ellauri058.html on line 699: ”Täyttä varmuuttahan ei toistaiseksi ole siitä, haiseeko elpyminen hyasintille vai perseelle, mutta eiköhän se perseelle ole”, Manni arvioi.
ellauri145.html on line 1228: Hyvinä ei pidetty myöskään tiettyjä sanontoja. ”Ei hullulla huolta ole” ja ”Ei ole kaikki muumit laaksossa” ovat sanontoja, joita ei kannata viljellä. Sen sijaan sopii käyttää vaikka "Huolesa on hullullak", "Hullulle on aina purjetuulj", "Sillä on ullakolla matot rutussa", "Lepakoita vintillä" tai "Ei pelaa koko pakalla". Hullu ei hyvvee tunne eikä sika suoloja kaepoo.
ellauri284.html on line 619: Though the Trump Organization has declined to comment for this article, Alan Garten, the company’s general counsel, addressed questions earlier this year about some of the company’s other unorthodox business partners. He said that blemishes on their records are not “reflective of the portfolio as a whole” and that the organization conducts “due diligence” background checks.
ellauri336.html on line 429: Perhaps if one looks at it in the light of all the responsibilities a woman…a wife…a mother (the whole concept of conceiving, baring and raising the chikdren) has….the man is joyful in not having to be a woman. Be grateful to God how we are wonderfully made and to what responsibilities He has given us …if you want to say “role”…His perfect plan.
xxx/ellauri057.html on line 1260: Runo on Vaaralle kuitenkin ennen kaikkea soitin, levyautomaatti. Kokoelman runoissa karva luistaa. Laulua piisaa: ”Kevätyön laulu”, ”Gondoolilaulu”, ”Alakuloinen oodi”, ”Laulu ulapalta”, ”Tulivuoren laulu”. Vaaraa tekee mieli kuulla äänikirjana, niin autistisia hänen runonsa ovat aina hallitusta joikumisesta riemukkaisiin rytmeihin. Rytmi on runon läpi huokuva kiertoilma, tai niin kuin Vaara itse sanoo: ”rytmi on runon veronkierto”. Suomen kieli tarjoaa tähän paljon autistisia mahdollisuuksia; kielestä voi hypittää esiin pitkiä vokaaleja ja diftongeja, riimejä, rytmejä ja sointukuvioita. Joskus äänet Vaaran runoudessakin leikkaavat kiinni, vaikka loppu pyrkii syntymään, niin kuin Vaara itse sanoo, kuitenkin syklisenä toistona ”toisto tyylikeinona”. Näin Vaara runossaan ”Äänetön maa”, jolla on muutenkin kuin nimen tasolla kytköksensä Edith Södergranin runoon ”Maa, jota ei ole”:
5