suomen maaperälle hyökkääviä vihollisen sotilaita ei voi kohdella vertaisina, vaan olemassaolon uhkana. Siihen ongelmaan auttaa aseellinen puolustus.
ellauri204.html on line 449: – En tiennyt raitistumisen voivan olla niin hienoa, syveneviä rauhan, hyvinvoinnin ja olemassaolon kokemuksia, Korhonen kirjoittaa Imagessa.
ellauri204.html on line 526: Enpä oikein tiedä, suvun asiainhoitaja on kiistänyt Däniken-suhteen olemassaolon Fabergén muna -episodin jälkeen. kiistämiseen saattaa vaikuttaa myös Anna-Leenan nykyinen virka Loimaan käräjäoikeuden lautamiehenä ja kunnan elintarvikelaboranttina.
ellauri205.html on line 154: Hän tutustui filosofien teorioihin valtafantasioista vapauttavina rajanrikkomisina, miehisenä kapitalistisena esineistämisenä tai yhteiskunnallisen sorron heijastumina tietoisuudessa. Hän luki filosofi Simone Weilin "riipaisevan" tekstin Helenan ryöstöstä alkaneesta Troijan sodasta ja Ilias-eepoksesta väkivaltarunoelmana, jossa kuvattiin, miten väkivalta muutti ihmiset esineen kaltaisiksi, vei heiltä tulevaisuuden, sisäisen elämän, toimintakyvyn ja yhteyden toisiin. Yhteisöön levitessään väkivalta karkasi ihmisten hallinnasta. Siitä tuli kohtalon ja oikullisten jumalten kaltainen voima, oman olemassaolonsa mytologinen perustelu. Perverssillä tavalla väkivalta liitti mitättömän värikuula-aseilla hääräilevän pösilön historian valtavirtaan ja suureen runouteen.
ellauri211.html on line 52: Lehden toimituksellinen sävy on aina korostanut myönteisyyttä ja lämmintä huumoria. Wallacen pariskunta ei käyttänyt lehteä tehdessään lainkaan lukijatutkimuksia vaan valitsi lehden aineiston omien mieltymystensä mukaan. Lukijatutkimukset tulivat käyttöön vasta 1970-luvulla, kun perustajapariskunta luovutti lehden teon nuoremmille. Reader’s Digestia on koko sen olemassaolon ajan kritisoitu konservatiivisuudesta ja amerikkalaisuudesta. Esimerkiksi kylmän sodan vuosina lehden kansainvälisissä painoksissa, muun muassa Valituissa Paloissa, tuotiin usein esiin kommunisti- ja sosialistimaiden yhteiskunnallisia ongelmia. Kalutut on länkkäreiden parhaita propaganda-aseita seppoiluun taipuvaisten turveloiden parissa.
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri216.html on line 425: Kaikkina Venäjän kirkon olemassaolon aikoina ihmeelliset ikonit ovat olleet ja pysyvät kiinteänä osana sitä, sen näkyvää kuvaa ja hedelmällistä alkua. Muinaisista ajoista lähtien Venäjän kunnioitetuimmista ikoneista tunnettiin Pyhän Theotokosin kuva nimeltä "Fedorovsky". Perinteen mukaan tälle kuuluisalle ikonille on hyvin ikivanha alkuperä ja evankelista Luukkaan itsensä kirjoittama kirjoitus, mutta ei tiedetä, kuka ja milloin se toi sen Venäjän maille.
ellauri219.html on line 719: Mutta sellaisuudesta lähtevä meditaatio on kiintopiste sinänsä. Moni on huomannut, että kun meditoi, tuntuu kuin olisi aina jonkin tiukan tuubin ympäröimä. Se on hyvin valloittava tunne siksikin, että ei siinä tunne edes tarvetta elämöidä eikä vannoa minkään nimeen. Riittää kun kokee oman olemassaolonsa tuubissa. Sää uskot vaikka mahDOTtomaan, luota "sydämees" vaan! Aika narsistista puuhaa oikeastaan, but I like it.
ellauri220.html on line 179: Patin pikkuveli Matt joka rakentaa ydinpommia ja seukkaa etänä ylikunnollisen kimittävän ensihoiturin Janetin kaa näkee yxinäisen naismielenosoittajan kuvitellen kuinka puhuttelis sitä ja heti kohta harjoittaisi sen kanssa vaikeroivaa ja huomaavaista sexiä sen sekaisessa vuoteessa. Sepä se, se sinne, kaikki muu on vain silmänlumetta. Pikku pulkkosieni vaatii päästä pehmoinen pää edellä märkään tunneliin, se on sen olemassaolon tarkoitus.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri246.html on line 529: Omalla tavallaan Hydeggerin filosofian Brodskin asema, eksistentialisuuden perustaja, joka vaikutti voimakkaasti maailman filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hydeggerin filosofian mukaan keskittyminen tulevaisuudessa antaa identiteetin todellisen olemassaolon, kun taas tämän eduksi johtuu siitä, että maailman maailma on suurempi kuin hänen raajansa tietoisuus henkilölle. "Ei ole enää enää maan päällä kuin elämä." Brodsky haluaa henkilön teeskennellä hänen olemassaolonsa maailmanlaajuisessa prosessissa, ei hänen aikansa nukkeina.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri275.html on line 129: Viime vuosisadan georgialaisen lyyrisen runouden haalistumaton helmi on Ilja Chavchavadzen lyhyt runo ihmisen olemassaolon merkityksestä, elämän korkeimmasta kauneudesta ja ilosta, ihmispersoonan velvollisuudesta:
ellauri276.html on line 848: Runo kertoo maanviljelyn tärkeydestä. Maatalous on avain elävien olentojen olemassaoloon maan päällä ja kulutus on suoraan riippuvainen maanviljelyn tuotannosta. Maanviljelyn merkitys ei ole vain ihmisten olemassaolon kannalta, vaan myös maapallon villieläinten turvaamisessa. Se on ollut taloudellinen mahdollisuus sekä fyysinen aktiivisuus ihmisille.
ellauri283.html on line 309: Sillä välin vanha meroilainen valtakunta supistui voimakkaan Aksumin kuningaskunnan laajentuessa itään. Vuoteen 350 mennessä Axumin kuningas Etana oli vallannut ja tuhonnut Meroën pääkaupungin, mikä päätti valtakunnan itsenäisen olemassaolon ja valloitti sen alueen.
ellauri285.html on line 416: Turkka heräsi joka aamu kauhuun oman olemassaolonsa mitättömyydestä, pani pipon päähän ja meni käskystä taluttamaan Mezolan aussieta toivoen sankarikuolemaa. Ja sitten tiiatteriin kakkaa heittämään.
ellauri288.html on line 531: Balladi kirjoitettu amphibrach, joka koostuu kolme jalkaa. On se linja 72, joka on jaettu 18 jakeita. Kussakin 4 riviä. Amphibrach rytmi luo yksitoikkoisuus, rutiinia murtuu intohimoa tai iloa. Usein toistoja, kahina, kuten meren aaltoja, luo olemassaolon kiertokulkuun. Jae osuu toisiinsa, kuten aaltoja meren hiekkaa, korostaen, että vuosittaiset rituaali. Keisari Way toistuu joka vuosi, mutta hän ei tiedä, mitä tapahtui maailmassa, hän etsii viimeiset: kutsuu omat sotilaat ja lennoilla, kääntyy hänen poikansa ja odottaa hänen saapuessaan. Hänet mitään valituksia sanottuna kukaan kutsuu nimeltä. Tämä on kutsu yksinäinen autiomaassa. Edelleen, muistot entistä erityisiin maantieteellisesti tarkkoja, mutta aika kuluu voitosta tappioon.
ellauri313.html on line 66: Tuntuu, että runo kertoo paitsi olemassaolon kauhusta myös ilmastonmuutoksesta. Jälkimmäiseen tulkintaan runoilija myöntyy.
ellauri316.html on line 163: Venäjän armeija ei tiennyt olemassaolonsa alusta asti." Luvassa on Brusilovin
ellauri322.html on line 454: Syvennyin pohtimaan vanhaa mielipidettäni, että lajien, ei yksilöiden, säilyttäminen näyttää olevan jumaluuden tarkoitus kaikessa luonnossa. Lapset piippaavat elämään, syntyvät, kärsivät ja kuolevat; miekkoset lepattavat kuin koit kynttilän ympärillä ja hukkuvat liekkiin; sota ja "tuhat vaivaa, joiden perillinen liha on", niittää ne parvittain; kun taas yhteiskunnan julmimmat ennakkoluulot halvaannuttavat olemassaolon, aiheuttaen yhtä luotettavan, vaikkakin hitaamman rappeutumisen. Jos sekään nyt oli kenenkään tarkoitus. Tokkopa. Shit happens, is all.
ellauri325.html on line 471: Humanisti: "… tärkeätä on, että henkilö tajuaa … arvohierarkian olemassaolon, vaikkei hänen suinkaan tarvitse tajuta mitä sen korkeimmat arvot ovat. Otetaan konkreettinen esimerkki: On eriarvoista musiikkia; Malmstén ei ole samanarvoista kuin Lehár, Lehár ei ole samanarvoista kuin Schubert, Schubert ei ole samanarvoista kuin Mozart."
ellauri331.html on line 340: NEWSru toimi Moskovassa, mutta sen toimitustiimi ja sijainti pidettiin salassa. Verkostolla oli kaksi ulkomaista versiota: joulukuussa 2005 aloitettu verkkosivusto Israelissa ( newsru.co.il) ja ukrainalainen Kiovassa sijaitseva painos, joka lopetettiin maaliskuussa 2017. Päätoimittaja Olga Leni myönsi, että ukrainalaista julkaisua on tuettu koko 10 vuoden olemassaolonsa ajan, eikä sivusto ollut koskaan ollut omavarainen. Muut entiset työntekijät olivat samaa mieltä siitä, että sivusto suljettiin Ukraina-mielisten lausunnon vuoksi Donbasin konfliktista. Sivusto on myös harrastanut vaikuttamista Venäjän presidentinvaaleissa. Eli just sitä samaa kusetusta mistä ryssiä nyt syyttävät. Varmasti syystäkin. Pata soimaa kattilaa, musta kylki ojossa.
ellauri331.html on line 363: Seuraavaxi Novaya Gazeta julkaisi raportteja homojen vastaisista puhdistuksista Tšetšeniassa vuonna 2017, joissa väitettiin kuolleen 3 miestä ja kymmeniä pidätettyjä ja peloteltuja. Julkaisemisen jälkeen Tšetšenian hallitus kiisti vainon olemassaolon tasavallassa. Kukahan tätäkin läpyskää enää jaxoi uskoa? Täähän on pahempi kuin Occupy Democrats.
ellauri332.html on line 76: Elokuva, kuuteen klassiseen taiteeseen juureutuva seitsemäs taide, on monen taiteilijan ja osaajan ryhmätyö, jonka työnjohtaja elokuvaohjaaja on. Elokuva on aina taideteos, mutta usein kauppatavara mitä konkreettisimmalla tavalla. Tämä fakta luo elokuvalle sen vaikean dualistisen olemassaolon. Yksi tekee, toinen myy. Yxi pyllistää, toinen tafsaa pyllyä.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 508: Voi todellakin sanoa, että jos hän oli sokea jollekin, se oli juuri tämä. Niille, jotka edelleen näkevät Ottilien olemassaolon osoittavan nuoruuden elämää paatosessa, joka erottaa sen kaikista muista, vain hänen kauneutensa kohtalonsa kautta saattoi Goethen sovittaa tähän näkymään, jota hänen luontonsa kieltäytyi hyväksymästä. Tähän liittyy outo ja jokseenkin lähdemäinen viittaus. Toukokuussa 1809 Bettina kirjoitti Goethelle kirjeen, jossa käsiteltiin Tirolin kansannousua ja sanoi: "Kyllä, Goethe, tänä aikana asiat olivat minulle täysin erilaisia... keskipisteenä ovat pimeät salit, jotka sulkevat sisäänsä profeetallisia monumentteja mahtavista kuoleman sankareista. muistaakseni raskaat aavistukseni... Oi, liity minuun" tirolilaiset "... se on runoilijan maine, että hän takaa sankareille kuolemattomuuden!"
ellauri346.html on line 242: "Venäjän narratiivi" Ukrainan vapautusoperaatiosta natsivallanpitäjistä on laajentunut viimeisen vuoden aikana korostamaan talousliberaalin lännen uhkaa yleensä. Siihen on voinut vaikuttaa pian sadan miljardin aseapu Ukrainalle lännestä. Siksi Putinilla ei ole kiire lopettaa sotaa, sillä kyse ei ole vain Ukrainasta vaan koko Natosta, ideologisesta ’olemassaolon taistelusta’ länsimaita vastaan, jossa "Venäjän narratiivissa" se käy isänmaallista sotaa sitä uhkaavia länsimaita vastaan. Niinpä, samaa jota se kävi 40-luvulla voitokkaasti nazi-Saxaa ja 10-90 luvuilla tappiollisesti länsiapinoita vastaan.
ellauri347.html on line 262: Fromm kirjoittaa: "Ihmisen olemassaolon paradoksi on, että ihmisen on samanaikaisesti etsittävä läheisyyttä yhdynnästä muiden kanssa ja samalla itsenäisyyttä ainutlaatuisuutensa ja erikoisuutensa säilyttämiseksi. ...vastaus tähän paradoksiin – ja ihmisen moraalisiin ongelmiin on – tuottavuus."
ellauri347.html on line 508: Ruotsalaisen lähestymistavan vahva oletus oli, että elintasomittausten tulisi keskittyä pääasiassa resurssien mittaamiseen, joiden avulla yksilöt voivat hallita ja hallita elämäänsä. Porsasmaisen Erik Allardtin vertailevassa tutkimuksessa indikaattorijärjestelmä perustui norjalaisen Johan Galtungin (1980: 50–125) kehittämään perustarpeiden lähestymistapaan. Perustarpeiden lähestymistapa keskittyy olosuhteisiin, joita ilman ihminen ei pysty selviytymään, välttämään kurjuutta, olemaan yhteydessä muihin ihmisiin ja välttämään vieraantumista. Omistaminen, rakastaminen ja oleminen ovat tunnussanoja ihmisen kehityksen ja olemassaolon keskeisille välttämättömille olosuhteille. Selkeästi svedut oli talousliberaaleja ja Erik porsaanvärinen vihervassari.
ellauri349.html on line 78: Kovan ongelman olemassaolo on kiistanalainen. Sen ovat hyväksyneet jotkut mielenfilosofit, kuten Joseph Levine, Colin McGinn ja Ned Block sekä kognitiiviset neurotieteilijät Francisco Varela, Giulio Tononi ja Christof Koch. Toisaalta muut mielenfilosofit, kuten Daniel Dennett, Massimo Pigliucci, Thomas Metzinger, Patricia Churchland ja Keith Frankish, kiistävät sen olemassaolon, kuin myös kognitiiviset neurotieteilijät Stanislas Dehaene, Bernard Baars, Anil Seth ja Antonio Damasio. Kliininen neurologi ja skeptikko Steven Novella on hylännyt sen "kovana ei-ongelmana". Vuoden 2020 PhilPapers -tutkimuksen mukaan suuri enemmistö (62,42 %) tutkituista filosofeista sanoi uskovansa vaikean ongelman olevan todellinen ongelma, kun taas 29,72 % sanoi, että sitä ei ole olemassa.
ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ​​ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
ellauri350.html on line 411: Atticus pitää Demiurgia, maailman luojaa Platonin Timaiuksessa, ylimpänä jumalana. Ontologisesti hän näkee Demiurgin ylimpänä ensimmäisenä peripateetikkona; hän identifioi Demiurgin hyvän platoniseen muotoon, hyvään itsessään, joka esiintyy korkeimpana jumalana Platonin tasavallassa. Näin tehdessään hän seuraa keskiplatonismin konservatiivista suuntaa, jota myös joku Albinus (n.h.) edustaa, ja on ristiriidassa näkyvän keskiplatonistin ja uuspythagoralaisen Numeniuksen näkemyksen kanssa. Numenius (n.h.), kuten myöhemmät uusplatonistit Plotinos ja Proclus (no ei näistäkään ole paljon lintuhavaintoja, mutta kz. albumia 357), olivat ymmärtäneet Demiurgin erillisenä kokonaisuutena, "Hyvän" apulaisena. Keskiplatonistien yleisen näkemyksen mukaan Demiurgi luo maailman tarkastelemalla asioiden arkkityyppejä (ideoita) kuin jotain mallikuvia. Atticus jakaa tämän näkemyksen, mutta toisin kuin useimmat keskiplatonistit, hän ei oleta ideoiden maailman olevan Demiurgin älyssä (nous). Pikemminkin hän osoittaa sille erillisen olemassaolon nousin ulkopuolella, sielun tasolla, demiurgin housuissa.
ellauri351.html on line 504: Jotta voisimme korjata vinoutuneet valtajärjestelmämme, on ensin tunnistettava ongelma. Ja jotta voisimme astua huomiseen, tämän päivän rahajärjestelmä ja valtajärjestelmä on korjattava, sillä ilman salaisen eliitin olemassaolon tunnistamista ja sen kukistamista, emme tule voimaan muuttaa nykyisiä suurongelmiamme. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että valtaeliitti ajaa tarkoituksellisesti ihmiskunnan uudestaan ja uudestaan ongelmiin, joiden avulla se laventaa otteensa kattavuutta. Näin tapahtui 1900-luvun maailmansodissa, ja näin tapahtui 9/11 -iskussa. Sama tapahtuu nyt koronatoimenpiteissä.
ellauri351.html on line 692: Elinikäinen marxilainen, hänen yhteiskuntapoliittiset vakaumuksensa vaikuttivat tuhoisasti hänen työnsä luonteeseen. Brittikommarit vaati 2. rintaman avaamista johki Pohjois-Ranskaan ryssien hädän helpottamisexi. Ei jaxa, istutaan ja kazotaan eka kuinka iivanalle käy, oli Churchillin ja Rooseveltin näkemys. Soditaan vaan tuolla siirtomaissa ja odotetaan itärintaman lopputulosta. M15:n ponnisteluista huolimatta vuonna 1947 hänestä tuli historian lehtori Birkbeck Collegessa, Lontoon yliopistossa, jossa tuohon aikaan epätavallisella tavalla henkilökunnan tai opiskelijoiden keskuudessa ei ollut taipumusta kommunismin vastaisuuteen. Hobsbawm sanoi, että McCarthyismista oli olemassa heikompi versio. joka otti valtaansa Isossa-Britanniassa ja vaikutti marxilaisiin tutkijoihin: "En saanut ylennystä 10 vuoteen, mutta kukaan ei heittänyt minua ulos". Poliittiset viholliset kielsivät Hobsbawmilta luennoitsijan Cambridgessa, ja koska hän oli myös estetty jonkin aikaa professuurista Birkbeckissä samoista syistä, hän puhui onnesta, kun hän oli saanut viran Birkbeckissä vuonna 1948 ennen kuin kylmä sota alkoi todella lähteä liikkeelle. Konservatiivien kommentaattori David Pryce-Jones on dementoinut tällaisten uraesteiden olemassaolon.
ellauri352.html on line 81: Hegelin isäntä-orja-luvun Stekeler-Weiterhofer ymmärtää kritiikkinä sokratis-platonista vertauskuvaa kohtaan sielusta ruumiin hallitsijana. Stekeler-Weithofer näyttää henkilökohtaisen itseluottamuksen kehittymisen itsekasvatuksena ja itsehillinnäna sen sijaan, että se keskittyisi vain yhteiskuntateoreettiseen arkkityyppiin, ihmisten väliseen tunnustamistapaukseen. Platonin tulkinnassa hän erottaa psykḗen maineen ja kunnian kantajana, joka kestää myös kuolemamme jälkeen, ja aktiivisen aretḗ- ihmisen (hyve), jossa toimimme tunnollisesti ja itsetuomisesti, riippumatta muiden kehuista tai moituksista. Huolehditaan siitä, että sielua ei ymmärretä onttisesti 'sieluksi' kutsutun henkisen olennon todellisena olemassaolona. Sielu on vaan meemi, tyypin kuolematon maine meedioissa ja pilvipalveluissa. Stekeler vakuttaa (kuorossa Hegelin ja muiden sax. idealismikellarin juuresten kanssa) tiedon subjektin absoluuttisuudesta. En voi epäillä ajatusteni ja tekoni toteutumista. Ja mixi en, bitte sehr? Die Geschichte vom hölzernen Bengele, by: Joseph Mengele. Ei tässä ole päätä eikä häntää Pirmin hyvä, puhdasta potaskaa.
ellauri355.html on line 164: Marraskuuhun 1917 saakka Leitnerin tehtaalta lähetettiin rintamalle 3600 taistelumallia. Koko yrityksen olemassaolon historian aikana tuotantolinjoilta valmistettiin yli 100 tuhatta polkupyörää, yli 60 mallia hallittiin. Yrityksen vallankumousta edeltävän historian voimavarana on ensimmäisten moottoripyörien, kolmipyörien ja useiden autotyyppien julkaisu.
ellauri360.html on line 432: Konstantinuksen viidenkymmenen Raamatun sanotaan olleen alkuperäisen kreikankielisiä raamattuja, jotka Konstantinus I oli tilannut vuonna 331 ja laatinut Eusebius Kesarealainen. Ne tehtiin Konstantinopolin piispan käyttöön tuon aivan uuden kaupungin kasvavassa määrässä kirkkoja. Eusebius lainasi toimeksiantokirjettä kirjassaan Constantinuksen elämä, ja se on ainoa säilynyt lähde, joka todistaa Raamatun olemassaolon ylipäänsä.
ellauri364.html on line 473: Jamesin mukaan onnellisuus syntyy siitä, että olemme aktiivisia osallistujia elämän peliin. Sen sijaan, että pohdimme olemassaolon kärsimystä ja pahuutta, meidän on mukautettava asenteitamme ja toimittava ikään kuin elämällä olisi perimmäinen tarkoitus, vaikka rationaalinen mieli ei voi koskaan todistaa sitä. Kuten James kirjoittaa: "Usko, että elämä on elämisen arvoista, ja itse uskosi auttaa luomaan vaihtoehtoisen totuuden."
ellauri367.html on line 202: Rakovski vastusti alkujaan ukrainalaista nationalismia ja jopa kyseenalaisti erillisen ukrainalaisen kansallisuuden olemassaolon, mutta muutti mielensä vuoteen 1921 mennessä, ja kannatti sen jälkeen Ukrainan neuvostotasavallan taloudellisen ja poliittisen itsehallinnon vahvistamista. Slava Ukraini!
ellauri368.html on line 250: Satiirin humoristisimmassa osassa kontrasti vedetään juutalaisen tytön helpon elämän juutalaisen pojan raskaan olemassaolon välille. Juutalaisella tytöllä sanoo satiiri on vähän huolia ja vielä vähemmän velvollisuuksia, kun taas poika saatetaan tuntemaan uskontonsa taakka jo lapsenkengistä lähtien. Hänellä on kuusisataakolmetoista ohjetta noudatettavana, ja monia vaikeita opintoja, kun taas juutalaisella tytöllä on vain yksi elämän tavoite - mennä hyvin naimisiin. Valittuaan huonoa onneaan
ellauri371.html on line 131: ”Maailman hallitsijan” joukko ja kruunajaiset. Kun valtakuntamme tulee, tsui noin YKSI koulua Gsi I znTlG Ch "o%~a ei voi olla, kaikki" määrätyt erot* D^^V^sh" yhtä lailla vastuussa lain edessä. ™ ™ *se* kuka sosiaalinen järjestelmä, "b"josta muu m _ d ^ goyim, näyttäisi kaikille, että työpaikat" säilyy tietyssä h ™ ^ olemassaolon ympyrässä hankaluuksien aiheuttaman inhimillisen kidutuksen lähde nom se on suunnattu", "^ ^ ruokkia tätä sanaa, inspiroida sitä G ^ 0СЛ0ВІЯМЪ) tietämättömyydessäni olen vihamielinen, kos ep ^ jota hän pitää korkeampana kuin seoi, (pi «s.. kunkin luokan arvot. "..".,. "Pazhda" Sori, ei ole kenttää, täytyy lopettaa.
ellauri371.html on line 250: Liberaali mielivalta. Jotta ei tuhoudu Goyim-instituutioita perse edellä, koskettelimme goim nuppeja taitavalla kädellä ja ottivat sauvojen päät käsiinsä gin ja mekanismi. Nämä jouset olivat tiukasti mutta kohtuullisessa järjestyksessä, ja korjasimme sen jommallakummalla kädellä, rallallaa järjetöntä mielivaltaa. Koskemme - onko toimivalta, vaalimenettelyt, lehdistö, vapaus persoonallisuus, ja mikä tärkeintä, koulutus ja kasvatus, miten paljon vapaan olemassaolon kulmakiviä.
ellauri371.html on line 384: Tuleva orjuus. Siis joka kerta jolloin julkaisemme artikkeleita missä vertaamme hyvää hallitustamme menneen rauhan siunattuihin siunauxiin, vaikka väliin tuli pakotettuja vuosisatoja jännitystä, toimii uutena helpotuksena mainitulle hyvälle. Goyim-hallinnon virheet kuvataan meillä kirkkaimmissa väreissä. Vierailemme heidän luonaan herättäen niin paljon inhoa, että ihmiset haluaisivat rauhaa vaikka orjavaltiossa pahamaineisten ihmisoikeuxien tilalle. Kyllä, porukka joka kiusasi heitä niin paljon, uupui eniten ihmisen olemassaolon lähteillä, jossa käyttivätten hyväksi toisten naaraita. Joukko roistoja hyökkäsi sen tietämättä luovarit ojossa... Hyödyttomiä hallituksen muutoksia, joihin me yllytimme goimia, kun heikensimme heitä varten valtion rakennukset, ne väsyvät siihen mennessä nämä ihmiset. Mitä he halusivat sietää meiltä kaikkea, oma syy, ei ole riskiä kokea samoja kokemuksia uudelleen, levottomuutta ja vastoinkäymisiä. Korostamme erityisesti iloa osoittaa goyim-hallittavien historialliset virheet, joten vuosisatojen ajan, jotka ovat piinaneet ihmiskuntaa älykkyyden poissaololla kaikessa, mikä koskee hänen totuuttaan, hyötyjä huomaamatta, tyydytystä näyttää näiden hankkeiden vain pahentaneen tilannetta; eikä parantanut yleisten suhteiden tilaa, johon ihmisen elämä perustuu, eli E!F!K!.
ellauri377.html on line 179: Voegelein havaitsi samankaltaisuuksia muinaisen gnostilaisuuden ja modernististen poliittisten teorioiden, erityisesti kommunismin ja natsismin, välillä. Ensisijainen piirre, joka Voegeleinista luonnehtii taipumusta gnostiseksi, on se, että sitä motivoi käsitys, että maailma ja ihmiskunta voidaan muuttaa ja täydentää perusteellisesti valitun ihmisryhmän (eliitin), ihmisjumalan tms avulla. Miehet-jumalat, Übermensch, Superman. Übermensch on valittu, jolla on tietynlaista erityistietoa (kuten taikuutta tai tiedettä) ihmisen olemassaolon täydellistämisestä.
ellauri377.html on line 252: Valentiniinen kirjallisuus kuvaili alkuperäistä olentoa, nimeltään Bythos, kaiken alkuna. Aikojen hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen Bythos synnytti muita olentoja emanaatioprosessin kautta. Ensimmäiset olentojen sarjat, aeonit, olivat lukumäärältään kolmekymmentä, ja ne edustivat viittätoista syzygiaa tai sukupuolisesti toisiaan täydentävää paria. Sofian, yhden alhaisimmista eoneista, erehdyksen ja Saklan* tietämättömyyden kautta alempi maailma syntyy aineelle alistettuna. Ihminen, alemman maailman korkein olento, osallistuu sekä psyykkiseen että hyliseen (aineelliseen) luontoon, ja lunastustyö koostuu korkeamman, hengellisen, vapauttamisesta sen orjuudesta alempaan. Tämä oli Jeesuksen ja pyhän hengen sana ja tehtävä. Valentinuksen kristologia saattoi olettaa kolmen lunastavan olennon olemassaolon, mutta Jeesuksella oli maan päällä yliluonnollinen ruumis, joka esimerkiksi "ei kokenut turmeltumista" ulostamalla, Klemensin mukaan. Valentinin järjestelmä oli kattava, ja se kehitettiin kattamaan kaikki ajatuksen ja suolen toiminnan vaiheet.
ellauri382.html on line 236: Me olemme lopultakin täysin merkityksettömiä väkivaltaisen ja armottoman olemassaolon taistelun sekä sokean, mielettömän sattuman tuottamia sieluttomia ja merkityksettömiä biorobotteja pienellä mitättömällä ja merkityksettömällä planeetalla, joka kiertää mitätöntä ja merkityksetöntä G-spektriluokan tähteä jossain kaukana keskikokoisen galaksin reunalla, ja sen keskustassa on valtava musta aukko. Lopulta se tähti kuolee ja tuhoaa meidät kuollessaan. Ja lopulta koko itse universumikin tuhoutuu.
ellauri382.html on line 688: Lahjakkaana aikuisena olet ainutlaatuinen ja yhteydessä kaikkeen muuhun luonnossa. Luonnossa ei ole yli- ja alemmuutta, ei olemassaolon kilpailua eikä luonnonvalintaa. Kaikki asiat, olennot, ovat ainutlaatuisia juuri sellaisena kuin ne ovat. "Ole nöyrä, sillä sinä olet maasta tehty. Ole ylpistynyt juho, sillä sinut on tehty tähdistä." -serbialainen sananlasku.
ellauri382.html on line 694: Nuoresta iästä lähtien intensiiviset ihmiset ovat huolissaan olemassaolon syistä, kuten kuolemaan, vapauteen, eristäytymiseen ja merkityksettömyyteen liittyvistä kysymyksistä. He välittävät intensiivisesti myös globaaleista ja ympäristökysymyksistä, mutta kun he jakavat ajatuksiaan, ihmiset heidän elämässään joko katsovat niitä ymmällään tai mikä pahempaa, hylkäävät tai nöyryyttävät niitä. Näytetään ettei islamilla ole asiaa Suomeen, äänestetään euroviisuissa Israelia! sanovat Atte Kaleva, Ville Rydman sekä joukko persupappeja Ylilaudassa.
ellauri384.html on line 197: Ostin Tammiston Kontista Hellerin kovakantisen Kuvittele tätä (Picture this). Se tarkastelee satiirin varjolla ihmisen olemassaolon perusdikotomioita. Teos hyppää Ateenan kulta-ajalta 1600 -luvun Hollantiin ja Amerikan valtakunnan nousuun; hyppäämällä Aristotelesta Rembrandtiin, Sokrateen ja takaisin Helleriin ja jopa Jimmy Carteriin. Niitä (paizi Jimmyä) yhdistää yksi maalaus: Rembrandt van Rijnin Aristoteles miettimässä Homeroksen rintakuvaa. Sen on jenkit ryövänneet Uuden Amsterdamin Metropolitan-museoon.
ellauri384.html on line 352: "Totuus on, että emme voi sisällyttää kansalaisiksi kaikkia kaupungin olemassaolon kannalta tarpeellisia."
ellauri386.html on line 565: Välinpitämättömyys olemassaolon fyysistä puolta kohtaan, elämän siunauksia kohtaan (sikäli kuin ne koskivat häntä henkilökohtaisesti), heijastui hänen elämänsä koko rakenteeseen, tai pikemminkin epäjärjestykseen: hän vietti toisinaan kokonaisia kuukausia täydellisessä yksinäisyydessä tullen toimeen ilman mitään palvelusväkeä, kantoi itse polttopuita ja sytytti uunin ja pystytti samovarin."
ellauri389.html on line 218: Vasemmistolaiset akateemikot Kristen Ghodsee ja Scott Sehänon väittävät, että kapitalismin uhrien mahdollisen olemassaolon mainitseminen yleisessä keskustelussa hylätään usein "mitäboutismina", jota he kuvailevat "termiksi, joka viittaa siihen, että vain kommunistien tekemät julmuudet ansaitsevat huomiota".
ellauri391.html on line 520: Myös uuskonfutselainen filosofi Hen Hao puolusti kvisismia. Hän väitti, että ihmisen olemassaolon tarkoituksen tulisi olla luonnollisten ennakkoluulojen rauhoittaminen ja puolueeton rauhallisuus. Tämä puolueellisuuden välttäminen eroaa kuitenkin hyvin paljon länsimaisen Wittgensteinin kannasta. Ludilla oli Tolstoin Ylösnousemus rintamalla selkärepussa.
ellauri392.html on line 914: Epäautentisella olemassaololla Heidegger tarkoitti heppua joka mukautuu kiistattomasti yhteiskunnallisiin normeihin ja arvoihin ja menettää siten aidon itsekkyyden. Esitellessä vaihtoehdon epäautentiselle olemassaololle Heidegger esittelee autenttisen olemassaolon paljastamalla Daseinin sisällä kykkivän autenttisen minän. Ei siitäkään näytä tulevan mitään tuon kummempaa. Tyyppi muodostaa käsityxen jostain asiasta siitä saamansa ennakkokäsityxen pohjalta, niin että mitään das Ding an sichejä ei enää tarvita. Ei jumanzuka kyl tää on uskomattoman alkeellista. Daseinin eli hepun pääasiallisena puuhana on angstaus. Jätinkö valot tai kahvikoneen päälle, vedet valumaan, vesankannen auki? Palaako jääkaapissa valo oven takana? Kuuleeko kuuro liito-orava puun kaatuvan? Tykkääköhän toi pimu minusta? Alkaako 3. maailmansota pian, ehtiikö pannikuliitti ensin äityä haimasyöväxi? Näistä huolenaiheista on lyhyt matka humanistisempiin kysymyxenasetteluihin kutem
ellauri396.html on line 321:
  1. Hyväxyn luojajumalan olemassaolon as per definitionem.
    ellauri401.html on line 210: Pekka järkeili, että jos ihminen on luotu vain joutuakseen lyhkäsen bylsintävaiheen jälkeen kadotukseen, silloin ”se Jumala, joka on minun olemassaoloni syy, olisi paholainen”. Sellainen Jumala ”olisi julmempi kuin mitä me ihmiset olemme”. Pekka ei halunnut uskoa ”koston ja ’rangaistuksen’ julmaan Jumalaan” vaan heitti hänet menemään. Pekka joutui hetkeksi materialismin pyörteeseen ja ajatteli, ettei ole olemassa mitään Jumalaa. Materialistina hän tunsi vapautuvansa ja oli iloinen, ettei ollut olemassa mitään ”korkeampaa olentoa”, joka voisi ihmistä piinata. Pekka luki materialistista kirjallisuutta ja tunsi aivan kuin vapautuvansa. Uusi vire ei sekään kestänyt kaukaa, sillä materialistisista teoksista Ervast ei löytänyt ratkaisua narsisteja aina vaivanneeseen ns. tajunnan vaikeampaan kysymyxeen.


    ellauri401.html on line 359: Lokakuun 8. päivän sateisena iltana ”kun ei ollut erityistä tehtävää”, Ervast päätti käydä tervehtimässä prinsessa Karadjaa*. * Mary Karadja eli Maria Louise Smith (1868–1943) oli ruotsalaisen raharuhtinaan Claes Ohlsson Smithin tytär. Maria oli avioitunut Turkkia Tukholmassa edustaneen fanarioottiprinssin Jean Karadja Pashan kanssa. Siitä johtui prinsessan arvonimi. Mary Karadjan luona oli juuri silloin vieraana berliiniläinen meedio Anna Abend miehineen, ja Ervast sai olla mukana sinä iltana järjestetyssä mediumistisessa istunnossa.

    Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.

    Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.

    Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
    ellauri401.html on line 678: Elämän ja olemassaolon perustana on henkinen todellisuus eli kaikkialla oleva jumaluus. Me kaikki ihmiset ja capybarat olemme jumalia ja veljiä keskenämme riippumatta mistään ulkonaisista seikoista. Ihminen on olemukseltaan paljon enemmän kuin fyysinen keho. Hän on sielullinen eli persoonallinen olento, jonka sieluun kuuluvat hänen ajatus- ja tunneolemuksensa. Ihminen on olemassa sitä varten, että hän tulisi tietoiseksi capybaroista. Kz myös Chalmers ja tietoisuuden kovempi pähkinä albumissa 168.
    ellauri402.html on line 259: ruumiillisen olemassaolon kuolevaisten maassa ja ikuisen elämän kärpäsenä välillä. (Hän valkkasi kärpäselämän.) Hän jatkoi edelleen: "Meissä oleva
    ellauri403.html on line 312: Walter Laqueur oli työssään erityisen kiinnostunut muun muassa Euroopan historiasta, "eurooptimismista", jonka hän piti liioiteltuna - tai Suomen erityispolusta Venäjän 1900-luvun historiassa - tässä tapauksessa erityisesti lehmänkaupoista Stalinin kanssa, Neuvostoliiton rakenteesta ja olemassaolon näkymistä sekä tämän päivän Venäjän ennusteista - ja viimeisinä aikoina Lähi -idän poliittisesta tilanteesta. Laqueuria pidetään tärkeänä poliittisen väkivallan ja terrorismin perustajana.
    ellauri405.html on line 535: Pasternak vastustaa aina niin sanottua realistista tai materialistista ja peukuttaa runollista. Komarovskin kaltaiset miehet ottavat voiton helposti Zhivagon kaltaisista miehistä, ainakin lyhyellä aikavälillä. Toisaalta tämän maailman Komarovskeilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tarkoittaa olla runoilija, elää runollista elämää. Jälkimmäiset juoksevat useammalla kuin yhdellä tasolla, tai ehkä pitäisi sanoa raiteilla. "Silkkimäinen ääni on itse luonnon ääni", kuten Guy de Mallac huomauttaa esseessaan "Zhivago vastaan Prometheus". Ja vuorostaan kahdennenkymmenennen vuosisadan teknologia häiritsee elämän luonnollisia rytmejä. Varykinon kolmetoista päivää ovat rauhallisia, luovia ja täynnä kunnioitusta, koska ne ovat paluu olemassaolon tilaan, joka katoaa. Kun Zhivago aloittaa "Fairy Talen" kirjoituksessa ja näkee samaan aikaan äidin ja tyttären nukkuvan puhtailla sängyillä, vastavalmistettuna, puhtaassa huoneessa, juuri siistitty, hänen sydämensä on täynnä voimakasta kiitollisuutta, ja hän alkaa rukoilla:
    ellauri408.html on line 72: Myöhemmin hän katsoo alas olemassaolon alemmille alueille ja Lucifer nousee syvyydestä tapaamaan häntä. Tällä versiolla hänestä on jotain yhteistä ohjelman kanssa, vaikka tässä hän on pikemminkin viettelijä kuin vain intensiivisesti viettelevä (sillä on ero). Hän on enemmän pakanajumala tai keijukuningas kuin kristinuskon saatana, joka esiintyy upeana mustatukkaisena miehenä purppuraisessa kaapussa kultasormukset käsivarsissaan ja sormissaan (sormusten herrasta!?) Ja tietysti siellä on paljon eläinsymboliikka, kotkat ja metsästyskoirat ja tiikerit. (William Blaken "Tygerin" uskotaan myös liittyvän Luciferiin). Lucifer kutsuu itseään maailman kieltämien rakkauksien salaiseksi kuninkaaksi, "jota rakastaa eikä tunne", joka saa onnettomia nuoria vaimoja puhumaan unissaan (joo joo). Runo on selvästi saanut inspiraationsa Persephonen myytistä. Persephonella tulee helposti tehtyä taskusoittoja ja tahattomia belfieitä.
    ellauri408.html on line 777: Jumalan olemassaolo ja sielun kuolemattomuus, nämä uskonnollisen moraalin molemmat edellytykset ovat tosiaankin muuttuneet minulle epävarmoiksi väittämiksi, ja kärsimisen välttäminen, vähemmän-kärsiminen, on jäänyt kärsityn olemassaolon ainoaksi tarkoitusperäksi. Minä olen kenties vain psykologi.
    ellauri411.html on line 265: Ranskalaisen tutkijan Rombert Ambelainin teoksen Jesus, Paul, Golgathas kolmannen osan toinen osa (käännetty kreikaksi) kehittää hyvin omaperäisen teorian Paavalista. Tämä teoria on "hyvinvointi", eli se myöntää Paavalin historiallisen olemassaolon, mutta hylkää kaiken hänen toimintansa jumalallisen alkuperän. Kahdella sanalla, Ambelainin mukaan Paavali ei ollut juutalainen vaan idumealainen, kuningas Herodes Suuren äidin pojanpoika ja isän toinen veljenpoika. Koska hän rakastui syvästi juutalaisen ylipapin Gamalielin tyttäreen ja aikoi mennä naimisiin tämän kanssa, hän kääntyi juutalaisuuteen ja ympärileikattiin. Matkan varrella avioliitto kuitenkin hajosi ja Paavali, itsepäisyydestä ja komplekseista hyvin ruma ja sairas, kääntyi faute de mieux kristinuskoon. Lukuun ottamatta muutamia virheitä, olettamuksia ja teorioita, joita hän yrittää edistää, Ambelainin mainitsemat todisteet ovat tutkimisen arvoisia.
    ellauri420.html on line 532: Runoon vangitaan eksistentiaalisen ahdistuksen hetki, jossa puhuja kamppailee Jumalan poissaolon ja olemassaolon turhuuden kanssa. Se kyseenalaistaa luomisen tarkoituksen ja elämän tarkoituksen ilman jumalallista opastusta, mikä heijastaa aikakauden laajaa epäilystä ja epävarmuutta. (piilottaa)
    xxx/ellauri010.html on line 423: olemassaoloni tullee suoraan "out of the blue",

    xxx/ellauri056.html on line 295: "Astu johonkin seuraan, jossa on olemassaolon masentavimmilta huolilta turvattuja miehiä ja naisia, valioseuraa jos niin haluat, lausu siinä sanat ilo onni autuus ihanne, ja anna apuenkelin koota koriin herätetyt mielikuvat. Mitäs ostoskoriin tuli? Kauniita yhteenkietoutuneita ruumiita, kultaa jalokiviä, palazi suuri puisto, terveysvaikutteinen taikajuoma, eriskummallisia koristeita, turhamaisuuxia, ja ennen kaikkea hyviä ruokia ja viinejä, hyvää kakkua, hienoja päivällisiä, uhkeita punkkia. Eikö muuta? (toki: nopeita autoja ja lentohärveleitä, julkisuutta, kansansuosiota, valtaa, läpytystä, noobeleita, ym ym.) Ostoskorissasi on 10K itemiä. Siirry kassalle.
    xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
    xxx/ellauri086.html on line 195: Pitkään työn alla ollut Hogwarts Legacy sai negatiivista julkisuutta jo viime vuoden puolella, Harry Potter -kirjailija J. K. Rowlingin transfobisten kommenttien vuoksi. Rowling kirjoitti Twitterissä kesällä 2020 muun muassa, että sukupuolten olemassaolon häivyttäminen on hänen mielestään haitallista, ja että ”totuuden puhuminen ei ole vihaamista”.
    xxx/ellauri121.html on line 128: Lévinasin miälestä se mistä kaikki lähtee liikkeelle, on etiikka, ei metafysiikka, kuten aristotelisessa perinteessä on esitetty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etiikkaa tavanomaisessa merkityksessä, jossa pyritään oikeuttamaan tietyt teot. Filosofian historiaa on Lévinasin mukaan hallinnut pyrkimys totaliteettiin ja hallintaan, jossa tietty "samuus" hallitsee kaikkea jättämättä ulkopuolelle mitään. Tämän murtamiseksi on löydettävä tapa tarkastella suhdetta toiseen tavalla, jossa toinen säilyttää erilaisuutensa. Peruskysymys on, miten minun olemassaoloni oikeuttaa itsensä ja asemansa toisiin nähden. Vastaus tähän saavutetaan toteamalla toisten yhteismitattomuus itseen nähden.
    xxx/ellauri126.html on line 316: Autistinen vaihe. Elämän ensi viikkoina lapsi elää eristyneisyyden tilassa, eikä ymmärrä itseään erilliseksi osaksi maailmassa. Vauva viettää suurimman osan ajasta nukkuen. Mahler hylkäsi myöhemmin tämän vaiheen olemassaolon.
    xxx/ellauri126.html on line 580: Izellänikin on ollut tapana käydä makuulle, hengittää syvään ja rauhallisesti ja suunnata huomio kehon sisäisiin osiin. Koen tämän ja seuraavan vaiheen paizi rentoutuxena myös kehoni huomioimisena ja kunnioittamisena. Kun olen suunnannut tarkkaavaisuuteni yxitellen jokaiseen kehoni osaan, kiinnitän sisäisen kazeeni mielikuvaan sinipunaisesta avoimessa ikkunassa kevyesti heiluvasta kivikovasta kyrvästä. Annan olemassaolon tunteeni tulvia energisinä aaltoina ympäri kehoani. Tarvittaessa teen kädellä. En tarvize enää muita ihmisiä minuuteni ylläpitäjäxi. Joskus rengaslihaxeni kiristyvät, joskus tunnen viillon rinnassani, ja kuitenkin niin onnellinen oon. Kysyn izeltäni: "Mistä tässä kaikessa onkaan kysymys?"
    xxx/ellauri130.html on line 286: Voisin osoittaa J:n olemassaolon tilastollisesti. Vale, emävale, tilasto.George GallupMKILL!
    xxx/ellauri139.html on line 1061: Uskonto! Myönnän iankaikkisen elämän olemassaolon ja kenties olen aina myöntänyt sen (koska se on kivaa). Olkoon niin että korkeimman (tai lähes korkeimman) voiman tahto on sytyttänyt tietoisuuden kuin tupakkamies tulzarin, olkoon niin että tietoisuus on katsahtanut ympärilleen maailmassa ja sanonut: "Hei mut mähän olen mä!" ja olkoonpa, että tuo noin korkein voima on yhtäkkiä määrännyt sen häviämään, koska se jostakin syystä ois kivaa, vaikka ilman selitystä miksi - olkoon näin, minä myönnän kaiken tämän, mutta taaskin herää ikuinen kysymys: mihin tässä tarvitaan minun nöyryyttäni? Eikö minua tosiaankaan voida syödä mutkattomasti, vaatimatta minulta että ylistäisin sitä joka minut syö? Mahtaako siellä tosiaankin joku loukkaantua siitä, että minä en halua odottaa kahta viikkoa? En usko sitä; ja on paljon oikeaan osuvampaa otaksua, että tässä on pelkästään tarvittu minun vähäpätöistä elämääni, atomin elämää, jonkin kokonaisuuden yleisen harmonian täydennykseksi, jotakin plussaa ja miinusta varten, jonkin vastakohtaisuuden vuoksi ja niin edelleen, ja niin edelleen, aivan samoin kuin joka päivä tarvitaan uhriksi monien elävien olentojen elämä, koska muu maailma ei ilman niiden kuolemaa pysyisi pystyssä (vaikka onkin huomautettava, ettei tämä itsessään ole kovin ylevä ajatus). Olkoon niin! Minä myönnän, että muulla tavoin, toisin sanoen ilman että kaikki yhtä mittaa syövät toisiaan, ei maailmaa olisi voitu mitenkään rakentaa; olen valmis myöntämään myös sen, etten ymmärrä mitään sen rakenteesta; mutta seuraavan asian minä tiedän varmasti: jos minulle kerran on annettu tietoisuus siitä että "mäkin tässä olen", niin mitä minua liikuttaa se, että maailma on rakennettu erehdysten varaan ja että muulla tavoin se ei voi pysyä pystyssä? Kuka minua voi tämän jälkeen tuomita ja mistä? Niin tai näin, kaikki tämä on mahdotonta ja epistä. Taas tätä iänikuista teodikeaa. Täytyy olla typerys että jaxaa sitä jauhaa aina vaan. Kevorkian kyllä ymmärtäisi Ippolittia.
    xxx/ellauri168.html on line 186: Jotkut salaliittoteoreetikot uskovat, että Harmaat muodostavat osan hallitusten johtamaa muukalaisten olemassaolon salailukampanjaa, tai että ne ovat hallituksen mielenhallintakokeiden tulosta. Ufoja ja muuta rajatietoa käsittelevän Ultra-lehden kolumnisti Maarit M. Hanssen väittää, että Harmaat muukalaiset tuottavat avaruusolentojen ja ihmisten hybridejä ja tarjoavat vastalahjaksi tästä hallitusten käyttöön huipputeknologiaa. Fiktion tekijät ovat ottaneet salaliittoteorian mukaan moniin kirjoihin, televisiosarjoihin ja elokuviin; muun muassa suosittuun Salkkarit -televisiosarjaan.
    xxx/ellauri170.html on line 344: Ukkolan aiheet tapaavat olla, kuten englanniksi sanotaan, ripped from the headlines, paitsi että Ukkola hakee otsikkonsa mieluiten somevirrasta, koska ei kestä lukea muiden toimittajien juttuja. Hänen suosikkeihinsa kuuluu pöyristymisception, eli toisten pöyristymisestä pöyristyminen, samoin kuin kaikkien yhteiskunnallis-kulttuuristen rakenteiden olemassaolon kiistäminen ilman perusteita. Yleisesti voidaan somekohun kuolinaika määrittää siksi hetkeksi, jolloin Sanna Ukkola julkaisee siitä kolumnin.
    xxx/ellauri175.html on line 484: Tästä sanasta nuori mies tunsi itsensä helvetin loukkaantuneexi. Varmasti, jos Edison sillä hetkellä olisi ollut paikalla, lordi Ewald olisi kaikkea inhimillistä huomiotta uhmaamatta yhtäkkiä ja kylmästi murhannut hänet (muist. sillä oli kuudestilaukeava pistooli koko ajan messissä). Veri syöksyi takaisin hänen valtimoihinsa. Hän näki asiat kuin tummanpunaisessa valossa. Hänen kaksikymmentäseitsemän vuoden olemassaolonsa ilmestyi hänelle hetkessä. Hänen pupillinsa, jotka olivat laajentuneet tosiasian monimutkaisen kauhun vuoksi, kiinnittyivät Andreihin. Hänen sydämensä, jota hirvittävä katkeruus puristi, poltti hänen rintaansa kuin jääpala.
    xxx/ellauri176.html on line 447: Voisivatko Genesiksen kauhistuttava Jumala ja Golgatan kalpea, ristiltä irrotettu Kristus vielä laitimmaisen kerran todistaa olemassaolonsa ja päästää tyrehtyneen vedenpaisumuxsen jälleen valloilleen, sytyttää uudelleen sen tulisateen. joka muinoin poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kirotut kaupungit, aivokuolleet kaupungit? Vai jatkaisiko tämä liejuvyöry kulkua ja peittaisi ruttotautinsa alle koko vanhan maailman, jossa ei enää idä kuin synnin kylvö ja josta ei enää korjata kuin häväistyksen satoa? Mieti sitä! Tätä miettimään jää nyt Huishaismannin avataari.
    xxx/ellauri177.html on line 99: Apotti kuitenkin muisti, että hän oli eräänä päivänä ristinyt jalkansa luokassa. Kun professori moitti häntä, hän oli muuttunut hyvin punaiseksi, ikään kuin hän olisi syyllistynyt sopimattomuuteen. Hän oli yksi parhaista opiskelijoista, ei riidellyt, vaan oppi tekstit ulkoa. Hän todisti Jumalan olemassaolon ja ikuisuuden Pyhästä Raamatusta saaduilla todisteilla, kirkon isien mielipiteillä ja kaikkien kansojen yleisellä suostumuksella. Tämän luonteiset perustelut täyttivät hänet horjumattomalla varmuudella. Ensimmäisen filosofian vuoden aikana hän työsti logiikkakurssiaan sellaisella sovelluksella, että hänen professorinsa oli pysäyttänyt hänet toistaen hänelle, että oppineimmat eivät ole kaikkein pyhimpiä. Lisäksi hän suoritti toisesta vuodestaan lähtien metafysiikan opiskelunsa sekä säännellyn tehtävän osallistumalla hyvin pieneen osuuteen päivän harjoituksissa. Häneen tuli tieteen halveksuminen; hän halusi pysyä tietämättömänä säilyttääkseen uskonsa nöyryyden.
    xxx/ellauri177.html on line 677: Kaksikymmentä kertaa hän yritti pysäyttää sieppaussuunnitelman, järjestää heidän olemassaolonsa onnellisina rakastajina. Hän ei löytänyt mitään. Nyt se halu ei enää raivostuttanut häntä, tilanteen käytännöllinen puoli kauhistutti häntä, kohtasi hänen heikkojen käsiensä kanssa monimutkaisen tehtävän, josta hän ei tiennyt ensimmäistä sanaa. Mihin he veivät hevoset pelastamaan itsensä? Jos he lähtisivät jalan, eikö heitä pysäytettäisi kuin kulkurit? Sitä paitsi voisiko hän työllistyä, löytää minkä tahansa ammatin, joka voisi tarjota leipää hänen vaimolleen? Hänelle ei ollut koskaan opetettu näitä asioita. Hän jätti elämän huomiotta; Hän löysi muistiaan tutkiessaan vain rukouksen palasia, seremonian yksityiskohtia, Bouvierin teologisen ohjeen sivuja, jotka opittiin aiemmin ulkoa seminaarissa. Jopa merkityksettömät asiat nolostivat häntä kovasti. Hän mietti, uskaltaisiko hän antaa vaimolleen kätensä kadulla. Hän ei tietenkään voinut kävellä naisen kädessään. Hän vaikuttaisi niin kömpelöltä, että maailma kääntyisi ylösalaisin.
    xxx/ellauri193.html on line 271: Hän antoi ymmärtää, että USA:n todellinen vihollinen löytyy Yhdysvalloista (ja sen liberaalisiivestä) – ei suinkaan Venäjältä. Hän on myös myötäillyt Putinia siinä, että Ukrainan sodassa olisi kyse itsepuolustuksesta tai enintään izehyökkäyxestä, ja todennut, että Naton olemassaolon tarkoitus on härnätä Putinia.
    xxx/ellauri229.html on line 174: Siksi emme pyydä Jumalalta palveluksia korvauxexi uskosta, joka meillä on, emme esitä Hänelle mitään vaatimuksia, sillä olemme lopen kypsyneet siihen teodikeaan, joka perustuu malliin kaupalliset liiketoimet ja luontoissuoritukset: minä annan sinulle olemassaolon edellytykset, sinä palvelet ja ylistät minua.
    xxx/ellauri250.html on line 687: Ei vittu tän ihmishirviön esimerkki elävästi todistaa sen minkä Darwin olisi voinut jo etukäteen sanoa: ei voi olla mitään oikeasti kaikille toimivaa moraalia johonka kaikki olisivat tyytyväisiä, koska tää on kaikki olemassaolon kilpailua, nolla tai suorastaan väheneväsummapeliä, game of attrition ilman tasapelejä. Se minkä Singer ahtaa taskuihinsa on pois toisilta, kazo vaikka Australian alkuperäislajeja ja vaaleanpunaisten apinoiden siellä vääjäämättä tuhoamaa luontoa. Kaikki ei voi voittaa, mutta kaikki voivat hävitä, ja toivottavasti häviävätkin mahd pian koko pallolta. Lisää inhottavia personisteja löytyy albumista 260.
    xxx/ellauri252.html on line 497: USA on pitkään ollut uhkana maailmanrauhalle, ei yksinään sen puoleen, onhan meillä sellaisiakin valtioita kuin Ísrael. Mutta se on suurin ja vaarallisin. Meillä Ruotsissa on näennäissosialistinen hallitus kerskaillut vuosikymmenien ajan puolueettomuudella, joka on läpikotaisin silmänlumetta. Koko ajan, jo kauan ennen kylmää sotaa, ovat ulkopolitiikkamme sanelleet henkilöt, jotka suhtautuvat negatiivisesti sosialismiin ja positiivisesti länsimaiseen kapitalismiin. Esimerkiksi se Dag Hammarskjöld josta kaikki puhuivat yhteen aikaan oli juuri sellainen ihminen. Hänen tärkein tehtävänsä ulkoministeriössä oli valaa pohjaa oikeistopoliittisille kannanotoille. Hän näyttää olleen sitä mieltä että luonnollinen vihollisemme oli sosialistinen Neuvostotasavalta ja looginen liittolaisemme siis USA. Kun sosiaalidemokraattinen hallitus pohjimmiltaan edustaa omia ja yksityisiä kapitalistisia etuisuuksia mutta on onnistunut päntäämään ihmisten päähän että se edustaa eräänlaista sosialismia, on se koko olemassaolonsa ajan taistellut todellista sosialismia vastaan. Se on työntänyt Ruotsin tiedustelupalvelun amerikkalaisten palkkalistoille. Se vastusti muun muassa Vietnam-liikettä siihen hetkeen saakka, kun lopulta tajusi ettei kansaa enää voinut sahata silmään siinä suhteessa.
    xxx/ellauri259.html on line 279: Termi Anātman (sieluttomuus, hengettömyys, persoonattomuus, epäizekkyys - näistä vastineista näkee jo miten epälänkkäri käsite on kyseessä) viittaa keskeiseen buddhalaiseen käsitykseen, jonka mukaan ei ole olemassa ilmiötä, jolla olisi "itse" tai sielu. Se on yksi kaiken olemassaolon kolmesta ominaisuudesta ( Pali: tilakkhaṇa; Sanskrit: त्रिलक्षण trilakṣaṇa) yhdessä dukkhan (kärsimys, tyytymättömyys) ja aniccan (pysymättöyys) kanssa. Oppi kieltää, että missään ihmisessä tai missään muussa olisi mitään, mitä kutsutaan "itseksi", ja että usko "itseen" tai "sieluun" on Dukkhan lähde (kärsimys, kipu, tyytymättömyys).
    xxx/ellauri259.html on line 301: Toi tietoisuus on näistä pahin, se varsinainen pirulainen. Sen voi väliaikaisesti turruttaa mm. viinalla. Johannes Bronkhorstin mukaan on mahdollista, ainakin toivottavaa, että "alkuperäinen buddhalaisuus ei kiistänyt sielun olemassaoloa", vaikka vahva buddhalainen perinne on väittänyt, että Buddha vältti puhumasta sielusta tai jopa kiisti sen olemassaolon. Länkkärit ovat tästä ihan hädissään, roikkuvat kiinni aggregaatissa kuin huorabussissa paleleva huora Ivalo-poliisisarjassa. Johannes Bronkhorst (s. 17. heinäkuuta 1946 Schiedam, Alankomaat) on alankomaalainen orientalisti ja indologi, joka on erikoistunut buddhalaisiin tutkimuksiin ja varhaiseen buddhalaisuuteen. Hän on Lausannen yliopiston emeritusprofessori. Kohta sekin pääsee näkemään oliko se oikeassa vaiko väärässä.
    xxx/ellauri259.html on line 309: Arhat (sanskritiksi: अर्हत्) tai arahant (Pali: अरहन्त्, 𑀅𑀭𑀳𑀦𑁆𑀢𑁆) on henkilö, joka on saanut käsityksen olemassaolon todellisesta luonteesta ja saavuttanut Nirvanan ja vapautunut loputtomasta uudestisyntymisen syklistä.
    xxx/ellauri259.html on line 315: Buddhan Gautama korosti sekä karmaa että anattā- oppeja. Buddha kritisoi oppia, joka asetti muuttumattoman olemuksen subjektiksi uudestisyntymisen ja karmisen moraalisen vastuun perustaksi, jota hän kutsui "atthikavādaksi". Hän kritisoi myös materialistista oppia, joka kielsi sekä sielun että uudestisyntymisen olemassaolon ja kielsi siten karmisen moraalisen vastuun, jota hän kutsuu "natthikavādaksi". Sen sijaan Buddha väitti, ettei ole olemassa olemusta, mutta on olemassa uudestisyntyminen, joten karminen moraalinen vastuu on välttämätön. Buddhan karman puitteissa oikea näkemys ja oikeat toimet ovat välttämättömiä vapautumiselle.
    xxx/ellauri281.html on line 155: 10. Liuskeöljyn ja kaasun tuotannon murtamistekniikan jälkivaikutusten teoreettinen analyysi osoitti mahdollisesti uhkaavien tekijöiden olemassaolon, jotka vaativat lisätutkimusta [V. Biletskyi, L. Horobets, M. Fyk, A.-S. Muhammed, 2018]:

    xxx/ellauri287.html on line 630: Tällä tavoin Dionin puhe paikantaa roomalaisen aikakauden Tarsuksen, Kilikian metropolin ja merkittävimmän sataman, kreikkalaisen ja barbaarimaailman ambivalenttiselle kynnykselle. Vaikka monet nykyajan kaupungit Syyriassa ja Foinikiassa, mukaan lukien Arados, viljelivät kreikkalaista kulttuuria, Dio edustaa Tarsosta keskeisenä paikkana, jonka kautta Kreikan Vähä-Aasian maisema voisi kärsiä merellä liikkuvien barbaarifoinikialaisten vaikutuksesta. Itse asiassa, kääntämällä Platonin sanonnan ionilaisista, lyydialaisista, ja frygialaisista musiikin genreistä aasialaisen pehmeyden merkkinä (Rep. 398e-399e ja Lach. 188d), Dion väittää, että Tarsoksessa foinikialaisen fagotti"musiikin" äänet valtasivat nyt nämä ylivoimaiset harmoniat, jotka olivat ominaisia nykyaikaisen Vähä-Aasian kreikkalaisille (tai . 33.42) ja turmelivat niiden kuulijoiden luonteen. Kuvaamalla "nuuskutusta" sekä sairaudeksi, joka muovaili barbaarisen luonnetta, että merkkinä, joka osoittaa sen olemassaolon kreikkalaisten kansalais- ja kulttuurikäytäntöjen näyttöruudun alla, Dio ilmaisee oletetulle tarsolaiselle yleisölleen, että se on hävitettävä, jos he haluavat säilyttää Vähä-Aasian maltillisten kreikkalaisten miesten asenteet, eikä olla jotain foinikialaisia poseeraajia.
    xxx/ellauri293.html on line 686: Pohjimmiltaan rivo Kahnemann todistaa, että alhaiset tunteet, kuten menetyksen pelko tai ahneus, voivat muuttaa päätöksiä, mikä osoittaa irrationaalisen päätöksentekoprosessin olemassaolon.
    xxx/ellauri298.html on line 515: "Kaikkien uusien löydösten mukaan ihmistietoisuus on osa ja osanottaja kosmisen tietoisuuden valtavassa universaalissa kentässä, joka läpäisee kaiken olemassaolon.
    xxx/ellauri298.html on line 681: näiden myyttien kanssa hän kuitenkin havaitsi huolestuttavan "vasemman käden polun" olemassaolon varsinkin feministeillä ja naismaisilla homomiehillä.
    xxx/ellauri303.html on line 425: Juutalaisuus vahvistaa Jumalan olemassaolon ja ainutlaatuisuuden ja korostaa tekojen tai käskyjen suorittamista tiukan uskomusjärjestelmän noudattamisen ohella. Toisin kuin kristinuskon kaltaiset perinteet , jotka vaativat selvempää Jumalan tunnistamista, usko juutalaisuuteen edellyttää Jumalan kunnioittamista jatkuvalla taistelulla Jumalan ohjeita ( Toora ) ja heidän mitzvot- käytäntöään vastaan .
    xxx/ellauri303.html on line 450: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
    xxx/ellauri303.html on line 454: "Sullon mun luonto." Laulussa, joka sisältää "varman vahvistuksen" siitä, että "Hän on minun Jumalani, minun elävä Jumalani... joka kuulee ja vastaa". Edward Kassler kirjoittaa, ettäu heprealainen Raamattu "kuvaa kohtaamista Jumalan kanssa, joka välittää intohimoisesti ja joka puhuttelee ihmiskuntaa sen olemassaolon hiljaisina hetkinä". Brittiläinen päärabbi Jonathan Sacks ehdottaa, että Jumala "ei ole ajallisesti etäinen tai irrallinen, vaan intohimoisesti sitoutunut ja läsnä". On tärkeää huomata, että "predikaatti 'persoonallinen' sellaisena kuin sitä sovelletaan Jumalaan" ei tarkoita, että Jumala on ruumiillinen tai antropomorfinen , näkemykset, jotka juutalaisuus on aina hylännyt; pikemminkin "persoonallisuus" ei viittaa fyysisyyteen, vaan "sisäiseen olemukseen, psyykkiseen, rationaaliseen ja moraaliseen". Vaikka useimmat juutalaiset uskovat, että "Jumala voidaan kokea", ymmärretään, että "Jumalaa ei voida ymmärtää", koska "Jumala on täysin erilainen kuin ihmiskunta" (kuten näkyy Jumalan vastauksessa Moosekselle, kun Mooses kysyi Jumalan nimeä: "Minä olen se, no minä, I just Am"); kaikki antropomorfiset lausunnot Jumalasta "ymmärretään kielellisinä metaforina; muuten olisi mahdotonta puhua Jumalasta ollenkaan".
    xxx/ellauri307.html on line 300: Näen itseni uppoutuneena naisihmisen olemassaolon syvyyksiin ja viisarini seisovan maailman ja kaiken olevan sanoinkuvaamattoman mysteerin edessä.
    xxx/ellauri307.html on line 316: Venäläinen elämän tarkoituksen kaipuu on kirjallisuutemme pääteema, ja tämä on älymystömme olemassaolon todellinen pointti.
    xxx/ellauri385.html on line 88: Hän pohti työssään ihmisen olemassaolon tärkeimpiä kysymyksiä pohtien elämän tarkoitusta, uskontoa, miesten ja naisten välisiä suhteita sekä ihmisen ja luonnon yhteyttä. Prishvin määritteli paikkansa kirjallisuudessa seuraavasti: " Rozanov on venäläisen kirjallisuuden jälkisana, minä olen ilmainen liite. Ja siinä se...”
    148